2/ 2020
//
MUSIIKKITIEDE
//
HELSINGIN Y LIOPISTO
2/ 2020
SISÄLLYS O P. 139
MUSIIKKI & MARKKINAT
3
PÄÄKIRJOITUS Gabriel Korhonen
43. VUOSIKERTA Synkooppi on Helsingin yliopiston musiikkitieteen ainejärjestön Synkoopin julkaisema ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvä musiikkialan yleislehti. Vuodesta 1978 asti ilmestynyt lehti pureutuu kulloinkin puhuttaviin ajankohtaisiin musiikkialan ilmiöihin perinteitään unohtamatta. www.synkooppi.fi
4
ÄÄNITYSOHJELMA JA SHURE SM58 RIITTÄÄ – PODCAST MUSIIKKIKESKUSTELUN ALUSTANA Rosanna Mantila & Roosa Mantila
JULKAISIJA Helsingin yliopiston musiikkitieteen ainejärjestö Synkooppi ry Synkooppi-lehti, PL 59, 00014 Helsingin yliopisto
8
ANATUDEN TIE POPIN EDELLÄKÄVIJÄKSI Emilia Hellsten
PÄÄTOIMITTAJA Gabriel Korhonen TOIMITUSSIHTEERI Vilma Malmgren
11
KIRJE KOLLEGALLE Kuja K. Skrapa
AD Jukka Parkas KIRJOITTAJAT 2/2020 Emilia Hellsten, Jussi Isokoski, Sonja Kaipainen,
12
SYNKOOPPI PIMEÄÄ RAHAA JÄLJITTÄMÄSSÄ
Gabriel Korhonen, Aino Lyra, Roosa Mantila, Rosanna Mantila, Jonne Seppänen & Kuja K. Skrapa
Gabriel Korhonen & Jonne Seppänen KANSIKUVA Jukka Parkas
14
ARVOSTELU: TRANSATLANTTISET – GEODESICS Sonja Kaipainen
OIKOLUKU Maija Moilanen & toimituskunta TILAUKSET Tilauslomakkeella osoitteessa https://synkooppilehti.wordpress.fi
16 18
CALL AND RESPONSE – PALSTA
tai toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com HINNAT Irtonumero 6 €, vuosikerta 20 €
RISTISANATEHTÄVÄ Aino Lyra
ILMOITUSMYYNTI Toimituskunta PAINOS 92 kpl PAINOPAIKKA Unigrafia 2020 Lehti on julkaistu HYY:n järjestölehtituella.
a nna Sippul Ku
va :
Joha
PÄÄKIRJOITUS Gabriel Korhonen päätoimittaja
kovia aikoja, ystävä hyvä”, tote”E lämme si osuvasti puhuva koira Aku Ankassa jo
vuonna 1955. Näihin mietteisiin on helppo yhtyä, kun tutkii musiikkimarkkinoiden tilaa koko maailmassa keväällä vuonna 2020. Vuoden toisessa Synkooppi-lehden numerossa käsitellään musiikin taloudellisia ulottuvuuksia hetkenä, jolloin kaikkia musiikin alan toimijoita koetellaan. Keikkojen ja festivaalien perumisen lisäksi vakituisista työsuhteista monet ovat nyt vaakalaudalla. Kriisistä toipuminen voi kestää kauan ja tänä aikana kulttuurin rahoittaminen saattaa jäädä hyvin niukaksi. Valoa tosin näkyy jo tunnelin päässä: Suomen hallitus linjasi 4.5. kokoontumisrajoitusten lieventämisestä 1.6. alkaen. Rajoituksen nostaminen kymmenestä hengestä viiteenkymmeneen tarkoittaa monille mahdollisuutta järjestää jo suunniteltuja kesähäitä, mikä taas voi auttaa monen muusikon toimeentuloa. Teattereiden toiminnan jatkuminen samasta päivästä alkaen pelastaa monen muun ansiot. Yksittäisten muusikoiden ohella eniten rajoituksista kärsivät myös pienet ja keskisuuret musiikin alan yritykset ja festivaalit. Tässä numerossa Call and Response -palstan vastaajaksi valikoitui osin tästä syystä pohjoissuomalaisen tapahtumatekniikan yrityksen Tuupa Recordsin toimitusjohtaja Jussi Isokoski.
Opuksen ensimmäinen juttu sisältää emerituspäätoimittaja Rosanna Mantilan pohdintoja podcastin tekemisen erityispiirteistä. Emilia Hellsten pohtii artikkelissaan Antti Tuiskun artistikuvan kehitystä. Kuulumisiaan koronakeväältä lehteen kynäili kenttätoimittajamme Kuja K. Skrapa. Jonne Seppänen taas kokeili kanssani keskustelevan keikka-arvion kirjoittamista Dalindèon Dark Money-albumin julkaisukeikalta. Sonja Kaipainen puolestaan kirjoitti arvion Transatlanttisten uudesta levystä Geodesics. Synkooppi ry:n puheenjohtaja Aino Lyra ilahdutti lehden toimituskuntaa tekemällä lehteen ristisanatehtävän. Oikeiden vastausten lähettäneiden kesken arvotaan vuoden lehdet!
