Kynnys 4 / 2022

ynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

Kynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja ISSN 1235-9920

Julkaisija: Kynnys ry – Tröskeln rf Yliopistonkatu 5 (7. krs.) 00100 Helsinki

Päätoimittaja: Marjut Ounila

Toimitussihteeri: Sanni Purhonen / Kynnys ry sanni.purhonen@kynnys.fi Puhelin: 045 7732 4116

Taitto: Väinö Heinonen / Kynnys ry Painopaikka: PunaMusta

Kannen kuva: Titta Lindstöm, Midjourney

Kynnys-lehden aineistot Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.

Lehden tilaushinta Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuositilaus 20 € / vuosi (4 numeroa).

Jäsenmaksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona. Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat:

Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio

Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Hermanninaukio 2 A 70100 KUOPIO

Itsenäisen Elämän Keskus – Oulu Kansankatu 53, 90100 OULU

Itsenäisen Elämän Keskus – Tampere Pellervonkatu 9 h. 1013, 33540 TAMPERE Puh. 040 940 1399

Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU

Pääkirjoitus

Marjut Ounila Puheenjohtaja marjut.ounila@kynnys.fi

Kansalaisaktiivisuus ja paikallinen vaikuttaminen

Jokainen meistä vaikuttaa päivittäin moniin asioihin huomaamattaan. Teot voivat olla pieniä, kuten yksittäisen kuluttajavalituksen tekeminen, tai sitten sellaisia, joilla on suurempi näkyvyys ja vaikuttavuus. Kansalaisvaikuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jolla kansalaiset pyrkivät muuttamaan tai säilyttämään yhteiskunnassa vallalla olevia asioita. Yksi keino on äänestäminen, osallistuminen julkiseen keskusteluun, oman blogin perustaminen tai toimintaryhmäksi järjestäytyminen vammaisjärjestössä.

Jokainen pieni arjen päätös vaikuttaa osaltaan yhteiskunnan asioihin. On tärkeää, että et itse aliarvioi omaa mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Omalla käytökselläsi voit näyttää hyvää esimerkkiä muille ja huomaat, että on paljon muitakin, jotka ajattelevat samoin kuin sinä. Isommalla joukolla saa helpommin enemmän myös tuloksia toivottuihin asioihin.

Itse törmäsin Kynnys ry:hyn nuorena työvoimatoimistossa ensimmäisen kerran. Minuun teki vaikutuksen se, että vam-

maiset henkilöt halusivat olla aktiivisia toimijoita eivätkä toiminnan kohteita. Halusin tuolloin kertoa Kynnys ry:stä myös muille samassa tilanteessa oleville. Mietittiin asioita, joihin toivoimme muutosta. Meistä tuli kokemusasiantuntijoita vammaisasioissa. Kokemusasiantuntijat toimivat ammattilaisten ja asiakkaiden välimaastossa. He pyrkivät vakiinnuttamaan asemaansa ammattilaisten rinnalla. Se on asiakkaan kuulemista ja asiakkaan näkökulman kunnioittamista. Asenneilmapiirin ja mahdollisuuksien edistämiseen tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä.

Kannustan teitä kaikkia, jotka haluatte vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kootkaa hyvä ryhmä ja seuratkaa kunnan ja kaupungin päätöksiä. Nyt kun tulee uusi sote ja uusi vammaislaki, alueiden toimintaryhmät ovat entistä tärkeämpiä. Toimintaryhmien ja Helsingin toimiston työntekijöiden välinen hyvä yhteistyö on myös tärkeä. Kynnys ry luo nyt uudenlaista toimintakulttuuria ja toivon, että haluat olla siinä aktiivisena mukana!

Medborgaraktivism och lokalt inflytande

Medborgaraktivism och lokalt inflytande var och en av oss påverkar många saker varje dag utan att inse det. Åtgärderna kan vara små, som att lämna in ett enda konsumentklagomål, eller de som har större synlighet och genomslagskraft. Medborgarinflytande avser aktiviteter genom vilka medborgare försöker förändra eller bevara de saker som har makten i samhället. Ett sätt är att rösta, delta i en offentlig debatt, starta en egen blogg eller organisera sig som en aktionsgrupp i en handikapporganisation.

Varje litet vardagsbeslut påverkar samhällets angelägenheter. Det är viktigt att du inte underskattar din förmåga att påverka saker. Med ditt eget beteende kan du föregå andra med gott exempel och du kommer att märka att det finns många andra som tycker på likadant sätt som du. Med en större grupp är det lättare att få åstadkomma fler resultat för de saker som är viktiga.

Själv stötte jag på Tröskeln rf. för första gången på arbetsförmedlingen när jag var yngre. Jag blev imponerad av att funktions-

hindrade ville vara aktiva aktörer och inte handlingsobjekt. På den tiden ville jag berätta för andra i samma situation om Tröskeln rf. Vi funderade på saker vi ville förändra och blev erfarna experter i handikappfrågor. Erfarenhetsexperter verkar i mitten mellan proffs och kunder. De strävar efter att etablera sin position vid sidan av proffsen. Det gäller att lyssna på kunden och respektera kundens synvinkel. Långsiktigt samarbete behövs för att främja attitydstämning och möjligheter.

Jag uppmuntrar alla er som vill påverka samhällsfrågor. Samla ett bra gäng och följ kommunens och stadens beslut. Nu när det finns en ny socialförsäkringslag och en ny handikapplag är regionala aktionsgrupper ännu viktigare. Ett gott samarbete mellan verksamhetsgrupperna och de anställda på Helsingforskontoret är också viktigt. Tröskeln rf. skapar nu en ny typ av verksamhetskultur och jag hoppas att du vill vara en aktiv del av den!

Översättning Katja Pulli

Lakiasiaa

Mika Välimaa Lakimies, Kynnys ry

Kynnys ry oli vastikään kuultavana eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa koskien hallituksen esitystä uudeksi vammaispalvelulaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Tuon tässä kirjoituksessa esiin joitakin vammaispalvelulain soveltamisalaan, täytäntöönpanoon ja asiakkaiden oikeusturvaan liittyviä keskeisiä kommentteja, joita esitimme asiantuntijalausunnossamme. Pidämme lakiesitystä pääosin hyvänä ja toivomme eduskunnan hyväksyvän sen, mutta näemme siinä myös korjattavaa.

Esityksen mukaan uusi vammaispalvelulaki olisi nykyisen lain tapaan toissijaisesti sovellettava laki. Kynnys on jo aiemmin vaatinut lain ensisijaisuutta suhteessa sosiaalihuoltolakiin. Jos toissijaisuus edelleen säilyy, tulee käytännön soveltamistilanteessa lain valinta tehdä vammaisen henkilön edun mukaisesti ja tästä periaatteesta olisi tarpeen säätää laissa. Asiakkaan etua tulee tulkita myös suhteessa palvelun maksuttomuuteen silloin, jos henkilö täyttää vammaispalvelulain kriteerit ja hänellä on palveluun subjektiivinen oikeus. Kysymys ei kuitenkaan ole vain asiakasmaksuista vaan myös siitä, että asiakkaat saavat oikeasti riittävät ja sopivat palvelut.

