Lapin ylioppilaslehti 3/2020

3/ 2020

LAPIN YLIOPPI LASLEHT I

KYSYMYS SUKUPUOLENTUTKIMUKSESTA

QUARANTINE IN LAPLAND

NOLANIN KAKSITERÄINEN MIEKKA

E L

KIPEITÄ KYSYMYKSIÄ

L I

A

LA SA

AR I

PÄÄTOIMITTAJA KAISA-REETTA SEPPÄNEN V A I K K A K O R O N A O N horjuttanut maailmaa, niin yksi on ja pysyy. Aljaksandr Lukashenka. Lukashenka on mainittu puoliysin primetimessa niin kauan, kuin minä olen ollut elossa. Maailma diktaattorin ympärillä on muuttunut, mutta vallasta hän ei halua luopua, vaikka valkovenäläiset haluaisivat hänen haluavan. Monetkaan Euroopan maat eivät ole tunnustaneet Lukashenkaa presidentiksi, joka vaivihkaa järjesti itselleen virkaanastujaiset, ilman, että siitä tiedotettiin juuri kenellekään. Sen sijaan valkovenäläinen itsenäinen uutissivusto tut.by päätettiin sulkea vuoden loppuun asti. Kyseinen uutissivusto on raportoinut laajalti Lukashenkan vilpilliseksi arvioidun vaalivoiton jälkimainingeissa syntyneistä ptotesteista, joissa erityisesti naiset ovat olleet esillä.

Syyskuussa Minskissä järjestettyyn rauhanomaiseen mielenosoitukseen, naisten marssiin, osallistui The New York Timesin mukaan arviolta tuhat naista. Lehden haastattelema taloustieteilijä. Irina K. Palyukovich kertoi, etteivät miehet voi taistella diktatuuria vastaan samaan tapaan, kuin naiset. Ei siksi, että miehet olisivat heikkoja, vaan siksi, että miehet ovat haavoittuvaisempia, koska heidät hakataan useammin tai herkemmin. No, ei liene kuitenkaan yllätys, etteivät protestoijat ole säästyneet väkivallalta.

Yasmeen Sehran kirjoittaa The Atlanticissa naisjohtoisista protesteista. Hänen haastattelemien Harvardin yliopiston professoreiden Erica Chenowethin ja Zoe Marksin mukaan naiset tuovat muutakin, kuin volyymia protesteihin.

Chenowet kertoo haastattelussa, että naiset, erityisesti äidit ja isoäidit, ottavat roolikseen saarnata viranomaisille ja turvallisuusjoukoille omaksuen heidän äidillisen roolinsa yhteiskunnassa. Haastateltavat kertovat naisvetoisten protestien olevan yleensä myös rauhanomaisempia.

Samaan aikaan toisaalla, Black Lives Matter -liike on viimeistään vuonna 2020 tullut mediaa kuluttavien ihmisten tietoisuuteen ja Malevitsin musta neliö on saanut jälleen uusia konnotaatioita; liikkeen mainingeissa keskustelua on virinnyt hyvesignaloinnista, rakenteellisesta rasismista ja valkoisen ihmisen etuoikeuksista.

Uutisvirta antaa toki vääristyneen kuvan maailmasta; mediaa selaillessa tuntuu, että kaikki on huonosti, eikä kehitystä tapahdu.

Maailman meno voi ahdistaa. Wellness kulttuuri on nostanut pinnalle tärkeitä asioita itsestä huolehtimisen taidosta ja itsensä kehittämisestä, mutta sittenkin voi ajatella, millä osalla ihmiskunnasta on valta

välittää tai olla välittämättä, miten muulla maailmalla menee; kenellä on valta sulkea selain ja tuudittautua onnellisuuden etsintään hyvinvoinnin kehdossa.

Kipeitä kysymyksiä vallasta ja sen käytöstä nostaa esiin sukupuolentutkimus. Lotta Lautala ja Inka Komonen kirjoittavat; “Ajankohtainen uutisvirta kylmää. Uutiset kytkeytyvät tiukasti ihmiskunnan ydinkysymyksiin; kysymyksiin sukupuolesta, seksuaalisuudesta, luokasta ja rodusta. Kysymyksiin vallasta ja hierarkioista. Teemoihin, joissa tutkimusyhteisön on oltava jatkuvasti hereillä. Tasa-arvo ei näytäkään kulkevan positiivisena janana kohti huippua ja vakiintuvan sinne, vaan se aaltoilee edestakaisin.” Lapin yliopiston yhteistoimintaneuvottelujen tuoksinassa suositun sivuaineen vakautta heikennettiin. Tapaus sai valtakunnallista huomiota.

Nettiaddressin sukupuolen tutkimuksen puolesta allekirjoitti noin 800 ihmistä. Lautala ja Komonen kirjoittivat kattavan jutun aiheesta, joka alkaa sivulta 14. �

KORJAUKSET LY 2/2020 Ahkiomaantien ajattelija –palstalla Aatu Puhakan tekstiin yt-neuvottelujen kohdalle oli eksynyt sana yhteisvastuuneuvottelut. Oikea sana on yhteistoimintaneuvottelut.

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

VUOROVAIKUTUS- JA YHTEISÖLLISYYSKYSELYN TULOKSET 8–9

LORVAILUN MERKITYS 10–12

AN HARM

MAIJU KETTUNEN

AINO

ESSAY: QUARANTINE IN LAPLAND 20–23

KYSYMYS SUKUPUOLENTUTKIMUKSESTA 14–19

EN

MELKEIN AIKUINEN 24

NOLANIN KAKSITERÄINEN MIEKKA 26 ”SILTI IHMISESTÄ SAA USKOTTAVAN SIJOITTAJAN HELPOMMIN KUIN USKOTTAVAN KITARISTIN. TIEDÄN KOKEMUKSESTA. SIKSI MYIN KITARAN JA SIJOITIN RAHAT.” S.30 PÄÄTOIMITTAJA Kaisa-Reetta Seppänen @kreettamataleena GRAAFIKKO Elli Alasaari @ellialasaari KANSI Maiju Kettunen @maijukettunen

MAINOSMYYNTI Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi puh. 050 514 5171 PAINO i-print Seinäjoki PAINOS 700 kpl

JOUSTAVAA TETRISTÄ 28 AINEJÄRJESTÖPALSTA: ARTIKLA RY 31

KUSTANTAJA Lapin yliopiston ylioppilaskunta Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 044 787 5670 YHTEYSTIEDOT lehti@lyy.fi @lapin_ylioppilaslehti

TEKIJÄT Judit Ginzboorg Lotta Lautala Inka Komonen Maiju Kettunen Cyril Beer Aino Soininen Alex Pentinpuro Aino Harmanen Nico Salin Elisa Patokoski Helmi Hakuri Juuso Sievänen Väinö Sirén

4

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

PUHEENJOHTAJALTA

#KAIKKIHYVIN KUVITUS ESA-PEKKA TUPPI

kuuluu? Katoin eilen Instasta et olit juonu hyvää kahvia.” Koronan takia olemme siirtäneet elämää entistä enemmän sosiaaliseen mediaan. On hienoa, että meillä on keinoja pitää yhteyttä toisiimme turvallisen välimatkan takaa. Kerrommeko kuitenkaan kaikkea? Onko joillekin some vain pakotie omasta pahasta olosta tai paikka, jossa saa oman elämänsä näyttämään kiiltokuvalta?

Tämä aika on kaikin puolin haasteellista, ja siitä puhutaan jatkuvasti. Uutiset ja feedit täyttyvät Covid-19-aiheista. Pitäisi pysyä ” M OI! MI TÄ SU L L E

kotona, vältellä suuria ihmismassoja ja totutella uuteen arkeen – elää mahdollisimman normaalisti. Ystävien tapaamista ei ole kuitenkaan kielletty, päinvastoin.

Olen toiminut korkeakouluopiskelijoiden edustajana Kohti koronaturvallista Lappia –hankkeessa.

Hankkeen laatimissa toimintaohjeissa 7. kohdassa pyydetään ihmisiä nauttimaan elämästä, pitämään toisistaan huolta, eikä jättämään ketään yksin. Tämä on äärettömän tärkeää!

Uudet opiskelijat ovat saapuneet Rovaniemelle ja toivon, että jokainen on löytänyt itselleen edes yhden henkilön, johon pystyy ottamaan yhteyttä apua tarvittaessa.

Välimatka kotipaikkakunnalle saattaa olla useita satoja kilometrejä, jolloin sinne ei pääse kovin usein

matkustamaan ja täytyy pohtia, onko se edes turvallista. Entisiin piireihin kannattaa kuitenkin pitää yhteyttä, ja jos on hätä, ei matkaamista läheisyyden tai avun tarpeessa kannata pelätä.

Rohkaisen kaikkia tapaamaan tuttujaan sosiaalisen median ulkopuolella. Riskiryhmäläisen kanssa voi lähteä vaikka lenkille turvavälein, oman luokan kanssa paistamaan makkaraa Ounasvaaralle ja ystävien kanssa viettää leffailtaa. Samalla kannattaa kysyä kuulumiset. Mikä on hyvin, mikä turhauttaa?

Itselleni on äärettömän tärkeä nähdä kavereitani ja läheisiä fyysisesti. On helpompi jakaa ja vastaanottaa tunteita, oli ne sitten iloa, surua, vitutusta tai innostusta. Ja samalla nähdä, miten oikeasti menee, ilman filttereitä. � ESA-PEKKA TUPPI Hallituksen puheenjohtaja

5

EDUNVALVONTA

SUIHKIVAA SOPOA JA KUUMAA KOPOA

ALEKSI I. POHJOLA

PARAS AIKA S A A T A T O L L A U U S I lukija tai vanha tuttavuus, mutta silmäilet juuri Suihkivaa sopoa ja kuumaa kopoa -palstan paluuta. Kiitos Lapin ylioppilaslehden uudelle päätoimittajalle Kaisa-Reetalle, että kolumnipalstan nimi sai jatkaa. Mielestäni se on edelleen hauskahko, hetken ajatusvirtana syntynyt ja edunvalvonnan popularisointiin tähdännyt otsikko kolumneilleni.

Palasin LYYlle edunvalvontaasiantuntijan työtehtäviin elokuun alussa vuoden opintovapaani jälkeen. Opintovapaalla valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja suoritin kaikkinensa lukuvuoden aikana 113 opintopistettä. En voi suositella tavoittelemaan tuota opintopistemäärää. Kroppa sanoi koronakeväänä ei, mutta liian vahva jääräpää sanoi kyllä. Tälläkin hetkellä kärsin niska-hartiaseudun kivuista sekä tinnituksesta korvassa.

Tämä kiitoksena valtaisasta halusta saavuttaa opinnot maaliin yhden lukuvuoden aikana.

Yhden vuoden aikana ehti tapahtua paljon myös Lapin yliopistossa ja opiskelijoiden edunvalvonnassa. Yliopiston rehtoraatti vaihtui, hallintojohtaja vaihtui, yliopisto kävi yt-neuvottelut ja kakun koristeli maailmanlaajuinen pandemia.

On ollut kiireettömämpiäkin vuosia.

Alkusyksy on mennyt siinä, että olen verkostoitunut uuden johdon kanssa sekä kartoittanut Lapin yliopiston osalta koronan vaikutukset opintoihin, toimintoihin sekä yleisesti opiskelijan arkeen kampuksella. Olemme toimineet hyvässä yhteistyössä yliopiston kanssa.

Opiskelijoille kustannetaan maskit niihin tilanteisiin, joissa yliopiston suositus ohjaa niitä käyttämään, opiskelijoille mahdollistetaan kirjastossa opiskelu tilarajoituksien puitteissa, ja olemme pystyneet pitämään kiinni niin sanotusta hybridimallista, jossa osa opinnoista on läsnä ja osa etänä. Lisäksi vaihto-opintotoiminta on saatu ylläpidettyä yllättävän hyvin. Mielestäni olemme toistaiseksi onnistuneet yliopistoyhteisönä koronatoimissa.

