Kyllikki 1 2016

VASEMMISTON MEP

Mikä ihmeen TTIP? 03 Kyllikki kysyi, kansa vastasi: suurimmalla osalla ei ole aiheesta mitään hajua.

Työvoima liikkuu, 06 liikkuvatko oikeudet?

Palkkojen polkeminen on

sisämarkkinoiden kääntöpuoli.

WWW.MERJAKYLLONEN.FI

Kyllikki #1 / 2016

Kevään muoti-ilmiö: 08 hei me yhtiöitetään!

Kun hallituksella himottaa avata

kilpailu, on EU-pakko hyvä tekosyy.

02

#1/ 2016

Pinnalla Brysselissä tällä hetkellä Brexit Yhtenäisen Euroopan kohtalo on brittien käsissä maan äänestäessä 23. kesäkuuta Iso-Britannian EU-jäsenyydestä. Äänestyksen lopputulemaa on mahdoton ennakoida, sillä valtaosa äänioikeutetuista käy vaaliuurnille puhtaasti mielikuvien perusteella.

Euroopan parlamentissa tuleva kansanäänestys on jo näkynyt saarivaltion edustajien uhmakkuutena ja välinpitämättömyytenä käsiteltäviä asioita kohtaan.

EU hukkasi inhimillisyyden älimeren pakolaiskriisi on ollut Euroopan Unionille suurin kriisi sitten talouskriisin (joka sekään ei ole vielä V ohi – kesäkuussa näemme todennäköisesti seuraavan näy-

töksen siinäkin tragediassa).

Pakolaiskriisi on paljastanut Euroopan Unionin kovat kasvot: me olemme hukanneet inhimillisyyden, empatian, solidaarisuuden sekä näyn yhteisestä Euroopasta.

Jäsenmaat ovat keskittyneet rakentamaan aitoja ja patoamaan pakolaisten virtaa, sen sijaan että olisi etsitty yhdessä ratkaisuja sekä akuuttiin hätään että kriisin syihin.

EU:n ja Turkin maaliskuussa solmitusta sopimuksesta puhuttiin ”läpimurtona” siihen pattitilanteeseen, jossa jokainen etsii omaa etuaan. Lopputulema on enemmänkin surullinen.

Me olemme valmiita antamaan yhdessä 6 miljardia euroa Turkille, mutta emme halua laittaa itseämme likoon hoitaaksemme ongelmaa Syyriassa, korjata pakolaisleirien rahoitustilannetta lähtöalueilla, sijoittaa kiintiöpakolaisia yhteisin sopimuksin, lopettaa asekauppaa tai tehdä loppua ihmisten salakuljettamisen miljardibisneksestä.

Sotaa paenneita ja kovia kokeneita ihmisiä siirretään nyt takaisin maahan, jossa heidän ihmisoikeuksiaan ei voida taata.

Ensin pakolaiskriisi ulkoistettiin kauppalaivaston hoidettavaksi, nyt ihmisiä pakkosiirretään takaisin Turkkiin. Näin me emme ratkaise kriisiä, vaan luomme uuden.

Tämäkö on Eurooppa? Hävettää.

Maahanmuuttopolitiikka Maahanmuuttokriisi on paljastanut EU:n tämänhetkisen päätöksentekokyvyn heikkoudet. Eri jäsenmaiden hallitukset ovat täysin kyvyttömiä yhdessä ja erikseen tekemään päätöksiä kriisin ratkaisemiseksi. Dublinin sopimus on viimeistään nyt osoittautunut toimimattomaksi ja EU:n ja Turkin alkukeväinen pakolaiskriisiä käsitellyt huippukokous oli lopputulokseltaan täysi floppi.

Kysymystä on pakko alkaa lähestyä jäsenmaille asetettavien sitovien tavoitteiden näkökulmasta, jotta jäsenmaiden venkoilu saadaan loppumaan. Suomi on tähän saakka pitänyt kiinni yhteisistä pelisäännöistä ja sitovat tavoitteet pitäisivät huolen siitä, että muutkin hoitaisivat velvoitteensa asianmukaisesti.

Veronkierto Taistelu veronkierron kitkemiseksi on ollut yksi Euroopan parlamentin vasemmistoryhmän tärkeimmistä työsaroista tällä parlamenttikaudella. Tuorein tietovuoto, eli huhtikuun Panama Papers, antoi taas osviittaa ilmiön laajuudesta. Suomen hallituksen otteet asiassa ovat olleet kaikkea muuta kuin vakuuttavia. Surullisinta on se, että sote-soppa ja hallituksen muut laajat yksityistämisaikeet satavat todennäköisesti isojen, agressiivista verosuunnittelua harjoittavien yhtiöiden laareihin.

MEP Merja Kyllönen merja.kyllonen@europarl.europa.eu European Parliament 60 Rue Wiertz Willy Brandt 02M093 1047 Brussels Belgium Puh. +32 2 28 45543

Facebook: www.facebook.com/ kyllonen.merja Twitter: @KyllonenMerja Instagram @mertsikyllikki

Päästöhuijauskomitean työ On aika luontevaa, että Kyllikki sekä liikenne- että ympäristövaliokunnissa toimivana meppinä valittiin autoalaa ravisuttanutta Volkswagenin päästöhuijaustapausta tutkivan valiokunnan ainoaksi suomalaisjäseneksi. Tämän väliaikaisen erityisvaliokunnan toimikausi kestää kevääseen 2017.

Valiokunta tutkii mitä alan toimijat ja viranomaiset ovat tehneet ja jättäneet tekemättä. Merja haluaa keskittyä tutkinnassa erityisesti alan uskottavan valvonnan turvaamiseen, kuluttajien luottamuksen palauttamiseen sekä autoteollisuuden työntekijöiden aseman puolustamiseen.

