Lapin ylioppilaslehti 2/2021 by lapinylioppilaslehti

LAPIN YLIOPPI LASLEHT I

TODISTUSVALINTAUUDISTUS

KORONAFUKSIN VUOSI

2 / 202 1

AUTOMAATIOJÄSENYYS

PÄÄKIRJOITUS

MIKSI LUKEA LAPIN YLIOPPILASLEHTEÄ? ääntään esiin. Kuten aiemmin sanottu, lehteä ei olisi ilman avustajia, jotka kirjoittavat, kuvaavat ja kuvittavat lehteen ja tekevät siitä oman näköisensä. Ylioppilaslehtiä on aina tehty suurella sydämellä, nuorilta nuorille. Esseessään Sara Kalajanniska tuo esille kokemuksiaan opintojen aloittamisesta koronan keskellä, alkaen sivulta 12. 2. Yksi ylioppilaskunnan tärkeimmistä tehtävistä on valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Lapin ylioppilaslehti käsittelee monipuolisesti opiskelijoita koskettavia yhteiskunnallisia aiheita ja pitää yllä tärkeää keskustelukulttuuria. Maria Paldaniuksen automaatiojäsenyyttä käsittelevä artikkeli sivuilla 24–27. 3. Ylioppilaslehti toimii ylioppilaskunnan vaikuttamiskanavana sekä sisäisesti että ulkoisesti. LYYn yhteistyö- sekä vaikuttamiskanavana lehdellä on oma potentiaalinsa. Tässä lehdessä on mukana LYYn kuntavaaliliite, joka löytyy sivuilta 15–20. Kurkkaa, miten LYY on pyrkinyt vaikuttamaan saadakseen

Rovaniemestä juuri sinulle paremman opiskelukaupungin! 4. Ylioppilaskunnan omana itsenäisenä mediana ylioppilaslehti tiedottaa ylioppilaskunnan ja yliopiston toiminnasta mutta pystyy myös tarkastelemaan niitä tarvittaessa kriittisesti. Riippumaton media on lopulta arvovalinta, joka puhuu sivistyksen, läpinäkyvyyden ja toimijuuden puolesta. Juttu LYYn strategian kehittämisestä sivulla 6. 5. Useat lehden kyselyyn vastanneista kertoivat lukevansa lehteä myös jo sen visuaalisuuden takia. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijoiden kädenjälki näkyy lehdessä ja lehden visuaalinen ilme on ollut tasaisen korkealaatuinen. Lehdellä on myös viihdearvonsa. Marjo Hiilivirran sarjakuvaa voit ihastella sivulla 22. Mikä on sinun syysi lukea Lapin ylioppilaslehteä? � ELLI ALASAARI Lapin ylioppilaslehden graafikko

ELLI ALASAARI

S E , E T T Ä P I T E L E T käsissäsi tätä lehteä, ei ole aivan täysi itsestäänselvyys. Uuden päätoimittajan rekryn ollessa vielä alkuvuodesta auki LY 2/21 toteutettiin lehden graafikon ja innokkaiden avustajien voimin. Iso kiitos siis avustajille, ilman teitä ei olisi lehteäkään! Muutoksen tuulet puhaltavat voimakkaasti, sillä toimittajakunnan vaihtumisen lisäksi lehden tulevaisuus on pohdinnan alla: Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on asettanut koollepantavaksi lehtityöryhmän, joka kartoittaa lehden nykytilannetta sekä pohtii lehden formaattia eli toteutustapaa. Nykyisellä formaatillaan lehti kuitenkin jatkuu vuoden 2021 loppuun saakka. Lapin ylioppilaslehti selvästi puhututtaa ja herättää tunteita, sillä ylioppilaskunnan toteuttamaan jäsenkyselyyn lehdestä tuli yli 250 vastausta. Aika-ajoin on hyvä kerrata ne syyt, miksi ylioppilaslehteä tehdään ja miksi sitä kannattaa myös lukea. Tässä tiivistettynä niistä viisi: 1. Ylioppilaslehti antaa opiskelijoille mahdollisuuden tuoda omaa

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

LYYN JÄSENKYSELYN TULOKSET 6–7

GRAAFIKKO Elli Alasaari graafikko@lyy.fi KANSI Aleksi Soukka @alexandros.eirikr

JÄ

LYYN KUNTAVAALILIITE 15–20

AKATEEMISEN KIELIMUURIN HARJALLA 23

IKUISUUSAIHE AUTOMAATIOJÄSENYYS 24–27

HYVINVOINTIA TAITEEN KEINOIN 28–29

VAPAAEHTOINEN MAANPUOLUSTUSTOIMINTA 30

”KONSEPTINA AUTOMAATIOJÄSENYYS ON MONILLE OPISKELIJOILLE UUSI ASIA. YLIOPISTOON TULLESSAAN OPISKELIJASTA TULEE AUTOMAATTISESTI OSA TIEDEYHTEISÖÄ JA SITÄ MYÖTÄ HÄN OSALLISTUU MYÖS YLIOPISTON PÄÄTÖKSENTEKOON.” S.25

PÄÄTOIMITTAJA paatoimittaja@lyy.fi

YHDESSÄ YKSIN -ESSEE 12–14

TODISTUSVALINTAUUDISTUS 8–11

HELMI HAKURI

MAINOSMYYNTI Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi puh. 050 514 5171 PAINO i-print Seinäjoki PAINOS 2000 kpl

RISTI VAI NELIÖ -KOLUMNI 31

KUSTANTAJA Lapin yliopiston ylioppilaskunta Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 044 787 5670 YHTEYSTIEDOT puh. 045 1109 293 paatoimittaja@lyy.fi @lapin_ylioppilaslehti

TEKIJÄT Hanna-Mari Räsänen Judit Ginzboorg Sara Kalajanniska Marjo Hiilivirta Juuso Sievänen Noora Kotajärvi Maria Paldanius Maria Tuunanen Marjaana Sivonen Janne-Matti Lamminen Helmi Hakuri Miika Alajääskö Niilo Helander

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

PUHEENJOHTAJALTA

KEVÄT, KULJIN YLIOPISTONKADUN LAITAA

K E V Ä T O N lempivuodenaikani. Ei niinkään siksi, että pitäisin erityisemmin hiihtämisestä, tahi siksi, että kaipaisin loskaa kaduille määräänsä enempää. Kesää kohti mentäessä on hyvällä tavalla kiire, muutoksen tuulia ilmassa. Toki silloin on myös vappu (Throwbackwappu, ole siellä tai ole neliö) ja ennen kaikkea, kesä on vasta edessäpäin. Voi juku, minähän hymyilen. Keväisin järjestetään LYYn opiskelijatuutorihaku, ja tänä vuonna hakijoita oli ennätysmäärä lähes jokaisessa tiedekunnassa. Tämä kertoo siitä, että meillä opiskelijoilla tarve uusiin kokemuksiin ja ihmissuhteisiin on yhä entisensä. Toivottavasti koronaluvut pysyvät laskusuunnassa ja syksyllä nähdään, niin tuutorien kuin muidenkin opiskelijoiden kanssa.

Koneeni avattua kuitenkin webinaarit soi ja etätapahtumat pauhaa. Opiskelijakulttuuria on pystytty pitämään innovaatiota puhkuvin keinoin elossa. Mietin kuitenkin, että kulttuurinmuutos opiskelijatapahtumissa voisi olla osuva juuri tähän saumaan. Muutos, joka on myös hyväksi. Sitsilaulujen häröt lisäsäkeistöt – ovatko ne uhka vai mahdollisuus? On koronan aikana löytynyt joitain uusiakin puolia. Et voi olla myöntämättä, että kotoilu on myös jollain tapaa hip and cool. Tai minä ainakin olen löytänyt uusia juttuja, tekaisinpa parsarisoton ja kokeilin hapanjuurileipää. Lisäksi kuuminta hottia on nyt itsensä johtaminen, hyvinvointi ja armollisuus itselle kaikilla elämän osa-alueilla. Kaikesta tästäkin voi tehdä toki suorittamista, itsensä vertailu muihin toimii kätevänä vauhdittajana uupumuksen tiellä.

No, tämä oli sarkasmia. Ja älkää ymmärtäkö väärin, en halua alkaa etsimään pandemiatilanteen aiheuttamia positiivisia asioita, kyllähän syliin kaatunut minttukaakao hetken lämmittää. Lämmitin sen kattilassa, tiedättehän. Varovainen kurkkaus tulevaan voisi olla kuitenkin paikallaan, sillä kevätauringon valo näkyy tunnelin päästä. Kirkkaana ja lämpimänä. Hymyilen vieläkin. � ELINA KUULA Hallituksen puheenjohtaja

LYY

SUIHKIVAA SOPOA JA KUUMAA KOPOA

EDUNVALVONTA ON KUIN SUKKULAVIESTI E D U N V A LV O N T A O N S I I N Ä mielessä jännä laji, että harvoin, jos koskaan, siinä kokoonnutaan lähtöviivalle, kuullaan starttipistoolin pamaus ja katsotaan kuka ensimmäisenä on maalissa. Tai jos edunvalvonta tällaista on, niin silloin lajina on jonkinlainen sukkulaviesti, jossa kapula siirtyy aina vastaanottajalta toiselle. Yhtä kaikki, edunvalvonnassa voittojen saavuttaminen ja tavoitteiden konkretisoituminen on usein monien tahojen, sattumien ja tilanteiden summa. Todennäköisesti moni ylioppilaskunnankin piirissä edunvalvontaa tekevä kokee voittamisen sisäisenä hyvänolon tunteena siitä, että on joskus ollut mukana laittamassa alulle tai muutoin vaikuttamassa jonkin asian kehitykseen. Viimeisimpänä edunvalvontavoittona pitäisin LYYn kohdalta opintopsykologin rekrytoinnin aloittamista LUC-konsernissa. Viestitin asiasta jo vuonna 2018 kanssani asiaa ylioppilaskunnassa

edistäneelle ystävälleni. Lupasimme ottaa yhdet oluet sen kunniaksi, että nyt vuonna 2021 pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää. Voitolta se hänestäkin tuntui, ja siltä, että on juossut tietyn osuuden opintopsykologin sukkulaviestissä. Olen monesti miettinyt, että onko nykypäivänä edunvalvontaa olemassa vain siinä tapauksessa, jos somessa lukee, että on edunvalvontaa. Onko edunvalvonnasta tullut jokin lounaslistan kaltainen itseisarvo, jonka pitäisi olla tarkistettavissa netistä tai jostain sovelluksesta? Ehkä, mutta toivottavasti kuitenkaan ei. Edunvalvontaa tehdään usein pitkäjänteisesti, aika uuvuttavissakin ympäristöissä ja usein luottamuksen vallitessa tiedon liikuttelussa. Edunvalvonnan onnistumisen ydintä ovat luottamuksen arvon osoitus, taito olla oikeassa paikassa ja perehtyneisyys vaikutustavoitteen vaatimalla tavalla. LYY on tänä vuonna ollut edunvalvonnassaan tehokas. Tästä

kertovat opintopsykologin rekrytoinnin aloittaminen, sporttipassin ja liikuntapalveluiden kehittäminen, opiskelijoiden hyvinvoinnin laaja-alaisen seuraamisen parantaminen yliopistossa, 10 % korotus voucher-tukien määrärahaan vuodelle 2022, opiskelijoille sulkutilasta huolimatta mahdollisuus ruokailla take awayna ja käyttää kirjaston palveluita, yliopiston tarjoamana maskit opiskelijoille yliopiston tiloihin sekä tuutoreille taattava vahva koulutus etäosaamiseen. Myös kuntavaaleissa LYYn ääni kuuluu vahvana ehdokkaiden korvissa. Suurin syy näihin voittoihin on pitkäjänteinen työ, luottamuksen arvon osoittaminen ja yhteistyö. Seuraavan sukkulaviestin osakilpailun osallistujakutsu kuitenkin odottaa jo postilaatikossa. � ANTTI ETELÄAHO Edunvalvonta-asiantuntija

