Lapin ylioppilaslehti 4/2015

4/15

REVONTULET 6–8

MADE IN CHINA 10–13

DISOBEY 14–15

2

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

PÄÄKIRJOITUS YHDYSVALTAIN PRESIDENTTI BARACK OBAMA allekirjoitti äskettäin kiistellyn lain, joka sallii yksityisten yritysten hyödyntää avaruudessa louhittuja raaka-aineita. YK:n avaruustoiminnan vuonna 1967 solmitun perussopimuksen mukaan avaruus ja taivaankappaleet eivät ole minkään valtion vallattavissa. Tässä suhteessa avaruus rinnastuu syvänmerenpohjaan, jonka katsotaan olevan koko ihmiskunnan omaisuutta.

Avaruuden raaka-aineita tulisi käyttää niin, että ne hyödyttävät yhteisesti kaikkia maailman maita.

Yhdysvallat kuitenkin katsoo, että se voi omavaltaisesti päättää toisin siitäkin huolimatta, että myös se on sitoutunut sopimukseen. Muualla Yhdysvaltojen toimia on kritisoitu hyökkäykseksi vakiintuneita periaatteita vastaan.

Yhdysvaltojen toiminta on malliesimerkki vahvemman oikeudesta. Se on luultavasti ainoita maita, joka lähivuosikymmeninä pystyisi edes avaruuden raaka-aineita hyödyntämään. Maapallon resurssit kuluvat jossain vaiheessa loppuun, ja silloin katse kohdistuu vieraisiin taivaankappaleisiin.

Pariisin ilmastokokouksessa pyritään löytämään ratkaisu maapallon lämpenemiseen. Jos jotain ei tehdä, meitä voivat kohdata suuret mullistukset.

Tämä vaikuttaisi myös arktisella alueella ja täällä, revontulten vyöhykkeellä. Keskilämpötilan nouseminen veisi lumirajan yhä pohjoisemmaksi, ja myös täällä saatettaisiin nähdä lumettomia talvia.

Syypää ilmaston lämpenemiseen ovat fossiiliset polttoaineet. Suurimmat päästäjät ovat Kiina, Yhdysvallat, EU ja Intia. Kiina kuluttaa fossiilisia polttoaineita lähes yhtä paljon kuin muu maailma yhteensä. Emme voi kuitenkaan leimata Kiinaa syylliseksi.

Olemme ulkoistaneet halpatuotantomme Kiinalle.

Myös ilmastosopimuksen tulevaisuus on suurten ja vahvojen käsissä. Yhdysvallat ja Kiina ovat luvanneet tehdä yhteistyötä sovun syntymiseksi. Isoja kuvioita seuratessa itsensä tuntee hyvin pieneksi. Suomen kokoisten valtioiden merkitys maailman pelastamisessa on pieni, mutta ei kuitenkaan turha.

Maailmassa ollaan askel lähempänä suursotaa.

Nato-maa Turkki ampui marraskuussa alas Syyrian ilmatilassa olleen venäläisen sotilaskoneen. Toivottavasti suurvallat pystyvät laittamaan jäitä hattuun ja ratkaisemaan riidat puhumalla. Suomi ja suomalaiset ovat pitkään olleet merkittäviä tekijöitä rauhantyössä, jossa Rovaniemellä marraskuussa vieraillut presidentti Martti Ahtisaari on eritoten kunnostautunut.

Vaikka olemme pieniä ja kaukana, globaalin maailman ongelmat tulevat silti kotipihallemme.

Kuluneen vuoden aikana Suomi on vastaanottanut enemmän pakolaisia maailman konfliktialueilta kuin koskaan aiemmin. Vastuu ongelmien ratkaisemisessa on kaikilla. Myös me voimme tehdä monia asioita niiden ratkaisemiseksi: voimme kulutusvalinnoillamme suosia kestävää kehitystä ja valita tuotteita, jotka rasittaisivat luontoa mahdollisimman vähän; voimme omalta osaltamme suhtautua rauhallisesti pakolaiskysymykseen ja välttää konfliktien luomista.

Kuka tahansa voi Suomessa osallistua lakien valmisteluun. Tästä esimerkkinä on myös tässä lehdessä käsitelty eläinsuojelulain kokonaisuudistus, joka tähtää eläinten hyvinvoinnin edistämiseen.

Lainsäädäntöhankkeeseen voi antaa lausuntonsa, ja tällä tavalla kantaa kortensa kekoon paremman tulevaisuuden puolesta.

EDARIVAALIEISTA VÄRIKÄS PAIKKAJAKO LAPIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTAAN valittiin jälleen uusi edustajisto. Äänestysaktiivisuus nousi vuoden 2013 vaalien 17,7 prosentista 21,02 prosenttiin. Ääniä annettiin yhteensä 832, joista kolme oli hylättyjä. Ehdokkaita oli yhteensä kahdeksasta valitsijayhdistyksestä.

Paikoista käytiin erittäin tiukka kamppailu, ja vaalivoiton otti selkeästi Artikla yhteensä kuudella paikalla. Eniten paikkoja menetti Punapippuri, joka joutui tyytymään entisen viiden paikan sijaan kolmeen. Uutena ryhmänä edustajistoon nousi Vihertävät yhdellä paikalla.

Vaalien ääniharavat olivat kaikki naisia. Artiklan Amanda Näsi keräsi 41 äänen jättipotin. Toiseksi eniten ääniä sai TAO Ry:n Emma Kähkönen 37 äänellä. Kolmannen sijan vei Artiklan Johanna Teijonmaa 28 äänellä. Uusi edustajisto aloitti kaksivuotisen toimikautensa joulukuun alussa.

Edustajisto päättää tärkeimmistä ylioppilaskunnan asioista, kuten taloudesta ja jäsenmaksun suuruudesta. Edustajisto valitsee myös ylioppilaskunnan hallituksen, hallituksen puheenjohtajan sekä tärkeimmät LYYn työntekijät. Perinteisesti puoluepolitiikalla ei ole ollut kovinkaan suurta merkitystä ylioppilaskunnassa. Sen sijaan ainejärjestöillä on ollut suuri rooli.

Lopullinen paikkajakauma näyttää seuraavalta:

1 Amanda Näsi ARTIKLA

11 Mikko Saarinen ARTIKLA

2 Johanna Teijonmaa ARTIKLA

12 Ville Luotola PUNAPIPPURI

3 Kaisa-Maria Poikela PUNAPIPPURI

13 Mirka Mokko SUPERLISTA

4 Alexandra Lindqvist SUPERLISTA

14 Venla Johansson TAO

5 Emma Kähkönen TAO

15 Antti Hämäläinen ARTIKLA

6 Janne Väätäjä LASTUKAS

16 Ida Ala-aho LASTUKAS

7 Jussi Kiiski ARTIKLA

17 Annika Juhola ARTIKLA

8 Inna Kallioinen Keskeiset

18 Jarkko Luusua PUNAPIPPURI

9 Saana Lindeman KOKOOMUS

19 Pirkko Sivonen SUPERLISTA

10 Minna Kallioharju VIHERTÄVÄT

20 Anni-Sofia Sihvo Keskeiset

MATIAS PARTANEN

4 /1 5

SISÄLLYS

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

8 –9

TÄSSÄ NUMEROSSA Pääkirjoitus 2 Lapin yliopisto ostaa Lapin ammatti­korkeakoulun? 4 Auditointi – mitä se on? 5 Vähemmän tunnettuja tarinoita revontulista 6–8 Pimiön paluu 8–9 Made in China 10–13 Älä tottele tietoverkkoa 14–15 Hikiliikkujan kellot 16–17

10–13

Kohti eläineettisempää Suomea? 18–20 Leppoisa herra nobelisti 21 Arviot 22 Kehitysavun kirous 23 Vaalipiirileikki 24

21

YHTEYDET

KUSTANTAJA

TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT

Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 045 110 9293 lehti@lyy.fi

Lapin yliopiston ylioppilaskunta Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 044 578 4209 fax. 016 311 357

Reetta Näsi, Aleksi I. Pohjola, Heini Papinsaari, Johanna Pokela, Teemu Loikkanen, Arttu Nevanperä, Meri Heikkilä, Tanja Karhunen, Miikka Keränen, Renne Vantola, Leena Kopperi, Maria Leskinen, Mika P. Salmi, Vilja Tuohino, Laura Ylinampa

AINEISTO

PÄÄTOIMITTAJA

Matias Partanen

Lehti ottaa sitoumuksetta vastaan juttuvinkkejä, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia. Avustajapalkkiot sovitaan tapauskohtaisesti.

ULKOASU JA TAITTO

PAINO

Juho Hiilivirta

Lehtisepät Oy, Pieksämäki PAINOS

1000 kpl

ILMOITUKSET

lehti@lyy.fi 0,70 euroa/pmm, takasivu 0,75 euroa/pmm

www.lapinylioppilaslehti.fi

4 /1 5

3

4

YLIOPISTOLLA

LÄMMIN KIITOS VUOTENI LYYn hallituksen puheenjohtajana alkaa pikkuhiljaa tulla tiensä päähän. Takana on vuosi täynnä onnistumisia ja epäonnistumisia, haasteita ja voittoja.

Päivät ovat välillä venyneet hyvinkin pitkiksi, mutta kaiken puurtamisen keskellä on ollut myös hauskaa. Ilon kautta, kuten tavataan sanoa. Edunvalvonta on tärkeää työtä, mutta sitä ei ole onneksi tarvinnut tehdä veren maku suussa.

Kukaan ei tee tätä työtä yksin ja olen ollut onnekas saadessani ympärilleni huikean tiimin asioita hoitamaan. Termi ”dream team” ei tässä tapauksessa ole liioittelua. Silmäkulmaani vierii pieni suolainen vesipisara miettiessäni niitä kaikkia ihmisiä, joiden kanssa olen saanut kuluneen vuoden aikana tehdä töitä.

Rakentaa entisestään parempaa ylioppilaskuntaa.

Työ jatkuu kuitenkin edelleen. Opiskelijoiden etujen valvonta ei ole koskaan valmis. Ajat muuttuvat, tilanteet elävät ja uusia haasteita sekä kehittämisen kohteita tulee varmasti eteen. Vuodelle 2016 ylioppilaskunta saa edunvalvontatyötä jatkamaan uuden hallituksen, uuden tiimin. Minulle omasta hallituksestani ja toimiston väestä on muotoutunut lähes perheen kaltainen tiivis yhteisö. Kiukuttelemme, jaamme ilot ja surut sekä onnistumiset. Kiusoittelemme toisiamme ja tunnemme toistemme pienet oikut.

Ylioppilaskunta on parhaimmillaan yhteisönä. Minulle on ollut kunnia toimia yhteiseksi hyväksi koko mennyt vuosi osana hienoa kokonaisuutta. Haluan kiittää teitä jokaista, jotka olette kulkeneet tämän matkan kanssani - osa samassa seurueessa, osa etäältä seuraten.

Olitpa sitten tavallinen opiskelija, ainejärjestöaktiivi, henkilökunnan edustaja, hallituslainen tai työntekijä haluan sanoa sinulle vilpittömästi, kiitos. Ilman teitä ei meitäkään olisi.

PEKKA ALAKOSKI Hallituksen puheenjohtaja pekka.alakoski@lyy.fi

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

LAPIN YLIOPISTO OSTAA LAPIN AMMATTI­ KORKEA­KOULUN? YLIOPISTON JA AMMATTIKORKEAKOULUN opiskelijat saivat hieroa silmiään lukiessaan ostouutisesta taannoisesta Lapin Kansasta. Mahdollisuus yliopiston ja ammattikorkeakoulun lähentymisestä entisestään on ollut mukana keskusteluissa, mutta ostouutinen oli varsinainen pommi. Miksei asiasta tiedotettu opiskelijoita? ”Tämän projektin onnistumiseen on liittynyt useita epävarmuustekijöitä. On toisaalta ollut eri tahojen eriäviä intressejä, toisaalta taas tiedottamiseen on liittynyt osakeyhtiölain määräykset kaupan kohdetta koskevista neuvotteluista”, Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola puolustautuu.

Ostolla pyritään Lapin yliopiston hallintojohtajan Markus Aarton mukaan vastaamaan suomalaisen korkeakoulutuksen kehittämistarpeisiin. ”Olemme tilanteessa, jossa korkeakoulutusta täytyy kehittää. Nuoret täytyy saada nopeammin työelämään, hallinnon resursseja on siirrettävä tutkimukseen sekä opetukseen, ja tutkintojen on vastattava työelämän todellisia tarpeita”, Aarto listaa. ”Ja kaikki tämä on tehtävä tilanteessa, jossa valtiolla on rahat vähissä”, hän jatkaa.

Lehdissä on spekuloitu paljon sillä, että ostopäätöksellä pyrittäisiin välttämään Lapin yliopiston sulautuminen Oulun yliopistoon. Tämä ei kuitenkaan Aarton mukaan ole ostoaikeen perimmäinen syy. ”Pääpaino on sillä, että voimme tarjota toimivan lappilaisen korkeakoulutuksen, joka on riittävän vahva kestämään ulkoisia paineita”, hän toteaa.

Ylä-Kotolan mukaan Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun nimikkeet säilyisivät ennallaan. Konkreettisimmat muutokset kohdistuisivat tukipalveluihin: esimerkiksi tietohallinto ja kirjastopalvelut voisivat tulevaisuudessa olla yhteisiä. Saatavat säästöt voitaisiin Aarton mukaan kohdistaa ydintoimintoihin; opetukseen ja tutkimukseen. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun fuusiosta ei siis ole kysymys.

Jos ostosuunnitelmat toteutuvat, ostaa Lapin yliopisto ensivaiheessa enemmistön Lapin Ammattikorkeakoulu Oy:stä. Esisopimus on tarkoitus solmia halukkaiden osakkaiden kanssa ensi vuoden tammikuussa. Jos opetus- ja kulttuuriministeriö lähtee lupauksiensa mukaisesti tukemaan hanketta strategiarahoituksella ja pääomittamisella, tulevat omistuksen muutokset voimaan vuonna 2017.

LIITTOKOKOUSHUMUA PERJANTAINA LAPIN YLIOPISTON ylioppilaskunnan delegaatio saapuu klo. 09.00 Korpilammelle Espooseen. Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous on valmis alkamaan. Ilmassa on jännittynyt tunnelma. Paikalla on äänekkäitä konkareita ja innokkaita ensikertalaisia, mutta jokainen on tietoinen siitä, miten tärkeä viikonloppu meitä odottaa. Nyt valitaan liitolle koko seuraavaa vuotta ohjaavat linja toimintasuunnitelman muodossa, mutta myös uusi hallitus tätä työtä tekemään.

Ylioppilaskuntien kentässä LYY on perinteisesti kuulunut niin sanottujen periferiayliopistojen liittoumaan. Lapin yliopisto suhteessa pieni maakunnan yliopisto, joten LYY on tehnyt tiivistä yhteistyötä jo vuosia muiden samankaltaisten yliopistojen ylioppilaskuntien kanssa. Periferialla oli myös kolme omaa ehdokasta; kaksi hallitukseen ja yksi puheenjohtajaksi. Lienee sanomattakin selvää, että jännitys oli lähes käsin kosketeltavaa.

Perjantaina kokouksessa käytiin tiivistä poliittista keskustelua, kuunneltiin henkilöiden esittäytymispuheenvuoroja sekä jakauduttiin työryhmään tekemään liitolle poliittisia linjauksia. Päivä oli pitkä ja sitä pidensivät vielä entisestään illalla järjestetyt

ehdokashaastattelut. Ehdokkaiden ja heidän tukijoidensa päivä jatkui pitkään aamuyöhän, muun kokouskansan jo vaihtaessa vapaalle.

Lauantaina kokous jatkui ja pääsimme kuuntelemaan tervehdyksiä. Myös opetusministerimme Sanni Grahn-Laasonen kävi tuomassa valtiovallan tervehdyksen. Isossa salissa käytiin vielä tiukkoja äänestyksiä muutosesitysten välillä. Lopulta päästiin henkilövalintoihin – jännitys oli tiiveimmillään.

Viimein jännitys oli ohi ja tuloksena oli kolme hallituspaikkaa periferialle. Valitettavasti puheenjohtajaa ei omista ehdokkaista saatu, mutta lopputulos oli sangen hyvä. Maakuntien yliopistojen ääni kuuluu jatkossakin Suomen ylioppilaskuntien liitossa ja tämä on tärkeintä. Onnea vielä Siiri Nousiainen (OYY), Mia Lehto (LTKY) ja Annu Komulainen (JYY).

Kokonaisuutena SYL:n liittokokous on mielenkiintoinen tapahtuma ja ainutlaatuinen kokemus. Vastuuta delegaation edustajilla on paljon, sillä he edustavat ylioppilaskuntaansa ja käyttävät sen ääntä. Kannustan kaikkia osallistumaan ylioppilaskunnan toimintaan ja hakemaan jossain vaiheessa hallitukseen. Voi päästä hienolle matkalle tekemään tärkeää työtä.

Teksti PEKKA ALAKOSKI

4 /1 5

YLIOPISTOLLA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

5

AUDITOINTI – MITÄ SE ON? yliopiston kehitysprosessia. Auditoinnin aikana esille tulleisiin epäkohtiin puututaan ja niitä kehitetään edelleen.

Ennen auditointia tulee tehdä tietty materiaali, joka annetaan sitten auditoinnin suorittajille materiaaliksi. Ennakkomateriaaliin sisältyy itsearviointi, perusaineisto ja laatukäsikirja. Se toimii laadunhallinnan apuvälineenä ja sen tulee olla koko ajan ajan tasalla, eikä sitä siis tehdä pelkästään auditointia varten, vaikka sitä auditoinnin materiaalina käytetäänkin. ”Itsearviointi tarkoittaa sitä, että meidän tulee itse arvioida miten meidän laatujärjestelmä toimii”, selventää erikoissuunnittelija Mirja Väyrynen. Tehtävän raportin tarkoituksena on antaa todenmukainen kuva yliopiston laatujärjestelmästä. Se antaa myös yliopistolle apua laatujärjestelmän vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamisessa. ”Perusaineisto puolestaan sisältää tilastotietoa yliopiston toiminnasta, muun muassa tiedot valmistuneista”, Väyrynen jatkaa.

Auditointia varten perustetaan 5-7 hengen auditointiryhmä, joka suorittaa auditoinnin. Näiden lisäksi ryhmään kuuluu kaksi asiantuntija jäsentä. Auditointiryhmä voi olla joko kotimainen tai kansainvälinen. Lapin yliopistolla auditoinnin suorittaa suomalainen ryhmä ja tähän ryhmään kuuluu viisi jäsentä. Ryhmän jäsenet tulevat eripuolilta Suomea ja he edustavat koko korkeakoulukenttää, niin yliopistoja kuin ammattikorkeakouluja.

Ryhmän jäsenenä voi olla myös eri sidosryhmien edustajia. Ryhmä käy läpi jokaisen elementin yliopiston toiminnasta läpi.

Se tutustuu muun muassa yliopiston nettisivuihin, sisäiseen verkkoon, johtamis- ja palautejärjestelmään, toiminnan ohjaukseen, koulutukseen ja tutkimukseen sekä yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.

Kuten huomataan, heidän toimintakenttänsä on erittäin laaja ja kattava.

