Lapin Ylioppilaslehti 3/2015

3/15

EDARIVAALIT 4–7

DARKNET 10–11

PEDON KYYDISSÄ 12–14

2

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

PÄÄKIRJOITUS

VALITSIJAYHDISTYKSET HIOVAT PARAIKAA teemojaan, ja usein keskustelua on herättänyt myös Lapin ylioppilaslehden asema. Lehteä on aikojen saatossa oltu milloin lakkauttamassa, milloin taas muuttamassa verkkolehdeksi. Edustajisto käyttää ylintä päätösvaltaa myös lehden asioissa esimerkiksi määrittäessä lehden käytettävissä olevan budjetin.

Perinteisesti kaikilla ylioppilaskunnilla on ollut oma lehti. Sen toiminnan laajuus ja ammattimaisuus on usein riippunut ylioppilaskunnan koosta. Pienellä ylioppilaskunnalla on vähemmän resursseja kuin suurella.

Ylioppilaslehden historian aikana lehden vuosittainen ilmestymismäärä on laskenut kahdeksasta neljään numeroon vuodessa. Lapin ylioppilaslehdellä ei ole tällä hetkellä yhtään säännöllistä työntekijää, sillä myös päätoimittajan tehtävä on osa-aikainen. Sisältö tuotetaan pääosin päätoimittajan, LYYn graafikon ja avustajien yhteistyönä, joka on toiminut kuluneen vuoden aikana erinomaisesti.

Vaaliteemoissa on silloin tällöin esitetty, että lehden toiminta tulisi siirtää kokonaan verkkoon, sillä siitä saataisiin säästöjä. On totta, että Internet on nykyaikaa ja siellä tulee näkyä. Olen kuitenkin toista mieltä siitä, että verkkoon siirtyminen tuottaisi nykyisellä toimintamallilla edes pitempiaikaisia säästöjä. Tällä hetkellä lehden painokustannukset ovat alle euron yhtä ylioppilaskunnan jäsentä kohden.

Verkossa ylioppilaslehti kilpailisi kaiken siellä olevan sisällön kanssa niin lukijoista kuin mainostajistakin.

Vaikka uskonkin työmme laatuun, pelkään, että häviäisimme esimerkiksi sosiaaliselle medialle opiskelijan avatessa selaimen luentojen välillä. Mainostulojen saaminen verkosta edellyttäisi suuria kävijämääriä ja tehokasta ilmoitusmyyntiä.

Sisällön tuottaminen verkkoon ei ole ilmaista. Uskottavan nettilehden tulisi kyetä tuottamaan kiinnostavaa sisältöä, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain. En usko, että riittävää ilmestymistahtia kyettäisiin ylläpitämään muuttamatta ainakin päätoimittajan tehtävää

2 /1 5

samaan tapaan päätoimiseksi kuten muidenkin LYYn työntekijöiden. Tämä söisi syntyvät säästöt tehokkaasti.

Joskus lehteä on esitetty jopa lakkautettavaksi. Avoin keskustelu lehden asemasta ja tulevaisuudesta on ilman muuta tervetullutta ja kaikista vaihtoehdoista tulee keskustella. Myös lehden on kyettävä oikeuttamaan olemassaolonsa. Mielestäni ylioppilaslehden tärkein funktio on yhteisöllisyyden luominen ylioppilaskunnassamme. Se tarkoittaa me-hengen luomista, opiskelijoita kiinnostavien aiheiden käsittelyä ja keskustelun herättelyä. Se myös ilmentää virkeää ja ainutlaatuista pohjoista opiskelijakulttuuria.

Ylioppilaslehti on tärkeä kanava esimerkiksi taiteiden opiskelijoilla saada töitään julkaistuksi. Eri alojen opiskelijat ovat myös kunnostautuneet kirjoittamalla hyvin ammattitaitoisia ja kiinnostavia juttuja, joita kelpaa käyttää esimerkiksi työnäytteinä. Tällaiset asiat ovat tärkeitä valtteja monille opiskelijoille työmarkkinoilla.

Lehden avulla kykenemme myös esittelemään sekä yliopistossa opiskeleville että ulkopuolisille sitä monimuotoisuutta ja laadukasta työtä sekä tutkimusta, jota yliopistossamme tehdään. Mielestäni lehti osaltaan määrittelee sitä, miten me näyttäydymme julkisuudessa.

Miten lehteä tulisi kehittää? Se on asia, johon kaikki voivat vaikuttaa. Nyt valittava edustajisto voi antaa oman panoksensa lehden eteenpäin viemiseksi. Omat ehdotukseni lehden kehittämisestä olisivat ilmestyminen myös kampusalueen ulkopuolella, jotta lehteä saataisiin näkyvämmäksi ja houkuttelevammaksi mainostajia ajatellen.

Ilmoitusmyyntiä tulisi tehostaa, jotta lehden tuottamat tappiot saataisiin käännettyä plusmerkkiseksi. Tämä onnistuisi esimerkiksi ilmoitusmyyntiä selkeyttämällä.

Toivon, että näissä vaaleissa voimme kohentaa äänestysaktiivisuutta, ja valita jälleen opiskelijoiden asioista aidosti välittävän ja osaavan edustajiston, jolla olisi takanaan mahdollisimman monen ääni. Äänestämällä voit luoda mieleisesi yliopistoyhteisön.

L��

MATIAS PARTANEN

LYY EI OLE MUSTAVALKOINEN.

3.—4.11.

EDUSTAJISTOVAALIT 3.–4.11.2015 ENNAKKOÄÄNESTYS 27.–28.10.2015

TUNNUSTA VÄRIÄ!

EDUSTAJISTOVAALIT 3.— 4.11.

#edarivaalit #värikäslyy #lyyedari

SISÄLLYS

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

12–14 TÄSSÄ NUMEROSSA Pääkirjoitus 2 Uusi edustajisto valitaan 4–7 Vaihto-opiskelu ponnahdus­lautana unelmiin 7 Tieteen tabut 8–9 Dark corners of the Internet 10–11 Pedon kyydissä 12–14

Pakolaisvirtoja on edelleen myös muualla kuin Euroopassa.

Kuinka kulttuuri koskettaa 15

18 –19

Houkuttava ja koukuttava geokätköily 16–17 Opiskelija-pesäpallon SM-kulta Lappiin 17 Oppilaitospastoriksi johdatuksesta 18–19 Rovaniemellä 20 Kello tikittää – ulos on päästävä 21 Yliopistolla 22–23

Ylioppilaspastori Heini Kesti rohkaisee yhteydenottoihin.

21

Ylioppilaslehti yritti paeta huoneesta. Lue miten kävi.

YHTEYDET

KUSTANTAJA

TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT

Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 045 110 9293 lehti@lyy.fi

Lapin yliopiston ylioppilaskunta Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 044 578 4209 fax. 016 311 357

Reetta Näsi, Aleksi I. Pohjola, Heini Papinsaari, Johanna Pokela, Teemu Loikkanen, Vilma Talasjärvi, Taneli Laukkanen, Mari Paavola, Antti Kässi, Vilja Tuohino, Leena Kopperi ja Maria Leskinen.

AINEISTO

PÄÄTOIMITTAJA

Matias Partanen

Lehti ottaa sitoumuksetta vastaan juttuvinkkejä, kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia. Avustajapalkkiot sovitaan tapauskohtaisesti.

TAITTO JA KANNEN KUVA

PAINO

Juho Hiilivirta

Lehtisepät Oy, Pieksämäki PAINOS

1000 kpl

ILMOITUKSET

lehti@lyy.fi 0,70 euroa/pmm, takasivu 0,75 euroa/pmm

www.lapinylioppilaslehti.fi

Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa!

Uudet avustajat ovat tervetulleita mukaan lehden tekoon! Avustaja­ kokous 26.10. LYYn toimistolla klo. 18.

3

4

EDARIVAALIT

TERVETULOA YLIOPISTO­ YHTEISÖÖN JÄLLEEN ON AIKA uuden ylioppilaslehden julkaisun ja tässä puheenjohtajapalstan raapustuksessani ajattelin pari sanasta mainita teille uudet opiskelijat. Ensiksikin tervetuloa Lapin yliopistoon ja sen rikkaaseen opiskelija elämään, uskon että varmasti tulette viihtymään kanssamme tulevat opiskeluvuotenne. Toisin sanoen olette tehneet hyvän valinnan.

Vanhemman opiskelijan näkökulmasta en malta olla antamatta myös paria vinkkiä tulevaan. Itse järjestövaikuttamiseen jo sangen nuorella iällä hurahtaneena suosittelen lämpimästi teitä lähtemään ainejärjestöjen tai muiden yliopistossamme toimivien järjestöjen toimintaan mukaan. He tekevät hyvää ja tärkeää työtä johon kannattaa olla osallisena.

Järjestötoiminta on oiva paikka tutustua uusiin ihmisiin, oman alansa toisiin opiskelijoihin ja ennen kaikkea pääsette myös pitämään hauskaa.

Opiskelu on pääsääntöisesti sangen mukavaa puuhaa kun asenne on kohdillaan. Toimintaa on monenlaista joten kaikille varmasti löytyy mielekästä toimintaa eri tahoilta. Tärkeää on myös huomata että toimintaan osallistuminen ei vaadi sitä että istut jossain hallituksessa. Lähtekää rohkeasti siis mukaan.

LYYn hallituksen kasvot toivottavasti monelle ovatkin jo tutut mutta meidän kanssa saa aina tulla juttelemaan aiheesta tai aiheen vierestä. Nähdään ylpällä ihmiset!

PEKKA ALAKOSKI Hallituksen puheenjohtaja pekka.alakoski@lyy.fi

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

OPISKELIJAN ÄÄNI RATKAISEE! TEKSTI MARI PAAVOLA KUVAT JUHO HIILIVIRTA

TÄNÄ SYKSYNÄ YLIOPISTO-OPISKELIJAT ympäri Suomen pääsevät jälleen äänestämään itselleen edustajia ylioppilaskuntien ylimpiin päättäviin elimiin eli edustajistoihin. Edustajistovaalit käydään 3.–4. marraskuuta yhteensä 13 ylioppilaskunnassa, eli kaikissa muissa ylioppilaskunnissa paitsi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa. HYYssä vaalit järjestetään parillisina vuosina, eri rytmissä kuin muulla maassa.

Ylioppilaskuntien edustajistovaalit järjestetään joka toinen vuosi. Poikkeuksen tähän muodostaa vain Svenska Handelshögskolans Studentkår, jossa vaalit pidetään joka vuosi. Äänioikeus ja oikeus asettua ehdolle on edustajistovaaleissa kaikilla ylioppilaskuntien jäsenillä.

LYYn edustajistovaalien ehdokasasettelu päättyi 8. lokakuuta ja määräaikaan mennessä ehdokaslistansa palautti yhteensä kahdeksan valitsijayhdistystä. Ehdokkaita valitsijayhdistysten listoilla on yhteensä 111.

Näissä vaaleissa neljä valitsijayhdistystä ponnistaa ainejärjestöpohjalta ja muita listoja löytyy samoin neljä.

Näihin kansallisiin vaaleihin kuuluu olennaisena osana tietysti myös oma vaalikone, jonka ylioppilaskuntien käyttöön on sponsoroinut Suomen ylioppilaskuntien liitto eli SYL. Vaalikoneen avulla opiskelijat voivat etsiä itselleen sopivimman ehdokkaan oman ylioppilaskuntansa ehdokkaiden joukosta. LYYn oman edustajistovaalikoneen löydät LYYn nettisivuilta.

LYYn edustajistovaalien sosiaalisen median aihetunnukset ovat #värikäslyy ja #lyynedari. Värikäs ylioppilaskuntamme on etenkin siitä syystä, että olemme erilaisine persoonallisuuksinemme ja mielipiteinemme ihastuttavan moninainen ja värikäs opiskelijajoukko.

Koko maan edarihuumaa pääset puolestaan seuraamaan ja luomaan käyttämällä hästägiä #edarivaalit.

MIKÄ IHMEEN EDARI?

Edustajiston eli edarin 20 jäsentä ovat ylioppilaskuntamme ylimmän päätösvallan käyttäjiä. Edustajisto päättää toimikautensa aikana muun muassa ylioppilaskunnan talousarviosta, tilinpäätöksestä, säännöistä ja LYYn jäsenmaksusta. Lisäksi edustajisto valitsee ylioppilaskunnan puheenjohtajiston, hallituksen, pääsihteerin ja Lapin ylioppilaslehden päätoimittajan. Edustajistossa valitaan myös ylioppilaskunnan omistamien yhtiöiden hallitus ja päätetään vuosittain myös siitä, lähetetäänkö LYYstä ehdokasta SYLin hallitukseen valittavaksi.

Edustajisto kokoontuu lukuvuoden aikana noin 10 kertaa. Edustajistossa toimii erilaisia ryhmittymiä ja kokouksissa käydäänkin perinteisesti vilkasta, värikästä, erilaisista arvopohjista nousevaa keskustelua ja linjataan yhdessä LYYn nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.

Menneen kahden vuoden aikana LYYn edustajistossa on tietysti tehty päätöksiä muustakin kuin ylioppilas-

kunnan tilinpäätöksistä tai henkilövalinnoista. Edustajiston jäsenet ovat edustajiston kokousten lisäksi muun muassa linjanneet lehtityöryhmässä Lapin ylioppilaslehden tulevaisuudesta, luoneet talousvaliokunnassa ylioppilaskunnalle pitkän tähtäimen taloussuunnitelmaa ja esittäneet LYYn toimeentulon linjapaperissa pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteita opiskelijoiden toimeentulon kehittämiseksi. Edarilla on siis lusikka aika monessa opiskelijalle maistuvassa sopassa, jos tarkemmin alkaa miettimään!

35 VUOTTA EDUSTAJISTOTYÖTÄ

Edustajistokauden aikana edaattorien käsien läpi kulkevien asioiden kirjo on laaja, asialista pitkä ja edustajistotyö onkin ollut näköalapaikka ylioppilaskuntamme asioihin jo monen vuosikymmenen ajan.

Lapin korkeakoulu ja Lapin korkeakoulun ylioppilaskunta perustettiin vuonna 1979 ja ensimmäiset edustajistovaalit järjestettiin Lapissa heti seuraavaksi vuonna 1980. Kun Lapin korkeakoulu muutti nimensä Lapin yliopistoksi vuonna 1991, seurasi perässä myös ylioppilaskunta vaihtaen nimensä Lapin yliopiston ylioppilaskunnaksi eli meille tutuksi LYYksi. Tänä vaalisyksynä tulee kuluneeksi makeat 35 vuotta siitä, kun äänestyslippu pudotettiin ensimmäistä kertaa uurnaan ylioppilaskuntamme ihka-ensimmäisissä edustajistovaaleissa ja luvussaan ensimmäinen edustajisto valittiin tehtäväänsä.

Menneen 35 vuoden aikana LYYn toimintaan ja edustajistotyöhön on ehtinyt osallistua moni nykyään myös valtakunnallisista uutisista tuttu nimi. Nykyisistä kansanedustajista Markus Lohi on toiminut aikanaan edustajiston puheenjohtajana ja europarlamentaarikko Hannu Takkula puolestaan edarin rivijäseninä. Kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä on ollut opiskeluaikanaan LYYn hallituksen jäsen ja kansanedustaja Katri Kulmuni on johtanut samaista hallitusta vuonna 2010. Myös ex-arkadianmäkinen ja nykyään Lapin yliopiston yhteyspäällikkönä vaikuttava Heikki Autto on ottanut alkukiihdytyksen uralleen LYYn edustajistosta.

Tämän syksyn edustajistovaaleissa juuri sinä pääset äänestämään ja samalla linjaamaan sitä, mitä Lapin yliopiston ylioppilaskunta on vuonna 2015. Nyt on hetkesi ottaa kantaa siihen, millaisia päätöksiä edustajistossa pitäisi tehdä ja kenet sinne pitäisi ylipäätään valita ajamaan ylioppilaskunnan yhteistä asiaa. Muista siis käyttää ääntäsi! Ylioppilaskuntamme yhteisen edun mukaista on, että emme tänä vaalivuonna tee jälleen uutta pohjalukemaa vaalien äänestysprosentille, kuten viime vaaleissa valitettavasti 17,7 %:n äänestysaktiivisuuden kanssa kävi. Klisee tai ei, näissä vaaleissa jokainen ääni todella ratkaisee.

2 /1 5

EDARIVAALIT

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

5

1. Mikä oli edustajistokauden mieleenpainuvin kokemus?

2. Missä tilanteessa olet kokenut voivasi vaikuttaa ylioppilaskunnan asioihin?

3. Miksi edustajistotyöhön kannattaa lähteä mukaan?

4. Miten edustajistotyötä voisi tehdä näkyvämmäksi yliopistoyhteisössä ja miten sen vaikuttavuutta voisi parantaa?

RIDA HAAPALA TAO

1. Vaikea päättää mikä olisi mieleenpainuvin kokemus, sillä viimeiset kaksi vuotta on ollut täynnä tärkeitä ja paljon uutta asiaa sisältäviä hetkiä. Lähtisin kuitenkin vastaamaan tähän enemmän tunnelmasta mikä minulle on jäänyt kaudesta mieleen eli sali täynnä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät ylioppilaskunnan asioista ja opiskelijoiden edusta. Vaikka mielipiteet vaihtelisivat laidasta laitaan edaattoreiden kesken, jokaisella on kuitenkin mielipide ja vahva usko asiaansa eli se on ihan mieletöntä että meillä on niin aktiivinen ja asioista kiinnostunut edari.

JENNA MIKKOLA YTK:N SUPERLISTA

1. Mieleenpainuvia hetkiä on ollut monia, mutta ensimmäisenä tulee mieleen edustajistokauden ihan eka kokous, joka taisi venyä viisituntiseksi. Kokouskestävyys oli kovilla, mutta se toimi hyvänä treeninä tulevaan kauteen!

2. Koen, että jo pelkästään olemalla mukana kokouksissa ja siellä keskustelemalla olen päässyt vaikuttamaan ylioppilaskunnan asioihin. Vaikuttaminen on kunnolla konkretisoitunut tilanteissa, joissa ollaan tehty päätöksiä esimerkiksi jäsenmaksusta tai talousarviosta sekä valittu henkilöitä ylioppilaskunnan luottamustoimiin tai työpaikkoihin.

3. Edustajisto on hyvä näköalapaikka oman ylioppilaskunnan asioihin ja edustajistotyön kautta pääsee laajentamaan kuvaa koko ylioppilasliikkeestä. Omalla kaudella edustajistotyö ei ainakaan missään nimessä ole ollut tylsää, sillä kokouksissa on käyty hyviä ja välillä kiihkeitäkin keskusteluja kiinnostavista, meitä kaikkia koskettavista asioista.

Edustajistotyön kautta pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja näkökulmiin sekä oppii hirveästi uutta.

4. Tällä kaudella ollaan jo jalkauduttu yliopistolle esittelemään edarin toimintaa ja toivon mukaan edes muutama uusi ihminen on saanut käsityksen siitä, mikä edari on ja mitä se tekee. Varmasti joku vielä näyttävämpi tempaus ja aktiivisempi tiedottaminen esimerkiksi kokouksista ja niissä päätettävistä asioista tekisi edustajistotyötä tunnetummaksi kaikkien opiskelijoiden keskuudessa. Vaikuttavuutta voidaan parantaa sillä, että muistetaan kaikki käydä marraskuussa äänestämässä!

