Kynnys 2 / 2023

Kynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

ISSN 1235-9920

Julkaisija: Kynnys ry – Tröskeln rf

Yliopistonkatu 5 (7. krs.)

00100 Helsinki

Päätoimittaja:

Marjut Ounila

Toimitussihteeri:

Sanni Purhonen / Kynnys ry sanni.purhonen@kynnys.fi

Puhelin: 045 7732 4116

Taitto:

Väinö Heinonen / Kynnys ry

Painopaikka:

PunaMusta

Kannen kuva:

Carrie Beth Williams / Unsplash

Kynnys-lehden aineistot

Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.

Lehden tilaushinta

Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuositilaus 20 € / vuosi (4 numeroa).

Jäsenmaksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta

sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona.

Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat:

Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio

Hermanninaukio 2 A

70100 KUOPIO

Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU

Kynnys ry:n Jyväskylän toimintaryhmä

Toimintaryhmän yhteyshenkilö

Aulis Mäkinen aulis.makinen(at)elisanet.fi

Kynnys ry:n Joensuun toimintaryhmä

Toimintaryhmän puheenjohtaja

Mikko Hietala

p. 044 242 2138

Pääkirjoitus

Marjut Ounila Puheenjohtaja

marjut.ounila@kynnys.fi

KESÄLOMAMATKA SUOMESSA

Mitä olisi kesä ilman jäätelöä, kärpäsiä ja lomamatkan suunnittelua. Minun pitää päästä joka kesä matkalle. Korona on tehnyt tähän poikkeuksia ja kolme vuotta on kulunut pääasiassa kotinurkissa. Nyt päätin karistella pölyt olkapäiltä ja tehdä kotimaan matkan. Ensi vuonna toivon mukaan pääsen jo ulkomaille.

Reissujen suunnittelu jää aina minulle, koska se on mukavaa puuhaa ja teen sitä mielelläni. Reissun periaatteet sovitaan yhdessä ja käymme perheessä loman läpi, että se sopii kaikille. Mikään ei ole niin kurjaa kuin reissussa riitely. Siinä menee kaikilla loma pilalle. Minä kun lähden reissuun lähelle tai kauas, niin aina sattuu ja tapahtuu jotain yllättävää, jota on hauska muistella jälkikäteen.

Tänä vuonna lomareissu tehdään omalla autolla ja se alkaa Hämeenlinnasta. Ajamme ensiksi Turkuun. Päätimme, että käydään nyt paikoissa, joissa ei olla käyty tai siitä on ainakin pitkä aika. Majoitumme hotelleissa, koska olen niin sähköriippuvainen ja niissä on pistokkeita tarpeeksi. Matkoilla tutkin aina huoneita ja muiden tilojen saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Helposti annan hotelleille palautetta puutteista positiiviseen sävyyn ja perustellen. Joskus kohde on tullut myöhemmin vastaan ja ilokseni olen huomannut,

että epäkohta on korjattu. Jokaiselle yöpymispaikkakunnalle olen miettinyt nähtävyyksiä etukäteen. Turussa käymme ainakin tuomiokirkossa, joka avattu 1300-luvulla. Rettigin palatsi kiinnostaa myös. Tavoitteena siellä on, että kaikilla olisi yhdenvertainen oikeus liikkua museossa ja kokea museo mahdollisimman esteettömästi. Sisällä Rettigissä avautuu heti näkymä vanhoihin rakenteisiin – katuihin ja kellareihin.

Turusta matkaa jatketaan Uuteenkaupunkiin. Matkan varrella on kirppiskeskus Wanha Nestori, jota ei voi jättää väliin. Kirppareilta tekee hyviä löytöjä ja ne ovat oma maailmansa. Silmä harjaantuu löytämään itselle kiinnostavat jutut. Kierrättäminen on muutenkin järkevää ja luontoa säästävää.

SOMMARSESTERRESA I FINLAND

Vad vore sommaren utan glass, flugor och semesterplanering. Jag måste åka på en resa varje sommar. Corona har gjort undantag från detta och tre år har gått främst i husets hörn. Nu bestämde jag mig för att skaka dammet av mina axlar och göra en resa i Finland. Jag hoppas att kunna åka utomlands nästa år.

Att planera resor kommer alltid att vara för mig, för det är ett trevligt jobb och jag tycker om att göra det. Principerna för resan kommer man överens om tillsammans och vi går igenom semestern som en familj för att se till att den passar alla. Ingenting är så tråkigt som att argumentera på en resa. Det förstör allas semester. När jag åker på en resa nära eller långt bort gör det alltid ont och det händer något överraskande, som är kul att minnas efteråt.

I år görs semesterresan med egen bil och den startar i Tavastehus. Vi kör till Åbo först. Vi bestämde oss för att nu ska vi besöka platser som vi inte har besökt eller det är i alla fall länge sedan. Vi bor på hotell för att jag är så beroende av elektricitet och de har tillräckligt med pluggar. När jag reser undersöker jag alltid tillgängligheten och tillgängligheten för rum och andra utrymmen. Jag kan enkelt ge hotell feedback om brister i en positiv ton och med skäl. Ibland har föremålet kommit senare och jag har till min glädje märkt

Uudestakaupungista jatketaan Poriin, jossa majoitumme lähelle Yyterin hiekkarantaa. Siellä voi ajella road tripiä pitkin saaristoreittejä, ahmia upeita maisemia ja nähtävyyksiä. Riitsaranlahden luontolavalle on esteetön kulku. Näiden kohteiden lisäksi matkaamme ainakin Närpiöön ja Kurikkaan. Viimeinen yöpymispaikka on vielä auki. Jalasjärvi olisi yksi kiinnostava paikka, toinen mielenkiintoinen kohde sijaitsee Jokipiissä. Kotiin ajelemme Tampereen kautta. Kyllä tästä reissusta yhden kuvakirjan saa eläkepäivien muistoksi. att problemet är åtgärdat. Jag har tänkt på sevärdheter i förväg för varje ställe att bo på. I Åbo ska vi åtminstone besöka domkyrkan som invigdes på 1300-talet. Rettig Palace är också intressant. Målet där är att alla ska ha lika rätt att röra sig på museet och uppleva museet så obehindrat som möjligt. Inne i Rettig öppnar sig genast en vy över de gamla strukturerna – gator och källare.

