Lapin ylioppilaslehti 1/2017

1/ 2017

LApin ylioppi lasleht i

lyyn uusi hallitus

Green office

Karun kaunis islanti

Juho Hiilivirta

Kaikki loppuu aikanaan Päätoimittaja Ma t i a s Pa r t a n e n

K i r j o i ta n tä tä t e k s t i ä haikein mielin. Yksi aikakausi elämässäni lähestyy loppuaan, sillä on aika tehdä tilaa uusille tekijöille tässä lehdessä. Olen toiminut Lapin ylioppilaslehden päätoimittajana lähes koko tähänastisen opiskeluaikani täällä Lapissa. Taipaleelle mahtuu niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, mutta muistot ovat pääosin kultaa. Toivon, että ehdin saada näiden parin vuoden aikana jotain hyvääkin aikaan, ja kun nykyistä lehteä katsoo, on se mielestäni kehittynyt hyvään suuntaan. Paljon tehtävää jää silti.

LYYn edustajisto on valinnut uudeksi päätoimittajaksi lehden pitkäaikaisen avustajan Aleksi Pohjolan. On huojentavaa tietää, että lehti jää hyviin käsiin. Pohjola varmasti kykenee viemään kehitystyötä eteenpäin haasteellisessa toimintaympäristössä sekä ottamaan ohjat avustajatoiminnan koordinoinnissa. Oli myös ilo havaita, että lehden teko kiinnostaa. Saimme tehtävää varten runsaasti hyviä hakemuksia.

Ylioppilaslehtien kohtalo on ollut vaakalaudalla jo useamman vuoden. Aina silloin tällöin keskustelu lehden tulevaisuudesta herää myös täällä pohjoisessa. Lukijoita on vähän, lehti on kallis, eikä se juurikaan tuota mitään. Suuria journalistisia läpimurtoja ei ole tehty, eikä suoranaisia vaikutuksia lehden toiminnasta voida osoittaa. Ratkaisuksi on tarjottu esimerkiksi kaikkien ylioppilaslehtien yhdistämistä yhdeksi ja ainoaksi julkaisuksi. Vaarana kuitenkin on, etteivät pienen opiskelijakaupungin ja ylioppilaskunnan asiat saa isossa julkaisussa juurikaan

palstatilaa. Lehtenä kaikki ylioppilaskunnat yhdistävä julkaisu kuitenkin olisi varmasti mielenkiintoinen ja laadukas, koska siihen voitaisiin ohjata enemmän resursseja, ja kuviotkin voisivat olla suurempia.

Ainakin tällä hetkellä Lapin ylioppilaskunnan taloudellinen tilanne on hyvä, mikä mahdollistaa lehden julkaisutoiminnan ja jatkokehittämisen.

Ihannetilanne olisi tietenkin sellainen, jossa lehden kulut kyettäisiin kattamaan esimerkiksi mainosmyynnillä, joka ei edelleenkään ole kyennyt lyömään itseään läpi. Entä olisiko syytä pohtia mahdollisuutta tilata lehti kotiin?

Vaikuttaa siltä, että ylioppilaslehtiä koskevassa keskustelussa inspiraatiota on haettu yleisestä lehdistön tulevaisuutta koskevasta sananvaihdosta. Printtilehti on kuolemassa, täytyy leikata, omistajuus keskittyy ja kaikkea mahdollista.

Näen kuitenkin, ettei ylioppilaskuntien tarvitsisi lähteä tähän keskusteluun mukaan. Ainakaan vielä tällä hetkellä tulosta ei tarvitse tehdä, vaan päätehtävä on edunvalvonta ja palveluiden tarjoaminen. Tuon työn jatkeena laadukkaalla ylioppilaslehdellä on paikka myös tulevaisuudessa.

3

L a p i n y l i o p p i la s l e h t i 1 / 2 0 1 7

Lyy mukana kuntavaaleissa 5 Lyyn uusi hallitus esittäytyy 6–7

Niin monta rautaa tulessa 8–10

herra haarniskan palsta 11

Green office –Kampuksella vihertää 12–15

sata vuotta itsenäistä yliopistopolitiikkaa 16–17

Karun kaunis islanti 18–25

Pohjoisen taiteen tuntija 26–29

Voiko mennyttä Elokuvakulttuurin vuotta määritellä ylläpitäjä – epäonnistuneeksi? Rovaniemen Cinema 30–31 32–33 elokuvateollisuus unohti katsojat 34

Päätoimittaja Matias Partanen @matiaspartanen

Yhteystiedot lehti@lyy.fi @lapin_ylioppilaslehti

Ulkoasu ja taitto Juho Hiilivirta @juhohiilivirta

Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 045 110 9293

Kansi Suvi Suitiala @suvisuitiala

Kustantaja Lapin yliopiston ylioppilaskunta puh. 044 578 4209

Paino i-print Ilmoitukset Pekka Alakoski 040 578 4206 mainosmyynti@lyy.fi

Kevään aktiivinen perhonen 35 Tekijät Tea Koskela, Aleksi I. Pohjola, Siiri Hirsiaho, Teemu Loikkanen, Marjo Hiilivirta, Heidi Lintula, Vilja Tuohino, Suvi Suitiala, Krista Kärki, Liu Huang

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Alkukevään kuulumisia Matias Pa rtanen

4

K e vä ta u r i n g o n l u o d e s s a ensisäteitään tänne talven keskelle monella opiskelijalla alkavat kiireiset ajat. Työt tahtovat kasautua, koska haluavathan kaikki keskeneräiset harjoitustehtävät, tentit ja tietysti 55 opintopistettä tehdyksi ennen kesän rientoja. Myös ylioppilaskunnan hallituksen kevät on ollut täynnä tekemistä. Perinteisten tapahtumien lisäksi keväällä isossa roolissa ovat kuntavaalit, joita varten LYY on valmistellut omat vaalitavoitteensa, joita ovat muun muassa harjoittelupaikat, joukkoliikenne ja kulttuurielämä.

Toivottavasti nämä ovat ehdokkaiden mielessä ennen vaaleja ja niiden jälkeen.

Myös 55 opintopistettä suorittavien opiskelijoiden määrän lisäämiseen tähtäävä Route 55 –kampanja jatkuu. Viime vuonna ainejärjestöjen järjestämät kampanjat toivat hienolla tavalla lisäystä 55 opintopistettä suorittaneiden määrään. Tänä vuonna lähdemme tarkastelemaan tilannetta toisesta kulmasta edunvalvontasektorin johdolla. Niin tärkeää kuin opiskelijoiden motivointi ja tiedottaminen onkin, voidaan esteitä myös ylittämisen lisäksi purkaa.

Tavoitteena on löytää opintopolkujen solmuja ja pullonkauloja sekä myös selvittää ne niin,

Tavoi t t eena on löy tää opi n t opolkujen s olmuja ja p ullonkauloja.

että mahdollisimman moni opiskelija pääsisi 55 opintopisteen rajan yli. Joustavat suoritusmuodot, sähköiset tentit, elektroniset oppimateriaalit ja luentotallenteet ovat hyviä keinoja saada yhä enemmän opiskelijoita suorittamaan riittävä määrä opintoja vuodessa. Samoin keinoin onnistuisi samalla myös kesälukukauden toteuttaminen. Mitä sujuvammin ja joustavammin opintoja on mahdollisuus suorittaa vuoden aikana, sitä helpommin opinnot edistyvät vaaditulla tahdilla.

Syksyllä saapuvien uusien opiskelijoiden tuloon on valmistauduttava jo keväällä. Tänä vuonna yhteisöllisyys on yksi vuoden keskeisistä teemoista ja uusien opiskelijoiden pääsyä osaksi Lapin yliopiston opiskelijayhteisöä on edistettävä kaikin keinoin. Tämän saavuttamisessa tutoreilla on luonnollisesti ensiarvoisen tärkeä rooli. Oma tutor on uudelle opiskelijalle ensimmäinen linkki opiskelijayhteisöön ja on pidettävä huolta siitä, että tämä linkki toimii mahdollisimman mutkattomasti. Tämä on niin opiskelijan, ylioppilaskunnan kuin ylipistonkin yhteinen etu.

Tutor-koulutusta ja –toimintaa ollaan tänä vuonna saatu uudistettua yhdessä yliopiston kanssa.

Ma t i a s Ka s s ala Hallituksen puheenjohtaja

5

Liu Huang

Lyy

LYy mukana kuntavaaleissa K e vä ä n 2 017 ku n tava a l i t ovat yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä ja kuntavaalit näkyvät vahvasti myös LYYn toiminnassa. Hallituksessa on tällä kaudella kaksi kunta-asioista vastaavaa hallituksen jäsentä ja lisäksi kunta-asioita eteenpäin vie LYYn kuntavaikuttamisen työryhmä.

LYY haluaa kannustaa nuoria aktivoitumaan tulevissa kunnallisvaaleissa luomalla näkyvyyttä kuntavaaleille, opiskelijaehdokkaille ja opiskelijan äänen tärkeydelle. ”Äänestäminen kuntavaaleissa on todella tärkeää, sillä kuntavaalien tulos vaikuttaa suoraan siihen, millainen kotikaupunki meillä jokaisella tulevaisuudessa on. Erityisesti nuorten ääni on merkittävässä asemassa, jotta kaupunkien kehitys pysyy raikkaana ja opiskelijoiden asema vahvistuu”, toteaa LYYn hallituksen toinen kuntavastaava Iida Nevasalmi.

Näkyvyyttä lisätään muun muassa Onnellisen opiskelijan Rovaniemi –sivuston kautta, jossa julkaistaan blogitekstejä. Blogi tuo näkyvyyttä LYYn kuntavaalitavoitteille ja lisää kuntavaalien näkyvyyttä vierailevien kirjoittajien kautta. Maaliskuussa yliopiston aulassa toteutetaan vaalitori, jonka tavoitteena on tuoda ehdokkaita lähemmäs opiskelijoita. Keväällä järjestetään opiskelijaehdokaspaneeli, jossa viedään kuntavaalitavoitteita

eteenpäin ehdokkaille ja kaupungin päättäjille.

LYYn kuntavaalitavoitteisiin kuuluvat paikallis­ liikenteen kehittäminen, kulttuuritilojen lisääminen ja harjoittelupaikkojen luominen Rovaniemelle. Tavoitteita edistetään olemalla aktiivisesti yhteydessä kaupungin päättäjiin, tekemällä yhteistyötä ja lisäämällä vuoropuhelua paikallisten toimijoiden ja päätöksentekijöiden kanssa. ”Opiskelijoiden määrä voi olla yllättävänkin suuri eri kunnissa, joten opiskelijoilla on mahdollisuus saada muutoksia aikaan äänestämällä tai olemalla itse ehdolla. Sen vuoksi olisi myös tärkeää, että opiskelijat olisivat kirjoilla opiskelukunnassaan. Harjoittelupaikkojen lisääminen olisi tärkeää, koska muutoin opiskelijat karkaavat töiden perässä etelämpään Suomeen. Lapin yliopistosta löytyy paljon osaamista, joten myös Rovaniemi hyötyisi harjoittelupaikkojen lisäämisestä”, ilmaisee LYYn toinen kuntavastaava Harriet Lindfors.

Virallinen vaalipäivä: sunnuntai 9.4.2017 Ennakkoäänestys: 29.3.-4.4.

Onnellisen opiskelijan Rovaniemi: www.facebook.com/opiskelijanrovaniemi Blogi: opiskelijanrovaniemi.wordpress.com #opiskelijanrovaniemi

6

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Lyyn uusi hallitus

Olen Matias Kassala, LYYn hallituksen puheenjohtaja ja viidennen vuoden johtamisen opiskelija. Parasta LYYssä on se, että saa asioita aikaan ja tietysti meidän Lapin yliopiston koko porukka! Jos olisin jokin paikka Rovaniemellä, olisin kirjasto. Paljon (turhaa) tietoa.

Antti Tuiskun ja Souvaraiden väliltä valitsisin Laskutelineen! Valinta karkki vai jäätelö on vaikea, mutta karkki, koska Remix-pussin kirpeä greippi. Sitten kun sen saa jäätelönä, niin katsotaan uudelleen. Kopo vai sopo – molempi parempi. @mkassala #komeapj

Olen Vesa-Pekka Inget, tuttavallisemmin Veepee. Toimin LYYn hallituksessa varapuheenjohtajana sekä liikunta- ja kulttuurivastaavana. Opiskelen ensimmäistä vuotta sosiologiaa. Olen pätkähtänyt Lappiin tuolta Pohjois-Pohjanmaan itäosista paikasta nimeltä Taivalkoski. Minut löytää vapaa-ajalla pelaamassa sählyä aika useasti. Omalta kohdalta hallitukseen hakeminen tuli melko yllättäen enemmän tai vähemmän kavereiden ja tuttavien painostuksen johdosta, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut katua vielä. Parasta LYYssä on ehdottomasti mahdollisuus vaikuttaa asioihin oikeasti ja näkee, miten asiat toimii.

LYYn oma toimisto on myös ylikiva mielestäni sekä siellä työskentelevät työntekijät ja muu hallitus ovat myös ylikivoja. Jos olisin jokin paikka Rovaniemellä, niin Half Moon ja tarkalleen sieltä tanssilattia. Viihdyn siellä yllättävän paljon. Antti Tuiskun ja Souvaraiden väliltä valitsisin Antti Tuiskun, koska peto on irti. Karkin ja jäätelön väliltä valitsisin sipsit, koska olen enemmän suolaisen ystävä kuin makean.

Kopo vai sopo – 50/50. Molemmat kiinnostaa, joten neutraali vastaus. @veepeeinget #tsemppipäälle

“Ro ta ry Cage w i t h Au t omat ic Ball Selec t or. N umbered Balls u p t o 75.”

