Lapin Ylioppilaslehti 1/2016

uusi lehti 01 16

LAPIN YLIOP PILAS LEHTI paikallisia kuoseja

Alvar A allon Rovaniemi

Take a Stand

UNIVERSITY ERROR

Bugi

Speksi?

Lapin korkeakoulu on vaikeuksissa. Massiivisten uudistusten runteleman oppilaitosjärjestelmän rahoitus on jälleen vaakalaudalla ja johtavien kiltojen välit kiristyvät ilmapiirin myötä.

Systeemi on vaarassa kaatua.

LYY Speksi on opiskelijavoimin toteutettava musikaalishow, jossa yhdistyvät komediallinen teatteri, improvisointi sekä näyttävät tanssi- ja musiikkinumerot. Erityisen lisän Speksiin tuovat OMSTART -huudot, joiden avulla yleisö pääsee vaikuttamaan näytelmän kulkuun. Lopputuloksena on mukaansatempaava teatterielämys, jossa jokainen esitys on ainutlaatuinen.

Keskelle sekasortoa saapuu ihan tavallinen Paavali. Duunarisukunsa ensimmäinen akateemikko joutuu keskelle juonittelua, rahoituskiistoja sekä kiltojen röyhkeää valtapeliä. Onnistuuko Paavali saamaan killat kasaan? Onko järjestelmään rakennettu virhe vai piilotettu ratkaisu? Kuka tekee ratkaisevan siirron?

ESITYKSET LAPPIA-TALON SAIVO-SALISSA KLO 19 TO 7.4. ENSI-ILTA TO 21.4.

KE 13.4.

LA 23.4.

SU 24.4.

PE 29.4.

Lapin ylioppilaslehti

3

S i s ä ll y s

Viiskyt viis 5

Uusi hallitus esittäytyy 6–7

Lyyn uutisia 8

Tatuointi viikonloppu 9

Take a stand 10–11

Alvar Aallon Rovaniemi 12–15

Luonnosta irtautuminen 16–17

Kantaaottavaa kuosisuunnittelua 18–19

Terrorismi ja sen uhka Suomessa 20–23

IlmastoSopimus 24–25

Hengityksen tie mukavuusalueen ulkopuolelle 26–27

Hämärää hyvinvointi­ valtiossa 28-29

Moro sano poro 30

Maatalous tuo synnin­pesä?

31

Päätoimittaja Matias Partanen Ulkoasu ja taitto Juho Hiilivirta Kansi Matias Partanen

Yhteystiedot lehti@lyy.fi Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 045 110 9293 Kustantaja Lapin yliopiston ylioppilaskunta puh. 044 578 4209

Paino i-print Ilmoitukset Pekka Alakoski 040 578 4206 pekka.alakoski@lyy.fi

Tekijät Teemu Loikkanen, Aleksi I. Pohjola, Renne Vantola, Johanna Pokela, Meri Heikkilä, Anni Rytinki, Siiri Hirsiaho, Sanni Harju, Moira Douranou, Minni Puumalainen, Heidi Lintula, Sofia Seppälä ja Vilja Tuohino

4

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

käännetään sivua

Päätoimittaja Matias partanen

L a p in y l i o pp i l a s l e h t i kääntää uuden sivun. Aikojensa alusta lähtien sanomalehtimäisessä muodossa ilmestynyt lehti uudistaa kasvonsa, ja siirtyy uuteen, aikakausilehtimäiseen formaattiin. Tilanteessa, jossa monien ylioppilaslehtien kohtalo on vaakalaudalla, ei voi tuudittautua vanhaan ja toivoa, että uudistumisen tarve menee ohi mitään tekemättä. Siksi katsommekin rohkeasti tulevaisuuteen, ja luomme lehdelle pohjan kehittyä eteenpäin.

Vaihtoehtoja oli useita. Pitäisikö myös Lapin yliopiston ylioppilaskunnan seurata Oulun esimerkkiä ja muuttaa lehti kokonaisuudessaan verkkojulkaisuksi. Mielestäni vastaus tähän on ei. Oulun ylioppilaslehti eroaa Lapin vastineesta. Se on ollut kuukausittain ilmestyvä, ja sillä on myös ollut huomattavasti enemmän resursseja käytössään. En usko, että muutos verkkolehdeksi kuitenkaan käy kivutta.

Entä sitten muut vaihtoehdot? Jatkaa vanhalla linjalla samaan aikaan harmitellen hupenevia ilmoitustuloja?

Päädyimme rohkeasti uudistamaan lehteä niillä välineillä, mitä meillä oli käytettävissämme. Tuloksena on uusi lehti, joka toivottavasti on houkutteleva paitsi mainostajille, myös ennen kaikkea sen lukijoille. Uusi formaatti on helppo napata mukaan, se säilyy paremmin ja sen sivuilla kuvitukset ja jutut pääsevät oikeuksiinsa.

Vaikka ulkoasua onkin uusittu runsaasti, on kauniin kuoren alla silti yhä vanha Lapin ylioppilaslehti, joka pyrkii kertomaan opiskelusta, opiskelijoista ja ylioppilaskunnastamme täällä pohjoisessa. Pallo on yhä myös jäsenistöllä: avustajan pesti on avoinna kaikille.

Lehden graafikko Juho Hiilivirta on tehnyt suuren työn uudistaessaan lehteä: hän on muun muassa rakentanut lehden visuaalista ilmettä fonteista lähtien laajentaen siitä lehden uuden logon muotoiluun ja aukeaman elementtien sommitteluihin. Haluamme tehdä lehteä, joka sisällöllisesti mutta myös ulkoasullisesti puhuu opiskelijoidemme äänellä.

Toivottavasti pidät!

5

Puheenjohtajalta

V IIS K YT V IIS omalta kohdaltani vauhdilla käyntiin Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen uutena puheenjohtajana. Jokainen päivä on tuonut mukanaan jotain uutta ja kiinnostavaa.

Päivät toimistolla ovat välillä venyneet mutta se on pieni hinta siitä, että saa olla mukana aitiopaikalla seuraamassa ja vaikuttamassa itselle tärkeisiin asioihin. Tehtäväkentän laajuus ja nopeastikin vaihtuvat tilanteet on se, mikä tässä työssä pitää jatkuvaa mielenkiintoa yllä.

Hallitustyöskentely on kuitenkin joukkuelaji. Tarmoa toimessa ovat pitäneet yllä ennen kaikkea ahkerat ja kannustavat hallituksen jäsenet sekä toimiston työntekijät. Heille jo nyt suuri kiitos – tässä tehtävässä ei yksin kauaa pyristelisi. Kannustava ilmapiiri ja yhdessä vaikeillekin asioille nauraminen ovat onnistumisen avaintekijöitä. Onneksi ne ovat alusta alkaen olleet mukana. Hallitusvuosi on maratoni, ei pikajuoksu – näillä eväillä jaksamme varmasti viedä sen hienosti yhdessä läpi.

Kuluvana vuonna panostamme erityisesti opiskelijoiden oppimisympäristöjen kehittämiseen, kuntavaikuttamiseen ja työelämälähtöisyyteen.

Tenttiakvaarion kehittäminen on ensisijaisen tärkeää, jotta opiskelija kykenee sovittamaan paremmin tenttimisensä ja opiskelunsa vastamaan aikataulujaan. Valmistelemme myös kuntavaaliohjelman, jonka tarkoituksena on tarkastella opiskelijoille sopivia kuntavaikuttamisen tapoja ja samalla asettaa ylioppilaskunnan kuntavaalivaikuttamisen tärkeimmät päämäärät tulevia kuntavaaleja silmällä pitäen. Työelämälähtöisyyteen on tarkoitus keskittyä muun muassa jakamalla tiedekuntien välillä hyviä työelämäkäytänteitä, suunnittelemalla ekskursioita ja järjestämällä syksyllä REKRY-messut.

Ylioppilaskunta kampanjoi tänä vuonna 55 opintopisteen suorittamisen puolesta. Yksi yliopiston V u o s i 2 0 1 6 o n py ö r ä h tä n y t

perusrahoituksen määrään vaikuttava merkittävä tekijä on se, kuinka moni opiskelija suorittaa kyseisen opintopistemäärän. Tässä meillä on vielä parantamisen varaa – emme ole kärkijoukossa.

On kysytty, miksi opiskelijan tulisi olla vastuussa yliopiston rahoituksesta. Mielestäni oikea kysymys on se, miten voimme parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa 55 opintopistettä lukuvuodessa. Yliopiston saadessa enemmän rahoitusta koituu se luonnollisesti myös opiskelijoiden hyväksi. Lisääntynyt rahoitus voidaan suunnata esimerkiksi opinto-ohjaukseen, opintojen laatuun ja oppimisympäristöihin.

55 opintopistettä lukuvuodessa on suuri ponnistus. Vaikeuttavia tekijöitä voi olla useita; työssäkäynti, perheelämä ja esimerkiksi rajatut tenttimismahdollisuudet. Tänä vuonna ylioppilaskunta tekeekin työtä sen eteen, että opintojen joustavuutta voitaisiin parantaa – esimerkiksi juuri tenttimismahdollisuuksia kehittämällä. On tärkeää, että opintojen laatu pidetään kuitenkin ensisijaisena, eikä opintopisteitä tavoitella niin sanotusti ”tyhjinä noppina”. Samalla korostuu opiskelijan jaksaminen opintojen aikana.

Ylioppilaskuntakunta osallistuu muun muassa marraskuussa valtakunnalliselle Mielenterveysviikolle ja ottaa tänä vuonna hyvinvointikysymyksissä huomioon erityisesti opiskelijan jaksamisen opintojen aikana.

Otamme mielellämme ehdotuksia ja ideoita vastaan opintojen sujuvuutta parantavista tekijöistä.

Jos jokin asia askarruttaa, tule rohkeasti juttelemaan – olemme täällä sinua varten!

Tsemppiä opintoihin ja muista pitää itsestäsi huolta!

El i a s R a u h a l a H a ll i t u k s e n p u h e e n j o h t a j a

6

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

o l e n E l i s a Luu k i n e n ,

sisukas Kainuun korpien kasvatti. Rovaniemelle päädyin puolivahingossa, mutta täällä sitä ollaan jo useampi vuosi toikkaroitu menemään! Mie opiskelen luokanopettajaksi ja mut tunnetaankin Lapikkaan virallisena paheenjohtajana.

Vappaa-ajalla tykkään muun muassa kaiken maailman musiikkijutuista karaokesta klassiseen pianoon.

Omasta mielestäni oon tilannekomiikan kuningatar, mutta yleensä saan nauraa jutuilleni yksin muiden nauraessa, no, mulle. LYYn hallituksessa vaikutan kulttuuri- ja kansainvälisten asioiden vastaavan sekä Miss Kehynä. Mun lempparielokuva on Frozen ja lempilaulu tietenkin Nälkämaan laulu.

Ku lt t uur i , k e h i t y s yh t e i s t yö j a y m pä r i s t ö, k a n s a in vä l i s e t a s i at

Me r i-Tuulia Taipa le ,

kolmannen vuoden oikeustieteilijä, joka koko yliopisto opiskeluiden ajan on tomerasti osallistunut erilaisiin opiskelijajärjestötoimintoihin. Minun piti jo täydellisesti fokusoitua opiskelemiseen, mutta lähdinkin tutkimaan asioita ylioppilaskunnan näkökulmasta.

Hieman kiireinen vuosi on edessä, mutta onneksi tämä on ollut huippua! Vapaa-aikaani vietän mieluiten toiminnallisissa merkeissä, siksi liikunnan sekä koulutuspolitiikan kuumien perunoiden kanssa toimiminen on minulle erittäin antoisaa.

LYYn uusi hallitus

M a t i a s P a rt a n e n

Ta l o u s , l ii k u n ta , ko u l u t u s p o l i t ii k k a

Kuvassa vasemmalta oikealle: Elisa Luukinen, Johanna Teijonmaa (edustajiston puheenjohtaja), Meri-Tuulia Taipale, Elias Rauhala, Iida Vesterinen, Minna Peltomaa ja Alesi Lindqvist.

7

Lyy

E l i a s R auh a l a ,

Taivalkoskelta kotoisin oleva jantteri. Rovaniemellä olen sivistänyt itseäni jo kolme vuotta oikeustieteiden parissa. Taivalkoskelta kotoisin olevalle nuorelle sällille Rovaniemi oli luontainen valinta. Täällä asuminen tuntuu kotoisalta – myös katuvalaistukset ja isot kaupat tekivät minuun suuren vaikutuksen heti alusta alkaen.

Järjestötoiminnassa olen ollut mukana pari vuotta. Ensin ELSA:ssa puheenjohtajana, sitten ESN:ssä puheenjohtajana. Pidän siis kansainvälisyydestä ja vähän joka soppaan sormeni työntämisestä. Kuitenkin perimmäinen syy valinnoilleni ovat olleet halu vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin ja yhdessä muiden kanssa niiden eteen työskentely. Tätä polkua olen tykännyt tallustella ja onnekseni

saanut siihen jälleen tilaisuuden, tällä kertaa ylioppilaskunnan puikoissa.

Järjestötoiminnan ulkopuolella harrastan vaihtelevalla menestyksellä muun muassa kitaransoittoa, urheilua ja kaikenlaista jylläystä. Se pitää mielen virkeänä ja jalat maassa. Jos mieltä askarruttaa jokin tai tekstini herätti kysymyksiä, aina saa tulla juttusille. Olen aika tasapainoinen ja leppoisa kaveri vaikka hiukseni ovatkin usein ihan sekaisin.

Toivotan sinulle menestyksekästä, sivistävää ja ennen kaikkea jylläävää vuotta!

H a l l i t u k s e n puh e e n j o h ta j a

Esittäytyy ja kuulemma ensimmäiset pari viikkoa elämästäni meni Albertvillen olympialaisia seuratessa. Kotoisin oon Keuruulta, jossa on paljon mettää, järviä ja josta tulee Mmiisas ja KeuPa. Mulla on pitkä tausta erilaisista järjestöhommista ja reilu puolet opiskeluajasta onkin tullut vietettyä ainejärjestöni, Kosmos Buranin, hallituksessa jossa tein osittain samoja hommia kun nyt LYYssä. Vastaan LYYn hallituksessa työelämä-, järjestö- ja viestintäasioista.

