Oulun ylioppilaslehti 1/2022

1

1/2022 | 24.22022 | 62. vuosikerta

Tässä lehdessä

3 Päätoimittajalta

15 Kolumnisti Heidi Niemi Heidi pohtii perinteiden syvintä tarkoitusta ja paineita niiden

Kampuskiistan lieveilmiöt kauhistuttavat keskustelua seuraavaa

noudattamisesta. .

päätoimittajaa.

4 Ajankohtaista OYY:n hallitus järjestäytyi. Samoin tekivät psykologian opiskelijat ja

16 Yritätkö sinäkin olla ”se tyttö”?

Joko olet törmännyt TikTokin That Girl -trendiin?

Oulun yliopiston hallitus.

18 Heimoveljemme idästä 9 Päähenkilö Helena Petäistö on raportoinut suomalaiselle Euroopan

Vienankarjalaiset kiusattiin sotien jälkeen hiljaiseksi. Nyt kulttuuri elpyy, mutta kylmät tuulet puhaltavat jälleen.

kuohunnasta yli kolme vuosikymmentä.

20 Improvisaatioteatteria yli tiedekuntien rajojen 10 Unohdettu pala historiaa Oulun yliopiston alueen opiskelija-asunnot ovat tyännä elämää.

Arsi Paananen ohjaa PahkiSpeksille improvisaationäytelmää, joka kertoo universumissa tapahtuneesta räjähdyksestä. .

Kaiken keskeltä löytyy kaksi hiljaista ja hylätyn näköistä rakennusta.

22 In English 12 Paluu juurille

Cultural Shocks: Is the grass always greener?

Autenttisuus on muodissa, perinteet eivät.

27 Kolumnisti Petra Uusimaa Petra pohtii kolumnissaan omaa suhdettaan perinteisiin.

2

Kuinka käy yhteisöllisyyden?

1/2022

PÄÄTOIMITTAJALTA | Tuuli Heikura tuuli.heikura@oyy.fi

24.2.2022 62. vuosikerta

Keskustakampushankkeesta on tullut koko Oulun asia, joka jakaa niin poliittista päätöksentekoa, kaupunkikehitystä ja yliopiston tiedekuntia leireihin.

Mitä käy Oulun yliopiston ympärillä vallinneelle perinteikkäälle yhteisöllisyyden kulttuurille?

Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton.

Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2022 neljä kertaa.

Yliopiston hallituksen päätöksen jälkeen painetta on osoitettu niin kaupungin päättäjien kuin yliopiston eri hallinnollisten elimien suuntaan.

Mielipiteitä ja kannanottoja esitetään julkisesti eri medioissa monelta taholta pyrkimyksenä vaikuttaa niin päätöksentekoon kuin yleisiin mielipiteisiin. Keskustelu ja mielipiteiden esittäminen on paikoin ollut kiivastakin, erityisesti opiskelijoiden puolelta.

Matka jatkuu verkossa osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi

Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta!

Tunnen jännittyneisyyden kiristävän puristuksen rinnassani avatessani artikkeleiden kommenttiosiot saatika Jodelin, millaisiin henkilökohtaisuuksiin kanavissa tänään mennään. Vaikka työnkuvani puolesta koen velvollisuudekseni seurata keskustelua objektiivisena osapuolena, en voi välttyä empatian ja surun tunteilta huomatessani useiden keskusteluiden sävyn.

PÄÄTOIMITTAJA Tuuli Heikura paatoimittaja@oyy.fi 040 526 7821

Erityinen huoli herää korkeakouluyhteisön yhteisöllisyyden säilymisestä.

Hankesuunnitelman mukaan ensimmäiset osat uudesta kampuksesta otettaisiin käyttöön vuonna 2028, mutta mitä ehtii tapahtua yhteisöllisyydelle tässä ajassa?

TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Jenna Suutari, Petra Uusimaa, Maria Karuvuori, Anna-Sofia Tastula, Siru Tirronen, Zuojia Peng, Pablo Santur, Moustafa Khairi, Iida Iivonen, Maiju Putkonen, Suvi Rissanen, Heidi Niemi, Iina Tauriainen ja Raakel Vähärautio KANNEN KUVA Iida Iivonen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilan katu 1 2T-ovi, 1 krs.

90570 Oulu

toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta PAINO Kaleva 365, Oulu MAINOSMYYNTI business@oyy.fi PAINOS 2000 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238

3

”

Kampuskeskustelun keskiössä on ollut poikkitieteellisyyden säilyttäminen ja yhteisöllisyys vetovoimatekijöiden ohella. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että yhteisöllisyys korkeakouluopiskelijoiden Ääripäät huutavat on jo vaurioitunut silkkojen mielipidetoisilleen, mutta keskellä keskuudessa erojen vuoksi. Keskustelu on vahvasti polarisoitunutta, eri tahoja vaaditaan vuorotellen olevan ääni tuntuu ottamaan kantaa ja vuoroin taas syytetään takin jäävän kuulematta. kääntämisestä. Keskusteluissa vallitsee vahva tunnelataus, jolloin faktat jäävät usein huomioimatta. Ääripäät huutavat toisilleen, mutta keskellä olevan ääni tuntuu jäävän kuulematta.

Samoin toissijaiseksi seikaksi tuntuu jäävän konteksti. Sosiaalisen median vuorovaikutustyyliin kuuluu esittää asiat ytimekkäästi. Erityisesti sukupolville, jotka ovat kasvaneet tähän keskustelukulttuuriin, sama keskustelutyyli leviää myös muihin vuorovaikutustilanteisiin. Yksittäisiä virkkeitä irrotetaan kontekstista, möläytyksistä tehdään meemejä, ja harva jaksaa paneutua asiaan tarpeeksi kuunnellakseen tunnin puheenvuoron, josta tämä yksi 10 sekunnin viraaliksi noussut virke on peräisin. Toki ovathan kärjistykset mediaseksikkäämpiä ja algoritmitkin suosivat niitä paremmin, mutta kriittisyys pätee molempiin suuntiin —sitä on hyvä esittää, mutta entistä tärkeämpää itsenäisesti harjoittaa ennen kuin lähtee mukaan keskusteluun.

Rakentavan kritiikin esittäminen ja kiusaaminen ovat eri asia. Useat ihmiset ovat kampushankkeen kehittämisessä mukana omalla nimellään, mutta organisaationsa edustajina. Kun ryhdytään keskittämään energiaa henkilöiden historian kaiveluun ja henkilökohtaisten preferenssien panetteluun, emme edistä keskustelua — päinvastoin. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Ajankohtaista

TEKSTI Tuuli Heikura KUVAT Tuuli Heikura

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan uusi hallitus toivoo yhteisöllistä yliopistoa OYY:n hallitus vuodelle 2022 järjestäytyi kokouksessaan 24. tammikuuta. Uusi hallitus valittiin edustajiston kokouksessa 15.12.2021. Kahdeksanhenkinen hallitus koostuu kirjavasta joukosta eri alojen opiskelijoita, joilla kaikilla on kuitenkin sama tavoite hallituskaudelleen: yhteisöllinen ja näkyvä OYY.

O

YY:n vuoden 2022 hallituksen kautta värittävät useat projektit, jotka muokkaavat OYY:n toimintaa – brändiuudistus, linjapaperin uudistaminen sekä hyvinvointi- ja järjestöprojektit. ”Näiden projektien johdolla toteutamme missiotamme opiskelijoiden hyvän elämän puolestapuhujana”. ”Opetus- ja kulttuuriministeriöltä saatu rahoitus hyvinvointiprojektiin edesauttaa meitä paljon keskittämään resursseja hyvinvoinnin tukemiseen. Erityisesti korona-ajan vaikutukset tulevat luultavasti näkymään pitkään, ja hyvinvointiprojektin avulla pyrimme osaltamme vähentämään näitä negatiivisia vaikutuksia”.

Brändiuudistus kohdistuu pääosin viestinnän tehostamiseen. Tavoitteena uudistukselle on selkeämpi, näkyvämpi ja tunnistettava yhtenäinen visuaalinen ilme. Lisäksi nettisivut tullaan uudistamaan, jotta palveluille saadaan paremmin näkyvyyttä ja tieto niistä helpommin saataville opiskelijoille. Linjapaperin uudistamiseen mandaatti tuli edustajistolta. Uudistamisella päivitetään suuret poliittiset tämän hetken tarpeisiin sopiviksi. ”Haluamme jättää yhteisöllisen ylioppilaskunnan seuraavalle hallitukselle. Tavoitteinamme on edesauttaa ajattelutapaa, jossa kaikki ovat ylpeitä ollessaan Oulun yliopiston opiskelijoita, opiskelijoilla on selkeä kuva kuuluvuudesta osaksi tätä yhteisöä sekä vahvistaa oululaisen opiskelijan identiteettiä”. OYY:n mottona toimii ”Opiskelijan hyvä elämä”.

Tämä on myös hallituksen kaiken toimin-

nan johtoajatus, jatkuvasti kehittää opiskelijoiden koulutusta ja hyvinvointia.

Vallitseva koronatilanne vaikuttaa myös hallituksen toimintaan epävarmojen tulevaisuudenkuvien kautta. ”Tulevaisuuteen on melko vaikea ennustaa. Käynnissä olevien projektien konkreettiset toteutustavat ovat vielä epävarmoja, sillä emme tiedä, mikä tilanne tulee olemaan esimerkiksi muutaman kuukauden tai puolen vuoden päästä.” Erityisesti järjestöyhteistyön kehittäminen ja hyvinvointiprojekti hakevat vielä muotoaan toteutusten suhteen.

Opiskelijat opiskelijoiden asialla Hallituksen jäsenet haluavat muistuttaa, että he istuvat tässä pöydässä opiskelijoita varten. ”Niin kliseisesti kuin se onkin sanottu, olemme täällä teitä varten. Jokainen asia, mitä teemme, tehdään opiskelijoita ajatellen ja heidän asioita parantaakseen. Toivomme hyvää yhteistyötä opiskelijoiden kanssa.” OYY:tä on kritisoitu etäiseksi opiskelijoille. Hallitus toivoo pystyvänsä muuttamaan tätä. Sama tavoite on ollut aikaisemmillakin hallituksilla. ”Meidän täytyy parantaa OYY:n olemassaolon tarkoituksen esilletuomista ja hallituksen merkitystä opiskelijoiden edunvalvojana”, kertoo puheenjohtaja Lotta Leinonen.

Iikka Kokkoniemi lisää toivovansa, että vaikka useat heistä ovat siirtyneet ainejärjestötoiminnasta nyt toiseen organisaatioon, koettaisiin heidät edelleen helposti lähestyttäviksi. ”Olen edelleen sama ihminen ja samalla tavalla opiske-

lija kuin muutkin.” Myös järjestöyhteistyön uudistuksen myötä tähän ongelmaan toivotaan pystyä tuomaan muutos. ”Entistä läheisempi yhteistyö auttaa tuomaan OYY:n hallitusta lähemmäs niin kiltoja kuin harrastejärjestöjä”, mainitsee Viljami Viinikka, joka toimii järjestösektorilla.

Hallitus on jo ehtinyt kohtaamaan kritiikkiä julkaistessaan 27.1.2022 kannanoton, jossa pyrittiin vetoamaan päättäjiin pitkäjänteisen päätöksenteon puolesta.

OYY:n hallitus puhuu kannanotossaan uudisrakentamisen olevan kestävämpi ja kustannustehokkaampi ratkaisu pitkällä aikavälillä verrattuna Linnanmaan kampuksen peruskorjauksiin. Kannanoton on kuitenkin ymmärretty puhuvan keskustakampushankkeen puolesta, mikä on aiheuttanut paljon negatiivista keskustelua hanketta vastustavien opiskelijoiden keskuudessa.

Kannanotossa haluttiin tuoda esiin uusi näkökulma tilakeskusteluun vanhojen kannanottojen rinnalle. ”Halusimme korostaa opiskelijoiden tarvetta saada opiskella terveellisissä ja turvallisissa tiloissa”, kommentoivat OYY:n hallituksen puheenjohtaja Lotta Leinonen ja 2. varapuheenjohtaja Suvi-Anna Salminen.

Leinonen kertoo tiedostavansa, että tehdessä rohkeaa edunvalvontaa pistää itsensä haavoittuvaiseen asemaan. Hän kuitenkin muistuttaa, että keskusteluissa pitäisi olla tilaa avoimelle keskustelulle, kaikille mielipiteille ja pitää mielessä muita kunnioittava ilmapiiri.

4

LOTTA LEINONEN, KAUPPATIETEET / PUHEENJOHTAJA

VILJAMI VIINIKKA, KEMIA / VPJ, JÄRJESTÖSEKTORI

Miksi hait hallitukseen?

Miettiessäni, mistä saisi uusi haasteita sekä pääsisi hyödyntämään aiemmin hankittua kokemusta ainejärjestötasolta, OYY tuntui kiinnostavalta. Huomasin, että täällä käsitellään juuri itseä kiinnostavia asioita. Lisäksi tämä on arvokasta kokemusta organisaation hallituksessa toimimisesta.

Mitä haluat saavuttaa hallituksessa?

Parantaa OYY:n näkyvyyttä ja kuuluvuutta niin opiskelijakentällä kuin muihin sidosryhmiin, että olisimme kaikille näkyvä ja kuuluva kumppani. Haluan käyttää minulle annetut vaikuttamisen paikat ja jatkaa työtä, jota OYY:lla on pitkään tehty.

2019 > Edustajiston varajäsen 2016-2017 2019 Lukion piskelijakunnan hallitus, pj Finanssi ry Nuoristovaltuusto koulutuspoliittinen toimikunta

2020 > Halloped 2020 Finanssi ry hallitus, kopo

2019-2020 Suma ry, sihteeri

2022 Edustajisto varsinainen jäsen

IIKKA KOKKONIEMI, MATEMAATTISTEN AINEIDEN OPETTAJA / SOSIAALIPOLIITTINEN SEKTORI

Miksi hait hallitukseen?

