Kynnys 3 / 2023

Kynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

ISSN 1235-9920

Julkaisija:

Kynnys ry – Tröskeln rf

Yliopistonkatu 5 (7. krs.)

00100 Helsinki

Päätoimittaja:

Marjut Ounila

Toimitussihteeri:

Sanni Purhonen / Kynnys ry sanni.purhonen@kynnys.fi

Puhelin: 045 7732 4116

Taitto:

Väinö Heinonen / Kynnys ry

Painopaikka:

PunaMusta

Kannen kuva:

Väinö Heinonen

Kynnys-lehden aineistot

Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.

Lehden tilaushinta

Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuositilaus 20 € / vuosi (4 numeroa).

Jäsenmaksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta

sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona. Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat:

Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio

Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Hermanninaukio 2 A 70100 KUOPIO

Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU

Pääkirjoitus

Marjut Ounila Puheenjohtaja marjut.ounila@kynnys.fi

Kuinka esteetön loma sujui?

Kuuntelen yöllä katolla sateen ropinaa ja mieleen nousee väkisin talven kylmyys, auraamattomat katukäytävät, syksyn pimeys, sateet ja väsymys, kun ei pääse niin paljon ulos kuin haluaisi. Karistan äkkiä pois ikävät asiat ja palautan mieleeni kesäreissun kotimaassa omalla autolla. Samalla halusin tutkia esteettömyyttä.

Matka alkoi 10.6. kun ajoimme Hämeenlinnasta Turkuun Scandic Plazaan. Hotellin huone oli aika tilava, mutta se ei ollut invahuone. Sijainti oli erinomainen keskellä kaupunkia kävelykadun alussa. Miinusta tuli hotelille oven edessä olevista mukulakivistä. Saapumisen jälkeen halusimme lähteä ulos ja etsiä jotain purtavaa. Päätimme, että aamupalan jälkeen keräämme kamat autoon ja käymme Turun linnassa. Aamiainen oli portaiden päässä, onneksi oli pyörätuoliluiska. Tarjottavat olivat toisten portaiden päässä, joten ei päässyt itse katsomaan, mitä on tarjottavana. Saapuessamme Turun linnaan ja ihmettelimme, kun koko linna oli peitetty. Soitin palvelunumeroon ja sieltä kerrottiin, että he järjestelivät linnan kesäfestareita. Saimme kuitenkin ystävällistä palvelua ja pääsimme linnaan tutustumaan itsenäisesti niihin paikkoihin, joissa ovi ei ollut lukossa.

Sitten suuntasimme kohti Uutta kaupunkia. Kaupunki oli aika aution tuntuinen. Nuoriso huristeli katuja edestakaisin. Kaupungin läpi virtasi joki, jonka varrelta löysimme pienen esteettömän ravintolan ja

saimme ruokaa. Saareen liikennöi pieni laiva, jonne sähkärillä ei pääse.

Jatkoimme Poriin. Yyteriä sanotaan Pohjoismaiden kauneimmaksi hiekkarannaksi. Se on pääosin hiekkaja dyynialuetta, joka ei ole esteetön. Aamiaisen jälkeen kiertelimme hiekkarannalla. Reitti kulkee vaihtelevassa maastossa. Reittiä on paranneltu vuosina 2019–2020 ja loivennettu helppokulkuisemmaksi. Reitin päässä on levennys, josta pääsee esteettömään wc:hen. Pohjoisen puoleista huoltotietä pitkin pääsee esteettömästi rannalle aina ravintolalaiva Helmelle asti. Myös surfkeskuksen läpi kulkiessaan pääsee kumimattoa pitkin veteen saakka. Yyteristä jatkoimme Raumalle. Halusimme käydä tutustumassa vanhaan kaupunkiin. Se oli todella autio. Pyörätuolilla ei päässyt mihinkään sisälle. Kadut olivat kapeita ja mukulakiveä. Kyllä oli selkä ja takapuoli hellänä, kun ajeli katuja pitkin.

Porista ajelimme alavien peltojen välissä kiemurtelevia teitä pitkin Kurikkaan ja majoituimme hotelli Hilja Helenaan. Se oli esteetön perhehuvila ihanan rauhallisella paikalla. Talon emäntä otti vieraat yksilöllisesti huomioon, aamupalan sai toiveiden mukaan. Pohjanmaalla kun oltiin, niin pitihän sitä käydä Suomen suurimmassa kyläkaupassa Tuurissa, joka oli muuttunut kauppakeskukseksi. Paluumatkalla yövyimme yhden yön Kankaanpäässä. Aamulla oli kiire jatkaa matka Tampereen kautta kotiin. Tampereella haluttiin käydä, koska siellä on paljon kirppareita, löytöjen paratiiseja.

Hur var den lättillgängliga semestern?

Jag lyssnar på regnets smatter på taket på natten, och ofrivilligt kommer jag tänka på vinterns kyla, de oplogade trottoarerna, höstens mörker, regnet och tröttheten över att inte kunna gå ut så mycket som jag skulle vilja. Jag avlägsnar dock snabbt de tråkiga tankarna och återkallar i minnet en sommarresa i mitt hemland med min egen bil. Samtidigt ville jag undersöka tillgänglighet.

Resan startade den 10.6. när vi körde från Tavastehus till Åbo till Scandic Plaza. Hotellrummet var ganska rymligt, men det var inte ett handikappanpassat rum. Läget var utmärkt mitt i staden i början av gågatan. Nackdelen var kullerstenarna framför hotelldörren. Efter ankomsten ville vi gå ut och hitta något att äta. Vi bestämde att efter frukosten vi skulle samla våra saker i bilen och besöka Åbo Slott. Frukosten serverades i ändan av trappan, som tur var fanns det en rullstolsramp. Maten som bjöds var i ändan av en annan trappa, så man kunde inte själv se vad som bjöds. Framme vid Åbo Slott och blev vi förvånade över att hela slottet var täckt. Jag ringde servicenumret och fick veta att de anordnade slottets sommarfestivaler. Men vi fick vänlig service och kunde självständigt utforska rum där dörren inte var låst.