Suuri huoli minulla on ollut uusien opiskelijoiden integroitumisesta sekä Lapin yliopistoon kiinnittymisestä. Onneksi näyttäisi siltä, että läsnäololuentojen lisäksi esimerkiksi tuutorit ja ainejärjestöt ovat onnistuneet siinä, että uusien opiskelijoiden välille on syntynyt kohtaamispaikkoja sekä uudet opiskelijat ovat päässeet ryhmäytymään niissä rajoissa, joita terveysturvallisuus meille on asettanut. LYYn viimeisimmän vuorovaikutus ja yhteisöllisyys -kyselyn vastanneista suurin osa

kertoi tärkeimmäksi syyksi siihen, miksi opinnot sujuvat ja etenevät, saadut opiskelijakaverit. Opiskelijan edunvalvonnassa on tärkeää, että löydämme keinoja siihen, miten opiskelijat voisivat saada uusia kavereita ja saada etenkin sellaisen alun, että tuntisivat kuuluvansa yhteisöön. Yhteisöllisyys linkittyy erilaisten palautteiden ja kyselyjen pohjalta suoraan opiskelijan opintojen sujuvuuteen ja mielekkyyteen käydä opintoja.

Mutta puuta täytyy koputtaa ja olla huolellinen. Kolumnia kirjoittaessa (23.9.20) Lapin tilanne on rauhallinen koronan suhteen, mutta monella opiskelupaikkakunnalla korona on levinnyt nuorten keskuudessa. Turvavälien muistaminen, hyvä käsihygienia ja maalaisjärki lienevät tärkeimmät peukalosäännöt tänä lukuvuonna, jotta voisimme keskittyä olennaiseen, opiskelijana olemiseen.

Tai no, minähän menin valmistumaan, mutta opiskelijan mieli on edelleen läsnä. Nauttikaa opiskeluajastanne – se on parasta aikaa. � ANTTI ETELÄAHO Edunvalvonta-asiantuntija

6

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

TORILLA EI TAVATA Opiskelijat kohtaavat toisiaan opiselijatapahtumissa, jotka ovat tärkeässä roolissa yhteisöllisyyden rakentamisessa.

Syyslukukaudella isot tapahtumat on kuitenkin peruttu.

TEKSTI KAISA-REETTA SEPPÄNEN S Y K S Y N M I T T A A N L Ä H E S kaikki opiskelijatapahtumat on peruttu.

Opiskelijatapahtumat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti olleet merkittävässä asemassa syksyisin uusien opiskelijoiden integraatiossa yliopistoyhteisöön. Aiemmin syksyllä otsikoihin nousi Aalto yliopiston ylioppilaskunnan järjestämän jälkivapun päätöstapahtuman suuri arvioitu osallistumismäärä ja syyskuisen keskiviikon korkean koronatilaston siivittämänä pääministeri vetosi Helsingin Sanomien haastattelussa ylioppilaskuntiin, jotta suuria opiskelijatapahtumia ei järjestettäisi.

Aiemmin keväällä LYY ilmoitti siirtävänsä opiskelijatapahtumat, kuten vapun, syksyyn. Epävarmasti alkanut syksy kulminoitui torisitseihin, jotka olivat tarkoitus järjestää Viisuvappuviikolla Rovaniemien kauppatorilla. Lapin ylioppilaskunnan mittakaavassa tapahtuma olisi ollut yksi syksyn isoimpia; lippuja oli varattu 200. Torisitsiliput tulivat myyntiin syyskuun alussa ja ne myytiin loppuun kahdessa minuutissa. Opiskelijoiden puolesta asian tiimoilta käytiin sananvaihtoa sosiaalisessa mediassa; äänessä olivat niin tapahtuman lyttääjät, kuin kannattajat. Edustajiston syyskuun kokouksessa torisitsit peruttiin äänin 12-8.

Tämän lehden toiseen juttuun tehdyn opiskelijakyselyn mukaan opiskelijat kaipaavat sosiaalisia kontakteja. Yleisesti opiskelijatapahtumat ovatkin olleet niitä, joissa verkostoidutaan ja tutustutaan kanssaopiskelijoihin yli tiedekuntarajojen. Myös torisitsien suosiosta voi päätellä, että opiskelijoiden menojalka vipattaa vallitsevasta

tilanteesta huolimatta. Yliopistolain mukaan ylioppilaskunnan tarkoituksena on muun muassa olla jäsentensä yhdyssiteenä, sekä edistää heidän sosiaalisia ja henkisiä pyrkimyksiä. Aiemmin tähän tarpeeseen on suuressa määrin vastannut ylioppilaskunnan järjestämät tapahtumat ja teemaviikot.

Nyt, kun ylioppilaskunnan kädet ovat lähitapahtumien osalta sidotut, LYY:n hallituksen jäsen Veera Saarikivi kertoo aine- ja harrastejärjestöillä olevan suuri rooli yhteisöllisyyden järjestämisessä: “Suuri osa uusista opiskelijoista kaipaa poikkeuksellisesta syksystä huolimatta lähitapahtumia sekä harrastustoimintaa uudella kotipaikkakunnallaan, eivätkä etätapahtumat voi välttämättä täysin vastata tähän tarpeeseen. LYY haluaakin tästä syystä auttaa ja tukea aine- ja harrastejärjestöjä vastuullisesti ja turvallisesti järjestettävien lähitapahtumien kanssa muun muassa pitämällä aktiivisesti yhteyttä Lapin yliopistoon, Lapin aluehallintovirastoon sekä Lapin sairaanhoitopiiriin ajankohtaisten koronaohjeistuksien sekä -määräysten osalta.”

Saarikivi kertoo myös, että LYY:n järjestämät pienet lähitapahtumat eivät rakentaisi yhteisöllisyyttä merkittävällä tavalla, koska osallistujakapasiteetti olisi verrattain pieni.

Syksyn mittaan LYY keskittyy Saarikiven mukaan panostamaan teemaviikkoihin, joiden ohjelma ei erityisesti vaadi tapahtumia tai niihin osallistumista. Tulevia teemaviikkoja ovat kehitysyhteistyö- ja ympäristöviikko viikolla 43 sekä Reilun kaupan viikko viikolla 47. �

KOHTI TYÖELÄMÄÄ VAI JO TYÖELÄMÄSSÄ?

YKAsta saat kumppanin ja sparraajan urapolullesi. → Liity osaksi yhteiskuntaosaajien yhteisöä www.yhteiskunta-ala.fi Kanssasi yhteiskuntaa rakentamassa

Opiskelijoiden oma lähikauppa Viirinkankaalla.

Yliopisto-opiskelija, hanki Plussa-kortti veloituksetta ja saat 5 % takaisin ruokaostoksistasi. Muista höylätä!

Meillä myös postin palvelut yliopiston lähellä.

Tervetuloa ostoksille!

Kauppiaat, Henna & Mats

8

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

VUOROVAIKUTUS- JA YHTEISÖLLISYYSKYSELYN TULOKSET Lapin yliopiston ylioppilaskunta LYY toteutti maaliskuussa 2020 toista kertaa Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys Lapin yliopistossa -kyselyn. Kyselyyn vastasi yhteensä 164 opiskelijaa.

TEKSTI AATU PUHAKKA JA ELISA LUUKKINEN

K

Y S E L Y T O T E U T E T T I I N ensimmäisen kerran keväällä 2017, idean noustua esille Sujuvuutta opintoihin -työryhmässä. Niin yhtenä yhteisöllisyyden syynä kuin parhaista asioista Lapin yliopistossa pidettiin yliopiston ja yhteisön pientä kokoa. Kiitosta saivat myös matala hierarkisuus, poikkitieteellisyys ja se, että kaikki tiedekunnat löytyvät yhdeltä kampukselta. Vastaajista 73 prosenttia koki, että Lapin yliopistossa on yhteisöllinen ilmapiiri.

Yhteisöllisyyden luojiksi nimettiin muun muassa se, että moni muuttaa muualta opiskelemaan. Koska aikaisempaa verkostoa Rovaniemellä ei ole, ovat opiskelijat aktiivisempia tutustumaan uusiin ihmisiin. Ensimmäisen opiskeluvuoden ryhmäyttäminen nähtiin tärkeänä tekijänä yhteisöllisyyden syntymisessä, ja tässä ainejärjestöjen ja opiskelijatuutoreiden rooli koettiin suureksi. Yhteisöllisyyttä koettiinkin vahvemmin oman alan opiskelijoiden ja oman ainejärjestön kuin koko yliopiston opiskelijoiden kesken. Kuitenkin, osa vastaajista koki, että vaikka yhteisöllisyyttä on, he jäävät siitä osattomiksi.

Vastaajista 36 prosenttia kertoi huomanneensa kiusaamista yliopistolla tai yliopistoyhteisössä, ja kiusaamista kokeneensa kertoi 20 prosenttia vastaajista. Kiusaamista kartoittavien avointen kysymyksien vastausten perusteella kiusaamista tapahtuu niin suoran, esimerkiksi haukkumisen ja juoruilun, kuin epäsuoran, esimerkiksi halventavien ilmeiden ja kysymyksiin vastaamatta jättämisen, keinoin. Erityisesti ulkopuolelle sulkemisen eri keinot korostuvat. Tämä sama teema toistui myös vuonna 2017 toteutetun kyselyn vastauksissa.

Kiusaamisen syynä on vastaajien mukaan useimmiten jonkinlainen erilaisuus, esimerkiksi kiusatun kommunikointityyli tai erilaiset arvot ja päämäärät elämässä. Myös opettajien suunnalta koetaan kiusaamista, esimerkiksi siten, että opettaja suosii tiettyjä opiskelijoita, kun taas jotkin opiskelijat valikoituvat syystä tai toisesta silmätikuiksi. Tällaisissa tilanteissa kerrotaan olevan epäselvää, keneen ottaa yhteyttä ja kenellä on vastuu puuttua kiusaamiseen. Esille nostetaan myös se, että ulkopuolisten voi olla vaikeaa huomata kiusaaamista,

joka osaltaan myös vaikeuttaa siihen puuttumista.

Mitä kiusaamiselle sitten voitaisiin tehdä? Vastauksissa toivotaan esimerkiksi, että työstettäisiin tiedekunnille yhteiset käytösohjeet yhteistyössä LYYn, yliopiston ja opiskelijoiden kanssa, ja että nämä käytösohjeet koostettaisiin esimerkiksi huoneentauluksi. Myös ristiriitatilanteita varten toimitaan selkeämpiä toimintaohjeita: milloin pitää ilmoittaa kiusaamisesta, kenelle, kuka on vastuussa tilanteen selvittämisestä ja sovittelusta. Jos ristiriitatilanne on opiskelijan ja opettajan välinen, toivotaan, että selvittämisessä olisi mukana myös opiskelijaedustus ja mahdollisuuksien mukaan myös ulkopuolinen, puolueeton taho.

Vastauksista nousee myös esiin ajatus, että kenties kynnys ottaa kiusaaminen puheeksi on liian korkea. Eettinen toiminta yliopistoyhteisöissä koetaan aiheena ajankohtaiseksi, ja nähdään tärkeäksi, että keskustelua aiheesta pidettäisiin yllä useissa eri kanavissa. Esimerkiksi Lapin ylioppilaslehti mainitaan mahdollisena väylänä lisätä tietoisuutta. �

9

YLIOPISTOYHTEISÖSSÄ

73% VASTAAJISTA KOKI, ETTÄ LAPIN YLIOPISTOSSA ON YHTEISÖLLINEN ILMAPIIRI

54% EN 64% EN

46% 2017 KYLLÄ

79% EN

2020 36% KYLLÄ

OLETKO HUOMANNUT KIUSAAMISTA YLIOPISTOLLA TAI YLIOPISTOYHTEISÖSSÄ?

80% EN

2017

21% KYLLÄ

2020 OLETKO KOKENUT KIUSAAMISTA YLIOPISTOLLA TAI YLIOPISTOYHTEISÖSSÄ?

20% KYLLÄ

Vastaajamäärä: 2017 267 vastaajaa, 2020 164 vastaajaa

KYSELYN ANALYYSI

** Puolet vastaajista (n. 50%) ilmoitti syövänsä kampuksen opiskelijaravintoloissa 3-6 kertaa viikossa. Lisäksi n. 22% ilmoitti syövänsä kyseisissä ravintoloissa1-2- kertaa viikossa. Vastaajien huomattava enemmistö (72%) ilmoitti siis syövänsä vähintään kerran viikossa. Harvemmin kuin kerran kuussa yliopistolla syöviä oli vastaajista 14%. ** Harvemmin kuin kerran kuussa opiskelijaravintolassa syöviä, pyydettiin kertomaan yleisimmät syyt sille miksi ei käy syömässä opiskelijaravintolassa. Vaihtoehtoja pystyi valitsemaan useita.

