ynnys No 4 / 2023
Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja
Kynnys Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja ISSN 1235-9920 Julkaisija: Kynnys ry – Tröskeln rf Yliopistonkatu 5 (7. krs.) 00100 Helsinki Päätoimittaja: Marjut Ounila Toimitussihteeri: Sanni Purhonen / Kynnys ry sanni.purhonen@kynnys.fi Puhelin: 045 7732 4116 Taitto: Väinö Heinonen / Kynnys ry Painopaikka: PunaMusta Kannen kuva: Väinö Heinonen Kynnys-lehden aineistot Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi. Lehden tilaushinta Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuositilaus 20 € / vuosi (4 numeroa). Jäsenmaksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu. Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta. Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona. Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi. Kynnys ry:n toimikunnat: Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Hermanninaukio 2 A 70100 KUOPIO Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU
Pääkirjoitus Marjut Ounila Puheenjohtaja marjut.ounila@kynnys.fi
Tulevaisuus edessä
Y
K:n vammaisyleissopimus velvoittaa turvaamaan vammaisten henkilöiden oikeuksia kaikilla hallinnonaloilla. Sopimuksen artikla 27 säätää vammaisten henkilöiden oikeudesta tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tänäkin vuonna pääministeri Petteri Orpon ja muiden politikoiden puheissa ovat vilahdelleet lauseet, että kaikkien työikäisten työpanosta tarvitaan yhteiskunnan elvyttämisessä. Liian usein vammaiset henkilöt nähdään vain kulueränä ja heidän ammattitaitonsa ja asiantuntemuksensa jää huomioimatta. Vammaiset maksavat työstään veroja samoin, kuin kuka muu työssäkäyvä henkilö tahansa. Vammaiset henkilöt eivät ole vain palveluiden kohteita, vaan työntekijöitä, opiskelijoita ja kansalaisia. Olisi hyvä muistaa, että vammaiset henkilöt antavat myös työpaikkoja toisille työttömille. Henkilökohtaisen avustajan työ on tärkeää työtä, mutta sitä ei arvosteta tarpeeksi. Vammaispalveluilla, kuten henkilökohtaisella avulla ja kuljetuspalveluilla on suuri merkitys henkilön toimintakyvylle ja osallisuudelle. Käytännöt voivat vaihdella kunnittain, joten alueelliseen yhdenvertaisuuden toteutumiseen tulisi kiinnittää huomiota. Myös TE-palveluilla on tärkeä asema vammaisen henkilön työllistymisessä. TE-toimistoja pitäisi kannustaa kehittämään palveluita yhteistyössä
järjestöjen ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. Työvoimapalveluissa työskentelevät tarvitsevat lisää tietoa vammaisten henkilöiden oikeuksista ja palveluista. Työhön tai työllisyyspalveluiden piiriin haluavat vammaiset henkilöt, jotka saavat työkyvyttömyyseläkettä, tulisi huomioida. Yksi este työllistymiselle voivat olla työnantajan asenne tai kynnys rekrytoida vammainen henkilö. Toisaalta haaste työllistymiselle voi olla myös vammaisen henkilön työkokemuksen puute. Tähän auttaisi opinto-ohjauksen, esteettömyyden ja saavuttavuuden kehittäminen, tiedon lisääminen sekä uudenlainen yhteistyö oppilaitosten ja vammaispalveluiden tuottajien välillä. Kokonaisuutena vammaisen henkilön palveluverkosto on liian monimutkainen. Palveluiden oikea-aikaisuutta ja monialaisuutta tulisi kehittää esimerkiksi työkykykoordinaattorien avulla. Tärkeä asia on, että vammaispolitiikan tulisi olla osa kaikkea politiikkaa. Osatyökykyisten ja vammaisten pääsyä työmarkkinoille on edistettävä. Tämä koskee sekä erilaisia opintoihin liittyviä työharjoitteluja että varsinaista palkkatyötä. Työelämätaidot ja ammatillinen osaaminen kehittyvät vain kokemuksen myötä.
Framtiden framåt
F
N:s konvention om funktionshinder förpliktar att skydda funktionshindrade personers rättigheter inom alla förvaltningsområden. I artikel 27 i avtalet föreskrivs rätten för funktionshindrade personer att arbeta på lika villkor med andra. Även i år har det i statsminister Petteri Orpos och andra politikers tal med fraserna om att alla arbetsföra människors bidrag behövs för att återuppliva samhället. Alltför ofta ses funktionshindrade bara som en kostnad och deras kompetens och expertis ignoreras. Människor med funktionsnedsättning betalar skatt för sitt arbete precis som alla andra arbetande personer. Människor med funktionsnedsättning är inte bara mål för tjänster, utan även anställda, studenter och medborgare. Det skulle vara bra att komma ihåg att funktionshindrade också ger jobb till andra arbetslösa. Arbetet som personlig assistent är ett viktigt arbete, men det uppskattas inte tillräckligt. Handikapptjänster, såsom personlig assistans och färdtjänst, har stor betydelse för en persons funktionsförmåga och delaktighet. Praktiken kan variera från kommun till kommun, så uppmärksamhet bör fästas vid förverkligandet av regional jämlikhet. TE-tjänster spelar också en viktig roll i anställningen av en funktionshindrad person. TE-kontor bör uppmuntras att utveckla tjänster i samarbete med organisationer och erfarna experter. Personer
som arbetar inom arbetsförmedlingen behöver mer information om funktionshindrades rättigheter och tjänster. Personer med funktionsnedsättning som vill arbeta eller omfattas av arbetsförmedlingen och uppbär förtidspension bör beaktas. Ett hinder för anställning kan vara arbetsgivarens inställning eller tröskeln att rekrytera en funktionsnedsatt. Å andra sidan kan en utmaning för sysselsättningen också vara en funktionshindrad persons bristande arbetslivserfarenhet. Detta skulle underlättas av utvecklingen av studiehandledning, tillgänglighet och tillgänglighet, ökad information och en ny typ av samarbete mellan läroanstalter och leverantörer av handikapptjänster. Som helhet är servicenätverket för en funktionshindrad person för komplicerat. Tjänsternas aktualitet och tvärvetenskapliga karaktär bör utvecklas till exempel med hjälp av arbetsförmågassamordnare. Det viktiga är att handikapp-politik ska vara en del av all politik. Tillgången till arbetsmarknaden för delvis arbetsföra och funktionshindrade måste främjas. Det gäller både olika studierelaterade praktiker och faktiskt avlönat arbete. Arbetslivsfärdigheter och yrkeskompetens utvecklas endast med erfarenhet. Översättning Katja Pulli
Kynnys Nro 4 / 2023
Sinikka Luhtasaari Mopomama Arabianrannasta
Mika Välimaa Juristi, Kynnys ry
Oikeussuojakeinot ja valvonta heikkoa vammaispalveluissa
Mitä tänä jouluna?
