Secretarius 3 2018 by taitto.secretarius

Toimistoammattilaisten oma lehti

3/2018

Muuttuva työ muuttuvassa toimintaympäristössä

Jaostot toimivat Suru työpaikalla Benin, osa 2

YRITYSLEFFALIPUILLA HUIPPUELOKUVIIN

UUTTA!

Premium-yritysleffaliput käyvät kaikkiin elokuvanäytöksiin Finnkinon teattereissa voimassaoloaikanaan. Yritysleffalippuun saat halutessasi oman tervehdystekstin. Tekstin pituus on max. kolme riviä ja enintään 40 merkkiä / rivi. Liput ovat voimassa 12 kk.

Finnkino Oy | 09-1311 9205 yritysmyynti@finnkino.fi | finnkinob2b.fi

& SHOW R E N DIN

99€

Pääkirjoitus 55. VUOSIKERTA 3/2018 1.10.2018

Kannen kuvat Jukka-Pekka Toivonen Turun jaosto Minna Koivumäki

Julkaisija Sihteeriyhdistys – Sekreterarföreningen ry Kalevankatu 26 A 8, 00100 Helsinki p. 040 094 9878 info@sihteeriyhdistys.fi www.sihteeriyhdistys.fi

kuva jonna linden

Päätoimittaja Heljä Majamaa, p. 040 176 6338 paatoimittaja.secretarius@gmail.com Taitto Tuula Mäkiä tuula.makia@gmail.com Toimitus Kristiina Dammert Päivi Kuokkanen Eva-Lisa Nurminen Riitta Soinola Marita Välimäki Jaostojen Secretarius-yhdyshenkilöt Etelä-Pohjanmaa Irmeli Vuorenmaa Helsingin seutu Tiina Pitkäaho Jyväskylä Pia Saikkonen Keski-Pohjanmaa Jenni Ahola Kuopio Hanna Kinnunen Kymenlaakso Marja Konsti Pohjois-Suomi Saara Mård Pori Anna Sillanpää Tampere Minna Kronberg Turku Päivi Anttila Ilmoitusmyynti ja hinnat Mediatiedot 2018 sari.ollikainen@sihteeriyhdistys.fi www.sihteeriyhdistys.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset Sari Ollikainen, p. 040 094 9878 sari.ollikainen@sihteeriyhdistys.fi Tilaushinta 40 euroa/vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-7486 Painopaikka Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere Paperi MultiArt Silk, 130 g Seuraava lehti ilmestyy 3.12.2018

Ylpeinä ammatissamme S

ihteeriyhdistyksen Kymenlaakson jaostolla on aihetta juhlaan, onhan jaosto toiminut jo 40 vuotta. Toimintalueemme on koko Kymenlaakson alue ja jäseniä on laajalta alueelta. Jaostolla on ollut tärkeä rooli jäseniään yhdistävänä ammatillisena verkostona. Tervetuloa mukaan! Vuosikymmenien saatossa työelämä on muuttunut, mutta sihteerien ja assistenttien työ on aina ollut avainasemassa yritysten toiminnassa. Me olemme jatkossakin luottohenkilöitä, organisoijia, auttajia, ongelmaratkaisijoita ja yhteyshenkilöitä. Tunnemme yhteisömme toimintaa ja pidämme monia lankoja käsissämme, jotta saadaan aikaiseksi ja ajoissa. Kuitenkin monet toimistotyön ammatit, kuten sihteerit, assistentit, kirjanpitäjät ja taloushallinnon työntekijät, mainitaan usein katoavina ammatteina, joiden työn robotit, keinoäly ja automatisaatio korvaavat. Tekniikan kehittyminen onkin helpottanut toimistotyötä radikaalisti. Kuka vielä muistaa mekaanisen kirjoituskoneen? Ja sen kaiken kalkkeeripaperin määrän, jota tarvittiin asiakirjojen kopiokappaleiden tekemiseen? Työt on kuitenkin tehtävä. Tässä lehdessä kerrotaan sihteerityön muutoksesta muuttuvassa toimintaympäristössä. Työpäivän alkaessa ei tiedä, mitä eteen tulee, ja päivän kulku määräytyy tehtävien mukaan. Sihteeri on henkilö, jonka jokainen yritys tarvitsee, jotta selviää tärkeistä, kiireellisistä, järjestelmällisistä ja yllättäen eteen tulevien asioiden hoidosta. Olkaamme ylpeitä osaamisestamme ja oppikaamme uutta koko ajan – olkoon nimikkeemme toimistossa mikä tahansa! Kaikkea hyvää syksyyn ja mukavia lukuhetkiä Secretariuksen parissa. Tiina Laine Sihteeriyhdistyksen Kymenlaakson jaoston puheenjohtaja

4041 0209 Painotuote HÄMEEN KIRJAPAINO OY

koe karjala-turnaus AITIOPAIKalta. varaa ryhmällesi vip-paketti: www.starsquad.fi

jääkiekkoliiton hospitality-kumppani

UPEITA POHJOISEN METSIEN, PELTOJEN JA JÄRVIEN PUHTAITA MAKUJA MODE�NILLA TWISTILLÄ. Kokous- ja juhlatiloja muutaman hengen tarpeista, aina 150 henkilön tilaisuuksiin asti. Ota yhteyttä, autamme mielellämme. Sales: 020 741 3011 / sales@eevert.fi TI –LA 17.00 – 23.00, MUINA AIKOINA TILAUKSESTA.

Ratakatu 9, 00120 Helsinki www.eevert.fi

3/2018 Kuva päivi kuokkanen

”Kysy joskus, miten minä pärjään.”

Urapolulla

Ilo toimia yhdessä!

Pidän itsestäni huolta

6 Opinnäytetyö ja paneelikeskustelu sihteerityön tulevaisuudesta

16 Turun jaosto Lounais-Suomessa

14 Naisten Pankki

21 Kuopion jaosto keskisessä Suomessa

18 Matkamaisemiani

8 Etätöitä kotona? 10 Uuden ytimessä

26 Helsingin seudun jaoston kesäkohteet

20 Sauvakävelylle! 22 Erilaisella tutkimusmatkalla Beninissä, osa 2 25 My Marilyn 28 Secrets´.. 29 Suosittelen!

Kutsu Poriin 17.11.2018

Teksti Heljä Majamaa Kuva Kaija Lehterikorpi kotialbumista

Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opinnäytetyö 2017

Kaija Lehterikorpi

Kuvassa Kaijan työympäristöä Karibialla, jossa hän työskenteli venesataman assistant managerina 2008–2012. – Karibialla piti ottaa asiat rauhallisesti ja sietää epävakaita tilanteita, sanoo Kaija.

Assistentin työn tulevaisuus digitalisoituvassa yhteiskunnassa

Kaija Lehterikorpi halusi kerätä opinnäytetyöhönsä tietoa ja aitiopaikan näkemystä sihteerityön asiantuntijoilta. Haastateltavat löytyivät Sihteeriyhdistyksen kautta.

aija oli yllättynyt haastateltujen teknologiamyönteisyydestä ja avoimuudesta uutta kohtaan. Myös positiivinen kuva tulevaisuudesta yllätti, onhan tämä vastoin sitä käsitystä, miten sihteerin ja assistentin katoavasta työstä tänä päivänä kirjoitetaan. Haastatellut henkilöt eivät näe omaa työtä uhattuna. Työnkuva on muutoksessa, ja assistenteista on muokkaantumassa asiantuntijaosaajia, jotka hallitsevat ja hoitavat itsenäisesti laajoja kokonaisuuksia tasavertaisina työpareina. He myös osaavat hakea tietoa, missä työssä uusi teknologia on vain tervetullut työväline. Uudet ohjelmat nopeuttavat ja tehostavat työtä. Usean sihteerin työn tekee nyt yksi henkilö, joka aikaisemman yhden tehtävänsä sijasta – tai ohella – hoitaa monia rinnakkaisia töitä. Vaaditaan moniosaamista ja joustavuutta. Tämän päivän assistentti toimii monella alalla ja monessa roolissa. Pysyvä ominaisuus on ”tyhjästä nyhjäisy”. Pitää osata etsiä ja uskaltaa tarjota ratkaisuja, usein kiiretilanteessa. Muuttumattomina sihteerin ja assistentin työtehtävissä ovat säilyneet kielitaito, viestintä- ja organisointitaidot, jatkuva uuden oppiminen ja opastaminen, tilannetaju ja tapatietous. Palvelutehtävä on rooli, joka pysyy ja sisältää tehtäviä, kuten asioiden organisointi ja järjestäminen, aikataulujen seuraaminen, tiedotus, ohjeistus, muistuttelu, kehittäminen ja auttaminen. Opinnäytetyössä esiin nousseita sihteerin ja assistentin henkilöä kuvaavia sanoja ovatkin: luottohenkilö, organisoija, auttaja, ongelmanratkaisija, yhdyshenkilö; oma-aloitteinen, järjestelmällinen ja joustava. Opinnäytetyö löytyy osoitteesta http://www.theseus.fi/handle/10024/136376

Haaga-Helia ammattikorkeakoulu 2017 Johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelma • 6

Secretarius (lat.) person who keeps records, writes letters; person entrusted with secrets. Yksi tulevaisuuden skenaario on, että sihteeri on siirtynyt muihin tehtäviin ja koko työyhteisö tekee sihteerin tehtäviä. Mutta varmasti aina tarvitaan kirjoittajaa ja kirjaajaa, samoin taitoa säilyttää salaisuuksia.

Teksti PIRJO JULIN, HELJÄ MAJAMAA, HELSINGIN SEUDUN JAOSTO kuva Heljä Majamaa

Muuttuva työ muuttuvassa toimintaympäristössä Helsingin seudun jaoston paneelikeskustelu Kansainvälisenä hallinnon ammattilaisten päivänä 25.4.2018.

aosto kutsui jäseniään tilaisuuteen seuraavan tekstin myötä:

”Olet oman työsi paras asiantuntija. Tule keskustelemaan ja ottamaan kantaa sihteerityön nykytilaan ja tulevaisuuteen. Keskustelun vauhdittajana toimii paneeli, jossa kolme erilaisessa sihteerintehtävässä olevaa ammattilaista valottaa omaa työtään.”

