Secretarius 4 2018 by taitto.secretarius

Toimistoammattilaisten oma lehti

4/2018

Ilo toimia ja ilo olla yhdessĂ¤ omassa yhdistyksessĂ¤

Seminaarisatoa S2018

Tervetuloa tutustumaan juuri uusittuihin tiloihimme!

Murikanranta on ainutlaatuinen kokoushotelli keskellä ei mitään. Juuri siksi meillä on kaikki, mitä onnistuneelta hotellielämykseltä toivot. Spa ja saunat Hyvästi kuivat palaverit! Uusi, tunnelmallinen spa-osastomme hellii tilaisuuden päätteeksi – tai sen aikana. Voit nimittäin järjestää kokouksen myös altailla. Näsijärven rannalla lämpiää tietysti hirsisauna takkahuoneineen, josta pääsee talvisin myös avantoon. Faktaa Murikasta 150 hengen auditorio Useita kokous- ja ryhmätyötiloja jopa 300 hengelle 104 hotellihuonetta 208 hengelle 2 ravintolaa Oma rauha rakentamattomalla rantatontilla

Murikanranta Oy Kuterintie 226, 34260 Terälahti • Myyntipalvelu myynti@murikanranta.fi • p. 020 774 1500 • murikanranta.fi

Pääkirjoitus 55. VUOSIKERTA 4/2018

3.12.2018

Kannen kuvat Tarja Alastalo, Päivi Kuokkanen, Irmeli Vuorenmaa

Julkaisija Sihteeriyhdistys – Sekreterarföreningen ry Kalevankatu 26 A 8, 00100 Helsinki p. 040 094 9878 info@sihteeriyhdistys.fi www.sihteeriyhdistys.fi

Kuva Fanny Haapa

Päätoimittaja Heljä Majamaa, p. 040 176 6338 paatoimittaja.secretarius@gmail.com Taitto Tuula Mäkiä tuula.makia@gmail.com Toimitus Kristiina Dammert Päivi Kuokkanen Eva-Lisa Nurminen Riitta Soinola Marita Välimäki Jaostojen Secretarius-yhdyshenkilöt Etelä-Pohjanmaa Irmeli Vuorenmaa Helsingin seutu Tiina Pitkäaho Jyväskylä Pia Saikkonen Keski-Pohjanmaa Jenni Ahola Kuopio Hanna Kinnunen Kymenlaakso Marja Konsti Pohjois-Suomi Saara Mård Pori Anna Sillanpää Tampere Minna Kronberg Turku Päivi Anttila Ilmoitusmyynti ja hinnat Mediatiedot 2018 sari.ollikainen@sihteeriyhdistys.fi www.sihteeriyhdistys.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset Sari Ollikainen, p. 040 094 9878 sari.ollikainen@sihteeriyhdistys.fi Tilaushinta 40 euroa/vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-7486 Painopaikka Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere Paperi MultiArt Silk, 130 g

Tervehdys Porista! J

aostollamme oli ilo saada Sihteeriyhdistyksen vuoden 2018 syyskokous koolle Poriin. Yhdistysväen yhteinen kokoontuminen Porissa oli mitä parhain muistaminen jaostollemme, joka sekin, Kymenlaakson jaoston tapaan, täytti tänä vuonna 40 vuotta. Olemme pieni jaosto, mutta sitäkin sinnikkäämmin jatkamme kohti uusia toimintavuosia. Pyrimme aktiivisesti järjestämään erilaisia tapahtumia. Meillä on myös mukava tapa kutsua joihinkin tapahtumiimme kollegoja työpaikoiltamme, millä tavoitamme joukkoomme uusia jäsenehdokkaita. Pari sanaa yhdistyksen syyskokouksen 17.11.2018 tärkeistä päätöksistä. Yhdistyksen puheenjohtajana aloittaa Saara Mård Pohjois-Suomen jaostosta ja varapuheenjohtajaksi valittiin Taina Torvinen Tampereen jaostosta. Saara toimii myös Secretarius-jäsenlehden päätoimittajana 2019 alkaen. Jaostojen hallitusten toimijat päivitetään yhdistyksen nettisivuille. Välitän vielä koko yhdistyksen puolesta kiitokset vuosien 2017-2018 hallituksen puheenjohtaja Anu Laaksolle ja Secretarius-lehden päätoimittaja Heljä Majamaalle ansiokkaasta työstä yhdistyksemme hyväksi. Iloisiin näkemisiin yhdistyksen ja jaostojen tapaamisissa! Suvi Sinisalo Porin jaoston puheenjohtaja

Seuraava lehti ilmestyy 4.3.2019

4041 0209 Painotuote HÄMEEN KIRJAPAINO OY

Sihteeriyhdistyksen jäsenenä voit osallistua tapahtumien, seminaarien ja matkojen järjestämiseen sekä Secretarius-jäsenlehden tekemiseen – arvokasta osaamista työhön ja vapaa-aikaan.

Delicard auttaa kaikissa lahjatarpeissa jo 20 vuoden kokemuksella. Lahjakortti on laadukas tapa muistaa henkilöstöä, yhteistyökumppania ja asiakkaita asiakastyytyväisyytemme on 96 %. Vaivaton ja nopea tapa hankkia lahjansaajia varmasti ilahduttavat lahjat

Lahjakortin personointimahdollisuus: oma logo ja tervehdys Laaja valikoima herkkuja,

Toimitus joko yhteen osoitteeseen tai suoraan lahjansaajille eDelicard tai upea painettu lahjakortti, joka toimitetaan postitse jopa kahdessa päivässä

designia ja keittiötarvikkeita.

delicard.fi/valikoima

4/2018 Kuva tarja alastalo

Reilut 150 vuotta aktiivista jäsenyyttä.

Urapolulla

Ilo toimia yhdessä!

Pidän itsestäni huolta

6 S2018 -seminaari

14 Kouvolassa ja Kymenlaaksossa

20 Haaveiden Irlannissa

9 Tuliaisina tuoretta tietoa

16 Turun ja Etelä-Pohjanmaan jaostot syysretkillä

22 Frisbeegolf on tekniikkalaji

10 Työkaluja vuorovaikutukseen 12 NASTA Katarina 2018

19 Ahvenanmaan monet kohteet

24 Luin kirjan WabiSabi 26 Erilaisella tutkimusmatkalla Beninissä, osa 3 29 Fustrassa on tehoa 30 Ikebanan taikaa 32 Suosittelen!

34 Secrets´..

Teksti Päivi Kuokkanen Kuvat Päivi Kuokkanen ja anu öhberg

Seminaarin osanottajat heittäytyivät antaumuksella stressinpoistohaliin.

Satoa syksyn seminaarista S2018 – Pääomaa tulevaisuuteen

Työkalupakkiin tunneälyä, läsnäoloa, empatiaa ja ripaus taikuutta

rganisaatioiden rakenteet, kulttuuri ja tapa toimia muuttuvat nopeasti. Sihteeriseminaari avasi ikkunoita tulevaisuuteen. Mikä tässä muutoksessa on tärkeintä oman osaamisen ja ammattitaidon ylläpitämiseksi? Pelkkä älykkyys ei enää riitä, vaan tunneälyn merkitys tulee korostumaan työelämässä. Yrittäjä Kari Kasanen, Calliola kokous- ja tapahtumahotelli, nosti esiin kahdeksan keskeistä asiaa muuttuvasta työympäristöstämme. Ensimmäinen on, että työpaikkoja tulee katoamaan, mutta ne korvautuvat uusilla. – Tulevaisuudessa pärjäävät yritykset, jotka osaavat myötäelää ja hyödyntää työelämää muokkaavia megatrendejä kuten esimerkiksi digitalisaatio, verkostoituminen ja väestön ikääntyminen. Koko käsitys työstä muuttuu. Moni ennustus on mennyt pieleen, kun on laskelmoitu, minkälaista työvoimaa tulevaisuudessa tarvitaan. Nyt työmarkkinoilla on huutava pula 10 000 koodarista. Kasanen uskoo työvoimapulasta kärsivän Suomen tarvitsevan myös maahanmuuttajia.

Ammatinvaihdosta ratkaisu

Ongelmat voivat liittyä myös siihen, että avoimet työpaikat, osaaminen ja työnhakijat ovat eri alueilla. – Juuri nyt on mietittävä omaa osaamista, myös ammatin vaihto on nykyaikaa, Kasanen muistutti. Robotit tulevat ja oikeastaan ovat jo täällä. Silti mielekäs ja inhimillinen työ säilyy. Olennaista on pohtia, mikä on ihmisille mielekästä tekemistä. Keskeiseksi nousee sellainen yrityskulttuuri, joka ruokkii innostusta, motivaatiota ja jaksamista sekä synnyttää energiaa ja hyvää oloa. – Headhunterit korostavat, että tärkeintä on selvittää, onko ihminen sataprosenttisesti motivoitunut tehtävään. Sen jälkeen tulevat arvojen sopivuus ja osaaminen. Osaaminen korvaa tutkinnot

Ihminen on aina kaivannut toisen läheisyyttä, siksi yhteisöllisyyteen liittyvät työt säilyvät.

Aloitteellisuus, innovatiivisuus ja luovuus tuovat jo nyt yritykselle arvoa. Luovuutta on vaikea opettaa roboteille. Älykkyys ja kuuliaisuus eivät tulevaisuudessa ole niin olennaisia. – Tulevaisuustaitoja ovat empatia, avoimuus ja kyky elinikäiseen oppimiseen. Osaaminen ja sen kehittäminen ovat tutkintoja tärkeämpiä taitoja tulevaisuuden työelämässä. Kari Kasanen tiivisti hyvän assistentin ja esimiehen ominaisuudet 20 vuotta kestäneen sihteeri- ja esimiesvalmennusuransa ajalta. Hyvä assistentti on luotettava, joustava ja muutosvalmis, ammattitaitoaan kehittävä, täsmällinen ja hyvän tilannetajun omaava. Taitava esimies on delegointikykyinen, avoin, suunnitelmallinen, sosiaalisesti taitava ja huumorintajuinen. – Tänä päivänä esimieheltä odotetaan erityisesti taitoa hallita vaikeita tilanteita. Kasasen saama viesti paljastaa, että työmaata riittää: ”Pahimpia ongelmia ovat sähläävä esimies ja pompottelevat työtoverit”. Aikamme kuumia sanoja

Juuri nyt keskustellaan paljon temperamentista, persoonallisuuden biologisesta perustasta. – Persoonallisuus eli omakuva on ympäristön vaikutuksen, perimän ja temperamentin yhteistulos. Tällä hetkellä temperamentin merkitys katsotaan muita suuremmaksi, Kasanen totesi. Muita työelämän tärkeitä aiheita ovat muutosjohtaminen, tuottavuuden kasvattaminen ja palvelumuotoilu. – Päivän kuumin sana lienee resilienssi, tokenemistaito, kyky ottaa vastaan muutoksia, toipua niistä ja palautua toimintakykyiseksi.

Karisma vaatii läsnäoloa

Työelämässä ei riitä pelkkä älykkyys ja tietotaito, vaan tunneälyn merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Tunneälyn intrapersoonalliset tekijät liittyvät omaan itseen ja itsetuntoon. Interpersoonalliset tekijät koskevat toisten kanssa toimeen tulemista. Tärkein niistä on empatia, kyky asettua muiden asemaan. Muita osa-alueita ovat sopeutuminen, paineensieto ja yleinen hyvinvointi. – Tunnista omat tunteesi ja usko intuitioon. Opettele kontrolloimaan ja hallitsemaan tunteitasi. Tunneäly on myös toisten tunteiden tunnistamista ja sosiaalisten suhteiden hallintaa, Kari Kasanen opasti. Tunneäly ja läsnäolon kyky ovat myös karismaattisen vaikutelman ytimessä. Karismaa voi harjoitella, vain harvalla se on synnynnäinen taito. Empatia, hyvät kuuntelutaidot, katsekontakti, innostus, itseluottamus ja puhuessa virittäytyminen kuuntelijoiden aaltopituudelle synnyttävät aidosti karismaattisen ihmisen. Arjen mielenhallintaa

SEES Akatemian kouluttajan Hanna Luukon mukaan Sees on omien voimavarojen täydellisempää käyttöönottoa. Metodi on arkipäivän mielenhallintaa, läsnä olevaa tiedostamista itsestä ja ympäristöstä. – Sees-henki kehittää yksilöä ihmisenä, tuo selkeyttä ja rauhaa ympäristön hälystä huolimatta. Akatemian arvot ”läsnäolo, rakkaus, jakaminen” kehottavat olemaan läsnä hetkessä ja kohtelemaan toisia rakkaudella. – Ja jakamaan omat kokemukset toisten kanssa, kuten sihteeriseminaarissakin tehdään, Luukko totesi. Sees-mieli auttaa hallitsemaan ajattelua ja tunteita, lisää ihmissuhdetaitoja, intuitiota ja luovuutta sekä päätöksentekoa. Tärkeimpiä asioita ovat motivaatio ja innostus. – Tärkeää on olla yrittävä, vaikka ei olisi yrittäjä, Luukko täsmensi.