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

LYYN STRATEGIAA KEHITTÄMÄSSÄ – JÄSENKYSELYN TULOKSET Mitä LYY merkitsee sinulle ja miten LYY näkyy arjessasi? Muun muassa tätä kysyttiin LYYn jäsenkyselyssä, joka pohjusti Lapin yliopiston ylioppilaskunnan strategian kehittämistä. TEKSTI JA GRAFIIKKA ELLI ALASAARI

ohella ylin LYYn toimintaa ohjaava dokumentti, joka toimii pohjana esimerkiksi viestintästrategialle sekä vuosittaiselle toimintasuunnitelmalle. Siinä käsitellään muun muassa LYYn toiminnan tavoitteita sekä toimintaa ohjaavia periaatteita. Strategia päivitetään kahden vuoden välein. LYYn vs. pääsihteeri Miikka Keräsen mukaan edeltävä strategia oli sisällöltään hyvä, mutta se kaipasi jalkauttamista eli konkreettista näkyvyyttä arjessa. “Itse strategiaa, sen laatimisen prosessia ja sen soveltamista pitää kehittää jatkuvasti. Vieläkin on haasteena se, että saamme strategiset tavoitteet näkymään nykyistä paremmin LYYn toiminnassa, mutta uskomme uuden strategiamallin auttavan meitä eteenpäin”, Keränen sanoo. LYYn toiminnan tavoitteet kirjataan strategiassa seuraavasti: “LYY on yliopistolla ja Rovaniemellä vaikuttava ja houkuttava opiskelijayhteisö, edunvalvoja ja yhteistyökumppani. LYY on aktiivinen, näkyvä ja läheinen yhteisö, joka huolehtii opiskelijoiden hyvinvoinnista ja opiskeluelämän merkityksellisyydestä. LYYn tavoitteita ovat vastuullinen ja yhdenvertainen arki ja tulevaisuus.” Kulunut vuosi on lisänny t omat haasteensa tavoitteiden toteuttamiselle. “Viimeisen vuoden aikana tarve nopeaan reagointiin niin toiminnan kuin viestinnänkin puolesta on syönyt suuren osan resursseista. Ylioppilaskuntien ikuinen haaste, toiminnan näkyväksi tekeminen, on myös korostunut entisestään LYYn S T R AT E GI A ON S Ä Ä N T Ö J E N

viestinnässä. Onneksi olemme kuitenkin löytäneet keinoja tehdä ihmisläheistä viestintää silloinkin, kun emme pääse tapaamaan toisiamme”, kertoo LYYn järjestö- ja viestintäasiantuntija Netta Riponiemi. “Kaikkea LYYn toimiston ja hallituksen tekemää työtä ei ole aina mahdollista edes viestiä, mutta olisi tärkeää kuitenkin jatkuvasti olla aktiivisesti läsnä, jotta se tekemisen meininki ja jatkuva edunvalvonta tulevat jäsenille tutuiksi”, Keränen lisää. Vuosien 2021–2022 strategian luomista varten toteutettiin jäsenkysely syksyllä 2020. Kysely pyrki kartoittamaan LYYn jäsenistön ajatuksia ylioppilaskunnan tärkeimmistä arvoista sekä hahmottamaan ylioppilaskunnan tulevaisuuden roolia. Kyselyyn vastasi 37 ihmistä minkä lisäksi somessa toteutettuun samankaltaiseen kyselyyn vastasi yksittäisestä kysymyksestä riippuen noin 50–70 ihmistä. LYY on ylippilaskuntana pieni, mutta sen toiminnan merkityksellisyys tunnistetaan jäsenistön keskuudessa. Asteikolla 1–5 ylioppilaskunnan toiminnan tärkeyden keskiarvo oli 4,16 (5 = erittäin tärkeä). LYYn toiminnan kerrottiin näkyvän erityisesti somessa, viestinnässä, jaostotoiminnassa, opiskelijoiden edunvalvonnassa sekä tapahtumien järjestämisessä. Kehuja sai esimerkiksi LYYn kannanotto yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta Lapin yliopistossa. Kyselyn tuloksissa toiminnan haasteeksi nousi LYYn etäisyys opiskelijoista: LYY koetaan merkitykselliseksi ja tärkeäksi, mutta sitä ei koeta läheiseksi. LYYn läheiseksi

kokemisen keskiarvo asteikolla 1–5 oli 2,89 (5 = erittäin läheinen). Toiminnassa kaivattiin vahvempaa yhteisöllisyyttä, selkeämpää edunvalvontaa sekä fyysistä näkyvyyttä. LYY on Lapin yliopiston opiskelijoille katto-organisaatio, jonka toiminta ja tehtävät näkyvät selvästi varsinkin järjestötoimijoille. Valtaosalle Lapin yliopiston opiskelijoista LYY kuitenkin tuntuu kaukaiselta, eikä sen roolia yliopistoyhteisössä nähdä tarpeeksi selkeästi. “Niin viralliset kyselyt kuin yliopiston käytävillä käydyt keskustelut kertovat samaa: LYYn jokapäiväinen toiminta ja toimijat on saatava lähemmäksi jäsenistön arkea. Myös matalan kynnyksen toiminnalle on kysyntää. Tämän vuoksi aiommekin tänä vuonna erityisesti kehittää viestintää inhimillisemmäksi ja helpommin lähestyttäväksi”, Riponiemi sanoo. Ratkaistavaksi jää, kuinka opiskelijat voivat kokea LYYn toiminnan läheisenä ja merkityksellisenä myös siinä mahdollisessa tilanteessa, jossa jäsenyyttä ei kaikilta opiskelijoilta edellytetä. “Viestintähän on loppupeleissä toiminnan julkitekemistä, joten haasteena ei ole uusien some-kanavien hallinta, vaan se, että niiden kautta saavutetaan jäsenille merkityksellinen tieto toteutuneesta edunvalvonnasta”, Keränen tiivistää. LYYn on siis sekä nyt että tulevaisuudessa voitava perustella jäsenyyden mielekkyys tarjoamalla monipuolisia palveluita, olemalla kunnianhimoinen edunvalvoja sekä näkymällä monipuolisesti opiskelijoiden arjessa. �

LYY

LYY MIKÄ SANA TAI ASIA SINULLE TULEE ENSIMMÄISENÄ MIELEEN LAPIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNASTA?

MITEN TÄRKEÄNÄ PIDÄT YLIOPPILASKUNNAN TOIMINTAA? (1 = EN LAINKAAN TÄRKEÄNÄ, 5 = ERITTÄIN TÄRKEÄNÄ)*

“Yhteisöllisyys” “Tuntematon” “Järjestöjen järjestö” “Pieni” “Tiivis ja lämminhenkinen” “Iloinen ja oranssi” “Etäinen” “Opiskelijoiden edunvalvoja” “Nice guys in here”

4.16 KUINKA LÄHEISEKSI KOET YLIOPPILASKUNNAN? (1 = EN LAINKAAN LÄHEISEKSI, 5 = ERITTÄIN LÄHEISEKSI)*

2.89 TOIMINTA

MITEN LYYN TOIMINTA NÄKYY PARHAITEN OPISKELIJAARJESSASI?

MITEN TOIVOISIT LYYN TOIMINNAN NÄKYVÄN PAREMMIN OPISKELIJA-ARJESSASI?

“Some, tapahtumat, tiedotus” “Bileet” “Tiedän, että etujani valvotaan aktiivisesti” “Kahvia ovat tarjonneet ja vaalit pitävät välillä” “Jos joku asia ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla opiskelijan kannalta ja opiskelijan etuja poljetaan, silloin mieleen nousee LYYn rooli. Jos asiat sujuvat hyvin, siinäkin voi LYYllä olla oma osuutensa. Harva kuitenkaan pysähtyy jatkuvasti arjessaan miettimään, että onpas kyllä tämä asia todella hyvin järjestetty.” ”Ei näy mitenkään, jäsenmaksu pakollinen”

“Bingot takasin! (Ensin korona pois)” “Toivoisin vielä enemmän näkyvyyttä kampuksella, erityisesti opiskelijaravintola Lovisassa.” “Arkinen työ enemmän esiin” “Ei mielestäni tarvitse. Nykyinen taso on hyvä.” “Enemmän vaikuttamis- ja edunvalvontatyön esiinnostamista” “Korona-aikana LYY:n tulisi proaktiivisesti kehittää (yhteistyössä yliopiston kanssa) etäopintojen sujuvuutta.” “Korona-ajassa olisin toivonut enemmän”

ARVOT LYYN TÄRKEIMMÄKSI KOETUT ARVOT (TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ)

MIHIN ASIOIHIN LYYN MIELESTÄSI PITÄISI OTTAA KANTAA?

Yhteisöllisyys Yhdenvertaisuus Toiminnan aktiivisuus Toiminnan näkyvyys Uudistumiskykyisyys Yhteiskunnallinen vastuullisuus Ekologisuus

“Apua yritin miettiä kaikkea mikä ei liity opiskelijohin mutku ne kaikki liittyy lopulta opiskelijoihin” “Ei politiikkaan millään tapaa” “Opiskelijoiden etuuksien ajamiseen ainoastaan” “Sukupuolten tasa-arvo, ympäristövastuullisuus, tiedeperustainen ja demokraattinen päätöksenteko, esteettömyys “Ilmasto-, ympäristö- ja ihmisoikeusasiat” “Yliopiston ja Rovaniemen ajankohtaisiin asioihin” “Arktisen luonnon hyvinvointi” “Opintojen eteneminen, opiskelijoiden oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus-asiat, mielenterveys- ja jaksamisasiat”

PITÄISIKÖ SINUN MIELESTÄSI LYYN OTTAA KANTAA MUIHINKIN KUIN OPISKELIJOITA KOSKEVIIN YHTEISKUNNALLISIIN ASIOIHIN? (1 = TÄYSIN ERI MIELTÄ, 5 = TÄYSIN SAMAA MIELTÄ)*

3.19

Vastaukset ovat LYYn syksyllä 2020 toteuteuttamasta jäsenkyselystä sekä somessa toteutetusta samankaltaiseta kyselystä. Jäsenkyselyyn vastasi 37 ihmistä ja somekyselyyn vastasi yksittäisestä kysymyksestä riippuen 50–70 ihmistä. *Jäsenkyselyn tulos.

