Kynnys 1 / 2019

ynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

Kynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

ISSN 1235-9920

Julkaisija:

Kynnys ry – Tröskeln rf

Siltasaarenkatu 4 (5. krs)

00530 Helsinki

Puhelin: (09) 685 0110

Päätoimittaja: Marko Jääskeläinen marko.jaaskelainen@kynnys.fi

Toimitussihteeri:

Sanni Purhonen / Kynnys ry

Siltasaarenkatu 4

00530 Helsinki

sanni.purhonen@kynnys.fi

Puhelin: 045 7732 4116

Taitto:

Väinö Heinonen / Kynnys ry

Painopaikka:

Sanomapaino, Vantaa

Kannen kuva:

Väinö Heinonen

Kynnys-lehden aineistot

Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.

Lehden tilaushinta

Kotimaassa kestotilaus 17 €/vuosi ja vuositilaus 20 €/vuosi (5 numeroa).

Jäsenmaksu 19 €/vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös CD:llä. Lisätietoja: merja.asumaa@ kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat:

Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä

Yhteystiedot, ks. Kuopio

Puh. 045 7732 4109

Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio

Microkatu 1, G-osa, neljäs kerros, 70210 Kuopio

Postiosoite PL 1188, 70211 Kuopio

Puh. 045 657 9696

Itsenäisen Elämän Keskus – Oulu

Kansankatu 53, 90100 OULU

Puh. 045 7732 4108

Itsenäisen Elämän Keskus – Tampere

Pellervonkatu 9 h. 1020, 33540 TAMPERE

Puh. 045 7732 4115

Itsenäisen Elämän Keskus – Turku

Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU

Puh. 045 7732 4114

Pääkirjoitus

Marko Jääskeläinen Puheenjohtaja marko.jaaskelainen@kynnys.fi

Tuleekohan se taksi?

Uusi taksilaki astui voimaan heinäkuun alussa 2018. Taksiuudistusta markkinoitiin uudistuksena, joka laskee kyytien hintoja, parantaa taksien saatavuutta ja muuta mukavaa. Veikkaanpa, että aika monella Kynnys ry:n jäsenellä on toisenlaisia kokemuksia tästä asiasta.

Esimerkiksi minun kotikaupungissani Oulussa vammais- ja sosiaalihuoltolain mukaiset taksimatkat olivat aiemmin Oulun aluetaksin hoidossa. Siis yrityksen, johon kaikki Oulun ja lähikuntien taksit kuuluivat kesäkuun 2018 loppuun saakka. Autoja oli runsaasti ja osalla asiakkaista oli suorasoitto-oikeus. Ei toki läheskään kaikilla, mutta se ei haitannut, koska taksi tuli pihalle aina oikeaan aikaan. Siihen pystyi luottamaan.

Uudistuksen jälkeen luottamuksesta ei ole ollut tietoakaan. Kaikki kyydit annettiin kilpailutuksen tuloksena yhden yrityksen hoidettavaksi. Meille asiakkaille annettiin kaksi vaihtoehtoa tilata taksi. Joko viimeistään tuntia ennen noutoaikaa tai sitten niin, että kerromme olevamme heti valmiita lähtemään.

Kokemus on nyt osoittanut sen, että kum-

Kommer taxin?

Den nya taxilagen trädde i kraft från början av juli 2018. Taxireformen marknadsfördes som en reform som sänker kostnaderna för skjutsarna, förbättrar tillgängligheten och annat trevligt. Jag tippar, att flera av Tröskelns medlemmar har en annan erfarenhet av detta.

Tidigare sköttes i min hemstad Uleåborg taxiresor, som hade beviljats enligt handikappoch socialskyddslagen, av Uleåborgs regiontaxi. Alltså av ett företag dit alla Uleåborgs och närkommuners taxibilar var anslutna till slutet av juni 2018. Det fanns rikligt med bilar och en del av klienterna hade direkttelefoneringsrätt. Inte tillnärmelsevis alla, men det skadade inte, eftersom taxin alltid kom vid rätt tid. Man kunde lita på den.

Efter reformen finns ingen tillskymmelse till förtroende. Alla skjutsar gavs på basen av en offerttävling åt ett företag att sköta. Vi klienter fick välja mellan två alternativ att beställa skjutsar. Antingen senast en timme före avhämtning eller så sade vi oss vara omedelbart färdiga att åka.

Erfarenheten har nu visat att oberoende av beställningssätt, kan vi inte vara säkra på att

man tilaustavan tahansa valitsemmekin, niin mitään varmuutta taksin saapumisesta, saati asiakkaan perillä olosta haluttuun aikaan ei ole. Pelkästään minun ja tuttavieni kokemuksista saisi kirjoitettua kirjan. Milloin on noutoaika kirjattu väärin, milloin on odotettu asiakasta väärällä puolella taloa, milloin taas häivytty paikalta ilman asiakasta. Onpa käynyt niinkin, että asiakasta on oltu hakemassa aivan eri kaupunginosasta kuin missä nouto-osoite sijaitsee.

Paikallisessa lehdistössä on käyty vilkasta keskustelua aiheesta viime syksynä ja nyt alkuvuodesta. Itsekin olen yhden yleisönosastokirjoituksen tähän liittyen tehnyt ja lisäksi ollut toimittajan tekemässä artikkelissa haastateltavana. Siinä Oulun kaupungin edustaja totesi, että ”Ongelmia on ollut liikaa, meidän täytyy skarpata.”

No, ainakin ongelma on tunnistettu. Toivottavasti sille myös tehdään jotakin.

Miten nämä asiat hoituvat sinun kotikaupungissasi? Kenties Kynnys ry voisi pyrkiä vaikuttamaan päättäjiin tässä asiassa. Olemmehan myös vaikuttamisjärjestö.

taxin kommer eller att vi är framme vid önskad tid. Enbart mina egna och mina bekantas erfarenheter skulle fylla en bok. Ibland har avhämtningstiden registrerats fel, ibland har man väntat på fel sida av huset, ibland försvunnit från platsen utan klient. Det har t.o.m. hänt att klienten har sökts i en alldeles annan stadsdel än där avhämtningsadressen ligger.

I lokalpressen debatterades ämnet flitigt senaste höst och nu under början av året. Själv har jag skrivit en insändare i anslutning till detta och blivit intervjuad av en reporter för en artikel. I den konstaterade Uleåborg stads representant ”Det har förekommit för många problem, vi måste skärpa oss”.

Åtminstone är problemet identifierat. Man får hoppas att det också åtgärdas.

Hur sköts dessa ärenden på din hemort? Eventuellt kunde Tröskeln rf. försöka påverka beslutsfattarna i detta ärende. Vi är ju ett påverkningsorgan.

