Varnitsa 5/2019

Esoteria-Varnitsa ITÄ-Suomen yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestölehti 4/2019

SISÄLLYS:

Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Koposopolta Oikeustieteiden vastaamisvinkkejä Futsal ennakko Syntyvyyden lasku Mitä vittua nyt taas Darwin?

Kaikki tiet vievät Forssaan Fuksiesittely Matkakertomus Oikaisu Konserttiarvio:Tauski Kunniattomat tohtorit Miekanteko Vol III Matka maailman ympäri Viikon Fiesta

3 4 5 6-7 8 9 10 12-13 14-15 16-18 19 20-21 22-23 24-25 26 27

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti, Varnitsa 4/2019 (painettu )ISSN 1236-3995 , (verkkojulkaisu) ISSN 2343-26167 Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.

Päätoimittaja: Juho Härkönen Toimitussihteeri: Tomas Dahlström Toimittajat ja kirjoittajat: Tomas Dahlström Aleksis Honkanen, Juho Härkönen, Aku Kangas, Pauliina Koskimäki, Ville Kuismin, Milka Mustonen, Ville Pellinen, Marko Piipponen, Roni Ojanen, Lassi Oikkonen, Otso Pitkänen, Mona Teräs, Mikko Sainio, Antti Aavaharju.

Taitto: Eemeli Piirainen Painopaikka: Haltia, Joensuu Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian ja maantieteen laitos, PL 111 80100 JOENSUU Sähköpostiosoite:varnitsa.ry@gmail.com tai juhohar@uef.fi Painos: 60 kpl Lehden digitaalinen (värillinen) versio on nähtävissä osoitteessa: http://issuu.com/varnitsa/docs Kannen kuva: Otso Pitkänen Takakansi: Eemeli Piirainen

2

PÄÄKIRJOITUS ääpisuk no huP ellaN -mehäv tesillonnoksu aattial akoj ,aam no aniiK .aam aksap no ,neniälittäj avatham nädi out ,aniiK -tenretni iorusnes söym aniiK .ätsimäärek netnile söym uuthapat assioj ,ellieriel )tiruugiu( äsnötsim -tatsiuM .eeket otnillah neniraatilatot nes ätim aujah näätim no niksut allisialaniik surep netoj ,nääit aksok aapra äkie aaso nähät elo ie allisialasnak naniiK ?tupmet tamas iket ukklum akuk ,oket -iosimhi naniiK .assnak neijätipnallav neimo ätleim ire allo atannak ie assaam assesiatlak naniiK atuum nimmejaal nihiin naamutsutut natohek netoj ,elliuvis nedhel nämät udham tävie teskokirsuek .gnoK gnoH suapat no ikkremise nisuu ätsäT .attuak iov es assoj ,niliid isiaulah otnillah nignoK gnoH ätte ,no gnoK gnoH atseskuapat sytsiviit aepoN -aarebil no gnoK gnoH ätte ,es eeket nesillamlegno ätsäT .naaniiK ”naaisialasnak” aimo aattuvoul isiätnekieh iliidsutuvoul ämät aj aikat asnairotsih aiskuekio nämmene no alloj ,aaniiK aso ipmil oniap nedioj aj ässinnyäk neellede tavo aktoj ,takallem ittuehia ämäT .aiskuekio netsialignoK gnoH assiokallem tavo tisiiloP .neesimaas neiskuekiosimhi aj neesimattuapav nignoK gnoH tynytriis no anilaarebil anesiamisnäl niäN .ässinemnanaiT oj niithän atoj ,äöttyäknamiov atsissalk teenattioso tavaulah aiskuekiosimhi ääsil tavo aktoj ,ahap aj ävyh ällise itsäekles no assatsiik ässät änesimhi ätiek elliem tavittioso titsetorp nignoK gnoH niknetiuK .aniiK ävätsiir ätiin aj tesialignoK gnoH ätim ootrek ,uttuduathus no neskuapat netim eS .ahar ätiek aj teduekiosimhi aatsonniik itsaekio .atsahar naniiK itsavaatsav iat atsiskuekiosimhi telo tamrif ätleim autiositirk nädieh alleloup neijaalep iuttesa akoj , ABN .nahar istilav amrif inom navattetilaV nuk iteh naatsokuoj tenää tesietnöym gnoK gnoH isnejlih aj asnikkat isnääk ,aotnillah nejotlavsydhY oitkaerisne attum ,attuapavnanas allamaapul atakiap niittetiry ifortsatak-rp tunakla ätsäT .iväk ustuk aksok ,assuksat naniiK itsävles no semaJ norBeL adnegelollapiroK .ääekrät ell:ABN ilo äkim ,iotrek MLB tynhet ilo netuk anakat asnejovra tunosies isilo ätte naajis nes ,nahar istilav iraknas neniesyk -kääle aahar atsialaniik eestivrat niksut seim ätte ,ilo asseskotep ninorBeL atsilluruS .assnak neekkiil .nees -mehäv onas ättämättläv ie drazzilB .asseskuapat nidrazzilB amrifilep söym aavhav no ötnääknikaT fO dlroW ätlemin nilep ukkip nenialles iket amrif neniesyk attum ,itsäevrih ellajikul ellitrön näm äättise tavaathek eh aj ”srettaM ecioV yrevE” äpäleiv eekul ässede nirottnokääp namriF .tfarcraW äjelep tävyym en nuk ,teduekiosimhi aj imsilarebil aaplek ellidrazzilB .atsiskuekiosimhi äsnävättiläv ,älliläv nahar aj nejovra neete nannilav iutuoj drazzilB nuk iteh attum tilitikknap neijathoj tävättyät aj ukoj nuk narrek navaarues aj äktip no atsil nejomrif neiveloun ättesrep naniiK .ävlesimli ilo atnilav niin ,Y allovra X attetout näädyym assoj ,asnajnapmak neduu eesiakluj ätsiskytiry ätsidäm ätsiän es ailaarom elo ie alliomrif alliruuS .tavo itsaekio toitaaroprok ämän assiokuoj nenek aatsium ettiov nejomrif nedium neinom söym nes itsajlap gnoK gnoH suapat aj assnak neltseN oj ythän no äitteim tiov atseloup neiskuekiosimhi noet neruus saat iket X amrif netim teul nuk aniA .alladhok söym assamelo no itsyteiT .aakkryf nimmehöym näädhet ällät ätte ,no suatsav äsneelY ?iskim -savrah navattutselouh no ajomrif ätiän attum ,teduekiosimhi aatsonniik itsaekio nahi atioj ,äiskytiry .9102 annouv narreh as ätsiely aj ätieteitalas ile ,airetose no ameet neelappak nämäT .ätsedhel esti äleiv sutuamouhuppoL aatsimo soj ,allallis nisaa allavujouh neeskutiojrikääp aotis äättiry niov nameet nedheL .aakkiitsym .tajhal neskutivukileim tävyh nävättiir Jos lukeminen aiheuttaa ongelmia, kannattaa sitä katsoa peilistä. inaf nihuP ellaN iruus iE ,nenökräH ohuJ

3

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Allright!

Syksy on pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin. Meininkiä on riittänyt ja on ollut mukava nähdä kuinka ainejärjestömme tapahtumat ovat täyttyneet iloisista opiskelijoista, uusista ja vanhoista. Loppuvuonna on luvassa monenlaista menoa niin vanhojen kuin uusienkin ideoiden toteuttamisen merkeissä.

Marraskuussa on tiedossa esimerkiksi perinteinen Futsal-turnaus, Helsingissä järjestettävä Hol-seminaari sekä valtavat, neljän eri ainejärjestön yhteistyönä toteutettavat Viininpunaiset sitsit! Rumba huipentuu luonnollisesti joulukuun alussa pikkujouluihin ja matkan varrelle mahtuu mukaan myös uudet halliolympialaiset sekä leffailta. Hupia siis riittää loppuvuodeksi ja täten käytänkin tämän kirjoituksen palstatilan vakavampien aiheiden pohdiskeluun.

Ensimmäiseksi haluaisin puhua yhdenvertaisuudesta ja yhteisistä pelisäännöistä. Kuten te kaikki varmasti tiedätte, ainejärjestöömme mahtuu monenlaisia henkilöitä. Arvot, joiden varaan toimintamme rakentuu, ovat yhdenvertaisuus ja yhteisöllisyys. Täten pyytäisin teitä kaikkia kiinnittämään tasapuolisesti huomiota toisten kohtelemiseen. Välttäkää selän takana juoruilua ja solvaavien ilmausten käyttämistä toisista puhuessanne. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkia täytyy kohdella kunnioittavasti! Muistakaa myös kunnioittaa ainejärjestömme loistavien hallituslaisten työtä huolehtimalla, että ette tarpeettomasti sotke paikkoja tapahtumissamme. Roskat menevät roskikseen ja tyhjät pullot niille varattuihin jätesäkkeihin. Tahallinen sotkeminen ja yhteisten pelisääntöjen laiminlyöminen ei ole ok, vaikkei sitä kukaan näkisikään. Säännöissä ei ole kyse valvonnasta ja rangaistuksista, vaan muiden huomioon ottamisesta. Yhteiset säännöt ovat olemassa sen vuoksi, että me kaikki olisimme yhdenvertaisessa asemassa ainejärjestössämme. Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen on toisten ihmisarvon kunnioittamista!

Lopuksi kirjoitan ainejärjestömme tulevaisuudesta. Vuosi 2020 on ainejärjestöllemme juhlan vuosi, sillä Varnitsa täyttää tuolloin 50-vuotta! Juhlavuoteen on valmistauduttu varainkeruutyöllä jo useamman vuoden ajan, mutta harmikseni olen saanut huomata että vapaaehtoisia tekijöitä syksyn talkoohommiin ja vuosijuhlatoimikuntaan on rehellisesti sanottuna aivan liian vähän. Olen muutaman kerran itsekseni pohdiskellut mitä tapahtuu, jos vuosijuhlille ei ole riittävästi innokkaita järjestäjiä ja tulin siihen tulokseen että vastaus on hyvin yksinkertainen: vuosijuhlien järjestäminen ei silloin onnistu! Sama yksinkertainen matematiikka pätee ainejärjestötoimintaan yleisesti. Ilman vapaaehtoisia ja motivoituneita tekijöitä ei ole ainejärjestöä eikä tapahtumia. Täten vetoan kaikkiin nuorempiin vuosikursseihin: asettukaa rohkeasti ehdolle hallitukseen syyskokouksessa tiistaina 12.11.2019!

Hienot hetket syntyvät hienoista mahdollisuuksista. Juhlavuoden alla teillä varnitsalaisilla on hieno mahdollisuus edessänne, joten hyödyntäkää se!

Aleksis Honkanen Puheenjohtaja

4

KIRJEITÄ KOPOSOPOLTA

Syksy on lähtenyt kovaa vauhtia käyntiin ja ilmassa on vaalipöhinää, kun ISYYn edustajistovaalit tulevat jälleen. Varnitsasta on yhdeksän mahtavaa ehdokasta ehdolla edustajistovaaleissa. Toivotamme heille paljon onnea ja menestystä kampanjoinnissaan, sillä toivomme, että myös Varnitsankin ääni kuuluisi heidän kauttaan ISYYn päätöksenteossa. Äänestysprosentti edarivaaleissa ei ole ikinä ollut kovin päätähuimaava. Tähän tulisi puuttua aktiivisesti, sillä tahdommehan, että meidän etujamme valvotaan aktiivisesti ISYYn toimesta ja näin pääsemme vaikuttamaan vahvasti valtakunnalliseen opiskelijapolitiikkaan. Näytetään me varnitsalaiset etunenässä yliopistolla, että mitä on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Joten äänestetään historiallisen monet historian opiskelijat näissä edarivaaleissa! Ennakkoäänestys vaaleissa on 29.10.2019 -1.11.2019. Virallinen vaalipäivä on 6.11.2019. Äänestäminen tapahtuu käden käänteessä Internetin ihmeellisessä maailmassa ja vie aikaasi vain muutaman sekunnin. Miksi ihmeessä jättäisit siis äänestämättä?

ISYY on kysellyt myös tässä syksyn mittaan anonyymisti perheellisten opiskelijoiden kuulumisia.

Vastauksia on tullut valitettavan vähän. Perheen ja opiskeluiden yhdistäminen tuntuu monestakin meistä sulalta mahdottomuudelta. Suomessa on kuitenkin vahvasti havahduttu syntyvyyden laskuun ja lähestyvään eläkekriisiin. Nuoret ovat parhaassa iässä yliopistovuosinaan, mutta monella meistä perhe on vain kaukainen haave jossain tulevaisuudessa. Tahdotaan vakituinen työpaikka (mikä tuntuu olevan hyvin hankalaa näinä päivinä) ja omistusasunto, sekä opintolainat alta pois maksettuina. Tähän voisinkin esittää kysymyksen: Tuleeko kaiken olla täydellistä vauvan tuloa varten, kun mikään ei ikinä ole täydellistä tässä elämässä? Eduskunnan tulisi kiinnittää enemmän huomiota perheellisiin opiskelijoihin ja sellaisiin, jotka perheen nuorena haluavat. Perheellisten opiskelijoiden tukijärjestelmää tulisi parantaa, ettei joidenkin tulevaisuuden haaveet siirry kymmenellä vuodella eteenpäin. Tästä asiasta harvoin puhutaan, mutta tähän epäkohtaan olisi syytä kiinnittää huomiota.

YTHS:n tekemän asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan noin 60-70% opiskelijoista saavat sen hoidon mitä tarvitsevat. Mitä mieltä sinä olet? Oletko ollut tyytyväinen YTHS:n palveluihin? Entä oletko huomannut ongelmakohtia Joensuun Ellillä asumisessa? Koetko, että asunnossasi on esimerkiksi sisäilmaongelmia? Nyt olisi mahdollisuus päästä vaikuttamaan näihin asioihin, sillä voin välittää viestinne ja kysymyksenne 18.11.2019 eteenpäin edunvalvontajaoston kokouksessa, johon tulevat edustajat YTHS:ltä ja Joensuun Elliltä vastamaan opiskelijoita askarruttaviin kysymyksiin. Tule siis joko nykäisemään minua hihasta yliopistolla, ota yhteyttä yksityisviestillä sosiaalisessa mediassa tai vaikka heitä sähköpostia osoitteeseen: paulie@uef.fi. Yritetään yhdessä vaikuttaa meille tärkeisiin asioihin!