V
M
edellä kuvatulla tavalla, mutta jos asiakas kokee vammaispalvelun kohdelleen häntä huonosti, hän voi tehdä asiasta muistutuksen. Muistutus tehdään yleensä sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Muistutuksella saattaa olla vaikutusta ainakin siihen, miten vammaispalvelu toimii ja kohtelee asiakkaita vastaisuudessa. Menettelyn epäkohdista voi tehdä myös hallintokantelun aluehallintovirastoon tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Muistutus ja kantelu ovat vapaamuotoisia. Kanteluiden seuraamuksena vammaispalvelut ja hyvinvointialue voivat saada moitteita, mutta ei varsinaisia sanktioita. AVI periaatteessa voisi käyttää joissakin tapauksissa esimerkiksi uhkasakkoja, mutta niin ei juuri tapahdu. Hyvinvointialueita ja palveluntuottajia valvovat ensisijaisesti aluehallintovirastot. Valvonnalla puututaan palvelujen järjestämisessä tai toteuttamisessa ilmenneisiin lainvastaisiin epäkohtiin ja puutteisiin. Aiemmin aluehallintovirastojen kuntiin kohdistamat valvontatoimet ovat näyttäneet kuitenkin aika hampaattomilta. Joskus nimittäin kovanahkaisimmat kuntien johtavat viranhaltijat ovat jättäneet AVI:n moitteet kylmästi huomiotta, mutta siitä ei ole tullut mitään jälkiseuraamuksia. Tällaiset tapaukset ovat rapauttaneet luottamusta järjestelmään. Mielestäni valvontaviranomaisten valvontaa ja sen pelotevaikutusta pitäisi vahvistaa niin, etteivät hyvinvointialueet enää pääsisi ilman todellisia sanktioita toimiessaan epäasiallisesti. Mutta suuntaus näyttää olevan ennemminkin päinvastainen, sillä sote-järjestämislain ja uuden valvontalain myötä hyvinvointialueiden omavalvonnan merkitys korostuu ja valvontaviranomaisten toiminta painottuu lähinnä omavalvonnan seuraamiseen. Hyvinvointialueiden omavalvontavelvoitteeseen kuuluu oman järjestämistehtävänsä ja palvelutuotantonsa valvonnan lisäksi yksityisten palveluntuottajien valvonta. On siis todettava, että vammaispalvelun asiakkaiden tosiasiallinen oikeussuoja on aivan liian heikko. Aikojen saatossa suoja tuntuu tosiasiassa vain heikenneen, oli kyseessä sitten jälkikäteiset tai ennakolliset oikeussuojakeinot. Miten päättäjät saadaan tiedostamaan asia, ja ennen kaikkea tarttumaan ongelmaan?
KUVA: ISMO HELÉN
Kolumni
Lakiasiaa
ammaispalvelun asiakkaalla on oikeus hakea saamaansa yksilöpäätökseen muutosta. Ensi vaiheessa muutosta haetaan oikaisuvaatimuksella hyvinvointialueen luottamustoimielimeltä, joka on yleensä nimetty yksilöjaostoksi tai vastaavaksi. Valitettava tosiasia on, että oikaisuvaatimusten käsittely jaostoissa on lähes säännönmukaisesti vain turha, mutta pakollinen välivaihe. Ne oikaisevat viranhaltijan tekemää päätöstä äärimmäisen harvoin. Usein muutoksenhaun sijasta onkin tarkoituksenmukaisempaa tehdä uusi, paremmin perusteltu hakemus. Jos kuitenkin huolellisesti tehdystä hakemuksesta huolimatta päätökseen joutuu hakemaan muutosta (eikä jaosto päätöstä oikaise), sen jälkeen on mahdollista edetä hallintovalituksella hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeudet ovat ”oikeasti” puolueettomia hyvinvointialueen omaan toimielimeen verrattuna. Usein asiakkaat arkailevat turhaan hallinto-oikeuteen valittamista luullen, että prosessi edellyttää vahvaa juridista osaamista ja lain tuntemusta. Toki joskus asiakysymys on vaativampi, mutta yleensä valituksessa riittää huolellinen tosiasioiden ja palvelutarpeen osoittaminen. Sen sijaan jatkovalitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen saattaa olla asiakkaalle haastava valituslupamenettelyn vuoksi. Joka tapauksessa korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan vain harvoin. Vammaispalvelupäätöksiä koskevat valitusprosessit ovat raskaita varsinkin, jos niihin pitää toistuvasti turvautua. Prosessit kestävät liian pitkään erityisesti siihen nähden, että kyse on asiakkaiden elämän ja selviytymisen kannalta välttämättömistä palveluista ja tukitoimista. Vaikka edellä sanoinkin hallinto-oikeuksien olevan puolueettomia, ne näyttävät kuitenkin lähtökohtaisesti luottavan sosiaalihuollon ammattilaisten käsityksiin enemmän kuin valittajan käsityksiin. Vammaispalveluiden ei välttämättä tarvitse esittää asiassa kunnollisia perusteluja vaan ns. ”katsomme, että”-perustelut usein riittävät. Sen sijaan muutoksenhakijan pitää varautua perustelemaan ja osoittamaan väitteensä hyvin huolellisesti. Tällaiseen perusteluvelvoitteiden epäsuhtaan pitäisi tulla muutos. Kaikesta huolimatta kehotan ja kannustan asiakkaita valittamaan päätöksistä, kun siihen on aihetta. Yksilöpäätökseen haetaan muutosta
3