Översättning

Carita Viljanen

Lakiasiaa

Terhi Toikkanen Lakimies, Kynnys ry

Kolumni

Sinikka Luhtasaari Mopomama Arabianrannasta

Palveluasumiseen

liittyvät erityispalvelut ovat maksuttomia

Palveluasuminen tarkoittaa itsenäistä asumista, riittäviä palveluita ja asumisturvallisuutta. Palveluasumista voidaan järjestää kotona tai esimerkiksi asumisyksikössä, jossa vammainen henkilö saa tarvitsemansa vammaispalveluasetuksen tarkoittamat palvelut.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaan vammaispalvelulain tarkoittamat palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut ovat saajalleen maksuttomia. Erityispalveluina voidaan pitää kaikkia niitä palveluja ja tukitoimia, jotka edesauttavat hakijan selviytymistä kotona hakijan vamman ja siitä aiheutuva tarve huomioiden. Palveluja on järjestettävä siinä laajuudessa kuin vammaisen henkilön asumisen tarve edellyttää. Mikäli henkilö saa niihin korvausta muun lain kuin vammaispalvelulain nojalla, voidaan maksu periä. Maksu ei saa ylittää ensisijaisen lainsäädännön perusteella saatavaa korvausta, eikä palveluasumisen järjestämisestä kunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Kunta saa järjestää palveluasumisen päättämällään tavalla ottamalla huomioon vammaispalveluasetuksen vaatimukset ja erityispalvelujen maksuttomuuden periaatteen. Vaikeavammaisen

Alla Turun

Hallinto-oikeudessa todettiin, että A:lle oli myönnetty palveluasuminen. Kunta Y oli perinyt häneltä ylläpitomaksuksi nimettyä maksua 130 e/kk. Maksuun sisältyivät wc- ja talouspaperit, siivousaineet, -välineet ja -tarvikkeet, pyykinpesuaineet, yhteiset lehdet sekä yhteisten tilojen tv-lupa ja tv:n käyttö. A oli ilmoittanut, ettei hän lue lehtiä ja että hänellä on omat talousja nenäliinansa. Hän voi myös tuoda itse omat pesuaineensa ja maksaa tv-lupansa. Televisio on A:n omassa huoneessa.

Asiakasmaksulaissa maksuttomiksi säädetyillä palveluasumisen erityispalveluilla tarkoitetaan vammaispalveluasetuksen 10 §:ssä säädettyjä palveluja. Ylläpitomaksun perusteeksi esitetyt palvelut tai tässä tapauksessa esitetyt tarvike- ynnä muut kulut eivät olleet palveluasumiseen liittyviä maksuttomia erityispalveluja vaan

henkilön palveluasumisen järjestämistavalla tai henkilön asumismuodolla ei ole merkitystä palveluasumiseen liittyvien palvelujen maksuttomuuteen.

Palveluasumisessa voidaan periä kaikki ne maksut, jotka normaalistikin ihmisille asumisestaan aiheutuvat, esimerkiksi vuokra, sähkö- ja vesimaksut sekä muut elinkustannukset, kuten aterian raaka-ainekustannukset. Asumisyksikössä asuessakin vuokrasuhteeseen soveltuu laki asuinhuoneiston vuokrauksesta. Vuokraan ei kuulu asumiseen liittyvät palvelut tai maksuja yleisten tilojen tai tarvikkeiden käytöstä, jos tiloja tai tarvikkeita ei tosiasiassa käytetä. Palveluasumiseen kuuluvat maksuttomat asumiseen liittyvät erityispalvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Näitä palveluja voivat olla avustaminen asumiseen liittyvissä toiminnoissa kuten liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi, esimerkiksi kotipalvelut ja kotona asumisen mahdollistava kotisairaanhoito.

Hyvä kello kauas kuuluu M

ies näki, että olin pyrkimässä mopolla ulos rappukäytävästä. Lasinen ulko-ovi oli jo puoleksi avautunut. Yhtäkkiä se torppasi henkilöauton konepeltiin. Mies ei väistynyt. Ovi ei sulkeutunut. Ajastin pakotti sitä avautumaan kokonaan. Samassa oven raosta erottui Joni. Oltiin sovittu, että ajetaan yhtä matkaa Käpylään. Luojan kiitos!

Mies huusi auton ikkunasta, pois tieltä ja heilutti nyrkkiä. Joni vastasi, minä olin ensin ja pyysi miestä peruuttamaan. Sitten sanat puuroutuivat. Puhe alkoi takellella. Kirjaimia katosi. Äh, ei kannattanut jatkaa suomen kielellä ääneen puhumista. Yritys hyvä kymmenen.

Sekunnissa Joni tempaisi kännykkänsä kuin revolverin tai kameran ja alkoi kuvata autoilijan kiukkua. Siltä se näytti. Siihen ei tarvittu sanoja, vaan toimintaa. Me kaikki ymmärsimme, mitä tapahtui. Nyt tallennettiin todistusaineistoa liikennerikkeestä ja lopulta autoilija antoi periksi kahden todistajan läsnäollessa.

tavanomaisia elinkustannuksia. Näistä voidaan periä asiakasmaksua, mutta maksu saa olla enintään aiheutuneiden kustannusten suuruinen.

Oikeusasiamiehen mukaan maksua määrättäessä on selvitettävä aiheutuneiden kulujen todellinen suuruus. Asiakasta ei voida velvoittaa maksamaan palveluasumisessa sellaisista tarvikkeista ja välineistä, joita hänen ei tosiasiassa tarvitse käyttää tai joita hän ei käytä. Kunta voi maksua määrättäessä ottaa huomioon asiakkaan todelliseen käyttöön perustuvat kustannukset. Asiakkaalla tulee olla myös halutessaan mahdollisuus hankkia vammaispalvelulain mukaisen palveluasumiseen kuulumattomat palvelut, tarvikkeet ja välineet itse omalla kustannuksellaan.

Vasta Hämeentiellä odottaessamme valojen vaihtumista, Joni paljasti. Hänen kännykkänsä ei oikeasti kuvannut. Se oli siihen aivan liian vanhanaikainen. Hän vaan feikkasi ja jotain piti keksiä öykkäröivän miehen edessä. Jonin, entisen hissikorjaajan, sanat takertuivat nykyisin aivopoimuihin, ulos suusta tuli syljen seassa yksittäisiä äänteitä, eivätkä jalat enää kantaneet horjumatta. Jäpikälle ei kannattanut paljastaa, mitä muita muutoksia vuodet olivat tuoneet kahden lapsen isälle. Kummallista, mutta totta, Jonin mopo herätti kunnioitusta, minun myötätuntoista osanottoa. Shit! Nainen ratissa. Jonin nelivetoinen sähkömopo oli niin iso, että se muistutti enempi oikeaa prätkää kuin naisellisesti koristeltu pikkumoponi.

Anyway. Autonsa rattia ohjannut vammattomalta näyttänyt äkäinen heppu käyttäytyi rumasti ja oli pelottavan joustamaton. Ystäväni Joni, ehkä samanikäinen kuin automies, oli Herrasmies isolla alkukirjaimella. Hän kykeni muuttamaan toimintaansa hetkessä ja pelasti hädässä olevan naisen. Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas. Ei epäilystäkään, kuka on tarinan hyvä kello ja kuka huono kello. Viis vammasta. Tosi mies osaa toimia oikein. Siitä naiset tykkää.

hallinto-oikeuden päätös ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu liittyen palveluasumisesta perittyihin maksuihin:

Kynnys ry:n Vimma-kulttuuripalkinto Silva Belghitille

Kunnia-Vimman saivat Kansallisteatteri ja Wheels of Freedom -elokuvan työryhmä.