Från Åbo går färden vidare till Nystad. Längs vägen ligger loppmarknaden Wanha Nestori, som du inte får missa. Det finns bra fynd på secondhandbutiker och de är en helt egen värld. Ögat tränas i att hitta intressanta saker. Återvinning är vettigt och sparar miljön ändå. Från Nystad fortsätter vi till Björneborg, där vi bor nära sandstranden Yyteri. Där kan du åka på en roadtrip längs ö-rutter, sluka underbara landskap och sevärdheter. Det är barriärfri tillgång till Riitsaranlahtis naturscen. Utöver dessa resmål reser vi till åtminstone Närpes och Kurikka. Det sista stället att bo på är fortfarande öppet. Jalasjärvi skulle vara en intressant plats, en annan intressant destination ligger i Jokipii. Vi kör hem via Tammerfors. Ja, man kommer att få en bilderbok från den här resan för att minnas sina pensionsdagar.

Översättning Katja Pulli

Lakiasiaa

Mika Välimaa Lakimies, Kynnys ry

Traficom on selvittänyt erityisryhmien tyytyväisyyttä taksiliikenteen palvelutasoon vuonna 2022. Sen mukaan erityisryhmien tyytyväisyys taksipalveluiden laatuun kokonaisuutena oli hieman parantunut vuoteen 2018 verrattuna.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on puolestaan vastikään julkaissut selvityksen ”Vammaispalvelut 2022: Tuloksia kunta- ja työntekijäkyselystä”. Kyselyyn vastanneista 44 prosenttia ilmoitti kuljetuspalvelujen osalta, että palvelun järjestämisessä ei ollut ongelmia. Paljon ongelmia ilmoitti olevan 8 prosenttia vastaajista ja jonkin verran ongelmia 44 prosenttia vastanneista. Vastaajina olivat siis kuntien tai kuntayhtymien edustajia ja vammaispalveluiden sosiaalityöntekijöitä.

Selvitysten antama kuva taksi- ja kuljetuspalveluista on aika toisenlainen kuin mikä se on Kynnyksen neuvontapalveluun tulleiden yhteydenottojen perusteella. Meille yhteydenotoista on vahvistunut käsitys, että asiakkaiden näkökulmasta kuljetuspalvelujen järjestämisessä ja käytännön toteutuksessa on runsaasti ongelmia. Suurin ja yleisin ongelma lienee se, että matkoja myönnetään tarpeeseen nähden liian vähän. Lisäksi monelle asiakkaalle kuljetuspalvelun alueellinen kattavuus on riittämätön. Matkoja on mahdollista käyttää yleensä vain oman kunnan alueella ja naapurikuntiin. Kuljetuspalvelujen kilpailuttaminen ja sen mukanaan tuomat keskitetyt tilaus- ja kuljetusjärjestelyt ovat heikentäneet palvelun yksilöllisyyttä ja joustavuutta. Oikeus ns. vakio- tai tuttutaksiin myönnetään kuitenkin vain harvoille. Taksien saatavuus ja palvelun laatu näyttäisi myös heikenneen monella alueella, selvitysten tuloksista huolimatta.

Mutta paraneeko tilanne, kun uusi vammaispalvelulaki astuu voimaan 1.10.2023?

Uudessa laissa säädetään liikkumisen tuesta, joka on aikaisempaa laajempi kokonaisuus. Palvelun myöntämisen edellytykset pysyvät pitkälti samanlaisina kuin nykyisinkin, vaikka vaikeavammaisuuskriteeri laista poistuukin. Liikkumisen tukea järjestettäisiin vammaiselle henkilölle silloin, kun henkilöllä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän toimintarajoitteensa takia voi ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää itsenäisesti julkista joukkoliikennettä. Tuen tarve liikkumisessa ei rajaudu vain fyysisisiin toimintarajoitteisiin vaan myös psyykkiset, kognitiiviset, sosiaaliset tai aisteihin liittyvät syyt voivat oikeuttaa liikkumisen tukeen. Perinteisen kuljetuspalvelun lisäksi liikkumisen tuen palvelu on mahdollista toteuttaa muillakin tavoilla, esimerkiksi henkilökohtaisen avun avulla, antamalla taloudellisena tukena henkilön käyt-

töön auto tai myöntämällä auton hankintaan taloudellista tukea. Hyvinvointialueella tulee olla näistä käytettävissä vähintään henkilökohtainen apu ja kuljetuspalvelu (tarvittaessa saattajapalvelu). Nähtäväksi jää, miten eri vaihtoehtoja tullaan ottamaan käyttöön.

Asiointi- ja virkistysmatkojen ”perusmääränä” on edelleen 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, mutta vammaisen asiakkaan hakemuksesta hyvinvointialue voi ottaa käyttöön vuosijaksotuksen. Laki mahdollistaa matkojen lukumäärän sijaan myös tietyn euromäärän tai euro- ja kilometrimäärän eli matkabudjetin käyttämisen. Matkabudjetin määrittämisessä tulee ottaa huomioon henkilön liikkumisen tarve ja esimerkiksi välimatkat asuinpaikkakunnalla.

Asiakkaalla ei ole enää automaattisesti oikeutta käyttää matkoja kaikkiin lähikuntiin, vaan hyvinvointialueen määrittämiin toiminnallisiin lähikuntiin. Lain esitöiden mukaan toiminnallisen lähikunnan määrittelyyn vaikuttaisi se, kuinka ihmiset yleensä alueella liikkuvat ja missä he asioivat sekä se, kuinka erilaisia palveluita on saatavissa. Esitöissä ei ole kuitenkaan täsmennetty, että määritelläänkö tämä hyvinvointialueen yleisellä päätöksellä tai soveltamisohjeella vai asiakaskohtaisella yksilöpäätöksellä. Yksilöllisesti määritellään kuitenkin oman elämän kannalta merkittävät kunnat, joihin matkat myös voivat suuntautua. Kyse on kunnista, joissa vammaisella henkilöllä on tarve käydä toistuvasti perhe- tai ystävyyssuhteen, vapaa-ajan asunnon tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Uudet säännökset eivät juurikaan vaikuta perinteisten taksikyytien käytännön toteutukseen eivätkä ne muuta palvelun kilpailuttamisvelvoitetta, joten niiden ongelmia laki ei ratkaise. Taksien saatavuuteen ja palvelutasoon liittyvät ongelmat voitaisiin pitkälti ratkaista hyvinvointialueiden omia hankintamenettelyjä ja -sopimuksia parantamalla. Liikkumisen tuen monipuolistuminen ja joustavuuden lisääntyminen on tietenkin tervetullutta. Hyvinvointialueilla ei ole kuitenkaan velvoitetta ottaa kaikkia liikkumisen tuen toteutustapoja tai joustomahdollisuuksia käyttöön, joten todelliset muutokset tai parannukset jäävät pitkälti hyvinvointialueiden harkintavaltaan. Toivottavasti hyvinvointialueet tulevat ottamaan laajasti käyttöön erilaiset toteutus- ja joustomahdollisuudet. Joustava ja yksilöllisesti toteutettu liikkumisen tuen palvelu on monelle vammaiselle henkilölle aivan olennaisen tärkeä osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi.