Lain soveltamisalassa edellytetään, että palvelun tulee olla vammaiselle henkilölle välttämätöntä. Vaatimuksen ehdottomuutta olisi lievennettävä tarkennuksella, että palvelu voi olla välttämätön myös silloin, jos vammainen henkilö ei ilman palvelua selviä kyseisestä toiminnosta ilman kohtuutonta vaivaa tai aikaa. Olisi myös tärkeätä säätää vammaispalvelulain mukaisten palveluiden suhteesta toisiinsa. Palveluiden valinta tulisi tehdä sen perusteella mikä vammaisen henkilön mukaan parhaiten edistää hänen itsenäistä elämäänsä.

Kynnyksen näkemyksen mukaan olisi keskeistä säätää hyvinvointialueille asetettavista sanktiosta selvästi virheellisten yksilöpäätösten tekemisestä. Tuomioistuimen tulisi voida asettaa hyvinvointialueelle sanktio, mikäli hyvinvointialue on tehnyt virheellisen kielteisen päätöksen, vaikka sen olisi tullut myöntää palvelu. Tämä vahvistaisi merkittävästi asiakkaan oikeusturvaa ja vähentäisi sellaisia tarkoituksella tehtyjä virheellisiä päätök-

siä, joita käytetään säästökeinona. Nykyisin tällaisten virheellisten päätösten tekeminen on joillakin alueilla ”maan tapa”. Kynnys ilmaisi lausunnossaan myös huolensa asiakkaiden oikeusturvan muusta heikkenemisestä, koska subjektiivisiin oikeuksiin liittynyttä suoraa valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei enää ole. Suora valitustie poistui vuoden 2020 alussa hallintoprosessilain voimaantulon myötä. Hallinto-oikeuden päätöksestä valittaminen edellyttää nykyisin KHO:n myöntämää valituslupaa. Suora valitusoikeus olisi erityisen tärkeä uuden lain asianmukaisen tulkinnan ja toimeenpanon varmistamiseksi. Vammaispalveluiden asiakkaiden oikeusturvan ja muutoksenhakumenettelyn parantaminen tulisi ottaa jatkossa kehittämisen kohteeksi.

Valitettavaa on, ettei lakiin ole kirjattu asetuksenantovaltuutusta, mikä heikentää mahdollisuutta ratkaista myöhempiä soveltamisongelmia tai lain epäselvyyksiä. Lain käytäntöön soveltamisessa voi osoittautua, että jotakin lain kohtaa voi tarpeen tarkentaa tai täydentää. Asetuksella olisi mahdollista tehdä tällaisia tarkennuksia tai täydennyksiä lakiin.

Koska kuitenkin esittämiemme korjausten tekeminen saattaisi viivyttää käsittelyä jopa niin, että se johtaisi esityksen raukeamiseen, tyytynemme mieluummin esityksen mukaiseen vammaispalvelulakiin kuin vaadimme muutoksia ehdottomasti. Joka tapauksessa tulevan lain vaikutusten seuranta ja arviointi tulisi sisällyttää toimeenpanoon. Erityisesti uudet palvelumuodot sekä lakiin sisältyvä yksilöllisten palvelujen räätälöinti ja korostaminen vaativat uudenlaista ajattelua. Jotta lain potentiaali voisi toteutua aidosti ja vammaisen henkilön yksilöllisiä valintoja kunnioittaen, Kynnys ry pitää tärkeänä, että lain toimeenpanoa seurataan ja ohjataan tiiviisti ja monikanavaisesti. Tähän tulee myös vammaisjärjestöt ottaa aktiivisesti mukaan. Lisäksi vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen rahoitus on turvattava, jotta ne voivat olla ihmisten prosessitukena uudistuksen tuomissa haasteissa ja oikeussuojan varmistamiseksi.

Kolumni

Luhtasaari Mopomama Arabianrannasta

Kela-kyytien

kilpailutus ketuttaa

Tapahtui tismalleen, mitä ennustettiin ja pelättiin. Ensin taksiyrittäjä hioo kaikki kela-kyyteihin liittyvät yksityiskohdat paikoilleen niin että kyyteihin voidaan luottaa. Sitten lakisääteinen kilpailutus muuttaa vuosia vaatineen työn himpun verran liian kalliiksi ja yllättäen kelvottomaksi. Kehiin kilpailutetaan uusi yrittäjä. Tällä kertaa peräti kaksi uutta jokaiseen maakuntaan ja ne aloittavat taas alusta yksityiskohtien hallitsemisen: kyytien organisointi, niiden välitys puhelimitse, autot ja kuljettajat.

Tavoitteena on kuljettaa sairaita, vammaisia, vanhuksia ja lapsia seuraavat kolme vuotta edellistä yrittäjää edullisemmin. Kaksi yrittäjää takaa, että asiakkaalla säilyy ”valinnanvapaus” tilata kyytinsä. Vuosi on nyt eletty ”valinnanvapautta” ja kokemukset puhuvat puolestaan. Asiakas saa valita kahdesta vähemmän epäluotettavasta kyydistä toisen. Melkoista sähläystä, sekoilua ja hermojen kiristystä vuosi on ollut. Yrittäjä voi nuolla näppejään kyydeistä, joista yritysvoittoa etsitään suurennuslasilla. Ongelmia on havaittu ainakin Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Savossa ja Pohjois-Savossa. Turha syyttää kuljettajia pieleen menneestä kyydistä. Kilpailutus ei yksinkertaisesti toimi.

Fysioterapiassa, Helsingin Töölössä, tapaa joka viikko kiukustuneita kuntoutujia, jotka odottavat etukäteen tilaamaansa kyytiä pahimmillaan yli kaksi tuntia. Tämä voi toistua vaihtuvin aikamäärin vaikka miten monta kertaa peräkkäin. Motivaatio välttämättömään kuntoutukseen heikkenee vähemmästäkin. Kyydeistä myös maksetaan itse vuotuinen omavastuu. Vielä kehnommin voi olla vaikkapa dialyysissa käyvillä ihmisillä, jos ja kun kyyti ei tule tai muissa vastaavissa hoidoissa olevilla, esimerkiksi psykoterapiassa. Kirjallinen valittaminen kyydistä vaatii vaivaa. Joka kerta sitä ei jaksa tehdä, paitsi jos menettää rahaa toteutumattomasta kyydistä. Todellakin ketuttaa. Toivokaamme, että ensi ja seuraava vuosi toimivat jo paremmin.