elkein joka vuosi Paavalin tsyrkan snygeimmät joulubiisit on tullut hoilattua paikan päällä. Kirkko on pullistellut väkeä. Hermannin, Valkan ja lähialueiden sjungaavat sakit onnistuvat tekemään aina suuren ihmeen: oikean rouhean stadilaisen joulutunnelman. Ei tarvitse kuulua ydinperheeseen ja olla parisuhteessa tai edustaa mitään ulkoapäin määriteltyä. Tungokseen voi yrittää tulla ison tai pienen porukan kanssa, esimerkiksi ypöyksin. Kaikki sisään päässeet kelpaavat veloituksetta. Yhteislauluja ovat mutkistaneet viime vuosina pari näkymätöntä kaveria, jotka riehaantuvat ihmispaljoudessa. – Totta kai olen suojautunut korona- ja influenssarokotuksilla, ystävä sanoo. – Mäkin oon riskiryhmässä ja saanut rokotukset. – Silti. Mitäköhän tekisi? Uskaltaako osallistua? Muutamana vuotena ollaan laulettu kahden naisen duona ja vedetty myöhään aattoyönä ystävän kerrostalon pihalla ilman säestystä joitakin joulubiisejä. Tuikkukynttilä on vilkkunut valon tuojana, että nähdään laulujen sanoja. Toissa vuonna ystävän takin alta pilkotti pitkä yöpaita ja ikkunoihin ilmestyi katsojia huikkaamaan, hyvää joulua. Tähdet tuikkivat yötaivaalla laulaessa ja meidät toivottiin jatkoille taloyhtiön kimppajoulun viettoon. Kiitos kutsusta, ei ehditä. Välipalaksi haukattiin voileipää. Ystävä kulautti sekä omaansa että mun kurkkuun Alkon näytepullosta konjakkia. Lyhyen lauluesityksen jälkeen hän pääsi hissillä palelemasta. Minä mopoilin laulamisesta kiemurrellen kieltäytyneen poikaystävän kanssa kotiin lyhdyn valossa. Hipsimme kuin kaksi, vanhaa tonttua Hermannin yössä. Se joulu taisi olla viimeinen. Kukapa olisi uskonut? En pysty ajamaan enää mopolla ja ystävän kotitaloa remontoidaan. Mitä nyt? Mitä seuraavaksi? Vai siirrytäänkö laulamaan meidän pihalle? Mikä ettei? Ei muutamaan joulubiisiin lupia tarvita. Me ei olla humalassa, eikä häiritä, vaan lauletaan sydämen kyllyydestä, kaksi tavallista naisihmistä. Ääni ehkä voisi soida kauniimmin. Luonnon antimilla vedetään, jos saadaan. Me ei olla tiernapoikia, vaan rohkeita mummeleita, vammoista viis. Laskekoon ne Kela. Tärkeintä on, pystytäänkö liikkumaan ja miten pitkä matka. Vähiä taksimatkoja ei raaskisi kuluttaa. Tänä jouluna olemme kiitollisia näin etuoikeutetusta pulmasta. Joulurauhaa rakkaat lukijat!
4
Kynnys Nro 4 / 2023
Apuväline, toimithan viikonlopun? Nykyään moni palvelu on auki viikonloppuisin, mutta esimerkiksi apuvälinehuolto ei ole. Pahimmillaan apuvälineen rikkoutuminen rajoittaa monen vammaisen elämää. teksti: JUTTA SELÄNPÄÄ
P
YÖRÄTUOLINI jarru menee rikki torstaina. Onneksi pyörätuolissani on myös käsijarrut, joilla pyörätuolin saa lukittua. Saan laitettua käsijarrun kiinni, kun kierrän itseäni, mutta se on vaikeaa. On selvää, että joudun menemään apuvälinekeskukseen seuraavana päivänä. Perjantaina apuväline keskus on kahteen asti auki. Sinä päivänä olen menossa tapahtumaan, joka alkaa kahdelta. Päätän yhdistää menot ja tilaan taksin yhdeksi. Tietenkin taksi on myöhässä ja olen vasta puoli kahdelta perillä. Otan vuoronumeron ja menen odotustilaan, jossa on pari muuta henkilöä. Minuutit kuluvat. Kello on jo varttia vailla. Mieleen hiipii kauhukuva, että kello tulee kaksi ja minulle ilmoitetaan, että tule maanantaina. Kymmentä vailla kaksi korjaaja tulee toisen pyörä tuolin kanssa ja selittää aulassa odottavalle miehelle, mitä on tehty. Hiki melkein kirpoaa otsalleni, mutta korjaaja tulee viimein luokseni ja kysyy, mitä asiaa minulla on. Menen paniikkiin, mutta korjaaja huomaa rikkinäisen jarrun. Rauhoitun ja saan sanottua, vieläkö sen ehtii korjaamaan. Korjaaja vastaa kyllä ja kiitän monta kertaa. Korjaaja hakee uuden jarrun ja vaihtaa. Olen helpottunut, että asia hoituu.
Liikkumatta ja kuulematta kaksi päivää Korjaajaa odottaessani mielessäni pyörii monenlaisia asioita liittyen apuvälinehuoltoon. Se on yleensä auki vain virka-aikaan, usein vain klo 14 tai 15 asti. Niin kuin monen muun asian kohdalla, tarve huollolle tulee usein illalla tai viikonloppuna. Jarrun rikkou-
Apuvälinepalvelun viikonloppupäivystyksen lyhyt kokeilujakso
tuminen oli aika pieni asia, mutta olisi ollut pahempaa, jos pyörätuolin pyörä olisi mennyt rikki niin, ettei olisi voinut käyttää koko pyörätuolia. Mitä jos näin sattuu viikonloppuna, miten pyörätuolin käyttäjä selviytyy kaksi päivää? Liikun itse täysin pyörätuolilla, mutta onneksi minulla on sen lisäksi myös työtuoli ja sähköpyörätuoli. En olisi täysin pulassa, mutta usealla on varmaan vain se yksi pyörätuoli tai jokin muu tärkeä apuväline, jota ilman ei tule toimeen. Pyörätuolin rikki meneminen on siis monelle paha juttu, mutta mitä jos esimerkiksi kuulolaite menee rikki. Esimerkiksi sisäkorvaistutetta käyttävä ei kuule ollenkaan ilman laitetta. Jos se menee rikki esimerkiksi perjantaina, henkilö joutuu olemaan kuuro maanantaihin. Useat kuurot myös viittovat, joten se on vaihtoehto kommunikoinnille. Viittomien käyttäminen kuitenkin riippuu siitä, osaako toinen
henkilö viittomakieltä. Viittomien sijaan muita vaihtoehtoja on esimerkiksi, että keskustelukumppani kirjoittaa asiansa paperille tai älylaitteelle, jos kuuro pystyy lukemaan. Keskustelukumppani voi myös osoittaa, haluaako kuuro henkilö esimerkiksi maitoa vai piimää. Mieheni on sisäkorvaistutteen käyttäjä, joten olen seurannut läheltä erilaisia tilanteita. Kun sisäkorvaistute on joskus temppuillut, on tullut itsellenikin avuton olo. Kesällä oli kerran tilanne yhtenä lauantaina, että sisäkorvaistute pätki eikä suostunut toimimaan normaalisti. Mielessäni oli ajatus, että mieheni olisi kuuro pari päivää. Latasin jo tabletille muistiinpano-ohjelman, johon minä ja avustaja olisimme voineet kirjoittaa. Onneksi uuden kelajohdon vaihtaminen auttoi ja mieheni kuuli. Huokaisin helpotuksesta. Toivon silti, että sisäkorvaistute ei ikinä menisi rikki viikonloppuna.