Sedan begav vi oss mot Nystad. Staden kändes ganska öde. Ungdomarna åkte med fart fram och tillbaka på gatorna. En flod rann genom staden, längs vilken vi hittade en liten tillgänglig restaurang där vi kunde äta. Ett litet fartyg trafikerar till ön som inte kan nås med elektrisk rullstol.

Vi fortsatte till Björneborg. Yyteri sägs vara den

vackraste sandstranden i Norden. Det är främst ett sand- och dynområde, som inte är tillgängligt. Efter frukosten gick vi runt på sandstranden. Rutten går genom varierad terräng. Rutten har förbättrats 2019–2020 och gjorts svagt sluttande för att göra den lättare att framkomlig. I ändan av leden finns en breddning från vilken man har tillgång till en tillgänglig toalett. Från norra sidan, längs servicevägen, når du enkelt stranden ända fram till restaurangsfartyget Helme. Även när du passerar genom surfcentret kan du nå vattnet längs gummimattan. Från Yyteri fortsatte vi till Raumo. Vi ville besöka gamla stan. Den var verkligen öde. Man kunde inte komma in någonstans med en rullstol. Gatorna var smala och kullerstensbelagda. Ja, min rygg och bak var nog ömma när jag körde längs gatorna.

Från Björneborg körde vi längs slingrande vägar mellan låga fält till Kurikka och bodde på hotellet Hilja Helena. Det var en tillgänglig familjevilla i ett underbart lugnt läge. Husets värdinna tog hänsyn till gästerna individuellt, frukosten serverades enligt önskemål. När vi nu en gång var i Österbotten måste vi besöka Finlands största bybutik i Tuuri, som hade förvandlats till ett köpcentrum. På vägen tillbaka tillbringade vi en natt i Kankaanpää. På morgonen hade vi bråttom att fortsätta hemfärden via Tammerfors. Vi ville besöka Tammerfors eftersom det finns många loppmarknader där, ett riktigt fyndparadis.

Översättning Katja Pulli

Lakiasiaa

Terhi Toikkanen Lakimies, Kynnys ry

Henkilökohtainen

Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vammaispalveluissa vammaisen henkilön avustamista kotona ja kodin ulkopuolella. Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa henkilöä toteuttamaan omia valintojaan vammaispalvelulaissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun palvelussa on kyse perustuslaissa turvatusta välttämättömästä huolenpidosta. Näin valtio sitoutuu turvaamaan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta suhteessa vammattomiin henkilöihin, myös itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden osalta.

Henkilökohtaisen avun käyttäjällä on laissa mainituissa toimissa oikeus päättää yksilöllisistä olosuhteistaan ja tarpeistaan johtuen, millaista apua, missä, miten ja kenen toimesta annetaan.

Perus- ja ihmisoikeussäännökset yleensä ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty yleissopimus erityisesti velvoittavat toteuttamaan vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja oikeutta määrätä itsestään sekä kehostaan hoidon ja huolenpidon konkreettiset vaatimukset huomioiden täysimääräisesti. Sosiaalihuoltoa koskevassa lainsäädännössä korostetaan yleisesti vammaisen henkilön oikeuksien kunnioittamista ja hänen etunsa sekä mielipiteensä huomioimista.

Apulaisoikeuskansleri on laillisuusvalvojan ominaisuudessa linjannut seuraavaa tapauksessa (OKV/1/50/2018) Vammaisten henkilöiden oikeudet sukupuolisensitiivisissä avustamistilanteissa:

”Intiimihygienian hoitaminen on sukupuolisensitiivinen toimenpide, jossa puututaan voimakkaasti avustettavan henkilön yksityisyyteen, koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Tilanteiden arkaluonteisuuden vuoksi nämä perusoikeudet saavat erityistä merkitystä.

[…]

Apulaisoikeuskansleri totesi, että vammaisen henkilön oikeudet toteutuvat tai jäävät toteutumatta nimenomaan käytännön avustamistilanteissa, joissa mainittuja säännöksiä tulisi noudattaa.”

Yleisin toimintaohjein ja tulkinnoin on lähes mahdotonta luoda oikeusjärjestykseen pohjaava henkilökohtaisen avun palvelun käytännön kriteeristö, joka voisi soveltua yksittäistapauksiin. Itsemääräämistä ohjaava viranomaisohje olisi vähintään kyseenalainen. Sen sijaan perusoikeusmyönteinen laintulkinta yleisenä viranomaistoimintaa ohjaavana periaatteena korostuu viimesijaista palvelua koskevassa päätöksentekoprosessissa ja päätöksen täytäntöönpanossa.

Viranomaisen velvollisuutena on varmistaa vammaisen henkilön perusoikeuksien toteutuminen prosessin kaikissa yksityiskohdissa, lähtien ymmärrettävästä viestinnästä oikeuksiin pääsystä palvelussa, aina palvelunkäyttäjän itsemääräämisen etusijalle avustamistilanteissa asettamiseen.

Luhtasaari

Minut on pesty kerran viikossa. En koskaan tiedä, kuka tai ketkä. Äskettäin tiistaina paikalle tulivat tyttö/nainen/muun sukupuolinen sekä poika/mies. Toivoin, että tyttö etc., pesee minut. Hän kieltäytyi jyrkästi, koska hänelle oli sanottu, että sinä nimenomaisena päivänä hän ohjaa poikaa. Tyttö sanoi myös, hän ei mummoja hoida. Hän ei niistä/meistä tykkää. Minulle ei annettu vaihtoehtoa kehoni hallintaan. Kanssani ei keskusteltu. Olin kaksin kylpyhuoneessa, oppisopimuksella harjoittelevan, nuoren kaverin kanssa, koko pesun ajan. Ohjaaja, sairaanhoitajaksi opiskeleva lähihoitaja, oli suljetun oven takana keittiössä ja kulutti aikaansa. Mihin? Ei ainakaan työn ohjaamiseen. Kaveri ei osannut pestä paksua tukkaani ja alapesu jäi (onnekseni) kokonaan väliin. Muukin pesu sujui välttävästi.