Olin toiminut kaksi vuotta varaedaattorina, mutta koin ettei minulla ollut tarpeeksi tietotaitoa tai uskallusta hallitustoimeen. Osallistuminen Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokoukseen antoi ensimmäisen kokemuksen siitä, että vaikka ei tiedä niin paljoa niin pystyy silti vaikuttamaan ja tuomaan omaa näkökulmaa asioihin.

Mitä haluat saavuttaa hallituksessa?

Niinkin kliseisesti kuin se onkin sanottu, haluan kasvaa ihmisenä ja laajentaa omaa tietämystäni valmistaen itseäni valmiimmaksi työelämään ja oppia syvemmän olemuksen asioista.

2019 Sigma ry, tiedottaja

2020 LuOpiO ry, rahastonhoitaja

2019-2020 Edustajiston varajäsen 2020-2021 Tieteellisten ryhmänjohtaja

2020 OYY:n edustaja SYL liittokokous

2021 Lapio ry uudelleenperustaminen, sihteeri ja suhdevastaava 2021 2021 Ohari ry, OLuT ry, sosiaalipoliittinen vastaava tapahtumavastaava

ARWA BENKHEROUF, ARCHITECTURE / KANSAINVÄLISYYSSEKTORI

Mitä haluat saavuttaa hallituksessa?

I want to develop my leadership and negotiation skills, while giving back to the student community that has accepted me to be a part of it and showed me, what student life is.

Miksi hait hallitukseen?

Halusin uusia kokemuksia ja jatkaa vaikuttamistyötä. Yksi motiiveistani hakemiseen oli, että ylioppilaskunnan päätöksenteossa olisi myös Teekkareita.

Mitä haluat saavuttaa hallituksessa?

Halusin uusia kokemuksia ja jatkaa vaikuttamistyötä.

Yksi motiiveistani hakemiseen oli, että ylioppilaskunnan päätöksenteossa olisi myös Teekkareita.

2019 > Oulun yliopiston Prosessikilta ry 2017-2020 SPR:n nuorisotoimikunta

2021 Oulun Teekkariyhdistys ry, sihteeri ja hallituksen jäsen

2019 Oulun Teekkariyhdistys ry

LOTTA ELLONEN, KASVATUSTIEDE / KOULUTUSPOLIITTINEN SEKTORI

Miksi hait hallitukseen?

Minua kiinnostaa kaikkien opiskelijoiden edun ajaminen, ja OYY:stä saa kokemuspintaa siihen. Olen aiemmin toiminut hiljattain toimintansa aloittaneissa järjestöissä, joten OYY on hyvä vastapaino siihen. Lisäksi tämä on hyvää kokemusta isommassa organisaatiossa työskentelystä.

Mitä haluat saavuttaa hallituksessa?

Keskittyä koulutuspolitiikkaan, koska haluan oppia yliopiston tavoista tehdä päätöksiä. Iso projekti tulee olemaan linjapaperin uudistaminen. Lisäksi tavoitteenani on kehittää yliopiston sisäistä vertaistuellista kopotoimintaa, että myös ainejärjestötasolla kaikilla olisi edellytykset laadukkaaseen kopo-toimintaan.

2019 Kattojärjestö Kaski, viestintä ja edunvalvonta 2017-2018 Motiva ry, tapahtumat, fuksit ja valokuvaus

2020 Oulu Entrepreneurship Society, sihteeri ja yhteisövastaava

2019 2019 Edustajiston Motiva ry, varajäsen rahastonhoitaja, SKOL-vastaava, tietosuoja

2020-2022 SKOL, EPALE-lähettiläs

2020-2021 Edustajiston jäsen

Miksi hait hallitukseen?

Minulla on aiempaa kokemusta opiskelijakunta -ja koulukouluvaikuttamisen tasoilta, joten tiesin mitä hallitustyöskentely vaatii ja toisaalta antaa. Taustalla vaikutti myös halu tuoda Kontinkankaan kampuksen puolta vahvemmin kuuluviin hallituksessa.

Mitä haluat saavuttaa hallituksessa?

Tärkeintä minulle on saada opiskelijoiden hyvinvointi keskiöön, edistää laadukkaiden palveluiden tuottamista sekä mahdollisuuksia huolehtia omasta ja yhteisön hyvinvoinnista niin paikallisen kuin valtakunnallisen vaikuttamistyön kautta. Henkilökohtaisesti haluan kasvaa ihmisenä.

2016 OSAKOn edustajisto

2020-2021 Kummitoiminta

5

2021 Mölkky- ja kyykkäseura vpj ja kilpailuvastaava

ESSI LEINONEN, TERVEYSTIETEET / HYVINVOINTISEKTORI

Miksi hait hallitukseen?

It has always been my dream to be in a position of influence and leadership. It doesn’t really matter where as long as I get to influence and further change. I am primarily interested in Student Services, where I can provide direct help and support to students.

Working for the board is a great possibility to fulfill this dream and to develop my leadership skills.

2020 Halloped, students’ wellbeing working group and equality and diversity committees

2018 Valenssi ry

TIITU-LOTTA PAJU, PROSESSITEKNIIKKA / TAPAHTUMASEKTORI

Mitä haluat saavuttaa hallituksessa?

Kehittää omaa osaamistani viestinnän parissa ja oppia niin järjestömaailmasta kuin edunvalvonnasta. Tärkeä osa hallitusvuottani tulee olemaan brändiuudistus, sen haluan viedä kunnolla läpi ja vahvistettua OYY:n asemaa ja näkyvyyttä opiskelijoiden palveluiden piirissä.

2020 OLuT ry hallitus, sihteeri

2020 OLuT ry, pj

2015 Lumijoen 4H -hallitus, vpj

2021 Finanssi ry Hallitus, pj Kylteripuheenjohtajien verkosto, vpj

Miksi hait hallitukseen?

Ylioppilaskunta on koko opiskeluajan tuntunut itselle omalta paikalta ja läheiseltä. Halusin päästä tekemään edunvalvontaa laajemmassa mittakaavassa.

Lisäksi tämä on arvokasta kokemusta organisaatioviestinnän tekemisestä sekä itsensä kehittämisestä niin edunvalvonnan kuin ammatillisesta näkökulmasta.

2020-2021 Suma ry, hallitus, kopo & sopo

Mitä haluat saavuttaa hallituksessa?

Haluan tuoda järjestöjen kautta OYY:tä lähemmäs opiskelijoita ja tuoda paremmin esiin kulissien takana taaphtuvaa edunvalvontaa. Yksi projekteistani on järjestökummitoiminnan uudistaminen. Lisäksi tavoitteenani on osallistaa enemmän Kontinkankaan kampusta.

2013-2014 Lukion opiskelijakunnan hallitus

SUVI-ANNA SALMINEN, SUOMEN KIELI / 2.VPJ, VIESTINTÄSEKTORI

2015 Lukion opiskelijakunnan hallitus, pj

Miksi hait hallitukseen?

Olen pyörinyt eri kokouksissa ja vaikuttamisen paikoissa jo polvenkorkuisesta, joten toiminta tuntuu luontevalta – tämä on ikään kuin luontainen jatkumo järjestöuralle.

2020 Self-Hack facilitator

2015-2016 OSASTO ry, kansanvälisyysvastaava, sihteeri, tapahtumavastaava ja tuutorvastaava

2017 Osakon hallitus, pj

2018 OSAKOn edustajisto, vpj

Ajankohtaista

TEKSTI Tuuli Heikura KUVA Tuuli Heikura

Defenssit tulille Ensimmäiset Oulun yliopiston psykologian tutkinto-ohjelman opiskelijat aloittivat opintonsa alkusyksystä 2021. Jo ensimmäisten koulupäivien aikana syntyi ajatus oman ainejärjestön perustamisesta. ”Kyllä me heti jo ekoilla viikoilla aloimme ideoida haalareiden värejä ja nimiä”.

Ainejärjestön perustamiseen vaan liittyy muutakin, ja lopulta perustamiskokous saatiin järjestettyä 26. marraskuuta 2021, jolloin Defenssi Ry virallisesti liittyi muiden Oulun yliopiston aine- ja harrastejärjestöjen moninaiseen joukkoon.

U

uden luominen vie aikaa. Vaikka omasta takaa intoa ja tekemisen meininkiä uusilla opiskelijoilla riitti, ei ainejärjestön perustaminen ole sujunut sormia napsauttamalla. ”On siinä haasteita, mutta pienellä porukalla. tehdessä on helppo kertoa mielipiteitä ja keskustella ideoista. On mahtavaa päästä tyhjästä luomaan ihan uutta, kyllä se kokemus on kaiken arvoista”, kertovat Defenssi ry:n hallituksen jäsenet Ida Kautto, Katri Kantola ja Maija Mourujärvi.

Eniten aikaa menee kaikkeen byrokratiaan. ”Välillä nimiehdotuksemme odotti hyväksyntää patentti- ja rekisterihallituksessa, sitten toiminnan aloittamista seisotti tilien perustaminen pankkiin”.

Defenssi ry:n hallituksen jäsenet kiittävät hallituksen puheenjohtajaa Elli Reinolaa, joka antoi todella suuren panoksen alussa toiminnan käynnis-

tämiseen. ”Tulimme kokoukseen ja Elli oli tehnyt valmiiksi säännöt ja muut dokumentit, hän teki jo alussa todella paljon töitä tämän eteen.”

Kautto, Kantola ja Mourujärvi ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että ainejärjestöä perustaessa ujous karisee. ”Täytyy osata kysyä neuvoa”. Apua ja neuvonantajia Defenssi ry:lle onkin riittänyt.

Alussa Motiva ry otti uudet fuksit siipiensä alle. ”He suorastaan adoptoivat meidät ja auttoivat alkuun.” Myös pienryhmäohjaajat antoivat panoksensa. Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) jakoi ammatillista järjestötietämystään. ”Yhteisöasiantuntijaa Eetu Leinosta konsultoimme monessa asiassa ja hän oli perustamiskokouksessammekin mukana”. ”OYY:n aktiiviklubeilla helmikuussa olimme aktiivisesti mukana, sieltä sai todella hyvän pohjan toiminnalle ja mitä eri pestit järjestön sisällä sisältävät”.

Yhteisöllisyyttä ja edunvalvontaa Defenssi ry jakaa kiltahuoneensa kasvatustieteiden tiedekunnan järjestöjen kanssa, mikä luo yhteisöllisyyden tunnetta, vaikka psykologia ei kasvatustiedettä olekaan. ”Täällä olemme kuitenkin kasvatustieteiden tiedekunnassa”. Pienelle tutkinto-ohjelmalle tämä luo yhteisöllisyyden tunnetta. ”Olemme kuitenkin olleet yhteydessä myös muiden yliopistojen psykologian opiskelijoihin ja heidän ainejärjestöihinsä, meidät on otettu hyvin vastaan”.

Lisäksi Suomen psykologian opiskelijain liitolta (SPOL) saavuttiin Helsingistä ja Tampereelta asti pitämään uusille opiskelijoille paikan päälle ilta, jossa he kertoivat toiminnastaan ja vastasivat kysymyksiin. ”Tällä hetkellä suunnittelemme yhteisiä ekskursioita muiden kaupunkien psykologian opiskelijoiden kanssa”.

Ainejärjestön toimivat tärkeinä eliminä 6

opintoalojen edunvalvonnan kannalta. Kysyttäessä, miksi uudet opiskelijat kokivat heti alussa tärkeäksi ottaa ainejärjestön perustamisen työn alle, vastaus oli yksiselitteinen. ”Vaikka olemme kasvatustieteiden tiedekunnassa, psykologia ei ole kasvatustiede.

Koska tutkintoalamme on niin spesifi, oma ainejärjestö palvelee paremmin opiskelijoiden etua pitkällä aikavälillä.

Samoin, koska olemme uusi tutkinto Oulun yliopistossa, on tärkeää, että meillä on valmiudet huolehtia tutkinnon kehittämisestä ja opiskelijoiden edunvalvonnasta.” ”Ja ovathan tapahtumat ja ryhmäytyminen myös tärkeitä osa-alueita ainejärjestöön kuulumisessa”.

Nimeksi valikoitunut Defenssi ry kuvailee hyvin uuden ainejärjestön missiota. ”Defenssi tarkoittaa puolustusmekanismia. Tavoitteemme on puolustaa ja tukea opiskelijoitamme opiskelijaelämässä”. Kautto, Kantola ja Mourujärvi lisäävät, että he haluavat toiminnallaan tuoda tasapainoa ja kivaa opiskelun keskelle samalla huolehtien, että opinnot sujuvat. ”Yliopistokokemuksessa ovat tärkeitä myös muut tähän elämänvaiheeseen kuuluvat asiat, se ei ole pelkkää itsekseen opiskelua.”

Defenssi ry pyrkii järjestämään monipuolista toimintaa. ”On sekä hyvinvointiin liittyviä juttuja että perinteisempiä opiskelijaelämän tapahtumia.”

Tähän mennessä Defenssi ry on ehtinyt esimerkiksi pulkkailemaan ja viettämään peli-iltaa etänä. Vuosijuhlia ei ensimmäisenä vuonna tulla näkemään.

”Se tuntui turhan isolta projektilta tämän kaiken muun perustamisen keskellä”. Hallituksesta kuitenkin paljastetaan, että jotenkin yksivuotista taivalta tullaan juhlistamaan.

Tekemisen meiningin ja kantapään kautta Alussa ainejärjestön perustamiseen ja toiminnan käynnistämiseen liittyvät moninaiset seikat voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä.

Pikkuhiljaa käytänteiden muodostuessa toiminta selkeytyy ja muuttuu koko ajan helpommaksi, rohkaistaan Defenssi ry:n hallituksesta. ”Vaikka edelleen on hieman sirpaleinen kuva ainejärjestötoiminnasta, nyt on jo ihan eri fiilis ja ote tekemiseen kuin esimerkiksi kuukausi sitten”, komppaa tapahtumavastaava Maija Mourujärvi.

Ajanhallintaa vaaditaan opintojen ja järjestötoiminnan yhdistämisessä. ”Toisaalta järjestötoiminta on myös itse valittu harrastus ja ajanviettoa ystävien kanssa”. Täytyy kuitenkin muistaa, että positiivisetkin asiat voivat kuormittaa ja rajoja täytyy oppia vetämään, vaikka toiminnasta nauttiikin.