KYNNYS RY on myöntänyt Vimma-palkinnon näyttelijä Silva Belghitille . Vammaiskulttuuripalkintoon kuuluu Tukilinja-säätiön lahjoittama 5000 euron työskentelyapuraha. Palkinto jaettiin kymmenennen kerran.

Palkintoperusteissa todetaan, että Silva Belghiti (s.1988) on ensimmäisenä Teatterikorkeakouluun hyväksyttynä kuurona näyttelijänä ollut tienraivaaja, joka on pystynyt laajentamaan suuren instituution vakiintuneita toimintamalleja niin, että tilaa on nyt entistä rikkaammalle ilmaisukielelle. Hän on toteuttanut omaa visiotaan määrätietoisesti ja ennakkoluulottomasti lukuisissa tuotannoissa, muun muassa Ursa Minorin näytelmässä Näktergalen (2016), Suomi 100 000 -iltamakiertueella (2017) sekä Teatteri Totin Vaginamonologeja -esityksessä (2018). Hänen opinnäytetyönsä käsitteli viittomakielisen näyttelijän yhdenvertaisuutta.

Esiintyessään omalla äidin -

kielellään Belghiti on avannut ovia valtavirtaan ja koulutukseen myös muille viittomakielisille näyttelijöille ja teatteritaiteen tekijöille, vaikka pioneerin asema ei ole ollut helppo. Hänen uransa on konkreettinen esimerkki siitä, mitä tasa-arvoisesti saavutettava taideopetus parhaimmillaan tarkoittaa.

Kynnys ry myönsi myös kaksi Kunnia-Vimmaa: Kansallisteatteri palkittiin saavutettavuuden huomioivista esityksistään. Kansallisteatteri on osoittanut, että myös taiteenalan perinteikäs lippulaiva voi katsoa työtään ja ihmisyyttä monista eri näkökulmista. Teatteri on avannut rajoja ja johdonmukaisesti hakeutunut yhteistyöhön erilaisten, marginaalisiksi miellettyjen teatterintekijöiden ja ihmisryhmien kanssa. Esimerkkeinä mainittakoon produktiot pyörätuolia käyttävän näyttelijän, Pekka Heikkisen , kanssa ja yhteistyö viittomakielisen Teatteri Totin kanssa esityksessä Vaginamonologeja . Palkinnolla Vimma-raa-

ti halusi kiittää ja kannustaa Kansallisteatteria kaikkien yleisöryhmien huomiointiin myös jatkossa. Erityisen Kreisi-Vimma -kunniamaininnan hullunrohkeudesta ja uskalluksesta heittäytyä kokemaan elämä koko rikkaudessaan sai Wheels of Freedom -elokuva päätähtensä Ville Jaarannon johdolla.

Vimma-palkintoraatiin kuuluivat Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen, Kulttuuriyhdistys Eucrean puheenjohtaja Johanna Röholm, kuvataiteilija Hilkka Korhonen , Tukilinja-lehden päätoimittaja Iris Tenhunen , kriitikko Aleksis Salusjärvi Suomen arvostelijain liiton edustajana, erityisasiantuntija Sari Salovaara

Merja Heikkonen Kynnys ry:n

toiminnan johtajaksi

Merja Heikkonen aloittaa helmikuussa Kynnys ry:n toiminnanjohtajana. Hän siirtyy Kynnykseen sosiaali- ja terveysministeriöstä Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunnan pääsihteerin tehtävästä.

Pitkän järjestökokemuksen omaava Heikkonen on aiemmin työskennellyt muun muassa Näkövammaisten liiton järjestöjohtajana sekä Vammaisfoorumin puheenjohtajana. Koulutukseltaan Heikkonen on kasvatustieteiden maisteri ja ammatillinen erityisopettaja.

”Olen tehnyt 30 vuotta töitä vammaisten osallisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta ja Kyn-

nys on hyvä paikka jatkaa tällä linjalla. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa tulisi olla vammaisten ihmisten syrjinnän suhteen nollatoleranssi. Tähän meillä on vielä pitkä matka”, Heikkonen toteaa.

Lisätietoa ja tiedustelut:

Merja Heikkonen

merja.heikkonen@stm.fi/ p. 050

383 5226

Marko Jääskeläinen

marko.jaaskelainen@gmail. com/p. 040 5656 190

Kulttuuria kaikille -palvelusta sekä edellisen vuoden Vimma-voittaja Kaisa Leka

Kynnys ry myöntää Vimma-palkinnon vuosittain sellaiselle taiteen tekijälle, joka on tuonut vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liittyviä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteellisesti korkeatasoisella tavalla. Palkinto voidaan myöntää minkä tahansa taiteen lajin edustajalle. Palkittavaa sai ehdottaa avoimella haulla ja ehdotuksia raadille tuli tänäkin vuonna useita kymmeniä. Palkinnot jaettiin Kansainvälisen vammaisten päivän festivaalitapahtuman yhteydessä 3.12. Helsingin Kaupunginmuseolla.

Kynnys ry:n uusi hallitus vuodelle 2019 on valittu

Kynnyksen hallitus on valittu seuraavasti:

Puheenjohtajaksi valittiin Marko Jääskeläinen

Hallitukseen erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin Sirpa Virtanen, Marjut Ounila ja Antti Virta. Varalle valittiin: Paula Pietilä, Anni Mannelin ja Reetta Angelvo-Riipinen . Ei-erovuoroisina jatkavat Timo Lehtonen, Leena Ollila ja Juha Maljanen

Onnittelut kaikille valituille ja hyvää tulevaa toimivuotta!

Uusia kynnysläisiä: Nikolai Klix

Hei kaikille Kynnyksen jäsenille!

OLEN aloittanut vuoden alussa Kynnyksen uutena kulttuurisihteerinä. Syntyjäni olen berliiniläinen. Saksa on toinen äidinkieleni ja olen muuttanut perheeni kanssa 6-vuotiaana Suomeen. Vartuin Itä-Helsingissä ja asuttuani viitisentoista vuotta eri paikoissa Helsingin kantakaupungissa, olen palannut itään. Olen nyt asunut viitisen vuotta Helsingin Rastilankalliossa meren ja metsän äärellä, mutta samalla kuitenkin onneksi metron lähettyvillä, joten pääsen nopeasti ja vaivattomasti töihin Kynnyksen keskustoimistolle Hakaniemeen. Vuosaaressa on skuttaa ja sköneä, kuten täälläpäin sanotaan, eli se on minulle asuinpaikkana hyvä, sillä pidän luonnossa samoilemisesta.

Koulutukseltani olen Master of Arts. Tein maisterin tutkintoni filosofian alalta Sheffieldissä, Briteissä, josta palasin viime vuoden syyskuussa. Lopputyöni, eli Master Dissertationin aiheena oli tutkielma suvaitsevaisuuden käsitteen käytöstä kielellisen vallankäytön välineenä.

Ensikosketukseni Kynnyksen kulttuuritoimintaan on tullut vuosituhannen alkupuolella, kun ideoin vammaisista tehdyistä eroot-

tisista valokuvista koostuneen valokuvanäyttelyn, joka oli esillä nykytaiteen museo Kiasmassa toukokuussa 2003. Otin aikanaan yhteyttä Kalleen ja kysyin, voisiko Kynnys-lehden kautta hakea kiinnostuneita malleja valokuvaprojektia varten ja olin itsekin yhtenä malleista. Kynnys oli myös varsinaisessa toteutusvaiheessa mukana tukemassa näyttelyprojektia.