Olen seniori-ikäinen ja olisin häveliäisyyssyistä halunnut pesijäksi naisen, koska sellainen mahdollisuus valintaan tässä tilanteessa oli. Jos kotiini olisi tullut kaksi miestä, olisin tyytynyt heihin. Istun koko valveillaoloni pyörätuolissa. Alapesu on haasteellista bakteeritasapainon takia. Alituinen vaara on hiivatulehdus. Sitä ei kouluttamaton välttämättä osaa huomioida.

Kysyin myöhemmin kahdelta Kynnyksen juristilta, mitkä ovat vammaisen asiakkaan ihmisoikeudet omaan kehoonsa. Kummatkin surkuttelivat tilannetta. Mitään yhtä lain kohtaa ei voida osoittaa tuekseni, valitettavasti. Parasta olisi keskustelu ja toisen kuunteleminen, kunnioittavasti.

Se ei tässä tapauksessa onnistunut, ikävä kyllä, ja pikkasen haiskahtaa ikäsyrjintä, puhumattakaan huonosta käytöksestä. Yllättävän nopeasti etsittiin uusi yrittäjä, joka hoitaa/auttaa kotona asuvaa vammaista. Harvinaisen ikävät muistot viimeisistä tilanteista jäivät vanhan tahon kanssa, monivuotisen onnistuneen yhteistyön jälkeen. Näkemiin kivat ja luotettavat kotihoitajat. Mun tulee ikävä teitä.

apu: mitä, missä, milloin, miten ja kuka?

Ei mitään meistä ilman meitä!

Sananen Kynnyksen ja Abiliksen juhlavuonna

KALLE Könkkölä perusti Abilis-säätiön 25 vuotta sitten vuonna 1998. Vammaisten ihmisoikeusjärjestö

Kynnys ry puolestaan viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan. Aikuisiksi ehtineet organisaatiot ovat monessa mielessä kuin sisaret. Toimittiin sitten kotimaassa tai ulkomailla, eniten meitä yhdistää ajatus itsenäisestä elämästä ja vertaistuesta. Abilis-säätiön tarkoituksena on edistää vammaisten ihmisten omaa toimintaa, ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja itsenäisen elämän mahdollisuuksia kehitysmaissa ja Itä-Euroopassa. Kynnys ajaa ihmisoikeusjärjestönä näitä samoja tavoitteita myös kansallisesti ja toimintaamme kuuluu niin ikään vammaisjohtoisia järjestöjä tukeva kehitysyhteistyö.

Meille niin Kynnyksessä kuin Abiliksessa on itsestään selvää, että vammaiset ihmiset ovat parhaita asiantuntijoita omissa asioissaan. Yhtä lailla selvää on, että vammaiset ihmiset kaikkialla maailmassa tukevat toisiaan. Mistä moinen solidaarisuus?

Kysymys on siitä, että erilaisista olosuhteista huolimatta vammaisia ihmisiä yhdistävät usein syrjinnän kokemukset. Toiselle vammaiselle ei tarvitse selittää, miltä tuntuu vaikkapa väheksyntä työmarkkinoilla tai terveydenhuollossa, esteellinen julkinen liikenne tai avustuksen puute.

Olen itse saanut lukuisia kertoja todistaa sitä positiivisen esimerkin voimaa, jota Kalle Könkkölä edusti matkatessaan maailmalla. Kalle oli pyörätuoleineen ja avustajineen aina siellä, missä apua tarvittiin, oli kysymys sitten Bosniasta sodan jälkeen tai

TOIMITTIIN SITTEN KOTIMAASSA

TAI ULKOMAILLA, ENITEN MEITÄ YHDISTÄÄ AJATUS ITSENÄISESTÄ ELÄMÄSTÄ JA VERTAISTUESTA.

pakolaisleiristä Syyrian rajalla.

Kaikki matkat eivät tietenkään ole suuntautuneet ainoastaan maailman pahimpiin kriisipesäkkeisiin. Tietysti olen kuullut kauheita tarinoita kestämättömistä tilanteista ja ihmisoikeusloukkauksista. Ne te-

kevät työstämme toisinaan vaikeaa jaksaa.

Yhtä arvokasta kokemusta voi kuitenkin jakaa esimerkiksi vammaisten naisten seminaareissa tai kiinnostavilla taidefestivaaleilla. Olen istunut monia hauskoja iltoja ja kuullut kymme-

nittäin tarinoita siitä, miten juuri toisen vammaisen ihmisen näyttämä voima ja vertaistuki ovat antaneet vammaisille ihmisille tarvittavan rohkeuden perustaa omia järjestöjään ja säätiöitään toisella puolella maailmaa. Olen itsekin jakanut matkoilla tarinani vammaisena naisena ja tuntenut yhteyden minua kuuntelevien vammaisten henkilöiden kanssa.

Kaikki tunsivat Kallen ja sitä kautta myös Kynnyksen ja Abiliksen. Kalle ei tietenkään rakentanut Abilista tai Kynnystä yksin vaan yhdessä muiden aktivistien kanssa. Meillä, jotka jatkamme edeltäjiemme työtä, on tässä tärkeä perintö ja samalla suuri vastuu. Osa vastuuta on myös itsenäisen elämän liikkeen periaatteen ymmärtäminen. Jos vammaiset ihmiset eivät itse pidä meteliä äänensä kuuntelemisen puolesta, ei sitä kukaan muukaan tee.

Viime aikoina olen ajatellut Kallea ja muita edesmenneitä aktivisteja erityisesti Ukrainan sodan myötä. Kalle oli erityisen huolestunut vammaisten ihmisten unohtamisesta sodissa sekä konflikteissa, joita maailmassa riittää. Abilis on kanavoinut apua Ukrainan vammaisille ja nimenomaan vammaisten itse johtamille järjestöille koko sodan ajan. Tämä on juuri sitä työtä, jossa olen omalta pieneltä osaltani ylpeästi mukana. Se antaa runsaasti aihetta juhlintaan. Olkoot seuraavat vuosikymmenemme yhtä onnistuneita kuin edeltäjänsä!