S Y N K O O P P I // 3
4 // 4 // SSYYNNKKOOOOPPPPI I
Äänitysohjelma ja Shure SM58 riittää – Podcast musiikkikeskustelun alustana TEKSTI Rosanna Mantila & Roosa Mantila
K
eskiviikosta on viikkojen saatossa muodostunut äänityspäivä, ja sellainen se on myös tänään. Pakkaan läppärini reppuun ja hyppään pyörän selkään. Suuntana on Maunula, jossa äänitetään ensi viikon jakso, aiheena lyriikat. Juontajaparini, jota joskus myös siskokseni kutsun, availee hiljalleen Logic Pro-ohjelmaa tietokoneelleen. Istahdamme vielä hetkeksi sohvalle käymään läpi jakson rakennetta ja sisältöä. Ennen äänityksen aloittamista päätämme keittää kahvit, ettei iltapäiväväsymys pääse yllättämään kesken kaiken. Vessassa pesukone linkoaa vielä pyykkejä. Odotamme muutaman minuutin, että ei-toivottu lentokoneen turbiinia muistuttava ääni loppuisi pian, eikä löytäisi tietään ääniraidalle. Unelma omasta studiosta kaikkine puitteineen on jostain syystä tänään enemmän läsnä kuin yleensä. Äskeinen kuvailee MUSAMUSA-podcastin tavallista äänityspäivää. MUSAMUSA on musiikkiaiheinen keskusteluohjelma, jossa käsitellään musiikkia laajana ja monipuolisena ilmiönä – kuten sitä kuuluukin. Jaksojen aiheina ovat olleet sukupuolten esittämisen tavat musiikissa ja musiikkialan tasa-arvoisuus, poliittisten ideologioiden ja musiikin välinen suhde, musiikin vaikutus ympäristöön ja sen todellinen hiilijalanjälki sekä populaarimusiikin historia. Ajatuksenamme oli luoda alusta, johon musiikista kiinnostuneet voivat vaipua kuuntelemaan keskustelua heille
< Rosanna ja Roosa Mantila. Kuva: Mikko Pynnönen.
mieluisista aiheista, ja parhaimmassa tapauksessa saada siinä sivussa myös uusia tulokulmia musiikkiin. Tunnelma haluttiin pitää rentona, kuin olisi ystävien kanssa keskustelemassa vakavista tai vähemmän vakavista aiheista. Miten ajatus musiikkiaiheisesta podcastista sitten syntyi? MUSAMUSA on toisen juontajan, Roosa Mantilan, pitkäaikainen haave, joka viimein näki päivänvalon vuoden 2020 helmikuussa. - Nuoruuden aktiivinen harrastus musiikin parissa hiipui musiikkilukiosta valmistumisen jälkeen, mutta kiinnostus musiikkiin kuitenkin jäi. Opiskeluvuodet poliittisen historian parissa tyydyttivät toista nälkää, mutta haaveet työstä musiikkijournalismin parissa olivat itäneet jo jonkin aikaa. Elämme ajassa, jossa oman tuotteen jakaminen maailmalle ei ole kiinni kalliista välineistä, eikä koulutuksen tai työkokemuksen aikana kertyneestä ammattitaidosta. Hyvä idea ja tahto tehdä ovat valttia. Tietokoneelta löytyvä äänitysohjelma ja monelta harrastelijamuusikolta valmiiksi kotoa löytyvä Shure SM58 riittää. Myös rohkeutta tarvitaan, että oman henkilökohtaisen ajatustyönsä tuloksen uskaltaa lähettää maailmalle kaikkien kuunneltavaksi ja arvioitavaksi. Sen rohkeuden ansiosta MUSAMUSA-podcastia on julkaistu suoratoistopalveluihin jo yli kymmenen jaksoa.
S Y N K O O P P I //
5
Rosannan rooli ohjelman toisena juontajana syntyi ikään kuin vahingossa. - Urani alkoi ensimmäisen jakson vieraana, ja sen jälkeen en sitten lähtenytkään. Musiikin keskeisyys elämässäni sai jatkoa lukion jälkeen vielä musiikkitieteen opintojen muodossa, ja olin pitkään pohtinut erilaisia tapoja hyödyntää opinnoista sekä omista harrastuksistani ja projekteistani kerättyä tietoa. Toisin sanoen, tavoitteenani oli löytää paikka, jossa voin päästää musiikkinörtteyteni valloilleen. Nimen keksiminen ohjelmallemme tuotti harmaita hiuksia jo ennen ensimmäisen jakson julkaisua. Kun tavoitteena on keksiä nimi, joka on lyhyt ja ytimekäs, musiikkiin viittaava ja riittävän kuvaileva, tarttuva, ja podcasteille tutun nimikaavan mukainen, oltiin varsinaisen pähkinän äärellä. Nimi syntyi turhautuneen aivotyöskentelyn viimeisten voimanrippeiden purskahduksena. Se läpäisi molempien juontajien kriteerit, ja nimeksi valittiin MUSAMUSA. OMAN PAIKAN LÖYTÄMINEN RUNSAUDEN AIKAKAUTENA Ensimmäisiä podcasteja kuunneltiin jo 2000luvun alussa, mutta itse miellän tämän hetken podcastien kulta-ajaksi. Podcasteja on jokaiseen aiheeseen ja makuun, ja yhä useammat ottavat tämän tiedonvälittämisen kanavan omakseen. Podcastit ovat varteenotettava vaihtoehto musii-
6
// S Y N K O O P P I