Tämän vuosikymmenen alussa puolestaan olin muiden innokkaiden mukana käynnistämässä Utopia Helsinkiä. Utopia Helsinki tarjosi uudenlaista kulttuuritoimintaa, joka on tarkoitettu ai-

van kaikille nuorille. Järjestimme muun muassa saavutettavia klubeja. Saavutettavuus toteutettiin laajassa mielessä pitäen sisällään esiintyvien musiikkiartistien kappaleiden lauluosuuksien viittomista, lattiataktiilien tekemistä narulla ja teipillä näkövammaisten suunnistusta helpottamaan sekä turvallisemman tilan säännöillä. Myös Kynnys oli tuolloin yksi Utopia Helsingin yhteistyökumppaneista.

Eri itseilmaisun muodoista fyysinen itseilmaisu on ollut minua lähimpänä ja olen reilu parikymppisenä pyrkinyt kahteen kertaan Teatterikorkeakouluun, kerran

tanssin ja kerran näyttelijäntyön koulutusohjelmaan. Kummallakin kerralla pääsin eteenpäin ennakkotehtävävaiheesta, mutta putosin ensimmäisellä varsinaisella hakukierroksella. Kiinnostus fyysiseen itseilmaisuun on syventynyt ehkä afrobrasilialaisen kulttuurimuodon capoeiran kautta, jota harrastin säännöllisesti kymmenen vuoden ajan ennen vasempaan nilkkaani tullutta rasitusvammaa. Pidän myös laulamisesta ja olen muutama vuosi sitten kerran hakenut ja päässytkin kuoroon. En sitten kuitenkaan kokenut kyseistä kuoroa omimmakseni oltuani sen nuorimpia jäseniä ja jättäydyin siitä pois. Nykyään laulan lähinnä suihkussa.

Odotan innolla Kynnyksen kulttuuritapahtumien suunnittelemista yhdessä muiden kanssa, eli esimerkiksi vuoden loppupuolella pidettävää KynnysKinoa ja kansainvälisenä vammaisten päivänä järjestettävää DiDA-tapahtumaa. Liittyen kulttuurin ja vammaisuuden risteyskohtiin, olen kiinnostunut taiteen mahdollisuuksista ennakkoluulojen ja rajojen rikkomiseen. Uskon, että monilla eri taiteen muodoilla on omintakeisia välineitä vammaisten itseilmaisuun. Ne voivat tarjota väyliä esimerkiksi vammaisten ihmisten parempaan yhteiskunnalliseen inkluusioon ja sitä kautta vanhanaikaisten käsitysten kyseenalaistamiseen.

Terveisin, Nikolai Klix

Yhteystiedot: nikolai.klix@kynnys.fi

Verkkosivusto esteettatoihin.fi on luotu vammaisten korkeakouluopiskelijoiden työelämään siirtymisen tueksi. Siellä on tietoa valtakunnallisesti ja saavutettavasti korkeakouluopiskelijoille, työnantajille ja ohjaajille.

OPISKELIJALLE tietoa urasuunnittelusta ja työllistymisen mahdollisuuksista.

OPINTO-OHJAAJALLE tukea ja tietoa opiskelun esteettömyydestä sekä uraohjaukseen.

TYÖNANTAJALLE tietoa mm. mukautuksista ja mahdollisista tuista.

Esteettä töihin verkkosivusto on luotu Tarinoista voimaa -hankkeessa (ESR, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus). Hankkeen toteuttajina ovat toimineet Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+, Hämeen ammattikorkeakoulu, Kynnys ry ja Invalidiliitto ry.

Kuka tahansa voi olla yksinäinen

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen työntekijät Osku Timonen ja Markku

Vellas tietävät, että esimerkiksi nuorten miesten voi olla vaikea löytää ystäviä.

VALTAKUNNALLISEN Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen tavoitteena on vähentää kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten yksinäisyyttä ja lisätä ystävyyttä. Asiakkaista iso osa on nuoria autistisia miehiä. Toiminnan kehittäminen lähtee ihmisten omista toiveista.

Monet erityistä tukea tarvitsevat henkilöt saattavat kokea yksinäisyyttä. Tähän on tietenkin useita syitä.

– Ihmiset on usein ikään kuin eriytetty palvelurakenteisiin. Paljon vaikuttaa esimerkiksi, saako apuvälineitä tai jos on kommunikoinnin vaikeutta. Kiusaamisen kokemukset tulevat monilla vah-

vasti esiin, kertoo hankkeen projektipäällikkö Markku Vellas Keskusteluissa käydään kiusaamisen ohella läpi muitakin herkkiä ja tunnepitoisia asioita. Haasteet seurustelukumppanien löytämisessä ovat yleisiä. Sosiaalisten taitojen kehittymisessä on vaikeuksia. Hankkeen tämän vuoden teema on ”Ystävyyttä oppimassa”. Aihetta käsitellään konkreettisin keinoin, kuten tuottamalla kaverikortit aikuisille, järjestämällä tapahtumia ja kannustamalla vapaaehtoisia toimimaan ystävyyden lähettiläinä.

– Suomessa on välillä vallalla ylhäältä alaspäin katsomisen kulttuuri. Itsemääräämisoikeuden tukemisesta kyllä puhutaan kauniisti, mutta konkretia tukemisen

oppimiseen unohtuu. Pitkäaikaisempi muutos ei tarkoita vain tapahtumia vaan myös koulutusta, läheisille ja palvelurakenteiden työntekijöille, Vellas pohtii.

Ystävyyttä opitaan somessa – Yksinäisyyttä ei tietysti voi kokonaan poistaa, mutta on hienoa huomata, miten käytännönläheistä työtä teemme, toteaa hankkeen suunnittelija Osku Timonen Eräitä hankkeen aktiivisimmista kanavista tarjoaa sosiaalinen media eri muodoissaan. Siellä voi jakaa tarinoita kavereiden löytämisestä. Instagram kuvineen ja tarinoineen on hyvin aktiivinen. Sinkkuryhmäkin on käynnistynyt,

sillä seurustelukumppanin löytäminen on monen toiveissa. Vertaistuki on tärkeä osa hanketta. Erilaiset tapahtumat, kuten rauhallinen Slow dating sekä kaikille nuorille avoimet Villiklubit ovat hyvin suosittuja ja toivottuja. Työntekijöiden lisäksi vapaaehtoiset kehittävät toimintaa.

Olennaista on, että halutaan mennä sinne missä kaikki muutkin ovat. Ei vain vammaisille eristettyä toimintaa.

Myös seksuaalisterveys ja yhteistyössä Kynnyksen Samat-toiminnan kanssa toteutettu Oivalluksia seksuaalisuudesta -koulutus ovat osa hanketta. Esimerkiksi avusteisten seksivälineiden käytöstä on mahdollisuus oppia koulutuksen kautta. Asennekasvatuk-

Teksti: SANNI PURHONEN

KEITÄ OLEMME

Osku Timonen

Yhteisöpedagogi, hankkeen suunnittelija, lievä CP-vamma.