Ihanaa syksyn jatkoa jokaiselle, Koposoponne Pauliina

5

Oikeustieteiden vastaamisvinkkejä ahdistuneelle varnitsalaiselle Karmiiko kuntaoikeus? Rasauttaako rikosoikeus, vituttaako valtiosääntöoikeus?

Moni historian opiskelija kaihtaa oikeustieteitä eikä suotta, sillä kurssien karmea maine kulkee niiden edellä (ja jälkikäteisesti kurssien vaikeutta tavataan ylikorostaa).

Onneksi kyseiset kurssit ovat suoritettavissa, ja olenkin koonnut ammattilaisjuomarahoja, miten helpottaa oikeustieteisiin vastaamisen aiheuttamaa akateemista apatiaa ja kurssien hämäävää esoteriaa.

Vinkki 1: Selvitä, mikä osa aineistosta on oikeasti välttämätöntä kurssia ajatellen.

Esimerkiksi avoimen puolen rikosoikeudessa – joka uudistetaan ensi kevään/kesän aikana – Keskeiset rikokset – teos on melko tarpeeton Tolvasen Rikosoikeuden yleisen osan – Vastuuopin sekä Fränden Yleisen rikosoikeuden ollessa tärkeitä. Joka kurssilla jaetaan puolen kirjaston verran materiaalia, joka ei ole kurssin läpäisyä ajatellen välttämätöntä. Vanhemmilta opiskelijoilta kannatta kysyä näissä asioissa

Vinkki 2: Keskity kokonaisuuden ymmärtämiseen.

Erityisesti luentotenttikursseja ajatellen tärkeää on, että ymmärtää ison kuvan esimerkiksi hallinto-oikeuden saralta.

Myös opintotehtävissä tärkeintä on sekä oikeaoppinen argumentointi että laajemman ymmärtämyksen osoittaminen.

Toisin sanoen se, että mekaanisesti viittaa yhteen lainkohtaan sitomatta sitä laajempaan kontekstiin ei takaa hyvää arvosanaa.

Hyvää ymmärtämystä osoittaa vaikkapa lainkohtiin ja oikeustapauksiin vetoaminen ja tämän jälkeen oman mielipiteen esiintuominen viitaten aiemmin esitettyyn.

Vinkki 3: Oikeanlainen vastaustapa.

Yleisesti ottaen oikeustieteissä odotetaan mekaanista, faktoilla argumentoivaa, loogisesti etenevää, lyhyttä ja ytimekästä vastausta, jossa pysytään asiassa. Historialle ominainen rönsyily ja asian vierestä papattaminen ovat taattuja tapoja pilata vastaus. Vastauksien odotetaan myös olevan neutraaleja ja täsmällisiä – esimerkiksi rikosoikeudessa vain tehtävänkuvaukseen tulee vastata eikä hurskastella teon moraalisella ulottuvuudella. Käytännössä siis: rikostapaus voi olla ryöstö, jonka kanssa yhtä aikaa tapahtuu murha, mutta ellei murhaa mainita tehtävänkuvauksessa, se ei ole millään muotoa olennaista. Rikosta pohdittaessa sen vääryyden voi tuoda esiin, muttei korostaa sitä, ellei se vaikuta tuomion arvioimiseen. Samaan hengenvetoon on todettava, että rikosoikeudessa henkilö ei ole koskaan syyllinen, ennen kuin tuomioistuin on hänet sellaiseksi todennut – asioiden edelle ei siis tule hypätä, vaan tarkastella tarvittaessa eri vaihtoehtoja.

Vinkki 4: Oppimispiirit.

Yhteistyössä on voimaa. Niinpä jokaisen, jolla on mahdollisuus yhteistyöhön oikeustieteiden puolella, kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen. Porukassa lakien kokoaminen ja vastauksen pohjan hahmotteleminen helpottuu huomattavasti. Jokaisen on luonnollisesti itse koottava vastauksensa ja vastattava rehdisti, mutta pohjatyön helpottaminen on jopa suotavaa. Mikäli jostain aihepiiristä on epäselvyyttä, muilta kysyminen – koulutovereilta, kurssin opettajilta – on hyvä vaihtoehto. Itsepäinen ylpeyden tunne – minähän en apua tarvitse enkä varsinkaan kysy! – tuottaa vain tarpeetonta vaivaa ja mieliharmia.

Vinkki 5: Oikea rutiini työntekoon.

Oikeustieteiden opinnot vaativat sitoutumista: sekä lopputenttiin että oppimistehtäviin valmistautuminen vievät kymmeniä tunteja. Niinpä kannattaa luoda opiskelurutiini, jota noudattaa. Henkilökohtaisesti suosittelen muutaman tunnin kirjoitus-/luku-urakkaa päivittäin, viikossa voi pitää yhden tai kaksi vapaata päivää. Mahdollisimman vähävirikkeinen ympäristö edistää oppimista ja tätä ajatellen kirjasto – joko yliopiston tai pääkirjasto – on hyvä vaihtoehto. Tärkeää on, että lähellä ei ole liikaa mahdollisia tekosyitä, joilla vältellä työntekoa. Tuttu esimerkki olisi asunnon siivoaminen: kummasti sitä löytää intoa suursiivoukseen, kun hallinto-oikeutta olisi kahlattava läpi.

6

Vinkki 6: Turhautumisen tunteen hallitseminen.

Etenemisen tunteet oikeustieteissä ja kandidaatin tutkielmassa muistuttavat toisiaan: kummissakin tulee ylä- ja alamäkiä, ja kuopan pohjalla tuntuu, että työ ei edisty lainkaan. Seuraava turhautuminen syö uskoa oppimisen mielekkyyteen ja pakottaa pohtimaan valittua alaa. Tällaisina hetkinä keskeistä on ymmärtää, että oppiminen ei ole mitenkään viivasuoraa – toisina päivinä ja hetkinä oppii paremmin ja mieluummin kuin toisina. Pienen tauon pitäminen keskellä korkeinta v-käyrän lakipistettä vaikkapa musiikkia kuunnellen, syöden tai lukien muuta antaa puhtia jatkaa puurtamista. Kannattaa myös muistaa, että tänään nähty vaiva on pois huomiselta ja miettiä, onko varaa lykätä työtä tai jopa kurssia myöhemmäksi. Lyhyt kärsimys on pitkällistä piinaa parempi vaihtoehto ja luetut sivut ja täyttyvä tekstidokumentti motivoivat keskellä suurinta epäuskoa.

Vinkki 7: Aloittaminen kirjoitustyössä Mistä aloittaa vastaaminen? Lakien kokoamisesta. Varsinkin oppimistehtävien kohdalla lainkohtien kokoaminen yhteen Word-asiakirjaan ja huomioiden kirjoittaminen kohtien alle – sopii, ei sovi, harkittava – on oiva alku vastaamiseen ja helpottaa myöhempiä vaiheita. Mikäli aineisto ei ole sähköisessä muodossa, olennaisten sivunumeroiden merkitseminen sekä lainauksien kirjaaminen toimivat myös. Katkelmien ympärille voi muodostaa oman vastauksen lihottamalla muistiinpanoja. Mikäli tuntuu siltä, että kirjoittaminen ei etene, lainkohtien silmäily muistuttaa mieleen, mihin kohtiin tulee viitata. Mikäli lähteet – lait, uutiset, mietinnöt – ovat sähköisessä muodossa, ne kannattaa kerätä samaan asiakirjaan suorilla linkeillä. Monen välilehden auki pitäminen koneessa on sotkuista, mutta helpompaa, kuin kerätä kaikki yhdelle tai kahdelle välilehdelle ja availla jatkuvasti uusia linkkejä.

Vinkki 8: Tarkkuus lakeja lukiessa.

Pienillä yksityiskohdilla on merkitystä laeissa. Jos laissa lukee ”voi”, se merkitsee, että lainkohdan mukaisesti voidaan toimia tai olla toimimatta – paitsi jos kyseistä lakia aiemmin tulkinneessa oikeustapauksessa on toimittu tietyn käytännön mukaisesti, millä on merkittävää ohjausarvoa tulevissa vastaavanlaisissa tapauksissa tai toinen laki velvoittaa toimimaan tätä lakia noudattaen, esimerkiksi perustuslaki. Ei pidä väittää sellaista, mitä laki ei sano ja ymmärtää, että lakeja tulkitseva oheiskirjallisuus selventää lakeja, jotka muutoin ovat välillä hyvin tulkinnallisia. Lakien tulkinnallisuus antaa toisaalta mahdollisuuden kriittiseen vertailuun, eli kahden kilpailevan näkemyksen esittämiseen tehtävänannon rajoissa. Esimerkkinä voidaan pohtia kuntaoikeutta: mikäli tehtävänannossa pyydettäisiin pohtimaan kunnan lainmukaisen velvollisuutensa täyttämistä, voi esittää kaksi perusteltua näkemystä ja vertailla näitä keskenään. Toki tulee kallistua toiselle kannalle, mutta kahden eri näkemyksen esittäminen osoittaa opettajalle, että opiskelija on pohtinut asiaa syvemmin.

Vinkki 9: Oikeiden kurssien valitseminen.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että oppimistehtäväkurssit ovat helpompia kuin luentotenttiverrokkinsa (opiskelijan vapaus edetä omaan tahtiin palautuspäiviä silmällä pitäen ja ohessa tapahtuva oppiminen vs. kaiken kerralla oksentaminen lopputenttiin) ja siksi suositeltavampia. Tätä ajatellen yksityisoikeuden kurssin korvaaminen maakunta- ja kuntaoikeudella on varteenotettava vaihtoehto. Mikäli avoimessa yliopistossa järjestetään vastaava kurssi – kuten rikos- ja prosessioikeuden saralla on – sitä kannattaa harkita vakavasti suolaisesta hintalapusta (10-12 euroa Joensuussa) huolimatta. Korvaavien vaihtoehtojen selvittäminen ikiomalta amanuenssiltamme säästää tuskailijalta vaivaa ja samalla voi kysyä opinnoista muutenkin.

Vinkki 10: Saavutettavan hyödyn ymmärtäminen Oikeustieteiden pakertamisen lomassa voi olla vaikeaa kuvitella, että kursseista olisi minkäänmoista hyötyä. Tosiasiassa kurssit ovat erittäin hyödyllisiä, koska ne avaavat laajempaa ymmärrystä yhteiskunnasta ja sen toimivuudesta. Kurssit tukevat historiallis-yhteiskunnallista tapaa hahmottaa maailma tuomalla siihen lakiulottuvuuden. Lisäksi osa tehtävänannoista on miellyttäviä – varsinkin oikeudenistuntojen seuraaminen rikos- ja prosessioikeudessa on opettavaista ja käytännön oikeustiedettä parhaimmillaan. Kuten usein on kurssien laita yliopistossa, henkilökohtainen hyöty kurssista ilmenee vasta myöhemmin, jopa kuukausien päästä. Tätä kehystä vasten kurssien tekeminen on kuin rahan laittamista tilille, jonka korko kasvaa hitaasti – tulokset ovat hitaita, mutta varmoja.

Ad astra doloribus itur, tähtiin mennään kärsimysten kautta Ville Pellinen

7

Pallo sisään ja kädet ilmaan – Futsal -ennakko Varnitsan syksyn Futsal -turnaus on taas edessä. Turnaus pelataan 9.11. Pitkään on tämäkin turnaus ollut yhden joukkueen hallintaa, muiden taistellessa alemmista sijoista, mutta kuinka käy tänä vuonna?

Turnaukset ovat tarjonneet draamaa ja ties minkälaista jossittelua jälkikäteen. Pelit ovat olleet mielenkiintoisia ja suosittelenkin saapumaan paikalle – jos ei pelaamaan, niin ainakin kannustamaan joukkueensa voittoon.

Roni Ojanen on innokkaasti scoutannut joukkueita ja tarjonnut asiantuntijan roolissa kommenttinsa, jotka mahdollistivat tämän ennakon teon.

Fuksit: Fuksien ryhmä vaikuttaa urheilulliselta, mutta todellista tasoa on ollut erittäin vaikeaa arvioida aktiivisuuden tason olleen suhteellisen kevyttä Varnitsan omilla vuoroilla. Mutta mikäli jalkoja löytyy yhtä paljon kuin näytönhaluja huhutaan olevan, niin fuksit voivat tarjota kovankin vastuksen muille.

Leon huhutaan omaavan futistaustaa, Tuomas taas on ollut aktiivisesti mukana liikuntavuoroilla.

Toinen vuosikurssi: Tulivat viime vuonna sisään kovalla uholla, mutta uho näkyi lopulta vain viiden pelaajan saapuessa paikalle futsal -turnaukseen – jossa tämä viisikko esiintyikin edukseen. Ryhdistäytymistä oli osallistumisen puitteissa havaittavissa kevään säbäturnauksessa, mutta sielläkin suoritusta heikensivät ongelmat valmistautumisen kanssa. Nyt on kuitenkin lupailtu ykköskokoonpanoa paikalle ja tämän toteutuessa tämä vuosikurssi on edelleen se joukkue, jolla teoreettinen mahdollisuus haastaa turnausta hallinnut viides vuosikurssi. Jalkaa löytyy ja aktiivisuutta liikuntavuoroilla, suurimpana uhkana onkin turnaukseen valmistautumisen menevän yli ja nesteytyksen ongelmat turnauksen aikana.

Mikä molemmat saapuvat, ovat futistaustaa omaavat Eelis ja Anna erittäin tärkeitä kentällä. Simo oli viime vuoden viisikon selkeästi vaarallisin pelaaja.