Pirkanmaalla oli keväällä 2022 kolmen kuukauden kokeilujakso, jolloin apuvälinehuollolla oli puhelinpalvelu myös viikonloppuna. Puhelimitse annettiin käytönohjausta ja aikataulutettiin kiireellistä hoitoa vaativat huollot alkuviikkoon. Puhelinpalvelu oli hyödyllistä etenkin, jos sähköiseen apuvälineeseen tuli vika. Ainakin puhelimitse sai vastauksen, voiko muun muassa sähköpyörätuolia käyttää. Kokeilujakso toteutettiin, koska asiakkaat, heidän tukiverkostonsa, vammaisneuvostot ja potilasjärjestöt olivat pitkään toivoneet apuvälineiden laajempaa huoltopalvelua. Apuvälinehuoltopalvelua ei ollut aiemmin järjestetty missään muussa sairaanhoitopiirissä viikonloppuisin. Tuosta asiasta lähetettiin kirje kaikille apuvälineen käyttäjille. En käyttänyt palvelua, mutta mieheni soitti yhtenä sunnuntaina sinne ja sähköpyörätuolin huolto varattiin alkuviikolle. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että apuvälinehuollon puhelinpalvelulle ei ollut ainakaan suurta kysyntää, koska kokeilujakson jälkeen ei ole ollut tällaista palvelua viikonloppuisin. Se on harmillista. Esimerkiksi autoihin saa nykyään apua viikon jokaisena päivänä. Valitettavasti resursseja apuvälinehuollon viikonloppupäivystykselle tuskin tulee. Me apuvälineiden käyttäjät joudumme toivomaan jatkossakin, että apuväline pysyisi ehjänä viikonloppuna tai esimerkiksi pitkien joulun pyhien ajan. Apuvälineen rikkoutuminen on kuin vammattomalla jalka menisi poikki, eikä hän pääsisi liikkumaan.
Kynnys Nro 4 / 2023
5
JANITA NURMINEN
Vimma-palkinto kirjailija Salla Fagerströmille
K
teksti: SANNI PURHONEN
YNNYS RY on myöntänyt vammaiskulttuuripalkinto Vimman kirjailija Salla Fagerströmille hänen teoksestaan Kymmenen kirveeniskua (LIKE 2023). Palkintoon kuuluu Tukilinja-säätiön lahjoittama 5000 euron työskentelyapuraha. Se jaettiin nyt 15. kerran. Raati perusteli palkintoa seuraavasti: Salla Fagerström kirjoittaa lumoavasti ja elävästi yli sadan vuoden takaisista tapahtumista, joiden äärelle lukija pääsee kirjan myötä. Fagerströmin tosipohjaisessa true crime -teoksessa ratkotaan kuuron Ida Saarisen kohtaloa vuodelta 1914. Raadin mukaan teos yhdistelee dekkarimaista juonta ja kuurojen historiaa nykypäivään kiehtovan dialogimaisesti. Kirjailija on päähenkilönsä tavoin viittomakielinen kuuro ja kuurojen kohtaaman syrjinnän synkkä historia kerrotaan sivuilla kaunistelematta. Vammainen henkilö näytetään elämänmakuisessa tarinassa kokonaisena ihmisenä pimeine puolineen ja omine mysteereineen.
Kynnys ry:n kulttuurisihteeri Taru Perälä sekä Salla Fagerström (oik.) Vimma-palkinnonjulkistuksessa.
Kunnia-Vimmat Kirjollasarjalle ja Crip Cinélle Tänä vuonna Vimma-raadille tulleissa ehdotuksissa painottui vammaisten henkilöiden lisääntynyt näkyvyys mediassa ja kulttuuritapahtumissa. Kunnia-Vimma -palkinnolla haluttiin näistä ehdotuksista huomioida Ylen tv-realitysarja Kirjolla sekä Espoo Cinén teemasarja Crip Ciné. Kirjolla toi osan autismin kirjosta aivan uudella tavalla ihmisten tietoisuuteen ja olohuoneisiin. Ohjelma on herättänyt voimakkaita mielipiteitä, keskustelua, kiitosta ja kritiikkiä. On todella tärkeää, että Ylen kaltainen suuri toimija ruokkii tätä keskustelua. Laadukkaasti ja lähestyttävästi toteutettu Kirjolla nousi nopeasti puheenaiheeksi ja katsojien suosikiksi. Sarjaa seuranneet ymmärtävät nyt autismin kirjoa aikaisempaa paremmin. Elokuvafestivaali Espoo Cinén Crip Ciné -sarja on puolestaan kasvanut vammaisten henkilöiden tarinoita ja vammaisia elokuvantekijöitä monipuolises-
ti esiin nostavaksi teemakokonaisuudeksi. Raati kiittää perinteikkään festivaalin halua tukea vammaisten tekijöiden omaa ääntä elokuvantekijöinä ja festivaalin keskustelutilaisuuksissa. Yleisellä tasolla Vimma-raati haluaa mainita, että valinnat tehtiin tälläkin kertaa joukosta ilahduttavan monipuolisia ehdokkaita, joista voi nostaa esiin teatteriesityksen Sekunnit ennen kaatumista, monet vammaiskulttuuritapahtumat sekä Isa Hukan koollekutsuman rampa associations -teatteriryhmän, jonka esityksissä vammaisuus ja saavutettavuus ovat kantavia teemoja. Vammaiskulttuurin kentällä käy hyvä pöhinä! Vimma-palkintoraatiin kuuluivat Kynnys ry:n kulttuurisihteeri Taru Perälä, Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry:n hallituksen jäsen Riku Ryynänen, Tukilinja-lehden päätoimittaja Iris Tenhunen, kriitikko Aleksis Salusjärvi Suomen arvostelijain liiton edustajana, teatteri- ja mediatyöntekijä Kari Toiviainen Kulttuuria kaikille -palvelun edustajana sekä muusikko Sami Helle
Vimma-palkinnon viime vuonna voittaneen Outsider Art Festivalin puolesta. Kynnys ry on vammaisten ihmisoikeusjärjestö. Se myöntää Vimma-palkinnon vuosittain sellaiselle taiteen tekijälle, joka on tuonut vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liittyviä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteellisesti korkeatasoisella tavalla. Palkinto voidaan myöntää minkä tahansa taiteenlajin edustajalle ja saajaa voivat ehdottaa myös yleisön edustajat. Ehdotuksia raadille tuli tänäkin vuonna useita. Palkituille tarjotaan mahdollisuus esitellä teoksiaan ja työtään vammaispoliittista taidetta esittelevällä vuosittaisella Cross Over -festivaalilla Helsingissä. Palkinnot julkistettiin Kansainvälistä vammaisten päivää (3.12.) juhlistavan DiDa – Disability Day Art & Action -festivaalitapahtuman yhteydessä perjantaina 1.12. Helsingin Keskustakirjasto Oodissa.