Kynnys kuultavana uutta vammaispalvelulakia koskevasta hallituksen esityksestä

Sinikka

KUVA: ISMO HELÉN

Vimma-palkinto Outsider Art Festivalille

KYNNYS ry on myöntänyt vammaiskulttuuripalkinto Vimman Outsider Art Festivaalille. Palkintoon kuuluu Tukilinja-säätiön lahjoittama 5000 euron työskentelyapuraha. Se jaettiin nyt 14. kerran.

Raati perusteli palkintoa seuraavasti: Toista kertaa Helsingissä järjestetty Outsider Art Festival on näkyvä, monipuolinen ja omaehtoinen tapahtuma, joka on tuonut uuden äänen kulttuuritapahtumien kentälle.

Festivaalin työryhmään kuuluvat kehitysvammaiset taiteilijat ovat sen ohjelmassa voineet tuoda omat näkökulmansa, tavoitteensa ja osaamisensa aidosti esiin. Heillä on ollut tukenaan kokenut, toiminnan arvot sisäistänyt ammattilaisten ketju. Lopputuloksena on räjäyttävän laaja-alainen onnistumisen kierre, joka on liittynyt osaksi valtavirran kulttuuritarjontaa niin outsider art -liikkeen kansainvälisissä verkostoissa kuin Helsingin Juhlaviikkojen ystäväfestivaalina. Festivaali on toimintamuotona äärimmäisen positiivinen, vertaistuellinen ja sparrauksellinen – se rohkaisee myös vam-

maiskentän toimijoita hyödyntämään vammaisvetoisuutta entistä näkyvämmin. Tapahtuman myötä taiteen maailmaan on tullut uusia ääniä ja todellisuuksia. Se on tärkeää paitsi vammaisille henkilöille itselleen myös korvaamattoman arvokasta kulttuurille.

Kunnia-Vimma kirjailija Hannele Cantellille

Tänä vuonna Vimma-raadille tulleissa ehdotuksissa korostuivat ilahduttavan monipuoliset vammaisuuden kuvaukset kirjallisuudessa. Näistä teoksista Kynnys ry halusi Kunnia-Vimma -palkinnolla nostaa esiin Hannele Cantellin omakohtaisen teoksen Sekunnit ennen kaatumista (Tuuma-kustannus). Kahta harvinaista neurologista sairautta sairastavan Cantellin taitava romaani päästää lukijan päähenkilönsä nahkoihin. Se erottuu myös kauniilla kielellään ja onnistuneella symboliikan käytöllään. Sekunnit ennen kaatumista kuvaa sairauden kanssa elämistä ja vammautumista täsmällisesti ja rehellisesti. Cantellin rohkeus kuvata elämäänsä

on vaikuttavaa, ihailtavaa ja tärkeää. Teos olikin monen raadille ehdotuksia lähettäneen lukijan suosikki.

Vimma-palkintoraatiin kuuluivat Kynnys ry:n kulttuurisihteeri Taru Perälä, Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry:n hallituksen jäsen Riku Ryynänen Tukilinja-lehden päätoimittaja Iris Tenhunen, kriitikko Aleksis Salusjärvi Suomen arvostelijain liiton edustajana sekä Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen

Kynnys ry on vammaisten ihmisoikeusjärjestö. Se myöntää Vimma-palkinnon vuosittain sellaiselle taiteen tekijälle, joka on

tuonut vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liittyviä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteellisesti korkeatasoisella tavalla. Palkinto voidaan myöntää minkä tahansa taiteenlajin edustajalle ja saajaa voivat ehdottaa myös yleisön edustajat. Ehdotuksia raadille tuli tänäkin vuonna runsain mitoin.

Palkituille tarjotaan mahdollisuus esitellä teoksiaan ja työtään Kynnys ry:n 50-vuotisjuhlavuoden tapahtumissa sekä vammaispoliittista taidetta esittelevällä vuosittaisella Cross Over -festivaalilla Helsingissä.

Palkinnot julkistettiin Kansainvälisen vammaisten päivän DiDa – Disability Day Art & Action -festivaalitapahtuman yhteydessä 3.12. Helsingin Musiikkitalolla.

Lisätietoja ja tiedustelut: sanni.purhonen@kynnys.fi Aiemmat Vimma-palkitut: tukilinja.fi/apurahat/ apurahan-myontaminen/ vimma-kulttuuripalkintojen-saajat/

Hannele Cantell.

KUVA: HEIDI STRENGELL

Jutta Selänpää

OLEN 31-vuotias filosofian maisteri (pääaineena suomen kieli) Tampereelta ja olen ollut Kynnyksellä ammatillisessa työkokeilussa lokakuusta lähtien. Työtehtäviini kuuluu kirjoittaminen sekä kielenhuolto. Kynnys on minulle tuttu, mutta olen innoissani päästessäni tutustumaan siihen vielä paremmin.

Minulla on liikuntavamma, käytän pyörätuolia ja tähän liittyen minulla on myös puhevamma. Pystyn puhumaan nykyään hyvinkin selvästi, mutta varsinkin jännittävissä tilanteissa tai puhuessani vieraiden kanssa puheeni on epäselvää. En ole koskaan antanut vammani rajoittaa elämääni täysin. Esimerkiksi kävin tavallisen peruskoulun ja suoritin lukionkin normaaliajassa. Valmistuin yliopistosta viimein yhdeksän vuoden jälkeen.

Kieli on aina kiinnostanut minua. Koska en pystynyt lapsena ja

nuorena liikkumaan niin kuin muut samanikäiset, luin paljon kirjoja. Lukemisen myötä kielellinen kykyni kehittyi niin että kirjoitin ensimmäisen runoni yhdeksänvuotiaana. Sen jälkeen runosuoneni puhkesi ja aloin runoilla. Aluksi runoni kertoivat luonnosta, mutta teini-iässä lukiessani rakkausromaaneja runojeni aihe oli rakkaus. Kirjoitin runoja muiden luettaviksi ja kommentoitaviksi niin että runoja syntyi lopulta jopa 200.

Lukioiässä eräs ihminen kiinnostui runoistani ja ehdotti runokirjan julkaisemista. Niinpä runokirjani Keneen lie tullut julkaistiin vuonna 2009. Tuon jälkeen kirjoittamisharrastukseni vähentyi muun muassa koulukiireiden takia. Toisaalta taas halusin saada lisää elämänkokemusta ja kirjoittaa todellisesta elämästä. Runojen kirjoittaminen ei ole jäänyt kokonaan, vaan olen runoillut läheisilleni heidän juhlapäiviensä kunniaksi. Nyt opiskelun jälkeen olen alkanut lukea taas romaaneja.

Työkokeilulta odotan mielenkiintoisia työtehtäviä. En ole aiemmin ollut aktiivinen vammaisten asioiden suhteen, mutta nyt Kynnykselle työskennellessäni olen kiinnostunut vielä enemmän niistä. Olin haaveillut blogin perustamisesta viime vuosina mm. vammaisuuteen liittyen. Työpaikkaohjaajani innoittamana marraskuussa perustinkin oman blogin Erilaisuutta yli rajojen, jossa kerron vammaisuudesta sekä omasta elämästäni. Haluan kertoa lukijoille, että vammaisuudesta huolimatta voi elää tavallista elämää.