2. Koen, että asioista päättäessä omalla äänelläni ja mielipiteelläni on vaikutusta edarissa, olen yksi 20 äänestä, joten sillä on merkitystä suoraan päätöksiin. Huomaan kuitenkin, että olen vaikuttanut nimenomaan työryhmissä ja niiden toiminnassa esimerkiksi ylioppilaslehden kehittäminen on ollut minulle antoisaa ja tärkeää vaikuttamistyötä.

meitä on myös erittäin erilaisia edustajiston jäseniä, itse koen olevani aika harvasanainen ja asioita pitkään mielessäni punnitseva ihmistyypi, mutta kuitenkin minulla ja äänelläni on oma paikka edustajistossa ja keskustelussa. Vaikka olen toiminut paljon ainejärjestötoiminnassa ja erilaisia yliopiston hallintoelimissä opiskelijajäsenenä, olen oppinut paljon uutta edustajistossa, mutta kuitenkin aina saanut vastauksen kysymyksiini. Valmiiksi ei tarvitse siis osata, riittää kun on avoin mieli ja kiinnostus asioihin!

3. Edustajistoon kannattaa lähteä mukaan, jos on kiinnostusta ylioppilaskunnan toimintaan ja ja yliopistossa vaikuttamiseen.

Päätämme edustajistossa LYY:n suuntaviivoista ja linjoista, jotka näkyvät vahvasti sitten hallituksen toiminnassa ja vaikuttamistyössä yliopiston suuntaan. Minusta on tärkeää, että kaikki opiskelijat tulevat kuulluksi, joka myös tarkoittaa monenlaisia ja erilaisia edustajistoryhmiä. Avoin ja välittävä keskustelu eri ryhmien välillä mahdollistaa sen, että moninainen ja värikäs ylioppilaskunta tulee edustetuksi mahdollisimman hyvin edustajistossa. Yhtälailla

4. Edustajisto toimii nyt vahvasti yhteistyössä ylioppilaskunnan hallituksen kanssa, mutta yhteistyötä eri opiskelijoiden edunvalvonta puolella voisi kehittää vielä esimerkiksi hallopedien, ainejärjestöjen edunvalvontavastaavien ja edarien kesken.

Edustajistojen työ ja läsnäolo voisi näkyä myös muuloinkin kuin vaalien alla yliopistolla, vaikka välittämällä edustajiston kuulumisia opiskelijoille eri foorumien kautta.

Myös mitä enemmän LYY yliopilaskuntana kehityy avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi organisaatioksi, sitä enemmän edustajiston työ tulee myös näkymään paremmin.

MIKKO LINDROOS KESKEISET

1. Monenmoiset syväluotaavat keskustelut ylioppilaskunnan edusta.

2. Kuuntelen yleensä ensin muiden puheenvuorot ja käytän puheenvuoroni sen jälkeen.

Olen kokenut voivani vaikuttaa jokaisessa kokouksessa neljän vuoden aikana. Vaikuttamistyö tapahtuu kuitenkin pitkälti jo päätösten valmisteluvaiheessa, eikä pelkästään varsinaisessa päätöskokouksessa.

3. Edustajisto on monelle vaikuttajalle ensimmäinen suurempi päätöksentekofoorumi. Siellä päätetään opiskelijoille tärkeistä asioista ja ylioppilaskunnan linjoista. Samalla karttuu keskustelu- ja argumentointitaidot sekä verkostoidutaan koko yliopistoyhteisöön.

4. Tiedottamalla kokouksista ja päätöksistä.

Monesti vasta tehdyt päätökset herättävät yliopistoyhteisön keskustelemaan. Myös edaattorit ja edustajistoryhmät voivat olla aktiivisia muiden opiskelijoiden päätöksentekoon osallistamisessa.

6

EDARIVAALIT

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

ALEKSI VÄLIKANGAS KOKOOMUS

1. Edustajistokausi on kautta linjan haastava. Ylioppilaskunnan talouden tasapainottaminen yhdessä toiminnan kehittämisen kanssa oli vaikea yhtälö. Oman mausteensa edustajistokauteen toi poliittisuuden ehkä normaalia suurempi korostuminen edustajistotyössä.

2.Edustajistotyössä kokonaisuudessaan. Vaikutustyötä tuli tehtyä sekä virallisissa kokouksissa, edustajiston taloustyöryhmässä että vapaamuotoisesti edustajistokollegoiden kanssa.

ATTE RIMPI LASTU

3. Siitä saa hyvää kokemusta yhteisten asioiden hoitamisesta sekä mm. kokoustekniikasta. Mikäli suunnittelee lähtöä kunnallispolitiikkaan, ylioppilaskuntapolitiikka on siihen hyvä oppikoulu.

1. Mieleenpainuvia kokemuksia löytyy useita, kahteen vuoteen mahtuu paljon erilaisia asioita, tunteita ja päätöksiä. Opettavaisin yksittäinen tapahtuma oli ylioppilaslehden päätoimittajan valinta. Kaikki se työ mikä tehtiin valintatoimikunnassa (Ehdokkaiden valkkaaminen, hakemusten lukeminen, CV:den vertailu) kiteytyi yhdessä kokouksessa työhaastatteluun, mikä tehtiin koko edustajiston edessä. Oli mukavaa olla pöydän toisella puolella ensimmäistä kertaa haastattelijan asemassa, vaikken kysymyksiä esittänytkään. Mieleenpainuvinta on siis ollut työvalintatoimikunnassa, siitä olen saanut ison repullisen eväitä työelämään.

2. Kärjistettynä kaikissa päätöksissä mitä olemme edustajistona tehneet, kokouksissa on aina mahdollisuus vaikuttaa omalta osaltaan miten asiat tulevat etenemään. Valitsen tässäkin kohtaa yhden esimerkin. Viime keväänä toimintasuunnitelmaa lukiessa päätin tehdä esityksen, että siihen lisätään kohta, missä painotetaan edustajistovaalien näkyvyyttä. Seuraavassa kokouksessa esitys äänestettiin läpi. Keväällä aloitimme konkreettisen työn, jolloin kiersimme kampuksia kertomassa edustajiston toiminnassa. Tänä syksynä on myös luvassa paljon kaikenlaista, vaalipaneeleita, vaalisaunaa, väittelyitä ja paljon muuta. Yhdellä lauseella toimintasuunnitelmassa voi siis saada paljon aikaan!

3. Tämä on oiva tilaisuus päästä kehittämään itseäsi ja työelämätaitojasi. Edustajistossa pääsee haastamaan itsensä jos vain haluaa. Olen oppinut paljon, työryhmässä työskentelystä, talouden hoidosta, työhakemuksista, poliittisten linjapapereiden tekemisestä, kokoustekniikasta, puheenjohtamisesta, asioiden esittämisestä sekä ennen kaikkea sen, kuinka monipuolinen LYY on, siellä sinulle tarjotaan paljon mahdollisuuksia. Tartu niihin!

4. Toimin vaalityöryhmässä tällä hetkellä puheenjohtajana. Me pyrimme nimenomaan ensimmäiseen eli siihen miten saada edustajistoa näkyvämmäksi. Lyhyesti sanottuna haluamme edustajiston olevan enemmän esillä. Esimerkiksi, olemalla aulassa ennen tulevaa kokousta, kertomassa toiminnasta.

Olemme järjestäneet aikaisemmin yhdessä ytk-superlistan kanssa edarisaunan, missä kerroimme paikalle tulleille mistä hommassa on kyse. Viime viikolla järjestimme luennon, jossa potentiaalisille ehdokkaille kerrottiin perustoiminnastamme sekä mistä asioista olemme kuluneella kaudella päättäneet. Vaikuttavuus paranee minusta sitä myötä kun edustajisto näkyy enemmän, tällöin yhä useampi kiinnostuu niistä päätöksistä joita siellä tehdään, ne vaikuttavat meihin kaikkiin ylioppilaskunnanjäseniin.

Tiivistettynä: maanläheisillä, matalankynnyksen tapahtumilla jäsenistö tavoittaminen onnistuu hyvin.

4. Edustajistotyöllä itsellään on ylioppilaskunnan ylimpänä päättävänä elimenä jo nyt hyvät mahdollisuuden vaikuttaa ylioppilaskunnan suuriin linjanvetoihin. Ehkä ylioppilaslehden uutisoinnilla päätöksenteosta ja ylioppilaslehden jo nyt hyvin alkaneella kehittämisellä voisi edustajistotyötä tuoda entistä enemmän jäsenistön keskuuteen.

JARKKO LUUSUA PUNAPIPPURI

1. Edustajistossa tapahtunut sumutus, jossa tietyt poliittiset linjat on nimetty epäpoliittisiksi. Poliittinen on noissa yhteyksissä tarkoittanut kilpailevia linjauksia, joiden painavuutta on haluttu heikentää.

Osa epäpolitisoimisen retoriikkaa on ollut usein esitetty näkemys ”Lapin yliopiston opiskelijoiden yhteisestä edusta”. Tätä ”jaettua tahtotilaa” on käytetty pönkittämään kulloinkin edustetun poliittisen ideologian tarkoitusperiä niin henkilö- kuin asiakysymyksissä. Poliittisten tavoitteiden näennäisen epäpolitisoimisen sekä yhteinen etu -retoriikan taakse on saatu usein edustajiston enemmistö. Vaientamista ja sanallista painostamista on tehty kriittisen pohdinnan kustannuksella.

2. Se, että Lapin ylioppilaskunta on asettautunut tukemaan perustuloa nykyisen opintotuen tilalle. Koko ryhmämme on kannattanut perustuloa avoimesti edustajistokauden alusta asti, toimien aktiivisesti kannan läpimenemiseksi. Perustulo-linjaus on nähdäkseni erinomainen esimerkki linjauksesta, johon pohjaten edunvalvontaa tulee ylioppilaskunnassamme tehdä. Ryhmämme kannatti tätä linjausta, jotta muun muassa perusturvaa ja sosiaalietuuksia saataisiin yksinkertaistettu, riittävä perusturva säilyisi kaikissa elämäntilanteissa, erilaiset työnmuodot tulisivat tunnustetuksi ja perusturvan saamisen rinnalla olisi mahdollista käydä myös halutessaan palkkatöissä.

3. Edustajisto käyttää Lapin yliopiston ylioppilaskunnassa opiskelijoiden puolesta ylintä päättävää valtaa – sillä on mahdollisuuksia ja valtaa vaikuttaa myös Lapin yliopiston toimintaan. Edustajistotyöhön on syytä lähteä mukaan, jos on valmis osallistumaan ja valmistautumaan edustajiston kokouksiin sekä niissä käytävään keskusteluun ja päätöksentekoon. Kaikki edustajistomme

jäsenet eivät ole ymmärtäneet tai käyttäneet vallankäytön mahdollisuuksia ja sen merkitystä. Tämä on näkynyt muun muassa runsaina poissaoloina ja olemattomana valmistautumisina kokouksiin. Vähäinen ulosanti ja läsnäolo ovat johtaneet muutamien henkilöiden jyräävään vallankäyttöön ja esitysten valmistelijoiden roolin ylikorostumiseen opiskelijoiden moniäänisyyden tilalle.

4. Edustajiston ja ylioppilaskunnan keskittyminen moninaisemman opiskelijaryhmän edunvalvontaan Lapin yliopistossa ja ylioppilaskuntapolitiikassa. Moniääniseen edunvalvontaan kuuluu laajemman opiskelijajoukon ymmärrys edustajiston aseman ja tehtävien merkityksestä. Tämä on ehtona sille, että useampi opiskelijakunnan jäsen tuntee voivansa käyttää esimerkiksi edustuksellisen demokratian keinoja ylioppilaskunnassa ja yliopistossa. Ilmapiirin avoimuus ja edaattorien omien lähtökohtien tunnistaminen luovat keskusteluyhteyttä edustajistokokouksista myös yliopiston käytäville ja luentosaleihin. Meistä jokaisella on näkemyksemme, taustoihin, arvoihin ja epävarmuuksiin pohjautuvat intressimme, joten miksi emme kertoisi tätä ääneen – avoimen keskustelukulttuurin nimeen?

2 /1 5

EDARIVAALIT

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

7

VAIHTO-OPISKELU PONNAHDUSLAUTANA UNELMIIN JOHANNA TEIJONMAA ARTIKLA

1. Mieleenpainuvin kokemus edustajistossa on varmasti ollut toimeentulotyöryhmässä käymämme keskustelut opiskelijoiden toimeentulosta. Tavoitteenamme oli luoda ylioppilaskuntamme ensimmäinen linjapaperi opiskelijoiden toimeentulosta, ja kävimmekin paperia valmistellessa äärimmäisen mielenkiintoisia keskusteluita erilaisista sosiaaliturvamalleista ja vaihtoehtoisista toimeentulomuodoista. Keskusteluiden aikana sai oppia valtavasti uutta ja muodostaa omaakin mielipidettä uusiksi kyseisestä aiheesta, erinomainen oppimisen paikka siis kaikessa suhteessa!

2. Koen, että edustajistossa voi vaikuttaa moniinkin merkittäviin asioihin, ja se onkin tehnyt edustajistotyöskentelystä mielenkiintoista ja palkitsevaa. Hyvänä esimerkkinä todellisesta vaikutusvallasta on edustajiston varsin suuri rooli ylioppilaskunnan talousarvion suunnittelussa ja sen hyväksymisessä.

Myös tietenkin jäsenmaksun suuruudesta päättäminen on yksi edustajiston merkittävimpiä tehtäviä niin ylioppilaskuntamme talouden, kuin opiskelijoidenkin kannalta.

3. Edustajisto on erinomainen paikka haastaa itseään, oppia uusia taitoja ja asioita sekä päästä tutustumaan uusiin ihmisiin yli ainejärjestö-, aate- ja puoluerajojen. Edustajistostyöskentely on ollut todella mielenkiintoinen, hauska ja opettavainen kokemus ja suosittelen mukaan lähtemistä kaikille vähääkään asiasta kiinnostuneille. Tekemällä oppii, eikä alkuvaatimuksena ole kuin aito kiinnostus ja halu vaikuttaa!

4. Ehkäpä edustajisto voisi tehdä itseään näkyvämmäksi jalkautumalla porukalla useammin yliopistolle, järjestää vaikkapa avoimia keskustelutilaisuuksia, ideariihiä tai työpajoja. Edustajiston vaikuttavuutta voisi sen sijaan parantaa entistä keskustelevammalla ja rakentavammalla ilmapiirillä. Kenties joka kauden alkuun voisi yrittää ottaa muutamia yhteisiä päämääriä, joiden saavuttamiseksi tehtäisi yhdessä, yhtenäisenä edustajistona töitä koko kauden läpi.

LÄHDIN SYYSKUUSSA 2015 opiskeluvaihtoon Espanjaan Castilla-La Manchan yliopistoon Cuencaan. Lapin yliopistossa opiskelen viimeistä vuotta kuvataidekasvatusta ja paikallisessa yliopistossa kuvataidetta. Opiskeluvaihtoon haetaan monesta eri syystä. Kun yhden motiivi on ymmärtää uutta kulttuuria, toinen keskittyy kohdemaan yliopiston tarjoamiin opiskelumahdollisuuksiin.

Minut Espanjaan vei kuvataiteen opiskelun lisäksi intohimo tanssiin.

OPISKELUSTA INSPIRAATIOTA HARRASTUKSEEN

Aloitin flamencotanssin Rovaniemellä kolme vuotta sitten. Flamencokulttuuri on peräisin Etelä-Espanjasta.

Vaihtoon hakiessani ajattelin, että Espanjassa minulla olisi hyvät puitteet harrastaa tanssia, mikä osoittautuikin todeksi. Cuencassa asuessani olen myös huomannut, että kuvataiteen opiskelu ja flamencotanssiharrastus sopivat aika hyvin yhteen. Paikallisessa yliopistossa kurssien aiheet ovat melko vapaita. Esimerkiksi videotaiteen tai maalauksen kurssilla voin halutessani hyödyntää tanssille ominaisia elementtejä.

Koska opiskelen aineenopettajaksi, on mielenkiintoista myös nähdä millainen rooli opettajalla on paikallisessa yliopistossa ja tanssikouluissa. Täällä opettaja on auktoriteetti, joka on eniten äänessä. Suomessa opetustilanteissa taas keskustellaan enemmän. Tämä oli minulle yllätys, sillä espanjalainen kulttuuri on muuten hyvin sosiaalinen. Tosin täälläkin keskustellaan, mutta opettajaa kunnioitetaan paljon.

TAIDE JA LUONTO VÄRITTÄVÄT KAUPUNKIKUVAA

Vaikka Cuenca on pieni kaupunki keskellä Espanjaa, näkyy taide- flamencokulttuuri myös täällä. Hyväksi onnekseni kotikadullani on kaupungin ainoa flamencotaverna, jossa voi joka viikonloppu nähdä ja kuulla flamencotanssia ja -musiikkia. Lisäksi kaupungissa on kaksi tanssikoulua joiden kurssivalikoimasta löytyy myös flamencoa. Cuencassa on paljon taidegallerioita ja museoita jotka ovat sunnuntaisin kaikille ilmaisia. Tämä lienee merkki siitä, että kaupungissa arvostetaan kulttuuria. Cuencassa elämänrytmi on rauhallinen. Ihmiset viettävät paljon aikaa ulkona ja luonto on hyvin lähellä.

Vajaassa vartissa pääsee keskustasta kävellen kauniiseen vuoristoon, jossa voi kerätä suoraa puusta manteleita, karhunvatukoita ja viikunoita. Vuorilta näkee koko kaupungin. Koska Cuenca on keskellä Espanjaa, täältä on helppo lähteä tutustumaan muihin Espanjan kaupunkeihin. Esimerkiksi Madridiin pääsee bussilla kahdessa tunnissa.

ELÄMÄNRYTMIT UUSIKSI

Olen vaihto-opiskelijoiden joukossa yksi vanhimmista opiskelijoista, mikä näkyy ja tuntuu vapaa-ajanvietossa.

Espanja on maa jossa valvotaan myöhään ja juhlitaan paljon. Jo päivärytmistä voi tuntea asuvansa eri kulttuuripiirissä. Täällä päivä jaetaan kahteen osaan. Aamuun

herätään yhdeksältä ja ensimmäinen opiskelujakso sijoittuu aamusta kello kahteen. Tämän jälkeen vietetään siestaa yhdestä kahteen tuntia. Toinen opiskelujakso alkaa iltapäivällä kolmen aikaan ja kestää ilta kuuteen tai yhdeksään. Espanjalaiset tekevät paljon töitä, mutta osaavat myös nauttia elämästä. Opiskelupäivän jälkeen mennään kotiin syömään ja lepäämään tai kadulle nauttimaan pikkusuolaista. Ilta jatkuu reippaasti kahteentoista asti. Tämä päivien rytmitys näkyy myös yliopiston kurssiaikatauluissa, jossa siestalle on varattu vapaata aikaa.

SUUNTANA TULEVAISUUS

Lähtökohtani vaihto-opiskelulle on erilainen kuin useimmilla vaihtoon lähtevillä. Opiskelen viimeistä yliopistovuottani ja ajatukseni ovat siirtyneet vähitellen opiskelusta ammatinetsintään. Opiskeluvaihtoni päättyy tammikuun lopussa ja valmistun tuolloin kuvataidekasvattajaksi. Tulevaisuus on auki kuvataidekasvatuksen ja tanssin suhteen. Mikä tietää, vaikka töitä löytyisi Espanjasta.