Hallituslaiset neuvovat, ettei mokia kannata pelätä ja apua kyllä löytyy, kun osaa pyytää. Kömmähdyksiä tulee, mutta niistä oppii.

He myös kertovat saaneensa paljon itsevarmuutta tekemisen kautta. Järjestötoiminnasta oppii paljon työelämässäkin hyödyttäviä taitoja. ”Kommunikaatiota ja ryhmätyösken-

telytaitoja tarvitaan”, Mourujärvi erittelee. Sihteeri Katri Kantola kertoo, ettei ollut todellakaan ennen lukenut lakitekstejä, mutta nyt ne ovat tulleet hyvin tutuiksi. Koulutuspoliittinen vastaava Ida Kautto mainitsee ryhmän ohjaamisen ja esiintymistaitojen kehittyneen järjestötoiminnan myötä. ”Olen kotoisin Rovaniemeltä ja tietyllä tavalla ainejärjestötoiminta antaa kiintokohdan Ouluun. Olen osa tätä kaupunkia ja täällä tapahtuvia juttuja, se antaa kuuluvuuden tunnetta”, Mourujärvi kertoo. ”Merkityksellisyyden tunnetta”, yksilöivät haastateltavat kysyttäessä, mitä ainejärjestötoiminta antaa. ”Se luo vastuuntuntoa, kun vastaa myös muiden ihmisten asioista”.

Tärkeintä järjestötoiminnassa on pitää mielessä, että asiat riitelevät, ihmiset eivät. Täytyy muistaa olla joustava ja myötätuntoinen. Kritiikkiä täytyy uskaltaa antaa ja ottaa vastaan avoimen keskusteluilmapiirin saavuttamiseksi.

Psykologian opiskelijoilla tällaiseen on tietyt valmiudet ennestään jo opintojensa ja persooniensa puolesta. ”Ehkä olemme yleisesti ottaen reflektoivaa sakkia”. ’Kiitos’ on sanana heille tärkeä. ”Meillä on alusta asti ollut kirjoittamaton sopimus, että kiitämme ihan pienistäkin jutuista ja kunnioitamme kaikkien panosta yhteisen hyvän eteen.”

Haalareidensa väriä Defenssi ry ei suostu paljastamaan. ”Kyllä se toivottavasti hyvin pian selviää.” •

OYY yhteistyöhön Vamoksen kanssa: Vamos Mind Care -hanke tarjoaa tukea opiskelijoille Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ja Vamos Oulu ovat käynnistäneet vuoden 2022 alusta vuoden kestävän yhteistyöhankkeen matalan kynnyksen henkisen hyvinvoinnin tukipalveluiden tarjoamiseksi opiskelijoille. Hankkeessa tarjotaan yksilöohjausta, jonne voi hakeutua keskustelemaan jaksamisen, mielenterveyden tai elämänhallinnan haasteista.

Vamos Mind Care on vuoden kestävä projekti, joka toteutetaan OYY:n toimesta Oulun yliopiston tarjoamalla Universitas -rahoituksella. Projektin valmistelu aloitettiin marraskuussa 2021 tukemaan opiskelijoiden jaksamista YTHS:n pitkien jonotusaikojen sekä opintopsykologien palveluiden ruuhkautumisen vuoksi. Tällä hetkellä hanke tarjoaa vain yksilöohjausta, mutta tavoitteena on pystyä järjestämään myös vertaisryhmätoimintaa sekä hyvinvointia käsitteleviä seminaareja. ”Mielellämme järjestämme vertaisryhmätoimintaa, mikäli sellaiselle ilmenee tarvetta tai toiveita opiskelijoiden keskuudesta.”

“Hanke koettiin tärkeäksi, koska esimerkiksi YTHS:lle yhteydenotot mielenterveyssyistä ovat kaksikertaistuneet pandemian aikana ja opiskelijoilla on kova tarve tukipalveluille.” , kertoo OYY:n sosiaalipoliittinen asiantuntija Sanna Kangasniemi.

Vamos Mind Care tarjoaa ohjauksellista ja keskustelevaa tukea arjen hyvinvoinnin lisäämiseen yhdessä oman valmentajan kanssa.

Projektin vastuuhenkilö Sari Paihonen toimii valmentajana Oulun Vamoksella ja on kiinnostunut opiskelijoiden yksilöllisestä 7

kohtaamisesta ja psykososiaalisesta vahvistamisesta. Hanke on suunnattu yliopisto-opiskelijoille. Paihonen kuitenkin muistuttaa, ettei Vamokselta ketään käännytetä pois. Yksilöohjaus on tarvelähtöistä keskusteluapua, jonka tavoitteena on opiskelijan hyvinvoinnin lisääntyminen sekä omien vahvuuksien ja voimavarojen vahvistaminen. Valmennus on joustavaa, tavoitteellista, vapaaehtoista ja maksutonta, kertovat Paihonen ja Kangasniemi.

Vamos Mind Care -hankkeessa on helmikuussa otettu käyttöön myös walk-in -ajat. ”Nyt on käynnissä koekuukausi, jonka aikana testataan tarvetta walk-in -ajoille”. Walk-ineja järjestetään aina torstaiaamuisin klo 9.15-11 OYY:n toimiston tiloissa.

Paihonen on toiminut valmentajana myös samankaltaisessa Hyvinvointia korkeakouluopintoihin -hankkeessa, joka toteutettiin Lapin ammattikorkeakoulun ja Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä. Hanke keskittyi mielen hyvinvointiin ja opinnoissa etenemisen tukemiseen ja toimi Rovaniemen, Oulun, Kemin ja Tornion alueella. Tällöin hankkeessa olivat mukana kaksi hyvin erilaista koulua, jolloin myös opiskelijoiden tarpeet olivat erilaisia. ”Saimme paljon positiivista ja kiitettävää palautetta yksilöllisestä, tarvelähtöisestä toiminnasta ja siitä, että opiskelijat kohdattiin yksilöinä ja asioissa autettiin kokonaisvaltaisesti, apu ei siis rajoittunut vain opintoja koskeviin asioihin vain kaikkeen mielen hyvinvointiin”, Paihonen kommentoi hankkeen tuloksia. •

Lyhyesti Kaleva Media tuo uuden nuorille suunnatun radiokanavan Ouluun Kaleva Median tuottama radiokanava Radio Kaleva tähtää urbaanin pohjoisen äänitorveksi. Radio Kaleva käynnisti lähetyksensä maanantaina 21.2.2022.Kaleva Median luoma paikallisradio kuuluu FM-taajuuksilla Oulun (95,0 MHz) ja Raahen (95,7 MHz) seudulla ja on verkon kautta kaikkien kuunneltavissa.

Oulun ja Raahen seudulla kuuluva paikallisradio lähettää ohjelmaa arkipäivisin, radion aamulähetys ”Karjasillan sarastus” soi kello 7–11 ja iltapäivälähetys” Solistinkadun iltapäivä” kello 13–17. Alkuilloissa kuuluvat Radio Kalevan ja kumppaneiden yhteistyössä tuottamia erikoisohjelmat.

Kanavan kuuluvuus ei sijoitu vain ohjelma-aikoihin,, vaan kanavalla soi musiikki ympäri vuorokauden. Radiotoimitukseen kuuluvat päätoimittaja Sini Salmirinne ja juontaja-toimittajat Juhopekka Pietilä, Ville Muikkula ja Anna Kurttila. Radion uutiset toimittaa Kalevan uutistoimitus.

Uutislähetysten lisäksi radiossa tullaan avaamaan uutisten taustoja tuoden samalla esille Kalevan toimituksen arkea. Paikallisuutiset ovat tietysti radiotoimintamme selkäranka, mutta Radio Kaleva ei ole vain sanomalehden ääniversio vaan sillä on aivan oma äänensä. Radio tarjoaa Kalevalle taas uusia mahdollisuuksia kertoa pohjoisen tarinoita, toteaa Kaleva Median toimitusjohtaja Juha Laakkonen Kalevan tiedotteessa. •

Oulun yliopiston hallituselimet järjestäytyivät Oulun yliopiston hallitus järjestäytyi tammikuussa. Järjestäytymiskokouksessa hallitus valitsi puheenjohtajakseen kaudelle 2022–2023 ympäristöministeriön kansliapäällikön Juhani Damskin ja varapuheenjohtajakseen Väestöliiton tutkimusjohtajan ja tutkimusprofessorin Anna Rotkirchin. Molemmat ovat entuudestaan hallituksen jäseniä. Hallituksen sihteerinä jatkaa yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru.

Filosofian tohtori Juhani Damski (s. 1964) on toiminut ympäristöministeriön kansliapäällikkönä vuodesta 2020 ja Ilmatieteen laitoksen pääjohtajana vuodesta 2016 lähtien. Tätä ennen hän työskenteli yksikön johtajana liikenne- ja viestintäministeriössä vuosina 2013–2015.

Ennen ministeriöuraansa Juhani Damski on toiminut Ilmatieteen laitoksella vuodesta 1986 erilaisissa asiantuntija- ja johtotehtävissä.

Oulun yliopiston uusi kollegio valitsi puheenjohtajakseen professori Helka-Liisa Hentilän ja varapuheenjohtajakseen kauppatieteiden kandidaatin Lotta Leinosen. 24-henkisen yliopistokollegion tehtävänä on muun muassa vahvistaa yliopiston tilinpäätös ja toimintakertomus, päättää hallituksen jäsenmäärästä ja toimikauden pituudesta sekä valita yliopistoyhteisön ulkopuoliset jäsenet yliopiston hallitukseen. •

Jos haluat: Kokea Oulun kulttuuritoimintaa Kokeilla eri urheilulajeja Opetella uusia taitoja Kokeilla kaikkea edellä mainittuja muiden opiskelijoiden seurassa, liity mukaan!

Hyvinvointituutorointi on tarkoitettu jokaiselle Oulun yliopiston opiskelijalle.

Seuraa hanketta somessa hankkeen tiliä @hyvinvointihanke!

If you want to: Experience Oulu’s cultural activities Try out different sports Learn new skills Or all of those things with other students, join in!

Wellbeing tutoring is meant for every student of University of Oulu. Follow the project on instagram @hyvinvointihanke!

8

Päähenkilö

TEKSTI Raakel Vähärautio KUVA Anne Anttila

Euroopan sydämessä Berliinin muurin murtumisesta Suomen EU-jäsenyyteen – Helena Petäistö on raportoinut suomalaisille Euroopan kuohunnasta yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Nyt Oulun yliopiston kunniatohtori ja yksi Suomen tunnetuimmista ulkomaantoimittajista kertoo, miksi järjen sijaan kannattaa seurata intuitiota.

kasvaa ja Petäistö päätti töidensä ohessa tarjota kokeeksi muutamaa pariisilaiselämästä kertovaa juttua Kalevaan. Petäistön iloksi Kaleva julkaisi reportaasit ja pyysi niiHELENA PETÄISTÖ tä lisää. Pian Kauppalehti kuuli kirjoittavasta ekonomista Pa» toimittaja, kolumnisti, tietokirjailija, Eurooppariisissa ja halusi jutun. Petäistö esitelmöitsijä, MTV:n uutisten entinen Pariisin ja oli tullut tienhaaraan.

Brysselin kirjeenvaihtaja ”Töitä riitti niin paljon kuin » Oulun yliopiston kunniatohtori 2020 vain jaksoi tehdä. Ja minähän jaksoin, kun pääsin joka päi» Asuu Helsingissä ja Pariisissa vä uuden aiheen kimppuun mielenkiintoisiin paikkoihin ja tutustumaan uskomattomiin n lähdettävä tunnin varoitusajalihmisiin eri aloilta. Siinä se oli, uusi amla Pariisista Roomaan. Vatikaamatti, joka tuntui heti omalta.” Petäistö nista on tullut tieto, että paavi kertoo.

Johannes Paavali II:n viimeiset hetket ovat käsillä. Helena Petäistö kiiruhVuonna 1981 Suomeen perustettiin entaa lentokentälle. Koneen laskeutuessa simmäiset kaupalliset tv-uutiset. Freelance-toimittajan töitä tehnyt Petäistö Roomaan aikaa ei ole edes matkalaukun pestattiin MTV:n uutisten Pariisin avusodottamiseen. Toimittaja juoksee taksiin, joka kaahaa tv-kameroita ja ihmisiä tajaksi. Hän pääsi ensi töikseen raportoimaan televisioon historiallista hetkeä, kuhisevaan Vatikaaniin. Pietarinkirkon kun Ranska kielsi kuolemantuomion viivalaistu kupoli taustallaan Petäistö ehtii juuri ja juuri raportoimaan Seitsemän meisenä maana Euroopassa. uutisten suoraan lähetykseen.

O

Intuitio ja innostus käyvät käsi kädessä

Toimittaja, kolumnisti ja tietokirjailija Helena Petäistön ura on täynnä vauhdikkaita ja mieleenpainuvia tarinoita.

Toimittaja hänestä tuli puhtaasti vahingossa. Oulun tyttölyseon kasvatti kouluttautui Helsingissä ekonomiksi ja päätyi opintojen jälkeen vientitöihin pieneen ranskalaisfirmaan myymään pikaliittimiä teollisuudelle. Myyntityö pitkin Eurooppaa tutustutti Petäistön eri kulttuureihin: ”Nyt jälkeenpäin ajatellen se oli parasta pohjakoulutusta eurooppalaisuuteen, mitä olisi voinut ajatella, ja siitä on ollut korvaamaton hyöty toimittajan työssäni Euroopassa.”

”

Intuitio ja innostus käyvät käsi kädessä.

Hinku kirjoittamiseen alkoi pikkuhiljaa 99

Petäistön työura jatkui MTV:n ulkomaantoimittajana ja vuodesta 1990 lähtien toimituksen Pariisin ja Euroopan kirjeenvaihtajana. Raportoitavaa riitti Euroopan kuohuessa vuosikymmenten taitteessa. Berliinin muurin murruttua Petäistö kiersi juttumatkoilla Itä-Euroopan vapautuneissa maissa. Suomen EU-jäsenyyteen johtaneita maratonneuvotteluja Petäistö seurasi Brysselissä valvoen yli 40 tuntia.