Kirjottelen siis tiedotteita, päivittelen LYYn somea ja oon yhteyksissä eri tahoihin työelämäyhteyksien lisäämiseksi. Vajaat neljä vuotta sitten juna kuljetti mut Rolloon ja oon viihtyny niin hyvin, et en ees haluais ajatella aikaa Rolloelämän jälkeen.

Vapaa-ajallani nojatuolimatkailen, toimin vapaaehtoisena isoissa tapahtumissa ja ihmettelen Netflixin ohjelmatarjontaa. ​ Vesterisen Iida

Työ e l ä m ä , j ä r j e s t ö t j a v i e s t in tä

ja toimin vuoden 2016 LYY:n hallituksessa kulttuuri- ja kuntavastaavana. Tehtäviini siis kuuluu järjestää opiskelijoille erilaisia tapahtumia ja olla mukana laatimassa opiskelijoiden kuntavaikuttamisen ohjelmaa vuoden 2017 kuntavaaleja silmällä pitäen.

Järjestöhommiin ajauduin vahingossa vuonna 2014 tammikuussa, jolloin aloitin "järjestöurani" ESN Laplandissa ja sieltä matka jatkui ainejärjestö Jaloihin Villeihin 1,5 vuodeksi sihteeriksi ja tällä hetkellä olen JV:n varapuheenjohtaja. Kahden vuoden jälkeen täytyy vihdoin myöntää, että järjestöhommiin jää kyllä koukkuun. Suosittelen siis ainakin kokeilemaan.

Kotoisin olen Etelä-Suomesta ja Lappiin tulin vuonna 2011, oon viihtynyt täällä aivan superhyvin! Parasta Rovaniemellä on tietysti kunnon talvet, jotka mahdollistaa kaikkien huippujen lajien eli hiihdon ja laskettelun harrastamisen. Jos aikaa jää järjestöhommista, opiskelusta tai kavereiden kanssa hengailusta jäljelle, käytän sen lasketellen ja silloin kun ei ole lunta maassa niin maastopyöräillen Rollon metissä.

M in n a P e lt o m a a

k u lt t uur i- j a k u n ta - a s i at

yleisesti nimellä Alesi Lindqvist (joku on kuitenkin saattanut jo selvittää, että oikeasti virallisissa papereissa nimi on Alexandra). Rovaniemelle olen eksynyt tuolta eteläisestä Suomesta, sellasesta huippupaikasta kun Mäntsälä.

Oon pyörinyt jo useamman vuoden yliopistolla ja viime vuonna valmistuin vihdoin kandiksi matkailututkimus pääaineena. Pari viime vuotta on hujahtanut nopeasti Lovisan penkkejä kuluttaen ja Jalojen Villien toimintaa tukien. Kahviseuran etsiminen ja järjestötoiminta on hyviä keinoja verkostoitua yliopistolla!

LYYn hallituksessa istun tänä vuonna erilaisissa työryhmissä pohtien muun muassa opiskelijoiden toimeentuloa, hy vinvointia sekä koulutuksen sujuvuutta. Tasapainona tälle kaikelle vietän vapaa-aikani ulkoillen Rovaniemen keskustan retkeilyalueilla. t unn e ta a n

H a l l i t u k s e n va r a puh e e n j o h ta j a k o u l u t u s - j a s o s i a a l i p o l i t ii k k a

8

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

Lyy

G reett a H e i l a l a

LYY luopuu valistustalosta

antoi vuoden 2015 lopulla päätöksensä koskien Valistustalon suojelua. Ely-keskus ei määrännyt Valtakadulla sijaitsevaa Valistustaloa suojeltavaksi. Päätös tuli lainvoimaiseksi helmikuussa. Nyt LYY voi edetä tilojen luopumisessa.

LYY-kiinteistöt Oy on tehnyt kiinteistön myymisestä päätöksen jo vuonna 2010. Tuolloin rakennus todettiin käyttökelvottomaksi ja yhtiön L a p in E ly- k e s k u s

Opintotukeen heikennyksiä koulutuksen taloustieteen professori Roope Uusitalo julkaisi maaliskuun alussa selvityksensä opintotuen uudistamisesta, jonka hän oli laatinut opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen pyynnöstä. Selvityksen taustalla on hallituksen suunnittelemat Jyvä s k y l ä n y l io p is t o n

tarkoitukseen sopimattomaksi. Selvitystyön jälkeen todettiin, että yhtiölle paras ratkaisu on kiinteistöstä luopuminen.

Prosessi on ollut pitkä ja monivaiheinen, mutta asia on saanut viimein lopullisen päätöksen. LYY-kiinteistöt Oy tulee luopumaan Valistustalon omistuksesta kuluvan kevään aikana.

Kiinteistö tulee siirtymään Lemminkäinen Talo Oy:n omistukseen.

Ylioppilaskunnan toiminta Valistustalossa alkoi vuonna 1989. Tiloissa toimi LYYn toimisto, kulttuuritoimintaa ja vuonna 1990 perustettiin Cafe Tivoli. Kiinteistö siirtyi LYYn omistukseen vuonna 2004. Cafe Tivoli toimi tiloissa vuoteen 2014.

Tivolin kuuluisa maamerkki herra Haarniska siirtyy LYYn toimistolle.

Haarniskan tervetuliaisjuhlaa vietetään vappuviikolla.

säästöt opintotukeen. Selvityksessä Uusitalo ehdotti rajuja uudistuksia opintotukeen.

Uusitalo esittää, että opintorahan taso korkeakouluopiskelijoille lasketaan 250,28 euroon, eli samalle tasolle toisen asteen opiskelijoiden kanssa. Lisäksi tutkintokohtaisten opintotukikuukausien enimmäismäärä tulisi Uusitalon ehdotuksen mukaan laskea 45 tukikuukauteen. Opintotuen heikennyksiä kompensoitaisiin lainapainotteisuuden lisäämisellä.

Lapin yliopiston ylioppilaskunnan mukaan Uusitalon esittelemät uudistusehdotukset eriarvoistavat opiskelijoita lisäämällä opintotuen lainapainotteisuutta. ”Korkeakoulutus on jo nyt varsin periytyvää. Huolena on, että lainapainotteisuus lisää sosioekonomista eriarvoisuutta yhteiskunnassamme

entisestään”, LYYn puheenjohtaja Elias Rauhala sanoo.

Suunniteltujen uudistusten vaikutukset näkyvät opiskelijan elämässä esimerkiksi pidentämällä opiskeluaikoja, mikäli opiskelija valitsee työnteon opintolainan sijasta. Jo nyt moni opiskelija valitsee työnteon lainanoton sijasta, etenkin jos oman alan työllisyystilanne on epävarma.

Selvityksessä ehdotetaan myös, että opintojen edistymisvaatimukset nostettaisiin viidestä kuuteen opintopisteeseen tukikuukautta kohden.

Nykyiselläänkin opintojen edistymisvaatimukset aiheuttavat stressiä opiskelijoiden keskuudessa. Rauhalan mukaan opintojen edistymisvaatimusten tiukentaminen ei huomioi opintojen nykyistä rakennetta eikä huomioi riittävästi sitä, jos opiskelija esimerkiksi sairastuu tai opiskelee kesällä.

9

Tapahtuma

Tat too T e k s t i j a k u v a t M e r i H e i kk i l ä

Tornio keräsi yhteen helmikuun toisena viikonloppuna useita tatuoijia ympäri Suomea Lapland Tattoo Weekend – tapahtumaan. Tapahtuma on tatuointi­kuumeisille opiskelijoille tutustumisen arvoinen, kun kauempaa tulevia, monipuolisia artisteja löytää bussi- tai automatkan päästä.

K

o n e e t s ur i s e v a t ,

ihmiset nauravat, ja ilmassa tuoksuu puhdistusaineet. Yhdistelmä herättää minussa hykertelyä – olen ensimmäistä kertaa tatuointitapahtumassa, ja edessä on myös ensimmäinen messutatuointini.

Lapland Tattoo Weekend on perinteikäs tatuointitapahtuma, joka järjestetään vuosittain samaan ajankohtaan, helmikuun toisena viikonloppuna. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran Torniossa vuonna 1997, mutta on eräinä vuosina pidetty myös Kemissä, Oulussa ja Haaparannalla.

Tällä kertaa tatuointimessut järjestettiin 12.2.-13.2. Tornion Hellälässä, Toranda Eventsissä. Merenrannalla sijaitseva tapahtumakeskus muistuttaa ulkoapäin entistä maatilaa puisine piharakennuksine ja laidunnusalueineen. Terassille asti soi rock’n’roll, ja tummanpuhuva väki menee sisätiloihin lumimyräkkää pakoon.

Tatuointimessuilla on mahdollista seurata rennossa tunnelmassa kotimaisten ja kansainvälisten artistien työskentelyä. Usein artistit ottavat etukäteen ajanvarauksia, mutta osa jättää kalenteriin myös tyhjää tilaa walk-in -tyylistä toimintaa varten.

Tällöin asiakkaat voivat joko katsoa mieleisen piirroksen artistin valmiiksi tekemistä tatuointiluonnoksista, tai ehdottaa omaa luonnosta. Tatuoijasta riippuen valmiista flashista ilman ajanvarausta saattoi Tornion messuilla saada tatuoinnin suhteellisen

huokeaan hintaan. Illan mittaan innokkaita tatuoinnin ottajia saattaa yhdelle artistille olla jonossa useampia, joten mikäli haluaa varmistaa pääsyn tavallisesti toisella puolella Suomea työskentelevän suosikkitatuoijan penkkiin, on ajan varaaminen etukäteen suositeltavaa. Messuilla tatuoinnin ottaminen on myös hyvä keino välttää usein jopa kuukausien mittaiset varausjonot.

Tapahtumaan on helppo mennä haistelemaan tunnelmaa, ja aika kuluu artistien luonnoskirjoja ja portfolioita selatessa, sekä työskentelyä seuratessa. Vaikka ei päätyisikään ottamaan tatuointia, on useilla artisteilla myynnissä heidän tekemiään tuotteita, kuten erilaisia printtejä, tauluja ja kangaskasseja, joita ihastella ja ostaa. Osa kävijöistä on tullut paikalle selkeästi vain hauskanpidon vuoksi.

Tapahtumaan oli ilmainen sisäänpääsy iltakahdeksaan asti, jonka jälkeen esiintyi bändejä, sekä kabaree-tanssiryhmä. Perjantaina pääesiintyjä oli Maj Karma ja lauantaina The 69 Eyes.

Vaikka illalla lähtisi rokkaamaan, on tuoreesta tatuoinnista pidettävä hyvää huolta ja noudattaa tatuoijan antamia ohjeita. Kieltämättä tuorekelmuun kääritty, arasteleva käsi häiritsi hieman laulua Herra Ylpön kanssa.

Erilaiset tatuointityylit olivat hyvin edustettuna, mutta erityisesti perinteisellä, old school -tyylillä teki yllättävän moni artisti. Tämä johtuu tyylin viimevuosien kovasta suosiosta

Suomessa. Paksuista ääriviivoista sekä selkeistä ja vahvoista väreistä tunnistettavien old school -tatuointien vastakohtana tapahtumassa tehtiin paljon myös mustaharmaita, valokuvantarkkoja realistisia tatuointeja.

Tapahtumassa nähtiin tehtävän myös hyvin vaihtelevan kokoisia kuvia, ”pienistä ja sievistä” asiakkaan ensimmäisistä tatuoinneista jopa koko selän kokoisiin, useita työtunteja vaativiin teoksiin. Myös vaihtelevia kuva-aiheita oli hauska nähdä, yksi mieleenpainuvimmista oli sarjakuva-aiheinen työ.

Usein tatuointimessuilla järjestetään kilpailuja eri luokissa, kuten ”paras mustaharmaa”. Olisin kaivannut myös Tornioon tällaista, mutta sellaista ei tullut vastaan. Kilpailut ovat oiva tapa vierailijoille nähdä tapahtuman parhaita töitä, sekä artisteille mahdollisuus tulla palkituksi. Toisaalta ehkä osaltaan kilpailujen puuttumisen vuoksi tapahtumassa oli niin rento, mutta keskittynyt ilmapiiri.

Lapland Tattoo Weekend ** Kansainvälinen tatuointitapahtuma, järjestetty vuodesta 1997 asti pääosin Torniossa. ** Järjestettiin tänä vuonna Tornionjoen rannalla Toranda Eventsissä 12.2.–13.2.2016. ** Edustettuna toistakymmentä tatuointiliikettä, mm. Linda Räihä Tattoo, Takomo Custom Tattoo ja Belowzero.

10

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

Take A stand!

Text Moira Douranou & Juho Hiilivirta

interested in designing an ice sculpture for Lappset company. I hope that you could co-operate.”, Antti Stöckell replied to both of us. “What else could we do than co-operate – fight?” And that’s how it all started.

Lappset company was arranging an Arctic Inspirations Seminar in the end of January. To celebrate their event they wanted to have an ice sculpture in front of the Lappia House presenting arctic art and design to their international guests. They suggested that the designers should get inspiration from their new Finno‘16 product so the result would fit and support the seminar. The sculpture would be out of ice blocks and the students from Lapland Vocational College could help with the realization. That was all the information we got.

Being interested in working on a real project we met and start brainstorming the ideas, experimenting and getting to know each other’s skills and interests. As an interior designer and a graphic designer we wanted to combine our skills to make our idea realistic, experimenting at the same time with the structure, lights and typo­graphy. Being forced to work in a timeline, we worked both individually and together, exchanging our thoughts and sharing our work equally.

You bo th a r e

Location for the ice sculpture in front of the Lappia House, designed

by Finnish architect and designer Alvar Aalto, is located in the city centre of Rovaniemi. Following Lappset design, the new collection of FINNO‘16 product is based on a square. We wanted to keep our design simple as well. Giving different proposals, together with Lappset company we chose the most suitable one for the occasion. Afterwards, we guided the students from Lapland Vocational College to follow our planning.

Weather difficulties were all upon us – Lapland is not for everyone! Facing temperatures of almost -30 degrees made it difficult for both us and the students to work with ice.

Experiments with colorful layers on floor that we didn’t use, led lights that didn’t work and measurements that didn’t appeal were on the program.