Yleisin syy sille, että ei käytä opiskelijaravintoloita, oli ravintolan etäisyys kotoa (43,5%). Muita yleisiä vastauksia olivat ruoan maku (26,1%) ja ravintoloiden liiallinen täyttöaste (23,9%). Harvinaisimpia

syitä olivat ruoan kalleus (4,4%), ruoka-annoksien pienuus (4,4%) sekä se, että ei halua syödä julkisessa tilassa (6,5%). ** Suurin osa vastaajista oli edennyt hyvin opinnoissaan. Yli kolmannes vastaajista oli edennyt opinnoissaan ongelmitta ja pieniä ongelmia oli kokenut 40%. Täysin jumissa ilmoitti olevansa 4,4% vastaajista ja merkittäviä ongelmia oli kokenut 6,8%. ** Vastaajilta myös kysyttiin opintoihin positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttaneita tekijöitä. Vastaajat saivat valita useamman vaihtoehdon.

Merkittävimmiksi positiivisiksi tekijöiksi nousivat opiskelukaverit (63,1%) sekä ystävät ja läheiset opiskelumaailman ulkopuolelta (62,5%). Muita merkittäviä tekijöitä olivat Kelan maksamat

etuudet (50,6%), opiskeltavien sisältöjen mielenkiintoisuus (50%), opetushenkilökunta (46,9%), terveelliset elämäntavat (41,9) ja opintolaina (35%). ** Merkittävimmäksi negatiiviseksi tekijäksi nousi työt opintojen ohella (40,1%). Toisaalta 18% vastaajista ilmoitti töiden vaikuttaneen positiivisesti etenemiseen.

Toiseksi merkittävämmäksi syyksi nostettiin se, että opinnot eivät motivoi (29,1%). Muita merkittäviä syitä olivat ohjauksen ja avun puute henkilökunnalta (27,5%), sairastuminen opintojen aikana (24,4%), ajanpuute opintojen edistämiselle (22,8%). Vain yksi vastaaja (0,8%) ilmoitti, että ei ole ylipäänsä kiinnostunut valmistumisesta.

10

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

KAIKEN MAAILMAN HENGAILIJAT Postkoronan digiloikka sysää opetuksen ja seminaarit näyttöjen päähän.

Kampukselle ei tarvitse enää vaivautua. Yliopiston julkiset tilat ovat kuitenkin opiskelijoille, kuin kauppakeskuksien käytävät nuorille; niihin tullaan tauoille ja tapaamaan ihmisiä. Hengailu on usein päämäärätöntä, ja siksi tärkeää.

TEKSTI KAISA-REETTA SEPPÄNEN • KUVITUS JUDIT GINZBOORG

K

Arkipäiväistä tohinaa. Ihmismassaa, jonka rytmiin voin sukeltaa. Tykkään olla völjyssä, roikkua mukana, jossain nurkassa, ajan virrassa. Sosialisoimassa, vaikka olisin ruokalassa syömässä yksin, puhumatta kenellekään. Nautin porukoista, vaikka en liiemmin tuntisi, tai koskaan kohtaa, suurinta osaa siitä.

Olisipa tapahtumia, Olisipa livemusiikkia. Olisipa yliopistolla ihmisiä. Olisipa normaalia postnormaalin sijaan. Nimenomaan, vuoden 2020 uudenvuodenaattona Sitran julkaisemassa Megatrendit 2020 julkaisussa yhdeksi kolmesta metatrendistä, megatrendejä muuttavista voimista, nimettiin postnormaalit ajat. Metatrendien saattelemana siirrytään “toisenlaiseen yhteiskuntaan ja ympäristöön.” Tarkemmat yksityiskohdat toisenlaiseen yhteiskuntaan siirtymisestä ovat selvityksen julkaisun ajankohtana olleet vielä auki. Ei varmaan enää.

Toisenlaisen yhteiskunnan toisenlainen opetusmuoto, etäopinnot, jatkuu ainakin syyslukukauden A IPA A N IH MISI Ä .

N EU T RAA L I NA T I LA NA KAMP U S MAHD OL L I S TA A S EN, E T TÄ IHMIS T EN KA NS SA VOI A LKA A KOMMUN IKOIMA A N “I LMA N, ET TÄ S E ON JO T ENKIN TA RKOI T UKSEL LISES T I S OV I T T UA.”

loppuun. Se tarkoittaa, ettei isoja opiskelijatapahtumia ole, kampuksella ei tavata eikä ruokalan penkkejä repuilla varata pahimpaan ruuhka-aikaan.

Etäopinnot eivät toki ole uusi ilmiö. Ne mahdollistavat paikasta riippumattoman opiskelun ja ovat sovitettavissa monenlaisiin elämäntilanteisiin. Silti uusi, ainakin tilapäinen, normi on pakottanut omaksumaan nopeasti uusia toimintatapoja.

Tunnelma on odottava.

Lapin ylioppilaslehti kysyi opiskelijoilta, miten etäsyksy on eronnut aiemmin totutusta; mitä arjesta uupuu (jos uupuu) ja toisaalta, onko etäily avannut uusia ovia. Parin päivän aikana vastauksia tuli reilu kolmekymmentä. Noin puolessa vastauksissa kehuttiin etäopintojen erinomaisuutta ja niitä jopa ehdotettiin uudeksi normiksi tai tulevaisuudessa vaihtoehdoksi fyysisten luentojen rinnalle. Toiset etäily oli pakottanut opettelemaan ajanhallintaa; jotkut kertovat menettäneet ajan hallinnan kokonaan.

Useassa vastauksessa mainittiin vapaa-ajan ja opiskeluajan rajan hälveneminen, kaiken arjen toiminnan tapahtuessa samassa tilassa.

Myös yksinäisyyden tunne mainittiin. Jos etäopintojen tuoma vapaus ja paikasta riippumattomuus olivat vastanneiden keskuudessa kolikon kirkas puoli, niin nurjalta puolelta löytyi sosiaalisten kanssakäymisten väheneminen ja hengailun puute, joka mainittiin lähes puolessa vastauksista.

Taiteiden tiedekunnan opiskelija kirjoittaa yliopiston olevan hänelle tila, jossa voi harrastaa sosiaalista haahuilua. Neutraalina tilana kampus mahdollistaa sen, että ihmisten kanssa voi alkaa kommunikoimaan “ilman, että se on jotenkin tarkoituksellisesti sovittua.” Kuvataidekasvatuksen opiskelija puolestaan kirjoittaa kaipaavansa oleskelua: “sitä luppoaikaa, jota jää luentojen/ opiskelun väliin tai niiden jälkeen.”

On hassua ajatella, että kaivattaisiin ihan vaan oleskelua tai haahuilua. Eikö muutaman kuukauden mittainen lähes koko maailman pysähtyminen heittänyt ihmiset joutilaisuuden suohon? Vai pakottiko ajan sietämätön puuroutuminen entistä tiukempaan kontrollin tarpeeseen ja tuottavuuden kaavailuun, ettei aika vaan lipsahtaisi saamattomuuden ja sarjamaratonien puolelle?

Ajan valjastamisen tarve ja tehokkuusajattelu tarrasi tiukasti mukana lockdowniin. Sana Shakespearesta levisi. Huhujen mukaan suurmies oli kirjoittanut yhden tunnetuimmasta näytelmästään, Kuningas Learin, karanteenissa paiseruton riehuessa ulkosalla. Jutun viesti ei itsessään ole siinä, kirjoittiko Shakespeare teoksen karanteenissa vai ei, vaan siinä, että sinunkin olisi syytä miettiä, mihin aikasi käytät. Se on kallisarvoista, älä heitä sitä hukkaan. Ajan arvottaminen itsessään kääntää asetelman tuottavuuteen.

Siihen, että jokaisella minuutilla ja tekemällä asialla olisi hinta, jonka

YLIOPISTOSSA

11

12

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

JU T UN V IES T I EI I T S ES SÄÄ N OLE SIINÄ, KIRJOI T T IKO SHAKES PEA RE T EOKS EN KA R A N T EEN I S SA VA I EI, VAA N S IINÄ, ET TÄ S IN UNKI N OL I S I S Y Y TÄ MIE T T IÄ, MIHI N A IKASI KÄY TÄT. voi kääntää heti tai tulevaisuudessa voitoksi. Elämän jokainen hetki tulisi nähdä välinearvona, potentiaalina ponnahtaa johonkin tulevaisuudessa häämöttävään arvoon.

Kun näen kaveriani pitkän kevään jälkeen kahvilassa, hän kertoo hymysuin, että opinnot sujuvat hyvin, mutta kaipaa vanhasta ajasta eniten opiskelijalounasta tai kahvihetkiä. Miksi? “Koska silloin tulee kasuaalisti paloiteltua ideoita toisten kanssa.” Silloin puidaan muiden asioiden lomassa tenttivastauksia, luennolla heränneitä ideoita ja ajankohtaisia kysymyksiä.

Yliopiston avoimet tilat, joiden käyttö on etäilyn lomassa tipahtanut arjesta, ovat opiskelijoille, kuin kauppakeskus teineille tai tori eläkeläisille. Niihin tullaan olemaan, hengailemaan, viettämään luppoaikaa tai tuusaamaan, niin kuin eräs opiskelija kirjoittaa. Nuorten tyttöjen hengailua kaupungin puolijulkisissa tiloissa, kauppakeskuksissa, tutkinut Noora Pyyry kiteyttää väitöksessään hengailun olevan päämäärätöntä ja leikillistä maailman ihmettelyä ja siihen osallistumista.

Oleilu ujuttautuu suunnittelemattomasti arkeen, jota kehotetaan mikromanageroimaan tämän tästä.

Se raivaa tilaa ja pysäyttää ajan hetkeksi. Hengailu ja päämäärätön sosiaalinen haahuilu ei pyri mihinkään. Siksi se on arjen tuoksinassa mittaamattoman tärkeä itseisarvo.

Tämä artikkeli on kirjoitettu taukotiloissa, ruokalassa ja käytävillä.

Venähtäneiden kahvihetkien ja lounaiden välissä. Oleilun inspiroimana, vuorovaikutuksessa muiden kanssa. �

LÄHTEET

** Dickinson, Andrew. 2020.

Shakespeare in lockdown: did he write King Lear in plague quarantine? https://www. theguardian.com/stage/2020/ mar/22/shakespeare-in-lockdowndid-he-write-king-lear-in-plaguequarantine ** Dufva, Mikko 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä. Erweko. ** https://media.sitra. fi/2019/12/15143428/ megatrendit-2020.pdf ** Pyyry, Noora 2015. Hanging out with young people, urban spaces and ideas: Openings to dwelling, participation and thinking.

Väitöskirja, Helsingin yliopisto.

Haettu osoitteesta: https://helda. helsinki.fi/handle/10138/156111

työelämään.fi 13

SIVUPAA

Oletko siirtymässä työelämään tai työskenteletkö opintojen ohessa?

Työelämään.fi-sivuilta löydät keskeiset työelämän pelisäännöt sekä työntekijän velvollisuudet ja oikeudet tiiviissä paketissa.

Työura Osaaminen, yrittäjyys, työttömyys, työn ja vapaa-ajan yhdistäminen.

Työelämä koostuu monista asioista.

Työsuhde

Toimeentulo

Millaisia työsuhteita on olemassa?

Mitä huomioida työsuhteen alkaessa, sen aikana ja päättyessä?

Työstä saat palkkaa, mutta yhteiskunta voi tukea toimeentuloasi myös muissa elämäntilanteissa.

ä!

Lue lisä

”OSTINKO

viime kuussa

ENEMMÄN

kasviksia?”

S-mobiili kertoo, mitä todella ostat.

Lataa S-mobiili sovelluskaupastasi.

14

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

KYSYMYS SUKUPUOLENTUTKIMUKSESTA Huhtikuun alussa päättyi yhteistoimintaneuvottelut Lapin yliopistossa. Samalla päättyi sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorin tehtävät. Sukupuolentutkimuksesta on muotoutunut ajan saatossa laaja-alainen, poikkitieteellinen sivuaine, jolla on merkittävä rooli alueellista tasa-arvoa koskevassa keskustelussa. Nyt oppiaineen tulevaisuus näyttäytyy kysymysmerkkinä.

