Kynnys 1 / 2024

Pääkirjoitus

Kynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

ISSN 1235-9920

Julkaisija:

Kynnys ry – Tröskeln rf Yliopistonkatu 5 (7. krs.) 00100 Helsinki

Päätoimittaja:

Marjut Ounila

Toimitussihteeri:

Sanni Purhonen / Kynnys ry sanni.purhonen@kynnys.fi

Puhelin: 045 7732 4116

Taitto:

Väinö Heinonen / Kynnys ry

Painopaikka:

PunaMusta

Kannen kuva: Susanna Kekkonen

Kynnys-lehden aineistot

Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.

Lehden tilaushinta

Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuositilaus 20 € / vuosi (4 numeroa).

Jäsenmaksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona. Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat:

Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio

Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Hermanninaukio 2 A

70100 KUOPIO

Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Suvilinnantie 2, 20900 Turku

Uusi vuosi tuo uusia tavoitteita omaan elämään

Vuosi on vaihtunut ja järjestötoiminta jatkuu entiseen malliin maailman suurista myllerryksistä huolimatta. Järjestöelämässä moni asia pyörii samaan tapaan vuosia ja vuosia, mutta välillä toivoo, että tapahtuisi jotakin myllerryksiä, uutta, mikä virkistäisi toimintaa.

Uusia kasvoja, uusia ideoita vanhojen konkareiden rinnalle, niistä järjestötoiminta saa suolaa ja ne ovat tarpeen toiminnan jatkumisen kannalta. Järjestötoiminta on yksi oivallinen paikka, missä omat resurssinsa voi antaa hyvään käyttöön.

Monesti jo pieni juttutuokio toiselle samassa tilanteessa olevalle henkilölle on korvaamaton apu. Jokaisella meillä on paljon annettavaa toisillemme. Kuuntelemisen ja ymmärtämisen taito ovat esimerkiksi todella arvokkaita taitoja. Kuinka moni jättää ne käyttämättä, kun vähättelee omia taitojaan. Pieni

tuokio, jonka voit toiselle antaa, tuo sinulle sen kymmenkertaisena takaisin.

Kaikkien ei tarvitse olla puheenjohtajia, sihteereitä tai muita toimihenkilöitä, ollakseen yhdistyksessä tärkeitä. Moni pelkää yhdistystoimintaa siksi, että jos erehtyy menemään mukaan toimintaan, ajattelee joutuvansa heti sihteeriksi tai puheenjohtajaksi. Sen vuoksi ei uskalla edes lähteä katsomaan, millaiselta siellä yhdistyksessä näyttää.

Yhdistystoiminta kuitenkin kaipaa ideoijia, organisoijia, tiedottajia, puhujia, ilopillereitä, atk-osaajia, talousihmisiä, suunnittelijoita, tarkkailijoita ja lukemattomia muita toimijoita.

Kannustan sinua rohkeasti mukaan, jos tunnet pientäkin kiinnostusta yhdistystäsi kohtaan ja haluat lisää mielekästä toimintaa itsellesi.

Det nya året ger ditt liv nya mål

Vi har ett nytt år och organisationens verksamhet fortsätter som tidigare, trots den stora turbulensen i världen. I organisationslivet går många saker på samma sätt i åratal, men ibland önskar man sig lite turbulens, att något nytt ska hända, som skulle fräscha upp verksamheten.

Nya ansikten, nya idéer vid sidan av de gamla ger den organisatoriska verksamheten salt och är nödvändiga för verksamhetens fortsättning. Organisatoriska aktiviteter är ett utmärkt ställe där man kan använda sina egna resurser.

Ofta är även ett småprat med en annan person i samma situation en oersättlig hjälp. Vi har alla mycket att ge varandra. Förmågan att lyssna och förstå är till exempel mycket värdefulla färdigheter. Hur många människor lämnar dem oanvända när de underskattar sin egen kompetens. En liten gest som du kan ge

till någon annan kommer att ta tillbaka den till dig tio gånger.

Alla behöver inte vara ordförande, sekreterare eller andra tjänstemän för att vara viktiga i föreningen. Många är rädda för föreningsverksamhet för om de gör misstaget att engagera sig tror de att de direkt blir sekreterare eller ordförande. Därför vågar man inte ens gå och se hur det ser ut i föreningen.

Föreningsverksamheten behöver dock idéer, arrangörer, kommunikatörer, talare, lyckopiller, dataexperter, finansfolk, planerare, observatörer och otaliga andra aktörer.

Jag uppmuntrar dig att gå med om du känner ens det minsta intresse för din förening och vill ha mer meningsfulla aktiviteter för dig själv.

Översättning Katja Pulli

Lakiasiaa

Terhi Toikkanen Juristi, Kynnys ry

Vammaisten henkilöiden asemasta rikosoikeudellisissa menettelyissä

Vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen rikosprosessissa on usein haasteellista. Asenteet ja epäasiallinen kohtelu viranomaisessa voivat tehokkaasti estää jo tutkinnan käynnistämisen. Vammaisten henkilöiden oikeuksien turvaaminen rikosprosessissa edellyttää usein erityistoimenpiteitä, kuten tulkkauspalveluiden, avustajien ja muiden tukitoimien tarjoamista. Riippuvuus annetuista palveluista ja läheisten avusta voi myös estää ilmoittamasta palveluissa ja lähellä toimivien tahojen oikeuksienloukkauksista vammaista henkilöä kohtaan.

Oikeusministeriö asetti 8.1.2024 ohjausryhmän koordinoimaan hanketta, jossa valmistellaan uhripoliittinen toimenpideohjelma. Asettamispäätöksen taustaksi todetaan:

Rikoksen uhrin kannalta tukipalvelut sekä rikoksen uhrin tarpeet huomioon ottava rikosprosessi ovat kriminaalipolitiikan keinovalikoimassa olennaisia keinoja rikoksesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Tukipalveluista saatava apu, tuki ja neuvonta helpottavat uhria selviytymään rikoksen jälkeen, valmistautumaan rikosprosessiin ja kohtaamaan menettelyyn liittyviä haasteita. Tuki edistää osaltaan myös rikosprosessin sujuvuutta ja rikosvastuun toteutumista. Uhrin tiedontarpeisiin vastaaminen oikea-aikaisesti sekä uhrin fyysisestä turvallisuudesta huolehtiminen rikosprosessin aikana ovat keskeisiä elementtejä uhrin aseman parantamisessa.