But with willingness and a smile, everything was done in the end.

How to get involved in projects like this? Most of the emails we get from the University are in finnish, but do not hesitate! Use Google Translator and do not miss the opportunities to meet Finnish people and work on projects under real circumstances. You have nothing to lose but gain great experiences and develop even greater friendships!

Students from the Lapland Vocational College built the ice sculpture with the guidance of their lecturer Aimo Jolanki.

Faci ng t emperat u res o f a lmo s t -30 degrees ma de i t difficult for bo th u s a n d the s t u den t s t o w ork w i th ice.

11

In english

Juho Hiilivirta Graduated from Aalto University School of Arts, Design and Architecture with a Bachelor’s degree of Arts in 2011. Moving to Helsinki for studies helped him see his hometown Rovaniemi from a distance and understand Lapland better. He is now studying at University of Lapland, in the Faculty of Art and Design.

M a t i a s P a rt a n e n

Moira Douranou Graduated from Technological Education Institute (T.E.I) of Athens with a Bachelor’s degree in Interior Architecture. Having been an exchange student in University of Lapland in 2010, she is now back enrolled in the new Arctic Art & Design master program. Her interest focuses on how arctic conditions can be the leading point for design innovations improving living in the North.

12

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

Alv a r

T e k s t i Al e k s i I . P o h j o l a K u v i t u s M e r i H e i kk i l ä

R o va n i e

13

Rovaniemi

S

ll

on

Rovaniemi tuhottiin Lapin sodassa saksalaisten toimesta lähes kokonaan lokakuussa 1944. Kauppala kärsi merkittäviä tuhoja ja jälleenrakennus oli aloitettava lähes tyhjästä. Jälleenrakennusta oli suunnittelemassa arkkitehti Alvar Aalto, jonka kädenjälki näkyy Rovaniemellä edelleen vahvasti.

yksi merkit­ tävimmistä nimistä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti on kiistämättä Alvar Aalto (Kuortane 3.2.1898 – Helsinki 11.5.1976).

Aalto kehitti voimakkaasti suomalaista modernia arkkitehtuuria ja muotoilua aina kaupunkisuunnittelusta tehdasrakentamiseen ja asuintaloista käyttöesineisiin. Vaikka Aallon tunnetuimmat työt sijaitsevatkin pääasiassa eteläisessä Suomessa, suunnitteli Aalto rakennuksia ympäri Suomea aina Kittilään ja Kemijärvelle asti, jonne Aalto suunnitteli 1920-luvun lopussa Kemijärven kirkon uudistuksen. Rovaniemellä puolestaan Aalto aloitti työnsä lähes tyhjästä.

Rovaniemi oli tuhottu Lapin sodassa saksalaisten perääntyessä lähes perusteellisesti lokakuussa 1944. Kauppalan rakennuksista jopa 90 prosenttia oli poltettu tai räjäytetty. Myös muu Suomi oli kärsinyt mittavia tuhoja sekä talvi- että jatkosodassa ja niinpä Suomeen olikin perustettu Alvar Aallon aloitteesta vuonna 1942 Suomen Arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimisto. Tammikuussa 1945 – kolme kuukautta Rovaniemen tuhoamisen jälkeen – Rovaniemen kauppalan hoitokunta teki sopimuksen jälleenrakennustoimiston kanssa Rovaniemen asemakaavan suunnittelutyöstä. Jälleenrakennustoimiston työn ylin johto oli Alvar Aallolla.

A

a

u o m a l a i s e n a r k k i t e h t uur in

Rovaniemen asemakaava – poronsarvikaava Rovaniemen kauppalan asemakaava ennen hävitystä oli ollut Oiva Kallion suunnittelema vuodelta 1936. Kallion kaava noudatteli kauppalan keskustan vanhaa katuverkkoa, jossa rakennusperiaatteena olivat suuret umpikorttelit keskusta-alueella, yhtenäiset pitkät talojonot radan länsipuolella sekä läntisimmän alueen noppamaiset omakotitalorakenteet. Kaava ei ottanut huomioon maantieliikenteen kasvua ja siihen oltiinkin oltu tyytymättömiä jo ennen kauppalan tuhoutumista.

Aallon kaavasuunnitelma lähti ajatuksesta, jossa asemakaava ja jälleenrakennustyö perustui nopeaan, suoraan raunioiden päälle tapahtuvaan uudelleenrakentamistyöhön, jossa alun

mi

I t s e poronsa rv i i n s ijoi t t u vat a lu een tä rkeimmät maa n­ t i eli njat s ekä rai t ei lle va r at u t a lu ee t. Kesku sken t tä mu od o s taa kaavas sa poron s i lmä n.

hätärakentamisesta siirryttäisiin olojen parantuessa valmiiseen normaalikaupunkiin.

Vanhaa kauppalaa ei Aallon mukaan voitu siirtää historiallisista ja maantieteellisistä syistä ja kaavassa tuli ottaa huomioon liikenteen odotettavissa oleva voimakas kasvu – toisin kuin Kallion kaavassa.

Kaavan pohjaksi muodostui kauppalan tuhoutumista edeltävä tonttijako sekä olemassa oleva katuverkosto. Uusina katuina syntyivät Pohjanhoviin eteen Aallonkatu sekä Koskenrantaan muodostuneen polun korvannut katu. Aallon kaava valmistui joulukuussa 1945 ja se vahvistettiin toukokuussa 1946.

Rovaniemen asemakaavaa kutsutaan yleisesti poronsarvikaavaksi. Aluksi poronsarvi-nimitystä käytettiin keskuspuistoalueesta, mutta nopeasti se vakiintui koskemaan koko kaavan nimeä. Itse poronsarviin sijoittuvat alueen tärkeimmät maantielinjat sekä raiteille varatut alueet. Keskuskenttä muodostaa kaavassa poron silmän. Aalto yritti kaavassa rikkoa ”psykologisesti masentavia tyyppitalorivejä” ja saada aikaan ”inhimillisesti katsoen vaihtelevampi ja elävämpi rakenne, joka soveltuu paremmin metsien ja vesistöjen ympäröimään kumpuilevaan maastoon”. Nämä periaatteet korostuvat esimerkiksi kolmanteen kauppalan osaan suunnitelluissa venytetyissä, kuusikulmion muotoisissa tonteissa, joiden talot oli sijoitettu tonteille siten, että asuinrakennuksen pitkä sivu oli samansuuntainen

14

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

kuusikulmion jonkun lyhyen päätysivun kanssa. Kuitenkin jo vuonna 1948 vahvistettiin suurimmalle osalle aluetta kaavamuutos, jossa tontit muutettiin nelinurkkaisiksi. Näistä kuusikulmion muotoisista tonteista on säilynyt kaksikymmentä, jotka sijaitsevat Aseveliaukean, Miehentien ja Teerikadun risteyksessä.

Aallon kaava on piirretty orgaanisella otteella siten, että se oli vahvasti sidoksissa Rovaniemeä ympäröivään luontoon. Kuten Päivi Lukkarinen Aalto Lapissa kirjassa toteaa ”sitä harmillisempaa on, että kaava ei ole saanut arvoistaan toteutusta, jolla tämän päivän näkökulmasta olisi luontevaa matkailullistakin kiinnostavuutta”.

Korkalorinne Kiivaimpien jälleenrakennustöiden jälkeen Rovaniemen kauppala kärsi kroonisesta asuntopulasta 1950-luvun puolivälissä. Vilkas rakennustyö ja taloudellinen kehitys olivat tuoneet kauppalaan runsaasti uusia asukkaita. Kauppalanjohtaja Lauri Kaijalainen oli tutustunut Espoon Tapiolan malliin, jonka rakennuttajana toimi vuonna 1951 perustettu Asuntosäätiö toimitusjohtaja Heikki von Hertzenin johdolla.

Säätiön tehtävänä oli ”työskennellä asuntopulan voittamiseksi ja yleisen asumistason kohottamiseksi kehittämällä sosiaalista asuntorakennustoimintaa sekä pyrkimällä luomaan yhtenäisiä puutarhavaltaisia asuntoalueita, jotka on alun alkaen suunniteltu asunnontarvitsijain etuja ja erityisesti lasten ja nuorisohuollon asettamia vaatimuksia silmällä pitäen”.

Syksyllä 1956 Rovaniemen kauppalanhallitus hyväksyi Kaijalaisen esityksen Korkalovaaran rakentamisesta ja antoi tehtävän Alvar Aallolle.

Rovaniemen kauppala solmi talvella 1957 Asuntosäätiön kanssa sopimuksen, jonka mukaan Asemieskadun ja Kiertotien liittymäkohtaan Korkalorinteen alueelle rakennettaisiin Alvar Aallon suunnittelema, vaihtelevasti kerrostaloja sekä rivi- ja ketjutaloja sisältävä puutarhakaupunkimainen asuntoalue.

”s i tä ha rmi ll i s empaa on, e t tä kaava ei ole saa n u t arvoi s taa n t o t eu t u s ta, joll a tämä n pä i vä n näkökulmas ta oli s i lu on t evaa matka i lull i s taki n ki i nno s tav u u t ta”

Alueelle suunniteltiin kaksi toisiinsa nähden viistosti aseteltua kerrostaloa, viisi rivitaloa ja viisi kolmenperheen taloa, myymäläkeskus ja lastentarha sekä lämpökeskus. Alueen keskellä jäävä alue varattiin puistoksi.

Rakennustyöt aloitettiin Sompiontieltä heinäkuussa 1958, jolloin rakennettiin kerrostalo Rakovalkea, rivitalo Korkalo, Rakovalkean viereen noussut myymäläkeskus sekä lämpökeskus. Työt valmistuivat kesällä ja syksyllä 1959. Toisessa vaiheessa rakennettiin rivitalo Lapinjänkä sekä Rakovalkean kanssa kulmittain oleva kerrostalo Poroelo. Näiden rakennusten rakennustyöt valmistuivat keväällä ja kesällä 1960. Kolmannessa vaiheessa rakennettiin Keskitielle rivitalo Karpalo, joka valmistui kesällä 1961. Puutarhasuunnitelman alueelle laati puutarha-arkkitehti Jussi Jännes, joka oli toiminut Asuntosäätiön palveluksessa jo Tapiolan puutarhasuunnitelmissa.

Talojen suunnittelussa ja sijoittelussa Aalto halusi ottaa huomioon pohjoisen omat erityistarpeet.

Kerrostalojen sijoittelulla Aalto halusi suojata puistomaista piha-aluetta pohjoisen kylmyydeltä sijoittamalla puistoalueen talojen eteläpuolelle, jolloin kerrostalojen massa esti kylmän pohjoistuulen pääsemisen puistoon. Myös asunnot on pyritty

15

Rovaniemi

sijoittamaan mahdollisimman paljon etelään päin, jotta ne saisivat maksimimäärän pohjoisen vähäisestä auringonvalosta etenkin talvikuukausina. Lisäksi vinolla asetelmalla vältyttiin asunnoista toisiin avautuvilla näkymiltä.

Korkalorinteen rakentaminen Aallon suunnitelmien pohjalta toteutui vain osittain. Eteläosan viiden perheen rivitalolle Ahkiolle ei 60-luvun alussa ollut tarpeeksi kysyntää. Vuonna 1989 tontille rakennettiin uusien suunnitelmien pohjalta yksikerroksinen rivitalo. Myöskään eteläosan viittä kolmenperheen rivitaloa ei rakennettu aluksi pohjavesiongelmien ja sittemmin liikennejärjestelyjen vuoksi. Paljon huomattavampi menetys oli se, että Aalto suunnitteli Korkalorinteen vain aloituskortteliksi, josta puutarhakaupunkimainen kaupunginosa sitten kasvaisi Korkalorinteen tyyppisesti rakennetuista alueista.

Näitä alueita ei koskaan rakennettu, vaan elementtirakentamisen yleistyessä muu Korkalovaara päätettiin toteuttaa tyypilliseksi elementtilähiöksi.

Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskus Rovaniemen kauppalanvaltuusto istui viimeistä päiväänsä 31.12.1959 ennen kauppalan muuttumista kaupungiksi. Tässä juhlaistunnossa kauppalanvaltuusto teki päätöksen kaupunginkirjaston rakentamisesta. Suunnittelutyön saanut Alvar Aalto esitteli kirjastotalon luonnoksiaan kaupunginhallitukselle tammikuussa 1962. Samalla hän esitteli idean laajemmasta hallinto- ja kulttuurikeskuksesta, jossa samaan kortteliin sijoittuisivat lisäksi kaupungintalo sekä teatteritalo.

Hallinto- ja kulttuurikeskus rajautuu eteläsivua hallitsevaan kirjastorakennukseen, länsisivua hallitsevaan Lappia-taloon sekä itäsivulle jäävään kaupungintaloon. Rakennusten keskelle jää kivetty kansalaistori sekä nurmipintainen istutettu osa.

Ensimmäisenä rakennettiin kaupunginkirjasto, jonka rakennustyöt alkoivat vuoden 1964 alussa ja valmistuivat kesällä 1965. Rakennus koostuu kahdesta toisiinsa liitetyistä osista; viuhkapohjaisesta kirjastosalista sekä pitkänomaisesta, suorakulmaisesta toimistosiivestä. Sisätiloissa kirjastosali noudattelee Aallon jo Viipurin kirjastossa kehittelemää ideaa, jossa lukutilat on sijoitettu muuta kirjastosalia alemmalle tasolle. Tämän ansiosta koko lainaussali levittäytyy avoimena viuhkana tarjoten näkymän koko tilaan. Luonnonvaloa kirjastosali saa prismamaisista yläikkunoista. Aalto käytti rakennuksen massaa hyödykseen ja teki ikkunaseinistä kaarevat, jolloin voimakkaamman luonnonvalon saavat kirjastohyllyt.

Sisustukseen käytettiin Artekin standardikalusteita sekä Aallon toimiston suunnittelemia kalusteita. Valaisimina käytettiin erilaisia Artekin valaisintyyppejä.

Seuraavaksi oli tarkoitus rakentaa kaupungintalo, mutta kongressitilojen tarve sekä alueteatteritoiminnan alkaminen siirsivät Lappia-talon tärkeysjärjestyksessä toiseksi. Rakentaminen toteutettiin kahdessa osassa, joista ensimmäinen osa valmistui huhtikuussa 1972 ja toinen kesällä 1975.