Bingo set -pakkaus

“L ä ikk yn y t tä kahv ia on t urha mureh t ia, seu raavalla kerralla ehkä i see l äikkymisen.”

Kysymykset 1 Kuka olet?

2 Parasta LYYssä?

3 Jos olisit jokin paikka Rovaniemellä, niin mikä paikka olisit ja miksi?

4 Antti Tuisku vai Souvarit?

5 Karkki vai jäätelö?

6 Kopo vai sopo?

7 Mikä on sun #?

8 Lempilainaus?

“Ed u cat ion i s the mo s t po w erful w eapon w hich yo u ca n u s e t o cha nge the w or ld.”

Nelson Mandela

Olen Iida Nevasalmi, kolmannen vuoden johtamisen pääaineopiskelija ja LYYn hallituksessa vastuualueenani ovat koulutuspoliittiset, sosiaalipoliittiset ja kunta -asiat.

Parasta LYYssä on toimintaympäristö, joka antaa mahdollisuuden kehittää ja kehittyä. Jos olisin jokin paikka Rovaniemellä, olisin Prisma – monipuolinen ja lähellä.

Antti Tuiskun ja Souvaraiden väliltä valitsisin Souvarit, koska olen käynyt niiden keikalla kolmesti. Karkki vai jäätelö – karkki. Aina.

Kopo vai sopo – molempi parempi. @inevasal #opiskelijanääni

7

Lyy

“I eat cake ev ery day becau s e I kno w s ome w here o u t there, i t’s s omeon e’s bi rthday.”

Olen Asta Alatossava, LYYn kopo, kv- ja kehy-vastaava eli koulutuspolitiikka, kansainväliset asiat sekä kehitysyhteistyö- ja ympäristöasiat ovat mun juttu. Taustaltani olen oululainen Jalo Villi. Parasta LYYssä on yhteen hiileen puhaltaminen sekä edunvalvonta-asiantuntija Antin bingoinnostus. Jos olisin paikka Rovaniemellä, olisin Rovaniemen lentokenttä, koska olen aina menossa. Antti Tuisku vai Souvarit – Anatude. En kommentoi. Karkki vai jäätelö – jäätelö. Ei vihlo hampaita!

Kopon ja sopon väliltä kopovastaavana sanon, että kopo. @alpasta #whynot

Juho Hiilivirta

esittäytyy

– What day i s i t?

– I t’s t oday, s qu eaked Pig le t – My favor i t e day, sa i d Pooh.

A.A. Milne

“No t all tho se w ho wa n der a re lo s t.”

J.R.R. Tolkien

Olen Anna-Riikka Hyvönen ja opiskelen toista vuotta soveltavaa psykologiaa. LYYssä vastuualueinani ovat vapaa-aika, työelämä ja järjestöt. Olen kotoisin Espoosta! Parasta LYYssä ovat sen kompakti koko ja kaikki kivat ihmiset!

Jos olisin paikka Rovaniemellä olisin Rautatieaseman juna, koska yritän aina kovasti olla ajoissa, mutta silti välillä olen vähän myöhässä. Ja olen aina menossa tai tulossa! Antti Tuisku vai Souvarit – Antti Tuisku.

Karkki vai jäätelö – karkki. Kopo vai sopo – sopo. @annariikk #moreismore

Olen Harriet Lindfors ja opiskelen kolmatta vuotta oikeustieteitä.

LYYn hallituksessa vastuualueinani ovat viestintä, talous, kuntavaikuttaminen ja kulttuuri. Parasta LYYssä on, että voi vaikuttaa asioihin, oppia uutta ja tutustua mahtaviin tyyppeihin! Paikka Rovaniemellä olisin varmaan kotisohva, koska viihdyn siellä liian hyvin. Antti Tuisku vai Souvarit – Antti Tuisku. Karkki vai jäätelö – molemmat, koska olen turhan perso makealle.

Kopo on ehkä itselleni läheisempi. @harsku #happiness

8

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Niin monta rautaa tulessa T e k s t i j a K u va t Ma t i a s Pa r t a n e n

N

oilla sanoilla voisi osuvasti kuvailla 32 vuotta täyttävää, Lapin yliopiston kansainvälisten asioiden suunnittelijaa ja Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimivaa Liisa Ansalaa. Niin monta rautaa tulessa toimi myös otsikkona Ansalan nuorten aktiivisuutta käsittelevälle väitöskirjalle. Sen aiheesta on helppo vetää yhtäläisyyksiä Ansalaan itseensä, varsinkin, jos tuntee hänen taustaansa.

Hän on pitkän linjan aktiivi itsekin, sillä hän on toiminut muun muassa LYYn hallituksen puheenjohtajana sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa. Poliittisesta aktiivisuudesta nyt puhumattakaan. ”Olen itsekin patologinen aktiivi.

Mielestäni aktiivisuus liittyy maailmanparantamishaluun. Ympärillä näkee niin paljon kehitettävää, johon tekee mieli tarttua. Toisaalta taas omalle kohdalle on sattunut mielenkiintoisia mahdollisuuksia, joihin on vaikea sanoa ei”, hän pohtii.

Ansalan opintotausta on kasvatustieteissä. Hän aloitti Lapin yliopistossa vuonna 2004 luokanopettajien koulutuksessa. Kandin jälkeen hän siirtyi yleiseen kasvatustieteeseen.

Sieltä tie on vienyt monen mutkan kautta viimein väitöskirjan pariin.

Ansala väitteli kasvatustieteen tohtoriksi helmikuun lopulla. Hänen väitöskirjansa tarkastelee opiskelijoiden osallistumista järjestötoimintaan. Opiskelijajärjestötoiminnalla on suuri merkitys nuoria aktivoivana tekijänä. Sen kautta opitut taidot voivat vaikuttaa pitkällä työelämässä, mutta niistä voi olla apua myös opinnoissa selviytymiseen.

Väitöskirja itsessään keskittyy neljään osa-alueeseen: motivaatioon osallistua, opittaviin asioihin, haasteisiin ja työelämänäkymiin. Voisi sanoa, että se on eräänlainen opiskelija-aktiivin kasvutarina, joka varmasti jollain tavalla reflektoi myös kirjoittajaansa.

Motivaationa opiskelija-aktiivisuudelle toimivat usein sosiaalisten suhteiden luominen sekä integroituminen yliopistoyhteisöön. Toiminnassa mukana olemisella voidaan ehkäistä yksinäisyyttä ja luoda uusia ystävyyssuhteita. Joskus pohditaan myös CV-merkintöjen arvoa: mikä näyttäisi hyvältä ansioluettelossa? ”Mukana on toki myös altruistisia piirteitä; halutaan toimia yhteisön hyväksi esimerkiksi lisäämällä yhteisöllisyyttä. Toisaalta taas ajatellaan sitä kuuluisaa verkostoitumista, josta voi olla hyötyä myös tulevaisuudessa työelämässä.”

”On tä rkeää, e t t ei polta kyn t t i lää molemmi s ta pä i s tä.”

Huomionarvoista kuitenkin on, että järjestötoimintaan hakeutuvat sellaiset ihmiset, jotka monesti ovat muutenkin monessa mukana. Huomiota tulisi kiinnittää myös sellaisiin opiskelijoihin, jotka eivät vielä ole osallistuneet vaikuttamistoimintaan. Ratkaisu tällaisten ihmisten aktivointiin on avoin ja positiivinen toimintakulttuuri, joka rohkaisee osallistumaan.

Opiskelija-aktiivin elämä voi olla hektistä. Opinnoissa tulisi edetä, erilaiset tapahtumat ja palaverit haukkaavat leijonanosan vuorokaudesta ja omaa aikaakin pitäisi olla. ”On tärkeää, ettei polta kynttilää molemmista päistä. Usein oikeanlainen ruokavalio laiminlyödään ja liikuntakin jää vähäiseksi. Omalla kohdalla olen huomannut tärkeäksi juuri liikunnan, kuntosalin ja joogan, joita ilman ei pärjäisi. Väitöskirjani viesti aktiiveille onkin: pitäkää itsestänne huolta”, Ansala neuvoo.

Yl i o p i s t o lla

9

10

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Mutta entäpä ne opinnot?

Paineet valmistua opinnoista ovat viime vuosina kasvaneet ja opintotuen ehtoja on tiukennettu. Muutokset eivät rohkaise osallistumaan opiskelijatoimintaan, koska edessä voisi olla opintopisteitä kartuttamaton vuosi. Ansala kokeekin tärkeäksi, että tulevaisuudessa yliopistojen tulisi vastata näihin tehokkuusvaatimuksiin, ja tukea osallistumisen mahdollisuuksia. ”Järjestötoiminnassa oleminen opettaa valtavasti sellaisia taitoja, joita ei muualta tulisi opittua. Esimerkiksi työnantajien piirissä aktiivisuutta pidetään arvossa. Myös aktiivit itse tunnistavat ja tunnustavat opittuja taitoja ja suhtautuvat luottavaisesti niiden hyödyllisyyteen.”

Tutkimuksen aikana selvisi, että järjestötoiminnassa oleminen parantaa muun muassa yksilön minäpystyvyyttä, jolloin hän kokee olevansa valmiimpi esimerkiksi työelämän asettamiin haasteisiin. Monet järjestötoiminnassa kartutetut taidot ovat suoraan

”T yöna n taji en piir i s sä akt i iv i s u u t ta pidetää n arvo s sa.”

työelämässä sovellettavia: muun muassa ryhmätyötaitoja, käytännön taloustaitoja ja johtamista. ”Yliopistojen vastuulla olisikin ottaa koppi ja tunnustaa näiden taitojen oppiminen. Järjestötoiminta voisi olla tulevaisuudessa kiinteä osa esimerkiksi opintosuunnitelmia”, Ansala toteaa.

Järjestötoiminnasta on myönnetty jo nyt jonkin verran opintopisteitä, mutta toiminta ei ole kuitenkaan ollut millään tavalla suunnitelmallista tai ohjattua. Toiminta voitaisiin integroida paremmin osaksi korkeakoulujen

Alumnitoiminta on rikkaus P a r h a i m m i l l a a n toimiva alumniyhdistys toimii hyvänä linkkinä työelämän ja opiskelijoiden välillä. Myös LYYllä on oma alumniyhdistyksensä, jonka puitteissa tätä yhteistyötä viritellään. Tällä hetkellä keskeisimpänä tapahtumana on ollut alumnitapaaminen vuosijuhlan yhteydessä, mutta edellytyksiä kattavampaankin toimintaan olisi. ”LYYn oma alumniyhdistys on ollut toiminnassa nyt pari vuotta, ja toiminta on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Tällä hetkellä jäseniä on noin nelisenkymmentä”, yhdistyksen puheenjohtaja Mika Parkkari kertoo.

Haasteena nuorehkolle yhdistykselle on viime aikana ollut se, että Parkkari itse ei enää toimi Rovaniemellä, mikä vaikeuttaa käytännön toimintoja. Alumniyhdistysten vaikeutena on usein ollut toiminnan vakiinnuttaminen; niitä syntyy silloin tällöin, mutta ne hiipuvat helposti puuhamiesten siirtyessä elämässä eteenpäin.

Liisa Ansala väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi 24. helmikuuta aiheenaan aktiivinen kansalaisuus järjestöaktiivien yliopisto-opiskelijoiden kertomana.

arkea, ja tietynlaisissa toimissa työskentely voisi vastata samassa asiayhteydessä olevia kurssisisältöjä. Integraatio mahdollistaisi arvokkaan, yhteisöllisyyttä nostattavan opiskelijajärjestötoiminnan jatkuvuuden, sillä se turvaisi aktiivien opintotuen sekä opintojen edistymisen samalla tarjoten mahdollisuuksia, joita perinteinen yliopisto-opetus ei välttämättä kykene tarjoamaan. �

LYYn alumniyhdistys sai oman alkusysäyksensä vakiintumiseen, kun se viimein rekisteröitiin yhdistykseksi kaksi vuotta sitten. ”Jäsenistö on pääasiassa koostunut ylioppilaskunnassa aikoinaan aktiivisesti toimineista, kuten edustajiston ja hallituksen jäsenistä. Toki myös muilla on mahdollisuus liittyä toimintaan mukaan”, Parkkari sanoo.

Parkkari toivoisi, että alumnitoiminta lähtisi myös Lapissa kehittymään, ja toimintaan löytyisi aktiivisia vetovastuun ottavia henkilöitä. Mistään sen suuremmasta virallisuudesta ei tarvitse olla kyse, vaan enemmänkin verkostoitumisesta. ”Välillä muiden yliopiston toimintaa katselleena nousee kateus; olisi mukava, jos meilläkin olisi aktiivisempaa ylioppilaskunnan omaa alumni­toimintaa. Haasteena on ollut esimerkiksi se, että Lapista lähdetään hanakasti pois.”

Alumnitoiminta ei loppujen lopuksi ole Suomessa mitenkään vanha perinne, joten sellaisen luominen pohjoiseenkaan ei ole vielä liian myöhäistä. Parkkarin mukaan olisi hienoa, jos alumnitoiminnasta kehittyisi luontainen jatkumo opiskelija-aktiivina olemiselle. �

11

Ta r k k a i l i j a

Herra haarniska vapaata, juopotteluun! Kyllä ei yhteiskunta näin pyöri. Toivottavasti muistavat paastota pääsiäiseen, se on laskiaisen oikea tarkoitus! Paastonajan alku! Itse aion paastota varmuuden vuoksi juhannukseen saakka.

Kyllä pitää jonkun näyttää esimerkkiä näille paatuneille riekkujille. Kyllä tässä paastoa tarvitaan että tästä selvitään. Liian paljon naurattaa.