Avustajat Helena Taimisto +32 2 28 475 43 kalenteriasiat, tapaamiset Brysselissä helena.taimisto @europarl.europa.eu

Kyllikki 1/2016 Piia Karjalainen + 32 2 28 375 43 liikennevaliokunta-asiat piia.karjalainen @europarl.europa.eu

Sarianne Hartonen +358 40 663 1866 viestintä, tapaamiset ja tapahtumat Suomessa, sarianne.hartonen @gmail.com

Jussi Saramo +358 41 503 4000 Euroopan Vasemmiston asiat jussi.saramo @vasemmistoliitto.fi

»riittävä, kylliksi, kyllin» MEP Merja Kyllösen kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä tiedotuslehti Painos n. 27 000 Graafinen suunnittelu: Anna Kalso Päätoimittaja: Sarianne Hartonen Etusivun kuva: Antti Väyrynen

03

Kyllikki

TTIP? Ei mitään hajua.

Parhaillaan neuvoteltava EU:n ja USA:n välinen vapaakauppasopimus on suomalaisille täysin tuntematon asia. Kyllikin taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä yli puolet ei tuntenut TTIP-sopimusta lainkaan.

S

uomen eduskunta muodostaa kevään aikana Suomen kantaa EU:n ja USA:n välisiin vapaakauppasopimusneuvotteluihin.

Euroopan parlamentissa aiheesta on keskusteltu kiivaasti: sopimuksen kannattajat odottavat sen luovan kasvua ja työpaikkoja molemmilla puolilla Atlanttia, vastustajat taas näkevät ongelmia erityisesti sijoittajan ja valtion välisessä riitojenratkaisumekanismissa eli investointisuojassa (englanniksi investor-state dispute settlement, ISDS).

Meppi Merja Kyllösen Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen perusteella suomalaisille koko keskustelu on melko tuntematon.

54% vastaajista arvioi, ettei tunne aihetta lainkaan, ja 79% joko melko huonosti tai ei lainkaan.

Naiset kokivat tuntevansa aiheen vielä miehiäkin huonommin: naisista 63 % sanoi ettei tunne aihetta lainkaan, miehistä 45%. Prosentti miehistä arvioi tuntevansa TTIP-sopimuksen erittäin hyvin.

Ei siis ole ihme, että monella ei ole aiheeseen mitään kantaa. 40 % vastaajista ei osaa sanoa kannattaako sopimusta vai ei, 23% vastustaa ja 37% kannattaa. Luvut ovat aika

samanlaisia tuloista tai asuinpaikasta riippumatta.

Hajontaa tulee puoluekannasta: 57% Vasemmistoliittoa äänestävistä vastustaa TTIP-sopimusta. Vasemmistopuolueiden kesken aiheesta ei sen sijaan ole yksimielisyyttä: vain 20 % SDP:n äänestäjistä vastustaa TTIP-sopimusta. Vihreiden kannattajista 30% kannattaa, 28% vastustaa ja 42% ei osaa sanoa kantaansa.

Kokoomuksesta ja kristillisdemokraateista 55% kannattaa, ja keskustaa ja sosiaalidemokraatteja äänestävistäkin vähän alle puolet (44 ja 43 prosenttia). RKP:n kannattajista tasan puolet ei ole muodostanut asiaan kantaa.

Investointisuoja epäilyttää Selvästi eniten epäilyksiä TTIP-sopimuksessa herättää investointisuoja.

69% vastaajista vastustaa investointisuojan sisällyttämistä TTIP-sopimukseen ja vain 7% kannattaa. Investointisuojan vastustus ylitti puoluerajat: Kokoomuksen äänestäjistä 68% prosenttia ja perussuomalaisten äänestäjistä 85 % oli sitä mieltä että investointisuojaa ei pitäisi sisällyttää sopi-

mukseen. Koko sopimuksen kannatus putosi radikaalisti kaikissa puolueissa jos investointisuoja sisältyisi sopimukseen.

Sopimuksen hyväksynnän kannalta investointisuoja on siis kynnyskysymys. ”Neuvottelijat ovat tehneet selväksi, että TTIP:tä ei tule ilman investointisuojaa.

Suomalaisten suuri enemmistö ei siis tule hyväksymään sopimusta, eikä päättäjillä ole oikeutta hyväksyä näin isoja asioita kansan tahdon vastaisesti”, Merja kommentoi.

Kyselyn toteutti Taloustutkimus viikolla 15.

Kohderyhmänä olivat 15 –79 -vuotiaat suomalaiset väestöä edustavasti. Tuhannen vastaajan otos muodostettiin satunnaisesti Väestörekisterikeskuksen rekisteristä ja kiintiöitiin väestöä edustavaksi iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan.

54 % vastaajista arvioi, ettei tunne aihetta lainkaan.

Kansalaiskeskustelu TTIP:stä tarpeen ennen päätöksentekoa uomessa ei ole juurikaan käyty julkisSdysvaltain ta keskustelua Euroopan unionin ja Yhvälille neuvoteltavasta TTIP-sopimuksesta ja sen vaikutuksista.

Virallisen Suomen suhtautuminen on ollut passiivisen positiivista: kauppasopimuksista vastaava kokoomuslainen ministeri Lenita Toivakka ei ole keksinyt TTIP:stä ainoatakaan negatiivista puolta. Oikeiston mukaan TTIP tuo kaupan kasvua, lisää työpaikkoja ja vaurautta, kun suomalaisyritykset pääsevät amerikkalaisille markkinoille. Euroopan parlamentissa jopa demarit äänestivät sopimuksen puolesta ensimmäisessä käsittelyssä, eikä myöskään ay-liikkeestä ole juurikaan kuulunut kriittisiä äänenpainoja.