Blogi on julkaistu Abiliksen sivuilla 20.9.

teksti: SANNI PURHONEN

Uusia kynnysläisiä

OLEN Janne Tuokkola

Valmistuin oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2019. Minulla on synnynnäinen CP-vamma. Olen aina pyrkinyt löytämään keinot esteiden ylittämiseksi. Luonteeltani olenkin aika määrätietoinen. Voisin myös sanoa, että vamma on opettanut minut pitämään haasteista.

Opiskelujen jälkeen olen työskennellyt ennen kaikkea ammattijärjestöissä. Kynnys ry:llä aloitin tämän vuoden keväällä. Kynnyksessä teen juridista neuvontaa sekä muita juristin töitä, kuten muistioiden laatimista ja lainopillista tutkimusta. Kynnyksessä työskentely ei kuitenkaan rajoitu perinteisiin juristin töihin, sillä työskentelen osana moniammatillista tiimiä vammaisten ihmisten oikeuksien toteuttamiseksi.

Olen jo aiemmin ollut Kynnys ry:n jäsenenä, mutta en tuolloin osallistunut sen toimintaan.

Juristiksi päädyin, koska ala tuntui vetoavan minuun. Aikaisemmin työskentelin koodarina. Koodarin töihin minun oli suhteellisen helppo päästä käsiksi vammasta huolimatta. Halusin kuitenkin ammatin, joka tarjoaisi enemmän monipuolisuutta ja uramahdollisuuden loppuelämäksi. Pääsykoekirjat tuntuivat mielenkiintoiselta ja pääsyko -

keen valmennuskurssilla päätin, että oikikseen on pakko päästä.

Lopulta opiskelut kestivät eri syistä paljon kauemmin, kuin olin alun perin suunnitellut. Olen iloinen, että suoritin tutkinnon, sillä työ on monipuolista, ratkaisukeskeistä ja myös haastavaa.

Työn lomassa oppii usein myös uutta. Juristin työ vaatii paljon kirjoittamista ja kirjoittaminen taas auttaa jäsentämään erilaisia ongelmia.

Työssä palkitsevinta on ratkaisun löytäminen käytännön ongelmaan asiakkaan eduksi. Pidän myös ongelmien tutkimisesta ja selvittelystä sekä kirjoittamisesta. Vapaa-aikana tykkään ulkoilusta ja liikunnasta.

Asun Keravalla esteettömässä asunnossa. Pidän Keravasta erityisesti siksi, että kaikki palvelut ovat lähellä.

Pantteritapaamiset jatkuvat

Pääkaupunkiseudun Rammat pantterit tapaavat jälleen lokakuun viimeisellä kokonaisella viikolla. Seuraa Kynnyksen somea!

Mihin asioihin haluaisit vaikuttaa? Millaista toimintaa toivot Kynnykselle? Mikä nyt on ajankohtaista vammaispolitiikassa? Minne rampa pantteri iskee seuraavaksi?

Ota yhteyttä: sanni.purhonen@ kynnys.fi, niin ideoidaan lisää!

Kynnyksen vaikuttamistoimintaa

• Kynnys on ollut 12.9 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavana koskien hallituksen esitystä vammaispalvelulain voimaantulon siirtämistä ja ottanut kantaa aiheeseen.

• Kynnys on antanut lausunnon koskien sote-järjestöjen rahoitusta.

• Kynnys on antanut lausuntonsa liikenteen esteettömyysvisiosta.

• Kynnys on osallistunut myös Vammaisfoorumin lausuntojen kirjoittamiseen (mm. lausunnot evakuointiohjeesta ja siviilivalmiusneuvottelukunnasta). Lausunnot ovat luettavissa täältä: https://vammaisfoorumi. fi/lausunnot/

Muu

vaikuttamistoiminta

• Kynnys on ollut toteuttamassa pelastautumista ja varautumista koskevaa Vammaisfoorumin kyselyä. Vastauksia saatiin yhteen-

sä 324. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille. Vastausten analyysi pyritään toteuttamaan alkusyksyn aikana ja tuloksista tiedotetaan analyysin valmistuttua.

• Kynnyksen tavoite on tukea julkishallintoa toteuttamaan vammaisten henkilöiden kannalta positiivisia hallitusohjelmakirjauksia sekä tuoda esille ja torjua kriittisten kirjausten vaikutuksia. Näiden tavoitteiden osalta teemme yhteistyötä eri tahojen kanssa. Kynnys on kutsuttu mm. Kelan järjestämään työpajaan teemaan liittyen.

• Kynnys ry:n asiantuntijoita haastateltiin Ylelle yksityisyydensuojasta terveydenhuollossa: https://yle. fi/a/74-20045421.

Lausuntoja ja kannanottoja

KUVA: ALENA DARMEL/PEXELS

”Kynnys on vähän tyly ja tomera.”

TAMPERELAINEN Sirpa Virtanen on Kynnyksen hallituksen pitkäaikainen jäsen. Hän on myös perhekeskeinen ihminen, jonka puheessa vilahtelevat tuon tuostakin 2 lasta, 3 lastenlasta ja aviomies, jota Sirpa nimittää lämpimästi vain Virtaseksi. Elokuussa pari vietti 40-vuotishääpäivää.

Kotiin Sirpa silti harvemmin jää, sillä hänen arkensa täyttyy lukuisista luottamustehtävistä. Kynnys on poikinut monet muut toimet. Kerran vaikuttamistoiminnan aloitettuaan hän liittyi nopeasti ensin yhteen paikkaan ja sitten toiseen.

Sirpa on mukana esimerkiksi Tampereen vammaisneuvostossa ja johtaa sen esteettömyystyöryhmää. Lisäksi hän johtaa

Tampereen vammais- ja terveydenhuollon neuvottelukunta Vatenkia, kuuluu alueen seurakuntaneuvostoon ja seurakunnan esteettömyystyöryhmään sekä Tampereen seudun invalideihin. Jos vapaa-aikaa vielä johonkin jää, se kuluu usein harrastaen kulttuuria tai leipoen kakkuja.