Olli Nordberg

(1960-2022)

OLLI NORDBERG oli pitkän linjan kynnysläinen, joka tuli järjestöön 1980-luvun puolessa välissä Turun aluekoordinaattoriksi. Olli oli suuri mies, jonka kaikki tunsivat ja jonka työ ihmisoikeuksien eteen oli korvaamatonta. Hän oli vaikuttaja ja asiantuntija yhtä hyvin vammaispolitiikan, esteettömyyden kuin kulttuurin saralla. Olli jätti meidät liian aikaisin ja pysyi aktiivisena loppuun saakka. Hänen poismenonsa ei varmasti tunnu todelliselta vielä pitkään aikaan.

Kun Olli aikanaan muutti Turkuun Vihdistä, hän totesi, että Turussa on asiat huonommin kuin Helsingissä. Nykyisin Turussa Kynnys tunnetaan ja siihen luotetaan. Luottamus on hankittu vuosien työllä, jota Olli ryhtyi epäröimättä tekemään. Hän oli mukana kehittämässä esimerkiksi henkilökohtaista avustajajärjestelmää, Turun esteettömyysasiamiehen virkaa ja esteettömyysohjelmaa, jonka myötä muiden muassa Turun linnaan pääsee pyörätuolilla. Kulttuuri oli Ollille tärkeää ja esimerkiksi Turun kulttuuripääkaupunkivuonna alkanut Integroidun tanssin ja teatterin päivien tapahtuma vakiintui Ollin ansiosta pysyväksi osaksi Kynnyksen toimintaa.

Olli oli myös poliitikko ja taitava neuvottelija, joka korosti henkilökohtaisten suhteiden merkitystä muutoksen aikaansaamisessa. Hän tiesi, että joskus vaikuttamistyössä on jaksettava hokea samoja asioita yhä uudestaan eikä takapakeista saa masentua. Hän kykeni ottamaan haltuun minkä tahansa tilan lämpimällä jämäkkyydellään.

Tarvittaessa Olli osasi olla tiukan periksiantamaton ihmisoikeustaistelija, jolle Kynnyksen missio oli selvä: Ei mitään meistä ilman meitä. Olli tiesi, ettei vammaisten henkilöiden tarvitse olla passiivisia kohteita vaan vastuullisia ja aktiivisia ihmisiä. Jotta yhteiskunta voisi todella muuttua, muutoksessa ei ole kysymys yksilöstä vaan syvemmistä rakenteista. Tätä näkemystä Olli ilmensi kaikessa tekemisessään. Hän oli aina heikomman puolella ja viime aikoina erityisen huolestunut esimerkiksi vammaisten ihmisten tilanteesta Ukrainassa.

Joonas Taipaleenmäki

NIMENI on Joonas Taipaleenmäki ja olen työkokeilussa Kynnys ry:n Turun toimipisteellä. Liikun pääsääntöisesti pyörätuolilla, taso-Fordilla tai kyynärsauvojen avulla.

Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri. Valmistuin Tampereen yliopistosta aiemmin tänä vuonna pääaineenani politiikan tutkimus. Harrastan politiikkaa, karaokea (bravuurini on Slipknotin Before I Forget -biisin kertosäe) ja penkkiurheilua.

Tiukan kädenväännön jälkeen Olli osasi myös rentoutua. Moni muistaa ensimmäiseksi hänen lempeän olemuksensa, hymynsä ja naurunsa. Hän oli ystävällinen niin kahdenkeskisissä keskusteluissa kuin isommassa porukassa. Olli oli työkaverina kannustava ja hänellä oli aina aikaa vastailla kysymyksiin. Hän korosti kiittämisen merkitystä, mistä osoituksena on vaikkapa Turun toimikunnan vuosittain jakama Kynnys-palkinto. Ollille tärkeintä olivat ystävät ja perhe, vaimo Merja, lapset ja lastenlapset. Hän nautti elämästä ja kaikki nauttivat hänen seurastaan.

Ihmisoikeustyö jatkuu, mutta yksi on joukosta poissa. Olli jätti jälkeensä surun, kaipauksen ja kauniit muistot. Kynnyksellä vaalimme hänen arvokasta työtään.

Kynnyksen työntekijät ja hallitus

Onko vammaisuudesta vaikea kirjoittaa?

Kynnyksen nettisivuille on ilmestynyt toimittajille suunnattu opas: Näin kirjoitat vammaisuudesta. Miksi tällainen opas tarvitaan? Seuraavassa on muutamia ajatuksia aiheesta.

VAMMAISUUDESTA kertominen saattaa olla monille toimittajille haasteellista. Näin on ainakin päätellen siitä, että vammaisaktivisteille ja järjestöille tulee aihepiiriin liittyen runsaasti kysymyksiä kuten: miten tästä voi kirjoittaa, mitä sanoja pitää ja saa käyttää? Entä miten tulisi kohdata vammainen ihminen ja miten häntä oikein voi haastatella?

Esimerkiksi näistä kysymyksistä lähti allekirjoittaneella sekä aktivisti Amu Urhosella ja toimittaja Heini Sarasteella liikkeelle ajatus, että toimittajille voisi tarjota opasta vammaisuudesta kirjoittamiseen.

Absoluuttisia totuuksia asiasta ei tietenkään ole olemassa. Oppaasta löytyy kuitenkin lista tahoista, joihin voi tarvittaessa ottaa yhteyttä sekä käytännöllisiä vinkkejä vammaisuudesta puhumiseen ja vammaisen ihmisen kohtaamiseen. Esittelemme vammaisuuden määritelmiä ja tarkastelemme vammaisten oikeuksien toteutumista. Hieman samaan tapaan on käsitelty seksuaalivähemmistöistä kirjoittamista Sateenkaarisanastossa Setan nettisivuilla.

Yhtenä ideana tässä projektissa on toimittajien arkuuden poistaminen, ei niinkään kritisointi. On ikävää, jos kiinnostava juttu jää väärin tekemisen pelossa kokonaan kirjoittamatta. Tarjoamme toivottavasti työkaluja laadukkaampien juttujen tekemiseksi.

Työ lähti toden teolla käyntiin, kun saimme oppaan tekoon apurahan Tukilinja-säätiöltä ja tekijätiimiin liittyi graafikko Väinö Heinonen. Olemme myös ehtineet jo kouluttaa Yleisradion toimittajia aiheesta. Koulutuksissa vahvistui, että tällaisen tiedon jakami-

selle on todellakin tarvetta.

Nyt työ on lähes valmis. Mitä asioita siitä jäi mieleen? Lopputulos tietysti kannattaa lukea, mutta mitä vielä haluaisimme sanoa? Keskusteluissa oppaan kirjoittamisen sekä vetämämme koulutuksen pohjalta esiin nousi muutama keskeinen ajatus.