Kun ryhmä on käynyt läpi toiminnan ja materiaalit, pitää se kolmipäiväiset auditointihaastattelut. ”Auditointiryhmä haastattelee 21 ryhmää, joista jokaiseen kuuluu 6-8 henkilöä. Yksi ryhmistä koostuu pelkästään opiskelijoista, mutta myös muissa ryhmissä on opiskelijoita”, Väyrynen kertoo. Myös opiskelijoilla on siis osansa auditoinnissa, olemmehan me sentään iso osa yliopiston elämää.

Myös opiskelijoilla on siis osansa auditoinnissa, olemmehan me sentään iso osa yliopiston elämää.

Auditointiryhmä antaa yliopistolle raportin, joka kertoo onko auditointi mennyt läpi vai ei. Tuloksista riippumatta saadaan tieto siitä, missä vaiheessa me olemme missäkin asiassa. Auditoinnissa käytettävä kriteeristö on neliportainen: puuttuva – alkava – kehittyvä – edistynyt.

Kriteeristöstä on pyritty tekemään mahdollisimman läpinäkyvä ja ymmärrettävä.

Kokonaisuutena laatujärjestelmän tulee olla kehittyvä –tasolla. ”Raportista saamme varmuuden tiettyjen kriteerien valossa, että miltä meidän toiminta näyttää ulkopuolisen arviointiryhmän näkökulmasta. Saamme myös varmuuden siitä, että olemme oikeilla jäljillä, oikeassa suunnassa ja että teemme asioita oikein”, kertoo Sankala raportin vaikutuksista. ”Joka tapauksessa päästiin läpi tai ei, niin ryhmä antaa suosituksia toiminnan kehittämiseksi”, Sankala jatkaa. Mikäli

auditointi ei mene läpi ensimmäisellä kerralla, on yliopistolla kaksi vuotta aikaa kehittää toimintaansa niissä asioissa, joissa ongelmia ilmeni.

Auditoinnin tulos näkyy konkreettisesti myös meidän opiskelijoiden elämässä muun muassa laadukkaampina opetusmenetelminä ja suoritusmuotoina, opiskelijoiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksina. Opiskelijoiden rooli on auditoinnissa vahva, kuten edellä on tullut ilmi, omana haastatteluryhmänä sekä edustuksena muissa ryhmissä. Opiskelijoiden vahva edustus on luonnollista, kun ottaa huomioon, että opiskelijaedustaminen on muutenkin korostunut yliopistossamme jokaisella tasolla, niin oppiaineissa, tiedekunnissa kuin yliopistotasollakin.

Sankala korostaa sitä, että yliopiston näkökulmasta on hyvä, että opiskelijoiden rooli korostuu, koska he ovat vahvasti mukana ylipiston toiminnassa.

Auditointiryhmä perehtyy myös Lapin yliopiston sisäiseen verkkoon, Intraan.

Sieltä löytyy paljon materiaalia nyt tehtävästä auditoinnista, muusta yliopiston kehittämisestä sekä monesta muustakin yliopiston toiminnasta. Intraan kirjaudutaan yliopiston tunnuksilla, eli samoilla kuin esimerkiksi Weboodiin. Sisäinen verkko antaa paljon tietoa henkilöstön koulutuksista, joita on viime aikoina pidetty muun muassa monimuoto-opetuksesta sekä tenttiakvaarion kehittämisestä.

Opiskelijoita kiinnostavaa tietoa on myös tieto yliopiston keräämästä palautteesta ja sen analysoinnista. Intra toimii myös palautteen antamiskanavana ja sen kautta voi antaa myös kehitysideoita. Verkon kehitys on tällä hetkellä menossa, joten opiskelijoilla on mahdollisuus vaikuttaa myös siihen mitä tietoa palvelusta saa.

Opiskelijoiden rooli korostuu, koska he ovat vahvasti mukana ylipiston toiminnassa.

KUVA MATIAS PARTANEN

YLIOPISTOLLA SUORITETTIIN tämän vuoden aikana auditointi, ja se saatiin kuluvan syksyn aikana päätökseen. Auditointi on lainmukainen, tietyin väliajoin toimitettava, yliopiston ulkopuolinen sekä riippumaton arviointi, jonka yliopisto ostaa viralliselta toimittajalta. Toimittaja tarkistaa tiettyjen kriteerien pohjalta koko yliopiston toiminnan. Auditointia ei suoriteta vain Lapin yliopistossa, vaan se toteutetaan tietyin väliajoin kaikissa Suomen korkeakouluissa. Auditoinnin yleisenä tavoitteena on saada suomalaisten korkeakoulujen laadunvalvonta vastaaman yleiseurooppalaisia laadunvalvonnan periaatteita.

Auditoinnin aikana arvioidaan yliopiston laatujärjestelmää. Laatujärjestelmä tarkoittaa toiminnan kehittämisen kokonaisuutta, joka muodostuu laadunhallinnan organisaatioista, vastuunjaosta, menettelytavoista ja resursseista. Laatujärjestelmä on yliopistokohtainen ja yliopisto on tehnyt sen itse omista lähtökohdistaan palvelemaan omia tavoitteitaan.

Laadunhallinta tarkoittaa puolestaan niitä keinoja, joiden avulla korkeakoulu seuraa, ylläpitää ja kehittää omaa toimintaansa ja sen laatua. Auditointi ei siis niinkään arvioi opetuksen tai tutkimuksen laatua vaan se keskittyy siihen, miten laadunhallinta on yliopistossa järjestetty.

Auditointi siis keskittyy enemmänkin sen järjestelmän tarkastelemiseen, joka valvoo yliopistolla opetuksen ja tutkimuksen laatua ja kehittää niitä.

Auditointi ei ole tarkastus vaan arviointi. Sitä ei suoritetaan vain sen takia, että se täytyy tehdä, vaan se on kiinteästi sidoksissa yliopiston omaan kehitystyöhön ja koko prosessin aikana on pyritty varmistamaan sen hyödyllisyys myös yliopiston kehittämisen kannalta. Siinä selvitetään, missä kehitysvaiheessa mikäkin toiminnan osa on, ja miten eri toiminnat on järjestetty, sekä ehkä tärkeimpänä, mitä on vielä kehitettävää.

Auditointi läpivalaisee koko yliopiston toiminnan, joten tietoa saadaan kattavasti koko yliopistosta. Laatupäällikkö Jukka Sankala korostaa auditoinnin merkitystä nimenomaan yliopiston kehityksen ja kehittämisen kannalta. Hänen mielestään auditointi on suomalaisen korkeakoulujärjestelmän yksi ehdottomimpia vahvuuksia.

Voidaan siis todeta, että auditointia ei yliopistossamme, tai Suomessa yleensäkään, suoriteta vain lainvaatimusten takia vaan sen hyödyllisyys yliopistolle itselleen tunnustetaan ja se on yhtenä auditoinnin tavoitteista. Käytävästä prosessista pyritään ottamaan kaikki mahdollinen hyöty irti ja samalla jatkaa

Opiskelijoille järjestettiin auditointi-info galleria Kilossa.

Sankala korostaa auditoinnin merkitystä nimenomaan yliopiston kehittämisen kannalta. Kehittymiseen on tähdätty koko prosessin ajan, heti auditointiin valmistautumisesta lähtien, siten että se vie koko ajan tavalla tai toisella toimintaa eteenpäin. Hän myös tuo esille sen, ettei kaiken toiminnan tarvitse olla byrokraattista, vaan välittömällä vuorovaikutuksella on myös suuri merkitys Lapin yliopiston kehittämisessä.

Teksti JOHANNA POKELA

6

ILMIÖITÄ

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

Vaikka revontulia on moni nähnyt taivaalla tai tieto­ koneen ruudulla, ei niihin liittyviä lukemattomia myyttejä ja tarinoita tunneta läheskään yhtä hyvin.

VÄHEMMÄN TUNNETTUJA TARINOITA REVONTULISTA TEKSTI ALEKSI I. POHJOLA KUVITUS MERI HEIKKILÄ

LUONTO JA LUONNON eri ilmiöt ovat askarruttaneet ihmisiä kautta aikain. Selityksiä näille ilmiöille on haettu milloin jumalista, tarunhohtoisista myyteistä, kuolleiden valtakunnista kuin myös fysiikasta, maantieteestä ja biologista niillä tiedoilla, mitä kulloisenakin aikana on ollut käytettävissä.

Pohjoisen oma uniikki luonnonnäytelmä ovat revontulet. Revontulia esiintyy toki myös etelässä, mutta revontulivyöhyke, jossa niitä parhaiten näkee, kiertää etelässä asumatonta Etelämannerta. Pohjoisessa tämä niin kutsuttu revontulivyöhyke kiertää Grönlannin, Pohjois-Kanadan, Alaskan, Siperian ja Pohjois-Skandinavian alueiden yli. Näillä alueilla asuu noin pari prosenttia maailman ihmisistä.

Nykytietämyksen mukaan revontulet syntyvät auringossa tapahtuvista ydinreaktioista, joiden seurauksena maata kohti virtaa jatkuva hiukkasvirta – niin kutsuttu aurinkotuuli. Maapallon magneettikenttä ohjaa hiukkasvirtaa maapallon ohi, mutta pohjois- ja etelänapojen alueella magneettikenttä kaartuu kohti maapalloa ja ohjaa osan hiukkasista ilmakehään. Ilmakehässä hiukkaset törmäävät typpi- ja happiatomeihin. Törmäyksessä auringosta lähteneet hiukkaset menettävät liike-energiansa, joka puolestaan siirtyy typpi- ja happiatomeihin. Atomit vapauttavat energian kuitenkin nopeasti ulos fotonina eli valona, joka näkyy meille revontulina.

Revontulet ovat voimakas ja mystinen luonnonilmiö, joka yhdistettynä pohjoisen karuun, kylmään ja pimeään luontoon ovat ruokkineet mitä erinäisimpiä selityksiä revontulien alkuperästä ja merkityksestä. Pohjoinen itsessäänkin on ollut monien tarinoiden maaginen ja arvoituksellinen ilmansuunta.

Eteläisissä kulttuureissa arktista seutua on pidetty usein vihamielisenä ja synkkänä rajaseutuna, jossa pahuus saa alkunsa. Kuusisataa-luvun jumaluusoppineet ajattelivat pohjoisessa sijaitsevan kaiken hengellisen hävityspaikan. Skandinaavien Eddarunoissa puolestaan pohjoisessa on sijainnut kuoleman valtakunta Hel. MYSTISET ELÄIMET TAIVAALLA

Suomalainen nimi revontulet on poikkeuksellinen.

Useissa maissa revontulet tunnetaan pohjoisen valoina. Aurora borealis puolestaan tarkoittaa pohjoista aamuruskoa. Revontulien suomalainen nimi

Taivaalla tanssivat niin valaat, hylkeet, hirvet kuin lohetkin saaden aikaan taivaan valoilmiöt.

viittaa siis luonnollisesti kettuun. Suomessa tunnetaankin tarina mystisestä tuliketusta, jolla on sähköinen ja säihkyvä karva. Kun tulikettu huiskaisee hännällään tunturissa tai järven jäällä juostessaan lumeen tai kallioon, lähtee karvasta kipinöitä. Nämä kipinät nähdään revontulina. Kanadan intiaanit puolestaan tuntevat tarinan karibu-hirvestä, joka hankaa turkillaan puuta synnyttäen näin revontulet.

Alaskan eskimoille revontulet olivat eläinten sieluja.

Taivaalla tanssivat niin valaat, hylkeet, hirvet kuin lohetkin saaden aikaan taivaan valoilmiöt.

Tulikettu saattaa olla myös raamatullista perua, sillä vanhassa testamentissa kuvataan Behemothirviö, joka oli kaaoksen hallitsija aikojen alussa.

Behemotin miespuolinen vastine on Leviathan, merihirviö, joka kuvataan krokotiilina, mutta tunnetaan useissa kulttuureissa valaana. Virossa ja Karjalan kannaksella onkin uskomus Leviathan-nimisestä kiiiltäväsuomuisesta valaasta, jota pidetään revontulien aiheuttajana. Voidaankin ajatella, että tulikettu ja muut Lapin kiiltäväturkkiset taruolennot olisivat Behemotin ja Leviathanin ”jälkeläisiä”, jotka on korvattu pohjoisen luontoon sopivilla tutuimmilla turkiseläimillä aikojen saatossa.

Repo sana voi tosin tarkoittaa myös jotain ihan muuta – nimittäin metsäsuomalaisia loitsuja. Loitsut olivat lukuja eli repoja, joita luettiin eli repoiteltiin. Näin revontulet olisivatkin taivaalla näkyviä loitsutulia. Siperiassa, Pohjois-Amerikassa ja myös

Suomessa ukkonen on puolestaan kuvattu suurena, tulisena lintuna. Tällä tarulinnulla on kertomuksien mukaan siniset ja vihreät siivet – värit joita pohjoisen revontuletkin yleensä ovat. On myös ajateltu, että revontulet olisivat ukkosen talvine vastine; materiaali, joka ei ole kypsynyt vielä salamoiksi asti. Suomalaisessa kansanperinteen runoissa puolestaan tunnetaan ukkosenjumala Ukko kivikynsi ilman lintu, joka iskee tulta ja luovuttaa tämän taidon sittemmin Seppä Ilmariselle. Ilmarisen paja sijaitsee maailman keskusvuorella. Siellä Ilmarin takoo metallia, josta ilmaan lentävät kipinät ovat revontulia.

ENNUSTUKSIA JA VIESTEJÄ JUMALILTA

Pohjoisessa revontulten värit loistavat yleensä sinisen, violetin, vihreän ja keltaisen sävyissä. Etelämpänä revontulet puolestaan nähdään yleensä punaisina. Tämä johtuu atomeista ja niiden liikeenergiasta. Vihreät ja keltaiset sävyt ovat happiatomeista vapautuvaa valoa, kun taas siniset ja violetit sävyt johtuvat typestä. Punainen väri puolestaan voi olla sekä hapesta että typestä peräisin. Asia selittyy sillä, että sinisen ja violetin sävyt vaativat näkyäkseen paljon liike-energiaa, kun taas punainen on väri, joka sitä energiaa tarvitsee vähiten. Navoilta ilmakehään syöksyvät hiukkaset menettävät liike-energiaa ilmakehässä, joten niiden energia ei riitä etelässä tuottamaan yleensä muita värisävyjä kuin punaista.

Keskiajan Euroopassa ja Venäjällä revontulien ajateltiin olevan taivaallisten sotajoukkojen taistelua. Nämä taistelut olivat enne tulevista sodista maan päällä. Mitä punaisempana revontulet hehkuivat, sitä verisempi sota oli tulossa. Revontulista on toki ennustettu muutakin kuin tulevia verilöylyjä. Norjalaiset kutsuvat revontulia pohjoisen valoiksi, nordlys, mutta myös tuulivaloiksi, vindlys, sekä säävaloiksi, vaerlys. Revontuliin liitetäänkin usein

ILMIÖITÄ

Siellä missä revontulet halkaisevat taivaan, on seuraavana päivänä paljon eläimiä ja hyvät mahdollisuudet metsästyssaaliille. voimakas tuuli ja myrsky. Saamelaiset puolestaan uskoivat tulossa olevan huonon sään, jos revontulet pysyttelivät paikallaan taivaanrannassa. Norjassa kalastajat saattoivat olla haluttomia lähtemään kalalle, jos yöllä oli ollut voimakkaita revontulia.

Toisaalta taas esimerkiksi osassa Skandinaviaa revontulten uskottiin olevan heijastus suuresta silliparvesta ja enteeksi hyvästä saaliista.

Revontulista on myös ennustettu muitakin luonnonantimia kuin pelkästään kalasaaliita. Ruotsissa on uskomus, että talvella aktiiviset revontulet ennustavat kesän sadosta hyvää. Nunamite eskimot puolestaan tarkkailevat revontulten sijaintia; siellä missä revontulet halkaisevat taivaan, on seuraavana päivänä paljon eläimiä ja hyvät mahdollisuudet metsästyssaaliille.

Revontulet ovat usein liitetty myös uskontoihin.

Kristinuskon leviämisen myötä revontulet nähtiin usein muistutuksena ihmisten synneistä. Ruotsissa revontulet nähtiin jopa merkkinä Jumalan vihasta.

Suomen Kolarissa puolestaan uskottiin revontulien olevan pirun tekosia. Piru asui tulisessa pahuuden paikassa, jossa se mellasti ja käänteli kylkeään aiheuttaen näin taivaalle ilmestyvät valot.

Kaikissa kulttuureissa revontulia ei suinkaan yhdistetty vaaraan tai pahuuteen. Ottawan intiaaneille revontulet olivat viesti luojalta ja suojelijalta. Heidän luojansa, puolijumala Nanahboozko muutti kauas

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

pohjoiseen ihmisen luonnin jälkeen. Nanahboozko kuitenkin lupasi jatkaa ihmisistä huolehtimista pohjoisesta käsin. Revontulet olivat merkki Nanahboozkolta intiaaneille. Pohjois-Kanadan intiaanit puolestaan uskoivat revontulien olevan onnenjumalan Ithenhielan viesti kansalle. Intiaanit uskoivat Ithenhielan asuvan taivaiden takana, toisessa hyvässä maailmassa. Revontulet olivatkin viesti siitä, että joku heimon jäsen tulisi pian jättämään maanpäällisen elämän ja siirtymään toiseen maailmaan.

Osassa kulttuureista revontulet on nähty rakkauden ja ilon merkkeinä. Ruotsissa revontulten on ajateltu tanssivan kansantansseja; tähän viittaa myös siellä käytetty nimitys polka. Skotlannissa revontulia puolestaan kutsutaan nimellä merry dancers, iloiset tanssijat ja Virossa ne on nähty merkkinä taivaassa olevista häistä.

KUOLEMA LUO TARINOITA

Kuolema on kiehtonut ihmismieltä aina. Siihen on liitetty uskomuksia, tarinoita ja myyttejä. Sitä on yritetty ymmärtää ja sitä on yritetty hyväksyä. Myös revontuliin on liitetty uskomuksia kuolleista ja kuolleiden valtakunnista. Hudsoninlahdella asuvat Kanadan eskimot uskovat taivaan ja maan kohtaamispaikasta löytyvän polun vievän vainajien valtakuntaan.

Polku on kapea ja vaarallinen ja sen voi löytää vain väkivaltaisen kuoleman kohdannut vainaja. Taivaan valtakunnassa asuvat henget ohjaavat valojen avulla uusia vainajia eteenpäin. Nämä valot ovat revontulia.

Useat kansat puolestaan tuntevat tarinan maailmaa ympäröivästä myyttisestä joesta. Muinaiset kulttuurikansat sijoittivat Tuonelan länteen. Siellä elävien maan ja kuolleiden Tuonelan erottaa tulijoki.

Tulijoessa on useita koskia, joista kuuluu valitusta ja itkua Tuonelaan matkalla olleiden vajotessa kuohuihin. Pohjoismaiset kansat puolestaan sijoittivat Tuonelan pohjoiseen. Pohjoisessa loimuaa Tuone-

4 /1 5

7

lan eli Ruijan joki. Punaisessa joessa palaa tuli ja se on tautien ja pahojen loitsujen karkotuspaikka.

Punainen väri voi johtua myös verestä, sillä palavaan jokeen vajoavat murhamiehet ja muut syntiset.

Ylitettyään tulijoen yli menevän sillan vainajat jatkavat matkaansa tuonpuoleiseen. Revontulet voivatkin olla Tuonelan joen ohella myös merkki elämästä kuolemanjälkeisessä maailmassa.