Virtanen sanoi kerran, että olen vissiin ruvennut asuntosäästäjäksi, koska en ole ikinä kotona. Sosiaalityöntekijä puolestaan tölväisi minulle, että vammautumisen jälkeen on syytä varautua siihen, että mies lähtee. Se jäi mieleen. Yhdessä on kuitenkin pärjätty.

Sirpa kertoo jakavansa elämänsä tavallaan kahteen osaan – ennen ja jälkeen vammautu-

misen, joka tapahtui 33-vuotiaana. Hän oli tuolloin Tampereen kaupungilla töissä ja lapset olivat pieniä, 7- ja 9-vuotiaita. Kysymyksessä oli hoitovirhe, mutta täysin selvää diagnoosia Sirpalla ei edelleenkään ole. Työelämä jäi melko nopeasti. Vammaisaktivistin elämä oli vasta alkamassa.

Se lähti siitä, että saatuani henkilökohtaisen avustajan menin aika pian Rita Järvisen vetämälle Pomo-kurssille. Rita totesi, että tälle kurssille eivät sitten kuulu avustajat vaan pomot. Vaikutelma Kynnyksestä oli siis

ensin vähän tyly ja tomera, mutta tapoihini ei kuulu luovuttaminen. Äkkiä huomasin olevani Kynnyksen hallituksen kokouksessa, hän naurahtaa.

Sirpa kertoo saaneensa itse riittävästi vaikkapa vammaispalveluja. Hänen vanhemmuuteensa on vammautumisen jälkeen suhtauduttu enimmäkseen hyvin. Joitain kavereita jäi matkan varrelle, mutta uusia tuli tilalle.

– Joskus minua kannettiin pyörätuolilla vanhempainiltaan koulun 4. kerrokseen. Enää en siihen suostuisi. Edelleenkään ei aina ajatella, että oppilaiden

lisäksi vaikkapa koulun henkilökunnassa joku voi hyötyä esteettömyydestä. On myös aika rajua, ettei vammaisia nuoria kannusteta opiskeluun tai työelämään.

Aktivismia ei tehdä yksin

Sirpa toteaa olevansa nykyään ylpeä kynnysläinen. Hänestä Kynnyksessä olennaista on, että olemme vammaisten ihmisoikeus- ja edunvalvontajärjestö ja pyrimme oikeasti vaikuttamaan asioihin. Keskeistä on myös diagnoosivapaus, avoimuus, hyvä me-henki ja vertaistuki eli se, että kaikki ovat tervetulleita ja vammaiset ihmiset itse päättävät asioista.

Jos jotain, niin Kynnystä ja muita vammaisaktivisteja tarvitaan enemmän kuin koskaan, kun ajatellaan esimerkiksi viime aikojen lainsäädäntömuutoksia. Ei näitä asioita kukaan yksin pysty tekemään. Pitää viestiä joukolla sitä, ettei yhdenvertaisuus tarkoita kaikille samanlaista palvelua, vaan yksilöllisten tarpeiden huomiointia.

Vaikuttamistyö vaatii usein pitkää pinnaa. Sirpan mukaan päätöksenteossa on pakko tehdä joskus kompromisseja, mutta hän uskoo, että asioihin voi vaikuttaa monin eri tavoin. Hän muistuttaa, että vammaispalveluissa on kysymys vasta raameista sille, että voi pyrkiä siihen mitä haluaa.

Välillä erilaisissa luottamustoimissa törmää näennäisosallistamiseen. Tampereen vam -

Sirpa Virtanen on mukana Kynnyksen hallituksessa ja on muutenkin aktiivinen järjestötoimija

teksti: SANNI PURHONEN

OLENNAISTA ON, ETTÄ

OLEMME VAMMAISTEN

IHMISOIKEUS- JA EDUNVALVONTAJÄRJESTÖ

JA PYRIMME OIKEASTI VAIKUTTAMAAN ASIOIHIN.

maisneuvosto on Sirpan mielestä kuitenkin oikeasti aktiivinen.

Meillä on tiukka ja tarvittaessa vaativa maine. Meitä kuunnellaan ja teemme aidosti yhteistyötä. Esimerkiksi esteettömyystyöryhmän kanssa pääsimme oikeasti osallistumaan Tampereen uuden ratikan kehittämiseen.

Uusi ratikkakaan ei ole täydellinen vaan sieltä puuttuu yhä muiden muassa tärkeitä pysäkkikuulutuksia. Käytännön työ on osoittanut, miten esteettömyys ja saavutettavuus tarkoittavat joskus eri ihmisille eri asioita. Kehitettävää riittää aina.

Tulevaisuuden haaveita

Sirpa uskoo, että pitkässä juoksussa vammaisten oikeuksissa on saatu aikaan paljon hyvää. Esteettömyys on kehittynyt, eikä laitoskulttuuri ei ole enää vallalla, vaan moni saa kotiin asunnonmuutostöitä. Asenteet ovat muuttuneet parempaan suuntaan.

Merkittävimpänä viime vuosien muutoksena Suomessa hän pitää YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen ratifiointia vuonna 2016. Paljon on tietenkin yhä tehtävänä.

– Haluaisin uuden vammaispalvelulain voimaan, mutta olen huolissani erilaista keinotekoisista ikärajauksista. Kyllä vammautua voi 65 ikävuoden jälkeen. Toivoisin oikeasti toimivia kuljetuspalveluja, joita on monin paikoin huononnettu. Hyviä henkilökohtaisia avustajia on vaikea saada. Minulla oli sama avustaja töissä yli 20 vuotta, mutta en ole löytänyt uutta tilalle, hän luettelee haasteita.

Kaikesta huolimatta Sirpa jaksaa uskoa luottamustoimien tärkeyteen. Monet hänen parhaista ystävistään ovat mukana järjestötoiminnassa.