Tuskin tarvii olla niin hauskaa. Vähemmälläkin hirinällä selviää kun keskittyy olennaiseen, asialliseen asiaan.

Aivan ensimmäisenä puuttuisin tähän hulluuteen saakka menevään bingoamiseen!

Voiko turhempaa hommaa olla! Se punanuttu-Antti on pahimmaisin yllyttäjä tässä hommassa. Joka perjantai täällä ilakoidaan bingokoneen äärellä, muka edunvalvonnan asioilla. Pikemminkin edunvalvonnan kustannuksella! Ei pitäisi hullutella opiskelijoiden hyvinvoinnilla, se on vakava asia! Kyllä en itse ole osallistunut tähän vouhotukseen, enkä osallistu, vaikka pyydettäisiin! Keskittyisivät parantamaan tietämystään jotta saavuttaisivat edes joskus menestystä niissä tietokilpailuissaan. Heikkoa on ollut menestys, ihmettelen että jaksavat edes yrittää, mitään eivät koskaan tiedä. Vaatimatonta on tietämys, toisin kuin minulla.

Luojan kiitos pääsemme eroon edes siitä päätoimittajan hyväkkäästä. Kummallinen virnuilija. Sanosin että hänen ainoaksi ansiokseen voidaan laskea lehden uudistaminen niin että minun palstani pääsee paremmin esille! Riittäähän sitä siinä ansiota. � ma r jo hiilivirta

Arvaan, että kaikki ovat jo erittäin kiinnostuneita kuulemaan syväluotaavan analyysini uudesta hallituksesta.

Joudutte pettymään. Kovin paljon ei ole analysoitavaa. Puheenjohtaja on osoittanut korkeintaan välttäviä suorituksia, kuten kaikkina edellisinä vuosinakin. Kyllä odotan että saataisiin jälleen nainen valtikkaa hoitamaan. Kuka tahansa nainen selviytyisi tästäkin roolista ylvään ryhdikkäästi, toisin kuin nämä lapatossut. Muu hallitus vaikuttaa melkein lupaavalta, mutta suuret teot antavat vielä odottaa itseään. Voinemme vain elää toivossa. Suositan kuitenkin olemaan toivomatta liian suuria, turhaan joudutte pettymään.

Kuntavaalit tulevat, taas. Vastahan ne vuonna 2012 järjestettiin. Jatkuvaa vouhotusta. Kyllä kysyttiin minuakin ehdolle, monestakin suunnasta. Mutta katsoin ettei mikään lista tarjoa arvoistani seuraa, jätän sen houhkaamisen vähäisemmilleni. Vaikka älkää luulko ettei minulla olisi mitään sanottavaa, kyllä minulla on! Aivan ensimmäisenä muuttaisin Rovaniemen hallintojärjestelmää, luotsaisin Rovaniemenkin kohti asiallista pormestarimallia. Nyt tyydyn odottamaan sopivan pormestarimallin valmistumista.

Olen käytettävissä pormestarin tehtävään. Epäilemättä kyselijöitä riittää.

Tällä hetkellä tärkeintä kaikille tuntuu olevan laskiainen, tuo jokavuotinen riekkumisjuhla. Turhanpäiväistä hypetystä. Pöyristyttävintä on että yliopisto ja herra rehtori ovat lähteneet tähän hullutukseen mukaan ja myöntäneet opiskelijoille puoli päivää

Kirjoittaja toimii korkeassa tarkkailuvirassa LYYn toimistolla.

Sitä ennen hän on toiminut legendaarisen yökerho Tivolin vartijana parin vuosikymmenen ajan.

12

Lapin ylioppilaslehti  1/2017

13

Yl i o p i s t o lla

GREEN OFFICE – KAMPUKSELLA VIHERTÄÄ Teksti Teemu Loikkanen Kuvitus Siiri Hirsiaho

i

lmastonm u u tos on jatkuvasti tapetilla. Tuhlaamme luonnonvaroja heittämällä syömäkelpoista ruokaa roskiin, kuluttamalla energiaa valaisemalla tyhjiä huoneita ja valitsemalla kertakäyttöisen astian, joka päätynee kaatopaikalle tai poltettavaksi. Erityisesti puhtaan arktisen luonnon avulla huomiota, turismia ja kiinnostusta keräävän Lapin olisi luontevaa toimia uudenlaisten elämäntapojen pioneerina, puhumattakaan yliopistosta, joista suuret yhteiskunnalliset liikkeet ja muutokset perinteisesti ovat kummunneet. Silti Lapin yliopiston ympäristöasioissa on vielä puutteita. Esimerkiksi kierrätys on ollut käytännössä olematonta. Olemme kuitenkin saamassa tilanteeseen parannusta.

Yliopistot vihreäksi Lapin yliopisto on viime vuonna allekirjoittanut WWF:n kanssa sopimuksen Green Office – yhteistyöstä. Green Office on Suomen WWF:n kehittämä toimistoille suunnattu käytännönläheinen ympäristöjärjestelmä, jonka avulla yliopisto voi pienentää hiilijalanjälkeään ja vähentää kasvihuonepäästöjään. Lapin yliopisto tavoittelee Green Office -sertifikaattia tälle keväälle.

Green Officen tarjoamien työkalujen ja ulkopuolisen konsultin avustuksella yliopistolle on luotu

sen omista lähtökohdista kumpuava yksilöllinen ympäristöohjelma ja WWF seuraa tarkastajan avulla toiminnan etenemistä. Yliopisto raportoi vuosittain toiminnastaan ja ympäristöohjelma päivitetään joka kolmas vuosi, jolloin myös toimistotarkastus suoritetaan. Toiminnassa pyritään jatkuvaan parantamiseen, joten myös tavoitteita on tällöin nostettava.

Nykypäivänä lähes kaikki yritykset ja yhteisöt pyrkivät esiintymään ympäristöystävällisinä toimijoina.

Pahimmillaan tämä näkyy tyhjissä lupauksissa ”sitoutumisesta vihreisiin arvoihin”, joka ei välttämättä tarkoita mitään konkreettista. Green Officen hyviä puolia ovat valvotut selkeät tavoitteet, joiden toteuttamista WWF seuraa, antaen myös määräaikoja. Verkostossa on mukana myös muita korkeakouluja, kuten Taideyliopisto. Samankaltaiset yhteisöt voivat oppia toisiltaan ja jakaa hyväksi havaittuja käytäntöjä.

Lapin yliopiston Green Office -tiimi on monialainen; yhteensä noin 30 ihmisen joukkoon kuuluu henkilökunnan edustajia eri yksiköistä ja tiedekunnista, opiskelijoita eri ainejärjestöistä ja LYYstä sekä kiinteistönomistajan, YTHS:n, Amican, Lovisan ja SOL:n väkeä.

Yliopiston virallisena Green Office -yhteyshenkilönä toimii tilasuunnittelija Hanne Alajoutsijärvi.

Pohjoi s en brä ndi li i t t y y vahvas t i lu onnon puh tau t een.

Lapin yliopiston Green Officen toteutuksessa mukana olevat GO-yhteyshenkilön edustajat Asta Sinervä ja Siiri Hirsiaho uskovat toiminnan tärkeyteen. ”Yliopisto on iso toimija ja täällä on paljon ihmisiä, joten ympäristökuormituksemme on melko suuri.

Tekemillämme kulutusvalinnoilla on siis merkitystä. Ympäristöohjelman puitteissa on mahdollista myös viedä hyviä käytäntöjä ulospäin, niin yliopistossa koulutettavien tulevaisuuden opettajien ja yhteiskunnallisten toimijoiden kuin myös vaihtoopiskelijoiden välityksellä. Mielipidevaikuttajan roolissa yliopistoyhteisö voisi pyrkiä tekemään muutosta kaupungin tasolla esimerkiksi julkiseen liikenteeseen tai jätekäytäntöihin.”

Ympäristöohjelman päätavoitteet Lapin yliopistossa ovat energian- ja vedenkulutuksen, sekä polttokelpoisen ja kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrän vähentäminen viidellä prosentilla vuoden 2016 tasosta vuoteen 2019 mennessä. Ympäristökuormituksen vähentämisen lisäksi yliopisto voi Green Office -merkin avulla viestiä arvoistaan ja toimintatavoistaan ulospäin, millä myös toivotaan olevan positiivisia vaikutuksia.

14

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Ympäristökampanjat viestivät mielikuvilla Useat ympäristökampanjat kehittelevät erilaisia konkreettisia esimerkkejä, jotka saattavat helpottaa ymmärtämään, kuinka paljon energiaa yksittäisiin asioihin kuluu.

WWF:n nettisivuilla kerrotaan, että Suomen Green Office –toimistot vähensivät vuonna 2015 energiankulutusta niin paljon, että samalla määrällä ajaisi autolla kuuhun ja takaisin 145 kertaa. Samaan ajatukseen perustui vastikään yliopiston pääaulaan pystytetty pahvimukiveistos.

17 tunnin kuumaliimaamisen jälkeen syntyneen teoksen on tarkoitus herättää ajattelemaan, kuinka yksittäisistä kertakäyttöastioista syntyy äkkiä jättimäinen jätevuori. Pahvimuki, jossa lukee ”green” saattaa herättää ostajansa ajattelemaan sen ostamisen olevan ympäristöteko, koska kuppi ei ole muovinen.

Ympäristöystävällisyys ei kuitenkaan ole mitenkään selkeä konsepti, energiaa kuluttaa myös jatkuva astioiden peseminen voimakkailla pesuaineilla. Huuhdeltava kestokuppi olisi todennäköisesti kaikista vähiten kuluttava vaihtoehto päivittäisille kahvittelijoille.

Ruokahävikki on toinen jatkuvasti pinnalla oleva aihe. Amica mittasi Euroopan jätteen vähentämisen viikon aikana ravintolan asiakkailta kertyneen biojätteen määrää konkretisoiden sen samalla näkyväksi. Hävikki näkyy yliopiston lisäksi myös kauppojen roskiksilla.

Kuka tahansa joskus dyykkaamista harrastanut tietää ylijäämän olevan valtava ja päivittäinen. Suurin osa kaupoista lukitsee roskakatoksensa, mutta muutamat pitävät ovia auki. Dyykkaajat voivat elää

Amica ja Lov i sa voi s ivat avata bioro skiks ensa i lta i s i n opi skelijoi den käy t t ö ön.

15

Yl i o p i s t o lla

Dy ykkaajat voi vat elää käymät tä ollenkaa n kau pas sa.

käymättä ollenkaan kaupassa ja osa myös jakaa löydöksiään tuntemilleen yksinhuoltajille tai syrjäytyneille. Opiskelijat ovat aktiivisimpia roskaruokailijoita, eivätkä viimeisimmät opintotukileikkaukset ainakaan laajenna ruokabudjettejamme tulevaisuudessa. Kenties Amica ja Lovisa voisivat avata bioroskiksensa iltaisin opiskelijoiden käyttöön. Nahistuneet vihannekset maistuisivat monen vähävaraisen iltapalapöydässä.

Vastuu ja vastareaktiot Ympäristöliikkeen luoma kuvasto tuhotusta luonnosta ja siitä vastuussa olevasta itsekkäästä ja välinpitämättömästä ihmisestä synnyttää herkästi vastareaktioita. Saavutetusta elintasosta harvemmin halutaan nipistää, eikä kukaan meistä elä vapaaehtoisesti kylmässä ja ankeassa huoneessa toissavuotista lantunpalaa kynttilänvalossa jyrsien. Kun Green Officen porukka on kiertänyt kertomassa toiminnasta, on ihmisillä toisinaan noussut huolia, millaisia muutoksia on luvassa. ”On pelätty, että lämmöt menevät alas ja elämä yliopistolla tehdään kurjaksi. Hyvinvoinnista ei

kuitenkaan ole tarkoitus karsia, vaan ympäristöohjelman painopisteet ovat ympäristöystävällisten valintojen mahdollistamisessa ja niiden ottamisessa osaksi normaalia toimintakulttuuria. Toiminnassa ylipäätään pyritään muistuttamaan arjen pienistä valinnoista positiivisten kannusteiden ja tempausten kautta.” Sinervä kertoo.

Toisaalta yhdenkin asteen laskeminen lämmityksestä vähentää WWF:n mukaan energiankulutusta merkittävästi, sitä tuskin kukaan edes huomaisi. Jokainen voi koettaa ottaa vähemmän lounaalla ja hakea sen jälkeen ruokaa lisää, jottei sitä menisi hukkaan ja pyrkiä lajittelemaan jätteensä mahdollisimman tarkasti, kun viimein saamme jakeet eri jätelajeille. Jo hankintoja tehdessä on tärkeä miettiä todellista tarvetta, suosia kestäviä tuotteita ja miettiä valmiiksi, mitä poistettaville laitteille voisi tehdä, kun niiden elinkaari on lopussa.

Opiskelijoita on puhuttanut myös uusi maksullinen tulostuskäytäntö. Monet vaativat suoritukset yhä perinteisesti paperisina, mikä on herättänyt keskustelua.

Paperinkulutuksen vähentäminen linkittyy myös Green Officeen. ”Kuka tahansa voi ehdottaa toimenpiteitä tai osallistua tempausten toteutukseen. Toiminnassa halutaan korostaa kaikkien aktiivisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa. Tällä hetkellä ehdotuksia voi kertoa GO-tiimiläisille, sähköpostitse, Facebookissa tai esimerkiksi kirjoittamalla yliopiston käytävillä liikkuvaan GreenWall-seinään. Kun saamme sertifikaatin, tulevat lisäksi omat nettisivut, joiden kautta voi myös esittää ideoita. Jokainen voi myös omilla arjen valinnoillaan osallistua ympäristötalkoisiin”, Sinervä lisää.