Kolmas vuosikurssi: Joukkue, joka tykkää puolustaa ja puolustaa sitten vielä vähän lisää. Harvat maalit tehdään vastahyökkäyksistä. Joukkue on esiintynyt vahvasti tähän mennessä, mutta toistuva haaste on, että kuinka pelaajia saadaan jalkeille: loukkaantumiset ja muut erinäiset poissaolot voivat pahimmillaan syödä useamman runkopelaajan pois.

Selkeänä ykköstykkinä toimii Santeri, Riikan ollessa erinomainen yleispelaaja. Antonion laukaukset lähtevät monesti kuin tykin suusta, mutta tarkkuudessa on parannettavaa.

Neljäs vuosikurssi: Kuinka on neljännen vuosikurssin laita tänä vuonna. Ennakolta heikoin materiaali yhdessä ”ännänsien” kanssa, mutta osallistuminen on ollut kunnioitettavan aktiivista parhaimmillaan ja nelosten vahvuus onkin siinä, että jaksetaan pelata, vaikka tilanne olisi mikä. Mutta vaikka osallistuminen onkin parhaimmillaan ollut hyvää, niin vaihtelu on hurjaa ja kysymyksiä herättääkin saadaanko minkä verran pelaajia tällä kertaa jalkeille. Otteluvoitto vielä hakusessa, mutta kyllä sen aika vielä koittaa.

Otto on joukkueensa tärkein pelaaja kentällä.

Viides vuosikurssi: Varnitsan turnauksia suvereenisti hallinnut vuosikurssi, jolla selkeästi vahvin materiaali. Ihmeellisesti aina taikovat maalin, kun sitä tarvitaan ja lopulta iskevät vielä pari (tai puolisenkymmentä) siihen päälle ihan vaan varmuuden vuoksi. Toisaalta syyllistyvät paikoitellen liikaa turhaan kikkailuun pallon kanssa ja osa pelaajista jää turhan vähälle peliajalle. Tämä alkaa olemaan viimeisiä turnauksia mitä pääsevät pelaamaan tällä kokoonpanolla ja halu pitää hieno voittoputki yllä lienee valtaisa.

Yksittäisiä pelaajia on melko turha edes nostella esille, iso osa joukkueesta menisi muiden tiimien kärkeen.

N:s vuosikurssi: Saavatko nämä Varnitsan seniorit edes joukkuetta kasaan? Huhuja on kuulunut halusta liittoutua yhteen viidennen vuosikurssin kanssa, mutta jokin raja sillä gloryhunttauksellakin! Mikäli joukkue ilmaantuu, tullee se koostumaan pääosin kuudennen vuoden opiskelijoista, mutta materiaalin kapeuden takia on selkeä uhka olla turnauksen viimeinen joukkue. Tulkaa paikalle ja osoittakaa tämä arvio vääräksi.

Sija-arviot: 1. Viides vuosikurssi 2. Toinen vuosikurssi 3. Kolmas vuosikurssi 4. Fuksit 5. Neljäs vuosikurssi 6. N:s vuosikurssi

8

Kommenttipalstojen 100 miinus 95 syytä syntyvyyden laskuun Suomen pitkä kylmä kesä tarjosi jälleen aikaa syntisimpään harrastukseeni, eli kommenttipalstojen lueskeluun. Tätä juttua varten keskitin huomioni syntyvyyden laskua käsitteleviin kommentteihin. Kaikki tiedämme, että siitä voi syyttää sellaisia ikäviä asioita kuin naisia, miehiä, laillisia abortteja, maahanmuuttajia, feministejä sekä tasa-arvoa. Jotkut intuitiiviset kommentoijat ovat kuitenkin päässeet asian ytimeen, ja selvittäneet syntyvyyden laskun johtuvan seuraavista asioista:

1: Naisten tatuoinnit. ”Tahdon, että naisten kaunistuksena on –vaatimattomuus.” (Timoteukselle 2:9, Kirkkoraamattu 1992.) Näin sanoo Jumala, ja kukaan mies, siis kukaan, ei pidä tatuoinneista naisilla. Näin ollen he eivät halua harrastaa seksiä tatuoitujen naisten kanssa, ja lapset jäävät syntymättä. Tästä pääsemme dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa luostarien kiikkustuoleissa tuhannet mummot sitten katselevat kurttuisia kuviaan ja kiroavat itseään. Olisi heille muna kelvannut ja jokunen äidiksikin halusi, mutta kun se 16-vuotiaana Bulgariassa tissiin tatuoitu Carpe Diem tuomitsi ikuiseen selibaattiin. Taustalla savuaa Kansaneläkelaitos ja viimeinen valkoinen heteromies pakenee avaruusraketilla GJ 357 d-eksoplaneetalle.

2: Koiranpennut.

Alkukesästä Hesarin juttu kirvoitti lehtien kommenttipalstoilla vilkasta keskustelua. Jutussa tiedettiin kertoa, että koiranpentuja on pian enemmän kuin vauvoja. Tästähän riemu syntyi, koirakuumeen alttarille uhraamme vauvamme ja koko Suomen tulevaisuuden. Koirankakkapussit syrjäyttävät Pampersit, kirkko alkaa kastaa koiria ja järjestää avioliittoja ihmisen ja eläimen välille. Pian koko maailma palaa, mutta ainakin meidän Manu nukkuu sängyssä ja syö vielä tänä iltana raakaruokaa.

3: Porvaristo.

Tiettävästi porvarit ovat pilanneet maailmaa jo keskiajalta lähtien. Eräs kommenttipalstojen setä kuitenkin tietää, että porvarien pilaamassa maailmassa ainoa toimiva systeemi on MARS-puolue/liitto. Google ei kerro tästä salaperäisestä puolueesta mitään. Löysin vain Markku-liiton, mutta epäilen Markkujen osuutta asiaan. Onko kyseessä Maan avoimet rajat suljettava -puolue? Mummot anarkian raunioilla -seura? Mars hyökkää? Maailmojen sota? Kukaan ei tiedä, tuskin edes kommentoija itse, mutta porvarit ovat pilanneet kaiken.

4: Heinäsirkat ja koiranliha.

Yhteys ei minulle auennut, mutta jotenkin heinäsirkkojen ja koiranlihan syöminen korreloi kommentoijan mielestä alhaiseen syntyvyyteen. Liittyykö tämä siihen, että niitä miljoonia koiranpentuja on alettava syömään, kun eläkejärjestelmä romahtaa tatuoitujen naisten vuoksi ja MARS-puolueen valtaannousu aiheuttaa nälänhädän? Mutta mistä ne heinäsirkat tulevat?

5: Migrin salaama valkoihoisten kansanmurha.

Saatan olla väärässä, mutta tietääkseni kansanmurhaan kuuluu olennaisesti järjestelmällinen murhaaminen. Suomalaisten kuolemista sukupuuttoon tatuointien, koiranpentujen, porvarien ja heinäsirkkojen myötävaikutuksesta ei lasketa kansanmurhaksi. Migrillä työskentelevä ystäväni kuitenkin vaikenee kansanmurhasta. Koiramme ovat ostaneet hänen hiljaisuutensa.

-Eräs emeritus

Katso ihmiskunnan tuhoa silmiin: ”Now I am become Death, the destroyer of worlds.”

-Gammelhamns Blåbar aka Manu

9

Mitä vittua nyt taas Darwin?

Eli lista eläimistä, jotka vain humalainen on pystynyt suunnittelemaan 5. Talitiainen Tämä lintulaudoilta tuttu visertäjä tunnetaan myös nimillä ”talitintti” ja talitulkku”. Lisäksi ala-asteen ympäristötiedon lajitunnistustehtävissä laji on saanut myös mitä tuttavallisimman nimen ”jokuvitunhömötintti”. Laji ei nimestään huolimatta ole sukua kontiaiselle, eikä myöskään takavuosina varsinkin laskettelurinteissä runsaasti esiintyneelle Poutiaiselle.

Talitiainen on luonteeltaan kuin lintumaailman Vesa-Matti Loiri. Julkisessa keskustelussa se kerää yleensä ihastusta iloisella sirkutuksellaan, mutta kulissien takana se tekee kaikkea nastya paskaa. Vähän tunnettuna faktana talitiaisilla on nimittäin talvisaikaan tapana tunkeutua talvehtivien lepakoiden pesäkoloihin ja nokkia niiden pää aivoja myöten hajalle. Syytä tähän valikoivan lobotomian harjoittamiseen ei tiedetä, mutta se alkaa tiettävästi ottaa lepakoita päähän.

On sääli, että tällainen käytös ei ole ominaista punarinnalle, sillä näin saataisiin varsin osuva analogia Batmanin ja Robinin pieleen menneille työehtoneuvotteluille. Joka tapauksessa talitintti saa brutaalin käytöksensä yleensä anteeksi lintutietelijöiltä.

Tämä on miesvaltaisella alalla ymmärrettävää, sillä lajin englanninkielinen nimi tarkoittaa kirjaimellisesti hyvää tissiä.

4. Mary-joen kilpikonna Australiasta tulee paljon hardcorea faunaa, josta Mary-joen kilpikonna on kirsikkana kakun päällä. Tämä maailman vaarallisimman maan eläimistön edgelord elää niin reunalla, että Wikipediankin mukaan sen evoluutiolinja on lähestulkoon kadonnut Australian historiasta.

Mikään ei sano ”Fuck you ja onni on Ramones” niin kuin vihreä irokeesi. Mary-joen kilpikonnat kasvattavat sellaisen elämänsä aikana ja mitä komeampi viuhka, sitä vanhempi konna on kyseessä. Lopputulos näyttää siltä kuin Bepop ja Rocksteady olisivat raiskanneet ninja turtlet.

Irokeesi ei kuitenkaan ole kilpparin omaa pääkarvaa. Ajan myötä nimittäin joen erinäiset levät tarttuvat konnan päähän ja ryhtyvät siinä kasvamaan. Oli miten oli, Mary-joen kilpikonnia ei voi syyttää leväperäisyydestä.

3. Olmi Olmi kuulostaa nimeltä, jonka voisi todennäköisemmin löytää Harry Potter-kirjojen kotitontulta tai joltain muulta klonkulta.

Oikeasti kyseessä on kuitenkin kengännauhaa edehdyttävästi muistuttava sammakkoeläin, joka elää pimeissä luolissa.

Pimeässä kaikukopassa eläminen vailla ulkomaailman vaikutuksia tekeekin olmista eläinmaailman anti-vaxxerin.

Kameroiden salamavalo on olmeille hengenvaarallista. Huhutaan, että eräs varnitsalainen olisi viime kevään opintomatkalla lähes suorittanut näiden viattomien mato-otusten joukkomurhan holtittomalla kuvauksellaan. Kyseessä olisikin epäilemättä ollut suuri olmiodraama.

2. Vesinokkaeläin - Hei tehäänks tämmönen juttu, että ois niinku majava, jolla on ankan nokka ja räpylät?

- Joo ja sit se vois vielä munia - Joo, hei ja laitetaanks sille vielä semmonen myrkkypiikki?

Oheinen dialogi ei ole brainstormausta bilsalaisten labrakurssilta, vaikka ensi näkemältä siltä vaikuttaakin. Kyseessä on vesinokkaeläin, listan toinen australialaisvahvistus, joka on yhdessä Robotti Ruttusen kanssa omituisten otusten kerhon suuri grand old man ja kummisetä.

Huhutaan, että vesinokkaeläin ei olisi aina ollut nykyisen mallinen luonnonoikku, ja että se olisi muistuttanut enemmän piisamia tai jotain muuta oikeasti nisäkkään näköistä vesirottaa. Tilanne kuitenkin muuttui, kun muut nisäkkäät kutsuivat sitä munattomaksi, jolloin se päätti todistaa väitteet vääriksi. Lopputuloksena on jokin ankkanaamaisen Tinder-lissun ja Pokemonin härö sekoitus.

1. Holkeri Holkeri on ultimaattinen todiste siitä, että universumia ohjaava korkeampi voima voi olla absoluuttinen, muttei koskaan absolutistinen. Holkeri elää pohjoisilla napa-alueilla, mikä tekee siitä ihan vitun jäätävän saalistajan. Toisaalta se viettää suuren osan elämästään lilluen vain muutaman kilometrin tuntinopeudella mikä tekee siitä myös ihan vitun jäisen saalistajan.

Huolimatta siitä, että holkeri etenee elämässään yhtä nopeasti kuin joensuulainen historianopiskelija keskimääräisesti, holkeri kykenee kuitenkin saavuttamaan merkittäviä tuloksia. Holkereiden mahoista on löydetty jäänteitä poroista ja jopa jääkarhuista. Hain ruokavalio onkin äärimmäisen Polar, vaikkei siihen sisällykään sitä juustoa.

Holkerin liha on myrkyllistä, sillä hailla on mielenkiintoinen tapa varastoida runsaasti virtsaa kehonsa sisälle. Holkeria ei kuitenkaan tule sekoittaa Suomessa aikoinaan vaikuttaneeseen valtioneuvokseen, joka sekin preferoi silakoita sekä varastoi suuria määriä kusta ruumiinsa ylempiin osiin.

10

Kaikki tiet vievät Forssaan Forssa… tuo pieni paratiisi maan päällä. Tai riippuu keneltä kysyy. Monet ovat lähteneet sieltä hippulat vinkuen pippurin kasvupaikoille tai vähintäänkin Hämeenlinnaan. Jäljelle jääneet taitavat olla ainakin suhteellisen tyytyväisiä pikkukaupunkiinsa. Ja miksi eivät olisikaan. Siellä on kaikki mitä ihmiset elääkseen tarvitsevat. Tosin siellä on myös hyvin vähän mitään, mitä ihmiset haluavat noin ihan muuten vain. Jotkut ovat jopa matkustaneet sinne toiselta paikkakunnalta. Kaikki eivät tosin ole tulleet katsomaan Forssan Ankkalammen puiston joutsenia.