Työvoimapula nakertaa jo hyvinvointivaltion perustuksia, eikä palkankorotuksista odoteta nopeaa ratkaisua. Pula työvoimasta ei kosketa vain Suomea, vaan kyseessä on globaali ongelma. Koko maasta puuttuu nyt 16 500 sairaanhoitajaa ja 8000 lähihoitajaa.

Kotihoitajien yleisin ammatti on lähihoitaja. Nykyisin kotihoitajat käyvät auttamassa 24/7 kotonani selvitäksemme arjesta poikaystävän kanssa yöhoidon ja henkilökohtaisten avustajien lisäksi. Porukkaa siis tarvitaan, eikä voi lakata hämmästelemästä, miten ihmeessä uusia, palvelualttiita ihmisiä löytyy. Mistä?

Filippiineiltä, Afrikan maista, Virosta ja kaikkialta ympäri maapalloa. Enää en kilju: taas uusi auttaja, jolle on opetettava yksityiskohdat. Mitenkäs sujuu suomen kieli? Poika tai mies auttaa naista pissimisessä eli katetroimisessa. Ei! Ei! Ei! Ei! Ei!

Kyllä vaan. Kehtaanko kertoa? Meistä muodostuu kolmen hengen satunnainen tiimi, jossa kaksi – usein miestä – venyttelee reisiäni ja itse katetroin istuen pytyllä. Olemme vieraita toisillemme. Tilanne on äärettömän henkilökohtainen ja toistuu kolmesti päivässä aina eri ihmisten kanssa. Oikeasti? Joo! Yllättäen, työ yhdistää. Kun puhdas, kirkas neste valuu, tavakseni on tullut laulaa lasteni päivähoitoaikainen laulu:

Näin kun yhdes ollaan, niin tullaan tuttaviks. Sinun kaveri on minun kaveri ja minun kaveri on sinun kaveri.

Valehtelematta, joka ikinen kerta hämmentynyt tiimi hymyilee ja aika usein yhtyy ensimmäistä kertaa kuulemaansa lauluun. Sitä jatketaan vielä toisella biisillä:

Jos sitten mentäisiin sinne keltapaviljonkiin, missä itse Amorkin istuu kivellä ja onkii. Tule kanssani sinne vaan, fokstrottia tanssimaan, toki siellä myös suudellaan. Hei yks kaks vaan sama uudestaan.

Sekin päivä muistetaan, kun en laulanut. Se vasta pelästytti, nyt on jotain tosi isosti vialla. Ihmeellistä, miten luottamus ja laulu kiinnittävät meidät tiimiksi hyvällä. Jatketaan sitä.

Lähteenä pääkirjoitus Helsingin Sanomat 17.4.2023

Kuljetuspalveluista siirrytään liikkumisen tukeen, mutta paranevatko palvelut, lisääntyykö tyytyväisyys?

90-luvun ”hittibiisi” Joensuussa

Päivi-Tuulikki Hynysen Joensuu-muistelmat

KYNNYS ry:lle

Joensuun Kynnys-vetäjät rohkaisivat vammaisia vaatimaan

Lähes parikymmentä vuotta Suomen maassa oli vaikuttanut vammaisten oma järjestö, Kynnys ry. Syksyllä 1989 saatiin Joensuuhun toimikunta. Sitä lähtivät vetämään Päivi-Tuulikki Hynynen ja Raili Mastola (ent. Nenonen).

Joensuun yliopistossa kulttuurintutkimusta opiskelevalle Päiville Kynnyksen puheenjohtajuus oli ensimmäinen urakka vammaistyössä. 10 vuotta vanhempi sihteeri Raili oli toiminut eri järjestöissä.

Kynnyksen tehtävä on rohkaista vammaisia itse toimimaan vammaisuuden ehdoilla ja vaatimaan ihmisarvoon liittyviä oikeuksia. Joensuussa ei ollut yhtään vammaisia päätöksenteossa. Kuitenkin me olemme parhaita asiantuntijoita vammaisasioissa, sanoo Päivi.

Kuinka kaikki alkoi?

Päivi-Tuulikin poikaystävä menehtyi Duchennen lihasdystrofiaan. Hän ei saanut hengityskonetta. Päivi yritti saada tilanteeseen apua vammaisasioissa ja lääkäriltä. Kalle Könkkölä lähetti varakoneensa, mutta sitä ei saanut Joensuussa käyttää.

Päivi kirjoitti Kallelle siitä, mitä oli tapahtunut. Kalle ilmoitti Helsingin Sanomiin kirjeestä ja kertoi, että tapaus ei ole ainoa. Kalle kertoi jokaiselle keskussairaalalle, miten hengityskonetta käytetään. Ajan myötä hengitys-

koneita myös tuli eri keskussairaaloihin.

– Surun keskelle tuli auttamishalu, kun Raili ilmoitti, että nyt tarvitaan Kynnys ry:tä. Me teimme hallituksen kanssa käyntejä oppilaitoksiin ja veimme sanaa vammaisuudesta eri puolille. Minusta tuli 90-luvulla ”pieni” julkkis, kun minua haastateltiin lehtiin ja televisioon. Nyt ei kukaan muista minua, nauraa Päivi.