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

OPISKELU

TODISTUKSELLA OPISKELEMAAN Korkeakoulujen opiskelijavalinta uudistuu. Mitä todistusvalintauudistuksesta ajattelee rakennusmaalarista asiantuntijatyöhön vaihtanut Lapin yliopiston alumni, entä opiskelijaliittojen edustajat? TEKSTI HANNA-MARI RÄSÄNEN KUVITUS JUDIT GINZBOORG

UONNA

2020

TA PA H T UI

muutoksia koulutuspolitiikan saralla kun voimaan astui niin kutsuttu todistusvalintauudistus. Uudistuksen myötä toisen asteen tutkintotodistus on pääväylä opintoihin ja hieman yli puolet korkeakoulupaikoista täytetään todistusvalinnan perusteella. Aiemmin käytössä olleesta yhteispistevalinnasta, jossa hakija saa pisteitä sekä todistuksesta että valintakokeesta, luovutaan. Valintakokeisiin voivat tosin osallistua edelleen ne hakijat, joilla ei ole soveltuvaa todistusta tai joiden arvosanat eivät ole riittävän hyviä. Sen sijaan ylioppilastutkintojen arvosanojen pisteytyksestä ja valintakokeiden yksityiskohdista korkeakoulut päättävät itse. Todistusvalintauudistusta perustellaan opetusja kulttuuriministeriön sivuilla vanhan, valintakoeperustaisen, mallin kalleudella, sekä sillä, että se on raskas toteuttaa ja kansainvälisesti poikkeuksellinen. Vanhan mallin tiedetään myös lisänneen ei-toivottuja välivuosia ja näin ollen viivästyttäneen opiskelemaan pääsyä. Menestys toisella asteella kertoo ministeriön mukaan hyvin valmiuksista korkeakouluopintoihin. Näin ajateltuna toisen asteen todistuksen painoarvon lisääminen on siis järkevää. Siitä huolimatta todistusvalintauudistus on herättänyt kiivasta keskustelua. Esille on nostettu kysymyksiä muun muassa tasa-arvoisuudesta eri tutkintotaustojen ja eri sukupuolten välillä,

lukiolaisten kasvaneista menestyspaineista sekä sosioekonomisen aseman periytyvyydestä. On esimerkiksi viitteitä siitä, että naiset pärjäisivät paremmin ylioppilaskokeissa ja miehet paremmin valintakokeissa. Tätä eroa selittää tosin myös eri sukupuolten hakeutuminen eri aloille. Ammattikouluissa sen sijaan opiskelun painopiste saattaa olla alakohtaisissa teknisissä taidoissa enemmän kuin niin sanotuissa YTO-aineissa, kuten äidinkielessä tai matematiikassa, jotka puolestaan usein merkitsevät korkeakoulujen todistusvalinnoissa. Toisaalta toisen asteen päättötodistuksen painoarvon kasvattaminen saattaa lisätä yhä nuorempien suorituspaineita sekä perhetaustan merkitystä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi syksyllä 2019 koulutettujen perheiden lasten saavan parempia tuloksia kuin kouluttamattomien ja että koulutustaustasta johtuva ero opintomenestyksessä on suurempi kuin paljon puhuttu tyttöjen ja poikien osaamisero. Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtajan Emilia Uljaan mukaan todistusvalintaan siirtyminen on lukiolaisten kannalta kuitenkin ennen kaikkea positiivinen uudistus. Uudistus on ollut liiton tavoitteena jo pitkään. Uljaan mukaan uudistus keventää lukiolaisten taakkaa, kun abien ei tarvitse panostaa samanaikaisesti sekä ylioppilas- että valintakokeisiin. Todistuksella voi lisäksi hakea helpommin useisiin korkeakouluihin, myös

omalta paikkakunnalta kauempana sijaitseviin. ”Tietenkään ei pidä vähätellä ylioppilaskokeisiin liittyvää stressiä, mutta niihin panostamalla voi jättää pääsykokeen väliin – ja toisaalta pääsykoe säilyy kuitenkin mahdollisuutena”, Uljas pohtii sähköpostiviestissään. Lisäksi hän huomauttaa, että vuonna 2020 yhä nuoremmat ovat päässeet korkeakouluun, vaikka muutosta selittänevät myös koronavuoden johdosta tehdyt aloituspaikkojen lisäykset.

Entä amikset? Mette Nissinen valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2019. Tällä hetkellä SAK:n alue- ja järjestöasiantuntijana työskentelevän Nissisen koulutuspolku alkoi monesta yliopistoopiskelijasta poiketen ammattikoulusta, josta hän valmistui maalariksi vuonna 2007. Ajatus korkeakouluun hakemisesta oli itänyt Nissisen mielessä jo noina aikoina, mutta oman alan ammattitaidon kehityttyä into maalarintöitä kohtaan kasvoi ja

ES I L LE ON NO S T E T T U KYS YMYKS IÄ MU UN MUAS SA TASA-A RVOI S U U DES TA ER I T U TKIN T O TAU S T OJEN JA ER I S UKU P U OLT EN VÄ LI L LÄ, LUKIOLA I S T EN KAS VA N EI S TA MEN ES T YS PA IN EI S TA S EKÄ S O S IOEKONOMI S EN ASEMA N PER I Y T Y V Y Y DES TÄ.

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

työelämä vei mukanaan useaksi vuodeksi. Vuonna 2016 koitti muutto Rovaniemelle ja samalla haku Lapin yliopistoon. Hakukohteena oli politiikkatieteet ja opiskelupaikka aukesi valintakokeen kautta. ”Olin joka tapauksessa muuttamassa Rovaniemelle ja vaihtamassa paikkakuntaa, niin hain varmuuden vuoksi opiskelemaan, jos en saisikaan töitä. Totta kai minua muutenkin kiinnosti yliopisto-opiskelu. Innostus lähteä lukemaan nimenomaan yhteiskuntatieteitä tuli siitä, kun olin ammattiliittojutuissa mukana ja siellä sai todella hyvää yhteiskuntakoulutusta”, Nissinen kertoo. Yliopistosta hyvin arvosanoin valmistunut Nissinen ei ollut aina yhtä innostunut opiskelusta. Yläasteella koulunkäynti ei juuri maittanut. Innostus oppimiseen alkoi herätä ammattikoulun loppuaikoina ja myöhemmin työelämässä. Yliopistossa Nissinen löysi sisäisen palonsa opiskeluun: ”Yliopistossa se sisäinen hikipinko yhtäkkiä oikein rynnisti esiin ja huomasin, että ai täällä olikin tällainen uinunut koko ajan”, hän kuvailee. Nissisen mukaan todistusvalintauudistus saattaa leikata mahdollisuuksia siirtämällä alavalinnan taakan yhä nuoremmille: ”Onhan se varmasti teini-ikäiselle raskasta, että pitäisi panostaa todella paljon niihin viimeisiin arvosanoihin. Se panostaminen täytyy varmaan aloittaa jo lukion ensimmäisellä luokalla. Siinä iässä kun tapahtuu paljon muutakin kuin pelkästään opiskelu, tai ainakin pitäisi tapahtua, niin eihän se lukiomenestys kuvasta välttämättä sitä todellista opiskeluintoa,” Nissinen sanoo. Emilia Uljas kertookin, että lukiolaisilta on tullut liittoon jonkin verran kyselyitä siitä, mitä aineita kannattaa kirjoittaa.

”Tällaisissa tapauksissa neuvotaan juttelemaan oman opinto-ohjaajan kanssa, joka tuntee opiskelijan ja hänen tilanteensa parhaiten. Ainevalinnoissa kannattaa myös pohtia omia kiinnostuksen kohteita, eikä tehdä päätöksiä ulkopuolisen paineen viitoittamana”, Uljas kirjoittaa. Hän muistuttaa myös, että ylioppilaskokeita voi nykyään uusia rajattomasti, kun taas pääsykoetta ei. Entä sitten Nissisen kaltaiset ammattikoulutaustaiset hakijat, joilla ei ole ylioppilastodistusta? Suomen ammattiin opiskelevien liiton SAKKI ry:n edunvalvonnan asiantuntija Matti Tujula valaisee ammattikoulun käyneiden tilannetta korkeakouluhaussa todistusvalinnan tultua voimaan. ”Ammattikorkeakouluilla on käytössä todistusvalinta, jossa hyväksytään myös ammatilliset tutkinnot todistusvalintaperusteena, mikä on meidän mielestämme oikein tervetullut ja hyvä asia. Todistusvalinnan sisällä on kuitenkin eri kiintiöt ylioppilaille ja ammatillisen tutkinnon perusteella tuleville, jotka vaihtelevat aika paljon ammattikorkeakouluittain. Joissain ne ovat yhtä suuret ja joissain se amisten osuus voi olla kymmenen prosenttia ylioppilaiden osuudesta. Että sen voi hyvin kokea epätasa-arvoiseksi joidenkin ammattikorkeakoulujen kohdalla, mutta periaatteessa ihan ok tilanne,” Tujula pohtii. Lisäksi Tujula harmittelee sitä, että yliopistot eivät ole ottaneet ammattikoulutodistusta mukaan todistusvalintaan, vaan ammatillisella tutkinnolla joutuu osallistumaan joko pääsykokeisiin tai käyttämään

muuta reittiä kuten avointa yliopistoa. Hän huomauttaa, että osa hakukohteista ei ole edes mahdollistanut pääsykoetta. Tällöin ammattikoulutaustaisen hakijan täytyisi hankkia ylioppilastodistus tai käydä maksullista avointa yliopistoa ilman minkäänlaisia opiskelijaetuja kuten opintotukea. Maalariksi valmistunut Nissinen pohtii tilannetta omalta kannaltaan: ”Kun mietin omalla kohdalla, että olisiko minun pitänyt sitten käydä joku iltalukio töiden ohella, että saisin ylioppilastodistuksen, niin en tiedä olisiko se hakumotivaatio sitten kuivahtanut siihen.”

Työelämä muuttuu Vaikka uudistus ei huomioikaan Tujulan mukaan riittävän hyvin ammatillisia opiskelijoita, hän arvioi sen vaikutusten olevan kuitenkin enemmän positiivisia kuin negatiivisia: ”Meillä suuntaudutaan enemmän ammattikorkeakoulun puolelle ja se enemmistöön kohdistuva vaikutus on varmaan positiivisen puolella.” Tujulan mukaan todistusvalintakeskustelua käydään usein lukion ja yliopiston näkökulmasta. Tämä pätee etenkin puhuttaessa valmistuneiden iästä ja välivuosista. ”Kun ammattikorkeakouluun tulee merkittävä osa hakijoista ammatillisella taustalla niin se oletusarvo on, että ammattikoulusta mennään työelämään ja siellä ollaan kahdesta kahdeksaan vuotta. Sitten jos oma suuntautuminen, työelämän vaateet tai oma urapolku on edennyt niin, että tekninen koulutus ei riitäkään vaan pitää olla insinöörin paperit, niin sitten mennään ammattikorkeakouluun. Se on ihan

OPISKELU

ok, että sinne mennään vähän vanhempana ja haetaan se korkea-asteen pätevyys. Ammatillisella polulla se on järjestelmänkin näkökulmasta luontevampaa. Tämä aika usein unohtuu, kun keskitytään siihen, että pitäisi saada opiskelijat valmistumaan nuorempina”, Tujula kertoo. Työelämän muuttuvat tarpeet mietityttävät myös Nissistä. Hän nostaa esiin työn alla olevan jatkuvan oppimisen uudistuksen, jonka tavoitteena on aikuisten jatkuva oppiminen työelämän tarpeiden muuttuessa. ”Tavallaan halutaan sitä, että aikuiset ja työelämässä olevat kouluttautuvat ja heillä olisi sellaista muutosvalmiutta, kun työelämä muuttuu, mutta sitten korkeakouluun pääseminen tehdään heille hankalaksi”, Nissinen pohtii. Nissinen viittaa ylioppilastodistuksen painottamisen lisäksi myös vuonna 2016 voimaan astuneeseen korkeakoulujen ensikertalaiskiintiöön, jonka nojalla korkeakoulujen tulee varata osa opiskelupaikoista ensikertalaisille. ”Ehkä tuossa jatkuvassa oppimisessa ajatellaan enemmän sellaisia lyhytkestoisia koulutuksia, joilla pystyy esimerkiksi parantamaan jonkun henkilön osaamista, että hän pystyy joustavasti vaihtamaan alaa. Mutta kyllähän ihminen voi tarvita myös ihan kokonaan uutta koulutusta tai korkeakoulutusta aikuisenakin”, Nissinen päättää. Todistusvalintauudistuksen vaikutuksia seurataan parhaillaan. Helmikuussa 2021 julkaistun seurantatutkimuksen väliraportin mukaan haettujen kohteiden määrä kasvoi, hakijat ovat yhä nuorempia ja miesten osuus uusista opiskelijoista kasvoi jonkin verran etenkin ammattikorkeakouluissa. Uudistuksen todellisia vaikutuksia on tässä vaiheessa hankala arvioida. Poikkeuksellisella pandemiatilanteella lienee ollut vaikutuksensa myös vuoden 2020 opiskelijavalintatrendeihin. Se, ketkä jatkossa loistavat valintatilastoissa ja keiden asema heikkenee, jää vielä nähtäväksi. �

SE, KE TKÄ JAT KO S SA LOI S TAVAT VA LI N TAT I LAS T OI S SA JA KEI DEN AS EMA HEIKKEN EE, JÄÄ V IELÄ NÄH TÄVÄKS I.