Eräs tuntematon heppu, kutsutaan häntä nyt vaikka Teoreetikoksi, on vahvasti sitä mieltä että Forssa on salainen kohtaamispaikka. Teoreetikon mielestä sille miksi Forssan nimi on Forssa ei ole kunnollista selitystä, koska siellä ei ole koskea (fors). Hän keksikin nimen alkuperän olevan keskusta tarkoittava sana forza. Suhteellisen kaukaa haettu logiikka ainakin jos ottaa huomioon että Forssassa todellakin on koski. Hän kertoo MV-lehdelle lähettämässään ”mestariteoksessa”, kuten kyseinen lehti teoriaa kutsui, muun muassa että Lenin ja Mannerheim ovat tavanneet forssalaisessa majapaikassa, jonka hän tosin sanoo sijainneen Jokioisten kunnassa.

Lisäksi hän ihmettelee mitä Forssan vaakunassa oleva kuva merkitsee. Outoa hänen mielestään on, että edes kaupunginjohtaja ei ollut ajatellut asiaa. Vaikka siinä nyt ei oikeastaan ole sinänsä ihmettelemistä. Vaikka pieni paikkakunta onkin, Forssan kaupunginjohtajalla voisi luulla olevan muutakin mietittävää kuin vaakuna. Teoreetikolla tosin ei varmaankaan ole, sillä omien sanojensa mukaan hän ”tutki päiväkausia vaakunan mysteeriä”.

Hän kertoo matkustaneensa Forssaan tutkailemaan paikkoja. Sopii ihmetellä, että mitä tämä veijarimme meinasi sieltä oikein löytää. Vaakunan mysteeri ratkesi hänen päässään matkalla Forssaan; vaakunassa oleva kuva on kartta! Ajatella… sillä lailla ne salaisuudet paljastuvat. Paitsi että ei paljastukaan, sillä Teoreetikko-parkamme ei löytänyt mitään samanmuotoista paikkaa kuin vaakunan kuva. Ei puiston puistoa eikä kartanon kartanoa tiluksineen.

Mutta tosi salaliittoteoreetikko ei anna moisten vastoinkäymisten estää itseään. Ei antanut meidän Teoreetikkommekaan. Hän kirjoittaa mestariteoksessaan pähkäilleensä vaakunan symbolia ja tulleensa siihen tulokseen että sehän voi kuvata vaikkapa avaruusalusta. Siitä hän keksikin Forssan olevan mahdollisesti ellei kokonaan, niin ainakin osittain avaruusolioiden asuttama. Perustelutkin hänellä ovat pomminvarmoja. Hän nimittäin kyseenalaistaa Forssassa asuneen poliitikko Urpo Leppäsen puolison Anan kuubalaisuuden. Kuka pystyy todistamaan hänen tulleen Kuubasta? Jospa hän tulikin ulkoavaruudesta. Ihailtavaa logiikkaa jos minulta kysytään.

Teoreetikon mukaan Urpo Leppäsen ”jäljet johtavat Kuubaan”. Avainkysymys kuuluukin: ”Mitä hän teki siellä?”. Siinä missä meistä muista saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, että Leppäsen Ana-vaimon kuubalaisuudesta ei ole mitään todisteita vaikka hänen miehensä Kuuban reissua kyllä puidaan, mutta ei Teoreetikon mielestä. Hän lähinnä keskittyy Leppäsen henkilökuvaan, olihan tämä ”salaperäinen” mies.

Teoreetikko keksi että jos vaakuna ei kuvaa avaruusalusta voisi se kuvata tunnelijärjestelmää maan alla. Tämän hän keksi valtatie 2 varrella kalliossa olevasta ovesta. Selitys, että kalliossa säilytetään tiesuolaa ei kelvannut. Infrastruktuuria kehittävien toimenpiteiden hän tulkitsee vahvasti tähtäävän kyseisen oven piilotteluun. Ehkä siellä on salainen sotilaallinen tukikohta.

12

Tiesuola-selitys ei tosiaan kelvannut Teoreetikolle muun muassa siitä syystä että kakkostien varrella kalliossa olevasta ovesta hänen mukaansa rekka ei mahdu kulkemaan. Toisaalta siinäkään, että eräs kaupungin eläkkeellä oleva työmies kertoi 1970-luvulla nähneensä kallion sisällä mestariteosta suoraan lainatakseni ”arviolta 50 vihreää täysperävaunullista rekkaa” ei ole hänen mielestään mitään ristiriitaista.

1990-luvulla Forssassa paloi urheilutalo, joka korjattiin. Mestariteoksessa ihmetellään miksi rakennustyömaalle ei päässyt ulkopuolisia, vaan vain työmiehet, jotka hekään eivät olleet muuten paikallisia. Ja kaupunkikin oli ”laman kourissa kamppaileva”. Ja urheilutalon lattiatkin vaihdettiin uusiin.

Kaikki tämä on Teoreetikolle liian paksua eikä hän millään usko sitä. Siksi hän kirjoittaa: ”Kysymys kuuluukin: miksi urheilutalossa on pommisuoja ja onko sitä?”.

Mestariteoksessa kirjoitetaan teekkareiden 1990-luvulla tekemästä pilasta, jossa he ilmoittivat Forssan kaupungin menneen konkurssiin. Teoreetikko kertoo Forssassa silloin toimineen Sanomatalon painaneen kyseisen pilan. Hän kertoo myös että pilan jälkeen Forssa sai valtiolta rahaa, mutta ei usko sen olleen oikeasti osa EU:n Leader-projektia. Sitten hän ilmoittaa että vielä tämän kaiken jälkeen urheiluseura Forssan Alku ry:n voittaneen naisten koripallossa sm-kultaa. Tämä kaikki kertoo ilmiselvästi salaliitosta.

Teoreetikko pohtii mestariteoksessaan kaiken näköistä, mutta yksi johon hän palaa yhä uudelleen on se jo surullisen kuuluisa Forssan vaakuna. Ilmeisesti lopputulemana hänen mielestään se on ”ns. teslamoottorin sytytystulpan kaaviokuva”. Kauas on päästy kartasta. Avoimeksi kysymykseksi meille kaikille jää, että miten hitossa teslamoottorin sytytystulppa liittyy yhtään mihinkään, mutta toisaalta voimme vain luottaa Teoreetikon pettämättömään vaistoon ja loogiseen ajatteluun. Tosin se että hän sanoo juoneensa kaljan ja heränneensä sen jälkeen oudosta paikasta, voisi jonkun mielestä kertoa esimerkiksi alkoholiongelmasta.

Teoreetikko todistaa toistamiseen että paikallistuntemuksella on merkitystä monen asian ymmärtämisessä. Hän kertoo törmänneensä liitonarkkiin. Hän nimittäin kuuli paikallisten puhuvan holjasta, jonka hän oletti tulevan sanoista Holy A (Holy Ark). Tosin tässä kohtaa voisin todeta että little did he know, koska sana holja on Forssan murretta ja tarkoittaa outoa tai kummallista.

Outo ja kummallinen on Teoreetikon salaliittoteoria. Siinä käydään läpi jopa Forssan palloseuran FoPSin historiaa ja siitäkin löydetään ulottuvuuksia, jotka tukevat teoriaa Forssasta salaisena keskuspaikkana. Lopussa vielä kehotetaan forssalaisia tarttumaan toimeen estääkseen moista juonittelua omassa kotikaupungissaan. Kaiken kaikkiaan Forssa salaliittoteoria on mielenkiintoista iltalukemista vaikkapa häiriintyneille tai holjista jutuista pitäville ihmisille… tai forssalaisille avaruusolioille.

Mona

13

Takana tuutorit Juho ja Markus Takarivi vasemmalta oikealle: Mira L, Iina, Eino, Sara, Valtteri, Paavo

Takarivi vasemmalta oikealle Alexis, Marius, Leo, Risto, Eetu

Eturivi vasemmalta oikealle: Tuomas, Tuure, Anssi, Eemeli

Keskirivi vasemmalta oikealle: Sanni, Mira, Mira, Viivi Edessä tuutorit Petra ja Antti

FUKSIESITTELY Mira Lahikainen

Moikka! Olen Mira Lahikainen. Olen 22-vuotias ja kotoisin Pieksämäeltä, eli kaupungista, jota kukaan ei tiedä, paitsi ne, jotka ovat siellä joskus joutuneet vaihtamaan junaa. Kolmas kerta toden sanoi ja vihdoinkin pääsin opiskelemaan ainetta mitä olen aina rakastanut.

Opiskelujen ohella tykkään käydä salilla ja lenkillä. Salin ja lenkkipolun lisäksi minuun voi usein törmätä kaikenlaisissa bileissä ja muissa tapahtumissa.

Sara Kemppainen

Hei! Nimeni on Sara, olen 22-vuotias ja kotoisin Lohjalta. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin oli suunniteltu, lukisin tällä hetkellä fysiikkaa, mutta sen sijaan minusta tulikin humanisti.

Tuomas Juvonen

Moro, olen fuksien Kainuun vahvistus Joensuuhun. Olisin viime vuonna jo tullut, vaan päätin käydä intin ensin. Oman elämäni on koostuva luonnosta, urheilusta ja metallimusiikkista.

Leo Pitkänen

24- vuotias ukko lapista, jolle maistuu kalja, jalkapallo ja vaihtoehtoisen historiankulun pohtiminen. Maan alta Joensuuhun.

Paavo Vilska

Maanläheinen metsämies Savosta.

Mielipiteitä löytyy, mutta suoraa vastausta et saa.

Iina Tiainen

Moi! Olen Iina 20v. ja kotoisin Kontiolahdelta. Opiskelin viime vuoden kirjallisuutta ja taiteensosiologiaa, joista tulee nyt miun sivuaineita. Historiassa miun mielenkiinnon kohteita on kulttuuri- ja taidehistoria.

Tarkotuksena oliski opiskella aiheen asiantuntijaksi.

Valtteri Ala-Poikela

Hei, minun nimeni on Valtteri Ala-Poikela ja olen 25 vuotias. Olen kotoisin alkuperältään Joensuusta ja olen käynyt kaikki koulut tässä kaupungissa. Olen opiskellut aiemmin jo yliopiston opintoja avoimessa yliopistossa ja olen muutenkin melko hyvä historiassa.

Alexis Aronen

Terve! Olen Alexis, tunnettaan paremmin lempinimellä Konsta. Ikää on 18 vuotta ja tulen historiallisesta Haminan ympyräkaupungista. Valmistuin viime keväänä lukiosta ja pääsin suoraan tänne Joensuuhun historian opiskelun pariin.

Risto Hartikainen

Terve! Mie tulen siis Lappeenrannasta, Etelä-Karjalan sydänmailta. Eräiden ei vakavasti otettavien kyselyiden mukaan 1950-luku on syntykotoni ja henkinen ikäni on 73. Nämä kertonevat minusta jo olennaisen. Harrastan mm. kaikenlaisen vanhan roinan keräilyä, vanhaa musiikkia, jopa kuvataidettakin. Oikeastaan kaikkea missä viimevuosisata on läsnä. Vaikka saatan ollakin joskus "käppänä", niin menen silti soljuvasti muiden mukana niin opiskelussa, kuin vapaa-ajallakin.

14

Eino Laurinkoski

Moro. Oon Eino Laurinkoski, kotoisin amiskulttuurin ja peltojen luvatusta maasta Pornaisista, Uudeltamaalta. Ikää 21 vuotta. Pari vuotta vietin välivuosilimbossa intin ja pääsykokeiden kanssa tapellessa ennen yliopistoon pääsyä. Harrastuksiin kuuluu lenkkeily, podcastien kuuntelu ja pc:llä pelailu. Talvisin myös laskettelu ja satunnainen ulkojäille eksyminen.

Karoliina Laukkanen

35-vuotias äiti, duunari ja maatalon emäntä.

Eli vanha ja väsynyt. Valmistun melkein suoraan eläkkeelle. Vähäisen vapaa-aikani käytän kunnallispolitiikkaan, Huutokauppakeisarin katsomiseen ja lorvimiseen. Historia valikoitui pääaineeksi, koska ennen kaikki oli paremmin. Pulutkin oli lihavampia.

Marius Riekkinen

Moi. Olen Marius Riekkinen kotoisin Varpaisjärveltä. Olen opiskellut vuoden Alkio-opistolla historian perusopinnot.

Tykkään juoda välillä vähän väkevämpiä juomia.

Eetu Savolainen

22-vuotias Kuopiosta kotoisin. Kieroutuneella huumorintajulla, rock musiikin rakkaudella ja Chapo Trap House podcastin kuuntelulla varustettu savolainen.

Sanni Mäki

Moi! Tässä tää ois lyhyesti ja ytimekkäästi: oon Sanni, 21v. ja kotoisin Posiolta.

Joensuuhun tupsahdin vähän sattumalta.

Mun pakkomielteet on tumma kahvi, sudokut ja ranskikset.

Väsymystä, ryypiskelyä ja poikien välistä rietastelua. Joensuun meininki.

Vasemmalta oikealle ylärivi: Johannes, Santeri, Eero, Karoliina ,Tuuli Vasemmalta oikealle alarivi: Tuutorit Minna ja Merja sekä fuksi Sonja

Mira Kuokkanen

Oon Mira, 19-vuotias pohjoiskarjalainen, joka tykkää päteä ja korjata kielioppivirheitä. Rakastan huumoria eikä minua ookaan tavatonta nähä nauramassa jollekin hauskalle jutulle. Kuulemma puhun murteella, mut ite en siihen kauheesti kiinnitä huomiota. Oon tykänny näistä ekoista viikoista ja uskon pitäväni koko opiskeluajasta.

Mira Leinonen

Moi, olen Mira Leinonen (20v), olen yksi niistä kolmesta Mirasta. Nousin Kymijoesta vuonna 1999 ja asetuin Kotkaan, jossa olenkin sitten elänyt koko elämäni siihen asti, kunnes muutin Joensuuhun opiskelemaan historiaa. Olen iloinen ja höpsö ihminen, joka yrittää arvostaa elämän pieniä asioita (vaikka pirun vaikeaa se onkin). Rakastan luontoa, lintuja, uimista, taidetta, videopelejä ja tyhmiä, hyvin editoituja meemivideoita ja no meemejä yleensäkin.