Järjestäjänelikkona kunnostautuivat Harriet Jehkonen (vas.), Taina Torvinen, Saara Mård ja Sari Ollikainen.

▲Hanna Luukko opasti hyvään sees-halaukseen. Hallitusammattilainen Kari Kasanen ▲ korosti motivaation ja muutoskyvyn merkitystä työelämässä. ◄◄ Maaria Nikunen aloitti aivojumpalla ja lopetti rusinaharjoituksella. ◄ Sanna Rantasalo-Keinosen mukaan empatia on asiakaspalvelun uusi musta. Bisnestaikuri Juha Laurila sai ► juontaja Tytti Sokuran taikomaan. Tytti on juontanut seminaareissamme aiemminkin ja hän on Turun jaoston jäsen.

► 7

Olotila, jossa kaikki hyvin

Luukko kehotti tiedostamaan, mistä ajatukset juontavat, kun ”ahistaa”. On hyvä ohjelmoida itsensä uudelleen, purkaa ympäristökuormat ja nähdä mahdollisuudet. Mielenhallinta on sekä tiedostamista että valintaa. – Käytäntö on osoittanut, että jotain asiaa on toistettava 5 000 kertaa, että muutos on mahdollinen. Sees-keho lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointia, ylläpitää terveyttä ja varmistaa elämänenergian virtauksen. Tasapainossa oleva ihminen tietää heikkoutensa ja hyödyntää vahvuutensa. – Sees-metodi voi olla tulevaisuutesi pääomaa. Saat avaimet olotilaan, jossa kaikki on hyvin, Luukko lupasi. Seminaariväki innostui tekemään erilaisia puhdistavia Sees-harjoituksia ja antamaan itselleen kunnon stressinpoistohalin.

oheen voi napata vaikkapa kirsikkatomaattirasian, Nikunen vinkkasi. Tietoisessa syömisessä olemme läsnä todistamassa tuntemuksia, ajatuksia, tunteita ja tapoja. – Jos emme kiinnitä huomiota siihen, mitä syömme, on kuin sitä ei tapahtuisikaan. Janon lisäksi on seitsemän nälän lajia. Tutuimpia lienevät silmän, nenän, suun, vatsan ja solujen nälät. Mielen nälkä perustuu ajatuksiin, eikä se aina kerro totuutta. Sydämen nälkä tarkoittaa tunteiden vaikutusta syömiseen. Ruokaan ja eteenkin tuoksuihin liittyy usein paljon ihania muistoja. Tietoisesta syömisestä kannattaa muistaa muutama periaate. – Ota ruokaa sopiva määrä, aina et liene yhtä nälkäinen. Hidasta vauhtia ja tutkimusmatkaile, pysähdy ja maistele. Muista laskea haarukka suupalojen välissä. Vaihda kättä ja syö välillä vaikka puikoilla. Herkuttele järkevästi ja arvioi nälän seitsemää lajia. Muista vanha sanonta ”poissa silmistä, poissa mielestä” eli käytös, jota emme vahvista, menettää voimansa. Muistipiirakassa on viisi tärkeää siivua: säännöllisesti, riittävästi, joustavasti, sallivasti ja tietoisesti. Helppo muistaa, eikö totta?

”Täällä on mahtavaa olla töissä! -tunne on jokaisen vastuulla.”

Palvelumuotoilu tuo säästöjä

Yrittäjä Sanna Rantasalo-Keinonen Sitomosta kertoi palvelumuotoilusta, joka tarkoittaa asiakaskokemuksen kehittämistä. Asiakkailta ei kerätä vain tietoa, vaan heidät otetaan aidosti mukaan prosessiin ja näin tunnistetaan asiakkaille tärkeimmät kohtaamispaikat. Asiakaskokemus syntyy fyysisestä, digitaalisesta ja tiedostamattomasta kohtaamisesta. Asiakaskokemusta kannattaa kehittää osana yrityskulttuuria, koska se tuo säästöjä. Se on jo nyt kilpailuetu, joka ei ole kopioitavissa. – Tutkimusten mukaan asiakas luottaa enemmän suosittelijoihin kuin yrityksen muuhun markkinointiviestintään. Asiakaskokemuksestahan suurin osa on tunnetta. Asiakas on valmis maksamaan hyvästä asiakaskokemuksesta. Miltei 90 prosenttia kuluttajista on vaihtanut palveluntarjoajaa petyttyään kokemukseensa. – Lupaukset lunastetaan jokaisessa kohtaamisessa, ja yrityksen työntekijät tuottavat nämä kohtaamiset. Tyytyväiset, sitoutuneet ja motivoituneet työntekijät saavat aikaan myönteisiä kokemuksia. Työntekijäkokemus on kaikkien kohtaamisten summa, jonka työntekijä muodostaa vuorovaikutuksessa sekä yrityksen että muiden työntekijöiden kanssa. Täällä on mahtavaa olla töissä! -kokemus on jokaisen vastuulla. Palvelumuotoilu on menetelmiä ja tapa ajatella. Empatialla on merkittävä rooli palvelumuotoilussa. Asiakkaiden ymmärtämisellä ja työntekijöiden hyvinvoinnilla on aina positiivisia seurauksia. Ruokailua kaikilla aisteilla

Tampereen yliopistollisen sairaalan ravitsemusterapeutti Maaria Nikunen muistutti tietoisuustaidoista ruokailussa kertovan luentonsa aluksi muutamasta perusasiasta. Useimmille sopii säännöllinen, 3–5 tunnin ateriaväli ja 5–6 ateriaa. Lautasmalli on yhä hyvä apuväline aterian kokoamisohjeeksi. Lounaasta tulisi saada neljäsosa päivän energiatarpeesta, ja iltapala kello 20-21 takaa hyvän yöunen. – Nykypäivänä on myös hyviä valmisruokia, joiden 8

Taikuri kasvattaa bisnestä

Bisnestaikuuden tarkoituksena on saada tuloksia ja kasvattaa asiakkaan bisnestä. Se lähtee liiketoiminnallisista tavoitteista, ja sen keskiössä on myynnin ja markkinoinnin kehittäminen. – Myyjä, tuote ja tunnetila pitäisi muistaa vielä monta kuukautta tapahtuman jälkeen, huomautti Bisnestaikureiden Juha Laurila. Laurila uskoo markkinointiviestinnässä tuttuun AIDA-malliin: Attention, Interest, Desire, Action. Tapahtumassa pallo heitetään bisnestaikurille, joka kiinnittää ensin potentiaalisen asiakkaan huomion, herättää kiinnostuksen, lisää ostohalua ja saa asiakkaan toimimaan. – Kun valitsette messuille tai muuhun tilaisuuteen viihdyttäjää, niin mitä jos se esiintyjä olisi bisnestaikuri, joka kertoo potentiaaliselle asiakaskunnalle myös yrityksenne tuotteista, neuvoi taikuri Laurila ja teki taikuuksiaan ihan siinä meidän silmiemme edessä. Slangilla Helsingin juurille

”Niin gimis on stadi”, luki Stadin Slangi ry:n Esko Vepsän paidassa, kun leppoisa mies jutusteli kivasta pääkaupungista. Vepsä vei seminaariväen kevyellä slangilla matkalle Helsingin juurille ja sitoi oivallisella tavalla yhteen sihteerin työkuvaan kuuluva tehtäviä ja kaupungin historiallisia päätöksentekohetkiä. Kohderyhmän huomioimisesta ja muhkeasta tietopaketista buli halaus. Esittelyä voi mieluusti suositella viihdyttäväksi ohjelmanumeroksi. Lopuksi Vepsän lyhyt tietovisa: Mihin Neitsytpolku päättyy? Kätilöopistolle, tietysti! •

teksti ja kuva Kristiina Dammert

Sähköpostiin tulee toistuvasti mainoksia erilaisista koulutuksista, seminaareista ja ammattikirjallisuudesta. Työtehtävissä ajassa pysyminen vaatii uusimpien tietojen omaksumista, tai ainakin tietolähteiden keräämistä mahdollista tarvetta varten.

Jaettu tieto moninkertaistaa seminaarin annin.

Tuliaisina työpaikalle S

ajankohtaista tietoa

ihteereille ja assistenteille järjestetystä keväisestä laivaseminaarista on tullut minulle jo miltei perinteinen arkityöstä irrottautumisen ja uuden oppimisen aika. Seminaarin tuliaisina työpaikalle saa aina materiaalipaketin, jonka sisällöstä on hyötyä työyhteisössä muillekin. Minua kiinnostaneita seminaariaiheita ovat olleet mm. arjen tietoturva, ajanhallinta, elämän- ja mielenhallinta, tiimityö, ongelmatilanteet töissä. Näistä tietoturva on ollut medioissakin usein esillä. Ajanhallintaan on mahdollista saada apua eri sovelluksista, mutta eniten apua on minulle ollut uusien tapojen oppimisesta ja oman työajan arvostuksesta. Jotta työelämässä jaksaa paremmin ja työtehoa riittää kiireeseen, on tärkeä opetella elämän- ja mielenhallinnan taitoja. Ennen työ oli töissä, nyt työ seuraa älylaitteissa vapaa-ajalle. Etätyö on yksi parhaista uudistuksista, mutta siihen pitää olla oikea asenne – työ tehdään työaikana eikä pidetä kanavia auki kellon ympäri. Tähän voi vain työntekijä itse vaikuttaa, ja siksi on ollut hyvä saada koulutusta myös etäilyyn liittyvistä asioista. Tiimityöskentely on yhä enemmän tätä päivää. Isommissa yrityksissä tiimityö kerää projektiin oikeat tekijät, ja tiimejä voi olla niin hallinnollisia kuin projektikohtaisia. Vaihtelu tuo virkistystä myös suunnittelu- ja toteutustyöhön. Työyhteisön ongelmatilanteissa tärkeintä ovat tilanteiden ratkaisun apukeinot ja oikeanlainen suhtautuminen vaikeisiinkin tilanteisiin. Joskus mukana on työsuojeluun liittyviä tekijöitä, ja niihin voi hakea tukea työsuojeluvaltuutetulta. Lähiesimies on tärkeässä roolissa. Onneksi on myös tilanteita, joissa asiat saadaan selvitettyä keskustelemalla kaikessa rauhassa. Uusia tuttavuuksia

Verkostoituminen muihin sihteereihin ja assistentteihin on sekä mukavaa että hyödyllistä. Eräistä kollegoista on tullut jo enemmän kuin seminaarituttuja, ja odotan heidän tapaamistaan seminaarissa yhtä paljon kuin seminaarien mielenkiintoisia sisältöjä ja esiintyjien puheenvuoroja. Koulutus ja oppiminen auttavat työn suunnittelussa ja tekemisessä sekä helpottavat uusiin työtehtäviin tarttumisessa. Ammattitaitoa ylläpitämällä saa kerättyä varmuutta ja jaksamista. Erilaisia koulutuksia on tarjolla runsaasti, niihin kannattaa tarttua. • 9

Rantatie 34 04310 Tuusula p. (09) 258 821 myynti@onnela.com www.onnela.com

teksti Satu Lassila, Jyväskylän jaosto kuva Pia Saikkonen, Jyväskylän jaosto

Kouluttajamme Ulla Klemola kertoi, että hänen omat

Tuusulanjärven rannalla

vuorovaikutuksen opettajansa ovat olleet PPP eli pari, perhe ja peruskoulu.