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

YHDESSÄ YKSIN Koronan myötä iso osa ensimmäisen vuoden opiskelijoista jäi yliopistoyhteisön ulkopuolelle. Kampus tuntuu vieraalta paikalta vielä puolen vuoden jälkeen ja uusiin ihmisiin tutustumisesta on tullut aikapommi, joka tikittää korvan juuressa siirtyessämme etäopetusjaksosta toiseen. Esseessään Sara Kalajanniska pohtii, voiko pitkään jatkuneen etäopiskelun jälkeen päästä vielä kiinni yliopiston sosiaaliseen puoleen. TEKSTI JA KUVITUS SARA KALAJANNISKA

ESSEE

ERKOSTOITUMINEN,

V E RKOS TOITUMI-

verkostoituminen. Siitä ja uusien ihmissuhteiden luomisesta puhutaan jo ensimmäisinä opiskelupäivinä tärkeänä osana yliopistoelämää. Yhteistyön merkitystä korostetaan ja meidät esitellään toisillemme tutustumisleikkejä hyödyntäen; luokkatilan valtaa leirikeskusmainen tunnelma, kun yritämme jokainen vuorollamme muistaa toistemme nimet niin nopeasti kuin mahdollista. Seuraavaksi kuulemme, että suurin osa opinnoista tullaan suorittamaan kotoa käsin etäyhteyden avulla, ja voin miltei kuulla, miten kaikki toiveeni uusien ystävien löytämisestä murskaantuvat. Jo ennen koronaa vietin unettomia öitä murehtien sitä, onnistunko ujuttautumaan sisälle yliopistopiireihin ja nyt tehtävä tuntuu miltei mahdottomalta; miten tutustun uusiin ihmisiin kotoa käsin? Miten opin tuntemaan luokkatoverini WhatsAppin välityksellä? Äärimmäisen vaikeasti. Kun ottaa huomioon vielä sen, ettei äänensävy välity viestien kautta, on sanomattakin selvää, että toisinaan sattuu väärinymmärryksiä. Verkko-minä ei ole täysin sama ihminen kuin kasvokkain-minä; jokainen maalaa itsestään rajallisen ja usein hieman kiillotetun kuvan internetiin. Siitäkin huolimatta, että pyrin pitämään itseni mahdollisimman aitona myös verkon puolella, pohdin usein, oppivatko luokkatoverini korona-aikana tuntemaan minut vai jonkun, joka elää hieman parempaa ja huolettomampaa elämää. Kirjoitan tätä tekstiä maaliskuussa ja koen olevani äärimmäisen väsynyt verkostoitumiseen ja väkinäisiin keskusteluihin kännykän välityksellä. Puoli vuotta uudessa opinahjossa on kulunut nopeasti, mutta samalla viime kuukaudet sekoittuvat päässäni yhdeksi valtavaksi etätapaamisten ja koronahuolien mössöksi. Tavallisesti opiskelija mielletään osaksi yliopistoyhteisöä, mutta näen itseni ennemminkin yliopiston ulkopuolisena NEN,

A LOI T I N YLIOPI S T ON S I L LÄ AS EN T EEL LA, E T TÄ TÄÄ LTÄ T ULEN LÖY TÄMÄÄ N U U S IA PA IKA L LI S IA IHMI S IÄ, JOIDEN KA NS SA V I E T TÄÄ VAPAA-A IKAA. S I T T EN T ULI VAT KU I T ENKIN KORONA JA E TÄOPI SKELU, JA S U U R I N O SA IHMI SKON TAKT EI S TA MU U T T U I SÄHKÖI S EEN MU O T OON. tekijänä, jolla on jonkinlainen friends with benefits -suhde laitokseen: olen vain tyyppi, joka käy silloin tällöin yliopistolla tulostamassa papereita tai lainaamassa kameraa valokuvauksen pajakurssille. On raskasta nähdä, miten jotkut ensimmäisen vuoden opiskelijoista ryhmäytyvät luontevasti koronasta huolimatta. Osaa yhdistää samassa kerrostalossa asuminen, osaa kotipaikkakunta. Osa on käynyt samaa koulua ennen Lapin yliopistoon pääsemistä ja osalle ryhmäytyminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen tulee luonnostaan sosiaalisista rajoituksista huolimatta. Elämä on opettanut minut itsenäiseksi ja pärjään hyvin myös yksin. On silti ikävää, että koronarajoitusten myötä koen jääneeni täysin sen lämpimän yhteisön ulkopuolelle, jonka Lapin yliopisto normaaliolosuhteissa

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

MI N UA VA I VAA T UNN E, E T T EN T ULE KOKO OPI SKELUA IKA NA N I PÄÄS EMÄÄ N KUNNOL LA S I SÄ L LE YLIOPI S T ON S O S IAA LI S EEN ELÄMÄÄ N.

muodostaisi. Tuutorit ovat kyllä tehneet parhaansa fuksien eteen ja järjestäneet muutamia ulkotapahtumia, joihin itsekin olen osallistunut. Silti minua vaivaa tunne, etten tule koko opiskeluaikanani pääsemään kunnolla sisälle yliopiston sosiaaliseen elämään. Mietin öisin, onko vuoden hiljaiselon jälkeen mahdollista sukeltaa pää edellä yhteisötoimintaan ja tulla kuulluksi. Mikäli korona-aika ja rajoitukset yltävät vielä vuoden 2022 puolelle, on edessä uusi ongelma, sillä parin vuoden opiskelun jälkeen suurimmalla osalla alkaa olla mielen päällä kandin kirjoittaminen ja joillakin jo valmistuminenkin. Siinä vaiheessa uudet tuttavuudet ja suhteiden luominen eivät ole enää ensisijaisia tavoitteita opiskelijan elämässä, vaan fokus siirtyy täysin muiden aiheiden piiriin. Korona, rajoitukset, tapahtumien peruuntuminen ja monia fukseja vaivaava yksinäisyys ovatkin saaneet pohtimaan, onko pitkälle tulevaisuuteen kestävien uusien ystävyyssuhteiden solmiminen enää siinä vaiheessa mahdollista. Olen itse muuttanut Rovaniemelle vuonna 2019 ja kaikki vuoden aikana löytämäni ystävät muuttivat 2020 syksyllä Etelä-Suomeen opiskelemaan. Aloitin yliopiston sillä asenteella, että täältä tulen löytämään uusia paikallisia ihmisiä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Sitten tulivat kuitenkin korona ja etäopiskelu, ja suurin osa ihmiskontakteista muuttui sähköiseen muotoon. Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla marttyyritarina. Haluan päinvastoin herätellä muita yliopiston opiskelijoita (ja opettajia) fuksien tilanteeseen, sekä toivottavasti toimittaa myös

hieman vertaistukea muille yksinäisille ja yhteisön ulkopuolelle jääneille ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Olen keskustellut asiasta muiden fuksien kanssa ja monia tuntuu vaivaavan sama asia; on ikävää, että yliopisto tuntuu puolen vuoden jälkeenkin vielä vieraalta paikalta. Tavallisesti fuksitapahtumissa tutustutaan myös oman koulutusohjelman ulkopuolisiin opiskelijoihin, vietetään aikaa yhdessä ja tutustutaan erilaisten tehtävien äärellä. Korona on kuitenkin tehnyt tällaisten tapahtumien järjestämisen turvallisesti käytännössä mahdottomaksi ja kontakti muiden opiskelijoiden kanssa on jäänyt niin vähäiseksi, että osaan tuskin nimetä viittä oman luokkani ulkopuolista opiskelijaa. (Venytin aivonystyräni äärimilleen ja sain puristettua esiin neljä nimeä.) Lapin ylioppilaslehden tekemisen kautta olen päässyt osaksi pienempää, tiiviimpää yhteisöä. Tunnen kuuluvani porukkaan ja koen, että ajatuksiani ja ideoitani arvostetaan. Lehden tekemisen kautta minulla on mahdollisuus vaikuttaa johonkin; hallinnan tunne on korona-aikana riistäytynyt varmasti monen käsistä, ja kirjoittaminen ja kuvittaminen lehteen antavat ikään kuin osan hallinnasta takaisin. Mahdollisuus vaikuttaa antaa virtaa ja ajatusten purkaminen tekstiin tuntuu katarttiselta. Toivon, että koronan hellittäessä on vielä mahdollista päästä mukaan yliopistopiireihin ja maistaa sitä kuuluisaa yhteisöllisyyttä; ehkä jonakin päivänä saan laskettua nimen jokaiselle kymmenelle sormelle. Nyt tyydyn kuitenkin odottamaan viimeisimmän koronatestin tuloksia. �

LYYn kuntavaaliliite Sisältää ta tietoa ajankohtais ista 2021! kuntavaale

KUNTAVAA LIT 2021 Ennakkoää nestys Suo messa: 26.5. – 8.6.2 021 Vaalipäivä : sunnuntai 13.6.2021

Opiskelija, #äLYYäänestää Oletko polkenut loskaisella pyörätiellä ja kironnut sitä, kun aurakone ei ole käynyt vieläkään? Tai kävellyt bussipysäkille vain huomataksesi, että seuraava vuoro menee vasta tunnin päästä? Onko sinunkin liikuntavuorosi keskiviikkoiltana kello 22, koska kaupungin liikuntatiloissa ei ole muita vapaita aikoja? Kuntavaaleissa vaikutetaan siihen, miten opiskelijan asuinpaikkakunta kehittyy. Kunnissa päätetään muun muassa asioista liittyen kaavoitukseen, kulttuuriin, liikuntapalveluihin ja kaupungin tilojen käyttöön. Nämä kaikki asiat vaikuttavat opiskelijan viihtyvyyteen ja hyvinvointiin opiskelupaikkakunnalla. LYY painottaa kuntavaalityötänsä Rovaniemen kaupungin kuntavaaleihin, mutta ylioppilaskunta haluaa kannustaa jäseniään äänestämään siinä kunnassa missä heillä äänioikeus onkaan. Jos me opiskelijat emme äänestä, ei kukaan muukaan silloin pidä ääntämme esillä. On hienoa huomata, että osa opiskelijoista on myös itse asettautunut ehdolle kuntavaaleissa. Opiskelijaehdokkaiden lisäksi opiskelijoiden panosta tarvitaan tietenkin siinä vaiheessa, kun äänestys vihdoin alkaa. Sitä ennen meillä äänioikeutetuilla on kuitenkin tärkeä tehtävä selvittää itsellemme, kenelle annamme oman äänemme. Sinun ei tarvitse hätäillä, vaikka et vielä paljoa tietäisikään kuntavaaleista tai ehdokkaista. Tietoa on nimittäin helposti saatavilla. Vaalikoneita on tuotettu niin eri mediatalojen kuin järjestöjenkin toimesta, ja niitä onkin hyvä hyödyntää kuntavaalien hiljalleen lähestyessä. Pitkin kevättä järjestetään erilaisia vaalitapahtumia, joista erinomaisena esimerkkinä toimivat vaalipaneelit. LYYn, ROTKOn ja Kosmos Buranin kuntavaalipaneeli järjestettiin 8.4., ja siihen osallistuivat lähes kaikki Rovaniemellä ehdokkaita 9.3. mennessä asettaneet puolueet ja ehdokaslistat. Paneelissa käsiteltiin opiskelijoille