6
Kynnys Nro 4 / 2023
”Haluan auttaa Ukrainan vammaisia.” Vammaisaktivisti Kateryna Shcherbyna vietti lokakuussa viikon Suomessa tutustumassa Kynnys ry:n toimintaan.
K
teksti: SANNI PURHONEN
ATERYNA SHCHERBYNA on 23-vuotias vammais aktivisti. Hän on kotoisin Ukrainan Odessasta, mutta asuu nykyisin Belgiassa. Auttamisen halu toi Katerynan Suomeen lokakuussa osana European Network On Independent Livingin eli tuttujen kesken Enilin nuorten johtajuus -ohjelmaa. Hän tuli tutustumaan ja oppimaan Kynnys ry:n ja muiden suomalaisten vammaisjärjestöjen toiminnasta. – Ensivaikutelma Suomesta oli, että täällä on kylmä. Julkinen liikenne on tosi nopeaa. Ja tietysti olin hyvin innoissani päästessäni viimein tänne, Kateryna nauraa. Kateryna kuuluu nykyisin sekä kansainväliseen Spina Bifida ja hydrokefalia -yhdistykseen että Lights of Spirit -nuortenjärjestöön. Hän haluaa työssään auttaa muita ukrainalaisia vammaisia. Nuoren naisen tie aktivistiksi ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen.
UKRAINASSA ITSENÄISEN ELÄMÄN LIIKE EI OLE PITKÄLLÄ. Esteitä koulupolulla Lapsena Kateryna ei edes tiennyt vammaisuudestaan. Alakoulussa hänellä ilmeni ongelmia jaloissa, ja liikkumisen vaikeudet pahenivat asteittain. Vaikka Kateryna saattoi hoitojen jälkeen kävellä ja juostakin, 15-vuotiaana häneltä poistettiin kasvain leikkauksessa, joka epäonnistui osittain. Hänen oli ryhdyttävä käyttämään keppejä ja hän sai fysioterapiaa. Kateryna oli aina ollut hyvä koulussa – varsinkin matematiikassa ja fysiikassa – ja osallistunut erilaisiin kilpailuihin. Hän pystyi jatkamaan koulua operaatioiden jälkeen ja sai tarvittaes-
sa onneksi lepotaukoja. Suhde kavereihin kuitenkin muuttui. – Minua ei enää kutsuttu mukaan juttuihin, enkä ymmärtänyt miksi. Yritin oikeastaan parantua, mutta vasta kun tulin täysi-ikäiseksi, minulle kerrottiin, että se ei ole mahdollista ja masennuin. Vaikeuksista huolimatta Kateryna pääsi Odessan yliopistoon opiskelemaan ydinfysiikkaa. Siellä ihmiset olivat ystävällisiä. Kateryna tapasi muiden muassa miehensä Mykhailon, josta tuli hänen tärkein tukijansa. Kateryna kehuu lämpimästi heidän olevan hyvä tiimi. Mykhailo on mukana auttamassa häntä Suomen matkalla.
Vaikka opiskelutoverit olivat mukavia, yliopisto ei ollut lainkaan esteetön. Opinnoissa ei myöskään ollut samaa joustoa kuin koulussa aiemmin. Kateryna pakotettiin käymään aina luennoilla. Pian hän väsyi ja oli kipeänä. Vieraillessamme Kynnyksen perustajiin kuuluvan Gunilla Sjövallin luona meillä riitti paljon puhuttavaa esimerkiksi kokemuksista vammaisina opiskelijoina. Katerynan opiskelu muuttui siis haastavaksi. Kuinka ollakaan, korona-ajan etäopiskelun myötä oppimistulokset alkoivat kuitenkin parantua ja hän valmistui. Sitten alkoi Venäjän hyökkäyssota. Katerynan elämä muuttui monen muun tavoin lopullisesti.
Muutto Belgiaan muutti elämän – Sota sai tavallaan masennukseni siirtymään taka-alalle, sillä oli pakko toimia. Pian tajusim-
7
VÄINÖ HEINONEN
Kynnys Nro 4 / 2023
Pöytä oli koreana kun Kateryna Shcherbyna sai kutsun Gunilla Sjövallin kotiin Kauniaisissa.
me, että meidän on muutettava. En ollut turvassa missään, en päässyt edes pommisuojaan. Muiden ukrainalaisten asevelvollisten miesten tavoin Katerynan isä on edelleen Ukrainassa. He pitävät yhteyttä videopuheluin. Katerynan mies ja muu perhe pääsivät lähtemään Belgiaan. Vaikea päätös mullisti heidän elämänsä. – Odessasta kotoisin olevana merituuli on minulle tärkeä. Belgiassa tuoksui heti kodilta. Brysselissä on myös puita ja puistoja. Ukrainassa en ollut juuri koskaan nähnyt vammaisia ihmisiä julkisilla paikoilla. Belgia on paljon esteettömämpi, vaikkei se ole täydellinen. Tullessamme sinne minulla ei edes ollut pyörätuolia, vain kepit. Pian minulle tuotiin pyörätuoli ja huomasimme, miten paljon se auttaa liikkumistani. Kateryna sai nykyiset diagnoosinsa vasta Belgiassa. Hän kiittääkin maan terveydenhuoltoa paljosta. Suurin osa hänen
järjestöjensä auttamista vammaisista henkilöistä on kuitenkin edelleen Ukrainassa. Etäisyyden päästä hän näkee kotimaansa vammaisten henkilöiden monet haasteet.