Vastuu esimerkiksi jätteen vähentämisestä onkin sälytetty vahvasti kotitalouksille ja yksittäisille ihmisille. Jätetutkimus suosittelee rakentamaan uudenlaisen suhteen tuottamaamme ylimäärään. Ensimmäinen askel on huomata jäte: mitä pidät jätteenä ja miksi? Mitä uskot pökäleellesi tapahtuvan kun se katoaa pöntön uumeniin? Kun tiputat syömättä jääneen panininpuolikkaan biojäteastiaan, mihin se menee? Voisiko sille tehdä jotain muuta kuin olet tottunut ajattelemaan? �

16

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

sata VUOTTA ITSENÄISTÄ YLIOPISTOPOLITIIKKAA Teksti Teemu Loikkanen Kuvitus Krista Kärki

17

Suomi 100

S

u omessa toimii tällä hetkellä 14 yliopistoa ja maanpuolustuskorkeakoulu. Turun Akatemia, josta myöhemmin kehittyi Helsingin Yliopisto, on perustettu 1640. Nyt Suomen itsenäisyyden täyttäessä 100 vuotta, on perustelua perehtyä pintaa syvemmältä yliopistojemme historiaan ja niiden asemaan eri aikoina. Aloittakaamme sivistys – eli siveellisyysmies Johan Vilhelm Snelmannista, jonka kunniaksi vietämme 12. toukokuuta suomalaisuuden päivää. Siveellisyys tarkoitti hänen aikanaan suurin piirtein samaa kuin sivistys nykypäivänä.

Snellman aloitti Turun Akatemiassa 16-vuotiaana vuonna 1822, opiskelutovereinaan esimerkiksi tutut herrat Runeberg ja Lönnrot.

1840 Snellman julkaisi tekstin Akateemisesta Opiskelusta, Om det Akademiska Studium, jossa hän ottaa vahvasti kantaa sivistysyliopiston puolesta aloittamalla: ”En voi vastoin vakaumustani kieltää, etteikö tämänhetkisen akateemisen opiskelun kuvaaminen olisi minulle karvasta, miltei vastenmielistä”. Snellmanin mukaan yliopiston tulisi erottua koulusta, joka edustaa ulkoa opeteltujen läksyjen tapaan tiedon päähän pakottamista. Sen sijaan yliopiston tulisi rakentaa sivistynyt yksilö, joka oppii ajattelemaan valmiiksi pureskellun tiedon hotkaisemisen sijasta.

Venäjän vallan aikana keisari Aleksanteri I laajensi huomattavasti yliopistoa, joka nimettiin Aleksanterin keisarilliseksi yliopistoksi.

Vuonna 1828 se siirrettiin Helsinkiin, uuteen kapitaaliin. Kun itsenäisyyden aika viimein koitti, muutettiin nimi Helsingin Yliopistoksi, jonka hallinto-oikeuden professorista J.K. Ståhlbergista tehtiin maamme ensimmäinen presidentti. Tämä kuvaa hyvin yliopiston merkitystä uuden kansakunnan rakentajana.

Rehtoreiden puheet aikansa kuvaajina Rinne, Jauhiainen ja Plamper (Kasvatus & Aika 3/2015) ovat tutkimuksessaan analysoineet Turun ja Helsingin yliopistojen rehtoreiden vuosittaisia puheita 1920-luvulta tähän päivään. Itsenäisyyden

ensimmäisenä vuosikymmeninä, aina 1960-luvulle asti, Snellmaninkin peräänkuuluttama sivistysyliopiston ihanne näkyi voimakkaasti rehtorien puheissa. Nuoren valtion yliopistot nähtiin olevan kansan ja itsenäisyyden palveluksessa. Turun Yliopiston symboliksi muodostui ”vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle”. Tutkijoiden mukaan jäi kuitenkin epäselväksi ja abstraktiksi, mitä kansalla puheissa tarkoitettiin. Yliopistoa pidettiin autonomisena ja vapaana tieteen ja sivistyksen kehtona, joka oli ikään kuin irrallinen saareke muuhun yhteiskuntaan nähden.

1960-luvulla presidentti Kekkonen otti jo vuosikymmenen ensimmäisessä uudenvuodenpuheessa voimakkaasti kantaa korkeakoulupolitiikkaan. Hän kytki tutkimuksen ja opetuksen tason kilpailukykyyn ja kansantalouden kasvuun. Rehtorien puheissa yliopistot ankkuroitiin uudella tavalla osaksi yhteiskuntaa. Opiskelijaliikkeen rantauduttua Suomeen suhtauduttiin sen radikalismiin aluksi ymmärtäväisesti, mutta jo 70-luvun vaihteessa sävy muuttui vasemmistolaisesti painottuneen liikkeen uhatessa perinteisiä valta-asemia.

1980-luvulta eteenpäin korkeakoulut olivat jo vahvasti valtion ohjauksessa. Ympäröivään yhteiskuntaan avautuminen ja elinkeinoelämän mukaan tulo herätti huolia riippumattomuuden ja autonomian kaventumisesta. 1990-luvun lama leikkasi parissa vuodessa 16 prosenttia rahoituksesta ja huoli perustehtävien säilyttämisestä näkyi ja kuului.

Laman jälkeen rahoitus palautui paremmalle tasolle ja kansainvälisyydestä tuli uusi trendi. Opiskelija alettiin nähdä asiakkaana, jolla on oikeus yksilölliseen koulutukseen.

2000-luvulle tultaessa yliopisto alkoi painia sivistysyliopiston ja markkinoiden tuomien uusliberalististen ajatusten yhteensovittamiseksi. Tiedon luominen, totuuden etsiminen ja näiden ihanteiden välittäminen opiskelijoille ei enää riittänyt. Yliopistojen odotettiin tuottavan kansantaloudelle merkittävää hyötyä ja profiloituvan tehokkaasti Eurooppalaisen huippututkimuksen ytimeen.

Näkemykset yrittäjäyliopistoista,

jotka tuottavat tutkintotehtaina uusia maistereita elinkeinoelämän palvelukseen ja huippututkijoita tieteen ytimeen tunkeutuivat vääjäämättä myös suomalaiseen yliopistomaalimaan. Yliopistouudistus, suurentunut työtaakka ja entistä kovemmat tulosvaatimukset aiheuttivat huolta, mutta toisaalta uutta lakia kiiteltiin rehtoreiden toimesta.

Yliopistot itsenäisyyden toisella vuosisadalla Viime vuonna toteutetussa arvioinnissa yliopistouudistusten vaikutuksien kerrotaan jääneen ainakin toistaiseksi vähäisiksi. Henkilöstö on kokenut kielteisiä vaikutuksia työhyvinvointiin, näkemyserot ovat kärjistyneet, eikä taloudellinen ohjaus ole merkittävästi vähentynyt. Lain vaikutukset vahvempien ja kansainvälisesti kilpailukykyisten yliopistojen syntyyn ovat olleet vähäisiä. Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto, sekä monet yksittäiset tieteentekijät ovat kritisoineet uudistuksia voimakkaasti. Opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen ei Ylen uutisten mukaan näe tarvetta lain muuttamiselle vaan toivoo ”vuorovaikutuksen lisääntymistä”.

Miten yliopistolaitoksemme pitäisi kehittyä tulevina vuosikymmeninä?

Onko uusliberalistista talousjärjestelmää ja sivistysyliopiston ihannetta mahdollista sovittaa yhteen? Näihin kysymyksiin ei ole helppo vastata, mutta palatkaamme vielä J.V. Snellmanin ajatuksiin akateemisesta opiskelusta. ”Ei voi olla niin, että opiskelija yliopistosta lähtiessään on ratkaissut kaikki elämän ja tieteen arvoitukset. Riittää, että hän on ratkaissut yhden, siinä tapauksessa että hän on ratkaissut sen itse”.

Yliopisto ei siis hänen mukaansa ole paikka, jossa opitaan ratkaisemaan joku tietty ongelma, vaan tarkoitus on rakentaa päähänsä sellaiset työkalut, joilla voidaan järkeä käyttämällä ja perinteitä hyödyntämällä ratkaista mikä tahansa vastaan tuleva asia. Huojentukaa siis hyvät opiskelijat, jos teistä tuntuu, ettette ole oppineet opiskelujenne aikana mitään: se ratkaistava arvoitus on vielä edessäpäin. �

18

Lapin ylioppilaslehti  1/2017

19

Maa i l m alla

T e k s t i j a K u va t Ma t i a s Pa r t a n e n

Tulen ja jään maa on upea sekoitus kauniin korutonta luontoa ja modernia Pohjoismaata. Atlantin saarivaltiosta on vuosien saatossa tullut tunnettu matkakohde varsinkin luonnosta kiinnostuneiden matkaajien keskuudessa, mutta Islanti on paljon muutakin.

20

L a p i n y l i o p p i la s l e h t i 1 / 2 0 1 7

K

errotaan , että kun Yhdysvallat valmistautui 60-luvun lopulla ensimmäiseen miehitettyyn Kuulentoon, astronautit lähetettiin harjoittelemaan Islantiin. Keflavikin lentokentän parkkipaikkojen jälkeen paljastuvan maiseman perusteella tuota tarinaa ei kyseenalaista. Avautuva näkymä on karkeaa kivikkoa silmän kantamattomiin korkeiden lumihuippuisten vuorten häämöttäessä horisontissa. Vihertävä sammal on pesinyt rosoisten lohkareiden rakoihin muodostaen kauniin kontrastin vulkaanisen mustan kiven kanssa.

Matka Keflavikin kansainväliseltä lentokentältä Reykjavikin keskustaan taittuu bussilla noin 45 minuuttiin. Islantilaiset ovat tehneet suunnitelmia radan rakentamisesta lentokentän ja pääkaupungin yhdistämiseksi useaan otteeseen.

Jos viimeisin suunnitelma toteutuu, rakennustyöt aloitetaan vuonna 2020. Uusi rata lyhentäisi matkaajan varttiin.

Vaikka Islanti on pieni maa – ainoastaan Lapin maakunnan kokoinen – tarjoaa se silti valtavasti nähtävää. Piskuinen valtio on ollut monesti ihmisten huulilla, viimeksi jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuiden aikaan, jolloin maa vastoin kaikkia odotuksia selvitti tiensä puolivälieriin saakka. Puhuttiin Islannin ihmeestä. Sitä ennen se teki itsensä tunnetuksi suomalaisten keskuudessa selviytymällä maata koetelleesta talouskriisistä.

Finanssikriisi pyyhkäisi Islannin ylitse vuonna 2008 hyökyaallon lailla. Maan kolme suurinta pankkia, Glitnir, Kaupthing ja Landsbanki, olivat turvonneet moninkertaiseen

Fi na ns s ikr i i s i py yhkäi s i Is la nn i n yli t s e vu onna 2008 h yökyaallon lai lla. kokoon, lähes kymmenkertaiseksi suhteessa pienen maan talouteen.

Globaaleilla markkinoilla pankit nähtiin liian riskialttiina, mikä syöksi Islannin kruunun romahduspisteeseen. Lopulta ulkomaanvelat olivat seitsenkertaiset verrattuna maan bruttokansantuotteeseen.

Sitten tapahtui jotain poikkeuksellista; hallitus ei rynnännytkään pelastamaan maan pankkeja veronmaksajien rahoilla, vaan niiden annettiin kaatua. Talouskriisin myötä Islannissa nähtiin paljon mielenosoituksia, ja oikeistohallitus vaihtui punavihreään. Muun muassa Nobelpalkittu taloustieteilijä Paul Krugman suitsutti Islannin valitsemaa linjaa, jolla se kykeni jopa vahvistamaan sosiaalista turvaverkkoaan.

21

Maa i l m alla

Ma nn er laat t ojen li ikkumi n en mu okkaa ma i s emaa s ynn y t täen ka njoneja ja laaks oja.

Nykyään Islannilla menee suhteellisen hyvin, mikä tuntuu myös matkaajan lompakossa. Hintataso on korkea, noin samaa tasoa kuin Norjan. Esimerkiksi alkoholi, jota myydään ainoastaan Vínbúdin-liikkeissä, on erittäin kallista. Siksi janoisen matkalaisen onkin suositeltavaa täyttää leilinsä lähtöpaikkansa ulkomaanterminaalin tax-freessä.

Myös asuminen ja ruoka ovat suhteellisen kalliita, ja opiskelijan kannattaakin etsiä kattoa päänsä päälle yksityisten tarjoamista aamiaismajoituksista tai Airbnb:stä.

Mannerlaatat ovat hiljalleen erkaantumassa, minkä voi havaita myös Islannin maastossa.

Saari keskellä Atlanttia Islanti on pieni saarivaltio, joka sijaitsee Atlantin valtamerellä, välittömästi napapiirin alapuolella. Saari on tunnettu vulkaanisesta toiminnastaan, ja se sijoittuu Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen väliselle saumalle. Mannerlaatat ovat hiljalleen erkaantumassa, minkä voi havaita myös Islannin maastossa. Esimerkiksi Þingvellirin luonnonpuistossa tämä erkaantuminen on selvästi huomattavissa alueen kivimuodostelmissa. Mannerlaattojen liikkuminen synnyttää kanjoneja ja laaksoja sekä aiheuttaa huomattavia maanjäristyksiä alueella. Þingvellir on toiminut myös Islannin parlamentin Alþingin näyttämönä jo vuodesta 930 tehden näin siitä yhden Euroopan vanhimmista parlamenteista.