”Minulla on vammanikin kautta näkemystä yksinäisyyteen. Haluan vaikuttaa yhteiskuntaan ja olen aktiivinen järjestötoimija. Kaikki se sopii hyvin tähän työhön. Vapaaaikaa vietän kavereiden kanssa ja tykkään myös saunoa vanhempien luona Joensuussa.”

sellekin on yhä tarvetta.

– Meiltä on tultu kysymään vaikkapa, voidaanko pussata jos seurustellaan. Jos tällaista joutuu miettimään, onhan se elämänlaatukysymys, Vellas toteaa.

Seurustelun lisäksi ystävyydessä riittää tietysti pohdittavaa. Vellas kertoo, että hankkeen aikana heihin on ottanut yhteyttä muun muassa 10-vuotias pikkupoika, joka mietti, onko oikein, kun kaveri meni toiseen porukkaan.

Yksinäisyys on jännittävä ja iso aihe, mutta paljon on saatu aikaan. Se, että joku saa ystävän on aina meillekin suuri voitto

Markku Vellas, projektipäällikkö

”Olen tullut järjestötöihin jo nuorena. Ihmiset kiinnostavat minua eniten, vaikka nykyään puhutaan herkästi taloudesta, eikä ihmisestä. En sääli ketään vaan uskon, että kaikilla on voimavaroja, kun niitä vain pääsee kehittämään. Vapaa-ajallani teen vapaaehtoistyötä yksinäisten luona. Vastapainona käyn luonnossa, kuvaan paljon ja teen keramiikkaa, luova työ on minulle tärkeää. Elän yhden ihmisen taloudessa ja minulla on paljon ystäviä.”

PÄIVÄ KERRALLAAN KESÄÄN ASTI

Markku Sarasteen taiteesta ja elämästä

Keskisuomalainen taiteilija Markku Saraste sairastui skitsofreniaan nuorena miehenä. Siitä huolimatta hän eli mielenkiintoisen ja tuotteliaan elämän. Hän kulki omaa tietään valtavirroista piittaamatta. Kirja on runsaasti kuvitettu katsaus Markku Sarasteen elämänvaiheisiin ja taiteelliseen tuotantoon.

Kustantaja: Kynnys ry

Kirjoittaneet: Heini Saraste, Liini Laes, Hannu Castrén ILMESTYY MAALISKUUSSA.

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke verkossa:

www.facebook.com/jottakukaan

www.instagram.com/jottakukaan

ÄIDIN KAIPUU

Etiopialainen Roman Deres joutui jättämään kaksi pientä tytärtään isoäidin huomaan, kun perhettä uhkasi taloudellinen haaksirikko. Roman elätti perhettään Libanonista käsin siivoojana, mistä hän saapui Suomeen ja työskentelee nyt Kynnyksen toimistoemäntänä. Äidin kaipuu on jännitystarina, mutta myös tilitys äidin rakkaudesta, joka kestää yli maan- ja sukupolvirajojen.

Kirjoittanut: Heini Saraste

Kustantaja: Into Kustannus

KIRJAN HINTA 22 €

Elämä on otettava haltuun vammautumisen jälkeen

Matti Koikkalainen ei ole koskaan ollut kovin perinteinen mies. Silti häntä vammautumisen jälkeen jaksoi hämmästyttää, ettei miehisyys mihinkään kadonnut. Pikemminkin se sai uusia sävyjä.

Miehet ei poimi marjoja, miehet ei kudo, miehet eivät siivoa. Oli vaikka kuinka monta seikkaa, joita miehet eivät yksinkertaisesti tehneet Matin lapsuuden ja nuoruuden ajan Toivakassa. Vammautuminen liikenneonnettomuudessa nuorena miehenä pakotti sitten totaaliseen ajatusten muuttumiseen.

Ja hyvä niin!

Niin, että nykyään ei ole olemassa erikseen miesten tai naisten töitä vaan, että jokaisella on oikeus elää omanlaistaan elämää. Eikä miehen tarvitse maskuliinisuuttaan korostaa koko ajan.

Onneksi Matti ei ole koskaan ollut mikään kovin perinteinen mies, enemminkin pohdiskelevaa ja keskustelevaa tyyppiä.

Metsästämäänkin menin nuorena miehenä lähinnä ryhmäpaineesta. Maalitauluun on ihan kiva ampua, mutta tappaa en halunnut.

Matti on kotoisin pienviljelijäperheestä. Isän käden jäljet näkyivät naapureitten hormeissa ja ovenkahvoissa, äiti oli toimelias emäntä sekä ompeli vaatteita lähiympäristölle. Isä kiersi ensin polkupyörällä, myöhemmin mopedilla, kylää ja remonteerasi. Lisäksi oli tietysti pientilallisen kaikki työt.

Heti peruskoulun jälkeen Matti meni heti töihin tehtaaseen, sit-

ten armeijaan ja armeijan varikolle. Onnettomuuden jälkeen vuonna 1982 Matti oli 24-vuotias. Hän ajatteli, että siinä ne menivät sitten mahdollisuudet: Miten neliraajahalvautunut koskaan löytäisi työtä, saati kumppanin.

– Tuohon aikaan vammautuneet nuoret ihmiset viruivat sairaaloissa tai vanhainkodeissa. Kun ensimmäiset palvelutalot perustettiin, ihmiset tulivat niihin pyjamoissaan ja shaalit hartioilla, Matti muistelee.

Jo hyvin pian elämä kuitenkin yllätti Matin. Tyttöystäväehdokkaita ilmaantui melko nopeasti vammautumisen jälkeen ja muutenkin tuli tunne, että kyllä tästä selvitään.

Palvelutalo oli edistystä

Vaasaan tuli yksi monista ensimmäisistä palvelutaloista ja Matti päätti pitkän kuntoutusjakson jälkeen, että sinne hän muuttaa. Tuona vanhainkotien ja sairaaloitten aikakautena palvelutalo oli edistystä, eikä Matti voinut ajatella jäävänsä vasta leskeytyneen ja yksin asuvan äitinsä hoidettavaksi. Isä oli kuollut vähän ennen Matin onnettomuutta ja perheen muut sisarukset jo omillaan.

Matti muutti siis Vaasaan. Siellä hän tapasi Päivin ensi kerran, kun Päivi Jyväskylän palvelutalon

johtajan ominaisuudessa kävi tutustumassa uuteen asukkaaseen.

Jyväskylässä Matti ja Päivi aloittivat perusteellisen tutustumisen. Heti syntyi halu, että ollaan yhdessä ja paljon! Paria yhdisti muun muassa lukeminen ja yhteinen näkemys yhteiskunnasta. Pieni ero löytyi taustoista, Päivi oli veturimiehen tytär Korsosta.

Lukemisen halu oli Matissa aina, Jerry Cottonit, Tex Willerit sekä korkeajännityssarjat kääntyivät koirankorville pikkupoikana. Myöhemmin Matti kiinnostui politiikasta ja taloudesta.

Pohjaltaan niin paljon määräytyy talouden perusteella. Talous on se kivijalka ja suhdanteet määrää. Kun taantuma iskee, myös vammaisten palvelut huononevat, Matti kiteyttää.