Ukrainan vammaisten vaikea asema – Ukrainassa itsenäisen elämän liike ei ole pitkällä. Enimmäkseen perheet huolehtivat vammaisista. Varsinkin sota-aikana saavutettavuus on iso ongelma. Vammaiset tai vanhukset eivät pääse pommisuojiin eivätkä asunnot ole esteettömiä. Ihmiset jäävät yksin koteihinsa odottamaan mahdollisten vapaaehtoisten apua, kun eivät voi lähteä mihinkään. Sota on tietenkin hirvittävä asia. Se tarkoittaa nuoria vammautuneita ihmisiä, joiden täytyy jatkaa elämäänsä vammautumisen jälkeen. Tässä mielessä asenteessa vammaisia kohtaan on Ukrainassa tapahtunut Kate-
rynan arvion mukaan viime aikoina merkittäviä muutoksia. – Vammaisuuteen ei enää liity niin paljon stigmaa ja sääliä. Sotilaita tullaan kiittämään. Pommitusten jälkeen on tilaisuus rakentaa esteetöntä ympäristöä. Suuren yleisön pitäisi silti tulla vielä paljon tietoisemmaksi vammaisten ihmisten asioista ja terveydenhuollon tasoa tulisi parantaa.
Vammaisten yhteistyössä on voimaa Kateryna kertoo vaikuttuneensa Suomen matkallaan monista henkilöistä ja asioista, kuten esteettömästä julkisesta liikenteestä, vammaisjärjestöjen yhteistyöstä ja henkilökohtaisen avun järjestelmästä. Hän myös rakastaa eläimiä ja tajusi matkan aikana, että voisi hyötyä avustajakoirasta, kun näki sellaisen useammalla liikuntavammaisella henkilöllä. Kateryna on kotiutunut Belgi-
aan hyvin ja saanut joukon kansainvälisiä ystäviä, niin pakolaisia kuin belgialaisia. Tietysti hän kaipaa Ukrainasta monia asioita ja kuvailee kotikaupunkiaan Odessaa kauniiksi paikaksi lähellä merta. Sen vanha arkkitehtuuri ja teatteri ovat maailmankuuluja. Ennen kaikkea Kateryna haluaa tulevaisuudessa olla avuksi kotimaansa vammaisten aseman parantamisessa. Ydinfysiikan opiskelu on Belgiassa vaihtunut johtamisen maisteriohjelmaan. Toiveissa on osaamisen hyödyntäminen ja työllistyminen tulevaisuudessa vammaisten ihmisten auttamisen parissa. – Pidin vapaaehtoistyötä aluksi harrastuksena, mutta siitä on tulossa urani. Median ja sosiaalisen median voima on tässä erityisen tärkeä hyödyntää. Uskon nuorten ja eri maiden vammaisten ihmisten yhteistyöhön, tämän matkan jälkeen entistä enemmän!
8
Kynnys Nro 4 / 2023
”Kynnyksellä pääsee mukaan vaikuttamaan!” Haastattelussa Kynnyksen pitkäaikainen hallituksen jäsen Marko Jääskeläinen teksti: SANNI PURHONEN
”
EN ole ihan varma, koska tulin ensi kertaa mukaan Kynnykseen, ehkä vuonna 2012. Vuoden 2019 olin puheenjohtajana. Pitkään olen siis ollut mukana toiminnassa. Noin muuten olen toiminut yrittäjänä vuodesta 2010 lähtien. Ensin tein töitä lähinnä viestinnän parissa. Sittemmin kuvioihin on tullut myös rakennetun ympäristön esteettömyys ja konsultointi. Monimuotoinen työelämä on minulle sydämen asia. On olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka eivät pääse työelämään vaikka haluaisivat. En itsekään päässyt duuniin heti, kun valmistuin. Siitä sisuuntuneena päädyin yrittäjäksi. Voisi sanoa, että vammaiset henkilöt harrastivat eri työtapojen yhdistämistä olosuhteiden pakosta, jo ennen
kuin siitä tuli muodikasta. Kalle Könkkölä oli legenda jo eläessään ja vaikuttamistyön edelläkävijä. Juuri se vaikuttamisen mahdollisuus houkutti minut Kynnykselle, vaikka en tiennyt järjestöstä paljonkaan. Jäin sille tielleni. Tärkeintä on, että Kynnyksessä toimivat vammaiset ihmiset itse, toisin kuin monissa muissa järjestöissä. Siitä meille pisteet! Kallen aikana kehytyö ja kansainvälisyys korostuivat. Puheenjohtajuuskauteni Kallen kuoleman jälkeen oli tietenkin Kynnykselle murrosaikaa. Pohdin järjestökentän tulevaisuutta yleisemminkin nykytilanteessa, jossa kolmannen sektorin asema on vaikea. Mikä on järjestöjen tehtävä tulevaisuudessa, se riippuu myös
poliittisista päättäjistä. Tilanne ei ole helppo ja muutos on varmaan pysyvä.”
Töitä työllistymisen eteen ”Vammaiset vaikuttajiksi -hankkeessa tutustuin Reeta Lindemaniin, jonka kanssa teen nykyisin töitä. Olemme olleet samaan aikaan myös Kynnyksen hallituksessa. Meillä on yhteneviä ajatuksia esimerkiksi vammaisten ihmisten saamisesta mukaan työelämään ja koitamme työssämme edistää näitä asioita. Yhteiskunnassa ei tunnisteta mielestäni tarpeeksi edes sitä, että vammaisten työllistymiselle pitäisi tehdä jotakin. Käytännönläheisempi pulma on, miten suunnitellaan palveluita, jotka soveltuvat mahdollisim-
man monille ihmisille. Tätä tarvetta on pikkuhiljaa huomioitu enemmän julkisessa keskustelussa. Olimme esimerkiksi Reetan kanssa mukana eräässä seminaarissa, jossa oli saavutettavuushaasteita. Päädyimme järjestäjän kanssa samaan lounaspöytään. Lopputuloksena kehitämme toivottavasti yhdessä heidän seuraavan tapahtumansa saavutettavuutta. Jonkun verran yllättää se, että asioiden edistämiseksi vammaisten henkilöiden täytyy usein edelleen toimia henkilökohtaisesti esimerkkeinä. Kynnys on yksi paikka, jossa vammainen henkilö pääsee vaikuttamaan, jos halua löytyy. Vaikuttamistyöhön tarvitaan tietysti ihmisiä, jotka sitä tahtovat tehdä. Kynnyksellä siihen annetaan ai-
Kynnys Nro 4 / 2023
Kynnyksen taidekilpailun voittaja on Ira Risku: "Onnea Kynnys 50"
ka vapaat kädet. Toisinaan vain hankalaksi heittäytyminen toimii, mutta toisaalta, mukavien ihmisten kanssa halutaan tehdä hommia. Kynnyksen ohella olen ollut pitkään mukana Suomen Yrittäjät ry:ssä. Asun Oulun seudulla, kuten sukulaisenikin. Tämä on leimallisesti teknologiakaupunki. Nykyisin lentäminen tosin on niin kallista ja hankalaa, että olen siirtynyt enemmän junankäyttäjäksi. Silloin kun en tee töitä tai vaikuta järjestöissä, tykkään käydä katsomassa teatteria sekä stand up -keikkoja ja harrastan liikuntaa.”