Lappia-talon jalustamaisen massan yläpuolella kohoavat lämpiön, näyttämön ja katsomon sekä kongressisalin eri tasoilla olevat katot. Tätä kaareutuvien massojen leikkiä on verrattu muun muassa Lapin tunturimaisemaan.

Viimeisenä rakennettiin kaupungintalo. Aalto oli kuollut vuosi Lappia-talon valmistumisen jälkeen, joten kaupungintalo valmistui Aallon suunnitelmien pohjalta postuumisti. Rakennuksen jatkosuunnittelun hoiti Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co Elissa Aallon johtamana. Rakennus valmistui talvella 1988. Kaupungintalon vihkiäisten yhteydessä syyskuussa 1988 paljastettiin myös kansalaistorille kuvanveistäjä Kain Tapperin suunnittelema ympäristöteos Vuorten synty. Teos kuvaa Rovaniemen nousua sodan tuhoista ja yhdistää muotokielessään Aallon rakennusten vinoa kattoviivaa.

Aallon kädenjälki Alvar Aallon perintö elää Rovaniemellä vahvasti sekä kaupunkisuunnittelussa että rakennushistoriassa. Poronsarvikaavan, Korkalorinteen asuntoalueen sekä hallinto- ja kulttuurikeskuksen lisäksi Aalto suunnitteli Ahon liikemiessuvulle 50- ja 60-lukujen taitteessa kolme liike- ja asuinrakennusta. Koskikatu 18 valmistui vuonna 1959, Koskikatu 20 vuonna 1962 ja Jaakonkatu 3 vuonna 1963. Koskikatu 20:ssä sijaitsevan kerrostalon seinään Aalto piirsi pronssisen Aurora borealis –veistoksen, jonka toteutti kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Tämän lisäksi Aalto toteutti Aarne Aholle yksityistalon – Maison Ahon.

Alvar Aallon suunnitelmat etenkin Korkalovaaran suhteen olivat paljon moninaisemmat kuin mitä lopulta toteutui. Näin jälkikäteen ajateltuna onkin sääli, että elementtirakentamisen edessä Rovaniemi ei ymmärtänyt alueen kauaskantoista erityislaatuisuutta, vaan Aallon suunnitelmat jäivät vajaaksi. Silti Korkalorinne on oiva esimerkki puutarhakaupunkimaisen suunnittelun onnistumisesta myös pohjoisilla leveyspiireillä. Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskuksen rakentaminen samaan kortteliin Aallon toimesta on puolestaan toteutunut ainoastaan Rovaniemen lisäksi Seinäjoella ja osittain Jyväskylässä.

Lähteet Päivi Lukkarinen – Aalto Lapissa, 1998 julkisetteokset.rovaniemi.fi

Luonnosta irtautuminen Vihre채, Keltainen, Punainen ja Sininen.

Aleksi I. Pohjola

18

Lapin ylioppilaslehti  1/2016

19

Kantaa­ottavaa

Teksti ja kuva Matias Partanen

V

Lapin yliopistossa sisustusja tekstiilimuotoilua opiskeleva Karoliina Erkinjuntti ajautui tekstiilialalle puolivahingossa. Erkinjuntti muistelee olleensa aina kuvataiteellisesti lahjakas ja koti, joka tarjosi alusta asti kynät, pensselit ja paperit, ohjasi eteenpäin.

Myös ala-asteelta asti saatu kannustus helpottivat ammatinvalintaa – Erkinjuntti halusi kuviksesta itselleen ammatin.

Erkinjuntti on syntyisin Rovaniemeltä, jossa hän kävi myös lukion. Lukion jälkeen hän opiskeli Lempäälässä sisustustekstiiliartesaaniksi. Hän oli aina pitänyt myös käsitöistä ja tehnyt vaatteita, joten tekstiiliala vei lopulta mennessään. Valmistuttuaan hän muutti takaisin Rovaniemelle ja haki yliopistoon. ”Ja sillä tiellä ollaan vieläkin”, Erkinjuntti summaa.

Kotiseuturakkaus on aina näkynyt tavalla tai toisella Erkinjuntin töissä. Erkinjuntin Rovaniemi-kuosi on tästä hyvä esimerkki. Kuosi sai alkunsa paikallisen Cafe & Bar 21:en pyydettyä Erkinjunttia suunnittelemaan terassille seinämaalauksen. ”Asiakkailta tuli toive kaupunkimaisemasta, ja kaupungiksi valikoitui luonnollisesti Rovaniemi. Tuosta seinämaalauksesta syntyi jatkuva kuosi”, Erkinjuntti kertoo.

Kotiseuturakkauden ilmaisemisen lisäksi Erkinjuntti pyrkii kertomaan kuoseillaan tarinoita. ”En halua, että kuosit ovat vain kivan näköisiä. Olisi hienoa, jos niillä olisi myös jotain muuta annettavaa.” iidet tä vuot ta

Syyllistävää vai oivaltavaa Erkinjuntti on valinnut pro gradu –työn aiheeksi kantaaottavan kuosisuunnittelun. Taide ja graafinen suunnittelu ottavat usein kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin, mutta kuosisuunnittelussa tämä on ollut harvinaisempaa. Ero syyllistävän ja oivaltavan välillä on hiuksenhieno. Erkinjuntin gradulla on ilmastonmuutosteema, jonka puitteissa hän suunnittelee kuoseja, jotka näyttävät, miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisessa Kuosisuunnittelu on kaupallista, sen täytyy olla hyvännäköistä ja myyvää. Siksi voi olla haastavaa tehdä sekä kantaaottavaa että kaupaksi käyvää.

Erkinjuntti kertoo välillä olleensa kriisissä alan kanssa. Hän on kokenut ongelmaksi alaan voimakkaasti liittyvän pintapuolisuuden. ”Kaikki tähtää kauniisiin kuoseihin, joita ihmiset ostaisivat. Haluaisin tuoda niihin jonkun syvemmän tarkoituksen.”

Visuaalisella kulttuurilla on valtava vaikutusvalta, vaikkei sitä heti niin mieltäisikään. Ihmiset ottavat vaikutteita siitä huomaamattaan. Kuva herättää ihmisen uteliaisuutta, jonka takia se voi myös

kuosi­suunnittelua

Henkilö

Rovaniemi-kuosi ammentaa innoitustaan tutuista maisemista.

selkiyttää, havainnollistaa ja tehdä asioita kiinnostavaksi. Tärkeää on myös se, miten tuotteiden kantaja haluaa viestiä pukeutumisellaan. Kuosit eivät välttämättä ole itsestäänselviä, vaan tuotteiden ja niiden sisältämien kannanottojen ymmärtäminen voivat olla vain ihmisten mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa. Kantaja yleensä kyllä tietää mitä asiaa tukee ja edustaa, kun taas muut voivat vain arvailla ja ihastella kuvia sellaisenaan.

Omaa tyyliään Erkinjuntti pitää kuvituksenomaisena ja mielikuvitusta ruokkivana. Inspiraatiota hän kertoo saavansa hyvin laajasti. Monesti taustalla on halu kertoa tarinoita. Toisinaan taas on hyvin vaikea välillä itsekään jäljittää, mistä inspiraatio kulloinkin tulee. Joskus taas Erkinjuntti suunnittelee tietyn aiheen tai teeman pohjalta.

Kuosien tarinat eivät välttämättä ole muille niitä samoja, joita itsellä on ollut niitä luodessa mielessä.

Kuitenkin se, että kuosi herättää ajatuksia ja ruokkii mielikuvitusta, on tärkeää.

Alice in Northernland Erkinjuntti kuuluu arktiseen suunnittelijakollektiiviin, Alice in Northernlandiin. Kollektiivin muut jäsenet ovat Taiteiden tiedekunnassa kuvataidekasvatusta opiskeleva Marjo Hiilivirta ja tekstiilisuunnittelua opiskeleva Anni Oikarinen. He tekevät yhdessä kuosisuunnittelua, ja heidän töitään yhdistää pohjoisuus. ”Ajatus voimien yhdistämiseen heräsi viime syksynä. Kollektiivi hakee yhä muotoaan”, Erkinjuntti kertoo.

Kollektiivin jäsenet haluavat mahdollisuuden tehdä töitä opiskelujen ohella, ja kollektiivi onkin osoittautunut hyväksi kanavaksi tehdä täällä pohjoisessa. Yrityskontaktit ovat pitkälti etelässä, mutta Erkinjuntin mukaan he toimivat sillä ajatuksella, että pohjoisessakin voi toimia ja työllistää itsensä.

Erkinjuntin kuoseihin voi tutustua osoitteessa www.aliceinnorthernland.com Tuotteita myyvät Arctic Design Shop www.arcticdesignshop.com ja Korundin myymälä.

20

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

Tuomas Portaankorva on työskennellyt Suojelupoliisissa yli 25 vuotta. Hän on tutkinut ja analysoinut terrorismia noin 20 vuotta. Hän on opiskellut Poliisiammattikorkeakoulussa ja Turun yliopistossa. Nykyään Portaankorva toimii terrorismiasiantuntijuuden ohella Suojelupoliisin viestinnässä.

Terrorismi ja sen uhka Suomessa

Teksti ja kuva Matias Partanen

Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan mukaan terrorismi on herkullinen aihe tutkijalle: tutkimus voi käsitellä terrorismin kohteita, sille leimallista väkivaltaa sekä erilaisia ryhmiä ja niiden dynamiikkaa. Pääpaino tutkimuksessa on vuosien saatossa siirtynyt selittämisestä ymmärtämiseen, millä on hyöty myös torjunnan kannalta, sillä ymmärrys antaa keinot puuttua esimerkiksi radikalisoitumiseen.

T

e rr o r i s m i , ta i o i k e a s ta a n t e rr o r i ,

esitettiin terminä ensimmäisen kerran Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä.

Vallankumouksen myötä valtaan nousseet radikaalit jakobiinit teloittivat tuhansia vastustajikseen katsomia giljotiinilla. Terrorismi ei siis ole yksiselitteisesti valtiovaltaa vastaan taistelevien metodi – se voi myös olla vallanpitäjien väline pitää kansa kurissa ja nuhteessa.

Terrorismi voi olla myös sorretun viimeinen tai ainoa käytettävissä oleva keino sortajaa vastaan.

Tästä pääsemme Portaankorvan mukaan kliseiseen toteamukseen yhden terroristista ja toisen vapaus­ taistelijasta, mikä ainakin vielä 90-luvulla otettiin myös terrorismin tutkimuksessa jossain määrin vakavasti.

Erään tulkintatavan mukaan terrorismia ei välttämättä tulisi omana käsitteenään, vaan yhtenä väkivaltarikollisuuden ilmiönä. Terrorismin määritteleminen onkin yksittäistapauksissa vaikeaa. ”Voitaisiinko jopa ajatella, että terrorismista olisi ideologiaksi”, Portaankorva kysyy.

21

Il m i ö t

Rote Armee Fraktion Terrorismin tavoitteena on usein vallankumous väkivaltaisin keinoin. Jäsenille toiminta voi olla lähestulkoon elämäntapa. Saksan liittotasavallassa vaikuttanut Punainen armeijakunta, joka toimi vuosina 1970–1998, on yksi esimerkeistä. Ryhmän vasemmistoradikaalit pyrkivät kommunistiseen kansannousuun Länsi-Saksassa. Ironisesti ryhmän jäsenet olivat itse mieltyneet ylelliseen elämään. Liikkeen juuret olivat 1960-luvun opiskelijaliikkeessä, joka vähitellen radikalisoitui väkivallan asteelle. Ryhmän jäsenet harjoittelivat Lähi-Idän koulutusleireillä, ryöstivät pankkeja, tekivät salamurhia ja tuhopolttoja sekä pommi-iskuja. Punaisen armeijakunnan kaupunkisota päättyi kahdeksansivuisen ilmoituksen myötä 20. huhtikuuta 1998, lähes 28-vuotisen toiminnan jälkeen.

Terrorismi voidaan nähdä myös sodankäynnin taktiikkana, jolla kylvetään kauhua linjojen takana.

Käsitteellinen ero terrorismin ja sissisodan välillä on hankala. Terroristi edustaa tietyllä tavalla sissisodan äärimmäistä muotoa, jossa yhteydenotot ovat kokonaan korvautuneet kätkeytymisellä ja terroriteoilla. Kansainvälisen lain kannalta ero sissiliikkeiden ja terroristijärjestöjen välillä voidaan tehdä luokittelemalla terroristeiksi ne, jotka itsekin katsovat asettuvansa sodan lakien ulkopuolelle. Terroristi määritellään rikolliseksi, mikä ainakin teoreettisesti erottaa hänet sissistä.

Ongelmallisia ovat esimerkiksi terrorismin käsitteelliset rajat suhteissa muihin poliittisen väkivallan muotoihin, kuten radikaaleihin ideologioihin, aseelliseen oppositiotoimintaan, sissisodankäyntiin, perinteiseen sodankäyntiin, poliittisiin murhiin, kouluammuskelujen tapaisiin yksilöiden tekemiin joukkomurhiin, materiaaliseen sabotaasiin ja ylipäätään jonkin hallituksen vastustamiseen.

Terrorismille on usein tyypillistä välillinen väkivalta. Sen vaikuttamisen kohteena eivät ole ensisijaisesti sen välittömät uhrit, jotka ovat vain sijaiskärsijöitä terroristien todellisten suunnitelmien toteuttamiseksi. Terrorismi ei myöskään ole kaoottista tai spontaania, vaan suunnitelmallista, poliittisesti motivoitunutta ja järjestäytynyttä toimintaa.

Toki yksittäisiäkin tekijöitä on ollut, mutta heitä yhdistää kuitenkin laajempaan poliittiseen kontekstiin esimerkiksi ideologinen sidos.

Terrorismi ja julkisuus Terrorismin teho perustuu suurelta osin sen julkisuusvaikutukseen. Näyttävillä teoilla saadaan luotua pelon ilmapiiriä. Terrorismi ja media kulkevatkin käsi kädessä – mitä enemmän terrorismille annetaan palstatilaa, sitä parempi terroristien kannalta.