Matti suhtautuu itsensä sivistämiseen edelleenkin intohimoisesti, hän on niukka mies itsensä kehumisessa, mutta sanoo seuraavansa yhteiskuntapolitiikkaa tarkasti. Matti näkee ongelmia muun muassa siinä, tuleeko vammaispalvelulaki voimaan vai ei. Myös kuntien kovin erilaiset käytännöt harmittavat Mattia.

– Eri kunnissa vammainen ihminen saa todella erilaisen kohtelun. Kuntia on yli 300 ja jossain kunnissa vammaisten palvelut ovat heikolla tolalla. Hyviä kuntia ei olekaan, mutta joissain

sentään pyritään tekemään eettisesti oikeita ratkaisuja.

Päivi tuuppasi liikkeelle Matti valmistui 1999 Jyväskylän yliopistosta yhteiskuntatieteitten maisteriksi. Hän antaa osan kunniasta vaimolleen Päiville.

– Päivi tuuppasi minut liikkeelle nivelkohdassa ja patisti aikuislukioon. Vammaisilta ei paljon odotettu, koska heille oli pedattu valmiiksi sivustakatsojan rooli.

Pian Matin valmistumisen jälkeen Päivi ja Matti muuttivat Helsinkiin ja Matti meni töihin AIDS-tukikeskukseen ja pian Käpylän kuntoutuslaitoksen sosiaalityöntekijäksi.

Käpylään tulivat kuntoutukseen kaikki Suomen selkäydinvammaiset. Se oli läpileikkaus kaikista yhteiskuntaryhmistä, tohtoreista rekkakuskeihin, kunnollisista perheenisistä huumeiden käyttäjiin. Ja noin yhdeksänkymmentä prosenttia tulijoista oli nuoria miehiä, Matti kertoo.

Yksi esimerkki voi olla rintamiestalossa asuva neljän lapsen isä. Miten tämän ihmisen elämä muuttuu vammautumisen jälkeen?

Myös suhtautumistavoissa vammautumiseen oli huikeita eroja. Matti muistaa yhden meijeriteknikon, joka lähti Käpylästä

Teksti ja kuva: HEINI SARASTE

pois kuukauden jälkeen ja meni heti töihin. Toiset olivat henkisesti voimattomia monenkin kuntoutusjakson jälkeen. Ja sitten oli ihmisiä siltä väliltä.

Matti heräsi keskellä yötä miettimään asiakkaiden tilannetta

Nuoret miehet oli viskattu tilanteeseen, jossa terveys, työ- ja perhe-elämä meni uusiksi.

– Pahinta oli kun kuntoutusjakso oli päättymässä, mutta ei vielä harmainta aavistusta, mihin ihminen pääsisi asumaan. Ei kotia, ei riittävästi apua, ei suunnitelmaa muutostöistä.

Matti heräsi keskellä yötä miettimään asiakkaansa ongelmia ja sitä miten vältettäisiin sairaalaan joutuminen. Hyvän kuntoutuksen jälkeen potilaan rooliin upposi nopeasti takaisin.

– Ydinjuttu on, että on otettava elämä haltuun, kun mennään kotiin. Kyse on pitkälti psyykkisestä voimasta. On saatava oma rooli perheessä takaisin, isyys ja puolisona olo.

Auto oli monelle miehelle tärkeä, Matti naurahtaa.

Voinks mä ajaa vielä autoa! huudahtivat monet ja elämänhalu palasi. Ja kotipihalla odottava laatuauto nosti miehisyyden tunnetta.

Urasta puhuttiin paljon, siitä mitä oli tehnyt ja miten tärkeä työ oli ollut. Se oli ollut se miehinen identiteetti, jonka varaan maskuliinisuus rakentui. Että mitäs nyt, mistä se arvo nyt löytyy, jos työ on mennyt? Jotkut löysivät uuden työn, jotkut urheilun. Keino toteuttaa miehisyyttä voi olla vaikka sitä, että etsii rajun harrastuksen.

Meidän sohvallamme ei väheksytä maahanmuuttajia Seksuaaliasioisioistakin puhuttiin, mutta ei niin kovin paljon siihen aikaan. Tässäkin kyse on siitä, että parisuhde ei voi pidemmän päälle olla hoitosuhde. Jos

vaimo joutuu joka yö jatkuvasti auttamaan, siinä helposti seksihalut katoavat.

– Toisista vaimoista tai tyttöystävistä näki, että ero tulee kohta. He eivät tapaamisissa edes asettuneet samaan pöytään miehen kanssa vaan katsoivat tätä etäämpää. Sitten oli pareja, joista näki, että niillä oli tulevaisuus. Näille pareille oli tyypillistä, että kummatkin olivat voimakkaasti läsnä tilanteessa ja kiinnostuneita omasta yhteisestä tulevaisuudestaan.

Matti on ollut Päivin kanssa naimisissa nyt 25 vuotta. Heidän poikansa Valtteri on 22-vuotias nuori mies, joka opiskelee Lah-

dessa insinööriksi.

Isyys on ollut sitä parasta aikaa elämässä. Isän ja aikuisen pojan välit ovat läheiset. Matti jaksaa aina hämmästellä, miten hieno poika hänellä on.

– Me keskustelemme Valtterin kanssa paljon, muun muassa ihmisoikeuksista ja moniarvoisuudesta. Meillä on paljon yhteistä. Me emme siedä ääriajattelua eikä meidän sohvallamme maahanmuuttajia pilkata! Liberaalille oikeusvaltiolle ei ole vaihtoehtoja, koska se on koko meidän hyvinvointimme perusta.

Matti Koikkalainen tuli Kynnyksen koordinaattoriksi ja sosiaalityöntekijäksi vuosi sitten.

" ISYYS ON OLLUT PARASTA AIKAA ELÄMÄSSÄ."

KAIKKI, sekä miehet että naiset että kolmaskin sukupuoli, ovat aina halunneet tietää, minkälainen on hyvä mies. Minä olen tiennyt sen aina ja voin nyt paljastaa asian.

Hyvä mies ymmärtää 1-vuotiaasta lähtien, että elämä koostuu loputtomasta sarjasta kokemuksia, joissa kyseenalaistetaan jo omaksutut tottumukset. Tähän häntä valmentavat varhaisessa vaiheessa hänen vanhempansa valehtelemalla hänelle, että joulupukki on olemassa.

Hänelle kerrotaan, että joulupukki on väkevä jumala, joka lentää ilmojen halki palkitsemaan hyvät hyvällä ja pahat pahalla. Pukki on kaikkitietävä ja pystyy totaaliseen kontrolliin. Pukki kykenee jouluaattona ilmestymään samanaikaisesti miljooniin kohteisiin olohuoneen nurkkaan pystytetyn palvontapuun äärelle.

Joulupukkibisnes on uskontoa ja sitä on lähestyttävä uskontotieteen välinein.

Tämän hyvä mies tajuaa jossain kohtaa elämässään, joskus sen jälkeen, kun naapurin lapset ovat vuotaneet hänelle, ettei pukkia ole olemassa.

Hän on saanut tärkeän kokemuksen omaksuttujen totuuksien kyseenalaistamisesta. Se on usein kivuliasta mutta välttämätöntä. Näiden, ja vain näiden ko-

Hyvä mies

kemusten kautta, tapahtuu oppimista. Ihmiskunta voi selvitä vain oppimalla uutta, muuttamalla ajatuksiaan.