Tilaisuuden vetäjä, senjoriittatyöryhmän puheenjohtaja Pirjo Julin käynnisti tilaisuuden kertomalla perinteiseen sihteerin toimenkuvaan kuuluvista tehtävistä, kuten tilaisuuksien ja matkojen järjestäminen, kirjeenvaihto, käännöstyöt, kokoussihteerinä toimiminen, tiedottaminen, hankintojen ja tilausten tekeminen, esimiehen avustaminen ja juoksevien asioiden hoitaminen organisaation sisäisissä ja ulkoisissa yhteyksissä. Seuraavassa luettelo illan panelistien Laila Ljokkoi-Alisalon, Leena Karppisen ja Eva-Lisa Nurmisen hoitamista

tehtävistä yllämainittujen ohella: hallinnolliset tehtävät ja harjoittelijoiden perehdytys, asiakirjahallinnointi mukaan lukien sopimukset, ryhmäsähköpostien käyttö ja ylläpito, tietojärjestelmien (intra, matkahallinto ja matkalaskuohjelmat, luottoyhtiöt, operaattorit) ohjelmien pääkäyttäjä- ja opastustehtävät, päivystystehtävät ja muu varallaolo ja varmistaminen, yhteydenpito matkustaviin esimiehiin ja työtovereihin somessa ja puhelimitse, asiakassopimusten ja -yhteyksien hoito, laskutus, osto- ja myyntireskontran hoito, alustava kirjanpito ja palkanlaskenta, toimituslogistiikan hoito. Muuttuva työympäristö

Digitalisaatio, robotisaatio, tekoäly ja automatisaatio – nämä ovat termejä, joilla moni perinteinen ammatti siirtyy historiaan. Suurin osa toimistossa tehtävästä työstä on jo digitaalisessa muodossa. Verkostojen kautta työnteko muuttuu yhteisöllisemmäksi ja syntyy uudenlaisia tapoja toimia ja oppia yhdessä. Verkostoissa asemavalta ei ratkaise, vaan sosiaaliset taidot, vastavuoroisuus, luottamus ja tiedon jakaminen ovat vaatimuksia onnistumiseen. – Olemmeko valmiita toimimaan verkostoissa ja osaammeko hankkia ja ylläpitää ammatillisia verkostoja, kysyi Pirjo. Panelistit olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että työtaitojen ylläpito vaatii jatkuvasti uuden oppimista työn ohessa. Digitaidot ja uusien järjestelmien opetteleminen ovat arkipäivää. Koulutusta on itse haettava. Vaikka työnantaja tarjoaisikin koulutusta, opiskelun vaatima aika pitää usein ottaa itseltä. Etenkin verkkokouluttautuminen vaatii itsenäistä opiskelua työn ohessa. Nykyään vaatimustaso saattaa jo hyvinkin näkyä sihteeriassistentin palkassa, mutta hyvä palkka vaatii vahvaa sitoutumista työtehtäviin myös omaa ammattitaitoa ylläpitäen. Tulevaisuuden roolit

Yhteisen iltamme urakoineet kollegat Laila LjokkoiAlisalo, Eva-Lisa Nurminen, Leena Karppinen sekä illan juontaja Pirjo Julin.

Pirjo kertoi Aalto-yliopiston ja Sitran lähteitä lainaten, että tulevaisuudessa sihteeri on yhteisössään asiantuntija, joka toimii globaalissa ympäristössä, hallitsee kokonaisuudet ja substanssin, on ”opettaja” työyhteisössä, tekee päätöksiä. Tulevaisuudessa esimiehen ja alaisen roolit eivät ole yhtä selkeästi rajattuja kuin ennen. Monissa työyhteisöissä ja -tehtävissä johtajuus on ainakin osin jaettua. Vetovastuu voi vaihtua tilanteen mukaan riippuen tarvittavasta osaamisesta, suhteista ja ajasta. Alaisen on kyettävä ottamaan johtajan roolia, ja johtajan on kyettävä ottamaan seuraajan roolia. Yleisökeskustelussa tuli ilmi, että jo nykyään monilla työpaikoilla sihteerit toimivat yhteisössä tai sen ulkopuolella poolina, eräänlaisena virtuaaliassistenttiyhteisönä, joka palvelee koko organisaatiota ostopalveluin. Erään panelistin tavoin sihteeri voi myös toimia palkattuna työntekijänä yrityksessä sekä itsensä työllistävänä yrittäjä-asiantuntijana, työtilanteiden mukaan. • 7

Teksti Marita Välimäki Kuva Jukka-Pekka Toivonen

Miten assistentti voi tehdä etätöitä? Hyvinkin! Itse olen viime aikoina työskennellyt enenevässä määrin kotona.

uosi sitten työpaikallani toteutettiin nyt niin muodissa oleva muutos, kun luovuttiin omista työhuoneista ja siirryttiin monitoimitilaan. Meillä oli ollut ns. avointen ovien toimisto. Jos huoneesi ovi oli auki, tervetuloa. Ja kun ovi oli kiinni, oli se merkki siitä, että älä häiritse. Siksi minua pelotti ajatus siirtyä ovettomiin tiloihin. Omat työtehtäväni käsittävät laskutusta, tenttien korjausta ja todistusten kirjoittamista, kuulemisia sekä tilaisuuksien järjestämistä. Oma työhuone oli näissä tehtävissä luksusta, sain laittaa oven kiinni, kun keskityin työhöni. Työnantaja lupasi, että monitoimitilassa on hiljainen alue, jossa ei puhuta ja jossa voi keskittyä työtehtäviin. Hurraa, olin tyytyväinen. Rauhaton monitoimitila

Monitoimitilassa otin ensin työpisteen käytävän vierestä. Melko pian huomasin, että työkaverit kulkivat ohitseni aamusta iltaan. Jatkuva liikenne vei keskittymiskykyä. Päätin siirtyä hieman etäämmälle, nyt saisin rauhan. Vaan mitenpä kävi? Hiljaisessa tilassa ei ollutkaan hiljaista. Osa työkavereista puhui melko lujalla äänellä, vieraat kulkivat hiljaisen puolen läpi, jatkuva liike. Eihän kaikkia häiritse, mutta minua häiritsi. Mietin, mitä seuraavaksi. Etänä ainakin osa tehtävistä

Siirryin tekemään tenttien tarkastusta ja todistusten lähettämistä kotona työskennellen. Onnistui, jos tietotekniset ongelmat eivät häirinneet. Halusin myös tehdä laskutuksen kotoa käsin, mutta se ei aluksi onnistunut. Ne tietotekniset ongelmat! Mutta eräänä kauniina päivänä huomasin, että kas, nythän työ luonnistuu. Aluksi työnantaja rajoitti etäpäivien määrän 15 päivään vuodessa. Nykyään rajoitus on poistettu.

Etätöitä kotona? Suosittelen! Etätyöpäivä alkaa heti

Etätyöpäivänä aikaa ei kulu työmatkaan, vaan voin aloittaa työpäivän heti aamusta. Avaan tietokoneen kahvin tippuessa, ja kone on heti käytettävissä. Aamupalan ohessa ehdin käydä läpi sähköpostit. Usein huomaan, että olen yöpaidassa vielä lounasajan koittaessa. Tietysti Skype-palaveriin on mukavampi pukea jotain muuta ylle. Skype on etäpäivinä sopiva, koska työpaikalla ei ole tarpeeksi neuvotteluhuoneita. Tuntuu epäreilulta varata se viimeinenkin neuvotteluhuone vain omaa Skype-yhteyttä varten. Kätevää ajankäyttöä

Pyykkikone ja astianpesukone päälle ja illalla on aikaa enemmän kuin jos työpäivän jälkeen näitä hoitelisi. Kätevää. Kyllä vain, jos muistat pitää taukoja! Usein huomaan, että olen uppoutunut työtehtäviin ja lounasaika on jo ohitse.

Olen yrittänyt rytmittää päiväni samaan tapaan kuin työpaikalla. Ja viimeistään niska muistuttaa, että on tauon paikka. Ergonomiaan pitää kotona kiinnittää huomiota. Sohvalla ei ole pidemmän päälle hyvä istua, ei myöskään keittiön pöydän ääressä. Kesällä parvekkeella aurinko häikäisee ruutua. Työkaverit arvossaan

Kun on päivän etätöissä, työkaverit saavat uuden merkityksen. On taas mukava tavata. Etänä usein pikaviestitellään, mikä ei kuitenkaan korvaa kasvotusten puhumista. Omissa työtehtävissäni en juuri tarvitse esimiehen tukea, mutta tavoitan esimiehen tarvittaessa sähköpostilla tai pikaviestimillä ja kiireellisessä asiassa puhelimellakin. Omassa ryhmässäni on sovittu viikoittainen toimistopäivä, jolloin etätyötä ei tehdä. Minusta käytäntö on osoittautunut hyväksi. Silloin voit hoitaa kasvotusten asiat, jotka sitä vaativat. Suosittelen!

Etätyöpäivänä aikaa ei kulu työmatkaan.

Kaiken kaikkiaan koen, että olen paljon tehokkaampi työnantajalleni etäpäivinä. Kukaan ei keskeytä työtäni, ellen halua. Voin laittaa puhelimen äänettömälle ja sähköposti- ja Skype-viesteistä ilmoitukset pois. Haasteita ovat ergonomia ja työn tauotus. Etätyön pelisäännöt pitää olla. Omassa työssäni minut pitää voida tavoittaa puhelimitse virka-aikana. Usein soittoja tulee virka-ajan jälkeenkin, mutta on vain oltava lujana ja pidettävä puhelin kiinni. Aiemmin etätyö ei ollut assistenteille mahdollista, mutta ajat muuttuvat. Suosittelen kokeilemaan etätyötä. Aloita miettimällä, mitä työtehtäviä voisit tehdä etänä. Seuraavaksi suuntaat työantajan puheille, ja työtehosi paranee! •

On tärkeää tarkasti sopia oman työnantajan kanssa etätyön tekemisestä, aikatauluista, tekemiseen liittyvistä vastuista ja seurannasta. Eräiden kirjoitusten mukaan etätyöstä ollaan jo palaamassa takaisin toimistossa läsnäolevaan työn tekemiseen, mutta etätyö säilyy yhtenä työn tekemisen muotona muiden ratkaisujen joukossa. Miten nimitetäänkään työtä, joka tapahtuu suurimmin osin asiakasyritysten tiloissa ja tapaamisissa oman toimiston ulkopuolella? Näinhän projekteissa on usein laita. Ulkotyöksi?

VIETETÄÄN JOULU YHDESSÄ

TERVETULOA NAUTTIMAAN JOULULOUNASTA KANSSAMME 3.12. ALKAEN. RAVINTOLOISTAMME LÖYDÄT MONIPUOLISEN JA LAADUKKAAN TARJONNAN JOKAISEEN TILAISUUTEEN. WWW.OLO-GROUP.FI 10

Uuden ytimessä

Secretariuksen 1/2017 numerossa kerroin olevani uuden edessä. Olin saanut yt-neuvotteluissa markkinoinnin tehtävistä lähtöpassit, ja kaikki oli avointa. Lähtisinkö opiskelemaan, vaihtaisinko alaa vai jatkaisinko nauttimani markkinointityön parissa?

utta houkuttelevampaa ammattia ei yhtäkkiä tulla tupsahtanut mieleeni, joten jatkoin osaamistani vastaavien paikkojen hakemista. Monta haastattelua kävin läpi ja monessa paikassa jäin toiseksi. Palaute oli aina ihanaa, mutta karua: ”Olet mahtava tyyppi ja osaamisesi sekä taustasi ovat loistavat, mutta sinulta puuttuu tutkinto.” Se on totta. Muutin omilleni heti peruskoulun jälkeen, mikä tarkoitti myös, että menin töihin laskut maksaakseni. Sittemmin suoritin kaksikin ammattitutkintoa, mutta ne eivät riitä edes pitkän työkokemuksen rinnalla. Kesän 2017 alussa tein päätöksen, että jollen nyt saa hakemaani paikkaa, lähden opiskelemaan. En lähtenyt, sain soiton. Pääsin markkinointi- ja viestintäsuunnittelijaksi taksialan yritykseen Taksi Helsingille. Täällä sitä nyt ollaan, tämän hetken kuumimmassa perunassa/kiinnostavimmalla alalla. Työt aloittaessani oli tiedossa, että ala tulee vuoden kuluttua kokemaan historiansa merkittävimmän muutoksen. Taksimarkkina oli avautumassa, mutta miten se käytännössä hoidetaan, oli vielä avoinna. Viranomaiset tekivät omia linjauksiaan vielä loppukeväällä aivan lakimuutoksen kynnyksellä.

