Raivon rajamailla

“Almost every woman I have ever met has a secret belief that she is just on the edge of madness, that there is some deep, crazy part within her, that she must be on guard constantly against ‘losing control’– of her temper, of her appetite, of her sexuality, of her feelings, of her ambition, of her secret fantasies, of her mind.”

– Elena Dykewomon (1988)

Nainen, raivostuttaako?

Äh, no ei. Tekisihän sitä toki mieli huutaa koko ajan niin, että talot sortuisivat ja päät irtoaisivat. Kuten kuitenkin tiedän on jokaisen naisen sisälle pullotettu viha niin tylsän normaalia, ettei sitä kannata sen enempää ruotia. Naisten raivohan on vain viihdettä – silloin, kun se on fiktiota, ironiaa. Muistatteko, kun Kill Billissä Beatrix tappaa ne kaikki (ja näyttää muuten niin hyvältä samalla)? Todellinen girlboss. Medeiakin tappoi lapsensa vihapäissään ja Amy Dunne saavuttaa katharsiksen väkivallan kautta. Good for her! Miehet osaa kirjoittaa naisten raivosta niin hyvin. Juuri tuollaistahan se on. Seksualisoitujen valkoisten naisten kostostoorien jälkeen on taas kiva palata omaan seesteisyyteensä ja pitää patriarkaattia kädestä. Puntit ovat taas tasan.

Olisikokyseessäasenneongelma?Suottasuhtaudutmaailmaanniinpessimistisesti,onnelliset ihmisetnäkeväthyvääkaikessa.Oletkoedeskokeilluthengitysharjoituksia?

Ylireagoivat naiset on vaan niin noloja. Eikö ne oppineet koko hysteriaselkkauksesta mitään? Kyllähän kaikille tapahtuu jatkuvasti jotain pahaa. Olisihan se nyt kivaa elää, jos ei tarvitsisi aina pelätä ja varoa, vahtia omaa juomaa baarissa ja pohtia sitä, miten omille lisääntymisoikeuksille oikein käykään. Mutta en hurjistu, en revi lakanoitani riekaleiksi, vaikka niin haluaisin. Chillaan, oon siisti. Maailmassa on kuitenkin ihmisiä, jotka palaa elävältä. Asiat kannattaa ottaa huumorilla, turha synkistely ei ole kenenkään mielestä viehättävää. Antaudu, ihaile ja kannusta. Mitä jos vaikka hymyilisit vähän?

Hengitysharjoitukset toimivat niin masennukseen, ahdistukseen kuin vihaankin. Jos sinulla ei ole paikkaa, mihin kanavoida raivosi, hengitä se ulos. Vähän niinkuin pilateksessa: nenän kautta sisään ja suun kautta ulos! Olen nyt puhdistunut vihasta, kiitos. Syleilen pyhää naiseuttani, en sisälläni majailevaa raivotarta. Vaikka raivo ja viha saattavatkin olla sukupolvelta toiselle siirtyneitä, kaikille elämän osa-alueille ulottuvia piirteitä, ei tämä merkitse sitä, että sinun tulisi tehdä asialle mitään! Onhan asetelma ollut jo ikuisuuden epäreilu: tunteilevat naiset ovat typeryksiä ja vihaiset miehet täynnä intohimoa.

Opikestämäänkritiikkiä.Muistathan,ettäjokaisellaonsananvapaus!

Oletko koskaan miettinyt, jos vika olisikin sinussa? Jos se oletkin sinä, joka tekee kärpäsestä härkäsen. Et tajua vekkulihuumoria, päästät kommentit ihosi alle. Vika voisikin olla sinussa, joka olet kasvatettu hoivaamaan ja hyväksymään, etkä kaiken kovan kasvatustyön jälkeenkään pysty hyväksymään omaa osaasi. Naisia ja vähemmistöjähän on kritisoitu jo vuosikaudet. Kuka edes jaksaa enää? Aika yllättävää, että historiallisen vihan kohteeksi joutuneet ovatkin yhtäkkiä ärsyttävän kiukkuisia narttuja. Ja vielä ärsyttävämpiä ja narttumaisempia ovat tietenkin ruskeat ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naiset.

Otan ehkäisyni päivittäin yhdeksältä illalla, kuten varmaan aika moni muukin. Pilleri on pikkuruinen, eikä maistu miltään. Pieneltä ja arkipäiväiseltä tuntuvan asian taustalla vaikuttaa kuitenkin vuosisatoja jatkunut valtataistelu, joka saa voimansa vihasta. Oikeus vihaan, erityisesti maailmaa mullistavaan raivoon, kumpuaa vallasta. Jos kukaan ei raivoa, kukaan ei nalkuta, voiko mikään muuttua? Mutta muutoskin johti ainoastaan siihen, että joudun uhraamaan kehoni hormonitoiminnan vain siksi, etten kantaisi lasta, jota en halua. Ärsyttäähän se. Uskaltaisinko jopa sanoa, että vihastuttaa. Naisten ja vähemmistöryhmien kohdalla ei tule siis suinkaan hairahtua siihen ennakko-oletukseen, että viha olisi vain tunne, tai vieläpä olennainen ja luonnollinen sellainen! Marginalisoitujen vihan ei anneta olla neutraalia, vaan se täytyy ansaita ja voittaa.

Median ja taiteen hyperboliset kuvastot naisten raivosta muodostavat tilan patriarkaalisen dominanssin vastustamiselle samalla tehden vaikeaksi vihan lähteen paljastamisen ja lopullisen räjäyttämisen. Vihan aiheuttajaa ei tunnisteta eikä tunnusteta, vaan sama jatkuu. Viha käännetään sisäänpäin ja epäpolitisoidaan. Olen alkanut kutsumaan tuota kiljumaan ja karjumaan kehottavaa kiukkutihentymää sisälläni eläväksi, itseään syöväksi hirviöksi. Mutta voisiko tätä myrkylliseksi käynyttä tunnetta sittenkin käyttää hyväksi? Emotionaalisen vapauden tarpeen lisäksi tarve vihan tunteiden hyödyntämiseksi on suuri.

Terapeuttini puhui joskus jotain repressoituneesta vihasta. Tiedä sitten. P

TEKSTI & KUVITUS:

Lilli Rajasaari & Ursula Sadinmaa