Revontulien on ajateltu usein liittyvän myös väkivaltaan. Murhattujen, sodassa kuolleiden ja oman käden kautta lähteneiden on ajateltu siirtyvän revontuliin. Siellä taistelu jatkuu synnyttäen kipinöitä ja verta vuotavia haavoja. Koltat puolestaan ajattelevat revontulien olevan verisurmaan kuolleiden verta. Taivaassa on talo, jossa väkivaltaisesti kuolleet pitävät juhliaan. Sielut eivät saa rauhaa väkivaltaisesta kuolemasta johtuen ja siksi ne sortuvat tappelemaan keskenään. Lopulta vainajien talon lattia peittyy verellä - ja taivas revontulilla.

Revontulet on muutoinkin nähty usein merkkinä rauhattomista sieluista. Grönlannin eskimot ajattelevat taivaan pyörimisen haittaavan sielujen rauhaa, eivätkä he siksi halua kuoleman jälkeen taivaaseen.

Eskimot myös ajattelet vanhuuteen kuolleiden ihmisten sielujen matkaavan meren pohjalla sijaitsevaan aliseen maailmaan, mutta ennenaikaisesti kuolleet joutuvat taivaalle. Taivaalla sielut sitten huvittelevat pelaamalla jalkapalloa mursun kalloilla.

Tämä huvittelu näkyy revontulina. Osassa Skandi-

Taivaalla sielut sitten huvittelevat pelaamalla jalkapalloa mursun kalloilla. Tämä huvittelu näkyy revontulina.

8

ILMIÖITÄ

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

PIMIÖN PALUU TEKSTI MATIAS PARTANEN KUVAT MATIAS PARTANEN, VENNI AHLBERG, MINTTU YPYÄ

Liian kauan revontulia tuijottelevat menettävät päänsä revontulien iskiessä sen irti.

naviaa revontulet on puolestaan liitetty naimattomuuteen. Länsi-Norjassa uskottiin naimattomien naisten muuttuvan revontuliksi kuoleman jälkeen.

Kangasniemellä revontulien sanottiin olevan vanhojen piikojen tekemiä tulia. Pohjanmaalla puolestaan revontulet kertovat neitsyiden kuolemanjälkeisestä elämästä. Neitsyet hylkäsivät monta kosijaa ja antautuivat lopulta talven ja kuoleman puolisoiksi.

Revontulet ovat merkki taivaalla pidettävistä viimeisistä häistä.

saattoi kuitenkin olla vaarallista, sillä silloin vainajat ja henget saattoivat tulla maanpinnalle ja viedä ihmisiä mukanaan. Saamelaiset ottivat usein jopa poronkellot pois revontulien aikana ja pysyttelivät mieluiten sisällä. Norjassa puolestaan on uskomus, että liian kauan revontulia tuijottelevat menettävät päänsä revontulien iskiessä sen irti.

Revontulet ovat 2000-luvulla menettäneet osan siitä mystisyydestä, mitä niihin ennen liitettiin. Tiede on selittänyt ilmiön eikä se enää sen takia ihmetytä ja pelota samalla tavalla kuin ennen. Silti niiden maagisuus ja ihmeellisyys on edelleen helposti aistittavissa pimeässä, kylmässä ja hiljaisessa Lapin luonnossa. Ensi kerralla, kun pääsemme ihmettelemään tätä luonnon vaikuttavaa näkyä, voimme ehkä palauttaa osan vanhoista tarinoista, uskomuksista ja myyteistä mieleemme ja elää hetki maailmassa, jossa tulikettu juoksentelee tunturissa, silliparvi hohtaa valtameressä ja Ilmarinen takoo pajassaan.

PELKOA JA KUNNIOITUSTA

LÄHTEET

Jokainen voimakkaat revontulet nähnyt tietää, kuinka vaikuttava näky se voi olla. Revontulia onkin aikojen saatossa pelätty ja kunnioitettu. Suomessa tunnettu nimi taivaanvalkeat juontaa siitä, että revontuli-sanan sanomista ääneen on pidetty vaarallisena. Saamelaiset pystyivät joikaamalla ja jotkin intiaaniheimot viheltämällä saamaan revontulet esiin. Revontulien huomion kiinnittämien

• Ilmatieteen laitos, www.ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-revontulista • Jalkapalloa kallolla ja muita revontuli­uskomuksia (toim. Inkeri Markkula), 1999.

DIGITAALISTEN kameroiden kehitys 2000luvun alkupuolelta lähtien on mullistanut valokuvausta enemmän kuin mikään keksintö koskaan aiemmin. Digitaaliset kamerat ovat mahdollistaneet halvan valokuvausharrastuksen kaikille, ja kuvaammekin päivittäin kymmeniä valokuvia, joita voimme saattaa nähtäville internetin välityksellä. Digitaalinen kuvaus on vaivatonta ja kameraa lukuun ottamatta ilmaista. Silti jotkut vannovat yhä sinnikkäästi filmin nimeen.

Lapin yliopistolla on syksyn aikana perustettu kamerakerho Minttu Ypyän ja Venni Ahlbergin toimesta. Ypyä ja Ahlberg ovat opiskelleet valokuvausta 25 opintopisteen laajuisena sivuaineopintona. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan tarjoama sivuaineopintokokonaisuus on harvoja mahdollisuuksia opiskella valokuvausta yliopistotasolla Suomessa, sillä nykyään esimerkiksi Aalto-yliopisto tarjoaa enää ainoastaan valokuvauksen maisteriopintoja. Pääsääntöisesti sivuaine on varattu taiteiden tiedekunnan opiskelijoille, mutta silloin tällöin siihen on hakeutunut opiskelijoita myös muista tiedekunnista.

Ypyä ja Ahlberg suosivat kuvauksessaan filmiä, sillä heidän mukaansa filmille kuvatessaan kuvaaja on mukana kuvantekoprosessissa aina kuvanottohetkestä vedostamiseen saakka. ”Se lisää suunnitelmallisuutta, kun ei voi tietää heti kuvanottohetken jälkeen, millainen kuva syntyi. Täytyy siis tietää, mitä tekee, ei vain kokeilla”, Ahlberg toteaa.

Heidän mukaansa analogisesti kuvatessa myös taidot kehittyvät, sillä tekniikka pakottaa käyttäjänsä ymmärtämään valoa ja sen käyttäytymistä. Tämän ymmärryksen kautta voi kehittyä kuvaajana.

Ahlbergin mukaan valokuviin voi filmikuvaamisen kautta syntyä hyvin erilainen suhtautuminen, sillä kuvanottohetken ja kehittämisen välillä voi olla usein kuukausienkin tauko. ”Se koko prosessi ja sen toteuttaminen ovat oikeastaan ne syyt, miksi suosin filmiä”, Ahlberg summaa.

Kamerakerhon he päätyivät perustamaan, jotta he voisivat jatkaa analogista kuvausta myös sivuaineopintojen jälkeen. Kamerakerhon tarkoituksena on tarjota mahdollisuus valokuvausharrastukseen porukalla, ja sen puitteissa järjestetään myös pimiöviikonloppuja.

Valtaosa harrastajista on kuitenkin vielä tällä hetkellä taiteiden tiedekunnasta, mutta Ypyän ja Ahlbergin mukaan kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan. ”Meidän ei ole tarkoitus toimia ohjaajina tai vetäjinä, vaan tarkoitus on kerätä samanhenkistä porukkaa yhteen harrastamaan. Toki voimme opastaa ihmisiä sellaisilla osa-alueilla, jotka itse hallitsemme hyvin”, Ypyä toteaa.

YLIOPISTOLLA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

9

Minttu Ypyä ja Venni Ahlberg Lapin yliopiston F-siiven pimiössä.

Syksyn aikana kamerakerhossa on katseltu yhdessä eri valokuvataiteilijoiden töitä, rakenneltu neulanreikäkameroita ja toteuttipa kerho myös camera obscuran galleria Lyhtyyn. Ahlberg on hyödyntänyt camera obscura –ilmiötä aikaisemmin produktiossaan. Myös kamerakerhon on tarkoitus toteuttaa keväällä yhteinen pimiöteemainen näyttely.

CAMERA OBSCURASTA VALOHERKKÄÄN KENNOON

Valokuvauksen historia alkoi 1700-luvulla, kun camera obscuran, pimeän huoneen tuottama ilmiö, kyettiin pysyvästi vangitsemaan. Camera obscuralla tarkoitetaan optista ilmiötä, jossa valo kulkee pienen aukon tai reiän lävitse muodostaen kuvan vastakkaiseen pintaan. Ilmiö on tunnistettu jo lähes 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Muun muassa antiikin Kreikan filosofi Aristoteles on kuvaillut ilmiötä. Sittemmin taiteilijat ovat käyttäneet ilmiötä hyödyksi esimerkiksi apuna piirtämisessä.

Erilaisia tekniikoita camera obscuran tuottama heijastuksen tallentamiseen oli useita, mutta ensimmäisen valokuvan ottajana ja kehittäjänä pidetään ranskalaista Joseph Nicéphore Niépceä, joka taltioi maailman ensimmäisen oikean valokuvan vuoden 1826 tienoilla. Niépce nimesi tekniikkansa, joka perustui bitumilla öljykäsiteltyyn tinalevyyn, heliografiaksi. Niépcen heliografia ei ollut erityisen herkkää; ensimmäisen säilyneen valokuvan valottamiseen meni kahdeksan tuntia.

Toinen ranskalainen keksijä, Louis Daguerre, keksi kymmenisen vuotta myöhemmin elohopean ja hopealevyjen hyödyntämiseen perustuvan nimeään kantaneen daguerrotypian. Patenttivapaa daguerrotypia levisi nopeasti ympäri maailman, ja Suomessa ensimmäisen daguerrotypian otti turkulainen Henrik Cajander vuonna 1842.

Daguerrotypia ehti olla laajasti käytössä aina 1800-luvun puoleenväliin saakka, kunnes sen korvasi muut halvemmat tai monistettavissa olevat menetelmät kuten kalotypia, ambrotypia, ferrotypia ja kollodiomenetelmä. Valokuvaajat te-

kevät yhä edelleen kokeiluja varhaisilla valokuvausmenetelmillä, ja esimerkiksi oululainen valokuvaaja Kati Leinonen hyödyntää kollodiomenetelmälle perustuvaa märkälevytekniikkaa kuvissaan.

Kodakin perustaja George Eastman kehitti 1800-luvun loppupuolella rullafilmin, joka syrjäytti muut tekniikat hyvin nopeasti. Eastmanin keksintö mahdollisti valokuvauksen muuttumisen kalliista yksittäisten henkilöiden harrastuksesta koko kansan huviksi. Vuonna 1900-markkinoille tulleesta dollarin hintaisesta Kodak Brownie -laatikkokamerasta tuli legenda, josta maksetaan yhä suuria summia keräilijöiden keskuudessa.

Valokuvauksesta tuli myös merkittävä osa informaatioteollisuutta ja tiedotusvälineitä. Varsinainen kuvajournalismi sai alkunsa vasta 1920-luvulla, vaikka valokuvia oli sanomalehdissä nähty jo aiemminkin. Merkittävä kuvajournalismiin vaikuttanut keksintö oli kinokoon filmi ja Leica-mittaetsinkamera, jonka avulla valokuvaaminen oli mahdollista ilman mittavaa ja suurikokoista laitteis-

Venni Ahlberg rakensi viime keväänä camera obscuran tyhjään liiketilaan Rovakadulla osana valokuvausopintojen produktiota.

Valo kulkee pienen aukon läpi muodostaen kuvan seinille ripustetuille kankaille.

Minttu Ypyän neulanreikä­kameralla ottama kuva.

toa. Terminä kuvajournalismi ponkaisi ihmisten tietoisuuteen toisen maailmansodan aikana, jolloin alan suuria nimiä olivat muun muassa Robert Capa ja W. Eugene Smith.

DIGITAALISUUS MULLISTI MAAILMAA

Filmille otetussa valokuvassa on jotain, mitä digitaalisella valokuvalla on hankala jäljitellä

Seuraava, ja toistaiseksi suurin mullistus valokuvauksessa, oli digitaalisen kameran keksiminen. Ensimmäiset prototyypit nähtiin Eastman Kodakin kehittämänä 1970-luvulla. Ensimmäinen kannettava digitaalikameran kehitti Fuji vuonna 1988.

Parinkymmenen vuoden ajan digi- ja filmikamerat viettivät rinnakkaiseloa, kunnes vuonna 2003 maailmassa myytiin enemmän digitaalisia kuin analogisia kameroita. Seuraavana vuonna Kodak ilmoitti luopuvansa filmien myynnistä ja hakeutui konkurssiin lopulta vuonna 2012.

Sittemmin digitaalinen kamera on ujuttautunut meidän kaikkien taskuihin.

Lähes kaikissa markkinoilla olevissa älypuhelimissa on laadukas kamera, ja tarkkuudessa digitaalikuva on jo paikka paikoin ohittanut analogisen tekniikan tarjoamat mahdollisuudet teknisessä tarkkuudessa. Silti filmissä on sitä jotain – ainakin, jos Ypyää ja Ahlbergia on uskominen. ”Filmille otetussa valokuvassa on jotain, mitä digitaalisella valokuvalla on hankala jäljitellä”, Ypyä toteaa.

Filmi näkee edelleen käyttöä, ja on oletettavaa, ettei siitä todellisuudessa olla luopumassa vielä pitkään aikaan.

Analogiset tekniikat yhdistettynä Lapin yliopiston kamerakerhon kaltaisiin harrastusmahdollisuuksiin takaavat vanhalle keksinnölle yhä pitkää ikää. ”Filmi ja digi eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia asioita. Kamerakerhon puitteissa on mahdollista kuvata myös digille, ja myös kuvankäsittelyopetusta on ollut suunnitelmissa”, Ahlberg muistuttaa.

Analogisesta kuvauksesta kiinnostuneille helppo tapa päästä sisään aiheeseen on joka kuukauden ensimmäisenä torstaina kokoontuva Kamerakerho.

Kamerakerhon toimintaan voi tutustua myös kerhon Facebook-sivustolla.

10

MAAILMALTA

lapin 窶楽 l i o p p i l a s l e h t i

MADE IN CHINA TEKSTI MATIAS PARTANEN KUVITUS JUHO HIILIVIRTA

4 /1 5

MAAILMALTA

MONI AJOITTAA ISOT ostokset joulun ajalle. Pukin konttiin päätyvistä tuotteista sattumanvaraisella otannalla kaksi kolmasosaa on valmistettu Kiinassa. Lähes kaikki suuret länsimaiset brändituotteet on valmistettu Kiinassa, mutta viime aikoina myös kokonaan kiinalaiset tuotteet ovat löytäneet tiensä suomalaisten kuluttajien käyttöön.

Syy kiinalaisten tuotteiden korostumiseen johtuu luonnollisesti siitä, että Kiinan osuus globaalista kevyen teollisuuden tuotannosta ja teollisuuden tarvitsemista pienkomponenteista on tällä hetkellä yli 70 prosenttia napeista elektroniikkaan. Vuonna 2010 Kiina paineli ennenkuulumattomasti Yhdysvaltojen ohi kilpailussa maailman suurimman teollisuustuottajan tittelistä. Koska tuotteiden markkinat kohdistuvat pääosin ulkomaille, on Kiina riippuvainen globaalien markkinoiden kysynnästä.

Vuonna 2008 Yhdysvaltojen asuntokuplan puhkeamisesta johtunut taantuma iski rajusti myös Kiinaan. Kiinan talouskasvu kuitenkin elpyi suuren elvytyspakettinsa avulla sekä kiinteiden investointien politiikkaa jatkamisella, ja Kiina onkin paukuttanut seitsemän prosentin vuosittaisia talouskasvulukuja tähän päivään asti. Ennen vuoden 2008 lamaa kasvu oli jopa suurempaa.

Lapin yliopiston Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professori Matti Nojosen mukaan Kiinan talouskasvun hidastumisen syyt ovat sekä rakenteellisia että luonnollisia. ”Kasvu hidastuu väistämättä, kun saavutetaan tietty taso. Kiinan talouden rakenne taas on pohjannut kiinteiden investointien varaan, eli on rakennettu infrastruktuuria. On selvää, ettei sitä voi rakentaa loputtomiin. Siihen, romahtaako Kiina, ei kukaan osaa tarjota varmaa vastausta”, Nojonen sanoo.

Nojonen on toiminut Kiina-tutkijana, opettajana ja kouluttajana Fudanin yliopistossa sekä Aalto-yliopistossa. Häneltä on ilmestynyt perinteistä kiinalaista strategiaoppia käsittelevä teos Jymäyttämisen taito.

Lisäksi hän on suomentanut kiinan kielestä Sunzin klassikon Sodankäynnin taito. Lapin yliopistolla Nojonen on toiminut professorina syyskuusta 2014.

Jotta Kiina kykenisi selättämään kiinteisiin investointeihin liittyvän ongelman ja jatkamaan kasvun tiellä, tulisi Kiinan yhteiskunnan siirtyä kohti palveluyhteiskuntaa. Myös kotimaista kysyntää tulisi lisätä, mutta Nojosen mukaan ongelmana on se, ettei tavallinen kiinalainen uskalla kuluttaa. Syynä tähän on sosiaaliturvan puute. Kaikki liikenevä säästetään.

Kiinan ongelmana on pitkään ollut myös talouden tuottavuus. Työntekijäkohtaisesti katsottuna tuottavuus on matalaa verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Tehottomuutta on kompensoinut työvoiman valtava volyymi. Sen Kiina voi kuitenkin ratkaista tehostamalla tuottavuutta ja näin jatkamaan nousujohteisella tiellä.

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

Vertailun vuoksi Euroopan suurimmista talouksista, Saksasta, Ranskasta ja Iso-Britanniasta samalle listalle yltää yhteenlaskettuna 87 yritystä; Suomesta ei enää yhtäkään. Maailmanpankki ja Goldman Sachs odottavat Kiinan ohittavan Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena vuoden 2025 tienoilla.

Joidenkin arvioiden mukaan Kiina on jo maailman suurin talous, riippuen toki laskentatavasta.

Jos kehitys jatkuu, listoilla on jokin päivä enemmän kiinalaisia kuin yhdysvaltalaisia tai japanilaisia yrityksiä. Kiinasta on muodostumassa hiljalleen supervalta, jollainen se olikin, ennen kuin se pilkottiin 1800-luvulla länsimaiden toimesta.

Silti me tiedämme oikeastaan hyvin vähän Kiinasta. Nojonen kehottaa listaamaan kiinalaisia brändinimiä, kaupunkeja ja kuuluisuuksia. Yrityksistä muistan Huawein, Alibaban ja Lenovon, kaupunkeja muistan kourallisen, mutta kiinalaisten kuuluisuuksien lista käsittää muutamia lännessä menestystä saavuttaneita näyttelijöitä ja pari suurinta valtiomiestä. Eikä tuo sinänsä ole ihme, sillä Nojosen mielestä suomalainen koulujärjestelmä tarjoaa yhä nollatietoa Kiinasta.

Kiinasta voi nousta taho, joka tulee muokkaamaan kansainvälistä kauppaa koskevaa sääntelyä ja toimintaympäristöä.