kille suoratoistopalveluissa, ja niitä kuunnellaan työmatkoilla, kauppareissuilla tai kuntosaleilla. Suomen suosituimmat podcastit, kuten Jäljillä, Tuplakääk tai Poks-podcast, ovat keränneet jo satojatuhansia kuuntelijoita. Laajasta kattauksesta huolimatta emme löytäneet kaipaamaamme ohjelmaformaattia suomeksi. Ajatus siitä, että kaltaisiamme musiikinnälkäisiä ihmisiä saattaisi olla enemmänkin, ihmisiä, joille MUSAMUSAn kaltainen ohjelma voisi olla kiva lisäys omaan arkeen, loi tunteen että olimme jonkinlaisen markkinaraon äärellä. Musiikkiohjelmia radiotaajuuksilla ja on-demandina internetissä oli toki ennen meitäkin saatavilla, mutta ehkä meidän ohjelmamme voi omalla panoksellaan täydentää tätä tarjontaa. MOMENTUM, SEURAAJAT, TYKKÄÄJÄT – Haasteet ja sudenkuopat aloittelevan podcastin tiellä Oman podcast-ohjelman julkaiseminen muistuttaa oman kokemukseni mukaan hyvin paljon aloittelevan artistin musiikin julkaisua. Sille seuraajamäärälle, mitä on itse vuosien varrella kerryttänyt omiin sosiaalisen median kanaviin, julkaistaan omaa materiaalia alustana jokin suoratoistopalvelu. Ensimmäinen single, tai tässä tapauksessa ensimmäinen jakso, kerää omia odotuksia ylittävän kuuntelijamäärän. Äkkimenestyksen luoma alkuinnostus luo uskoa siihen, että oma momentum on saavutettu jo ensiaskeleilla. Siitä rohkaistuneena julkaistaan lisää materiaalia maailmalle kuunneltavaksi, jonka jälkeen kuitenkin
huomataan, ettei se saavuta samanlaisia lukemia kuin edeltäjänsä. Ensimmäinen julkaisu kiinnittää kaikkien kiinnostuksen: vaikka ei olisi osa kohdeyleisöä, haluaa silti tietää mistä on kyse. Kun ohjelma tai artisti on tullut tutuksi, monet jättävät kuuntelematta seuraavan julkaisun. Tässä vaiheessa ei tule kuitenkaan lannistua. Perusta omalle tekemiselle on rakennettu, ja kohdeyleisö alkaa hiljalleen muotoutua. Samankaltaisuuden oman musiikin ja oman podcastin julkaisemisessa löydän myös sosiaalisen median puolella tapahtuvan markkinoinnin tärkeydestä. Seuraajat ja tykkääjät ovat tämän päivän valuuttaa, ja niiden määrä luo mielikuvan ohjelman tai artistin varteenotettavuudesta. Mitä enemmän seuraajia esimerkiksi Instagramissa on, sitä enemmän siitä tulee tunne, että kyse on jostain todellisesta ja vakavasti otettavasta jutusta. Sen lisäksi yleisön kerryttäminen sosiaalisessa mediassa on tärkeää myös siksi, koska sitä kautta saman yleisön saa ohjattua oman tuotteen pariin. Tärkein tavoite jokaiselle aloittelevalle artistille tai podcast-juontajalle on saada oma tuotos mahdollisimman monien korville. Vaihtoehtona on julkaista jakso tai kappale ainoastaan suoratoistopalveluihin ja toivoa, että oikea yleisö löytäisi sen itsestään. Muussa tapauksessa nykypäivän markkinointipyörään on hypättävä mukaan ja otettava haltuun sosiaalisen median luomat mahdollisuudet.
On helppoa jumittua tuijottelemaan seuraajamääriä tai joutua somepöhinän pyörityksen keskelle. Kun huomio kohdistuu ainoastaan yleisön kerryttämiseen, helposti unohtaa, mistä alun perin lähdettiin liikkeelle. Ulkoisiin tekijöihin keskittyminen vie myös ilon varsinaisesta tekemisestä, jolloin ollaan vaarassa astua sudenkuoppaan koko projektin kanssa. Se mihin oikeasti voimme vaikuttaa, on kuinka intohimoisesti teemme ohjelmaa meille tärkeästä aiheesta.
***
MUSAMUSA-podcastia voit kuunnella Spotifysta tai Soundcloudista. Uusi jakso ilmestyy joka perjantai. MUSAMUSAn löydät myös Instagramista nimellä musamusapodi.
S Y N K O O P P I //
7
A N AT U D E N T I E TEKSTI Emilia Hellsten
Kuva: Anna Äärelä.
V
alittu kansa, Antti Tuiskun kahdestoista albumi, julkaistiin 7.2.2020. Albumia kuunnellessa voi havaita suuren muutoksen verrattuna Tuiskun uran alkupuolen julkaisuihin. Kehitystä on tapahtunut yhtä lailla musiikissa ja siinä, mistä aiheista Tuisku laulaa ja miten hän esiintyy lavalla ja mediassa. Tämän päivän Tuiskua pidetään persoonallisena ja rohkeana pop-musiikin edelläkävijänä, jonka esitykset ovat kaikkea muuta kuin tylsiä. Viime vuosien Tuisku kutsuu itseään jatkuvasti Suomen kovimmaksi poptähdeksi. Samaa ei kuultu keskinkertaisesti menestyneet New York - ja Rovaniemi-albumit levyttäneel8
// S Y N K O O P P I
tä artistilta 2000-luvun puolivälissä, vaikka hän oli siihenkin aikaan tunnettu. Hänen musiikkiaan pidettiin kädenlämpöisenä, ja hän sai osakseen valtavasti kritiikkiä kaikilta, jotka eivät hänen fanijoukkoonsa kuuluneet. Nykyään Tuisku on sekä kriitikoiden että kaiken ikäisen yleisön suosiossa. Jos maailman tilanne sallii, Tuisku konsertoi elokuussa kahdesti Olympiastadionilla. Antti Tuisku on onnistunut brändäämään itsensä uudelleen tavalla, joka oikeuttaa hänet asettamaan itsensä Suomen suosituimmaksi pop-artistiksi. Miten hän sen teki?