Viime vuosina terroristien ja median suhde on kehittynyt entisestään. Nykyään esimerkiksi ISIS kykenee tuottamaan omaa ammattimaista propagandaansa muun muassa Dabiq-verkkolehden ja videoiden muodossa.

ISIS kyken ee t u o t tamaa n omaa ammat t ima i s ta propag a n daa nsa mu un muas sa Dabiq-v erkkolehden ja v i deoi den mu od o s sa.

Terrori-iskujen yhteydessä puhutaan usein vastuun ottamisesta. Tapa on peräisin Irlannin tasavaltalaisarmeijan tavasta soittaa viranomaisten varta vasten ilmoittautumista varten perustettuun puhelinnumeroon tehdyn iskun jälkeen. Tällä tavalla pysyttiin kärryillä siitä, kuka oli iskun taustalla.

Nykyään vastuun ottaminen iskusta ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, että jokin taho olisi vastuussa teosta. Terroristiryhmille vastuun ottaminen esimerkiksi epäselvistä onnettomuuksista on taitavaa mediapeliä.

Terrorismin juridinen määrittely Kun akateeminen tarkastelu lähestyy ilmiötä sen ymmärtämisellä ja selittämisellä, on viranomaisen taas määriteltävä se juridiselta kannalta. Suomessa viranomaisen toiminnan on perustuttava lakiin, ja niin sanotuista terrorismirikoksista säädetään rikoslain 34a-luvussa. Laki nimenomaisesti kriminalisoi tietyt terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, kuten terroristiryhmän johtamisen, murhat ja pahoinpitelyt, terroristiryhmän toiminnan edistämisen ja värväyksen.

Terroristiseksi tarkoitukseksi katsotaan vakavan pelon aiheuttaminen väestön keskuudessa, valtion hallituksen tai viranomaisen tai kansainvälisen järjestön pakottaminen johonkin, jonkin valtion valtiosäännön oikeudeton kumoaminen tai valtion oikeusjärjestyksen horjuttaminen, erityisen suuren vahingon aiheuttamisen yhteiskunnalle tai kansainväliselle järjestölle. Kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan hallitustenvälisiä tai niihin rinnastuvia järjestöjä, kuten EU:ta, YK:ta tai Punaista Ristiä.

Ylitarkastaja Portaankorva tunnustautuu juridisen näkökulman kannattajaksi. Kovat, lakiin perustuvat keinot terrorismin puuttumiseen eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Portaankorvan mukaan terrorismin syihin pyritään vaikuttamaan pehmeämmin keinoin ennen kuin mitään rikosta on edes välttämättä tapahtunut. Syihin, kuten nuorten miesten toimettomuuteen, syrjäytymiseen sekä radikalisoitumiseen pyritään puuttumaan erilaisten viranomaisten kuten poliisin ja sosiaalitoimen sekä kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä. Valtioneuvosto asetti vuonna 2012 hankkeen valmistelemaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Toimenpideohjelman tavoitteena on ehkäistä kaikkea väkivaltaa, jota perustellaan aatteilla tai ideologioilla. Vaikka terrorismintorjunnan päävastuu on poliisilla, pyritään ekstremismiin puuttumaan jo sen varhaisissa vaiheissa. Uhkana voivat myös muodostaa konfliktialueilla taistelemassa käyneet ja sieltä palanneet ihmiset. ”Osa voi muodostaa uhkan sieltä saatujen oppien ja ideologian vuoksi. Toiset taas ovat palanneet

22

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

sieltä rikkinäisinä ja he voivat olla monimuotoisen avun tarpeessa”, Portaankorva sanoo.

kalifaatti käsittää noin Belgian kokoisen maa-alueen. ISIS ja kalifaatti nousivat Irakin sodan ja Syyrian sisällissodan tuhkista. Siemenen toiminnalle oli istuttanut alueella toiminut Al-Qaida. ISIS taas on lyhenne Irakin ja Syyrian islamistista valtiosta.

Portaankorva ei pidä ISIS:tä sinänsä mitenkään uutena ilmiönä. Poikkeuksellisena hän pitää kuitenkin liikkeen ennennäkemätöntä raakuutta ja julmuutta, josta jopa Al-Qaida on sanoutunut irti. Järkyttävillä toimillaan järjestö on saavuttanut ennennäkemättömän mediahuomion.

Näkyvä toimiminen internetissä pitää myös yllä radikaalin viestin läpimenoa ja värväystä. ISIS ja muut sen kaltaiset ääriliikkeet hyödyntävät sosiaalista mediaa taitavasti, ja pystyvät vaikuttamaan juuri siihen kohderyhmään, joka on ääri-ideologioille otollisin. Myös Al-Qaida pyrki vaikuttamaan monin eri tavoin esimerkiksi Inspire-lehteä julkaisemalla, mutta vasta ISIS on onnistunut ottamaan modernin viestintäteknologian kokonaisuudessaan haltuun. ”Ääriliikkeiden värväyksen kohderyhmänä ovat pääsääntöisesti nuoret miehet. Eivät viisikymppiset tee vallankumouksia. He voivat johtaa niitä, mutta toimeenpaneva voima ovat nuoret”, Linjakumpu summaa.

Tämän puolesta puhuu myös Suojelupoliisin tiedoissa olevien Syyriaan ja Irakiin lähteneiden taustat: ikäjakauma on 19-50 vuotta, mutta lähes puolet on joko 25-vuotiaita tai alle sen. Portaankorvan mukaan Suojelupoliisilla on tieto noin 70 konfliktialueelle lähteneestä. Euroopan alueelta lähteneitä on noin 5000. ”Lähtijöiden suurta määrää selittää nykyaikaisen jihadin helppous. Syyriaan ja Irakiin on verrattain helppo päästä. Verkossa jaetaan ohjeita siitä, mitä kannattaa pakata mukaan ja mihin mennä”, Portaankorva selittää.

Terrorismi nykyajassa

Euroopasta Irakin ja Syyrian konfliktialueille lähteneiden vierastaistelijoiden määrä valikoiduista maista. Viivojen paksuus on suhteutettu maan väkilukuun.

Lähde ICSR

70 0– i 5 Suom 15 i ts Ruo a sk 5 Tan sa 44 Sak a ta

Bel

-b

gi

iso

ri

Terrorismi ammentaa oikeutuksensa niin maallisista kuin uskonnollisistakin kysymyksistä. Poliittinen ja nationalistisseparatistinen terrorismi on jäänyt tällä vuosituhannella islamistisen terrorismin varjoon, ja esimerkiksi Euroopasta etnisseparatistinen terrorismi on Portaankorvan mukaan kadonnut käytännössä kokonaan.

Sen sijaan Koraanin ääritulkinnasta oikeutta ammentava islamistinen terrorismi on ollut yksi 2000-luvun näkyvimmistä. Tuhoisten iskujen myötä tämän tyyppisen terrorismin näkyvyys läntisessä mediassa on ollut lähes päivittäistä ja se on tuonut Lähi-Idän tapahtumat myös osaksi suomalaisten kahvipöytäkeskusteluja.

Myös vielä 90-luvulla julkisuudessa näyttäytynyt termi valtioterrorismi on kadonnut. Termillä viitataan yleensä ilmiöön, jossa jokin valtion organisaatio syyllistyy terrorismin piirteitä täyttäviin tekoihin.

Näitä ovat mitkä tahansa salaiset tai laittomat toimet, joiden kohteena voivat olla jopa täysin syyttömät tai ulkopuoliset ihmiset.

Yhdysvallat on luokitellut erinäisiä valtioita terroristeja tukeviksi. Näitä on tai on ollut ainakin Iran, Irak, Pohjois-Korea, Libya ja Sudan. Libyan katsottiin ainakin tukeneen Skotlannin Lockerbien kylän yläpuolella räjähtäneeseen koneeseen pommin asettaneita. Libyalainen tiedustelu-upseeri Abdelbaset Ali Mohmed al-Megrahi tuomittiin teosta elinkautiseen vankeuteen.

Islamistisesta terrorismista puhuttaessa yritetään olla leimaamatta uskontoa. Uskonto on jihadisteille hyödynnetty peruste, mutta ei kuitenkaan tekojen syy. Motiivit voivat löytyä esimerkiksi kalifaatin perustamisesta tai Koraanin ääritulkinnasta.

Terroristisiin tekoihin syyllistyvien tavoitteina voivat olla puhtaan terrorin lisäksi värväys sekä iskujen yleisön puhuttelu. Tämä yleisö koostuu muista ääriradikaalisti tulkitsevista. Perustettuun kalifaattiin saapuu muualta puhdasoppiseen elämään haluavia.

Lapin yliopiston politiikkatieteiden yliopistonlehtori, dosentti Aini Linjakumpu on tutkinut poliittista islamia. Hän on kirjoittanut aiheesta teoksen Islamin globaalit verkostot. Linjakummun mukaan islamistinen terrorismi on viime vuosikymmeninä muuttanut muotoaan. ”Muutos ei välttämättä ole suuri, mutta sellainen on tapahtunut. Al-Qaida ja ISIS ovat liikkeinä erilaisia. Al - Qaida oli luonteeltaan ylikansallinen ja sen pyrkimykset olivat poliittisia, mutta epämääräisiä.

ISIS on omalta osaltaan muuttanut jihadismin kenttää. ISIS:in toiminta on hyvin vahvasti paikkaan ja tilaan liittyvää toimintaa. Se pyrkii saamaan ja säilyttämään kalifaatille konkreettisen alueen.”

Kalifaatilla tarkoitetaan ISIS:in Irakin ja Syyrian alueelle perustamaa ”Islamilaista valtiota”, jossa sovelletaan šaria-lakia. ISIS:in hallinnassa oleva

nn

0– 1 00 00 1 – –6 15 80 0 00 0

ia

50

0–

600

23

Il m i ö t

Mikä jihadissa vetoaa?

Linjakummun mukaan syy ISIS:in vetovoimaan voi olla merkitysten kriisissä. Merkitysten kriisillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa modernisaation nopean etenemisen myötä merkitykset katosivat ihmisten elämästä. ”Ihminen haluaa olla jotain. Tehdä jotain tärkeää. Kun miettii esimerkiksi toisen sukupolven muslimia tai käännynnäistä Lontoon lähiössä tai jossain muualla, voidaan huomata, ettei tällaisen ihmisen asema ole välttämättä mitenkään helppo”, Linjakumpu toteaa.

Tällaisilla henkilöillä voi olla hankalat eväät olla ja saavuttaa asemaa missään länsimaassa. Työllistyminen voi olla valtaväestöä hankalampaa, osallisuus yhteiskuntaan voi olla heikko ja asema omassa yhteisössäkin voi olla huono. Tällaisessa tilanteessa ISIS:in tarjoama maailmankuva voi olla houkutteleva. ”ISIS voi näyttäytyä sellaiselta taholta, joka konkreettisesti tekee jotain. Sen tarjoama visio maailmasta on selkeä. Tällainen liike tarjoaa väylän olla jotain.”

Konfliktialueille lähtevillä ihmisillä ei ole mitään selkeää profiilia Suomessa. Matkustaneista noin viidesosa on naisia ja mukana on myös lapsia. Viime aikoina lähtijöiden pyrkimys on lähes poikkeuksetta osallistua väkivaltaisen ryhmän toimintaan. ”Uusia lähtijöitä on yhä vaikeampi tunnistaa ennalta. He salaavat lähtönsä todella hyvin, ja lähtö perheillekin tulee yllätyksenä”, Portaankorva toteaa.

Yhtenä päivänä nuoren somepäivitykset saattavatkin tulla Syyriasta tai Irakista.

Kohdistuuko Suomeen uhkaa?

Linjakummun mukaan tavallisen kansalaisen kohdalla tilannetta voidaan verrata auto-onnettomuuden uhkaan: se on olemassa, mutta kannattaako sen antaa vaikuttaa omaan elämäänsä? Tilastojen valossa auto-onnettomuuden uhriksi joutuminen on globaalistikin ajateltuna huomattavasti todennäköisempää kuin terroristi-iskussa menehtyminen.

Myös Portaankorva pitää uhkaa edelleen matalana. ”Suomi on edelleen niin sanotusti matalan riskin maa. Terrorismista murehtiminen kannattaa siis edelleen jättää viranomaisten harteille. Lintukoto emme kuitenkaan enää valitettavasti ole, hän toteaa.”

Terrorismin uhka-arvion, joka annettiin 3. marraskuuta viime vuonna, mukaan Suomeen kohdistuva terroriuhka on kohonnut ja monimuotoistunut vuoden 2014 tasosta. Terroristijärjestöjen suunnitelmallisten iskujen uhka on matala, mutta yksittäisten terroristien väkivallantekojen uhka on edelleen kohonnut Suojelupoliisin kesäkuussa 2014 antaman arvion jälkeen.

Syyriaan lähteneissä Suojelupoliisia huolestuttaa muun muassa konfliktialueella opitut taidot ja madaltunut kynnys väkivaltaan, mutta myös Suomi-kuvan leviäminen äärijärjestöjen keskuudessa.

Suotavaa ei myöskään ole se, että Suomesta muodostuu tukialue ja levähdyspaikka terroristeille.

Ulkopoliittiset seuraukset olisivat voimakkaat, jos joskus kävisi ilmi, että Suomen alueella on suunniteltu muualla tehtävää terroritekoa.

Uhkan kasvuun ovat vaikuttaneet kaksi toisiaan vahvistavaa negatiivista kehityssuuntaa: suojaavien tekijöiden murentuminen ja terroristikytkösten laadullinen muutos. Internet, sosiaalinen media, maahanmuutto ja matkustaminen ovat pienentäneet maailmaa. Erilaisten terrorististen ryhmittymien määrä on kasvussa, ja nämä kilpailevat myös keskenään mediahuomiosta. Myös todellisten kytkösten määrä on kasvussa: nykypäivänä on yhä useampia henkilöitä, jotka ovat toimineet ase kädessä tuolla jossain.

Suojelupoliisin terrorismintorjunnan kohdehenkilöitä on yli 300. Heillä on eriasteisia yhteyksiä, jotka pitävät sisällään myös yhteyksiä Al-Qaidaan ja ISIS:in. Usein nämä ovat kytköksissä kansainvälisiin konflikteihin ja konfliktialueisiin. Tietoihin ei ole kuitenkaan tullut konkreettisia iskusuunnitelmia.