Ira Risku: "onnea kynnys 50"
RAADIN PERUSTELUT: Työssä on hieno värien käyttö ja vastaväririnnastus luo mielenkiintoisen tunnelman. Herää ajatuksia elämän hauraudesta ja ristiriitaisuudesta, kuten terveydestä ja vammaisuudesta. Ympyrät luovat puolestaan mielikuvan elämän jatkuvuudesta ja ympyrä kuvastaa myös liikettä.
9
10
Kynnys Nro 4 / 2023
Rakkautta ja anarkiaa, mutta entäpä saavutettavuus? Elokuvafestivaali hurmasi kiinnostavalla ohjelmistollaan. Joidenkin esityspaikkojen esteettömyys jättää kuitenkin vammaisen kriitikon turhautuneeksi. teksti: SANNI PURHONEN
R
AKKAUTTA ja anarkiaa -festivaaleilla kiinnitettiin tänä vuonna ennakkotietojen perusteella paljonkin huomiota esteettömyyteen ja saavutettavuuteen. Esteettömiin saleihin oli myynnissä erilliset pyörätuoliliput. Ne saattoi ostaa verkkokaupasta tai lipunmyyntipisteistä ja mahdollinen henkilökohtainen avustaja pääsi festivaalinäytöksiin maksutta. Vammaisena kriitikkona toki hiukan harmittaa, ettei pressilipuille ole millään festivaaleilla edes olemassa pyörätuolivaihtoehtoa. Ei nähtävästi ajatella, että myös arvostelija voisi käyttää apuvälineitä. Rakkautta & Anarkiaa -esteettömyystiedot oli koottu tapahtuman nettisivuille ja käyty läpi yhteistyössä konsulttiyritys Riesa oy:n kanssa. Myös induktiosilmukoista ja muista kuin fyysiseen esteettömyyteen liittyvistä huomioista löytyi sivuilta jonkun verran tietoa. Kiitettävää on
se, että tiedot ovat näin selkeästi esillä ja asiasta on pyritty tekemään vammaisia asiantuntijoita hyödyntävä kartoitus. Festivaalin ohjelmistosta löytyi monipuolisesti myös vammaisuutta sivuavia elokuvia, vaikka Espoo Cinén Crip Cinén kaltaiseen esityssarjaan ei yllettykään. Toivoa sopii, että elokuvatapahtumat Suomessa huomioisivat vammaisuuden laajalti. Kiinnostavia tarinoita ja tekijöitä riittää kyllä joka tapahtumaan.
Missä on paikkani? Kuten asiaan perehtyneet tietävät, tällaisen festivaalin esityspaikoissa on mukana monia teattereita, joihin ainakaan useammalla apuvälineenkäyttäjällä yhtä aikaa ei ole asiaa, Helsingissä kun ollaan. Tulkinnanvaraa tuntui kuitenkin tällä kertaa olevan myös siinä, mitä ”esteettömät paikat” tarkoittavat. Esimerkiksi uudehkon kauppakeskus Triplan elokuvasaleis-
sa väitetään molemmissa olevan 3 pyörätuolipaikkaa, jotka sijaitsevat lattiatasossa elokuvasalin etuosassa. Triplassa käytyäni voin todeta, ettei tämä valitettavasti ole totta. Tyhjää tilaa ensimmäisen penkkirivin ja valkokankaan väliin jää salissa ehkä muutama metri. Tällaista tilaa ei voi hyvällä tahdollakaan nimittää ”pyörätuolipaikoiksi”, ellei sitten itse ole valmis nauttimaan elokuvista naama valkokankaassa kiinni. Kovin moni elokuvien harrastaja ei moiseen suostuisi. Vaikkapa minulle on tärkeää seurata elokuvaa kokonaisvaltaisesti, ei ainoastaan se, että pääsen sisälle saliin. Myös muissa saleissa oli ärsyttäviä ongelmia. Esimerkiksi Rakkautta ja Anarkiaa -päätapahtumapaikka Lasipalatsin Bio Rex kuittaa esteettömät paikat salin sisäänkäyntien jälkeisellä tasanteella olevalla tyhjällä tilalla. Lisää ymmärrystä ja kunnianhimoa esteettömään suunnitteluun siis
tarvitaan yhä runsaasti, vaikka pyrkimys on oikeansuuntainen.
Kiinnostavilla vyöhykkeillä Esteettömyysmurheista huolimatta pääsin lopulta näkemään festivaaleilla myös muutaman elokuvan teattereissa saakka. Yksi vaikuttavimpia oli ohjaajatyöpari Anna Rose Holmerin ja Saela Davisin draama God’s Creatures (2022). Karussa kalastajakylämiljöössä Aileen-äiti (aina varma Emily Watson) joutuu moraalisten pulmien eteen. Onko hänen rakastamansa poika Brian (Paul Mescal) syyllistynyt rikokseen? Hahmoja ympäröivä kylmä kylä ja nouseva vesi muodostuvat taitavasti kuvatussa tarinassa omiksi hamoikseen. Niin ikään hyvin vaikuttava äiti-lapsi -suhteen kuvaus oli Erika Calmeyerin esikoiselokuvassa Storm (2022). Elin (Ane Dahl Torp) ja hänen lapsensa, 6-vuotias Ulrik ja 10-vuotias Storm (Ella Maren Alfsvåg Jørgensen), läh-
Kynnys Nro 4 / 2023
The Zone of Interest.