POPIN EDELLÄKÄVIJÄKSI Antti Tuisku on artistina tässä vaiheessa todennäköisesti jokaiselle suomalaiselle tuttu. Osa muistaa hänet jo vuoden 2003 Idols-kaudelta ja ensimmäisiltä albumeilta, kun taas osa on tutustunut artistin tuotantoon vasta viime vuosien nosteen aikana. Tuiskulla on läpi koko uransa ollut paljon ihailijoita, mutta myös arvostelijoita ja vihaajia. Elämäkerrassaan Antti Tapani (Tuisku, Aro & Vanha-Majamaa, 2018) Tuisku muistelee vihaa ja kritiikkiä, jota hän uransa alkuvaiheessa sai osakseen. Arvostelua on tullut laulutaidoista, artistin persoonasta ja musiikista, jota on luonnehdittu mm. tylsäksi, helpoksi ja massatuotetuksi. Kommenteista huolimatta hän saavutti hetkeksi suursuosion, joka kuitenkin vuosien kuluessa vähitellen hiipui. Tuisku muistettiin edelleen ja hän teki yhä musiikkia, mutta suosio oli hiljaista ja keikoilla kävijät vähenivät. Antti Tuisku tarvitsi uudelleenbrändäyksen. Vuonna 2015 Tuisku esiintyi Uuden Musiikin Kilpailussa. Uusi albumi En kommentoi oli valmis. Muistan, kuinka sosiaalisessa mediassa oli tullut vastaan uutisia, kuvia ja videopätkiä, jotka vihjailivat Tuiskun paluusta ja “Peto on irti” -tavaramerkistä, joka ei vielä silloin ollut suurelle yleisölle tuttu. Tuisku esitti UMK:ssa uuden kappaleensa Peto on irti. Artisti vaikutti muuttuneen täysin. Kappale oli todella erilainen verrattuna suomalaisten artistien totuttuun tuotantoon. Se oli jotain uutta, hyvällä tavalla outoa. Tuiskun väljähtänyt ja tylsä imago särkyi hetkessä, ja tilalle tuli nahkahousuissa tanssiva, karismaattinen, banaaneja lavalla syövä Antti Tuisku. Siitä eteenpäin Tuiskusta on puhuttu musiikillisena edelläkävijä-
nä ja loistavana esiintyjänä. Mutta mikä oikeastaan oli muuttunut? Puhtaasti musiikin näkökulmasta voidaan tarkastella kolmea uudelleenbrändäyksen jälkeen ilmestynyttä albumia, joista tänä vuonna ilmestynyt Valittu kansa eroaa joukosta eniten. Sanoitusten kannalta muutoksia on tapahtunut paljon. En kommentoi ja Anatude ovat teemoiltaan suhteellisen samanlaisia. Ensimmäisessä kehotetaan rakastamaan itseään ja muita, olemaan välittämättä pahaa puhuvien huuteluista sekä pitämään hauskaa ja heittäytymään. Toisessa albumissa korostuu erityisesti ilonpito ja juhlinta. Levyillä mukana on ihmissuhteitakin, mutta ero vanhaan on suuri. Ennen uudistumista Antti Tuiskun musiikista tuli mieleen ihmissuhteista kertovat surumieliset tai voimaannuttavat kappaleet. Nyt ihmissuhdeteemat kulkevat enemmän sivussa, tempo on noussut ja fiilis kasvanut. Aiemmin mainittu tylsyys on poissa. Tuiskun uusien albumien tuottajan Jurek Reunamäen kädenjälki kuuluu jokaisessa kappaleessa ja yksityiskohdassa. On selvää, että vaikka Tuisku on kappaleiden esittäjä ja artisti, on musiikki leimallisesti juuri Jurekin käsialaa. Hän on lisännyt musiikkiin koneellisia soundeja ja efektejä. Niiden vaikutuksesta Antti Tuiskun musiikki kuulostaa Jurekilta, mikä on erittäin merkittävä tekijä Tuiskun uudessa brändissä. Jurekin tuottamisen ansiosta musiikki kuulostaa hauskalta, vetävältä, uudelta ja raikkaalta. Kenties kaikkein suurin muutos on tapahtunut Tuiskun julkisuuskuvassa. Hän tuo itseään paljon esille, ja häntä mainostetaan näyttäväsS Y N K O O P P I //
9
ti hyödyntämällä yksinkertaisia asioita, joista on tehty artistin tavaramerkkejä. Näiden tavaramerkkien luomisessa on onnistuttu tehokkaasti: ne näkyvät niin kappaleiden sanoituksissa kuin visuaalisessa markkinoinnissakin. Jokainen tietää, kenestä puhutaan lauseessa “peto on irti”. Iskevyys on ollut Tuiskun uuden brändin kehittämisessä avainsanana. “Peto on irti” muodostui näkyväksi someilmiöksi ja uusi musiikki herättää jatkuvasti kohua, kommentteja, kiinnostusta ja uteliaisuutta. Yksinkertainen toisteisuus mahdollistaa myös sen, että yleisö pitää artistia esillä oma-aloitteisesti, kun kappaleiden iskulauseet muuntautuvat puhekielen hokemiksi. Noin vuoden mittaisen tauon (elokuusta 2018 marraskuuhun 2019) välisenä aikana oli pidetty huolta siitä, että Tuisku ei unohdu keneltäkään. Elämäkerta ilmestyi tauon alussa, ja se puhututti pitkään. Syksyllä 2019 Tuisku oli toistamiseen mukana Vain Elämää -ohjelmassa. Vaikka Tuisku itse vietti taukoa Espanjassa kaukana julkisuudesta, ei hän missään vaiheessa kokonaan kadonnut uutisista ja sosiaalisesta mediasta. Tuiskun brändiin ei kuulu huomiotta jääminen. Hän esiintyy julkisuudessa itsevarmasti ja karismaattisesti, mutta samalla aidosti ja rehellisesti. Hän onnistuu samalla olemaan itsevarma ja kutsumaan itseään Suomen suurimmaksi poptähdeksi, mutta myös olemaan nöyrä ja sopivasti tavallinen. Tällöin itsevarmuus ja ylpeys ei tule esiin negatiivisessa valossa, vaan henkilökuva säilyy helposti lähestyttävänä ja ystävällisen oloisena. Tuisku onnistui viisi vuotta sitten saavuttamaan aseman, jossa häntä pidettiin suomalaisen popmusiikin edelläkävijänä, ja tämän aseman hän on myös onnistunut säilyttämään. Tämä luo paineita uuden musiikin tekemiseen, mutta onnistumiset myös tuovat tulosta. Asema tuottaa selkeää kunnioitusta - vaikka kaikki eivät hänen musiikistaan pidä, ei sitä ole helppo haukkuakaan. Tämä on nähtävissä myös uusimman albumin kohdalla. Julkaisun jälkeen olen kuullut ja lukenut paljon positiivisia kommentteja Antti Tuiskusta. Paljon kuulee myös sen suuntaisia kommentteja,
10
// S Y N K O O P P I
Kuva: Warner Music Finland.