Myös turvapaikanhakijoiden vaikutus uhkakuvaan on otettava vakavasti, vaikkei tällä hetkellä olekaan viitteitä siitä, että turvapaikanhakijoiden keskuuteen olisi todellisuudessa soluttautunut terroristeja.

Kristallipalloon katsominen vaikeaa Linjakumpu ei usko, että ISIS:in kaltainen ideologia tekisi maailmanvallankumousta. Hän haluaa uskoa, etteivät ihmiset pääsääntöisesti haluaa elää sellaisessa maailmassa, jota ISIS edustaa. ”Usein tällaisilla liikkeillä on elinkaari. Esimerkiksi Al-Qaidalla nousu kesti kauan, ja järjestö saavutti kulminaatiopisteensä 2000-luvun alussa. Se alkoi menettää vaikutusvaltaansa 2010-luvun alussa.

Myös ISIS:illä on oma elinkaarensa. Se ei välttämättä vielä ole saavuttanut omaa kulminaatiotaan, mutta se ei välttämättä ole kaukana”, Linjakumpu ennustaa.

Tällä hetkellä ISIS:in tavoitteena on laajentaa kalifaattia ja sen vaikutusvaltaa. Tähän kuuluvat iskut länsimaissa, mutta myös muissa muslimivaltioissa, joiden hallintoa se pyrkii horjuttamaan. ISIS yrittää myös lisätä vaikutusvaltaansa niin sanotun kolmannen rintaman alueella, johon kuuluvat muun muassa maltilliset, mutta suuret muslimimaat kuten Indonesia ja Bangladesh.

Suomalaisen kannalta tämä muodostaa uhan joutua iskun tai kidnappauksen uhriksi muualla kuin Suomessa. Suomen kohdalla pahimman uhkan muodostavat niin sanotut yksinäiset sudet, joiden suunnitelmiin viranomaisten on todella vaikea puuttua.

Portaankorva ennustaa, että kansainvälinen tiedusteluyhteistyö tulee jatkossa korostumaan terrorismin kukistamiseksi. Tällä hetkellä Suomi on riippuvainen muiden valtioiden tarjoamasta tiedustelutiedosta ulkomaiden osalta. Suojelupoliisilla ei ole toimivaltaa ulkomailla. Tulevaisuudessa tämä voi muuttua, jos Suomeen säädetään tiedustelulainsäädäntö, joka antaisi suomalaisille viranomaisille laajemmat toimivaltuudet.

24

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

Joulukuussa 2015 tiedostavan maailman katseet keskittyivät Pariisiin. Oli alkamassa kansainvälinen ilmastokokous, jossa oli tarkoitus solmia uusi ilmastosopimus hillitsemään ihmisten kiihdyttämää maapallon lämpenemistä. Sopimuksella oli jo kiire, sillä kuusi vuotta sitten vastaavassa yrityksessä oltiin epäonnistuttu.

S

pimus joka olisi pitänyt tulla jo paljon aikaisemmin

T e k s t i Al e k s i I . P o h j o l a Kuvitus Sanni Harju

V

oli pitkästä aikaa uutta toivoa. Maailman vaikutusvaltaisimmat johtajat Yhdysvaltojen vastavalittua presidenttiä Barack Obamaa myöten olivat saapuneet Kööpenhaminaan neuvottelemaan uudesta ilmastosopimuksesta. Kööpenhaminan kokoukseen ladattiin valtavat toiveet, mutta lopulta optimistisimmatkin tahot joutuivat myöntämään – jos ei nyt aivan riitaisan, niin ainakin sekavan – kokouksen olleen pettymys. Uutta sopimusta ei saatu sovittua ja tuloksena oli pelkästään ympäripyöreitä puheita.

Johtajien kokoontuessa uudestaan vuoden 2015 joulukuussa Pariisiin, oli tästä kokouksesta kulunut tasan kuusi vuotta. Kuusi vuotta voi kuulostaa lyhyeltä ajalta puhuttaessa ilmastonmuutoksen kaltaisista valtavista, koko maapallo koskevista mekanismeista ja prosesseista, mutta todellisuudessa ihmiskunnalla on jo kiire.

Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa 2015 saatiin vihdoinkin solmittua sopimus, joka olisi pitänyt sopia jo vähintään kuusi vuotta sitten. Syntynyt ilmastosopimus täydentää vuonna 1992 solmittua YK:n ilmastomuutoksen puitesopimusta. Sopimus koskee 196 maata ja sen tavoitteena on päästöjen maailmanlaajuinen vähentäminen vuodesta 2020 alkaen. uonna 2009 ilmassa

Mitä sovittiin?

Pariisin ilmastonsopimus on tarkoitettu pitkäaikaiseksi sopimukseksi, jonka tarkoituksena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen selvästi alle kahden asteen ja pyrkiä jopa alle 1.5 asteeseen. Sopimuksen

mukaan kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla maailman päästöjen ja hiilinielujen tulisi olla tasapainossa. Hiilinieluilla tarkoitetaan esimerkiksi merien ja metsien kapasiteettia sitoa hiiltä.

Pariisissa pyrittiin myös tunnustamaan tosiasiat ilmastonmuutoksen vaikutuksista ihmiskunnalle asettamalla pitkän aikavälin tavoite ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Tämän lisäksi teollisuusmaiden ilmastorahoitusta kehittyville maille jatketaan myös vuoden 2020 jälkeen.

Kaikki sopimuksessa olevat maat ovat velvollisia suunnittelemaan ja toteuttamaan päästövähennyksiä sekä raportoimaan niistä läpinäkyvästi. Päästötavoitteet sekä toimet niihin pääsemiseksi ovat kansallisesti määriteltyjä ja näin ollen suhteutettuja maan kehitystasoon. Sopimus velvoittaa myös viiden vuoden välein tapahtuvaan arviointi- ja tiukennuskierrokseen, jolloin maiden toimia päästövähennyksiin ja niiden riittävyyteen arvioidaan sekä tarkastellaan ilmastorahoituksen kehittymistä sekä toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Miten tavoitteisiin päästään?

Pariisin ilmastosopimuksen ehkä merkittävin signaali on se, että se käytännössä tähtää fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseen. United Nations Environment Programme (UNEP) arvioi, että kaikki hiilidioksidipäästöt on saatava nollaan ennen vuotta 2050 ja kaikki kasvihuonekaasupäästöt on lopetettava vuosien 2060–2080 välillä. Tällöin mahdollisuus 1,5 asteen tavoitteeseen pääsyyn on

25

Maailmalta

UNEP:n mukaan 50 prosenttia. Alle kahden asteen lämpötilanousuun päästään näillä toimilla 85 prosentin todennäköisyydellä.

Tällä hetkellä valtioiden päästötavoitevähennykset eivät ole riittäviä, jotta maapallon lämpeneminen alle kahteen asteeseen voitaisiin pysäyttää.

UNEP arvioi päästökuiluraportissaan päästökuilun – siis eron toimien ja tavoitteiden välissä – olevan peräti 12-15 gigatonnia vuonna 2030. Siksi Pariisin ilmastosopimukseen kirjattu viiden vuoden välein tapahtuva arviointi- ja tiukennuskierros on tärkeä osa sopimusta, jotta päästökuilua voitaisiin kuroa kiinni. Päästöjen vähentäminen monimutkaisessa maailmassa ei onnistu kuitenkaan pelkästään sormia napsauttamalla, vaan sen eteen on tehtävä kauaskantoisia poliittisia päätöksiä niin kansainvälisesti, kuin myös kansallisesti. ”Sijoittajilla on tässä prosessissa ratkaiseva rooli.

Tarvitaan välittömästi sijoitusvirtojen muuttuminen fossiilisesta energiasta kohti uusiutuvia energiamuotoja sekä energiatehokkuutta. Sijoittajien pitäisi välittömästi vetää rahansa pois esimerkiksi kivihiilestä ja sijoittaa uusiutuviin teknologioihin”, linjaa Suomen WWF:n ilmastoasiantuntija Kaarina Kolle.

Suomessa esimerkiksi eläkerahastot ovat tärkeässä roolissa sijoitusvirtojen ohjailussa. Sijoittajilla on vastuu asiakkaidensa rahoista, joten sijoituskohteita voidaan ohjailla esimerkiksi antamalla selvä poliittinen signaali uusiutuvan energian tukemiseen. Tällä hetkellä voidaan puhua esimerkiksi hiilikuplasta. Se tarkoittaa sitä, ettei fossiilisia polttoaineita voida koskaan käyttää loppuun asti, jos päästöjä halutaan vähentää. Tämä tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi öljyntuotantoa ja sen arvoa voida laskea jäljellä olevan öljyn mukaan. Tässä sijoitusyhtiöillä on suuri vastuu siitä, mihin he asiakkaiden rahat sijoittavat mahdollisen kuplan puhkeamisen varalta. ”Mikäli sijoitukset menevät fossiilisiin polttoaineisiin, lukkiudumme infrastruktuuriin, jota ei enää pysty helposti peruuttamaan. Tämä koskee erityisesti teollistumassa olevia kehitysmaita, joissa on käynnissä muun muassa useita uusia hiilivoimalahankkeita, esimerkiksi Kiinassa, Intiassa ja Turkissa”, toteaa Kolle.

Nimenomaan teollistumassa olevat kehitysmaat ovat tärkeässä roolissa ilmastonmuutoksen torjumisessa yhdessä teollisuusmaiden kanssa. Teollisuusmaiden tuen avulla, sijoittajien oikeanlaisella toiminnalla sekä teollistumassa olevien maiden poliittisilla päätöksillä voidaan hypätä yhden energiatuotantovaiheen yli. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Afrikasta tulisi ensimmäinen niin sanottua vihreä manner, joka tuottaa energiansa uusiutuvalla energialla.

Miksi sovittiin?

Ilmastonmuutos oli pitkään kiistelty asia, jonka vaikutuksia ja nopeutta oli vaikea arvioida konkretian tasolla. Puhuttiin mannerjäätiköiden sulamisesta, voimistuvista luonnonilmiöistä ja –katastrofeista

sekä koralliriuttojen tuhoutumisesta. Konkreettisella tasolla ilmastonmuutoksen vaikutuksia oli tavallisen kansalaisen vaikea arvioida. Uutiskuvista nähdyt Kiinan saastehälytykset, voimistuneet luonnonkatastrofit sekä tarkentuneet ennusteet ja skenaariot ovat tuoneet ilmastonmuutoksen vaikutukset entistä konkreettisemmaksi koko maailmalle. Enää ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia ihmisille ei kiistetä, vaan ne tunnustetaan laajalti.

Systeemitason muutokset historiallisessa ilmastossa ovat menneet usein hypähtäen, ei-lineaarisesti, jolloin saattaa tulla rajujakin hypähdyksiä uuteen tilaan, selittää Kolle.

Ihmiskunnalla alkaakin siis olla jo todellinen kiire saada konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Oliko maailma nyt valmiimpi kuusi vuotta Kööpenhaminan epäonnistumisen jälkeen tekemään sopimuksen, vai olivatko valtiot vain viimein heränneet realismiin ja ajan loppumiseen? Valitettavasti vastaus lienee jälkimmäinen, vaikka esimerkiksi suurena öljyntuottajamaana tunnettu SaudiArabia pyrki toistuvasti jarruttamaan neuvottelujen etenemistä sekä muun muassa fossiilisista polttoaineista luopumista.

Riittävätkö toimet?

Pariisin ilmastosopimus ei ole missään nimessä täydellinen. Jo mainittu päästökuilu sekä esimerkiksi laiva- ja lentoliikenteen uupuminen sopimuksesta on iso puute. Mutta silti sopimus on jo itsessään iso voitto sekä alku sille kaikelle konkretialle, johon sopimus velvoittaa. Valtioiden on ryhdyttävä nyt todellisiin toimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi sekä päästöjen alentamiseksi.

Pariisin sopimus olisi pitänyt tulla jo paljon aikaisemmin. Nyt ihmiskunnalla on edessään joka tapauksessa globaaleja megahaasteita. Resurssiniukkuudet, kuten esimerkiksi vedenpuute, voi iskeä ennen todellista ilmastonmuutosta, havainnollistaa Kolle.

Eurooppaa ravisteleva pakolaiskriisi johtuu pitkälti sotaa pakenevista ihmisistä. Tulevaisuudessa maailmaa voi kohdata myös ilmastopakolaisten tulva, kun asumiskelvottomaksi muuttuneilta alueilta on lähdettävä pois. Ilmastopakolaisuuteen ollaan kehittämässä vasta suosituksia, mutta todellisuus voi iskeä paljon nopeamminkin esimerkiksi juuri vedenpuutteen vuoksi.

Joka tapauksessa Pariisin ilmastosopimus on vahva signaali fossiilisista polttoaineista luopumiseen sekä päästöjen selvään alentamiseen. Pelkkä sopimus ei itsessään riitä mihinkään, vaan todellinen työ tehdään käytännön tasolla osana poliittista ohjausta. Siksi nyt aikaansaatu sopimus toimiikin oikeastaan vain alkuna sille, mitä maailman on tulevaisuudessa tehtävä. ”Pariisin sopimus on voitto niin pitkään, kunhan se johtaa välittömiin sopimuksiin ja toimiin. Jos Pariisin ilmastonkokouksesta tulee itse asia eikä vain alkusysäys, niin se tahtotila mikä nyt on saavutettu, katoaa”, päättää Kolle.

26

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

Hengityksen tie mukavuusalueen ulkopuolelle T e k s t i t e e m u L o i kk a n e n Kuvitus Vilja Tuohino

J

kerran tekemisiin selkäkipujen kanssa jo viiden vanhana kun olimme perheeni kanssa kesäisessä mansikanpoiminnassa. Maantasossa kyykisteleminen pisti pienen selkäni jumiin. Siitä lähtien olen aina tasaisin väliajoin kärsinyt eri puolille selkärankaa tai jalkoja säteilevistä kivuista. Muutama vuosi sitten uskalsin ennakkoluuloistani huolimatta lähteä joogakurssille. Laji oli mielikuvissani lähinnä intiahippien mystiikankaipuuta ja itsensä erikoisiin solmuihin vääntämistä.

