Mystiset tapahtumat Aasiassa osa 10: Kolmas silmä

Kolmas silmä

Onko niin kutsutun kolmannen silmän aktiivisuus siunaus vai kirous?

Tämä varmasti riippuu ihmisen kyvystä hallita sitä, eli on tapauskohtainen asia. Alla lyhyt kertomus eräästä filippiiniläisestä pojasta, joka näki tuonpuoleiseen.

Kun perheen nuorimmainen poika Carl täytti kuusi vuotta, tapahtui jotain ihmeellistä: hän alkoi nähdä erilaisia henkiolentoja. Äiti kuuli usein poikansa itkevän huoneessaan ja rukoilevan, että hänet jätetään rauhaan. Hänen elämänsä oli kuin suoraan kauhuelokuvasta.

Poika ei viettänyt tavallista huoletonta pienen lapsen elämää, vaan joka päivä hän näki erilaisia olentoja, vaikka ei olisi halunnut. Jopa koulussa hän usein joutui ongelmiin tästä syystä. Eräänä päivänä oppitunnilla hän näki pitkähiuksisen verisen tytön valkoisessa leningissä istumassa opettajan vieressä. Valkoisiin pukeutunut aavetyttö

istui ja tuijotti oppilaita pelottavalla katseellaan, juuri pojan edessä. Tämä sai hänet huudahtamaan säikähdyksestä ja muut tietenkin olivat kovin ihmeissään, koska eivät nähneet samaa mitä Carl näki.

Kun Carl varttui murrosikään, hänellä ei ollut yhtään ystäviä. Hän ei halunnut edes mennä kirkkoon, vaikka hänen äitinsä kuinka aneli. Hänen elämänsä oli yksinäistä ja kammottavaa, mutta hänen äitinsä yritti auttaa kaikin tavoin, eikä luovuttanut.

Eräänä päivänä hän sai pojan kuuntelemaan Raamatun viestiä. Äiti sanoi: "Jos et usko Jumalaan, niin kuinka voit päästä eroon tästä kauheudesta?" Nämä sanat herättivät pojan ajattelemaan asiaa uudestaan, ja vihdoin hän suostui lähteä äitinsä mukaan kirkkoon.

Kirkossa, istuessaan äitinsä vieressä Carl tunsi olonsa hyvin rauhalliseksi ja turvalliseksi ensimmäistä kertaa. Hän ei nähnyt aaveita tai hirviöitä, ainostaan kuuli Jumalan sanaa pastorin puhuessa, kuinka pahat henget pelkäävät Jeesusta ja kuinka tämä voitti demonit ristillä. Carl hymyili äidilleen ja oli kiitollinen, että saapui kirkkoon. Hänen olonsa täyttyi rauhasta ja niin hän löysi pelastuksensa Jumalan sanoista.

Tämän jälkeen näyt vähenivät ja hän rupesi käymään säännöllisesti kirkossa. Muutaman kuukauden kuluttua hän ei enää nähnyt ollenkaan henkiolentoja eikä hirviöitä. Carl pystyi vihdoin alkaa elämään normaalia elämää kuten muut ja sai uusia ystäviäkin.

– Christine