Oppaanamme toimivan Leifur Gunnarssonin mukaan valtiopäivät olivat aikoinaan suuri tapahtuma; vapaat miehet kokoontuivat sinne päättämään yhteisistä asioista ja ratkomaan riitoja. Jokainen valtiopäiville osallistuja sai tuoda asiansa esille Lögbergillä, niin sanotulla

22

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Islanti Ma antiede

** Maan pinta-ala on 103 000 neliökilometriä, mikä on vähemmän kuin kolmannes Suomen pinta-alasta.

A s uk a s l uku

** 333 445

K a upu n g i t

lakikivellä. Lakikiven läheisyydessä ei väkivaltaa tai veritekoja suvaittu, mutta pragmaattiset islantilaiset saattoivat ratkaista tämän ongelman raahaamalla vastarannan kiisken Alþingin rajojen ulkopuolelle.

Vulkaanisen toiminnan vuoksi Islannissa sattuu runsaasti maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia. Matkamme aikana uutissivustot täyttyivät uutta mahdollista ilmailukatastrofia maalailevista otsikoista: Islannin neljä suurinta tulivuorta ovat aktivoituneet yhtä aikaa. Sinänsä tämä ei ole kuitenkaan mitenkään poikkeuksellista, selittää kotimaansa asioista perillä oleva Ari Karlsson. Mannerlaattojen risteämiskohdassa olevat tulivuoret ovat yhteydessä toisiinsa, joten ne usein myös aktivoituvat samaan aikaan. Paikallista arkkitehtuuria tarkastellessa panee merkille, että hallitseva rakennusaine on betoni.

Osin sen vuoksi, että puuta on saarella melko heikosti saatavilla, osin siksi, että talot on suunniteltu kestämään maanjäristykset.

Esimerkiksi vuonna 2008 pääkaupungin Reykjavikin lähellä tapahtunut, voimakkuudeltaan 6,1 richterin asteikolla ollut maanjäristys, ei juurikaan aiheuttanut vahinkoa. Huolenaiheena vaikuttaa kuitenkin olevan Mýrdalsjökull-jäätikön alla piilotteleva Katla, joka on jo vuosikymmeniä myöhässä purkautumissyklistään. Jos Katla purkautuisi, seuraukset jäätikölle olisivat vähän kuin jääpalalle vesilasissa; sulanut

Vulkaanisen toiminnan vuoksi Islannissa sattuu runsaasti maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia.

Is la nn i lla on runsaas t i geo t ermi s tä en erg iaa ja v esi voimaa käy t ö s sää n.

vesi nostaisi koko jäätikön kellumaan. Alta purkautuvat vesimassat saattaisivat aiheuttaa tsunameihin verrattavaa tuhoa. Onneksi Katla kuitenkin sijaitsee eteläisessä Islannissa – alueella, jossa ihmisasutus on vähäistä. Silloin tällöin maan historiassa on koettu valtaisia katastrofeja. Kun Lakagigar purkautui vuonna 1783, se tuhosi lähes kaiken karjan ja sadon aiheuttaen nälänhädän, jossa kuoli yli 10 000 islantilaista. Viidesosa maan väestöstä.

Vulkaaninen toiminta on kuitenkin lähes kaikkialla läsnä. Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus vuonna 2010 syöksi Euroopan yli viikon kestäneeseen lentokaaokseen, joka aiheutti lentoyhtiöille miljarditappiot.

Myös tällä kertaa maassa matkaillut ei voinut välttyä ajatukselta: venähtäisiköhän reissu, jos vuoret syöksisivät varoittamatta tuhkaa taivaalle?

Vulkaanisen toimintansa ja sijaintinsa vuoksi maalla on runsaasti geotermistä energiaa ja vesivoimaa käytössään. Halvan energian vuoksi maassa tuotetaan runsaasti

** Pääkaupunki Reykjavík on Islannin suurin kaupunki, jossa asuu noin 114 000 asukasta. ** Mosfellsbær, Kópavogur, Garðabær, Seltjarnarnes ja Hafnarfjörður muodostavat tiheimmin asutun, yhteensä noin 185 000 asukkaan taajaman. ** Muut suuret keskukset ovat Akureyri pohjoisessa, Keflavík 50 kilometrin päässä Reykjavíkista ja Vestmannasaaret etelärannikolla.

Historia

** Islanti oli itsenäinen valtio 900-luvulta vuoteen 1262, jolloin maa joutui Norjan alaisuuteen ja sittemmin yhdessä Norjan kanssa Tanskan hallintaan. ** Vuonna 1904 maa sai sisäisen itsehallinnon ja 1918 siitä tuli oma valtionsa, jolla oli yhteinen kuningas tanskalaisten kanssa. ** Kesäkuun 17. päivä 1944 maa julistautui täysin itsenäiseksi ja sille valittiin ensimmäinen presidentti.

R a h ayk s i kk ö

** Islannin kruunu, króna.

23

Maa i l m alla

alumiinia. Energiasta saattaisi joku päivä tulla pienelle maalle jopa vientituote, mutta toistaiseksi hankkeet ovat olleet jäissä pitkien etäisyyksien vuoksi.

Maan talouden selkärangan muodostavat matkailu, kalastus ja alumiini. Vielä 15 vuotta sitten matkailu oli Islannissa melko vähäistä, mutta nyt vuosittaiset matkailijamäärät ylittävät miljoonan muodostaen yli viisi prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Esimerkiksi Icelandair tarjoaa valtamerta ylittäville jopa seitsemän vuorokauden mittaista pysähdystä Islannissa ilman lisäveloitusta, mikä on vaikuttanut varsinkin yhdysvaltalaisten matkailijoiden määrään.

Tärkein yksittäinen ala on kuitenkin yhä kalastus, joka vastaa lähes kolmanneksesta koko maan taloudesta. Kalavesiä suojellaan mustasukkaisesti, ja tämä on vaikuttanut myös maan EU-suunnitelmiin.

Korttitalo romahtaa Pieni talous on alttiina maailman myllerryksille. Tämä nähtiin poikkeuksellisen voimakkaasti vuoden 2008 talousromahduksen yhteydessä. Katastrofin siemenet oli kylvetty vuosituhannen alussa, jolloin pankkeja yksityistettiin voimakkaasti.

Maata muutettiin kalastuskeskeisestä pikkutekijästä bisneskeskukseksi. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta touhu muistutti Suomen kasinotaloutta 1980- ja 1990-luvuilla. Lainaa myönnettiin avokätisesti ja kotitalouksien velkaantumisaste kasvoi räjähdysmäisesti. Kun korttitalon romahdus sai alkunsa Yhdysvalloista, maksun aika tuli myös islantilaisille. Työttömyys kasvoi noin 10 prosenttiin, ja kotitalouksiin iski maksukyvyttömyys. Sijoittajat menettivät rahansa, ja vastuista väännettiin kättä useita vuosia.

Islantilaiset eivät kuitenkaan ryhtyneet korjaamaan pankkeja

Maaha n s yn t y i s en hi s t or ia n ens immä inen vas emmi s t ohalli t u s. veronmaksajien rahoilla. Maassa oli runsaasti mielenosoituksia, jotka huipentuivat vuonna 2009 kattilavallankumoukseksi, joka johti uusiin vaaleihin. Maahan syntyi sen historian ensimmäinen vasemmistohallitus, joka pyrki pelastamaan sen, mitä pelastettavissa oli. Maan verojärjestelmä uusittiin kokonaan.

Tasa­ vero sai lähteä, ja tilalle tuli kolmiportainen, jyrkästi progressiivinen tulovero. Aluksi muutosta vastustettiin ja hyvin toimeentuleva luokka uhkasi lähteä Islannista.

Talous kuitenkin kääntyi hitaaseen ja tasaiseen nousuun. Myöhemmin kansainvälinen tuomioistuin totesi, Aikaisemmin Islannissa kaikessa oli kysymys kaloista ja kalastuksesta.

24

Ha nkali na a ikoi na t u rvaa hae taa n ki rko s ta.

Reykjavikin kadut tulvivat väkeä myös yöaikaan, ja monessa baarissa ja yökerhossa meno jatkuu aamuyöhön.

ettei Islannin valtion tarvitse maksaa yksityisten pankkien velkoja.

Kun oppii Islannin historiasta, ei voi välttyä ajatukselta, että maan asukkaita ovat kohdanneet milloin mitkäkin vaikeudet. Islantilaiset ovatkin arjessaan varautuneet vaikeisiin aikoihin. Ylijäävä raha pyritään säästämään, ja luonteenlaatu on jääräpäistä, jopa uhmakasta.

Pohtiessamme Leifur Gunnarssonin kanssa Lebowski Barin tiskillä islantilaisten ja suomalaisten mutkatonta kanssakäymistä, huomio kiinnittyy kansojemme piirteiden yhtäläisyyksiin. Meidän molempien historia on muiden kansojen alamaisuuksissa ja vaikeissa ajoissa, mutta silti olemme aina kyenneet nousemaan.

Matkatessa Islannin maaseudulla huomio kiinnittyy kahteen asiaan: kirkkojen ja hevoslaitumien suureen määrään. Islanti oli taannoin uutisotsikoissa, sillä maan ateismin tasoa väitettiin hyvin korkeaksi: tutkimusten mukaan juuri kukaan islantilaisista nuorista ei usko Raamatun luomiskertomukseen. Gunnarssonin mukaan kirkoista kuitenkin haetaan turvaa vaikeina aikoina, ja hän sanoo, että islantilaiset ovat enemmän tapakristittyjä kuin ateisteja. Luomiskertomuksen hylkääminen onkin viite maan korkeasta sivistystasosta, ei niinkään yhtäläisyydestä ateismiin.

Vapaa-ajallaan islantilaiset tyypillisesti viettävät aikaa ystävien ja perheen parissa. Tätä tehdään muun muassa uimaloissa, joiden altaat täyttyvät geotermisesti lämmitetyllä vedellä. Kontrasti kylmän tihkusateen ja kuuman, lähes 40-asteisen uimaveden välillä on suuri. Ympärillä parveilee kuitenkin runsaasti kaiken ikäistä väkeä.

Itse olin ehtinyt viettää maassa reilun tunnin, kun minua jo kiikutettiin vieraanvaraisten islantilaisten toimesta kylpylään. Muita yleisiä ajanviettotapoja ovat ohjatut ryhmäliikunnat sekä kuntosali.

Kaunis ja omintakeinen luonto Maan luonto edustaa yhtä maailman omintakeisimmista. Kasvillisuutta on vain osassa Islantia, sillä eroosion kasvattamat hiekkamaat ja jäätiköt peittävät suurimman osan saaren pinta-alasta.

Kerrotaan, että maassa oli metsiä ennen ihmisten saapumista, mutta ne hakattiin laidun- ja viljelysmaan tieltä. Sittemmin puita on istutettu eroosion suitsemiseksi ja esimerkiksi maan kaakkoisosissa sijaitsee nykyään metsiä. Islannin luonnonmaisemien pariin pyrkivälle matkailijalle järkevin tapa on vuokrata auto, mielellään nelivetoinen, sillä maan tiet ovat heikossa kunnossa. Saaren kiertäminen on yleinen tapa, ja

25

Maa i l m alla

Harpa on vuonna 2011 valmistunut Islannin musiikkitalo. Yksi rakennusprojektin päärahoittajista oli finanssikriisissä kaatunut Landsbanki.

T u r i smi n merki t ys t ulee lähi v u o sina va rmas t i koro s t umaa n.

monet matkailuyritykset tarjoavat nykyään myös räätälöityjä paketteja sitä varten.

Myös Reykjavik ja sen lähiseudut kykenevät tarjoamaan runsaasti nähtävää ja koettavaa. Reykjavikin kadut tulvivat väkeä myös yöaikaan, ja monessa baarissa ja yökerhossa meno jatkuu auringonnousuun. Sivukujilta voi löytää erilaisia pikkuputiikkeja ja ravintoloita. Suuremmat ostoskadut sen sijaan tarjoavat kansainvälisesti tunnettuja merkkejä ja esimerkiksi islantilaisia villapaitoja ostettavaksi.

Islanti ei nimensä mukaisesti kuitenkaan edusta jään maata, sillä ilmasto on suomalaiselle matkailijalle varsinkin talvisaikaan yllättävän leuto. Reykjavikin keskustassa sijaitseva lampikin on jäätön, tarjoten näin talvehtimispaikan useille joutsenille. Lännestä puskeva Golfvirta pitää ilmaston melko lämpimänä, eikä toppatakeille ole helmikuussakaan tarvetta. Sisämaassa on kuitenkin kylmempää.

Oma Reykjavikiin ja sen lähellä olevalle kultaiselle kolmiolle suuntautunut viikon matkani oli vasta pintaraapaisu. Kultaisen kolmion alueella sijaitsevat yksi maan suurimmista vesiputouksista, Gullfoss, Þingvellirin luonnonpuisto sekä geoterminen alue Haukadalur, jossa sijaitsevat kuumat lähteet Geysir ja Strokkur. Luonnonnähtävyyksiä on muuallakin, kuten esimerkiksi idässä olevilla jäätiköillä sekä pohjoisessa Húsavíkissa, jossa voi ottaa osaa esimerkiksi valassafarille.