teksti Taija Koskinen Kuvat Taija Koskinen,Taksi Helsinki

Uutta on opittava

Työn aloittaminen aivan uudella alalla on ihanan virkistävää! Pitää oppia ja sisäistää paljon uusia asioita, eikä alan termien ja käytäntöjen oppiminen välttämättä ole kovin helppoa. Olen ollut työssäni reilun vuoden, ja aina tulee uutta eteen. Markkina muuttuu ja me sen veturina. Työssäni on ollut antoisaa huomata, että muutos on osaltamme sujunut hyvin – positiivisten palautteiden määrä kasvaa. Asiakkaat arvostavat meille tärkeitä arvoja: turvallisuutta, luotettavuutta ja laatua. Olen innostunut siitä, miten kuuntelemme asiakasta, kehitämme uusia tuotteita ja palveluita. Esimerkiksi nyt syksyllä otimme käyttöön kanta-asiakasohjelman, ja uusia tilauskanaviakin on tulossa. Asiakkaina sihteerit ja assistentit

Yritysasiakkaat ovat meille tärkeä asiakasryhmä. Kesän kynnyksellä esittelimme yritysasiakkaille suunnattuja palvelujamme asiakasristeilyllä, jolle saimme vieraiksemme laajan joukon sihteereitä ja assistentteja. Isäntien alustaman lyhyen tietoiskun jälkeen nautimme maisemista ja tarjoiluista loistavassa matkaseurassa. Kävimme hyviä keskusteluja alan muutoksesta ja sen vaikutuksesta sihteeriassistenttien työhön. Taksilain muutos oli jo tuonutkin monelle huolta, sillä sihteerit ja assistentit vastaavat usein yrityksensä ja sen yhteistyökumppanienkin matkajärjestelyistä. Järjestelyjen tulee sujua kätevästi ja luotettavasti. Moni vieras kysyikin, mistä tunnistaa turvallisen ja luotettavan kyydintarjoajan ja miten tilaukset kannattaa jatkossa tehdä. Vastaus on simppeli: Kun pysyttelee isoissa yhtiöissä ja tutuissa turvallisissa brändeissä, ei ole huolta. Meillä kaikki on jatkunut kuten ennenkin. Takseja valvotaan, kuljettajat koulutetaan ja toimintaa kehitetään jatkuvasti. •

Kesäkuiselle asiakasristeilylle osallistui laaja joukko taksialan muutoksesta kiinnostuneita sihteereitä ja assistentteja. Kuvassa Minna Maunu ja Tarja Heinonen.

P.S.

Tätä nykyä myös opiskelen. Sillä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ei jää työpaikan saanti enää siitä paperista kiinni.

Kun järjestät tilaisuuden, muistathan huolehtia osallistujien sujuvasta siirtymisestä pois tapahtumapaikalta! Paikalle voi myös tilata taksitarkastajan ohjaamaan liikennettä.

Muutama tärppi sujuvaan taksin tilaamiseen ●● Tilaa aina isolta ja tutulta taksibrändiltä. ●● Tilaa taksi välitysyhtiön omalla sovelluksella tai soita sen palvelukeskukseen. Näin varmistat, että saapuva taksi on sen välitysyhtiön taksi, mitä haluat käyttää. ●● Kun tilaat taksin välitysyhtiön palvelukeskuksesta tai sen sovelluksella, kyyti hinnoitellaan välitysyhtiön hinnoittelun mukaisesti. ●● Jos koet, ettei tilaus mennyt odotusten mukaan, ole rohkeasti yhteydessä joko taksitarkastajaan tai palautelomakkeella suoraan yritykseen.

Teksti ja kuva Päivi Kuokkanen

Työkaverin surua ei saa jättää huomioimatta

”Kysy joskus, miten minä pärjään”

Olemme usein sanattomia, kun työkaveri kokee suuren menetyksen elämässään. Työyhteisön lämmin läsnäolo ja kuuntelevien korvien tarjoaminen auttavat surevaa kuitenkin enemmän kuin vaikeneminen. Aviomieheni kuoli kotona äkillisesti sydäninfarktiin. Hän oli 57-vuotias. Töissä olisin kaivannut paljon enemmän työkavereitten läsnäoloa ja puhumista. Meidän on usein vaikea kohdata ihminen, joka on menettänyt läheisensä. Haluamme lohduttaa, mutta pelkäämme puhuvamme ”väärin”. Surevan seuraa saatetaan vältellä ja pelätä jopa kohtaamista työpaikan käytävällä. Sosiologi Camilla Reinbothin mukaan suurin virhe on se, jos työpaikalla ei reagoida mitenkään. – Puhumattomuudella kaksi työkaveria onnistuu hetkessä rakentamaan välilleen näkymättömän muurin. Reinboth muistuttaa, että vaikka ihmiset ovat erilaisia, niin jokainen voi opetella myötätunnon osoittamista. Älä jätä huomioimatta

Suru on yksilöllistä, samoin lohduttaminen. Toiselle luontevinta on halaus, toinen laskee kätensä surevan olkapäälle. – Tärkeintä on, ettei työkaverin surua jätetä huomioimatta. Jo hyviin tapoihin kuuluu sanoa ”otan osaa” tai ”olen pahoillani puolestasi”, Reinboth sanoo. Reinbothin mielestä jatko riippuu siitä, miten läheisiä työkaverit ovat keskenään. Sureva itse päättää, haluaako hän kertoa enemmän ja ottaako hän vastaan muuta apua. Arjen auttaminen voi olla siivoamista tai vaikka koiran ulkoiluttaminen. Seuraavana päivänä henkilöstöjohtaja ja useita työkavereitani tuli käymään. Kaikki tarjosivat apuaan. Mieltäni lämmitti erityisesti se, että moni kantoi huolta, miten saisin joulun järjestettyä. Sain leipomuksia ja laatikoita. Surusta tulee yhteinen

Luulen, että vaitiolovelvollisuuden puitteissa esimieheni oli ollut puhumatta asiasta, koska en erikseen maininnut, että asiasta saa

puhua. Niinpä jäin aika yksin suruni kanssa. Reinbothin mukaan suomalaisilla on tiukat yksityisyyden rajat, joita halutaan suojella. Kaikki eivät halua itse puhua. Toivetta on tällöin kunnioitettava. – Esimies kuitenkin voi, surevan suostumuksella ja ennen hänen paluutaan, keskustella työyhteisössä tilanteesta ja kertoa tämän toiveista. Reinboth muistuttaa, että vaikka suru on yksityisasia, niin siitä tulee yhteinen, kun se työpaikalle tullessaan koskettaa koko yhteisöä. Nykyisin läheisen kuolemasta saatetaan ilmoittaa sosiaalisessa mediassa. Facebook-päivitys voi olla joskus helpompi tehdä ennen tapaamista silmätysten. – On aivan hyväksyttävää, jos joku uskaltaa avata näin elämäänsä, Reinboth toteaa. Tarjoa kuulevia korvia

Olen joskus yrittänyt jonkun työkaverin kanssa aloittaa aiheesta vaikkapa niin, että ’tänään hänen kuolemastaan on 10 vuotta’. Yleensä kommentti on, että ’jaa’ - ja siinä kaikki. Kuunteleminen ja lämmin läsnäolo ovat paras tapa auttaa surevaa työkaveria. Camilla Reinboth sanookin, että vertaistuen vaikuttavuus on todettu jopa merkittävämmäksi kuin ammattiapu. – On kuitenkin varottava ”poksauttamasta omaa korkkia auki”. Vertaistukija ei saa pulputtaa liikaa omia kokemuksiaan. Monet ovat päässeet surussaan eteenpäin työkavereiden tarjoamien kuulevien korvien auttamina. Takanani on lapsettomuushoitoja, monia epäonnistuneita yrityksiä ja kolme keskenmenoa. Usein tieto epäonnistumisista on tullut työpäivän aikana. Onneksi työpaikalla on ollut kaksi asiasta tietävää henkilöä. Heille on voinut kertoa tapahtuneesta. Ilman heidän tukeaan en olisi jaksanut olla työpäiviä loppuun asti. Usein toivotaan, että joku muistaisi kysyä myöhemminkin ”miten sinä pärjäät”.

Töissä ei enää kukaan puhunut asiasta, vaan kaikkien mielestä asia oli ollutta ja mennyttä. Se on surullista, sillä ei rakkaan menetys koskaan unohdu ja siitä haluaisi välillä puhua. Tehtäviä voi räätälöidä

Koko työyhteisö tarvitsee käytänteitä, mutta esimiehen vastuulla on surevan seuraaminen. Nopea työhön paluu voi joko edistää toipumista tai kuormittaa kohtuuttomasti. Toipumista auttaa, jos esimies huolehtii surevan työkyvystä työn räätälöinnillä. OP Ryhmällä on vakiintuneet toimintakäytännöt työkyvyn seuraamiseen ja tukemiseen. Työ ja työyhteisö koetaan usein myös voimavaraksi surun keskellä, kertoo työhyvinvoinnin asiantuntijapäällikkö Pia Donoghue. – Työkaverin surua halutaan kunnioittaa, ja asioiden käsittelyssä työyhteisössä edetään aina yksilöllisen toiveen mukaan. Esimies käy aktiivista keskustelua henkilöiden kanssa työkyvystä ja tarvittaessa mietitään yhdessä muokkaustarpeita esimerkiksi työaikoihin ja työn sisältöön. OP Ryhmässä henkilöstölle tarjotaan työterveyshuollon ja vakuutusratkaisujen kautta asiantuntija-apua surutyön eri vaiheissa. Ikävälle ei ole mittaria. Jokin musiikki tai yhteinen muisto saattaa aiheuttaa tunnemyrskyn. Itku voi yllättää vielä kauan menetyksen jälkeen. Silloin vain toivoo, että wc olisi vapaa. – Asiakaskontakteilta ei aina voi välttyä. Itkun yllättäessä on lupa sanoa ”minulla on surua”, Reinboth kehottaa.