että vaikka ei itse pitäisikään Tuiskun musiikista, haluaa kuitenkin osoittaa arvostavansa häntä. “Musiikista en tykkää, mutta esiintyjänä on todella hyvä, onhan sillä karismaa, toi mitä se tekee on arvostettavaa”. Harva suomalainen artisti saa osakseen tällaista laupeutta osakseen silloin, kun hänen musiikistaan ei pidetä. Ihmiset voivat olla kritiikissään suoria ja julmia, mutta jostain syystä en ole juurikaan kohdannut tätä Tuiskun kohdalla. Tilanne on muuttunut Tuiskun uran alkuvaiheista paljon. Uusi albumi Valittu kansa on temaattinen kokonaisuus, jossa kritisoidaan tekopyhää uskonnollisuutta ja lauletaan yhtä lailla ihmissuhteista kuin suhteesta Jumalaan jättäen kuulijalle mahdollisuuden omaan tulkintaan. Albumi ei arvostele uskontoja tai uskovaisia, vaan pientä joukkoa uskovien ihmisten keskuudessa. Se arvostelee radikaaliuskovaisia, joiden mielestä uskonto ei ole millään tavalla naurun asia ja jotka käyttävät Raamattua omien tavoitteiden saavuttamiseksi, joilla taas ei välttämättä ole mitään tekemistä lähimmäisenrakkauden tai uskonnon kanssa. Albumi on saattanut suututtaa pienen vähemmistön, mutta muu kansa nauraa ja juhlii Tuiskun kanssa. Albumi on selvästi monitulkinnallisempi kuin kaksi aiempaa. Toisaalta se on jälleen osoitus Tuiskun uudistumiskyvystä ja -halusta. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan suomalaisen popmusiikin kiistaton pioneeri meidät seuraavaksi johdattaa.
Kirje kollegalle TEKSTI Kuja K. Skrapa
Moi! Miten sulla menee? Kuulin, että sullekin kävi ”koronat”. Suomen musiikkielämä kuulemma kutistuu neljänneksellä yhden viruksen takia. Jestas! Kuka viisas sanoikaan joskus, että ”leikkaukset lisäävät luovuutta”? Toimisikohan se tässä tilanteessa? Turkmenistanin presidentti kielsi korona-sanan käytön jo toista kuukautta sitten; se jos mikä on luovaa! Aukeaisikohan keikkahanat, jos kiellettäisiin kaikki? Kesän festarihommat menivät siis puihin. Mistä ihmeestä löydetään tähän hätään hommia, joiden kuormittavuutta ja palkkatasoa voidaan naureskella kireän etähymyn läpi? On ikävä sellaista kuivaa sanailua. Haluan valittaa, mutta entäs toi Venezuela? Tekee mieli tykittää Tolua. Muksun kanssa ollaan käyty säännöllisesti tarkistamassa lähimaaston parhaat mustikkapiilot ja pettumännyt kaiken varalta, mikäli ensi torstain ruokakuljetuksen tuotteista on taas puolet korvattu jollain kelvottomalla. Tuntuu hyvältä olla varautunut. Uskon että tästä vielä opitaan jotain. On jotenkin romanttista ajatella etäopintoja iltapuhteina; niin kuin tässä olisi päreitä vuolemassa pimeän varalle. Valmis tutkinto jos mikä luo turvaa tulevaisuuteen, vai kuinka? Kyllä tää tästä, toveri. Nähdään Zoomissa! Kuja K. Skrapa PS. #nighttimeiscrunchtime on tämän kevään häsäri. PPS. Jos FM toimii Phil Collinsin synaräkissä, toimii se meillekin!