Huolien esiintuominen ja kriittisten näkökulmien esittäminen on jäänyt kansalaisjärjestöjen ja vasemmiston tehtäväksi.

Kysymyksiä on esitetty mm. kansallisomaisuutemme pakkomyynnin ja yhteisten vesivarojen yksityistämisen mahdollisuudesta, ja pohdittu, johtaako sopimus puhtaan kotimaisen ruoan korvautumiseen geenimuunnelluilla ja hormoneilla ruokituilla amerikkalaiselintarvikkeilla, tai päätösvallan siirtymiseen eduskunnasta ja Brysselistä Yhdysvaltain pankkikeskukseen Wall Streetille.

Suomen kanta neuvotteluihin muodos-

tetaan kevään ja alkukesän aikana eduskunnan suuressa valiokunnassa. Viimeistään nyt olisi avoimen keskustelun paikka.

Suuryritysten ylivaltaa vai vapaata yrittäjyyttä?

Tosiasia, jonka TTIP:n kannattajatkin ovat joutuneet myöntämään, on, ettei TTIP ole vain kauppasopimus. Se on vahvasti poliittinen sekasopimus, joka puuttuu valtioiden oikeuteen tehdä demokraattisesti haluamiaan päätöksiä.

Tullit EU:n ja Yhdysvaltain välillä ovat jo nyt matalia, joten TTIP:n tavoitteet ovat muualla kuin vapaan kaupan toteuttamisessa. Kauppapolitiikka kuuluu EU:lle, mutta koska TTIP on sekasopimus, ei EU voi tehdä päätöksiä jäsenmaiden puolesta.

Yksikin jäsenmaa saa halutessaan kaadettua koko TTIP:n. Paine eri maiden johtajia kohtaan on kuitenkin kova, harva jos kukaan uskaltaa livetä ruodusta.

TTIP-sopimusta voisi kuvailla vapaan kaupan irvikuvaksi. Se antaa yrityksille mahdollisuuden haastaa valtiot oikeuteen, mikäli nämä päättävät suojella ihmisiään tai ympäristöään lainsäädännöllä, joka saattaisi uhata yritysten voittoja. Pienemmillä yrityksillä ei oikeudenkäynteihin ole varaa, joten käytännössä TTIP pahentaa suuryri-

tysten ylivaltaa vapaan yrittäjyyden kustannuksella. Tämän takia esimerkiksi Saksassa, Belgiassa ja Itävallassa nimenomaan yrittäjät ovat nousseet vastustamaan sopimusta.

Markkinataloudessa sekä voitot että taloudellinen riski kuuluvat yrityksille. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa markkinatalous on kehitetty finanssikapitalismiksi, jossa riskiä on siirretty toisaalta työntekijöille ”joustojen” nimissä ja toisaalta valtioille, jotka ovat pelastaneet vastuuttomasti toimineita pankkejaan. TTIP jatkaa tästä: se turvaisi yritysten oikeudet voittoihin investoinneistaan valtioiden päätöksistä riippumatta, ja jopa takaisi oikeuden potentiaalisiin voittoihin vielä tekemättömistä investoinneista!

Ehkä mitään ei tapahdu välittömästi.

Uhkien realisoituminen riippuu sopimuksen tulkinnasta. Mikäli tulkinta jätetään demokratian ulottumattomissa ja potentiaalisen lahjonnan kohteena olevalle tuomioistuimelle, voisivat pahimmatkin uhat lopulta käydä toteen.

Kasvustakaan ei ole takeita. Sopimuksen kannattajat toivovat TTIP:n tuovan 0,5 % isompaa talouskasvua tulevaisuudessa, mutta on myös arvioita, joissa sopimus pienentää kasvua etenkin Euroopassa. Myös Yhdysvalloissa sopimus on vastatuulessa.

Kyllikki kritisoi: Ideologia näyttää lopullisesti sumentaneen Euroopan oikeiston järjen, kun työntekijöiden ja yrittäjien etu ollaan valmiita uhraamaan ylikansallisen pääoman edessä. Tärkeintä onkin nyt herättää Euroopan sosialidemokraatit, vielä on aikaa estää TTIP niin kansallisella kuin Euroopankin tasolla.

Kyllikki kiittää: Kansalaisaktivismi on näyttänyt TTIP-keskustelussa voimansa. Ilman 3,2 miljoonan ihmisen allekirjoittamaa kansalaisaloitetta Euroopan parlamentissakaan ei olisi käyty niin perusteellista keskustelua investointisuojasta, eikä komissio olisi joutunut muuttamaan alkuperäistä esitystään.

04

#1 / 2016

Ilma ja Itämeri puhtaaksi Merenkulun päästöjen rajoittaminen jäi pois Pariisin ilmastosopimuksesta, vaikka merikuljetukset ovat rajussa kasvussa. EU puhuu tehokkaampien toimien puolesta, mutta kansainvälisillä foorumeilla asiat etenevät tuskastuttavan hitaasti.

M

erenkulku on ympäristöystävällinen ja energiatehokas kuljetusmuoto ja ainoa järkevä vaihtoehto raskaisiin mannertenvälisiin kuljetuksiin. Kansainvälisen kaupan lisääntyessä myös merenkulun hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin kasvaneet ja vastaavat jo Japanin tai Saksan kansallisia CO2-päästöjä.

Merenkulku ei alana ollut mukana Pariisin ilmastosopimuksessa, eikä sitovia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi ole onnistuttu asettamaan. Niinpä päästöjen uskotaan merikuljetusten yhä lisääntyessä kasvavan, jopa 250 % vuoteen 2050 mennessä.

Hiilidioksipäästöt ovat globaali ongelma ja niihin tarvitaan globaali ratkaisu.