Elämä kuitenkin jatkuu

Älä ajattele, mitä muut ajattelevat tai miten sinun pitäisi surra, vaan tee juuri niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu ja kuuntele omaa sisintäsi, se neuvoo eteenpäin. Vihan tunnekin on sallittua, vaikkakin se yllätti minut. Nyt tiedän, että sekin kuuluu suruprosessiin. Työyhteisössä surevaa on kunnioitettava ja turhaa ilakointia vältettävä hänen palatessaan töihin. – Elämä kuitenkin jatkuu. Työyhteisö palaa normaaliin rytmiin, eikä työkavereiden olemista voi liikaa rajoittaa, Reinboth sanoo. Moninaisten tunteiden keskellä myös surevan on hyvä antaa vähitellen tilaa ilolle. Kysyin esimieheltä, että ei kai hän luule, etten enää sure, kun aioin osallistua erääseen Sihteeriyhdistyksen tapahtumaan. Hän ei kuitenkaan arvostellut, vaan kannusti elämään. Tukija on huippuosaaja

Vuorovaikutus, tukeminen, lohduttaminen ja rohkaiseva rinnalla oleminen ovat niitä teemoja, joiden huippuosaajilla tulee olemaan kysyntää tulevaisuudessa. Näillä taidoilla on merkitystä myös surevan työkaverin kohtaamisessa. Suru muuttaa muotoaan, mutta matkakumppanina se on koko lopun elämän. Siitä olin hyvin kiitollinen, että tuki ei loppunut hautajaisiin. Tästä jäi pysyväksi kuuden naisen saunakerho, jonka olemme säilyttäneet jo 20 vuotta. •

Surulle ei ole diagnoosia

Surun aiheuttamia oireita voidaan hoitaa, mutta suru ei oikeuta sairauslomaan. Surulle ei ole diagnoosia. Lääkärintodistuksessa voi lukea ”akuutti stressireaktio”. Läheisen ihmisen äkillinen tai väkivaltainen kuolema saattaa aiheuttaa traumaattisen surun, jonka kokenut henkilö voi menettää hetkellisesti työkykynsä, diagnoosi on tällöin masennus. Joissain työehtosopimuksissa voi olla maininta sairausloman myöntämisestä omaisen kuoleman perusteella. Minua auttoi, kun esimieheni sanoi, että ”tulet sitten töihin, kun jaksat”. Selkää ei saa kääntää

Tunteita saatetaan työstää vuosia. Toiselle työ voi olla terapiaa, toinen voi ajautua työkyvyttömäksi. Reinboth korostaa, että työkaverin tukemisessa pätee sama ohje kuin ensiavussa. Auttajan tulee jatkaa vain niin kauan kuin hän itse jaksaa. – On haettava ammattiapua, jos työnteosta ei tule mitään, ja jos sureva käy jatkuvasti läpi tapahtunutta. Camilla Reinbothin mielestä työpaikka ei voi olla terapialaitos. – Esimies ei silti koskaan saa kääntää selkäänsä, vaan hänen tulee ohjata sureva joko työterveyshuollon tai auttavien tukiryhmien piiriin.

Lähteet: Kymmenen kertomusta surutyöstä Työhyvinvoinnin asiantuntijapäällikkö Pia Donoghue. Työ- ja organisaatiososiologi Camilla Reinboth www.mielenterveysseura.fi

Teksti Riitta Soinola Kuvat Naisten Pankki

En pysty pelastamaan maailmaa, mutta jos pystyn auttamaan jotakuta yksittäistä ihmistä antamallani rahallisella lahjoituksella tai tekemälläni työpanoksella, olen onnistunut.

Harrastuksena hyväntekeväisyystyö Työn vastapainoksi on hyvä olla itselle mielekkäitä harrastuksia, jotka tuovat arkeen toisenlaista sisältöä kuin työ. Minä toimin jo kolmatta vuotta Naisten Pankin Keski-Uudenmaan jaoston vetäjänä.

aisten Pankki on suomalainen vapaaehtoisyhteisö, jonka voimavara ovat aktiiviset vapaaehtoiset, lukuisat osakkaat ja lahjoittajat. Naisten Pankki käynnisti toimintansa vuonna 2007 sen jälkeen, kun joukko suomalaisia naisia oli käynyt Kirkon Ulkomaanavun kutsumina tutustumassa afrikkalaisten naisten elämään Liberiassa. Syntyi ajatus tehdä jotain kehitysmaissa asuvien sisartemme hyväksi. Naisten Pankin aktiiveja on jo yli 3000. Toimintaa on 40 paikkakunnalla ympäri Suomen: Rovaniemeltä Ahvenanmaalle, Vaasasta Joensuuhun ja paikallisryhmiä toimii jopa Espanjan Aurinkorannikolla. Naisten Pankki järjestää satoja tapahtumia, tempauksia ja keräyksiä, joiden avulla toteutetaan työtä kehitysmaissa. Naisten Pankin varoja hallinnoi ja hankkeet toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu. Tavoitteena on ihmisten auttaminen. Taustalla ei ole tavoitetta käännyttää tai muuttaa avunsaajien vakaumusta tai mielipiteitä. Yrittäjyyden tukeminen

Naisten Pankki tukee kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa kestävän kehityksen periaattein. Toiminta ei ole pelkästään naisten juttu, vaikka naiset ovat Naisten Pankin avun pääkohde. Kyse ei ole naiselta naiselle -tyyppisestä hankkeesta, vaan siitä, että auttamalla naista autamme hänen perhettään, mies mukaan lukien, sekä koko kyläyhteisöä. Oma toimeentulo vahvistaa naisten roolia ja arvostusta perheessä ja yhteisössä. Naisten auttaminen on tutkitusti yksi tehokkaimmista keinoista kasvattaa hyvinvointia kestävästi. Keräämällämme rahalla tuetaan naisten taloudellista toimeentuloa, osaamista ja oikeuksia parantavia hankkeita. Annamme pienlainoja, ammattikoulutusta ja tuemme yrittäjyyteen tähtäävää toimintaa sekä aloitamme monia uusia, in14

novatiivisia naisten yrittäjyyteen tähtääviä pilottihankkeita. Vuonna 2018 hankemaita Afrikassa ovat Uganda ja Keski-Afrikan tasavalta. Aasiassa hankkeita on Kambodžassa, Myanmarissa ja Nepalissa. Käynnissä on parhaillaan 12 hanketta.

Seuranta

Kehitysmaissa toimivat paikalliset Kirkon Ulkomaanavun kumppanit tekevät hanke-esityksen Ulkomaanavulle. Hanke-esitykset nousevat paikallisen yhteisön tilanteesta ja tuettavien itse arvioimasta tarpeesta. Kaikki hanke-esitykset arvioidaan ja kriteerit täyttävät hankkeet voidaan ottaa rahoitettaviksi. Tavoitteena on tehdä pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä. Yleensä rahoituspäätös tehdään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja hankkeen rahoitusta jatketaan tarpeen mukaan. Kansainvälisesti hyväksytty tilintarkastaja tarkastaa kussakin maassa hankkeiden tilit. Ulkomaanapu saa nämä tilintarkastuskertomukset, jotka oma tilintarkastajamme puolestaan hyväksyy tilintarkastuksen yhteydessä. Avustuskohteet ja paikalliset yhteistyökumppanit valitaan huolella. Hanketta aloitettaessa varmistetaan avun perillemenon lisäksi se, että apu saa aikaan suunnitellun muutoksen. Naisten Pankki on kerännyt vuodesta 2007 lähtien yli 13 miljoonaa euroa. Kuluprosentti 2017 oli 16,7 mikä tarkoittaa, että yhdestä eurosta käytettiin avustustyöhön 87 senttiä, 13 senttiä käytettiin tukitoimintoihin, kuten vaikuttamistoimintaan, varainhankintaan, viestintään, koulutukseen ja yleishallintoon. Aktiiviosallistujilla on mahdollisuus osallistua kohteisiin järjestettäville matkoille, joilla pääsee itse näkemään, miten apu on mennyt perille, mitä lahjoitetuilla rahoilla on saatu aikaiseksi ja miten hankkeet ovat onnistuneet.

Tanssi, kävele, bloggaa

Keski-Uudenmaan Naisten Pankin jaosto järjestää aktiivisesti tapahtumia tasaisesti pitkin vuotta. Näin emme rasita vapaaehtoisiamme liikaa ja saamme osallistujia tapahtumiin. Tammikuun aloitamme aina ”Tanssi Naiselle Ammatti”-tapahtumalla yhteistyössä Tanssikoulu Keton kanssa. Vuosittain noin 50 osallistujaa tanssii naisille ammatteja ja tanssilajit vaihtelevat baletista hip hoppiin. Toukokuussa meillä on perinteinen Korkkarijuoksu Järvenpään Janne-kävelykadulla. Kahdeksan joukkuetta kisaa leikkimielisessä 50 metrin juoksukilpailussa, joka juostaan korkokengät jalassa. Osallistujina on ollut myös miesjoukkueita ja korkkarin koko huimat 46! Syyskuussa on valtakunnallisen ”Kävele Naiselle Ammatti”-tapahtuman vuoro. Kävelyreitin pituus on noin viisi kilometriä ja se kulkee yleensä Järvenpään kulttuurimaisemissa. Olemme etsineet uudenlaisia tapahtumia, jotta saisimme nuoria osallistumaan ja lahjoittamaan naisille ammatteja.

Keväällä meillä oli ”Bloggaa Naiselle Ammatti” -tapahtuma loistavan Rouva Sanan eli Minna Luoman opastuksella. Nyt syksyllä järjestämme yhteistyössä Handelsbankenin kanssa sijoitusillan ”Naisen Euro Kasvamaan”, joka on aivan uudenlainen tapahtuma ja toivottavasti kerää sijoittamisesta kiinnostuneita naisia lahjoittamaan naiselle ammatin. Rekisteröitymättömänä yhdistyksenä Keski-Uudenmaan Naisten Pankki ei voi kerätä tapahtumiinsa pääsy- tai osallistumismaksua, vaan kaikki perustuu täysin osallistujien vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Emme myöskään pysty maksamaan mitään palkkioita. Rouva Sanakin piti ”Bloggaa Naiselle Ammatti” -tapahtuman pro bonona, koska halusi olla mukana hyväntekeväisyystempauksessa lahjoittamassa naisille ammatteja. Ihania tapahtumia, joissa iloitaan ja kerätään yhdessä rahaa kehitysmaan naisille. Ideat lentelevät ja vain taivas on rajana erilaisten tapahtumien aiheissa ja järjestelyissä. Tule ihmeessä mukaan, jos tällainen hyväntekeväisyystyö vetoaa sinuun! •

TMG Events palvelee ammattitaidolla yrityksiä, ryhmiä ja juhlaseurueita! TMG Events tuottaa konsertteihin, teatteriesityksiin, musikaaleihin, urheilutapahtumiin sekä juhlatilaisuuksiin valmiita VIP-paketteja, dinner & show-kokonaisuuksia, sekä räätälöityjä ratkaisuja. Saat kauttamme myös yksityisaitioita tapahtuma-areenoille. Kerro meille toiveesi – me toteutamme sen!

Pe 16.11.2018 Hartwall Arena Korkeatasoiset VIP-paketit parhailta paikoilta

JARKKO AHOLA & WALTTERI TORIKKA

YKSITYISAITIOT

La 17.11.2018 Hartwall Arena

TMG Events Oy • p. 09 6899 9800 • myynti@tmgevents.fi • www.tmgevents.fi15

Jaostot toimivat

Turun ja Porin jaostojen yhteinen retki

Tekstit ja kuvat Päivi Anttila, Turun jaosto

Emil Cedercreutzin museo ja Villilän kartano 19.5.

auantaiselle retkelle Harjavaltaan ja Nakkilaan suunnattiin Turun ja Porin jaostolaisten yhteisin voimin. Harjavallassa sijaitsevassa Emil Cedercreutzin museossa järjestetään pysyvän taidekokoelman ohelle vaihtuvia näyttelyitä ja muita tapahtumia. Museolta löytyvät myös kokoustilat. Museossa oli paljon katsottavaa, mm. kuvanveistäjänä toimineen Emil Cedercreutzin siluettitaidetta. Uskon joku-

sen meistä vierailevan museossa vielä toistamiseenkin. Seuraava kohde oli Villilän kartano Nakkilassa. Villilässä on hotelli, kulttuurikeskus, Cafe-rakennus, sauna- ja kokoustilat (kuten viinikellari) erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Elokuvastudion meille esitteli omalla energisellä tavallaan Isva. Yllätysnumerona Villilän ohjelmassamme oli muotinäytös. •

Turun jaosto

Ruissalon telakalla 5.6.

ienosti miltei puolet Turun jaoston jäsenistä oli mukana tutustumassa Ruissalon entiseen telakka-alueeseen. Isäntämme Lauri Andersson, Pärre ja Jyrki esittelivät meille tätä nykyään tapahtuma-alueena toimivaa telakka-aluetta, jonka palvelukokonaisuudet on nimetty nekin telakoiksi Ravintolatelakka, Juhlatelakka ja Venetelakka. Kesän erikoisuus on Föli-vesibussi, joka kulkee telakalle Aurajoenrannasta. Hyvin voi käydä nauttimassa pitsan telakan ravintolassa ja palata takaisin Fölillä Aurajoenrantaan tai bussilla Kauppatorille. Tämä saattoi hyvinkin jäädä monen kesäsuunnitelmiin. •

Turun jaosto

Ihana luontopäivä 9.6.

uontopäivämme käynnistyi Kuhankuonon parkkipaikalta, josta lähdimme erä- ja luonto-opas Paula Mannerjoen ohjauksessa Kurjenrahkan kansallispuistoon ja kiertämään Savojärveä milloin polkuja, milloin pitkospuita pitkin. Tutustuimme geokätköilyyn, kävimme katsomassa sodanajan muistomerkkejä ja valokuvanäyttelyssä. Mielenkiintoa lisäsivät luupit, joilla luonnon tutkiminen alkoikin heti reissun alkumetreillä. Nyt katson luontoa ihan eri silmin kuin aikaisemmin. •

LAATUAIKAA JOULULAHJAKSI Tilaa elämyslahja PowerParkiin! Ilahduta työntekijöitä, asiakkaita tai yhteistyökumppaneita antamalla lahjaksi riemua, elämyksiä ja aktiviteetteja. Pyydä tarjous huvipuistoranneke-lahjakorteista! Tilauksen minimimäärä on 20 kpl.