S Y N K O O P P I //
11
SYNKOOPPI PIMEÄÄ RAHAA JÄLJITTÄMÄSSÄ
TEKSTI Gabriel Korhonen & Jonne Seppänen
G
abriel: Kävin kuuntelemassa Dalindèon levyjulkkarikeikkaa G Livelabissa 13.3. juuri ennen koronaepidemiaan liittyvien rajoitustoimien alkamista. Näin silloin Dalindèon kolmatta kertaa livenä, mutta sen lisäksi näin yllättäen paikalla myös toisen musiikkitieteen opiskelijan, Jonne Seppäsen. Mitä pidit keikasta, Jonne? Jonne: Itselleni tämä kokemus Dalindèon keikasta oli ensimmäinen laatuaan, joten ennakkoodotukset olivat aika vähäiset. Koska kyseessä oli kaiken lisäksi levynjulkkaritilaisuus, voi hyvällä syyllä sanoa, että olin ostanut sian säkissä! Kaiken kaikkiaan keikasta jäi varsin nautittava ja tasapainoinen vaikutelma. Entäs Gabriel, minkälaiset fiilikset keikasta? Gabriel: Konseptialbumin julkistuskeikkana konsertti toimi mielestäni todella hyvin. Valtteri Pöyhösen kantaaottavat välispiikit olivat ehkä jazzmuusikolle tyypillisen töksähteleväisiä, mutta johdattivat hyvin ajattelemaan musiikin taustalla olevia teemoja: rahan turmiollista vaikutusta yhteiskuntaan, ihmisen vieraantumista olennaisista arvoista ja ympäristötuhoa. Verrattuna juuri julkaistuun albumiin soitto oli mukavasti painottunut vapaampaan improvisaatioon ja mehukkaimpiin tunnelmiin jäätiin kernaasti maalailemaan. Joissain vaiheissa syntetisaattorit nousivat etualalle ehkä enemmän kuin Dalindèon aikaisemmassa tuotannossa, kuulostiko yhtye silti mielestäsi tunnistettavalta? 1212 // // SSYYNNKKOOOOPPPPII
Jonne: Dalindèo oli ottanut selvän pesäeron kahden edellisen albumin mutkattomampaan tyyliin paikoin hyvinkin polveilevalla materiaalilla. Progressiivisesta ja ambient-henkisestäkin ilmaisusta huolimatta Pöyhösen sävelkynän jälki nousi melodiapainotteisemmissa osuuksissa esiin. Varmaankin livetilanteella oli tässä myös jonkinlainen rooli, koska kuten mainitsit, EP:n kappaleita lähestyttiin nyt albumiin verrattuna enemmän improvisoinnin kannalta; soittajien persoonat siis kuuluivat esityksissä. Gabriel: Pöyhösen sävellysten lisäksi Dalindèon saundi oli läsnä myös yksittäisten soittajien improvisaatiossa. Varsinkin trumpetisti Jose Mäenpään tyyli improvisoida yhtyeen riveissä on ihmeellisellä tavalla toisaalta mäenpääläisen ja toisaalta dalindèolaisen kuuloista. Erinomainen lisäarvo konsertin kuunteluun oli myös G Livelabin täydellisyyttä hipova äänentoisto. En ollut itse aiemmin käynyt tässä muusikoiden liiton omassa keikkapaikassa kertaakaan, ja vaikka olin kuullut äänentoistosta paljon ylistystä, olin silti lähes järkyttynyt miten eroteltu, selkeä, vaikuttava ja silti verrattain hiljainen äänentoisto oli. Jonne: Sen lisäksi, että tämä oli ensimmäinen kertani Dalindèon keikalla, en minäkään ollut aiemmin vieraillut G Livelabissa. Äänentoisto oli kieltämättä häkellyttävää tasoa! Vaikka katsoimme keikkaa sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä suurehkon etäisyyden päässä bändistä, soitto
kuului kuin olisimme seuranneet esitystä eturivin tuntumassa. Yhtyeelle ominainen rockimpi särmä tuli myös ihan kivasti esiin, vaikka hillitty äänenpainetaso muistutti, että kyse on ennen kaikkea jazzbändistä. Gabriel: Kallio -levyltä tuttu rautalankakitaran ja torviriffien yhdistely ovat kyllä kehittyneet selkeästi jazzillisempaan suuntaan tällä levyllä. Keikan esittelyssä mainittiin musiikin suurimmiksi vaikutteiksi “Miles Davisin 1970-luvun taitteen varhainen fuusio, Charles Mingusin yhtyeiden räjähtävä live-energia ja Sun Ran psykedeelinen avaruus-jazz”. Aivan yhtä kauas kiertoradalle kuin Davisin Bitches Brew tai Sun Ran Heliocentric worlds of Sun Ra ei musiikki lähtenyt, mutta selkeä muodon rikkomisen ja musiikin ajallisen ulottuvuuden meditointi oli konsertissa läsnä. Dalindèosta tuskin ikinä tulee kuitenkaan 2020luvun free jazz virtausten edustaja. Jonne: Ja hyvä niin! Tuoreen EP:n uudenlaisesta musiikillisesta linjasta huolimatta perjantain 13. päivän keikka tarjosi yhtenäisen kokonaisuuden bändin uutta ja vanhaa tuotantoa. Kahden edellisen levyn sekä yhden EP:n soundin edustaessa toisiinsa nähden hyvin samanlaista musiikillista ympäristöä uuden EP:n tyyli on mielestäni hyvin luonnollinen kehitysaskel yhtyeelle. Aikaisempien julkaisujen myötä yhtye on löytänyt oman identiteettinsä ja varmaan myös suuremman kuulijakunnan. Keikalla hyvin edustettuna olevan
vanhemman materiaalin myötä olikin ilahduttavaa huomata, että uusi suunta jatkaa luontevasti siitä, mihin itsekin yhtyeen musiikissa aikoinaan tykästyin. Edellisen albumin kappaleiden nyanssit nousivat liveolosuhteissa myös paremmin esiin; esimerkiksi Leaving Lalibelan perkussio-osuudet pääsivät vasta keikalla oikeuksiinsa. Gabriel: Peräti jo vuonna 2003 perustettu yhtye alkaa olla jo aikuisiässä ja sen kyllä kuulee yhteissoiton luontevuudesta. Konsertti oli myös synkällä tavalla juhlava, välispiikkien synkät teemat yhdistyivät vallitsevaan COVID19-tilanteen tuomaan epätietoisuuteen ja ahdistukseen. Kotiin päin kävellessä muistan kummallisen tunteen, kun toisaalta mielessä oli hienon konsertin tuoma inspiroitunut olo ja toisaalta tieto siitä, että livemusiikkia ei hetkeen enää pääse kuulemaan. Perjantaina 13. päivä Dalindèo soitti, ja sen keikan tulen kyllä muistamaan. Jonne: Samaistun vahvasti tunnelmiin. Keikalle kävellessä mieliala oli odottava ja jännittynyt, keikalta lähtiessä edelleen jännittynyt mutta vaikuttunut. Tunnelmallinen tilaisuus oli hieno tapa jäädä odottelemaan seuraavaa mahdollisuutta kuulla livemusiikkia.