TEKSTI LOTTA LAUTALA JA INKA KOMONEN KUVITUS MAIJU KETTUNEN

L

A P I N Y L I O P I S T O , elokuu 2004. Sukupuolentutkimuksen yksikkö sekä professuuri perustetaan pitkään jatkuneen työn tuloksena. Taustalla on vaikuttanut pieni ryhmä, joka on aktiivisesti sisällyttänyt opetukseen ja tutkimukseen asioita sukupuolentutkimuksen piiristä. Samaan aikaan opiskelijat vaativat yksikön perustamista.

“Silloin suunnitelmat muuttuivat konkretiaksi ja kollektiivinen innostus ohjasi yhteisiä tavoitteita”, kertoo sukupuolentutkimuksen professorina Lapin yliopistossa toimiva Päivi Naskali. Välimatka tähän päivään tuntuu pitkältä.

Elämme tilanteessa, jossa kukaan ei taida olla täysin varma siitä, missä tällä hetkellä mennään.

Yliopiston sivuilla kerrotaan, että sukupuolentutkimusta voi opiskella aina sivuaineopinnoista maisterisekä tohtoriopintoihin asti. Tosiasiassa varmaa on vain epävarmuus, joka kuuluu Naskalin äänestä.

Perusopinnot järjestetään syksyllä, mutta avoinna on vielä esimerkiksi sivuaineopintojen sekä suositun

Gender Studies -opintokokonaisuuden laajuus tulevaisuudessa. Asiasta tullaan tekemään päätöksiä syksyn aikana tiedekuntaneuvostossa.

Sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorin tehtävä on lakkautettu keväällä yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä. Tulevaisuus saa eläkeikää lähestyvän Naskalin hiljaiseksi. Huoli sukupuolentutkimuksen asemasta Lapin yliopistossa on herättänyt myös valtakunnallista keskustelua.

Yli 800 ihmistä on allekirjoittanut nettiadressin, jossa vedotaan Lapin yliopiston johtoon. Asian puolesta tukensa ovat osoittaneet myös Tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE sekä sukupuolentutkimuksen valtakunnallinen verkosto Hilma. Vetoomuksissa irtisanomisen on nähty heikentävän sekä valtakunnallista, että kansainvälistä tutkimusyhteisöä. Kaikkialla kuitenkin todetaan, että suurin häviäjä on Lapin yliopisto itse.

Kippis tehokkuudelle ja tuloksellisuudelle Yliopistot ympäri Suomea ovat

tasapainottaneet ja “tervehdyttäneet” toimintaansa heikentyneessä taloustilanteessa. Lapin yliopiston yt-neuvotteluiden tavoitteena oli 2,4 miljoonan vuosittainen säästö.

Rahoitukseen liittyvän murroksen myötä tuloksellisuudesta on tullut trendi puhuttaessa lähes mistä tahansa yliopistoon liittyvästä.

Kesäkuussa y t-neuvottelujen päättymisestä uutisoitiin myös tehokkuuden säestämänä, kun vähennyksiä perusteltiin hallinnon rakenneuudistuksella ja tulosyksiköiden perustehtävillä.

Kuulostaa siltä, että tuloksellisuudesta itsestään on tullut päämäärä samalla, kun onnistumista mitataan tutkintojen ja julkaisujen määrässä.

Muutoksen yliopistojen toimintaympäristössä on havainnut myös pitkään yliopistossa toiminut Naskali.

“Siihen on menty, että numerot määrittävät, ja sivuaineet, jotka eivät suoraan palvele talouselämää ovat yhä heikommassa asemassa”, hän sanoo.

Mielikuvissa yliopisto on yhteisö,

YLIOPISTOSSA

15

16

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

SUKUP U OLEN T U T KIMUKSEN KOH TA LO ON AJA NKOH TA I N EN K YS YM YS T IEDEMA A I LMAS SA. UNKA RI N HA L LI T U S ON KI ELTÄN Y T SUKUP U OLEN T U T KIMUKSEN OPE T UKS EN YLIOPI S T OI S SA V ED O T EN T U T KIMUKSEN T URHU U T EEN, I DEOLOGI S U U T EEN JA TA LO U DEL L I S EEN KA NNAT TAMAT T OMU U T EEN.

17

YLIOPISTOSSA

jossa ajankohtaisia ilmiöitä tarkastellaan kriittisesti ja käydään dialogia eri alojen kesken, ihmetellen ja yhdessä oivaltaen. Yhteisö, jossa luodaan ymmärrystä yhteiskunnasta ja siitä mihin suuntaan kuljemme.

Tämänhetkinen kehitys loittonee näistä kuvitelmista. Opetuksen ja oppiaineiden kirjon kaventaminen talouden termeihin ja vaihtoehdottomuuteen vedoten häivyttää näkyvistä tosiasian, että kyse on valinnoista.

Taloudellinen hyötyajattelu ajaa lujaa alas sitä, mitä sivuaineet monelle merkitsevät: tiedonjanon ruokkimista puhtaasta uteliaisuudesta sekä oman ajattelun laajentamista erilaisista näkökulmista, poikkitieteellisesti keskustellen.

Sukupuolentutkimus Lapin yliopistossa Sukupuolentutkimuksesta on viimeisen 15 vuoden aikana muovautunut merkittävä sivuaine, jota läpileikkaa vahva monitieteisyys. Tuntuu, että toisinaan on epäselvää, mistä oppiaineessa on todellisuudessa kysymys. Esimerkiksi kasvatustieteen opinnoissa moni pohtii, miksi tällaista opetetaan. Kurssin jälkeen opiskelijat ovat tulleet kertomaan Naskalille oivaltaneensa, miksi näistä asioista puhutaan.

“On hienoa, että avoimesti myönnetään, että on ennakkoluuloja. Sitten otetaan vastaan uutta tietoa ja lähdetään kommunikoimaan. Kaikkien yliopisto-opintojen perusideahan on, että uskaltaa kyseenalaistaa sen oman aikaisemman ajattelunsa”, Naskali pohtii.

Lapin yliopisto on myös saanut valtakunnallista kiitosta työstään sukupuolentutkimuksen edistämisestä osana opettajankoulutusta.

Kasvatusalalla esimerkiksi sukupuolen moninaisuuden huomioiminen opetuksessa on yksi ajankohtaisimpia teemoja.

Lyhyessä ajassa on menty eteenpäin ja tässä Lapin yliopisto on Naskalin mukaan ollut edelläkävijä.

“Opetus- ja kulttuuriministeriössä näihin asioihin on havahduttu

uudella tavalla. On vahva näkemys siitä, että opettaja ei oikeastaan voi toimia koulussa ilman tietoa esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuudesta”, hän sanoo.

Tästä huolimatta Lapin yliopisto on edelleen ainoa yliopisto Suomessa, jossa osana tutkintoa on aiheeseen keskittynyt oma kurssi.

Syvällisiä aiheita on hankala tiivistää yhden kurssin aikana ja tämän tiedostaa myös Naskali. Hän toteaa, ettei kenestäkään kurssin aikana tule asiantuntijaa. Tavoitteena on sen sijaan, että opiskelijat olisivat kertaalleen miettineet asiat läpi, eikä kenenkään tarvitsisi hämmentyä esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi ei koe kuuluvansa oletettuun sukupuoleensa.

Vastoin yleistä uskomusta, sukupuolentutkimus ei keskity pelkästään sukupuoleen, vaan tarkastelun kohteena ovat myös muun muassa seksuaalisuus, rotu, luokka, kansallisuus, etninen tausta, ruumiin koko, uskonto, kieli ja vammaisuus.

Julkisessa keskustelussa sukupuolentutkimuksesta piirtyy kuitenkin edelleen varsin kapea kuva, joka värittyy ideologisuuden ja epätieteellisyyden kritiikillä. Naskali pitää tätä erikoisena, sillä sukupuolentutkimuksen vahvuus on ollut juuri teorioissa, joita voi soveltaa

hyvin erilaisista näkökulmista eri tieteenaloilla: “Oppiaine on mennyt kovaa vauhtia teoreettisesti eteenpäin, ja tänä päivänä esimerkiksi luonnontieteet hyödyntävät yhä enemmissä määrin feminististä teoriaa. Esimerkiksi fyysikko Karen Barad on kehittänyt materiaalista feminismiä, jonka alla on kehitetty paljon teoreettisia käsitteitä ja tutkimusmenetelmiä. Tällä hetkellä puhutaan paljon poikkitieteellisyydestä ja sukupuolentutkimus on ollut tieteenalana sellainen koko historiansa ajan.”

Vastuullinen arktinen korkeakouluyhteisö?

Lapin yliopisto on arktisena tieteen keskuksena tärkeässä asemassa antamassa ääntä Lapin luonnolle ja ihmisille, pohjoiselle tieteelle ja taiteelle. Sukupuolentutkimuksella on ollut tässä tehtävässä merkittävä rooli.

“Sukupuolentutkimuksella on ehdottomasti merkitystä koko arktisen alueen tutkimuksessa. Sitä on hyödynnetty alueen elinkeinoelämän ja toimintojen tarkastelussa.

Esimerkiksi pohdittaessa Lappia poismuuttoalueena, voidaan kysyä, ketkä lähtevät ja ketkä jäävät ja mitä se merkitsee yhteisön elinvoimaisuudelle? Feminististä teoriaa

18

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

MI ELIKU V I S SA YLIOPI S T O ON YH T EI S Ö, JO S SA AJANKOH TA I S IA I LMIÖI TÄ TA RKAS T EL LAA N KR I I T T I S ES T I JA KÄY DÄÄ N DIA LOGIA ERI A LOJEN KESKEN, IHME T EL LEN JA YHDES SÄ OIVA LTAEN. YH T EI S Ö, JO S SA LU ODAA N YMMÄ R RYS TÄ YH T EI SKUNNAS TA JA S I I TÄ MIHI N S U UN TAA N KULJEMME.

19

YLIOPISTOSSA

on hyödynnetty myös laajasti alkuperäiskansatutkimuksessa”, pohtii Naskali.

Lapin korkeakoulukonsernin strategia 2030 visioi luovasta edelläkävijyydestä ja vastuullisesta arktisesta korkeakouluyhteisöstä. Strategisten painopisteiden alla puhutaan muun muassa tulevaisuuden palveluista, tasa-arvoisesta koulutuksesta sekä arktisen ympäristön sosiaalisesta ja kulttuurisesta muutoksesta.

Strategiaa pohdittaessa tullaan samanaikaisesti vastanneeksi kysymykseen “mitä me haluamme olla”?

Ajan hengessä mielikuvia ideoidaan työpajoissa ja tulevaisuutta visioidaan samalla kun mietitään omaa ainutlaatuisuutta arktisena tieteen keskuksena.

Usein keskustelusta unohtuu, että profiilia luodaan koulutustarjonnalla ja sen painoalueilla. Sukupuolentutkimuksen heikentäminen on herättänyt keskustelua siitä, millainen on Lapin yliopiston “minäkuva”. Sukupuolentutkimusta puoltavan adressin kommenteissa aihetta ihmetellään seuraavasti: “Sukupuolentutkimus on tärkeä osa Lapin yliopiston monitieteistä arktisen tutkimuksen profiilia...”

“Sen (sukupuolentutkimuksen) kaventaminen ajassa, jossa yliopiston tutkimuksellinen profiloituminen on keskeistä, vie kyseenalaiseen suuntaan.” “... asettaa kyseenalaiseksi yliopiston sitoutumisen omiin arvoihinsa ja strategiaansa.”

Kritiikissä korostuu erityisesti sukupuolentutkimuksen merkitys paikallisesti, tässä ajassa.

Maailma kääntää suuntaa Puola ja Turkki ovat aikeissa vetäytyä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta Istanbulin sopimuksesta perustellen päätöstä sopimuksen sisältämillä ”ideologisilla elementeillä”. YK:n tasa-arvojärjestön raportti kertoo perheväkivallan lisääntyneen useassa maassa koronapandemian

aikana. Ilmastonmuutos uhkaa erityisesti kehitysmaissa asuvia tyttöjä. Seta ry raportoi Suomen olevan ainoa Pohjoismaa, joka vaati sukupuoltaan korjaavalta sterilisaatiota.

Black lives matter -protestit ovat nostaneet mustiin kohdistuvan syrjinnän esiin ympäri maailmaa. Euroopan perusoikeusviraston kyselyn mukaan 63 prosenttia vastanneista afrikkalaistaustaisista maahanmuuttajista on kokenut rasistista häirintää viimeisen vuoden aikana Suomessa.

Ajankohtainen uutisvirta kylmää. Uutiset kytkeytyvät tiukasti ihmiskunnan ydinkysymyksiin; kysymyksiin sukupuolesta, seksuaalisuudesta, luokasta ja rodusta. Kysymyksiin vallasta ja hierarkioista,.