KOKOUKSIIN JA SEMINAAREIHIN PowerParkissa järjestät onnistuneen kokouksen ja yritystapahtuman oheisohjelmineen. Järjestämme tapahtumat muutaman hengen kokouksista megaluokan tapahtumiin. Huvipuisto | Ulko- ja sisäkartingradat 5D-elokuvateatteri | Road House ostos- ja ruokamaailma | Ravirata ja hevoskeskus Hotelleja | Mökkejä | Camping-alueita Ravintoloita | Kokouksia ja yleisötapahtumia POWERPARK | Puistotie 3 | 62300 Härmä +358 10 3477 600 | info@powerpark.fi | powerpark.fi Pidätämme oikeudet muutoksiin.

Matkamaisemiani

Teksti ja kuvat Päivi Anttila, Turun jaosto

Oletko miettinyt Singaporeen ja Malesiaan Minä olen, ja alkuvuodesta sainkin hyvän syyn matkaan, kun matkasin Singaporen kautta tyttäreni opiskelumaisemiin Malesiaan.

arasin lennot suoraan Turusta Singaporeen. Turun kentälle tultuani huomasin, että kone Helsinkiin kiertää Maarianhaminan kautta. Hauska juttu, istuin sitten vähän kauemmin koneessa ja saavuin Singaporeen reilun 14 tunnin istumisen jälkeen. Singaporen hienoimpia nähtävyyksiä on Gardens by the Bay -puisto (kuva). Puistossa kävimme Dome Gardenin jättimäisellä kasvihuoneella, jossa on 40 m korkea vesiputous. Kasveja oli jos jonkinlaisia, alhaalla viihtyivät saniaiset ja orkideat, huipulla viileämmässä kiipeilivät lihansyöjäkasvit. Sisällä puistossa kuljettiin hissillä ja metallisilloilla. Päivällä katsoi teräksisiä 50 m korkeita Superpuita ihan eri silmin kuin illalla, jolloin niissä oli aivan upea valoshow. Puita päällystävät saniaiset, tillandsia-ilmakasvit ja orkideat. Malesian Penang

Penangissa asuin tyttäreni asunnossa, mikä oli aivan erilaista kuin hotellissa asuminen. Talossa on 23 kerrosta (kuva) ja vahdit porteilla. Penangissa ei tunneta jalkakäytäviä, joten kuljimme paikasta toiseen aina takseilla, joko Grabillä tai Uberilla, ja taksat vaihtelivat yhdestä viiteen euroon. Tammikuussa sään pitäisi olla aurinkoista ja liki 40 oC, mutta vierailuni aikana oli sateista ja vain 32 oC, joten Malesiassakaan ei voi enää sanoa, millainen sää on mihinkin vuodenaikaan. Sadepäivät vietimme kauppakeskuksia kierrellen. 18

Tutustuimme myös saarella sijaitsevaan Unescon George Town -maailmanperintökohteeseen. Sen kiinalaiskorttelissa kävelimme rohkeasti teitä pitkin, vaikka tiet olivat tosi kapeita ja myyjämarkkinoita niilläkin. Penangiin pääsee mantereelta 16 km ja 8 km pitkien siltojen kautta. Me käytimme niistä pidempää mantereen puolen Outlet-kylässä käydessämme. Vierailun arvoisia ovat sillan juuressa olevat Avatar-puisto ja veistoksin koristettu merenranta – aivan ihana paikka. Harmikseni myrsky esti pääsymme Penang Hillin vuorelle. Suunnitellessamme käyntiä Malesian Langkawin saarelle mietimme, mennäkö laivalla vai lentäen. Hinta ratkaisi, lento oli laivaa halvempi ja aikaakin säästyi kolme tuntia. Langkawissa asuimme hotellissa, hieman eksoottisemmassa, sillä hotelli oli rakennettu meren päälle (kuva). Langkawissa kävimme Seven Wells Waterfallissa (Telaga Tujuh) katsomassa vesiputousta. Kipusimme helteessä kaikki 638 rappusta viidakon halki. Ainoa riesa olivat apinat, jotka varastelivat esineitä pöydästä. Paluumatkalla Penangiin kävimme vielä Pulau Pinangissa ja siellä Ayer Itamissa sijaitsevassa Kek Lok Sin ´ylimmän autuuden´ buddhalaistemppelissä. Temppeli on rakennettu moneen kerrokseen vuoren rinteeseen. Ylös temppeliin kuljettiin rinnehissillä. Aika meni kuin siivillä. Jo mennessä mietin, näkisimmekö kohteessa munkkeja, joita sitten näimmekin.

matkustamista?

Vierailimme vielä toistamiseen Unescon George Townin suojelukorttelissa katsomassa mahtavia Street art -taideteoksia. Osaan seiniin piirrettyjä teoksia oli yhdistetty piirros ja tavara, osaan piirroksista pääsi myös itse osalliseksi (kuten minä kuvassa). Nämä kannattaa ehdottomasti nähdä. Malesiassa on nähtävää ja koettavaa vaikka kuinka paljon. Kotiin palasimme samaa reittiä Penang – Singapore – Helsinki ja Turkuun Maarianhaminan kautta, mikä olikin jo tuttu reitti. •

teksti Eva-Lisa Nurminen kuva Sampsa Sulonen/Suomen Latu

Sauvakävelylle!

Alppiseuduilla ja vuoristoissa paimenilla on ollut kävelysauva jo kautta aikojen.

auvakävelyn keksimisen juuret juontavat Suomessa vuoteen 1988. Tuolloin lajin teki tunnetuksi Suomen Ladun Tuomo Jantunen sauvakävelytempauksellaan Tahko Pihkalan patsaan paljastamisen yhteydessä Olympiastadionilla. Minä kuulin sauvakävelystä ensimmäisen kerran vuonna 1994. Vietin iltaa lapseni jalkapalloharrastuksen kautta tutuksi tulleen ei-suomalaisen ystävättäreni kanssa ja keskustelimme harrastuksistamme. Ystävättäreni kertoi, että hän kävelee sauvojen kanssa. Minulle asia oli aivan uusi, mutta hän sanoi, että kaikki Euroopassa kävelevät sauvojen kanssa ja kohta muoti tulee Suomeenkin. Niin kävikin. Tutustuin asiaan. Silloisessa työpaikassani aktivoin henkilökunnan liikuntaa ja hankin kaikille sauvakävelysauvat. Suhtautuminen oli yllättävän myönteinen ottaen huomion, että ala oli miesvaltainen. Tästä lähtien ovat sauvat kulkeneet aina myös minun mukanani. Yhdet ovat kotona ja toiset auton takaluukussa. Matala kynnys

Kynnys sauvakävelylle lähtöön on matala. Tarvitset vain hyvä jalkineet ja sauvat – siis erittäin halpa harrastus.

Sauvakävely on mukava ja helppo tapa lähteä liikkeelle. Sauvat rytmittävät reipasta kävelyä. Sauvakävely on myös mitä mukavin tapa tavata ystäviä. Oikea tekniikka

Sauvakävelyä saatetaan liikuntamuotona vähätellä. Kannattaakin opetella oikea tekniikka, jotta kävelystä saa eniten tehoa irti. Samoin välttyy väärän tekniikan vaivoilta. Itse sauvoin väärin monet vuodet, kunnes eräällä Suomen Ladun retkellä harjoiteltiin sauvakävelyn tekniikkaa. Sauvani olivat oikean pituiset, mutta sauvomisen liikerata väärä. En ollut esimerkiksi tiennyt, että kämmen pitää avata sauvan ollessa takana. Pikku hiljaa opin tämänkin, kun harjoittelin yksi käsi kerrallaan. Sauvakävelyä voi harrastaa monella tavalla, joko rauhallisesti sauvoen tai hakemalla haastetta nousemalla korkeita mäkiä metsämaastossa. Syke nousee, pohkeet ja hartiat saavat kyytiä. Sauvakävely on erittäin hyvä lisä kuntosaliharjoittelulle. • teksti Marianne Holmberg/Suomen Latu

Sauvakävely on oikealla tekniikalla tehokasta kuntoilua. Aloittaminen on helppoa ja edullista: tarvitaan vain kävelysauvat ja mukavat kengät. Harrastamaan voi lähteä suoraan kotiovelta, kaikkina vuodenaikoina, omasta kunnosta riippumatta. Laji sopii niin kestävyysharjoitteluksi kuin tueksi painonhallintaan. Harjoittelu tehostuu maastoa vaihtelemalla, tempoa nopeuttamalla ja teholiikkeitä käyttämällä. Oikein suoritettuna sauvakävely on jopa 20 prosenttia tehokkaampaa kuin kävely. Hapenkulutus kasvaa, syke nousee, askel pitenee, kävelyryhti paranee ja kehon kaikki lihasryhmät pääsevät töihin. Sauvakävely parantaa käsien ja selän lihaskestävyyttä sekä rintarangan liikkuvuutta, alamäissä polviniveleen kohdistuva kuormitus pienenee. Sauvakävely tuntuu fyysisesti kevyemmältä kuin perinteinen kävely ja se vaikuttaa myönteisesti myös mielialaan. • www.suomenlatu.fi/tapahtumakalenteri

Kuopio ja Jyväskylä yhdessä

Tervon Lohimaassa 28.4.

rittäjä Aki Siren lähetti yhteisen vierailukutsun sekä Jyväskylän että Kuopion jaostoille. Huhtikuinen lauantai osoittautui ihanan keväiseksi päiväksi vierailla kuohuvan kosken rannalla sijaitsevassa koskikalastus-, juhla-, majoitus- ja kokouskohteessa. Lohimaa tarjoaa catch & release -kalastuksen lisäksi ongintaa heidän lohialtaillaan.