LYYn kuntavaaliliite

ajankohtaisia aiheita, joista lisää tämän kuntavaaliliitteen toisessa kirjoituksessa. Nyt on aika myös puhdistaa vaalikiikareiden linssit ja zoomata katse kohti LYYn viestintäkanavia, sillä niistä löydät ajankohtaiset tiedot koskien kuntavaaleja opiskelijoiden näkökulmasta. Ehdokkaat käyvät keskustelua päivittäin esimerkiksi lehtien palstoilla, tv-ohjelmissa sekä sosiaalisessa mediassa, joista viimeisenä mainuttu on korostunut pandemian myötä entisestään. Ei siis tarvitse nähdä paljoa vaivaa tutustuakseen ehdokkaiden ajamiin arvoihin ja heidän keskustelutapoihinsa. Kuntavaalien siirtyminen kesäkuulle mahdollistaa sen, että sinäkin ehdit vielä ehdokkaaksi, jos koet palon kuntavaikuttamiseen sisälläsi! Kuntavaalien ehdokasasettelu päättyy 4.5. Virallinen vaalipäivä kuntavaaleissa on sunnuntai 13.6. Ennakkoäänestys kotimaassa järjestetään 26.5.–8.6. välisenä aikana. Yksi kuntavaalien ennakkoäänestyspaikoista sijaitsee Lapin yliopiston kampuksella. Huomaathan, että voit ennakkoäänestää oman kuntasi ehdokkaita missä vain ennakkoäänestyspisteessä. Nyt vaikutetaan siihen, miten asuinpaikkakuntaasi kehitetään seuraavien neljän vuoden aikana. Vaikutusvaltaa ja ääntä kannattaa käyttää hyödyksi, jotta opiskelijoiden ääni kuuluu myös kunnallisessa päätöksenteossa. Voi olla, että tulevaisuudessa polkiessasi aamuvuorolle pyörätie onkin jo aurattu, bussivuorolla pääsee iltarientoihin ja kaupungin liikuntatiloissa ei tarvitse urheilla pyjama päällä. LYYn vaalitiimi: Antti Eteläaho Edunvalvonta-asiantuntija

Krista Perälä Hallituksen jäsen

Seuraa LYYtä somessa @lyygram ja käytä #äLYYäänestää!

SIVUPAA

Tavoitteena opiskelijan näköinen Rovaniemi Kuntavaalikärkemme poimittiin LYYn opiskelijapoliittisen linjapaperin pohjalta kolmen teeman alle. Kevään aikana rovaniemeläisille ehdokkaille on kerrottu opiskelijan tarpeista liittyen kulkemiseen, työelämään sekä kaupungin palveluihin ja kaupunkikuvaan. LYY on vaikuttanut kuntavaalien alla ehdokkaita asettaviin puolueisiin ja listoihin esittämällä heille tavoitteitamme koskien vaaleja. Koronan vuoksi emme ole päässeet tapaamaan fyysisesti läsnä esimerkiksi vaalitoreilla tai -teltoilla, mutta olemme verkon välityksellä tavanneet useaa Rovaniemellä kuntavaaleissa ehdolle asettautunutta henkilöä. Keskusteluissa olemme käyneet läpi LYYn kuntavaalikärjet ja antaneet muutaman konkreettisen toiveen tuleville kuntapäättäjille. Mitä asioita olemme nostaneet esille näissä tapaamisissa? LYYn kärjet kuntavaaleihin 2021 on hiottu edustajiston hyväksymän opiskelijapoliittisen linjapaperin pohjalta. Tavoitteemme jakautuvat kolmeen isompaan teemaan, joista jokaisen kohdalla on painotettu opiskelijoita koskettavia aiheita Rovaniemellä. Ensimmäinen teema koskee Rovaniemen kaupungin palveluita ja kaupunkikuvaa. Haluamme, että opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia parannetaan kaupungin päätöksenteossa. Tähän liittyen olemme ehdottaneet yhteydenpidon säännöllistämistä esimerkiksi tasaisin väliajoin tapahtuvien tapaamisten keinoin. Rovaniemen kulttuuripalveluiden laatu tulee turvata ja tilojen tulee riittää niin harraste- kuin ammattitason toimintaan. Tiloihin liittyen haluamme myös, että Rovaniemen liikuntatilat takaavat opiskelijoille mahdollisuuden monipuoliseen urheiluun, liikuntaan ja kehonhuoltoon. Lapin korkeakoulukonsernissa on matkailun erityisasiantuntijuutta, jota tulee hyödyntää Rovaniemen ja Lapin matkailun kestävään kehittämiseen. Toinen teemamme koostuu julkisesta liikenteestä ja liikkumismahdollisuuksista Rovaniemellä. Olemme

nostaneet jälleen esiin tarpeen kattavalle julkisen liikenteen vuorotarjonnalle. Yliopiston ja opiskelijoiden asuinalueiden välisiä yhteyksiä toivotaan parannettavan opiskelijoille oleellisina vuorokaudenaikoina. Asiaankuuluvaa on sekin, että julkisen liikenteen käyttäminen on edullista opiskelijoille. Panostuksia halutaan myös kevyen liikenteen väyliin ja talvikunnossapitoon. Suuri osa Rovaniemen opiskelijoista taittaa tarvittavia matkoja jalan tai polkupyörällä, joten kulkuväylien huoltaminen opiskelijakaupungissa on valtavan tärkeää. Kulkureittien tulee olla tarkoituksenmukaisia. Siksi olemme nostaneet esiin Lampelan alueen kehitystarpeen opiskelijanäkökulmasta. Suora kulku Lampelasta rautatieasemalle lyhentäisi matkaa aseman ja Rantaviirin välillä merkittävästi. Toivomme myös selvitystä kaupunkipyörien käyttöönoton potentiaalista. Selvityksessä olisi hyvä myös huomioida mahdollisuus sähköisiin kaupunkipyöriin. Kolmas teemamme koskee opiskelijoiden työelämämahdollisuuksia Rovaniemellä. Kaupungin toimeksiantojen ja harjoittelupaikkojen määrän lisäämisellä vahvistetaan korkeakouluopiskelijan yhteyksiä ja siirtymää työelämään. Konkreettinen toimi työelämäyhteyksien kehittämiseksi olisikin toimeksianto- ja harjoittelupankin luominen. Pankkiin koottaisiin Rovaniemen kaupungin tarpeita opiskelijatöille sekä mahdollisuuksia harjoittelujen suorittamiseen. Näin tuotaisiin yrittäjiä ja opiskelijoita tarpeineen lähemmäksi toisiaan ja jälleen vahvistettaisiin korkeakoulukonsernin ja työelämän edustajien vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Näiden kärkiteemojen ohella olemme keskustelleet kuntavaaliehdokkaiden kesken muun muassa kaupungin roolista opiskelijoiden hyvinvoinnin turvaamisessa sekä Rovaniemen imagosta opiskelijakaupunkina. Kuntavaaleissa päätetään siis monista opiskelijoillekin tärkeistä kaupungin linjoista, joten näistä vaaleista kannattaa myös opiskelijan olla kiinnostunut ja seurata sekä osallistua kuntavaalien vaalikeskusteluihin! LYYn vaalitiimi

LYYn kuntavaaliliite

Rovaniemi tarvitsee päätöksentekoonsa tekijöitä ja minä olen sellainen. Et tule pettymään. Katso tekemiseni valtuustossa: www.mattihenttunen.fi Valtuustoaloite 22.3.2021: ”Nuorisostamme Rovaniemen elinvoimatekijä”

PS valtuustoryhmän pj.

Opiskelijoiden elämisen ja asumisen kustannukset täytyy saada edullisemmaksi, jotta niitä euroja jäisi itse elämiseenkin.

2 3

Edullisen vuokra-asumisen edellytykset täytyy turvata Rovaniemellä. Työllistymismahdollisuuksia, harjoittelumahdollisuuksia pitää luoda alueellemme ja kunnan rooli asiassa on merkittävä.

...LYYn kuntavaaliliite päättyy tähän!

LYYn kuntavaaliliite

BURGERIT, BURRITOT JA KYLMÄT JUOMAT AMARILLON OPISKELIJAHINTAAN!

RUOKA-ANNOKSET

-10 %

PUNA- VALKO- TAI KUOHUVIINIPULLO

15,00 €

LAPIN KULTA 0,4 L

3,80 €

HAPPY JOE 0,33 L

4,20 € LONKERO 0,33 L

4,20 € Pssst, kysy myös muita baarin opiskelijaetuja!

Rovaniemi I Koskikatu 4 Löydät meidät myös internetistä.

MA R JO HIILIVIRTA

KOLUMNI

AKATEEMISEN KIELIMUURIN HARJALLA TEKSTI JUUSO SIEVÄNEN • KUVITUS NOORA KOTAJÄRVI

henkilökohtaista sanakirjaa. Tuosta sanastosta löytyy kaikki sellaiset sanat, ilmaisut ja henkilöt, joita huomaan toisinaan muistelevani tai sitten ne ovat vain kiinnostavia kielellisesti tai sisällöllisesti. Sanastosta löytyy niin antropomorfismi, pareidolia, ekvifinaliteetti, Kuleshov-efekti, Schopenhauer, ja solipsmi. Olen turvautunut henkilökohtaiseen sanastoon aina, kun en ole muistanut mikä se yksi sana oli, joka kuvasi sitä yhtä juttua, josta puhun juuri nyt kaverini kanssa. Mutta miksi minä tällaista sanastoa kerrytän? Jos sanat eivät jää nuppiin, niin tarvitseeko niitä sitten väkisin muistaa. Älykköilluusio rapisee siinä kohtaa, kun alan kaivaa juntin omasta sanakirjasta sitä hienoa ranskalaista sanaa, joka juuri tähän kohtaan sopisi niin passelisti. Touché. Vietettyäni aikaa yliopistolla jo toista vuotta, olen törmännyt sellaisiin oman elämänsä sivistyssanakirjoihin, jotka puhuvat niin taitavasti, ettei kuuntelija edes tajua lopulta mitä tämä puhuja sanoo. Kieli on Suomi, mutta silti en aina ymmärrä sitä. Kun toisinaan olen vanhempieni luona käymässä ja istun kohta 80 vuotta täyttävän isäni kanssa aamiaispöydässä aamuohjelmien pyöriessä taustalla, saattaa kaiken maailman pajatuksen seasta loikata esiin jokin hieno sana, johon yrmeä isäni kysyy: ”Mitä se sellainen meinaa?”. Kun kerron mitä esimerkiksi narratiivi tarkoittaa, isäni ärjäisee: ”Miksei sitä voi sitten sanoa niin?”. Kysymys on tietystä kulmasta ihan aiheellinen: kukaan ei tykkää tuntea itseään tyhmäksi eikä kukaan jaksa kauaa kuunnella sellaista puhetta, mistä ei mitään ymmärrä tai missä ei pysy mukana, vaikka haluaisi. KER Ä ILEN K Ä NNYKK Ä Ä NI