Erityispedagokiigan opiskelijoiden kanssa tehtiin tuolloin myös tempaus, jossa pyörätuoli ei seisahtanut 24 tuntiin. Kun joku ei jaksanut kelata tai voimat ehtyivät, toinen lähti ajamaan. Vakavana tarkoituksena oli kiinnittää huomiota vammaisten ihmisten oikeuksiin ja itsenäiseen elämän mahdollisuuksiin.

Alkuillasta alkoi sataa rankasti. Muut menivät nuorisotalolle lämpimään. Kalle oli siellä myös ja pidimme puhetta opiskelijoille. Lähdetään ajamaan, hän vinkkasi silmiään, vaikka sade vain yltyi. Lähdetään vain, myönsin. Ajoimme ”sateen pois” ja toiset pääsivät matkaan. Nukuin vain 2 tuntia. Siinä olisi ollut jokin maailmanennätys, mutta kukaan ei ilmoittanut sitä Guinnessin kirjaan.

Kynnys järjesti myös seksuaalikurssin eräänä viikonloppuna yliopistolla. Päivi piti aluksi nunnan asussa puheen siitä mitä tulee tapahtumaan ja tanssi sähköpyörätuolilla Raptorin kappaleen Oi beibi. Vammaisia pidettiin tuolloin helposti epäseksuaalisina. Toisaalta esimerkik-

si seksuaalinen väkivalta voi yhä olla vammaisille suuri ongelma.

THE INTERNATIONAL PROTEST DAY

Kansainvälinen protestipäivä järjestettiin 18 maassa ja yli sadassa kaupungissa eri puolilla Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Afrikkaa. Useissa maissa vammaiset henkilöt eivät voineet mennä kouluihin, busseihin tai vaikkapa ravintolaan. Näin tapahtuu yhä ympäri maapalloa ja tämä on puhdasta rasismia, syrjintää.

Vammaiset on eri puolilla maailmaa – myös Suomessa –on pyritty eristämään muista ihmisistä sulkemalla heidät erityiskouluihin ja laitoksiin. Kynnys ja sen aktiivijärjestö Rammat Pantterit oli 90-luvun hitti Helsingissä ja he tapasivat kansanedustajia.

– Koska meillä ei ollut niin paljon väkeä kuin Helsingissä, yritimme keksiä jotain muuta. Kun hallituksen jäsenen kanssa kokeilimme meikkejä, olin ihan vampyyrin näköinen mustissa hiuksissa. Siitä saimme aatteen, että pukeudumme sellaisiksi, kuin jotkut vammattomat ihmiset kuvittelevat meidän olevan.

Vampyyri ei aina ole kaunis ja häntä on vaikea saada tutustumaan ihmisiin, hänet on ajettava pois. Mielenosoituksessa olivat mukana myös enkeli, nunna, kerjäläinen ja vauva. Juppi-vammainen sai kaiken työssäkäyvien rahat veroina, joten hän oli rikas.

– Se oli erikoinen päivä. Minulle sanottiin torilla, ettei noin saa pukeutua. Pankissa sanot-

tiin, että sinähän olet se Päivi, he olivat kuunnelleet radiota. Kiirehdin sanomaan, että en tänään, vampyyrihän minä olen. Yliopistolla joku tarjosi jumalan sanaa. Sanoin, että enhän minä nyt voi ottaa, minähän kuolen tai joudun johonkin kadotukseen. Kävimme Joensuun kaupunginjohtajaa tapaamassa, mutta hän ei tullut tapamaan meitä.

Kukasta kukkaan

Päivi oli yliopisto-opiskelija, Invalidiliiton nuorisosihteeri, Nefa-ainejärjestön perustaja ja Soroppi-järjestön varapuheenjohtaja. Hän piti parinsa kanssa pyörätuolitanssikerhoa ja teki freelancer-toimittajan työtä eri lehdissä. Kokouksia pidettiin Kynnys ry:n tiloissa ja naistenvälisiä kokouksia kodeissa, kansanedustajille suunniteltiin kilpailu pyörätuolin käyttämisestä. – Rakastan ihmisiä, mutta haluan olla yksin välillä. Kun alkoi pro gradu -vaihe, pysäytin kaiken.

Tuolloin Päivi oli ollut seitsemän vuotta Joensuun Kynnyksen puheenjohtaja ja välillä varapuheenjohtaja. Hän kirjoitti gradunsa, tapasi miehensä ja alkoi odottaa vauvaa. Myös terveyshuolia tuli. Vuonna 2013 Päivin isä kuoli aivoinfarktiin ja hän itse menetti puheensa vuonna 2015.

– Tajusin kyllä kaiken, mutta minulla oli sanojen muodostamisessa vaikeaa. Magneettikuvat näyttivät, että minulla oli kolme vauvana saatua liikuntavammaa

teksti: SANNI PURHONEN

kuvat: PÄIVI-TUULIKKI HYNYSEN ARKISTO

– puhekin on liikkumista. Eli puhevamma puhevamman päälle. Harjoittelin 4-5 vuotta puhumista uudelleen. Sitten tuli korona.

– Kynnykseltä Maija ja Kalle Könkkölästä pidin erityisesti. He olivat avoimia ja auttoivat ihmisiä herkästi. Muistan ne poliisien valot, kun Kalle meni sähköpyörätuoleineen Helsingistä Turkuun.

Tuon mielenilmauksen pyrkimyksenä oli, että VR tekisi juniin pyörätuolipaikat. Päivi oli toimistolla kulttuuriharjoittelijana ja mukana matkassa Helsingistä Saloon. Mukana olivat myös muiden muassa Jarmo Tiri ja Elisa Pelkonen

– Ettei tarvitsisi olla kana-, kukko- ja postivaunussa. Minulla oli hitaanpuoleinen tuoli ja jouduin Kallen avustajan avustusautoon. Se oli kuin salamoita olisi iskenyt katukiveen. Kaksi poliisia ajoi takana ja edessä valot vilkkuen. Alkoi tulla syksy, valot loistivat enemmän. Se veti hiljaiseksi... Kallelle tuli puhelu, ja koko rinki odotti hiljaa. Kuuntelimme poliisiradiota: ”Tais tulla puhelu vaimolta”. Seuraavana työpäivänä Kalle tuli hiljaa viereeni, antoi minulle kukat ja sanoi: ”Mahtava rock-mielenosoittaja!”, ja lähti pois.

ONNEA KYNNYS RY 50 vuotta <3!