Ennakkoluuloista ja tyhmistä kysymyksistä

Heini on pitkän linjan toimittaja. Kysyin häneltä mokista ja siitä,

mikä toimittajana eniten vammaisuudessa jännittää.

– Sanoisin, että olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet. Nuorena toimittajana tapasin ensi kertaa vammaisia henkilöitä avustajana kurssilla. Kun vammaiset vyöryivät sisään ja heitä oli vieläpä monta, olin suorastaan kauhun vallassa. Lohduttaisin kuitenkin, että kun ihminen tulee tutuksi, ennakkoluulot poistuvat, vähintään osittain. En ainakaan usko enää kirjoittavani inspiraatiopornoa.

Vammaisen ihmisen kohtaaminen on ennen kaikkea ihmisen kohtaamista – joskus hämmentävää, usein tavallista. Eräs perusviesteistämme on, että jokainen ihminen tulee kohdata yksilönä ja hänen oikeuttaan määritellä itsensä tulee kunnioittaa. Niin pääsee jo pitkälle.

Amu on aktivistina joutunut tai päässyt usein toimittajien haastateltavaksi. Mikä kysymys tai millainen lähestymistapa ärsyttää eniten?

– On melko yleistä, että kun vammaisuudesta halutaan tietää jotakin, sekoitetaan perhe ja yksilö. Saatetaan kysyä asiasta vaikkapa vammaisen henkilön omaisilta tai lääkäriltä eikä henkilöltä itseltään. Myös tarinallisuuden ylivyöryminen ärsyttää, kun pitäisi puhua laajemmistakin ilmiöistä. Jutussa saatetaan esimerkiksi kysyä miltä syrjintä tuntuu ja sitten todeta että kylläpä syrjintä tuntuu pahalta. Se ei vielä johda mihinkään. Tarvitaan yhteiskunnallisuutta, kuten journalistin ohjeissakin sanotaan.

Vammaisuuteen liittyy paljon ennakkoluuloja. Vammaiset ihmiset kohtaavat jatkuvasti syrjintää, mikä näkyy päivittäin myös Kynnyksen työssä ihmisoikeusjärjestönä.

Niin omasta puolestani toimittajana kuin Kynnyksen työn puolesta uskon, että media voi vahvistaa pelkoja ja ennakkoluuloja tai murtaa niitä. Medialla on siis paitsi runsaasti vastuuta myös paljon tilaisuuksia vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ilmapiiriin. Siksi tällainen opas on tärkeä. Toivomme että siitä on jatkossa apua ja hyötyä mahdollisimman monelle toimittajalle.

Teksti SANNI PURHONEN Kuva VÄINÖ HEINONEN

Apuvälineasetus ja muuta vaikuttamista

Kynnyksellä istutaan paljon työryhmissä ja tehdään ”hiljaista” vaikuttamistoimintaa. Tässä eräs esimerkki siitä, mitä kaikkea se voi käytännössä tarkoittaa.

KYNNYKSEN lakimies Mika Välimaa veti maaliskuusta lokakuun loppuun toiminutta apuvälineasetuksen muutostarpeita selvittävää työryhmää. Selvitystä tehtiin apuvälineiden luovutusperusteiden kehittämis- ja koordinaatioryhmälle. Ryhmän tehtävä on tehdä myös muutosehdotuksia terveydenhuoltolakiin ja apuvälineasetukseen. Kuinka tällaisen työtyhmän tarpeellisuus nousi esiin?

– Eduskunnan oikeusasiamies on antanut muutamia ratkaisuja, joissa asetuksen täsmennys on tullut esiin. Myös YK:n vammaissopimus ja vaatimukset vammaisten henkilöiden osallisuudesta tulisi huomioida asetuksessa nykyistä paremmin. Työryhmä järjesti järjestöille kuulemistilaisuuden, jossa korostui, ettei päätöksiä tulisi tehdä diagnoosiperusteisesti ja asiakkaan yksilölliset tarpeet ja tahto tulisi huomioida. Ylipäänsä on tär-

keää, että puhutaan asiakkaasta eikä potilaasta ja päätökset apuvälineistä tehdään yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä, Välimaa kertaa.

Arkisesti ajatellen apuvälineiden käyttäjille korostuvat usein esimerkiksi välineiden saatavuus- ja huolto-ongelmat. Nekin on nostettu esiin työryhmässä. Välimaa kuitenkin korostaa, että työ on rajautunut asetukseen. Sillä on mahdollisuus vaikuttaa lakiin, jotta apuvälinepalvelut muuttuisivat osallistavammiksi ja säännökset vastaisivat nykyajan vaatimuksia. Prosessiin siis pyritään vaikuttamaan kokonaisuutena.

– Asetuksen tasolla osallisuuteen on mahdollisuus vaikuttaa aidosti ja se on velvoittavaa. Asetuksen perusteluissa asioita pystyy vielä tarkentamaan. Samalla määritellään esimerkiksi, mitä apuvälinepalvelu on ja mitä siihen kuuluu.

Entäpä sitten apuvälineiden

yksilöllisyys ja persoonallisuus? Esimerkiksi kansainvälisen vammaisten päivän DiDa-juhlan teemana on tänä vuonna muoti, muotoilu ja trendit. Käsitelläänkö tällaisia näkökulmia apuvälinetyöryhmässä?

– Niitä asioita emme käytännössä käsitelleet ollenkaan. Olisikin hienoa, jos tällainen voisi olla esillä asetustasolla. Apuvälineiden osalta pitää huomioida se, mitä asiakas haluaa, mutta ennen kaikkea siinä korostuu käytettävyys.

Välimaa toteaa, että Kynnys tekee paljon tällaista ”hiljaista vaikuttamistyötä”. Työryhmissä mukanaolo on tärkeää, jotta asioihin saisi vaikutetuksi jo ennakolta. Se on yhteiskunnallisesti merkittävää, kustannustehokasta ja vaikuttaa konkreettisesti vammaisten ihmisten arjessa, kuten vaikkapa juuri apuvälineiden kohdalla.

Kaikki tehty työ ei aina näy heti ulospäin, mikä voi välillä tur-

hauttaa myös tekijöitä. Kynnys on kuitenkin toimijana tehokas. Järjestöjen yhteistyöllä on myös usein vaikuttavuutta yksin tekemistä enemmän. Millaisissa työryhmissä Välimaa haluaisi jatkossa vaikuttaa?

– Uuden vammaispalvelulain seurantatyöryhmä olisi erityisen tärkeä lain soveltamisen seuraamiseksi. Siihen työhön haluan ehdottomasti mukaan.