Nojosen mukaan Kiinan merkitys ja vaikutusvalta globaalisti kasvaa kohisten. Vuonna 2013 Kiina perusti Asian Infrastructure Investment Bankin, jonka todennäköisenä päämääränä on haastaa Maailmanpankki sekä länsimainen globaali talousjärjestelmä. ”Kiinasta voi nousta taho, joka tulee muokkaamaan kansainvälistä kauppaa koskevaa sääntelyä ja toimintaympäristöä”, Nojonen toteaa.

Alun perin toitotettiin, että Kiina on tulevaisuuden kohde länsimaalaisille yrityksille. Sitä se yhä on, mutta vaaka alkaa kallistua myös toiseenkin suuntaan. ”Enää Kiinaa ei pitäisi ymmärtää siksi, että me olemme menossa sinne, vaan siksi, että kiinalaiset ovat tulossa tänne”, Nojonen kiteyttää.

Kiinalaiset ovat hankkineet omistukseensa suuria määriä länsimaisia yrityksiä. Kiinalainen Lenovo hankki taannoin omistukseensa amerikkalaisen IBM:n PC-liiketoiminnan. IBM oli pitkään epätoivoisesti etsinyt ostajaa vältellen kuitenkin kiinalaisia ostajia. Lopulta käteen jäi mustapekka. Kiinalaiset sijoittajat ovat hankkineet omistukseensa esimerkiksi saksalaisia perheyrityksiä, joille ei ole löytynyt enää jatkajaa.

KIINAN VAIKUTUSVALTA LISÄÄNTYY

Kiinaa ei välttämättä kuitenkaan nähdä enää pitkään pelkkänä länsimaiden tehtaana. Kiinalaisia miljardöörejä on putkahtanut maailmaan jo yli 200, ja miljardöörien määrässä edellä on enää Yhdysvallat. Fortune-lehden maailman suurimpien yritysten Global 500 -listalla on 98 kiinalaista jättiyritystä.

KIINA KANSAINVÄLISESTI

Koska Kiinasta on tullut taloudellisesti erittäin merkittävä toimija, alkaa sillä olla myös muita puolustettavia intressejä. Nojosen mukaan Kiinan kansainvälisessä toiminnassa onkin tapahtumassa iso muutos.

Tähän asti Kiina on noudattanut normatiivisesti

4 /1 5

puuttumattomuuspolitiikkaansa. Se on kunnioittanut muiden maiden suvereniteettia ja samaan aikaan kritisoinut muun muassa Yhdysvaltojen puuttumista muiden maiden asioihin. Kiinan vanha politiikka on kuitenkin ajautumassa umpikujaan. Koska Kiinan tulevaisuus on täysin kiinni globaaleista markkinoista ja sen taloudesta, on sen kyettävä jollakin keinolla suojaamaan näitä kansallisia intressejään; ennen kaikkea kasvavia ulkomaaninvestointejaan sekä talouden tarvitsemien raaka-aineiden saantia.

Nojosen mukaan se, millaiseksi tämä keinovalikoima lopulta muotoutuu, jää nähtäväksi.

Amerikkalainen politiikkatieteilijä Joseph Nye on kehittänyt termin ”soft power”, pehmeä voima, kuvaamaan kykyä vaikuttaa muihin ilman painostusta tai lahjontaa. Pehmeän vallan valuuttaa ovat kulttuuri, poliittiset arvot ja ulkopolitiikka. Valtio voi saavuttaa haluamansa, koska muut valtiot - ihaillen sen arvoja, noudattaen sen esimerkkiä tai tullakseen sen kaltaiseksi – haluavat samoja asioita.

Nye kirjoittaa Project Syndicate –mielipidesivustolla Kiinan ottaneen viime aikoina askelia lisätäkseen pehmeää voimaansa. Esimerkkinä hän pitää Asian Infrastructure Investment Bankin kaltaisia vaikutustapoja. Kyselyt Yhdysvalloissa, Euroopassa, Intiassa ja Japanissa osoittavat kuitenkin, että Kiinan vaikutusyrityksiin suhtaudutaan pääosin kielteisesti. Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa suhtautuminen sen sijaan on positiivisempaa, sillä näillä alueilla ei ole samalla tavalla risteäviä intressejä Kiinan kanssa.

Pehmeän voiman keskeisiä lähteitä on uskottava tieto, jollaista ylhäältä johdettu propaganda ei muiden maiden silmissä ole. Esimerkiksi Yhdysvaltojen pehmeä voima on peräisin sen kansalaisyhteiskunnasta, ei valtionjohdosta. Ihmisoikeuskysymyksen olemassaolo vähentää Kiinan uskottavuutta muiden valtioiden silmissä, eikä edesauta pyrkimyksissä pehmeän voiman lisäämiseksi.

Kiina on häärännyt näkyvästi Afrikassa. Paikallisella tasolla Kiinan toiminta on otettu vastaan myönteisesti. Kiinalaiset ovat onnistuneet saattamaan loppuun monia infrahankkeita, joissa länsi on epäonnistunut. Afrikkaan on noussut moderneja kaupunkeja, siltoja ja lentokenttiä. Tällä hetkellä Kiina toimii vielä Afrikkaakin merkittävämmin Etelä-Amerikassa, jossa se suunnittelee muun muassa junaradan rakentamista itärannikolta Brasilian halki länsirannikolle Peruun. Parhaillaan Kiina rahoittaa myös uuden Tyynenmeren ja Atlantin yhdistävän kanavan rakentamista Nicaraguaan.

TUHO JA UUSI NOUSU

Kiinalaisen kulttuurin vaikutus ihmisten mielikuviin ja käyttäytymiseen on länsimaissa vähäistä. Nykynuoriso on täysin anglo-amerikkalaisen kulttuurin piirissä. Tilanne ei kuitenkaan aina ole ollut samanlainen.

1700-luvulla eurooppalainen älymystö oli täysin Kiinan pauloissa. Sinofiilit ottivat vaikutteita niin arkkitehtuurista, filosofiasta, taiteista kuin keittiöstä. Myös instituutioita kopioitiin surutta, kuten Ranska teki maatalousverotusjärjestelmänsä kohdalla. Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire ihaili Kiinaa niin paljon, että hänen mukaansa Euroopan

11

12

MAAILMALTA

pitäisi pyrkiä Kiinan kaltaiseksi. Adam Smith taas nimesi Kiinan valtioista rikkaimmaksi kirjassaan Kansojen varallisuus.

Eikä Kiinan ihailu ollut ihme. Kiinalaiset olivat äärettömän kekseliäitä – he tuottivat keksintöjä, jotka muovasivat yhteiskuntaa. Kiinalaiset keksivät muun muassa rokotuksen, kottikärryt, setelirahan, kompassin ja ruudin. Osa keksinnöistä keksittiin länsimaissa uudelleen, kuten Johannes Gutenberg teki keksiessään painokoneen 1400-luvulla. Kiinalaiset olivat painaneet tuossa vaiheessa jo tuhatkunta vuotta.

Sitten tapahtui jotain, mitä Nojonen pitää normaalina asiana imperiumin kehityksessä: Kiinan dynastia alkoi heiketä sisäisesti. Samaan aikaan lännessä alkoi teollistuminen, joka kiidätti länsimaat aimoharppauksin Kiinan edelle. Kiinaan alettiin suhtautua eri tavalla, orientalistisesti. Länsi alkoi nähdä itsensä normina, ja kaikki näiden normien ulkopuolinen on epärationaalista ja despoottista. ”Kiinassa heräsi halu pelastaa kansakunta. Tämä halu on helposti verrattavissa suomalaiseen talvisodan henkeen: ylivoimaista vastustajaa vastaan taisteltiin ja pyrittiin pelastamaan oma integriteetti”, Nojonen kuvailee.

Kiinassa toimi 1900-luvun alussa käytännössä katsoen kaikki länsimaiset poliittiset liikkeet. Omassa radikaaliudessaan kommunistit lopulta voittivat ja Kiinan kansantasavalta perustettiin vuonna 1949.

Nojosen mukaan myös kommunistien päämääränä on ollut nostaa Kiina takaisin kansakuntien joukkoon. Kiinassa puhutaankin yhä ”uudesta Kiinasta”.

Kiinan kansallisidentiteetti on ongelmallinen, sillä maassa asuu 56 eri kansallisuutta ja siellä puhutaan yli 300 kieltä. Länsimaissa kansallisvaltiot ovat perustuneet yhteiseen kieleen ja kulttuuriin.

Kommunistinen puolue tarttui haasteeseen ja pyrki luomaan ylhäältä johdetun nationalistisen kansallisidentiteetin, sillä nationalismi on ainoa kommunistisen puolueen vallan legitimoiva periaate.

Vanhat kiinalaiset opit nähtiin esteenä tämän identiteetin syntymiselle, ja 1900-luvun alusta aina näihin päiviin asti kungfutselainen perinne on pyritty poistamaan. Temppeleitä tuhottiin kulttuurivallankumouksen aikana ja osasta tehtiin kommunistisen puolueen päämajoja. Shanghaissa pörssin avauduttua osa temppeleistä päätyi pörssihuoneiksi, joissa voi ostaa ja myydä osakkeita. Nykyään kungfutselaiseen perinteeseen on kuitenkin alettu suhtautua suopeammin, sillä huomattiin, että Kiinan nationalistinen aate on sellaisenaan ontto.

UUDET INNOVAATIOT

Kiinassa tapahtuva kehitys on ollut valtaisaa. Länsimaat ovat usein osoittaneet Kiinaa syyttävällä sormella tuomiten maan nopean kehityksen teollisuusvakoilun tulokseksi. ”Inhorealistisesti Kiina tulee ilman muuta harjoittamaan teollisuusvakoilua siihen saakka, että se on saavuttanut kilpailijansa.”

Teollisuusvakoilu sai alkunsa Euroopassa teollistumisen aikana. Saksalaiset kopioivat häikäilemättömästi brittien tekemät innovaatiot kuten höyrykoneet ja polttomoottorin. Saman teki myös Yhdysvallat. Sotien jälkeen tällä tiellä jatkoivat japanilaiset ja korealaiset. Nyt Kiina jatkaa samaa historiallista kopioimisen kaavaa.

Jossain vaiheessa Kiinan on kuitenkin kestävän tulevaisuuden vuoksi alettava innovoimaan. Tämä on tiedostettu, ja maassa koulutetaankin 10 miljoonaa insinööriä joka vuosi. Kiina on myös suunnannut valtavia rahamääriä tutkimukseen, jonka tulokset alkavat näkyä.

Länsimaat järkyttyivät Kiinan esitellessä viime vuonna oman häivehävittäjänsä teatraalisesti Zuhain ilmailunäytöksessä ja osoittaen samalla, että se on kuromassa Yhdysvaltoja kiinni sotilasteknologian saralla. Todelliset innovaatiot kuitenkin näkyvät maan sisäpuolella. Ne ovat asioita, joita ei esitellä

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

näyttävissä tapahtumissa. ”Mikrorahoitus, pilvipalvelut, älykkäät kodit. Kiinalaiset ovat edelläkävijöitä kodin ja asukkaiden vuorovaikutuksen kehittämisessä”, Nojonen listaa.

Kiinassa rakennetaan kokonaisia kaupunginosia, joissa kaikki kodit ovat älykoteja. Myös suomalaisia terveydenhuoltoalan yrittäjiä pyrkii pysymään mukana projekteissa. Taloissa on muun muassa vanhemmat asukkaat huomioiden sensoreja, jotka lukevat asukkaiden käytöstä ja elintoimintoja. Jos toimintoihin tulee poikkeus, järjestelmä osaa hälyttää apua. ”Kiinassa ollaan jo tekemässä sellaisia asioita, jotka Suomessa ovat vielä keskustelun tasolla. Kiinalaiset yritykset ovat valmiita innovoimaan ja ottamaan suuriakin riskejä”, Nojonen toteaa.

Kiinalaisessa kulttuurissa kilpailu on äärimmäisen kovaa. Sopimuksiakaan ei aina kunnioiteta aivan pilkulleen, mikä on aiheuttanut närää länsimaalaisten toimijoiden silmissä. Jopa kiinalaisten arki on järkyttävän kilpailuorientoitunutta, sillä esimerkiksi tiettyihin päiväkoteihin järjestetään pääsykokeita kolmivuotiaille lapsille. Myös säädökset ovat lähinnä suuntaa-antavia.

EDELLEEN MAAILMAN VÄKIRIKKAIN

Jos yksi asia Kiinasta tiedetään, niin sen valtava väkiluku. Kiinalaisia on viimeisimpien tietojen mukaan huikeat 1,38 miljardia. Kiina luopui yhden lapsen politiikasta aiemmin tänä vuonna. Huolimatta tästä suunnanmuutoksesta Nojonen ei usko, että maahan syntyisi vauvabuumia. ”Kiinassa on menty samaan suuntaan kuin länsimaissa. Nuoret aikuiset siirtävät lapsentekoa ja tekevät yhden lapsen, kuten meilläkin. Mennään eteenpäin uravoittoisesti. Kiinassa on omaksuttu moderni elämäntyyli, eikä kollektiivisella kungfutselaisuudella ole enää samanlaista merkitystä. Jotain kertoo siitä, että maassa säädettiin laki, joka pakottaa lapset vierailemaan vanhempiensa luona.”

Kiina on onnistunut talouskasvun myötä nostamaan valtavan määrän ihmisisiä absoluuttisesta köyhyydestä keskiluokkaan tai matalaan keskiluokkaan. Vielä jokin aika sitten 700 miljoonaa ihmistä eli köyhyysrajan alapuolella, mutta nyt sama luku on 200 miljoonaa.

Ja samaan aikaan väestö on kasvanut.

Kiinan väkiluku kasvaa edelleen miljoonalla kuuden viikon välein. ”Ja samaan aikaan väestö on kasvanut, Kiinan väkiluku kasvaa edelleen miljoonalla kuuden viikon välein”, Nojonen muistuttaa.

Tästä huolimatta maa on siirtynyt länsimaiden tavoin vanhenevien yhteiskuntien joukkoon. Tämä osittain selittää kiinalaisten kiinnostusta älykoteihin ja terveysteknologiaan. Jos suomalaisia kauhistuttaa vanhusväestön kasvu, kuvitelkaapa tulevaisuuden Kiinaa.

USEITA ONGELMIA VOITETTAVANA

Talouskasvun hidastumisen lisäksi Kiinalla on monta muuta ongelmaa kohdattavanaan. Sosiaaliturvan huonon tason vuoksi ihmiset eivät uskalla kuluttaa, vaan kaikki liikenevä laitetaan sukan varteen. Vaikka kommunistinen puolue lupaa ilmasta koulutusta ja terveydenhuoltoa, todellisuudessa kaikki maksaa.

Sosiaaliturvaan ei ole sijoitettu, koska talouskasvuun päästään nopeammin toisenlaisin keinoin.

Tavan kiinalaiset ovat sijoittaneet ylimenevän rahansa kiinteistöihin, koska on katsottu, ettei muita turvallisia sijoituskohteita ole. Tämä on johtanut valtaviin rakennusprojekteihin, jotka osaltaan vää-

ristävät talouskasvulukuja. Kiinaan on syntynyt 300 Helsingin kokoista kaupunkia viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kiinalaisilla paikallis- ja puolueviranomaisilla on kaksi päätehtävää: bruttokansantuotteen kasvattaminen ja sosiaalisten levottomuuksien poistaminen. Jos näissä onnistuu, ura etenee. Bruttokansantuotteen kasvattaminen on helppoa. Rakennetaan infraa, jolloin kerrannaisvaikutus on suuri.

Rakennusurakat tietävät töitä väestölle, ja Kiinassa onkin rakennusprojektien mukana muuttava lähes 300-miljoonainen pääasiassa miehistä koostuva työläisväki, niin sanottu irtolaisväestö, joka rakentaa kaupunkeja. Samaan aikaan naiset ahkeroivat tehtaissa.

Paikallisviranomaiset ovat tietoisia siitä, ettei nykyisenlainen rakentaminen välttämättä ole tarpeellista. Siitä huolimatta kokonaisia kaupunginosia synnytetään tyhjästä. Kiinassa saattaakin rakentamisen vuoksi muhia ennennäkemätön kupla. Viranomaiset ovat kuitenkin havahtuneet uhkaan, ja ovat toistaiseksi onnistuneet välttämään sen puhkeamisen. Kiinassa on muun muassa säädetty lakeja, joiden mukaan kiinalaiset saavat omistaa ainoastaan yhden kiinteistön,

4 /1 5

MAAILMALTA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

13

LUKUJA KIINASTA

1 KM

Wuhaniin on kohoamassa maailman korkein rakennus, Phoenix Towers, joka kurottaa peräti kilometrin korkeuteen. Rakennustöiden on tarkoitus olla valmiita vuonna 2018. Kiinassa sijaitseva Nanjing Greenland Financial Center on tällä hetkellä maailman viidenneksi korkein rakennus.

10 360 MRD. $

Kiina on joidenkin arvioiden mukaan ohittanut USA:n, joka on vuosia pitänyt hallussaan maailman suurimman talousmahdin titteliä. Kiina ei kuitenkaan ole enää kymmenen ensimmäisen joukossa niiden maiden listalla, joiden talous kasvaa nopeimmin.

18 000 KM

Kiinassa on maailman laajin luotijunaverkosto.

Sillä on tällä hetkellä mittaa 18 000 kilometriä, mutta nykyiset laajennushankkeet venyttävät sen 27 500 kilometriin.

15 MILJ.

Maailman suurin konttisatama on Shanghain edustalla, ja sen kautta kulkee yli 15 miljoonaa konttia vuosittain.

1,6 MILJ.

Kiinalla arvioidaan olevan miesmääräisesti maailman suurin armeija, vaikka virallisesti tätä kunniaa kantaa Yhdysvallat. Useat läntiset lähteet, kuten IISS Military Balance, arvioivat Kiinan armeijan miesvahvuuden olevan 1,6 miljoonaa. Virallisia tietoja määristä ei kuitenkaan ole.

55 %

Kaikesta maailman sementistä 55 prosenttia käytetään Kiinassa.

Vaikka Kiina ja länsi­ maat ovat armottomia kilpailijoita, ovat ne riippuvaisia toisistaan. ja se täytyy säilyä omistuksessa useamman vuoden, ennen kuin se voidaan myydä eteenpäin.

Myös ympäristöongelmat ovat vaivanneet Kiinaa pitkään. Vaikka Kiina onkin numeroissa katsottuna maailman suurin aurinko- ja tuulivoimatuottaja, edelleen yli 60 prosenttia Kiinan tarvitsemasta valtaisasta energiantarpeesta katetaan kivihiilipohjaisesti. Vuonna 2010 Kiinasta tuli maailman suurin hiilidioksidin tuottaja. Kiina puolustautuu sillä, että muut maat ovat siirtäneet kaiken halpatuotannon sinne. Siksi sitä ei voi pitää yksin syyllisenä suuriin päästöihin.

SAPELINKALISTELUA

Vaikka Kiina satsaakin näyttävästi voimaa projisoivaan sotateknologiaan kuten sukellusveneisiin, hävittäjiin ja lentotukialuksiin ja tietyt amerikkalaiset presidenttiehdokkaat maalailevat lohikäärmeitä seinille, pitää Nojonen Kiinan ja lännen vastakkain ajautumista äärimmäisen epätodennäköisenä. ”Tällaisia puheita voi pitää typerinä, eikä niillä ole todellisuuspohjaa nähtävillä olevassa tulevaisuudessa. Riskit ovat valtavia, eikä tilanteessa olisi hyötyjiä.”

