Kuvastoon kuului laivojen ja ankkureiden lisäksi romanttisia ja eroottisiakin kuvia.
Ennen tatuoinnin tekemistä ihosta poistettiin karvat partahöylällä. Valittu kuva piirrettiin ensin aniliinikynällä ja kiinnitettiin iholle vedellä, jolloin siitä jäi jälki. Useimmat ammattitatuoijat käyttivät jo sata vuotta sitten sähköneulaa. Merimiestatuointiin kuuluivat silloin kovat varjot, terävät ääriviivat ja rajallinen määrä värejä: tavallisesti punainen, sininen, vihreä ja musta. Nykyään monet näistä kuvista ovat laajalti kopioituja klassikkoja.
Tatuoinneille oli omia mallikirjoja ja -kuvastoja, joista asiakas saattoi valita mieleisensä.
M
erikeskus Vellamossa nähtävä Suomen merimuseon tatuointiaiheinen Usko, toivo, rakkaus –näyttely sai alkunsa Tukholmasta. Ruotsin merihistoriallisen museon, Sjöhistoriska museetin kokoelmiin kuuluu lähemmäs sata vuotta vanha merimiestatuointien mallisto, jonka kuvat kertovat tunteista ja toiveista, joista ei ehkä puhuttu ääneen. Merimiestatuoinnit olivat muun ohessa vahva viesti sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Tätä pidettiin tärkeänä laivalla, jossa miehet viettivät pitkiä aikoja keskenään jakaen myös punkkansa toisten miesten kanssa. Tästä syystä vanhoissa tatuointimalleissa on runsaasti vähäpukeisia ja muodokkaita, ajan mittaan yhä alastomampia naisia, kun taas miesten kuvat puuttuvat lähes kokonaan. Tribaalitatuointien mentyä muodista nykyiset tatuointitrendit suosivat taas vanhoja, kiiltokuvia muistuttavia malleja. Joku voisi pitää niitä menneiden merimiesten ystävällisenä silmäniskuna nykyajan maakravuille.
14 • TRAFIIKKI 20
Usko, toivo, rakkaus - Merimiestatuointeja -näyttely Suomen merimuseossa 13.5.-11.9.2016. Teema näkyy myös Kotkan Meripäivillä mm. avajaisparaatissa 28.7.