Turismin merkitys Islannissa tulee lähivuosina varmasti korostumaan entisestään, kun maa etsii keinoja taloutensa vakauttamiseksi. Loputtomiin turistimääriä ei kuitenkaan voida nostaa, mikä myös luonnonnähtävyyksiin nojaavassa matkailumaassa on tiedostettu. Tällä hetkellä nostokurjet ovat kuitenkin silmiinpistävä näky lähes kaikissa asutuskeskuksissa, joissa pyritään vastaamaan maahan kohdistuvaan kysyntään. �

26

Lapin ylioppilaslehti  1/2017

27

T e k s t i A l e k s i I . P o h j o la K u va t Ma t i a s Pa r t a n e n

L

apin yliopiston taidehistorian professori Tuija Hautala-Hirvioja juhlisti juuri 60-vuotispäiväänsä pitämällä näyttelyt taiteestaan ja tutkimuksestaan. Taidetta on syntynyt muun muassa Avoimen yliopiston erilaisilla taidekursseilla. Julkaisuja puolestaan on kertynyt vuosien varrella sen verran paljon, että niille piti varata oma näyttelytilansa. Mutta miten tähän on päädytty? Vuosien varrelle on mahtunut paljon ja sattumallekin pitää elämässä olla sijaa. ”Minun aikanani kouluissa ei ollut opinto-ohjausta nimeksikään. Äitini halusi minusta opettajan tai sairaanhoitajan. Verikammoisena valinta oli aika selvä. Hain Ouluun opettajakoulutukseen, mutta samalla myös esimerkiksi maantieto oli yksi vaihtoehto. Lopulta päädyin opettajakoulutuslaitokseen Ouluun. Ensimmäisenä vuonna opiskelimme niin sanottuja yhteisiä aineita ja toisena vuonna sitten valitsimme erikoistumisaineet. Valitsin tekstiili- ja käsityön, kuvaamataidon sekä englannin filologian. Keväällä 1978 minulla oli ensimmäinen taidehistorian luento ja se oli kyllä sitten siinä”, muistelee Hautala-Hirvioja.

Saatuaan kipinän taidehistoriaan, HautalaHirvioja ryntäsi selvittämään missä taidehistoriaa voisi opiskella. Vaikka into taidetta kohtaan oli kova, ei luonto antanut periksi jättää aloitettua tutkintoa kesken. Niinpä vuonna 1979 Oulun opettajakoulutuslaitokselta valmistunut tuore luokanopettaja suuntasi saman tien Jyväskylään taidehistorian pääsykokeisiin ja nykypäivän tiedon valossa voimme helposti arvata, miten niissä kokeissa kävi.

Paikkakokemuksen syvä jälki Jyväskylässä vietettyjen vuosien aikana Hautala-Hirvioja toimi muun muassa noin vuoden yläasteen kuvaamataidon opettaja Jyväskylässä sekä sai vuonna 1984 määräaikaisen viran 1.–2. luokan opettajana. Vaikka työ olikin antoisaa ja Hautala-Hirvioja viihtyi opettajana hyvin, jokin Jyväskylässä silti hiersi.

”K yllä se elämä n i e t el ä raja kulkee O ulu-Kajaa n i-linjalla.”

T uija H au ta l a-hirvio ja

Pohjoisen taiteen tuntija

Henkilö

”Olen syntynyt Oulussa ja kulkenut koko ikäni kuivissa kangasmetsissä ja hillasoilla. Keskisuomalaiset metsät poikkeavat näistä maisemista suuresti. Aluskasvillisuutta on paljon enemmän eikä eteensä näe niin pitkälle. Jossain vaiheessa päätin, että kyllä se elämäni eteläraja kulkee Oulu-Kajaani-linjalla.”

1980-luvulla museoiden työntekijöiden kelpoisuusvaatimuksiin tarvittiin pääaineeksi historiaaine sekä kaksi historiaan liittyvää sivuainetta.

Niinpä Hautala-Hirvioja suoritti taidehistorian ja taidekasvatuksen ohella Jyväskylässä sivuaineina kansantieteen sekä arkeologian. Näin kelpoisuusvaatimus museoihin oli hankittu. ”Kesällä 1985 olin Tornion maakuntamuseolla tutkijana Torniossa. Tässä vaiheessa Tornio tuli minulle tutuksi. Kun Aineen taidemuseo avattiin 1.3.1986 Tornioon, siirryin sitten sinne oltuani ensin puolitoista vuotta Rovaniemen kansalaisopistossa taideopettajana.”

Juuri avatun Aineen taidemuseon kokoelma perustui pitkälti Veli ja Eila Aineen ja vuonna 1979 perustetun Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmaan. Taidehistorian opinnoissaan Hautala-Hirvioja ei ollut erikoistunut oikeastaan mihinkään erityiseen suuntaan. Gradunsa hän teki jyväskyläläisestä kuvanveistäjästä. Aineen kokoelma oli kuitenkin luettelematon ja ylsi aina 1800-luvun alusta 1980-luvulle. Taidetta luetteloidessa tämän ajankohdan suomalainen taide tuli Hautala-Hirviojalle väistämättäkin tutuksi.

Juho Kustaa Kyyhkynen Ensimmäisenä suomalaisena todellisena Lapin kuvaajana pidetään kemijärveläistä Juho Kustaa Kyyhkystä (1875–1909). Nuorena kuolleella Kyyhkysellä olisi ollut edellytykset nousta jo elinaikanaan merkittävien suomalaisten taiteilijoiden joukkoon, mutta itse aiheutettu vahingonlaukaus metsästysretkellä vuonna 1909 koitui taiteilijan kohtaloksi.

T

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Kyyhkysestä tuli kuitenkin myös tavallaan Hautala-Hirviojan kohtalo – hyvässä mielessä toki. Lisensiaattityön aihetta miettiessään silloinen Jyväskylän yliopiston taidehistorian professori Kalevi Pöykkö ehdotti Kyyhkystä aiheeksi, sillä Kyyhkysestä oli liikkeellä paljon väärää tietoa. Olisi perusteellisemman tutkimuksen aika.

Aihe kypsyi mielessä, ja kun vielä Aineen taidemuseolla oli kokoelmissaan Kyyhkysiä, konkretisoitui Kyyhkynen lisensiaattityön aihevalinnaksi vuonna 1989. Samalla, kun Kyyhkynen sinetöi pohjoisen taiteen osaksi Hautala-Hirviojan elämää, se sinetöi myös jotain muutakin. ”Taidehistoriassa on ihan olennaista, että tutkittavat työt voi nähdä mahdollisimman autenttisina. Silloisen miesystäväni kanssa lähdimme kiertämään ympäri Suomea niin sanotusti Kyyhkysjahdissa. Aineen silloinen taidemuseon johtaja Yrjö Nurkkala sanoi, että jos tuo mies tulee vielä samalla autolla takaisin sinun kanssasi, niin mene hänen kanssaan naimisiin. Kyllä hän tuli”, nauraa remuaa Hautala-Hirvioja tuttuun tyyliinsä muistellessaan nykyisen aviomiehensä kanssa elettyjä alkuaikoja.

Kyyhkysjahdissa meni kaksi kesää. Noin 160 mitatun ja kuvatun taulun jälkeen aineisto oli kasassa. Lisensiaattityö valmistui vuonna 1993 ja vihdoin virheelliset tiedot tästä kemijärveläisestä taiteilijasta oli saatu korjattua kattavalla ja perusteellisella tutkimuksella.

H au ta l a-hirvio ja

28

Tuija Hautala-Hirvioja luennoi yliopistolla muun muassa pohjoisesta taiteesta.

”Lappi-kuvan muotoutuminen suomalaisessa kuvataiteessa ennen toista maailmasotaa”. Jatkoopintohakemus kirjoitettiin loppuvuodesta 1993 ja synnytyslaitoksella 1994 syntyivät ensimmäiset muistiinpanot väitöskirjaa varten. Työskennellessään vielä Aineen taidemuseossa Hautala-Hirvioja opetti Lapin yliopistossa kuvataidekasvattajille pakollisia taidehistorian kursseja. Opiskelijamäärien kasvaessa yliopistoon tarvittiin taidehistorian lehtori ja näin Hautala-Hirviojan kokopäiväinen työ Lapin yliopistossa alkoi 1.8. 1995.

Väitöskirja valmistui vuonna 1999, jonka jälkeen Hautala-Hirvioja toimi määräaikaisena professorina sekä jaetussa professuurissa Timo Jokelan kanssa, kunnes vuonna 2003 Wihurin säätiö lahjoitti Lapin yliopistolle taidehistorian pysyvän professuurin. Tässä virassa Hautala-Hirvioja on toiminut sen perustamisesta vuodesta 2004 alkaen.

Tunti Väitöskirja, Lapin yliopisto ja professuuri

Kun lisensiaattityö oli saatu valmiiksi, kysyi Pöykkö Hautala-Hirviojalta, mistä tämä tekisi väitöskirjansa. Suusta lipsahti sen enempää miettimättä

Tradition ymmärtämisestä post-modernin ajattelun historiaa korostavaan luonteeseen

Sanotaan, ettei nykyisyyttä voi ymmärtää ilman historiaa. Sama pätee myös taidehistoriaan. Olipa kyseessä sitten taidemaalari, graafikko tai vaikka arkkitehti, on oman alansa traditio kunniakasta tuntea. Kulttuuriin kuuluu aina myös lainaaminen sekä viittaaminen. Kulttuurin tuotteet avautuvat sitä syvemmin, mitä paremmin tuntee

Taite 29

tradition ja siihen tehdyt viittaukset. ”Toinen selkeä asia on niin sanotun post-modernin ajattelun historiaa korostava luonne, joka alkoi 1980-luvun kieppeillä. Ajattelu, jossa kaikki on jo tehty johtaa tietoiseen ja tiedostamattomaan lainaamiseen”, pohtii Hautala-Hirvioja.

Taidehistoriassa puhutaan myös niin sanotuista kertaustyyleistä. Seuraavan sukupolven on yleensä erottauduttava edellisestä, jolloin oma tekeminen ja kulttuuri nostetaan jollain tavalla jalustalle ja edellinen haukutaan. Jossain vaiheessa ihanteita otetaan historiasta, jolloin syntyy kertaustyylejä. Tätä kiertokulkua ei voi tunnistaa ilman historian tuntemista. ”Taide on oman aikakautensa peili. Eivät taiteilijat koskaan ole irrallaan kulttuurista”, havainnollistaa Hautala-Hirvioja.

Pohjoinen taide – kahdeksan vuodenaikaa Kyyhkysen johdattelemana Hautala-Hirvioja tempautui pohjoisen taiteen saloihin ja viimeistään väitöskirjan myötä hänestä tuli sen suvereeni hallitsija. On siis pakko kysyä, mitä pohjoinen taide on – jos sitä on edes leimallisesti olemassa. ”Kuka on pohjoinen taiteilija? Täällä syntynyt, mutta etelässä työskennellyt? Etelässä syntynyt, mutta täällä työskennellyt? Kyllä taiteilija itse sen määrittää, onko pohjoinen taiteilija vai ei, mutta esimerkiksi keskieurooppalaiset ovat näkevinään meidän taiteessa tiettyä erityisyyttä esimerkiksi valon esittämisen kautta”, pohtii Hautala-Hirvioja.

Niin valo. Pohjoisen taide on pitkälti keskittynyt kuvaamaan luontoa ja pohjoista elämäntapaa.

Kaamosalueella auringonlasku on väreiltään huomattavasti voimakkaampi kuin esimerkiksi etelämpänä. Toisaalta keskiyön aurinko on myös eksoottinen kokemus. Kevään kirkkaat hanget, talven sininen hetki. Revontulet. Pohjoisessa ei ole neljä vuodenaikaa. Niitä on kahdeksan. Luonnon kuvaus on korostunut pohjoisessa taiteessa tietenkin erilaisen valon, kasvuston ja ympäristön vuoksi – ja siksi että luonto on ollut aina tärkeä osa elämäntapaa - mutta asiassa on myös raadollisempi puoli. ”Toisen maailmansodan jälkeen pohjoinen taide palaa voimallisesti maisemakuvaukseen, sillä rakennuksia ei yksinkertaisesti enää ole jäljellä.

Kaikki oli tuhottu ja ainut tuttu asia oli luonto”, huomauttaa Hautala-Hirvioja.

Nykypäivän pohjoisella taiteella on puolestaan erityyppiset lähtökohdat. Ilmaisutavat ovat

”Ta i t eelle on hirv eä n vaikea laskea talo u delli s ta hyö t yä, ko ska s e on h y v in pi tkä lt i näkymät ön tä. Arvoi lmas t o on tä llä he tkellä voi t t oa t u o t tavaa y r i t ys t oimi n taa t ukeva, jo s sa ihmi n en koetaa n kulu eränä – ei a rvokkaa na i t ses sää n. Tämä sama heijas t u u ta i t eeseen, mu t ta ei ihmi s iä t uli s i s i lt i pako t taa samaa n mu o t t iin.”

Henkilö

ija

laajentuneet ja harva asuu enää oikeasti luonnon keskellä, vaan kaukaisimmissakin kylissä alkaa olla sähkövalot ja internetyhteydet. Lisäksi mukaan on tullut esimerkiksi luonnonsuojelunäkökulma, jota kyllä jo esimerkiksi Reidar Särestöniemikin käsitteli taiteessaan 1960-luvulta alkaen. ”Kyllä Suohpanterrorkin viittaa traditioon taiteessaan. Taustalla on esimerkiksi niin sanottu Alta-kiista 1970- ja 80-lukujen taitteessa, jossa kuvataiteilijoilla ja muusikoilla oli iso merkitys.

Mukaan on tullut myös perinteisen poronhoitolaiduntamisen ja kaivosteollisuuden ristiriidat, ilmastonmuutos, ILO-sopimus ja kolonisaation purku”, pohtii Hautala-Hirvioja.

Kovat arvot jyräävät nyky-yhteiskunnassa Taidetta on ollut yhteiskunnissa aina, mutta taiteen ja kulttuurin arvostus sen sijaan vaihtelee aikakausista riippuen. Nykyinen kilpailuyhteiskunta nojaa jatkuvaan kasvuun ja tuottavuuden tehostamiseen, jossa immateriaaliset arvot tahtovat jäädä niin sanotun kovan talouden alle.

Silti myös näkymättömiä ja pehmeitä arvoja tulisi Hautala-Hirviojan mielestä vaalia. ”Taiteelle on hirveän vaikea laskea taloudellista hyötyä, koska se on hyvin pitkälti näkymätöntä. Arvoilmasto on tällä hetkellä voittoa tuottavaa yritystoimintaa tukeva, jossa ihminen koetaan kulueränä – ei arvokkaana itsessään.