Kiina on Yhdysvaltain suurin velkoja. Se omistaa

yli 35 prosenttia Yhdysvaltain valtion joukkovelkakirjoista. Suoraan ja välikäsien kautta Kiinan dollarivelkapotin arvioidaan olevan yli tuhat miljardia dollaria. Kiina ei kuitenkaan voi kertaheitolla luopua dollareistaan, sillä se romahduttaisi velkakirjojen arvon. Samalla Yhdysvaltojen talous ja sitä myötä myös kulutus romahtaisi. Kiinalaiset kärsisivät tässä tilanteessa yhtä lailla. Vaikka Kiina ja länsimaat ovat armottomia kilpailijoita, ovat ne riippuvaisia toisistaan.

KIINALAINEN VUOSITUHAT

Jos kehitys jatkuu kuvatunlaisena, Kiinasta tulee pian Yhdysvaltojen veroinen mahti, jonka vaikutus yltää myös tänne syrjäiseen pohjolaan. Kiina on pyrkinyt tähän asti tarjoamaan vaihtoehdon länsimaiden kehitys- ja kehittyviin maihin kohdistuvalle politiikalle, joka pyrkii puuttumaan muiden maiden sisäisiin olosuhteisiin. Nyt se kuitenkin joutuu itse tasapainottelemaan omien kasvavien intressiensä ja muiden suvereniteetin välillä.

Taloudellisesti Kiinan asema on jo kiistaton. Kiinan nousu taloudellisesti, maailmanpoliittisesti ja kulttuurillisesti ei kuitenkaan tarkoita välttämättä

mitään länsimaita uhkaavaa. Kiinan suhteet ulkomaailmaan ovat tähän asti perustuneet kaupankäynnille, ja kaupankäynti varmasti viitoittaa myös tulevaisuuteen johtavaa tietä. Meidän on kuitenkin tiedostettava se, etteivät meidän tapamme ja arvomme enää välttämättä pitkään ole ilman haastajaa.

Muutos, jos sellaista tapahtuu, hiipii todennäköisesti pikkuhiljaa. Kulttuurillisesti Kiinan arvo on jo alkanut näkyä länsimaissa. Ensimmäiset kiinalaiset elokuvat sekä kirjat ovat Oscarinsa ja Nobelinsa voittaneet. Kenties joku päivä kulutamme kiinalaisen kulttuurin tuotteita siinä missä tänä päivänä angloamerikkalaisen, ja peruskoulussa kiinaa opetetaan englannin rinnalla.

Lapin yliopistossa järjestetään keväällä 2015 Kiinaan liittyvää opetustoimintaa seuraavasti: • Electric Nights – China through Movies kurssi (3 op), kurssikieli englanti • China Law Clinic (3 op), kurssikieli englanti/suomi Yhteyshenkilöt: Lei Wang, lei.wang@ulapland.fi ja Matti Nojonen, matti.nojonen@ulapland.fi

14

ILMIÖITÄ

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

ÄLÄ TOTTELE TIETOVERKKOA TEKSTI TEEMU LOIKKANEN KUVITUS ARTTU NEVANPERÄ

JOKAINEN MEISTÄ KÄYTTÄÄ internetiä päivittäin, useimmiten juurikaan ajattelematta mitä kaikkea internetissä voi tehdä ja millaisia riskejä tähän liittyy. Kiinnostaako sinua tietoturva ja jos, ei niin pitäisikö?

Tiesitkö että tietokoneesi voidaan kaapata huomaamattasi jonkun toisen käyttöön?

Voiko kahvinkeittimellä paahtaa leipää?

Lapin ylioppilaslehti otti selvää edellä mainituista asioista uudenlaista hakkerija tietoturvatapahtumaa Disobeyta järjestävän Benjamin Särkän avustuksella.

Mistä on kysymys ja miksi tällainen tapahtuma halutaan järjestää? ”Tapahtuman pääpaino ja idea on tietoturvassa ja tekniikassa, ainakin tänä vuonna. Tarkoitus on antaa ihmisille mahdollisuus tutustua siihen, mitä hakkerointi on”, Särkkä kertoo. ”Usein konferenssi tarkoittaa Suomessa sitä, että joku seisoo lavalla puhumassa, muut istuvat, sosialisoivat kahvitauolla ja lähtevät kotiin. Me haluamme toteuttaa uudenlaisen formaatin ja tehdä päinvastoin, siis ottaa porukan mukaan jotta kaikki pääsevät kokeilemaan ja tekemään sitä mikä kiinnostaa. Ensimmäinen tapahtuma järjestetään Helsingin Suvilahdessa ravintola Lämmössä ja Stadin panimon ravintolassa 16.1.2015. Baariympäristön toivomme vaikuttavan siihen, ettei tapahtumasta tule jäykkä tai rakenteeltaan tiukka, vaan enemmänkin mukavaa yhdessä hengailua, Särkkä painottaa. ”Teesini on, että Suomi on täynnä osaamista, mutta täällä ei uskalleta tuoda omaa juttuaan esiin. En tiedä onko kyseessä jonkinlainen kulttuurin murros.

Vaikuttaa siltä, että tämä on sellainen asia mitä ihmiset ovat odottaneet tietämättä sitä itse. Hyvänä esimerkkinä juuri viime viikonloppuna ollessani bileissä Disobey-lippis päässä eräs henkilö tuli kyselemään asiasta ja lopulta hän päätyi

vastuuseen koko Av-puolen toteuttamisesta. Olemme saaneet paljon innostunutta porukkaa mukaan”.

Talkoovoimin järjestettävä tapahtuma on lajissaan ensimmäinen, joten on vaikea ennustaa miten koko projekti lähtee lentoon. Särkkä on kuitenkin luottavainen, että ihmiset ovat kiinnostuneita asiasta. ”Järjestämme esimerkiksi tiirikointiworkshopin, jossa ammattilainen tulee opettamaan miten ihan tavallinen lukko tiirikoidaan. Tämä tuo esiin lukkojen sopimusluonteen, niin tavallisen kuin digitaalisenkin lukon kohdalla. Lukon tarkoitus ei ole niinkään toimia esteenä vaan merkata omistajuus, se on hyvä muistaa kaikenlaisten lukkojen kohdalla.

Ihmiset jakavat itsestään sellaista tietoa, joka ennen oli yksityisyydensuojan alaista.

Digitaalinen lukko on niin abstrakti, että se on helppo unohtaa. Olemme siirtyneet yhteiskuntaan, jossa ihmiset jakavat itsestään sellaista tietoa, joka ennen oli yksityisyydensuojan alaista. Tätä tietoa käyttämällä voidaan saada ihminen uskomaan mihin vain tai vaikka rakastumaan johonkin. Tuntuu, ettemme ole käyneet yhteiskunnallista keskustelua koko asiasta”, Särkkä sanoo.

Suurin osa meistä käyttää langattomia verkkoja päivittäin, sekä kotona että yliopistolla tai muissa julkisissa tiloissa.

Harva ajattelee, että kaikkea tekemäämme voidaan seurata niin, että emme huomaa sitä itse. Jopa kannettavassa tietokoneessa nykyään vakiovarusteena oleva webbikamera voidaan kaapata katselua

varten. Joku voi tarkkailla, kuunnella ja seurata meitä, kun olemme tekemisissä internetiä käyttävän laitteen kanssa.

Suurin osa kuitenkin ajattelee, etteivät nämä riskit koske tavallisia ihmisiä. Miksi ihmeessä minua seurattaisiin, jos en tee mitään rikollista tai kiinnostavaa?

Benjamin Särkän mukaan sosiaalisessa mediassa meitä seuraa todennäköisimmin mainostaja. ”On hyvä ainakin tiedostaa olevansa amerikkalaisen mediajätin tuote, joka rakentaa ilmaiseksi sisältöä rikastuttaakseen heitä. Facebook ja Youtube ovat tuotteistaneet halumme jakaa asioita itsestämme toisille ihmisille. Sosiaalisen median riskitasosi on suoraan verrannollinen yhteiskunnalliseen asemaasi, kuten esimerkiksi tapaus Immonen osoittaa. Kaikki mitä laitat someen on käytännössä julkista. Jos yksikin kaverilistasi henkilöistä käyttää saastunutta konetta, ovat sinunkin tietosi periaatteessa julkisia, vaikka olisit laittanut millaiset turvallisuusasetukset esimerkiksi Facebookiin. Usein naispuolisilta käyttäjiltä varastetaan henkilökohtaisia kuvia, joita käytetään kyseenalaisten sivustojen mainoshoukuttimina. Erilaisia uhkaskenaarioita voisi toki luetella loputtomasti.

Esimerkiksi Heathrown lentokentältä ei kannata laittaa statuspäivitystä, missä esiintyy sana pommi. Voi toki kysyä missä vaiheessa hyväksyimme kaiken tämän?”, Särkkä painottaa.

Langattomat verkot, bluetooth, maksukortit ja muut vastaavat järjestelmät käyttävät kaikki radiotaajuuksia, jotka on hyvin helppo kaapata. Tavallisen opiskelijan kohdalla suurempi riski ovat salaamattomat verkkopalvelut, eli http://-alkuiset osoitteet. Kaikkea verkossa tekemääsi voidaan seurata ja kuunnella. ”Sinulle voidaan esimerkiksi tarjota väärennettyä pankkipalvelua, jolloin menetät pankki-

Kaikkea verkossa tekemääsi voidaan seurata ja kuunnella.

4 /1 5

ILMIÖITÄ

Pelkästään klikkaamalla väärää linkkiä koneesi on vaarassa saastua.

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

tunnuksesi, tai koneellesi voidaan syöttää mitä tahansa informaatiota hakemasi sijaan. Vaikka päivityksiä hakiessasi voin syöttää sinulle haittakoodin, jolloin kaikki koneella tekemäsi on täysin minun hallittavissani. Suurin rahallinen hyöty syntyy, kun rikolliset estävät kryptaamalla pääsyn omiin tiedostoihisi ja vaativat lunnaita. Tällä toiminnalla ansaittiin noin 300 miljoonaa euroa viime vuonna. Tiedostoja on mahdoton palauttaa muuten kuin maksamalla lunnaat. Pelkästään klikkaamalla väärää linkkiä koneesi on vaarassa saastua”, Särkkä valistaa.

Luemme uutisia hakkereista usein, ja viime aikoina otsikoissa ovat olleet erilaisiin palveluihin tehdyt tietovarkaudet. Tänä vuonna murrettiin esimerkiksi niin sanotun pettämisdeittisivusto Ashley Madisonin salaus, jossa vietiin salasuhdetta etsivien käyttäjien henkilökohtaisia tietoja. Tällainen toiminta on tottakai rikollista, mutta tietojen julkistamisessa on myös moraalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. ”Kun yhden käyttäjän tietoja paljastetaan henkilöimällä, tätä kutsutaan doksaukseksi, mutta toisaalta saatetaan esimerkiksi kertoa kuinka paljon sivustolla on ollut eduskunta.fi-osoitteista rekisteröityjä tilejä, joka on jo yhteiskunnallisestikin merkittävä asia”, Särkkä kertoo.

Suomen ”virallinen” tietoturva-asiantuntija Mikko Hyppönen jakoi alkuvuodesta medialle puhuessaan hakkerit viiteen eri ryhmään. Benjamin Särkän mielestä pärjäisimme hyvin kolmella porukalla, jotta jako tulee esille mahdollisimman selkeänä ja ymmärrettävänä. ”Määrittelisin hakkerin henkilöksi, joka paahtaa leipää kahvinkeittimellä.

Valkohatut haluavat parantaa maailmaa ja tehdä sitä turvallisemmaksi. He ovat usein töissä alan yrityksissä. Harmaahattujen toimintaa määrittelee heidän

Määrittelisin hakkerin henkilöksi, joka paahtaa leipää kahvinkeittimellä. oma moraalinsa, esimerkkinä Edward Snowden, joka käytti laittomia keinoja, muttei tavoitellut henkilökohtaista hyötyä. Mustahatut ovat ne, joita ei kiinnosta kuin raha, valta tai kaaos. Usein kun mediassa puhutaan hakkereista, puhutaan itse asiassa vain mustahatuista”.

Internet on ollut olemassa nykymuodossaan vasta parikymmentä vuotta, ja sen aikana kehitys on ollut valtavan nopeaa. Muistan ikuisesti kun pääsin käymään Lahden kaupunginkirjastossa ensimmäistä kertaa netissä. Modeemin äänet jäivät mieleen, mutta palkki kerrallaan aukeavat sivut eivät vielä siinä vaiheessa lunastaneet lupaustaan ihmeellisestä tulevaisuudesta. Nyt tilanne on kuitenkin jo täysin toinen, eikä verkon käytölle osata ennustaa muuta kuin yhä runsaampaa tulevaisuutta.

Mitä internetille tapahtuu tulevaisuudessa, Benjamin Särkkä? ”Netti on ollut alun perin kokoelma yhteyksiä ja nyt siitä tulee yhä vahvemmin yhteyksiä ja tietoja siitä miten nämä yhteydet liittyvät toisiinsa. Olemme menossa sellaiseen malliin, jossa alamme hakea itse tietoa, emmekä sitä sivua mistä tiedon voi löytää. Metatieto tulee yhä tärkemmäksi ja hakukoneet oppivat yhdistelemään tietoa ja antamaan arvokasta dataa. Google antaa suoraan vastauksia kysymyksiin sen sijasta että se ohjaisi käyttäjänsä muille sivuille. Menemme

4 /1 5

yhä enemmän läpinäkyvyyteen kuluttajan tasolla ja yksityisyys on jotain sellaista josta tulemme lukemaan historiankirjoista. Kaikkia laitteitamme ollaan laittamassa nettiin, vaikka mielestäni ihmisyyden arvo on yhdessä tekemisessä, eikä kaikkea tarvitsisi viedä sinne. Jos esimerkiksi kahvinkeittimesi olisi internetissä, joku keksisi keinon miten sitä voi käyttää pahantahtoisesti. Voi helposti kuvitella millaista vahinkoa voi aiheuttaa, jos taas saisi toisen auton hallintaansa. Älytelevisiosi voi kuunnella sinua tai käynnistää kännykkäsi langattoman mikrofonin. Kaikki laitteemme vakoilevat meitä jollain tavalla”, Särkkä kiteyttää.

Kaikki laitteemme vakoilevat meitä jollain tavalla.

Ensimmäinen Disobey-tapahtuma järjestetään siis ensi vuoden alussa Helsingissä ja paikalle ovat tervetulleita kaikki taitoihin katsomatta. ”Jos teillä on kiinnostavia juttuja mitä haluatte esitellä tai olla muuten vaan tekemässä uudenlaista juttua Suomeen, otamme mielellämme kaiken avun vastaan. Sinun ei tarvitse olla mikään ITnero, vaan kiinnostus maailmaan ja sen parantamiseen riittää. Toivotan kaikki tervetulleiksi mukaan, emme sulje oviamme keneltäkään vaan toivomme, että kaikki innostuisivat tästä yhtä paljon kuin me.

Paikan päällä on mahdollista esimerkiksi selvitellä omaa digitaalista jalanjälkeään, tai surffailla vihamielisessä verkossa, jossa voi tehdä mitä vain – omalla vastuulla.

Se voi tosin olla oikeasti vaarallinen paikka”, Benjamin varoittaa.

15

16

ILMIÖITÄ

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

HIKILIIKKUJAN KELLOT Yhä useamman ranteesta löytyy tänä päivänä jonkinlainen mittari, laite tai väline, joka mittaa, kerää, tallentaa ja rekisteröi tietoja jokapäiväisistä tekemisistämme. Mistä on kyse? Mitä hyötyä urheilukellon tai älykellon pitäminen voi käyttäjälleen tuoda? Ovatko laitteet tarpeellisia vai voisinko pärjätä ilmankin?

TEKSTI HEINI PAPINSAARI KUVITUS JUHO HIILIVIRTA

ENSIMMÄISEN URHEILUKELLONI sain vuonna 1999 ollessani 10-vuotias. Merkiltään kello oli Adidas ja sen ominaisuuksiin kuului – no, ajan näyttäminen ja yksinkertainen start/stop-näppäin, jolla pystyin laittamaan urheiluharjoituksen käyntiin ja vastaavasti pysäyttämään sen. Ei puhettakaan laajoista tallennusominaisuuksista – hyvä, jos edellisen harjoituksen tiedot pystyin kellosta esille onkimaan. Pitkälle on tultu noista ajoista. Tekniikka on vuosien saatossa kehittynyt hurjasti ja nykyään ihmisten ranteista löytyykin mitä erilaisempia mittareita ja laitteita, joiden sisältämät ominaisuudet ovat lähes rajattomat.

Samalla kun teknologia on kehittynyt, ihmiset ovat tulleet entistä tietoisemmiksi itsestään ja samalla tiedonjano on kasvanut. Toisaalta myös tuntuu, että hyvinvoinnin merkitys on kasvanut. Hyvinvointiin ollaan valmiita panostamaan niin aikaa kuin rahaakin. Näihin tarpeisiin markkinat ovat viime vuosina vastanneet hyvin. Kauppojen hyllyiltä löytyy monenlaista laitetta useilta eri valmistajilta, kuten esimerkiksi urheilukellojen markkinajohtajat Polar, Suunto sekä Garmin.

Urheilukellojen lisäksi on syytä tarkastella myös älykelloja, jotka ominaisuuksiltaan poikkeavat hieman urheilukellojen kategoriaan luokiteltavista kelloista.

Kuluttaja saattaakin erilaisten laitteiden viidakossa joutua umpikujaan. Pohdittaessa äly- tai urheilukellon hankkimista, kuluttajan kannattaa miettiä tarkkaan, mitkä laitteen ominaisuudet ovat itselle tärkeitä, minkälaisista tilanteista tietoa tarvitaan vai tarvitaanko lainkaan?

KELLOT MONIPUOLISEEN URHEILUUN

Urheilukellot sisältävät erityisesti urheilun ja hyvinvoinnin kannalta hyödyllisiä toimintoja. Urheilukelloilla voi esimerkiksi mitata päivittäistä aktiivisuutta ja seurata kalorien kulutusta. Myös omaan harjoittelun seuraamiseen ja parantamiseen urheilukello on oiva apuväline. Urheilukelloja käyttävät niin ammattiurheilijat kuin tavallisetkin kuntoilijat.

Urheilukellotkin voidaan luokitella niiden pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan eri ryhmiin. Markkinoilta löytyy ranteeseen muun muassa perinteisiä sykemittareita, GPS-sykemittareita sekä fitness- ja aktiivisuusmittareita. Jos urheilu- tai kuntoilusuoritusten seuraaminen, tallentaminen ja analysoiminen kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti hy-

ILMIÖITÄ

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

vään urheilukelloon satsata. Urheilukellon hankkiminen saattaa parhaassa tapauksessa lisätä mielenkiintoa ja pitää yllä motivaatiota liikkumiseen ja urheiluun.

Jotkin urheilukellot ovat suunnattuja erityisesti johonkin tiettyyn lajiin, esimerkiksi juoksuun, seikkailu-urheiluun tai vesiurheiluun ja sisältävät siten spesifejä ominaisuuksia, kuten normaalia pidempi akun kesto tai vesitiiviys. Kannattaakin tutustua tarkoin eri valmistajien malleihin ja niiden ominaisuuksiin, sillä kellojen ominaisuuksissa ja hinnoissa saattaa olla huimia eroja – ei siis kannata maksaa sellaisesta, mitä ei tarvitse.