Ohjelman tulee sisältää ehdotus niistä toimintatavoista ja käytännöistä, joilla rikoksen uhrin asemaa voidaan parantaa rikosprosessissa. Rikosoikeudellisissa menettelyissä keskeisiä osa-alueita ovat mm. uhrin sensitiivinen kohtelu, uhreille kohdennettava ja viranomaisten välinen viestintä sekä uhrin suojelu rikosprosessissa. Hankkeessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin uhriryhmiin. Näitä ovat muun muassa lapset, perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrit sekä kunniaan liittyvän väkivallan uhrit.

Vammaisiin henkilöihin kohdistuvan rikoksen tuomiossa vihamotiivia voidaan soveltaa raskauttavana seikkana. Itsenäistä viharikosta rikoslaissa ei määritellä. Poliisiammattikorkeakoulun raportin mukaan viharikoksien tekijöiden on todettu olevan uhreille usein tuntemattomia, lähempi tarkastelu osoittaa, että tekijöiden ja uhrien suhde ei ole yksiselitteinen. Esimerkiksi rasistisissa rikoksissa tekijä on uhrille useammin tuntematon kuin seksuaalivähemmistöihin kohdistuvissa rikoksissa. Kehitysvammaisiin kohdistuvissa rikoksissa tekijöiden on huomattu olevan poikkeuksellisen usein uhrin läheisiä tai tuttuja.

Tarvitsemme tutkimusta, koulutusta ja laajaa tiedottamista vammaisten henkilöiden tarpeista rikosoikeudellisissa menettelyissä.

Kolumni

Sinikka Luhtasaari

Mopomama

Arabianrannasta

Toiseuttamisen vaarat

Seis maailma, tahdon ulos. Englantilainen menestysmusikaali 60-luvulta kertoo sirkusmaailmasta. Stop the World, I Want to Get Off kuvaa tavallista ihmistä, miestä tietenkin ja valkoista, rimpuilemassa elämässään, osaamatta olla mihinkään saavutukseensa tyytyväinen. Hän saa toivomansa naisen, etenee johtajaksi työssä ja valitaan lopulta politiikkaan päättämään muidenkin puolesta. Mikään saavutus ei tyydytä saati tuo mielenrauhaa, vaikka ne ovat vaatineet mielettömästi ponnistelua.

Tiedän tuollaisia tyyppejä. Heidän koko elämänsä on sujunut, kadehtivan ystävän silmin katsoen, kuin silkkiä vaan. Siinä rinnalla rämpylänä selviytyminen vaikuttaa luotaantyöntävältä ja säälittävältä. Sitä osaa ei kukaan halua varsinkaan oikeassa elämässä. Mutta taiteessa vastakohtaiset hahmot kasvattavat jännitystä, jonka ratkaisijaksi melkein aina esitetään itkettävän ihana ja pian menehtyvä vastanäyttelijä, kuten italialaisen Giuseppi Verdin suositussa oopperassa La Traviata

Invalidit sun muut rämpylät siivottiin entisaikaan pois silmistä hyvinvointivaltiossakin. Enää sellainen touhu ei vetele ilman vastaan sanomista. Tasa-arvoisuus ihmisoikeutena suojaa ja turvaa perustuslakia myöten. Valitettavasti asenteet ja niitä seuraavat sanat eivät tottele lakia. Ne näyttävät laahaavan joskus vuosisatoja takanapäin.

Vammaiset ihmiset ovat ikätovereitaan heikommassa asemassa, ei ainoastaan esteettömyyden takia, vaan toisinaan työntekijän asenteen. Psykologi saattaa ajatella huomaamattaan, että kärsikööt asiakas rauhassa, eipä tuo elämä rämpylänä kovin hääviä ole. Kaikkein kavalinta on, jos vammaisen omat asenteet alistuvat samaan.

Psykiatrisen erikoissairaanhoidon tilanne on nyt järkyttävän heikko. Harmittavan vaikeata on etsiä googlaamalla mahdollisuutta Kelan korvaamaan terapiaan. Niin ei pitäisi olla. Terapia on itsestä huolehtimista ja normaalia. Kenties riittävän moniulotteisella ihmisten kohtaamisella, tekemättä liiallista numeroa vammaisuudesta, päästäisiin jo alkuun, etteivät näkyvät vammat varasta väärällä tavalla show’ta.

Ilmoitus

Oulu, 1990-luku, baari: nainen, siskon kanssa juhlit veljen synttäriä baarissa. Veli pyörätuolissa, viihdeilta synttärilahjaksi. Tulit tiskille viereeni harmaassa villapuserossa ja sinisissä farkuissa. Olin tyly – anteeksi: 050-5817686.

Päämääränä yhdenvertaisuus

Kynnyksen hallituksen uusi jäsen Hannele Cantell uskoo ihmisoikeusajattelun voimaan ja taiteeseen sen osana

teksti: SANNI PURHONEN

kuva: SUSANNA KEKKONEN

TUORE Kynnyksen hallituksen jäsen Hannele Cantell kertoo, että esittelisi itsensä ensisijaisesti opettajankouluttajaksi ja kirjailijaksi. Hän on myös kahden aikuisen pojan äiti, mökkeilijä ja löhöilijä, joka tykkää katsoa telkkarista dekkareita ja jalkapalloa sekä laulaa kuorossa.

Cantell on kirjoittanut Kunnia-Vimmallakin huomioidun omaelämäkerrallisen teoksen Sekunnit ennen kaatumista (Tuuma-kustannus 2022). Se käsittelee päähenkilönsä Rouva Hoon sairastumista harvinaisiin sairauksiin, vammautumista ja näiden aiheuttamaa elämänmuutosta. Nyttemmin kirjan pohjalta on tehty näytelmä. Cantell on lisäksi vasta valittu Helsingin yliopiston vuoden 2024 alumniksi. Hän pitää juhlaluentonsa maaliskuussa.

Mutta kuinka hän oikein päätyi Kynnykselle? Oliko järjestö

TAIDE AVAA MAHDOLLISUUDEN YMMÄRTÄÄ TOISTEN IHMISTEN NÄKÖKULMIA JA KOKEMUKSIA.

hänelle entuudestaan tuttu?

– Kuten monen muunkin kohdalla, mielessäni Kalle Könkkölä antoi pitkään Kynnykselle kasvot. Puolisoni työskentelee kansalaisjärjestössä. Kun vammaisuus tuli omakohtaiseksi, omakin halu verkostoitua järjestötoimintaan heräsi. Kun sain Kunnia-Vimma-palkinnon, aloin seurata Kynnyksen viestintää. Itselleni isoin juttu oli kuitenkin yliopistolla järjestetty Kynnyksen 50-vuotisjuhlajuhlaseminaari. Siellä oli voimakasta keskustelua siitä, miksi tarvitaan Kynnyksen kaltainen vammaisjärjestö, jossa vammaiset henki-

löt itse ovat toimijoita. Rupesin ottamaan selvää asioista.