Kerroin kaverilleni taannoin graduni aiheen: Kuinka kuolema esitetään mainoksissa, joiden tuotteet eivät itsessään liity kuolemaan? Kun murehdin, että nimi kuulostaa jotenkin yksinkertaiselta, kaverini kommentoi, että tuohan on hyvä, kun sen ymmärtää. Voisiko hienosti sanoa, että graduni tutkimuskysymys on ”kansantajuinen”. Kansantajuistaminen on muuten nykyään yhtä lailla hieno ilmaus. Monet tutkijat ovat viime vuosina olleet in, kun he ovat kertoneet omasta osaamisalueestaan siten, että sen voi ymmärtää kuka tahansa. Ihmiset haluavat tietää asioista, mutta heidän ja asioiden välillä on niin sanotusti ”akateeminen kielimuuri”. Eikä tämä koske siis vain tiedettä, vaan kaikkea muutakin aina sijoittamisesta pelimaailmaan. Ilmaus ”passiivisen, indeksiä seuraavan ETF:n voimakas volatiliteetti” ei houkuttele ihmisiä ensimmäisenä sijoittamaan. Tai kiinnostus pelimaailmaan ei nouse kaverin kertoessa, kuinka

oli helppo matsi, kun puolet vihuista afkas vaan basessa. Lopuksi voidaan käydä toisella puolella aitaa ja ajatella, että jos tunnet kielen, olet osa porukkaa. Kuvausryhmässä olet luotettavampi, kun tiedät mitä sinun pitää tuoda kuvaajalle, kun hän pyytää tuomaan Rediin 50 millisen 2.8 aukkoisen primen, matte boxin ja nd filtterin. En voi kieltää, että oli hiukan pro-fiilis, kun lehden toimituksessa juttelin editoinnista työkaverin kanssa ja yksi toimittaja totesi ohimennen, ettei hän ymmärrä sanaakaan mitä keskustelimme. Tietäjät tietää, muut saa sietää. Tietenkin on eri asia, puhutaanko alan ihmisten välisestä kanssakäymisestä vai tiedon jakamisesta yleisesti. Mutta sitä ei voi kiistä, etteikö kansantajuistaminen olisi porttihuume kovempiin sanastoihin. Pian läheisesi katsovat sinua hämmentyneenä miettien, mitä sinulle on tapahtunut, kun latelet innostuneena ja pupillit laajoina outoja termejä. Yrittäköön siinä vierottaa. �

YLIOPPILASKUNTA

AUTOMAATIOJÄSENYYS – PERUSOIKEUKSIEN LOUKKAUS VAI YLIOPISTODEMOKRATIAN SELKÄRANKA? TEKSTI MARIA PALDANIUS • KUVITUS MARIA TUUNANEN

Ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys oli alun perin ongelmaton järjestelmä. Viime vuosina aihe on noussut taas tapetille ja pakkojäsenyyden perustuslainmukaisuus on kyseenalaistettu yhä uudelleen. Maaliskuussa OKM julkaisi tuoreen selvityksen yliopistojen hallinnollisen autonomian tilasta. Selvityksen pääviesti on selvä – ja sen allekirjoittaa myös Suomen ylioppilaskuntien liitto.

OUKK A AKO

YLIOPPIL AS-

KUNN A N PA K KOJÄ SEN Y YS

yliopisto-opiskelijan perusoikeuksia? Miksi ylioppilaskunnan jäsenyys ja jäsenmaksun maksaminen on edellytys yliopistotutkinnon suorittamiselle Suomessa? Eikö opiskelija voi vedota yhdistymisenvapauteen, erota ylioppilaskunnasta ja silti jatkaa opintojaan? Nämä kysymykset kehystävät ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyttä koskevaa ikuisuuskeskustelua. “Automaatiojäsenyydestä on keskusteltu niin kauan kuin asia on ollut olemassa. Tämä on teema, joka hiipuu ja nousee tasaisesti, eikä todellakaan ole mustavalkoinen. Jos olisi, ei tätä keskustelua käytäisi vuodesta toiseen”, toteaa Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Annika Nevanpää. Vastaus ikuisuusdilemmaan on ensisijaisesti juridinen. Ylioppilaskunnat toimivat opiskelijoiden edustajina ja edunvalvojina, ja niiden toiminta nojaa yliopistolaissa asetettuihin tehtäviin. Laissa sanotaan: “Kaikki yliopiston opiskelijat, jotka on otettu opiskelijoiksi alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin, lukuun ottamatta tilauskoulutukseen

osallistuvia opiskelijoita, kuuluvat ylioppilaskuntaan”. “Ylioppilaskunta on paitsi opiskelijoita, myös yliopistoa varten. Se osallistuu yliopiston päätöksentekoon ja hallintoon, kouluttaa järjestöjä ja jäsenistöä, pyörittää tutor-toimintaa ja mahdollistaa opiskelijoille erilaista toimintaa. Opetusministeri Saramo nosti hiljattain esille myös yo-kuntien häirintäyhdyshenkilötoiminnan merkityksen kiusaamisen ja häirinnän vastaisessa ohjelmassa”, Nevanpää havainnoi.

Yliopistolaki vs. perustuslaki Keskustelu automaatiojäsenyydestä kiehahti viimeksi Turussa vuonna 2018, kun kaksi Turun yliopiston opiskelijaa vei ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden hallinto-oikeuteen. Opiskelijat vaativat saada erota Turun yliopiston ylioppilaskunnasta ilman, että menettävät opinto-oikeuttaan. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen julkisista päätösluetteloista käy ilmi, että myös Lapin yliopistossa on ollut käsittelyssä vähän vastaava erohakemus. “Yliopistolain ja ylioppilaskunnan

sääntöjen pohjalta hakemus hylättiin. Emme kuitenkaan kommentoi asiaa laajemmin tässä vaiheessa oikeuskäsittelyä”, LYY:n vs. pääsihteeri Miikka Keränen toteaa. Automaatiojäsenyyden kannattajat vetoavat yliopistolakiin ja vertaavat ylioppilaskuntaa usein kuntaan: päätökset tehdään demokraattisesti ja päätöksiin voi vaikuttaa vaalien kautta. Kunnastakaan ei voi erota, vaikka toiminta tai vaalitulos ei miellyttäisi. Kritisoijat taas perustelevat kantaansa perustuslailla. Heidän mukaansa automaatio- tai pakkojäsenyys on perustuslain vastainen. Tämän kannan kiteytti myös liberaalipuolueen puoluesihteeri Tuomas Tiainen Helsingin Sanomissa elokuussa 2017: “Vaikka ylioppilaskunta itsessään on hyvä ja itse kuuluisin siihen varmasti, vaikka se ei olisi pakollistakaan, on pakko silti väärin.” Nevanpää huomauttaa, että ylioppilaskunta ei ole yhdistys, vaan julkisoikeudellinen yhteisö, joka

“AU T OMA AT IOJÄS EN Y Y DES TÄ ON KESKU S T ELT U N IIN KAUAN KU I N AS IA ON OL LU T OLEMAS SA. TÄMÄ ON T EEMA, JOKA HI IP U U JA NO U S EE TASA I S ES T I, EIKÄ T ODEL LAKA A N OLE MU S TAVA LKOI N EN. JO S OLISI, EI TÄTÄ KESKU S T ELUA KÄY TÄ I S I VU ODES TA T OI S EEN.” – A N N I K A N E VA N PÄ Ä , S U O M E N YLIOPPILASKUNTIEN LIIT TO

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

toteuttaa Suomen julkishallinnollisia tehtäviä. Ylioppilaskuntien on myös katsottu tekevän tehtäviä, jotka antavat perustellun syyn poiketa yhdistymisenvapaudesta. Huomioitavaa on myös se, että ylioppilaskuntia koskevasta laista ei löydy vastaavaa mainintaa kuin ammattikorkeakoululaista; ”opiskelijakunnan toimintaan sovelletaan yhdistyslakia (503/1989), jollei tästä laista muuta johdu.” “Helposti unohdetaan, että keskustelussa on sekä juridinen että tunnepuoli. Halu erota ylioppilaskunnasta voi liittyä niin juridisiin seikkoihin kuin tunnepuoleen. Monille automaatiojäsenyys on mielenkiintoinen, juridinen dilemma, kun taas toiset eivät yksinkertaisesti koe ylioppilaskuntaa omakseen”, Nevanpää vertaa. Konseptina automaatiojäsenyys on monille opiskelijoille uusi asia. Yliopistoon tullessaan opiskelijasta tulee automaattisesti osa tiedeyhteisöä ja sitä myötä hän osallistuu myös yliopiston päätöksentekoon. “Tämä ei ehkä avaudu kaikille koko opintopolun aikana ja voi herättää ristiriitaisia tunteita”, Nevanpää lisää.

Kaksi perustetta pakolle Turun ylioppilaslehden haastattelussa vuonna 2018 Turun yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen totesi, että pakkojäsenyys oli alun perin ongelmaton järjestelmä. Viimeisten vuosikymmenten aikana moni asia on kuitenkin muuttunut ja nakertanut automaatiojäsenyyden perustuslainmukaisuutta. Suomessa 1990-luvulla toteutetun perusoikeusuudistuksen yhteydessä yliopistolakia muutettiin siten, että yliopiston opiskelijat kuuluvat automaattisesti ylioppilaskuntaan. Vaikka pakkojäsenyyden havaittiin olevan ristiriidassa yhdistymisvapauden kanssa, perustuslakivaliokunta hyväksyi jäsenyysjärjestelyn sallittuna perusoikeusrajoituksena, koska ylioppilaskunnilla nähtiin olevan kaksi tärkeää

tehtävää: yliopistohallintoon osallistuminen ja opiskelijaterveydenhuollon järjestäminen. Kolmas syy oli ”ikimuistoisuus.” “Lähtökohtaisesti ikimuistoisuus ei ole yksinään perusoikeusrajoituksen salliva peruste. Emme voi sallia, että joitain ihmisiä kohdellaan eri tavalla kuin toisia sen takia, että olemme aina tehneet niin. Ikimuistoisuus ei yksinään siis riitä”, Rautiainen totesi haastattelussa. 2000-luvun alussa hallitus esitti, että pakkojäsenyyttä sovellettaisiin myös vastikään vakinaistettuun ammattikorkeakoulujärjestelmään. Perustuslakivaliokunta päätti toisin: vaikka ammattikorkeakoulujen

AU T OMA AT IOJÄS EN Y Y DEN KA NNAT TAJAT V E T OAVAT YLIOPI S T OLAKI I N JA V ERTA AVAT YL IOPPI LASKUN TA A U SEI N KUN TAA N: PÄ ÄT ÖKS E T T EHDÄÄN DEMOKRAAT T I S ES T I JA PÄ ÄT ÖKSI I N VOI VA IKU T TAA VA A LI EN KAU T TA. KUNNAS TAKA A N EI VOI ERO TA, VA IKKA T OIMIN TA TA I VAA LI T ULO S EI MI EL LY T TÄ I S I. opiskelijakunnat hoitavat samantyyppisiä hallintotehtäviä kuin ylioppilaskunnat, niiltä puuttui kaksi muuta, yliopistojen pakkojäsenyyden perustetta – YTHS-kortti ja opiskelijakunnan olemassaolon ”ikimuistoisuus.” 2010-luvulla Juha Sipilän (kesk) hallitus käynnisti puolestaan soteuudistuksen, jonka myötä YTHS oli tarkoitus irrottaa ylioppilaskunnista ja opiskelijaterveydenhuolto siirtää Kelan järjestettäväksi. Toisin sanoen: tällöin ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys olisi perustunut enää vain ikimuistoisuuteen. “Sillä voi olla suuri merkitys pakkojäsenyyden tulevaisuudelle”, Rautiainen aprikoi vuonna 2018.

Vuoteen 2021 tultaessa tilanne on kuitenkin edelleen se, että yliopistoja ammattikorkeakoululaki määrittää terveydenhuollon ylioppilaskuntien tehtäväksi. Vain maksun kerääminen on siirtynyt Kelalle.