Vierailupäivä alkoi runsaalla brunssilla päärakennuksen ravintolassa. Ruokailua aloitellessamme esittäydyimme toisillemme. Oli mukava kuulla jokaisen jäsenen kertovan itsestään ja työstään, ja näin toisiimme tutustuminen pääsi mukavasti alkuun. Lisäksi olimme tarkoituksella istuutuneet siten, että vieruskaverina oli toisen jaoston edustaja. Aki Siren kertoi yrityksen vaiheista viimeisten vuosien ajalta, nykytilanteesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Brunssin ja tutustumiskierroksen jälkeen suuntasimme huoneistohotellille, jonka sauna oli laitettu lämpiämään, terassin palju täytetty valmiiksi ja olohuoneen jääkaappi pullisteli virkistävistä juomista. Heti päivän alkuun hyvin lähtenyt jutustelu pääsi vielä paremmin vauhtiin vuoron perään paljutellessamme. Muutamia kauppojakin tehtiin Jyväskylän jaoston mukanaan tuomasta Sihteerin salaisuus -teestä ja Sihteerien lakritsikastikkeesta. Lohimaan vierailu päättyi herkulliseen kolmen ruokalajin päivälliseen. Kotiin viemiset kasseissamme suuntasimme paluumatkalle, jolla pääsimme vielä pikaisesti tutustumaan JIRA Kartingiin ja Eerikkala Golfiin. Jirasta löytyvät karting-radan lisäksi kahvila sekä VIP- ja saunatilat, joihin he toimittavat tilauksesta myös tarjottavat. Eerikkalassa on vuosi sitten uudistettu 9-väyläinen kenttä ja päärakennuksen sisätiloissa voi hioa lyöntiään golf-simulaattorissa. Pienestä pohjoissavolaisesta kunnasta löytyy monipuolisia aktiviteetteja, ja on ihailtavaa, miten yrittäjät puhaltavat siellä yhteen hiileen. •

Kuopio Punkaharjulla 10.6.

aoston kesämatkan kohteeksi valikoitui Saimi Hoyerin emännöimä hotelli Punkaharju värikkään historian ja kauniin sijainnin, ja ennen kaikkea mielenkiintoisen yrittäjän ansiosta. Punkaharjun hotellissa koimme välittömästi olevamme tervetulleita. Vierailun alussa Saimi kertoi elävästi ja koskettavasti oman elämänsä käänteistä. Alkujaan nuori kirjallisuuden ja teatterin opiskelija ei ollut juurikaan kiinnostunut mallimaailmasta, joka kuitenkin tempaisi hänet mukaansa vieden erilaisiin kohteisiin ympäri maailman. Tarkkaavaisina kuuntelimme (kuva) Saimin tarinointia haasteista castingeissa, kommelluksista catwalkeilla, Saimin tapaamista ihmisistä ja siitä, kuinka hän, kaiken tämän jälkeen, päätyi matkailuyrittäjäksi Punkaharjulle. Kohteesta huokuu rakkaus luontoon. Saimi on innokas sienestäjä ja lähiruoan puolestapuhuja. Hänen lempiherkkunsa, paikalliset järvikalat ja sienet, olivat hyvin edustettuina lounasbuffeessa, ja jopa jälkiruoassa, kun kahvin kanssa oli tarjolla tatti-suklaakeksejä.

Lounaalta suuntasimme tutustumaan tämän Suomen vanhimman majoitusliikkeen hotellitiloihin ja ympäröivään harjumaisemaan. Hotelli on vanha Valtionhotelli, jonka historia ulottuu vuoteen 1845. Tällöin paikalla oli keisari Nikolai I:n avustuksella rakennutettu metsänvartijan talo, joka tarjosi majoitusta matkailijoille. Kotimatkan reitti vaihtui lennossa, kun Saimi kysyi ystävältään Johanna Oraalta, ottaisiko tämä meidät vierailulle Taidekartanoonsa. Pääsimme ennakkoon tutustumaan taiteilijan uusimpaan näyttelyyn ´Paloja paletin pinnalla´. Taiteilija kertoi teosten takana olevista tarinoista, jolloin maalausten ja patsaiden yksityiskohdat merkityksineen avautuivat aivan uudella tavalla. Tauluja emme ostaneet, mutta kylläkin monenlaisia matkamuistoja Taidekartanon myymälästä. Maalausten kuvat olivat siirtyneet postikortteihin, suklaan kääreisiin, kasseihin, tarjottimiin, t-paitoihin ja lukuisiin muihin ihastuttaviin tuotteisiin. •

Jaostot toimivat

tekstit ja kuvat Hanna Kinnunen, Kuopion jaosto

Teksti ja kuvat Sisko Väyrynen-Hämälainen, Helsingin seudun jaosto

Erilaisella tutkimusmatkalla Beninissä, osa 2

Matkanpäänä Grand Popo

yhmämme lensi sunnuntaina 13.8.2017 yölennolla Tukholman kautta Addis Abebaan, Etiopiaan. Addis Abebassa ilma oli paksua ja raskasta hengittää. Onneksi terminaalirakennus oli ilmastoitu. Parin tunnin odottelun jälkeen lentomme jatkui Beniniin Cotonouhun, jonka lentoasemalla jonotimme vielä pitkään viisumin- ja passintarkastuksessa. Pienoisbussien luona meitä odottivat tutkimusmatkan koordinaattori Joel Metehoue ja Villa Karon hankinta- ja kuljetuspäällikkö Alphonse Bodjrenou. Vastaanotto oli iloinen ja ystävällinen. Muodollisuudet olivat eurooppalaiset, vain matkalaukut pakattiin paikalliseen tyyliin bussin katolle. Hotellialue isoa puutarhaa

Saavuttuamme Grand Popoon Villa Karon henkilökunta ja tutkimusryhmä toivottivat meidät tervetulleiksi. Saimme värikkäät kangaskassit, joissa oli tutkimusrekvisiittaa, kuten näytteenottoon tarvittavat koeputket, kännykkä, suolamineraalijauhetta, kuumemittari ja nippu papereita, joissa oli tarkkoja ohjeita tutkimukseen ja matkaamme liittyen. Awale Plagen hotellissa majoituin lähinnä merta olevaan bungalow-huoneistoon. Koko hotellialue oli isoa puutarhaa. Kookospalmuja ja reheviä kukkapensaita oli kaikkialla. Hiekalla vilisti gekkoja, jotka olivat kivoja , vaarattomia ja arkoja. Yksi gekko eksyi huoneeseenikin, mutta livahti nopeasti pois. Ilokseni bungalowini lähellä aidan takana käyskenteli myös pieniä lystikkäitä vuohia. Lintuja oli paljon, niistä tunnistin sepelkyyhkyn huhuilun. Pytoneita ja pyhää metsää

Keskiviikon retkemme suuntautui Quidahiin, orjarannikon tärkeimpään satamaan. “Ken portista käy, ei ole paluuta”. Sataman kautta orjia kuljetettiin 1700–1800 -luvuilla Amerikkaan. Vierailimme orjamuseossa, jonka aihekin tuntui julmalta. Kävimme myös Zinsoun taidemuseossa ja pytontemppelissä. Kuvautin itseni pytonkäärme kaulassa! Pytonit oleilivat ja luikertelivat seinien vierustoilla. Joka kolmas viikko ne menevät kahdeksi viikoksi temppelin ulkopuolelle maastoon syömään. Sen jälkeen ne palaavat takaisin temppeliinsä. Retken päätteeksi kävimme Pyhässä metsässä. Siellä näimme lepakoita ja paljon erilaisia lintuja, kuten pelikaaneja ja kolibreja sekä valtavasti perhosia ja termiittikekoja. Metsässä oli useita patsaita ja muistomerkkejä. Lisäksi siellä oli palvontapaikkoja eri jumalille. Yhden puun luokse saattoi jokainen meistäkin halutessaan mennä, koskettaa puuta ja lähettää sisimmässään toiveita tai rukouksia jumalolen22

noille. Itse koin nämä pyhät paikat taikauskona. Olin ihmeissäni, miten paikalliselle väestölle nämä jumalolennot olivat totisinta totta ja elintärkeitä. Jos ihminen sairastuu, hän menee jumalolennon tai poppamiehen luo saadakseen apua. Tavalliseen lääkäriin ei ole halua, ja vain harvoilla tosin edes varaa. Torstai oli laboratoriopäivä, ja kaikkien piti antaa näytteet. Meillä oli lääkärin luento ja jokaisella mahdollisuus keskustella lääkärin kanssa myös yksityisesti. Luennon jälkeen tutustuimme Villa Karon museoon. Museossa oli esillä veistoksia, jotka nekin liittyivät pitkälti orjien kohtaloihin. Myymälästä saattoi ostaa erilaisia tekstiilikäsitöitä, pieniä puuesineitä ja koruja sekä puusta että metallista valmistettuja. Halukkaille oli järjestetty tanssikurssi. Palatseista tunneleihin

Perjantaina ajoimme neljän tunnin matkan bussilla Abomeyhin, Beninin (aiemmin Dahomey) vanhaan pääkaupunkiin, jossa tutustuimme kuninkaiden palatseihin ja museoon. Museossa oli aikakausittain jaoteltuina lähinnä hallitsijoita kuvaavia kiviveistoksia. Piha-alueilla kauppiaat myivät turisteille erilaisia käsitöitä. Ostin esineistä mielenkiintoisimman, kankaalle ommellun kartan, johon oli muotoiltu Afrikan maat eri värisistä kankaista. Kiertelimme myös vanhassa, suojellussa ikimetsässä, jossa meille esiteltiin todella iso, vanha ja erikoisen muotoinen puu. Vaikuttavin oli kuitenkin olkikattoinen maja, jonka lattiassa oli suorakaiteen muotoinen, noin 150 x 80 cm:n kokoinen aukko. Aukosta laskeuduttiin puisia tikapuita luolaan noin kolmen metrin syvyyteen. Pimeän luolan pinta-ala oli noin 15 m2 ja korkeus kaksi metriä. Luolan seinissä oli pyöreitä aukkoja maanalaisiin tunneleihin. Tunnelit oli rakennettu sodan käyntiin itsepuolustusta varten. Paluumatkalla Grand Popoon yksi ryhmämme jäsenistä alkoi voida pahoin ja pyörtyi. Selvisi, että pahoinvointi johtui nestevajauksesta. Tämän kokemuksen jälkeen varmasti jokainen matkalla olleista muisti huolehtia riittävästä veden juonnista.

Sisko Väyrynen-Hämäläinen osallistui kansainväliseen rokotetutkimukseen Afrikassa. Secretariuksen numerossa 2/2018 Sisko kertoi valmistautumisesta matkaan. Tässä artikkelissa ollaan jo matkalla, ja sarjan päättää yhteenveto kokemuksista Secretariuksessa 4/2018.