Merja vieraili tiiminsä kanssa tammikuussa Lontoossa kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa, joka vastaa merenkulkualan kansainvälisestä yhteistyöstä edustaen 170 valtiota.

Keskustelut alan parhaiden asiantuntijoiden kanssa vahvistivat näkemystä siitä, että joku järki asiaan on saatava. EU uhoaa omaa mahtipontisuuttaan, mutta on tosiasiassa kansainvälisillä merenkulkufoorumeilla pieni ja hampaaton toimija. IMO:­ ssa taas alan edustajat ja jäsenmaat pakoilevat vastuuta vuorotellen toistensa selkiensä takana.

Kakka ei kuulu mereen Samaan aikaan kun kansainvälisillä foorumeilla pohditaan ilmaan tuprutettavien päästöjen rajoittamista, Itämeren pelastamiseksi tarvitaan välittömiä toimia.

Jätevesien laskemiselle mereen on saatava täyskielto.

Itämerellä nimittäin risteilee vuosittain 4 miljoonaa turistia, jotka tuottavat päivittäin keskimäärin 170 litraa jätevettä henkilöä kohden. Suurin osa risteilyaluksista pumppaa edelleen jätevetensä mereen, vaikka kaikilla Itämeren rantasatamilla on valmius ottaa jätevesiä vastaan.

Pientä ja matalaa Itämerta ei kutsuta turhaan maailman saastuneimmaksi mereksi.

Hiilidioksipäästöt ovat globaali ongelma ja niihin tarvitaan globaali ratkaisu.

Itämeri on kuitenkin meidän, ja siitä on juuri meidän pidettävä itse huolta.

Suomi, lukuisat muut Itämeren rantavaltiot ja WWF ovat jo vuosikausia yrittäneet saada jätevesien laskemisen pysäyttävää kieltoa voimaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n ja Itämeren suojelukomission HELCOMin kautta. Kiellon täytäntöönpanoa on kuitenkin lykätty kerta toisensa jälkeen.

Jätevesien laskeminen Itämereen on siis tänäkin päivänä lainsäädännön näkökulmasta ”ihan ok”. Siellä sitä sitten kelluu, uimareiden ja ruokakalojen joukossa.

Venäjä on ollut vastustamassa täyskieltoa, ja nyt näyttää että täytäntöönpano lyk-

kääntyy 2020-luvulle.

Vapaaehtoisin toimin asia edistyisi nopeammin. Helsingin Satama on tässä toiminut mallikkaasti alentamalla niiden alusten satamamaksuja, jotka laskevat jätevetensä Itämeren sijaan satamaan. Toivottavasti tästä positiivisesta esimerkistä otetaan mallia muuallakin.

Itämerta suojellaan - juhlapuheissa Itämeri on yhteydessä Pohjanmereen vain Tanskan kapeiden salmien kautta. Vesi vaihtuu hitaasti, ja valuma-alueella asuu kymTRANSPORT & ENVIRONMENT

Merikuljetusten lisääntyessä päästöt voivat kasvaa jopa

250 % vuoteen 2050 mennessä.

Itämerellä risteilee vuosittain 4 miljoonaa turistia, jotka tuottavat päivittäin keskimäärin

170

litraa jätevettä henkilöä kohden.

1/4

typestä kulkeutuu Itämereen ilman kautta meri- ja tieliikenteestä, maataloudesta ja energiantuotannosta.

Kuvassa: Merja emännöi tammikuussa Brysselissä Transport&Environment - järjestön keskustelutilaisuutta merenkulun päästötavoitteista. ”Sink or Swim” -seminaarissa peräänkuulutettiin sitovia, kunnianhimoisia tavoitteita myös merenkulkuun.

05

Kyllikki

meniä miljoonia ihmisiä.

Itämeren rehevöitymistä aiheuttavat typpi ja fosfori, joita leviää Itämereen mm. pelloilta valuvien lannoitteiden, yhdyskuntajätevesien ja ilmasta tulevan laskeuman mukana. Typpipäästöt kiihdyttävät levien ja vesikasvien kasvua, veden samenemista, pohjien happipitoisuuden vähenemistä, sinilevän lisääntymistä ja kalalajiston köyhtymistä.

Noin neljännes typestä kulkeutuu Itämereen ilman kautta.

Juhlapuheissa kaikki kannattavat Itämeren suojelua. Päätöksenteko näyttää olevan huomattavasti vaikeampaa.

Suomen hallituksella oli nimittäin tänä keväänä suuria vaikeuksia tehdä päätöstä Itämeren suojelemiseksi typpipäästöiltä, eli Itämeren hakemisesta niin sanottujen NECA-erityisalueiden joukkoon.

Tällaisia alueita on Yhdysvaltain ja Kanadan rannikolla ja nyt samaa statusta ollaan hakemassa Pohjanmerelle, Englannin kanaalille sekä Itämerelle, jolloin siellä liikkuviin uusiin aluksiin sovellettaisi tiukempia typpipäästörajoja 1.1.2021 alkaen. Sitä ennen rakennetut alukset voisivat jatkaa liikennöintiä nykyisellään elinkaarensa päähän.

Hetken jo näytti siltä, että Suomea lukuunottamatta kaikki Itämeren rantaval-

tiot, Venäjä mukaan lukien, ovat halukkaita ottamaan tiukemmat säännöt käyttöön.

Lopulta kuitenkin hallituksella järki voitti, vaikka vaikeaa tuo tuntui olevan.