SYKEMITTARIT HARJOITTELUN APUNA

Useimmat sykemittarit tarjoavat käyttäjälleen lukuisia eri tietoja, joita käyttäjä voi helposti seurata urheilusuorituksen aikana ja joita tallennuksen ansioista on mahdollista analysoida jälkikäteen suoraan kellosta tai tietokoneelle tai älypuhelimeen siirrettyinä. Käyttäjä voi saada muun muassa seuraavia tietoja esimerkiksi juoksuharjoituksen aikana: harjoituksen kokonaisaika, tietyn kierroksen aika, vauhti (min/km) tai nopeus (km/h), syke eri vaiheissa harjoitusta sekä kulutetut kalorit. Jos sykemittari sisältää GPSominaisuuden, on sillä mahdollista saada myös tietää GPS-mitattuna kuljettu matka sekä esimerkiksi korkeustiedot. Myös GPS-paikannus tiedossa olevien koordinaattien avulla onnistuu useimmilla GPS-sykemittareilla.

Perinteisesti sykkeen mittaus on tapahtunut erillisen sykevyön kautta, joka kiinnitetään käyttäjän rinnan alle. Tämä ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa ole kovin kätevää, sillä jotkut käyttäjät saattavat mieltää sykevyön käytön epämiellyttäväksi tai hankalaksi. Tähän sykemittarien valmistajat ovat nyt vastanneet tuomalla markkinoille sykemittareita, joilla sykkeen mittaus tapahtuu suoraan ranteesta.

Tällöin erillistä sykevyötä ei välttämättä tarvita lainkaan. Luonnollisesti ranteesta sykettä mittaava sykemittari on kätevämpi käyttää, mutta se sisältää myös tiettyjä ongelmia koskien esimerkiksi sykelukeman luotettavuutta. Lisäksi mittarin eräs ongelma liittyy Suomen talviolosuhteisiin.

Vaihtoehtoina kun on pitää ranne paljaana tai kello hihan alla piilossa, joista kumpikaan vaihtoehto ei tunnu kovin houkuttelevalta Suomen kylmässä talvessa.

AKTIIVISUUS- JA FITNESSMITTARIT

Hieman kevyempää teknologiaa hyvinvoinnin ja aktiivisuuden seuraamiseen tarjoavat aktiivisuus- ja fitnessmittarit sekä -rannekkeet. Tällaisia mittareita ja rannekkeita löytyy lukuisia erilaisia useilta eri valmistajilta, hintojen vaihdellessa muutamasta kympistä muutamaan sataseen. Usein hinnan kasvaessa myös mittarin ominaisuudet lisääntyvät – mutta eivät välttämättä. Siksi kannattaakin ostovaiheessa tehdä tarkkaa punnintaa eri merkkien ja mallien välillä.

Aktiivisuus- ja fitnessmittareiden ja -rannekkeiden pääasiallisena tarkoituksena voidaan nähdä se, että ne auttavat saavuttamaan käyttäjän päivittäiset liikuntatavoitteet ja aktiivisuuden. Laitteiden ominaisuudet vaihtelevat riippuen laitteen merkistä ja mallista, mutta useista mittareista ja rannekkeista löytyviä ominaisuuksia ovat muun muassa kulutettujen kaloreiden määrän sekä unen keston ja laadun ilmoittaminen. Lisäksi tavallista on, että laite kertoo päivässä otettujen askeleiden määrän sekä laskee kuljetun matkan. Myös sykkeen ranteesta mittaamistoiminto löytyy useimmista malleista.

Saattaapa mittarissa olla jopa ominaisuus, että se muistuttaa käyttäjää värisemällä, kun käyttäjä on istunut paikallaan liian kauan. Myös tämä kannustaa käyttää aktiivisuuteen päivän aikana ja edistää tehokkaasti terveyttä ja hyvinvointia.

Useimmat aktiivisuus- ja fitnessmittarit on helppo synkronoida älypuhelimen kanssa, mikä tekee tietojen selaamisesta ja tallentamisesta helppoa ja kätevää. Aktiivisuus- tai fitnessmittaria ostet­taessa kannattaa kuitenkin tarkistaa, että se on yhteensopiva oman älypuhelimen käyttöjärjestelmän kanssa, jos haluaa käyttää hyväkseen laitteiden synkronointiominaisuutta. ÄLYKELLOSTA ON MONEKSI

Siinä missä urheilukellojen sisältämät ominaisuudet keskittyvät lähinnä urheilusuoritusten rekisteröimiseen ja hyvinvoinnin mittaamiseen, puolestaan älykellojen sisältämät mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Älykelloa voi käyttää urheilukellona sen sisältäessä aivan samoja ominaisuuksia kuin sykemittarit ja aktiivisuusrannekkeetkin, mutta lisäksi älykelloa voi käyttää myös esimerkiksi pelaamiseen, uutisten lukemiseen, Fa-

4 /1 5

cebookin selaamiseen, kännykkään tulevien puheluiden vastaanottamiseen, sähköpostien lukemiseen, navigoimiseen tai herätyskellona.

Kun älypuhelin ja älykello on paritettu toisiinsa, näkyvät puhelimessa tapahtuvat oleelliset asiat kellosta. Älykellon onkin sanottu olevan kuin kompakti versio älypuhelimesta, mutta joka on kuitenkin kellon muodossa ja jota pidetään ranteessa. Kun kaikki saapuvat ilmoitukset, kuten puhelut, tekstiviestit, sähköpostit ja sosiaalisen median ilmoitukset näkyvät ja tuntuvat esimerkiksi värinänä ranteessa, ei puhelinta tarvitse jatkuvasti kaivaa esille – aina se ei välttämättä ole mahdollistakaan.

Toisin kuin urheilukelloista, itselläni ei älykelloista omakohtaista kokemusta vielä ole. Olen kuullut niiden toiminnoista paljon hyvää, mutta myös puutteita löytyy. Koska kellot ovat vielä suhteellisen uusia ja kehittyviä laitteita, eivät ne aina välttämättä toimi siten, miten niiden pitäisi. Myös kallis hinta saattaa ajaa kuluttajaa miettimään, onko älykello todella hintansa väärti.

Koen, että älyllisestä kellosta on eniten hyötyä urheilussa ja hyvinvoinnin mittaamisessa. Itselleni sykemittarin laittamisesta ranteeseen on tullut luonnollinen rutiini aina ennen lenkille lähtöä, enkä osaisi lähteä lenkille ilman, että näkisin dataa lenkin aikana ja sen jälkeen. Toisaalta nämäkin tiedot on mahdollista saavuttaa älypuhelimeen ladatun sovelluksen avulla, joten urheilukellon hankkiminen ei tässä mielessä ole välttämätöntä. Sen sijaan älykellon en uskoisi tuovan elämääni suurta lisäarvoa, vaan pärjään hyvin – ainakin vielä – älypuhelimeni turvin. Sen sijaan kiireisille ihmisille älykello saattaa hyvinkin tuoda arkeen helpotusta. Aika näyttää, nousevatko älykellot samanlaiseksi hitiksi, kuin älypuhelimet ovat viime vuosien aikana kohonneet.

17

18

YHTEISKUNTA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

KOHTI ELÄINEETTISEMPÄÄ SUOMEA? TEKSTI MATIAS PARTANEN KUVITUS VILJA TUOHINO

ELÄINSUOJELULAKI on uudistumassa.

Vaakakupissa ovat eläinten hyvinvointi ja maatalouden kulut. Maa- ja metsätalousministeriön asettama ohjausryhmä on ohjannut valmistelua uudeksi eläinsuojelulaiksi syksystä 2012 saakka.

Lakiuudistuksen on tarkoitus selkeyttää eläinsuojelua koskevaa sääntelyä ja tilkitä siihen jääneitä aukkoja. Lakiteknisten uudistusten lisäksi muutoksia on odotettavissa myös eläinten oloihin. Uusi eläinsuojelulaki pyrkisi toteutuessaan huomioimaan eläinten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Nykyinen eläinsuojelulaki suojelee eläimiä kivulta ja kärsimykseltä. Kunnianhimoisesti lakiuudistuksen alkutaipaleella puhuttiin jopa tavoitteesta, jonka mukaan pyrittäisiin maailman edistyksellisimpään eläinsuojelulakiin.

Lakiesityksen on tarkoitus valmistua vuoden loppuun mennessä.

Ohjausryhmä, joka on koostunut monipuolisesti erilaisista sidosryhmistä, kuten eläinsuojelujärjestöistä ja tuottajista, on valmistelussaan kyseenalaistanut monia maataloudessa vakiintuneita tapoja, kuten eläinten kytkettynä pitämistä. Toteutuessaan ehdotukset voisivat aiheuttaa lisäkuluja maataloustuottajille.

Tämä on ymmärrettävästi saanut tuottavuusongelmista kärsivät maanviljelijät varpailleen.

Vaikka eläinsuojelulain ajamat uudistukset ovatkin lähtökohtaisesti hyviä, eläinsuojeluasiamies Sari Salminen on huolissaan. ”On eri asia, mitä maan poliittinen johto haluaa. Vaikka saisimme ensi vuonna uuden eläinsuojelulain, se voi olla hyvin erinäköinen kuin ohjausryhmän nyt valmistelema”, Salminen toteaa.

Keskustan Juha Sipilän hallitus on näet linjannut, ettei hallituskaudelle säädetä uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita. Hallitus on sen sijaan lupautunut ruuantuotannon kohdalla normien purkamiseen ja valvonnan höllentämiseen. Eläinten hyvinvointia Ratkaisujen Suomi ei sanallakaan muista; sen sijaan

eläimet kyllä mainitaan lyhyesti lajien suojelun osalta luontoa käsittelevässä osiossa ja hevosen uloste oli mainittuna omana kohtanaan.

MILLAINEN UUDISTUS OLISI?

Suomen perustuslaki uudistettiin vuonna 2000, jolloin vanha, 1996 voimaantullut eläinsuojelulaki ei enää täyttänyt kaikkia perustuslain vaatimuksia. Lisäksi eläintenpito on muuttunut 90-luvulta tähän päivään merkittävästi. Eläinten hyvinvointitiede on kehittynyt jättiharppauksin nykyisen eläinsuojelulain säätämisen ajoista. Uutta tietoa on saatavilla runsaasti, ja sitä on myös hyödynnetty lakiuudistuksen valmistelussa. Kaikki, mikä vaikuttaa eläinten hyvinvointiin, pyritään huomioimaan. Esimerkkeinä voi mainita eläinten pitopaikat, olosuhteet, käyttäytyminen ja suhde hoitajiin.

Työryhmä on mennyt ehdotus­ luonnoksessaan jopa niin pitkälle, että siihen on kirjattu periaate eläimen itseisarvosta.

Työryhmä on mennyt ehdotusluonnoksessaan jopa niin pitkälle, että siihen on kirjattu periaate eläimen itseisarvosta. Tämä eläimen itseisarvo olisi riippumaton sen arvosta suhteessa ihmiseen.

Eläimen arvoa ei siis enää määriteltäisi pelkästään sen pohjalta, mikä eläimen hyöty on ihmiselle esimerkiksi elintarviketeollisuuden raaka-aineena. Sen sijaan eläimiä lähestyttäisiin tuntevina ja ymmärtävinä olentoina.

Eläinten itseisarvon tunnustamisen lisäksi eläintenpidossa tulisi huomioida myös eläinten olennaiset käyttäytymis-

tarpeet. Eläinten olennaisilla käyttäytymistarpeilla tarkoitetaan sellaista käyttäytymistä, joka on välttämätöntä yksilön normaalin kehittymisen sekä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Tutkimusten mukaan eläin, joka ei pääse tyydyttämään käyttäytymistarvettaan voi turhautua tai stressaantua. Käyttäytymistarpeet kytkeytyvät siis voimakkaasti eläinten hyvinvointiin.

Olennaiset käyttäytymistarpeet liittyvät muun muassa liikkumiseen, ravinnonhankintaan ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi lemmikkikissalla tämä tarve näyttäytyy tapana harjoittaa saalistamisen kaltaista toimintaa, vaikka sen ravinnontarve olisikin tyydytetty.

Tuotantoeläinten kohdalla esimerkkinä taas voi nostaa sian luontaisen tarpeen tonkimiseen ja rypemiseen, jolla on merkitystä sen lämmönsäätelyn kannalta.

Sioilla ei ole toimivia hikirauhasia ihossaan, minkä vuoksi niiden kyky johtaa lämpöä iholtaan on rajoittunut. Tämän vuoksi se hakeutuukin kuumalla säällä rypemään savi- tai mutakuoppaan.

Muutoksia voisi seurata tuotantoeläinpuolella esimerkiksi tiineys- ja porsimishäkkien käyttöön sekä eläinten kytkettynä pitämiseen. Tämä herättää huolta lihan- ja maidontuottajissa. Suomea tiukempia eläinsuojelulakeja löytyy muun muassa Sveitsistä, Norjasta ja Alankomaista. Näissä maissa on jo omaksuttu ajatus eläinten itseisarvosta, arvokkuudesta ja kunnioittamisesta. Myös Ruotsin, Itävallan, Tanskan ja Ison-Britannian lait ovat moni paikoin Suomea tiukemmat.

ELÄINSUOJELUASIAMIEHEN VIRKA EI JATKU

Suomeen perustettiin vuonna 2013 eläinsuojeluasiamiehen virka, johon valittiin aiemmin pieneläinlääkärinä eläinsuojeluyhdistyksessä, eläinsuojelusäädösten valmistelijana maa- ja metsätalousministeriössä sekä eläinsuojelun valvonnan ohjaajana Elintarviketurvallisuusvirastossa toiminut Sari Salminen. Eläinsuojeluasi-

4 /1 5

YHTEISKUNTA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

Keskustelu takertuu aina siihen, että näytetään tilanteita, joissa kaikki menee päin mäntyä.

amiehen tehtävänä on edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia yhteiskunnan eri osa-alueilla. Eläinsuojelu­asiamiehen käytettävissä olevia toimintatapoja ovat seuranta, aloitteet, ehdotukset, lausunnot ja muut vaikuttamisen keinot.

Eläinsuojeluasiamiehen virka maa- ja metsätalousministeriössä on määräaikainen ja se päättyy vuodenvaihteessa. Sen jatkumista oli tarkoitus arvioida menneillään olevassa eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa. Nyt on linjattu, että määräaikaisuutta ei enää jatketa. ”Voi toki olla, että Suomeen tulisi myöhemmin eläinsuojeluasiamiehen tai –valtuutetun virka. Se riippuu siitä, mitä päätetään lakivalmistelun aikana”, Salminen toteaa.

Salmisen mukaan kaikkien ihmisten, myös sellaisten, joilla ei itsellä ole eläimiä, tulisi miettiä eläinten hyvinvointia ja omaa suhdetta eläimiin. Keskustelun pitäisi myös enemmän keskittyä siihen, mitä eläimet ovat, eikä takertua ainoastaan lainvastaiseen toimintaan. ”Keskustelu takertuu aina siihen, että näytetään tilanteita, joissa kaikki menee päin mäntyä”, Salminen sanoo viitaten aiemmin syksyllä ilmi tulleisiin julmiin ja brutaaleihin tapoihin käsitellä eläimiä suomalaisissa teurastamoissa. ”Lainsäädäntö asettaa minimin, jonka mukaan toimitaan. Lainvastainen toiminta on vastoin kaikkea, mitä kukaan hyväksyy. Keskustelu pitäisi kuitenkin viedä vielä pitemmälle, kohti eläinten ja ihmisten välisen toiminnan pohtimista”, Salminen jatkaa.

RUOHONJUURITASON ELÄINOIKEUSTOIMINTAA

Rovaniemen oikeutta eläimille –järjestön aktiiveille Tiitu Sulkolle, Tiina Pärkälle ja Kevät Siepille tapa, millä eläimet näyttäytyvät ihmisten puheissa, on yksi keskeisimpiä ongelmia. Heidän mukaansa ajattelu eläimistä hyödynnettävänä materiaalina on normalisoitu yhteiskunnassamme. ”Eläimet on välineellistetty. Elintarviketeollisuudessa eläin kasvatetaan silmällä pitäen pakastealtaisiin päätymistä, eikä siinä nähdä mitään omituista”, Sieppi toteaa.

Eläimet on välineellistetty.

Elintarvike­teollisuudessa eläin kasvatetaan silmällä pitäen pakastealtaisiin päätymistä, eikä siinä nähdä mitään omituista.

4 /1 5

19

Oikeutta eläimille –järjestö pyrkii vaikuttamaan ruohonjuuritasolla eläinten oikeuksiin. Toimintatavat keskittyvät tietoisuuden lisäämiseen sekä erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Kaikki paikallisjärjestöt ovat itsenäisiä toimijoita. ”Järjestömme on epähierarkkinen toimintaryhmä. Tarkoituksena on järjestää matalan kynnyksen toimintaa aktiiveille sekä asiasta kiinnostuneille tapahtumiin tuleville ihmisille. Toiminnan tarkoituksena on, että kaikilla mukana olevilla on mukavaa, ei niin, että kaikki aika menee toimintaan”, Sulkko kuvailee.

Rovaniemellä järjestö aikoo joulun aikaan jalkautua kaupungille pitämään pöytää, maistattamaan vegaanista ruokaa sekä jakamaan infolehtisiä. Aikaisemmin tänä vuonna järjestö on näkynyt muun muassa dokkari-illan ja Taiteiden yön kirjakahvilan muodossa. Vaikka järjestö myykin jonkin verran materiaalia, kuten hihamerkkejä ja pinssejä, korostaa Sulkko järjestön epäkaupallisuutta. Kaikki tuotto suunnataan eläinoikeustoimintaan ja tiedon levittämiseen.

Oikeutta eläimille –järjestön toiminnassa olennaista on se, ettei järjestössä puhuta minimivaatimuksista. Järjestö onkin ottanut eläinten oikeuksien kohdalla tinkimättömän linjan, sillä aktiivit näkisivät mielellään tulevaisuuden, jossa eläinperäisten tuotteiden käytöstä on luovuttu kokonaan. ”Erilaisilla eläinoikeustahoilla on erilaisia intressejä. Pitää myös olla taho, joka on reilusti sitä mieltä, että nykyinen toiminta on sopimatonta”, Sulkko toteaa.

Järjestö kampanjoi muun muassa tehotuotantoa vastaan. Nykyistä elintarviketeollisuutta he pitävät vääristyneenä. ”Esimerkiksi mainokset, joissa eläin haluaa tulla syödyksi, ovat järjettömiä.

Ei eläin halua tulla syödyksi, eläin haluaa elää. Maidontuotannossa taas on normalisoitunut ajatus siitä, että lehmää autetaan lypsämällä sitä. Ei kyseessä kuitenkaan ole auttaminen, vaan keinotekoinen tilanne, jossa vasikka on viety pois, ettei se vie ihmisille tarkoitettua maitoa”, Sieppi sanoo.

Aktiiveilla on uskoa siihen, että ihmiset kykenevät muuttamaan käsitystään eläimistä. Siihen tarvitaan keskustelua, mutta ei paasaamista. Käännyttämistä ei nähdä tehokkaana tapana toimia, vaan ihmiset halutaan saada tekemään omat valintansa. Ihmiset osaavat kunnioittaa eläimiä – se on nähtävissä tavassa, miten lemmikkeihin suhtaudutaan. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi sikojen huonoihin oloihin ja esineellistämiseen suhtaudutaan sallivammin.