Petäistön uran isoin skuuppi syntyi kuitenkin kotikamaralla, Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin vieraillessa Helsingissä vuonna 1989. Petäistö joutui kuvaajineen hiippailemaan neuvostojohtajan tiedotustilaisuuteen Finlandia-talolle, jonne MTV:llä ei ollut pääsyä.

Paikan päällä hän täräytti Gorbatšoville tabuna pidetyn kysymyksen: mitä Neuvostoliitto tuumisi, jos Suomi hakisi jonain päivänä Euroopan yhteisön jäse-

nyyttä? Elettiin kylmän sodan aikaa ja Suomi oli etenemässä varovaisin askelin kohti länttä.

Itänaapuri oli vain paria viikkoa aiemmin evännyt Itävallalta pääsyn Euroopan talousyhteisöön. Kaikkien ällistykseksi Gorbatšov totesi, että asia on Suomen päätettävissä. Petäistön kalastamaa vastausta syynättiin suurennuslasilla valtionjohdoissa ympäri Eurooppaa.

Työelämässä Petäistö neuvoo luottamaan omaan intuitioon. ”Intuitio ja innostus käyvät käsi kädessä. Kumpikaan ei ole järkiperäinen, mutta kun niihin tarttuu, lähtee urakin lentoon. Kun ryhdyin toimittajaksi aivan muunlaisen työputken jälkeen, oli se hyppy tuntemattomaan, mutta kun se tuntui oikealta valinnalta, eihän se voinut muuta kuin onnistua. Onnistuminen lisää vielä innostusta, ja se luo hyvän kierteen ja tuo draivia kaikkeen tekemiseen. Elinikäiseksi ohjenuoraksi siis uteliaisuus, kiinnostus ja innostus! ” Petäistö on raportoinut suomalaisille tarkkanäköisesti Euroopasta yli kolmekymmentä vuotta. Matkan varrella hän on kirjoittanut lukuisia tietokirjoja eurooppalaisista kaupungeista ja matkailusta. Nyt ”uutisoravanpyörä” on toimittajan mukaan takanapäin. Petäistö toimii nykyisin MTV:n Eurooppa-kolumnistina sekä suosittuna EU-esitelmöitsijänä. ”Niin paljon kuin olenkin aina nauttinut hektisestä uutistoimittajan työstä, nyt urani uudessa jäähdyttelyvaiheessa tunnen suurta iloa siitä, että saan viimeinkin kirjoittaa ja puhua vain niistä asioista, jotka koen merkityksellisinä. Kun ”tylsää” EU-esitelmää kuuntelee hievahtamatta innokas yleisö, josta moni esityksen jälkeen tulee hymyillen sanomaan: -Voi, en olisi arvannutkaan, että EU-asiat voivat oikeasti olla noin mielenkiintoisia! on se joka kerta valtava ilonaihe.” •

Ilmiöt

unohdettu pala historiaa TEKSTI Suvi Rissanen KUVAT Suvi Rissanen

Oulun yliopiston alueen opiskelija-asunnot ovat täynnä elämää.

Kaiken keskeltä löytyy kaksi hiljaista ja hylätyn näköistä rakennusta.

Rakennusten historian kaivelu kuitenkin paljastaa niiden kietoutuvan tiiviisti yhteen yliopistoalueen historian kanssa.

Puulinnanmaan vieressä on rivitalo kompleksi, Virkakatu 6. Se on ollut pitkään tyhjillään. Havupuut humisevat hiljaa, levittäen oksansa rakennusta kohden.

Lasten leikkipaikasta ovat rippeet jäljellä. Takapihan terassit ovat osittain lahonneet ja kaiteet kaatuneet.

Silti iltapäiväauringon loisteessa voi kuulla kaikuja menneisyydestä, lasten naurun ja ihmiset kesäaikaan terasseille juomaan iltapäiväkahvejaan.

Rakennuksen väri on lämmin punamulta ja terassit avautuvat etelän ja lännen suuntaan. Arkkitehdillä on selvästikin ollut visio viihtyisästä ja kodikkaasta taloyhtiöstä. Rakennus onkin suunniteltu alun perin asumiskäyttöön Oulun yliopiston työntekijöille.

Arkkitehtitoimisto Kari Virta vastasi rakennuksen suunnittelusta ja ensimmäinen osa rivitalosta valmistui 1977 ja toinen 1980. Kyseisen rivitalon suunnittelu oli kuitenkin vain pieni osa arkkitehti Kari Virran työuran suurimmasta projektista, joka oli Oulun yliopiston suunnittelu. Hänen toimistonsa suunnittelupöydillä saivat hahmonsa yliopiston ensimmäiset rakennukset jo 60-luvulla ja kaiken kaikkiaan hänen toimistonsa oli mukana kehityksessä kolmenkymmenen vuoden ajan.

Nykyisin tyhjillään seisovat rivitalot ovat nähneet useita eri omistajia, mutta tämänhetkinen omistaja

on Pohjois-Suomen opiskelijayhdistys. Rakennusten tulevaisuus kytkeytyy edelleen koko Linnanmaan tulevaisuuteen,kertoo PSOASIN kiinteistöpäällikkö Eerik Junnikkala. ”Alueelle on tehty selvityksiä ja tontin rakentamista ideoitu. Oulun Yliopiston kampusstrategia vaikuttaa koko Linnanmaan alueen opiskelija-asuntostrategiaan, joten hanketta ei ole lähdetty viemään eteenpäin, koska Yliopiston kampusstrategiasta ei ole päätöstä.”

Hiljainen lastentalo ylioppilaskylässä Oulun yliopistonkadun ylioppilaskylässä värikkäiden kerrostalojen välissä sijaitsee yksikerroksinen, laatikkomainen, tummanvihreän sävyinen rakennus. Ajalle tyypilliseen tapaan rakennus on tasakattoinen ja siinä on valesokkeli. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Risto Harju Ky ja se valmistui vuonna 1977. Pohjois-Suomen opiskelijayhdistys rakennutti sen Linnanmaan ylioppilaskylän päiväkodiksi, samalla kun ympärille nousivat hankkeen muut rakennukset.

Risto Harjun arkkitehtitoimisto oli 70-luvulla Pohjois-Suomen suurimpia ja hänen kädenjälkensä näkyy Oulussa useissa julkisissa rakennuksissa ja asuinalueissa. Monelle oululaiselle tutuin rakennus lienee Nallikarin paviljonki.

Harjun suunnittelemat Yliopistonkadun opiskelija-asunnot toimivat edelleen, mutta päiväkoti on ollut noin kymmenen vuotta tyhjillään. Lapset ja työntekijät joutuivat siirtymään toisaalle rakennuksen huonon kunnon vuoksi, kertoo PSOASIN kiinteistöpäällikkö Junnikkala.

Myös tämän rakennuksen sekä Linnanmaan opiskelija-asuntoinvestoinnit otetaan uudelleen tarkasteluun, vasta yliopiston sijoituspäätöksen jälkeen, hän toteaa.

10

”

Rakennusten tulevaisuus kytkeytyy edelleen koko Linnanmaan tulevaisuuteen.

Menneisyyden arkkitehtuurista voi ottaa opiksi Molemmat rakennukset edustavat 70-lukua ja niiden arkkitehtuurissa näkyy ajalle tyypillinen konstruktivismi eli rakenteellisuus, jonka teemana ovat rakenteet, kantavat rakennusosat ja elementtijako.Valitettavasti ajanjakson rakennuksilla on huono maine nykyaikana, sillä monet tekniset ratkaisut osoittautuivat lyhytikäisiksi.

Aikakauden vahvuuksista voisi kuitenkin ottaa opiksi. Usein parjatun aikakauden hyvään suunnitteluun kuuluvat toimivat pohjaratkaisut, valottaa arkkitehti Anu Soikkeli. Asumismukavuus ei useinkaan toteudu yhtä hyvin tämän päivän suunnittelussa. Opiskelijoille rakennetaan ahtaita ”koppeja”, usein kustannustehokkuuteen vedoten. Pienempien huonekokojen aiheuttamat ongelmat ovat jo tulleet näkyviin etätyöskentelyn lisääntyessä, Soikkeli toteaa. ”Verrattuna nykyiseen asuntosuunnitteluun esimerkiksi asuinkerrostalojen kohtuullinen runkosyvyys aikaansai valoisia asuntoja. Nykyiset kerrostalot ovat runko syvyydeltään suurempia, jolloin asuinhuoneista muodostuu pimeitä. Osa asuintiloista toteutetaan jopa ikkunattomina, mikä ei 1970-luvulla olisi ollut mahdollista.”

Aikakauden asuntojen toimivuuden suunnittelu oli neliön tarkkaa hommaa. ”Aikakauden asunnot ovat nykymitoitukseen verrattuina väljiä ja siksi myös muuntojoustavia. Mitoitusnormit ohjasivat suunnittelua, ja siksi esimerkiksi olo-

11

huoneilla oli minimi leveysmitat, ja makuuhuoneisiin tuli mahtua myös työpöytä, ” Soikkeli kertoo.

Molemmat rakennukset kertovat mielenkiintoista tarinaa arkkitehtuurin sekä Oulun yliopiston historiasta. Samalla ne ovat kuitenkin surullinen muistutus päätöksenteon monimutkaisuudesta.

Uusia asuntoja rakennetaan kaupunki- ja aluekehityssuunnitelmien mukaan. Hiljaiset mysteerirakennukset seuraavat kehitystä sivusta, vuosikymmenestä toiseen. •

Ilmiöt Ilmiöt

12

Paluu juurille TEKSTI Anna-Sofia Tastula KUVITUS Iida Iivonen

Omavaraisuus oli ennen normaali tapa pysyä leivässä, nykyään trendikäs tapa säästää luontoa ja rahaa. Kaupungeissa kaivataan maalaisidylliä ja paluuta juurille etsitään siirtolapuutarhoista luonnonuskontoihin. Autenttisuus on muodissa – perinteet eivät.

Veripaltusta ja karjalanpaistilihasta valmistettu perinneruoka, kampsupaisti, tai pyykkien peseminen avannossa sydäntalvella eivät kuulu tämän päivän kuumimpiin villityksiin, mutta omavaraisuus ja luonnon säästäminen perinteisiä tapoja hyödyntäen ovat jo pitkän aikaa olleet muodikkaita elämäntapoja.

Oman maan kasvisten ja juuresten säilöminen talven varalle isovanhempien ohjeiden mukaan säästää sekä rahaa että luontoa.

Rahan säästäminen ei kuitenkaan vaikuta olevan ensisijainen syy autenttisempaan elämäntapaan, mutta tuntuu hieman kliseiseltä esittää syyksi sitä, että ”nykyajan kiireiset ihmiset ovat kyllästyneet ruutujensa kalpean valon tuijotteluun ja kaipaavat rauhoittavaa paluuta juurilleen”. Entisaikojen romantisointi on kuitenkin synnyttänyt autenttisuusbuumin, joka samaan aikaan tuottaa söpöjä vintageteemaisia instagram-kuvia, mutta myös elämäänsä tyytyväisiä minimalisteja ja off-the-grid-farmareita. Eli jonkinlainen kaipuu menneisyyteen on olemassa. Koemme eräänlaista nostalgisuutta aikoihin, joita emme ole eläneet.

Kierrättäminen, uusiokäyttäminen ja aarteenmetsästys kirpputoreilla luovat autenttista minäkuvaa, mutta myös auttavat ilmastoahdistukseen. Yleisesti ekologisuuden trendaaminen on toiminut suojelukeinona ilmastonmuutosta ja siitä johtuvaa ilmastoahdistusta vastaan. Ekologisten ratkaisujen löytäminen on vaatinut luovuutta, ja uusissa innovaatioissa hyödynnetään ennennäkemätöntä tekniikkaa.

Ekologisuuden toinen puoli taas ammentaa keinoja pölyttyneestä ”vanhassa vara parempi” -laatikosta ullakon perältä. Esimerkiksi omavaraisuudella on ollut pitkät perinteet Suomen kaltaisessa maaseutu-

13

yhteiskunnassa, joten historiasta ammentaminen on ollut siltä osin luonnollinen jatkumo. Vaikka kaupugit ovat muuttovaltaisempia alueita, pientä sysäystä maallemuuttoon ei voi olla huomaamatta. Esimerkiksi Tilastokeskuksen mukaan siinä missä Vantaa ja Tampere olivat vuonna 2020 nettomuutoltaan Suomen muuttovoittoisimmat kaupungit, nousee niiden joukosta yllättäjiä, kuten Nurmijärvi, Järvenpää ja Kaarina. Helsinki ja Espoo sen sijaan olivat reilusti muuttotappioisia.

Kaupungeissa on kuitenkin huomattu asukkaiden multasormien kaipuu mehevään maaperään perunoita kaivamaan. Omavaraisuutta kaupungissa tukevat lisääntyneet siirtolapuutarhat ja trendikäs kaupunkiviljely. Ei siis hätää, jos asut kaupungissa, etkä omista parveketta ja kissasi syö kaikki kasvisi, ennen kuin ne ehtivät kunnolla tupsahtaa mullasta pinnalle.

Tarvitsee vain varata oma viljelylaatikko kaupunkisi siirtolapuutarhasta ja hankkia omat puutarhavälineet.

Oman ruoan kasvattaminen tai yleisesti ottaen lähiruoan ja luomun suosiminen osoittavat ilmastotietoisuutta ja kotimaarakkautta. Lähiruokaravintolat ovat nykypäivän vetonauloja ja illalliskutsuilla näytetään hyvää makua latomalla pöytään onnellisen kanan munia, jyväbroileria ja itse fermentoitua kombuchaa. Tämä ei kuulosta alussa mainitulta kampsupaistilta sen puoleen kuin sisäelimistä valmistetulta prätinäpaistiltakaan. Edellä mainitut perinneruoat sisältävät eläinperäisiä tuotteita, mutta parempilaatuinen liha varattiin juhlapyhiä varten, sillä liha oli kallista. Toisaalta siis lihan vähyys nykykokin keittiössä muistuttaa siltä osin entisajan emännän ruokalistaa.