Rikkidirektiivin aiheuttamat kollektiiviset itkupotkuraivarit ovat vielä tuoreessa muistissa, vaikka hyvinhän senkin kanssa näemmä pystytään elämään. Ilmeisesti typen suhteen pelättiin samanlaista reaktiota, vaikka kyseessä on paitsi Itämeren myös

Suomen etu: vaade vähäpäästöisen teknologian käyttöönotolle nopeutetussa aikataulussa sataa myös Suomen omaan cleantech-laariin.

Typpipäästöjä nimittäin pystytään vähentämään joko asentamalla katalysaattori (vrt. autot) tai siirtymällä nesteytetyn maakaasun (LNG) käyttöön polttoaineena.

Molempiin vaihtoehtoihin on tarjolla oivaa kotimaista osaamista.

Kyllikki kommentoi Jätevesien laskeminen Itämereen on siis tänäkin päivänä lainsäädännön näkökulmasta ”ihan ok”.

Siellä sitä sitten kelluu, uimareiden ja ruokakalojen joukossa.

”Kysyin parlamentissa kirjallisen kysymyksen jätteiden mereenlaskusta yhdessä Sirpa Pietikäisen ja Heidi Hautalan kanssa, mutta komission vastauksesta ei tullut hullua hurskaammaksi. Tavoitteet ovat hyvät, mutta toteutus ontuu.

Hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen tarvitaan globaali ratkaisu, mutta Itämeri on meidän. Tästä merestä meidän on itse pidettävä huolta.”

PÄÄTETTY ELÄINLÄÄKINTÄÄ KOSKEVA LAKIEHDOTUS: Euroopan parlamentin jäsenet haluavat rajoittaa antibioottien käyttöä maatalouseläimillä, koska bakteerien vastustuskyky antibiootteja kohtaan kasvaa. Mikrobilääkkeiden käytön rajoittamisen lisäksi mepit vaativat, että uusia lääkkeitä on kehitettävä. Parlamentti haluaa myös, ettei antibiootteja annettaisi enää eläimille kollektiivisesti tai tautien ennaltaehkäisemiseksi.

Merja oli ryhmänsä puolesta vääntämässä mietintöä asetuksesta oikeaan asentoon. Pitkällisissä neuvotteluissa saatiin turvattua myös kotimaan etu: komission alkuperäinen asetusehdotus olisi poistanut mahdollisuuden kansalliseen mikrobilääkkeiden käytön rajoittamiseen eläimillä, mikä heikentäisi tilannetta Suomessa.

Nämä kysymykset saatiin kuitenkin ratkottua jo valiokuntakäsittelyn aikana.

Carlos Calderonia ja Merjaa yhdistää kiinnostus paikallistason energiaratkaisuihin.

Tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi M

erja on talven aikana osallistunut ainoana suomalaismeppinä ”MEPs meet Scientists” -ohjelmaan, joka tarjoaa mepeille mahdollisuuden syventää siteitä akateemiseen maailmaan.

Ohjelmassa luodaan parlamenttikauden kestäviä meppi-tutkija -työpareja meppityön tueksi.

Kyllikin työpari on tohtori Carlos Calderon Newcastlen yliopistosta. ”Yhteinen kiinnostuksenkohteemme on paikallistason energiaratkaisut. Kävimme myös keskustelua siitä, kuinka faktapohjaista päätöksentekoa voitaisiin lisätä hallinnon ja politiikan eri tasoilla. Carlos sai kotiin viemiseksi kainuulaisia savumuikkuja ja poronlihaa”, Merja kertoo tammikuisesta ensivisiitistä.

Espanjalaistaustainen Calderon piti yhteistä viikkoa Brysselissä erittäin arvokkaana kokemuksena. ”Ajatuksena on ’varjostaa’ meppiä ja seurata hänen arkista työtään Brysselissä. Odotukseni eivät olleet korkealla: toivon oppivani jotain vaikuttamistyöstä, mutta pelkäsin että en näkisi todellisuutta”. ”Merja oli kuitenkin fantastinen. Sain etukäteen tietoa valiokuntien työskentelystä ja asioiden valmistelusta, mutta parasta oli arkinen työskentely Merjan tiimin kanssa. Näin kuinka lobbareiden, teollisuuden, poliittisten ryhmien ja parlamentin työntekijöiden kanssa luovittiin, ja kuinka paineiden keskellä voi toimia taitavasti pitäen silti kiinni omista arvoistaan”, Calderon kertoi vierailunsa jälkeen.

TYÖN ALLA ARVIO UUSIUTUVIEN ENERGIOIDEN KÄYTÖN EDISTÄMISESTÄ: Parlamentti käsittelee parhaillaan uusiutuvia energioita koskevaa energiakertomusta.Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä kaikesta EU:ssa käytettävästä energian loppukulutuksesta 20 % ja liikenteen energian loppukulutuksesta 10 % on peräisin uusiuvista energialähteistä. Komission arvio on, että tämä tavoite ollaan saavuttamassa.

Merja osallistuu ENVI-valiokunnan mielipiteen laadintaan oman poliittisen ryhmänsä varjoraportöörinä. Täysistunnossa oma-aloitemietinnöstä äänestetään todennäköisesti kesäkuussa.

TULOSSA Komissiossa parhaillaan valmisteltavia MAANTIELIIKENNETTÄ KOSKEVIA EHDOTUKSIA odotellaan ympäri Eurooppaa vesi kielellä. Tämä ns. ”Road Package” tulee sisältämään useita lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat mm. liikenteen hinnoittelua ja markkinoille pääsyä. Myös sosiaaliset näkökohdat ja valvonta esimerkiksi lepoaikojen ja lähetettyihin työntekijöihin työehtojen osalta ovat mukana.

Siinäpä on taas Kyllikille työsarkaa!