Pienen arastelun jälkeen hyvä mies lämpenee nopeasti tälle periaatteelle. Mikä sen mukavampaa kuin ajattelunsa mullistus oppimalla uutta. On ihanaa joka päivä hylätä jokin rauhoittava opinkappale ja edetä rohkeasti kohti tuntematonta.

Hyvää miestä saattaa esimerkiksi pukkiuskon romahtami-

sen jälkeen lohduttaa tutkittu tieto kuusipuun vuosituhantisesta merkityksestä pyhänä puuna ihmiskunnan mytologiassa. Kuusen ajateltiin yhdistävän maailmaan kuvitellut kolme tasoa: latva kurottaa ylisiin, juuret työntyvät aliseen, ja näkyvä osa on reaalinen, kosketeltava.

Nämä ajatukset johdattavat hyvän miehen pohtimaan maailmaa, jossa ihmisen ja luonnon välillä ei ollut vielä niin suurta ristiriitaa kuin nykyisin on, sanokaam-

me tuhat vuotta sitten. Ei se ollut mikään hyvä maailma, se oli julma, raaka ja monessa suhteessa tietämätön, ilkeä paikka.

Mutta oli siellä hyvääkin, opiksi otettavaa, kuten tämä luontosuhde.

Hyvä mies tietää olevansa osa luontoa, iso apina, evoluution juoksussa merkilliseksi muuttunut eläin eli ihminen. Hän ymmärtää, että hänellä ja muilla hänenlaisillaan on suuri vastuu muista ihmisistä, muista eläimistä ja kaikesta elämästä.

Hyvä mies on erittäin tarkka siitä, ettei syyllisty oman kokemuksensa oikeuttamattomaan laajennukseen selittelemällä todellisuuden ilmiöitä pelkällä mutu-tuntumalla. Hän tietää, että jokainen ihminen on yksin tyhmä ja avuton ja näkökulmassaan auttamattoman rajoittunut. Ihmisen ainoa mahdollisuus on toisissa ihmisissä, yhteistyössä, yhdessä viisastumisessa. Joukossa, ja vain joukossa, viisaus tiivistyy.

Siksi hyvä mies rakastaa ja kunnioittaa muita ihmisiä. Kaikenlaisia ihmisiä, kaikkia ihmisiä. Hän on kehityksessään niin pitkällä, että tietää sukupuoliin liittyvät tavat ja tottumukset vanhentuneiksi konventioiksi, joulupukkijutuiksi ja huuhaaksi.

Siksi hyvä mies voisi aivan yhtä hyvin olla hyvä nainen. Ehkä hän onkin. Luultavasti on.

PIIRROS: VÄINÖ HEINONEN

KUVA: STEFAN BREMER

Vieraileva kynä

Juha Hurme

Huippuosaajia ja kehittämistarpeita

Vamo-hanke kartoittaa vammaisten henkilöiden kokemuksia osallisuudesta vammaissosiaalityössä

OSALLISUUDEN varmistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vammaissosiaalityön asiakasprosessissa

-hanke (VamO) on Eksoten, Espoon, Etevan, Invalidiliiton, Kynnys ry:n, Lapin yliopiston, Rovaniemen kaupungin sekä THL:n yhdessä toteuttama ESR-rahoitteinen tutkimus- ja kehittämishanke. Hankkeessa on kerätty asiakkaiden osallisuuskokemuksia vammaissosiaalityössä. Osana hankkeen tiedonkeruuta haastateltiin syksyllä 2017 yksitoista liikunta- ja näkövammaista asiakasta kahdesta eri organisaatiosta. Lisäksi hankkeessa toteutettiin myös asiakaskysely.

Asiakkaiden haastatteluissa kertomat kokemukset liittyivät erityisesti kohtaamisiin työntekijöiden kanssa sekä palveluprosessien sujuvuuteen. Kokemusten perusteella asiakasosallisuus toteutuu vammaissosiaalityön prosesseissa vaihtelevasti. Asiakasosallisuuden kehittäminen YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen edellyttämälle tasolle vaatiikin vielä paljon työtä.

Vammaissosiaalityössä on myös

huippuosaajia

Asiakkaiden kokemukset vaihtelivat yksilöllisesti, paikkakunnittain ja työntekijöittäin. Osa oli kokenut olevansa osallinen omassa asiakasprosessissaan. Heitä oli kuultu ja heidän mielipiteitään kysytty. Positiivisia kokemuksia oli myös toimivasta yhteyden saami-

sesta työntekijään. Työntekijöiden lupaus järjestää asiakkaalle palvelut myös elämäntilanteen muuttuessa tai sairauden edetessä lisäsi luottamusta palvelujärjestelmään. Haastatellut kertoivat kohdanneensa vammaissosiaalityössä empaattisia ja asiantuntevia työntekijöitä, ”huippuosaajia”.

Vammaiset asiakkaat kuvasivat myös kielteisiä kokemuksiaan. Kerrottiin esimerkiksi puutteellisesta kuulemisesta ennen päätöksentekoa. Osa ajatteli työntekijöiden jopa ensisijaisesti miettivän, miten palveluja ei tarvitsisi järjestää. Koettiin, että palvelujen saaminen riippuu asiakkaan voimavaroista ja tietämyksen tasosta. Oli myös puutteita tiedottamisessa, sekä asiakkaan oikeuksista ja vaihtoehdoista kertomisessa. Haastateltujen kokemusten mukaan päätöksenteko ja asenteet saattoivat vaihdella työntekijästä riippuen. Jotkut kertoivat taistelemaan joutumisen ja vastakkainasettelun kokemuksista. Muutama haastateltu koki, että vasta valittamalla saa palvelua. Haastatellut pitivät asiointikokemusta heikentävänä erityisesti työntekijöiden kiirettä. Kiireen vuoksi asiakkaat ajautuivat hakemaan tietoa vammaissosiaalityön sijaan muilta vammaisilta henkilöiltä, muiden alojen työntekijöiltä tai avustajilta. Osa myös koki sosiaalityöntekijöiden voivan käyttää liian vähän omaa harkintaansa, minkä taas koettiin johtavan standardimaisten päätösten tekemiseen yksilöllisyyden sijaan.

Sujuvat asiakasprosessit edellyttävät resursseja

Osa asiakkaista tiesi, miten vammaissosiaalityön asiakasproses-

si etenee ja siksi asiointi oli heille helpompaa ja läpinäkyvää. Moni kertoi kokemuksia sujuvasta ja nopeasta asioinnista. Myönteisiä kokemuksia syntyi, kun työntekijät olivat pysyviä, jolloin asiakkaan tilanne tunnettiin. Myös kiireettömät ja rauhalliset asioimistilanteet olivat positiivisia.

Palvelujärjestelmä koettiin kokonaisuutena melko sirpaleiseksi. Päätöksentekoprosessi ja se kuka päätöksen lopulta tekee, saattoi jäädä epäselväksi. Moni kertoi prosessien hitaudesta esimerkiksi oman työntekijän ollessa pois työstä, työntekijän vaihtuessa tai monialaisen palveluprosessin kohdalla. Työntekijöiden vaihtuessa oli jouduttu perustelemaan uudelleen palvelutarvetta. Sitäkin koettiin tapahtuneen, että palveluja pyrittiin vähentämään. Osa myös ajatteli, ettei vammaissosiaalityössä kaikkea tietoa dokumentoida tarpeeksi.