Huomasin nopeasti ainakin astangajoogan olevan itselleni hyvä keino liikkua ja parantaa kehon vaivoja. Harjoituksen avaavan ja lopettavan Ommantran lisäksi en edes tarkkaan katsomalla nähnyt minkäänlaista hörhöilyä vaan tiukkaa ruumiinkuria ja kehoa avaavia venytyksiä. Alaspäin katsova koirani (eräs jooga -asana eli asento) oli tippua kuonolleen, mutta ryhmäliikunnan paine sai otsan hikipisarat kuivumaan ja jaksoin harjoituksen loppuun. Viimeisenä joogassa tehdään loppurentoutus, eli maataan lattialla tarkoituksena saada jokainen ruumiinosa niin löysäksi kuin mahdollista ja tyhjentää mieli kaikista ajatuksista. En ole koskaan pitänyt lattialla makaamisesta tai istumisesta, mutta loppurentoutuksessa joogamatto oli maailman paras ja pehmein sänky.

Harjoituksen jälkeen olo tuntui energiseltä, nälkäiseltä ja iloiselta ja päättelin joogan olevan parhaita asioita mitä voin itselleni tehdä. Silti olen laiska kävijä ja harjoituksen aloittaminen tuntuu vaikealta, sillä mieleni vastustaa sitä kerta toisensa jälkeen, vaikka rationaalinen aivojeni osa tietääkin kaikki saavutettavat hyödyt. Selkäni ei ole ikinä ollut niin hyvässä kunnossa kuin säännöllisen joogaamisen jälkeen.

Rovaniemeläinen joogaopettaja Solja Temmes kertoo, että joogaa on perinteisesti opetettu yksilöllisesti, opettajalta oppilaalle. Nykypäivänä tähän on harvoin mahdollista ja itsekin vierastin alussa paljon ryhmässä tekemistä. Koin että muut ovat niin paljon notkeampia ja parempia, että asanoille ouduin ensimmä isen

Koi n e t tä mu u t ovat n i i n pa ljon no tkeampia ja pa rempia, e t tä asa noi lle nau ravat ha rakatki n nauravat harakatkin. Vasta useamman kerran jälkeen opin keskittymään pelkästään itseeni. ”Ryhmässä helposti vertailee itseään muihin, vaikka kyse on tutkimusmatkasta omaan kehoon. Koetankin opettaa, ettei ole mitään väliä millainen oma keho on, sillä jokainen tekee harjoituksen omista lähtökohdistaan. Jos siitä saa jotain positiivisia vaikutuksia, kuten rauhallisuutta, rentoutta ja voimaa niin kaikki on plussaa. Koen että pysähtyminen on välttämätöntä kaikille ihmisille ja joillekin se voi olla helpompaa liikkeen muodossa. Esimerkiksi television katselu kuluttaa energiaa, aivoille on paljon rentouttavampaa viedä huomio omaan hengitykseen”.

Nykypäivänä länsimaalainen jooga saattaa näyttäytyä esimerkiksi instagramia seuraaville pelkkää viherpirtelöä ja raakaruokaa syövien mallinvartaloisten nuorten naisten kilpailuna siitä, kuka kuvaa atleettisimman asentokuvan itsestään. Onko täällä harrastettava jooga vain intialaisesta perinteestä varastettua terveystrendikästä imagon rakentamista? Nykymuotoinen jooga on saapunut länsimaihin 1900-luvun alussa, jolloin on kehittynyt erilaisia fyysisen joogan tyylejä. Yhtä joogaperinnettä ei siis ole olemassa, vaan harjoitusta on käytetty monenlaisiin tarkoituksiin eri aikoina. Silti sen filosofinen ydin on säilynyt samana tuhansia vuosia. ”Jooga on valtava ilmiö, johon mahtuu paljon kulttuurisia tekijöitä, se mitä aikoinaan on opetettu, ei sovi tähän länsimaiseen elämäntapaan. Arvopohja säilyy vaikka kulttuurit ja tulkinnat muuttuvat. Joogan perustana on ajatus siitä, että keho ja mieli ovat yhtä ja vaikka harjoitusta tekisi millä asenteella se vaikuttaa myös mieleen, joten kyseessä on oikeastaan elämäntapa, joka käsittää paljon muutakin kuin pelkän fyysisen harjoituksen”, Temmes kuvailee.

27

Il m i ö t

R as t ojen mes sia a na pa lvoma E t iopia n en t in en kun ingas Ha i le Selas sie I oli myö s as ta ngajooga n ha r ras taja

Eräs omista suosikkiartisteistani Jah9, tekee dubja jazzvivahteisen roots reggaen lisäksi joogaopettajan työtä. Hänen filosofianaan on viedä jooga jamaikalaisiin gettoihin, joissa olisi tärkeää vahvistaa nuorten itsetuntoa ja ylpeyttä omista juuristaan, jotteivat köyhissä oloissa kasvavat ihmisentaimet tarttuisi aseeseen, vaan kehittäisivät yhteisöään. Rastojen messiaana palvoma Etiopian entinen kuningas Haile Selassie I oli myös astangajoogan harrastaja.

Jah9 on järjestänyt yoga on dub -tapahtumia, joissa joogataan rauhallisen dub-musiikin tahtiin. Joogan voi siis nähdä muokkautuvana perinteenä, jonka voi valjastaa oman päämääränsä palvelukseen. Myös Solja Temmes on käyttänyt musiikkia osana harjoitusta. ”Ennen minulla oli sellainen periaate, etten käytä musiikkia harjoituksessa ja edelleen tykkään tehdä harjoituksen keskittymällä hengitykseen ikään kuin musiikkina. Nyt olen käyttänyt sitä jopa ohjauksessa, musiikki on niin ihmeellinen energiavärähtelyyn vaikuttava asia, ja osana joogaharjoitusta sillä on uskomaton vaikutus”.

Joogaa on jopa Rovaniemellä tarjolla moneen makuun ja tarpeeseen. Astangajooga Lapin viikkotuntien ja Soljan ohjaaman lauantaisen, syviä venytyksiä sisältävän yin -joogan lisäksi opetusta voi saada ainakin Rovaniemen joogayhdistykseltä, joka

keskittyy hathajoogaan. Energioihin painottuvaa kundaliinijoogaa on tarjolla Marja Lehtisen ja Heli Hellstrandin opettamana. ”Keskustassa on loistava sertifioitu astanga-opettaja Bela Lipat, joka on opettanut ympäri maailmaa, hän on anatomisesti erittäin tarkka opettaja, jolta olen itsekin oppinut paljon. Hanna Kuosmanen taas opettaa vapauttavaa joogaa, jossa mennään todella syvälle asanoihin, maadoitetaan keho ja suoristetaan selkäranka, Temmes kertoo” Rovalan opistossa on erilaisia joogamuotoja ja muutenkin Rovaniemen tarjonta on erinomainen ja ennen kaikkea edullinen. Helsingissä saattaa joutua maksamaan 25 euroa tunti, puhumattakaan New Yorkin trendialueista.

Solja Temmes uskoo jokaisen löytävän sopivan joogamuodon kokeilemalla ja kehoaan kuuntelemalla. ”Tyylejä on monenlaisia, joten kannattaa miettiä omaa elämäntilannetta kaipaako esimerkiksi rauhoittumista kiireisen elämän vastapainoksi. Astanga on todella hyvä fyysinen harjoitus, jossa on kaikki puolet läsnä, toisaalta jos liikkuu paljon yin-jooga voi olla hyvä vastapaino, maadoittava harjoitus.

Emme ole kuitenkaan koneita, täytyy olla herkkä sen suhteen mitä kaipaa. Nykypäivänä trendit vaihtuvat nopeasti ja joskus tuntuu että ihmiset siirtyvät liian nopeasti uuteen. Joogaan liittyy keskeisesti se, että teet määrätietoisen valinnan, kunnioitat harjoitusta ja testaat miten se toimii sinun kohdallasi, miten kehosi reagoi siihen Yksi joogan suurimmista opetuksista on, että vaikkei se tunnu joka päivä hyvältä se kuitenkin tekee hyvää”.

Intiassa sanotaan, että ihmisen todellisen iän voi tarkastaa hänen selkärankansa kunnosta ja että se joka hengittää vain puoliksi elää vain puoliksi. Normaalisti hengityksemme on hyvin pinnallista. ”Usein joogaharrastus alkaa jonkun vaivan, kuten unettomuuden tai selkäkivun vuoksi. Jos on kehon kanssa ongelmia, kannattaa valita sen parannukseen sopiva joogamuoto. Kaikissa länsimaisen joogan muodoissa hengitys on todella tärkeää, on olemassa paljon tieteellistä tutkimusta hengityksen vaikutuksesta esimerkiksi stressiin. Jännitämme kehoa paljon ja tämä jännitys kasaantuu, kun opettelemme hengityksen uudestaan ja se pääsee vatsaan asti, vaikutus aineenvaihduntaan ja kehon toimintoihin on uskomaton. Muutenkin elämässä asioita alkaa tapahtumaan vasta kun menee mukavuusrajansa ulkopuolelle, Solja Temmes kuvailee.

28

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

Hämärää hyvinvointi ­– Mat hias Ro s enlun di n tähän as t i s e t t eoks e t

Teksti Renne Vantola U h m a a n pa k k o a ,

etsin tahtoa”, kirjoittaa Mathias Rosenlund esikoisteoksessaan Vaskivuorentie 20. Rosenlundin omaelämäkerralliset teokset Vaskivuorentie 20 ja Kuohukuja 5 kertovat suhteellisesta köyhyydestä hyvinvointi-Suomessa. Tarinaan punoutuvat myös omalta osaltaan Rosenlundin vaimon ja veljen vakavat psyykkiset sairaudet. Köyhyys on teosten hallitseva teema.

Rosenlund ei tilitä köyhyydestään.

Vaskivuorentie 20:ssä hän toteaa tuntojaan, nimeää niitä, käsittelee kokemuksiaan, kertoo tapahtumia elämänsä varrelta, kysyy kysymyksiä sekä toisinaan hieman julistaa – itselleen: ”Mitä oikein olen tekemässä? Todistamassa heikkoudesta. Ehkä sitä.

Tuo heikkous ei ole vain minussa, se on monissa. Muidenkin tarinat voivat suodattua minun tarinani läpi. Mutta en puhu muiden puolesta, minulla ei ole heidän suhteensä mitään kunnianhimoja. Tämä on pelkästään minua.

Tämä ahdinko on pelkästään minun.”

Saan Vaskivuorentie 20:stä vaikutelman päiväkirjasta, jossa Rosenlund katsoo samaan aikaan menneeseen ja tulevaan. Hän peilaa lapsuuttaan Tukholman Fittjassa ja Vaasan Palosaaressa nykytilanteeseensa kahden lapsen isänä, yliopisto-opiskelijana ja kouluttamattomana silpputyöläisenä Vantaan Myyrmäessä ja alkaa omien vanhemmuuden kokemustensa valossa vähitellen käsittää sitä taloudellista ja sosiaalista taakkaa, jota hänen vanhempansa ovat jo hänen itse lapsena ollessaan kantaneet ja jota he edelleen perässään kiskovat. ”Äiti istuu sohvallani ja itkee, koska koko

hänen palkkansa on taas kerran hupenemassa vuokraan ja laskuihin”, Rosenlund kertoo. ”Autettuani häntä maksamaan laskut nettipankissa kerron tilille jäävän sataneljäkymmentä euroa. Äiti loistaa kuin aurinko.”

Rosenlund nostaa opintotukea ja opintolainaa, käy töissä, käy lisärahaa sosiaalitoimistosta. Omille lapsilleen Rosenlund toivoo aikuisuuden aukeavan toisenlaiseksi kuin omansa ja vanhempiensa. Hän toivoo, että sosiaalisen periytyvyyden kaava murtuu. Ja siksi Rosenlund kirjoittaa. Kirjoittamaan häntä ajaa pakko, ei olosuhteiden pakko, vaan pakko päästä niistä pois. Pakko pois köyhyyden alaspäin laajenevasta ahdistuksen spiraalista, johon kuuluvat epätoivo, lamaannus, näköalattomuus, itseinho, masennus, pelko, väsymys, unelmien puute, välinpitämättömyys kysymykseen, ”mitä seuraavaksi tapahtuu”, pysähtyneisyys, itku, taistelu hengissäpysymisestä.

Vaskivuorentie 20 onkin luotaamista tulevaisuuteen. Se on kirjan sivuille sanoin luotu rakennelma toisenlaisesta elämästä, joka meinaa moneen otteeseen kaatua. Se on kompastua voimattomuuteen, alakuloon, sairauteen, rahattomuuteen, kokemukseen epäoikeudenmukaisuudesta, kiukkuun, tuohtumukseen, houkutukseen varastaa elääkseen, itsemurha-ajatuksiin,

häpeään, katkeruuteen, vihaan, rakkauden katoamiseen avioliitosta ja lopulta avioeroon, taipuneisuuteen sen suhteen, ettei mitään ole tehtävissä, vaan asiat ”menevät juuri niin kuin ovat mennäkseen”. Ja silti teos on luojansa silmissä rakennelma, joka ”toivottavasti tulee kestämään”.

Kuohukuja 5 on esikoiskirjaa jäsennellympi, päiväkirjan sijaan enemmän koottu muistelmateos, kerronnaltaan leppoisampi, tarinanomaisempi, yhtä lailla samoja aiheita käsittelevä, muttei ehkä samalla tapaa kokonaisuutena puhutteleva kuin Vaskivuorentie 20. Kuitenkin ensimmäistä koskettavampi se ehkä joiltain osin on. Kenties siksi, että Kuohukuja 5 on muutamista hauskoistakin kohdista huolimatta ensimmäistä synkempi, surullisempi kirja. Tai ehkei niinkään synkkä eikä surullinen. Ehkä se kuvaa vain samaan aikaan särkyneen mutta ehjän ihmisen. Ihmisen, joka kuvaa itse itseään omaa häntäänsä jahtaavaksi koiraksi, joka alati astuu omille varpailleen: Rosenlund kertoo selittäneensä elämänsä olosuhteita ”vialla itsessään”, mikä on johtanut voimistuvaan alemmuudentunteeseen.