Vaihto-opiskelu on jo nyt antanut minulle valtavasti perspektiiviä elämään. Vaihdossa tapaa ja ystävystyy eri maista tuleviin ihmisiin, mutta myös paikallisiin nuoriin. Flamencoharrastukseni ansiosta olen päässyt tutustumaan espanjalaisiin, mikä on tärkeää vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen kannalta. On hienoa kokea samaa iloa taiteeseen ja tanssiin toisesta kulttuurista tulevien ihmisten kanssa. Antoisalta tanssitunnilta kävellessäni kotiin, voin tuntea hetken kuin olisin Suomessa, sillä harrastus on minulle Suomesta tuttu.

Sopeutuminen espanjalaiseen kulttuuriin on sujunut luontevasti, sillä Cuenca on pieni ja viihtyisä kaupunki.

Ihmiset ovat täällä hämmästyttävän ystävällisiä ja avuliaita. Täällä ei murehdita pikkuasioita ja pienistäkin asioista iloitaan suuresti.

Kuvat ja teksti MARIA LESKINEN

8

YLIOPISTOLLA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

Yhteiskunta ja yhteisöt ovat täynnä tabuja. Osa tabuista on harmittomampia, osa vallankäytön ja vaikuttamisen välineitä. Vihapuheesta ja uhkailusta on tullut herkkiä aiheita tutkiville arkipäivää. Osalla tieteenaloista tämä näkyy jo julkisen keskustelun välttelynä.

TIETEEN TABUT TEKSTI ALEKSI I. POHJOLA KUVITUS VILJA TUOHINO

”PYHÄ, KAIKESTA TAVALLISESTA käytöstä erotettu, kielletty; sellaisen kiellon kohde. ” Näin sivistyssanakirja määrittelee sanan tabu. Tabu on asia, joka on jollain tavalla ristiriidassa yhteisön moraalikäsityksen kanssa ja siksi kielletty. Tabut ovat kulttuurillisesti sidonnaisia ja eri yhteisöillä on erilaisia tabuja. Täysin tabutonta yhteisöä on hankala, ellei jopa mahdoton löytää.

Tiede toimii osana yhteiskuntaa, jolloin on luonnollista, että myös se törmää tabuihin. Osa tabuista voi olla poliittisesti ylläpidettyjä – kuten esimerkiksi ilmastonmuutos – ja osa tabuista voi käsitellä niin arkoja aiheita, että niistä halutaan mieluummin vaieta – kuten esimerkiksi yhteisön sisällä tapahtuva hyväksikäyttö.

Tabuille on myös tyypillistä, että ne aikojen kuluessa haalenevat ja lopulta lakkaavat olemasta tabuja – kuten esimerkiksi Mannerheimin käsittely viihdeteollisuudessa, mutta toisaalta asiat pystyvät myös muuttumaan uudestaan jollain tavalla tabuiksi – kuten esimerkiksi ydinperheen käsitys.

Tabut eivät sinänsä aina ole suinkaan negatiivisia asioita, vaan tabuissa täytyy ymmärtää niiden rakenne ja se, miksi ne ovat tabuja ja ennen kaikkea mikä näitä tabuja pitää yllä. Intiimien asioiden jakaminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa koetaan tabuna ja tavallaan se sitä onkin; meidän moraalikäsityksemme mukaan intiimit asiat on parempi pitää omana tietonaan. Se on osa tietynlaista korrektia käytöstä, jonka olemme yhdessä jollain tasolla sopineet. Kyseessä on kuitenkin niin sanottu harmiton tabu, jonka kannattimet ovat käyttäytymiskoodeissa. ”Ei kaikkia asioita ole tarpeen tuoda esille tai elämöidä niistä. On ihan hyväksyttävää, että on tabuaiheita, kunhan niiden kautta ei aleta käyttämään valtaa tai väkivaltaa. Jos kielletään niistä puhuminen, käsitteleminen ja tutkiminen, muuttuu tabu osaksi vallankäyttöä”, toteaa Lapin yliopiston politiikkatieteiden lehtori Aini Linjakumpu.

TABUT OSANA VALLANKÄYTTÖÄ

Tabut ovat vahvoja vallankäytön välineitä, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja käyttäyty-

miseen. Poliittisesti ylläpidetystä tabusta hyvä esimerkki on ilmastonmuutos. Internet on täynnä tutkimuksia, millä todistetaan ilmastonmuutoksen olemassaolo – ja toisaalta internet on täynnä tutkimuksia, millä nämä tutkimukset kumotaan. Sinällään ei voida puhua tabusta sen sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä ilmastonmuutoksesta puhutaan ja sitä tutkitaan. Silti se on jollain tavalla tabu – nimenomaan poliittisista syistä ylläpidetty tabu – koska se pyritään hyvin usein kieltämään vallankäytöllisistä syistä sivuuttamalla ilmastonmuutostutkijoiden faktat. Paavi Franciscus vieraili taannoin Yhdysvalloissa ja pitämässään puheessa otti voimak-

Esimerkiksi uskontojen tutkimuksessa on tendensejä, ettei kaikkien ihmisten haluta välttämättä tutkivan niitä.

kaasti kantaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Republikaanien presidenttivaaliehdokas Donald Trump kiirehti torjumaan ilmastonmuutoksen toteamalla, ettei usko siihen ja ettei yhdysvaltalaiselle teollisuudelle saa aiheuttaa ongelmia asettamalla niille päästörajoituksia ilmastonmuutokseen vetoamalla. ”Esimerkiksi uskontojen tutkimuksessa on tendensejä, ettei kaikkien ihmisten haluta välttämättä tutkivan niitä. Halutaan rajata tai ohjata, että tällaisia ja tällaisia aiheita on soveliasta tutkia, mutta taas näitä ja näitä aiheita ei tulisi näillä tieteenaloilla tutkia. Esimerkiksi yhteiskuntatieteilijät saattavat nostaa esiin uskonnoista vähän ikävämpiä puolia, jotka sitten ovat joidenkin mielestä väärältä kantilta ja väärällä asenteella lähestyttyjä tutkimuksia”, havainnollistaa Linjakumpu.

MUUTTUVA YHTEISKUNTA

Suomalainen yhteiskunta on ollut viime aikoina kovassa myllerryksessä. Maa tuntuu jakaantuneen entistä syvempiin jakolinjoihin arvokonservatismin ja arvoliberalismin välillä. Maahanmuutto, rasismi ja uskontoja koskevat asiat ovat nousseet kestopuheenaiheiksi niin perinteisessä mediassa kuin myös sosiaalisessa mediassa. Asioista, jotka vielä vähän aikaa sitten näyttivät vain jäänteiltä vanhoista tabuista, on tullut uudestaan tabuja sanan negatiivisessa merkityksessä. ”Huolestuttavaa on se, että jo ikään kuin käsitellyt aiheet kuten ydinperhe-käsite tabuistetaan uudelleen”, toteaa kuvallisen viestinnän lehtori Mari Mäkiranta Lapin yliopistosta.

Mäkirannan perhevalokuvia käsittelevässä väitöskirjassa ydinperheen käsitys laajennetaan koskemaan myös muita kuin perinteistä mies-nainen –mallia, esimerkiksi yksinhuoltajia ja sateenkaariperheitä. Ydinperheen käsityksestä onkin tullut enemmän ja enemmän tabu, kun uskonnollisesti konservatiiviset tahot ovat aktivoituneet yhteiskunnassa ja vastustaneet näkyvästi esimerkiksi sukupuolineutraalia avioliittoa. Myös Mäkiranta sai negatiivista palautetta ydinperheen käsitteen laajentamisesta, jonka ajateltiin jo olevan käsitelty asia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Muun muassa poliittista islamia ja herätysliikkeitä tutkinut Linjakumpu puolestaan toteaa suomalaisen yhteiskunnan olevan vasta kristinuskon uusheräämisen kynnyksellä. Jo aika maallistunut yhteiskuntamme on saanut uusia uskonnollisia piirteitä, kun herätysliikkeet, karismaattinen hengellisyys ja kristillinen arvokonservatismi ovat nostaneet päätään. Tämän vuoksi yhteiskunnassa saatetaan nähdä jo kuopattujen tabujen nousu uudelleen esiin. ”Karismaattiset herätysliikkeet ja vastaavat nostavat merkitystään ja haluavat muuttaa yhteiskuntaan siinä, missä ne ovat ennen vain pysyneet omissa oloissaan.

Suhde homoseksuaalisuuteen on hyvin tiukka, samoin kuin käsitys perheestä ja avioliitosta”, analysoi Linjakumpu mahdollisia uusvanhoja tabuaiheita, jotka saattavat korostua tulevaisuudessa.

YLIOPISTOLLA

TUTKIJAT RISTIPAINEESSA

Yksi keino murtaa tabut on puhua niistä; tutkia niiden ympärillä olevia ilmiötä, syitä ja myös seurauksia. Joskus tutkija tietää jo ensi metreillä tutkivansa asiaa, johon liittyy tabuja, kun taas joskus tabut nousevat esiin vasta, kun pintakerrosta on hiukan raaputettu.

Sosiaalinen media on antanut ihmisille aivan toisenlaisen välineen kommentoida ja osallistua keskusteluun kuin mitä ennen. Se on johtanut myös vihapuheen ja alatyylisen kielen räjähdysmäiseen kasvuun, koska nyt siihen on helppo ja nopea väline. Vihapuhe ja alatyylinen kielenkäyttö kohdistuvat myös tutkijoihin. Ja se on alkanut jo näkymään. ”Esimerkiksi rasismin tutkijoiden osalta julkista keskustelua ei haluta käydä tai se koetaan vaikeammaksi kuin ehkä ennen. Tutkijoiden ei pidä olla yhteiskunnan yläpuolella, mutta menee hankalaksi, jos tutkijat pelkäävät tutkia. Mihin me ollaan menossa sen suhteen?”, kysyy Linjakumpu.

Tutkijoiden oletetaan osallistuvan yhteiskunnalliseen keskusteluun asiantuntijoina ja luennoitsijoina.

Jos vain tietyllä tavalla saa puhua, niin tilanne menee hankalaksi.

Diskursiivinen valta annetaan jollekin taholle tai puhetavalla.

Esimerkiksi rasismikeskustelussa on otettu jo askelia siihen suuntaan.

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

Osa tutkijoista ei enää uskalla esiintyä julkisuudessa vihapuheen vuoksi, osa on vaihtanut jopa tutkimuskohdetta tabun oltua niin voimakas. ”Aletaan tehdä itsesensuuria. Tiedämme, että meillä on tärkeitä asioita mistä pitäisi puhua ja tutkia, mutta pelon vuoksi me alamme sensuroimaan itseämme. Me ei sensuroida suinkaan siksi, että valtio sortaisi tutkijoita kuten esimerkiksi Neuvostoliitossa aikanaan, vaan me pelätään omia kansalaisia. Tämä ruokkii ja lisää tabuja”, miettii Linjakumpu.

Sosiaalinen media ruokkii myös puhetapoja. Tabu voi syntyä hyvinkin pienen, mutta äänekkään ihmisryhmän aktiivisesta vaikuttamisesta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Yleinen ilmapiiri voi muuttua hyvinkin nopeasti jonkin asian käsittely- ja puhetavoissa. ”Jos vain tietyllä tavalla saa puhua, niin tilanne menee hankalaksi. Diskursiivinen valta annetaan jollekin taholle tai puhetavalla. Esimerkiksi rasismikeskustelussa on otettu jo askelia siihen suuntaan”, toteaa Linjakumpu.

TUTKIMUSTA TABUISTA HUOLIMATTA

Tabuja ei yhteiskunnassa voi välttää, mutta toisaalta laadukas ja sensuroimaton tutkimus kuuluu sivistysvaltion tunnuspiirteisiin. Tiede ja tabut ovat siis jatkossakin törmäyskurssilla keskenään. Tuleeko tutkijoiden vain kestää saamansa vihapuhe, vai voidaanko asialle tehdä jotain? ”Kulttuurisensitiivisyyttä pitäisi tuoda opetukseen ja vuoropuheluun puolin ja toisin. Vuoropuhelun avulla pitäisi pystyä purkamaan vastakkainasetteluja. Pitäisi luoda tiloja ja foorumeita, jotka ovat turvallisia”, miettii Mäkiranta ja jatkaa: ”Tutkimus ei ole arvoneutraalia ja tutkija joutuu jatkuvasti pohtimaan työnsä tutkimuseettisiä kysymyksiä, myös sitä, millaista maailmankuvaa tutkimus tukee tai rakentaa. Tutkijan täytyy miettiä tutkimuskohteen hyvinvointia”.

Tutkijoilla on siis myös vastuunsa. Tabujen murtaminen ja niistä puhuminen sekä tutkiminen satuttavat usein juuri niitä heikoimmassa asemassa olevia, jotka tabusta jo valmiiksi eniten kärsivät.

2 /1 5

9

Tieto saattaa joskus tuottaa hyvää, mutta samalla tavalla se saattaa tuottaa pahaa.

Pitää tiedostaa ja ymmärtää vastuu ja toimia sen mukaan.

”Tieto saattaa joskus tuottaa hyvää, mutta samalla tavalla se saattaa tuottaa pahaa. Pitää tiedostaa ja ymmärtää vastuu ja toimia sen mukaan. Tutkijan tarkoitus ei ole pelkästään tehdä tutkimusta vaan myös tutkimusta, jolla on jotain merkitystä reaalimaailman suhteen”, miettii puolestaan Linjakumpu.

Uskottavalla tutkimuksella, joka ei sensuroi itseään, on myös yhteiskunnallinen arvokysymys tiedon oikeellisuudessa. Siinä, mitä tietoa yhteiskunta arvottaa ja mitä ei; arvottaako se laadukasta tieteellistä tutkimusta vai sosiaalisen median huhuja. Arvottaako se puntaroitua tieteellistä tietoa vai musta-tuntuu –tietoa. Siksi tutkimusta pitää uskaltaa tehdä vaikeistakin aiheista. Siksi tutkijat eivät saa alkaa sensuroimaan itseään. Ja siksi tutkijoiden kohtaamasta vihapuheesta pitää uskaltaa puhua. Sillä eihän siitä voi tulla tabu, eihän?

10

IN ENGLISH

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

``.....--:/:--.`` `.-:::---://///+osyso+-.```` `.-:////:-::+o+ossysssosyhso:.-...` .--:++sso++++oo+//+/---...-:o++/-.``` ..-:+sssosyssssso//-..````` ``-:+/--.`` `/o/:osyyyyhhhhyyso+/-`` `./o+:--.``

`oyoohhys+syyhhyyo+/-..` .o+///-..` +dhyhho/++ooyyso/:-..``` `:+ss:---` -mdddh+:/+ooo++/:-.``````````` `-/o+/:-smmNmo//++//:--...````........````````` `./oooo/-` mNNNy++//:::-----......----:----.....```` ```-+yyyo:.

-mNNms++++/+++/////::----::::-----....``````````.:shhhs. /NNNdsoooosssysso++/::------....`````````````````:+ydhy. oNNNmysssyyyyyyso+:--........````````````````````./yhhd` /NNNmhssyyyyyso+//:-..`..........-....``````` ````.oydd dNNmhysyysoo++/////:::-:::::///+///:::::-.````````.shd` +NNmhysysoo+oossssyyyso+oooosyyhhhyyhhhys++/:.-..--+hh. `mNNhyyssssssyyhhhdddhhysssyhdmmdddddddhhhys+.:ddhdhdy-`.::. +NNhyysyhdddmmmmmmmmmddyssyddddddmmNmmhyyhhy:.y+/+sds/+yhs/ sNhyyhdmmmmmmmmmmddhhmdysshmmmmNNNmNNdo/::--:+///--+oso+y+ `ddhdhddhhdmNNNNNNNNmNds/:smmmmmmdhhyo+/-..----..``:ss+//+ `--sNmmdhyydmmmNNNNNNNNNh-``.shs+syyyys+/-``...``````.-sys-: :yyhdmdhyhdddddmmmmmmmmmy/` `.:/-...-..`` ``..```.``..`:yo--ddyhhydyyhhhhhddddhhddys:` ``-+/..```````````.......`./...` omhhhyyssyyyhhhyyyyhdhy:.`` ``.+so+//:::-.``......-.````` ` `shydyyysyyysssssyhhhyo+///:/+/--shhyso+/:--..........``` ` .yydysyyyssoosyyyyhdyshyyyyhmmho:/shhhso//:/:-.......-.``.` :hdhyyyysssyyyyyhddddmmhhhdmho:.`.-:/ooo/::/:-...`..-::-` `ydhhyyysssyyyyhdhyhmNNNmmmmh+:----:::://+:::---...-. /yhhhhyysyyyyhhhyhdmNNNNmmds+/://oyyo/::/-:----.---` -syyhhhyyyyyyhhhdmmdddddddddddddhdmmdyo/---::--:::`+osyhhhhhyhhdddmmmdmmmmNNmmhysoosyhhhso/::-::::::` ``.ohhhhhhhhhdmmNmdddddddhhyo+/:-:+sss+/:://+++: `oyhhhhhhhddddhhhhhdmmmmhy+:---/oss++/+osoo+.`

`+hhhhyyhddmdhhhhddddho:-....::+oosyyyyyys../yhhyhddmmdddhhhhyo+//:::::+ooyhhddhhhs:``/ .+yhhddmdddddddhhyyhhhyyyyhhhdmddddhs/-.`:

:hddddmddmddddhddddddddddmddddddhyo:-.-` .shddmmmmmmmdddddddddddddddhdddhys+:--` `-syyhdmdddddddddddddhhhhdddddhyyo+/::. `` `-.`` `.-/hdhhhdddddddhhhhhhhhhhhhddhyyso+///. ``..` oo/:::-.`` ```.-:/o+-/yNmddddddhhhhhhhhyhhhhddhysoo++++/.` ```` .ss+++++++/:-`` ``-:/++ooshhh::/ymNNmmdddhhhyhhhhhhhhhhhysoo++++:`` ````` osoooo+++//+++//:-.` ``.-:/ossyyyyhmmmo::/sdNNNmmmddhhyyyhhhhhyhhhhysooo+-```````` -yyssoo++++++ooooo+o+/` ``.-:/+++oyhdddddmmNNm:/:/odmNNNmmmddhhyyyyyyyyhhhhysoo/.```````` `yyysssooossssssoo+++++`.--:/+ooooyyhdddddmmNNNNs-://+ydmNNNmmmmdhhyyssyyhhhhyyys:.`````` +yyysssssyyyysso+++++++: `.-//++osssyyhhdddmmmmNNNNNN/-://+oydNNNmmmmmdhhyyyyhhdhhhy+-..``````` .yyhhyossyyyysooooo+o+oo+ /+oosyyyhhdddmmmmdmmmmNNNNNh:///++ossdNNNmmmmddhhyyhhhdhy+-...````````` ``shhysosyyyyyssooooooooyy+ syhhhdddmmmmmmmmmmmmmNNNNNNs+++++oyhhymNNNmmmmdhhhhhhhyo+:-..`````````````/hhyossyhhyssoosssoooyyhy+ hhdddmmmmdmmmmmmmmmNNNNNNNNooo+ohNMMMdydmNNmmmdddddy+o+syyhys/.``````````-hyssshyhyyssssyyssosyhhys/ dddmdmmmmmmmmmmmmNNNNNNNNNm+ooymMMMMMNhhyhhdmmmddhyyhdsydhdNNMms:.``...`.yysshhhyyyysyyyysosyyhhyyy+ mmmmmNNNNNmmmmmmNNNNNNNNNNh+oyNMMMMMMMNmNmhyydmdysyyyhhdmNMMMMMMNs-.....+hhhdhhyyyyyyyyysssyhhhhhhh+ mNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNm+sdNMMMMMMMMMMMMNmhyhsyyyhdmNMMMMMMMMMMMd::/:+ddhhhhhhhhhhyyyssyyhhhddhhy/ NNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNsyNMMMMMMMMMMMMMMMMMNdydmNMMMMMMMMMMMMMMMMh//sdddhhdhhhhhyyysssyyhhhhdhhyy/ NNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMNoodddhhdhhhhhhyssssyhhdhhhhhyyy+

DARK CORNERS OF THE INTERNET TEXT MATIAS PARTANEN

2 /1 5

THE FIRST TIME I came across with the concept Dark Web was a year ago when I read a newspaper article about a Finnish online black market called Silkkitie. It is a domestic platform for selling illicit drugs and other illegal products and services online.