Teksti SANNI PURHONEN Kuva PEXELS

Kaikilla on oikeus luotettavaan tietoon

SELVIS-oppitunneilla puhutaan päihteistä selkokielellä

SELVIS-HANKE oli Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n ja Kehitysvammaliiton yhteishanke vuosina 2018-2021. Hankkeen tavoitteena oli ehkäistä itsenäistyvien kehitysvammaisten nuorten aikuisten päihde- ja pelihaittoja. SELVIS tuotti monenlaista selkokielistä materiaalia päihde- ja pelikasvatuksen tueksi sekä piti erilaisia koulutuksia ammattilaisille. Hankkeen aikana järjestettiin myös vertaisryhmätapaamisia sekä tuotettiin verkkokursseja niin kehitysvammaisille nuorille aikuisille kuin heidän parissaan työskenteleville ammattilaisille. Nyt, hankkeen päätyttyä, SELVIS on jäänyt osaksi EHYT ry:n oppilaitostyötä.

Päihdekasvatusoppitunteja selkokielellä

Hankkeen lähestyessä loppua oli ajankohtaista miettiä, miten materiaalien käyttöönottoa voisi

helpottaa ja näin edistää niiden juurtumista alalle. Tästä ajatuksesta lähti muodostumaan ohjeistus TELMA-ryhmien opettajille ja ohjaajille SELVIS-hankkeen materiaalien käytöstä osana opetusta. Alun perin lyhyeksi ohjeistukseksi tarkoitetusta dokumentista syntyi kokonaiset oppituntirungot neljälle oppitunnille, jotka käsittelevät alkoholia ja tupakkaa. Oppituntien tarkoitus on kertoa päihteistä ja päihteisiin liittyvistä sosiaalisista tilanteista selkokielisesti ryhmän tarpeet huomioiden.

Kokemuksia SELVIS-oppitunneilta

SELVIS-oppitunneilla nousee esiin asioita, jotka mietityttivät nuoria juuri sillä hetkellä. Ryhmien kanssa keskusteltiin esimerkiksi läheisiin liittyvistä huolista sekä mitä he näkevät omanikäistensä keskuudessa tapahtuvan. Ylipäätään muiden

ihmisten päihteiden käyttö otettiin tunneilla puheeksi. Mukana on ollut osallistujia, jotka ovat huolensa takia ottaneet EHYT ry:n päihdeneuvonnan numeron itselleen talteen.

Monelle osallistujalle päihteisiin liittyvät lait saattavat olla epäselviä. Eikä ihme, koska moni nuori näkee arjessaan tilanteita, jotka ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Miten alkoholia päätyy alaikäisille? Miksi koulun pihalla on tupakkapaikka, jos oppilaitosten alueilla ei lain mukaan saisi käyttää päihteitä? Tunneilla käydään myös mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa siitä, miten nuorten päihteiden käyttö näkyy eri juhlapyhien aikaan sekä missä kaikkialla voi nähdä päihteisiin liittyvää roskaa.

Oppituntien keskustelua tukee SELVIS-hankkeessa tehdyt animaatiot ja sarjakuvat. Alkoholista kertovassa animaatios-

sa yksi videolla esiintyvistä hahmoista juo itsensä humalaan. Seurauksena tulee huono olo ja huimaus. Animaation katsomisen jälkeen keskustellaan, mitä riskejä humaltuminen aiheutti ja miten vastaavassa tilanteessa kannattaisi toimia.

Syyskuussa 2022 SELVIS-oppitunnit vakiintuivat sekä yläkoulujen että toisen asteen osalta osaksi EHYT ry:n koulutustarjontaa. Nyt ammattilaiset voivat hyödyntää oppitunteja joko itsenäisesti tai tilata EHYT ry:n kouluttajan pitämään tunteja.

Ota päihteet puheeksi selkokielellä

Päihteet ja niihin liittyvät tilanteet eivät ole yksinkertaisia asioita, ja siksi aiheesta on tärkeää keskustella yhdessä nuorten kanssa. Selkokielisessä päihdekasvatuksessa tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei aiheesta puhu liian monimutkaisesti, mutta toi-

Teksti MILLA RUUSKA

saalta myös huomioida mitkä asiat ovat osallistujille ennestään tuttuja. On hyvä aloittaa tunnustelemalla ryhmän tietotasoa: Tiedättekö, mitä on nikotiini? Entä mitkä tupakkatuotteet ovat teille tuttuja? Mitä eroa on kaljalla ja punaviinillä? Mistä tietää, että on humalassa? Oman toiminnan kautta voi näyttää, että päihteistä saa puhua eikä huolen kanssa kannata jäädä yksin.

Haluaisitko kuulla lisää?

SELVIS-hankkeen sivuilta löydät lisätietoa: ehyt.fi/selvis. Voit myös ottaa suoraan yhteyttä koulutussuunnittelija Milla Ruuskaan milla.ruuska@ehyt.fi tai puh 050 524 9909.

Televisioarvostelu

Vammaisuus teemana 1980-luvun televisiosarjassa

Kynnyksen harjoittelija vaikuttui vammaisuuden kuvauksesta Sisko ja sen veli -sarjassa

VUONNA 1986 Yleisradiolla esitettiin Neil Hardwickin kirjoittama ja ohjaama komediasarja Sisko ja sen veli, jonka kolmas jakso kohahdutti vammaisuuden teemalla. Sarjan päähenkilöinä ovat yli kolmikymppiset sisarukset, Tuija ja Ilmari eli Immu Liimatainen, jotka ovat hukassa elämässään. Tuija (Tuija Ernamo) työskentelee bingoemäntänä ja Immu (Ilmari Saarelainen) on kymmenettä vuotta kirjoilla yliopistossa.

Sarjan kolmas jakso ”Tietokonetreffit” voitti vammaisuuden teemalla monia palkintoja. Muun muassa se sai Kynnys ry:n palkinnon ja Invalidiliiton kunniakämmenen vuoden 1986 parhaasta vammaisaiheisesta ohjelmasta. Jakso oli myös ylivoimainen voittaja Nairobissa vuonna 1992 järjestetyssä Rehabilitation Internationalin vammaisuutta käsittelevässä filmikilpailussa.

Jaksossa ”Tietokonetreffit” Immu järjestää itselleen ja Tuijalle treffit, joihin tietokone valitsee Tuijalle liikuntavammaisen Hannun ja Immulle yli-uskovaisen Päivin. Kun Tuija menee treffeille, hän tapaa Hannun puistossa. Tuija järkyttyy nähdessään Hannun, jonka kädet ovat koukussa ja kävelee huonosti. Hannun alkaessa puhua paljastuu, että hänellä on puhevamma. Kun Tuija toipuu ensijärkytyksestään, hän ja Hannu lähtevät diskoon. Ensin kaksikko kuitenkin menee terassille, koska Hannun mukaan siellä voi paremmin puhua kuin diskossa.