Tämä sama heijastuu taiteeseen, mutta ei ihmisiä tulisi silti pakottaa samaan muottiin. Taidetta pitää tukea siinä missä muitakin ihmisen hyvinvointiin ja viihtyvyyteen liittyviä asioita. Toisille se on esimerkiksi urheilu, toisille konsertissa käynti ja toisille taas taiteen tekeminen ja sen kuluttaminen. Taiteen sivistävää, virkistävää ja tervehdyttävää merkitystä ei nähdä.”

Taiteen kuluttaminen ja siitä nauttiminen on aina subjektiivinen kokemus, eikä kaikesta tarvitse pitää tai ymmärtää. Niin kuin muissakin mielenkiinnon kohteissa, myös taiteessa ennakkoluulottomuus ja kokeilu ovat avainasemassa oman mieltymyksen löytymiseen. ”Taiteesta nauttiminen on usein kiinni omasta fiiliksestä. Usein se, että pitääkö jostain teoksesta tai ei, johtuu sinusta itsestäsi eikä niinkään teoksesta. Teos heijastelee jotain elämäntilannetta tai tunnetta, joka sitten oikealla hetkellä aiheuttaa tunnereaktion ja kohtaamisen.

Se on kaikelle taiteelle tyypillinen asia”, päättää Hautala-Hirvioja. �

30

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Vuonna

T e k s t i T e a K o s k e la Kuvitus Vilja Tuohino

J

ok u klisei d en ystävä voisi väittää, että aika tuppaa kultaamaan muistot.

Mitä tulee vuoden 2016 muistoihin, voisi pikemminkin heittää ilmoille ajatuksen, että aika sai menneen vuoden tapahtumat muuttumaan monien mielissä lähinnä isoksi kasaksi ruostuneita rautanauloja. Mutta onko todella mahdollista, että vuonna 2016 maailmassa oli 365 päivää, joita ei alkaneen vuoden kunniaksi haluta liikoja muistella? Paitsi että mennyt vuosi sattui vielä olemaan karkausvuosi, eli länsimaista kalenteria käyttävillä hommat menivät niin sanotusti vihkoon 366 päivän ajan.

Vuonna 2016 maailma menetti lukuisia pidettyjä julkisuuden henkilöitä kuten David Bowien, George Michaelin, Princen, Muhammad Alin, Alan Rickmanin, Carrie Fischerin ja Leonard Cohenin.

Terrori-iskut lisäsivät epävarmuutta muiden levottomuuksien ohella vaatien useita ihmishenkiä – Aleppo, Nizza ja monta muuta. Euroopan taloustilannettakaan ei saatu sysättyä sellaiselle tasolle, jossa siihen voitaisiin suhtautua hieman rauhallisemmin. Leikkaus on tullut meille varsin tutuksi asiaksi muuallakin kuin parturi-kampaamoissa.

Ja kirsikkana, tai oikeastaan epämääräisenä kirsikkaläjänä hieman

Mi ltä vi ime vu o s i mah taa näy t tää t oi s enla i s t en li ns s i en läpi kat s o t t una? vinon kakun päällä patsastelevat ne Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Voiko mennyttä vuotta kuitenkaan määritellä näin yksioikoisesti epäonnistuneeksi?

Länsimainen media on muotoillut vahvasti mieliimme iskostunutta negatiivista käsitystä viime vuoden tapahtumista. Lähellä tapahtuneiden tragedioiden uutisarvo tuppaa päihittämään esimerkiksi kauempaa kantautuvat hyvät uutiset, ja näin ne negatiiviset uutiset ovatkin yhtäkkiä

31

Il m i ö

kaikkialla. Jospa yritetään hetkeksi sysätä nämä kielteiset ajatukset sivummalle ja tarkastella vuotta 2016 myönteisemmällä otteella. Miltä viime vuosi mahtaa näyttää toisenlaisten linssien läpi katsottuna?

Vuosikatsauksen voisi aloittaa vetämällä hieman kotiinpäin ja laittamalla Mertarannan kuuluisat rillit nenälle. Vuoden alku ei nimittäin mennyt ainakaan urheilufanaatikkojen sinivalkoisten kakkuloiden läpi tihrusteltuna täysin poskelleen, kun alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue voitti maailmanmestaruuden kotikisoissaan. Siinäpä oli vasta oiva itsetunnon kohotus meille suomalaisille heti alkuvuodesta! Heikolla itsetunnolla varustetulle kansalle tällaiset menestyshetket ovat ainakin niitä hyviä uutisia. Laajemmassa mittakaavassa yksi mieleenpainuva ja samalla historiallinen hetki urheilumaailmassa koettiin pakolaisjoukkueen marssiessa yleisön eteen Rio de Janeiron olympialaisten avajaisissa.

Laajemman skaalan hyviin uutisiin kuuluu ehdottomasti myös se, että lapsikuolleisuus on pysynyt alhaisena, ja näiden lukujen trendi on edelleen laskeva. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan alkuvuodesta riehuneen zikaviruksen leviäminen saatiin loppuvuodesta hallintaan, unohtamatta lupaavia kehitteillä olevia rokotteita sitä vastaan. Lääketieteen edistyksellisyyttä edustaa sekin, että Kaliforniassa suoritettiin onnistuneesti vaikea leikkaus, jossa siamilaiskaksoset erotettiin toisistaan.

Rauhaa edistäviä uutisia kantautui tietoomme muun muassa

T i ikerei den ja jät t i lä i s pa n d ojen mää rä on kää n t yn y t pi tkä n tau on jä lkeen no u s u un.

Kolumbiasta, jossa parlamentti sai neuvoteltua rauhansopimuksen Farc-sissien kanssa. Näin puoli vuosisataa kestänyt sisällissota tuli päätökseensä, mutta haasteena onkin tulevina vuosina yhteiskunnan eheyttämisprosessi pitkän levottomuuksien aikakauden jälkeen.

Suunta ainakin on oikea. Vuosi 2016 oli ilon vuosi myös niille 21 koulutytölle, jotka Boko Haram –terroristijärjestö vapautti lähes kaksi vuotta aiemmin tapahtuneen sieppauksen jälkeen. Ikävien uutisten ja eritoten Syyrian pakolaiskriisin herättämän keskustelun keskellä pienen Alex-pojan kirje vielä tuolloin presidentin virassa olleelle Obamalle havahdutti varmasti useita ihmisiä pohtimaan omia ennakkoluulojaan ja -asenteitaan. Alex pyysi kirjeessään Obamalta apua, jotta Aleppon uutiskuvissa ambulanssissa istunut ja vakavasti loukkaantunut pikkupoika pääsisi hänen kotiinsa.

Auttamishaluinen poika sai sympatiapisteitä monelta taholta. Tällaista asennetta kaivattaisiin enemmän, ja Obama ottikin kirjeen esille YK:n pakolaiskokouksessa.

Positiivisia uutisia löytyy viime vuoden osalta myös eläinrintamalta. Tiikereiden ja jättiläispandojen määrä on kääntynyt pitkän tauon jälkeen nousuun. Tiikereiden määrä kasvoi sadan vuoden tauon jälkeen ja jättiläispandakin kipusi uhanalaisten lajien listalta vaarantuneiden lajien listalle. Tutkijat raportoivat myös mielenkiintoisista havainnoista, joiden mukaan otsonikerros

paksuuntuu! Yksittäisenä tekona ilmaston hyväksi voisi nostaa esille Intiassa yli 800 000 vapaaehtoisen voimin tehdyn maailmanennätyksen - vuorokauden sisällä istutettiin 50 miljoonaa puuta ja lisättiin samalla valtakunnan metsäalaa huomattavasti. Intiassa valmistui myös aurinkovoimala, jonka 2,5 miljoonaa paneelia pystyvät tuottamaan sähkön noin 150 000 kotitaloudelle. Olisiko sittenkin aika taputtaa vuotta 2016 varovaisesti olalle? Ainakin toiselle.

Länsimaisen suodattimen läpi tarkasteltuna viime vuoteen sisältyi paljon negatiivisia uutisia, mutta kaikesta huolimatta maailman tapahtumat ovat edelleen jonkinmoisessa balanssissa keskenään – huonojen uutisten vastapainona on aina myös nipuittain hyviä uutisia. Olemmeko vain tottuneet tietyntyyppisiin representaatioihin, jotka etäännyttävät meitä muualla tapahtuvista kauheuksista ja myös niistä hyvistä uutisista?

Meillä ja muualla –tyyppinen ajatuskuilu syntyy yllättävän helposti. Uudenlaista perspektiiviä voisi kokeilla hakea esimerkiksi lukemalla ajoittain Al-Jazeeran uutissivustoa. Ajatuskuilua ei saa kurottua umpeen, mutta ymmärrystä laajentamalla osaa kiinnittää asioihin eri tavalla huomiota.

Lopuksi on kuitenkin pakko palata länsimaisten suodattimien suojaan ja päättää vuosikatsaus yhteen merkittävään ja ehdottomasti positiiviseen uutiseen. Leonardo DiCaprio voitti vuonna 2016 viimeinkin sen Oscarpalkintonsa! �

32

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Elokuvakulttuurin ylläpitäjä – Rovaniemen Cinema T e k s t i A l e k s i I . P o h j o la Kuvitus Vilja Tuohino

r

ovaniemellä

v u o d esta

yhtäjaksoisesti toiminut elokuvakerho Cinema on yksi Suomen vanhimmista edelleen toimivista elokuvakerhoista. Vapaaehtoisvoimin pyörivän kerhon ensisijainen tehtävä on pitää Rovaniemen elokuvakulttuuri monipuolisena ja elävänä. Pääasiallinen toiminta koostuu kulttuuritalo Wiljamilla järjestettävistä elokuvanäytöksistä. ”Näytöksiä meillä on Wiljamilla vuosittain noin 20. Tänä syksynä oli kymmenen ja nyt keväällä kahdeksan”, kertoo Rovaniemen Cineman puheenjohtaja Olli Häyrynen.

Häyrynen lähti mukaan Cineman toimintaan heti muutettuaan Rovaniemelle noin kuusi vuotta sitten. Nyt hän on luotsannut Cinemaa puheenjohtajan paikalta vuoden verran. ”Kyllä se toimintaan mukaan lähteminen ja siinä oleminen selittyy pitkälti intohimona ja rakkautena elokuviin. Lisäksi tietenkin hallitustyöskentely mahdollistaa leffalinjaan vaikuttamisen”, naurahtaa Häyrynen.

Leffalinja Cinemalla onkin monipuolinen, mutta Hollywood-elokuvia sieltä on turha etsiä. Tarjonta halutaan pitää monipuolisena ja samalla esitellä katsojille eri elokuvakulttuureja ja -tyylejä. ”Ja tietenkin esitysoikeuksien pitää olla kohtuullisen hintaiset meille”, toteaa Häyrynen.

19 6 2

Kulttuurinnälkäisiä katsojia riittää Rovaniemellä Katsojia Wiljamiin kerääntyy keskimäärin noin 40 henkeä, mutta joskus jopa sadan katsojan rajakin on puhkaistu. ”Tyypillinen katsoja elokuvaillassa on keski-iän ylittänyt naiskatsoja. Mukana on lisäksi esimerkiksi jo 70-luvulla aktiivisesti Cineman toiminnassa mukana olleita sekä tietenkin opiskelijoita”, kertoo Häyrynen.

Itse hallitusvastuu on viime vuodet ollut pitkälti opiskelijoiden harteilla. Tämä aiheuttaakin kerholle välillä ongelmia opiskelijoiden vaihtaessa herkästi kaupunkia esimerkiksi valmistumisen jälkeen. ”Elokuvakerhon tunnetuksi tekeminen ja sitä kautta vaikuttaminen ovat tietenkin pitkäaikainen prosessi, jota tiheät henkilövaihdokset eivät aina palvele, mutta yleisesti ottaen meillä on kyllä ollut hyvä tekemisen meininki”, pohtii Häyrynen.

Ja tekemistä todellakin riittää.

Häyrynen kuten muutkin Cineman aktiivihenkilöt tekevät työtä vapaaehtoisesti ilman palkkioita.

”Oikeastaan joka arkipäivä on jotain kerhoon liittyvää toimintaa. Esimerkiksi tapahtumista ja elokuvista kirjoitettavat kuvaukset, tapahtumien järjestelyt ja suunnittelut, levittäjien kanssa käytävät puhelinkeskustelut ja niin edelleen.”, havainnollistaa Häyrynen.

Aktiivista kulttuuritoimintaa ei tahdota arvostaa Cineman toiminta ei rajoitu pelkästään kerhon omiin esitysiltoihin, vaan kerho on mukana aktiivisesti järjestämässä näytöksiä esimerkiksi Taiteiden yössä, Rovaniemi-viikolla, Pride-viikolla, tekemällä yhteistyötä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa lastenelokuvanäytöksen saralla, organisoimalla Docventuresin ympärille kehittynyttä elokuvakerhoa sekä järjestämässä vuosittaisen matkan Tromssan elokuvafestivaaleille. Uusin tapahtuma on Minna Canthin eli tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta järjestettävä mykkäelokuvanäytös, jossa elokuvan ääniraidan loihtivat paikalliset muusikot.

T y y pi ll i n en kat s oja eloku va i llas sa on keski-iän yli t tä n y t na i skat s oja.

33

R o va n i e m e ll ä

Vaikka toiminta on monimuotoista ja kulttuuria tukevaa, ei sitä kovin helposti arvosteta esimerkiksi apurahojen muodossa. ”Tähänkin mykkäelokuvanäytökseen, jossa paikalliset muusikot loihtivat livenä elokuvan ääniraidan, haettiin apurahaa, mutta ei sitä meille herunut”, pahoittelee Häyrynen.