Payments are made using bitcoins and the products are sent to customers via Finnish postal services.

Mail-order drug shop Douppikauppa, which operates through Silkkitie, had a very unusual advertisement campaign to market its services. In June 2015 Douppikauppa sent free LSD to hundreds of people in exchange for reviews of their service. This of course caught the attention of Finnish media and naturally the law enforcement officers as well. Now, a year later, the service is still up and running. How come is this possible?

Silkkitie operates in a part of the Internet called the Dark Web. To better understand what is going on here it is best to explain terminology of the darker side of the Internet. Internet consists of layers. There is the surface Internet, the Deep Web and the Dark Web. Surface Internet by definition can be accessed through normal search engines like Google, Bing and others.

According to Internet Live Stats there are approximately 940 000 000 websites online at the present moment. In the United States about 100 000 web domains are registered every day. Simultaneously, it is estimated that 40 000–70 000 web domains go offline each day. It makes 30 000 new web domains every day. Still, only about 0,03 percent of the Internet can be accessed via normal search engines. Where is the 99,97 percent of the Internet then?

LAYERS OF THE INTERNET

Luckily, doctorand Alexander Wiatrowski, who is working towards his Ph.D. at the Faculty of Law in the University of Lapland, can give us an explanation. Mr. Wiatrowski held a presentation about the less known parts of the Internet at the International Summer School of Legal Informatics this year.

Wiatrowski divides Deep Web into two layers. Deep Web Layer 1 contains consists of websites and content accessible via normal browser, but with no index. Deep Web Layer 2 on the other hand contains content available through specialized software. That includes Dark Web where the aforementioned Silkkitie also operates. According to Wiatrowski, Deep Web is currently 400 to 550 times larger than the commonly defined World Wide Web. The Deep Web is accessible through specialized search engines designed specifically for indexing the content of the Deep Web. It is estimated that approximately one third of the Deep Web consists of commercial databases and one fifth military databases. Approximately 50 percent of the Deep Web can be searched for free with the right tools and determination.

“Most of the data in the Deep Web is really boring. What is no longer important , goes to the Deep Web. The amount of the interesting content is much smaller. You also have to know what you are looking for. Otherwise you end up wandering in the Deep Web aimlessly”, Wiatrowski explains.

The content of the Deep Web is hard to access because the content is often behind some kind of bot unfriendly interface, security block, has corrupted code, uses Flash

or some other reason the bot can not access the content. Common search engines rely on automated software agents called spiders, crawlers, robots and bots. These bots seek content from the Internet, and from within individual web pages. If a search engine is not able to index content from a particular website, this website will not show on search results. Databases that require login are also part of the Deep Web. On the level 2 of the Deep Web there is a technological space called the Dark Web, where the servers of websites are hidden behind a veil of cryptography, and users also enjoy strong anonymity protections.

DARK WEB

Dark Web is what the predecessor to the of the current World Wide Web was – a space to beyond the control of individual states, where ideas can be exchanged freely without fear of being censored or oppressed.

Dark Web is known to be a place for illegal activities. This image is mainly created by the media.

“There are bad things happening in the Dark Web as well. For example illicit drug trade, child pornography, illegal services for contracting hitmen, trade of fake ID’s and so on. Basically anything you can imagine of.”

It is difficult to determine how big the Dark Web really is. A clearnet search engine called Ahmia.fi has indexed over 5 000 websites on the TOR-network. Ahmia.fi filters out sites containing child pornography so presumably the number of websites is higher.

Dark Web is getting more and more popular. The reason for its growing popularity is that it is getting more easily accessible.

IN ENGLISH

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

11

Another legit reason is knowledge. Deep Web encases very specialized and specific content that can be valuable in the right hands. ”Internet never forgets. If someone has uploaded information at some time to the Internet, you can find it there. Deep Web and Dark Web are the Internet in its pure, original form”, Wiatrowski says.

DARK WEB AND THE LAW ENFORCEMENT

You can buy 50 grams of weed from “Rico” for 725 euros.

The Dark Web can be reached through decentralized, anonymized nodes on a number of networks including TOR and I2P. TOR is short for The Onion Router and I2P for Invisible Internet Project.

Onion routing was developed during the mid 90’s by the United States Naval Research Laboratory employees with the purpose of protecting U.S. intelligence online communications. Onion routing was further developed by the Defence Advanced Research Projects Agency – DARPA – which supported the evolution from ARPANET to Internet between 1960s and 1990s.

In 2004, the Naval Research Laboratory released the code for TOR under a free license. The Electronic Frontier Foundation began funding the development of onion routing and in December 2006 The Tor Project was founded.

are more experienced with computers than regular users and they are not always friendly. It is not regular Internet, there are no regular protocols.”

A malevolent hacker might take the control of your computer or steal your information if you end up in the wrong place. There are really no rules in the Dark Web. By accessing the Dark Web you let go of the little protection you have in the surface web.

There are directories like the Hidden Wiki that list functioning Dark Web sites.

Hidden Wiki is censorship-resistant, so it does not filter out illegal content like child pornography. Its main page provides a community-maintained link directory to other hidden services, including links claiming to offer money laundering, contract killing, cyber-attacks for hire, contraband chemicals, and bomb making.

OTHER SIDE OF THE COIN

Various services can be found on the Darknet.

There are plenty of websites offering contract killing.

Invisible Internet Project is a combination of of an overlay network and darknet that allows applications to send messages to each other pseudonymously and securely. It was initially released in 2003. I2P can be used for anonymous web surfing, chatting, blogging and sharing files. File sharing includes the possibility of using BitTorrent protocol anonymously, but this method decreases download speed.

All darknets require specific software or network configurations to access them, such as TOR, which can be accessed via a customized browser. Wiatrowski reminds that there are risks accessing Dark Web. ”If you decide to go there, you should do it with a ”naked” computer. The computer should not have a working web camera and it is not recommended to keep private files or any information pointing to you on that computer. People operating in the Deep Web

Not everything associated with the Dark Web is illegal. There are legitimate uses for it, because it gives its users anonymity. A growing number of people need to cover their identities in countries where the governments are oppressing their own citizens.

In defence of free web and anonymous web the authors of the Tor Project claim that ”criminals can already do bad things. Since they are willing to break laws, they already have lots of options available that provide better privacy than Tor provides. ...

Tor aims to provide protection for ordinary people who want to follow the law. Only criminals have privacy right now, and we need to fix that. ...

So yes, criminals could in theory use Tor, but they already have better options, and it seems unlikely that taking Tor away from the world will stop them from doing their bad things. At the same time, Tor and other privacy measures can fight identity theft, physical crimes like stalking, and so on.”

By using the possibilities given by the Dark Web, it is possible for example to bypass the Great Firewall of China - a censorship and surveillance project that blocks potentially unfavourable incoming data from foreign countries. Journalists use Tor to communicate more safely with whistleblowers and dissidents. Edward Snowden used Tor to send information about PRISM surveillance program to The Washington Post and The Guardian. So the Dark Web can be used to distract even the infamous NSA itself.

The answer for the aforementioned question – why websites like Silkkitie can continue to operate - is that the Dark Web gives its users an effective tool for remaining anonymous. They are also harder to shut down than regular websites. Wiatrowski states that officially there is no such thing as Dark Web. Legislation does not recognize it. ”These black markets do not operate in the regular Internet. Normally law enforcement officials would contact web hosting service providers to shut down servers that are hosting sites offering illegal content or ask Internet service providers to block these harmful sites. In Dark Web this is not possible.”

United States Federal Bureau of Investigation however considers people accessing Dark Web websites as criminals and flags these people as potential terrorists.

Law enforcement officials encounter several problems with respect to the Dark Web. Everything in the Dark Web is encrypted.

Encryption means that messages or information is encoded in such a way that only authorized parties can read it. Encryption is one of the very first countermeasures to evade detection.

Other thing is attribution. It is extremely difficult to determine attribution of these domains. Everything happens on .onion domains. Wiatrowski also states in his presentation that the Deep Web is also a very dynamic place.

“An online forum can be at a specific URL one day and gone the next. The naming and address schemes in the Deep Web change often. This means that information harvested two weeks ago is no longer relevant today.

This has implications in proving crime.”

Law enforcement officers have to rely on regular police work and wait criminals to make mistakes. The original Silk Road – a black market service that Silkkitie is now mimicking – was shut down in 2013 and its creator Ross William Ulbricht was arrested. Ulbricht – who went by a pseudonym Dread Pirate Roberts – made security mistakes that led the FBI to him.

Ulbricht used the same nickname, ”altoid”, on several forum sites to make users aware that Silk Road was active in early 2011. He then used the same nickname again to hire developers for a “venture-backed bitcoin startup company”. But this time he asked people to send their resumes to his gmail address – that included his name. Ulbricht was later sentenced to life imprisonment without the possibility of parole.

According to Wiatrowski it is impossible to shut down the Dark Web. It would be the same thing as shutting down the whole Internet. For now, the dark corners of the Internet are here to stay as well as criminals lurking in the shadows. As long as there are ways to respond to demand of these illegal services and products provided in the Dark Web and as long as there is the demand itself, these sites continue to exist. If one is shut down another one will come to take its place.

12

MAAILMALTA

TEKSTI REETTA NÄSI KUVAT COAMI

MEKSIKOSTA LÄHDETTIIN vuosikymmenten ajan PohjoisAmerikkaan tekemään töitä. Pääasiassa muuttoliike suuntautui rajan tuntuman osavaltioihin, jotka olivat olleet osa Meksikoa 1800-luvun puoliväliin saakka ja joissa monilla oli ennestään perhesiteitä. Yhdysvaltain vastainen raja olikin pitkään vain nimellinen ja ihmiset kulkivat sen ylitse suhteellisen vapaasti työtilanteen ja vuodenaikojen mukaan. Rajaa alettiin kuitenkin hiljalleen kiristää 1970-luvulta lähtien. Kiristystoimet kiihtyivät 1990-luvulla ja etenkin WTC-iskujen jälkeen.

Samalla kun Yhdysvaltojen rajapolitiikka ja poliittiset asenteet ovat tiukentuneet on Meksiko vaurastunut.

Meksikon bruttokansantuote on maailman 15. suurin.

Suomi on sijalla 40. Korkea sijoitus ei tosin näy kansalaisten elämänlaadussa siinä määrin missä voisi olettaa, sillä Meksikossa eriarvoisuus on edelleen suurta.

Elintaso on kuitenkin noussut sen verran että Meksiko kokee jo merkittävää paluumuuttoa Yhdysvalloista takaisin. Samalla köyhistä Väli-Amerikan maista kuten El Salvadorista, Hondurasista ja Guatemalasta lähdetään entistä useammin etsimään parempaa elämää ja Meksikosta on tullut niin muuttoliikkeen merkittävä läpikulkumaa kuin muuttoliikkeen kohde. Päästäkseen Meksikoon väliamerikkalainen tarvitsee viisumin, johon monilla ei ole mahdollisuutta, joten maahan saavutaan usein laittomasti. Guatemalan ja Meksikon välisen rajan ylittäminen onnistuu tarkastuspisteet kiertämällä.

Tavarajuna-asemalle päästyään on sitten maksettava lahjuksia rikollisryhmien edustajille tai ostettava heiltä suojelusta. Perheelliset voivat yrittää lahjoa junan henkilökuntaa päästämään matkalaiset kyytiin vaunun katolle ennen kuin juna lähtee liikkeelle. Yleensä junaan päästään hyppäämään kyytiin vasta kun se on jo liikkeessä, mikä tekee katolle kiipeämisestä entistä vaarallisempaa. Yhdysvaltojen rajalla on sitten maksettava vielä ”kojootille”, salakuljettajalle, joka vie matkaajan toivottavasti USA:n puolelle.

LA BESTIA

Syyt siirtolaisuuden taustalla ovat moninaiset. Kotimaasta lähdetään yleensä omien elinehtojen parantamiseksi tai perhesiteiden vuoksi. Lähtömailla ei usein ole kehityksen edellytyksiä, ihmiset elävät köyhyydessä ja kohtaavat väkivaltaa sekä syrjintää. Vuosittain jopa puoli miljoonaa väliamerikkalaista siirtolaista kipuaa Meksikossa La Bestian eli pedon kyytiin pyrkiessään USA:n vastaiselle rajalle. La Bestiaksi kutsutaan tavarajunia, jotka kuljettavat erilaisia tuotteita kuten ruokaa, autoja ja kemikaaleja Meksikosta Yhdysvaltoihin. Siirtolaiset matkustavat tavarajunien katoilla pitäen kiinni siitä mistä pystyvät. Katolla joudutaan matkustamaan pitkiäkin aikoja ja kyydistä putoamiset ovat johtaneet loukkaantumisiin, junan alle pudonneiden raajojen amputointeihin ja jopa kuolemiin. Dokumentoimattomat siirtolaiset ovat helppoja kohteita järjestäytyneen rikollisuuden väkivallalle. Varkaudet, seksuaalinen hyväksikäyttö, kiristys ja väkivalta ovat siirtolaisen todellisuutta.

Liikkuvista junista on jopa työnnetty alas ihmisiä, jotka eivät ole kyenneet maksamaan rikollisjengeille suojelutai tullimaksuja. Pitkällä junamatkalla on monta vaihtoa ja alueita hallitsee useat eri rikollisryhmittymät, joille suojelusta täytyy maksaa aina uudelleen. Vaikka Meksikon hallitus ei julkaise tilastoja kidnapatuista siirtolaisista, raportoi Kansallinen Ihmisoikeuskomissio CNDH vuonna 2010 tapahtuneen puolessa vuodessa yli 11 000 siirtolaisten kidnappausta. Peto on kuitenkin monille

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

PEDON

MAAILMALTA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

13

KYYDISSÄ Sometimes I think that I can’t change the world, and maybe its true, but I’m proud of my team because they always remind me that the most important thing is to be prepared for the present.

ANDREMAR GALVÁN, 28, Yksi Coamin perustajista

siirtolaisille ainoa vaihtoehto taittaa tuhansien kilometrien matka Guatemalan ja Meksikon väliseltä rajalta Yhdysvaltoihin. Useimmat pakolaiset ovat hyvin köyhiä ja tavarajunan käytöstä rikollisjengeille maksettavat tullimaksut ovat huomattavasti halvempia kuin salakuljettajien USA:n rajalle viemisestä veloittamat palkkiot, jotka voivat nousta jopa 10 000 dollariin.

Meksikoa on syytetty silmien ummistamisesta siirtolaisongelmalle. Ennen vuotta 2010 puhe Meksikon läpi tai Meksikoon suuntautuvasta siirtolaisuudesta oli maassa vielä marginaalista eikä viranomaiset juuri vastustelleet Guatemalan ja Meksikon välisen rajan ylittäjiä.

Vuoden 2011 siirtolaislain käyttöönottaminen tunnusti lopulta ongelman olemassaolon ja hallituksen vastuun siirtolaisten oikeuksien turvaamisessa. Vaikka laki käytännössä suojaa siirtolaisten ihmisoikeudet, ovat monet riippumattomat kansalaisjärjestöt kuten Amnesty International sekä Sin Fronteras (ilman rajoja) dokumentoineet vallan väärinkäyttöä lukuisten meksikolaisten viranomaisten toimesta. Korruptio ja lahjusten otto on edelleen varsin yleistä Meksikon viranomaisjärjestelmässä, jossa alikoulutus ja huonot palkat houkuttavat heikko-osaisten hyödyntämiseen. Lain toimeenpano onkin osoittautunut haasteelliseksi siirtolaisuuden muuttuessa samalla entistä vaarallisemmaksi.

Vuonna 2014 Meksikon hallitus lisäsi Yhdysvaltojen painostamana ja avustamana rajavalvontaa ja tarkastuspis-

teitä Guatemalan vastaiselle rajalle. Maahanmuuttoviranomaisia on lisätty partioimaan reittejä juna-asemille, ravintoloita ja majapaikkoja on ratsattu ja maahanmuuttoviranomaiset yhdessä osavaltiopoliisin sekä armeijan kanssa ovat poistaneet siirtolaisia junista ja pidättäneet heitä. Nämä toimet ovat kuitenkin käytännössä tehneet matkasta entistä vaarallisemman siirtolaisille, jotka joutuvat muuttamaan reittejään päästäkseen tavarajunien kyytiin. Meksikon hallituksen suhtautuminen siirtolaisongelmaan on ollut ristiriitaista, sillä se on osaksi reagoinut muutamaan traagiseen junaonnettomuuteen auttamalla kärsineitä siirtolaisia, kuitenkaan muuttamatta käytäntöjä, jotka mahdollistavat vaarallisen matkan. Hallitus on myös lisännyt siirtolaisin kohdistuvia pakkokeinoja heidän ihmisoikeuksistaan piittaamatta.

hän ja 11 muuta nuorta istuivat kahville pohtimaan mahdollisuuksiaan auttaa. Näin syntyi Coami - Colectivo de Apoyo Para Personas Migrantes. Enimmäkseen nuorista 18–27 -vuotiaista opiskelijoista koostunut ryhmä järjesti aluksi vaate-, ruoka-, ja lääketavarakeräyksiä ja jakoi apupaketteja turvakoteihin muun muassa Tabascon, Chiapasin, Oaxacan, Tlaxcalan, Hidalgon, Veracruzin ja Mexicon osavaltioissa. He kuitenkin huomasivat nopeasti että tarve ja ongelman laajuus ylitti pienet keräykset, joten he alkoivat järjestää myös keskustelutapahtumia, elokuvailtoja sekä valokuvanäyttelyitä kiinnittääkseen ihmisten huomion ongelmaan ja muuttaakseen asenteita. Vuonna 2014 Coami järjestäytyi voittoa tavoittelemattomaksi kansalaisjärjestöksi, jonka tavoite on siirtolaisten ihmisoikeuksien edistäminen, puolustaminen ja tiedon levittäminen.

COAMI – NUORTEN MEKSIKOLAISTEN KEINO AUTTAA

Coamin taustat ovat vuodessa 2012, jolloin Andremar Galván oli vielä sosiologian maisterivaiheen opiskelija Mexico Cityssä sijaitsevassa Latinalaisen Amerikan suurimmassa yliopistossa, UNAM:issa. Nuori mies oli kiinnostunut ihmisoikeuksista ja työskenteli opintojensa ohessa pakolaisten parissa työtä tekevässä kansalaisjärjestössä nimeltä Sin Fronteras. Andremar päätti tehdä diplomityönsä siirtolaisten ihmisoikeuksista ja matkusti tutkimustaan varten siirtolaisten mukana la Bestiassa. Kokemustensa ja kohtaamistensa myötä Andremarilla vahvistui halu tehdä jotain konkreettista siirtolaisten tilanteen helpottamiseksi ja vuonna 2013

TAVOITTEENA POLIITTINEN MUUTOS

Coamin tavoitteena on edistää siirtolaisten ihmisoikeuksia prosessien kautta, jotka voimaannuttavat siirtolaisia oikeudellisina subjekteina. Järjestö pyrkii myötävaikuttaminen sellaisten olosuhteiden kehittämiseen, jotka mahdollistavat näille ihmisille arvokkaan elämän.