Abomeyn retken jälkeen puolet retkellä olleista henkilöistä kärsi pahoinvoinnista ja vatsavaivoista jo yöllä ja vielä seuraavana päivänä lauantaina, minä mukaan lukien. Kiertelin meren rannalla ja jätin paikalliset markkinat väliin. Oloni koheni nopeasti iltaan mennessä. Veneretkellä suolakylässä

Maanantaina lähdimme jokiretkelle Mono-joelle. Retki tehtiin puuveneellä kohti paikallista suolakylää. Meitä istui 16 matkaajaa vierivieressä puupenkeillä. Veneessä oli perämoottoria ohjaava kippari ja veneen keulassa kaksi miestä, joista toinen soitti rumpuja ja toinen lauloi! Hieman epäröiden astuin veneeseen, ei ollut mitään pelastusliivejä eikä -renkaita. Onneksi tuuli oli heikkoa, joten aallot olivat pieniä. Venematka kesti noin tunnin. Matkalla pysähdyimme hetkeksi erään niemen kohdalle, jossa oli puut mustanaan merimetsoja. Toinen pysähdyspaikkamme oli todella vaikuttava mangrovemetsä. Perillä suolakylässä seurasimme, kuinka eräs perhe kuivatti suolaa merivedestä. Oli iso pata, jossa oli kasa risuja ja heiniä ja padasta nousi hentoa savua. Perheen asumuksen sisällä oli sitten toinen pata, jossa oli jo valmista suolaa. Asumuksen pihassa perheen äiti valmisti puuroa padassa, joka oli kolmen kiven väliin tehdyn nuotion päällä. Hän täytti kupit puurolla ja laittoi ne muuriaidalle odottamaan. Kun kuppeja oli tarpeeksi, kymmenkunta oletin ympärillä parveilevien lasten määrästä, koko perhe saattoi asettua yhdessä syömään. Seuraava pysähdyspaikka, hiekkadyynit, oli yksi kauneimmista paikoista, joissa kävin matkamme aikana. Ihana rauha, hiekka, meri, isoja palmuja, joiden lehvistö liikkui vienossa tuulessa. Nautimme kylmää, raikasta juomaa, jossa oli paljon erilaisia hedelmiä. Niemenkärjessä ihailimme laskevaa aurinkoa. Keräsin simpukankuoria ja kiviä matkamuistoiksi.

Veneretken jälkeen olin huojentunut ja kiitollinen suurenmoiselle kipparille miehistöineen! Retki teki syvän vaikutuksen ja hyvän olon, vaikka suomalaisittain ajatellen venematka ei täyttänyt alkeellisimpiakaan turvallisuusmääräyksiä. Voodoon mysteeriä

Seuraavana päivänä kävimme voodoo-festivaaleilla. Ensin meille esiteltiin metallijumala, jolla oli oma pieni huone. Huoneessa oli erikoisen näköinen metallinen hahmo, jolla oli kullankeltainen pää ja kaapumainen, harmaan musta vartalo. Otus näytti hiukan pelottavalta ja sen ympärille oli viety uhrilahjoja. Festivaalialue oli iso hiekkakenttä. Kentän kahdella reunalla oli penkkirivit. Omituisin tilaisuus, jossa olen koskaan ollut! Pyöreät, kartiomaiset, noin 160 cm korkeat ikään kuin teltat liikkuivat nopeasti kentällä ristiin rastiin. Nuoret miehet ajoivat niitä takaa ja kaatoivat välillä juomaa teltan katon keskellä olevasta reiästä. Toisinaan jokin teltta kaadettiin nurin, ja sen alta paljastui puinen tai messinkinen puolenmetrin korkuinen otus, joka ei ollut elävä lainkaan. Minulle jäi mysteeriksi se, miten nämä teltat saatiin liikkumaan. Mietimme, että ehkä teltan alla oli ihminen, jota ei meille näytetty, tai kenties voodoon henki liikutti niitä. Olin jo täysin pitkästynyt, kun näytös parin tunnin päästä vihdoin loppui. Sen jälkeen lapset ja aikuiset alkoivat laulaa ja tanssia rummutuksen tahtiin. Myös katsojat saattoivat osallistua tanssiin. Ei sääskenpistoja!

Viimeisenä matkapäivänä ennen lähtöä ohjelmassa olivat vielä lääkärin haastattelut ja illan lähtöjuhla lyhtyjen valaisemassa puutarhassa. Meitä oli kehotettu pukeutumaan aina iltaisin pitkiin hihoihin ja lahkeiseen malariasääskien varalta. Olimme syöneet koko matkan ajan malarialääkettä, joten riskeerasin ja olin juhlassa paljain säärin sandaalit jalassa. Ei tullut sääskenpistoja. Ilta oli lämmin ja tosi rento, ja kiitospuheita pidettiin puolin ja toisin. Lisäksi oli tietysti rumpumusiikkia, tanssia ja tulennielemisesityksiä, afrikkalaiseen tyyliin. • Haluatko osallistua? Ks. www.tutkimusmatka.com

teksti ja kuva Minna Kronberg, Tampereen jaosto

My Marilyn Kiinnostukseni Marilyniin syttyi yli 45 vuotta sitten löydettyäni mummoni säästämän lehtileikerasian, johon äiti oli 1950-luvulla kerännyt filmitähtien ja missien kuvia. Marilyn lumosi minut. Pikkutyttö näki kuvissa ihanan prinsessan.

Marilyn-fanina koostin työpaikalleni oman Marilyn-aiheisen varjonäyttelyn, jonka avajaiset pidettiin Marilynin syntymäpäivänä 1.6. Esillä oli parikymmentä canvas-taulua, korttialbumeja Hollywood-tyyliin esille nostettuina ja somistettuina. Kilistimme kuohuvaa vaahtokarkeilla kuorrutettuna ja suklaalla terästettynä. Muistakin yksiköistä piipahti väkeä Marilyniä ihastelemassa. Useat otattivat kuvansa punaisella matolla luonnollisen kokoisen pahvi-Marilynin kanssa. Kuten esimieheni totesi esiteltyäni idean näyttelyn pystyttämisestä tiloihimme: ”No kyllähän sitä aina sen verran pitää elämään glamouria sopia.”

arilyn on kiehtonut miljoonia ihmisiä. Hän näytteli joltisenkin samankaltaisia rooleja, ja niistä syntynyt mielikuva on juurtunut ihmisten mieliin niin, etteivät he erota naista naamion takaa. Jotkut ohjaajat pitivät häntä lahjattomana bimbona, jotkut ylistivät nerokkaana komediennena. Tähänkin Marilynillä oli näkemyksensä: ”Jos näyttelen tyhmää tyttöä ja esitän tyhmää, niin täytyyhän minun olla uskottava – mitä minun sitten pitäisi tehdä – näyttää älykkäältä?” Marilyn kunnianhimo ulottui korkealle filmitaivaisiin; hän tahtoi säihkyä sen kirkkaimpana tähtenä. Moni elokuvatekijä ja vastanäyttelijä onkin todennut, että Marilynin – varsinkin alkuaikojen – itsekuri, työmoraali ja tahto tähdeksi olivat ällistyttäviä, hän tuntui olevan väsymätön. Marilyn rakasti eläimiä – erityisesti koiria, joita hänellä itselläänkin oli lemmikkinä useampia. Marilynin lausahdus ”Dogs never bite – just humans do” kertonee hänen käsityksestään koirien ja ihmisten eroavuuksista. Marilynin taika on valkokangasta suurempaa; hänen valokuvansakin suorastaan imevät katsetta puoleensa. Omia suosikkikuviani ovat Marilynistä yksityishenkilönä kertovat kuvat itsenäisestä naisesta, joka kävelee kadulla, lukee, juo kahvia tai samppanjaa, tupakoi ja jonka maneerina on kielen pilkistäminen ulos suusta aina samaan tyyliin. Niistä pilkistää nainen naamion takaa. • Lähteet: Adam Victor (1999) Marilyn Encyclopedia Janiva Anderson (1995) Marilyn Monroe ”Quote Unquote”

Yksinoikeudella Pohjoismaissa

Marilyn – nainen roolien takana Loka–marraskuun ajan on mahdollisuus nähdä Tampereen Vapriikissa ainutlaatuinen, noin 300 esineen Marilyn kokoelma. Näyttelyn jälkeen esineistö huutokaupataan. Esineet kerättiin talteen Marilynin kuoleman jälkeen, pakattiin ja luovutettiin testamentin mukaisesti Marilynin näyttelijäopettajalle Lee Strasbergille. Lähes 40 vuotta myöhemmin laatikot avattiin, ja Strasbergin leski myi Marilynin jäämistön maailman

näyttely Vapriikissa 2.12.2018 asti

tunnetuimmissa huutokaupoissa. Valokuvasuurennokset ja filmimateriaali täydentävät näyttelykokemusta. Näyttely vetoaa visuaalisuudellaan, mutta myös ääninäytteitä kuulee elokuva- ja haastattelupätkien kautta. Mahdollista on jopa nuuhkaista Marilynin kuuluisaksi tekemää Chanel 5 -hajuvettä erityisestä tuoksuvitriinistä, jonka sisällä on Marilynin parfyymipullo ja huivi. 25

Teksti ja kuvat Birgit Haanmäki, Leena Karppinen, Hanne Grönlund, Helsingin seudun jaosto

Jaostot toimivat

Helsingin seudun jaosto

Aurinkoisessa Berliinissä 20.–22.4.

uoden 2018 kevätmatkakohteemme oli Berliini, jonne matkasimme 14 jäsenen porukalla perjantain aamukoneella. Berliinin kentältä suuntasimme omalla bussilla kolmen tunnin kaupunkikierrokselle suomea hyvin puhuvan oppaamme Heiken johdolla. Näimme jäänteitä Berliinin muurista, Brandenburgin portin, hotelli Adlonin, Checkpoint Charlien, Charlottenburgin linnan, holokaustin muistomerkin, Pohjoismaiden suurlähetystön – kohteista vain tunnetuimpia mainitaksemme. Kierroksen jälkeen majoituimme Best Western Amedia -hotelliin Kurfürstendamilla kaupungin ydinkeskustassa. Ennen iltaa ehti vielä tutustua tarkemmin eri kohteisiin tai vaihtoehtoisesti harrastamaan shoppailua. Samoin lauantain aamulla osa porukasta lähti katselemaan nähtävyyksiä ja osa metrolla shoppailemaan Alexanderplatzille. Shoppailu kuuluu naisten matkojen nähtävyyksiin.

Lauantain illallisella nautimme aitoa saksalaista ruokaa lähellä Friedrichstadt-Palast -teatteria, jonne olimme menossa katsomaan THE ONE Grand Show -esitystä. Show on kokoelma upeita show-kuvia, joilla on yhteinen teema – tällä kertaa nuoren miehen unet. Mittasuhteet ovat suuria: yli sata artistia maailman suurimmalla teatterilavalla. Lavastus ja upeat vaatteet ovat Jean-Paul Gaultierin suunnittelemat. Sunnuntain aurinkoisen aamun vietimme kolmen tunnin jokiristeilyllä Spree-joella. Oli kiva nähdä kaupunki joelta päin. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, niin mukavaa keväisessä Berliinissä. • Yhteisen matkan yhteisiin puheenaiheisiin kuuluu aina kysymys: minne ensi keväänä? Mukaville matkoille on mukava lähteä toistamiseen.

Jaostot toimivat

Teksti Tiina Pitkäaho, Helsingin seudun jaosto

”Jaoston matkat ovat aina kesän kohokohta”.

Iloksemme kreivi Johan Creutz otti meistä ryhmäkuvan Malmgårdin linnassa, jossa valokuvaaminen on muuten kielletty.