Päivi-Tuulikki Hynynen on Kynnyksen hallituksen jäsen, filosofian maisteri (FM) ja tohtoritutkija, joka on nyttemmin muuttanut Joensuusta Helsinkiin.

Juhlaseminaarin tunnelmia!

Pantteripaidat tekivät kauppansa.

Yleisö kuuntelee tarkkaavaisesti.

Lähetä mielipiteesi osoitteeseen sanni.purhonen@kynnys.fi. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä kirjoituksia.

Seksuaalisen itsetunnon kohentaminen paremman seksuaalikasvatuksen avulla

JOS Suomessa olisi laadukasta seksuaalikasvatusta, joka alkaisi heti peruskouluopetuksen ensimmäisellä luokalla, myös erityistä tukea tarvitsevilla ihmisillä olisi paremmat mahdollisuudet valita itselleen sopivat tavat toteuttaa seksuaalisuuttaan. Seksuaalikasvatus on kouluissa vielä niin vähäistä, ettei se välttämättä anna hyviä eväitä seksuaalisuuden toteuttamiseen aikuisiällä. Vammaiset ihmiset saattavat kuitenkin tarvita näissä kysymyksissä tietoa ja neuvontaa.

Onneksi muiden muassa me, joilla on seksologian koulutus, pystymme auttamaan. Toivoisin, että vammaisilla ihmisillä olisi rohkeutta ottaa yhteyttä seksuaalikasvatuksen ammattilaisiin mahdollisesta ujoudesta huolimatta. Seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvät kysymykset ja teemat eivät ole mitään humpuukia!

Olen kouluttautunut alalle, jotta voisin auttaa kohentamaan ihmisten seksuaalista itsevarmuutta. Ei ole hyvä jäädä yksin murehtimaan näitä asioita. Jos ihmiset miettivät, kuinka kustantaa käynti seksuaalikasvattajan luona, suosittelen esimerkiksi kysymään apua omalta lähipiiriltä. Kannattaa ottaa neuvonnan tarve tiukemmin puheeksi myös oman hyvinvointialueensa vammaispalvelun sosiaalityönte-

kijän kanssa. Viranomaisten ei tule määritellä ihmisen tarpeita saada taloudellista tukea seksuaalineuvontaan.

Miespuolisena seksuaalikasvattajana olen valmis auttamaan kaikkia miehiä. Miespuoliset seksologian ammattilaiset ovat valitettavasti Suomessa hyvin harvassa. Kyllä mieskin tarvitsee apua seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksessä. Miehetkin ansaitsevat hyvän seksuaalikasvatuksen ja seksuaalisen itsetunnon. Muistakaa miehet se!

En oikein tiedä, mistä johtuu, että miespuoliset seksologian ammattilaiset ovat Suomessa niin harvassa. Ehkä meitä miehiä ei aina oikein kuulla seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä, mikä on sääli! Miespuolista näkemystä tarvitaan seksologian kentällä ehdottomasti enemmän.

Ottakaa rohkeasti yhteyttä! Ei ole hyvä jäädä ilman apua!

Oliver Lindqvist

Koulutettu seksuaalikasvattaja

Teen seksuaalikasvatustyötä yrityksessä Nautinnon pesä.

Judith Heumannin (1947–2023) muistolle

Maaliskuun alussa yllättäen menehtynyt Judith eli tuttavallisemmin Judy Heumann oli kaikkialla maailmassa vaikuttanut vammaisaktivisti. Monille Kynnyksessä hän oli tuttu myös Kalle Könkkölän ystävänä, joka vieraili Suomessa tasaisin väliajoin. Olimme osa samaa itsenäisen elämän liikettä.

NYKYISIN vammaisliikkeen ulkopuolisetkin tahot tuntevat Judyn ansioluettelon. Hänen johtamiensa aktivistien istumalakot ja mielenilmaukset sekä muu pitkäjänteinen yhdenvertaisuustyö johtivat lopulta The Americans with Disabilities Act -lakiin eli käytännössä siihen, että ihmisten syrjimisestä vammaisuuden perusteella tuli Yhdysvalloissa kiellettyä. Judy työskenteli koko uransa vammaisten oikeuksien eteen vaikuttavilla paikoilla, niin Bill Clintonin ja Barack Obaman hallinnoissa kuin esimerkiksi Maailmanpankissa.

Monelle vammaiselle henkilölle Judy oli tärkeä esikuva siinä, mitä kaikkea kovalla työllä ja päättäväisyydellä voi saada aikaan. Viimeistään Oscar-ehdokkaaksi yltänyt Crip Camp: A Disability Revolution -dokumentti teki Judyn tunnetuksi suurelle yleisölle.

Mutta millainen oli Judy tämän kaiken takana niille, jotka hänet paremmin tunsivat? Pyy -

sin Judyn ystäviä ja tuttuja kertomaan muistojaan ja mielikuviaan.

Ensimmäiset mielikuvat

Voimakastahtoinen ihminen, se tulee ensimmäiseksi mieleen.

Frida Kahlo, Judylla oli ihan hirveästi Kahloon liittyvää fanitavaraa. Sukulaiset ostivat sitä hänelle lahjaksi.

– Koti oli täynnä perheelle ja suvulle tärkeitä muistoesineitä.

Judyn ja Kallen ystävyys

– Judy ja Kalle tutustuivat nuorina aikuisina ja se ystävyys kesti koko elämän. Kalle ihaili Judya, hän oli vähän vanhempi ja Kallen esikuva.

– Myös Judy oppi paljon Kallelta, esimerkiksi Kosovon matkalla vammaisten tilanteesta siellä.

Judy ja Kalle olivat hyvin samanlaisia. He puhuivat paljon puhelimessa ja purkivat toisilleen tuntojaan.

– Muistan yhdessä vietetyt illat. Judy rakasti meksikolaista ruokaa, joten söimme aina sitä.

Menimme joka kerta samaan hälyisään meksikolaiseen ravintolaan. Judy ja Kalle tilasivat ruuan ja jakoivat annoksen. He molemmat olivat pieniä.

Hän sanoi aina, että jos pitäisi muuttaa johonkin toiseen maahan, muuttaisin Suomeen.

Perhekeskeinen ihminen

– Judith kertoi, että hän oppi hyvät väittelytaidot isänsä kanssa illallispöydässä. Niitä hän hyödynsi siitä eteenpäin.