TAKAISIN LUONTOON Myös spirituaalisissa asioissa on yleistynyt paluu juurille, aikaan ennen kristinuskon tuloa Suomeen. Luonnosta on myös tullut tärkeämpi ilmastonmuutoksen vaikutusten alkaessa näkyä sen jaksamisessa ja luonnon arvostaminen on sekä trendikästä että ihmiskunnan elinehto.

Aurinko ja sade antavat elämän ja kasvun, joten ne voidaan nähdä itsessään jumalallisina voimina. Luonnonuskonnoissa on keskeistä luonnon kunnioittamisen lisäksi myös läheinen suhde luonnossa tapahtuvaan kiertokulkuun. Syntymä ja kuolema ovat luonnollisia ilmiöitä ja sellaisinaan osa jotakin suurempaa.

Uuspakanuus ja -henkisyys ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä. Yhtenä esimerkkinä uushenkisestä yhdistystoiminnasta on vuonna 1998 perustettu Suomen luonnonuskontojen yhdistys Lehto ry, joka tarjoaa luonnonuskonnoista kiinnostuneille ympäristön harjoittaa uskontoaan ja löytää toisia samanhenkisiä ihmisiä. Muita vastaavia ovat esimerkiksi Suomen perinnekulttuuria herättelevä järjestö Taivaannaula, pakanauskontojen aseman parannusta tavoitteleva yhdistys Pakanaverkko ja itämerensuomalaiseen kansanuskoon pohjautuva yhdistys Karhun kansa.

ELÄ HITAAMMIN

omavaraisuutta ja kiireettömyyttä. On vaikea uskoa, että isovanhempiemme isovanhemmilla ei olisi ollut koskaan kiire, mutta aika luultavasti kuitenkin toimi hieman eri tavalla kuin nykyään.

Maatalojen työt tehtiin silloin ja tehdään tänäänkin vuodenaikojen ja vuorokaudenaikojen mukaan, ei kellon. Pitkälle aikavälille sijoitetut työtehtävät eivät hidasta ajan kulumista, mutta mahdollisesti vähentävät kiirettä. Samaan tapaan toimii itämainen syklinen aikakäsitys, jonka mukaan elämä ei pääty kuolemaan vaan alkaa uudelleen muodostaen uuden syklin loputtomien elämien ketjuun.

Länsimaisessa lineaarisessa aikakäsityksessä taas ei uskota uudelleensyntymiseen vaan korostetaan ajan rajallisuutta kuvaamalla elämää janana, jolla on alku ja loppu. YOLO, memento mori ja carpe diem siis kuvaavat kaikki meille tutumpaa lineaarista aikakäsitystä ja hoputtavat elämään täysillä joka hetki.

Lineaarisesta aikakäsityksestä huolimatta edellä mainitut rauhallisemman elämän trendit ovat jalkautuneet myös länsimaihin. Oli syynä sitten pelko ajan loppumisesta, ilmastoahdistus, kaipuu historiaan tai rahan säästäminen, tarkoituksena on parantaa elämänlaatua. Elämä tällaisena ihmisenä kuin nyt olemme on kuitenkin määräaikainen, joten halu sen elämiseen mahdollisimman merkityksellisesti on tietysti luonnollista. Perinteet eivät siis tarkoita pelkästään ummehtuneita ihmisoikeuskäsityksiä, pula-ajan ruokia tai pakollisia sukujuhlia.

Ne voivat myös uudelleensyntyä ja uudelleen kirjoittaa itsensä nykypäivään sopiviksi. •

“Simple living” ja “slow living” -termeillä tarkoitetaan elämäntapaa, joka mukailee entisaikojen

Get a European student experience in UNIC Opiskele eurooppalaisten opiskelijoiden kanssa Oulun yliopiston opiskelijana kuulut myös Eurooppayliopisto UNICiin. Tarjolla nyt kursseja, tapahtumia ja vaihtojaksoja ympäri Eurooppaa.

Tule mukaan! oulu.fi/fi/eurooppa-yliopisto-unic The European University of Post-Industrial Cities UNIC is now offering courses, events, and exchange opportunities to all students of the University of Oulu.

Come along!

Hae 1.4. mennessä/Apply by the 1st of April: To the UNIC x BusinessOulu idea competition and win a prize! oulu.fi/en/unic-european-university UNIC Partners › University of Deusto, Spain › Ruhr University Bochum, Germany › University College Cork, Ireland › Koç University, Turkey › University of Liège, Belgium › University of Zagreb, Croatia › Erasmus University, Netherlands

@unic_eu @unioulu

14

Kolumnit

Pupunruokaa pitopöydässä ja muita personoituja perinteitä KOLUMNI | Heidi Niemi pohtii perinteiden syvintä tarkoitusta ja paineita niiden noudattamisesta.

Perinteistä tulee ensimmäisenä mieleen ruoka: karjalanpiirakka, korvapuusti ja hernekeitto. Toisena ihmiset ja hetket, joihin perinteet liittyvät. Jouluateria, juhannuksen grillijuhlat, laskiaispulla pulkkamäessä, sima ja munkit vappupiknikillä. Voileipäkakku mummon syntymäpäivillä. Ruoan lisäksi perinteet kulkevat käsi kädessä erityisesti läheisten ihmissuhteiden ja juhlien kanssa.

Parhaimmillaan perinteet sitovat ihmisiä yhteen. Ne ovat ovat yhteisiä hetkiä, siirtymiä ja tunteita varten. Ne luovat tunteen yhteisöllisyydestä ja jatkuvuudesta, perheestä ja suvusta. Ne ovat tuttuja ja turvallisia, ja tarjoavat käsikirjoituksen juhlaan ja perhesuhteisiin. Perinteet ja tavat ohjaavat elämää nimijuhlista muistotilaisuuksiin.

Lämmön, turvan ja vakauden sijaan perinteet voivat kuitenkin olla myös ahdistavia ja vangitsevia, jos valmis muotti ei sovi omaan elämäntyyliin ja valintoihin. Perinteiden noudattaminen voi tuntua vaativalta ja stressaavalta.

Perinteet voivat olla myös perusteellisen tuuletuksen tarpeessa, jos ne eivät vastaa enää yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön arvoja.

Olen menossa naimisiin, ja sekös vasta onkin tasapainottelua perinteiden ja sukulaisten, vanhempien, puolison sekä omien odotusten kanssa. Siviilivihkiminen oli saada mummon purskauttamaan kahvit pöydälle. Äitini mielestä minun on aina pakko tehdä eri tavalla kuin muut, koska en vaihda sukunimeäni. Sekä puolisoni vanhemmat että omat vanhempani toivovat meidän järjestävän hääjuhlan. Pikainen piipahdus maistraattiin ja ravintolaillallinen ei kuulostaisi minusta yhtään huonolta vaihtoehdolta.

Perinteisten häiden tai perhejoulun toteuttaminen voi muuttua suorittamiseksi vailla iloa. Ketä varten perinteitä tehdään? Kuka odottaa täydellistä tulkintaa juhannushäistä, ja kuka määrittelee, milloin perinnettä on noudatettu oikein?

Kuinka moni sukulainen suuttuu pupunruoasta pitopöydässä? Onko sillä merkitystä ryöstetäänkö morsian, tai onko paisti karjatonta?

Emme elä enää samalla tavalla kuin kymmenen, viisikymmentä tai 150 vuotta sitten. Lait ovat muuttuneet, samoin yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilöiden arvot sekä tavat. Jokainen meistä muuttuu koko ajan, samoin kuin kaikki ympärillämme. Miksi perinteiden tulisi olla muuttumattomia, staattisia ja aina samanlaisia? Täsmällisesti samanlaisena toistuva tapahtuma voi olla jossain vaiheessa mahdoton toteuttaa nykyaikana ja nykyisillä keinoilla.

Jokaisella alueella, pitäjällä, suvulla, perheellä ja yksilöllä on joka tapauksessa omat tapansa toteuttaa laajempaa perinnettä ja tapakulttuuria. Perinteitä tehdään ja toteutetaan aina omista lähtökohdista ja omasta ajasta käsin, joten minäkin toteutan perinteitä omalla tavallani, ja valitsen itselleni sopivat osaalueet. Olemme varanneet hääjuhlapaikan perinteisestä huvilasta, pukuni on yli kuusikymmentävuotias, ja muokkasin äitini vanhaa huntua omaan asuuni sopivaksi. Ne perinteet, joita toteutan, ovat (suurimmaksi osaksi) henkilökohtaisia valintojani, ja tuntuvat lämpimiltä, hauskoilta ja omiin häihini istuvilta.

Pysyvää perinteissä on minulle merkitys ja tunne. Merkitys tulee itselleni tärkeistä ihmisistä ja hetkistä. Liittymisestä menneeseen, nykyiseen ja tulevaan.

Merkityksen ja tunteen haluan ottaa mukaani. Ja ison palan hääkakkua. • Heidi on tiedeviestinnän ja kirjallisuuden maisteri, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

15

Ilmiöt

Yritätkö sinäkin olla ”se tyttö”?

TEKSTI Jenna Suutari

KUVITUS Siru Tirronen

Uusi vuosi, uusi minä. Postauksia tällä tekstillä on näkynyt vuodenvaihteen jälkeen jo useampia, mutta oletko sinä törmännyt That Girl -trendiin? TikTok-sisällöntuottajat opettavat trendin avulla, kuinka voit elää tämän vuoden esteettisesti kauniilla tavalla, hyvien elämäntapojen mukaisesti!

16

That Girl -trendi on vallannut TikTokia ja muita sosiaalisen median alustoja jo tovin. TikTokissa hashtagilla #thatgirl on jo yli 2,6 miljardia näyttökertaa. Nyt se tekee tuloaan myös Suomeen. Trendiin lähtevät nuoret pyrkivät elämään ja olemaan kuten “that girl”, eli tekemään hyviä valintoja, elämään itseään varten ja keskittymään terveellisiin elämäntapoihin. Suurimpana tavoitteena on niin sanotusti saada oma elämä kasaan ja omat elämäntavat hallintaan.

Trendin mukaan toimivat nuoret jakavat sosiaaliseen mediaan sen estetiikan mukaista sisältöä ja pyrkivät inspiroimaan samanhenkisiä seuraajiaan.

Trendi kuulostaa päällepäin positiiviselta ja hyvältä ilmiöltä, mutta se on saanut osakseen myös kritiikkiä. Ilmiöön kuuluu That Girl -tyylisen elämäntavan seuraaminen, ja tietysti sitä varten on laadittu ohjeita. Jotkut ohjeista ovat positiivisia ja yleisesti hyviä elämäntapoja, kuten urheileminen, terveellinen ruokavalio ja roskaruoan vähentäminen, toiset taas menevät hyvin yksityiskohtaisiksi ja saattavat aiheuttaa haitallisten ideologioiden leviämistä.

Trendi antaa nuorille seuraajilleen hyvin epärealistisen kuvan menestyvästä ja hyvinvoivasta naisesta. Sen avulla somesuosioon nousevat sisällöntuottajat voivat hetkessä sokeutua omaa terveyttään vaarantaville tavoille, ja ajautua esimerkiksi syömishäiriökierteeseen tai burnoutin partaalle.

Esimerkiksi ohjeet, kuten Pinterest-estetiikan mukaisen kropan hankkiminen, laihduttaminen tai muun dieetin seuraaminen sekä sosiaalisen elämän rajoittaminen, jotta voit keskittyä itseesi, ovat pahimmassa tapauksessa hyvin haitallisia ideologioita nuorille tytöille ja naisille, joihin trendi kohdistuu. Trendi saa kritiikkiä myös siitä, kuinka se suosii tietystä sosioekonomisesta taustasta tulevaa stereotypistä heteronormatiivista naista.

Ilmiö itsessään todistaa esimerkiksi sen, kuinka tärkeää lähdekriittisyys ja suomalaisille tuttu maalaisjärki ovat sosiaalista mediaa ja sen esiin tuomia trendejä seuratessa. On hyvin tärkeää pystyä näkemään myös positiiviselta vaikuttavien trendien taakse, ja kyetä vetämään itselle rajoja niitä toteuttaessa. Jos trendiä lähtisi toteuttamaan täysin sen asettamien ohjeiden mukaisesti, huomaisi varmasti hyvin äkkiä sen ylettömän vaatimustason.

That Girl -trendin vastailmiönä TikTokiin ladattiin useita videoita siitä, miltä hyvinvointi ja hyvät elämäntavat oikeasti voivat näyttää. Videoiden tavoitteena oli vastata trendin visuaalisesti nättiin estetiikkaan todenmukaisilla kuvilla siitä, että terveellisen aterian tai kovan urheilusuorituksen ei tarvitse näyttää kauniilta tai hyvältä ollakseen hyväksi. Vastalauseella pyrittiin nostamaan esiin hyvinvointimaailman realistista puolta.

Oman elämän romantisointi ja sitä kautta siihen liittyvän sisällön tuottaminen on nykypäivää ja monille myös tulonlähde. Näen itse That Girl -trendin lähtökohtaisesti positiivisena ilmiönä, joka kehottaa keskittymään tärkeisiin aiheisiin visuaalisesti miellyttävien videoiden kautta. Ymmärrän kuitenkin täysin, mistä trendiin kohdistuva kritiikki on lähtöisin.

That Girl -trendin jälkeen TikTokin ovat vallanneet myös esimerkiksi Material Girl ja Gorgeous Gorgeous Girls -trendit, jotka kertovat taas tytöille kuluttamisesta ja “ihanan tytön” elämästä. Mistä nämä nuorten ihanteellista elämäntapaa havittelevat trendit saavat suosionsa? Herää ajatus siitä, voisiko ilmiötä yhdistää esimerkiksi aiempien sukupolvien rakastamiin nuorten aikakauslehtiin kuten Cosmopolitaniin? Tuo lehti aloitti useita eri trendejä nuorten keskuudessa tuomalla esiin esimerkiksi julkkisten asuvalintoja ja elämäntapoihin liittyviä seikkoja. Lehtien sijaan trendejä asettavat nyt some ja siellä suosioon nousseet edelläkävijät. •

17

Ilmiöt

Heimoveljemme idässä Suomen suuriruhtinaskunnassa kiinnostuttiin vienankarjalaisista, kun heräilevä kansallisuusaate tarvitsi myyttistä menneisyyttä. Sotien jälkeen karjalaiset kiusattiin hiljaiseksi. Nyt kulttuuri elpyy, mutta kylmät tuulet puhaltavat jälleen.