Yksilöllisiä palveluita

Kynnyksen hallitustyö on tietenkin vasta alussa ja uuteen tutustumista. Cantell mainitsee olevansa huolissaan esimerkiksi ihmisistä, joiden on vaikea saada palveluita ilman diagnoosia. Hän haluaisikin edistää oikeutta yksilöllisiin palveluihin. Kynnyksellä hän on tyytyväinen kokonaisvaltaiseen ihmisoikeusajatteluun ja tapaan ymmärtää vammaisuus sen kautta. Täällä on vammaisia ihmisiä erilaisista

taustoista ja ajamme kaikkien ihmisoikeuksia.

Cantellin omien sairauksien harvinaisuudesta huolimatta hänelle löytyy varsin kuuluisa kohtalotoveri – nimittäin laulaja Celine Dion, jolla on melko hiljattain diagnosoitu jäykkyysoireyhtymä. Cantell on yrittänyt tavoittaa Dionia toistaiseksi tuloksetta.

– Ennen kaikkea, koska uskon, että kaikenlainen tiedonjakaminen ja keskustelu tästä aiheesta on tärkeää. Haluan itsekin aina oppia uutta.

Cantellin kirja on varmasti osaltaan lisännyt monen ihmisen tietoa ja ymmärrystä vammautumisesta ja siihen liittyvästä elämänmuutoksesta. Helppolukuisessa tarinassa näkyvät niin päähenkilön omat tunteet kuin lähipiirin ja ympäristön monenlaiset reaktiot ja ennakkoluulot vammaisuutta kohtaan.

Sekä kirja että siitä tehty

näyttämöversio ovat saaneet hyvän vastaanoton, mistä Cantell tietysti iloitsee. Teatteriesitys on suunniteltu kiertäväksi, joten siitä kiinnostuneiden kannattaa seurata Sekunnit ennen kaatumista -somekanavia, erityisesti Facebookia.

Taide ja sivistys ihmisoikeuksina

– Taide avaa mahdollisuuden ymmärtää toisten ihmisten näkökulmia ja kokemuksia. On hienoa, että se on niin vahvasti osa Kynnyksen toimintaa. Työni kautta seuraan myös sitä, miten vammaisuus huomioidaan koulutuksessa. Vaikkapa oppimateriaalien kuvituksen monipuolisuus on osa kokonaisvaltaista ihmisoikeusajattelua.

Valinnastaan Helsingin yliopiston vuoden 2024 alumniksi Cantell on iloinen ja yllättynyt.

– Valintaperusteena mainittiin työni kestävyys- ja yhdenvertaisuuskysymyksissä. Olen tehnyt sitä pitkään opettajankoulutuksessa. Kirjani julkaisu varmasti vaikutti tässä myös. Juhlaluentoni otsikko Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19.3. on: Entä jos sivistyksen päämääränä olisi yhdenvertaisuus kaikille? Yliopistolla on kyllä edelleen paljon tehtävää tällä sektorilla.

Cantell uskoo yhteistyön voimaan ja siihen, että olemalla mukana Kynnyksen toiminnassa voi pysyä kartalla ihmisoikeuskysymyksistä laajemminkin, kuten esimerkiksi naisten seksuaalioikeuksista.

– Kynnys tarjoaa yhteiskunnallisen verkoston, jonka päämääränä on yhdenvertaisuus. Palvelut ja niihin käytetyt eurot ovat todella tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on jokaisen ihmisen yhdenvertainen ja inhimillinen kohtelu. Se tulokulma on vähän erilainen kuin monessa muussa järjestössä.

Ajankohtaista vammaispolitiikassa

teksti: SANNI PURHONEN

Sanni Purhonen haastattelee Kynnyksen järjestöpäällikkö Annina Heiniä:

Onko vammaisten ihmisoikeuksien ja muiden oikeuksien kannalta jotain erityisen huolestuttavia ilmiöitä, joita Kynnyksellä seurataan tai mitään positiivisia kehityskulkuja, joita halutaan nostaa esiin?

Hyvinvointialueilta on alkanut kuulua huolestuttavaa viestiä palveluiden heikennyksistä, palveluprosessien vaikeutumisesta ja lainvastaisista käytännöistä. Kynnys paneutuu tähän ongelmavyyhtiin yhteistyössä Vammaisfoorumin muiden järjestöjen kanssa. Vedän itse kyseistä työryhmää foorumissa ja siinä on asiantunteva tiimi, joten olen toiveikas, että tuloksia syntyy. Helppoa se ei tule olemaan. Monen hyvinvointialueen talous sakkaa ja joka suunnasta tulee viestiä, että ”hyvinvointialueilla on itsehallinto ja ne tekevät parhaaksi katsomallaan tavalla”. Ihan kaikessa se ei voi mennä näin, sillä meillä on muuta lainsäädäntöä. Heikennysten yhteydessä vedotaan myös yhdenvertaisuuden ja yhdenmukaisuuden edistämiseen. Sitä ei kuitenkaan saa edistää yksilöllisyyden ja palveluvasteen kustannuksella.

Positiivisena kehityskulkuna valtion hallinnossa YK-sopimuksen osallistamisvelvoite on tullut tutummaksi ja vammaisjärjestöjen asiantuntemusta hyödynnetään enemmän. Toki parantamisen varaa on. Tilaisuuksiin ja erilaisille kohderyhmille pyydetään yhä enemmän puhumaan yhdenvertaisuudesta. Viimeisimpänä Helsingin yliopisto halusi tutoropiskelijoille yhden rastin vammaisuuteen liittyen. Maailma muuttuu pala palalta.

Mikä tällä hetkellä on ajankohtaista vammaispolitiikassa ja Kynnyksen vaikuttamistoiminnassa?

Meillä on koko ajan monta pien-

tä asiakokonaisuutta ja ongelman selvittelyä meneillään sekä kestoteemoja. Voisin nostaa esille muutaman tämän vuoden strategisen teeman.

Erittäin ajankohtainen on mainitsemani hyvinvointialueproblematiikka. Siihen sisältyisi mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi vammaisasioiden osaamiskeskus -rakenne, mutta valitettavasti kehittämiseen ei tunnu olevan alueilla mielenkiintoa yhtä paljon kuin säästöjen hakemiseen. Ongelmat ovat hyvin erilaisia ja vaativat yhteistyötahojen ja viranomaisten mukaantulon.