Jyväskylän jaosto järjesti jäsenilleen Toimiva vuorovaikutus -koulutuksen Jyväskylän yliopistolla.

ouluttajanamme toimi Jyväskylän yliopiston opetuksen kehittämispäällikkö, liikuntatieteiden tohtori Ulla Klemola, jonka johdolla pääsimme tutustumaan toimivan vuorovaikutuksen työkaluihin eli tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Toimivan vuorovaikutuksen työkalut auttavat tunnistamaan vuorovaikutustilanteisiin liittyviä tunteita ja tarpeita, kehittämään tilannetajua, selkeyttämään viestintää ja ratkaisemaan ristiriitoja. Näin vuorovaikutus helpottuu ja muuttuu entistä toimivammaksi. Ulla käytti koulutuksessaan Thomas Gordonin mallia käyttäytymisen ikkunasta, jossa vuorovaikutustilanteessa olevat henkilöt katsovat toisiaan ikään kuin ikkunan läpi.

kuva 1

Suurille saavutuksille 10

Työkaluja toimivaan vuorovaikutukseen

Näissä vuorovaikutustilanteissa kohtaamme niin hyväksyttävää kuin ei-hyväksyttävää käyttäytymistä ja oma hyväksymisrajamme, hermoviiva, heilahtelee tämän mukaan (kuva 1). Kulloinenkin vuorovaikutustilanne luo tarpeen vuorovaikutustaidolle. Mitä paremmin tuntee itsensä ja osaa tunnistaa tarpeen, valita vuorovaikutustaidon – eläytyvä kuunteleminen, myönteisyys ja/tai ongelmanratkaisu – ja toimia sen mukaan, sitä selkeämmäksi vuorovaikutus muuttuu (kuva 2). Kuuntelemisen ja omasta puolesta puhumisen taito, eli kyky kertoa, mitä ajattelee, tuntee ja haluaa, ovat keskeisiä toimivan vuorovaikutuksen työkaluja ja ne sopivat niin työpaikoille, kouluun kuin kotiinkin. Illan aikana keskustelimmekin paljon siitä, mitä taitoja tarvitsemme omassa työssämme sihteereinä ja assistentteina. Keskeiseksi taidoksi nousi kuuntelemisen taito. Toisen kokemuksen kuuleminen ja sen heijastamista hänelle sanoit-

tamalla, on samalla sen tarkistamista, että on ymmärtänyt toisen kokemuksen oikein. Puhujalle tulee tästä kokemus, että hänen tunteensa hyväksytään, ja se auttaa häntä pääsemään eteenpäin. Kun muistamme, että vuorovaikutusta ihmisten välillä voidaan aina kehittää, olemme matkalla kohti hyviä ihmissuhteita ja ryhmähenkeä. Kaikessa elämässä, myös työelämässä, kannattaa noudattaa Ullan ohjetta ”Aina voi sanoa toiselle jotakin kaunista”. •

Ulla Klemola on kehittänyt ja ohjannut Jyväkylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella vuorovaikutusosaamista edistävää koulutusta, jota myös hänen väitöskirjansa käsitteli. Oheiset kuvat ovat Ullan esityksestä. LUKEMISTA • Gordon, T. 2004. Toimiva perhe. Helsinki: LK-kirjat. • Kokkonen, M. 2010. Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet – opi tunteiden säätelyn taito. Jyväskylä: PS-kustannus. • Myllyviita, K. 2016. Tunne tunteesi. • Talvio, M. & Klemola, U. 2017. Toimiva vuorovaikutus. Jyväskylä: PS-kustannus.

kuva 2

Teksti Tiina Pitkäaho, Helsingin seudun jaosto Kuvat Lea Penttilä ja Naisten Valmiusliitto

NASTA-valmiusharjoituksia suomalaisille naisille Iiris Pääkkönen ja artikkelin kirjoittaja Tiina Pitkäaho esittelevät koulutusharjoitustaan muille kurssilaisille Katarina 2018 NASTA-harjoituksissa Dragsvikissä.

– Mistäkö alun perin kuulin NASTAharjoituksista? Tietysti Helsingin seudun jaoston aktiivisilta jäseniltä!

lmoittauduin Uudenmaan prikaatin Dragsvikissä pidettyjen NASTA Katarina 2018 -harjoitusten kouluttaja- ja kurssinjohtajakoulutukseen, koska teen työkseni koulutussuunnittelijan tehtäviä johtamisvalmennuksessa sekä muilla koulutusalueilla. Ajattelin koulutuksen tukevan työelämääni ja toisinpäin. Koska harjoitus oli varuskunta-alueella, kuvien ottamiseen ja jakamiseen varsinkin sosiaalisessa mediassa tuli tarkat tiedot ja rajoitukset etukäteen. Talon tapoja

Dragsvikissa ilmoittautumisen jälkeen piti valita itselleen sänky omasta tuvasta. Tietämättömyyttäni olin valinnut tuvassa esimiehen pedin, joten kuulin olevani muun muassa evakuointitilanteessa vastuussa siitä, että tupamme on tyhjä ja tuvan nimilista viedään evakuointipisteelle. Seuraavaksi olikin aika ottaa armeijan iso reppu rinnuksille varusvarastossa ja noutaa armeijavarusteet. Meidät ensikertalaiset tunnisti siitä, ettemme ovesta sisätiloihin astuessamme ymmärtäneet ottaa Naisten Valmiusliitolta saatua violettia lippistä pois päästä. Konkarit kyllä pitivät huolen, että me noviisitkin opimme talon tavoille. 12

Eri kurssiryhmät marssivat harjoituksen avajaisiin Uudenmaan prikaatin perinnesoittokunnan Jääkärimarssin tahdissa. Ennen kentälle menoa kävimme läpi varustuksemme – onhan napit ja vetoketjut kiinni, kaulukset taitettu, kulkulupa oikeaoppisesti taskussa ja terveystietolomake vasemmassa reisitaskussa. – Ja nyt naiset, kännykät pois, marssi alkaa! Vasen jalka menee rummun tahtiin. Virallisten puheiden, lipunnoston ja lippulaulun jälkeen marssimme mallikkaasti pois Muistoja Pohjolasta -marssin tahdissa. Hieno avaus Katarina 2018 -harjoitukselle! Avajaisten jälkeen tutustuimme luokassa varuskunnan sääntöihin. Illalla oli vapaaehtoinen iltahartaus ehtoollisineen varuskunnan kentällä. Ulkona oli kynttilöitä, tunnelma oli hieno hämärtyvässä illassa. Aamulla oli vuorossa vapaaehtoinen aamujumppa. Noviisille tuli yllätyksenä, että tämäkin käytiin tahdissa ja tiukassa rivistössä, tosin ehkä hieman rivistöstä lipsuen. Koulutuksen sisältöä

Kouluttaja- ja kurssinjohtajakoulutus oli luentopainotteinen toisin kuin suurin osa muista kursseista. Kävimme läpi mm. eri oppimistyylejä, kouluttajan etiikkaa, motivaatiota, eri koulutusmenetelmiä, arviointia ja viestineliötä. Saimme paritehtäväksi keksiä koulutuksen ja miettiä siihen huomioitavat asiat. Lopputulos esitettiin muille kurssilaisille, joiden joukosta yksi ryhmä arvioi suoritusta ja kirjasi meille palautetta.

NASTA-harjoitukset ●● Naisten Valmiusliiton tilaamia ja organisoimia valmiusharjoituksia suomalaisille naisille. Harjoitukset toteutetaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kursseina puolustusvoimien tuella. ●● Tarkoituksena on parantaa naisten arjen turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä taitoja ja tietoja sekä valmentaa osallistujia toimimaan erilaisissa kouluttaja- ja johtotehtävissä. ●● Järjestetään kahdesti vuodessa eri puolella Suomea erilaisin kurssivaihtoehdoin. ●● Osallistuminen ei edellytä minkään yhdistyksen jäsenyyttä eikä vaadi ennakkotietoja tai -taitoja. Toimijat harjoituksissa ovat vapaaehtoisia. Toiminta ei ole sotilaallista, osallistuminen edellyttää normaalia terveyttä ja kuntoa. Harjoitusten alaikäraja on 15 vuotta.

Muita Katarina 2018 -kursseja olivat mm. informaatiovaikuttaminen, maastoja luonnonmuonakurssi, tosielämän ensiapu ja ruotsinkielinen Bemötande av kris. Uudenmaan prikaati on Suomen ainut ruotsinkielinen joukko-osasto ja opetuskielenä heillä on ruotsi, komentokielenä suomi. Lauantai-iltana keräännyimme yhteiseen illanviettoon laulamaan artistin avustamana yhteislauluja suomeksi ja ruotsiksi. Illanvieton jälkeen osa lähti vielä saunomaan. Kukin meidän kurssilainen sai vetää viikonloppuna marssiharjoituksia. Konkarit opettivat meille marssilauluja: ”Äiti, äiti, etkö sä nää, tästä mä tykkään, tänne mä jään”. Toki kävimme myös sotilaskodissa munkilla. Sunnuntaina olivat vielä viimeiset koulutukset ja koko harjoituksen yhteiset päättäjäiset kentälle marssien. Viikonloppu oli todella antoisa ja opettavainen. Kurssimme perusti oman Facebook-ryhmän ja teimme lokakuussa omakustanteisen matkan Ruotsiin. Syyskuussa osallistuin Mikkelin Savotar 2018 PikkuNASTA -harjoituksen maastoja erätaitokurssille. •

LAATUAIKAA LAHJAKSI Tilaa elämyslahja PowerParkiin! Ilahduta työntekijöitä, asiakkaita tai yhteistyökumppaneita antamalla lahjaksi riemua, elämyksiä ja aktiviteetteja. Pyydä tarjous huvipuistoranneke-lahjakorteista! Tilauksen minimimäärä on 20 kpl.

KOKOUKSIIN JA SEMINAAREIHIN PowerParkissa järjestät onnistuneen kokouksen ja yritystapahtuman oheisohjelmineen. Järjestämme tapahtumat muutaman hengen kokouksista megaluokan tapahtumiin. Huvipuisto | Ulko- ja sisäkartingradat 5D-elokuvateatteri | Road House ostos- ja ruokamaailma | Ravirata ja hevoskeskus Hotelleja | Mökkejä | Camping-alueita Ravintoloita | Kokouksia ja yleisötapahtumia POWERPARK | Puistotie 3 | 62300 Härmä +358 10 3477 600 | info@powerpark.fi | powerpark.fi Pidätämme oikeudet muutoksiin.

teksti ja kuvat Heljä Majamaa

Helsingin seudun jaosto Kouvolassa Jaostot toimivat

Mielenkiintoisia tapahtumatiloja yritystilaisuuksiin Kouvola on lähellä; puolitoista tuntia Helsingistä ja puoli tuntia Lahdesta. www.kymenlaaksonyt.fi

▲Ulkomaalaisille yritysvieraille Villa Concerto on kuin suomalainen yksityiskoti. Mutta kätevää: tehokas työkokoustaminen ja korkeatasoinen iltaohjelma samassa talossa. ▼Kouvolan Koskenrannassa huokuu arvokkuutta Villa Ruthsin kartanohuvila, jonka laaja puutarha-alue antaa hyvän lisän tapahtumasisältöjen ideointiin. Kuvassa helsinkiläiset vieraat salin taidetta ihailemassa.

ouvolassa on yllättävänkin erilaisia tapahtumatiloja. Tykkimäki on ehkä tuttu nimi, mutta alueelta voi löytää myös lukuisia huviloita, kartanoita ja rennommankin menon paikkoja. Kannattaa kiinnostua, ja tutustua, esimerkiksi samalla kun suuntaa kesän 2019 asuntomessuille Kouvolaan. Keskustelimme matkallamme siitä, kuinka vaikea on löytää uusia kokouspaikkoja yritysten johtoryhmien kokouksiin, joiden yhteydessä myös palvelun pitää olla luotettavasti VIP. Kouvolasta taisimme kuitenkin yhden aarteen löytää; suomalaisen vaalea, harmoninen Villa Concerto -kokous- ja konserttihuvila suomalaisessa mustikkavarvikossa ilman pröystäilyjä. Mutta silti kohteessa on kaikki. Rauhaa ja hiljaisuutta, avaruutta ja tilaa, retriittiäkin. Mahdollisuus ruokailla ja kokoustaa eri tiloissa, mahdollisuus pienen ryhmän myös saunoa ja yöpyä. • ▼Vuonna 1873 rakennettu Kymin Huvila kätkee edustavan ravintolan sekä majoitustilaa. Pihapiirissä toimii tapahtuma jo itsessään; Kouvolan kesäteatteri.

Roso – ei jokapäiväistä, siis juhlaa

n paikkoja, joihin haluaisi ehdottomasti viedä yhteisönsä viettämään yhteistä aikaa, kokoustamaan, juhlimaan. Tila kertoo ideoita, kun siihen pysähtyy ja sitä hengittää. Kymin Ruukin Taideruukin alue ja sen Patoareena henkivät tarinaa tapahtumaksi asti. Taideruukin ja Patoareenan roso toivottaa tulijan mukavalla tavalla tervetulleeksi. Rosolla saadaan mielenkiintoista vastakohtaisuutta myös tapahtuman ohjelmaan, kun samassa tilassa toimii niin korkeakulttuuri kuin kotikutoinen performanssi. Tila tervehtii vuosikymmenten takaa ja sallii viettää iloisen nykyaikaisen illan yhdessä. Patoareenan tiloihin voi ideoida jännittäviä ratkaisuja rekisteröitymiselle ja infopisteelle, tauko- ja taustatiloille, oheisohjelmalle. Somistukseen sopivat kukka-asetelmien rinnalle rauta ja teräs. – Opastus pitää kyllä hoitaa hyvin, sillä jos yleensä tilaisuudessa on pienikin mahdollisuus sählinkiin, sählinkiä tulee.

►Matkalaiset Patoareenan henkeä hengittämässä, istuimina kuormalavasohvat entisessä tehdasvarastossa.