Lisäksi järjestö pyrkii vaikuttamaan kansalaisosallistumisen prosesseihin ja muuttamaan mielikuvan siirtolaisista rikollisina. Coami on pyrkinyt vaikuttamaan julkiseen politiikkaan keskustelemalla valtion työntekijöiden, lakimiesten ja osavaltioiden virkamiesten kanssa luodakseen laillisen suojelun mekanismeja siirtolaisille.

14

MAAILMALTA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

Coami näkee Meksikon hallituksen tämän hetkisen politiikan suhtautuvan siirtolais­ongelmaan ainoastaan turvallisuus­ kysymyksenä, jolloin siirtolaiset leimataan rikollisiksi.

Järjestö antaa tukea turvakodeille, järjestää aktiviteetteja, tapahtumia, koulutusta ja työpajoja parantaakseen ihmisten tuntemusta ihmisoikeuksista ja lisätäkseen tietoisuutta ongelmasta. Järjestön pyrkimyksenä on luoda julkisen keskustelun tila media kampanjoiden ja kulttuurisen toiminnan avulla.

Coamilla on ihmisoikeudellinen lähtökohta. Järjestössä uskotaan ihmisten vapauteen liikkua, jolloin siirtolaisuuden tulisi olla vapaaehtoista eikä pakotettua. Ihmisillä tulisi olla oikeus jättää yhteisönsä tai maansa omien elinehtojen turvaamiseksi ja kaikilla tulisi olla oikeus myös jäädä. Valtioiden tulisi taata alueellaan olevien ihmisten ihmisoikeudet, huolimatta heidän maahanmuutto-statuksestaan tai taustoistaan. Coami näkee Meksikon hallituksen tämän hetkisen politiikan suhtautuvan siirtolaisongelmaan ainoastaan turvallisuuskysymyksenä, jolloin siirtolaiset leimataan rikollisiksi. Tämä on ongelmallista kestävien poliittisten toimien aikaansaamisen kannalta, eikä se tunnusta siirtolaisia ihmisoikeudellisina subjekteina, tavallisina ihmisinä, jotka pakenevat usein väkivaltaa ja äärimmäistä köyhyyttä voidakseen tehdä töitä ja rakentaa elämänsä uudelleen turvallisissa olosuhteissa. Yksi Coamin lähtökohta on ihmisen siirtäminen keskusteluiden keskiöön. Siirtolaisilla on valtavasti taloudellista potentiaalia ja he tuovat runsaasti positiivisia vaikutuksia omalla sosiaalisella, kulttuurisella ja taloudellisella pääomallaan, mikäli saavat siihen mahdollisuuden.

Kansalaisjärjestön toiminta ei ole Meksikossa aivan yhtä helppoa kuin Suomessa. Toki täälläkin työ vie aikaa, vaatii kärsivällisyyttä, rahaa ja sitoutumista.

Meksikon nykyinen hallitus kuitenkin suhtautuu kansalaisjärjestöihin epäilevästi ja niiden voidaan ajatella toimivan hallitusta vastaan. Coami on kuitenkin pyrkinyt osoittamaan, että yhteistyö hallituksen ja järjestöjen välillä on olennaista ongelman ratkaisemiseksi. Vaikka hyvät suhteet joihinkin poliittisiin toimijoihin pystyttäisiin luomaan, uhan mahdollisuus on ihmisoikeuksien puolustajille, journalisteille ja aktivisteille kuitenkin Meksikossa aina olemassa.

Coamin perustajajäsen Andremar Galván kuitenkin kehottaa ihmisiä olemaan kääntämättä katsetta kärsimykselle - koskaan ei voi tietää, milloin itse voi olla avun tarpeessa. Andremar kannustaa tutustumaan toisten ihmisten kulttuuriin, kieleen ja elämäntapaan ymmärtääkseen heitä paremmin. Hänelle itselleen työn mielekkäin puoli on juuri eri maista ja kulttuureista tulevien ihmisten kohtaaminen ja heiltä oppiminen.

Andremar korostaa pakolaisten olevan pääosin hyviä ihmisiä, jotka etsivät työtä ja turvallisuutta. Andremar myös kannustaa ihmisiä tukemaan kansalaisjärjestöjen tekemää työtä, sillä toiminta vie varoja ja etenkin Meksikon kokoisessa maassa matkustuskustannukset ovat paikallisille korkeita.

Coamin kaltaisissa kansalaisjärjestöissä on myös mahdollista suorittaa esimerkiksi työharjoittelu ottamalla rohkeasti yhteyttä. Coamin kautta on mahdollista tutustua henkilökohtaisesti Meksikon siirtolaiskysymykseen ja muihin alueella toimiviin kansalaisjärjestöihin.

Koskaan ei voi tietää, milloin itse voi olla avun tarpeessa.

Seuraa Coamia Facebookissa: ColectivoCoami

MIELIPIDE

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

KUINKA KULTTUURI KOSKETTAA

JUHO HIILIVIRTA

KUN OLIN KUUDENNELLA LUOKALLA, kävimme koulun kanssa katsomassa elokuvan Sairaan kaunis maailma. Muistan vieläkin elävästi tunteen, joka valtasi minut pyöräillessäni kotiin ystäväni kanssa keskustellen.

Jokin oli muuttunut sisälläni, vaikken sitä osannutkaan täysin ymmärtää tai artikuloida. En ollut enää lapsi vaan valmistauduin teini-ikään. Tulen loppuikäni yhdistämään tuon karun nuorisokuvauksen omaan tärkeään kehitysvaiheeseeni.

Jokainen meistä muistanee jonkin sellaisen hetken tai tapahtuman, kun kulttuurituote on aikaansaanut voimakkaita tunteita.

Kun musiikki iskee, emme tunne kipua ja taiteen äärellä voimme liikuttua ymmärtämättä sillä hetkellä mistä on kysymys. Erilaiset taide-elämykset voivat olla voimaannuttavia ja yhteisöä vahvistavia kokemuksia.

Yliopisto näyttäytyy minulle paikkana, jossa luodaan uusia tapoja tuottaa taidetta ja kulttuuria. Myös Lapin yliopiston olisi aika kunnostautua tällä saralla vielä nykyistä paremmin, varsinkin nyt kun olemme viimein päässeet kaikki saman katon alle; taiteilijoista oikeustieteilijöihin sulassa sovussa ja samassa sakissa. Yli neljäntuhannen tutkinto-opiskelijan joukosta löytyy melkoinen määrä puoliammattilaisia. On musiikillisia moniosaajia ja bändijyriä, voimakkaita teatterintekijöitä ja kaikenlaisia poikkitaiteellisia panostajia. Tätä loputonta ja vuosittain uudistuvaa resurssia kannattaisi hyödyntää enemmän.

Henkilökohtaisesti koen yliopiston kulttuuritehtävän olevan uuden luomista ja vaihtoehtoisten illanviettotapojen tutkimista. Tämän syksyn tapahtumissa, esimerkiksi fuksiaisten jatkobileissä ja yliopiston perinteisissä varjoavajaisissa ei ole nähty ohjelmaa. Kaupungissa on toki vähän tiloja, missä järjestää tapahtumia tuhannelle opiskelijalle.

Omasta näkökulmastani on kuitenkin rimanalitus ”järjestää” tapahtumia, joissa maksetaan normaalia enemmän yökerhon jokaviikkoisesta menosta. Samat tutut tanssihitit soivat ja viina virtaa. Erona on ainoastaan se, että kaikki tämä suoritetaan haa-

larit päällä tai pikkutuhmassa teema-asussa.

Yökerhon omistajat ovat varmasti tyytyväisiä, että LYY tuo opiskelijansa kuluttamaan opintotukensa heidän yritykseensä, mutta ovatko kaikki opiskelijat tyytyväisiä ohjelmaan? Tuhannen opiskelijan tuominen on melkoinen neuvotteluvaltti, joten LYY voisi esimerkiksi antaa tilaisuuden jäseniensä omille bändiprojekteille tai muille vastaaville, jotka taas saisivat esiintymiskokemusta ja palkkaa työstään. Paikalle voisi toki myös tuoda muita nimekkäämpiä artisteja, joita Lapin leveysasteilla haluttaisiin nähdä. Yökerho tekee sellaista tiliä opiskelijatapahtumilla, että se voisi maksaa esiintyjien korvaukset.

Kaikille on suotu mahdollisuus vaikuttaa ylioppilaskunnassa, mutta kaikki eivät ehdi tai halua järjestää tapahtumia. Olisi hyvä, että vaihtelua ja erilaista ohjelmaa tarjottaisiin moneen makuun. Kenties jonkinlainen kysely pelkästään kulttuuritapahtumiin liittyen olisi paikallaan. Peräänkuulutan tekstilläni ennen kaikkea keskustelua siitä, millaisia tapahtumia ylioppilaskunnan tulisi järjestää ja mikä on niiden tehtävä?

Jos tarkoitus on ainoastaan lihottaa kassaa ja tarjota opiskelijoille mahdollisuus yhteiseen illanviettoon, on perusteltua jatkaa nykyisellä linjalla. Tiedän kuitenkin, etten ole yksin ajatuksieni kanssa ja että mahdollisuus tuoda esiin opiskelijoiden omia taitoja ja järjestää iltoja, jotka tarjoavat jotain valtakulttuurin ja tavallisen viikonlopun yökerhokännäyksen lisäksi on olemassa.

Asetankin täten haasteen kaikille meille, jotka täällä Rovaniemen opiskelijapiireis-

sä puuhailevat. On aika tuoda omaa osaamistaan esille ja nostaa piilevät kykymme näyttämölle. Täytyy tarjota ja ehdottaa ylioppilaskunnalle erilaisia tapoja juhlia porukalla. Samaan aikaan hallituksessa ja edustajistossa olisi hyvä lähteä filosofiseen tyyliin pohtimaan kulttuuritapahtumien järjestämisen alfaa ja omegaa. Miksi näitä järjestetään ja kenelle? Millaisia tapahtumia yliopiston tulisi edistää ja tukea? Onko tarkoitus ainoastaan kerätä rahaa ja järjestää massatapahtumia vai onko yliopistolla sivistävää tai kasvattavaa roolia?

Jokainen varmasti vastaa näihin kysymyksiin omalla tavallaan. Minun utopiassani yliopistolla olisi käytössään oma iso tila, missä olisi mahdollista järjestää kaikenlaisia tapahtumia ja luovuus kukkisi värikkäänä kuin horsmat kesäisin tienpientareilla. Fsiiven uusi lauantaisin pidettävä Open Stage on hyvä esimerkki siitä minkälaisia mahdollisuuksia meillä on käytettävissämme. Valitettavasti yliopiston aula ei kuitenkaan palvele isojen tapahtumien järjestämistä. Ehkä myös Half Moonissa voisi järjestää avoimen lavan jonain iltana? Parhaaksi valittu esiintyjä voittaisi palkallisen keikan seuraavasta illanvietosta ja osallistujat saisivat juomalippuja?

Odottamattoman sivuvaikutuksena jotkut saattaisivat jopa kokea elämäänsä ja tietoisuuttansa mullistavia kulttuurielämyksiä.

TEEMU LOIKKANEN

15

16

ILMIÖITÄ

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

HOUKUTTAVA JA KOUKUTTAVA GEOKÄTKÖILY

TEKSTI HEINI PAPINSAARI KUVAT MATIAS PARTANEN

GEOKÄTKÖILY ON MAAILMANLAAJUINEN ulkoilmaharrastus, jossa etsitään GPS-paikannusta hyväksi käyttäen erikokoisia rasioita tai purkkeja eli geokätköjä.

Geokätköily on hurjaa vauhtia suosiotaan kasvattanut harrastus, jota voi harjoittaa kuka tahansa iästä ja kunnosta riippumatta ja lähes missä tahansa. Geokätköjä kun löytyy niin luonnon keskeltä maastosta, mutta myös rakennetusta ympäristöstä sekä teiden varsilta. Joskus geokätköt saattavat esitellä jotakin paikkaa, joka ilmenee jo kätkölle annetusta nimestä. Geokätköilysivustolle rekisteröityminen on ilmaista ja kätköjä voi etsiä esimerkiksi kännykkään ladatun geokätköilysovelluksen, GPS-laitteen tai pelkän kartan avulla. Geokätkön olennaisin sisältö on lokivihko, johon kätköllä vierailija kirjaa eli loggaa nimimerkinsä ja päivämäärän.

Tämä jälkeen löytö vielä kirjataan geokätköilysivustolle, jossa löytömäärin kehitystä voi kätevästi seurata. Aivan kuten purkkien etsiminen, myös niiden piilottaminen on kaikille mahdollista. Geokätköjä voi piilottaa ja etsiä siellä, missä jokamiehenoikeudella liikkuminen on muutoinkin sallittua.

GEOKÄTKÖILYN HISTORIAA

Geokätköilyn synty ajoittuu reilun viidentoista vuoden päähän. Vappuna vuonna 2000 Yhdysvallat poisti GPS-paikannussatelliittien (Global Positioning System) signaalista häirinnän, jonka johdosta siviilikäyttöön tarkoitettujen GPS-laitteiden tarkkuus parani noin sadasta metristä alle kymmeneen metriin. Muutaman päivän päästä 3. toukokuuta vuonna 2000 yhdysvaltalainen tietotekniikkakonsultti ja GPS-harrastaja Dave Ulmer perusti maailman ensimmäisen geokätkön. Hän piilotti mustan muoviämpärin Oregonin syrjäseudulle, julkaisi koordinaatit Internetissä sekä kehotti muita etsimään tämän kätkön. Jo ensimmäinen kätkö sisälsi geokätköilyn peruspiirteet eli rasian, lokikirjan ja vaihtotavaroita. Suomen ensimmäinen geokätkö piilotettiin 30. syyskuuta vuonna 2000 Keravalle. Kätkön nimi oli Sun Gear ja se on edelleen aktiivinen ja siten Suomen vanhin geokätkö. Tänä päivänä maailmassa arvioidaan olevan 4-5 miljoonaa geokätköilijää, joista Suomessa toimii noin 12 000. Geokätköjä Suomessa on noin 53 000.

KOUKUTTAVA HARRASTUS

Geokätköily on harrastuksena koukuttava.

Kun kätköilyssä kerran pääsee alkuun, on siihen vaarana jäädä pahasti koukkuun. Toiset alan harrastajat keräävät määrää, toiset laatua. Useat geokätköilijät yrittävät purk-

Ulkopuolisen silmin geokätköilijän puuhat voivat vaikuttaa melko erikoisilta. Puissa kiipeilevä aikuinen kiinnittää helposti ohikulkijoiden huomion.

Välillä, onneksi hyvin harvoin, huomaan pohtivani, onko harrastuksessa mitään järkeä.

keja keräämällä päästä aina seuraavaan ja seuraavaan tavoitteeseen. Harvemmin kätköilijät kuitenkaan kilpailevat toisiaan vastaan, vaan tärkeämpää on omien virstanpylväiden saavuttaminen. Itsekin muistan tavoitelleeni sataa löydettyä kätköä, jonka jälkeen tavoitteena olikin jo 200, sitten 500, pian jo 1000. Ja nälkä vain kasvaa syödessä.

Tällä hetkellä, harrastettuani geokätköilyä hieman yli kaksi vuotta, on löydettyjen kätköjen listalla purkkeja noin 1160. Yhtäkään kätköä en vielä itse ole uskaltautunut piilottamaan, mutta eiköhän senkin aika vielä koita.

Välillä, onneksi hyvin harvoin, huomaan pohtivani, onko harrastuksessa mitään järkeä. Tällaisia ajatuksia saattaa herätä rämpiessäni pyörän kanssa keskellä märkää

pimeää metsää tai etsiessäni purkkia, jota ei kuitenkaan tunninkaan pyörimisen jälkeen löydy. Toisaalta harrastuksen suola on juurikin se hieno fiilis, joka tulee, kun löytää kauan piilossa pysytelleen kätköpurkin.

ERILAISIA KÄTKÖTYYPPEJÄ

Määrän sijaan toisille geokätköilijöille tärkeämpää saattaa olla erilaisten kätkötyyppien keräily sekä erityisesti haasteiden suorittaminen. Geokätköjä on aikojen saatossa syntynyt monenlaisia ja osasta niistä on jo ehditty luopuakin. Yksinkertaisin kätkö on peruskätkö (traditional cache), jossa annetut koordinaatit osoittavat suoraan siihen paikkaan, josta piilotettu rasia löytyy. Multikätkön (multicache) lopullisia koordinaatteja ei puolestaan ilmoiteta, vaan ne selviävät

ILMIÖITÄ

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

Yksinkertaisin kätkö on peruskätkö. Annetut koordinaatit osoittavat suoraan siihen paikkaan, josta piilotettu rasia löytyy. Tällä hetkellä Heini Papinsaarella on löydettyjen kätköjen listalla purkkeja noin 1160.

matkan varrelta. Yksinkertaisin multikätkö on kaksiosainen, jossa kätkön kuvauksessa ilmoitetaan alkupisteen koordinaatit, johon paikan päälle menemällä löytyy esimerkiksi purkki tai laatta, josta ilmenee loppupisteen ja siten itse geokätköpurkin koordinaatit.

Pulmatehtävien ystävälle sopii puolestaan mysteerikätkö (mystery cache), jossa kätkörasian koordinaatit voi saada esimerkiksi ratkaisemalla jokin arvoitus, salakirjoitus tai laskutehtävä. Mysteerikätköjä ovat myös haastekätköt, joissa kätkön löytämisen lisäksi pitää suorittaa jokin geokätköilyyn liittyvä haaste, ennen kuin kätkön saa logata. Haasteena voi olla esimerkiksi tietyn kätkömäärän löytäminen yhden päivän aikana tai kätkön löytäminen kaikista Suomen kunnista. Eräässä vaativissa haasteessa tulee puolestaan löytää yksi kätkö per päivä 1000 päivän ajan. Kerran leikkimielisesti lähdin suorittamaan tätä haastetta, mutta putki katkesi jo 40 päivän jälkeen. Ehkä parempi niin, jottei rakkaasta harrastuksesta tule itselle liian suurta pakkomiellettä.

Tradien, multien ja mystien lisäksi erilaisia kätkötyyppejä on vielä muutamia muitakin, mutta ne ovat jo huomattavasti harvinaisempia. Geokohde (earth cache) on opettavainen virtuaalikätkö, jossa ei ole lainkaan kätköpurkkia. Geokohteessa esitellään yleensä jokin mielenkiintoinen luontokohde. Selvitettyään vastaukset kätkön omistajan kysymyksiin, tulee ne lähettää hänelle sähköpostilla, jonka jälkeen kätkön saa vasta logata. Myös kuvan ottaminen ja lähettäminen saattaa kuulua vaatimuksiin.

JÄSTEJÄ VAROTTAVA

Ulkopuolisen silmin geokätköilijän etsintäpuuhat saattavat joskus vaikuttaa melko erikoisilta. Liikennemerkkejä tai kaiteita tonkiva tai puihin kiipeilevä aikuinen saattaa helposti kiinnittää kanssaliikkujien huomion ja herättää ihmetystä. Tämän vuoksi kätköille tulisi mennä mahdollisimman huomaamattomasti, jotteivat kätköt paljastu ulkopuolisille. Geokätköilypiireissä näitä ulkopuolisia kutsutaan jästeiksi, jotka muuttuvat jästeistä geokätköilijöiksi etsittyään ja logattuaan ensimmäisen kätkönsä. Kadunvarressa epämääräisesti käyttäytyvä henkilö ei siis välttämättä suinkaan ole hämärätyyppi, vaan kätköä etsivä harrastaja.