Yksi iso kokonaisuus on kriisi- ja pelastusvalmius, joka on tullut yhä ajankohtaisemmaksi tässä maailmantilanteessa. Tällä hetkellä meillä ei ole tietoa siitä miten vammaiset henkilöt tullaan huomioimaan erilaisissa kriiseissä, joita on huomattavasti enemmän kuin suora sotatila. Teimme selvityksen vammaisille henkilöille toteutettua kyselyä pohjana käyttäen. Tulokset viittaavat vahvasti siihen, että ihmisillä on huoli selviytymisestä ja tiedon tarve on suurta. Tästä teemasta meillä on työrukkanen Vammaisfoorumissa ja tulemme tekemään yhteistyötä STM:n ja SM:n kanssa.

Henkilökohtaisen budjetoinnin käyttöönoton edistäminen on tärkeää ja tukee uuden vammaispalvelulain sisältöjä. Tästä on olemassa hallituksen esityksen muotoon kirjattu esitys, joten lainsäädännön osalta asia olisi varsin helppo viedä maaliin. Mikään ei nykyiselläänkään estä toteuttamasta palveluita käyttäen henkilökohtaista budjetointia järjestämistapana. Kokonaisuuteen liittyy myös yksilöllisen asumisen edistäminen, joka on Suomessa jäänyt valitettavan vähälle huomiolle, vaikka laitoksia onkin purettu. Kuitenkin meillä on lähes poik-

keuksetta pienlaitoksia, joita kutsutaan asumisyksiköiksi. Asumisyksiköihin ja muuhun asumiseen tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja.

Vammaisneuvostoihin liittyvää koulutusta ja materiaalia tehdään, jotta niiden toimintaa oikeuksien varmistajina voidaan tukea. Materiaalia tulee myös Avoimen hallinnon sivuille (VM:n alainen). Neuvostoilla on lakisääteinen rooli hyvinvointialueilla ja suorat vaikutusmahdollisuudet alueen vammaispolitiikkaan, jos sitä roolia käytetään oikein.

Kynnys on laatimassa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle rinnakkaisvastauksia komitean esittämiin kysymyksiin Suomen valtiolle. Me järjestöt haluamme tuoda käsittelyyn näkökulmamme ja tietomme.

Mitkä asiat tai tapahtumat tulevat ainakin olemaan esillä Kynnyksen toiminnassa alkuvuonna -24?

Hyvinvointialuetyötä ja kriisija pelastusasioihin keskittyvää työtä tehdään akuutisti.

Alkuvuodesta tai keväällä on tulossa koulutus sekä materiaalia siitä, miten eri lakeihin pohjautuvia oikeuksia voidaan käyttää oikeuksien ajamisessa, eli mihin oikeuteen kulloinkin vedotaan ja mistä oikeutta haetaan. Olemme huomanneet, että tällaiselle koulutukselle olisi tarvetta.

Keväämmällä näkyy EU-vaaleihin liittyvä tiedottaminen. Painotamme esteettömyyttä ja saavutettavuutta vaalityössä, mutta myös vammaiskysymysten näkymisen tärkeyttä EU-päätöksenteossa. Meille tulee EU-tasolta lainsäädäntöä, jolla on vaikutusta vammaisten henkilöiden elämään.

”Vaikuttaminen on elämäntapa”

Jäsenhaastattelussa tamperelainen vammaisaktivisti Toivo Enqvist

teksti: SANNI PURHONEN

kuvat: TOIVO ENQVIST

TOIVON vuosikymmenet - Poliolapsesta vammaisaktivistiksi -kirja (2023) kertoo Toivo ”Topi” Enqvistin elämäntarinan. Sen kaari kulkee teoksen nimen mukaisesti Topin varhaislapsuuden haasteista aktivistiksi kehittymiseen. Enqvist sairastui polioon Jämsässä vuonna 1949, ollessaan vain kolmivuotias.

Enqvist sai aivoverenvuodon vuonna 2019 ja pian koronakin alkoi jyllätä. Tuolloin hänen oli mahdollista pysähtyä muistelemaan menneitä.

– Ystäväni Jukka Kaukolan kanssa tuli puheeksi, että elämänvaiheeni pitäisi julkaista. Näin esimerkiksi, jotta tärkeät tiedot polion historiasta säilyisivät sellaisen henkilön kautta, joka oikeasti tietää tapahtumista. Siitä kirja lähti liikkeelle.

Kirjassa Topi kuvaa laitoselämän sävyttämää lapsuuttaan ja varhaisnuoruuttaan Lastenlinnassa ja Ruskeasuon sisäoppilaitoksissa erossa perheestään sekä aikuiseksi kasvamisen ja itsenäisen elämän monia vaiheita.

Topista kasvoi erityisesti Tampereen alueen pitkäaikainen vaikuttaja, jonka 76-ikävuoteen mahtuu kaikennäköistä. Tampereelle hän muutti jo 70-luvulla ja oli mukana aloittamassa Kynnyksen Tampereen toimintaa, muiden muassa Kalle Könkkölän avustuksella.

Esteettömyystyötä Tampereella

Vammaisliikkeessä Topin leipälajiksi muodostui erityisesti esteettömyyden edistäminen. Esimerkiksi yliopisto ei 80-luvulla Tampereellakaan ollut kovin esteetön.

– En ajatellut itseäni aktivistiksi. Aloin opiskella kirjanpitoa ja taloudenhoitoa ja autoin niissä asioissa monissa yhdistyksissä. Sillä tavalla jäin ikään kuin kiinni toimintaan. Tajusin, että vaikuttajien joukossa on tärkeää olla mukana. Siitä tuli elä-

mäntapa ja sain myös mieluisaa tekemistä ja hyviä ystäviä. Joku sitten totesi, että aktivistihan sinä olet.

Topi kuvailee eläneensä Suomessa läpi sen vaiheen, ettei vammaisilla henkilöillä ollut oikeastaan mitään. Ei kuljetuspalveluja, ei asunnonmuutostöitä, ei mitään. Hänellekin sanottiin, ettei hän koskaan voi saada ajokorttia. Toisten määritykset siitä, mihin pystyy, jäivät kalvamaan miestä ja kasvattivat sinnikkyyttä. Hän päätti mennä läpi vaikka harmaan kiven.

Vammaisten asema on tietysti muuttunut vuosikymmenten aikana paljon. Onko jokin asia, mikä tänä päivänä Topia erityisesti huolettaa? Vastaus tulee nopeasti.