Tervetullut tulkinta Perustuslakivaliolautakunta puuttui asiaan ja ilmoitti, että opetusja kulttuuriministeriön (OKM) olisi tarvittaessa alettava selvittää pakkojäsenyyden oikeusperustaa. Syksyllä 2020 perustettiin korkeimman hallinto-oikeuden entisen presidentin, Pekka Hallbergin (OTT, VTT) johtama työryhmä tarkastelemaan yliopistojen autonomian tilaa. Automaatiojäsenyys ja sen tulevaisuus olivat keskeinen osa toimeksiantoa. “Suomen ylioppilaskuntien liitossa olemme tyytyväisiä siitä, että keskustelulle haetaan pontta itsenäisen, asiantuntijoiden muodostaman työryhmän kautta. Toivomme selkeää lopputulosta, jotta tämäkin keskustelu voitaisiin viimein rauhoittaa”, Nevanpää kommentoi helmikuussa. Työryhmän selvitys yliopistojen hallinnollisen autonomian tilasta julkistettiin maaliskuun alussa 2021. Sen pääviesti on selvä: välittömiä perusteita automaatiojäsenyyden poistamiselle ei ole. “Tulkinta on monella tapaa tervetullut. Ylioppilaskunnat ovat toimiva tapa järjestää opiskelijoiden edustus ylioppilaskuntien päätöksenteossa. En lähtisi heikentämään instituutioita, jotka edistävät opiskelijoiden hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta”, toteaa tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko. Saarikolla on asiasta myös omakohtaista kokemusta: Turun yliopiston ylioppilaskunnan toiminta oli tärkeä lähtölaukaus hänen omalle vaikuttajan polulleen. “Täytyy kuitenkin muistaa, että ylioppilaskuntien erityisasema tuo mukanaan myös suuren vastuun. On tehtävä paljon töitä sen eteen, että jokainen opiskelija kokisi ylioppilaskunnan toiminnan omakseen.”

YLIOPPILASKUNTA

Tulevaisuuden näkymiä Suomen ylioppilaskuntien liitossa ollaan huojentuneita työryhmän päätöksestä. Nevanpään mukaan automaatiojäsenyys tulee säilyttää, sillä se on edellytys toimivalle, kolmikantaiselle yliopistodemokratialle. Toimiva yliopistodemokratia taas on edellytys autonomiselle ja riippumattomalle yliopistolle. Tärkeää on sekin, että yo-kunnat osallistuvat yliopistojen itsehallintoon. “Ammattikorkeakouluilla ei ole vastaavaa itsehallintoa, eikä amklaissa ole mitään kirjausta itsehallinnosta. Ammattikorkeat ja yliopistot, ja sitä kautta myös ylioppilaskunnat ja opiskelijakunnat eivät ole suoraan toisiinsa vertailtavia, koska niiden core on niin erilainen”, Nevanpää huomauttaa. Foliohattu päähän: mitä jos eroaminen ylioppilaskunnasta olisi mahdollista? Millaisia skenaarioita olisi ehkä edessä? Nevanpään mukaan vapaaehtoinen jäsenyys olisi suuri uhka yliopistodemokratialle. Pahimmillaan yliopistoihin muodostuisi epädemokraattinen harvain valta.

Historiassa on viitteitä siitäkin, että automaatiojäsenyys on suojellut opiskelijaliikettä ja yliopistoja ekstremismiltä, ääriliikehdinnältä. “Yliopiston ja ylioppilaskunnan tehtävä on ennen muuta kasvatuksellinen, ja automaatiojäsenyys kuuluu siihen erottamattomana osana. Toivoisin, että vahva yliopistodemokratia olisi asia, jota opiskelijat haluavat yhdessä edistää ja vahvistaa”, Nevanpää kommentoi. Samaa toivoo myös Lapin ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Elina Kuula. Ylioppilaskunnan rooli jäsentensä yhdyssiteenä korostuu etenkin pienen yliopiston ylioppilaskunnassa. “Meillä on mahdollisuus tarjota jäsenillemme erilaisia palveluita, jotka edistävät jäsentemme hyvinvointia, kuten monipuolisia tapahtumia ja etenkin tavoittavaa edunvalvontaa”, Kuula sanoo. OKM:n laatima selvitys on ajankohtaisin osoitus siitä, että myös miniteriötasolla automaatiojäsenyys nähdään kriittisenä osana

“TÄY T Y Y KUI T ENKIN MUIS TA A, ET TÄ YL IOPPI L ASKUN T IEN ER I T Y ISASEMA T U O MUKA NAA N M YÖ S S U U REN VAS T U UN. ON T EH TÄVÄ PA LJON T ÖI TÄ SEN E T EEN, ET TÄ JOKA IN EN OPISKELIJA KOKI S I YL IOPPI LASKUNNA N T OIMINNA N OMAKS EEN.” – A NN I K A S A A R I KKO , T I E D E- JA K U LT T U U R I M I N I S T E R I

yliopistodemokratiaa. Aika näyttää, mihin keskustelu vielä etenee. “Nyt, kun selvitys on tehty, jatkossa keskustelua voidaan käydä sen pohjalta, mitä mieltä automaatiojäsenyyden tulevaisuudesta aidosti ollaan”, Annika Saarikko toteaa. � LÄHTEET

* Harjuniemi, Inari, 2018. Ylioppilaskunta – eli mikä ja miksi siitä puhutaan? Turun yliopisto. Saatavilla: www.tyy.fi/fi/medialle/ blogi/2018/10/ylioppilaskuntienautomaatiojasenyys-eli-mika-jamiksi-siita-puhutaan-nyt * Paananen Karoliina, 2020. Kun ylioppilaskunnilta poistuu “YTHSkortti”, automaatiojäsenyyden perusteet saattavat horjua – Asiantuntijan mukaan pian syntyy “aito oikeudellinen jännite”. Saatavilla: www. ylioppilaslehti.fi/2020/12/kunylioppilaskunnilta-poistuu-ythskortti-automaatiojasenyydenperusteet-saattavat-horjuaasiantuntijan-mukaan-pian-syntyyaito-oikeudellinen-jannite/ * Sundman Robert, 2017. Pääkirjoitus: Automaatiojäsenyyden tulevaisuus on auki. Saatavilla: www.ylioppilaslehti.fi/2017/10/ paakirjoitus-automaatiojasenyydentulevaisuus-on-auki/ * Yle uutiset, 2020. Saatavilla: www. yle.fi/uutiset/3-11521647

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

HUOLETON HUONE – HYVINVOINTIA TAITEEN KEINOIN Arktinen muotoiluprojekti testasi, voiko eri aistien aktivoimisesta ja yhteisöllisestä taiteesta löytää apua väsymykseen ja mielenterveysongelmiin

ltä

4: Hu o

le t

ä l hä ta y

m al

hu o n

m K u va t e k s t i t va s e

e -näy t t e l y j ul i s t e

T EKS T I MA RJA A NA S I VON EN • KU VAT HU OLE T ON HU ON E -T YÖRYHMÄ

jä

än

s Ai 1:

al a au

-t

r ja

ana

S i vo

uo t 3: M nen: ) 1 2 Pääkallokiitäjä (20

o il

j ro

t in

ör

OPISKELU

”

E T Ä O P I N N O T. K U R S S I K E R -

T Y M Ä . S T R E S S I . Väsymys. Ahdistus. Uni ei tule. Yksinäisyys. Huoli huomisesta. Kaikki ovet kiinni. Missään ei näe ketään eikä minnekään pääse. Seinät kaatuu päälle. Apua! En jaksa.” Jo toista lukuvuotta jatkuneet poikkeusolot ovat koetelleet opiskelijoiden jaksamista ja yksinäinen etäpuurtaminen on väistämättä vaikuttanut opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen. Kun Lapin yliopiston Arktisen muotoiluprojektin kurssi käynnistyi syksyllä, projektiryhmä nimeltä Huoleton huone halusi tarttua tähän aiheeseen. Samaa nimeä käyttänyt ryhmä oli ollut toiminnassa jo viime talvena ja kehitellyt silloin ajatusta yliopistorakennukseen konkreettisesti sijoitettavasta hiljaisesta tilasta, jonne opiskelijoiden olisi helppo pujahtaa päivän mittaan lepäämään ja rauhoittumaan. Koska yliopistorakennus oli nyt koko talven vain rajoitetusti käytössä, oli tarpeen lähestyä aihetta uudesta näkökulmasta. Teimme taustatutkimusta luomalla Miro-alustalle narratiivin kuvitteellisen opiskelijan kohtaamista vaikeista tilanteista ja mietimme, miten näihin ongelmiin voisi puuttua. Sitten tapasimme korkeakoulukuraattori Paula Perttusen ja juttelimme mielenterveyskysymyksistä. Koimme, että yliopistolla on tarjota monia tukimuotoja, mutta tieto niistä on hankalasti hajallaan eikä välttämättä tavoita kaikkia. Päätimme koota kaiken saatavilla olevan tiedon yhteen esitteeseen, jota voitaisiin jatkossa jakaa kätevästi sekä printtinä että sähköisenä versiona yliopiston nettisivujen kautta. Tiedätkö sen tunteen, kun ajatukset pyörivät päässä yhtä ja samaa kehää uudestaan ja uudestaan? Olet liian väsynyt tekemään mitään, mutta et pysty rauhoittumaankaan niin, että saisit nukuttua. Moni ryhmäläisistä oli kokenut, että kuvatun kaltaista sisäistä stressiä

voi helpottaa harjoittelemalla tietoista läsnäoloa, aktivoimalla eri aisteja ja tekemällä taidetta. Erityisen paljon apua voi saada tuntoaistin aktivoimisesta, olipa kyseessä sitten taidetekstiilin solmeilu, villasukan neulominen tai sormien upottaminen saveen. Päätimme siksi Huoleton huone -tiimissä tarjota sekä itsellemme että muille opiskelijoille mahdollisuuden kokeilla taiteen tekemistä ja käsitöitä keinoina lievittää stressiä. Totesimme, että paras keino tähän olisi järjestää yhteinen taidenäyttely. Ne opiskelijat, jotka asuvat Rovaniemellä, kokoontuivat ensin pilottityöpajaan rakentamaan kierrätysmateriaaleista aistilaattoja, jotka koottiin yhdeksi kokonaisuudeksi ja näyttelyn pääteokseksi. Jokainen sai käyttää juuri niitä materiaaleja ja tekniikoita, joiden koki eniten puhuttelevan itseään. Sen jälkeen järjestimme yhteisöllisen savityöpajan, johon lähetimme avoimen sähköpostikutsun kaikille yliopiston opiskelijoille. Paja kiinnosti ilahduttavan monia. Paikan päällä jokaiselle osallistujalle annettiin pala savea, josta sai muotoilla haluamallaan tavalla omia tunteita kuvaavan veistoksen. Aiempina vuosina on ollut helppoa unohtaa, miten tärkeää on tavata toisia opiskelijoita päivän mittaan kahvitauoilla ja muina vapaahetkinä yliopiston tiloissa. Nyt työpajamme tarjosi vastaavanlaisen tilaisuuden hengähtää ja vaihtaa kuulumisia, mikä on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sitä arjen vertaistukea, mikä auttaa jaksamaan. Osallistujien täyttämän kyselylomakkeen mukaan yleisimmät pajassa koetut tunteet olivat rauhallisuus, huvi ja helpotus. Muita kommentteja olivat esimerkiksi: ”Tuli sellainen olo, että on saanut jotain aikaiseksi/valmiiksi.” ”Ihan mukavan rento hetki saven parissa. Rento aloitus päivään.” ”Oli kivaa irrottautua