20

YHTEISKUNTA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

RESEPTI Sikaloihin tai kanaloihin ei ole pääsyä. Uskon, että kuluttajaa kyllä kiinnostaa, millaisista oloista hänen ostamansa ruoka on peräisin.

Vegaaniksi ei tarvitse ryhtyä yhdessä yössä, eikä jokaisen tarvitse olla pelkästään kasviravinnon syöjä. Mikäli kulinaarinen loikkaus kasviravinnon puolelle kiinnostaa, voi syödä vaikka yhden vegaaniaterian päivässä tai pitää vaikka yhden vegaaniruokapäivän viikossa. Vegaanireseptejä on internet pullollaan ja kirjastoissa on yhä kattavammat valikoimat vegaaniruuanlaittoon perehtyneitä opuksia.

Vegaaniruoka ei ole monimutkaista eikä liioin kalliimpaa kuin sekasyöjän ruoka, vaikka ensireaktio saattaisikin olla ruokapaniikki miettiessä vegaanille sopivia tarjottavia. Perusruokavarannoilla pärjää jo pitkälle, ja kun lisää mukaan vähän kekseliäisyyttä, vegaaniset tarjottavat on helppo järjestää pienen ähikaupankin valikoimista.

Tässä lehdessä julkaistavat reseptit on tuotetestattu ennakkoluulottomalla testiryhmällä, jonka ikäjakauma ylsi parikymppisestä lähes seitsemänkymmentävuotiaaseen. Reseptit on kehitelty opiskelija­budjettiin sopivaksi sekä niin helpoiksi, että kuka tahansa selviää ilman suurempia ponnisteluja.

VAARINKAATAJAT n. 12 KPL

eli niin hyvät muffinssit että ukki oli tipahtaa jakkaralta

Mikä tekee porsaasta lopulta erilaisen ja eriarvoisen?”, Sieppi kysyy.

Kulttuurissamme on tavallista, että lapsille esitetään eläinhahmoja, ja lapset rakastavatkin yli kaiken eläimiä. Siepin mukaan on ilmeistä, että lapset järkyttyvät, jos näkevät eläinten kaltoinkohtelua.

Jotain kuitenkin tapahtuu matkalla aikuiseksi, ja on myöhemmin normaalia nähdä eläin alisteisessa asemassa.

Vaikka paljon puhutaan, että ihmiset voivat äänestää lompakollaan, ja suosia eettisemmin tuotettuja tuotteita, ei Sulkko näe kulutuskäyttäytymistä kestävänä ratkaisuna. ”Kuluttaminen on helppo kaapu, johon verhoutua. Kun on kuluttamalla tehnyt omat valintansa, on tehnyt riittävästi, eikä tarvitse muuttaa enää mitään muuta.”

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen aktiivit näkevät askeleena oikeaan suuntaan. Lakivalmisteluun tutustunut Tiina Pärkän mukaan esimerkiksi eläinten hyväksikäytön kriminalisointi ja haitalliseen jalostukseen puuttuminen ovat nyt viimeistään korjattava.

Eläinsuojeluaktiiveilla on kourallinen konkreettisia vinkkejä ihmisille, jotka haluavat auttaa eläimiä. ”Eläinten asemaa voi parantaa ryhtymällä kasvissyöjäksi. Vegaanihaaste tammikuussa on hyvä tapa lähteä kokeilemaan vegaanista ruokavaliota. Myös lihaton lokakuu on nykyään suosittu.

Oikeutta eläimille on julkaissut vasta uuden kasvissyöjän infopaketin, josta löytyy tietoa ja apua. Ja totta kai myös

eläinsuojelutoimintaan mukaan tulemalla”, Sieppi listaa.

TUOTANTOELÄINTEN OLOSUHTEISSA PALJON PARANNETTAVAA

Eläinsuojeluasiamies Sari Salmisen mukaan tuotantoeläinten olosuhteissa on runsaasti parannettavaa, eikä eläinsuojelulakiuudistuksessa ole puhuttu kaikista epäkohdista. Esimerkiksi eläinten makuupaikoiksi riittää tällä hetkellä pelkkä betoni. ”Yhdenkään eläimen ei kuuluisi olla pelkällä betonilla. Jotta eläin saisi asiaankuuluvaa lepoa ja unta, on sillä oltava pehmeä ja mukava makuupaikka. Nykyisin kaikissa paikoissa ei ole lainkaan kuivikkeita tai pehmikkeitä. On karua, että sellainen on lainsäädännön mukaan hyväksyttävää”, Salminen moittii.

Eläinten kytkettynä pitämisen lopettamista ei ole vastustettu myöskään tuottajien puolella. Muutoksen toteuttamiselle oltiin valmiita näyttämään vihreää valoa siirtymäajan puitteissa. Lihakarjan kiinnipitämisestä voitaisiin luopua kokonaan, mutta ongelman muodostavat parsinavetat, joissa elää noin puolet Suomen lehmistä. Näiden kohdalla muutosta voidaan joutua odottamaan sukupolven vaihdokseen asti.

Sikojen tiineytys- ja porsimishäkit olivat toinen keskustelua herättänyt ongelmakohta. Tiineytyshäkeistä oltaisiin valmiita luopumaan Salmisen mukaan osittain siirtymäaikojen puitteissa, mutta porsimishäkkien käyttämisestä luopu-

Eläinten asemaa voi parantaa ryhtymällä kasvissyöjäksi. Vegaanihaaste tammi­ kuussa on hyvä tapa lähteä kokeilemaan vegaanista ruokavaliota.

miseen tuottajat suhtautuivat nihkeästi. Porsimishäkillä tarkoitetaan häkkiä, jonka käytöllä pyritään vähentämään porsaskuolleisuutta. Porsimishäkissä ollessaan emakko voi liikkua ainoastaan eteen- ja taaksepäin pari askelta. ”Porsimishäkeistä luopuminen on taloudellisesti iso juttu. Se vaatisi tilaa ja osaamista toimijalta”, Salminen summaa.

Myös Salminen peräänkuuluttaa keskustelua ja avoimuutta. Ympäristöpolitiikan puolella ei selitellä asioita, vaan avoimuutta lisätään. Se, miten eläimiin suhtaudutaan maataloudessa, on muuttumassa. ”Uskon, että kuluttajaa kyllä kiinnostaa, millaisista oloista hänen ostamansa ruoka on peräisin. Kuluttaja on jo sitä paitsi osoittanut olevansa valmis maksamaan ylimääräistä suosimalla kotimaista.

Sama voisi tapahtua eettisempien eläintuotteiden kohdalla.”

Eläinsuojelulain kuulumisista kiinnostuneille Salmisella on vinkki. Suomessa kaikki lainsäädäntöhankkeet tulevat lausuntokierrokselle, ja oikeus lausua on kaikilla. Ministeriö yleensä lähettää lausuntopyynnöt sidosryhmille, mutta myös ilman lausuntopyyntöäkin voi esittää oman näkemyksensä. ”Mahdollisuus antaa palautetta on jo tällä hetkellä. Jos lainsäädäntöhankkeen edistysaskeleiden torppaamista perustellaan rahalla, sitten se on niin. Ei kuitenkaan saa antaa ymmärtää, että eläimet voivat jo hyvin eikä parannettavaa ole”, Salminen toteaa.

Rovaniemen Oikeutta eläimille –järjestön uusien ilta järjestetään 16.12. Elokololla Pohjolankatu 10 as 1 klo 18:00 alkaen.

Eläinsuojelulakivalmistelua voi seurata http://mmm.fi/elainsuojelulaki

3,5 dl jauhoja 1,5 dl sokeria 1 tl suolaa 2 tl leivinjauhetta 2 dl kauramaitoa ½ dl öljyä 15 Wiener nougat -palaa ½-1 banaania 2 rkl kookoshiutaleita Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kauramaito ja öljy. Sulata nougatit kattilassa ja survo banaani lautasella. Jäähdytä nougatmassaa hetki, lisää banaani massaan ja kaada taikinaan. Paista 225 asteessa noin 25 minuuttia.

Kuorrute: 1 prk soijavispiä Halutessasi pari teelusikallista kookoshiutaleita Ainakin 3 dl tomusokeria Wiener-nougat paloja vuoltuna tai pieninä palasina Vispaa vaahdoksi, lisää tomusokeria niin että saat sen vahvuisen kuorrutteen kuin haluat. Kuorruta muffinssit vasta hyvin jäähtyneinä.

RUMAT YSTÄVÄT

8 kpl lehtitaikinalevyä puolitettuna, eli yhteensä 16 kpl Oliiviöljyä ½ kesäkurpitsa 2 valkosipulinkynttä 1 punainen paprika 1-2 muumimukillista kasvislientä 2 dl soijarouhetta ½ chiliä Juustokuminaa, cayannepippuria, basilikaa Kauramaitoa voiteluun Pilko kasvikset pienenpieniksi kuutioiksi.

Kuullota öljyssä pannulla sopivan pehmeiksi, mausta. Laita kasvisliemikuutio kuumaan veteen tekeytymään. Lisää soijarouhe pannulle hetkeksi kasvisten sekaan, kippaa kasvisliemi pannulle kasvisten sekaan. Täyte on valmista, kun kasvisliemi on imeytynyt.

Lisää täytettä pari teelusikallista per taikinaneliö, taita kulmista tai suorista reunoista kiinni. Painele haarukalla saumat kiinni ennen kauramaidolla voitelua.

Paista uunissa noin 15 minuuttia.

Teksti TANJA KARHUNEN

YLIOPISTOLLA

4 /1 5

21

KUVA MATIAS PARTANEN

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

LEPPOISA HERRA NOBELISTI LAPIN YLIOPISTOLLA vietettiin 2.11. vuosittaisen Ahtisaari-päivän yleisötilaisuutta teemalla ”konfliktit ja niiden ratkaisut”. Lapin yliopiston tilaisuuden lisäksi Martti Ahtisaari oli vieraillut rovaniemeläisissä kouluissa. Yleisötilaisuudessa leppoisaa ja vitsikästäkin Ahtisaarta jututti politiikkatieteiden yliopistonlehtori Tapio Nykänen. Nykänen sai todeta heti tilaisuuden alkuun ettei ole taidettu Fellman salia hetkeen – jos koskaan – nähdä niin ääriään myöten täynnä.

Keskustelun teemoja olivat Ahtisaaren taannoinen Oxfordin vierailu, Syyrian sota, Israelin ja Palestiinan kysymys sekä Euroopan pakolaiskriisi. Ahtisaari näyttäytyi viisaana ja harkitsevana miehenä. Hän kertoi toivovansa sivistynyttä keskustelua esimerkiksi pakolaisasiaan liittyen, jolloin ensin sovittaisiin faktoista ja vasta sitten debatoitaisiin. Keskustelua kun usein on tapana käydä ilman että edes tiedostettaisiin tiettyjen tosiasioiden olemassaoloa – tällöin ihmiset pääsevät lausumaan mielipiteitään joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa! Ahtisaari kiittelikin Lyseonpuiston lukion väittelyryhmän ”rajat auki – rajat kiinni” –väittelynäytettä, jota hän kuvaili sivistyneimmäksi mitä on aikoihin kuullut.

Maahanmuutto ja vähemmistökysy-

mykset olivat keskustelujen läpileikkaava teema. Ahtisaari muistutti että kysymys turvapaikanhakijoista on elimellisesti kytkeytynyt Syyrian konfliktiin ja sen ratkaisuun. Ongelmien taustat yltävät kuitenkin kauas – Syyrian sodan lisäksi aina Palestiinan kysymykseen ja kolonialismin rajanvetoihin asti. Ahtisaari näkee että nykyisessä tilanteessa, jossa jokin taho kylvää tuhoa ei kuitenkaan ole mitään yllättävää tai ennen kuulumatonta, sillä esimerkiksi ääriliikkeitä on maailmanhistoriassa ollut kautta aikojen.

Myös ongelmien taustalla olevat asiat ovat olleet tiedossa ja saaneet kyteä kauan. Syyrian ja Irakin alueelta on lähtenyt ihmisiä pakoon tappamista jo pitkän aikaa. Nyt paine vain alkaa näkyä myös Euroopassa ja tässä mielessä ongelma vaikuttaa monelle uudelta. Taustalla on kuitenkin moniulotteisia ja pitkällä aikavälillä kehittyneitä ongelmia, kuten Palestiinan puoli vuosisataa jatkunut sorto, joka on varmasti osaltaan lisännyt ihmisten pettymystä lännen kykyyn ratkaista alueen ongelmia. Sitä että Palestiinan kysymystä ei ole kyetty kansainvälisesti ratkaisemaan Ahtisaari pitääkin edesvastuuttomana. Nyt ykkösprioriteetin tulisi kuitenkin olla Syyrian sodan ratkaiseminen, se helpottaisi pakolaisten ahdinkoa

ja Palestiinan kysymykselle avautuisi poliittista tilaa. Sodan ratkaisussa Ahtisaari pitää dialogia Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä ensiarvoisen tärkeänä sekä sitä, että mitään ryhmiä oppositiota mukaan luettuna aseistettasi. Ahtisaari vetosi inhimillisen suhtautumisen ja auttamisen puolesta, sillä jos Pohjoismaat eivät tähän kykene, eivät ketkään. Ahtisaari on itsekin evakko ja hän korosti sitä, etteivät pakolaiset lähde huvikseen pakoon kylmään ja kaukaiseen Suomeen. Hän myös koki ajankohdan ongelman realisoitumiselle Euroopassa onnettomaksi, sillä talouden yskähtely ei edesauta yhtenäisen suhtautumisen saavuttamista.

Vaikka Ahtisaaren haastattelua olisi mielellään seurannut pidempään, oli myös tilaisuuden paneelikeskustelu todella mielenkiintoinen. Panelistien professori Veli-Pekka Lehtolan, Aini Linjakummun, tutkija Nafisa Yeasmin ja professori Vesa Puurosen puheenvuorot koskivat kaikki tavalla tai toisella pohjoisen vähemmistöjä, kuten saamelaisia, pakolaisia ja uskontojen sisäisiä vähemmistöjä. Ahtisaari kertoikin oppineensa panelisteilta paljon uutta Lapin vähemmistöistä ja seuranneensa puheenvuoroja suurella mielenkiinnolla. Ahtisaari ei diplomaattisesti

halunnut ottaa kantaa esimerkiksi saamelaiskysymykseen, sillä hän ei kokenut omaavansa riittävästi tietoa antaakseen valistuneita ajatuksia aiheeseen liittyen. Ahtisaaren asiantuntemus koskee nimenomaan maailman kriisejä ja Nobel-palkittu presidenttimme myönsi avoimesti ettei hänellä ole nykyisin juuri tietoa Suomen sisäisistä asioista. Rauhantyö maailmalla vie kaiken ajan. Ahtisaari ei myöskään suunnittele eläkkeelle jäämistä – työ on liian kiinnostavaa.

Tilaisuuden lopuksi pohjoista yleisöä riemastutettiin vielä joulupukkiaiheisella videopätkällä ”Santas Summit”, jossa herra Ahtisaarellakin on rooli. Videopätkä on nähtävissä CMI:n internetsivuilla.

Ahtisaari-päivän toteutuksesta vastaa Konfliktinratkaisujärjestö CMI Ulkoministeriön tuella ja tapahtuman tavoitteena on lisätä tietoisuutta konfliktien ratkaisemisesta ja ennaltaehkäisystä sekä tuoda rauhanvälitys ja konfliktien sovittelu lähemmäs ihmisten arkea. Päivä järjestettiin tänä vuonne viidennen kerran, ensivuonna se järjestetään Tampereella.

Lue lisää Ahtisaari-päivistä ja CMI:stä: http://ahtisaaripaivat.fi/ http://www.cmi.fi/fi/ Teksti REETTA NÄSI

22

ARVIOT

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

HUONO-OSAISET

Juho Saari: HUONO-OSAISET Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla.

Gaudeamus, 2015. 299 s.

KEVÄÄN EDUSKUNTAVAALIEN jälkeen ItäSuomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori Juho Saarta on haastateltu julkisuudessa tiuhaan. Medianäkyvyyttä saaneen hyvinvointitutkijan uusin teos on kattava paketti huono-osaisuudesta ja ihmisen mahdollisuuksista huonoosaisuuden notkelmissa. Teoksen empiiriset tarkastelut kohdistuvat ensisijaisesti pitkä­aikaisasunnottomiin, huono-osaisista kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Kaikkiaan asunnottomia on Suomessa arvioiden mukaan 10 000–30 0000.

Saari yhdistää teoksessaan sosiologiaa ja sosiaalipolitiikkaa ja tarjoaa käsitteellisesti erittäin runsaan ja esitystavaltaan selkeän esityksen siitä, miltä eri kanteilta huono-osaisuutta voidaan lähestyä. Tarkastelussa ovat niin erilaiset sosiaalipoliittiset käytännöt ja moraalifilosofia kuin väestön käsitykset huono-osaisuudesta ja asunnottomien omat kokemukset. Kvantimenetelmiä hyödyntävässä kirjassa on myös rapiat kolmekymmentä taulukkoa ja kuviota, joista saa hämmästyttävän paljon irti. Kuvioissa avataan esimerkiksi huono-osaisuuden, hyvän elämän ja syrjäytymisen määrittelemistä. Teknisesti niteessä kuitenkin hieman ärsyttävät leipätekstistä erotetut ja teoksen loppuun sijoitetut viitteet ja tarkentavat huomautukset, etenkin kun ajoittain täsmennyksiä on ripoteltu myös sivun alareunan asteriskimerkinnöiksi.

Mielenkiintoinen yksityiskohta teoksessa on kuvio 26, jossa Saari käsittelee brittiläisen eriarvoisuustutkija Daniel Dorlingin nimeämiä viittä länsimaista politiikkaa yleisesti suuntaavaa väitettä suhteutettuna Suomen kontekstiin.

Saari esittää – kenties lukijasta riippuen enemmän tai vähemmän yllättävän – näke­myksen nykypolitiikan ”vakiintuneiden viisauksien” vaihtoehdoista, joilla politiikan suuntaa voitaisiin muuttaa.

Yksi Dorlingin esittämistä nykyisistä yleisluontoisista ”viisauksista” on epätoivousko, jossa huono-osaisuus nähdään väistämättömänä, minkä myötä ilmiö normalisoituu eivätkä esimerkiksi leipäjonot juuri hetkauta. Saaren mukaan hänen kuvailemansa uudet eriarvoisuuteen pureutuvat viisaudet merkitsisivät Suomelle monella tapaa ”paluuta 1990-luvun lamaa edeltäneeseen sosiaalipolitiikkaan, jossa institutionaalisen rakenteen uudistaminen tapahtui hyvinvointivaltion pohjaa vahvistamalla”. Mainitun nykyviisauden korvaisikin näkemys, jonka mukaan hyvin­vointivaltion pohjan vahvistaminen on välttämätöntä.

Jos ei suoraa politiikkasuositusta, ainakin poliittisen kannanoton ”uusien viisauksien” muotoilusta tekee se, että kevään eduskuntavaalien alla päivätyssä esipuheessaan yleisesti ottaen sanansa varsin varovaisesti asetteleva Saari osoittaa kirjansa haavoittuvassa asemassa

olevien ihmisten kanssa töitä tekeville, yhteiskuntatieteilijöille sekä poliitikoille ja virkamiehille.