UUSIA KÄTKÖMAITA JA -YSTÄVIÄ

Aloittaessani geokätköilyn, vietin vaihtooppilassyksyäni Gran Canarian Las Palmasissa, joten ensimmäiset liki 100 purkkia tuli etsittyä ulkomailta. Suomeen palatessani

oli talvi, mutta onneksi kaikki kätköt eivät suinkaan ole kivenkoloon piilotettuja pakastepurkkeja. Olemassa on myös runsaasti talvilöydettäviä kätköjä, joiden etsiminen on mahdollista, vaikka lunta olisikin maassa. Suomen ja Espanjan lisäksi olen ehtinyt kahdessa vuodessa saamaan tilastoihin kuusi muuta maata mukaan lukien Ruotsi, Norja, Viro, Iso-Britannia, Ranska ja Monaco. Ei ole vaikea arvata, mitä aktiviteettia jokaiseen ulkomaanmatkaani nykyään kuuluu.

Kuten muidenkin harrastusten parista, myös geokätköilyn parista on mahdollista löytää uusia ystäviä. Toisiin geokollegoihin voi törmätä satunnaisesti esimerkiksi kätköllä, mutta erityisesti uusiin kätköilyä harrastaviin ihmisiin tulee tutustuttua tapahtumissa (event cache), joissa geokätköilijät kokoontuvat yhteen vaihtamaan kokemuksia ja jutustelemaan rennoissa tunnelmissa.

Saapa tapahtumaan osallistumisesta myös yhden kätkön tilastoihin. Itse olen ehtinyt osallistumaan vasta kahteen geokätköilytapahtumaan. Ensimmäinen näistä tapahtui Pariisissa, kun ihan vahingossa tuli eksyttyä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan Notre Damelle, jossa oli juuri alkamassa noin 30 hengen event cache. Siinä oli vähän jo tuuriakin pelissä.

KÄTKÖILYÄ LAPISSA

Myös Lapissa harrastetaan geokätköilyä.

Mikä voisikaan olla mukavampi tapa tutustua Lapin luontoon, kuin ulkoilemalla retkeilyreittejä pitkin samalla geokätköjä etsien. Lapista löytyy tilastojen mukaan noin 1300 piilotettua kätköä. Näistä Rovaniemellä sijaitsee noin 220 geokätköä, joista suurin osa (177) on perinteisiä tradi-kätköjä.

Geocaching.com sivustolla rekisteröityneitä ja kotipaikakseen Rovaniemen ilmoittaneita on tilastojen mukaan tällä hetkellä 83, mutta koska kotipaikan ilmoittaminen ei sivustolla ole suinkaan pakollista, lienee todellinen määrä huomattavasti suurempi.

Sosiaalinen media on läsnä myös geokätköilyssä. Facebookista löytyy muun muassa ryhmä Rovaniemen seudun geokätköilijät, jossa alueella harrastavat kätköilijät voivat esimerkiksi tutustua toisiinsa sekä miettiä yhteisiä kätköilypäiviä.

Jos kipinä geokätköilyyn syttyi, vielä ehtii toimia ennen lumen saapumista. Harrastus kannattaa aloittaa tutustumalla nettisivuihin www.geocaching.com ja www.geocache.fi, lataamalla geokätköilysovellus puhelimeen sekä luomalla nimimerkki. Sitten ei muuta kuin purkkeja etsimään!

2 /1 5

POHOJOSEN PUHURI VOITTI OPISKELIJOIDEN PESÄPALLON SM-KISAT

SYYSKUUN 18.–20. PÄIVÄ Helsingin Roihuvuoressa järjestettiin opiskelijoiden pesäpallon SM-kisat. Rovaniemeltä kisoihin osallistui Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijoista koostunut Pohojosen puhuri.

Joukkue kasattiin muutamia viikkoja ennen kisoja ja pelivirettä haettiin yhdessä pari kertaa ennen Helsinkiin suuntaamista. Harjoituksissa joukkue sai myös nimen: Pohojosen puhuri. Kisoissa Pohojosen puhuri pelasi rentosarjassa eli sekasarjassa, jossa oli 13 joukkuetta kolmessa lohkossa.

Lauantaina pelattiin alkulohkon ottelut, joista Pohojosen puhuri aamupäivän alkukankeuden jälkeen selvisi oman lohkonsa voittajaksi neljällä puhtaalla voitolla.

Sunnuntaiaamuna joukkue sai nukkua vähän pidempään sillä aikaa, kun lohkojen kakkoset ratkoivat puolivälierissä, kuka astuu välierässä Pohojosen puhuria vastaan. Välierässä Pohojosen puhuri kohtasi Mamkin räpsän Mikkelistä, joka puhallettiin kumoon komeasti luvuin 12-1.

Finaaliotteluun Pohojosen puhuria vastaan selvisi Herwannan punajussit, joka oli edellisenä päivänä lähellä yllättää puhurin. Tampereen joukkue oli myös majoituskoululta tuttu, joten finaali pelattiin hyvässä hengessä huulta heittäen. Ottelu päättyikin väännön jälkeen lukuihin 8-2 ja mestaruus matkasi väsyneen, mutta iloisen joukkueen matkassa pohjoiseen.

Turnauksessa Pohojosen puhuri voitti kaikki kuusi otteluansa. Yhteensä joukkue teki 77 juoksua ja päästi vain 9.

Voitokkaan joukkueen pelaajat: Anni Haukkamaa, Assi Harkoma, Heidi Keskinen, Janne Väätäjä, Joonas Jussila, Juho Malkavaara, Jukka Viitala, Vili Myllykangas, Taneli Laukkanen sekä joukkueen kapteeni Juhani Niskavaara.

TANELI LAUKKANEN

17

18

YLIOPISTOLLA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

OPPILAITOSPASTORIKSI JOHDATUKSESTA KUVA JA TEKSTI MATIAS PARTANEN

Monille hengellisyys antaa sisältöä elämään ja toisille se on jäänne jostain menneestä. Tämän karkean jaon keskellä seurakunnat pyrkivät vastaamaan ihmisiä askarruttaviin perimmäisiin kysymyksiin, joihin ei ole oikeaa vastausta. Oppilaitospastori Heini Kesti kertoo työstään, omasta uskostaan ja johdatuksestaan.

YLIOPISTOLLA

LAPIN YLIOPISTON Fellman-salin alla sijaitseva yliopiston kappeli on vastaanottanut hiljaista hetkeä tai kuuntelijaa etsiviä jo 20 vuotta. Oppilaitospastori Heini Kesti on tavattavissa hiljaisessa huoneessa maanantaisin.

Kesti itse on nähnyt yliopistoelämää pitkään, sillä hän on opiskellut yliopistossa 12 vuotta. Lapin yliopistossa soveltavaa psykologiaa opiskellut Kesti valittiin tehtävään viisi vuotta sitten, mutta hän aloitti toiminnassa varsinaisesti vuonna 2012 vietettyään kaksi vuotta äitiyslomalla. Perheeseen kuuluu aviomies, sekä neljä puuhakasta poikaa. Teologian ja psykologian tutkintojen lisäksi Kesti on saanut myös kriisityön koulutuksen.

Pienessä tilassa on pöytä, jonka ääressä on muutama tuoli. Lattialla on kaksi raidallista mattoa tuomassa tilaan kodikkuutta. Vasemmalla reunustalla on allekkain pinottavia penkkejä, jotka voidaan järjestellä niin, että tilasta tulee kappelimaisempi. Nyt penkkien päällä on rivistö tyynyjä. Huoneen päädyssä on pieni alttari, jonka yläpuolella oleva puinen risti näyttää leijuvan seinänpinnan yläpuolella. Kesti itse on pukeutunut mustaan pantakaulukselliseen papinpaitaan sekä farkkutakkiin. ”Alun perin tämä hiljainen huone oli enemmänkin kappeli. Se oli kuitenkin melko kolkko alkuperäisessä kuosissaan, joten pari opiskelijaa sisusti sitä viihtyisämmäksi”, Kesti kertoo.

Oppilaitospastori toimii osana opiskelijoiden hyvinvointipalveluita. Seurakunnalla on yliopiston kanssa yhteistyösopimus, jossa määritellään, mitä työhön kuuluu. Maanantaisten tapaamisten lisäksi työhön kuuluu erilaisissa tapahtumissa vierailuja sekä tapahtumien järjestelyä, kuten joka toinen lauantai järjestettävät Olet minulle arvokas -illat. Myös yliopistolla näyttäytymisen Kesti kokee tärkeäksi. Hän viettääkin silloin tällöin aikaa käytävillä tai opiskelijaravintoloissa, ja saattaa esimerkiksi syödessä mennä pöytään juttelemaan. ”Paljon aikaa onkin mennyt siihen, että olen selvittänyt, mitä työ pitää sisällään. Tässä työssä näkee myös sen toisen todellisuuden”, Kesti kertoo.

MONENLAISET SYYT JOHTAVAT YHTEYDENOTTOON

Syitä, miksi opiskelijat hakeutuvat opiskelijapastorin puheille, on lukuisia. Usein syyt liittyvät Kestin mukaan ihmissuhdeasioihin tai vaikeuksiin elämässä. ”Yleisiä syitä ovat yksinäisyys, masennus, ahdistus, parisuhdeasiat, seksuaalisuus sekä tietysti myös hengelliset asiat”, Kesti listaa.

Monesti taustalla on suuri hätä, eikä apua hakevilla välttämättä ole ketään muuta, jolle puhua. Yhteydenottoja tulee Kestin mukaan viikoittain muutama. Yhteydenotot eivät kuitenkaan aina liity ongelmiin, vaan joskus ihmiset haluavat tulla keskustelemaan muuten vain, mielenkiinnosta. Tähän Kesti rohkaiseekin mielellään.

Apua hakevaa ei yritetä värvätä kirkkoon, eikä myöskään kenenkään kuulumista kirkkoon kysellä. Kestin mukaan väkeä käy muistakin seurakunnista ja uskontokunnista, eikä hän aina edes tiedä, mihin kaikki kuuluvat. Eikä sillä Kestin mielestä ole väliäkään. ”Minulle käsitys Jumalan valtakunnasta on laajempi.

Siinä ei ole tärkeää, mihin kukanenkin kuuluu.”

Kesti itse omaa voimakkaan hengellisen identiteetin, mikä papille on varmasti hyvin luonnollista. Hän kuitenkin vakuuttaa, ettei hengellisiä asioita tyrkytetä. ”Joskus voin kysyä, haluaisiko henkilö, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Jos vastaus on ei, se on aivan ok.”

Hän myöntää, ettei voi ottaa hengellisyyttä itsestään pois. Keskustelu, ja sitä kautta ihmisen olon helpottaminen, onnistuu kuitenkin myös ilman tätä hengellistä lataustakin.

Kesti näkee, että hengellisyydellä on oma sijansa yliopistoelämässä. Hän soimaa länsimaiden halua pärjätä

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

19

yksin nykyihmisen suurimmaksi ongelmaksi. ”Yliopistossa ihmiset haluavat näyttäytyä osana hyvännäköisten ja menestyvien yhteisöä. Elämä ei kuitenkaan ole aina sitä”, Kesti pohtii. ”Ongelmana nykyajassa on se, ettei uskalleta tukeutua yhteisöllisyyteen – ja Jumalaan”, hän lisää.

Samanlaista ongelmaa ei välttämättä ole muissa kulttuureissa, joissa perheelle ja yhteisyydelle annetaan suuri arvo. Länsimaissa sen sijaan menestytään yksin, mutta myös langetaan yksin.

asettamista hierarkiamalleista. Uskuntotieteilijä Pascal Boyer nimitti uskontoa jopa kognitiiviseksi loiseksi, joka pesii aivoissa. Boyerin mukaan evoluutio on luonut ihmisille mielellisen rakenteen, joka kannustaa käyttäytymään tietyllä tavalla.

Siihen, mikä uskontojen tai hengellisyyden taustalla vaikuttaa, pystyy kukaan tuskin poissulkevasti vastaamaan. Sen sijaan Kestin kuvailema rauha ja johdatus on joillekin ihmisille totisinta totta. He saavat siitä voimaa ja suuntaa elämälleen sekä lohtua vastoinkäymisissä.

HENGELLISYYDELLÄ SUURI ROOLI

KRIISITILANTEISSA MERKITYS KOROSTUU

Avattaessa ovia hengelliselle keskustelulle Kesti silminnähden aktivoituu. Vaikka elämmekin akateemisessa maailmassa, eivät tiede ja tutkimus Kestin mukaan kuitenkaan poissulje uskoa. ”Minulle usko on suhde. Siihen pitää antautua, jotta se avautuu. Sellaista ei saa neutraalisti tutkimalla”, hän kuvailee.

Uskon löytäminen merkitsee Kestille siis heittäytymistä, haavoittuvaksi antautumista. Ihminen kaipaa jotain muutakin, kuin tiedettä, joka rationaalisesti selittää asiat. Tällainen heittäytyminen ei ole rationaalista, se on pelottavaa ja jopa hallitsematonta.

Uskonnon merkitys korostuu kriiseissä. Vaikeat elämäntilanteet voivat ajaa ulospäin maallistuneelta vaikuttaneen hakemaan lohtua jostain korkeammasta. Myös tämän Kesti on nähnyt omassa työssään.

Kesti on saanut kriisityön koulutuksen, joka antaa valmiudet traumaattisten tapahtumien jälkipuintiin.

Kestin lisäksi kriisiapua on yliopistolla saatavilla Lapin ensi- ja turvakodin Kriisikeskukselta. ”Kriisitilanteissa ihmiset kokevat surun yhteiseksi asiaksi, se yhdistää. Usein kuolemantapausten vuoksi pidetään hiljaisia hetkiä. Ihmiset näkevät, etteivät ole tunteidensa kanssa yksin.”

Kestin saama kriisityön koulutus perustuu niin sanottuun debriefing-menetelmään, jolla pyritään purkamaan pahin kriisivaihe. Menetelmässä tapahtuman kokeneille järjestetään kahden tai kolmen päivän sisällä yksilöllinen tapaaminen tai ryhmäistunto, jossa tapahtunutta puidaan. Tarkoituksena on ehkäistä tai vähentää traumaattisten kokemusten jälkireaktioita.

Ihminen kaipaa jotain muutakin, kuin tiedettä, joka rationaalisesti selittää asiat.

”Se pelottaa kontrollinhaluisia länsimaalaisia. Elämässä kaikki ei kuitenkaan ole hallittavissa.”

Minkä merkityksen Kesti sitten antaa uskolle? Lyhykäisyydessään se hänen mukaansa tuo turvaa elämään. ”Uskova on suojassa, tapahtuupa mitä tahansa. Tämä ajatus tuo syvän rauhan sekä tulevaisuuden toivoa.”

Kesti kertoo nähneensä omassa elämässään voimakkaan johdatuksen. Hän ei aina tiedä tai näe, minne menee, mutta ymmärtää asiat jälkikäteen.

Oppilaitospastoriksi päätyminen on Kestin mukaan tapahtunut johdatuksesta. Hän nimittäin tietää, että Jumala on kutsunut hänet tähän työhön. ”Opettajana toimiessani minulla heräsi ajatus, oppilaitospastorin virka aukeaa, minun täytyy hakea sitä.”

Kestiä ei vielä tuolloin oltu edes vihitty papiksi. Häneltä puuttui kokemusta ja näytti siltä, ettei hänellä muutenkaan olisi edellytyksiä erityisvirkaan. Kun oppilaitospastorin paikka laitettiin avoimeksi, haki siihen yhdeksän henkilöä. Kesti sai paikan siitä huolimatta, ettei voisi edes välittömästi aloittaa tehtävässä äitiysloman vuoksi. ”Tuntui, että kaikki palaset vain loksahtelivat ja jokin johdatti kohti tätä päämäärää. Tuntui kuin olisi katsellut elokuvaa.”

Sekulaarille ja rationaaliseen ajatteluun pyrkivälle tässä ajattelussa on jotain käsittämätöntä. On vaikuttavaa, että jotkut voivat löytää hengellisyydestä syvän rauhan, joka tässä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassa tuntuu niin kaukaiselta olotilalta.

Uskontojen on selitetty olevan peräisin milloin ihmisluonnosta peräisin olevasta halusta antaa asioille merkitys, milloin taas kulttuureista ja yhteiskuntien

TUTTU JA TYLSÄ

Kirkon merkityksen Kesti kokee yhä suureksi, vaikka vaikutelma maallistuneesta Suomesta on vahva. ”Kyllähän meilläkin arvostetaan kirkkoa. Nuoret eivät välttämättä niinkään, mutta ehkä sitten, kun tulee elämänkokemusta.”

Yhdeksi syyksi kirkon alamäkeen nuorten ihmisten keskuudessa Kesti näkee yksilökeskeisyyden lisäksi globalisaation. Ihmisillä on vara valikoida, mihin uskoo ja mistä ottaa vaikutteita. Esimerkiksi itämaisten uskontojen ja filosofioiden suosio on Suomessa viime vuosina kasvanut. ”Tuttu ja tylsä kristinusko. Ihmiset hakevat jotain eksoottisempaa ja jännittävämpää” Kesti naurahtaa.

Kesti kuitenkin haluaa muistuttaa, että kirkon työntekijät tekevät paljon arvokasta työtä esimerkiksi lapsi- ja diakoniatyön muodossa. Sen merkitys on edelleen suuri.

Myös naljailua Kesti kertoo kuulleensa. Tietyillä tahoilla voi olla voimakkaita negatiivisia latauksia kirkkoa kohtaan, ja asioihin reagoidaan voimakkaasti. ”Joskus psykologiaa opiskellessani minulle saatettiin naljailla, kun kuultiin, että opiskelen myös teologiaa.

Tätä tapahtui myös henkilökunnan puolesta.”

Ei ole muodikasta kuulua nykypäivänä kirkkoon tai näyttää uskonnollisuuttaan. Siitä huolimatta tapahtumissa käy aktiivinen porukka. Seurakunta järjestää säännöllistä toimintaa, kuten sählyä, gospelkuoroa, rukoushetkiä ja raamattupiirejä sekä suomeksi että englanniksi Yhdeksi vuoden kohokohdista Kesti nimeää perinteisen Living Room -tapahtuman, joka järjestetään lokakuun viimeisenä päivänä. Tapahtuma on osa LYYn KEHY-viikkoa. Tämän vuoden teemaksi on valittu Sámi Living Room, joten tapahtumassa pääsee tutustumaan Euroopan ainoan alkuperäiskansan kulttuuriin. ”Living Room -tapahtumat eivät perinteisesti ole olleet niin hengellisiä. Ne ovat niin sanottuja matalan kynnyksen tapahtumia, joihin kaikki ovat tervetulleita.”

20

ROVANIEMELLÄ

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

VILINÄÄ WILJAMILLA – LAPIN YLIOPPILASTEATTERI 35 VUOTTA LAPIN YLIOPPILASTEATTERIN syyskauden avajaisissa Wiljamilla oli tupa täynnä. Avajaiset ja uusien jäsenten hakutilaisuus 15. syyskuuta houkutteli paikalle innokkaita niin, että jonoa riitti ulos asti. Tilaisuudessa oli Lapin ylioppilasteatterin eli LYT:in talkooväen lisäksi 55 uutta kasvoa, mikä on parikymmentä enemmän kuin vuosi sitten.

Hakutilaisuudessa uudet teatterista kiinnostuneet haastateltiin, ja ryhmissä luotiin lyhyet esitykset aiempien vuosien näytelmien julisteisiin pohjautuen. Illan aikana nähtiin uusien teatterilaisten lyhytnäytelmien lisäksi kohtauksia kuluneen vuoden esityksistä ja improvisaatiota. Ylioppilasteatterin hallitus kertoi teatterin toiminnasta ja syksyn suunnitelmista.