06

#1/ 2016

Työntekijöiden edunvalvonta vaatii yhteistä rintamaa Euroopan parlamentin käytävillä kulkee meppien, avustajien, työntekijöiden ja toimittajien lisäksi myös valtava lobbareiden armeija. Edunvalvontatehtävissä työskentelee Brysselissä jopa 30 000 ihmistä: suurin osa edustaa talouselämää, mutta myös ay-liike ja kansalaisjärjestöt ovat edustettuina.

TEKSTI JA KUVA SARIANNE HARTONEN

Y

ksi palkansaajien etua valvovista lobbareista on suomalainen Pekka Ristelä, joka on johtanut palkansaajien EU-edustustoa FinUnionsia vuoden 2014 alusta. FinUnions on SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen edustusto joka edustaa yli kahta miljoonaa suomalaisten ammattiliittojen jäsentä Brysselissä. ”Pienellä toimistollamme on kaksi tehtävää: välittää Suomen ay-liikkeen viestejä EU-tason päättäjille ja pitää suomalainen ay-väki ajan tasalla työelämään liittyvästä EU-päätöksenteosta”, Pekka kertoo.

Vaikka FinUnionsilla on Brysselissä vain kaksi työntekijää, Pekka ja tiedottaja Meiju Keksi, yksin ei edunvalvontaa tarvitse tehdä. Yhteistyö niin kotimaisten asiantuntijoiden kuin eurooppalaisten kumppanien kanssa on tiivistä. ”Lähimpiä yhteistyökumppaneitani ovat kotimaan kollegoiden ohella pohjoismaisten sisarjärjestöjen edustajat. Myös ay-liikkeen Eurooppa-järjestö EAY on tärkeä yh-

teistyökumppani ja eurooppalaista palkansaajaliikettä kokoava voima”, Pekka kertoo.

Ajankohtaisia asioita käydään usein läpi myös yhteistyössä suomalaisten meppien ja heidän avustajiensa kanssa. Taustatukea antavat ne ehkä pari sataa päätoimista työntekijää, joita eurooppalaisilla ja kansallisilla ay-järjestöillä on Brysselissä. ”Parisataa ihmistä on vähän, kun puhutaan kymmeniä miljoonia työntekijöitä edustavista järjestöistä. Yksittäisiin kokouksiin ja tapaamisiin osallistuu toki laajempi joukko ihmisiä”, Pekka arvioi.

Ay-vasemmiston väkeä kävi Stras­ bourgissa Merjan vieraana viime joulukuussa.

Liikkuvan työvoiman oikeuksien turvaaminen on haasteellista etenkin niissä jäsenmaissa, joissa ei ole suomalaistyyppistä työehtosopimusten yleissitovuutta.

Työvoima liikkuu, liikkuvatko oikeudet?

FinUnionsin yksi tärkeimmistä tavoitteista on vahvistaa työntekijöiden eurooppalaisia vähimmäisoikeuksia. Komissio on pitkään ollut passiivinen työntekijöiden oikeuksien vahvistamisessa, ja pahimmillaan se on pyrkinyt purkamaan olemassa olevaa turvaa.

Tämän lainsäädäntökauden komissiota on vielä vaikea arvioida. ”Edeltäjäänsä verrattuna nykyinen komissio on ainakin tavoitteiden tasolla tasapainoisemmalla linjalla. Toivottavasti näin tulee olemaan myös teoissa. Toistaiseksi näyttö on vielä vähäistä”, Pekka arvioi. ”Joissain asioissa komissio on päässyt eteenpäin: esimerkiksi veronkierron torjumisessa suunta on nyt oikea, vaikka rohkeutta tarvittaisiin vielä lisää. Työelämän asioissakin ensimmäiset esitykset on nyt saatu, mutta varsinaiset väännöt ovat vasta edessä”. ”Paljon riippuu myös jäsenmaista. Usein komissio ja varsinkin parlamentti voivat olla valmiita järkeviin eurooppalaisiin ratkaisuihin, mutta kaikki merkittävä edistys tyssää jäsenmaiden lyhytnäköiseen itsekkyyteen”, Pekka kuvailee.

Yksittäisistä lainsäädäntöasioista merkittävin on tällä hetkellä komission esittämä lähetettyjen työntekijöiden direktiivin uudistus. Liikkuvan työvoiman oikeuksien turvaaminen on haasteellista etenkin niissä jäsenmaissa, joissa ei ole suomalaistyyppistä työehtosopimusten yleissitovuutta. ”Lähetettyjä työntekijöitä käytetään häikäilemättä palkkojen polkemiseen.” ”Tarkoituksena on vahvistaa sen periaatteen toteutumista, että yritysten toiseen EU-maahan lähettämille työntekijöille kuuluu samat työehdot kuin paikallisille työntekijöille. Suomessa asia on lainsäädännön osalta jo nyt verrattain hyvällä mallilla ja ongelmat liittyvät lähinnä valvonnan puutteisiin”, Pekka kertoo.

Usein työntekijöitä läheisesti koskettavat asiat kietoutuvat talous- ja työmarkkinapolitiikan eurooppalaiseen ohjaukseen. ”Työntekijöitä läheisesti koskettavia asioita on esillä sekä jäsenmaille annetta-

07

Kyllikki

Veronkierron torjumisessa suunta on nyt oikea, vaikka rohkeutta tarvittaisiin vielä lisää.

Pekka Ristelä valvoo suomalaisten työntekijöiden etua Brysselissä. Kuva: FinUnions

Suomi-markkinointia liikennemepeille

vissa suosituksissa että talousohjauksen periaatteista ja vallanjaosta käytävässä keskustelussa”.

Erityistä päänvaivaa aiheuttaa joka puolelta esiin nouseva ajatus sääntelyn purkamisesta. ”Joudumme kerta toisensa jälkeen puolustamaan työntekijöitä suojelevien säännösten tarvetta EU-tasolla”, Pekka kuvaa.