Teemoihin, joissa tutkimusyhteisön on oltava jatkuvasti hereillä. Tasaarvo ei näytäkään kulkevan positiivisena janana kohti huippua ja vakiintuvan sinne, vaan se aaltoilee edestakaisin.

“Aikanaan ajattelin, että tasa-arvo on ikään kuin vanhentunut käsite ja että olisimme valmiita siirtymään muihin kysymyksiin. Tämä maailman muutos on kuitenkin päässyt säikäyttämään, kun liikettä tapahtuu myös toiseen suuntaan ihan Euroopankin tasolla. Myös Suomessa on voimia, jotka pyrkivät aktiivisesti palauttamaan tällaista hyvin perinteistä biologista ymmärrystä sukupuolesta ja kieltävät sukupuolittuneet merkitykset sekä niihin liittyvän vallankäytön niin rakenteiden kuin yksilönkin tasolla yhteiskunnassa”, Naskali sanoo.

Tasa-arvokysymykset ovat olleet vahvasti pinnalla viime aikoina Suomen poliittisessa keskustelussa.

Sanna Marinin hallitus on linjannut intersektionaalisen feminismin uuden tasa-arvo-ohjelman kantavaksi teemaksi. Käsite on herättänyt paljon epäluuloja. Intersektionaalisen feminismin lähtökohtana on tunnistaa eri syrjinnän muodot, omat etuoikeudet ja rakenteellinen eriarvoisuus. Ihmisen yhteiskunnalliseen

asemaan vaikuttavat monet eri taustatekijät, ei pelkästään sukupuoli, ja useampi tekijä voi kasaantua samalle ihmiselle.

Yhdenvertaisuuskysymykset ovat vahvasti läsnä myös tämän päivän työelämässä: “Tästä on tullut nyt hyvin ajankohtaista. Kaikki työelämä on niin kansainvälistynyt, että on aika vaikea tänä päivänä toimia työmarkkinoilla tuntematta näitä kysymyksiä.

Oikeastaan kaikilla aloilla tarvitaan ymmärrystä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Erityisesti sosiaali- ja kasvatusalalla, mutta samalla lailla näistä teemoista on tullut välttämättömiä myös yritysmaailmassa”, Naskali sanoo.

Sukupuolentutkimuksen tulevaisuus Sukupuolentutkimuksen kohtalo on ajankohtainen kysymys tiedemaailmassa. Unkarin hallitus on kieltänyt sukupuolentutkimuksen opetuksen yliopistoissa vedoten tutkimuksen turhuuteen, ideologisuuteen ja taloudelliseen kannattamattomuuteen. Pääministeri Orbánin linjan mukaan tarpeettomaan tutkimukseen suunnatut varat tulisi käyttää Unkarin taloutta palveleviin aloihin.

Myös Romania on kieltämässä oppiaineen opetuksen. Heijasteleeko Lapin yliopiston sukupuolentutkimuksen leikkaustoimet yleistä asenneilmapiirin muutosta Suomessa tai Euroopassa?

“Henkilöt, jotka siitä päättivät eivät varmaankaan nähneet siinä sellaista yhteyttä lainkaan. Mutta jos katsoo kauempaa… Ovatko nämä muutokset ikään kuin osa samaa hienovaraista liikehdintää, jolle olemme osin sokeita? Yleensä ihmiset, jotka elävät jossakin ajassa eivät tietenkään näe sitä omaa aikaansa kovin selvästi, mitä siinä on tapahtumassa”, pohtii Naskali.

Lapin yliopisto on luvannut, että sukupuolentutkimus jatkuu tavalla tai toisella. Toinen asia on se, millä tavoin lupaus lunastetaan. �

20

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

QUARANTINE IN LAPLAND

Upon his arrival to Finland Cyril Beer quarantined himself.

Being unable to integrate in the local community, he came accross with Finnish values by reading Shakespeare, while his new-bought diary was left unwritten.

TEXT CYRIL BEER ILLUSTRATION AINO SOININEN

21

ESSAY

A

S E L F - Q U A R A N T I N E is a life time experience. You should try it one day. For the sake of it. As an international student, I had been advised to keep a diary upon arrival to Finland. This diary would have helped me “to sort out the incoming culture shock”, as it was advertised by the University of Lapland. Well then, I followed the recommendation; I bought my diary – a paper one – and brought it with me. It has soft and sturdy pages and it is military green. Don’t ask me why I chose the one that evokes the military, I did not even attend the service. When I was 18, I wanted to do it. I was one of the few boys motivated by the idea of completing his military service. Unfortunately not only is my eyesight bad, but I am also colorblind. Therefore, I had to pay the taxes instead.

Anyhow, I placed the diary on the left corner of my desk. In this way, I would see it every day. No excuse, I just needed to open it and scribble something – anything.

It would have been quick and easy.

I must admit that – indeed! – in 14 days of quarantine, I did not write much. One page at least? No, not even a complete sentence, not even a single word!

“Nothing will come of nothing”, yells King Lear at Cordelia – his younger daughter – when she is unable to tell him how much she loves him in William Shakespeare's play King Lear. In fact, in this situation – a self imposed quarantine – ‘stuck in my room in a foreign country, in an alien culture, with nobody to talk to, I suddenly felt that these words were addressed to me: “Nothing will come of nothing”! As if it was coming from the diary itself, untouched – left with blank pages.

As I was stuck in my room, I did not do nothing. I think it would be

quite a challenge not to do anything for two weeks. People who meditate are not doing nothing. We never do nothing. And even though I felt somehow a little lonely, it was not as unproductive as it sounds.

I was in Finland ! I had made it in these uncertain times. I had been afraid the semester might have been totally cancelled. For many of my fellow students – no travel. They are now about to start the courses at my home University. No Erasmus trip for them. Not this year at least... Well, I guess I belong to the lucky ones.

Finland? What about Finland?

What did I know about this country before I came here? Can I say I had visions? Not the ones of a seer who talks of the future. No, not that kind of sight. Being quite ignorant about Finland, I had some imaginary visions. In quarantine, these visions made me travel in my room.

I dreamed – eyes open wide at my ceiling, about a thousand fairy tales. Then I saw dancing trees and smoky rivers, clear lakes and mossy rocks, an eagle flying and a bear eating berries, rugged mountains and plateaus full of flowers.

Sleeping dragons were resting their heads on frozen forests. A squirrel jumped swiftly on their scaly backs, looking for spring to heat the earth anew. Were these dreams something I could chase in time to come? Though I now realized that my thoughts were filled with Canadian landscapes. The ones I saw long ago. My mind wandered, for a time at least. There was barely anybody in the building. I arrived 3rd of August 2020 in Rovaniemi. I was one of the first international students to set foot in this strange new world where no one wears a mask.

Of course I could tell you about the petty activities I managed to organize while I was quarantined.

Though you surely know that in these extraordinary circumstances not only the rhythm, but also the succession of the days, become hazy. To say the least, Time itself appears to be solid. Whenever you look with enough attention – focus and awake, you might see it flying through the window, saying “Hei, friend, I wish I could bring you food!”. It shows up like a little angel, with red wings and butterfly powder in its hair, shiny as a moth and witty as a weasel. In this essay, I will spare you the details about body nourishing – notwithstanding the fact that I became a real cook – I say quarantine yourself and you will discover a second self, the one you had never expected to meet while breathing this life of yours.

Remember, one life. Except if you believe in metamorphosis. Huh? I mean metempsychosis, where the soul reincarnates itself after death.

But I will not bother you with that.

Neither will I tell you the metal music I have listened to, nor the danish series I have watched, the daily jogging, the video games… Nothing of that will I talk of, but reading Shakespeare.

In time of hardship, reading Shakespeare has always been a relief to me. It frees the mind, makes the imagination new, excites the blood pressure, so much that afterwards the pulse can be heard miles away. In my room, I became an adventurer. I was full of vitality, heart-beating, my soul weeping at Shakespeare’s characters as they chant and claim, growl, sing and preach, fall and die in silence, cry, fulminate in rage and fury, love with passion and sometimes hate even more. Some philosophize in others’ clothes. Some philosophize in their own trousers. While in quarantine, the characters of Shakespeare became real. They had always looked

22

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

so real to me. In this Shakespearean trip, I discovered that Finnish values are to be found in Shakespeare’s plays and poetry.

Before anything else, I would like to briefly present the Finnish values I am about to relate to Shakespeare. In his book Finland, cultural lone wolf, Richard D. Lewis tells me that there are 10 basic Finnish values: Sense of Separateness, Sisu, Honesty, Hatred of Debt, Luotettavuus or Reliability, Shyness and Modesty, Taciturnity, Directness, Realism, Common Sense. I caught three of them to illustrate my point.

First, Modesty, then Sisu, finally Taciturnity.

Well, modesty? This discussion will begin with Shakespeare’s Sonnets. In fact, a single verse of the Sonnets. As a reminder, there are 154 sonnets, each one has 14 verses, with some exception at the end of the sequence. These poems are written in iambic pentameter, which represents a particular rhythm with short and long syllables. For example, the easy-to-remember “To BE or NOT to BE”. Most of the sonnets follow this rhythmic pattern. Now – back to modesty. Shakespeare being one of the greatest writers, a verse from Sonnet 85 struck me: “I think good thoughts whilst other write good words”. At this point of the sequence, praising his love from Sonnet 1, the poet’s voice – who else but Shakespeare himself?

– becomes anxious at the idea that other poets are now writing about the object of his idolatry. Shakespeare starts to speak ill of his own poems and refers to his own thoughts as “dumb”, as if nothing more could be written by him. One may think that Shakespeare is writing with tongue in cheek. Is that real modesty, or base irony? Let us have a guess. In my opinion, after having composed so much beauty, the man shows nothing but candor. He questions his own ability to write. His rival poets might have been mighty ones. For that reason,

such adversity seems to create a sense of disquietude. Is Shakespeare showing humility when he compares himself to the other poets of his age? Even though he improves his poetry continually – his verses still sung 400 years after his death –, he faces dilemmas when he comes to be his own judge. I call it modesty.

Sisu? What about it? Let me present you shortly The Two Noble Kinsmen. Even better, I will first wear a Finnish value: Directness. After all, why have I done this treasure hunt, unless to reinforce my own integration to Finnish Lapland? I will show you that I am able to write in few words. As Richard D. Lewis claims that “Finns distrust verbosity”, let us change the tone.

Sisu ? In the play aforementioned, two knights from Thebes – Palamon and Arcite –, are imprisoned in a tower by the Duke of Athens – Theseus. They begin a friendship that will last a couple of minutes.

Trapped, they nonetheless have talks about many, many things in only one scene. When Arcite – empowered suddenly by all the Sisu available in the city of Athens, declares solemnly: “Let’s think this prison holy sanctuary”. Here Arcite modifies his point of view. From the state of being miserable brothers in arms cast in a dungeon with no hope, Arcite alters his perception of the prison in making it a safe place and a homely atmosphere for them both. His attitude is Sisu-like, incredible, resilient and quite beautiful. In a word, exemplary.

Taciturnity? Here we are. No more panache. In King Lear, Cordelia answers “Nothing” to her father.

He wants her to tell him how much she loves him, but she cannot tell.

Talking to herself, she says: “What shall Cordelia speak? Love, and be silent”. She loves, why Lear needs to be praised in words? Then she adds – a few seconds later, speaking aside again: “I am sure my love’s

/ More richer than my tongue”. Why then her father cries out in disbelief? For not speaking plainly her love for him, he discards her from his family, inheritance, every thing.

What a misunderstanding ! Lear doesn’t see that words, sometimes, are simply vain, futile, pointless?

When word fails, pictures are sails. I recommend the excellent Romeo + Juliet (1996), from the director Baz Luhrmann, with Claire Danes and Leonardo Dicaprio. It is a fairly modern adaptation of Shakespeare. Here swords are guns. The characters wear Hawaiian shirts and the scene is displayed in a contemporary American city.

You might even notice that there is a trendy elevator in the Capulet’s mansion. The tragic intensity and rapid pace of the action will keep you out of breath!

Now, if I kept your attention until these final lines, you must know the motive behind this little game of mine. To me, unraveling Finnish values in Shakespeare’s Works was a way to create a sense of belonging. In other words, to meet the Finns before I could. Self-captive, my quarantine lasted 336 hours. As I said, a life time experience. If one day you come across a man who mumbles in his beard – palely loitering on the world’s brink, it might be me reciting the golden verses of Shakespeare to the frozen winds.

