Sisäinen varmuus

Tässä juttusarjassa esittelemme otteita Orvo Raippamaan kirjoituksista kootusta teoksesta Tiettömällä tiellä – matkaseuraa totuuden etsijälle (Markku Siivola & Timo Kyllönen, 2013).

ORVO RAIPPAMAA (22.8.1907–20.9.1976) oli suomalainen taidemaalari ja parapsykologian ja rajatiedon tuntija. hän toimi 25 vuotta suomen Parapsykologisen tutkimusseuran sihteerinä ja luennoi sekä kirjoitti aiheista myös. luento- ja lehtitekstit julkaistiin myöhemmin kirjana. Orvo Raippamaa on jäänyt aikalaisten mieliin tarkkaavaisena kuuntelijana, sydämellisenä sovittelijana ja viisaana keskustelijana, jonka lämmin ihmisymmärrys kohosi kaikkien uskonnollisten, filosofisten, poliittisten, tieteellisten ja taiteellisten mielipidesuuntausten ja näkemyserojen yläpuolelle. hän jätti korvaamattoman arvokkaan henkisen perinnön häntä ympäröineille ihmisille. voit hankkia kirjan Tiettömällä tiellä – matkaseuraa totuuden etsijälle (Markku Siivola & Timo Kyllönen, 2013) itsellesi, rajoitettu määrä jäljellä. Lisätietoja: info@paratutkimusseura.org

Elämässä on vain yksi tavoiteltava arvo: sisäinen varmuus. Kaikki muut (tavoiteltavat arvot) seuraavat sitä.

Sisäisen varmuuden voi saavuttaa vain omakohtaisen totuuskäsityksen kautta.

Totuuskäsitys voi olla alkeellinen, mutta ei koskaan väärä, jos ehtona on totuus.

On monenlaisia totuuksia, mutta peri-totuus ei ole laaduissa vaan tavassa, miten totuus oivalletaan. Peri-totuus on oivaltamista, oli se laadullisesti mitä tahansa.

Peri-totuus ei ole tätä eikä tuota, vaan se on tämän tai tuon oikeata vastaanottamista.

Aito, suora, tinkimätön suhde sisäiseen on totuutta.

Olla äärimmäinen on tyhmyyttä, koska se johtuu tinkimättömyydestä, mutta olla äärimmäinen jatkuvassa muuttumisessa, kasvamisessa, on totuuskäsityksen ikuista kirkastumista ja niin ollen myös lähimmäistensä ymmärtämistä.

Ymmärtäminen ei ole kaiken hyväksymistä, mutta ei myöskään tuomitsemista.

Sisäinen varmuus ei ole tietoa tai älykkyyttä, ei edes viisautta tai kokemusta, vaan se on aitoutta = matkimattomuutta, pelotonta rehellisyyttä.

Sisäinen varmuus voi olla harhaa, mutta ilman sitä ei ole totuudessa. Viisaus on kokemuksen tulosta, mutta kokemus ei luo viisautta, jos aitous puuttuu.

Koska aito, tinkimätön suhde sisäiseen on totuutta, ei edes viisaus sinänsä riitä, jos peloton rehellisyys puuttuu.

Ehdottoman totuuden tahdosta syntyy aitous ja sisäinen varmuus. Aitouden sisäinen varmuus on pelottomuutta, pelottomuus luo kokemusta, kokemus viisautta ja viisaus luo ymmärryksen.

Ymmärtäminen on viisauden kukka, mutta viisauden varsi kasvaa vain aitouden mullassa, jonka siemenenä on ehdoton totuus.

Peri-totuus ei ole joksikin tulemisessa, vaan jonakin olemisessa. Sillä totuuksia on loppumattomasti, mutta peri-totuutta vain yksi: olla totuutta itseään = olla tosi = olla aito. Siihen sisältyy sisäinen varmuus, joka tuo vapauden, onnen, rauhan, rakkauden ja mitä kaikkia nimityksiä sille annettaneekin.

Peri-totuudesta muussa mielessä kuin tässä emme tiedä mitään järjellistä. Ja ne, jotka tietävät, eivät koskaan pysty todistamaan, sillä se ei ole todistettavissa.