– Olen kovasti huolissani tästä hyvinvointialuevaiheesta, mihin ollaan menossa. Palveluita romutetaan ja hyviä käytäntöjä lopetetaan. Ei se toimi, että kaikesta vain leikataan ja koitetaan tasapäistää.

Kynnyksen toiminnasta Topilla on paljon hyvää sanottavaa. Varsinkin Arja Kontkasen hän mainitsee olleen aina apuna, jos mistään asioista oli kysyttävää. Kynnysläisten Sirpa Virtasen ja Rita Järvisen kanssa hän on ollut keskeisiä vaikuttajia Tampereen vammaisneuvostossa vuosikymmeniä. Kynnyksen vanhat tempaukset, kuten kytkeytyminen ketjuilla Kelan seinään tai pyörätuolimarssi Helsingistä Turkuun, ovat edelleen hyvässä muistissa. Hän toivoo jatkoa aktiiviselle toiminnalle.

– Myös saavutetuista oikeuksista kiinnipitäminen vaatii vahvuutta ja ison työn. Minäkin jatkan edelleen vaikuttamistyötä. Olen tukihenkilönä monen asian taustalla.

Jos haluat tilata kirjan: Toivon vuosikymmenet –Poliolapsesta vammaisaktivistiksi, ota yhteyttä: toivo. enqvist@gmail.com.

Ilmastonmuutos koskettaa

meitä kaikkia

Kesät 2022 ja 2023 koettelivat Etelä- ja Keski-Eurooppaa, kärvisteltiin hirveässä kuumuudessa. Kuumuuden takia kärsittiin kuivuudesta, joka puolestaan aiheutti tulipaloja. Kesällä 2023 uutisoitiin, että ilmastonmuutoksen takia kesät Keski- ja Etelä-Euroopassa lämpenevät entisestään.

teksti: JUTTA SELÄNPÄÄ

NOITA uutisia lukiessani tunsin surua niitä maita kohtaan, joita ilmastonmuutos koettelee rankimmin. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista lukeminen sai myös minut ajattelemaan monien tavoin, etten halua edistää sitä matkustamalla.

Palasin näihin ajatuksiin myöhemmin. Tätä kirjoitusta kirjoittaessani on lokakuun loppu eli pahin pimeys on alkamassa. Usea tuttu on ollut matkalla tai lähdössä matkalle. Ryhdyn miettimään matkustuksen vaikutusta ilmastonmuutokseen. Tiedän toki, että ilmastonmuutosta on edesauttanut monet muutkin tekijät, kuten teollisuus tai autoilu. Tutkin asiaa. Heinäkuussa 2023 Ylen A-studio-ohjelmassa kestävän tulevaisuuden asiantuntijayrityksen D-Matin toimitusjohtaja ja Helsingin yliopiston tutkijatohtori Michael Lettenmeier totesi, että lentämisen ilmastovaikutus on jopa kolminkertainen päästöihin verrattuna. Tunnen huolta myös tulevien sukupolvien puolesta, millaiset olosuhteet heillä on elää. Alan miettiä, miten ilmaston -

muutos vaikuttaa muihin vammaisiin esimerkiksi etelämmässä, kuten Afrikassa tai Aasiassa.

Kehitysmaiden vammaiset suuressa vaarassa

Vammaiset ovat muutenkin heikommassa asemassa, kun taas ilmastonmuutos altistaa vielä enemmän vammaisia sen haitallisille vaikutuksille, koska he kohtaavat fyysisiä, viestinnällisiä, sosiaalisia ja institutionaalisia esteitä. Kehittyvissä maissa yhteiskunnallisten esteiden takia vammaiset eivät pääse kouluun eivätkä sen myötä töihin. Niinpä he eivät saa tietoa muun muassa ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeuksiinsa liittyvistä asioista. Tietojen ja taitojen puuttumisen seurauksena vammaiset eivät pysty kartuttamaan resursseja ja turvaverkkoja. Nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä köyhyys ja resurssien puute haavoittaa ihmisiä. Ilmasto uhista aiheutuvien katastrofien yhteydessä esteitä ja saavutettavuutta ei myöskään huomioida: ”Tutkimusten mukaan vammaisilla ihmisillä on

kahdesta neljään kertaa suurempi todennäköisyys menehtyä tai loukkaantua katastrofeissa kuin muulla väestöllä. Katastrofit taas tulevat yleistymään ilmastonmuutoksen myötä, kun myrskyt, kuivuus ja aavikoituminen lisääntyvät” (Abilis.). Muun muassa fyysisten esteiden takia vammaisten on vaikeaa paeta. Esimerkiksi myrskyssä vammainen ei välttämättä pääse suojaan niin nopeasti kuin muut.

Useammat maat ovat sitoutuneet noudattamaan Pariisin ilmastosopimusta, mutta toimet ovat silti riittämättömät. Vrije Universiteit Brusselin johtama kansainvälinen ilmastotutkijatiimi on ennustanut, että 2020-luvulla syntynyt lapsi ilmastosopimuksen puitteissa joutuu kokemaan erilaisia katastrofeja noin 2,5 kertaa enemmän kuin 1960-luvulla syntynyt. Vammaiset lapset tai vammaisten vanhempien kanssa asuvat lapset joutuvat kokemaan esteitä ilmastonmuutoksen myötä. Heidät sivuutetaan todennäköisesti muita enemmän evakuointitilanteissa tai muissa katastrofeihin liittyvissä toimenpiteissä. He ko-

kevat myös ulkopuolisuutta sekä terveydenhoidon, kuntoutuksen ja muiden vammaispalveluiden keskeytysten aiheuttamia haittoja. He eivät todennäköisesti saa asianmukaista esteetöntä hätämajoitusta. Esteellisten vesi-, sanitaatio- ja hygieniakäytäntöihin liittyvien tilojen ja palvelujen käyttö saattaa olla mahdotonta. Lisäksi heidän tärkeät apuvälineensä ovat usein kadonneet tai vaurioituneet. Äärimmäiset sääilmiöt asettavat yhä suuremman joukon vammaisia useammin vaaraan.

Joillain alueilla ilmastonmuutos vaikuttaa myös ruuantuotantoon niin että ihmisten täytyy pakkomuuttaa. Toisaalta taas nälän takia aiheutuu konflikteja, joissa myös vammaiset ovat heikossa asemassa. Kun markkinavoimat vallitsevat, välineeksi taipuu luonnon ja tavaran ohella myös ihminen. Usein ajatellaan, että ihmisellä on arvoa, jos hänestä on hyötyä. Tällöin puhutaan instrumentalistisesta eli välinearvoisesta ihmiskäsityksestä. Kun ihminen ei kykene tehokkaaseen työntekoon, hänellä ei ole mitään arvoa. Niin-

pä esimerkiksi vammaiset saattavat joutua tällaiseen asemaan, mikä on erittäin huolestuttavaa.