– Tahdon olla mukana luomassa uutta ja vaikuttamassa asioihin. Haluan ainakin yrittää.

Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry perustettiin vuonna 1973. Vietämme tänä vuonna 50-vuotisjuhlia!

Mitä Kynnys on merkinnyt vuosien varrella juuri sinulle? Jaa oma muistosi somessa #Kynnys50v Jaettuja muisteluja voidaan käyttää juhlavuoden tiedotuksessa.

Voihan vammainen valloittaa maailmaa!

ZMOGUS NEGALIA IRGI

Lasten kuvasanakirjasta on saatavilla käännöksiä useilla kielillä ja lisää tulee koko ajan.

VOIHAN vammainen - lasten kuvasanakirja vammaisuudesta ilmestyi aikanaan suomeksi pitkän ideoinnin jälkeen Kynnyksen ja Into Kustannuksen yhteistyönä vuonna 2017. Kirja oli menestys. Se täytti Suomessa tyhjiötä, joka on täällä valitettavasti jossain määrin edelleen huomattavissa lastenkirjallisuuden vammaiskuvauksen vähäisyytenä. Teoksen idea oli alusta saakka kansainvälinen. Suomenkielisen kirjan 1. painoksen myytyä loppuun muitakin kieliversioita alettiin suunnitella enemmän. Kaikkien iloksi ja yllätykseksi, kirjan toisen kirjoittajan Kalle Könkkölän pitkäaikainen haave sen kääntämisestä ja julkaisusta eri kielille on aivan viime aikoina todella saanut tuulta purjeisiinsa. Monet kauan jumissa olleet käännöshankkeet ovat toteutuneet.

Teos on siis lähiaikoina ilmestynyt tai ilmestymässä ruotsiksi, kolmella eri saamen kielellä, liettuaksi, viroksi ja venäjäksi. Käännöshankkeiden taustalla

on monenlaisia toimijoita, muiden muassa järjestöjä, kirjastoja, lähetystöjä sekä Saamelaiskäräjät.

Vammaisuutta sanottamassa Voihan vammaisen ja käännösten suosio kertoo myös vammaisuuden aihepiirin ja sen sanaston kehittämisen yhteiskunnallisesta tärkeydestä. Monista maista ja yhteisöistä yksinkertaisesti puuttuu paljon vammaisuuteen liittyvää sanastoa ja kieltä. Se tekee teoksesta kääntäjälle mielenkiintoisen haasteen. Lisäksi termit vanhenevat, joten sanaston uudistaminen voi siksikin olla ajankohtaista.

Esimerkiksi venäjännöksen tarina on vaiheikas. Sodasta huolimatta Suomen Moskovan suurlähetystö on kustantanut kirjan.

– Hanke aloitettiin viisi vuotta sitten, mutta sota ja paperipula hidastivat prosessia, kertaa teoksen toinen kirjoittaja Heini Saraste.

Saraste hämmästelee ja iloit-

see siitä, miten monet käännökset ovat nyt konkretisoituneet perä perää.

Tärkeä opetus kirjan tekijälle tässä on, että vaikka itse ajattelisi jonkun hankkeen olevan toivoton, toivoa on. En missään nimessä uskonut näiden käännösten enää toteutuvan! Saraste nauraa.

Seuraava käännös englanniksi?

Erityisen onnistuneen sanakirjasta tietysti tekee Väinö Heinosen riemastuttava kuvitus. Heinonen on Kynnyksen graafikko ja palkittu kuvittaja, joka osaa välittää abstraktitkin asiat piirroksillaan samastuttavasti niin aikuisille kuin lapsille. Monissa maissa teosta onkin tarkoitus levittää, esimerkiksi kouluihin Liettuassa ja Virossa sekä vam-

maisjärjestöihin Venäjällä. Heinonen kertoo havainneensa, että hahmojen monipuolisuuteen kiinnitetään lastenkirjallisuuden kuvituksessa nykyisin aiempaa enemmän huomioita, ja hahmot ovat todella muuttuneet monenkirjavammiksi. Tulevista projekteista Sarasteella on tällä hetkellä suunnitteilla esimerkiksi haastattelukirja etiopialaisista naisista. Heinonen taas kuvittaa muiden muassa lukupalat-sarjaa, pelillistä joulukalenteria ja henkilökohtaisen avun peliä.

Haaveissa siintää myös Voihan vammaisen englanninnoksen julkaisu. Yhteistyökumppaneille vinkiksi: Valmis käännös on jo olemassa, mutta siltä puuttuu toistaiseksi kustantaja.

teksti: SANNI PURHONEN

KYNNYKSEN KIRJANURKKA

Kelpaamaton tyttö?

Miia Sarlinin elämänkertateoksen nimi …että minä kelpaisin – Kympin tyttö, kertoo paljon niistä paineista, joita vammainen tyttö tai naisoletettu joutuu tässä yhteiskunnassa usein edelleen kokemaan. Sarlin kuvaa rehellisesti sitä, miten kelpaamattomuuden tunne saattaa seurata vammaista henkilöä läpi elämän. Hänen kohdallaan liikkeelle lähdetään etäisten vanhempien miellyttämisestä sekä usein erilaisissa sairaala- ja laitosympäristöissä vietetystä lapsuudesta.

Kelpaaminen viittaa hyväksytyksi tulemiseen myös ystävyyssuhteissa, rakkauselämässä ja parisuhdemarkkinoilla. Kun Sarlin kertoo, miten esimerkiksi vammaispalvelujen joustamattomuus tekee työelämässä pärjäämisestä haasteellista, voi hyvin miettiä, kuinka paljon vammaisten oikeuksissa on lopulta päästy vuosikymmenten aikana eteenpäin – vai onko juurikaan. Varsinkin osaamaton sosiaalityö, joka ajaa vammaiset ihmiset kohtuuttomiin tilanteisiin, saa kirjassa huutia.

