Muistojen mikrokosmos Teksti: John Helin Kuvat: Sabriina Hietaniemi
T
yöhuoneen seinällä on haalistunut maailmankartta, jossa rautaesirippu halkoo yhä Eurooppaa. Maaliskuinen aurinko valaisee sen viereen teipattuja uutisartikkeleita Venäjästä ja energiapolitiikasta, jotka vievät lähes kahden vuosikymmenen taakse jollei pidemmällekin. Huoneen iästä kertovat 80-luvun designiä oleva suuri sininen työpöytä, sekä kirjahylly, jonka hyllyt tuijottavat minua taipuneina niiden vuosikymmeniä kantamien kirjojen painosta. Kaapin päällä on pakkiin rakennettu kello, jota koristaa sotaveteraaniliiton tunnus, sekä radio, jota ei ole käytetty vuosikymmeniin. Kirjojen kansissa vilisevät nimet ovat poliittisen
historian opiskelijalle tuttuja: Virolainen, Kekkonen, Karjala… Erityisesti Karjala. Kolmessa vuosikymmenessä ihminen jättää jälkensä asuttamaansa tilaan. Henkilö tiivistyy sen pinnoille ja hyllyille aaveeksi, joka elää kirjoina, tavaroina ja kaikkina niinä pieninä tapoina joilla asiat on järjestelty, tai jätetty järjestämättä. Aika on pysähtynyt. Huoneesta tulee omanlaisensa mikrokosmos elämää ja kokemuksia ja sen omistajasta tulee tämän pienen maailmankaikkeutensa keskus. Hänen mukanaan menettää huonekin osan itsestään. Se jää elämään omanlaiseensa limboon, kunnes
6