Vammaiset otettava mukaan päätöksentekoon

YK:n vammaissopimuksen tarkoituksena on taata vammaisille samat perusoikeudet kuin vammattomille. Vammaissopimuksen tarkoituksena on, että ”vammaisilla henkilöillä tulisi olla mahdollisuus osallistua aktiivisesti päätöksentekoprosesseihin, jotka koskevat politiikkaa ja ohjelmia, mukaan lukien sellaiset, jotka suoraan koskevat heitä itseään”. Silti esimerkiksi ilmastonmuutokseen vaikuttamisessa on ollut ongelmana se, että vammaisia ei ole otettu mukaan päätöksentekoon. Muun muassa Suomen Lähetysseura on ottanut vammaisia mukaan suunnittelemaan erilaisiin katastrofeihin varautumista, koska he ovat parhaita asiantuntijoita.

Esimerkiksi joulukuussa 2022 Gerard Quinn, vammaisten henkilöiden oikeuksien erityisraportoija piti puheenvuoron Kalle Könkkölä -sympo -

siumissa. Puheenvuorossaan Quinn kertoi, miten vammaisia on kohdeltu kriisitilanteissa, kuten koronapandemiassa ja ilmastonmuutoksessa. Quinn kritisoi muun muassa sitä, että koronapandemiassa vammaisuuden määritelmässä palattiin vanhaan lääketieteelliseen malliin. Esimerkiksi Kanadassa tehohoitoa säännösteltiin vammaisten kohdalla. Valitettavasti ilmastonmuutoksen torjumisessakin vammaiset on jätetty syrjään, koska YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksessa (UNFCC) vammaisia ei mainitakaan. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki maat noudattaisivat YK:n vammaissopimusta. Mitä tulee ilmastonmuutoksen torjuntaan, toivon kaikkien maiden päättäjien ottavan ilmastonmuutoksen tosissaan ja edistävän sen hidastumista. Koska ilmastonmuutos on kaikkien meidän käsissämme, toivon kaikkien tekevän ekologisia valintoja.

Vammaisten vapaudenriisto on

arkipäiväistä

Yle julkaisi (9.2.) ansiokkaan jutun vammaisille tarjottujen palveluiden kankeudesta. Vammaisten ihmisoikeusjärjestön neuvontatyössä tämä kankeus näkyy valitettavasti päivittäin.

Elämälle välttämättömien tarpeiden mukaisista palveluista laitetaan jonottamaan, mikä johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Pahimmillaan emme voi päättää edes siitä, koska nousta ylös tai mennä nukkumaan. Puhumattakaan, että voisimme osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä. Voidaan perustellusti kysyä, minkä muun ihmisryhmän kuin vammaisten kohdalla ihmiset taipuvat palvelujen mukaan, eikä päinvastoin?

Palvelut itse asiassa muodostetaan osaksi tehokkaasti syrjivää järjestelmää. Vapaudenriisto toteutetaan jättämällä myöntämättä se apu ja tuki, jolla vapaus voisi toteutua. Tilanne on vähintään nurinkurinen.

Vammattoman ihmisen vapaudenriisto johtaisi yhteiskunnan taholta seuraamuksiin, kuten tekijän rankaisemiseen. Vammaista ihmistä kehotetaan vastaavassa tilanteessa olemaan kärsivällinen ja neuvottelemaan ulospääsystä. Perustuslaillinen oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä on silloin pelkkää sanahelinää.

Yodit Melaku, sosiaaliohjaaja

Sanni Purhonen, tiedottaja

Terhi Toikkanen, juristi

Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry

ANNIE SPRATT/UNSPLASH

JORDAN BAUER/UNSPLASH

Vammaiset leluhahmot muuttavat asenteita erilaisuutta kohtaan

Viime vuosituhannella Barbiet ja LEGO hallitsivat lelumarkkinoita, mutta niiden joukossa ei ollut vammaista leluhahmoa. Vuoden 2015 Toy Like Me -kampanjan myötä markkinoille on tullut leluhahmoja, joiden avulla myös vammainen lapsi voi tuntea kuuluvansa joukkoon.

teksti ja kuva: JUTTA SELÄNPÄÄ

VUONNA 2015 Rebecca Atkinson huomasi positiivisen vammaisuuden puuttumisen leluista ja kutsui muita vanhempia perustamaan Toy Like Me -kampanjan, jonka tarkoituksena oli erottaa vammaisuus sairaaloiden, roistojen ja nörttien mielleyhtymistä. Sen tarkoituksena oli peräänkuuluttaa realistisia leluja eri tavoin vammaisille lapsille antamalla opaskoiran keijuille sekä pyörätuolin velhoille. Lasten äidit herättelivät maailman huomiota Facebook-ryhmän ja X:n (entisen Twitterin) kautta tuunaamalla leluja. Ne levisivät nopeasti ihmisten tietoisuuteen internetissä ja Toy Like Me tuli tunnetuksi niin radiossa kuin televisiossa ympäri maailmaa.

Toy Like Me -perustajat antoivat joillekin Playmobilin hahmoille rajoitteita ja pyysivät sitten leluvalmistajaa Playmobilia itseään luomaan rajoitteita hahmoilleen. Tuohon aikaan Playmobililla oli valikoimassaan vain poika, jonka jalka oli poikki. Toinen hahmo oli vanhempi mies pyörätuolissa. Toy Like Me huomautti, että näin lapset oppisivat ajattelemaan, että vain vanhat ihmiset olisivat pyörätuolissa. Toy Like Me loi Playmobilille change.org -sivustolla vetoomuksen, jonka allekirjoittivat tuhannet ihmiset. Tuon jälkeen Playmobil alkoi tuottaa leluja. Sen jälkeen Toy Like Me suostutteli LEGOa yhteistyöhön vetoamalla, että se jättää huomiotta 150 miljoonaa erityislasta maailmanlaajuisesti, koska se ei edusta heitä tuotteissaan. LEGO vastasi vetoomukseen sanomalla, että lapset voivat rakentaa itse oman tarinansa erilaisten kappaleiden

LELUT OVAT YLEENSÄ TIE LAPSEN MAAILMAAN, JA NIIDEN AVULLA LAPSI KÄSITTELEE YMPÄRISTÖÄÄN.

avulla. Tästä vastauksesta huolimatta LEGO julkaisi seuraavana vuonna ensimmäisen pyörätuolia käyttävän mini-hahmon Nürnbergin kansainvälisillä lelumessuilla. Seuraavaksi valikoimaan tulivat muun muassa pyörätuolia käyttävät vanhemmat ja esteetön linja-auto.