Työsuojeluasioissa eurooppalainen ay-liike onkin yhtenäinen, mutta näkemykset esimerkiksi eurooppalaisesta vähimmäispalkasta tai työttömyysturvasta vaihtelevat, johtuen kansallisten työehtosopimus- tai sosiaaliturvamallien eroista. Myös suhtautuminen EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen vapaakauppasopimus TTIP:iin vaihtelee jäsenmaissa.

Vastapeluri on kuitenkin yhteinen: työelämän pelisääntöjä koskevissa kysymyksissä ainakin osa liike-elämän edustajista on usein vastakkaisella kannalla kuin palkansaajajärjestöt.

Meppejä Arctechin vieraana Helsingin telakalla.

Polkumyynti liikennealan riesana

S

osiaalinen polkumyynti (”social dumping”) on yksi Euroopan sisämarkkinoiden ongelmista, josta on kevään aikana keskusteltu parlamentissa paljon.

Jäsenmaiden yritykset käyttävät halvemman hintatason EU-maista tulevia vierastyöläisiä halpana työvoimana kasvattaakseen voittojaan. Usein kuvioon liittyvät erittäin alhaiset palkat, olematon sosiaaliturva sekä surkeat työolot. Vieraassa maassa omia oikeuksia ei osata tai pystytä ajamaan.

Liikennesektori ei suinkaan ole ainoa ala, jossa ongelmia esiintyy, mutta luonteensa vuoksi se on poikkeuksellisen haavoittuvainen: työolot ja olosuhteet kun heijastuvat suoraan turvallisuuteenkin. Lisäksi liikenne- ja kuljetusvirrat kulkevat kansainvälisen kaupan mukana valtioiden rajojen yli.

Merja emännöi kuluneena keväänä yhdessä kollegoidensa Paloma Lopezin (Espanja) ja Rina Ronja Karin (Tanska) kanssa tilaisuutta ”Social Dumping in the Transport Sector” (Sosiaalinen polkumyynti liikennealalla). Seminaari keskittyi erityisesti tieliikenteen ja ilmailun haasteisiin.

Tilaisuudessa oli paikalla Merjan pyynnöstä myös suomalaisen liikennealan edunvalvoja Pasi Moisio SKAL:ista, joka kertoi tilanteesta Suomen kuljetusalan näkökulmasta. Pasi esitteli alalla toteutettuja toimia harmaan talouden estämiseksi. Eurooppalaisia kollegoja kiinnosti erityisesti suomalainen tilaajavastuujärjestelmä. ”Täytyy sanoa, että olen onnellinen kotimaassa toteutetuista toimenpiteistä: meillä tilanne on varsin hyvä verrattuna vaikkapa Espanjaan. Paikalliset rekkakuskit kertoivat kyynelsilmin surkeista työoloista ja -ehdoista, joilla Iberian niemimaalla liikennöidään”, Merja kertoo.

Euroopan liikennesektorin riesana on

sääntöviidakko, jonka täytäntöönpanoa ja noudattamista jäsenmaissa ei valvo kukaan.

Merja on tavannut myös suomalaisia kuljetusalan liittojen edustajia heidän vieraillessaan Brysselissä.

Kevään mittaan Merjaa on nähty usein myös Suomen eduskunnan käytävillä, kun siellä on valiokunnissa käsitelty kotoisen kabotaasilainsäädännön muuttamista. ”Olen koko sydämelläni suomalaisen kuljetusalan puolella, ja olen pyrkinyt luomaan uskoa myös nykyisiin kansanedustajiin. Nyt olisi pieni kansallistottelemattomuus unionin suuntaan paikallaan, jotta kotimaan tiet saadaan pidettyä harmaasta taloudesta puhtaana”, Merja sanoo, ja kannustaa puolustamaan kansallisia pelisääntöjä, yritystoimintaa, työehtoja ja lainsäädännön noudattamista sekä niiden toimivaa valvontaa. ”Samasta työstä sama palkka, ei se sen vaikeampaa ole. Perusoikeuksien kunnioittaminen ei katso kuljettajan passin päällystä”.

E

uroopan parlamentin liikennevaliokunta vieraili helmikuussa ensimmäistä kertaa Suomessa.

Merjan ja Henna Virkkusen emännöimällä matkalla mepit pääsivät perehtymään omakohtaisesti Suomen liikenteellisiin erityisolosuhteisiin eli jään peittämiin merireitteihin, pitkiin etäisyyksiin ja harvaan asutukseen. ”Menimme yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle, bussilla Muonioon ja Leville sekä lentäen takaisin Helsinkiin. Helsingissä tutustuimme vielä talvimerenkulkuun jäänmurtajatelakalla”, Merja kertoo.

Liikenteen ja logistiikan toimintavarmuus arktisissa olosuhteissa, lumeen ja jäähän liittyvä osaaminen (snowhow), liiken-

Vieraat pääsivät perehtymään omakohtaisesti Suomen erityisolosuhteisiin eli pitkiin etäisyyksiin ja harvaan asutukseen. nepalvelut ja automaatio…suomalaista osaamista esiteltiin laajasti.

Mepit pääsivät myös tutkimaan keskieurooppalaisittain pelottavia jättirekkoja.

Liikennevaliokunnan puheenjohtaja, saksalainen Michael Cramer päätti viikon Suomussalmella Kainuussa, jossa hän alusti keskustelua pyöräilymatkailusta ja Rautaesiripun pyöräilyreitistä sekä läskipyöräili lumisissa maisemissa Merjan kutsuvieraana.

Merja on ollut tukemassa ETF:n (European Transport Federation) Fair Transport -aloitetta (www.fairtransporteurope.eu), jossa esitetään toimia Euroopan liikennealan työolojen ja -ehtojen parantamiseksi.