Ei tiivis teos silti mitään surkuttelua ole. Ennen kaikkea se on yhden ihmisen tarina. Kokonaisuudesta välittyy värikäs persoona, jolle tärkeitä ovat esimerkiksi aviomies ja hyvä parisuhde, mutta yhtä lailla vaikkapa matkustelu ja musiikki. Kirjoittajan suora asenne ja vammaisten ihmisoikeuksien puolesta vetoaminen toimivat varmasti rohkaisevana esimerkkinä toisille vammaisille lukijoille. Vammattomat lukijat taas saavat toivottavasti tutustua itselleen vieraaseen kokemukseen.

Teos on omakustanne ja sitä voi tilata kirjailijalta os.: miiasarlin@gmail.com. Pehmeäkantinen 20€ + postimaksu 5 €./ Kovakantinen 25€ + postimaksu 10 €.

Lähetä mielipiteesi osoitteeseen sanni.purhonen@kynnys.fi. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä kirjoituksia.

Virkamiehet byrokratian rakentajina

Edellisessä Kynnys-lehdessä lakimies Terhi Toikkanen arvioi vammaisten perusoikeuksia henkilökohtaiseen apuun rakennellun arviointijakson vuoksi.

Aihe on tärkeä, myös työnantajamalliin yritetään vaatia vammaisilta tarkkaa kirjanpitoa avustajan työtehtävistä, ainakin Joensuussa. Kaikkien avustajantehtäviä määritelleitten alan järjestöjen yhtenevä johtopäätös on hyvin selkeä ja järkevä: ”Avustaja tekee ne päivittäiset työt jotka vammainen itse tekisi jos pystyisi tai siihen ei kuluisi kohtuuttomasti aikaa”. Ammattityöt sulkeutuvat siis pois määritelmästä. Mutta, jotta virkamies saisi kokea olevansa tärkeä pitää hänen päästä määrittämään nämä tehtävät ja kontrolloimaan vammaisen muutenkin vaikeaa elämää kohtuuttomasti ja ilman lain edellytyksiä. Tästä alkaa se byrokratia joka syö niitä vähiä voimavaroja jotka vammainen tarvitsisi elämässä selviytymiseen, mutta jotka nyt menevät joutavien virkamiesten elättämiseen.

Ja kaikki tämä voidaan osoittaa vammaisuuden aiheuttamiksi kustannuksiksi kansantaloudessa!

Vammaisjärjestöt - tehkää yhdessä asialle jotakin!

Kynnys lehden 2/2023 numerossa Mika Välimaan kuljetuspalveluihin liittyvässä artik-

kelissa on lause; ”Uudet säännökset eivät juurikaan vaikuta perinteisten taksikyytien käytännön toteutukseen eivätkä ne muuta palvelun kilpailuttamisvelvoitetta..”. Miten asia on? Mikä merkitys on eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan antamalla lausunnolla (StVL 10/2018 vp), jossa todetaan, että kunnalla on useita eri tapoja järjestää vammaispalvelut ja hankintalain mukainen hankintamenettely on vain yksi palvelujen toteuttamistapa? Tämän lausunnon valiokunta antoi käsiteltyään Ei myytävänä -kansalaisaloitetta. Tässäkin ollaan ydinasian äärellä!

Kilpailu saattaa olla hyvä renki, mutta helvetin huono isäntä jollaiseksi se on säästöjen Suomessa päästetty ja ilmeisesti taas ilman lain velvoitetta, vai onko tuo valiokunta väärässä?

Vammaisten oikeuksien toteutumisen vuoksi tämä asia pitää lakimiesten tulkita meille kansalaisille selkeästi!

Mauri Väisänen Joensuu

Miia Sarlin: …että minä kelpaisin – Kympin tyttö Omakustanne, 2022

SANNI PURHONEN

Kumppanit koolla Sambiassa

Kynnyksen kehitysyhteistyöllä oli ainutlaatuinen mahdollisuus järjestää kehitysyhteistyötukea saaville kumppanijärjestöilleen yhteinen opintomatka Sambiaan toukokuussa.

MATKALLE osallistujat olivat vammaisjärjestöjen työntekijöitä Bosnia-Hertsegovinasta, Etiopiasta, Sambiasta sekä kolmesta Keski-Aasian maasta: Kazakstanista, Kirgisiasta ja Tadzhikistanista.

Lisäksi Suomesta oli mukana

Vammaiskumppanuus ry:n toiminnanjohtaja Anja Malm sekä ulkoministeriöstä vammaisasioiden suurlähettiläs Petri Puhakka. Kynnyksestä mukana olivat kehitysyhteistyökoordinaattorit

Eija Rautakorpi ja Veera Pensala

Sambian Livingstonessa toimii Kynnyksen uusin kehitysyhteistyökumppani Vilole, joka toimi opintomatkamme emäntänä ja isäntänä ja vastasi paikallisesta ohjelmasta ja järjestelyistä. Tiivis työskentely rakentui

kuuden päivän aikana kuuden teeman ympärille: voimaantuminen, väkivallan vastaisen työn ja naisten oikeuksien lisääminen, työllistäminen ja tulonhankintaa tukevat toiminnot, taiteen ja osallistavien menetelmien käyttö vaikuttamistyössä sekä rahoitus ja taloudellinen kestävyys.

Matkan tarkoituksena oli myös tutustua paikallisiin toimijoihin ja toimintatapoihin. Kävimme klinikalla, joka tekee työtä väkivaltaa kohdanneiden naisten kanssa. Afrikassa tanssi on luonnollinen tapa kommunikoida ja tapasimmekin vammaisten nuorten ryhmän, joka esitti meille omaa tanssiohjelmaansa, jota he käyttävät vaikuttamistyön välineenä. Taiteen, sosiodraaman, improvisoinnin ja teatterin käyttö vaikuttamistyön keinona olikin oivallus, jonka moni sanoi vievänsä mukanaan

omaan työhönsä.

Pääsimme myös vierailulle paikallisen perheen kotiin, jossa edistetään sambialaista taidetta ja käytetään taidetta kulttuurisen ilmaisun työmuotona. ”Vaikuttamistyö on taidetta ja meidän tulee olla luovempia siinä”, oli yhden matkalaisen oivallus.