Myös Barbie-nukkeja tuottava Mattel vastasi Toy Like Me -kampanjaan. Vammaiset leluhahmot olisivat voineet tulla laajemmin lelumarkkinoille jo parikymmentä vuotta aiemmin, koska vuonna 1997 Mattel julkisti ensimmäisen pyörätuolissa istuvan nuken, joka oli ikään kuin Barbien ystävä. Valitettavasti se jätettiin pois tuotannosta, kunnes Toy Like Me -ilmiön myötä Mattel julkisti pyörätuoli-Barbien uudelleen.

Myöhemmin Mattel kommentoi haluavansa tuottaa sellaisia Barbeja, joihin lapset voivat samaistua. Vuonna 2019 Mattel toi tarjolle Barbie Fashionistas -nuket, joilla on fyysisiä rajoitteita. Mattel alkoi työskennellä National Down Syndrome Society -järjestön ja lääketieteen ammattilaisten kanssa suunnitellakseen Barbien, jolla on Downin syndrooma. Näin kehitysvammaisella lapsella on mahdollisuus leikkiä nukella, joka muistuttaa häntä itseään. Ja toisaalta vammattomat lapset oppisivat leikkimään leluilla, jotka eivät muistuta heitä. Barbien suunnittelussa oli tärkeää tuoda Downin syndrooman tyypilliset piirteet, kuten lyhyempi koko, ylöspäin suuntautuneet silmäluomiraot, pyöreämmät kasvot, pienemmät korvat sekä kehon rakenne. Jalassaan nukella on asentovirheeseen tarkoi-

tettu tuki. Barbiella on yllään keltasininen perhoskuvioinen mekko, koska perhonen on Downin syndrooman symboli. Barbien kaulassa on kaulakoru, jonka kuvio esittää sitä, että ylimääräinen kromosomi aiheuttaa Downin syndrooman.

Minäkin olen arvokas Lelut ovat yleensä tie lapsen maailmaan, ja niiden avulla lapsi käsittelee ympäristöään. Lelulla lapsi peilaa itseään ja rakentaa kuvitteellisen todellisuuden. Jos lapsi on ympäristössään ainoa vammainen, hän ei ehkä ymmärrä iästään riippuen erilaisuuttaan. Jos lapsi käyttää kuulolaitetta eikä kellään nukella ole kuulolaitetta, lapsi alkaa pitää itseään epänormaalina. Kun lelujen joukossa on vammainen nukke, aikuisen on helpompi keskustella lapsen kanssa, mitä vammaisuus on. Leikkiessään itseään muistuttavalla lelulla lapsi voimaantuu, koska lelu kertoo, että olet arvokas. Siten vammaiset lapset saavat viimeinkin kokea saman kuin mitä vammattomat: vammautuneiden leluhahmojen avulla hekin voivat juhlia erilaisuuttaan ja omaksua sen.

Toisaalta vammainen lelu ei ole tärkeä vain vammaiselle lapselle, vaan myös vammattomalle: leikkiessään erinäköisellä lelulla hän oppii erilaisuutta, eikä tuomitse muita. Jos esimerkiksi päiväkodissa on pyörätuolissa istuva lapsi, vammaton lapsi saattaa lähestyä tätä herkemmin ja pyytää leikkimään kanssaan. Pyörätuolissa istuva nukke saattaa toimia hyvänä keskustelun aloituksena sille, että vammaton lapsi kysyy vammaisen rajoitteista. Tällöin vammaton lapsi oppii, että esimerkiksi kaikki eivät kävele. Nähdessään pyörätuolilla liikkuvan ihmisen muualla lapsi ei hämmästy niin paljon vaan pitää erilaisuutta normaalina. Parhaimmillaan vammaisilla leluhahmoilla leikkivistä lapsista kasvaa suvaitsevampi aikuisjoukko, joka tekee maailmasta paremman paikan aivan kaikille ihmisille.

KYNNYKSEN KIRJANURKKA

Takehiko Inoue: Real, osat 1–4.

Viz Media

VAMMAISURHEILU jos mikä on aihe, joka harvemmin näkyy uutisissa, saati sitten populaarikulttuurissa. Niinpä tuli aikaimoisena yllätyksenä, että Takehiko Inoue , yksi Japanin tunnetuimmista sarjakuvapiirtäjistä, on omistanut aiheelle kokonaisen viisitoistaosaisen sarjakuvan nimeltä Real. Tarkalleen ottaen sarjakuvassa on kyse pyörätuolikoripallosta, joka on maailmalla yksi harrastetuimmista liikuntavammaisten urheilulajeista.

Tarinan ytimessä on kolme hahmoa. Tomomi Nomiya vaikuttaa ensin kliseiseltä kovikselta ja koulupudokkaalta, mutta nuori mies on keskellä kriisiä. Nomiya on töhöilyllään aiheuttanut tytön halvaantumisen liikenneonnettomuudessa, joka johtaa aikamoiseen itsetutkiskeluun ja elämänmuutokseen, mikä saattaa hänet sattumalta yhteen Kiyoharu Togawan kanssa.

Jalkansa menettänyt Togawa on entinen pikajuoksijalupaus, joka nykyään suhtautuu pyörätuolikoripalloon samalla intohimolla kuin entiseen juoksijanuraansa. Tämä aiheuttaa kuitenkin jatkuvaa kitkaa Togawan joukkueen kanssa, joille pyörätuolikoripallo on enemmän harrastus kuin jotain jossa voisi oikeasti menestyä. Togawa ei kuitenkaan hyväksy ajatusta "vammaisurheilusta" – hänelle on olemassa vain urheilua.

Kolmas päähenkilö Hisanobu Takahashi on Nomiyalle tuttu, sillä vasta hiljattain he pelasivat koulussa samassa koripallojoukkueessa. Takahashi on menestynyt ja suosittu oppilas sekä joukkueensa kapteeni, mutta hänen elämänsä muuttuu nopeasti ja peruuttamattomasti hänen jäätyä auton alle.