Lapin ylioppilasteatteri aloittaa nyt 35. toimintavuotensa. Juhlavuoden syksynä Lapin ylioppilasteatterilla nähdään kolme uutta näytelmää.

Vilin laulu, Maiju Saikkosen ohjaama ja käsikirjoittama melankolinen mutta hauska näytelmä kertoo nuoren pojan kamppailusta yhteiskunnan vaatimuksia vastaan. Runollista tekstiä hyödyntävä Vilin laulu on teatterilaboratorio eli esitys, joka luodaan lyhyessä ajassa. Ensi-ilta on 10. lokakuuta.

Juhlavuoden näytelmän Kutsumattomia vieraita ohjaa ja sovittaa Reko Lundánin tekstin pohjalta Silja Heikkilä. Seitsemän ihmisen kohtaamisesta ja kuoleman läheisyydestä kertova moniulotteinen käsikirjoitus jäi nuorena kuolleen Lundánin viimeiseksi. Ensi-iltansa 20. marraskuuta saavassa näytelmässä hyödynnetään videokuvaa ja projisointeja.

Syksyn aikana nähdään myös Satamakaupungin naisia -monologi, jonka ohjaa Päivi Kolmonen.

Lapin ylioppilasteatterin puheenjohtaja Anna Nikunen on innoissaan tulevasta syksystä ja tavattoman suuresta joukosta uusia teatterilaisia. ”Toivotaan, että uudet pääsevät heti hyvin mukaan toimintaan ja innostuvat!”

Aktiivisuus ylioppilasteatterilla vaihtelee Nikusen mukaan: suvantovaiheiden kautta on taas lähdetty nousuun. Nikunen on itse ollut teatterin toiminnassa mukana kuuden vuoden ajan ja aloittanut puheenjohtajana vuoden alussa. ”Pidetään kiinni perinteistä mutta koko ajan myös uudistetaan ja kyseenalaistetaan”, Nikunen kuvailee ylioppilasteatterin toimintaa. Teatteri on sloganinsa mukaan ammattimainen harrastelijateatteri – tehdään laadukasta teatteria harrastelijavoimin. Nikunen kertoo, että ylioppilasteatteri on ollut monelle hyvä alku teatterialan ammatille.

Alkuvuosinaan erinäisissä kellaritiloissa toiminut Lapin ylioppilasteatteri on muuttanut kulttuuritalo Wiljamille 90-luvun alussa ja on nykyisin tilojen pääkäyttäjä. Nikusen mukaan teatterilla nautitaan vapaista käsistä ja päätetään itse mitä tehdään: ”Luodaan ilon kautta oman näköistä taidetta.”

Miten tähän kaikkeen voi sitten osallistua?

Anna Nikunen muistuttaa, että teatterin toimintaan pääsee mukaan vaikkei olisi ollut paikalla syyskuun avajaisissa. ”Mukaan voi lähteä milloin vain! Kannattaa seurata LYT:in Facebook-sivuja, nettisivuja ja sähköpostilistaa.”

ONNIBUS ALOITTAA LIIKENNÖINNIN VÄLILLÄ HELSINKI – ROVANIEMI

Nettisivuilta löytyvät ohjeet sähköpostilistalle liittymiseen.

Näytelmäproduktioissa tarvetta voi olla näyttelijöiden lisäksi esimerkiksi puvustajille, lavastajille, valo- ja äänimiehille, tuottajille tai ohjaajille. Teatterilla tekemistä riittää jokaiselle, vaikka toimintaan ei voisikaan sitoutua pitkiksi ajoiksi. Mukaan voi tulla vaikka lipunmyyjäksi.

Tulevana vuonna näytelmäproduktioiden lisäksi järjestetään muun muassa hengailuiltoja, reissu ylioppilasteatterifestareille ja kursseja jäsenille liike-ilmaisusta sekä maskeerauksesta. Jokasunnuntaiseen improkerhoon voi kuka tahansa osallistua näyttely- ja improtaustasta tai teatterijäsenyydestä riippumatta.

LAPIN YLIOPPILASTEATTERI LYHYESTI

• Lapin ylioppilasteatteri eli LYT juhlii 35. toimintavuottaan • Syksyn aikana kolme ensiiltaa, improkerho, illanviettoja, koulutuksia ym.

• Mukaan voi tulla milloin vain, myös pienellä panoksella • Innostuneita kaivataan aina!

YHTEYSTIEDOT

www.lapinylioppilasteatteri.net www.facebook.com/ lapinylioppilas­teatteri lyt@ulapland.fi Urheilukatu 1 Rovaniemi

Kuvat ja teksti VILMA TALASJÄRVI

NYT MYÖS ROVANIEMELLÄ opiskelevat tai tai täältä itsensä löytävät voivat valita matkustusmuodoksi OnniBussin. OnniBus.com aloittaa viikonloppuliikennöinnin välillä Helsinki – Rovaniemi lokakuun kymmenennestä päivästä alkaen. Vuoroja kulkee kolme kertaa päivässä sekä perjantaisin yksi vuoro Helsingistä Rovaniemelle ja maanantaisin yksi vuoro Rovaniemeltä Helsinkiin. Samaan aikaan alkaa uusi päivittäinen vuoro Helsingin ja Oulun välille.

Kyseistä linjaa en vielä ole päässyt henkilökohtaisesti tietenkään testaamaan.

Matkustaminen Onnibussilla oli varsin miellyttävä ja vaivaton kokemus, kun viime kesänä ensimmäistä kertaa palvelua testasin, yläkerrassa tietenkin. Vaikka jalkatilaa ei kauhean paljon olekaan ja itse suosin mieluummin kangaspäällysteisiä penkkejä nahkaisten sijaan, jäi matkasta varsin hyvä mieli. Palvelu oli hyvää ja sujui moitteettomasti. Henkilökunta piti huolen, että jokainen matkustaja oli oikeassa bussissa, kun samalta laiturilta oli lähdössä niin vuoro etelään kuin pohjoiseen. Kuskin huumorintaju keskellä Helsingin ruuhkaisia katuja piti vähän kiireisenkin lomalaisen hermot kurissa ja lomafiiliksen korkealla.

OnniBussin kaksikerroksissa linja-autoissa on kaikille matkustajille ilmainen langaton verkkoyhteys sekä pistokepaikka

jokaisen penkin alla, joten koulutehtävien tekeminen onnistuu matkan aikana varsin vaivattomasti. Autosta löytyy myös WC, mikä tekee matkan teon myös astetta mukavammaksi. Halvimmillaan matkalipun voi saada halvimmillaan parilla eurolla. OnniBussilla käytössä olevat hinnat ovat samat kaikille, joten matkustamiskustannukset eivät nouse valmistumisen myötä.

OnniBus haki jo aiemmin tänä vuonna lupaa avata kolme päivittäistä reittiä välille Helsinki – Rovaniemi, mutta lupa evättiin.

Kyseisellä yhteysväillä on yksinoikeussuojan piirissä olevaa tarjontaa, joiden toiminnalle OnniBussin hakemista vuoroista katsottiin olevan haittaa. Uudessa hakemuksessa vuoroja haettiin vain viikonlopuille, jolloin kyseistä tarjontaa ei ollut. Lupa myönnettiin. ”On todella suuri ilo toivottaa tervetulleeksi Rovaniemen, Kemin ja Iin matkustajat OnniBus.comin laadukkaaseen kyytiin.”, toteaa yhtiön toimitusjohtaja Pekka Möttö. ”Kiitos kaikille niille, jotka ovat meiltä reittiä pohjoiseen pyytäneet. Tämän luvan saaminen oli työvoitto ja tulemme tekemään kaikkemme vastataksemme meihin kohdistuviin korkeisiin odotuksiin. On myös hienoa, että samalla saamme kolmannen päivittäisen yhteyden Helsingin ja Oulun välille.”

JOHANNA POKELA

ILMIÖITÄ

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

21

KELLO TIKITTÄÄ – ULOS ON PÄÄSTÄVÄ Televisioruudulla numerot vilistävät uhkaavasti kohti nollaa. Hikiset kädet hapuilevat numerolukkoon uutta yhdistelmää.

Kuuluu naksahdus, ja huoneen täyttää riemu: olemme jälleen yhden vihjeen sekä askeleen lähempänä ulospääsyä huoneesta, jonne olemme vangittuina. Aikaa meillä on alun alkaen ollut tunti, eikä siitä sekuntiakaan ole käytetty huilimiseen. Pikaisen tehtävänjaon jälkeen alkoi irtaimiston systemaattinen läpikäynti. Mistä löytyisi vihjeitä, joilla kaappeja ja laatikostoja koristavat, erikokoiset ja väriset numerolukot saisi avattua?

ROOM ESCAPE –PELIN synnystä on useita tarinoita. Kunnian ovat ottaneet milloin jenkit, milloin taas japanilaiset. Varhaisin versio pelistä on jäljitettävissä Yhdysvaltojen Piilaaksoon, jossa luotiin Agatha Christien töistä inspiraatiota ammentava Origin vuonna 2006. Pelin kehittäjinä olivat, yllätys yllätys, paikalliset koodivelhot.

Japanissa pelin eräs versio sai alkunsa Kiotossa vuonna 2008, kun kustannusyhtiössä työskentelevä Takao Kato kehitti Real Escape Game –nimellä kulkevan pelin. Kustantamo julkaisee samalla nimellä kulkevaa lehteä. Myös Singaporessa peli saavutti nopeasti vankan suosion, ja tähän päivään mennessä huoneita on avattu jo yli 50. Vuonna 2013 St. Louisiin avattiin pakopeli, jossa osanottajilla on 60 minuuttia aikaa paeta huoneesta yhteistyötä tekemällä ja ratkomalla erilaisia pulmia.

Alun alkaen huonepakoja on pelattu hiirellä klikkailemalla esimerkiksi japanilaisen Toshimitsu Takagin Crimson Roomissa.

Virtuaalimaailman haasteet päätettiin tuoda oikeaan elämään ja nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin, on peli löytänyt tiensä myös Rovaniemelle.

Rovaniemen ensimmäinen huone avattiin tänä syksynä. Pelin Lappiin toi Cafe & Bar 21:n pääomistaja Juha Eskelinen. Rovaniemen pelitoiminta syntyi yhteistyössä tamperelaisen Room Escape –toimijan kanssa.

Samanlaisen huoneen voi siis löytää myös Mansesta.

Eskelisen mukaan marraskuussa samassa osoitteessa avataan myös jouluhenkinen huone. ”Room Escape –peli on aika uusi ilmiö Suomessa. Muualla Euroopassa peliin on voinut törmätä esimerkiksi Budapestissa, josta löytyy jopa Titanic-aiheinen, vedellä täyttyvä ja liikkuva huone”, Eskelinen kertoo.

Tällä hetkellä maailmalta löytyy arvioiden mukaan noin 2800 huonetta. Eskelisen arvion mukaan niistä vain noin kymmenkunta on Suomessa.

Rovaniemelle avattu huone on Eskelisen mukaan melko yksinkertainen, ja sen pääosassa ovat puzzlet. Vasta-alkajalle huone on kuitenkin hyvä tapa päästä Room Escape –pelien maailmaan. ”Tuleva jouluhuone tulee olemaan visuaalisempi ja siinä tavoitellaan tiettyä fiilistä, ehkä jotain sellaista anti-joulumaista” Eskelinen kuvailee.

Huoneesta pakeneminen kysyy päättelykykyä ja teräviä hoksottimia, mutta myös ennen kaikkea ryhmätyötaitoja. Huoneesta pakeneminen yksin olisi mahdotonta, niin vaikeita vastaantulevat, ympäri huonetta ripotellut

pulmat ovat. Lisäksi vihjeiden löytämiseksi voi joutua hyödyntämään huoneesta löytyviä apuvälineitä ja valjastamaan kaikki aistit vastausten löytämiseksi. Välillä televisioruudulla vilisevät numerot keskeyttävät vihjetekstit, jotka ohjailevat meitä kohti oikeaa ratkaisua.

Vaikka Rovaniemen huonetta voisikin nimittää simppeliksi, ei se kuitenkaan ole helppo. Eskelisen mukaan ennen meitä huonetta kokeilleista reilusta kahdestakymmenestä ryhmästä ainoastaan yksi oli sen selvittänyt. ”Huoneesta on useampi eri ”reitti” ulos.

Onnistuminen vaatii selkeää ryhmätyötä ja järjestelmällisyyttä. Sivustaseuraajasta on jännittävää nähdä miten esimerkiksi työporukan ryhmädynamiikka menee”, Eskelinen kertoo.

Ryhmä ei nimittäin ole huoneessa yksin.

Pelinjärjestäjä seuraa tilanteen kehittymistä mikrofonien ja kameroiden välityksellä valvomossa. Jos näyttää siltä, että porukka jumittaa johonkin pulmaan liian pitkäksi aikaa, lähettää hän ryhmälle televisioruudun kautta vihjeen. ”Yleensä pelin aikana annetaan noin kymmenen vihjettä, jotka auttavat pelaajia eteenpäin. Kokeneemmat pelaajat ovat selvittäneet huoneita kokonaan ilman vihjeitä”, hän sanoo.

Juha Eskelinen valvoo pelaajien toimintaa viereisessä huoneessa kameroiden ja mikrofonien välityksellä ja auttaa tarvittaessa pelaajia oikeaan suuntaan.

Suurimmat kulut muodostuvat toimi­tilojen vuokrista.

Muutenhan tätä on aika halpa järjestää.

kuudessa. Pelistä voi hakea pakoa stressaavasta elämästä. Tämä on helppo ymmärtää.

Huoneessa ollessa ei keskity muuhun, kuin sieltä poispääsyyn.

Peli soveltuu kaikenikäisille. Sitä on käynyt testaamassa niin kymmenvuotiaita kuin senioreitakin. Yksi mieleen jäänyt seurue oli RoPS:in pelaajista koostunut porukka. ”Heillä yhteistyö toimi hyvin. Sekään ei kuitenkaan valitettavasti riittänyt, sillä aika loppui kesken. Tyypit kyllä heiluttelivat seteleitä kameralle, että me ostetaan nyt lisäaikaa. Peli kuitenkin päättyy ankarasti ajan loppumiseen”, Eskelinen toteaa.

Hyvästä alusta huolimatta aika lensi yhtäkkiä kuin siivillä. Olemme jo lähes selvittäneet ratkaisun, mutta tajuamme myös, ettemme ehdi saada sitä loppuun. Yrityksemme keskeyttää summerin soiminen. Ovi avautuu, mutta ei kuitenkaan meidän ansiostamme. Emme saaneet arvoitusta ratkaistua ajoissa, vaikka vastaus olikin silmiemme edessä. Olisimme tarvinneet vielä pari minuuttia.

Vihjeen ansiosta saimme jälleen yhden lukon avattua. Alun varmuus huoneen selvittämisestä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa vaihtua epävarmuuden kautta epätoivoksi. Olemme kuluttaneet liikaa aikaa epäolennaisuuksiin.

Tai ehkä jotain jäi huomaamatta. Hetken huoneessa pyörittyään kokee kuitenkin ahaa-elämyksen. Miksen tajunnut tuota heti? Voi sitä tyytyväisyyttä, kun oivallus osuu oikeaan, ja lukko aukeaa.

Pelissä tapahtuvasta edistyksestä johtuvaan onnistumisen tunteeseen jää nopeasti koukkuun. Eskelisen mukaan lähes kaikki peliä testanneet ovat olleet siitä silminnähden innostuneita. Harva malttaa jättää peliä yhteen huoneeseen.

Hong Kongissa ilmestyvä South China Morning Post kuvailee peliä menestykseksi stressaantuneiden opiskelijoiden ja nuorten, ylityöllistettyjen ammattilaisten kes-

Rovaniemen Room Escape –peli on avoinna keskiviikosta lauantaihin ja se voi ottaa viisi pelaaja­ ryhmää päivässä.

Room escape –pelien järjestämisellä ei Eskelisen mukaan tehdä liiketoiminnallisesti bisnestä, vaan se on enemmänkin tukevaa toimintaa Bar & Cafe 21:lle. Tulevaisuudenvisiona on tehdä huoneita, joita voi tarpeen mukaan rahdata Tampereen ja Rovaniemen välillä kuorma-autossa. Näin huoneisiin saataisiin vaihtuvuutta, eikä uusia haasteita tarvitsisi metsästää toisista kaupungeista tai jäädä odottelemaan niitä.

Kuvat ja teksti MATIAS PARTANEN

22

YLIOPISTOLLA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

ULAPALLA – VAIHTOEHTOINEN JA VUOROVAIKUTTEINEN TIEDOTUSKANAVA TÄMÄN VUODEN HELMIKUUSSA avautunut Ulapalla-tiedotuskanava tähtää käyttäjälähtöiseen tiedottamiseen, joka lähentäisi opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa.

Tiedotuskanavan takana ovat kuvataidekasvatusta opiskelevat Rida Haapala ja Asta Sinervä. Aikaisemmin tiedotuksessa toimi Sonja Sinisalo, mutta tiimi koki jäsenvaihdoksen Sinisalon lähdettyä vaihtoon.

Ideana tiedotuskanavalla on tuottaa kohdistettua tiedotusta opiskelijoiden suuntaan vuorovaikutteisuutta unohtamatta. Ulapalla-kanava toimii yliopiston kiinteistö- ja hankintapalveluiden alaisuudessa. ”Tarkoituksenamme on tiedottaa yliopiston yleisistä asioista tiivistämällä viesti ja välittämällä se opiskelijoille. Viime aikoina F-siiven remontin viimeistely on ollut kovasti tapetilla” Sinervä kertoo.

Tavoitteena on, että uusia tiloja kehitettäisiin käyttäjälähtöisesti. Facebookiin avattu F-siiven palautelaatikko on kerännyt toista sataa jäsentä lyhyessä ajassa ja keskustelua kanavalla käydään vilkkaasti. Sinervän mukaan jotkut ovat intoutuneet ottamaan jopa havainnekuvia visualisoidakseen ideoitaan tilojen kehittämiseksi ja parantamiseksi. ”Tällä hetkellä esimerkiksi tilojen valaistus ja akustiikka ovat opiskelijoita kiinnostavia asioita. Myös ideoita ryhmätyötilojen parantamiseksi on noussut ylös keskusteluissa” Sinervä listaa.

Palautelaatikon keskustelun perusteella on havaittavissa, että yksittäiset henkilöt ovat ottaneet esimerkiksi tiettyjen opiskelijaryhmien puolestapuhujan roolin, jolloin useiden ihmisten toiveita ja havaintoja esitetään yhden kommentoijan toimesta. ”Toki myös paljon muutakin kuin taiteiden tiedekunnan tai F-siiven asioita kuuluu tiedotuskanavan sisältöön, vaikka viime aikoina nämä asiat ovatkin olleet niitä näkyvimpiä” Haapala muistuttaa.

Haapala toivookin, että jatkossa keskustelu kasvaisi koskemaan myös muita yliopiston tiloja. Hän kuitenkin muistuttaa, että F-siiven tilat eivät ole ainoastaan taiteiden tiedekunnan opiskelijoille.

Ulapalla-tiedotuskanavan taustalla vaikuttavat Asta Sinervä ja Rida Haapala.

”On ollut hienoa huomata, että esimerkiksi itseopiskelutila on kovalla käytöllä ja myös muidenkin kuin taiteiden tiedekunnan opiskelijoiden toimesta” Haapala toteaa.