Helsingin seudun jaosto

Loviisan idyllissä

loisen joukkomme oppaana toimi Birgitta Palmqvist. Totesimmekin hänen olevan todellinen Itä-Uudenmaan kävelevä tietokirja. Malmgårdin kartanossa oppaanamme oli kreivi Johan Creutz. Hän esitteli meille linnaa, kartanon historiaa, aatelissukunsa taustaa ja miltei 500 hehtaarin luomutilan nykypäivää. Kreivittären näimme kartanopuodin kassalla. Kreivi kertoikin tilan pitämisen vaativan kovaa työtä. Kartanoon voidaan ottaa vastaan ryhmävierailuja ennakkovarauksella toukokuusta syyskuuhun. Lounastimme Hotel Degerbyn perhehotellissa, joka tarjoaa myös kokoustiloja. Hotellissa meille esittäytyi Luovia Porvoo -yritys, joka kertoi tyhy-palveluista ja koulutuksista yrityksille. Kaj Forsblomin bussi kierrätti meitä Loviisan ydinpaikoilla. Erityisesti mieleen jäivät Mariankadun idylliset 1800-luvun puutalot. Loviisa on perustettu 1745 ja se eli kukoistuskautta kylpyläaikakautenaan, jolloin vieraita tuli kesäisin myös Baltiasta ja Venäjältä. Kaupungissa järjestetään paljon tapahtumia, kuten Loviisan Wanhat Talot elokuun lopussa, jolloin yksityiset kodit avaavat ovensa vierailijoille. Bongan Linnassa tutustuimme Riitta Nelimarkan uniikkeihin teoksiin sekä nautimme Riitan kanssa kahvit. Lopuksi piipahdimme vielä ostoksilla Rouva Hulda Huolettoman sekä Krintin life style -puodeissa. •

Bongan Linnassa taiteilija Riitta Nelimarkka kertoi meille värikkäistä ja hauskoista töistään ja työhistoriastaan.

Kartanopuodissa.

www.helsinkieast.fi

Secrets`..

kuva Sophia Magneron

Mirja i on Helsinkiin kotiutunut kirjoittaja, joka mieluummin nauraa kuin niiaa.

Secrets’.. ’Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista’, on lainaus J. Leskisen Syksyn Sävelestä, joka on soinut päässäni viime ajat. Vaikka pidänkin laulusta, sen lyriikka on masentavaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun katu täyttyy askelista, se tuo mieleen ihanat lapset, jotka rientävät jälleen kouluun, ja aikuiset, jotka palaavat työhön kesäloman jälkeen (ja mikä ihana kesä meillä olikaan!). Juuri tämä ihana askelten kopina on täynnä elämää, ei kuolemaa! Omat askeleeni veivät minut kirjoittamaan Secrets’ -kolumniani luontoon kalliolle, meren rantaan. Mutten ehtinyt kuin istahtaa, kun jo joku toinenkin oli saapunut kalliolle – tupakansavun etäisyydelle – nautiskelemaan luonnosta. ’Oi ei’, ajattelin. Eikö missään saa hengittää raikasta ilmaa? Mitä varten tupakoitsija haluaa tulla meren ääreen? Onko meri hänelle vain maisema? En kuitenkaan halunnut, että täs-

tä hetkestä jäisi paha mieli kenellekään, joten päätin ajatella näin: Tämä on vapaa maa (onneksi!), ja meillä kaikilla on oikeus nauttia luonnosta juuri sen verran kuin kukin osaamme ja tarvitsemme. Itse haluan nauttia luonnosta kaikilla aisteillani; katsella, haistella, kuunnella, kosketella, maistaakin ja vielä se kuudes, eli aistia henkisesti! Tämä ei tietenkään tarkoita, että kanssaeläjämme haluavat tai osaavat tehdä samoin. Yksi luonnon opetuksista onkin sen kunnioittaminen, ja siksi haluan ainakin yrittää toimia samoin muita ihmisiä kohtaan. Joten takaisin tuohon kanssani maisemasta nauttivaan tupakoitsijaan ja asenteisiin, tai asennoitumiseen ja huumorin (joskus naiiviinkin) viljelyyn. Vaikken siedä tupakkaa missään muodossa, päätin itse siirtyä ja kiittää ilmaisista sauhuista. Vierailija hymähti. mirjai.helsinki@gmail.com

teksti sari ollikainen

Valtakunnallinen Sihteeriyhdistys toimii kymmenessä alueellisessa jaostossa. Jokainen Sihteeriyhdistyksen jäsen kuuluu yhteen alueelliseen jaostoon: Etelä-Pohjanmaan jaosto Helsingin seudun jaosto Jyväskylän jaosto Keski-Pohjanmaan jaosto Kuopion jaosto Kymenlaakson jaosto Pohjois-Suomen jaosto Porin jaosto Tampereen jaosto Turun jaosto

Alueelliset jaostot toimivat aktiivisina verkostoina järjestäen monipuolisia koulutuksia, ajankohtaisia keskusteluiltoja, tutustumistilaisuuksia eri kohteisiin yms. Sihteeriyhdistyksen jäsenet ovat tervetulleita osallistumaan myös kaikkien muiden jaostojen järjestämiin tapahtumiin. Tulevat tapahtumat löytyvät Sihteeriyhdistyksen nettisivujen Tapahtumat-välilehdeltä. Useat jaostot informoivat tulevista tapahtumista myös jaoston FB-sivuilla ja/tai sähköpostitse. Kannattaa seurailla tapahtumatarjontaa viikoittain ja lähteä välillä rohkeasti mukaan toisen jaoston tapahtumaan. Toimintaan mahtuu aina mukaan aktiivisia henkilöitä. Otamme ilolla mukaan uudet toimijat. Mikäli kiinnostusta löytyy, ota yhteyttä jaostosi puheenjohtajaan. www.sihteeriyhdistys.fi

Teksti Päivi Kuokkanen Kuva Minna Juntusen kotiarkisto

”Nauttikaa elämästä, siskot!” Lukemaan Camilla Läckbergin dekkareita

Kuuntelemaan tuulen huminaa puissa

Ostamaan punaiset korkkarit tai keltaiset kumpparit – ne takaavat iloisen mielen

Katsomaan The Handmaid’s Tail -sarjaa

Hankkimaan työvälineeksi jumppapallon

Liittymään kuoroon

Suosittelen!

Opiskelemaan vaikkapa kaappikellon tekoa, jos se kiinnostaa

Harrastamaan sitä mikä tuottaa itselle mielihyvää

Kuvassa etualalla sarjan aloittava Minna Juntunen Pohjois-Suomen jaostosta. Minna Juntunen työskentelee assistenttina Are Oy:ssä Oulussa.Vapaa-ajallaan hän mm. laulaa Viihdepiikkareissa, joogaa, hiihtää, pyöräilee ja lueskelee. ”Olen etäsuhteessa jo viidettä vuotta ihanan helluni kanssa. Sadan kilsan välimatka pitää huolen, että lempi roihuaa kuin teineillä. Nauttikaa elämästä, siskot!”

Secretarius aloittaa tässä lehdessä uuden palstan, joka kantaa nimeä Suosittelen. Palstan ideana on, että suosittelija vinkkaa kollegoilleen asioista ja esineistä, jotka hän on itse kokenut hyödyllisiksi työssään tai elämässään ylipäänsä. Hän voi myös antaa vinkin seuraavasta suosittelijasta. Vierailemme näin kaikissa jaostoissamme. Seuraavaksi suosittelijaksi on kutsuttu Mari Sorvisto-Harju Keski-Pohjanmaan jaostosta. 29

Kolumni

Kokouskutsu

Sihteeriyhdistys – Sekreterarföreningen ry:n sääntömääräinen syyskokous Aika

lauantai 17.11.2018 klo 12:00

Paikka

Yyterin kylpylähotelli, Sipintie 1, 28840 Pori

Käsiteltävät asiat

Yhdistyksen sääntöjen 14 §:ssä mainitut asiat, ilmoitusasiat

Ilmoittautuminen syyskokoukseen: www.sihteeriyhdistys.fi tai puhelimitse yhdistyskoordinaattori Sari Ollikaiselle 040 094 9878 viimeistään 1.11.2018.

MeiltäMeiltä saat saat enemmän enemmänkuin kuinbussimatkan! bussimatkan! Me teemme matkan järjestämisestä mutkatonta jo suunnittelun alkumetreillä. Tarjoamme räätälöityjä matkoja yrityksesi tai yhdistyksesi tarpeisiin, rennommista reissuista aina kokousmatkoihin. Kauttamme järjestyvät matkat myös Eurooppaan tai pidemmälle, sillä kuulumme Global Passenger Network -verkostoon. • Kielitaitoiset kuljettajat • Laadukas varustetaso • Tilavat matkustustilat 30

• Catering • Oheispalvelut (mm. majoituspalvelut)

Voisimmeko auttaa matkasi suunnittelussa? p. 029 170 0120 – asiakaspalvelu@reissuruoti.fi www.reissuruoti.fi

MEDIATIEDOT 2018 Secretarius on ainutlaatuinen toimistotyön tekijöitten ammattilehti, jolla tavoitat eri toimialojen sihteerit ja assistentit valtakunnallisesti.

- Sihteeriyhdistyksen jäsenlehti Sihteerit ja assistentit ovat kiinnostuneita työnsä, työpaikkansa ja itsensä jatkuvasta kehittämisestä. Heillä on intoa tutustua tapahtuma-, catering- ja majoituspalvelujen tuottajiin sekä toimiston työvälineiden ja yrityslahjojen toimittajiin. He vastaavat usein myös matkahankinnoista sekä taloushallinnon, viestinnän ja markkinoinnin osa-alueista. Sihteerit ja assistentit laajentavat aktiivisesti yhteistyöverkostoaan ja suosittelevat mielellään palvelujen tuottajia yhdistyksensä jäsenistölle.

ILMOITUSKOOT

1/1

1/2 vaaka

1/2 pysty

1/3 vaaka

1/3 pysty

185 x 260

185 x 125

90,5 x 258

185 x 80

58 x 258

210 x 297

210 x 140

100 x 297

210 x 95

68 x 297

1/4 90,5 x 125

1/8 90,5 x 60

1/16 90,5 x 30

*) painopinta-ala marginaaleineen, lisätään 3 mm leikkuuvarat

ILMOITUSHINNAT, euroa

ILMOITUSVARAUKSET JA TRAFIIKKI

Sivu 1/1 1/2 1/3 1/4 1/8 1/16

4-väri 1 140 760 680 600 390 150

Ilmoitusmyynti, tilavaraukset: sari.ollikainen@sihteeriyhdistys.fi, 040 094 9878

1 320 1 320 1 350 800

ILMESTYMISAIKATAULU

mv 980 630 540 460 360 150

Etusisäkansi Takasisäkansi Takakansi Liitteet (koko < A4)

Hintoihin ei lisätä arvonlisäveroa. Ilmoitusten tilavaraukset viimeistään viikko ennen aineistopäivää. Painos Painosmäärä 1 400 kpl Tilaushinta 40 euroa/vuosikerta

TEKNISET TIEDOT Lehden koko A4, 28-32 sivua Painomenetelmä Offset Rasteritiheys 240–300 dpi Paperi MultiArt Silk 130 g

Valmis ilmoitusaineisto toimitetaan painopdf-tiedostona: sari.ollikainen@sihteeriyhdistys.fi

Nro 3/2018 4/2018 1/2019 2/2019

Aineisto 21.8. 22.10. 21.1. 22.4.

Ilmestyy 1.10. 3.12. 4.3 3.6

TOIMITUS Julkaisija Sihteeriyhdistys - Sekreterarföreningen ry Kalevankatu 26 A 8, 00100 Helsinki 0400 949 878

Päätoimittaja Heljä Majamaa paatoimittaja.secretarius@gmail.com 040 176 6338

Paino Hämeen Kirjapaino, Tampere

Secretarius ISSN 0356-7486