TEKSTI Maria Karuvuori KUVAT Maria Karuvuori

Kirkasta vettä pulppuaa lähteen pohjasta niin, että hieno hiekka pöllyää. Auringonpaisteessa hiekka kimaltaa kuin kulta. Siitä lähde on saanut nimensä: Kultakaivo tai Kultalähde.

Olemme aivan Kuhmon itärajalla, muutama kilometriä Rimmin kylästä. Rimpi on yksi vienalaisista runokylistä, ja täältä alkavat myyttiset laulumaat. Lönnrot kiersi aikanaan näitä metsiä keräämässä kansanperinnettä ja yöpyi paikallisissa taloissa. Matkojen lopputulos oli Kalevala-eepos.

Kultalähdettä ympäröivät naavan peittämät puut. Naava on merkki siitä, että luonto on täällä puhdasta, ja niin on vesikin.

Lähteellä on moni sammuttanut janonsa.

Tosin Lönnrot totesi matkoillaan kultaisen lähteen yliarvostetuksi ja jatkoi suoraan majapaikkaansa. Tai niin kerrotaan.

Keijo Ahtonen ojentaa kauhalla mukin täydeltä pakkasenraikasta lähdevettä. Hän ei ole kuka tahansa matkanjärjestäjä, vaan Gallen-Kallelan Väinämöisen mallina olleen Uljaskan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Ahtonen on pukeutunut mokkatakkiin ja hattuun, ja hiukset ulottuvat olkapäille.

Hänessä on Uljaskan näköä, tai ehkä vain kuvittelen.

Jos etsii Suomen puolella Kalevala-aiheista kulttuuri- ja luontomatkailua, tämä on sieltä aidommasta päästä.

Lähteelle päästäksemme Ahtonen on hankkinut meille luvat rajavyöhykkeelle. Vaikka ei uskoisi, ympäröivät metsät ovat puiden ja eläinten jälkien lisäksi täynnä kameroita. Venäjä on vain muutaman kivenheiton päässä.

Olen toki ollut Venäjän rajalla ennenkin, ja myös ylittänyt sen monta kertaa. Se oli aikaa ennen Krimin valtausta, Malaysia Airlinesin lentokoneen alasampumista sekä sitä, kun sanat infosota ja hybridisota vakiintuivat uutiskieleen.

Nyt Venäjän raja on yhtäkkiä saanut toisenlaisia merkityksiä.

Viime joulun alla Venäjän presidentti Putin piti lehdistötilaisuuden, jossa hän muun muassa syytti länsimaita ja Ukrainaa petturuudesta. Pari kuukautta aiemmin Valko-Venäjän ja Puolan rajalla kärjistyi venäjämielisen Lukašenkan masinoima pakolaiskriisi.

Rimmissä lämpötila painui jouluaattona parikymmentä astetta miinukselle. Pakkasukko oli totisesti puhaltanut.

RAUHATON RAJASEUTU Kultakaivolla käynnin jälkeen siirrymme kahville Ahtosen puoliksi omistamaan Uljaskan Pirttiin. Rakennuksessa on historian patinaa, mutta alkuperäinen se ei ole.

Vienankarjalaiset kylät ovat monesti saaneet osuutensa rajaseutujen levottomuuksista. Venäjän sotahistoria tunnetaan poltetun maan taktiikasta, mutta Rimmin polttivat suomalaiset. Ahtonen kertoo, että venäläiset sotajoukot aikoivat talvisodan aikana marssia tästä Ouluun asti. Suomen joukot sytyttivät talot tuleen, jotta venäläiset eivät saisi suojaa pakkaselta. Taktiikka toimi, ja venäläiset paleltuivat. Mutta myös asukkaat joutuivat evakkoon.

Kun kylälle saattoi palata, rakennettiin pirtti uudelleen samalle peruskivelle, mutta ei entisen kaltaiseksi. Sotien jälkeisessä Suomessa ryssäviha eli vahvana, ja kaikki ortodoksiuskoon viittaava oli kiellettyä. Uljaskan pirtistä puuttuvat nykyisin karjalaistyyliset koristeet.

“Kyllähän se karjalainen kulttuuri Suomessa silloin sotien jälkeen tuhottiin. Lapsuuskodissani karjalaisuus ei näkynyt juuri ollenkaan”, Ahtonen kertoo.

Vasta parikymppisenä Ahtonen alkoi ymmärtää, millainen merkitys hänen esi-isällään on ollut.

KENEN KALEVALA? Vienankarjalaisen kulttuurin ja runolauluperinteen elvyttämiseksi on tehty Kainuussa ja venäjänpuolisessa Karjalan tasavallassa paljon työtä. Keskeisessä asemassa on ollut Juminkeko-säätiö ja Markku Nieminen.

Säätiö perustettiin vuonna 1991, ja oma toimitalo nousi Kuhmoon kymmenisen vuotta myöhemmin.

Kodin Kuvalehti kirjoitti uutukaisesta Juminkeko-talosta jutun vuonna 2001. Siitä löytyy kopio Kuhmon pääkirjaston kotiseutukokoelmista. Kirjoittajan nimi, Helena Hämäläinen, on jostakin syystä alleviivattu lyijykynällä. Jutussa kuvaillaan aitoutta, kirvesmiehen työtä ja kuhmolaiselta tervalta tuoksuvia portaita.

18

“Sisätiloissa huomaa, että Kalevalamme on koko maailman kulttuuria”, Hämäläinen kirjoittaa.

Kalevalamme. Jutussa toistuu monikon 1. persoonan possessiivisuffiksi sekä sana “meidän”.

Mutta Kalevalan pohjana olleet runot eivät ole suomalaista kulttuuria, vaan vienankarjalaista. Niin sanottujen heimoveljiemme, jotka eivät halunneetkaan itsenäistymisen jälkeen Suur-Suomen osaksi.

Vuosi 1918 muistetaan sisällissodasta, mutta silloin alkoivat myös heimosodat rajan takaiseen Karjalaan. Sotaretkiä innoitti kansallisuusaatteen ja Suur-Suomi-ideologian lisäksi taloudellisen hyödyn tavoittelu.

Sotatieteen tohtori Saara Jantunen kirjoittaa vuonna 2015 ilmestyneen Infosota-teoksensa johdannossa isoisänsä veljestä Matista, joka kuoli rajan väärällä puolella Vienan Karjalassa. Matin kohtalo oli suvussa vaiettu asia, toisin kuin isovaarin, joka selvisi talvi- ja jatkosodasta.

Heimosodista ei Suomessa paljon puhuta.

Sotilaiden piti vapauttaa karjalaiset, mutta toisin kävi. Karjalaiset kääntyivät suomalaisjoukkoja vastaan, ja Mattikin kuoli väijytyksessä, jossa niin kutsutut heimoveljet olivat ilmiantaneet hänen sijaintinsa. Mutta ei ole puhuttu siitäkään, että karjalaiset ovat oma kansansa, eivät vain yksi suomen kielen murreryhmä.

“Karjalaisten kielen ja kulttuurin menetys on suomalaisille tunnistamaton trauma.

Monet evakkojen jälkeläisetkään eivät miellä olevansa karjalaisia”, Jantunen sanoo.

Karjalan kielikin on säilynyt Venäjän puolella, ei Suomessa. Täällä sen puhuminen on ollut jopa kiellettyä, ja karjalaiset ovat kohdanneet samantyyppisiä assimilaatiotoimia kuin saamelaiset.

Sekä saamen että karjalan kieli on kitketty oppilaista suomalaisissa kouluissa. Molempia vähemmistöjä on myös ryssitelty.

Tänä päivänä lännelle uhitteleva Venäjä pyrkii kääntämään myös menneisyyden imagovoitoksi itselleen. Onko mahdollista, että karjalaisten kohtelu muuttuisi infosodassa aseeksi suomalaisia vastaan?

“Se on mielenkiintoinen kysymys. Informaatiovaikuttaminen tähtää yleensä negatiivisten tunteiden ja jakolinjojen vahvistamiseen. Toisaalta rasismi on Venäjällä todella yleistä.”

Niin. Vähemmistöjen aseman parantaminen ei yleensä kuulu autoritaaristen hallintojen agendalle. Jantusen mukaan etniset vähemmistöt saavat olla Venäjällä verrat19 tain rauhassa, jos eivät ala järjestäytyä po-

liittisesti.

“Putin pelkää eniten kansannousuja oman maansa sisällä.”

Vaikeneminen ja hyssyttely eivät myöskään ole kovin hyviä keinoja torjua vaikuttamista. “Minusta nämä ovat sellaisia tosiasioita, joista pitää puhua.”

Infosodassa Jantunen kirjoittaa, että Suomi voi torjua propagandaa parhaiten pitämällä yllä avointa keskustelukulttuuria ja arvostamalla vapaata mediaa ja tutkimusta.

Eikä Neuvostoliittokaan ole vienankarjalaisiaan aina hyvin kohdellut. Runokylät olivat uhattuina, kun suomalaisvoimin rakennettuun Kostamuksen teollisuuskaupunkiin tuli ukrainalainen kaupunginjohtaja. Hänelle kulttuuri oli sivuseikka, ja Vuokkiniemen kylästä piti tulla työntekijöitä palveleva ruoka-aitta tiilitaloineen ja maitofarmeineen.

Kylä säilyi muun muassa Markku Niemisen ansiosta. Vuokkiniemessä on nykyään noin 500 asukasta, ja vienankarjalaa puhutaan edelleen. Vuonna 2017 kylä oli suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki.

Nieminen puolestaan palkittiin tiedonjulkaisemisen elämäntyöpalkinnolla vuonna 2015.

MATKAILUN MONET KASVOT Jos karjalaisuus onkin Suomessa tuntematonta, Kalevala-eepos on kyllä valjastettu vaikka mihin.

Kalevala Korun kiista Haaga-Helian opiskelijan Mimosa Sukasen kanssa nousi otsikoihin, ja Oulussa kuopattiin viime vuonna 10 vuotta suunniteltu Kalevala Park -hanke. Suunnitellun huvipuiston yhteys todelliseen vienankarjalaiseen kulttuuriin olisi ollut kyseenalainen.

Kuhmossakin on oma Kalevala-aiheinen teemapuisto, Kalevala-kylä. Vuonna 2008 paikalla kävi jopa BBC kuvausryhmineen, mutta nyt kylä on ollut pitkään rappiolla.

Vuonna 2019 Unesco myönsi Kuhmolle kirjallisuuskaupungin statuksen, ja sen myötä kaupunki on panostanut voimakkaasti Kalevala-aiheiseen matkailuun. Epäonninen Kalevala-kyläkin on tarkoitus herättää unestaan, ja Falco Regen Oy on tehnyt alueelle rakennuslupahakemuksen.

Samaan aikaan Maura Häkin ja Tuomo Kondien kaltaiset nuoret karjalaiset aktivistit ovat alkaneet puhua somessa ja haastatteluissa siitä, kuinka karelianistit eksotisoivat ja omivat karjalaista kulttuuria.

Puheenvuorot linkittyvät osaksi laajempaa kulttuurisesta omimisesta käytyä keskustelua.

Juminkeko-säätiö, Runolaulu-akatemia ja Kuhmossa kesäisin järjestettävä Sommelo-kansanmusiikkifestivaali ovat tehneet kulttuurimatkailua Suomessa ja Venäjän puolella jo vuosikymmeniä. Kultalähteelläkin on järjestetty runolaulu-konsertti.

Matkailun lisäksi näissä hankkeissa tehdään kulttuurityötä, muun muassa runolauluperinteen elvyttämistä.

Keijo Ahtosen mielestä matkailussakin on tärkeää tuoda esiin sitä, että kyseessä on nimenomaan vienankarjalaisuus.

Venäjän puolen runokylissä noudatetaan joitakin vienankarjalaisia perinteitä, joista paluumuuttajat ovat aikanaan saaneet koulutusta. Näin perinteet säilyvät ja kehittyvät. Ei luonnollisesti, vaan tietoisten päätösten tuloksena.

Myös Vienan Karjalan aarniometsäaluetta on suojeltu suomalais-venäläisenä yhteistyönä. Kampanjointi alkoi 90-luvulla, kun ulkoministeri Pekka Haavisto oli ympäristöministerinä. Suomi oli mukana rahoittamassa metsän luontoarvojen inventointia, mutta suomalaiset olivat metsää myös tuhoamassa. Muun muassa Martinniemen Saha Oy teki aukkohakkuita Vienansalon eteläreunassa.

Vienassa on edelleen yksi Euroopan suurimmista yhtenäisistä aarniometsistä, vaikka esimerkiksi Ikean tytäryhtiön Swedwoodin hakkuut uhkasivat sitä 2010-luvulla.

Runokylät ovat osa suojelukokonaisuutta, jossa luonto ja kulttuuri kietoutuvat.

Kun Lönnrot 1800-luvulla kulki Vienan Karjalan laulumailla, Suomi oli vielä Venäjän suuriruhtinaskunta eikä rajamuodollisuuksia ollut.

Vuonna 2022 Kultalähteellä seistessä voisi kuvitella, että rajan saattaa ylittää yhtä helposti kuin Lönnrotin aikoina. Ympärillä on pelkkää seesteistä kansallismaisemaa. Ei kuitenkaan kannata yrittää.