Tiedottaminen ei Ulapalla-kanavan kohdalla ole vain yksisuuntaista: tietoa pyritään myös välittämään opiskelijoilta yliopiston henkilökunnalle. On tärkeää, että tilojen käyttäjiä kuunnellaan. ”Tarkoitus on olla mahdollisimman matalan kynnyksen kanava. Siksi alustoiksi valikoituivat sosiaalinen media ja blogi. Sosiaalisessa mediassa asioihin on mahdollista reagoida hyvinkin nopeasti” Sinervä selittää.

Haapalan mukaan sähköpostien ongelma tiedottamisessa on se, että ihmiset saavat päivittäin paljon sähköposteja, jolloin riski viestin hukkumiselle kasvaa.

Sosiaalisessa mediassa viesti voi monesti välittyä tehokkaammin. Keskustelumuotoinen tiedottaminen myös ohjaa vuorovaikutukseen ja omaan aktiivisuuteen, Ulapalla-kanavan on myös tarkoitus välttää liiallista vakavuutta. Vaikka yliopisto voi vaikuttaa moniulotteiselta organisaatiolta, voidaan sen asioista oikeanlaisella viestinnällä tiedottaa myös kevyellä tyylillä.

Tällä hetkellä Ulapalla-kanavan Facebook-ryhmässä on viitisen sataa seuraajaa. Sinervän mukaan kävijöitä on kuitenkin enemmän, varsinkin jos jotain huomionarvoista tapahtuu. Etenkin taiteiden tiedekunnan aulan Agoran iltaan jatkuva aukioloaika on otettu positiivisesti vastaan.

Lauantaisin F-siiven Agoralla sijaitsevaan ravintola Petronellaan avautuu elävän musiikin ja eri taidemuotojen yhteinen näyttämö. Iltojen teeman on tarkoitus vaihtua viikoittain, ja tähän mennessä tilassa on nähty muun muassa elävän mallin piirtämistä sekä kuubalaisen musiikin ilta. ”Toivomme Agora-open stagesta tilaa, jossa eri alojen opiskelijat tapaisivat toisiaan. Agora voi toimia eräänlaisena opiskelijoiden olohuoneena” Sinervä esittää. ”On hienoa nähdä, että tila muovautuu aika moneen käyttöön. Olemme avoimin mielin tilan tulevaisuudesta” Haapala jatkaa.

Myös tiedotuskanavan tulevaisuuden suhteen on optimismia. Vaikka toiminta onkin Sinervän mukaan alkutekijöissään, on vastaanotto ollut hyvä ja keskustelua käydään aktiivisesti.

Kuva ja teksti MATIAS PARTANEN

KOSMOS BURAN RY:

”Lapin yhteiskuntatieteilijän erittäin huono vouchertilanne” PELKKÄ KORKEAKOULUTUTKINTO ei nykyisin tarkoita, että alaltaan valmistunut opiskelija olisi valmis työelämään.

Lähes jokainen työnantaja vaatii tutkinnon lisäksi edes jonkinlaista alan työkokemusta. Pelkällä tutkintotodistuksella yhteiskuntatieteilijän on vaikea työllistyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Yksi keino alan työkokemuksen hankkimiseen on opintoihin sisällytettävä työharjoittelu. Relevantin työharjoittelupaikan hankkiminen on kuitenkin hankalaa sen vuoksi, että melkein kaikissa julkisen sekä kolmannen sektorin harjoittelupaikoissa edellytetään opiskelijalta voucheria eli harjoittelun aikaista palkkatukea, jonka yliopisto maksaa harjoittelupaikan tarjoavalle työnantajalle.

Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden opiskelijoista etenkin politiikkatieteiden ja sosiologian opiskelijat ovat jo vuosia harmitelleet yliopiston tarjoamien harjoittelutukien vähäisyyttä. Politiikkatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö on historiansa aikana tehnyt asiasta yliopistolle yhteensä kolme kannanottoa.

Keväällä 2015 Lapin yliopistossa oli kirjoilla 150 politiikkatieteiden ja 107 sosiologian pääaineopiskelijaa.

Politiikkatieteiden opiskelijoille jaettuja harjoittelutukia haki 15 opiskelijaa, joista tuki myönnettiin kuudelle. Sosiologian opiskelijoista voucheria haki 12 opiskelijaa, joista tuki myönnettiin neljälle. Politiikkatieteissä voucherin sai 40 % hakijoista, sosiologiassa 30 %. Luvuista käy ilmi, että vouchereita on oppiaineissa vuosittain jaossa vain muutamia, jolloin suurin osa alan opiskelijoista jää opiskeluaikanaan väistämättä ilman voucheria. Yh-

teiskuntatieteiden tiedekunnan näkökulmasta vouchereiden hakijoita ei kuitenkaan tilastollisesti ole erityisen paljoa suhteessa jaettavien harjoittelutukien määrään.

Miksi työllistymisen kannalta erinomaisen hyödyllisiä vouchereita ei sitten haeta? Nykytilanteessa, jossa vouchereita on tarjolla hyvin vähän, uudet opiskelijat oppivat jo varhaisessa vaiheessa opintojaan, että ”voucheria haetaan vasta, kun gradu on jo palautettu, sillä muuten voucherin saaminen on lähes mahdotonta”. Näin siksi, että kriteerinä voucherin saamiseksi on suoritettujen opintopisteiden määrä. Tämä on ongelma erityisesti politiikkatieteissä, jossa vuonna 2015 alin opintopistemäärä, jolla voucher myönnettiin, oli 277.

Muissa tiedekunnan oppiaineissa alin opintopistemäärä voucherin saamiseksi oli noin 220. Maisterin tutkinto sisältää 300 opintopistettä, josta gradun osuus on 40 opintopistettä.

Huonot työllistymisnäkymät laskevat varmasti opiskelijoiden intoa valmistua. Yksi merkittävä syy ainakin politiikkatieteilijöiden valmistumisen venymiseen on jaettavien vouchereiden vähyys: opiskelijat eivät ota papereitaan ulos ennen kuin ovat saaneet voucherin ja käyneet työharjoittelun. Työharjoittelun vaihtoehtoinen suorittaminen kirjatenttinä tai esseenä ei useinkaan ole houkutteleva vaihtoehto. Ennen kuin opiskelijat ottavat paperinsa ulos, ei yliopisto puolestaan saa vuosittain valmistuneista maistereistaan sitä rahaa, johon yliopiston rahoitus nykyisin osaltaan perustuu. Ei ole myöskään liioiteltua väittää, että huono vouchertilanne voi

monen kohdalla paitsi vaikuttaa pääaineen vaihtoon myös johtaa koko yliopiston vaihtoon ja paikkakunnalta muuttamiseen.

Harjoittelupaikka on toki mahdollista saada myös ilman voucheria. Se kuitenkin edellyttää opiskelijalta monesti suhteita ja valmiita työelämäkontakteja. Tutkintoon sisältyvää työharjoittelua voi pitää merkittävänä väylänä opiskelijan työllistymiseen koulutustaan vastaaviin töihin. Yliopiston kustantamaa voucheria taas voi pitää merkittävänä väylänä harjoittelupaikkaan. Elokuun 2015 lopulla kaikissa Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden opiskelijoille suunnatuissa julkisen sektorin harjoittelupaikkailmoituksissa edellytettiin yliopiston kustantamaa voucheria.

Vaadimme, että Lapin yliopisto ottaa jatkossa nykyistä paremmin huomioon vouchereiden merkityksen yhteiskuntatieteiden opiskelijoille. Työharjoittelu takaa opiskelijalle työelämätaitoja ja -kontakteja sekä parhaassa tapauksessa jopa työpaikan heti valmistumisen jälkeen.

Ehdotuksemme syksyllä vouchereiden määrärahoista päättävälle Lapin yliopiston hallitukselle on, että yhteiskuntatieteiden tiedekunnan vouchermäärärahaa kasvatetaan merkittävästi. Tiedekunnan tehtäväksi jää puolestaan jakaa voucherit hakijamäärien mukaisesti eri oppiaineiden kesken.

Rovaniemellä 3.9.2015 Kosmos Buran ry:n hallitus

YLIOPISTOLLA

lapin y l i o p p i l a s l e h t i

2 /1 5

23

KEHITYSYHTEISTYÖVIIKKO TULEE TAAS! KEHITYSYHTEISTYÖVIIKKO järjestetään jälleen ympäri Suomea kahdeksan eri ylioppilaskunnan toimesta, joihin lukeutuu myös Rovaniemen oma Lapin yliopiston ylioppilaskunta. Kehitysyhteistyöviikko, tai tuttavallisemmin kehyviikko, on Suomen ylioppilaskuntien liiton hanke, joka toteutuu ulkoasianministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuen avulla. Viikon tarkoituksena on lyhyesti lisätä tietoisuutta kehitysyhteistyöstä opiskelijoiden keskuudessa niin asiapainotteisella kuin rennommallakin tavalla. Tänä vuonna kehyviikko on viikolla 44, 26.–31.10.

Kehyviikon teemana on tänä vuonna ”Suomalaisten vastuu globaalissa maailmassa”. Teeman kautta voimme pohtia sitä, miten tekemämme päätökset vaikuttavat ihmisiin eri puolilla maailmaa. Asian ytimessä on esimerkiksi Outi Moilalan luento eettisestä vaatetuotannosta maanantaina 26.10.

Moilala luennoi muun muassa suomalaisten käyttämien vaatteiden alkuperästä – useimmiten vaatteet kauppojen hyllyille kulkeutuvat pitkän matkan kolmannen maailman vaarallisimmista tehtaista.

Yhtälailla globaalin alla ovat väistämättä myös välittömässä läheisyydessämme olevat asiat. Osa tämän vuoden kehyviikosta käsit-

telee niinkin arkipäiväistä asiaa kuin jäte ja jätteenhallinta. Aiheesta luennoivat perjantaina 30.10. professori Jarno Valkonen Lapin yliopistosta ja Tampereen yliopiston sosiologian professori Olli Pyyhtinen.

Myös jotkut aikaisempien vuosien suosituista tapahtumista ovat taas ohjelmistossa.

Viime vuosina Latin, African ja Asian teemalla järjestetty Living Room – tapahtuma huipentaa jälleen kehyviikon lauantain.

Rovaniemen seurakunnan kanssa yhdessä järjestettävän, jo perinteeksi muodostuneen tapahtuman teemana on tänä vuonna saamelainen kulttuuri. Uudestaan järjestetään myös muun muassa reilun kaupan viini-ilta sekä kehykino.

Kehyviikon teema on tänä syksynä vielä entistäkin ajankohtaisempi. Itse kehitysyhteistyö on ollut viime vuodet jatkuvasti keskustelun alla. Erityisesti juuri nyt, kun Suomen uusi hallitus on ilmoittanut leikkaavansa kehitysyhteistyöhön suunnatuista rahoista. Tämän vuoden kehyviikko pyrkiikin vastaamaan niin kysymykseen, onko kehitysyhteistyö tarpeellista kuin siihen, miten teoillamme on vaikutusta ja merkitystä.

ANTTI KÄSSI

Tarkat ja ajankohtaiset tiedot kehitys­yhteistyöviikon ohjelmasta voi käydä katsomassa LYYn kehitysyhteistyö­viikon facebook-sivulta www.facebook.com/kehyviikkoLYY tai LYYn nettisivujen kehitysyhteistyö – ja ympäristöasiat –osiosta: lyy.fi/toiminta/kehitysyhteistyo-ja-ymparistoasiat/

ILOISTA PUHETTA

VILJA TUOHINO

TÄMÄN KIRJOITUKSEN piti alun perin käsitellä vihapuhetta; tuota netin keskustelupalstoilla ja yhteisöissä vellovaa vastenmielistä, katkeraa, sivistymätöntä ja raukkamaista ilmiötä, joka saa alkunsa ainoastaan ja vain kirjoittajien omista peloista, ennakkoluuloista ja suoranaisesta halusta satuttaa ja vahingoittaa viattomia ihmisiä. Mutta tämä kirjoitus ei käsittele sitä siitä näkökulmasta mistä ajattelin sen sitä käsittelevän, sillä minä en jaksa enää. Minä en vain jaksa.

Julistan vallankumouksen: ilopuhe. Miksi meidän pitää haukkua seksuaalisesta häirinnästä asiallisen keskustelun aloittava henkilö huoraksi? Miksi meidän pitää haukkua maahanmuutosta asiallisen keskustelun aloittava henkilö suvakkihomoksi? Ja miksi meidän ylipäätänsä pitää käyttäytyä niin helvetin epäkunnioittavasti ja vastenmielisesti ihan jokaisessa asiassa?

Okei, ymmärränhän minä; internetissä ja etenkin internetissä suurinta huomiota saavat suurinta ääntä pitävät. Vihapuheella internetin keskustelupalstat tukkivat ihmisryhmät eivät edusta valtaväestöä. He ovat äänekäs marginaalijoukko, joka saa kuitenkin kohtuuttoman paljon vahinkoa aikaan koko maan ilmapiirille. Ilmapiiristä tulee ahdistava, masentava ja jopa pelokas.

Ja miksi? Koska me olemme antautuneet ihmeelliseen keskusteluun sananvapaudesta ja internetin anonymiteetistä ja siitä, miten nämä vihapuheen suoltajat nyt vain ovat osa internetin rakennetta ja heidät on hyväksyttävä sananvapauden ja anonymiteetin nimissä osaksi tätä uutta viestinnällistä stratosfääriä, jonka lainalaisuuksia me olemme vasta suurelta osin opettelemassa.

Hyvä on, jos kerran asia todella on näin (sen ei tarvitsisi olla niin), on meidän tehtävä jotain. Vihapuheesta ja keskustelukulttuurista puhuminen on hyvä keino, mutta se ei näytä riittävän; ne jotka vihapuhetta suol-

tavat, eivät osallistu siihen keskusteluun ainakaan älyllisellä tasolla. Silmiäkään emme saa sulkea. On siis aika ottaa järeämmät keinot käyttöön. On aika tarttua ongelmaan ilopuheen keinoin. On aika kommentoida, jakaa ja tuottaa sisältöä positiivisistakin asioista positiiviseen sävyyn.

Nykypäivän mediamaailma on hyvin negatiivisesti latautunutta. Uutiset lähtevät aina olettamuksesta, että jotain pahaa on sattunut tai joku asia tai ilmiö johtaa pahaan. Tämä sama ilmiö heijastuu keskustelukulttuurissa, joka rakentuu näiden uutisten ympärille. Keskustelu tuntuu lähtevän aina negaatiosta ja ikään kuin luovan hedelmällisen maaperän vihapuheelle ja törkykäytökselle. Lisäksi jatkuva negatiivisten uutisten tulva vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja ihmisten henkiseen jaksamiseen; positiivisten asioiden keskellä mielikin saattaisi olla kirkkaampi.

Ilopuhe taistelee tätä kaikkea vastaan.

Se pyrkii tuottamaan ihmisten ympärille iloista ja positiivista ilmapiiriä, jossa asioista uskallettaisiin keskustella ilman pelkoa leimaamisesta, kiusaamisesta ja uhkailusta. Se pyrkii tukahduttamaan vihapuheen suoltajat ilopuheen alle ja vaimentamaan ne marginaaliin, minne ne kuuluvatkin. Ilopuhe pyrkii muuttamaan koko maan ilmapiiriä edes askeleen positiivisempaan suuntaan.

Ilopuhe ei tarkoita vihapuheen edes hiljaista hyväksymistä. Se pyrkii vain täyttämään vihapuheelle hedelmällisen tilan positiivisella ilmapiirillä, jossa vihapuheelle ei yksinkertaisesti jää elinmahdollisuuksia ja jossa parhaimmassa tapauksessa vihapuheen puhujat itse ymmärtävät oman käytöksensä seuraukset ja sen totaalisen typerän ja vahingoittavan luonteen. Sitä ilopuhe pohjimmiltaan on ja sitä meidän tulee harjoittaa juuri nyt, kun kaikki on harmaata.

ALEKSI I. POHJOLA

L�� EDUSTAJISTOVAALIT 3.—4.11.

ARTIKLA 2 Annika Juhola 3 Johanna Teijonmaa 4 Mikko Saarinen 5 Jussi Kiiski 6 Veli-Matti Tikkanen 7 Noora Kallio 8 Milla-Maria Väre 9 Johanna Pokela 10 Matias Partanen 11 Mikko Kaunisvaara 12 Antti Hämäläinen 13 Sointu Sihvonen 14 Amanda Näsi 15 Roi Hakanen 16 Otso Etelämäki 17 Niko Träff 18 Iiro karjula 19 Merita Erkkilä KESKUSTA 20 Anni-Sofia Sihvo 21 Sauli Konttajärvi 22 Riikka Hotakainen 23 Pekka Alakoski 24 Riikka Venäläinen 25 Inna Kallioinen 26 Tommi Isopoussu 27 Sinna Marjamaa 28 Menja Pöyhönen 29 Ville Väkeväinen VIHERTÄVÄT 30 Tuuli Savelainen 31 Miikka Keränen 32 Dorothee Bohn 33 Eve Orhanli 34 Minna Kallioharju 35 Heli Honkasilta 36 Alisa Lindroos 37 Eetu Erkkilä 38 Taija Ryda 39 Essi Puttonen 40 Heini Kuusisto 41 Susanna Pirilä 42 Essi Suonvieri 43 Ville Ritola

KOKOOMUS 44 Rosa Vetri 45 Miika Kekola 46 Ira Hietanen 47 Aino-Elina Alaperä 48 Leo Haapalainen 49 Aleksi Välikangas 50 Hilla Haajanen 51 Deniz Yildiz 52 Heikki Kukkonen 53 Janne Hälinen 54 Eelis Paukku 55 Meri-Tuulia Forsman 56 Kristiina Perälä 57 Saana Lindeman 58 Eveliina Kauppinen 59 Matias Penttilä 60 Eerika Leskinen 61 Hillamaria Mäkinen

YTK:N SUPERLISTA 62 Tuuli Ritola 63 Antti Eteläaho 64 Jemina Pätsi 65 Tuomas Leppiaho 66 Janette Peltokorpi 67 Erkka Lehtoranta 68 Bigga Konola 69 Tero Hannula 70 Jenni Juulia Tikka 71 Pirkko Sivonen 72 Miikka -Markus Leskinen 73 Savanna Paulin 74 Perttu Sonninen 75 Paulus Lehtola 76 Alexandra Lindqvist 77 Matti Karjalainen 78 Mirka Mokko

PUNAPIPPURI 79 Mikkel Näkkäläjärvi 80 Ville Luotola 81 Kaisa-Maria Poikela 82 Anna Aho-Pynttäri 83 Jarkko Luusua 84 Tuomas Latva-Pirilä 85 Inka Wahlsten 86 Mohamed Mahamud Ahmed 87 Rida Haapala 88 Aino Sirén 89 Jouni Kauramaa 90 Linda Venetkoski 91 Pekko Riihonen 92 Eetu Ahola 93 Aleksi Blomster 94 Riitta Uusisalmi 95 Henri Ramberg 96 Iiris Satamo 97 Eemeli Lehtinen 98 Laura Yrjölä TAO RY. 99 Mika Kunnari 100 Laura Haapasalo 101 Leo Xiong 102 Emma Kähkönen 103 Piia Harju 104 Matilda Taipale 105 Venla Johansson LASTUKAS 106 Ida Ala-aho 107 Lauri Laitinen 108 Elisa Luukinen 109 Aleksanteri Rahkonen 110 Hilja-Maria Semkin 111 Janne Väätäjä 112 Mona Marttinen

LYY EI OLE MUSTAVALKOINEN. TUNNUSTA VÄRIÄ!