Apurahat ovat muutenkin kiven alla eikä niitä hirveästi elokuvakerholle olla jaeltu. Toiminta pyöriikin tällä hetkelle lähes täysin elokuvailloista kerättävillä lipputuloilla. Kausikortti sekä syksy- että kevätkauden näytöksiin maksaa 20 euroa, jolla näkee siis tänä vuonna 18 elokuvaa. ”Ajatellaan vaikka, että saisimme 1 000 euroa meidän toimintaan. Tekisimme sillä rahalla ihan hirveästi kulttuuritoimintaa tähän kaupunkiin”, havainnollistaa Häyrynen.

Toinen Häyrystä ja muita elokuvakerholaisia hiertävä paholainen on digitalisaatio. Tällä hetkellä elokuvat näytetään dvd- ja blue-ray –muodossa, mutta elokuvien levittäjät haluaisivat muuttaa formaatin dcp-muotoon. Jotta dcp-formaattia

pystyisi näyttämään, pitäisi laiteinvestointeja tehdä noin 10 000– 15 000 euron edestä. ”Suomen elokuvasäätiö tukee pelkästään kaupallisia toimijoita laiteinvestoinneissa. Elokuvakerhoille ei heru senttiäkään”, ihmettelee Häyrynen.

Cafe Kodin elokuvaillat Joskus ideat, onni ja kekseliäisyys voivat kuitenkin palkita. Näin kävi hiljattain, kun Häyrynen oli kahvilla Hostel Cafe Kodissa. ”Olin kahvilla siellä ja mietin, että tämä paikka olisi täydellinen leffoille. Menin omistajan juttusille ja asia oli oikeastaan sillä selvä. Heillä oli vieläpä valmiina videotykki ja kangas, joten meidän tehtäväksi jäi ainoastaan hoitaa järjestelyt kuntoon”, kertaa Häyrynen tapahtumia.

Elokuvien näytösoikeudet kuitenkin maksavat, joten tarvittiin kekseliäisyyttä. Cineman hallituslainen oli ollut Kuopiossa mukana elokuvakerhossa, joka oli käyttänyt kulttuuriinstituuttien materiaalia hyödykseen.

Kulttuuri-instituuttien pääasiallinen

tehtävä on tuoda edustamansa maan kulttuuria tunnetuksi ja näkyväksi. Cinema otti yhteyttä eri maiden kulttuuri-instituutteihin ja vastaanotto oli innostunut. ”Esimerkiksi Argentiinan ja Saksan kulttuuri-instituutit tarjosivat meille elokuvapaketteja, joilla voisi pitää halutessaan vaikka kokonaisen teemaviikon. Kulttuuri-instituuttien tarjoamat elokuvat ovat ilmaisia, joten myöskään katsojille nämä Cafe Kodin elokuvaillat eivät maksa mitään”, kertoo Häyrynen.

Cafe Kodin elokuvaillat poikkeavat Cineman omista elokuvailloista siis maksuttomuuden puolesta, mutta myös tekstityksen. Kulttuuri-instituuttien elokuvat ovat englanniksi tekstitettyjä, joten ne ovat hyvä lisä esimerkiksi vaihto-opiskelijoiden tai turistien kulttuuri-iltoihin. Cinema järjestää Cafe Kodissa elokuva-iltoja joka toinen keskiviikko koko kevään ajan. � Lisätietoja Cinemasta ja tapahtumista: facebook.com/rovaniemencinema

34

Lapin ylioppilaslehti 1/2017

Elokuvateollisuus unohti katsojat T e k s t i A l e k s i I . P o h j o la

E n j uu r i k ä y e n ä ä elokuvateattereissa. Lopetin siellä käymisen oikeastaan useammastakin syystä. Ensinnäkin kotikaupunkini uusi, moderni elokuvateatteri supisti aularavintolapalvelut minimiin muutama vuosi toimintansa jälkeen. Valikoima eri naposteltavia hupeni popcorneihin ja niihin saatavat maustejauheetkin muuttuivat tuskastuttavan kalliiksi. Suivaannuin.

Toiseksi, elokuvien kesto alkoi lähennellä kärsimysnäytelmää. Yksi tämän vuosikymmenen suosituimmista elokuvafilmatisoinneista, Taru sormusten herrasta –trilogian, jokainen elokuva on kestoltaan reilusti yli kaksi tuntia. Pisin, Kuninkaan paluu, on 200 minuuttia pitkä, eli reilut kolme tuntia. Reilut kolme tuntia (plus mainokset) hikisessä elokuvateatterissa suolaisia popcorneja syöden ja niiden aiheuttamaan janontunteeseen juotu litran virvoitusjuoma tekivät ensimmäisen puolen tunnin jälkeen alkaneen vessahädän yhdistämä kokemuksesta tuskallisen. Olisin toki voinut käydä vessasta, mutta paikkani penkkirivin keskellä takasi sen, että ahtaaksi rakennettujen rivikäytävien kompurointi jalat ristissä olisi saattanut aiheuttaa lievää sekasortoa ja näin rikkoa elokuvateattereiden kirjoittamatonta etikettisääntöä, jossa jopa niin sanotussa väärässä kohdassa nauraminen tulkitaan muiden katsojien häiritsemiseksi.

Kolmas merkittävä syy on 3D-elokuvien tulo markkinoille. Elokuvateollisuus meni sieltä, missä aita on matalin ja päätti lisätä halvan ”tehokeinon” lisäämään ummehtuneiden klassikoiden kierrätysarvoa ja b-luokan elokuvien markkinointia. Huono elokuva ei muutu hyväksi 3D-tekniikan avulla ja hyvä elokuva muuttuu lähinnä päälle liimatun tehokeinon ansiosta häiritseväksi kokemukseksi. Kaiken lisäksi 3D-teknologia

Kolumni

on suhteellisen alkeellista, jossa käytettävät lasit ovat epämukavia ja taustasta irrotettu, ikävästä väreilevä tekstitysraita saa olon huonoksi heti ensimmäisistä minuuteista alkaen.

Mitä pitäisi siis tapahtua, jotta elokuvateollisuus saisi jo yhden menetetyn katsojan takaisin maksavaksi asiakkaaksi? Ensinnäkin elokuvassa käymisestä on tehtävä taas kokemus. Jättiscreeni ja merkittävästi parempi äänentoisto ovat toki valideja arvoja, mutta ne eivät riitä satunnaiskatsojalle. Raahaan ennemmin vaikka 19 tuuman taulutelevisioni kaappiin luodakseni illuusion isosta ruudusta kuin lähden kärsimään helvetin esikartanoon. Ja jos vallitseva trendi on venyttää elokuvia yli kohtuuden, niin miksi elokuvateattereihin ei voisi tulla väliaikaa? Yksi elimellinen osa perinteistä teatteria on lämpiössä juotu viinilasi ja yleisen atmosfäärin aistiminen. Jos elitistinen leima halutaan pitää elokuvateattereista kaukana, niin ihan rehellinen kusitaukokin sopii termiksi. Kaiken lisäksi, kuka oikeasti jaksaa keskittyä elokuvaan kolme tuntia yhteen menoon?

Elokuvateollisuuden on siis VOD-palveluiden (Video On Demand) maailmassa ajateltava teatterikokemus uudelleen. 1950-luvulla Yhdysvalloissa olivat suosiossa drive-in –teatterit. Pellon reunassa oli jättimäinen screeni, jota sitten tuijotettiin autosta käsin. Nykypäivän teknologialla esimerkiksi äänentoisto olisi helposti siirrettävissä jokaisen auton omaan autoradioon.

Ja hei, kyllä minä ainakin veisin tytön treffeille mieluummin drive-in –teatteriin, jossa auton intiimissä rauhassa voisi välillä vaikka jutella tai jos ei seuralaista onnistu mukaansa saamaan, niin ainakin rapistella sitä karkkipussia ilman naapuripenkin tuomitsevia katseita.

Vaadin siis drive-in –teattereita takaisin. Ja ympäristönäkökulmaa sekä autottomia ajatellen autot voisi korvata vaikka kevytrakenteisilla katetuilla pleksikopeilla, joissa olisi mukava sisustus sekä langaton äänentoisto. Onhan meillä igluhotellejakin. Miksi ei siis laatikkoelokuvateattereitakin. Ei siis muuta kuin rohkeasti innovoimaan, täällä yksi maksava asiakas jo odottaa innoissaan. �

Hu ono elokuva ei mu u t u h y väks i 3D-t ekn i ikan av ulla.

35

Ainejärjestö

Kevään Aktiivinen perhonen R e m bu r s s i n vu o s i 2 017 on pyörähtänyt käyntiin varsin työntäyteisenä. Tasan 30 vuotta sitten perustettu mustanpuhuva ainejärjestömme on kokenut useita muutoksia. Kolmekymmenen vuoden aikana monet pääaineet ovat asustaneet yhdistyksessämme. Näitä ovat esimerkiksi taloustiede, markkinointi, julkisoikeus sekä talouden ja hallinnoinnin oppiaineet, joita pidämme yhä tärkeänä osa Remburssin historiaa.

Muutoksia emme voi tänäkään päivänä välttää, sillä kandiuudistuksen tuomat uudet tuulet pitävät Remburssin ja erityisesti edunvalvontajaoston kiireisenä. Edunvalvonta on kuin ainejärjestömme juuret. Se etsii uusia reittejä kasvaen aina syvemmälle maahan ja suorittaen tärkeintä tehtäväänsä, eli suojellen parhaansa mukaan jäsentä kovassakin tuulessa. Vuosien aikana Remburssi on ollut tiiviisti mukana muutosprosessin suunnittelussa yhdessä opettajien kanssa, ja tuonut sitä kautta opiskelijoidemme ääntä kuuluviin. Tällä tavalla voimme varmistua siitä, että oppiaineidemme opetus on tulevina vuosina tasokasta ja mielekästä.

Remburssista on kuoriutunut tänä keväänä aktiivinen perhonen, verkostoituja, joka lähtee mukaan leikkiin kuin leikkiin. Johtamisen, hallintotieteen ja soveltavan psykologian ainejärjestönä olemme muun muassa olleet aktiivisesti mukana valmistelemassa Hallintotiedepäivät -tapahtumaa Staabi ry:n ja Hallinnoijat ry:n kanssa.

Tämän kaltaista tapahtumaa ei ole vuosikausiin (ellei ikinä aiemmin) järjestetty. Remburssilaiset matkaavatkin huhtikuussa kohti Tamperetta, tuota Suomen Manchesteria, viettämään

hallintotieteen opiskelijoiden yhteistä koulutusja virkistäytymistapahtumaa. Remburssi järjestää reissun aikana myös itse excursioita, koska haluamme tutustuttaa jäsenistömme mahdollisimman monipuolisesti työelämäkohteisiin, joihin emme pääse tutustumaan Rovaniemellä!

Ainejärjestömme sai viime syksynä ennätysmäärän uusia jäseniä ensikertalaiskiintiön myötä. Jäsenet ovatkin osoittautuneet aktiivisiksi niin opiskeluissa kuin tapahtumissa, ja he ovat toivoneet mahdollisimman paljon erilaista viriketoimintaa. Kulttuuri- ja vapaa-ajanvastaavat ovat tehneet hyvää työtä, ottaen kaikki jäsenet huomioon tapahtumien järjestelyissä.

Alkanut vuosi onkin jo pitänyt sisällään muun muassa kulttuuri-iltaman, haalarinkastajaiset sekä peli-illan. Kaikki remppalaiset odottavat kuitenkin erityisesti maaliskuun puoltaväliä ja vuosijuhlaviikkoa, mikä huipentuu Remburssin 30-vuotisjuhlaan.

Kuten jo edeltä mainitsimmekin, pyöreiden vuosien johdosta järjestämme vuosikymmenen, ehkä jopa vuosisadan, juhlat ainejärjestömme kunniaksi! Meillä on ollut ilo ja kunnia tutustua yliopistomme ainejärjestöihin, henkilökuntaan sekä yhteistyökumppaneihin aikojen saatossa.

Remburssi kutsuukin kaikki kynnelle kykenevät 30v-vuosijuhliin Arktikumiin lauantaina 18. maaliskuuta 2017!

Remburssi ry:n hallitus 2017 P.S. Haastamme seuraavaksi ainejärjestö Lastu ry:n!

LYYN SAUNA Hinnat ma-to pe-su

100 euroa / ilta 220 euroa / ilta 120 euroa / ilta ( lyyn jäsenet )

Yhteystiedot Ylioppilaskunnan saunatila sijaitsee Rovaniemen keskustassa osoitteessa Hallituskatu 20 D. Varaukset sauna@lyy.fi.

Euroopan parlamentin jäsen

PAAVO VÄYRYNEN

järjestää kevätkaudella 2017 Politiikan korkeakoulu -kurssin alle 30-vuotiaille nuorille. Ohjelmaan kuuluu kaksi viikonloppuseminaaria sekä vierailu Brysseliin. Kurssi on kokonaisuudessaan maksuton.

Oppilaitoksen harkinnan mukaan osallistumisesta voi saada opintopisteitä tai korvaavuuksia.

LYY SPEKSI

Interaktiivinen ja humoristinen musikaalishow

Esitykset Korundissa 19.4. 20.4. 26.4. 28.4. 29.4. lyyspeksi.com

Heidi Lintula

Vapaamuotoiset hakemukset pyydetään lähettämään 10.3. mennessä osoitteeseen susanna.junttila@paavovayrynen.fi.

Hakemuksessa pyydetään kertomaan hakijan toiminnasta poliittisissa ja muissa järjestöissä sekä kiinnostuksesta osallistua poliittiseen toimintaan tulevaisuudessa.