Patogallerian tiloihin voi valmistaa oman yhteisön historiakuvausta tai tämän päivän toteutuksia, miksipä ei järjestelytiimin yhdessä askartelemina. Tunnelmaa ei pilaa edes sade, kun varataan laajaan pihaan saapuvia vierasbusseja tervehtimään juhlamusiikki ja -valaistus sekä rivi pukumiehiä ja mustat sateenvarjot. Ja sisällä mitä iloisin, valoisin, värikkäin tunnelma. Haluaisimme mukaan! •

teksti Heljä Majamaa kuvat Tarja Alastalo, Kymenlaakson jaosto

Onneksi olkoon yhdistysläiset ympäri laajan Kymenlaakson! S

yyskuun 7. päivä alkaa jo vakiintua Kymenlaakson jaoston tasakymmenten juhlapäiväksi. Jaosto perustettiin 7.9.1978, samana päivämääränä vietettiin myös 10-, 20- ja 30-vuotisjuhlat ja nyt samaisena syyskuun 7. päivänä 2018 kokoonnuttiin jo jaoston 40-vuotisjuhlaan. – Eipä aikaakaan, kun vietetään täysiä 5-kymppisiä, ja perinteet tuntien, varmasti yhtä lämpöisissä tunnelmissa halausten, puheiden ja naurun kera. Oman arvokkaan osansa juhlatunnelmaan toivat nuoret muusikot Konsta Syrjänen, Iina Järvenkylä ja Karoliina Halme, Äijäkanteleet-yhtye sekä Kouvolan matkailuoppaat Lea Vitikainen, Marja Lumppio ja Laila Sairo. •

Juhlailta alkoi nuorten muusikoitten musiikkitervehdyksellä.

▼ Matkailuoppaiden toimistotyön historiaa luotaava esitys nauratti yhdistyksen aktiivitoimijoita: Arja Porvali Helsingistä, Suvi Sinisalo Porista, Sari Ollikainen Helsingistä ja Niina Ojaniemi Oulusta.

Äijäkanteleet-yhtye ► osui oikeaan laulunsa sanoituksessa ”Sihteeri on korvaamaton apu toimistossa…”.

▼Reilut 150 vuotta ansiokasta jäsenyyttä 40-vuotisessa Kymenlaakson jaostossa. Vasemmalta Katja Waldén, varapuheenjohtaja, jäsenenä yli 15 vuotta. Eija Mänty on perustajäsen ja toiminut aktiivisesti koko 40 vuoden ajan. Marja Lumppio on ollut aktiivitoimijana yli 30 vuotta. Ritva Korri on Sihteeriyhdistyksen kunniajäsen vuodesta 2009 ja Ritvalla jäsenyyttä yli 30 vuotta. Tuulan Kokkosen toimesta jaosto 40 vuotta sitten perustettiin. Tuula on Kymenlaakson jaoston kunniapuheenjohtaja vuodesta 2003. Äärimmäisenä oikealla jaoston nykyinen puheenjohtaja Tiina Laine, jäsenenä 16 vuotta.

Jaostot toimivat

Kymenlaakson jaosto 40 vuotta

teksti ja kuvat Päivi Anttila, Turun jaosto

Jaostot toimivat

Söderlångvikin Kartanossa vaikutti aikanaan tänä päivänäkin tuttu nimi: Amos Anderson.

Turun jaoston syyskohteina

Mathildan Marina, Mathildedalin Ruukki ja Söderlångvik

atkaan lähdettiin aamutuimaan Turun linja-autoasemalta, josta suunnattiin kohti Salossa sijaitsevaa Mathildedalia. Jotkut saattavat tuntea paikan vielä vanhalla nimellä Meri Teijo. Paikka on kehittynyt valtavasti viimeisten viiden vuoden aikana uusien omistajien myötä. Ensimmäinen kohteemme oli pienvenesatama Mathildan Marina, jossa Liisa Käiväräinen esitteli meille kohteen hotellihuoneita ja saunatilat. Mieleen jäi etenkin saunajooga, paljuakaan väheksymättä. Nautimme saaristobrunssin, jota tarjoillaan näin syksyllä ja talvisaikaan viikonloppuisin. Suosittelen, jos käytte siellä päin, aivan mahtava!

►Söderlångvikin autotallin patsasseinä pelastettiin Svenska Teaternin korjauksesta 1930.

Yllätysnumerona kalastusopas Pasi Tuike tuli meille kertomaan kalastusretkistä. Retkiä voidaan räätälöidä asiakkaan toiveiden mukaan ja pitää vaikka kalastusretki ilman kalastusta – tämä lause sai vierailijat nauramaan. Kävelimme Mathildedalin ruukkikylän alueelle, jossa Krista Gustafsson kierrätti meitä läpi ravintolan, hotellin, kokoustilat ja museotilan. Aikaa jäi hetki myös kierrellä puodeissa, joita alueella on useita, kuten kehräämö, Alpakka

puoti, Huldan puoti ja leipäpuoti. Seuraava kohteemme oli Söderlångvikin Kartano Kemiön saaren kärjessä. Emäntämme Susanne Grönroosin johdolla tutustuimme kartanoalueeseen ja sen historiaan sekä omenatarhaan. Alueelta löytyy varmasti Suomen hienoin autotalli. Autotallin yhtä ulkoseinää koristavat naishahmoiset karyatidi-patsashahmot. Nykyisin autotallissa toimii taidetyöpaja. Koimme toisenkin yllätyksen, kun pääsimme tutustumaan kartanossa vaikuttaneen Amos Andersonin henkilöhistoriaa käsittelevään museoon ja saimme kuunnella Ida Elinan esittämää kantelemusiikkia. Café Vivanissa Annica Landais-Haapa piti meille luennon viineistä kertoen, miten heidän viininvalmistuksensa sai alkunsa Ranskassa. Ennen kotimatkaa vielä ruokailimme ja maistelimme Annican viiniä. Antoisa päivä, ihania maisemia ja maittavaa ruokaa. Ihana lähteä kotiin, kun kaikki nauttivat päivästä! •

tekstit ja kuvat Irmeli Vuorenmaa, Etelä-Pohjanmaan jaosto

Paljon opittavaa omasta kotiseudusta

Jaostot toimivat

uoti-ilmiöksi nousseet kotiseudun historiakierrokset imaisivat mukaansa myös Etelä-Pohjanmaan jaostolaiset. Syysaurinkopäivän kohteeksi valittiin Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva hautausmaa. Se perustettiin 1700-luvulla, jolloin Vaasan kaupunki oli kilometrien päässä nykyisestä merenrannasta: siitä nimi Vanhan Vaasan hautausmaa.

▲Oppaamme Virpi Nieminen osasi kertoa henkilökuvat eläviksi.

Hautausmaan vanhin muistokivi on vuodelta 1776. Haudassa lepää herra Silversparre. Hän oli kuninkaan lähettiläänä valvomassa rakentamistyötä, kun Ruotsin kuningaskunnan itäisen kolkan ensimmäinen hovioikeus myönnettiin Vaasaan.

Eräs mielenkiintoinen paasi kätki kertomuksen laivanrakentaja Wasastjernasta, joka vaikutti aikanaan sekä Vaasan että Seinäjoen suunnilla. Alkujaan Falanderin nimisenä 1800-luvun alussa venäläisiltä maastakarkotuksen saanut laivanrakentaja pääsi palaamaan vaikuttajaksi, kun Ruotsin kuningas aa-

teloi hänet nimellä Wasastjerna. Wasastjerna perusti mm. Törnävän kartanon (Östermyra), joka myötävaikutti Seinäjoen yhteisön kehittymiseen. Opastuksia kiehtovine tarinoineen voi tilata Vaasa-Mustasaari -oppailta. Kesällä järjestetään useita yleisökierroksia. Palaamme asiaan! •

Ruska kutsui luontoretkelle

uska vei meidät retkelle ihailemaan Sommarön luontoa Raippaluotoon. Entinen puolustusvoimien linnake on nykyään avoin yleisölle. Tykinlavettien paikat vielä näkyvät, mutta polut ja laavut vievät päähuomion.

▲Retken palkintohetki on aina grillaus ja kuuma kupponen. Kuvassa Etelä-Pohjanmaan jaoston jäsenet Jaana Mäntysalo, Marthina Lerbacka, Miia Mäntylä ja Anneli Burman.

Ps. Matkalla Sommarön linnakealueelle ylitetään korkea Raippaluodon silta, jonne silakanpyytäjät tulevat ihan Norjaa myöten. Sillan toisessa päässä on uusi Maailmanperintöportti. Täältä löytyy tietoa ainutlaatuisesta maankohoamisesta, ja arkipäivisin paikalla on päätoiminen opas. •

▲Sommarö toimi rannikkotykistön alueena 1939–1987. Viimeisimpinä tuotujen tykkien kantama oli noin 12 kilometriä. Alueella varastoitiin maa- ja merivoimien kalustoa, kuten merimiinoja.

http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/ kayntikohteet/maailmanperintoportti/

Mikä lie jättiläinen roiskaissut nämäkin kiehtovat kivet Ruotsista tänne Raippaluodon rannoille – 17

Teksti Kaisa Paavilainen/City.fi kuva unsplash.com

TableOnlinesta pöytävaraukset kätevästi muutamalla klikkauksella

Pöytävarausten tekeminen on monelle sihteerille arkipäivää. Onneksi varausten tekemiseen ei tarvitse enää tuhlata turhaa aikaa, sillä netissä varauksen pääsee tekemään muutamalla klikkauksella. TableOnlinen pöytävarausjärjestelmästä löytyy helposti ja nopeasti yli 350 ravintolaa, joista löytyy valinnanvaraa niin isompiin kuin pienempiinkin tilaisuuksiin. ”Ravintoloihin on usein vaikea saada puhelimitse yhteyttä ja sähköposteihinkin vastaillaan aika hitaasti. TableOnlinesta etenkin pienemmät varaukset saa helposti ja automaattisesti tehtyä onlinena, ja varauksesta saa välittömästi vahvistuksen”, sanoo TableOnlinen perustaja ja toimitusjohtaja Ville Heinonen. TableOnlinesta on apua myös silloin, kun halutaan löytää vaihtoehtoja vanhoille vakiopaikoille. ”Monet sihteerit ovat kertoneet, että aika usein pomo pyytää etsimään jonkun kivan uuden paikan. Siihen etsimiseen kuluu helposti kauhean paljon aikaa, mutta meidän sivuilta saa nopeasti paljon uusia ideoita”, Heinonen jatkaa. Varauksen tekemistä helpottaa se, että halutun päivämäärän ja kellonajan voi määritellä heti alkuun, jolloin järjestelmä näyttää vain ne ravintolat, joissa on silloin tilaa, eikä turhiin tiedusteluihin tarvitse kuluttaa aikaa. Uutena ominaisuutena TableOnlineen on tuotu ryhmävaraussivu, joka helpottaa varausten tekemistä suuremmillekin ryhmille. ”Meidän kautta pystyy tekemään isommallekin porukalle niin

sanotun pending-buukkauksen, eli voi tehdä ryhmälle alustavan varauksen, jonka ravintola myöhemmin vahvistaa.” TableOnline ei suinkaan rajoitu vain pääkaupunkiseudulle. Myös Tampereelta, Turusta ja Tallinnasta löytyy kattava valikoima erilaisia ravintoloita, ja tarjontaa löytyy pienemmiltäkin paikkakunnilta aina Rukaa ja Saariselkää myöten. Useimpien ravintoloiden kohdalla on nähtävillä myös menu. ”Ajatus on, että meiltä löytyy kaikki tarvittava tieto ilman, että tarvitsee erikseen mennä ravintolan omille kotisivuille. Sieltä löytyy aukioloajat, tieto siitä milloin voi tehdä buukkauksia, ravintolan tyyli, eli millainen keittiö, miljöö ja ilmapiiri ravintolassa on.” Uusien ravintoloiden valintaa helpottaa sekin, että TableOnlinen kautta pääsee lukemaan muiden käyttämien tekemiä arvosteluita. “Ne kommentit ovat todella luotettavia, sillä siellä pääsee jättämään kommentteja ainoastaan asiakkaat, jotka ovat tehneet meidän kautta buukkauksen ja käyneet ravintolassa syömässä. Sinne ei voi kuka tahansa mennä haukkumaan kilpailijoita tai kehumaan omaa paikkaansa.” TableOnlinesta on iloa myös vapaa-ajalla. Tarjolla on vaihtuvia illallistarjouksia, joita voi hyödyntää myös yritystilaisuuksissa. Pöytävarauksilla voi kerryttää myös Finnair-pisteitä. • www.tableonline.fi

ilmoitusliite

teksti Laila Ljokkoi-Alisalo, Helsingin seudun jaosto kuvat Sanna Könönen-Wahlstedt, Åland Convention Bureau

Mahtava yhdistelmä monipuolisia kohteita

elsingin jaoston järjestämä tutustumismatka Ahvenanmaalle alkoi aamuviiden junalla Helsingistä Turkuun ja jatkui Turusta ravintola Grill Housen aamiaisen avittamana Siljan Galaxyllä kohti Maarianhaminaa. Laivalla pieni info, shoppailua ja lounas matkamaisemana kaunis Ahvenanmaan saaristo, ja oltiin perillä. Aurinkoisessa Maarianhaminassa bussi suuntasi suoraan Alandica Kulttuuri- ja Kongressitaloon ja hotelli Arkipelagiin, joissa teimme tutustumiskierrokset. Sen jälkeen irtaannuttiin Maarianhaminasta bussilla ja moottoriveneellä kohti Silverskäriä Klobbenin saarelle. Kohde oli aito ahvenanmaalainen punainen maalaistalo juhannussalkoineen, erilaisine sivurakennuksineen ja kaikkine mahdollisine virikkeineen. Meidät otettiin vastaan Ahvenanmaan pannukakun ja snapsin kera, ja teimme kiertokävelyn upeassa merimaisemassa. Palasimme moottoriveneellä mantereelle ja jatkoimme matkaa pohjoisen suuntaan Getassa sijaitsevaan Havsviddenin