Liikennesektorin riesana on sääntöviidakko, jonka täytäntöönpanoa tai noudattamista jäsenmaissa ei valvo kukaan.

Merja, Michael Cramer ja Hannu Takkula pääsivät testaamaan läskipyöräilyä Kainuun maisemissa.

08

KYLLIKIN SAARNA

#1/ 2016

EU-pakko on kotimaista alkuperää

M

JOONAS RINTA-KANTO

etsähallituslaki, hallintarekisteri, rahapelimonopoli, rautateiden henkilöliikenne. Mikä näille kaikille on yhteistä?

Hallituksen väite siitä, että käytäntöjä on muutettava, koska EU niin vaatii.

Metsähallituslaki: ”EU pakottaa yhtiöittämään”. Hallintarekisteri: ”pakko avata eurooppalaiselle kilpailulle”. Rahapelimonopoli: ”Suomi eroaa kiusallisesti joukosta”. Rautateiden henkilöliikenne: ”EU pakottaa avaamaan kilpailun”.

On se kätevä tämä EU, kun sitä voi käyttää lyömäaseena melkein missä tahansa asiassa.

Totta nämä väitteet eivät kuitenkaan ole, eikä niitä tee sen todemmaksi hallituksen käyttämien asiantuntijoiden armeija.

Kyse on valikoivasta perustelusta: silloin kun muutos on hallitukselle mieleinen, etsitään EU-lainsäädännöstä muutokselle pakottavat perusteet. Silloin kun muutos nähdään ikävänä, ollaan valmiita pullikoimaan, kuten esimerkiksi puolustusministeri Jussi Niinistön lausunnot asedirektiivistä osoittavat.

Yksi parhaita puolia Euroopan parlamentissa työskentelyssä on tiedon äärelle pääseminen. Ihmisten tapaaminen ja kuuleminen, ja parlamentin rikkaan ideologisen väännön ja keskustelun seuraaminen.

Parin vuoden aikana on tullut harvinaisen selväksi, että EU on jäsenmaidensa, ko-

mission pyrkimysten ja parlamentin voimasuhteiden summa, ja jokaisessa käsiteltävässä asiassa on moneen suuntaan vetäviä voimia.

Usein jäsenmaat vetävät direktiivien tulkinnassa ja sisämarkkinoiden toteuttamisessa reilusti kotiinpäin. Omia elinkeinoja ja markkinoita suojataan, omia yritysten ja tuotteiden menestystä yritetään edistää.

Suomessa EU on pyhä. Me tulkitsemme direktiivejä kirjaimellisesti, noudatamme siirtymäaikoja tarkasti ja jopa ennakoimme mitä komissio mahdollisesti jossain vaiheessa tulee vaatimaan.

En tiedä kertooko se Suomen EU-suhteen nuoruudesta, pienestä kansasta vai kansallisesta itsetunnosta, että Suomi on edelleen tällainen mallioppilas, joka pienimmästäkin opettajan henkäyksestä kiirehtii toteuttamaan toiveet. Kotitehtävät tehdään mieluummin vielä reilusti ennen palautuspäivää, ettei opettajalla vain tule sanomista.

Esimerkiksi käy vaikkapa rautateiden henkilöliikenteen avaaminen. Euroopassa vielä viimeistellään rautatieliikenteen kilpailun avaamisen reunaehtoja ja aikataulua koskevaa lainsäädäntöä eikä olla kiirehtimässä asian kanssa tällä vuosikymmenellä mihinkään. Suomessa henkilöliikenne halutaan avata kilpailulle kertarysäyksellä, heti.

Suomi on siis tässäkin asiassa hiihtele-

Kyse on valikoivasta perustelusta: silloin kun muutos on hallitukselle mieleinen, etsitään EUlain­sää­ dännöstä muutokselle pakottavat perusteet.

Silloin kun muutos nähdään ikävänä, ollaan valmiita pullikoimaan.

mässä ihan omia latujaan ja kiirehtimässä kilpailun avaamisen sekä sitä valmistelevan kalustoyhtiön perustamisen kanssa, vaikka juuri meidän raideverkkomme sopii kilpailulliseen liikenteeseen todella huonosti.Kyse on silloin ihan kotimaisesta tahdosta pistää VR palasiksi, ei EU-pakosta.

Sisämarkkinoiden ihanne saattaa ollakin täysin avoimesti kilpaillut, EU:n laajuiset markkinat sektorilla kuin sektorilla. Kokonaan toinen kysymys on, onko tällainen ihanne myös Suomen tai suomalaisten etu.

Kun palveluja yhtiöitetään, siirrytään markkinoille kilpailemaan kansainvälisten palveluntuottajien kanssa. Kun aletaan kilpailla markkinoilla, kilpailuneutraliteetin vaatimus on otettava huomioon.

Kun meillä Suomessa on poikkeusääntöjä, erivapauksia tai siirtymäaikoja jotka mahdollistavat huolellisen valmistautumisen väistämättömään, miksi niistä ei oteta kaikkea iloa irti?

Entä jos emme itse muuttaisi omia lakeja niin, että peruspalvelumme kuten sosiaali- ja terveyspalvelut joutuvat kilpailulainsäädännön pariin?

EU on siis hallituksen ja virkamiesten kilpi ideologian toteuttamiseen. Kilpi on vain sumutusta. He haluavat muutoksen ihan itse, mutta piiloutuvat EU:n selän taakse.

Reilumpaa olisi kertoa kansalaisille tavoitteet ääneen. Sillä tämä on SSS-hallituksen ohjelma: kaiken mahdollisen yhtiöittäminen ja kilpailulle avaaminen.