Daliléo vuonna 2016. Kuva: Miikka Pirinen. // 1313 SSYYNNKKOOOOPPPPII //
Transatlanttiset – Geodesics TEKSTI Sonja Kaipainen
G
eodeesi tarkoittaa kahden pisteen lyhintä mahdollista reittiä pallon kaarella. Matemaattinen termi tuoreen helsinkiläisen jazzyhtyeen debyyttialbumissa viitannee samaan kuin kokoonpanon nimikin – mantereiden väliseen ihmisten yhdistymiseen. Transatlanttiset julkaisi Geodesics-albuminsa osuvaan aikaan. Ilmakehä Atlantin valtameren yläpuolella on vaiennut lentoja vilisevästä arjesta. Teema kolahtaa keskellä pysähtynyttä maailmantilaa. Onneksi musiikilta ei tarvitse eristäytyä! Laulaja-huilisti Josefiina Vannesluoman kokoama Transatlanttiset pursuaa ilmaisuvoimaa. Vannesluoman lisäksi siihen kuuluvat Tomi Nikku (trumpetti, flyygelitorvi), Mila Laine (sello), Jesse Ojajärvi (rummut) sekä amerikkalaisbasisti Lowell Ringel. Geodesics on kuin kertomus, joka alkaa seesteisellä mutta lämmintunnelmaisella valssilla Kiitos. Kappale alkaa odottavalla introlla, jossa huilu ja sello luovat pienin intervallein jännitteisen taustan trumpetin melodialle. Komppi hiipii introon mukaan antaen esimakua keinuvasta teemasta, joka
14
// S Y N K O O P P I
alkaa avoimen soinnun fermaatin jälkeen. So Far Yet So Close Together on edellistään rytmisesti liikkuvampi. Teoksessa on selkeä draaman kaari. Kappale alkaa ja päättyy leikittelevällä ja ilmavalla teemalla. Väliosan fryygistä dominanttiasteikkoa noudattavat tarttuva bassoriffi ja melodia luovat kontrastina keveämmälle teemalle mielleyhtymiä egyptiläiseen tai arabialaiseen musiikkiin. Silent, Mostly aloittaa selkeän suvantovaiheen. Wanderer’s Lamentin rauhallisen alun jälkeinen avantgarde yllättää ja toimii juonen käännekohtana. Harhailijan valituksen jälkeen tarina hyppää tunnelmasta toiseen. Duurivoittoinen ja valoisa Det Var En Dag muistuttaa suorarytmisellä poljennollaan pohjoismaista kansanmusiikkia. I Follown ja Her Biasin laululyriikat eivät ole musiikin keskiössä, vaan kiinteänä osana kokonaisuutta. 5/4-tahtilajissa keinuva I Follow on levyn
Kuva: Elian Mikkola / Transatlanttiset.
vaikuttavin sävellys. Haikean mystinen lauluteema johdattaa luontevasti instrumentaaliosaan. Ennen teemaan palaamista huilukeskeinen väliosa laskee loistavaan bassosooloon. Levyn päättävä Almost Silent sulkee ympyrän viittauksella aiempaan suvantovaiheeseen. Geodesics on perin miellyttävää kuunneltavaa. Orgaaninen ja akustinen kokoonpano luo äänimaisemaan lämpimän ja maanläheisen soundin. Sellon ja basson tukeva pohja antaa juuri sopivasti tilaa trumpetille ja huilulle. Ojajärven melodinen rumpujen käsittely elävöittää kokonaisuutta. Kokoonpanon hyvän soundin ydin tuntuu olevan juuri välittömässä vastavuoroisuudessa. Kappaleiden sidosaineena on vapaa, mutta luonteva improvi-
sointi. Sovitukset ovat läpi levyn dynaamisia, mikä lisää kuuntelun kiinnostavuutta. Dynaamisuutta luovat erityisesti soitinten väliset vuoropuhelut vastamelodioiden ja rytmikuvioiden kautta. Amerikkalainen ja pohjoismainen musiikkiperinne yhdistyvät tässä esikoisalbumissa luovaan ja lyyriseen improvisaatioon – sitten vain geodeesia pitkin mantereille!
S Y N K O O P P I //
15
Call & Response KYSY MUSIIKISTA – ASIANTUNTIJA VASTAA
Lukijoiden kysymyksiin vastaa Tuupa Recordsin toimitusjohtaja Jussi Isokoski.
Nimimerkki: Iso-Pebe Aiheuttaako koronavirus pysyviä muutoksia musiikkimarkkinoihin, vai elpyykö se ajan saatossa entisiin uomiinsa? Jussi: Uskon, että Live Stream -keikkojen yms. tarjonta tulee lisääntymään ja artistit siirtyvät vielä vahvemmin verkkoon. Tämänkaltaiset esiintymiset voivat avata artisteille myös uusia kustannustehokkaita keinoja paikata fyysisten tallenteiden myynnin hiipumisen jättämää aukkoa.
Nimimerkki: Skeptinen Voiko taidetta tehdä rahan vuoksi? Jussi: Klassikko, ikuisuuskysymys, jota en ole saanut vielä itsekään selvitettyä. Mutta olisihan se hienoa tehdä vain taidetta.
Nimimerkki: Utopisti Millaista musiikki olisi ilman markkinajärjestelmää? Jussi: Veikkaan että ilmaisu ja kappaleiden rakenteet olisivat huomattavasti kokeilevampia.
16
// S Y N K O O P P I
Nimimerkki: Utelias Mitä hyvää on musiikkimarkkinoissa? Jussi: Työllistävä vaikutus. Menestynyt artisti työllistää valtavan määrän porukkaa sekä välillisesti, että suoraan.