Jaostot toimivat

Syksyinen ja lämmin Ahvenanmaa 3.– 4.10.2018

kokouskohteeseen. Sen kallioisilla rannoilla kierrellessä ja matalaa metsämaisemaa ihaillessa, saattoi tuntea meren voiman. Matka jatkui Kastelholmin linnan kupeessa sijaitsevaan Smakbyhyn. Tutustuimme paikan eri mahdollisuuksiin ja lopuksi nautimme Smakbyn keittiön anteja. Illan pimetessä palasimme Maarianhaminaan, jossa tutustumistamme odottivat vielä Hotelli Park Alandia ja Hotelli Pommern. Puolelta öin nousimme Viking Linen Mariellaan ja suuntasimme Maarianhaminasta Helsinkiin. Tutustumismatkan mahdollisti Åland Convention Bureaun Sanna Könönen-Wahlstedt, joka toimi oppaanamme koko matkan ajan Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan kokous- ja konferenssikohteiden tutustumiseen varattu päivä oli tosi pitkä, ja matkaan mahtui monta hienoa kohdetta. Matkan kruunasivat kaunis luonto, meri, aurinko, moottorivene ja ulkoilu! •

Iloinen ryhmä taustanaan keskiaikainen Kastelholman linna Sundissa. Linnan kupeessa sijaitsee ainutlaatuinen Micke Björklundin ruokakeidas Smakby. 19

Matkamaisemiani

Teksti ja kuvat Riitta Soinola

Haaveiden joogamatkalla Irlannissa Matkan hinta hieman huimasi, mutta olin täysin myyty; pääsisin Irlantiin, unelmieni matkakohteeseen, joogaamaan ja patikoimaan.

arika Borgin järjestämän Irlannin matkan ohjelma rakentui joogaharjoituksista, patikoinnista ja hyvinvointiluennoista. Ajankohtakin oli mitä parhain kesäkuun puolessa välissä, joten ei auttanut muu kuin varata matka. Mietin kyllä, pystynkö olemaan tavallinen rivimatkaaja vai nouseeko luontainen matkanjohtajan roolini esiin. Sain kuitenkin pidettyä itseni aisoissa matkan aikana muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, mutta niistäkin oli hyötyä koko ryhmälle. Olin myös todella rohkea, sillä en varannut yhden hengen huonetta, vaan valitsin kahden hengen huoneen. Kaiken muun ihanan ohella halusin tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin ja olin varma, että minulle annetaan mitä parhain huonetoveri. Näin kävikin ja meistä tuli todellisia sydänystäviä ja olemme tavanneet matkan jälkeen säännöllisesti joogan ja muunlaisen hyvinvoinnin merkeissä.

Nyt ymmärrän, miksi Irlantia kutsutaan vihreäksi saareksi. Vihreää metsää ja vehreää alankoa maaseudulla silmän kantamattomiin ja tätä kaikkea värittävät monet suot ja järvet. Kauniita puutarhoja ja pihoja kukkaloistossaan. Niittymäisiä maisemia lampaineen ja hurmaavia pikkukyliä. Pyörimme isojen kaupunkien ulkopuolella itäisessä Irlannissa. Patikoimme jyhkeissä tammimetsissä, missä metsän henget ja menninkäiset puhuttelivat patikoijia, ja Irlanninmeren puoleisella merenrannalla, missä meri aukesi upeassa väriloistossaan. Länsipuoli Irlannista ja Atlantin muokkaamat jylhät rannikkomaisemat jäivät näkemättä, mutta palaan vielä takaisin Irlantiin, sillä sydämeni sykkii tuolle vihreälle saarelle ja olin pakahtua kaikesta saaren kauneudesta.

Kannattaa olla rohkea eikä aina valita tuttua ja turvallista tapaa toimia.

Yleinen näkemys on, että Irlannissa sataa usein ja paljon. Tällainen oli minunkin näkemykseni, kun pakkasin matkaan Goretex-vaatteet ja villasukat. Kuinka ollakaan, sää oli poikkeuksellisen lämmin, ja jopa poltin niskani ja nenäni auringonpaisteessa. En todellakaan ollut pakannut aurinkorasvoja. Villasukilla ei tehnyt mitään, enemmän kaipasin t-paitoja ja muuta kevyempää vaatetusta.

Vihreää, vihreää, vihreää…

Säästä ja kielestä

Minulle kaksi merkityksellisintä oppia matkalta ovat: ”Se, että odottaa asioiden muuttuvan tekemättä mitään, on oikeastaan sama kuin istuisi lentokentällä odottamassa laivaa.” ”Älä valita, ala valita.” Kukin meistä voi näitä pohdiskella ja miettiä, pitäisikö muuttaa suhtautumista tai paikkaa, pääasia kuitenkin on, ettei valita. • Suomalaisiin verrattuina irlantilaiset ovat sangen puheliaita ja tuntemattomien kanssa voidaan ohimennen keskustella vaikka edellisiltaisesta rugbyottelusta. Alkuun irlantilaisten englannin kielestä oli vaikea saada selvää, sillä heillä on täysin erilainen tapa ääntää englantia kuin esimerkiksi brittiläisillä. Ääntämiseen kuitenkin tottuu ja minä pyysin aina toistamaan, kun en meinannut saada puheesta selkoa. Meillä oli koko matkan ajan oma bussi käytössä ja aito irlantilainen bussikuski, jonka puheesta ei kukaan muu kuin Irlannissa asunut Marika ymmärtänyt mitään. Matkan lopussa olimme jo taitavia ja emme enää hätkähtäneet vahvalla irlantilaismurteella puhuvaa bussikuskiamme, vaan pystyimme kommunikoimaan ”sujuvasti” hänen kanssaan. Joogaa ja luentoja

Meillä oli tapana aamuisin joogata lempeästi ja iltaisin ennen illallista kokoonnuimme Marikan luennoille kuuntelemaan erilaisia hyvinvointiin liittyviä asioita keskittyen onnellisuuteen ja omaan elämäntehtävään. Luennot herättelivät kuulijakuntaa ja välillä naurettiin ja välillä itkettiin, kun aiheet osuivat arkaan paikaan.

Olen toiminut Secretarius-lehden toimittajana reilut kolme vuotta ja nyt on aika antaa tilaa uusille toimijoille. Laitan repun selkään ja lähden kohti uusia seikkailuja. Olen kiitollinen mahdollisuudesta päästä tekemään tätä vapaaehtoisvoimin toimitettavaa upeaa lehteä. En jätä teitä kokonaan, sillä kirjoittelen varmasti vierailevana toimittajana juttuja lehteen. Kuten olette huomanneet, matkailu on lähellä sydäntäni ja matkailuaiheisia tulevat artikkelini mitä todennäköisemmin olemaan. Kiitos teille kaikille ja nautitaan matkasta nyt! Riitta Soinola

Matkamaisemiani

Avain onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen löytyy siitä, miten puhumme itse itsellemme. Kollektiivinen harha on, että onnellisuus riippuu ulkoisista tekijöistä. Kun olet omalla polullasi ja olet tyytyväinen, olet myös onnellinen.

teksti Eva-Lisa Nurminen kuva Suomen Latu/Joona Karastie

Frisbeegolf on mukavaa ulkoilua Helsingin seudun jaoston vierailun yhteydessä Villa Sibbessä huomasin piha-alueella frisbeegolfkoreja. Selvisikin, että yrittäjä Terhi Kytö on lajin innokas harrastaja ja heillä on Villa Sibbessä oma 18-väyläinen rata.

uomessa on noin 100 000 frisbeegolfin pelaajaa ja 600 frisbeegolfrataa. Radat on luokiteltu vaikeusasteiltaan ja ne kulkevat vaihtelevissa maastoissa. 18-väyläisen radan pelaaminen kestää noin 2,5 tuntia. Frisbeegolfia voi harrastaa läpi vuoden. Tarvitaan säänmukaiset ulkoiluvaatteet ja hyvät jalkineet, ja alussa pärjää kahdella erilaisella kiekolla. Toinen on putteri, jota käytetään putteihin ja lähipeliin, ja toinen on midrange-kiekko eli väyläkiekko. Aloittelevan pelaajan on hyvä hankkia ni-

menomaan ”midareita”, jotta kiekkojen lento-ominaisuudet tulevat tutuiksi. Pelaaminen kannattaa aloittaa 9-väyläisestä radasta, jossa väylät ovat suhteellisen lyhyitä ja maasto helppo. Väylien heittovälit vaihtelevat normaalisti 30 metristä 130 metriin. Vaikeimmilla radoilla on jopa 300 metrin pituisia väyliä. Suurin osa Suomen radoista on ilmaisia eikä peliaikaa tarvitse varata. Ei voima, vaan tekniikka

Heitto alkaa aloituspaikalta, tiiltä. Kylki heittosuuntaan ja reippaalla kyynärpääkiskaisulla heitto kohti koria. Heittäjän vastuu on huolehtia, että väylä on vapaa. Mahdollisimman vähillä heitoilla pyritään saamaan kiekko koriin. Frisbeegolf ei ole voimalaji, vaan nimenomaan tekniikkalaji. Alussa kehitys on hyvin nousujohteista, joten hyviin yksilötuloksiin pääsee nopeastikin. Mutta jos haluaa saavuttaa vielä parempia tuloksia, nimenomaan tekniikkaa pitää kehittää. Lisäksi laji vaatii keskittymistä ja hyvää hermojen hallintaa.

teksti Marianne Holmberg, Suomen Latu

Frisbeegolf on edullinen koko perheen harrastus. Se on rento ja hauska laji, jota voi harrastaa ympäri Suomen. Perusperiaate on sama kuin perinteisessä golfissa. Frisbeegolfissa on tarkoituksena saada kiekko mahdollisimman vähillä heitoilla aloituspaikasta maalikoriin. Peliä pelataan yleensä pienessä ryhmässä, mutta frisbeegolf sopii mainiosti myös yksin tai parin kanssa pelattavaksi. www.suomenlatu.fi/tapahtumakalenteri

ja yhdessäoloa Talvella kiekkoihin sidotaan ”joululahjanarut”. Naru näyttää missä kiekko hangessa sijaitsee. Pimeällä kiekkoihin laitetaan ledit. Yhteistyössä pelaajat harjaavat tiipaikat puhtaiksi. Frisbeegolf on hyvin sosiaalinen peli, jossa eri tasolla olevat ihmiset voivat pelata keskenään. Ja toki voi aivan yksinkin radalle mennä. Liittymällä frisbeegolfseuraan saa opastusta, ja myös netistä löytyy paljon materiaalia. Kilpailijana

Tätä nykyä Terhin Kydön frisbeegolfreppu painaa viidestä kymmeneen kiloon. Repussa on noin 25 kiekkoa, pyyhkeitä kiekkojen kuivaamiseen, juomapullo ja riittävästi evästä. Päivän aikana saatetaan kiertää kolmekin 18-väyläistä rataa. Radalla ei käytetä autoja, mutta joillakin pelaajilla on käytössään varustekärryt. Suomessa on noin 2700 kilpaharrastajaa ja kilpailuja lähes joka viikonloppu. Terhi kilpailee myös ulkomailla. Tässä lajissa kilpailu on hyvin yhteisöllistä. Samalla kun koitetaan parantaa omaa tulosta, kilpaillaan myös muita vastaan, mutta ei ”hampaat irvessä”. Viime matkallakin Terhi ja Juha majoittuivat kilpakumppaneidensa kotona. Tietoa frisbeegolfista ja radoista löytyy osoitteesta www.fgr.fi.

Luin kirjan

teksti Minna Kronberg, Tampereen jaosto

Kiihtyvän kulutuksen, jatkuvien hankintojen ja täydellisyyden tavoittelun muodostamassa kierteessä unohtuu hetken kauneus ja epätäydellisyyden tervehdyttävä voima.