Jaksossa tulee hyvin esiin esimerkiksi, millaista kohtelua vammaiset saavat. Kun Hannu ja Tuija saapuvat terassille, ”portsari” luulee Hannun olevan humalassa puheen ja kävelytyylin takia. Lopulta portsari uskoo Hannua ja päästää sisään. Terassilla muut asiakkaat katsovat ihmeissään Hannua, mutta tarjoilija käskee heitä lopettamaan tuijottamasta kuin eläintarhassa. Tilausta tehdessään tarjoilija kysyy Tuijalta, mitä Hannu haluaa,

mutta taitavasti Tuija antaa puheenvuoron Hannulle. Diskoon meno ei sujukaan niin hyvin kuin terassille meno: Hannun vammaisuuden väitetään olevan turvallisuusriski. Niinpä heidät käännytetään pois. Lopulta Tuija ja Immu päättävät järjestää kotonaan bileet eli «kotihipat». Paikalle saapuu eri vammaisia. Portaat kuitenkin aiheuttavat ongelmia pyörätuolissa istuville, mutta Immu ja toinen mies päättävät kantaa nämä henkilöt sisään. Vammaisuuden käsitteleminen teki minuun vaikutuksen, etenkin kun jakson esityksestä on jo 36 vuotta aikaa. Hannua näytellyt Jykä Pietinen kertoo (Tamperelainen 23.7.2018), että ennen jakson alkuperäistä esitystä monet vammaiset epäilivät jakson pilaavan heidän maineensa. Jakson esityksen jälkeen muutama kaveri käänsikin selän Pietiselle (CP-lehti 1/2016). Myös käsikirjoittaja/ohjaaja Hardwick kertoo (HS 17.5.1986), että hän oli kypsytellyt vammaisuutta käsittelevää aihetta viiden vuoden ajan. Hän oli tiennyt riskit, etenkin kun mukana oli vammainen näyttelijä. Jakson esityksen jälkeen sitä ensin kritisoitiin muun muassa vammaisten pilkkaamisesta, mutta viikkoa myöhemmin jaksoa ylistettiin. Riskinotto siis kannatti.

Jakson menestyminen varmaan johtuu siitä, että siinä näytetään oikein, millaisia ennakkoluuloja vammainen saattaa kohdata ja miten vammaisia tulisi kohdella. Jaksossa on monia humoristisia kohtauksia: esimerkiksi kun Hannua epäillään vammaisuutensa takia, hän antaa teräviä kommentteja ja osoittaa siten älykkyytensä. Mielestäni yksi parhaita kohtauksia on, kun ”kotihipoissa” on eri vammaisia. Kohtaus kertoo hyvin, että vammaisetkin osaavat pitää hauskaa. Kunnioitan Hardwickia suuresti vammaisuuden ottamisesta teemaksi. Olisi nykyäänkin mukava saada tällaisia realistisia kuvauksia vammaisuudesta televisiosarjoihin.

Teksti JUTTA SELÄNPÄÄ

Pekka

Sauri:

Peili on vain kosmeettinen apuväline

Teksti MARIKA MÄKINEN Kuva PIA INBERG

”PITKÄ, pyöreänaamainen, silmälasipäinen, rock-tyylinen. Tarkemmin sanottuna, 189-senttinen ja pukeudun aina mustiin.”

Näin kuvailee itseään entinen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja organisaatioviestinnän työelämäprofessori, vihreiden konkaripoliitikko ja Twitter-vaikuttaja Pekka Sauri

Hän oli myös yksi Sokeiden viikon Minun kuvani -kampanjan keulakuvista marraskuussa.

Pekka Sauri ei ole koskaan ilmentänyt ulkoasultaan tyypillistä poliitikkoa tai virkamiestä. Hän näyttää pikemminkin epämuodolliselta ja rennolta, jotenkin helposti lähestyttävältä. Ja sitä hän onkin.

Istumme alas keskustelemaan ulkonäöstä, siihen liittyvistä paineista ja oman itsen kuvailusta. Vaikka Sauri kokee olevansa ei-visuaalista sukupolvea, hänkin myöntää, että sillä, mitä ihminen ilmentää ulkoisesti, on merkitystä. Itse hän havahtuu siihen esimerkiksi silloin, kun näkee itsestään otetun kuvan, jossa hänellä on omasta mielestään tyhmä tai nyrpeä ilme, tai kuvakulma on huono.

– Silloin suututtaa. Koen, että kuva on ristiriidassa omakuvani kanssa ja että niiden välillä on ikään kuin repeämä.

Loikka sosiaaliseksi

Millainen Pekka Sauri sitten oikeasti on?

– No, koen olevani lempeä ja haluaisin, että tunnelma minusta otetuissa kuvissa olisi positiivinen. Olen myös ollut erittäin ujo.

Matka introvertista sosiaaliseksi on ollut Saurille valintakysymys ja vaatinut rutkasti harjoittelua ja aikaa. Lapsena Sauri ei osallistunut keskusteluihin tai sanonut yhtikäs mitään ja esiintymiset olivat hänestä vastenmielisiä. Sitten jossain vaiheessa hän päätti, että kääntää kelkkansa ja vähitellen esiintyminen muuttui helpommaksi, kunnes se ei jännittänyt enää ollenkaan.

– Loikka on ollut minulle iso, Sauri sanoo.

Lempeyttä Sauri ilmentää ehdottomasti. Monille on jäänyt vahvana mieleen Saurin toimittama Yölinja-radio-ohjelma, johon kuuntelijat soittivat kertoakseen ongelmistaan ja Sauri kuunteli ja auttoi eteenpäin.

Haastattelutilanteessakin hän on tyylilleen uskollisesti pohdiskeleva, rauhallinen ja katsoo tutkivasti suoraan silmiin. Välillä hän väläyttää leveän hymyn, mikä tuntuu lähes palkinnolta. Hänen äänensä on pehmeä ja matala.

Ei myöskään ole ollenkaan yllättävää, että Saurin mielestä ihmisessä parasta ovat juuri silmät, hyväksyvä katse.

– Koska näen, katson usein ihmisiä silmiin.

Sauri toivoo, että nuorille muistutettaisiin enemmän, miten tärkeä merkitys katseella ja hymyllä on. 99 prosenttia asioista ja kohtaamisista onnistuu niiden avulla missä tahansa tilanteessa. Kun hymyn oheen lisää avoimen, ystävällisen ja luottamuksellisen olemuksen, ihmisen fyysiset ominaisuudet unohtuvat.

Itsensä näkee harvoin Pekka Saurilla on Twitterissä yli 140 000 seuraaja, mikä on valtava määrä. Sauri on kiistämättä somevaikuttaja ja monille myös mielipidejohtaja tai vähintäänkin suunnannäyttäjä.

Somemaailman, erityisesti Instagramin kuvat, joissa ihmiset näyttävät häkellyttävän hyvältä, hämärryttävät nuorten käsitystä siitä, millaiselta ihmisen pitäisi näyttää ja mikä on totta. Käsitellyt kuvat lisäävät väistämättä ulkonäköpaineita. Tähän Sauri ei ole lähtenyt mukaan.