Viivi Eronen

Hei. Olen Viivi Eerola 19v. suuresta ja mahtavasta Kouvostoliitosta. Olen niitä, joiden mielestä kyseisen kaupungin arkkitehtuuri on varsin esteettistä ja synkkä huumorintaju vain parantaa paikan ilmapiiriä. Harrastan Kymenlaakson kehumisen lisäksi kirjallisuutta ja epäsosiaalisuutta. .

Janni Ratilainen

Olen Janni ja ikää on 20 vuotta. Alun perin olen kotoisin Outokummusta, mutta opintojen perässä päädyin nyt tänne Joensuuhun.

Eemeli Piirainen

Imperator Caesar Divi Filius Ioannes ""Pius"" (Johannes) Juuh joo, esittelyn poikanen. Oon tämmönen historiasta tykkäävä kultakutri keskipohojam_mualta Kannuksesta. Tosiaan, olin vuoden tuolla Alkio-opistolla historian saralla, missä sain perusopinnot suoritettua ja tutsuttua muutamaan muuhun autistiin. Osa niistä vaikuttaa myös täällä Jumalan selän takana. Mää materiaalisoidun toistaiseksi etenkin noihin Varnitsan tapahtumiin, lipastolle, omaan himaan, lenkkipoluille, Joensuun Areenalle ja kirppareihin.

Historian lisäksi tykkään mm. uskonnoista, kulttuuri(historia)sta,hyvistä ihmisistä, historiallisista romaaneista-, kirjoista- ja sarjoista, hyvistä kiinalaisista piirretyistä (myös länkkärien, sama kritisointiasteikko), videopeleistä, yksilöurheilusta, luurangoista, keskusteluista hyvien ihmisten kanssa,entiteeteistä,joistain vanhemmista suomifilmeistä, kasarista,kivoista asioista,ruutupaidoista, perseilystä hyvällä maulla ja ilman, elukoista, hyvistä meemestä, kaikesta kornista, söpöistä jutuista, hyvistä scifi- että fantasiajutskista, oman valtion ja valtiorakenteen voimafantasioinnista.

Suosikkielokuva/sarja: joo Hyviä ja inspiroivia tyyppejä: Jeesus, Väinämöinen, Marcus Aurelius, Lorenzo de Medici, Martin Luther, Kardinaali Richelieu, Fredrik II Suuri, Napoleon I (ja III), Hökäle(Hegel), Niitse,Bismarck,Atatürk,Marski,Oswald Mosley,osittain yks B.M, Risto Ryti, Hulk Hogan, Minä, Aniki(;_;), Ricardo.

Kkong opiskelijahetkiä/ihmiskokeita täällä rajaseudulla itse kullekkin säädylle.

Tuure Sinkkonen

Tottenham Till I Die.

15

Eero Ellilä

''Hän joka löytää vitsin jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Jatkoilla toisaalta se epätoivoinen valvoja vertaisilleen.''

Santeri Jalovaara

Santeri Jalovaara, 21, asunut Joensuussa 14 vuotta. Tykkään hyvästä musiikista, top 3 on Sonata Arctica, Bon Jovi ja Slipknot.

Karoliina Heiskanen

Moi! Olen 24-vuotias mustaan pukeutuva entinen espoolainen. Olen aina rakastanut historiaa ja lempiaiheitani ovat mm. keskiaika ja mytologia. Muita intohimojani ovat kylmät gin&tonicit, design ja sushi.

Tuuli Pennanen

Moikka! Oon Tuuli, kotoisin Kemistä ja 19-vuotias. Sydäntäni lähellä on mökkeily, koska mökillä voin lappilaiseen tapaan vältellä ihmisiä ja nauttia luonnon rauhasta.

Sonja Kantola

Sonja Kantola (Soossius Rex) on pieneen Itä-Uusimaalaisten heimoon (ei tule missään nimessä sekoittaa Kymenlaakson heimoon) kuuluva eliölajike. Se rakentaa pesänsä pääasiassa kristallikivistä, loitsukirjoista, Rammstein-levyistä sekä kaikesta lohikäärme-aiheisesta. Se pitää todella paljon syvällisistä keskusteluista ja pyrkiikin karttamaan small-talk:ia viimeiseen asti.

Kimi Laakso

Moi, olen Kimi Laakso, entinen nummelalainen. Ikää on vasta 18 vuotta, eli olen suoraan lukiosta tullut tänne yliopistoon. Vapaa-aika kuluu PC:n ääressä, lueskellen, sekä rockia kuunnellen

Waatimaton Selonteco Dalmatian Waka-Waraisilta Prowinsseilta Suuresti armoitetut, aateliset ja jalosyntyiset, corceaylhäiset, cunnianarwoisat, arwoisat, onneccaat ja siwistyneet, wiisaat, parahin warjellut, uscolliset, porwarilliset cuten rahwaat, hywät herrat ja suomalaiset miehet!

Cocoontucaatte siis yhteen, jotta tietoonne cäwisi seuraawan suopean julistucsen saatettaman; Toukokuussa armon vuonna 2019 järjestettiin jälleen Varnitsan perinteinen opintomatka, joka tällä kertaa suuntautui Kroatiaan ja Sloveniaan. Vaikka matka onkin kokonaisuudessaan yhä kirkkaana muistoissamme, kirjoittajien harmiksi matkasta on vierähtänyt jo miltei puoli vuotta, jolloin lukuisia yksityiskohtia on häipynyt lopullisesti unholaan, emmekä toisaalta kykene kertomaan tapahtumista kuin omasta näkökulmastamme, jolloin muiden ryhmien kokemukset jäävät vääjäämättä kuulematta. Nämä seikat valpas ja ymmärtäväinen lukija suonee anteeksi ilman suurempia moitteita.

Koruttomassa kertomuksessamme tärkein suuntaviittamme on totuus (sikäli kuin se on mahdollista) ja sommittelimme niin lyhyen tarinan kuin suinkin osasimme.

Opintomatkan osallistujien rivit olivat tänä vuonna poikkeuksellisen sankat, sillä lähtijöiden määrä kipusi yli kolmeenkymmeneen henkeen saakka. Emme tahdo ikävystyttää lukijaa mainitsemalla valmistelujen, lähtöselvityksen ja Müncheniin tehdyn välilennon joltisenkin yhdentekeviä tapahtumia; haluamme vain saattaa lukijan tietoon, että meitä palveltiin erinomaisesti Lufthansan siivillä ja että Saksassa turvatarkastukset tehdään täikammalla. Kolme tuntia lennettyämme saatoimme mieli toivoa täynnä astua Kroatian tasavallan maaperälle ja aloittaa viikon mittaisen seikkailun.

Franjo Tuđmanin lentokentällä ymmärsimme ensimmäisen ongelman olevan se, että saimme odotella takseja hyvän tovin ja helpotuksen tunne oli huomattava auton viimeinkin kurvatessa eteemme. Merkelin vierailu kuitenkin ruuhkautti kadut ja sai kelpo suharimme syytämään kaikki mahdolliset ja mahdottomat kiroukset. Onneksi saföörillämme riitti pilkettä silmäkulmassa ja hän paljastui rupattelun pohjalta varsin värikkääksi persoonaksi, ollen myös merkittävä tietolähteemme. Erityisen oleellisia tärppejä olivat tiedot kroatialaisesta ruoka- ja juomakulttuurista, sekä luonnollisesti Zagrebin nähtävyyksistä. Veijarin useista kaskuista mieleen painui varsinkin puolileikillinen toteamus ”Kroatia ei ole normaali maa.” Arvostelukykymme, kuin myös lähipäivien varaan jäi päätellä, mikä puheissa olisi totta ja mikä ei.

Hostellimme oli äänestetty Kroatian parhaaksi, eikä oma kokemuksemme eronnut tuloksesta mainittavammin. Rakennus oli 1800-luvulla pykätty entinen tekstiilitehdas, minkä arvelemme ravinneen varnitsalaisten mielikuvitusta. Mainostettu uima-allas paljastui kuivaksi kuin Sahara, mutta saimme nauttia loppuillan raikkaasta vesisateesta useammankin altaallisen verran terassin puutteellisten fasiliteettien vuoksi. Lämmitykseksi saimme tillikan mitä kuvottavinta nestettä, jonka koostumus jäänee arvailujen varaan. Poikkesimme läheisessä ortodoksisessa kirkossa, häiriten meneillään olevaa jumalanpalvelusta hälisten, äyskien, tömistellen sekä summamutikassa salamalla kuvia räpsien. Vähäpätöisen iltapalan päätteeksi teimme kunniaa laitoksemme entiselle, iäti karismaattiselle johtajalle sprayseinälle. Taiteellinen perintömme välitti uhonsa aina huoneeseemme asti, mikä oli pieni hinta maksettavaksi jalosta teosta.

Seuraavana päivänä suuntasimme kaupungin keskustorille, missä olivat pidot ylimmillään iäkkäämpien kansalaisten tanhutessa kansallispuvuissaan. Tyhjien vatsojemme viittomina löysimme itsemme paikallisesta ravintolasta, jossa kuskimme toteamus ”lihaa lihan päälle” näytti pitävän pitkälti paikkansa. Kyytipojaksi nautimme paikallista olutta, jolla kuskimme oli roimasti rehennellyt alentaen kotimaiset ohralikvidimme poronkusen polttamiksi tinnereiksi. Olut tulikin jatkossa olemaan keskeinen ruokajuomamme. Fuksit olivat jo Joensuussa tyrehdyttäneet kaupungin olutvirrat ja -hanat, ja nähtäväksi jäisi, onnistuisiko sama Balkanilla.

Mirogoita kohti harppoessamme totesimme paikallisarkkitehtuurin olevan kovin koreaa, mutta päässeen vuosien mittaan rappeutumaan. Yllättäviä seikkoja olivat myös kaupungin vihreys ja yleinen puhtoisuus, mutta toisaalta myös Jugoslavian hajoamissotien jäljet olivat havaittavissa mm. särkyneinä ikkunoina, lahoavina puuleikkauksina ja lohkeilevina rappauksina. Hautausmaan turkoosit kupolit ja muratin verhoamat muurit erottuivat jo matkan päästä. Otaksumme lukijaa kiinnostavan Mirogoin ulkoisten puitteiden. Toinen toistaan koristeellisemmat haudat, mausoleumit ynnä muut muistomerkit jättivät meihin lähtemättömän vaikutuksen. Paluumatkalla meille sattui hupaisa sattumus, joka ansaitsee tulla mainituksi. Pyrkiessämme takaisin matkatovereimme huomaan hyppäsimme ensimmäiseen paikalle porhaltaneeseen linjuriin, joka sattui menemään täysin väärään suuntaan. Kuski sääli meitä poloisia niin, että saimme ilmaisen matkan raitiovaunupysäkille.

16

Illansuussa mielimme kostuttaa kurkkujamme Tolkien-teemaisessa juottolassa. Tätä osaa kaupunkia hallitsivat öljylamput menneen maailman malliin Tolkienin teknologiavihaa kunnioittaen. Jaarittelut sikseen ja takaisin asiaan. Tummia ja vaaleita oluita siemaillessamme ilmaantui paikalle yksi kolmesta negridistä, johon Balkanilla ylipäätään saatoimme katseemme luoda. Moisen kuvatuksen ehätimme juuri ja juuri silmäkulmastamme nähdä tyrkyttävän primitiivisen kotimaansa tilpehööriä herättäen paheksuntaa kesäyössä karkeloivissa asiakkaissa. Ennen kuin tilanne oli meille täysin valjennut, oli kyypparimme jo rientänyt hätiin karkottaen afron takaisin yön pimeyteen virkavallan väliintulon uhalla.

Tämän tulkitsimme jatkumoksi paikalliselle hyväksi koetulle asennoitumistavalle ei-paavinuskoisiin ihmisryhmiin.

Kolmannen aamun sarastaessa havaitsimme huoneemme ahdetun lattiasta kattoon monen sorttisin Paholaisen suuvesin.

Krapulan rampauttamat zombit harhailivat aamupalan ja suihkun väliä respan työntekijäin paheksuvain silmäin alla.

Päätimme aloittaa päivän tutustumalla kasvitieteelliseen puutarhaan, joka sijaitsi keskellä kaupunkia ankarien olosuhteiden puristuksessa flooran ollessa jatkuvasti päästöjen kuritettavana. Luulimme varnitsalaisten yrittävän ukottaa meitä kännipäissään puskista käsin kurnuttamalla. Selitys olikin tavanomaisempi, sillä tajusimme asialla olleen rupikonnien.

Lepuutimme hyvän aikaa näköelimiämme luonnon satumaisessa kauneudessa unohtaen hetkeksi betoniviidakon dekadenssit huvitukset.

Jugoslavia-muistelomme sai omakohtaista pontta kasarimuseosta. Pahuusakselilla ylitimme reilusti Hitlerin, Stalinin, Maon ja muut hilpeät veikot sonnustautuessamme kiireestä kantapäähän ketunnahkoihin. Kaikkeen sai koskea ja laatikosta yhytimme yhtäkkiä ammoisen jynkkylehden, jonka häpeilemätön titolainen homoerotiikka oli ilmiselvää jatkumoa roomalaisperäiselle bakkanaaliperinteelle. Sivut saivat lisäsisältöä Varnitsan aseautististen poikamiesten känsäisissä kourissa.