Vaikka Realia voi luonnehtia urheilusarjakuvaksi, niin jo hahmoesittelystä voi päätellä, että sarjakuvan teemat menevät paljon syvemmälle. Mitä oikeastaan on vammaisuus? Usein vammaisuutta ajatellaan diagnoosin kautta; kyseessä on

jonkinlainen heikkous ja puute, joka saa vammaisen näyttäytymään yhteiskunnan kannalta passiiviselta ja toimenpiteiden kohteelta. Kuitenkin vamma on vain yksi – eikä lopulta edes niin suuri asia – kokonaisuudessa nimeltä ihminen.

Realissa tämä korostuu entisestään siinä mielessä, että kaikki päähenkilöt ovat urheilullisia ja aika perinteisen maskuliinisia, eli ei ehkä sellaisia, joihin ihmiset yleensä yhdistävät vammaisuuden. Vaikka vammaisuuden kohtaaminen tuo heissä esiin väistämättä erilaisia haavoittuvuuden tunteita, Inoue korostaa sarjakuvassaan, että vammaisuus ei itsessään ole yhtä kuin heikkous. Hahmot ovat aina enemmän kuin se mitä heille on tapahtunut, olkoonkin, että varsin vaikeita asioita päähenkilöt joutuvat käymään läpi.

Tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, minne juoni kolmikon lopulta vie. Erityisesti Tomomi Nomiya on tässä vaiheessa vielä kysymysmerkki, hänhän ei ole itse vammautunut, joten hänen näkökulmansa on siinä mielessä erilainen kuin muiden. Takahashi puolestaan on aikamoisessa aallonpohjassa, mutta hänen näkökulmansa on sikäli kiinnostava, että ennen fyysisen voiman itsestäänselvyytenä ottanut hahmo joutuukin tilanteeseen,

jossa hän on muiden ihmisten toimien kohde. Ei edes henkilökohtaiset rajat ja intimiteetti ole enää selviö.

Inouen taidot kuvittajana ovat tunnetut, onhan hän tullut kuuluisaksi sarjakuvista Slam Dunk ja Vagabond . Hän osaa kuvata toimintaa taitavasti, koripallo-ottelut eivät jää epäselviksi ja mukana on juuri sopiva määrä vauhdin tunnetta. Inoue osaa kuvata myös tunteita erinomaisesti, sekä piirroksen että käsikirjoituksen tasolla. Siinä piileekin tämän sarjakuvan voima. On ihan se ja sama kiinnostaako lukijaa pyörätuolikoripallo tai edes vammaisuus teemana. Tarina toimii, koska hahmot toimivat, ja vaikka kolmikko on persoonina hyvin erilaisia, ovat kaikki yhtä mielenkiintoisia.

Koskettava ja inhimillinen tarina tulee siis ilman muuta luettua loppuun saakka, ja samaa luku-urakkaa voin ehdottomasti suositella muillekin. Sääli, että heräsin sarjakuvan olemassaoloon vasta nyt, kun fyysisiä kappaleita on vaikeaa saada enää käsiinsä, mutta onneksi sarjakuva on luettavissa edes e-kirjana.

Titta Lindström

Tule kummiksi vammaiselle naiselle!

Kynnyksen kummina saa mahdollisuuden tukea Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia naisia

teksti:

TUELLA kummiohjelmassa mukana olevat kumppanijärjestöjemme naiset saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. He muiden muassa osallistuvat erilaisille kursseille ja koulutuksiin, saavat tietoa oikeuksistaan ja jakavat lopulta itse tietoa vammaisten henkilöiden oikeuksista yhteisössään.

Kummi maksaa 10 tai 20 euroa kuukausittain Kynnys ry:lle. Maksut erääntyvät oman valinnan mukaan joko kerran vuodessa, puolivuosittain tai kuukausierinä. Näin kerääntyvät varat ohjataan kumppanijärjestömme tukemiseen. Kummi saa kerran vuodessa kirjeenvaihtona terveiset omalta nimetyltä kumminaiseltaan ja kuulee miten hänellä menee. Lisäksi kummiohjelmista lähetään yleistä tietoa kerran vuodessa kesäkirjeissä.

Näin välitämme konkreettista infoa naisohjelmistamme Etiopiasta tai Keski-Aasiasta. Kummi pääsee kurkistamaan työhömme ja on mukana mahdollistamassa vammaisten naisten oikeuksien toteutumis-

ta maailmassa.

Etiopialainen Etenesh Werku on ollut pitkään mukana kummiohjelmassa. Hän on kertonut kirjeissään muiden muassa yliopisto-opinnoistaan. Opiskelu on mahdollistunut hänelle yhteistyöjärjestömme EWDNA:n kautta. Järjestö lahjoitti näkövammaiselle Eteneshille nauhurin, joka auttoi häntä merkittävästi käytännön koulunkäynnissä, kuten opetuksen seuraamisessa. Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty – sillä nauhuri varastettiin! Nyt Etenshillä kuitenkin on hyviä uutisia.

– Olen todella iloinen, sillä olen viimein valmistumassa! EWDNA ja samalla Kynnys ovat tukeneet minua opiskelumate-

riaalien hankinnassa, siksi tämä oli mahdollista. Jotta saatoin opiskella ja saada elantoni, myin lisäksi lottokuponkeja. Valmistumiseni jälkeen haluan opettajaksi.

Eteneshin kummi Sonja Ojala kertoo ajatuksiaan kummitoiminnasta. Hän liittyi mukaan toimintaan nelisen vuotta sitten kuultuaan Kynnyksestä Maailma kylässä -tapahtumassa.

Erityisopettajan opintojensa myötä Ojala kertoo oppineensa entuudestaan hieman vammaisten henkilöiden asemaan ja kouluttautumiseen liittyvistä haasteista kehittyvissä maissa. Hän toteaa pitävänsä vammaisten henkilöiden omaa asiantuntijuutta Kynnyksen toiminnan

tärkeänä lähtökohtana ja naisia voimaannuttavaa toimintaa erityisen merkityksellisenä.

– On ollut mukavaa saada kuulla kuulumisia Eteneshin elämästä ja hankkeen toiminnasta konkreettisesti hänen näkökulmastaan. Erityisen ilahduttavaa on kuulla, kuinka Etenesh on edennyt haaveilemiinsa yliopisto-opintoihin, saanut niissä tukea Kynnyksen tukemalta paikallisjärjestöltä ja kohtaamistaan haasteista huolimatta on nyt viimeistelemässä opintojaan. Voin suositella kummitoimintaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan kehitysyhteistyöstä. Se on helppo, palkitseva ja avartava tapa auttaa.

Haluatko olla mukana auttamassa? Katso lisätiedot kummitoiminnasta: kynnys.fi/kehitysyhteistyo/ tulekummiksi/