Thus, this was the diary I never wrote. The diary that will never be but blank pages. A diary with brand new paper waiting on the left corner of my desk, leaving stories untold. Like Hamlet in his last breath I say...“the rest is silence”. � BIBLIOGR APHY

** Lewis, R. D. (2005). Finland, cultural lone wolf. Yarmouth (Me.): Intercultural Press. ** Shakespeare’s Works: Hamlet King Lear Romeo + Juliet (movie) Shakespeare’s Sonnets The Two Noble Kinsmen

ESSAY

T O ME, UN R AV ELING FINN ISH VA LU ES I N SHAKES PEA RE’S W ORKS WAS A WAY T O CREAT E A SENSE O F BELONGING.

23

24

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

MELKEIN AIKUINEN Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunta juhli 30-vuotis synttäreitään. Alex Pentinpuron leikkisässä tekstissä TTK potee ikäkriisiä.

TEKSTI ALEX PENTINPURO KUVITUS AINO HARMAINEN

T

AITEIDEN

TIE DEKUN TA

täytti tänä vuonna kolmekymmentä vuotta. Se on suuri ja hieno asia, sillä ihmisten mielestä pyöreät vuodet ovat aina juhlimisen arvoisia. Taiteiden tiedekunta ei harmiksi (tai ehkä onneksi) ole ihminen, vaan ihmisistä koostuva yksikkö. Joskus sitä voisi kutsua eräänlaiseksi perheeksikin.

Kun on monia ihmisiä yhdessä paketissa, voivat ajatukset ja mielipiteet tällaisista syntymäpäivistä olla monet. Etenkin silloin, kun ne osuvat omalle kohdalle. Ei ole siis vain

yhtä mieltä, joka edustaisi taiteiden tiedekunnan ajatuksia ja maailmaa.

Mutta mitä jos olisikin?

Kolmekymppiset. Tuo ilon ja murheen aihe. Kun katsot peilistä, katsovatko jatkuvasti ikääntyvät kasvot takaisin? No, ei ainakaan ihan hirveän vanhat, jos ulkokuori on muuttunut täysin reilu kymmenen vuotta sitten, vuonna 2006. Siitä on neljätoista vuotta. Tämän jälkeen lappilainen eri aineiden sisaruskunta on ollut kirjaimellisesti yhdessä. Hänkin osana muita YTK:n, KTK:n ja OTK:n muodostamassa tiiviissä perheessä.

Kuka on “hän”? Käytettäköön nimenä hänen nimikirjaimiaan, TTK. Taiteilija, jonka aikataulut saattavat olla muista hieman poikkeavat, mutta joka kuitenkin ilmestyy urheasti paikalle jossain vaiheessa tehdäkseen tarvittavat asiat. Hän on vielä nuori verrattuna muuhun perheeseensä, ja etenkin kaukasempiinkin

sukulaisiin tässä lähes kuolemattomien maailmassa. Ennen vuotta 2006 hän oli vielä erossa perheestään, mutta rakenteellisten muutosten jälkeen hän pääsi kotiin ja hänet otettiin avoimin sylin vastaan.

Pieni osa hänestä kuitenkin vielä matkaili muualla. Nämä osaset palasivat pikkuhiljaa ja koko perheestä tuli yhtenäisempi kuin koskaan ennen.

Vaikka hän viimein tunsi itsensä kokonaiseksi, herätti pyöreiden vuosien lähestyminen pienen kriisin sisällä. Oliko hän ehtinyt tehdä kaikki ne asiat, joita oli suunnitellut tekevänsä ennen synttäreitään?

Oliko hän vielä ollenkaan valmis tähän? Nytkö hän jo menettäisikin nuoruutensa? Ja minkä tähden, pelkän tylsän aikuisuudenko?

Hän oli kuullut monien ihmisten tehneen tavoitelistoja, joista he yrittäisivät sitten raksia kaikki

25

TTK 30

mahdolliset saavutukset ennen kolmekymppisiään. Ne kai antaisivat jonkinlaista konkreettisempaa varmuutta siitä, että nuoruus on oikeasti eletty täysillä loppuun. Eikö joitain asioita voisi säästää myöhemmälle iälle, ettei nuoruutta tarvitsisi elää kerralla? Hän ei ollut vielä varma mitä nuoruus edes tarkoitti.

Saavutuksia oli kyllä jo monenlaisia. Menestystä, kunniaa ja vakautta. Luovuuden kukoistusta ja edistämistä. Kaikenlaista kehitystä. Hänen sielunsisarustensakin menestys oli niin merkittävää, että siitä riitti hänellekin. Juuri ennen hänen synttäreitään suomalainen taide ja Tove Jansson saivat omat liputuksensa.

Ylpeiden aiheita oli kertynyt vaikka muillekin jakaa. Nämä eivät siltikään onnistuneet tekemään hänestä yhtään “aikuisempaa”, ainakaan jos se tarkoittaisi kuolemanvakavaa puurtajaa tai vanhaa käppänää. Mikään näistä ei vähentänyt hänen sisäisen lapsensa valtaa ja jos kolmekymppiset ovat ihmisen “kultaisia vuosia”, parhaimman mahdollisen tulisi olla vielä edessä.

TTK sai myös kokea, että hänen tekemillään asioilla ja saavutuksillaan oli oikeasti väliä, sekä hänelle itselleen että muille. Hän oli ollut vahva representaation puolestapuhuja ja heikomman puolustaja. Hänen ansiostaan muutkin saivat kokea, että heidän tekemillään asioilla on jotain merkitystä. Hän jatkuvasti kannusti muita eettiseen ja luontoystävälliseen toimintaan. Sen lisäksi hän oli mukana keksimässä uusia ja parempia ratkaisuja perinteiden rinnalle, sekä muistuttamassa etteivät tiede ja taide olleet niin kaukana toisistaan kuin mitä muualla saatettiin antaa ymmärtää.

TTK:n läheinen ystävä LYT oli myös tehnyt ikävuosiensa aikana paljon, ja kymmenen vuotta vanhempana täyttäisi tänä vuonna neljäkymmentä. Vuodet eivät olleet häntäkään hidastaneet, joten TTK:n mieli saisi levätä sen suhteen rauhassa. Perinteet ja ikä eivät tehneet menosta tahmeaa, vaan toimintakyky kukoisti. Vaikutus lappilaiseen

teatteritoimintaan oli suuri. Vaikka he eivät aina ihan suoranaisesti olleet verrattavissa, oli silti yhteinen taival kummallakin kannustimena hyvästä tulevaisuudesta. Olivathan he tehneet tiiviisti töitä yhdessä jo vuosia.

Mitä siis vielä piti miettiä ennen synttäreitä? Saavutuksia oli täyttämään useampia tavoitelistoja ja loput ehtisi tehdä vielä myöhemminkin. Tekemättömiä asioita ei tarvitsisi miettiä kun vuosia oli edessä enemmän kuin takana. Jäljelle jäi siis ajatus: nyt alkaa aikuisuus ja sisäisen lapsen kukistaminen. Olisi ilmeisesti aika vakavoittaa itsensä.

Sanonta “sujua kuin leikki” vaihtuisi lausahdukseen “edetä kuin eilisen deadline”. Poreilevat ja värikkäät hedelmäjuomat vaihtuisivat täysin tumman kitkerään kahviin, jota juotaisiin useita kannullisia kerralla. Iltaisin alkaisi väsyttää niin paljon, että olisi aika mennä nukkumaan seitsemältä, vain herätäkseen aamuviideltä kukonlauluun ja aamukahvin porinaan. Arjesta tulisi tylsää ja rutiininomaista.

Kaavoihin kangistuminen oli ajatus, joka saisi todennäköisesti useammankin taiteilijasielun hätkähtämään pelosta. Jos elämässä ei olisi enää mitään nuoruuden spontaaniutta, olisi todennäköisesti hankalampaa heijastaa sitä samaa yllättävyyttä ja intuition johdatusta taiteeseen. TTK:llekin tämä oli huolettava asia. Hän ei halunnut joutua vain yhdeksi rattaaksi suuressa

koneessa, joka etenisi kohti kohtaloa mikä ei tuottaisi hänen sielussaan minkäänlaista kipinää. Ei ilosta, ei jännityksestä, eikä myöskään enää joskus tarpeellisestakin pelosta. Aikuisen maailman stressi turruttaisi hänen kykynsä kokea ja luoda. Tämä ei voinut olla ainoa suunta elämälle.

TTK alkoi siis pohtimaan muita mahdollisuuksia tulevaisuudelle. Hän vertasi itseään tuttuihinsa, joiden olemassaolo oli pidemmällä kuin omansa. Hänellä oli nyt kaikki hyvin, joten ei kai kaikki voisi mitenkään muuttua yhdessä yössä?

Muidenkin muutokset tapahtuivat pikkuhiljaa, eivätkä ne näyttäneet hänen silmiinsä niin pelottavilta.

Hekin olivat selvinneet onnellisesti eteenpäin, joten ehkä hänen kolmekymppisensä eivät olisi tässä asiassa poikkeus muihin verrattuna. Ehkä hänen sisäistä lastaan ei tarvitsisi nujertaa, vaan sen voisikin antaa elää täysillä, ottaen samalla itse täyden vastuun sen tekemisistä. Kaikista ylpeyden aiheista ja muistakin. Onhan se tärkeä osa juurikin häntä itseään. Sisäisen lapsen ei tällöin tarvitsisikaan olla osa menneisyyttä, vaan se voisi elää rinnakkaiseloa nykypäivän aikuisen kanssa. Luovuus ja vakavuus pystyisivät sittenkin ehkä elämään käsi kädessä, tai ainakin samassa rakennuksessa. Kahvinkin voisi makeuttaa sokerilla aina silloin kun siltä tuntuu, ja limonadikin voisi olla “oikeiden aikuisten” juoma. �

26

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

Christopher Nolan; Tenet (Warner Bros. Pictures, 2020)

NOLANIN KAKSITERÄINEN MIEKKA

O

H J A A J A C H R I S T O P H E R N O L A N I N uusi elokuva Tenet (2020) on yksi harvoja Hollywood-elokuvia, joka on saanut laajan maailmanlaajuisen teatterilevityksen koronapandemian aikana. Koronan aiheuttamat ongelmat ovat iskeneet rajusti myös Hollywoodin koneistoon. Tuotantoja on keskeytetty ja lopetettu. Valmiiden elokuvien julkaisupäiviä on siirretty eteenpäin. Elokuvateatterit ovat pahoissa ongelmissa, sillä niillä ei ole elokuvia joita esittää ja asiakasmäärät ovat romahtaneet. Tenetiä kohtaan on ladattu poikkeuksellisen paljon kaupallisia odotuksia. Elokuvan menestys olisi tekohengitystä Hollywoodille; toiveikas merkki siitä, että elokuvateollisuus nousee pikkuhiljaa takaisin jaloilleen.

Vaikka Tenet on saanut lisähuomiota vallitsevan tilanteen takia, olisi se saanut runsaasti huomiota myös ”normaaleina” aikoina ohjaajansa takia. Chirstophet Nolanin uusi elokuva on aina eräänlainen merkkitapaus, elokuva joka monen on ”pakko” nähdä elokuvateatterissa.

Nyky-Hollywoodin tuotantokoneistossa dominoivat massiiviset tietokone-efektispektaakkelit, jotka usein pohjautuvat supersankarisarjakuviin ja ovat osa laajempaa elokuvasarjaa. Jos lähdemateriaali ei ole sarjakuva, se on usein, kirja, animaatio, lelusarja, videopeli tai aiemmin ilmestynyt elokuva josta tehdään uusi sovitus modernille yleisölle. Studiot karttavat taiteellisia riskejä ja ovat pelokkaita rahoittamaan alkuperäisiin ideoihin perustuvia käsikirjoituksia. Olemassa olevaan lähdemateriaaliin pohjautuvilla elokuvilla on studioiden näkökulmasta pienempi riski kaupalliseen epäonnistumiseen. Jos suuri yleisö on käynyt katsomassa 20 Marvel-elokuvaa, he todennäköisesti menevät katsomaan myös seuraavat elokuvasarjan elokuvat.

Harvalla Hollywood-ohjaajalla on oikeus oman elokuvansa lopulliseen leikkausversioon.