Useamman vähemmän mainittavan museon ja käänteen päätteeksi toimme tuulahduksen suomalaista kulttuuriperintöä paraatipaikalle Tomislavin aukiolle nautiskellen huokeita mutta runsaita pussikaljoja. Hoipertelimme vain vaivoin likeiselle kaupunkifestivaalille, jossa törmäsimme joviaaliin amerikkalaissenioreiden seurueeseen. Ennen kuin käsitimmekään, yksi joukostamme höynäytettiin laulamaan Bee Geesin Massachusetts-biisiä eloisan nuorekkaan ja keimailevan rouvashenkilön parina. Kuin ihmeen kaupalla olimme vielä kykeneväisiä siirtymään erääseen ravitsemusliikkeeseen, jonka litran tuopit osoittautuivat oiviksi unilääkkeiksi ja saavutimmekin aamuun mennessä esoteerisen tietoisuuden Yön pimeinä tunteina kajahti yläilmoista räjähdystä muistuttava ääni, eivätkä tapahtumien yksityiskohdat päässeet tietoomme kuin vasta aamulla. Jälkipolvet tuntenevat tapauksen paremmin nimellä Zagrebin pamaus. Kuulemamme mukaan eräät fuksit olivat jääneet lukkojen taa ja päättivät roomalaista kuntoisuutta osoittaen käyttää toisiaan neuvokkaasti muurinmurtajana. Valitettavasti tästä uroteosta heille seurasi mojova lasku sähkölukon mentyä samassa rytinässä pirstoiksi.

Auringon noustessa oli vuorossa siirtyminen vuoristoiseen ja piskuiseen Sloveniaan. Matkalla rautatieasemalle kuulomme vahingoksi käveli vastaamme jatkuvana virtana paikallisia abeja, jotka puhalsivat täysin palkein pilleihinsä kuurouttaen kaiken elollisen peninkulman säteeltä. Neuvostomallisessa rautahevosessa ihailimme slovenialaisia maisemia, kun yrmeät kroaattiviranomaiset olivat päästäneet meidät syynistään. Matkamme kulki halki Eedeniä muistuttavien, vuorten reunustamien jokilaaksojen. Varnitsalaiset vallan liimautuivat ikkunain ääreen sykähdyttävien näkyjen edessä. Ei ollut niin vaatimatonta kyläpahasta, etteikö sen somistukseksi olisi kappelia korotettu.

Ljulbljanassa meitä vastassa olivat kuuluisat art nouveau -sillan lohikäärmeet, jotka näyttivät tavallistakin hurjemmilta ukkopilviä vasten. Kaupunki oli hyvin toisenlainen kuin Zagreb, sillä kaupunkikuvaa hallitsi korkealla rinteellä komeileva linna ja kaupungin läpi virtasi vihreänä kuultava Ljubljanica-joki. Siltoja oli moneen lähtöön, jopa kolmeen suuntaan haarautuvia. Ljubljanan-majapaikkaamme ei selvästikään ollut siunattu yhtäläisin varusteluin kuin Zagrebin, joskin puheenjohtajamme saattoivat olla eri mieltä varatessaan parhaat vuoteet.

Arvon lukijan on syytä tietää kahdesta meitä kovin huvittaneesta sattumuksesta uudessa kaupungissa. Emerituspuheenjohtajan koomikon kyvyt pääsivät oikeuksiinsa fiinissä kuntosalin baarissa ja katsos, hetken perästä olimme jälleen vesisateen riepoteltavina. Päästyämme viimein pitämään sadetta paikalliseen pubiin, todistimme subjektin anomiaa postmodernin konsumerismin puristuksessa. Selkokielellä havainnoimme uutteran yksilön epätoivoisia kännykänetsimistalkoita. Hyvinvointiyhteiskunnan holhouksen passivoimina emme luonnollisestikaan eväämme liikauttaneet miestä auttaaksemme.

Ani varhain kapusimme Ljubljanan linnalle, josta avautuivat hulppeat näkymät yli kaupungin aina lumihuippuisille Alpeille asti. Linnan nähtyämme olimme jo tekemässä lähtöä, kun aivan äkkiarvaamatta moottoroitu saattue ilmaantui vilkut välkkyen aivan tykömme. Autosta astui arvovaltainen valtionjohtaja, jonka oitis tunnistimme armaan kotimaamme isäksi, presidentti Sauli Niinistöksi. Meillä taisi olla sama suunta! Valitettavasti presidenttimme kiireinen aikataulu esti häntä noteeraamasta Suomesta saakka saapuneita ihailijoitaan.

Valitettavasti presidenttimme kiireinen aikataulu esti häntä noteeraamasta Suomesta saakka saapuneita ihailijoitaan.

17

Huuman laannuttua me suuntasimme Bled-järvelle, joka oli matkan ikimuistoisimpia kokemuksia: neitseellistä, kristallinkirkasta vettä, joka kylpi alkukesän auringon säihkeessä. Miltei poikkisuorasta vuoren povesta yleni Bledin keskiaikainen linna, josta urkenivat unohtumattomat alppimaisemat. Poikkesimme vierailun kauniiksi lopuksi vielä pizzalla, sillä olimme kuulleet slovenialaisten taitoja tällä saralla kovin kehuttavan. Pizza olikin kaikin puolin erinomaista, joskin armotta tikittävä kello vähensi nautintoa melkoisesti. Mikä nyt eteen kolmelle kulinaristillemme? Syödäkö kaikessa rauhassa, hyvien pöytätapojen mukaisesti bussista piittaamatta, vaiko ahmia ruokottomasti kuin nälkiintynyt hunnilauma? Päädyimme viimeksi mainittuun ratkaisuun. Juoksimme bussiin, jolloin aikaa lähtöön oli jäänyt ruhtinaalliset 30 sekuntia Nyssen tullessa illansuussa Ljubljanaan ravasimme pää kolmantena jalkana muiden varnitsalaisten jatkoksi irkkupubiin ratkaisevaa Suomi-Ruotsi-lätkäpeliä katsomaan. Siellä edeskäypä solkkasi suloisesti helkkyvää suomea ja haukkui ruotsalaisia asiaankuuluvasti homoiksi kiroillen kuin metsärosvo. Varnitsassa vallitsi harvinainen yksimielisyys mahdollisista jatkotoimenpiteistä pelionnen osalta: Suomen hävitessä hukuttaisimme murheemme väkijuomilla reflektoiden, voittaessa lopputulema olisi kutakuinkin sama. Suomen voiton koittaessa jännitysnäytelmän jälkeen aika pysähtyi varnitsalaisten raikuvaan humalansekaiseen yhteishuutoon, ja tässä ajattomuuden ikkunassa tuntui kuin itse voiton jumalatar Nike olisi seppelöinyt pyhän ainejärjestömme sankarit vierahilla mailla. Haamurajan rikkouduttua Sallimus ja luonto erottivat meidät toisistamme ja pirstouduimme jälleen nurkkakuntiimme, kuten aina.

Lukijaa kovasti kiinnostanevat viimeisen päivän herraskaiset riennot. Aamutuimaan matkustimme hyrysysyllä Postojnan tippukiviluolan suulle. Meidät lyötettiin juniin, jotka syöksyivät synkkiin syövereihin, joihin katoava saisi kaiken toivon heittää. Vaikea on sanoin ilmi tuoda tuon luolan sankkuus, kolkkous ja jylhyys, sen pelkkä muistokin nostaa pelon. Se karmea kuin kuolema on miltei; vaan kun myös olmit sieltä löysimme, tahdomme kuvailla muunkin siellä kokemamme.

Vuosimiljoonain vetehien virtaaminen on sorvannut ainutlaatuisen pelhoittavan ympäristön, jonka voisivat asuttaa vain kaikkein luotaantyöntävimmät kuviteltavissa olevat olennot: sokeiksi ja kalpeiksi riutuneet olmit sekä tutkijankammioidensa ja vinttikammareittensa hämäriin sokkeloihin käpertyneet varnitsalaiset. Olmit olivat vaaksanmitan päässä Tuonelan lautturista, kun eräs varnitsalainen osoitti taskutelefooninsa kalmankalvalla valonherkkiä Luojan luomia suoraan päin.

Slovenia-osuus ja samalla koko matka oli oivallista päättää yhteiseen illalliseen ravintolassa, jossa oli erittäin kunniallinen leima. Atriat olivat perin maittavia ja kaikki saivat syödä kyllikseen. Aamulla oli varhainen lähtö takaisin Zagrebiin, joten viinapirun sato jäi siltä illalta niukaksi. Zagrebissa nautimme pitsaa erään seuralaisen piikkiin ja työnsimme jäljelle jääneet kunat ja lipat kahviautomaatteihin sekä erinäisiin hyödykkeisiin. Kaitselmus salli meidän palaaman vahingoittumatonna vaatimattomaan pohjoiseen kotoomme. Edellä kirjatusta selkeästä selonteosta käy hyvin ilmi, kuinka ikimuistettava matka korkeaylhäisestä seurueestamme oli.

Sulkeudumme suosioonne ; Otso, Ville P., Lassi

18

Oikaisu Sinkku-Varnitsan 3/2019 tekstiin Irtokarkkeja aamupalaksi – Elämäni Bridget Jonesina Oikaisu tähän tekstiin on tarpeellinen, sillä tekstistä on noussut paljon puhetta ja vääriä käsityksiä.

Siksi koen aiheelliseksi oikoa, mitä tämä teksti todella tarkoitti. Jotkut ovat ymmärtäneet tekstin miesvihana tai liittäneet tekstin erääseen henkilöön. Juttuni tarkoitus oli olla itseironinen ja tehdä pilaa oman sinkkuuteni kustannuksella. Tarkoitus oli heittää parodiaa sinkkuuteni surkeudesta ja kirjoittaa satiirinomainen teksti siitä. Se, että juttuni käsitettiin näin laajalti väärin, tuli itselleni täysin puun takaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että kun teksti aiheutti näin paljon hämmennystä, niin syy on tällöin kirjoittajan taitamattomuudessa. En osannut selkeästikään kirjoittaa satiiristä tekstiä, koska se jätti arvailujen varaan sen, että kirjoitinko jutun tosissani. Tähän kohtaan on hyvä huomauttaa myös, että suurin osa Varnitsa-lehden jutuista ovat humoristisessa mielessä kirjoitettuja, eikä niitä tule millään tapaa ottaa kirjaimellisesti.

Haluan pyytää anteeksi kaikilta, keitä minun kirjoitelmani on loukannut. Voin vakuuttaa, että kyse ei ole todellakaan mistään miesvihasta eikä tekstiin liity minkäänlaisia piilomerkityksiä muihin henkilöihin. Kyseessä on epäonnistunut satiirinen kirjoitus ja myönnän kyllä sen, että tekstini oli aivan turhan alatyylinen ja sisälsi kirosanojakin turhan paljon. Minun olisi pitänyt käyttää parempaa harkintaa tekstiä kirjoittaessani, ettei jäisi minkäänlaista epäilyksen varaa onko teksti satiiri vaiko onko kyseessä todellinen mielipiteeni. Olen pahoillani tästä harmia aiheuttaneesta tekstistäni ja toivonkin, että jos tästä joku haluaa vielä keskustella, niin ottakaa minuun suoraan yhteyttä. Minuun voi ottaa yhteyttä milloin vain, vaikkapa somessa, ja voidaan istua kahvipöydän ääreen keskustelemaan tekstistäni luottamuksellisesti.

Ongelmaksi tässä lehti-jutussa nousseessa kohussa oli se, että kukaan ei tullut kysymään missään vaiheessa minulta suoraan, mitä lehti-jutullani tarkoitin. Sen sijaan sain toisten käsien kautta kuulla, että asiaa oli spekuloitu paljon ja laajassa piirissä. Koska minulta ei tultu kysymään suoraan asiasta, saivat niiden henkilöiden väärät käsitykset lehti-juttuni tarkoituksesta suurta jalansijaa. Olen ollut erittäin surullinen asian johdosta ja todella harmissani. Ketään en tietoisesti enkä tarkoituksella lehti-jutussani halunnut loukata. Eikä minulla todellakaan ole mitään miehiä vastaan.

Toinen ongelma, mikä tähän huhumyllyyn liittyy on se, että tekstini liitettiin erääseen henkilöön. Voin sanoa, että tekstini ei kerro kenestäkään muusta henkilöstä kuin minusta itsestäni. Teksti ei millään tavalla liity lähipiirini henkilöihin. Olen keskustellut kahden kesken tästä lehti-jutusta kyseisen henkilön kanssa (josta jotkut luulivat tekstini kertovan) ja hän uskoo minua siinä, että tekstini ei liity häneen millään lailla. Eniten itseäni satutti tässä asiassa se, että ihmiset, jotka eivät minua ja minun ja eräiden toisten ihmisten välisiä suhteitani tarpeeksi hyvin tunne, sekaantuivat näin minun henkilökohtaisiin asioihini ja ihmissuhteisiini. Tällaisen tilanteen olisi voinut monella tapaa välttää, jos henkilöt, keitä tämä teksti askarrutti, olisivat tulleet suoraan juttelemaan asiasta kanssani.

Haluan muistuttaa tässä kaikkia, että valheellisen tiedon levittäminen toisesta on väärin. Tätä valheellista käsitystä on levitetty ahkerasti eteenpäin ja tämä käytös on tuntunut saavan lynkkauksen mittasuhteet. Tietoisesti ja tarkoituksella toisesta henkilöstä väärien tietojen levittäminen on kiusaamista ja se on siinä kohtaa ehdottoman tuomittavaa. Täytyy myöntää, että viimeisen puolen vuoden aikana tämä on todellakin tuntunut kiusaamiselta. Olen myös ollut kovin huolissani, kuinka nämä huhupuheet vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin asemastani ja kykyyni hoitaa toimitehtävääni hallituksessa. Näillä huhupuheilla on siis ollut ikäviä vaikutuksia. On tuntunut, että jotkut tarkoituksella ovat halunneet pitää kohua yllä jutun ympärillä. Olen kärsinyt tästä tilanteesta kovasti ja nyt toivonkin, että oikaisuni lehti-juttuun katkaisee kaikki väärät luulot ja huhupuheet, ja että tälle tilanteelle tulee nyt stoppi. Olen aina valmis kuitenkin keskustelemaan niin lehti-jutusta kuin oikaisustakin kahden kesken luottamuksellisesti.

T: Pauliina Koskimäki

19

Konserttiarvio – Tauski iskee kuin nyrkki silmään

Tauski @ Kammari, 28.4.2019.