Nimimerkki: Simba Onko suomalaisilla musiikkimarkkinoilla epätasaarvoa ja kuinka se mahdollisesti ilmenee? Jussi: Epätasa-arvoa on vaikea mitata. Tosin esimerkiksi Emma-gaalan tai Musiikki & Median osallistujat saattavat luoda epätasa-arvoisen vaikutelman. Piirit ovat pienessä maassa pienet ja raha puhuu. Ja toisaalta menestyjät ovat yleensä menestyksensä ansainneet.
Nimimerkki: Nooan markkinat Mitä musiikkimarkkinoiden toimijat voisivat Suomessa oppia koronakriisistä? Jussi: Saman kuin kaikki ihmiset. Se selviää kuuntelemalla Jarkko Martikaisen “Kaikki me kuolemme pian” -kappaleen ja sisäistämällä sen sanoman.
Jussi Isokoski. Kuva: Eric Roset.
Nimimerkki: Markki Minkä suomalaisten musamarkkinoiden yhden merkittävän ilmiön nimeäisit viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta? Jos on pakko! Jussi: Kai se pitää suomirapin ilmiömäinen nousu aina iskelmäkanaville asti nostaa jalustalle. Lahden lahja maailmalle ei pelkästään saavuttanut kaikkea, vaan näytti muille, mitä kaikki on. Pitää muistaa, että suurin osa suomirapin kiintotähdistä toimi alkuvaiheessa hyvin omaehtoisesti. Vaikka rap-artistit ovatkin yhtiötäni paljon työllistäneet, en ole jostain syystä oppinut räpistä pitämään. Poikkeuksen tekevät tosin saamelaisräppärit Ailu Valle ja Amoc.
Nimimerkki: Peukaloinen Miten myöhäiskapitalismin käy? Ja soundtrackisi sille? Jussi: Termi luo ajatuksen kapitalismin myöhäisestä vaiheesta ennen sen loppua. Voi olla että elämme aikaa, jolloin kohta (huom. toivottavasti) siirrymme resurssipohjaiseen talouteen. Ongelma piileekin siinä että järjestelmän muutos tarkoittaa valtasuhteiden muutosta. Kuvaava kappale lienee punk-yhtye Appendixin “Raha ei oo mun valuuttaa”.
S Y N K O O P P I //
17
RISTISANATEHTÄVÄ – RATKAISE JA VOITA! Aino Lyra
Lähetä kuva täytetystä ristisanatehtävästä yhteystietojesi kera osoitteeseen paatoimittaja.synkooppi@gmail.com. Synkooppi ry:n puheenjohtaja Aino Lyra arpoo oikein vastanneiden lukijoiden joukosta yhden voittajan, joka saa palkinnoksi VUODEN SYNKOOPPI-LEHDET ILMAISEKSI!
korukivet manner valmistaa hissejä
keikalla
keissi amk kaislat astiat viljelykasvi työkulta
suosittu Walker
kappale
kielto
vaate lehti aava
et
meri
en
is
Andersson
on
tie startti runo
–maa
Suomi, Saksa, Ranska
et
e
Ik
um kk nu
eli
metku
korttipeli
jne.
mi
puuha kaupunki Ranskassa
Zayn suu
opus mitta
päällä uni-
toinen
alterlepo
pastat
av us
tukeille
jatkojohdot
ta ja t
18
// S Y N K O O P P I
es
vilja
pr
ra
kupla
ka
ravintola soi -
sa
mukit
ta
maa
t
Janne
äännellä
O P. 14 0 I L M E ST Y Y SY KSY L L Ä 20 20 ! JUTUT:
TILAUKSET:
Opus 140:n teemana on MUSIIKKI JA MAISEMA. Mitä ovat musiikilliset maisemat ja miten ne syntyvät? Kuinka musiikki ja luonnonsuojelun teemat kohtaavat? Millaista musiikkia tai musiikintutkimusta tehdään ilmastonmuutoksen muokkaamassa maisemassa? Tulisiko myös äänimaisemia suojella? The theme of the magazine is MUSIC & LANDSCAPE. What is a musical landscape and how are they created? How do the themes of music and environmentalism coincide? What kind of music or musicology will be created in a landscape shaped by climate change? Should soundscapes be protected?
Tilaa osoitteesta synkooppilehti.wordpress.com tai toimitussihteeriltämme: toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com Lehden vuosikerta eli neljä opusta maksaa 20 €. Irtonumeroita voi tilata toimitukselta tai ostaa kirjakauppa Gaudeamus Kirja & Kahvista (Vuorikatu 7) hintaan 6 € /numero.
Ilmainen verkkolehti osoitteessa: https://synkooppilehti.wordpress.com Painolehden näköisversio osoitteessa: www.issuu.com/synkooppi
Jos teema herättää sinussa juttuideoita, voit lähettää ne osoitteeseen paatoimittaja.synkooppi@gmail.com. Myös jutut teeman ulkopuolelta ovat enemmän kuin tervetulleita! Opukseen painettavien kirjoitusten ja kuvitusten deadline on 20.8.2020. Mikäli haluat arvioida tuoreen levy- tai kirjajulkaisun, ota yhteys toimitussihteeriin osoitteeseen toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com arvostelukappaleen saamiseksi. Kuvitukset lähetetään myös taittajalle: taittaja.synkooppi@gmail.com Sävykuvien resoluution tulee olla vähintään 300dpi. Liitä mukaan kuvaajan nimi tai nimimerkki. Kuvien toimittajan tulee myös huolehtia kuvien käyttöoikeudesta. Synkooppi-lehti pidättää oikeuden juttujen muokkaamiseen tarvittaessa. S Y N K O O P P I // 19