Polku on yhteinen kaikkialla

Osallistujille tapaamisen tärkeintä antia oli yhteisten teemojen äärelle kokoontuminen: se, että ensimmäistä kertaa kumppanijärjestöt pääsivät tapaamaan toisiaan, oppimaan toisiltaan ja tutustumaan toisiinsa. ”Olemme siskoja ja veljiä, jotka ovat samalla polulla ihmisarvoisen elämän ja oikeuksien puolesta.” Järjestöjen työskentelytavat eroavat paljon toisistaan ja monelle työntekijälle olikin silmiä avaavaa huomata, että samaa tavoitetta voi lähestyä hyvin eri tavoin. Suomalaisille osallistujille oli hienoa nähdä yhteisöjen ja luovuuden voima: olemme samanlaisia ihmisiä mutta lähestymme ja teemme asioita hyvinkin eri tavoin.

Päivien aikana saimme huomata, miten samanlaisten toimintaa ohjaavien arvojen, itsenäisen elämän periaatteiden ja osallisuutta korostavien toimintatapojen parissa järjestöt tekevät työtään eri puolilla maailmaa. Toiset hankkeet keskittyvät paikallisten vammaisten naisten keskinäiseen vertaistukeen vaikkapa kahviseremonioiden äärelle kokoontuen, toiset naisten kesäleirien järjestämiseen ja jotkut puolestaan yhteiskunnan asenteiden aktiiviseen muuttamiseen. Erilaisista työskentelytavoista huolimatta kaikilla on yhteinen missio: parantaa vammaisten henkilöiden elinolosuhteita, vähentää syrjintää ja muuttaa asenteita. Ryhmämme seniorin sanoin: ”Olemme mahtavia ihmisiä, jotka tekevät mahtavaa työtä ja suurta muutosta”.

Yhteisö pitää huolta

Afrikassa matkustaminen ei ole liikuntavammaiselle aivan yksinkertaista: invatakseja ei ole, esteettömistä wc:stä puhumatta-

Teksti: EIJA RAUTAKORPI

kaan. Kadut ovat pääosin erittäin vaikeakulkuisia: päällystämättömiä ja kuoppaisia. Esteettömäksi mainostetussa hotellihuoneessa voi suihkuun olla korkea kynnys. Kaikesta huolimatta, niin ryhmän pyörätuolin käyttäjät kuin muutkin, pääsivät pääsääntöisesti sinne minne oli tarkoitus mennä.

Vaikuttavaa oli nähdä, onpa se sitten sambialainen tai ylipäätänsä afrikkalainen, asenne, että mikään ”este” ei ole mahdoton tai liian vaikea. Jos joku

Kynnyksen kumppanit 2022–2025

Bosnia-Hertsegovina:

Hankkeen nimi: Vammaisten naisten voimaannuttaminen sekä syrjäytymisen ja väkivallan vähentäminen Bosnia ja Hertsegovinassa.

Tukea saava järjestö: IC Lotos.

Hankkeen tarkoitus: Vammaisten naisten voimaannuttaminen, yhteiskunnallinen vaikuttamistyö ja tiedon lisääminen vammaisten naisten kokeman syrjinnän ja väkivallan ehkäisemiseksi.

Erityistä: IC Lotos kouluttaa niin vammaisia henkilöitä kuin viranomaisiakin, järjestää kampanjoita ja mielenosoituksia vammaisten oikeuksien puolesta sekä mm. mentorointiohjelman kautta työllistää vammaisia naisia järjestöihin työkokeiluun.

Keski-Aasia:

Hankkeen nimi: Keski-Aasian vammaisten naisten voimaantuminen

Kazakstan, Kirgisia ja Tadzhikistan

Tukea saavat järjestöt: Ravenstvo (Kirgisia), Ishtirok (Tadzhikistan) ja Shyrak (Kazakstan)

sa eri maissa, tarjotaan vertaistukea, neuvontaa ja koulutusta vammaisille naisille.

Etiopia:

Hankkeen nimi: Etiopian vammaisten naisten voimaantuminen

Tukea saava järjestö: Ethiopian Women with Disabilities National Association (EWDNA)

Hankkeen tarkoitus: Lisätä vammaisten naisten osallisuutta yhteiskunnassa.

Erityistä: Peruselämäntaitokoulutukset, seksuaali- ja lisääntymisterveyden kurssit, ruuanlaittokurssit, naisten kohtaaman väkivallan vastainen työ, neuvonta, vertaistuki ja kahviseremoniat vammaisille naisille.

Sambia:

Hankkeen nimi: Sambian vahvat vammaiset naiset ja tytöt

Tukea saava järjestö: Vilole Images Productions –Women and Girls Disability Rights of Zambia

tarvitsee apua, sitä ei tarvitse pyytää, vaan sitä tarjotaan. Afrikassa kukaan ei selviä yksin: ei vammainen eikä vammaton, kaikki tarvitsevat toisiaan ja auttavat kädet, jalat ja mieli ovat aina lähellä. Yhteisön turva on Afrikassa jokaisen elämän tukipilari.

Hankkeen tarkoitus: Vammaisoikeuksien vahvistaminen, vammaistietoisuuden lisääminen ja vammaisiin naisiin kohdistuvan monimuotoisen väkivallan vähentäminen.

Erityistä: Järjestetään vuosittaiset kesäleirit kolmes-

Erityistä: Peruselämäntaitokoulutukset ja tietoisuuden lisääminen vammaisoikeuksista vammaisille naisille ja heidän perheilleen. Seksuaalioikeus- ja lisääntymisterveyskurssit vammaisille naisille. Vammaisten naisten kohtaaman väkivallan vastainen työ.

LIITY KUMMIKSI: kynnys.fi/liity-kummiksi

Paikallisen kumppanijärjestön toiminnanjohtaja Catherine Musola Kaseketi.

Ilmoittautuminen: heta-liitto.fi