Wabi-sabi

apanilaiset käyttävät termiä wabi-sabi tarkoittamaan kauneuden löytämistä epätäydellisyydestä. Sielua ruokitaan yksinkertaisilla elämyksillä, luonnonmukaisuudella ja olemalla toisaalta läsnä hetkessä ja toisaalta osa iättömyyttä. Ymmärrys siitä, että mikään ei kestä ikuisesti, mikään ei ole täydellistä ja mikään ei ole ikinä valmista, lisää inhimillisyyttä toisia kohtaan ja armollisuutta itseään kohtaan. ”Wabi” kuvaa vapaaehtoista ja valittua yksinkertaisuutta, aineellista köyhyyttä, joka sisältää elämän todelliset rikkaudet, niitä, joita rahalla ei voi ostaa. ”Sabi” edustaa ajan kulumista. Alun perin se kuvasi runouden pelkistettyä kauneutta ja sitä, kuinka aika kypsyttää, ikäännyttää kauniisti, ja toisaalta häivähtävää haikeutta, koska mikään ei kestä ikuisesti. Wabi-sabi on japanilainen filosofia, joka syntyi Japanissa noin 1400-luvulla vastaliikkeenä aikakauden vallitseviin suuntauksiin, jotka perustuivat ylellisyyteen, runsauteen ja harvinaisten materiaalien käyttöön. Juuret juontavat teeseremoniaan. Ajan jäljen näkyminen luo ajatonta kauneutta ja harmoniaa. Aitous on merkityksellistä ja se luo harmonian verkoston kattaen kaikki elämän osa-alueet. Henkisellä tasolla wabi-sabi auttaa hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat vastakohtana jatkuvalle itsensä piiskaamiselle. Kunnianhimoiset, jatkuvat olojensa parantajat eivät huomaa, että saavutettuaan yhden asian he hamuavat jo seuraavaa – pysähtymättä tai nauttimatta saavutuksistaan koskaan. Wabi-sabin avulla etsitään tarkoituksellisesti kauneutta tässä hetkessä ja nykyisissä puitteissa. Se, että mukissasi on särö tai pöydässäsi naarmuja, ei alenna niiden arvoa – päinvastoin, eletty elämä saa näkyä. Japanilaiset usein käyttävät esimerkkinä savikulhoa, joka on käytössä lohjennut tai jopa mennyt palasiksi ja se on korjattu käyttämällä kultaa, minkä jälkeen se on entistä arvokkaampi virheettömään uuteen verrattuna. Mikään ei ole pysyvää – jopa elottomissa esineissä näkyy muutoksia. Vähemmän on enemmän

Wabi-sabi ei tarkoita epämääräisen roinan ja käyttökelvottomien esineiden haalimista ja vaalimista itseisarvona. Likaisuus ja sotku eivät ole wabi-sabin hengen mukaista. Wabi-sabin myötä tapahtuu paluu yksinkertaisemman elämän ja perusasioiden äärelle. Nykyään on vallalla toinenkin Japanista lähtöisin oleva tapa; (kon)marittaminen, jossa kaikki turha, joka ei ”pirskahtele” ja tuo omistajalleen iloa, karsitaan pois ja jätetään jäljelle vain ne tärkeimmät ja iloa omistajalleen ”pirskahtelevat” asiat. Jokainen huolehtii omista tavaroistaan ja toisen omaisuus jätetään rauhaan. Joskus turhasta materiasta itsen24

sä vapautettuaan huomaa, kuinka voi tyytyä vähempään ja jatkossakin välttää turhaa ja ylenpalttista kulutusta. Sanotaan, että erityisesti länsimaissa ihmiset suhtautuvat täydellisyyden tavoitteluun ja omistamiseen yleensäkin pakkomielteisesti. Mutta wabi-sabia ei pysty ostamaan kaupasta, vaan se syntyy ajan patinasta, käytettyjen ja kuluneiden itselle tärkeisiin tavaroihin liittyvistä rakkaista muistoista. Wabi-sabia ovat lempikirjat, joiden sivujen kulmat ovat lukemisesta hiirenkorvilla, käytössä tummunut kummilusikka, sukumökin ruokapöytä, jossa näkyy menneiden sukupolvien puumerkit, lapsuuden murokulhon lommo, maalipinnaltaan kuluneen puulattian sileys jalkapohjia vasten, perheen lemmikki venyttelemässä haalistuneella viltillä, nahkapaikat suosikkifarkkujen polvissa. Wabi-sabin vaaliminen kotona opettaa meitä olemaan tyytyväisiä nykyhetkeen, emmekä jumiudu mutku- tai sitku-elämään. Se on vastaisku tyytymättömyydelle, joka helposti valtaa mielen kertakäyttökulttuurin loputtomassa oravanpyörässä viimeisimpien trendien ja uusimpien massatuotannon vimpaimien perässä juostessa, tehdessämme

Luin kirjan

– iätön kauneus Täydellisen epätäydellinen

Wabi-sabin hengen voi laajentaa myös henkiseen kasvuun ja itsensä hyväksymiseen. Itsessämmekin epätäydellinen on kaunista. Joillekin tietyt fyysiset piirteet, kuten liian suuri nenä, liian pienet silmät, leveät lanteet tai kapeat posket saattavat olla vuosikymmenten tuskailun aihe. Ei uskalleta hymyillä, koska hammasrivistö ei ole täydellisen tasainen. Ei muisteta, että hymy voi valaista kokonaisen huoneen tai jopa jonkun ohikulkijan päivän. Tiukkaa itsekuria pidetään hyveenä ja kuntosalille menon sijaan yhdet terassilla ystävän kanssa nähdään suoraan Dorian Greyn manttelin perimisenä. Useimmiten itseä kohtaan puuttuu myötätunto, jota osoitetaan ystäville ja rakkaimmille. Heidän pikkuerikoisuuksiaan pidetään viehättävinä tapoina, kenties jopa syinä ihastukselle, mutta omia vastaavia vastenmielisinä haittoina, joista tulee pikimmiten hankkiutua eroon. Unohdetaan, että epätäydellisyys tekee meistä inhimillisiä ja helpommin lähestyttäviä, aitoja. Naurunrypyt silmäkulmissa kertovat, että asioissa on osattu nähdä positiivinen puoli. Ylimääräinen pehmuke vatsan seutuvilla tekee sylin pehmeämmäksi istua. Ryppyisetkin kädet pystyvät silittämään hellästi. Harmaat hiukset voivat olla auringossa välkehtivä kruunu. My scars are my trophy

Nauti hetkestä rakastu arkeen! itsestämme toistemme klooneja. Tasaisin väliajoin tulevat muotiin vanhoilta näyttävät vaatteet ja tavarat, jotka ovat tuunattu ja tarkoituksella vanhennettu luomaan kuvaa ajanpatinasta. Lähtökohta ei ole tuolloin kuitenkaan wabi-sabi. Wabi-sabin vaaliminen ei edellytä syvällistä tutustumista japanilaiseen filosofiaan ja ajattelutapaan. Sen periaatteita voi alkaa toteuttaa pienin askelin, eikä sitä voi tehdä väärin, vaan lähtökohtana voi pitää oman elämän havainnointia ja ajattelun tarkkailua. Näkökulman muuttuessa löytää kiitollisuuden, ja mielen harmonia tekee tilaa konkreettisille muutoksille ja vähitellen löytyvälle itsemyötätunnolle, armollisuudelle, mielensä avartamiselle ja hengityksen kevenemiselle.

Itselläni on kaksivuotiaasta asti ollut autokolarissa saatu arpi vasemmassa ylähuulessa. Olen pienestä pitäen hymyillyt leveästi ja nuoruusvuosista asti ollut sitä mieltä, että mitä punaisempi huulipuna, sitä parempi. Amerikassa 1980-luvulla asuessani oli mielenkiintoista huomata sukupuolten välinen kahtia jakautuneisuus uteliaisuudessa arpea kohtaan. Naiset saattoivat kysyä hyvin hienotunteisesti, mitä minulle on tapahtunut ja olenko aikeissa korjauttaa sen (plastiikkakirurgilla). Miehet taas suorasukaisesti kysyivät ”Mikäs tarina tuohon liittyy?” Voin sanoa, että arpeni ansiosta olen kokenut muutamia täydellisen ihastuttavia seikkailuja. • Lähteet: Simon G. Brown: Wabi sabi, Elä tässä hetkessä kotona Agneta Nyholm Winqvist: wabi sabi, Timeless Wisdom For a Stress-Free Life

Kreikkalaisia Herkkuja Ystävällistä Tyyliä

El Greco

Ludviginkatu 3-5, 00130 Helsinki varaukset@elgreco.. / 010 320 440

Ravintola

elgreco..

Teksti Sisko Väyrynen-Hämälainen, Helsingin seudun jaosto kuvat Sisko Väyrynen ja Minna Koivumäki

Erilaisen tutkimusmatkan antia

Sisko Väyrynen-Hämäläinen päättää tässä kertomuksensa matkasta Afrikan Beniniin. Kahden viikon matka oli osa kansainvälistä rokotetutkimusta.

atka oli mielenkiintoinen sukellus aitoon afrikkalaiseen elämänmenoon. Beninin hallinnollinen pääkaupunki Cotonou on miljoonakaupunki ja liikenne sen mukaista. Autoja, isoja ja pieniä, oli paljon, ja nopeudet suuria. Mopojen kyydissä oli usein kuljettajan lisäksi pari, kolme muutakin ihmistä ja vain kuljettajalla kypärä. Lähes kaikkien mopojen kyytiläisillä oli tavaroita sylissä tai pään päällä korissa. Joillakin oli vauva sylissä tai selässä kantoliinaan kietaistuna. Kaupungin keskustassa oli isoja liiketaloja ja asuinkerrostaloja, useat hyvin rapistuneita, ja pienehköjä omakotitaloja. Matkamme edetessä maaseudulle talot muuttuivat pienemmiksi ja pelkiksi hökkelöiksi. Teiden varsilla oli riisiviljelmiä ja muita viljelyksiä, jotka olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Vaatimattomimmissa asumuksissa oli vain seinät ja katto oljesta tai puusta. Pihoilla käyskenteli vuohia ja kanoja. Jokaisen asumuksen läheisyydessä oli myös oma kaatopaikka. Yllätysretkellä lähellä Togon rajaa sijaitsevaan kaupunkiin saimme shokeeraavan ensikosketuksen beniniläiseen elämänmenoon ja kaupantekoon. Ihmisiä oli paljon ja kaikkialla. Vuohia kulki teiden varsilla. Autot ja mopot ajoivat vieretysten laajana rintamana. Kadun varret olivat täynnä erilaisia kauppiaita: kaupan oli hedelmiä, virvokkeita, ruokaa, astioita ja muita kodintarvikkeita. Joukosta erottuivat katokset, joissa myytiin värikkäitä kankaita, housuja, hameita ja mekkoja. Naiset kantoivat päänsä päällä isoja koreja, joissa oli hedelmiä, kalaa ja muita elintarvikkeita. Koko ympäristö oli kaoottinen ja melu valtava. Olimme vain noin 50 metrin päässä Togon rajasta, mitä en tiennyt ennen kuin rajavartijat tulivat kieltämään kuvaamisen raja-alueesta. Rajan merkiksi oli vedetty paksu köysi maantien yli. 26

Vaikuttava Benin Togo ja Lome

Ohjelmaamme kuului myös käynti naapurimaa Togon pääkaupungissa, Lomessa. Rajan ylitys kaikkine passi- ja viisumimuodollisuuksineen vei paljon aikaa ja vaati ryhmältä kärsivällisyyttä.

Togossa bussi ajoi moottoritietä, jonka toisella puolella näkyi koko matkan meri ja hiekkarantaa. Lomeen saavuttuamme huomasin heti, että ollaan Beniniä hieman kehittyneemmässä maassa. Kaupungissa oli isoja kerrostaloja ja kansainvälisten hotelliketjujen hotelleja. Taidetta ja voodoofetissejä

Ensimmäinen vierailukohteemme Lomessa oli tyylikäs ja monipuolinen afrikkalaisen taiteen museo. Innokas ja asiansa osaava opas esitteli meille kaikki mahdolliset taideteokset ja veistokset. Museo oli rakennuksenakin kaunis ja viehättävä. Sisäpihalla oli uima-allas, vehreitä puita ja kukkaloistoa. Oli myös valtaisia nojatuoleja, joihin saattoi istahtaa levähtämään, jos taide hengästytti. Tämän kauneuden jälkeen meidät vietiin aivan toisenlaiseen todellisuuteen, voodoon fetissimarkkinoille. Hiekkakenttää reunustivat pöydät, joille oli aseteltu taidokkaasti esille pieneläinten päitä, hampaita, luita, kokonaisia luurankoja, karvoja ja nahkoja. Sisällä rakennuksessa oli myytävänä erilaisia luusta ja nahasta valmistettuja taikakaluja. Fetissimarkkinoilta piipahdimme ostoskaduille. Siellä oli vierivieressä kojuja täynnään erilaisia matkamuistoja. Joukosta erottuivat puiset kirahvit, norsut ja karhut. Myyjät olivat kiusallisen aggressiivisia, mistä syystä menin nopeasti läheiseen supermarkettiin, josta ostin paikallista kahvia kotiin viemisiksi.

Vuohet kuuluvat Beninin maisemaan ja niitä näki kulkemassa kaikkialla. Taustakuvassa nuottakalastusta, jonka ääniin heräsimme aamuisin.

Aiemmat artikkelit aiheesta löytyvät lehdistä 2/2018 ja 3/2018.