Huono-osaiset on ennen kaikkea kirja huono-osaisuudesta ja asunnottomuudesta mutta myös köyhyydestä, eriarvoisuudesta ja hyvinvoinnista 2000-luvun Suomessa. Ainakin yhteiskuntatieteen opiskelija saanee perusteellisesta teoksesta paljonkin irti. Saari käsittelee kuitenkin kohtalaisesti myös erilaisia huonoosaisiin kohdistuvaan sosiaalipolitiikkaan liittyviä lainopillisia seikkoja, joten aiheista kiinnostuneen oikeustieteenkin opiskelijan kannattaa kirja tsekata.

Toisaalta etenkin Saaren hyödyntämä ajatus sosiaalisista etäisyyksistä on pohdinnan arvoinen kenelle tahansa. Sosiaalisten etäisyyksien ajatuksen mukaisesti ihmisen on helpompi ymmärtää heitä, joiden elintaso, elämäntapa ja -tilanne ovat samankaltaiset kuin itsellä. Mitä etäämmälle omista lähtökohdista mennään, sitä vieraampia ihmisistä tulee. Suomalaisten enemmistölle huono-osaiset ovat muukalaisia. Harvalla on omakohtaisia kokemuksia huono-osaisuudesta ja sitä koskeva tieto perustuu satunnaisiin havaintoihin ja kuulopuheisiin. Tässä mielessä Huono-osaiset on arvokas puheenvuoro. Teoksessa on myös 12 lyhyttä tarinaa asunnottomien ja heidän lähipiirinsä omalla äänellä kerrottuina.

Teksti RENNE VANTOLA

FAKTAA VAI FIKTIOTA? JOS SINUN TÄYTYY tällä lukukaudella lukea yksi kirja liittyen omaan oppimiseen, lue tämä teos! Kaarina Määtän ”Mistä puhutaan kun puhutaan opettamisesta Lapin yliopistossa?” on aivan uudenlainen, innostava ja mukaansa imaiseva teos opettamisen laadusta. Kirjassa rikotaan onnistuneesti perinteisen laatulehtisen kaavaa. Tätä teosta lukiessani koin oppimisen ja oivaltamisen iloa.

Joka toinen sivu lataa tiskiin tutkimustietoa muun muassa opiskelijan motivaatiosta, oppimistyyleista ja tutkimusseminaarin vaiheista.

Joka toisella sivulla jatkuva fiktiivinen kertomus yliopiston kahvilan tapahtumista on rennompaa ja samalla havainnollistavaa tekstiä. Lapin yliopiston henkilökuntaa tunteva lukija – olipa sitten opiskelija tai osa henkilökuntaa – voi helposti kuvitella tarinan hahmoille kasvot ja eleet kerronnan lisäksi. Teoksesta tulee hauskaa luettavaa. Tarinallisuus toimii oivallisena keinona havainnollis-

taa monia asioita samalla kertaa. Keskustelut pyörivät yliopisto-opettamisen sekä oppijoiden ympärillä, mutta samalla kuvataan yliopistomme välitöntä ja rentoa toimintakulttuuria.

Yksi kirjan anneista on sen yleispätevyys. Vaikka teos käsittelee opettamista Lapin yliopistossa, se voisi olla jonkun toisenkin yliopiston teos oppimisesta, opettamisesta ja yliopisto-opettajuudesta. Kirjan fiktiivinen puoli taas liittää onnistuneesti teoksessa kerrotut faktat osaksi juuri Lapin yliopisto, sen ilmapiiriä, henkilökuntaa ja opiskelijoita. Vaikka osa tarinan keskusteluista tuntuu vähän väkinäisesti kirjoitetuilta opetustarinoilta, faktoihin ja henkilöhahmoihin perustuvia keskusteluja yliopiston kahvilassa ei juuri tässä muodossa ja välittömässä ilmapiirissä käydä sellaisenaan missään muussa yliopistossa (kuin tässä fiktiivisessä Lapin yliopiston kahvilassa).

Tämä teos on muun muassa uudenlaisen toteutuksen sekä erinomaisen ja

asiantuntevan sisällön takia yksi parhaimmista laatuun liittyvistä teoksista, jonka olen Lapin yliopistosta lukenut.

Teos on itsessään loistava pedagoginen näyte. Kaaviot, listat ja kaikki parillisilla sivuilla selkeästi esitetty tutkimustieto antaa valvasti eväitä oppimisesta ja niiden laadusta kiinnostuneille. Se, joka rakastaa kaaviota ja tiukkaa, tutkittua faktaa saa innostuksensa parillisilta sivuilta. Toisaalta tarinallisuus keventää lukukokemusta ja saa tarttumaan teokseen myäs ne henkilöt, joita sana ”laatukäsikirja” lähtökohtaisesti kauhistuttaa.

Tämä on teos, johon tullaan palaamaan. Se ei jää pölyttymään kaapin nurkkaan, vaan siihen on oivallista palata tarkastellessa omaa oppimista korkeakoulussa tai pohtiessa omaa opetustaan.

Olisi hienoa nähdä, että teos olisi jollain tapaa myös osa opiskelijoiden oman oppimisen arviointia sekä palauteenantoa.

Teksti LAURA YLINAMPA

Kaarina Määttä: MISTÄ PUHUTAAN KUN PUHUTAAN OPETTAMISESTA LAPIN YLIOPISTOSSA Kahviokeskustelun virtaa Lapin yliopisto, 2015. 135 s.

MAAILMALTA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

23

KEHITYSAVUN KIROUS TEKSTI MIKA P. SALMI KUVITUS MARIA LESKINEN

MATTI KÄÄRIÄINEN työskenteli 40 vuotta ulkoministeriön virkamiehenä erityisesti kehitysavun parissa muun muassa Suomen Mosambikin- ja Kenian suurlähettiläänä. Kehitysavun kirous on Kääriäisen muistelmiin perustuva poleeminen kannanotto sekä ulkoministeriön toteuttamaa kehityspolitiikkaa että globaalia kehitysjärjestelmää kohtaan. Teos on kirjoitettu kriittisellä otteella eikä siinä ole pelätty kehitysapuprojekteihin ja globaaliin apujärjestelmään liittyvien negatiivisten puolien arviointia. Kehitysavun kirouksessa tarkastelunkohteena on kehitysyhteistyöhön makrotason rakenteet. Kääriäinen näkee nykyisenkaltaisen kehitysyhteistyön monin osin epäonnistuneena, sillä se hyödyttää valitettavasti ennen kaikkea maailman rikkaita.

Toisen maailmansodan jälkeen hiljalleen käynnistetty kehitysyhteistyö – tai kehitysapu, joksi tukea vielä tuolloin kutsuttiin – ajateltiin olevan ratkaisu muun maailman saamiseen mukaan kehityksen tielle. Big push-ajattelua seuraten esimerkiksi Afrikkaan siirrettiin valtavia määriä rahaa ja uskottiin että ratkaisu pääomien vähyyteen olisi taloudelle annettu piristysruiske. Big Push ei kuitenkaan tuonut toivottuja vaikutuksia ja kehitysyhteistyössä siirryttiin enemmän suoraan valtiotukeen tai projektiapuun.

Kääriäisen mukaan toiminnan tulokset ovat kuitenkin osin kyseenalaisia, sillä monin paikoin alueet ovat vielä köyhempiä kuin lähtötilanteessa. Kehitysapua annettaessa on vaikea valvoa sitä, mihin rahat lopulta menevät ja korruptoituneet eliitit ovat suuri ongelma avun kannal-

ta. Myös auttajilla voi olla kyseenalaisia motiiveja. Kääriäinen näkee kehitysavun lähinnä auttajamaiden kauppapolitiikaksi, jonka avulla pyritään pitämään hyvät välit autettaviin maihin huolimatta mahdollisista ihmisoikeusrikoksista tai korruptoituneista hallitsijoista silloin kun se on oman hyödyn kannalta edullisinta. Kehityspolitiikkaa ohjaa usein ulkopolitiikka, jolle tärkein tavoite on maan ja kansalaisten etujen ajaminen.

Tästä syystä YK:n julistukset yhteisistä päämääristä ja länsimaiden moraalisista velvoitteista eivät tahdo toteutua. Kun kaikki maat pyrkivät omiin tavoitteisiinsa, kehitysavusta uhkaa tulla sirpaleista politiikkaa ilman yhteistä päämäärää.

Kehitystyötä tekeviä järjestöjä – joiden kautta valtion tukea usein kanavoidaan – on kritisoitu siitä, että mahdollisista epäonnistumisista vaietaan herkästi rahoittajien kaikkoamisen pelossa. Kääriäinen esittää teoksessaan, että vaikenemisen politiikka on ollut leimallista myös valtion kehitysprojekteille. Virkamiesten oma ura ja tarkkaan varjeltu kuva ulkoministeriön onnistuneista projekteista ei ole kannustanut avoimeen projektien arviointiin.

Kääriäisen mukaan donorit eli avunantajamaat kirjoittavat hankkeistaan yltiöpositiiviseen sävyyn, mikä johtaa huonojen ja tuloksettomien hankkeiden toiminnan jatkumiseen vuodesta toiseen.

Kääriäinen puhuu teoksessaan ”kehitysavun myyteistä”, joille kehitysavun oikeutus ja toteutus on perustunut huolimatta siitä, ettei myyttejä ole osoitettu todeksi. Ensimmäisen myytin mukaan kehitysyhteistyö vähentää köyhyyttä.

Kuitenkin esimerkiksi Saharan eteläpuoleinen Afrikka on pysynyt sitkeästi köyhyydessä – vaikka maat saavat eniten kehitysapua. Rahana annetulla kehitysavulla on myös välillisesti tuettu korruptoituneita hallituksia. Kääriäinen esimerkiksi kertoo riskiarviosta, joka osoitti että Mosambikille annettu kehitystuki valui korruption käsiin. Riskiarviosta huolimatta kehitysapua päätettiin jatkaa. Suomen antamaa kehitysapua on siis Kääriäisen mukaan mennyt suoraan korruptoituneisiin rakenteisiin. Toinen kehitysavun myytti liittyy siihen, että länsimaisen demokratian mallin toteuttaminen kehitysmaissa toisi vakautta ja vaurautta.

Kääriäisen mukaan demokratisointitoimet ovat usein kuitenkin hidastaneet maiden demokratisoitumisprosessia ja synnyttäneet näennäisdemokratioita.

Kehitysmaissa on harvoin valmiiksi olemassa olevia rakenteita, kuten toimivaa oikeuslaitosta, poliisia tai vapaata mediaa. Näiden puuttuminen johtaa herkästi näennäisdemokratioiden kehittymiseen, mikäli kehitystä haetaan nopealla tähtäimellä. Näennäisdemokratioissa kulissien takana toimii vanha tuttu korruptoitunut eliitti. Ongelmista huolimatta demokratiakehitys, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien tukeminen on pysynyt yhtenä kehitysyhteistyön päämääränä. Syynä siihen, että näennäisdemokratioista ei käydä julkista keskustelua Kääriäinen näkee sen, että kehitysavun antajamaat pyrkivät pitämään hyvät välit maihin omien kauppapoliittisten syiden takia. Kolmas kehitysavun myytti on pyrkimys kohdemaiden aitoon omistajuuteen ja maiden omien pyrkimysten sekä omaehtoisuuden kunnioittamiseen. Kääriäisen mukaan todellisuus on kuitenkin valitettavan usein se, että ulkopuoliset määrittelevät kehitysmaiden ongelmat ja niiden ratkaisut – ei toisinpäin.

Suurimpina ongelmina toimivan kehityspolitiikan tiellä Kääriäinen näkee

kehitysmaiden poliittisen korruption, laittoman pääomapaon ja länsimaiden maataloustuet. Esimerkiksi Afrikasta pakenee laittomasti pääomaa kansainvälisten yritysten veroparatiiseihin enemmän kuin sitä Afrikkaan kehitysapuna ja sijoituspääomana tulee. Paradoksaalisesti Afrikan voi siis nähdä antavan kehitysapua maailmalle! Lisäksi esimerkiksi Euroopan jättiläismäiset maataloustuet suojaavat lännen omia markkinoita, mutta samanaikaisesti vaaditaan Afrikan maita avaamaan omat kehittymättömät markkinat kansainvälisten suuryhtiöiden otollisille sijoituksille. Ironisesti yksi suosittu kehitysyhteistyön muoto on ollut kuskata Euroopassa maataloustuilla tuotettu ylijäämäruoka kehitysapuna Afrikkaan – vaikka voitaisiin tukea heitä kehittämään ja käynnistämään omaa maataloustuotantoa.

Kääriäisen teos avaa kiinnostavalla tavalla näköalan ulkoministeriön kiiltokuvamaisen julkisivun taakse. Samalla paljastuu myös politiikan raadollisuus: vinksahtaneet henkilökemiat voivat kanavoitua toisen projektien torppaamisena tai huonojen jatkamisena. Onkin ristiriitaista, että vaikka Kääriäinen kertoo demokraattisen järjestelmän ja oikeudenmukaisen tulonjaon olevan kehityspolitiikan päätavoitteita, ei yksikään maa ole käytännössä onnistunut kehittymään demokratian avulla. Ensimmäisenä tulevat talouden ja paikallisen osaamisen kehittyminen, minkä jälkeen maahan voi vasta alkaa kehittyä todellisen demokratian siemeniä. En näe että Kääriäinen olisi kehitysyhteistyötä tai auttamista vastaan – päinvastoin hän haluaa tuoda esiin myös ne moniulotteiset apuun liittyvät sisäiset ja rakenteelliset ongelmat, jotta maailman köyhiä voitaisiin auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Nykyisen kaltainen kehitysyhteistyö hyödyttääkin Kääriäisen mukaan enemmän länsimaita itseään kuin avun kohteita.

24

MIELIPIDE

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

4 /1 5

JO LAPSENA OPIMME, kuinka hienoa on asua tasavallassa. Päätösvalta on kansalla. Kaikki pääsevät äänestämään, ja yksikin ääni voi muuttaa kaiken. Jokaisen ääni on yhtä arvokas. Siksipä saatatkin hämmästyä sitä, että vuoden 2015 eduskuntavaaleissa heitettiin noin 157 000 ääntä hukkaan. Yli 5 prosenttia Suomessa annetuista äänistä ei vaikuttanut eduskunnan voimasuhteisiin lainkaan.

Hukkaääniä ovat äänet, jotka annettiin hyväksytysti, mutta jäivät ilman vaikutusta. Heille lupaus tasavallan eduista jäi lähinnä myyntipuheeksi. He eivät jääneet nukkuvien puolueeseen, mutta eivät myöskään saaneet äänelleen vastinetta.

Heitä olivat muun muassa 10 145 keskisuomalaista, jotka äänestivät vasemmistoliittoa. Ja 10 350 hämäläistä, jotka äänestivät vihreitä. Tai 10 155 lappilaista, jotka äänestivät kokoomusta. Ja tietenkin ne 73 133 suomalaista, jotka äänestivät muita kuin eduskuntapuolueita.

Ongelman ydin on siinä, ettei Suomessa käydä oikeastaan eduskuntavaaleja, vaan muutamat paikallisvaalit, joiden lopputulemat päätyvät samaan työpaikkaan Arkadianmäelle. Vaalipiirien rajat aiheuttavat piileviä äänikynnyksiä, jotka nakertavat kansanvallan pohjaa. Eli aiheuttavat näitä hukkaääniä. Jotta puolue

saisi yhden ehdokkaan läpi, tarvitsee se valtaisan suosion. Vaalit käydään valtakunnallisilla teemoilla, mutta tulos on paikallinen. Äänestäjät tekevät valintansa ehdokkaiden väliltä, vaikka todellisuudessa valinta tehdään puolueiden välillä.

Ratkaisuksi on ryhdytty vaalipiirileikkiin. Päättelyketju on tässä tapauksessa ilmeisesti ollut se, että jos vaalipiirit aiheuttavat ongelmia, niin ehkäpä niitä leikkaamalla ja liimaamalla saadaan aikaan parempia tuloksia. Näin toki onkin, kun yhdistämisillä saatiin laskettua piilevää äänikynnystä. Useamman suomalaisen ääni kuuluu nyt oikeutetusti eduskunnassa. Todellisuudessa vaalipiirileikki ei kuitenkaan ole kestävä eikä kaiken kattava ratkaisu. Oli se silti tyhjää parempi, niin siksi onkin kansanvallan kannalta harmi, että sekin laitettiin nykyhallituksen toimesta jäihin.

Tarvitaan vaalilakiuudistus. Uudistus, jossa eduskunnan paikkajako noudattelee kansallista äänestystulosta. Eli jos ja kun puolue saa 10 prosenttia äänistä, saa se myös 10 prosenttia eduskunnan paikoista. Tällöin voisi huoletta äänestää piraattia Kittilässä tai kommunistia Westendissä. Ei tarvitse taktikoida. Taktikointi onkin nykyvaalilain heikkous. Korkean äänikynnyksen vaalipiireissä on äänestä-

KUVITUS JUHO HIILIVIRTA

VAALIPIIRILEIKKI

jän pohdittava kannattaako puolueen äänestäminen vai ei. Meneekö ääneni hukkaan? Pitääkö valita pienempi paha, vai voinko äänestää, kuten sydämeni sanoo?

Nykyvaalilain Suomessa ihminen joutuu pohtimaan sitä, miten toiset äänestäjät toimivat. Se on toki suomalaiselle kansanluonteelle ominaista, mutta onko se järkevää kansanvallan kannalta? Eikö olisi paljon parempi, jos saisi vain keskittyä omaan ääneensä?

Uusi vaalilaki on paljon enemmän, kuin vain iloisemmat äänestäjät. Se merkitsisi vallanuusjakoa. Jos mitään äänikynnystä ei aseteta, olisi myös pienpuolueilla mahdollisuus päästä eduskuntaan.

Nykyisessä eduskunnassa olisikin laskujeni mukaan 5 sellaista kansanedustajaa, joiden puoluetta ei tällä hetkellä edusta kukaan. Ehkä monipuolisuus puoluekentällä innostaisi myös useampia ihmisiä äänestämään. Laittaisi se ainakin puoluetuet uuteen uskoon ja hallitusneuvotteluista voisi tulla nykyistä(kin) lennokkaammat.

Toki tällainen vaalilaki on melko idealistinen, ja saattaa sisältää jonkin kommervenkin, jota en edes itse huomaa.

Teksti MIIKKA KERÄNEN

ROVANIEMEN TOIMIPISTE ON SULJETTUNA 23.12.–3.1.2016 SÄHKÖISTEN TERVEYSKYSELYJEN LÄHETTÄMINEN UUSILLE OPISKELIJOILLE ON VIIVÄSTYNYT TEKNISTEN ONGELMIEN VUOKSI. INFLUESSAROKOTUKSET OVAT KÄYNNISTYNEET. JOS KOET OLEVASI RISKIRYHMÄSSÄ, OTA YHTEYTTÄ AJANVARAUKSEEN. HOIDON TARPEEN ARVIOINTIA TEHDÄÄN PUHELIMITSE YLEIS­TERVEYTEEN, MIELENTERVEYTEEN SEKÄ SUUN TERVEYTEEN LIITTYVISSÄ ASIOISSA. OTA ROHKEASTI YHTEYTTÄ.

WWW.YTHS.FI