Työntekijöiden kuormittuneisuuden koettiin estävän asiakasprosessien sujuvuutta. Moni kertoi kaipaavansa, että sosiaalityöntekijä pitäisi asiakkaaseen säännöllisesti yhteyttä. Monet asiakkaat olivat kuitenkin huolissaan työntekijöiden jaksamisesta ja vammaissosiaalityön resursseista.

Asiakasosallisuutta voidaan vahvistaa

Haastatellut asiakkaat esittivät asiakasosallisuuden vahvistamiseksi vammaissosiaalityössä asiakkaan ja työntekijän kumppanuutta ja aitoa yhteistyötä, paneutumista asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin, tiedottamisen lisäämistä sekä avointa viestintää palveluvaihtoehdoista ja oikeuksista. Lisäksi toivottiin parannuksia

asiakkaan kohtaamiseen ja välittämisen osoittamiseen. Vuorovaikutukseen panostaminen auttaa työntekijöitä ymmärtämään asiakkaan tilannetta.

Asiakkaan ja työntekijän välisen suhteen on todettu olevan vaikuttavan sosiaalityön ydin. Joillekin haastateltavista nimenomaan oma sosiaalityöntekijä on se henkilö, jonka puoleen he mielellään kääntyisivät keskustellakseen muistakin kun vammaispalveluihin liittyvistä asioista. Tämä vaatii työntekijöiltä aikaa ja saavutettavuutta. Asiakkaan ja työntekijän suhteen rakentaminen ja ylläpitäminen on mahdollistettava riittävin resurssein sekä kokemustiedolla.

Sekä VamO -hankkeessa kerätyissä haastatteluissa että asiakaskyselyissä on tullut esille, että monet asiakkaista haluaisivat olla itse mukana vammaissosiaalityön kehittämisessä. Yhteiskehittämisen ideaan perustuva VamO -hanke jatkaakin asiakasosallisuutta vahvistavan vammaissosiaalityön asiakasprosessin kehittämistä, mutta tässä työssä tarvitaan meitä kaikkia.

Annina Heini, kehittäjä-työntekijä, VamO -hanke/Kynnys ry

Mari Kivistö, projektipäällikkö-tutkija, VamO -hanke/Lapin yliopisto

Nelli Lindroos, kehittäjä-sosiaalityöntekijä, VamO -hanke, Rovaniemen kaupunki

Vammaisyhteistyö jatkuu

Balkanilla

Balkanin eri maitten vammaisjärjestöjen

yhteinen seminaari

pidettiin Pristinassa

Kosovossa viime

toukokuun puolessa välissä. Kaikki paikalla olleet järjestöt kokivat, että yhteistyötä on ehdottoman tärkeä jatkaa.

Nyt pallo heitettiin Bosniaan, joka sitoutui pitämään yhteistyökokouksen tänä vuonna.

Teksti ja kuvat: HEINI SARASTE

BOSNIALAISEN vammaisjärjestö Lotoksen toiminnanjohtaja ja yksi seminaarin puuhamiehistä on bosnialainen Suvad Zahirović. Zahirovićilla on takanaan tuhti ura maansa vammaisvaikuttamisen keskiössä. Hän on ollut töissä Bosnian sosiaaliministerin neuvonantajana ja seurannut maansa vammaispolitiikkaa sekä asianosaisena että asiantuntijana. Zahirović on syntymästään täysin sokea.

– Bosniassa samoin kuin muissakin Balkanin maissa vammaiset jäävät usein kokonaan koulutuksen ulkopuolelle ja yliopistoissa opiskelee äärimmäisen harvoja vammaisia ihmisiä. Ongelmana on myös se, että nuoret vammaiset ihmiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta.

Edelleen Bosnian hallinnollinen pirstaleisuus sekä vammaisjärjestöjen keskinäiset kiistat ovat yksi ongelma.

Joskus Zahirovićin Lotos-järjestön alkutaipaleella vanhat vammaisjärjestöt halusivat järjestää mielenosoituksen Lotosta vastaan!

Kosovossa suuri ongelma on köyhyys. Kosovo on bruttokansantuotteeltaan Euroopan köyhimpiä maita ja vammainen on tähän saakka saanut eläkettä 75 euroa kuussa.

Inklusiivisuudesta puhutaan paperilla paljon, mutta käytännössä kouluihin ei pääse sisään tai opettajilta puuttuu tietoa ja taitoa opettaa vammaista lasta, kertoo kosovolaisen Handikosin johtaja Afrim Maliqi

Vain 17 prosenttia vammaisista lapsista käy koulua. Pullonkaula myös kapenee, koska vaikka ala-asteet ovat esteettömiä, yläasteet ovat sitä harvoin, lukiot vielä harvemmin ja yliopistot ovat usein täysin esteellisiä.

– Vammaisjärjestöjen täydellinen riippuvaisuus projekteista on yksi suurista ongelmista. Valtio-

han ei tue juuri missään Balkanin maassa vammaisjärjestöjä mitenkään. Järjestöt ovat täysin riippuvaisia ulkomailta tulevista projektirahoista. Kun rahat loppuvat, hyvä hanke katkeea. Esimerkiksi vaikeavammaisten lasten kuntoutus oli Handikosissa lopettava, kun rahat Suomesta puoliintuivat.

Kosovossa on otettu lähinnä Handikosin toimesta myös edistysaskeleita. On muun muassa saatu aikaan syrjintälaki, johon vedoten yksittäiset vammaiset ihmiset voivat koettuaan syrjintää syyttää kouluja, liikelaitoksia, yliopistoa tai kunnallista tahoa ja saada kokemastaan syrjinnästä korvauksen. Prosessi on kuitenkin pitkä ja on varauduttava myös odottamaan.

Kosovossa saatiin viime vuonna aikaan laki, joka oikeuttaa

vaikeavammaiselle liikuntavammaiselle 300 euron tuen kuukaudessa. 150 euroa avustajan palkkaamiseen ja 150 euroa muihin kuluihin. Tämä laki on suurelta osin juuri Handikosin toiminnan ansiota. Tässä Suomella, Abiliksella ja Kynnyksellä on aihetta tyytyväisyyteen, sillä juuri nämä järjestöt ovat tukeneet Handikosia hankalina aikoina.

Könkkölän unelma

Kokouksen järjestäminen aiemmin Tiranassa sekä nyt Pristinassa on ollut Kalle Könkkölän vuosikymmenten unelma. Jo Balkanin sotien aikaan Könkkölä oivalsi, että vammaiset evät ole koskaan olleet sodassa keskenään. Vammaisten ihmisten ongelmat, tavoitteet ja pelot ovat samat.

Loppujen lopuksi aika oli kypsä keskinäiselle kokoukselle vasta vuonna 2015. Nyt liki kolme vuotta ehti kulua, ennen kuin toinen kokous saatiin aikaan. Seuraava kokous pidetään Tuzlassa. Sinne on tarkoitus saada mukaan tavalla tai toisella myös Serbia.

Suvad Zahirović.

"VAMMAISET EVÄT OLE KOSKAAN OLLEET SODASSA KESKENÄÄN"