Tätä juttua kirjoittaessa Venäjän hyökkäys Ukrainaan on todellinen vaihtoehto. Levottomuudet tuskin vaikuttavat EU-maa Suomen matkailuun ainakaan välittömästi. Saara Jantusenkin mielestä on hyvä asia, että yhteyksiä pidetään yllä. Mutta: “Venäjän ja Kiinan kaltaisissa maissa matkailu ei aina ole pelkkää matkailua, eikä kaupankäynti pelkkää kaupankäyntiä. Suomessa ollaan ehkä tässä asiassa hieman sinisilmäisiä.” •

Kulttuuria kampuksella

TEKSTI Iina Tauriainen KUVAT Iina Tauriainen & PahkiSpeksin arkisto

Improvisaatioteatteria yli tiedekuntien rajojen Arsi Paananen ohjaa PahkiSpeksille improvisaationäytelmää, joka kertoo universumissa tapahtuneesta räjähdyksestä, jonka tekijä täytyy saada kiinni keinolla millä hyvänsä. PahkiSpeksin näytelmien ideana on, että jokainen esitys on erilainen. Yleisö saa osallistua näytöksiin, jonka seurauksena kohtaukset saatetaan esittää takaperin, oopperana tai vaikkapa venäjäksi.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis PahkiSpeksistä puutu.

PahkiSpeksi on improvisaatiota, musikaalia ja teatteria yhdistävä harrastejärjestö, jossa tehdään teatteria pilke silmäkulmassa. Jokainen ryhmän esittämä näytös on erilainen, sillä yleisö voi osallistua sen sisältöön huutamalla ”Omstart”. Huudon seurauksena näyttelijät improvisoivat edellisen kohtauksen uudella ja yllättävällä tavalla.

Näytösten lisäksi PahkiSpeksi järjestää pienempiä työpajoja esimerkiksi improvisaatiosta ja tanssista. ”Sen lisäksi, että speksi on poikkitieteellinen, niin meille saa tulla ihan kaikki mukaan. Se on PahkiSpeksille iso juttu, sillä esimerkiksi lääketieteen opiskelijoille on olemassa Oulussa oma speksi, mutta meille saa tulla ihan kaikki – olit sitten opiskelija tai et.” ohjaaja Arsi Paananen kertoo.

Etätreeneistä esiintymislavoille Koronan vaikutukset ovat näkyneet harrastejärjestöjen toiminnassa. Speksin näytöksiä on siirret-

ty tähän mennessä jo kolme kertaa, eikä harjoituksia ole voitu järjestää normaalisti pitkään aikaan. ”Treenaaminen on onnistunut, mutta siinä on ollut tosi pitkiä taukoja. Me olemme kokeilleet näyttelijöille etätreenejä, jonka lisäksi on suosittu itsenäistä repliikkien harjoittelua kotona. Mutta ei se todellakaan ole sama asia, kun se, että pääsisi yhdessä vetämään käsikirjoitusta läpi.” Paananen kuvailee.

Kevään speksin suunnitelmat näyttävät kuitenkin valoisilta. Maaliskuussa PahkiSpeksi esittää Oulun Tullisalissa antiromanttisen avaruusoopperan ”Tahtojen sota”, joka käsittelee universumissa tapahtunutta räjähdystä. Näytöksissä on yksi väliaika ja esitykset jatkuvat, kunnes omstartit loppuvat. Näytösten arvioitu kesto on omstarteineen noin kolme tuntia. Improvisaatioteatteria on luvassa neljän näytöksen verran 10.3. alkaen aina maaliskuun loppuun saakka.

20

”Me ollaan työstetty tätä speksiä vuodesta 2020 saakka, joten tuntuu todella absurdilta, että päästään pian esittämään sitä yleisölle! En voisi olla ylpeämpi meidän porukasta, meillä on mukana todella taitavia tekijöitä.” ohjaaja Paananen kertoo.

Speksistä sisältöä opiskelijaelämään Paanasen mukaan produktioon osallistuu vuosittain noin 80–100 työryhmäläistä. Mukana on lavalla olevien henkilöiden lisäksi suuri taustatiimi, joka koostuu monista eri alan tekijöistä. Speksin taustalla toimivat mm. catering ja ensiaputiimit, sekä omat vastaavat ääni- ja valotekniikalle, puvustukselle ja maskeeraukselle. Tiimiin haetaan uusia tekijöitä myöhemmin tänä vuonna avoimen haun kautta. Paananen kuvailee ryhmää suureksi perheeksi, jonka kautta saa lisää sisältöä perinteiseen opiskelijaelämään. ”Suosittelen PahkiSpeksiä oikeastaan kaikille, jotka haluavat elämäänsä jotain muuta, kun opiskelua. Täällä voi tehdä niin paljon erilaisia asioita, jonka lisäksi meidän kauttamme saa älyttömästi uusia ystäviä. Parasta tässä on poikkitieteellisyys, koska täällä tapaa kaikenlaisia ihmisiä.” Paananen kuvailee. •

MIKÄ: PahkiSpeksin improvisaationäytelmä Tahtojen sota MISSÄ: Tapahtumakeskus tullisalissa LIPUT: PahkiSpeksin verkkokaupasta.

Lipun hinta on 20 euroa, opiskelijakortilla 18 euroa.

21

MILLOIN: 10.03.2022 klo 18:00 (K18) 11.03.2022 klo 18:00 (K18) 15.03.2022 klo 18:00 17.03.2022 klo 17:00 (K18)

In English TEXT BY Pablo Santur, Zuojia Peng & Moustafa Khairi PICTURES BY Maiju Putkonen

Cultural Shocks: Is the grass always greener?

22

(Mis)understandings amidst the endeavor of a foreigner adapting to Finnish culture TEXT BY Pablo Santur

“Place where you be, do as you see” says a Peruvian saying. It is quite useful to blend into any cultural environment by being aware of the differences, to identify them and replicate them.

Better to ride the beast than letting the beast ride you, isn’t it?

I mean, either you are an international student or a local with international friends, this close contact with someone from a different culture for sure would have some impact on you.

Since then, I am more confident about leaving my clothes in the common areas or leaving my backpacks on my seat while going to buy food on the train. However, I still lock my bike. Several posts on Facebook suggest robbers here do not care about money or laptops, but their obsession is those devices with two tires.

This change is not accidental, neither exempt of conflict. Since we are social beings, we try to mix with the people surrounding us. At the same time, when hitting a new place, we are carrying our bag of beliefs and perceptions. In my own experience, after living in Buenos Aires for some years I went back to Lima with my voice volume a few levels higher, and a more straightforward attitude. If I left Peru being a quiet and reserved person, I came back as a loud and straightforward one.

When I go to the hospital emergency room, I know where I must go just by following the lines on the floor (red, green, yellow, black). I know what percentage to pay for taxes and what my retirement fund is. In need of a bus, I know at what time it is coming.

What is happening to me here in Finland? A mix of everything.

First living in Oulu and now married to a Finnish woman, I have Finnish culture in and out of home. And that has created some interesting, funny, or awkward moments. In any case, they helped me to learn more and get a deeper sense of how to behave in the local environment.

TRUST ABOVE ALL Sometimes I tell my wife that to take her to Peru I must train her, to change her trust beliefs. I mean, it has many lovely traditions and people are warm and celebratory, but it also has a problem with respect and trust. And same in most of Latin America. To give you an example, when I was 17, I was robbed two blocks away from home. Concerned, my mom called the police, and then I had this dialogue with a lady police officer: OFFICER Did you try to run?

ME No. OFFICER (a little bit surprised) But you tried to knock on someone else’s door?

ME (shier) Mmm… no.

(Long and uncomfortable pause) OFFICER You need to learn how to defend yourself, young man.

I was embarrassed. Double embarrassed, for letting myself be robbed and for the later reprimand. It was my responsibility to take care of myself, which also included being aware of the potential robbers. Something similar happened in my university. If my belongings were robbed, it was my fault for not watching them. So, I learned how to go around the city, always aware of the surroundings.

With that background, you can imagine now what a big deal it was for me to leave my jacket on the hangers during winter. Yep, leaving them unguarded, in no locker. Free for anyone to take.

It took me almost half a year to gather the confidence to leave it there. It was a cold day, and I could barely focus on class, imagining myself going back home just with my shirt. Walking down back to the green rack, my heart was pounding. When I found it, I felt like a parent picking his child after the first day at the daycare. Joyful and relieved.

23

THE NUANCES OF THE SYSTEM

The system here is planned and effective. So, when I got appendicitis and was taken to the hospital, I thought that everything was settled just by giving them my personal ID. Convinced of this, I had a pleasant stay at the hospital, thinking of how well articulated the system was: just with my ID they were able to contact the insurance company that I put in my migratory application. Success. I left the hospital with this feeling. But unluckily it did not last forever.

It was a day like any other when I received the bill. It was not only for the operation, but also included the penalties for late payment. I was perplexed. I left the hospital with no one telling me anything about a bill. Now I also had to cover extra costs.

Why did the nurses not tell me this? I asked this to the people in charge of the bill. “It is not their job”, they replied. And I got perplexed again.

In my previous hometown, although there were abysmal differences between the private and public healthcare system, they both shared something: if you owe them something related to your treatment YOU MUST PAY before leaving. With this background, I was struggling to understand how here everything was so different.

Although grateful for such a lovely attention, I felt a little bit bitter because of the misunderstanding. I mean, after receiving an explanation in the integration course about sexual consent and that I could not circumcise my children without the doctor consent, I was expecting something a little more detailed. Especially when there was money involved. Anyway, I paid straight away and began the process with the insurance company. However, some weeks later, there was another bill. And in this case, it came after they took the money from my bank account. This time I was just furious.

By the point I got the bills, I came back from another country after declining a doctorate position offer. What if I would have left Finland and stayed there? The local services would have lost the money. Maybe even got the impression that this guy with a foreigner name did not want to pay it, when in reality I was not even aware of how the system worked and no one explained to me.

After that I make no assumptions. Even if I sound dumb, I always ask all questions to avoid problems. It feels a little bit like back in school, when asking teachers the questions that my friends did not dare to ask to keep looking cool. Since there is enough cool here, I don’t have to worry about that.

AROUND FLEXIBILITY Studying my Bachelor, I used to have a friend who invited me to go for a beer whenever we met. “Now?” was my usual response, and it always preceded her laugh. For her I was a manic who had to plan everything at least a couple of days ahead. And in that sense, I feel that Finland and I had a wonderful relationship.

Do you remember that application that I said I declined? Well, one of the main reasons that led me to make that decision was the lack of planning. I could not get paid, because I did not have the local ID. To obtain it required around two months, but I only received the acceptance letter from the university two weeks before. After having lived in Finland for a couple of years, that was just impossible to bear.

However, during my studies I also unveiled some other aspects that differ from the usual Finnish thorough planning approach.

I explain, before coming to Finland, I used to work as a university teacher in Peru. Mostly with experience in profit-oriented organizations, I was required to grade students several times during the semester. More exactly, three to four grades for practical exercises, and two for mid and end-term tests. And the administration assessed me, according to my compliance with the academic calendar. So, if I was late entering the grades, I would get a call from the coordinator to have a “nice chat” about my performance.

After these experiences, I was somehow manic to deliver all my assignments on time. I could eat or sleep later, but it had to be a well done and punctual delivery. So, you can imagine my surprise when hearing a teacher saying:

TEACHER Just deliver it when you finish it (Long pause of disbelief ) ME What?

TEACHER Is it not clear?

ME So, no deadline?

TEACHER No, just finish it.

And those words bring pure joy and bliss to my heart. I disliked that course from the bottom of my heart, but now I had until whenever I pleased to complete the final task. Not next week, neither the end of the semester. No, it was just me and my free will to deal with it. Well, kind of, because I still had to finish the university in two years or pay the corresponding fees.

I did not think about that task again until my classmates started to wonder why we did not get the grades yet. Then, I made peace with the course and deal with the assignment. I finished it during the weekend and send it. It was 67 days after the course finished (I just counted them again for the purposes of this article). The next day we all had our grades. I got a 5, but the guilt of delaying everyone else’s grades made me promise never to delay an assignment again.

With this article I do not pretend to make a generalization of the Finnish society, I just share things according to my own experiences during my time here.

When I came here, I thought that Finland was heaven on Earth.

Now, I realized that as any other society, it has its pros and cons.

Most of my experiences here had been sweet, and the few bitter moments did not alter my perception that this is a really organized country that cares for people. I am now curious to see how Finland would look in a few years, when more and more foreigners settle down on it.

If after reading my stories, you feel like sharing yours, please visit my Instagram. I have a post with the same title of this article. I would love to hear your anecdotes too.

In the end, is it really that different?

TEXT BY Zuojia Peng

Traditions affect people’s mind and behavior unconsciously and the effects are reflected in all aspects of life, including lifestyles, hobbies, and celebrations. Originally from China, I came to Finland in autumn of 2020. I have experienced some cultural shocks in life, as in general Chinese culture is more conservative and Finnish culture is more open. After celebrating Christmas in Finland, I couldn’t help noticing the similarities between Christmas and the most important festival in China, Chinese New Year. Traditions are definitely very different between Finland and China but some values behind traditions are similar.

Sauna is an important Finnish tradition. Finnish sauna tradition includes throwing water at the stove and enjoying ‘löyly’ and hitting yourself or each other with a birch. Furthermore, jumping into a lake and rolling in the snow naked to refresh before going back to sauna again is also a part of the Finnish sauna tradition. I fell in love with Finnish sauna immediately like most of the foreigners who first encounter it. However, it was such a struggle for me to try one of the sauna traditions, rolling in the snow. I couldn’t decide which factor added more to the struggle, the reluctance to have body contact with snow in -10 degrees or the fact that I felt uncomfortable about body exposure.

Coming from a more conservative culture, I was surprised to find how comfortable Finns feel about nudity in some contexts as body is viewed as something neutral and not sexual in these contexts. For example enjoying sunshine on the beach with minimum body coverage in summer, or in this case, rolling in snow after sauna. After living in Finland for more than a year, I have started viewing my body in a more liberal way, and now I enjoy rolling in snow and chilling out on the beach in summer.

Same things are viewed differently across different cultures, for example knitting. Most Finns are familiar with knitting as it is taught in secondary school and many Finns, regardless of gender, have knitting and crocheting as their hobbies. I have a Chinese friend who has only started knitting after coming to Finland. Although he was exposed to knitting in China, he didn’t consider knitting before because it is viewed as a women’s chore in China. After coming to Finland and observing that knitting is viewed as something gender neutral here, he started to learn it and now it is his hobby and he feels very comfortable with it.