God's Creatures.
tevät kalastusreissulle. Elin pyytää Stormia juoksemaan veljensä perään. Tapahtuu onnettomuus, jonka seurauksena Ulrik hukkuu. Mutta oliko kysymyksessä onnettomuus? Vähäeleinen elokuva pohtii, mihin kaikkeen lapsi kykenee. Entä miten vanhempi voi suojella lastaan tilanteessa, joka on hänelle itselleenkin kestämätön? Lopulta festivaalin ehdoton kohokohta oli kuitenkin Jonathan Glazerin palkittu gaalaelokuva The Zone of Interest (2023). Auschwitzin komentaja Rudolf Höss (Christian Friedel) ja hänen vaimonsa Hedwig (kovassa nosteessa ansaitusti oleva Sandra Hüller) elelevät pinnalta huoletonta perhe-elämää ja hoitavat kaunista puutarhaa, joka sijaitsee aivan keskitysleirin portin ulkopuolella. Leirin sisällä ei tällä kertaa käydä. Sen sijaan tuhoamiseen liittyvästä arjen byrokratiasta riittää puhetta Hössin vetämissä kokouksissa. Keskustelu kes-
kittyy teknisten ongelmien ratkaisuun, kuten polttouunien tehokkuuteen. Kokonaisuus on armoton osoitus pahuuden banaliteetista. Se kylmää, ehkäpä erityisesti viranomaisten vihaan tottunutta vammaista katsojaa. Mica Levin hienovarainen musiikki sekä elokuvan yllättäviä rinnastuksia tarjoava kuvaus pitävät huolen siitä, että kauheudet kauneuden takana eivät koskaan poistu katsojan mielestä. Toivon näkeväni vielä kaikki kolme mainittua elokuvaa festivaalien ulkopuolella. Ainakin Zone of Interest on tulossa laajempaan teatterilevitykseen tammikuussa. Se saattaa hyvinkin yllättää myös Oscar-ehdokkuuksissa, esimerkiksi Glazerin tyylikkään ohjauksen osalta. Niin ikään toivon, että esteettömyyden ja saavutettavuuden huomiointi pysyisi suomalaisissa elokuvatapahtumissa etusijalla niin ohjelmistossa kuin käytännön toteutuksessa. Paljon on vielä parantamisen varaa.
Triplan "pyörätuolipaikat".
Bio Rexin tasanne.
11
12
Kynnys Nro 4 / 2023
Keski-Aasian seurantamatkan kuulumiset
K
teksti: SANNA PAASONEN
Ravenstvon, toimisto. Ravenstvo toimii tällä ohjelmakaudella vastuuorganisaationa Keski-Aasian päässä eli kokoaa kolmen eri maan järjestöjen tiedot yhteen ja toimittaa eteenpäin meille Suomeen. Bishkekissä palaveroin kahtena päivänä toimistossa Ravenstvon työntekijöiden kanssa. Viimeisenä päivänä tutustuin Bishkekin laidalla sijaitsevaan Itsenäisen Elämän keskukseen, jonne vammaiset eri puolilta maata tulevat harjoittelemaan itsenäisen elämän taitoja kuten hygieniasta huolehtimisesta, ruoanlaittoa, rahankäyttöä ja ulkona käymistä. Keskukseen voi tarvittaessa majoittaa myös tilapäisesti lähisuhdeväkivaltaa kokeneet uhrit ja omakotitalon yläkerrasta on vuokrattu tilat, josta saadaan myös tuloja keskuksen pyörittämiseen. Puolitoista vuotta sitten vierailemani ”Turvatalo” suljettiin, koska pidettiin jär-
KESKI-AASIA ON YKSI HANKKEISTA, JOKA PÄÄTTYY TÄMÄN NELIVUOTISEN OHJELMAKAUDEN JÄLKEEN. kevämpänä järjestää uhreille nopeallakin aikataululla vuokra-asunto ja tällä tavoin säästetään menoja. Kirgisian jälkeen palasin Suomeen ja keskiaasialaiset olivat murheissaan kuullessaan pitkän yhteistyömme päättymisestätä kahden vuoden päässä. Vammaiskumppanuuden kanssa kuitenkin autamme heitä parin vuoden ajan opettelemaan pärjäämään omillaan. Nämä kolme järjestöä ovat riit-
tävän vahvoja, jotta uskomme Kynnyksessä heidän selviävän. Niin paljon on saatu aikaan ja tapahtunut: esimerkiksi YK:n vammaissopimuksen ratifiointi Kazakstanissa ja Kirgisiassa sekä vammaisten naisten aseman vahvistuminen ja vammaisten naisjärjestöjen yhteistyöverkoston laajentuminen. Töitä riittää edelleenkin, eikä se tule koskaan loppumaan kesken, mutta tästä on hyvä jatkaa.
SANNA PAASONEN
YNNYKSEN pitkäaikainen kehitysyhteistyöhanke Empowerment of women with disabilities in Central Asian countries eli Keski-Aasian vammaisten naisten voimaantuminen, on pyörinyt Kazakstanissa, Kirgisiassa ja Tadzhikistanissa. Viime elokuussa Kynnyksen kehitysyhteistyötiimin kesäpäivillä tehtiin päätös lopettavista hankkeista. Keski-Aasia on yksi hankkeista, joka päättyy tämän nelivuotisen ohjelmakauden jälkeen. Sovitusti vein uutisen yhteistyökumppaneille kasvotusten syyskuun alussa pidetyllä seurantamatkalla. Seurantamatkan piti alun perin suuntautua kaikkiin kolmeen maahan, mutta Turkish Airlinesin ongelmien takia Tadzikistan jäi väliin ja lensin Istanbulista Dushanben sijaan Kazakstanin pääkaupunkiin, Almatyyn. Sieltä aloitin tapaamiset keskiaasialaisten kumppaneiden kanssa. Matkalle lähtivät myös Kynnyksen lahjoittamat SelkoSeksin tuottamat 341 selkokuvakortin pakat keskiaasialaisille yhteistyökumppanijärjestöille. Korteissa on kuvia esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta, anatomiasta, ehkäisy välineistä ja seksiasennoista. Kortit sovel tuvat vammaisten naisten seksuaalikasvatukseen liittyviin keskusteluihin, joissa käsitellään omaa kehoa, seksuaalisuutta ja perheenlisäystä. Keski-Aasiassa vallitsee myös islaminusko, mikä tulee aina huomioida kortteja käyttöön otettaessa. Kazakstanissa vierailin Shyrakin toimistossa kahtena päivänä ja myös järjestön varapuheenjohtajan kodissa. Tämän jälkeen sairastuin ja jouduin olemaan viimeisenä päivänä poissa Tadzhikistanin ja Kazakstanin delegaation yhteiseltä tapaamiselta. Samana iltana jatkoin Kirgisian pääkaupunkiin, Bishkekiin, jossa sijaitsee kirgisialainen yhteistyöjärjestömme,
Hankekoordinaattori Sanna Paasonen Keski-Aasian kumppaniemme kanssa.