Matkan opetukset

Tervetuloillalliselta jäivät mieleeni Villa Karon johtajan sanat: “Nauttikaa olostanne, merestä, auringosta ja Grand Popon ilmapiiristä. Meri rauhoittaa ja tervehdyttää.”

Matka täytti odotukseni, ainoastaan isot eläimet jäivät kokematta. Mutta sen sijaan kaikkialla kipittävät pikku vuohet ilahduttivat suuresti. Maassa oli omintakeinen tunnelmansa, mikä teki unohtumattoman vaikutuksen. Sähkön ajoittainen katkeilu ja suihkun kylmä vesi tuntuivat pieniltä murheilta. Kaikenlainen kiirehtiminen oli parasta unohtaa ja nauttia hyvällä mielellä joustavasta, paikallisesta aikakäsityksestä. Ihmiset olivat ikään katsomatta iloisia, ystävällisiä ja sopivan uteliaita meitä valkoisia kohtaan. He olivat liikkuvaisia, ryhdikkäitä ja pukeutuivat kauniisiin värikkäisiin vaatteisiin. He eivät olleet pilanneet terveyttään sokerilla ja rasvalla. Heillä oli kuitenkin toisenlaiset terveysuhat, kuten malaria ja muut kuume- ja vatsataudit. Ihmisten pelastus monella tapaa on musiikki. Rytmi on heillä veressä, rumpujen päristely ja tanssi ovat heille puolet elämää! Moni asia jäi mietityttämään matkalla ja sen jälkeen. Beninin yhteiskunnallisista oloista meille ei kerrottu mitään, mutta teimme itse havaintoja. Heräsi kysymys, miksi Afrikka on jätetty yksin? Maailmassa on kehitetty jätteiden käsittely, terveydenhoito, koulutusjärjestelmät, energian tuottaminen ja jakelu, talojen, teiden ja koko infrastruktuurin rakentaminen. Miksi ne eivät ole levinneet Afrikkaan kuin aivan pienessä mittakaavassa pinta-alaan ja väestömäärään nähden? Itse arvelen, että on puute rahasta, mutta myös poliittisesta tahdosta. Toki

kehitysyhteistyöhön on käytetty ja käytetään varoja, mutta ne eivät ole riittäneet. Afrikkaa ja Aasian alikehittyneitä maita mm. Eurooppa on käyttänyt hyväkseen oman vaurautensa rakentamiseen. Lisäksi on sotia ja itsevaltiaita hallitsijoita, jotka johtavat maataan siten, että vauraudesta ja rikkaudesta pääsevät nauttimaan vain hallitsijoiden lähipiirit. Eipä ihme, että afrikkalaisia tulee kumiveneillä merten yli etsimään parempaa elämää muualta. Euroopassa nähdäänkin tällä hetkellä suurimpana yhteiskuntarauhan uhkana maahanmuutto, ellei ilmastonmuutosta oteta lukuun. Henkilökohtaisesti minua ihmetyttää, miksi ei paneuduta maahanmuuton syihin ja korjata niitä? Tämä tarkoittaisi panostamista sotien lopettamiseen ja auttamista yhteiskunnan rakentamisessa elinkelpoiseksi sen asukkaille paikan päällä. Ilman tätä apua heillä on täysi oikeus ihmisinä etsiä parempia elinoloja kehittyneistä maista, kuten Euroopasta. Matka muistutti myös siitä, miten etuoikeutettuja me täällä Suomessa olemme ja miten pienistä asioista me valitamme turhaan. Tutkimusmatkat Beniniin jatkuvat helmikuulle 2019 (www.tutkimusmatka.com). Sen jälkeen alkaa tulosten analysointi. Meille koehenkilöille on luvassa vihdoin myös tieto siitä, kumman rokotteen kukin saimme. Rokotteen käyttöönottoon kuluu vielä noin kaksi vuotta. Mikä parasta, sain olla terveenä koko matkan ajan ja olen sitä vielä matkan jälkeenkin. ► 27

Kolumni

Omat hankkeemme Grand Popossa Myös kalastajien lapset meren rannalla saivat osansa lastenvaatteista. Kylän raitilla annoimme lapsille pikku leluja, makeisia ja kolikoita. He olivat iloisia, kun annoimme heille tyhjiä vesipulloja. Muovijäte on iso ongelma Beninissä, kuten koko maailmassa. Monet tutkimusryhmämme jäsenet osallistuivat koulun oppilaiden taksvärkkipäivään, jossa kerättiin muoviroskia Grand Popon rannoilta.

ävimme merikilpikonnien suojelujärjestön leirillä. Leirillä oli työvuorossa kolme miestä valvomassa, ettei merikilpikonnien pesistä varasteta munia. Kun he saavat tietää rannalla olevista pesistä, he siirtävät munat hiekkakuoppaan lähelle omaa reservaattiaan ja varmistavat, että poikaset pääsevät turvallisesti mereen kuoriutumisen jälkeen. Meitä varten oli isoon vesiastiaan otettu talteen kolme konnaa, joista laskimme yhden kilpikonnan mereen. Noin 15 vuoden kuluttua kilpikonnat tulevat tälle samalle rannalle jättämään munat hiekkakuoppaan hautumaan.

ierailut orpokodissa ja koulussa. Meille kerrottiin jo ennen matkaa, että Grand Popon orpokoti ja koulu tarvitsevat apua. Niinpä pakkasin matkaan tyttäreni pieniä ja hyväkuntoisia vaatteita sekä muiden matkaajien tavoin myös vihkoja, värikyniä, pieniä leluja ja riisiä. Orpokodin on perustanut eräs kanadalainen nainen. Hänen lisäkseen kodilla on johtaja ja opettaja sekä muutamia puolivuosittain vaihtuvia vapaaehtoisia työntekijöitä. Orpokodin lapset ovat 4–16 -vuotiaita tyttöjä ja poikia. Lapset käyvät päivisin koulua ja auttavat iltaisin orpokodin askareissa, kuten pyykinpesussa. Lahjoitimme orpokodille rahaa, jotta he voivat hankkia moskiittoverkkoja, patjoja ja peittoja. Tuliaisista ilahtuneet lapset lauloivat ja tanssivat meille rumpumusiikin säestyksellä. Kävimme myös paikallisessa koulussa viemisinämme vihkoja ja värikyniä. Jätin koululle Suomi-palapelin, jota koululaiset jäivät ihmeissään tutkimaan.

Lahjoitimme suojelutyön turvaamiseksi kukin sopivaksi katsomamme summan rahaa.

aikallisella Punaisella Ristillä on toimintaa myös köyhien auttamiseksi. Veimme järjestön edustajalle lasten vaatteita ja annoimme rahaa moskiittoverkkojen hankintaan. SPR:n työntekijä oli todella kiitollinen avusta, ja tuli vielä myöhemmin tapaamaan meitä Villa Karoon. Sain häneltä lahjaksi T-paidan. Tuntui pahalta ottaa lahja vastaan, kun ajattelin, että joku toinen tarvitsisi paitaa enemmän kuin minä. Ajattelin kuitenkin, että on epäkohteliasta kieltäytyä. Nyt T-paita on suosikkipaitani kotona. •

teksti Marita Välimäki kuvat liikuntamaailma

Fustra, mitä se on? Huipputuote, sanon minä!

Liikuntakeskukseni lanseerasi Fustran ohjelmistoonsa. Pitihän Fustraa tutkia ja kauhistella hintaakin. Mutta koska alaselkä ja niskahartiaseutu kipuilivat jo lähes päivittäin, päätin kokeilla, maksoi mitä maksoi. Paljon maksoi. Mutta kannatti!

ustrassa ohjaaja näyttää liikkeen ja sinä toistat. Kepillä. Ohjaaja katsoo, että teet liikkeen oikein. Ei voi tuntua missään, epäilin, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen olin jo puolikuollut. Seuraavana päivänä vasta tuntuikin! Miten harjanvartta muistuttava keppi voikin saada ihmeitä aikaan. Apuna käytetään myös Fustra-palikkaa polvien tai nilkkojen välissä. Ja bonuksena tasapainolauta. Sen päällä kun keikkuu palikka nilkkojen välissä keppiä nostellen, voi sanoa, että ei ole helppoa. Kerta kerralla opin liikkeitä lisää, rintaranka sai tilaa ja kireydet alkoivat helpottaa. Alaselkää vahvistavat lihakset löytyivät. Oli huikea tunne, kun huomasin värinää vatsan seudulla. Liike siis tuntui juuri siellä missä pitikin, syvissä lihaksissa. Saatoin jättää kipulääkkeet pois. Lantion asento kääntyi oikeaksi. Ryhti oikeni. Kävin tunnilla kaksi kertaa viikossa, ja eräs aamu totesin, ettei alaselkä vihoittele. Vyötärö oli kavennut ja olo oli energisempi.

epätasapaino, jossa vartalon etupuolella sijaitsevat lihakset ovat vahvempia kuin selkäpuolen lihaksisto. Kolmostasolla liikkeet ovat jo vaativampia ja mukaan haetaan räjähtävää voimaa. Opittua voi hyödyntää kaikessa liikunnassa. Huomaan muun muassa pilateksessa, milloin liike menee sinne minne pitääkin. Tärinä on hyväksi! UKK-instituutti teki tutkimuksen, jossa todettiin, että Fustran avulla saatiin toimistotyöntekijöiden niska-hartiaseudun vaivat hallintaan: kivut ja säryt vähenivät huomattavasti tai poistuivat kokonaan! Olisikin hyvä, jos Fustrasta saisi Kela-korvausta. Säästettäisiin yhteiskunnan rahoja, kun ihmiset voisivat ennaltaehkäistä vaivojaan. Mutta menkäähän kokeilemaan – Fustra on joka ikisen euron arvoista! •

Fustra on eräänlaista ryhtiin perustuvaa personal trainingia, jossa tavoitteena on saada keho toimimaan toiminnallisesti, turvallisesti ja tehokkaasti. fustra.fi

Fustran kolme tasoa

Tasoja on kolme. Ykkös- ja kakkostasoilla harjoitetaan aerobista kuntoa, jolla saadaan aineenvaihduntaa paremmaksi. Keppiharjoittelun välissä tehdään crosserilla sykkeenkohotus-pattereita. Hiki virtaa. Kehon kireyksiä avataan Fustra-kepillä. Ja tähän päälle vielä coren hallintaa, jotta saadaan korsettilihakset tukemaan rankaa. Lisäksi tehdään kehon heikoimpia lihaksia vahvistavia voimaliikkeitä, jotta saadaan tasapainotettua kehoa. Istumatyön, raskauden, tasaisesti kuormittavan liikunnan puutteen sekä lihaskireyksien myötä ihmisten ongelmaksi on muodostunut lihas29

Teksti Eva-Lisa Nurminen Kuvat Elizabeth Asikainen

Ikebana

– kukkien asettelusta syvälliseen ajatteluun Luulin, että ikebana on kauniisti tehtyjä kukka-asetelmia japanilaisittain. Onhan se toki sitäkin, mutta tavattuani Elizabeth Asikaisen yllätyin täysin. Kyse on paljon syvällisemmästä.

lizabethilla on yli 40 vuoden kokemus ikebana-harrastuksesta. Ensimmäiselle ikebana-kurssille hän osallistui vuonna 1976 ja toimii edelleen aktiivisesti harrastuksen parissa lähinnä opettajan roolissa sekä Suomen Sogetsu-ikebana ry:n hallinnollisissa tehtävissä. Ikebana-koulukuntia on ollut satoja klassisista koulukunnista modernimpiin, joilla kaikilla on hieman erilaiset säännöt. Ikebana on japanilainen taiteenlaji. Jo 500-luvulla ikebana-asetelmat olivat kulloinkin vallassa olevan kansanryhmän yksinoikeus. Kehitys alkoi japanilaisten buddhalaismunkkien uhrikukka-asetelmista. Mihinkään tiettyyn uskontoon ikebana ei kuitenkaan perustu, vaan niin shintolaisuus kuin buddhalaisuus on tässä yhdistynyt. Suomessa ikebana tuli tutuksi 1930-luvulla. Ikebanan peruselementit

Ikebanan keskeisiin elementteihin kuuluu kolmiulotteisuus. Alku alkaa maljakosta, jonka pohjalle asetetaan ”piikkisika”. Sen jälkeen asetellaan paikoilleen kolme pääelementtiä tarkoin määritellyissä suhteissa ja asennoissa. Suhteiden

käytettävään maljakkoon tulee olla linjassa, joten maljakon koon ja mallin myötä asetelma muuttuu. Asetelma koostuu tilasta, maljakosta ja materiaaleista ja niiden tasapainosta. Ikebana-asetelman tulee olla kolmiulotteinen, epäsymmetrinen ja siinä tulee olla tyhjää tilaa. Kolme ikebanan peruselementtiä ovat: Shin – pisin oksa – taivas, henki, tulevaisuus Soe – keskimmäinen oksa – ihminen, sielu, nykyisyys Hikae – useimmiten kukka – maa, menneisyys Kurinalaista opiskelua