24

A more gender equal culture encourages people to view things in a more gender-neutral way. Moving to a new environment and encountering different cultures offers an opportunity to reconsider the same things from different perspectives. Wonderful things can happen with an open mind to try out new traditions.

Although traditions and cultures in China and Finland vary a lot, some traditions share the same values. Festivals play an important role in traditions. For Finns, the most important festival of the year is probably Christmas. Christmas atmosphere can already be felt a month before, as hinted by December in Finnish, joulukuu (Christmas month), indicating that the whole December is about Christmas. Christmas traditions can be spotted throughout the whole December.

Mulled wine (glögi) ( is warmed up and drank and gingerbread is made and snacked on, Christmas trees are lit up in the dark Finnish winter and brought home and decorated together with family and friends, Christmas calendar is a lovely routine to count down all the days to Christmas Eve. Similarly, Chinese New Year atmosphere is already floating in the air one month before. Chinese New Year decorations are usually red, as red is considered a lucky color in Chinese culture. The Chinese character luck is hung on the door upside down, as “luck is upside down” sounds the same as “luck is coming” in Chinese. In addition to decorations, food preparation starts a month before Chinese New Year. My hometown is located in central China, and it is a tradition for the region as well as the south of China to make homemade sausages one month in advance. Sausages are hung on the balcony and cold winter weather is utilized to air dry the sausages. The sausages will become a delicious dish at the reunion dinner on Chinese New Year eve.

Although Christmas is not a traditional festival in China, I can totally understand and relate to the core of Christmas, and I believe it is family. An important Christmas tradition that shares the similarity with Chinese New Year is to visit and reconnect with the relatives we are not able to meet all year long.

I spent last Christmas with my boyfriend’s family in his hometown, located in the middle of Finland, and it takes about 3 hours by train from Oulu. We took the train to his hometown on the morning of Christmas Eve. I noticed many cars were parked at the station arriving at one stop, and after the travelers, mostly young people got to the car waiting for them, the car drove away, and the parking lot was soon emptied. I could imagine the parents picking up their children who are studying or working away from their hometown, just like my parents always picked me up at the train station every time I went back to my hometown for Chinese New Year. I went to a different city for college in China and I went back to my hometown before the Chinese New Year. My dad insisted on picking me up at the train station every time, he would wave to me on spotting me, hug me and then we would go home together. I became very emotional just by looking at the full station getting emptied on that morning of Christmas Eve as it reminds me of my dad picking me up before Chinese New Year. I remembered a Chinese saying that goes “people who are far away from their homes miss their families the most when there are festivals around” and I can now understand why..

25

Spending Christmas with my boyfriend’s family in some way eased my homesickness as I felt the love and company of family even though my home is thousands of kilometers away. We got home in time for a traditional Finnish Christmas meal. All the Christmas food was made by the family, rice porridge (riisipuuro), ham (kinkku) and all kinds of joululaatikot. It reminds me of the reunion dinner on Chinese New Year, but it is a bit different. Finnish Christmas meal is a buffet where everyone collects all the food on their plate first and families talk quietly like in a restaurant. Chinese reunion dinner however is livelier. It usually has a big table full of dishes and people sit around the table, talk loudly, and pick up food from the dishes all the time. Liveliness is appreciated in Chinese culture when a big family across different generations gather in the same room to celebrate Chinese New Year.

I enjoyed the relaxing and peaceful Christmas atmosphere.

At night when all lights were out, the house was not completely dark as the lights on the Christmas tree and the candles by the window were still giving out warm light quietly and gently. Chinese New Year, on the other hand, is noisier.

Setting off fireworks and firecrackers is a tradition for Chinese New Year and the year turns the page to the sounds of firecrackers. Before the ban of fireworks in big cities in China due to air pollution concerns, fireworks and firecrackers would be set off around midnight and the air would be filled with the smell and sound of firecrackers.

As I am writing this article, Chinese New Year just went by in the beginning of February. Even though I am in Finland, I tried to keep some Chinese traditions and celebrated New Year with my friends. New Year’s Eve fell on Monday this year and of course we do not have holidays in Finland while in China, Chinese New Year has 7 days of holidays for celebration. I tried to celebrate New Year’s Eve as it is supposed to be like in China. We cooked Chinese food, made dumplings together and cheered for the new year. I kept up with almost all the New Year traditions and rituals. I had a reunion dinner, played mahjong (a Chinese board game), watched the Spring Festival Gala, but somehow I felt like something was still missing even though I tried to replicate every ingredient, just like I failed to replicate my favorite dish made by my family.

The dish has very common food ingredients, Chinese cabbage, green pepper and pork, but it is the best food I’ve tasted. We have an ‘assembly line’ at home and all of us participate in making the food. In the morning I would go to the wet market to buy fresh vegetables. My dad would slice and prepare the food and he would show off his skills as he chops food finely and quickly. Finally, my mom would cook them. I tried to replicate the dish after coming to Finland. The food materials are not hard to get although they are almost ten times more expensive. When I was watching my mom cook back home, it looked quite simple, just add some sauce, salt, soy sauce and lastly vinegar but I’ve never succeeded in replicating the dish. I know if I complained to my parents about failing to replicate the dish, they would just laugh and tell me, don’t bother, we will make it for you when you come back home. I haven’t gone back to China after coming to Finland with the pandemic going on. I hope I can spend the next new year in China with my family, make the best dish together and enjoy the delicious food from my hometown.

Chinese New Year goes by the lunar calendar, and usually around February. Chinese New Year lands on the first day of February for 2022 and it is a Tiger year. Chinese zodiac is an interesting tradition. There are 12 Chinese zodiac animals and they orbit in 12 years. Everyone has their own zodiac depending on their birth year. Every zodiac year comes every 12 years and it is your zodiac year when you are turning 12, 24 or multiple of 12. Zodiac year is believed to be a difficult and threshold year for the person in Chinese culture. To avoid bad luck, wearing red items that are gifted by others is advised as red is viewed as a lucky color in Chinese culture. Chinese zodiac tradition displays another important thing of festival, wishing for good luck for the next year and this again is shared across cultures. For example, one Finnish Christmas tradition is to put one almond in the rice

”

porridge, and it will bring luck to whoever gets it. In addition, one Finnish Laskiainen tradition is to slide down the snow hill and the person who slides the furthest is believed to receive the best harvest.

So you see that some traditions are not that different after all.

Although Finnish festivals are more peaceful and quiet, Chinese ones are more lively and noisy. Even though festivals are celebrated in different ways in Finland and in China, the core behind the celebrations is similar. From my observation, the special ingredients for festivals are the connection with family and culture, delicious food and best wishes for the coming days and these ingredients are shared in both Finnish and Chinese festivals in different forms and with different foods.

Once you get to know them TEXT BY Moustafa Khairi

I can still remember my fears and thoughts while I was on the plane traveling to Finland, actually, traveling to another country for the first time in my life. Very big thoughts all over my mind!

Finally, pursuing a master’s degree in a field that is really exciting yet challenging. Would I be able to progress well in my studies while working? Would it be easy for me to find a job in my field?

What about the Finnish language? Would it be a barrier to landing a job? Will I need to be fluent in it? What about the food? I am the worst at cooking, I actually cannot cook! What about drinking? I do not drink alcohol at all. Would I be excluded from social gatherings or parties because of that? I am going to miss the long walks with my friends. Would I be able to make new friends with the ‘shy’ or ‘strict’ Finns? I already started feeling cold and it is going to be -28 the first day I arrive. Would I survive coming from a country where the lowest it could get in Winter is +10?

One of the most common challenges for anyone moving to a new country is adapting to the new culture, traditions, and habits while retaining their identity at the same time. Being an international student coming from an Arabic country outside of Europe, I had a lot of thoughts regarding my identity moving to Finland for studying for a master’s degree. Based on my personal experience, I can say it is quite challenging to retain your identity but it is doable, and at the end of the day, it is a choice!

It is hard because of many different reasons that make the two countries almost completely different. Differences starting from the core beliefs such as the religion to even the food, make living in a foreign country, not an easy job. On the other hand, no one can force you to do anything that you do not believe in. You have the freedom to choose whatever you want to do without being judged, which also makes it a tough responsibility.

I could write a lot about the different traditions and habits I experienced living a year in Finland, but I would like to focus more on the Finnish people. Unlike the stereotype, most of the Finnish people, from my point of view, are friendly but you just need to start the conversation. I have been involved in quite many student associations and communities and I have always felt appreciated being just present. Sometimes, I am the only international

person in a room of more than 20 people and all of them just switch to English to keep me engaged with them while they do not actually need or have to do that. A few are even fine with struggling to speak their non-native language for the same purpose mentioned.

In supermarkets, for instance, people welcome you with a heartwarming smile, not only when you enter the place but also when you are done and leaving. In buses, it is kind of a tradition to wave to the bus driver thanking him/her for the ride before you get off the bus, and at the same time, he/she waves back and yes, this happens with almost every single passenger! Generally, in countries with bigger populations, it is rare to find these kinds of traditions that, despite how simple they are, make a big difference.

“A simple act of caring creates an endless ripple that comes back to you”.

Most of the people are willing to help whenever they are asked and sometimes they even take initiative. Through my early weeks in Finland, I was waiting for my train in the railway station at its expected track and it was almost 4 minutes before its scheduled leaving time and it had not arrived yet. Then, people started leaving the track slowly and I was not sure what was happening.

Before heading to someone to ask, three guys standing on the opposite track noticed that I did not start moving as well and most probably I did not understand the Finnish instructions. They reached out explaining that the train changed its track due to a storm that happened and it is going to arrive at a different track and in addition, they offered to guide me to the new track due to the time limitation.

Being appreciated and welcomed, most of the time, is one of the best feelings I experienced living in Finland. •

26

Miksi vanhasta on vaikeaa päästää irti?

Pidetään huolta toisistamme!

KOLUMNI | Petra Uusimaa pohtii kolumnissaan omaa suhdettaan perinteisiin.

Elämme vanhan ja uuden välimaastossa. Yritämme hylätä kaiken vanhan ja luoda uutta, mutta toisaalta katsomme jatkuvasti selkämme taakse menneisiin aikoihin. Yhteiskuntamme on edelleen rakentunut konservatiivisten perinteiden varaan, mutta samaan aikaan erityisesti nuorempi sukupolvi luo uusia perinteitä korvaamaan vanhoja ideaaleja. Ei ole enää automaattista, että 30-vuotiaalla on aviopuoliso, kaksi lasta, omakotitalo ja asuntovelka.

Siitäkään huolimatta vanhat perinteet eivät ole täysin kadonneet.

Päinvastoin: ne edelleen kummittelevat mielessämme. Huomaan usein pohtivani olevani epäonnistunut ihminen, kun elämäni ei ole sellaista, mitä teini-ikäisenä ajattelin olevan tai mitä yhteiskunta elämältäni odottaa. Ei ole unelmatyöpaikkaa, ei perhettä tai omistusasuntoa.

Elämme maailmassa, joka käy jatkuvaa konfliktia uusien ja vanhojen perinteiden välillä. Yhteiskunta ja uudet sukupolvet tarvitsevat uusia perinteitä. On turha olettaa, että 1900-luvun lopulla tai 2000-luvulla syntynyt nuoriso haluaa elää elämää samoin kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa. Myös maailma ympärillämme järähtelee ja muuttuu. Elämme kriisien maailmassa, emmekä voi olettaa, että voimme jäädä elämään yhteiskunnassa, joka oli ennen ilmastokriisiä tai pandemiaa.

Miksi vanhoja perinteitä ja ajattelutapoja on hankalaa tuhota?

Ehkä syy on se, ettei niitä välttämättä tarvitsekaan tuhota. On pakko myöntää, että vanhanaikaisuus kiehtoo yhteiskunnassa, joka on nopeatempoinen ja aina läsnä. Samaan aikaan kuitenkin iloitsen kaikista niistä muutoksista, jotka ovat tehneet mahdolliseksi, että voin päättää itse, mitä teen elämässäni naimattomana naisena.

Vanhasta maailmasta unelmoiminen on viekoittelevaa, mutta ongelmallista. Tiettyjen perinteiden on tarkoituskin tulla muutetuksi.

Perinteille on tapahtunut samanlaista postmodernia sirpaloitumista kuin kulttuurille ja ajattelulle. Enää ei ole perinteitä, joiden ajatellaan sopivan jokaisen elämään vaan jokainen valikoi omat perinteensä ja luo uusia. Traditiot ovat palikoita, joiden avulla rakennamme identiteettiämme, oli sitten kyse vanhoista tai uusista perinteistä.

Vanhojen arvojen ja perinteiden hylkääminen tarkoittaa myös tietynlaisen yhteisöllisyyden katoamista, mitä itse kaipaan “vanhanaikaisuudessa”. Aikaisemmin arvot ja perinteet löydettiin yhteisöistä, kuten harrastusjärjestöstä tai seurakunnasta. Nyt meillä on itsellämme sekä vastuu että mahdollisuus valita mihin uskomme ja minkä varaan rakennamme elämämme. Perinteitä tarvitaan ja uskon ettemme koskaan pysty irrottautumaan niistä. Ehkä juuri siksi vanhan jättäminen taakse on mahdotonta. Menneisyys on ja tulee olemaan läsnä elämässämme, koska se kiehtoo. Osa perinteistä ovat kuitenkin sellaisia, joita nykyajan ihminen ei tarvitse elämässään. On onni, että jokainen meistä voi valita omat perinteensä eikä tukahtua sellaisten alle, jotka eivät sovi meille. •

Petra on tieteiden ja aatteiden historian maisteri, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin kuppi tummapaahtoista kahvia ja hyvä kirja.

27

+ = Omaopettajat, opintopsykologit, lähipalveluiden henkilökunta, uraohjaajat ja YTHS ovat tukenasi, jos tuntuu, että opintosi eivät etene ja jaksamisesi on koetuksella.

Ota rohkeasti yhteyttä!

www.oulu.fi/opiskelijalle

Jotta tiedät enemmän.

Matka jatkuu verkossa

www.oulunylioppilaslehti.fi

28