Se, miten tähän päädyttiin, johtaa juurensa vuoden alkupuolelle. Talven aikana Kibe-klubin keskuudessa kulttimainetta alkoi puoliksi pakotettuna nauttia roskalavojen rokkitähti, Tauno ”Tauski” Peltonen. Kun kerran näin alas oli jo vajottu, niin olihan tuo herrasmies pakko nähdä elävänäkin.

Myyttinen hahmo nimeltä Tauski on meille nuoremmille sukupolville lähinnä Seiskan lööpeissä virnuileva turhake. Jotain samaa hänessä on kuin Nykäsen Matissa, mutta ilman sitä sympatiaa, jota koko kansan Masa herättää yhä haudankin takaa. Mäkihypyn sijasta Tauski onkin kunnostautunut lähinnä kamppailulajeissa.

Tauskilla on showmiehenä hurja maine, sillä sankarillamme on tapana taiteilla lavalla niin monta promillea veressään, että yleisöäkin hirvittää. Silti laulut tuntuvat onnistuvan virheettömästi, mikä on kummastuttanut tutkijoita ympäri maailmaa. Taustanauhojen osuutta asiaan selvitellään.

Tällä kertaa asiat olivat kuitenkin toisin, mikä saattoi olla osalle yleisöstä jopa pienoinen pettymys.

Selväpäinen, tosin maailmantähtien tapaan 45 minuuttia keikaltaan myöhästynyt Tauski vaikutti olevan varsin hyvässä vireessä tarjoillen yleisölleen hittiä hitin perään. Mukana oli vanhojen klassikkojen, kuten Niin minä sinulle kuulun lisäksi tuoreempaakin tuotantoa. Yleisön villitsi täysin vuosikymmenen suurin hitti, Faijan ja huipputuottaja Mika Träkkisen kanssa keitetty Olutta ja mennyttä.

Kun Sinä vain valtasi Kammarin pölyiset nurkat, oli tunnelma suorastaan harras. Onhan kyseessä koskettava balladi ja monen sivistymättömän mielestä Tauskin ainoa hitti koskaan. Kappale oli tällä kertaa myös osoitus Tauskin kyvyistä vedättää yleisöjään, sillä odottihan jokainen konsertin päättyvän tähän. Kun illan aikana jo kertaalleen kuultu tuore bilejumputus, Chillataan rämähtikin soimaan, Tauski vain nauroi.

Keikkapaikka, Rantakylän Kammari oli niin tauskimainen paikka kuin vaan voi kuvitella. Paikan lisäksi yleisökin oli lyhyesti kuvailtuna parhaat päivänsä nähnyt. Viisi Tauski-fania viininpunaisissa haalareissaan olivat todennäköisesti ensimmäiset opiskelijat paikalla vuosikymmeneen.

Mikä on siis lopullinen arvio illasta? Antaa yleisön kommenttien puhua puolestaan.

”Selväpäisen katsojan silmissä ja korvissa täyttä piinaa.

Koko ajan sitä vain odotti keikan loppumista.

Laadullisesti heikko suoritus, äänenlaatu hirveä niin kaiuttimissa kuin itse laulajallakin. Kuin olisi ollut Kummelin kuvauksissa saatana. Ainut positiivinen puoli oli viiden euron sisäänpääsy, jota ei onneksi tarvinnut itse maksaa.”

- Gallian vahvistus

”Mennään tonne toiselle puolelle, ettei toi Tauski häiritse meitä.”

Terassilla pidemmän tovin tupakoinut nelikymppinen mies, joka ei ollut Tauskin suuri ystävä

”Koutsi soitteli mulle koko illan kyydistä, vaikka mul oli menoa.”

- Huolestunut kansalainen (ei mukana konsertissa)

20

”Huikea, häikäisevä, mukaansatempaava.

Fuksivuoden kohokohta.”

”Parhaiten sieltä muistan ne puumat, jotka oli koko ajan meidän kimpussa. Oli sekin yksi kokemus.”

- Koutsi

- Huollon varapäällikkö

”Kamalaa, mutta samalla hauskaa.

Ei mitenkään tervettä toimintaa ainakaan.”

”Itsehän olin niin kännissä, että minua ei otettu keikalle edes mukaan. Sanoisin, että ihan paska keikka.”

- Huoltopäällikkö

- Märkä-Simo (ei mukana konsertissa)

”Ennakko-odotukset keikasta huomioon ottaen Tauski oli positiivinen yllätys. Mieshän osasi laulaa, oli melkein selvinpäin, eikä edes käyttänyt playbackiä! Konsertin pitopaikkana ollutta Kammaria voisi luonnehtia siten, että siellä ei tarvitse enää uudestaan käydä, ellei joku pakota sinne teräaseella uhaten.

Paikan lisäksi miinusta saa se, että artisti oli yli puoli tuntia myöhässä. Tämä ei tosin ole epätavallista Tauskin kaltaisten maailmantähtien esiintyessä.” .”

- Apukoutsi

Niin, tällaisia konsertteja tuskin voi suositella kenellekään.

Silti odotamme innolla Tauskin paluuta tänne Pohjois-Karjalaan.

Kibe-klubi 21

Kunniattomat tohtorit En ymmärrä sitä, että jotkut julkkikset saavat nykyään kunniatohtorin arvoja, koska he ovat kuuluisia. Esimerkiksi nyt UEF antoi Ismo Alangolle kunniatohtorin arvon. Kaikella kunnioituksella Ismo Alankoa kohtaan, minun mielestäni tämä valinta oli täysin väärin, koska Ismo Alanko ei ole millään tavalla ollut tieteellisessä kentässä mukana. Tosin mielestäni Ismo Alanko olisi ansainnut kunniatohtorin arvon, jos Ismo Alanko olisi tehnyt tieteellistä analyysia Ismo Alangon tuotannosta ja siten vaikuttanut suuresti tiedemaailmaan. Tämän minä olisin voinut hyväksyä.

Mutta aikuisten oikeasti tämän vuoden UEF:n kunniatohtoreissa oli myös monia ihmisiä, jotka ovat tehneet paljon tieteen eteen ja saavat siitä nyt ansaitun tunnustuksen yliopistolta. Mutta tämän tunnustuksen arvokkuus vähenee, kun tiedemaailman ulkoiset tyypit ovat samassa tilaisuudessa ottamassa näitä palkintoja vastaan. Kyllä minua elokuvatekijänä vituttaisi todella paljon, jos olen tehnyt mestariteoselokuvan ja sitten Jussi-gaalassa Jussi-palkinnon saaneena joutuisin samassa tilaisuudessa näkemään, kuinka Fingerpori-elokuvalle annetaan myös Jussi-palkinto. Joku ulkopuolinen voisi sanoa ilkeästi, että vertaukseni Fingerpori olisi historiantutkimuksen kentässä verrattavissa Teemu Keskisarjaan.

Urho Kaleva Kekkonen sai aikanaan 21 kunniatohtorin arvoa. Joko Kekkonen oli tieteen Jeesus tai sitten nämä kaikki kunniatohtorinimitykset olivat poliittisia nimityksiä, joilla yliopistot yrittivät nuolla Kekkosta. Mene ja tiedä. Se on ymmärrettävää, että yliopisto haluaa tehdä itsestään yhteiskunnan silmissä tarpeellisen instituution antamalla suurimman tunnustuksen julkisuuden ihmisille minkä yliopisto voi antaa. Tässä periaatteessa ei ole mitään väärää, mutta ongelmana on se, että kunniatohtorin arvoja saa myös ne ihmiset, jotka ovat tieteessä todella merkittäviä ihmisiä. Tämän myötä kunniatohtorin arvo jaetaan kahdelle ihmisryhmälle; tieteen skenessä vaikuttaneille koville tyypeille ja niille, jotka ovat julkisuudessa kuuluisia aivan muusta syystä kuin tieteestä.

Sekin on vielä nykyisessä UEF:n tohtoriperinteessä hävettävää, että tohtorit ja kunniatohtorit eivät voi hankkia tohtorinmiekkaa. Tämä on täysin pöyristyttävää! Me elämme disinformaation kultakautta parhaimmillaan, jolloin tieteen pitäisi päättäväisenä osoittaa julkisessa keskustelussa, miten asiat oikeasti ovat! Kun minusta tulee joskus kaukaisuudessa tulevaisuudessa UEF:n tohtori, minähän herranen aika tuon miekan tohtoripromootioon, vaikka se ei kuule jostain kumman syystä nykyisen yliopiston promootioon etikettiin. Mikä se sellainen yliopisto on, joka ei salli tohtorinsa puolustavan tiedettä trolleja ja venäjäbotteja vastaan Totuuden Miekallaan!?

Miten voimme siis ratkaista ongelman, että tieteessä olevat saisivat ansaitun tunnustuksen ilman, että siihen sekoitetaan julkisuuden/politiikan tyyppejä? Yksinkertaisesti tekemällä oman palkintokategorian tieteen tekijöille. Kunniatohtorin arvoa ei voi enää pelastaa. Se on täysin pilalla, jota ei pystytä mitenkään nostamaan tieteen ansaitsemalle arvolle, koska se on iät ja ajat kansainvälisesti jaettu myös ihmisille ja epäihmisille, joilla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Tai voisimme me periaatteessa pelastaa kunniatohtorin arvon tieteelle, mutta silloin monet kunniatohtorinimitykset pitäisi peruuttaa. Mutta kuka haluaisi olla se julma hirviö, joka kertoo Kermit-sammakolle, että hänen ansaitsemansa vuoden 1996 Southampton College kunniatohtorin arvo pitäisi peruuttaa?

Joku voisi väittää, että minun kirjoitukseni on täysin turhaa, koska tieteen ulkopuoliset tyypit ovat tieteen ulkopuolella saaneet merkittävästi asioita aikaiseksi. Minä heitän takaisin vastakysymyksen.

Onko tiede siis täysin turha, koska tiede ei ole mediaseksikäs aihealue, josta ei revitä Stephen Hawkingia lukuun ottamatta iltalööppi tasoisia artikkeleita? Yliopisto on instituutio, joka palvelee vain yhtä asiaa ja se on tiede. Jos me menemme megatrendien sokaisemana eteenpäin, yliopisto kadottaa todellisen tarkoituksensa, jossa se epäilee kaikkea, olivat ne epäpyhiä tai pyhiä asioita kuten pohjoismainen hyvinvointivaltio, pyhä saksalaisroomalainen keisarikunta, Suomen muinainen kuningaskunta ja sukupuolentutkimus. Mikään ei saa olla pyhää tieteen silmissä, kaikkea saa ja pitää epäillä, jotta voimme saavuttaa täydellisen objektiivisen totuuden, jota me koskaan tule saavuttamaan. Se on tieteen siunaus ja kirous samassa virkkeessä.

22

UEF:n tohtoripromootion juhlien airutpuheessa puhuin suoraan kunniatohtoreille: ”Te olette itse epäilleet kaikkea ja luoneet oman Totuuden. Mutta nauttikaa vielä siitä, kun voitte. Sillä me nykyiset opiskelijat tulemme epäilemään teitä ja murramme teidän Totuutenne, jonka myötä me teemme oman Totuuden!” Jotenkin jännästi sain juuri tieteen ihmisiltä kunnon aplodit puheen lopuksi. Vaikka julkkiksille annetaan kunniatohtorien arvoja, minulla on loppujen lopuksi hyvä toive siitä, kuinka akateeminen maailma ymmärtää tohtoripromootion absurdiuden siitä, miten kaiken maailman huuhaa-pellet tulevat itse yliopiston kutsumana tohtoripromootioon kuokkimaan yliopiston akateemista elämää. Joskus itse oma isäntä on se pahin aisankannattaja.

Tohtoripromootion tarkoituksena on juhlistaa akateemisia saavutuksia. Jo tohtoripromootion seremoniat ja virallisuudet kertovat siitä, että tohtoripromootiota tehdään vakavasti ja arvokkaalla hengellä. Itse airuena voin todistaa tämän, koska kaiken piti olla tiptop-kunnossa. Mutta samalla minä ajattelin mielessäni, että onko tämä pelkästään mediasirkusta varten vai kunniatohtoreita varten. Luonnollisesti yliopiston saama julkisuus on positiivinen asia. Mutta minä kysyn teiltä rehellisesti. Tuliko media seuraamaan UEF:n tohtoripromootiota emeritusprofessori Leo Sunia, joka on ollut yksi tärkeimmistä ihmisistä Suomen ja Venäjän yhteisen akateemisen tutkimuksen kehittäjistä, vai tulivatko he katsomaan rockmuusikko Ismo Alankoa tai vaikkapa isänsä rahoilla rikastunutta Harri Bromania, joka pyörittää Joensuussa todella suurta autojen varaosamarkkinaa ja on Joensuun alueella hyvin merkittävä tekijä? Tätä saatte arvon lukijat pohtia rauhassa.

Mutta näin lopuksi haluan kertoa tositarinan. Tämän vuoden UEF:n tohtoripromootion iltaohjelmassa, eräs nimeltä mainitsematon tuore kunniatohtori oli väittänyt airuelle, että ilmastonmuutosta ei ole olemassa. Tämän myötä tuore metsätieteiden tohtori oli yrittänyt kohteliaasti selittää kunniatohtorille, miksi ilmastonmuutos on tieteellisesti todettu asia, mutta eihän tämä järkevä argumentointi mennyt kunniatohtorin päähän, vaan hän oli yhä sitä mieltä, kuinka ilmastonmuutos on pelkkää höpönlöpöä. Tähän minun mielestäni tiivistyy se miksi kunniatohtoriudella ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa, jonka ympärille koko yliopisto rakentuu. Yliopisto ampuu tiedettä ja samalla itseään jalkaan, kun se antaa kunniatohtorin arvoja sellaisille ihmisille, jotka ovat tieteen ja tieteellisen ajattelun käveleviä antiteesejä. Siksi minä sanon tässä nyt suoraan, että kunniatohtorin arvossa ei ole mitään kunniaa, ei mitään tohtorisuutta ja ei mitään tiedettä!