Harrastus kannattaa aloittaa ikebanaopettajan johdolla. Alussa käydään aina teoria läpi. Opiskelu tapahtuu kurinalaisesti ja siinä perehdytään perusasioiden hallintaan käytännön harjoitusten ja oppikirjojen avulla. On oivallettava, mistä on kysymys ja hallittava peruselementit ennen kuin voi lähteä tekemään vapaamuotoisempia töitä. Ikebanaa voi tehdä milloin tahansa, missä tahansa ja mistä tahansa. Nykyään käytetään paljon muitakin kuin

Järjestä räätälöidyt kokoukset Ravintola Kerhossa Tuusulassa Hyvä ruoka ja palvelu! Tiloja vuokrattavissa joustavasti 10-100 hengelle tai koko talo 200 hengelle. Viinibaari • A-oikeudet • Ei tilavuokraa

OTA YHTEYTTÄ! Puhelin 010 2312750 • info@kerho.fi • www.kerho.fi

luonnon materiaaleja. Metallia, lasia, muovia – kaikki on mahdollista ottaa mukaan. Vuodenajat ovat aina materiaalivalinnan taustalla. Kolmesta elementistä 40 versiota

Aikamoinen yllätys oli minulle, että koulutuksessa tulee suorittaa hyväksytysti 40 perusasetelmaa sekä opiskella kaksi kirjaa. Näiden opiskeluun menee vähintään yksi vuosi. Perusasetelmien jälkeen lähdetään tekemään 40 erilaista vapaa-asetelmaa. Tähän tarvitaan aikaa yksi vuosi lisää. Harjoitustöitä tehdään erilaisiin maljakoihin. Usein kasvit asetellaan pystyasentoon, mutta myös roikkuva asetelma on mahdollinen. Asetelma rakennetaan miltei aina maljakon toiseen reunaan, näin asetelmasta saadaan epäsymmetrinen. Tämän lisäksi asetelman tulee olla kolmiulotteinen. Siitä pitää löytyä vastakkaisten voimien tasapaino. Vastakkaiset voimat ovat esimerkiksi liike ja staattisuus. Ikebana elää. Kuivakukka-asetelma on paikallaan, stabiili, se ei hengitä.

Ikebanassa oppii katsomaan asioita eri kanteilta. Huomaa, ettei maailma olekaan niin mustavalkoinen. Luontoa oppii tarkastelemaan täysin uudella tavalla, koska materiaalia haetaan paljon luonnosta. Kauneutta löytyy sieltä, mistä sitä ei ole aikaisemmin ymmärtänyt etsiä. Oppii löytämään iloa uusista ja pienistäkin asioista. Kaikista näistä asioista keskustellaan kurssilla yhdessä. Toisilta kurssilaisilta ammennetaan uusia asioita. Opitaan kertomaan omista töistä. Miten on päädytty johonkin ratkaisuun. Opitaan käsittelemään toisten töitä. Kritiikkiä opitaan antamaan ja kritiikkiä sietämään. Ikebana on paljon muutakin kuin kukka-asetelmien tekoa. Rohkenenko väittää – henkistä kehitystä. •

Uusia näkökulmia

Ikebanan harrastamisessa voi edetä hyvinkin pitkälle eriasteisiin opettajatutkintoihin. Toki voi harrastaa ilman mitään tavoitetta. Voi käydä vaikkapa vain yhden kevään tai syksyn kurssin. Harrastuksessa tarvitaan luovuutta, jota meillä kaikilla on, kunhan päästämme sen valloilleen. Värisilmästä on etua. Tärkeintä on sisäistää, mistä on kyse. 31

Teksti Päivi Kuokkanen Kuva Mari Sorvisto-Harjun kotiarkisto

”Tilaa Selkäliiton taukojumppamuistutus!” Lukemaan Johanna Sinisalon Auringon ydin

Katsomaan Girls-sarjaa

Hankkimaan työvälineeksi pystyhiiren

Liittymään Selkäliiton taukojumppamuistutuksen sähköpostilistalle

Kuuntelemaan nuoruutesi aikaista musiikkia

Suosittelen! Mari Sorvisto-Harju työskentelee taloussihteerinä Kokkolan Laser Steel Oy:ssä. Mari katsoo lähiympäristöä erilaisin silmin Munzee-pelin kautta etsien GPS:n avulla qr-koodeja.

Seuraamaan Verohallinnon verkkoseminaareja

Suosittelen-palstan ideana on, että suosittelija vinkkaa kollegoilleen asioista ja esineistä, jotka hän on itse kokenut hyödyllisiksi työssään tai elämässään ylipäänsä. Hän voi myös antaa vinkin seuraavasta suosittelijasta. Vierailemme näin kaikissa jaostoissamme. 32

Ostamaan Essencen ripsivärin

Opiskelemaan historiaaa

Harrastamaan Munzeen pelaamista

Seuraavaksi suosittelijaksi Niina Häkkinen Jyväskylän jaostosta

MEDIATIEDOT 2019 Secretarius on ainutlaatuinen toimistotyön tekijöitten ammattilehti, jolla tavoitat eri toimialojen

- Sihteeriyhdistyksen jäsenlehti

sihteerit ja assistentit valtakunnallisesti.

Sihteerit ja assistentit ovat kiinnostuneita työnsä, työpaikkansa ja itsensä jatkuvasta kehittämisestä. Heillä on intoa tutustua tapahtuma-, catering- ja majoituspalvelujen tuottajiin sekä toimiston työvälineiden ja yrityslahjojen toimittajiin. He vastaavat usein myös matkahankinnoista sekä taloushallinnon, viestinnän ja markkinoinnin osa-alueista. Sihteerit ja assistentit laajentavat aktiivisesti yhteistyöverkostoaan ja suosittelevat mielellään palvelujen tuottajia yhdistyksensä jäsenistölle.

ILMOITUSKOOT

1/1

1/2 vaaka

1/2 pysty

1/3 vaaka

1/3 pysty

185 x 260

185 x 125

90,5 x 258

185 x 80

58 x 258

210 x 297

210 x 140

100 x 297

210 x 95

68 x 297

1/4 90,5 x 125

1/8 90,5 x 60

1/16 90,5 x 30

*) painopinta-ala marginaaleineen, lisätään 3 mm leikkuuvarat

ILMOITUSHINNAT, euroa

ILMOITUSVARAUKSET JA TRAFIIKKI

Sivu 1/1 1/2 1/3 1/4 1/8 1/16

4-väri 1 140 760 680 600 390 150

Ilmoitusmyynti, tilavaraukset: sari.ollikainen@sihteeriyhdistys.fi, 040 094 9878

1 320 1 320 1 350 800

ILMESTYMISAIKATAULU

mv 980 630 540 460 360 150

Etusisäkansi Takasisäkansi Takakansi Liitteet (koko < A4)

Hintoihin ei lisätä arvonlisäveroa. Ilmoitusten tilavaraukset viimeistään viikko ennen aineistopäivää. Painos Painosmäärä 1 400 kpl Tilaushinta 40 euroa/vuosikerta

TEKNISET TIEDOT Lehden koko A4, 28-32 sivua Painomenetelmä Offset Rasteritiheys 240–300 dpi Paperi MultiArt Silk 130 g

Valmis ilmoitusaineisto toimitetaan painopdf-tiedostona: sari.ollikainen@sihteeriyhdistys.fi

Nro 1/2019 2/2019 3/2019 4/2019

Aineisto 21.1. 22.4. 19.8. 21.10.

Ilmestyy 4.3. 3.6. 30.9. 2.12.

TOIMITUS Julkaisija Sihteeriyhdistys - Sekreterarföreningen ry Kalevankatu 26 A 8, 00100 Helsinki 0400 949 878

Päätoimittaja Saara Mård secretarius.paatoimittaja@gmail.com 040 501 8087

Paino Hämeen Kirjapaino, Tampere

Secretarius ISSN 0356-7486

www.sihteeriyhdistys.fi

Secrets`..

kuva Sophia Magneron

Mirja i on Helsinkiin kotiutunut kirjoittaja, joka mieluummin nauraa kuin niiaa.

Secrets’..

öysinpä itselleni hyvät lenkkitossut urheiluliikkeen lastenosastolta. Kengän kokoni on 4,5 joka vastaa Suomessa 37,5, ja tätä kokoa on joskus aika vaikea löytää. Todella pirtsakat pinkit! Urheilua kaipaa nyt väsynyt sielu sekä ruumis (keho). Tiedättehän sen tunteen, kun peppu puutuu pelkästä istumisesta? Nyt juuri on ideaali urheilusää! Happirikas ja raikas. Kun olemme istuneet koneen/läppärin/älypuhelimen kanssa itsemme puuduksiin suuren osan päivästämme, nämä kullanarvoiset ’omat hetkemme’ ihanissa lenkkitossuissa voisivat kertoa monta hauskaa tarinaa ja mikään niistä ei tapahdu sisätiloissa. Tiedämme, miten tärkeää ulkoilma on terveydelle! Rakastan näitä kuulaita kahvintuoksuisia, kimaltelevia syys-talviaamuja, kun luontoäiti on värjännyt kaiken keltakultaiseksi ja punapurppuraoranssiksi, joulun odotus on jo hiipimässä varpaista pipolakkiin ja jännittyneenä odotamme, säilyykö puissa yhtään lehteä jouluun asti.

Kaksi vuotta ja kahdeksan lehteä päätoimittajan pestiä täyttyivät nopeasti. Olen nauttinut lehden tekemisestä ja tuntuu haikealtakin, mutta on aika antaa tilaa uusien tekijöiden tehdä. Jos olet kiinnostunut lehtityöstä ja etenkin, jos jo opiskelet viestintäalaa, tarvitset harjoitustyön tai haluat muuten täydentää osaamistasi tarinoiden kertomiseen, lähde rohkeasti mukaan lehden toimituskuntaan. Secretariusjäsenlehti on rento ja turvallinen yhteisö kokeilla ja oppia yhdessä. Lämmin kiitos teille kaikille lehteä kanssani tehneille. Lämmin kiitos myös lukijoille ajastanne lehden parissa. Kaikkea hyvää vuodelle 2019! Heljä Majamaa Secretarius-lehti päätoimittaja 2017-2018

Tällä hetkellä on ollut kyselyjä siitä, pitäydymmekö talvi- vai kesäajassa, mitä mieltä ovat arvoisat kollegani? Rakastammeko viileitä aamuja vai viileitä iltoja, sen ei niin väliä, mutta urheilemmeko aamuisin vai iltaisin, siinäpä vastaus! Vaikka kävisimmekin kuntosalilla tai sisäuimaloissa, kyllä taivaan kannen alla juoksentelu antaa kyytiä kaikille murheille ja väsymysten hiipimisille! Ulkoilmassa tanssahtelua ei kaipaa pelkästään pitkän istumatyön tekijöiden kroppa vaan aivot, koska siitä saa niin paljon energiaa ja se virkeys auttaa taas jatkamaan alan vaativassa tempossa ja tarkkaavaisuudessa. Keskittymään ideoiden luomiseen ja ottamaan enemmän irti joka hetkestä. On ilo jatkaa kaamoksen kaaoksessa, kun happi kulkee päästä varpaisiin – ja sinne takamukseenkin! Punaposkisen pirtsakkaa talven taittumista! mirjai.helsinki@gmail.com

Haluatko tietää miten kasvatat tapahtumasi tuottoa, säästät tapahtumakuluissa ja parannat osallistujakokemusta?

Aika tuulettaa ajatuksia?

KOKOUS- JA TAPAHTUMAPALVELU APUNASI TUNNEMME

verkostomme, markkinointikanavat ja -mahdollisuudet sekä tapahtumayhteistyön käytännöt

KARTOITAMME MAKSUTTA sopivat tilat ja hinnat

JÄRJESTÄMME

tutustumiskäynnit kohteisiin ja palveluihin

Ota rohkeasti yhteyttä ja anna meidän auttaa Sinua onnistumaan tapahtumasi kanssa! VisitKouvolan kokous- ja tapahtumapalvelu matkailu@kinno.fi, 020 615 5295 paula.kulla@kinno.fi, 020 615 8806

MagnumLive - Suomen monipuolisin OHJELMA-, TAPAHTUMA- JA TOTEUTUSTOIMISTO

Tapahtuma -palvelut Esiintyjät ja Showt

Messuosastot

Tekniset toteutukset

MagnumLive on ainutlaatuinen toteutustoimisto, joka tarjoaa 100% omalla organisaatiolla toteuttaen kaiken, mitä tarvitset onnistuneeseen tapahtumaan. Toteutamme mielellämme myös erikoisia ja villejä ideoita - kaikki on mahdollista. Tutustu palveluihimme nettisivuillamme ja ota yhteyttä myyntiimme! KIINN OSTUI TKO? OTA YHTEY TTÄ!

MagnumLive: Mestaritie 11, 01730 Vantaa | yhteys@magnumlive.fi 010 3965 000 I MagnumLive Oy | www.magnumlive.fi 36