Suku ja aviomies Jorgen perhe olivat hänelle todella tärkeitä.

Judy kävi taistelun päästäkseen normaalikouluun ennen kaikkea vahvan äitinsä Elsin tuella.

Aikaansaava aktivisti

Hänellä oli koko ajan monta rautaa tulessa. Tapaamisten ai-

kataulu mätti, kun hän jäi suustaan kiinni ja otti kontaktia jatkuvasti uusiin ihmisiin.

Judy teki monta asiaa yhtä aikaa ja jaksoi aivan valtavasti.

– Hän oli työorientoitunut ja melkein pelottavan tehokas.

– Hän oli perusluonteeltaan opettaja, jolla oli kykyä ja älyä tehdä ja innostaa myös muita. Hän oli hyvä luomaan suhteita.

Puhelin soi taukoamatta.

Esikuva

– Judy oli tosi ihana ja kannustava, hän osasi ajatella analyyttisesti ja kunnianhimoisesti.

– Judy oli idolini, mutta hänen seurassaan oli luonteva olla.

– Hän oli valtavan karismaattinen.

– Toivon, että Judya ja kaikkea hänen tekemäänsä muistetaan. Työtä on jatkettava, niin hän toivoisi.

teksti: SANNI PURHONEN

KUVA: CHARLOTTA BOUCHT

KYNNYKSEN KIRJANURKKA ELOKUVA-ARVIO

Taistelu takaisin satulaan

Aika jonka sain on vuonna 2020 ensi-iltansa saanut suomalainen tositapahtumiin perustuva elokuva, jonka Tuukka Temonen on käsikirjoittanut ja tuottanut yhdessä pääosanäyttelijä Olga Temosen kanssa. Elokuvan inspiraatio lähti liikkeelle vuonna 2019 ilmestyneestä Viivi Häkkisen ohjaamasta dokumentista Kaikki mitä halusin. Elokuva kertoo kilparatsastaja Jaana Kivimäestä (Olga Temonen), joka halvaantui ja palasi hevosen selkään pararatsastajana. Elokuva kertoo Jaanan tarinan onnettomuutta edeltävästä ajasta ensimmäisiin paralympialaisiin.

Jaana Kivimäki on ravintoloitsija ja kahden lapsen äiti, jonka vapaa-aika menee hevosten parissa. Hänellä on miesystävä Marko (Sebastian Rejman), joka on mustasukkainen ja väkivaltainenkin Jaanaa kohtaan. Jaana pelkää jopa lastensa puolesta ja lähettää heidät keskellä yötä äitinsä luo. Eräänä päivänä Jaanan elämä muuttuu radikaalisti, kun hän on menossa ratsastuskilpailuihin kahden ystävänsä kanssa. Perillä hän avaa hevostenkuljetusauton lastaussiltaa, joka romahtaa ja Jaana jää sen alle. Putoamisen seurauksena Jaana halvaantuu ja joutuu aloittamaan uuden elämän.

Jaana on pitkään sairaalassa ja kuntoutuksessa. Hän on alkuun hyvin masentunut ja hänestä tuntuu, että lapsetkaan eivät välitä. Sairaalan psykologi Hanna Kemppainen (Satu Silvo ) auttaa Jaanaa löytämään elämän ilonsa. Yli vuoden jälkeen Jaana kotiutuu, kun vankilassa ollut Marko ryhtyy Jaa-

nan omaishoitajaksi päästäkseen ehdonalaiseen. Heti kotiin palattuaan Jaana joutuu kuitenkin pettymään Markoon.

Jaanan tarina on hyvin inspiroiva ja on hienoa, että siitä on tehty elokuva. Elokuvassa välittyy osittain, miten vaikeaa halvaantuneen on sopeutua uuteen elämään. Silti elokuvaa katsoessani häiritsi sen epärealistisuus. Esimerkiksi sairaalassa ollessaan Jaana putoaa monta kertaa sängystä yrittäessään liikkua itse. Kotiutuessaan hän joutuu selviämään yksin, kun Marko lähtee omille teille. Talon ulko-ovella on raput: Jaana laskeutuu alas pyörätuolista ja työntää sen alas, minkä jälkeen hän ryömii portaat alas. Jaana myös saattaa olla yön yli lattialla ennen kuin ystävä tulee käymään. Elokuvan viihdyttävyyden takia siihen on keksitty ehkä liikaakin erilaisia käänteitä, kuten Jaanan ja Markon hankala suhde, kun taas pelkästään onnettomuus ja siitä selviäminen olisi riittänyt aiheeksi. Olga Temosen roolisuoritus halvaantunutta näytellessään on kuitenkin vakuuttava.

Elokuvan koskettava hetki on lopussa. Vaikka Jaana ajattelee onnettomuuden jälkeen ratsastuksen olevan mahdotonta, hän uskaltautuu uudestaan ratsaille ystävien kannustamana. Jaanan tarina antaakin toivoa, että pohjalta voi nousta ja unelmia saavuttaa.

Elokuva on katsottavissa mm. Cmore-palvelussa.

Jutta Selänpää

Hannele Cantell: Sekunnit ennen kaatumista Tuuma-kustannus, 2022.

Sekunnit ennen kaatumista on Hannele Cantellin omiin kokemuksiin pohjautuva kertomus (2022). Cantell kutsuu itseään kirjassa Rouva Hooksi. Hän on katsomassa kansallisteatterin esitystä, kun hän näkee näyttämöllä olevat näyttelijät kahtena.

Lääkäritutkimusten myötä hänellä todetaan kaksi harvinaista neurologista sairautta, jotka muuttavat elämän suunnan. Sairaudet aiheuttavat liikkumisvaikeuksia sekä paniikinomaisia pelkoja tilanteissa, joissa kaatuminen voi olla mahdollinen. Samalla sairaus vaikuttaa identiteettiin ja ihmissuhteisiin.

Elämä muuttuu yhtäkkiä taisteluksi, johon sisältyy kaatumisia. Aiemmin sosiaalinen Rouva Hoo jättäytyy pois muun muassa illanvietoista, koska häpeää liikkumista. Yhtäkkiä vammattomasta henkilöstä tulee vammainen, joka joutuu kohtamaan yhteiskunnan rakenteelliset esteet. Aiemmin hän ei ole kiinnittänyt huomiota vammaisiin, mutta sairastumisen myötä hän näkee vammaiset ihmisinä. Kirjassa kuvataan hyvin, millaista vammaisten elämä on byrokratian keskellä: jokainen palvelu täytyy hakea “eri lokerosta”.