Toisin kuin monilla muilla somevaikuttajilla, Saurin twiittivirrassa näkyy harvoin omakuvia ja selfieitä hän ei ota lainkaan. Jos

joku haluaa kuvata itsensä Saurin kanssa, hän kyllä jakaa sen, mutta siinä kaikki.

– En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään hyvännäköisenä. Olen pikemminkin hyvin tavallisen näköinen. En myöskään heruttele peilin edessä ja oikeastaan katson peiliin vain silloin, kun ajan partaa.

Sauri täsmentää, että peili on hänelle vain tekninen ja kosmeettinen apuväline.

– Hassua muuten on, että ihminen näkee itsensä oikeastaan aika harvoin, kun muut taas näkevät sinut kaiken aikaa.

Ikääntymisen myötä Pekka Sauri, 67, on huomannut, että armollisuus itseä kohtaan lisääntyy. Kun loppusuora häämöttää ja tavoitteet on saavutettu, oma minä ja minuuteen liittyvät kysymykset ja toiveet jäävät vähitellen taka-alalle ja yhteisön merkitys, me, tulee tärkeämmäksi. Tämä edellyttää, että edes jotkut omat toiveet ja tavoitteet on pystynyt toteuttamaan, sillä muuten on vaarana muuttua katkeraksi.

– Ja vanheneminen on sitä, että tulevaisuudella on vähemmän merkitystä kuin menneisyydellä, Sauri sanoo ja hymyilee.

Juttu on ilmestynyt aiemmin Airut-lehdessä 5/2022.

”Ystävät ovat aina olleet tukenani!”

Adelina

Abdullahu pääsi jatkamaan koulua vammautumisen jälkeen. Nyt hän opiskelee esikoulun opettajaksi.

SARASTE

ADELINA ABDULLAHU on 20-vuotias hymyileväinen nuori nainen. Hän on ensimmäisiä kertoja mukana Handikosin koulutuksissa, nauttii silminnähden olostaan ja toisten nuorten vammaisten seurasta.

Adelina asuu perheensä eli vanhempiensa ja kolmen sisaruksensa kanssa Branidolmin kylässä Pristinassa. Hän vammautui 6-vuotiaana auton ajaessa hänen päälleen kauppamatkalla. Onnettomuus aiheutti aivoverenvuodon, jonka seurauksena on liikuntavamma.

Adelina joutui vuodeksi kuntoutukseen kylpylälaitokseen. Hän ei voinut kävellä kunnolla eikä pitkiin aikoihin puhua lainkaan shokin vuoksi. Onnettomuuden sattuessa Adelina oli tietenkin hyvin nuori. Hän muistaa silti jonkin verran fyysisestä kivusta. Ennen kaikkea hän kertoo, että oli vaikea katsoa sisaruksia, jotka puhuivat, käveli-

vät ja jatkoivat arkeaan tavalliseen tapaan.

Noin vuoden kuluttua onnettomuudesta Adelina oli käymässä kotonaan, kun sanoi ensimmäisenä sananaan isoisänsä nimen, Ali . Hiljalleen perheenjäsenet ja puheterapia auttoivat häntä oppimaan lisää ja yhdistämään sanat lauseiksi. Hän pääsi jatkamaan koulunkäyntiä, jonka oli ehtinyt aloittaa juuri ennen onnettomuutta.

Aluksi ajatuksena oli ensimmäisen luokan kertaaminen.

Adelinan veli Armendi ja ystävät päättivät kuitenkin auttaa häntä. Niinpä hän pääsi jatkamaan suoraan toista luokkaa yhdessä toveriensa kanssa! Kolmanteen luokkaan saakka Armendi oli hänen kanssaan myös tunneilla omien oppituntiensa jälkeen. Opettajastakin oli apua.

Avun muistelemisella on selkeästi suuri merkitys Adelinalle nykyisin. Nyt hän opiskelee itse esikoulun opettajaksi.

Kaikkien vammaisten lasten tarina Kosovossa ei ole yh-

tä positiivinen. Liikenne on Pristinassa paikoin hurjaa. Myös Adelinan naapuri oli vastaavassa auto-onnettomuudessa kuin hän. Kun naapuri palasi kouluun, häntä kiusattiin. Hän lopetti koulun alempien luokkien jälkeen. Adelina onkin avoin ja haluaa kertoa tarinansa auttaakseen muita vammaisia nuoria rohkaistumaan.

– Kerroin ystävilleni onnettomuudesta ja he lupasivat tukea minua, kuten aina ennenkin, Adelina toteaa hymyillen.

OSANA ”Inclusive Kosovo” EU -hanketta järjestimme syyskuussa Kosovon pääkaupungissa Pristinassa vammaisille naisille suunnatun kaksipäiväisen voimaantumis- ja vaikuttamistyöseminaarin – ”Women with disability – advocacy and empowerment”. Koulutukseen osallistui lähes kaksikymmentä naista eri vammaisjärjestöistä; osa työntekijöitä ja osa jäseniä. Kynnyksestä mukana olivat järjestäjän ja kouluttajan rooleissa kehitysyhteistyökoordinaatto-

ri Eija Rautakorpi ja tiedottaja Sanni Purhonen

Seminaarissa käsiteltiin mm. YK:n vammaissopimuksen sisältöä ja mitä se tarkoittaa järjestöjen vaikuttamistyössä. Saimme kuulla etäyhteyden kautta vammaisten naisten voimaantumistarinoita sekä Suomesta että Bosnia-Hertzegovinasta. Lisäksi käsittelimme voimaantumisen teemaa henkilökohtaisella tasolla yhteisen keskustelun ja parityöskentelyn avulla. Tiedotuksen laajaa-alaisena osaajana Sanni kertoi, kuinka käyttää sosiaalis-

ta mediaa ja kuvia vaikuttamistyön tukena.

Suurin osa vammaisista naisista osallistui ensimmäistä kertaa koulutukseen, joka oli suunnattu nimenomaan vammaisille naisille. Oli koskettavaa nähdä se innostus, kun keskustelu lähti käyntiin pienen alkujännityksen jälkeen. Monella naisella oli takanaan hyvinkin traumaattisia kokemuksia, joita haluttiin jakaa koulutuksen toisena päivänä, kun oltiin enemmän tutustuttu. Parasta oli nähdä keskinäinen kannustus ja vertaistuki ja eri-

tyisesti se, kun muutamat naiset, jotka olivat tulleet koulutukseen yksin ja hyvinkin yksinäisinä, verkostoituivat keskenään ja lähtivät uusien ystäviensä yhteystiedot ja kannustus mukanaan kotiin.

Koulutuksen anti tiivistyi kortissa, jonka sain muutamalta osallistujalta. Yksi kortin viesteistä kuului: ”Yksin olemme yksi kaunis kukka mutta yhdessä olemme vielä kauniimpi kukkakimppu”.

Teksti EIJA RAUTAKORPI

Teksti SANNI PURHONEN Kuva HEINI