Christopher Nolan on yksi harvoja poikkeuksia sääntöön. Nolan on Warner Bros. Picturesin ”kultapoika”, harvinaisessa asemassa oleva ohjaaja, jonka elokuvat ovat niin suuren yleisön kuin kriitikoiden suosiossa. Nolan on myös vannoutunut elokuvateatterikokemuksen puolestapuhuja, joka haluaa että hänen elokuviaan katsotaan isolta kankaalta kotisohvan sijaan.

Nolania on kutsuttu blockbuster-auteuriksi lukuisissa haastatteluissa, elokuva-arvioissa ja kirjoissa. Hän on taiteilija joka tekee tinkimättömästi studiojärjestelmän sisällä oman näköisiä elokuvia, joiden budjetit ovat valtavia. Tenetin tuotantobudjetti oli 200 miljoonaa dollaria,

eikä summa sisällä markkinointikuluja. Vertailuksi budjetti on samansuuruinen kuin kilpailevan elokuvastudio Disneyn Mulan -elokuvassa (2020).

Temaattisesti Nolania kiinnostaa käsikirjoittajana ja ohjaajana ennen kaikkea aika. Ajan lisäksi Nolania kiehtoo elokuvan rakenne ja sen manipulointi. Läpimurtoelokuva Memento käsitteli muistin ja muistojen epäluotettavuutta. Inceptionissa Nolan pohdiskeli unien ja ajan suhdetta, kun taas Interstellarissa oli kyse ajan suhteellisuudesta. Dunkirkissa kolme ajallisesti eri pituista ja eri aikaan tapahtuvaa tapahtumaa nivoutuivat saumattomasti yhteen elokuvan avainkohdissa. Elokuva on otollinen taidemuoto ajan käsittelylle, sillä leikkaaminen mahdollistaa erilaisten aikatasojen käytön ja ajan kronologia voidaan rikkoa. Esimerkiksi Mementossa päähenkilö Teddyn perspektiivistä käänteisessä järjestyksessä kerrotut subjektiiviset kohtaukset limittyvät yhteen lineaarisesti ”oikein päin” esitettyjen objektiivisten kohtauksien kanssa.

Elokuva on uniikki ennen kaikkea omaperäisen rakenteensa ansiosta.

James Bond -faniksi tunnustautuneen Nolanin Tenet on hänen versionsa toimintavakoilutrilleristä, jossa varjoissa operoivat agentit seikkailevat ympäri maailmaa maailmanlopun estääkseen. Salaliittoja on kaikkialla. Katsojat tai edes hahmot eivät ole varmoja kuka huijaa ja ketä.

Genren muista teoksista Tenet erottuu kerronnallisen konseptinsa avulla. Tulevaisuudessa on keksitty teknologia jolla voidaan ”kääntää” entropia, termodynamiikan toinen sääntö. Esineet tai ihmiset voivat matkata ajassa taaksepäin, koska niiden entropia on käänteinen. Aseesta ammuttu luoti vetäytyykin takaisin aseeseen.

Räjähdys ei tuota lämpöä vaan kylmyyttä. Ei tarvitse olla fysiikan tohtori tajutakseen että Tenetin tiede on melko hataralla pohjalla. Mitä enemmän inversiota alkaa ajatella, sitä enemmän loogisia aukkoja siitä löytyy. Mutta Tenet ei pyrikään realismiin, vaan inversio on ennen kaikkea elokuvakerronnan työkalu, joka mahdollistaa omaperäisen tarinarakenteen, sekä hienoja ennennäkemättömiä toimintakohtauksia. Jopa elokuvan hahmot puhuvat muutamaan otteeseen siitä, että inversio-asiaa ei kannata miettiä liikaa.

Inversio ei tunnu niin saumattomasti Tenetin sisäiseen maailman sujahtavalta konseptilta, kuin esimerkiksi Inceptionin sisäkkäiset unitasot ja uniin tunkeutumisen mahdollistava laite.

Tenetin inversio tuntuu väkisin mietityltä tempulta, siltä että Nolan on halunnut toistamiseen

27

kehittää omaperäisen kerronnallisen idean joka erottaa hänet joukosta. Inversio-konseptin monimutkaisuuden takia elokuva joutuu selittämään ja pohjustamaan katsojalle valtavasti asioita, ennen kuin sitä voidaan elokuvassa tehokkaasti hyödyntää. Elokuvakäsikirjoittamisen toistelluimpia fraaseja on: ”näytä, älä kerro”.

Se ei päde Tenetiin. Elokuvan erinomaisen alun, intensiivisen teatteritoimintakohtauksen jälkeen Tenet ottaa selittelevän moodin. John David Washingtonin näyttelemä entinen CIA-agentti, elokuvan päähenkilö rekrytoidaan mysteeriseen Tenet-organisaation. Kirjaimellisesti vain The Protagonistiksi nimetty päähenkilö matkustaa maasta toiseen johtolankojen perässä. Elokuvan alkupuoliskon kohtauksissa The Protagonistille selitetään asioita, olipa sitten kyse salaperäisestä Tenet-organisaatiosta tai ajan inversiosta.

Jos The Protagonistille ei selitetä, hän itse selittää asioita jollekin toiselle hahmolle. Elokuvan henkilöhahmot puhuvat ja selittävät toistuvasti dialogin kautta myös sellaisia asioita, joita olisi mahdollista kommunikoida visuaalisesti tai äänen avulla. Melkein kaikissa valtavirtaelokuvissa on jonkin verran hahmojen ja maailman ”sääntöjen” esittelyä sekä pohjustamista eli ekspositiota. Tenetissä ekspositiota on hyvin paljon.

Elokuvan jatkuva tarve selittää itseään on ärsyttävä ja viestii luottamuksen puutteesta yleisöön. Esimerkiksi tapa jolla Inception pohjustaa katsojalle maailmansa sisäisen logiikan on Tenetiä hienovaraisemmin ja sujuvammin toteutettu.

Tenetin ekspositiokohtaukset ovat parhaimmillaan funktionaalisia, mutta eivät missään vaiheessa erityisen kiinnostavia. Pahimmillaan ne ovat lähes myötähäpeää aiheuttavia. Hyvin kirjoitettu ekspositio on huomamaatonta, sellaista että katsoja ei edes tajua että hänelle syötetään informaatiota. Tenetin ekspositio ei peittele olemassaoloaan. Informaatiota täyteen ahdetut kohtaukset ovat myös leikattu intensiiviseen tahtiin. Syntyy ajatus, että Nolanilla on koko ajan kiire yhdestä selityskohtauksesta seuraavaan. Ehkä kyse on myös siitä, että jos katsojalle annetaan liikaa aikaa hengähtää, hän alkaa miettiä koko tarinan logiikkaa – tai sen puutetta.

Nolania on usein syytetty tunnekylmyydestä. Häntä pidetään ohjaajana joka on kiinnostunut enemmän älyllisistä asioista kuin tunteista. Monet Nolanin elokuvien hahmoista, erityisesti päähenkilöt ovatkin usein pakkomielteisen määrätietoisia, omat tunteensa tiukasti tukahduttavia miehiä suorittamassa jotakin haastavaa

“EHKÄ K YSE ON M YÖ S S I I TÄ, E T TÄ JO S KAT S OJA L LE A NN E TAA N LIIKAA A IKAA HENGÄH TÄÄ, HÄ N A LKAA MI ET T IÄ KOKO TAR I NA N LOGI IKKAA – TA I SEN P U U T ET TA.”

ELOKUVA

tehtävää. Tenetin The Protagonist ei eroa tästä traditiosta, mutta vakoiluelokuvagenren elokuvassa on täysin loogista, että agenttihahmo pitää tunteensa kurissa ja ylläpitää kulissia. Koska Tenetissä tavoitteena on pelastaa maailma, ovat panokset niin korkeat, että The Protagonistiin on vaikea samaistua. Tenetin hahmot vaikuttavat monissa kohtauksissa enemmän puhuvilta ideoilta ja konsepteilta kuin kolmiulotteisilta henkilöhahmoilta.

Tenet pääsee kunnolla oikeuksiinsa noin sen puolivälistä eteenpäin, kun inversio-konseptia aletaan hyödyntämään täysiverisesti. Erityisesti käänteinen takaa-ajokohtaus Tallinnan moottoritiellä on upeasti toteutettu. Nolan on vannoutunut reaalilavasteiden ja tehosteiden puolestapuhuja, eikä Tenet ole poikkeus. Kaikki stuntit on pyritty tekemään oikeilla ajoneuvoilla, oikeissa lokaatioissa, minkä takia toimintakohtaukset tuntuvat aidoilta ja riskit todellisilta. Nolanin elokuvissa on korkealentoisista ideoistaan huolimatta aina vahva fyysisyyden tuntu. Niiden maailma ei tunnu muoviselta ja epäuskottavalta. Tenet on mielenkiintoinen elokuva koska se peilaa samanaikaisesti ohjaajansa vahvuuksia ja heikkouksia. Ajan ja tarinan rakenteen käsittely on Nolanin bravuureja. Parhaimmillaan Tenet saakin pään pyörälle juonen käänteillään ja mysteereillään. Huikeat toimintakohtaukset ovat tehty kameran edessä ”oikeasti”, reaalitehosteita hyödyntäen ja tietokone-efektit ovat minimissä.

Nolania on syytetty aiempienkin elokuvien kohdalla liiallisesta ekspositiosta, mutta Tenetin informaatiotulva on omaa luokkaansa. Monet henkilöhahmoista jäävät tunnetasolla etäisiksi ja heidän motivaationsa yksiulotteisiksi. Dialogi on paikoitellen kankeaa. Tenetin alkupuoliskolla Clémence Poésyn näyttelemä tutkijahahmo Barbara sanoo että inversiota ei kannata yrittää ymmärtää, vaan tuntea se. Haluaako Christopher Nolan että katsoja ymmärtää Tenetin, vai, että katsojai reagoi siihen mieluummin tunnetasolla?

Kunnianhimoinen Nolan haluaa aina tarjota katsojalle elokuvan joka pääsee oikeuksiinsa elokuvateatterissa. Sitä Tenet ehdottomasti on. Puutteistaan huolimatta se on kiinnostava elokuva jonka on tehnyt ohjaaja jolla on selkeä, omaperäinen visio. Se ei ole vain sieluton markkinatestattu tuote, toisin kuin monet muut modernit Hollywood-elokuvat. � TEKSTI NICO SALIN

28

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

JOUSTAVAA TETRISTÄ Viimeistään yliopistossa kalenterin käyttö tulee opiskelijalle hyödylliseksi ja tutuksi.

Ilman opintosuunnitelman tekemistä, luento- ja tenttiaikojen sekä omatoimisen opiskelun aikatauluttamista tavoitteet eivät toteudu; opintojen ohessa on hyvä osata aikatauluttaa, mutta turhan tiukka ei kannata olla.

TEKSTI ELISA PATOKOSKI • KUVITUS HELMI HAKURI

T

EK NOLOGIST EN, A JANHA L-

auttavien ja ohjaavien sovellusten, kuten Tuudo, Google-kalenteri tai puhelimen kalenteri lisäksi opiskelijat käyttävät yhä edelleen perinteistä, paperista kalenteria. Monesta aikataulujen sumpliminen on selkeämpää, kun menoja saa jäsennellä suoraan paperille. ”Aikataulun suunnitteluun menee toki aikaa, mutta se helpottaa arkea ja muodostuu rutiiniksi”, kuvailee politiikkatieteiden ja sosiologian opiskelija Jenna Nylund.

Kalenteri koetaan usein paitsi konkreettisena, käsin kosketeltavana elementtinä, myös visuaalisena ennakkokatsauksena ja muistin virkistäjänä. Nylund kertoo käyttävänsä värikoodausta nähdäkseen helposti, mitä tuleva viikko sisältää.

“En välttämättä spesifisti muista tekstiä, mutta muistan värit.” Jokaisella aihepiirillä on oma väri: askareet keltaisella, koulu sinisellä, hyvinvointi pinkillä.

Ajanhallinnan tärkeys korostuu erityisesti niillä opiskelijoilla, joilla on opiskelun lisäksi muitakin velvollisuuksia. ”Näen aikatauluttamisen kiehtovana Tetriksen kaltaisena pelinä, jota seuraa hyvä fiilis siitä, että aikataulu näyttää toimivan”, kertoo Sanna Kekki, joka yhdistää L IN TA A

opiskelun, pikkulapsiarjen ja työn.