Kirjan keskiössä on sairaus ja sen hoito. Vaikka molemmat sairaudet ovat vakavia, Cantell käyttää kuitenkin huumoria kertoessaan niistä. Esimerkiksi hän kutsuu toista sairauttaan “tikarimieheksi”, joka iskee välillä ja pilaa kaiken. Käydessään kuukausittain hoidossa hän kutsuu sairaalaa turvapaikaksi, jossa on ihanat hoitajat, “Viisas” ja

“Empaattinen”. Heidän seurassaan ei tarvitse olla vahva.

Toisaalta kirjan keskiössä on parisuhde: Rouva Hoo joutuu arvioimaan itsensä uudelleen, onko kelvollinen enää puolisoksi sairauksien tuomien rajoitteiden myötä. Toinen sairaus vaikuttaa läheisyyteen, koska kosketus aiheuttaa kipua. Parisuhde tuntuu myös muuttuneen hoitosuhteeksi, koska Rouva Hoo tarvitsee mieheltään toisinaan apua arjen toimiin. Mies on huolissaan Rouva Hoon kaatumisesta, eikä uskalla jättää vaimoaan yksin muun muassa mökille.

Rouvan Hoon tarina toimii hyvänä vertaistukena niille, jotka sairastuvat yll ättäen. Toisaalta se on hyvä myös sairastuneen läheisille. Oli mielenkiintoista lukea, miten ihminen muuttuu sairastumisen myötä muiden silmissä. Tällaisesta aiheesta olisi voinut tulla tylsä sairaskertomus, mutta sitä se ei ole. Kirjan “lukukokemus” oli miellyttävä myös äänikirjana.

Jutta Selänpää

Kaaosta hallitsemassa

Kansainvälisen vammaisten päivän DiDa-juhla on taas tekeillä ja taitelijahaku auki. Tutustuimme myös tapahtuman uuteen tuottajaan

Satu Kankaanpäähän

KANSAINVÄLISTÄ vammaisten päivää vietetään vuosittain 3.12. Päivää juhlistava DiDa-festivaali järjestetään tällä kertaa jo perjantaina 1.12. Helsingin keskuskirjasto Oodin Maijansalissa. Taiteilijahaku tapahtumaan on parhaillaan käynnissä. Vuoden teemana on luonto ja teeman tulkitsemiseen hakijoilla on vapaat kädet.

Mutta mitä festivaalista tuumii tämän vuoden toinen tuottaja Satu Kankaanpää ja millainen tyyppi hän on? Nämä kysymykset mielessäni jututin Satua sekä hänen tuottajapariaan, Kynnyksen kulttuurisihteeri Taru Perälää

Taiteilijasta tuottajaksi

Satu asuu Seinäjoella, opiskelee toista vuotta kulttuurituottajaksi ja harrastaa kulttuuria paljon muutenkin. Hän on viittomakielinen kuuro ja tekee viittomakielistä runoutta. Hänen runojaan löytyy esimerkiksi viittomakielisestä kirjastosta.

Satu toimi DiDassa jo viime vuonna apulaistuottajana eli aivan uusi homma ei hänelle ole. Kuinka hän alkujaan kuuli tapahtumasta?

Olen taiteilijasielu, valokuvaaja ja runoilija. Olin DiDassa esiintymässä runoilijana vuonna 2017 ja tutustuin tapahtumaan sitä kautta. Kokemus oli tosi positiivinen. Taiteen kautta aloin kiinnostua tuottamisesta ja päädyin opiskelemaan alaa. Kun sitten piti hakea työharjoittelupaikkaa, tämä oli ykkösvaihtoehtoni.

Tapahtuman starttaaminen ei siis ollut tuottajaparille vaikeaa, kun töitä on jo totuttu yhdessä tekemään. He kertovat, että työmäärä tällaisessa festivaalissa on suuri ja tapahtuman sujuminen jännittää. Tapahtumien toteutuminen ja niistä saa-

tu palaute kuitenkin palkitsevat aina.

– Sadulla on riittävän rautaiset hermot tälle alalle. Välillä tämä on sellaista hallittua kaaosta, mutta me ymmärrämme toisiamme hyvin ja huumori toimii, Taru kehuu.

Satu puolestaan kiittää työpariaan todella kannustavaksi. Yhteisymmärrystä lisää paitsi ammatillinen tausta myös se, että Taru on taustaltaan CODA eli kuurojen vanhempien kuuleva lapsi ja viittomakieli on hänenkin äidinkielensä. Tuottajat ovat pohtineet vammaiskulttuurin, kuurojen kulttuurin ja muun

kulttuurikentän yhteyksiä.

DiDa tapahtumana tietysti pyrkii kokonaisvaltaiseen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen. Lisäksi kokonaisuudessa ovat mukana esimerkiksi Selko Digitalin tekemät selkomukautukset.

– Näen, että näiden eri kulttuurien ja kokemuksien välillä on vahvaa liittolaisuutta. Kokonaisvaltainen saavutettavuus kulttuurissa on tärkeää, Satu toteaa.

Luonto tapahtuman teemana Festivaalin luonto-teema saa tuottajilta kiitosta laajuudestaan. Sen voi ajatella vaikka si-

tä kautta, onko teoksissa hyödynnetty luonnonmateriaaleja. Täysin esteetönkään luonto ei ole ja ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin. Luonto kuuluu meille kaikille. Satu lisääkin, että luonto on hänelle tärkeä monella tasolla.

Vapaa-aika on olennaista jaksamisen kannalta. Rakastan luontoa ja sen tarkkailua valokuvaajan silmin ja runomaisesti. Tykkään myös tanssia ja kuunnella musiikkia kuulokkeilla.

Tuottajat kannustavat kaikenlaisia taiteilijoita hakemaan tapahtumaan. He myös toivovat, että festivaalin näkyvyys kasvaisi, jotta sen toteutuminen ei olisi vuodesta toiseen epävarmalla pohjalla. Epävarmuus tuo työhön haasteensa. Haaveissa taas siintää tapahtuman kasvattaminen monipäiväiseksi ja kansainväliset vieraat.