suorittamisen tunteesta hetkeksi, jota muut kurssit usein aiheuttavat.” ”Mukava tapa rentoutua muiden kurssien yms. paineista (plus yliopistolle ei ole päässyt käymään paljoa tänä lukuvuonna.)” ”Tuli rauhallinen ja tasapainoinen olo.” ”Savipaja auttoi pysähtymään ja hyväksymään oman olotilan.” ”Auttoi, kiva että sai hetken vain intensiivisesti keskittyä yhteen juttuun ilman keskeytyksiä.” Kaikki kyselyyn vastanneet olivat myös valmiita osallistumaan vastaavaan pajaan toistekin. Nämä tulokset tukevat ajatusta siitä, että jonkin materiaalin työstäminen käsityönä on terapeuttista, ja että yhteisöllisille työpajahetkille voisi olla jatkossakin tarvetta. Projektin huippuhetki oli, kun tiimimme rakensi Huoleton huone -näyttelyn Galleria Kopioon, ja saimme nähdä, miten talven mittaan Teams-yhteyden äärellä visioidut ajatukset kiteytyivät konkreettiseen muotoon. Aistitaulun ja savityöpajassa syntyneiden teosten lisäksi esillä oli myös ryhmäläisten henkilökohtaisia töitä. Jos et päässyt paikalle, voit edelleen tutustua näyttelyyn virtuaalisesti Instagramissa @huoletonhuone2021. Näyttelykävijät saivat halutessaan vastata pieneen kyselyyn, jossa kartoitettiin näyttelyn herättämiä tunteita. Sen perusteella vierailijat kokivat erityisesti mielenkiintoa, esteettisyyden arvostusta, rauhallisuutta ja ihailua. Meille tiimiläisille kulunut talvi tarjosi hyvän tilaisuuden opetella projektinhallintaa ja yhteistyön tekemistä sekä kasvokkain että etänä. Saimme hyödyntää olemassa olevia taitoja ja oppia uutta. Kuten Aistitauluun kootut neliöt, mekin olimme jokainen tärkeänä palasena suuremmassa kokonaisuudessa. Ensi vuonna työ jatkuu seuraavan kurssin ja uusien opiskelijoiden voimin. Tervetuloa mukaan! �

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 2/2021

VAPAAEHTOINEN MAANPUOLUSTUSTOIMINTA OPISKELIJAN NÄKÖKULMASTA TEKSTI MIIKA ALAJÄÄSKÖ KUVA NIILO HELANDER

Vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan liitetään usein vääriä käsityksiä. Se saatetaan nähdä esimerkiksi tarkasti rajatun joukon toimintana, johon kuka tahansa ei voi osallistua. Lapin Opiskelevat Reserviläiset otti neljä väitettä tarkemman tarkastelun alle. VÄITE: SUORITETTU ASEPALVELUS ON EDELLYTYS MAANPUOLUSTUSTOIMINTAAN OSALLISTUMISELLE Muun muassa Lapin Opiskelevien Reserviläisten jäseneksi liittyäkseen ei tarvitse olla reserviläinen, vaan kuka tahansa opiskelija voi liittyä jäseneksi. Esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistys eli MPK järjestää kaikille avoimia varautumis- ja turvallisuuskoulutuksia, joiden aiheet vaihtelevat maanpuolustuksesta kyberturvallisuuteen ja arjen häiriötilanteista selviytymiseen. Koulutuksissa pääsee harjoittelemaan muun muassa ensiaputaitoja, toimintaa tulipalon sattuessa, tietoturvauhkilta suojautumista ja itsepuolustusta.

VÄITE: PITÄÄ KUULUA PÄÄLLYSTÖÖN, JOTTA VOI OSALLISTUA RESERVILÄISTOIMINTAAN, SILLÄ TOIMINTA ON TARKOITETTU LÄHINNÄ TIETYN IKÄISILLE ALIUPSEEREILLE SEKÄ UPSEEREILLE Tämä on sitkeä ja ikävä myytti. Miehistö muodostaa armeijan selkärangan ja osaava miehistö on sotilaallisen maanpuolustustuksen selkäranka. On totta, että osa vapaaehtoisista koulutuksista on suunnattu päällystölle, mutta suurin osa toiminnasta on kaikille avointa. Vapaaehtoisessa

reserviläistoiminnassa pääperiaate on että sotilasarvolla, sukupuolella ja iällä ei ole merkitystä.

VÄITE: TAVALLINEN IHMINEN EI VOI SUOMESSA SAADA ASELUPAA SOTILASASEEN NÄKÖISIIN KIVÄÄREIHIN JA PISTOOLEIHIN Tämä väite on väärä. Tämän tyyppisiä aseita käytetään reserviläisten ampumalajeissa ja niitä käytetään muun muassa sovelletussa reserviläisammunnassa. On totta, että aselupien saaminen on vaikeutunut viime vuosina, mutta aktiivisen ja taustaltaan nuhteettoman reserviläisen on edelleen täysin mahdollista hankkia omia aseita. Helpoin tapa tähän on liittyä reserviläisyhdistykseen, joka järjestää ampumatoimintaa. Lapin Opiskelevat Reserviläiset järjestää säännöllisesti ohjattuja ammuntoja, joissa jäsenet pääsevät ampumaan yhdistyksen aseilla. Ammunnat sopivat erinomaisesti myös uusille ampujille, sillä ammunnanjohtaja opastaa uusia ampujia aseiden turvalliseen käsittelyyn.

VÄITE: RESERVILÄISTOIMINTA ON LÄHINNÄ AMPUMATOIMINTAA A mpuma t oimin t a on kaik is ta näkyvintä ja todella suosittua

reserviläistoimintaa, mutta ei suinkaan ainoaa sellaista. Lapin Opiskelevat Reserviläiset järjestää monenlaista toimintaa myös yhteistyössä muiden reserviläisjärjestöjen kanssa, kuten erilaisia kilpailuja, valtakunnallisia tapahtumia, itsenäisyyspäivän iltajuhlan sekä erilaisia jäsenistön toivomia tapahtumia. Suunnitteilla on tulevalle syksylle kaikille avoimet maanpuolustussitsit. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämillä kursseilla taas koulutetaan reserviläisille muun muassa taistelua rakennetulla alueella, tarkka-ammuntaa, lähitaistelua, panssarintorjuntaa ja tiedustelutoimintaa. Näistä kursseista jokainen aktiivinen reserviläinen voi varmasti löytää itselleen kiinnostavia vaihtoehtoja. � LAPIN OPISKELEVAT RESERVILÄISET RY * Perustettu 18.02.1985 * Kuka tahansa yli 18-vuotias korkeakouluopiskelija voi liittyä * Järjestää jäsenilleen reserviläis- ja ampumatoimintaa sekä muita jäsenistöä kiinnostavia tapahtumia, kuten itsenäisyyspäivän iltajuhlan * Puheenjohtaja: Miika Alajääskö * Nettisivu: rul.fi/loru/

KOLUMNI

RISTI VAI NELIÖ? TEKSTI JANNE-MATTI LAMMINEN KUVITUS HELMI HAKURI K E VÄ Ä L L Ä MENISIT K IR K KOON, mutta et usko. Olet ikäsi ajelehtinut kirkon mukana, rippikouluristi on yhä tallella. Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole herättänyt sinussa tunteita, koska sinun ei ole tarvinnut valita kuuluvasi siihen. Yrität lähentyä kirkkoa, käyt jumalanpalveluksissa, joiden jälkeen juot mummojen ja pappojen seassa kahvia. Haluat ratkaista kysymyksen lopullisesti. Päätät erota, kerrot konkreettisiksi syiksi kirkon kaksinaismoralistisen suhteen homoihin, liittoutumisen asevoimien kanssa. Uskooko kirkko yhteenkään käskyistään? Lisäät: Kristillisen toivon ylläpitäminen lykkää valintoja tulevaisuuteen, parannusta ei tehdä tässä maailmassa vaan tulevassa. Usko mahdollistaa ekokatastrofin eikä pelastajaa ole näköpiirissä. On aika lopettaa tekopyhyytesi, syntisi. Kävelet nykytaiteen museoon, galleria on vaihtoehto. Jos et usko Jumalaan, älä ajattele luotuihin uskomista. Teoksilla ei ole ikuista elämää, eikä niistä ole palvottaviksi, kuvatkin kuolevat, kuten kirjallisuustoimittaja Mikko Lamberg kirjoittaa blogissaan. Ihmiset käyttävät muutamaa kuvaa jonkin aikaa: ne ovat tauluja, kuvatiedostoja ja valokuvia, kunnes lopulta ne hylätään ja unohdetaan. Sitkeimmät klassikot eivät ole “ikonisia”, niiden elinkaari on muutama sukupolvi, kunnes aika kuluttaa ne loppuun. Surullista? Vai onko jaetussa kohtalossa sittenkin jotain lohdullista, vapauttavaa? Ei enää fiksaatiota ikuisuuteen. Taide on aikaan ja paikkaan sidottua, se elää tässä ja nyt, ja on sellaisenaan arvokasta. Taiteen luonteesta johtuen myös politiikka on aina vaikuttanut siihen, ollen yksi sen ominaisuuksista, ei hyvä tai huono. Modernis t inen nyk y taiteen

museo on rakennettu 60-luvulla, valkoinen kuutio toimii yhä. Avaat oven, kaikki ovat tervetulleita. Rakennus saattaa olla sieluton, mutta niin olet sinäkin. Taiteilija on kuitenkin täyttänyt sen hahmotelmillaan, näkökulmillaan. Objektiivinen kauneus on outo konsepti, taide kertoo tekijästään ja hänen ihanteistaan, mutta vähintään yhtä paljon se kertoo katsojastaan. Mietit vielä museota, auringonvalo laskeutuu kattoikkunasta tyhjään näyttelytilaan, salissa on betonilattia, seinät on maalattu valkoisiksi. Tästä Martti Lutherkaan ei osannut haaveilla, krusifiksikin on tarpeeton, tai tietysti jos yksi halutaan, voidaan se hankkia esteettisistä syistä. Muistatko kuinka kauan uskonpuhdistuksesta on? Jotkin perinteet velvoittavat: kaikki on uudistettava. Toisesta lähes yhtä merkittävästä uudistuksesta, Ranskan suuresta vallankumouksesta, on kulunut aikaa 230 vuotta. Silti yhä 16 prosenttia 15–40 -vuotiaista, 280 000 suomalaista, uskoo kristinuskon Jumalaan, kirjoittaa Kirkko ja

kaupunki. Kenellä on aikaa miettiä jotain niin epäolennaista kuin jumalasuhdettaan? Kannattaa vaieta, sivuuttaa koko asia. Parempaakin oopiumia on tullut tilalle. Taiteesta kiinnostuneet eivät muodosta uutta seurakuntaa, mutta jotain heidän määrästään voidaan päätellä museokorttien perusteella. Vuonna 2020 kortillisia oli jo 350 000 selviää museot-sivustolta. Entä vapauteen tuomittu kuvataide, onko se pelkkää pintaa? Taide antaa mahdollisuuden hahmottaa kaaosta, maailmaa uudella tavalla. Sen sijaan kaiken selittävien yhtenäisteorioiden aika alkaa olla ohi. Kuin ikonin, jonka tilalle asetettiin musta neliö. � LÄHTEET

* 1: https://www.valoajamustetta. com/2021/01/18/ palveluksessa-loppuun-asti/ * 2: https://www.kirkkojakaupunki. fi/-/-ehka-ei-ole-tahdonalainenjuttu-uskooko-vai-ei-nuoretaikuiset-vieraantuvatkristinuskosta-ja-nyt-kuusi-heistakertoo-miksi-kirkko-tuntuu-vieraalta-tai-laheiselta#bab3d3d5 * 3: https://museot.fi/ museokorttitietoa