P.S: Huolimatta siitä, että puhun näin rajusti, mie puhun näin rajusti sen takia koska mie rakastan tiedettä. Ilman tiedettä en olisi tässä valittamassa yliopiston ongelmista. Ilman tiedettä en olisi opiskelemassa historiaa. Ilman tiedettä en olisi opiskellut lukiossa historiaa. Ilman tiedettä olisin sellaisessa paikassa missä kukaan ei haluaisi olla. Ilman tiedettä en olisi oppinut lukemaan. Ilman tiedettä koko Suomea ei olisi ollut olemassa! Ja mikä tärkeintä kaikista näistä asioista mitä minä hyvä lukija olen sanonut sinulle; ilman tiedettä Varnitsa-lehti ei olisi sinun käsissäsi.

Marko Piipponen Varnitsan kunniallinen airut

23

Miekantaontaa Kansalaisopistolla Vol. III: Miekkojen Paluu Kesäloma on ohimenevää, mutta teräs on ikuista. Vanhoille lukijoille ja uusille fukseille tutuksi tulleet Varnitsan kantasepät Antti ja Aku ovat taas palanneet pajalle, ja saaneet miekkansa enemmän tai vähemmän valmiiksi.

Antti: Edellisestä jutusta onkin kulunut jo jonkin aikaa ja miekka on vihdoin päässyt pisteeseen, jossa sitä voisi ruveta kutsumaan valmiiksi, vaikka muutamaa kohtaa varmaan tulen vielä viimeistelemään ja hiomaan tulevaisuudessa. Tässä mielessä miekka onkin kuin opinnäytetyö, jota ei ihan vielä kehtaisi palauttaa.

Viimeksi jäimme siihen pisteeseen, että olin ehtinyt sovittaa kahvan osia paikalleen, mutta niiden viimeistely ja lopullinen kiinnittäminen olivat vielä edessä. Viimeisteltyäni puisen kahvan hionnan ja käsittelyn, sekä kiillotettuani väistin ja ponnen aloin pohtimaan tapaa, jolla kiinnittäisin ne miekkaan kiinni. Alkujaan miekkojen kahvat kiinnitettiin niittaamalla ruodon pää pontta vasten, mutta ajattelin pelata varman päälle ja päädyin hieman erilaiseen ratkaisuun: kemialliseen metalliin. Kemiallinen metalli on siis kaksikomponenttiliiman tyyppinen aine, joka kovettuessaan muodostaa metallimaisen erittäin kestävän materiaalin. Sillä voidaan tehokkaasti kiinnittää metallisia kappaleita pysyvästi kiinni toisiinsa.

Kun olin saanut kahvan koottua ja kiinnitettyä, oli aika aloittaa huotran valmistus. Kuten aiemmassa numerossa mainitsinkin, olin valinnut huotran materiaaliksi visakoivun. Kuitenkin huotraa kaivertaessani huomasin materiaalin viheliäisyyden tämän kaltaisissa projekteissa: visakoivun tiuhaan esiintyvät epätasaisuudet toivat omat haasteensa taltan kanssa työskentelyyn. Huotran valmistin siis kahdesta kappaleesta, joista toiseen kaiversin uran terälle ja toisen ohuemman liimasin päälle ”kanneksi”. Liimauksen jälkeen muotoilin huotran vielä ulkoa näyttämään huotralta. Tämän tein lähinnä nauhahiomakoneella ja käsin hiomalla, jotta pääsisin mahdollisimman siistiin ja tasaiseen lopputulokseen. Siisti viimeistely oli ensiarvoisen tärkeää, sillä tarkoituksenani ei ollut peittää huotraa nahalla, vaan jättää visakoivun kaunis kuvio näkyviin valmiissa huotrassa. Jopa minun mielestäni sen peittäminen olisi ollut materiaalin ominaisuuksien (ja kalliin hinnan) haaskausta.

En kuitenkaan halunnut jättää huotraa täysin koristelematta. Päädyin tutustumaan erilaisten arkeologisten löytöjen perusteella Suomen rautakautiseen kuvio- ja muotokieleen; näin kuvioinneilla olisi jonkinlaista autenttisempaa merkitystä kuin itse suunnitelluilla kuvioilla. Se, ettei tältä ajalta ole juuri säästynyt huotria siinä kunnossa että niiden koristelua voisi tulkita, antoi kuitenkin varsin hyvin tilaa omallekin taiteelliselle näkemykselle. Kuvioinnin päädyin tekemään polttopiirtimellä (sähkötoiminen ”kynä”, jonka kuumalla kärjellä voidaan polttokuvioida puuta). Tässäkin vaiheessa visakoivun epätasaisuudet toivat oman mausteensa työskentelyyn vaikeuttamalla tasaisten viivojen piirtämistä.

Viimeisenä työvaiheena oli vielä vyökannakkeen veistäminen huotraan. Tämänkin materiaaliksi valikoitui visakoivu (lähinnä sen takia, että en muistanut ottaa muita puita pajalle mukaan). Kannattimen kiinnitys tapahtui liimaamalla se huotraan kiinni, minkä jälkeen lisävarmistukseksi sen ympäri ommeltiin vielä nahkaremmit. Nämä eivät kuitenkaan jostain syystä kiristyneet tarpeeksi, joten niiden funktio jäi lähinnä koristeelliseksi.

Kokonaisuudessaan olen varsin tyytyväinen lopputulokseen, ja projekti oli kaikkine vaikeuksineen ja kommervenkkeineen varsin hyvä opettaja takomisen ja muutenkin käsitöiden saralla. Jatkona projektissa lienee vielä vyön valmistaminen nahasta tai lautanauhatekniikalla kutoen, kunhan sitä taas ehtii.

24

Aku: Itse sain oman miekkani valmiiksi – kuin ihmeen kaupalla – jo viime keväänä. Siitä pääsi kuitenkin kirjoittamaan Varnitsaan vasta nyt syksyllä. Viime numerossa miekka oli jo kasassa, mutta kahva muotoilematta ja huotra tekemättä. Kahvan muotoilu onnistui helposti nauhahiomakoneella, viiloilla ja hiomapaperilla. Kun olin todennut sen käteen sopivaksi, päällystin sen vielä mustalla nahalla. Tähän ei tarvittu kuin kaksikomponenttista epoksia, neula ja lankaa. Lopuksi miekka tarvitsi vain enää teroittaa ja kiillottaa, ja se oli valmis!

Huotran päätin tehdä komposiittitekniikalla. Tähän tarvittiin ohutvaneria, puuliimaa, kangassuikaleita, huopaa ja kasviparkittua nahkaa. Ohutvanerista leikkasin kaksi miekan terän mallista palaa, jotka toimivat huotran ”runkona”. Palojen sisäpuolelle liimasin kerroksen huopaa; näiden tarkoituksena on suojella miekkaa naarmuuntumiselta sekä imeä itseensä ajan saatossa öljyä miekan terästä, jolloin terä pysyy jatkuvasti puhtaana ja öljyttynä. Tämän jälkeen asettelin palat terää vasten, ja aloin kietomaan paketin ympärille kangassuikaleita, sivellen pintaan säännöllisesti puuliimaa (terä oli prosessin ajaksi öljytty ja kiedottu kelmuun, sillä PVA-liimat ruostuttavat tehokkaasti). Liimakangas kuivui kovaksi puisen ytimen ympärille, saaden aikaan kevyen mutta kestävän komposiittihuotran.

Huotran-aihion päälle tarvittiin vielä kasviparkittua nahkaa (samanlaista, mitä käytettäisiin puukon tupissa), jota löytyi Eurokankaalta käypään hintaan. Ennen huotran päällystämistä liimasin sen suun ympärille vielä paksun nahkakaistaleen vahvikkeeksi. Kun liima oli kuivunut, leikkasin ostamastani nahasta sopivan kokoisen palan, jonka kastelin kauttaaltaan lämpimässä vedessä sen pehmittämiseksi. Löin märkään nahkaan leimani, venytin sen huotran ympäri ja aloin ompelemaan yksinkertaista saumaa huotran kääntöpuolelle (tässä vaiheessa oli tärkeää pitää nahka koko ajan kireänä, jotta se kuivuessaan pysyisi tiukasti huotran ympärillä ilman liimausta). Tein huotraan vielä yksinkertaisen, irrotettavan nahkavyön rengassoljella; vyö muodostui kahdesta kappaleesta, joiden päät kiertyivät huotran ympäri. Kun nahka oli kuivanut, oli huotra valmis! Myöhemmin rasvasin sen vielä nahkarasvalla, jonka olin itse valmistanut mehiläisvahasta ja saksanpähkinäöljystä; nyt se hylkii vettä kuin Nokian kumisaapas.

Miekka oli mukanani neljä päivää Hämeen keskiaikamarkkinoilla, jossa olin talkoissa ja elävöittämässä neljän muun joensuulaisen historiahörhön mukana. Se istui esittämäni 1500-luvun saksalaisen palkkasoturin varustukseen kuin saapas niskoittelevan talonpojan takamukseen. Miekka keräsi kotitekoisesta olemuksestaan huolimatta kehuja, pysyen suurimman osan ajasta kiltisti huotrassaan siitä huolimatta että viiniä, simaa, olutta ja sahtia nautittiin huomattavia määriä. Miekalla ei päädytty ryöstämään leirejä, selvittelemään välejä tai kurittamaan talonpoikia, mutta lantun leikkaamiseen ja makkaratikkujen vuolemiseen se soveltui hyvin.

Miekat saattavat olla valmiita, mutta projektit eivät pojilta lopu kesken: tänä syksynä on ehditty tehdä jo muun muassa puukko, väkipuukko, taltta ja karkkuja. Lisää teräviä projekteja lienee luvassa, ja jotkut niistä saattavat vielä päätyä Varnistan lehdille. Koskaan ei tiedä!

25

Matka maailman ympäri Phileas Fogin tarina alkaa keskiviikkona 2. lokakuuta vuonna 1872. Nyt vuonna 2019 lokakuun toinen päivä osuu myös keskiviikolle. Vain ne, jotka rakastavat Jules Vernesin klassikkoa, osaavat antaa arvoa päivämäärälle, joka on kirjassa tai elokuvassa ilmaistu. Tarinassa keskiviikkona 2. lokakuuta Phileas Fogg palkkaa uuden palvelijan ranskalaisen Passpartoutin (joka kirjassa luetaan Jokapaikanhöyläksi) palvelijakseen kello 11:29. Samana päivänä illalla kello 20:45 Phileas Fogg aloittaa matkansa maailman ympäri uuden palvelijansa kanssa. Nyt tulevana keskiviikkona 2. lokakuuta ei ole tiedossa maailman ympärys matkaa, vaan liikuntailtapäivä ja fuksiaiset. Kukaan ei kierrä maailmaa, mutta Joensuun keskustaa fuksit kiertävät yhden iltapäivän aikana kello 15:00 eteenpäin, jos sen Phileas Fogg tyylillä halutaan ilmaista.

Phileas Fogg on erityisesti tunnettu täsmällisyydestään. Hän on hyvin kellopelin tarkasti elävä herrasmies, siksi itsellekin tulee ihan Phileas Fogg tyyppinen tunne, kun puhutaan kellon ajoista täsmällisesti, esimerkiksi juna aikataulujen yhteydessä.

Jules Vernen klassikko on täydellinen innovaation lähde sille, joka unelmoi ja haaveilee matkustavansa ympäri maailmaa, jos ei ihan maailman ympäri innoita matkustamaan. Klassikko on saanut miettimään, kuinka monta päivää menisi maailman kiertämiseen suomalaiselta nykyaikana ilman lentokoneita?

Pienen tutkiskelun jälkeen ensimmäinen arvio oli 46 päivää, mutta tämä oli vain arvio, jonka sai pitkän googlettamisen seurauksena. Arviossa piilee virhearvio Tyynenmeren ylityksessä, johon googlettamalla ei saa tietoa tähän sillä, jos googlettaa esimerkiksi englanniksi Shanghaista San Franciscoon laivalla ei löydy laivaa, joka seilaisi suoraan Tyynenmeren yli. Sillä kuitenkin löytyi ports.com sivu, josta pystyy katsomaan satamien etäisyyksiä, ja sen, kuinka monta päivää matkaan menee, jos laivan nopeus on 10 solmua tai 40 solmua. Päivien määrä vähenee, mitä nopeampi laiva on. Ports.com ei kuitenkaan anna reittiä Tyynenmeren yli. Esimerkiksi, jos sinne pistää lähtö satamaksi Jokohama ja pääte satamaksi Havaiji, sivu ei anna lyhyintä reittiä Tyynenmeren yli, vaan antaa pisimmän reitin, joka mutkittelee Intian valtameren, Punaisen meren, Suezin, Välimeren, Atlanttin, Karibian meren ja Panaman kautta.

Selvästi ports.com sivulla on ongelmia antaa reitti, joka menisi 180. pituuspiirin eli päivämäärärajan yli. Se on sääli sillä niin kauan, kun emme tiedä, että kuinka monta päivää menee Tyynenmeren ylitykseen, emme saa tarkkaa arviota siitä, montako päivää menisi suomalaiselta kiertää maailman ympäri nykyaikana Phileas Foggin tavoin. Niin kauan, kun ei löydy myöskään laivaa, koko ajatus jää vain haaveeksi ja unelmaksi.

- Mikko Sainio, Mikon ajatukset

6

VIIKON FIESTA (Ei se pizzeria)

NOUSUSSA

LASKUSSA

- Varnitsa -lehden ulkoasu - ISYY-vaalit - Stalin-fanitus - Futsal-turnaus

- Kapakka Nro5 - Ence - Brexit - Kiina

Tietoa lehdestä Kiinnostaako ainejärjestölehtitoiminta? Haluatko juttusi/kuvasi lehteen? Liity lehden toimituskuntaan. Ota yhteyttä lehden päätoimittajaan Juho Härköseen joko sähköisesti tai naamatusten.

Tämän ja aikaisemmat numerot näet värillisinä osoitteesta http://issuu.com/varnitsa/docs Tutustu myös Varnitsan nettisivuihin http://varnitsa.wordpress.com

27

Salaisen tieteen lähteillä jo vuodesta 1970