– Rohkaisemme ihan kaikkia kiinnostuneita hakemaan. Haluamme lisätä tietoa vammaiskulttuurista ja taiteentekijöistä, samalla purkaa ennakkoluuloja ja tuoda itsemme tiettäväksi. Oodi on tähän hyvä paikka, kansalaisten olohuone.

Kiinnostaako festivaaleilla esiintyminen sinua? Lue lisää: www.disabilityday.net ja lähetä vapaamuotoinen hakemus työnäytteineen 31.8.2023 mennessä osoitteeseen: info.disabilityday@gmail.com

teksti: SANNI PURHONEN kuva: SATU KANKAANPÄÄ

Keski-Aasian hanke ulkopuolisin silmin

KYNNYS ry on tehnyt Keski-Aasian vammaisliikkeen kanssa yhteistyötä ainakin vuodesta 2005 asti ja on ollut mukana Keski-Aasian vammaisten naisten verkoston alullepanossa. Tammikuussa 2022 alkoi uusi nelivuotinen ohjelmakausi Ishtirokin (Tadzhikistan), Shyrakin (Kazakstan) ja Ravenstvon (Kirgisia) kanssa. Ensimmäisillä kausilla Kazakstanin vammaisten naisten organisaatio Shyrak toimi pääkoordinaattorina Keski-Aasiassa. Edellisen ohjelmakauden alkaessa vastuu siirtyi kirgisialaiselle Ravenstvolle, jotta tämäkin järjestö oppii työssä tarvittavat koordinointitaidot.

Yhteistyömme aikana merkittävimpiä virstanpylväitä ovat olleet muun muassa YK:n vammaisoikeussopimuksen ratifiointi Kazakstanissa ja Kirgisiassa sekä Keski-Aasian vammaisten foorumin pitkäaikaisen puheenjohtajan ja Shyrakin toiminnanjohtajan Lyazzat Kaltayevan valinta senaattoriksi. Vammaiskumppaanuden kanssa toteutuvan Keski-Aasian vammaisten naisten voimaantuminen -hankkeen pääpaino on ollut vammaisten naisten aseman vahvistamisessa yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti. Muun muassa vuosittaisilla kesäleireillä saadun vammaisja sukupuolitietoisuuden ja seksuaaliterveyskasvatuksen myötä vahvistuu vammaisten naisten tietoisuus siitä, mihin heillä on oikeus. Hankkeessa tehdään myös lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevää työtä.

Ulkoministeriön rahoittamaa yhteistyöhanketta tulee evaluoida viimeistään pitkäaikaisen yhteistyön päättyessä, jotta yhteistyökumppaneiden itsenäinen selviytyminen varmistuu. Evaluaatiossa tarkastellaan neljää eri osa-aluetta: vaikuttavuutta,

kestävyyttä, tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Kilpailutuksen päätteeksi Kynnyksen evaluaation tekijöiksi valittiin Tytti Matsinen ja Katariina Sario. Prosessi käynnistyi joulun alla kick-off-tapaamisella ja raportti valmistui kolme kuukautta myöhemmin maaliskuussa.

Aineistonkeruuvaiheeseen sisällytettiin nykyisen ja edellisen hankekauden dokumentit, jotta yhteistyöstä voidaan saada kokonaiskäsitys. Dokumenttien lisäksi tietoja kerättiin kesäleireille osallistuneiden ja organisaatioiden hankkeen hallinnosta vastaavien verkkokyselyllä sekä joidenkin kesäleireille osallistuneiden haastatteluilla. Haastateltavien joukossa on myös suomalaisia, Kynnyksen edellinen ja nykyinen koordinaattori sekä Väestöliiton projektikoordinaattori. Toinen evaluaation tekijöistä toteutti viikon mittaisen kenttämatkan Kazakstaniin ja Kirgisiaan.

Sarion ja Matsisen raportin tulososiossa on kuvailtu SWOT:n analyysin tuloksien lisäksi yhdeksän suositusta jatkokehittämiseen. Hankkeen vahvuuksiksi on mainittu esimerkiksi kolmen organisaation vahvat naisjohtajat. Vahva johtajuus nähdään myös riskialttiina, jos organisaation sisällä ei ole henkilöitä jakamassa vastuuta. Vahvan johtajan siirtyminen toisiin tehtäviin voi horjuttaa organisaatiota. Esimerkiksi osa kesäleireillä käyneistä voisikin siirtyä organisaation vastuullisiin tehtäviin. Raportin mukaan kesäleirien sisältö ja kohderyhmä ovat aiheuttaneet ristiriitoja. Leireille, joissa käsitellään itsenäisen elämän taitoja, on osallistunut myös vammaisia miehiä. Kirgisiassa lähisuhdeväkivaltaa käsittelevällä leirillä taas on ollut vain vammaisia naisia, jotta turvallinen tila olisi osallistujille mahdollinen. Hankkeen paino-

piste onkin vammaisten naisten voimaantuminen, ei itsenäisen elämän taidot, joten tätä suositellaan jatkossa pohdittavaksi.

Raportissa on käsitelty myös organisaatioiden riippuvuussuhteita. Esimerkiksi Tadzhikistanin järjestötoiminta on täysin suomalaisten avustusten varassa.

Taustalla on maan vammaisiin kohdistuva syrjintä ja vaikea taloudellinen tilanne. Tällä hetkellä vammaisilla henkilöillä ei ole mahdollisuutta saada tukea kotimaaltaan. Raportissa suositellaan selvittämään kansainvälisiä verkostoja ja yhteistyötahoja, kuten yliopistoja ja instituutteja.

Englanninkielinen raportti on luettavissa Kynnyksen kotisivuilla: https://kynnys.fi/kehitysyhteistyo/kehitysyhteistyohankkeet/keski-aasia/

Teksti: SANNA PAASONEN

Kuva: LIISA HUIMA

Vasemmalla puolella on Gulmira Kazakunova Kirgisiasta (Ravenstvo), keskellä Lyazzat Kaltayeva Kazakstanista (entinen Shyrakin toiminnanjohtaja, nyk. senaattori), oikealla puolella Saida Inoyatova Tajikistanista (Ishtirok).