“Palapeli valmistuu, ja pelirata toimii.”

Opiskelijat painottavat vapaaajan sekä aikataulun joustavuuden tärkeyttä. Vapaa-aika tasapainottaa opiskelun täyteistä arkea ja auttaa jaksamaan. On myös huomattavasti helpompaa saada kaikki tarvittavat työt tehdyksi, kun aikataulut eivät ole millintarkkoja. ”Opiskelu ei aina suju tasaiseen

”NÄEN A IKATAULU T TAMI S EN KIEHT OVA NA T E T R IKS EN KA LTAI S ENA PELI NÄ, JO TA S EU RAA H Y VÄ FII LI S S I I TÄ, E T TÄ A IKATAULU NÄY T TÄ Ä T OIMIVA N” – S A N NA K EKK I

tahtiin, toisina päivinä saa enemmän aikaan kuin toisina”, kuvailee mediakasvatusta opiskeleva Heidi Isotalo. Myös jousto yliopiston taholta auttaa aikatauluttamisessa.

Jos opinnoissa vaikkapa ilmaantuu päällekkäisyyksiä, on mahdollista sopia suorittamisesta niin, että ne mahtuvat omaan kalenteriin.

Deadlinet luovat tekemiselle pakottavat kehykset, joiden sisälle palikat on saatava mahtumaan.

Koronapandemia on lisännyt etäopiskelua, jossa itsensä johtaminen korostuu, kun aikataulua eivät ohjaa ja rytmitä sovitut menot.

Tämä voi tuottaa ongelmia tehtävien kasaantuessa, jos opiskelija ei ole varannut kalenteriinsa aikaa ja pitänyt siitä kiinni. Toisaalta etäily jättää vapauden suorittaa opintoja muista tekijöistä riippumatta. ”Etäily helpottaa aikataulutusta, sillä luentoja voi katsoa milloin vain jäkitallenteena”, summaa politiikkatieteitä ja sosiologiaa opiskeleva Pekka Nikumatti.

Aikatauluttamista oppii opiskelun edetessä ja muusta elämästä, ja eri lähteistä saatuja vinkkejä hyödynnetään kaikilla elämänalueilla. Ajanhallintaa sivutaan ja käsitellään usein kurssien aikana ja etenkin alussa, kun tulevaa työmäärää kuvataan. Kasvatustieteiden opiskelija Sanna Kekki kertoo ajanhallintaa painotetun tuleville opettajille muun muassa Retkeily ja seikkailu koulussa -kurssilla, koska itse työssä nopea toiminta tulee korostumaan. Yleisiä virheitä kalenteroinnissa ovat liian tiukka aikataulu tai vapaa-ajan puute, jotka yleensä kostautuvat. ”Jos en pääse harrastamaan liikuntaa tasaisin väliajoin, en saa opiskeluakaan sujumaan”, toteaa Pekka Nikumatti. �

de ad lin e

yĂ–k

Tentt

i!

u k k uja

Vapaa Tentt

i!

ten

ttire

tki

u

ua el tt

nila a k

bu jo

du

mah tav aa

adua e gr - te hua m e e - te kkua e ka - te tkua e so a - te radu g e a - te melu e e -t ajua h e - te adua e gr - te

t

so

a ikk a np o au

kultainen vapaa-aika

aikataulusaari

30

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 3/2020

3000 EURON SIJOITUSMOKA TEKSTI JUUSO SIEVÄNEN • KUVA SARIINA VIERIMAA

sijoittamisesta? Rahaa ja ylimielisyyttä vuotavat pukumiehet, jotka ovat kuin suoraan Wolf of Wall Streetistä ja jotka nauraen potkivat köyhiä jaloistaan. Sijoittamiseen liittyy monia stereotypioita ja väärinkäsityksiä.

Osa niistä pitävät enemmän ja toiset vähemmän kutinsa. Kaikki niistä kuitenkin nivoutuvat yhteen asiaan: aika. Se joka ei ole ikinä sijoittanut eikä ole muutoinkaan tietoinen koko alasta ajattelee yleensä kolmea asiaa: sijoittaminen on vaikeaa ja se vaatii rahaa ja aikaa. Ammuskelaan näistä kaikki nyt alas.

Sijoittamisessa ei ole muuta vaikeaa kuin se, että saa itsensä aloittamaan. Uuden asian opetteleminen vie toki aikaa, jottei se olisi enää vaikeaa. Silti ihmisestä saa uskottavan sijoittajan helpommin kuin uskottavan kitaristin. Tiedän kokemuksesta. Siksi myin kitaran ja sijoitin rahat. Toki jos haluaa olla oikeaoppinen osakepoimija, haastetta saa, kun keskitytään sijoituskohteiden seurantaan ja analysointiin. Mutta nyt puhun rahastosijoittamisesta. Se on helppoa.

Rahaa investointi kysyy myös.

Rahastosijoittamisen vaatima hillo ei ole kuitenkaan niin suuri kuin luulisi. Pienemmillään tarvitset vain 15 euroa, mieluiten kerran kuussa.

Toki jos elät tiukoilla, sijoittaminen ei ole sinulle. Ihmisen pitää sijoittaa vain se, mikä hänellä on varaa menettää. Kannattaa kuitenkin katsoa omat menot läpi. Silloin saattaa yllättyä mihin kaikkeen ei-tärkeään rahaa menee. Eli jos pystyt ottamaan tililtäsi 15€ kerran kuussa etkä huomaa sen poissaoloa, M I TÄ T U L E E M I E L E E N

taloutesi voi hyvin kestää sijoittamisen. Vielä sellainen, että mieti käytätkö tuon kolme femmaa johonkin mikä tuottaa vain hetken mielihyvän vai mikä voisi ajan kanssa oikeasti tuottaa jotain.

Sijoittaminen vaatii myös aikaa, mutta ei niin kuin vaikka liikunta.

Joudut taistelemaan itsesi kanssa joka kerta, että viitsitkö lähteä salille. Ulkona sataa, tekosyy ja tekosyy. Sijoittaminen edellyttää perusasioiden osaamista, mitkä saa haltuun viikossa. Tämän jälkeen avaat arvo-osuustilin, johon menee 15 minuuttia. Etsit sopivan rahaston mihin sijoitat, automatisoit koko setin ja unohdat kaiken. Tätä kutsutaan osta ja unohda -sijoitusstrategiaksi. Mutta kun puhutaan sijoittamisen vaatimasta ajasta isossa kuvassa, niin touhu vie aikaa.

Paljon! Kymmeniä vuosia. Ei sinun aikaasi, vaan yleisesti. Tämä johtuu korkoa korolle - ilmiöstä, jossa nimenomaan aika on ystävä, ei rahan määrä. Tämän ilmiön avulla raha kasvaa ajan kanssa kuin lumipallo. Ja siitä tässä onkin kysymys!

Ihminen saa sijoittamiseen liittyvät oivallukset yleensä siinä iässä, että katuu sitä, ettei aloittanut aiemmin vaikka olisi voinut. Itse olen 28-vuotias ja murjotan, etten ajatellut sijoittamista 10 vuotta aiemmin. Menetin nimittäin tuossa ajassa arviolta 3000 euroa.

Yleinen ajatus on, ettei raha tuo onnea. Mutta se tuo varmuutta ja vapautta. On oma asia, tekevätkö ne onnelliseksi. Kun ihmisellä on rahaa, ei tarvitse itkeä, kun tulee iso ja yllättävä meno ja eikä sitten ole varaa kuin pakollisiin kuluihin, jos niihinkään. Lisäksi jos olet tyhmässä työpaikassa, on kiva, kun on louvoo ja voit haistattaa pomolle samalla, kun alat etsiä uutta duunia. Esimerkki: näyttelijä Humphrey Bogartilla oli oma Fuck you -rahasto, jonka avulla hän eli, kun tarjolla oli vain huonoja castingeja. Eli jos on paalua, niin ei sitä tarvitse hävetä. Ja jos ei ole, ei ole häpeä alkaa hankkia sitä lisää. � Kirjoittaja on AVM, jolla on OY, ETF ja EDS.

31

AINEJÄRJESTÖ

M I T Ä P I T Ä I S I A J A T E L L A , kun epänormaali on uusi normaali? Katsaus Artiklan vuoteen poikkeuksien poikkeusten keskiössä.

Sanotaan, että jokainen ainejärjestövuosi on hieman erilainen, eräänlainen vuoristorata, minkä nousut ja laskut ovat aina uudenlaisia. Huhhuh miten totta tämä onkaan tänä vuonna! Yhtä poikkeuksellista vuotta ei ole Artiklan, kuten monen muunkaan järjestön, historiassa nähty.

Kun Kiinassa jo kamppailtiin uudenlaisen virustyypin kanssa, järjestettiin meillä Artiklassa vielä normaalisti tapahtumia ja toiminta rullasi eteenpäin kuin rasvattu koneisto. Kaamosluennot pidettiin menestyksekkäästi ja Poronkusemakin otti suuria kehitysaskeleita ja vuoden 2021 Poronkuseman 30-juhlavuosi sai hyvän pohjan.

Sitten torstaina 12.3. kaikki kääntyi päälaelleen. Artiklan vuosikellossa ei ollut päästy kovin pitkälle, kun se jo tyhjeni kevään osalta totaalisesti. Opiskelijat pääosin palasivat kotipaikkakunnilleen ja etäyhteyden aikakausi alkoi.

Hallitus jatkoi työskentelyään ja peruutusten merkityksen pohtimista pitkin kevättä. Valmennuskurssit järjestettiin onnistuneesti ja lopulta Saippuahallituksemme pääsi myös kesälomille.

Kesällä ei kuitenkaan juonenkäänteiltä säästytty, kun aloituspaikkoja tiedekuntaamme lisättiin roimasti. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki aloittaville opiskelijoille tarkasti mitoitettu sisältö tuli suunnitella uudestaan. Sopivasti, kun uudet suunnitelmat oli tehty, tapahtui valintakokeiden tarkastusprosessissa virhe ja aloituspaikat kasvoivat jälleen. Ratkaisu oli ehdottomasti oikea. Pääsimme jälleen järjestelemään aloittaville opiskelijoille suunnattua sisältöä uudestaan.

Loppukesästä polttavimpia kysymyksiä olivat alkusyksyn tapahtumien kohtalo ja uusien opiskelijoiden integroituminen Rovaniemelle ja opiskelijayhteisöön. Näitä asioita palloteltiin todella paljon ja näin jälkeenpäin tarkasteltuna taisimme päätyä hallituksen kanssa oikeanlaisiin

AINEJÄRJESTÖ

EPÄNORMAALI ON UUSI NORMAALI ratkaisuihin, sillä alkusyksyn tapahtumien perinteinen henki säilyi samanlaisena kuin ennenkin – vaikka tapahtumat olivat paikoittain huomattavasti erilaisia – sekä uudet opiskelijat näyttivät integroituvan hyvin yhteisöömme, Rovaniemelle, Lapin yliopiston yliopistoelämään ja niin edelleen!

Loppusyksylle on luvassa vielä kaikennäköistä ohjelmaa, vaikkakin vuosikellomme helmi, vuosijuhlat, jouduttiin valitettavasti perumaan.

Sanotaan, että jokainen vuosi ainejärjestössä on hieman erilainen, eräänlainen vuoristorata, minkä nousut ja laskut ovat aina uudenlaisia.

Tänä vuonna tuo vuoristorata pistettiin remonttiin, kun käsityksemme normaalista kyseenalaistettiin. Vaikka tämä aiheuttaa epävarmuutta ja jaksottaista epämukavuutta, on asiasta kuitenkin syytä löytää hopeareunus, sillä muuttuminen ja epämukavuusalueella operoiminen kasvattaa meitä ihmisinä. Lainatakseni Winston Churchilliä, ”to improve is to change; to be perfect is to change often”. � SOHRAB KÄNKÄNEN Artikla ry:n hallituksen puheenjohtaja 2020

K IJ

ÖITÄ

TTAMAAN JA N, KUVI KUV KIRJOITTAMAA AAM A

LAPIN_YLIOPPILASLEHTI

LAPIN YLIOPPILASLEHTI

AN. A VUSTAJATAPAAMISISTA

D TIE

OT

WWW.LAPINYLIOPPILASLEHTI.FI

VÄINÖ SIREN

TE

ET

UU

A

AA

II

NS O SI

ETS

A IASS AALISESSA MED

.

LAPIN YLIOPPILASLEHTI SI