Kirjallisuuden opinnot yliopistossa ja sieltä omaksuttu uusi sivistyksen laji ovat Kuohukuja 5:ssä kuitenkin muovanneet Rosenlundista uuden ihmisen.

Mutta partaterän tavoin muutos on

Äiti istuu sohvallani ja itkee, koska koko hänen palkkansa on taas kerran hupenemassa vuokraan ja laskuihin

29

Arvio

myös erottanut Rosenlundin omasta taustastaan. Se on etäännyttänyt hänet omasta perheestään. Rosenlund on nyt entistä tiukemmin puristuksissa kahden maailman, kahden eri todellisuuden, kahden eri yhteiskuntaluokan kulttuurin välissä. Kuitenkin edelleen köyhyydessä.

Kuohukuja 5:n kertojan sisäisen maailman ambivalenssia lisää sekin, että pikkuveli, jonka nuoruudessa jo alkaneesta itsetuhoisuudesta ja mielenterveyden ongelmista perheessä on vaiettu tai joita, kuten Mathias epäilee, ei ehkä ole edes todella tajuttu, alkaa puhua omista tunnoistaan isoveljelleen. Mathias joutuu hämilleen niin suhteessa veljensä itsetuhoisuuteen kuin suhteessä tämän alkoholismiin. ”Minulla ei ole oikeutta kieltää häneltä kuolemanviettiä; kuvitelmaa, että kuolemassa on se valo, jonka elämä on häneltä evännyt”, Rosenlund kirjoittaa. ”Ajatus on mahdoton ja kamala, mutta silti totta: joskus suorastaan toivon, että veljeni kuolisi.”

Lisäksi silloin kun lähinnä videopelien parissa aikaansa viettävä pikkuveli ei ole humalassa, puuttuu veljesten väliltä keskusteluyhteys, joka mahdollistaa puhumisen elämän vaikeimmistakin asioista. Silti vaikka etenkin pahimpina manian kausina alkoholistivel-

periytyvyyden kaavan ja pääsemään eroon joka päivä perässään kiskomastaan köyhän lapsuuden varjosta, ”elämänmittaisesta aavekuvasta”. Kun Mathias Vaskivuorentie 20:ssä kirjoittaa, eivät kirjan sivuilla seuraavaa askelta sanele olosuhteet niin kuin ne sanelevat hänen arkensa valintamahdollisuuksia: ”Kirjoittaminen, kirjallisuus, taide, ne ovat askelia matkalla.

Sanoissa saan muotoilla itseni.” ”Minun on päästettävä käsistäni kertomus siitä mitä on ollut. (...) Tunteakseni ettei köyhyys määrittele kuka todella olen.” ”Elämäni kirjojen kanssa määrittelee minut.” ”Minä olen ihminen joka kirjoittaa.” ”Se joka kertoo, määrittelee”, kirjoittaa Rosenlund. Kun köyhä kertoo, mitä köyhyys on, on käsitys ainakin todempi kuin sellaisen, joka ei ole köyhyyttä itse kokenut eikä köyhyydessä elänyt. Vaskivuorentie 20:n ja Kuohukuja 5:n kaltaisia kirjoja on vaikea pelkällä olankohautuksella sivuuttaa.

Rosenlundin teoksista tulee myös mieleeni kotkalaisen Toivo Pekkasen omaelämäkerrallinen Lapsuuteni-teos vuodelta 1953, jossa Pekkanen kertoo omasta lapsuudessaan kokemastaan köyhyydestä, ulkopuolisuuden kokemuksistaan, itseään pitkin elämäänsä seuranneesta vaikeasti sanoin selitet-

ja epävarmuden kokemuksista, joita periaatteessa kaikille avoin yliopisto voi työläistaustaisessa ihmisessä herättää. Bussikuski-isän ja kriminaalihuollossa ja vammaisten henkilökohtaisena avustajana työskennelleen äidin poika kirjoittaa kokeneensa Helsingin yliopiston Metsätalossa ”aivan kuin olisin löytänyt raapaisupinnan tulitikulle, joka oli siihen asti ollut sytyttämättä”. Silti Rosenlund tunsi akateemisessa maailmassa itsensä sivulliseksi: ”Yliopisto ei (…) vaikuttanut niinkään paikalta, missä sivistytään, vaan paikalta, missä ollaan, jos jo on sivistynyt.”

Kaikesta Rosenlundin elämää alati haalistavasta ahdingosta huolimatta Vaskivuorentie 20 ja Kuohukuja 5 yhdessä muodostavat toivontäyteisen kehityskertomuksen. Kirjallisuuden avulla Rosenlund kertoo selättäneensä suuren osan häntä ennen vaivanneista alemmuudentunteista.

Kuohukuja 5:ssä ei tarinaa enää kerro se ihminen, josta kirjojen tarina kertoo: ”Nyt olen palanut ja nyt olen toinen.” Sen ihmisen, joka Vaskivuorentie 20:ssä kirjoittaa oppineensa ”elämään marginaaleissa ja kaipaamaan merkityksentäyteiseen keskustaan”, elämän risaiset olosuhteet ovat Kuohukuja 5:n lehdillä ainakin osin todella muuttuneet tahdoksi: ”Vaikeneminen on kuolemista. Kirjoittaminen taas on teko elämän puolesta.”

Jos ei ole kumpaistakaan Rosenlundin teoksista vielä lukenut, suosittelen hankkimaan kerralla molemmat kirjat ja lukemaan ensin Kuohukuja 5:n ensimmäisen osan, sitten Vaskivuorentie 20:n ja sen jälkeen Kuohukuja 5:n toisen osan. Tällöin tapahtumat etenevät kronologisemmin kuin lukemalla kerralla koko kirjat ja luulen, että tällä tavoin lukukokemuksesta tulee ehyempi kokonaisuus. Kuohukuja 5:n ensimmäisen ja toisen osan välissä on nimittäin kymmenen vuoden hyppy, johon sijoittuvat Vaskivuorentie 20:n tapahtumat. Vähintäänkin Kuohukuja 5 tarvitsee rinnalleen edeltäjänsä, toisin päin en ole asiasta aivan varma.

valtiossa

”Ajatus on mahdoton ja kamala, mutta silti totta: joskus suorastaan toivon, että veljeni kuolisi.” jen ”jokaista kovaa humalaa ja sen jälkeistä krapulaa seuraa itsetuhoinen ja raju paniikki” ja vaikka ajatus on kauhea ja kääntää Rosenlundin minäkuvan päälaelleen on hänen myönnettävä, että hänestä on ”älyttömän mukava ryypätä” veljensä kanssa.

Kokemuksia ja ajatuksia, joita Rosenlund kirjassaan kuvailee, ei ainakaan minun ole jokaista aivan helppo ymmärtää.

Rosenlundille kirjallisuus ja kirjoittaminen on kuitenkin se voimavara, jolla hän pyrkii murtamaan sosiaalisen

tävästä varjosta sekä kirjallisuuden ja kirjoittamisen voimaannuttavuudesta.

Pitkälti aivan samasta kuin Rosenlund 60 vuotta myöhemmin julkaistuissa teoksissaan. Se saa itseni mietteliääksi: Toivo Pekkanen syntyi vuonna 1902, Mathias Rosenlund 1981. Heidän omaelämäkerrallisten teostensa väliin mahtuu tarina, joka kulkee kansallisessa muistissamme nimellä ”Hyvinvointivaltio Suomi”.

Rosenlund kertoo myös osuvasti – ja tutkimustiedon kanssa yhtenevästi – niistä kuulumattomuuden

** Vaskivuorentie 20, suomentanut Ulrika Enckell, Schildts & Söderströms, 159 sivua, 2013 & ** Kuohukuja 5, suomentanut Taija Mård, Schildts & Söderströms, 153 sivua, 2015.

30

Moro sano Poro Teksti Anni Rytinki, Lapikas kuvat Sofia Seppälä

T

M o r

Lapin ylioppilaslehti 1/2016

vihdoin Rovaniemelle 14 vuoden jälkeen. Vuoden 2002 jälkeen on muuttunut paljon, niin opiskelijat kuin Talvipäivätkin. Silti tämän legendaarisen jokavuotisen tapahtuman pointti on kuitenkin pysynyt samana: hauskanpito, tulevien kollegojen tapaaminen sekä yhdessäolo.

Talvipäivät ovat SOOL:n eli Suomen opettajaksi opiskelevien liiton viikonlopun mittainen tapahtuma, johon osallistuu vuosittain satoja opettajaopiskelijoita ympäri Suomen.

Talvipäivillä näkee tulevia luokan- ja lastentarhanopettajia, erityispedagogiikkaan suuntautuvia, opoja, aineenopettajia sekä monia muita.

Ainejärjestömme Lapikkaan piireissä liikkuu myös paljon tarinoita Talvipäiviin liittyen. Raksansinisten haalareidemme tarina sai alkunsa kymmeniä vuosia sitten, kun lapikaslaiset hankkivat ne Talvipäiviä varten rautakaupasta.

Kun vuosi sitten Rovaniemi julkistettiin seuraavaksi Talvipäiväkaupungiksi, valmistelut aloitettiin alvipäivät palasivat

pian sen jälkeen. Kahdeksan hengen TP-toimikunta, satakunta talkoolaista, SOOL ja muut henkiset tukijat; ilman teitä Talvipäiviä ei olisi saatu järjestettyä. Suuret kiitokset koko toimikunnan puolesta kaikille niille, jotka osallistuivat Talvipäivien järjestämiseen.

Tänä vuonna halusimme panostaa Lapin tunnelmaan. TAO ry:n toimesta syntyivät Rollon arvoitus –videot, sekä Lapikkaan opiskelijoista koostuva bändi Leivättömän pöydän ritarit tekivät Talvipäivien virallisen kappaleen Tanssii porojen kanssa!

Talvipäivillä on ollut tapana järjestää yhteinen Talvipäiväkulkue sekä talvirieha. Tämän vuoden talviriehassa riitti tekemistä kuten avantouintia, telttasaunomista, moottorikelkkailua sekä lumifutista. Sirkus Taika-aikan tiloihin pääsi kokeilemaan myös sirkustelua.

Kaiken tämän lisäksi Talvipäivät viettivät juhlavuottansa, kun opiskelijat kokoontuivat yhteen jo 70. kertaa. Paljon on ehditty kokea näiden vuosien aikana, saatu uusia ystävyyssuhteita sekä lämpimiä muistoja.

Tapahtuma

Tänä vuonna palasimme takaisin talven synnyinsijoille Joulupukin kotikaupunkiin. Rovaniemen Talvipäivät olivat jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua sekä Lapikkaan sinistä. James Poron puolesta oli myös #licensetoparty!

Ja olihan meillä ikimuistoiset Talvipäivät! Vastoinkäymisiltä ei voitu välttyä tämän kokoluokan tapahtumassa, mutta kaiken kaikkiaan viikonloppu sujui hyvin. Talvipäivien ajan TP-toimikuntamme ehkä käytetyin lausahdus olikin: ”tuli pari muuttujaa…”. Saimme viikonlopun aikana hurjasti positiivista palautetta, joka oli kullanarvoista meille järjestäjille. Ensi vuonna kisakuntoamme taas testataan, kun Talvipäivät 2017 järjestetään Savonlinnassa. Siihen asti, Rovaniemi kiittää ja kuittaa.

Haluamme vielä haastaa toisen ainejärjestön kertomaan kevään kuulumisia seuraavaan numeroon. Pikkulinnut lauloivat, että Lyhty Ry:llä olisi jokin valtakunnallinen tapahtuma tulossa, joten Lyhty Ry, olkaa hyvä!

31

Mielipide

Maatalous – tuo synnin­pesä?

Teksti Johanna Pokela Kuvitus Siiri Hirsiaho

P

aikoina ollut puhetta maataloudesta. Paljon on kirjoitettu siitä, kuinka eläimiä pidetään huonosti.

Varsinkin joulun alla lehdissä kirjoitetaan paljon sikataloudesta ja possujen oloissa. Mediassa on tuotu esille paljon epäkohtia, joita eläinten pidossa on havaittu. Näiden ongelmien esille tuominen on erittäin tärkeää ja niihin pitää ehdottomasti puuttua. Eläinten onnellisuus ja hyvinvointi on varmasti meille kaikille ensiarvoisen tärkeää.

Eri lehti artikkeleita ja mielipidekirjoituksia lukemalla saa helposti sellaisen kuvan Suomessa harjoitettavasta maataloudesta, että kaikki eläimet voivat huonosti eikä kukaan välitä eläinten hyvinvoinnista. Eri tahot ovat käyneet kuvaamassa niin sikaloita, navettoja, kanaloita ja turkistarhoja. Kuvaamiset tapahtuvat yöaikaan ja tietenkin ilman asianomaisten lupaa. Tunkeutumalla navettoihin ja sikaloihin, pahimmillaan useaan saman yön aikana, nämä ihmiset vaarantavat eläinten terveyden levittämällä vierasta bakteerikantaa muun muassa kenkiensä välityksellä. Myöskään rikkomalla toisten omaisuutta ei saavuteta eläimille parempia oloja, kun rahaa kuluu myös korjauskustannuksiin. Otetuissa kuvissa eläimet näyttävät yleensä säikähtäneiltä ja kuvaajat kertovat eläinten pitäneen hätääntyneitä ääniä. Kyllä minä ainakin säikähtäisin, jos joku tunkeutuisi kotiini keskellä yötä ja ottaisi minusta kuvia kirkkaalla ja välkähtävällä salamalla.

Tulee kuitenkin myös muistaa, että eläinten hyvinvointi on tärkeää myös isännille ja emännille, jotka saavat elantonsa maataloudesta ja karjan kasvatuksesta. He viettävät suuren osan päivästä eläinten kanssa, monet ovat viettäneet lapsesta asti. He myös kiintyvät paimentamiinsa eläimiin, toiset enemmän toiset vähemmän. a l j o n o n v ii m e

Eläinten hyvinvointi on tärkeää myös siitä syystä, että terve ja hyvinvoiva eläin tuottaa paremmin kuin sairas ja huonovointinen. Jokainen yrittäjä, jollaisia ovat myös maanviljelijät ja karjankasvattajat, haluat tarjota mahdollisimman laadukkaita tuotteita. Näiden ihmisten ansiosta me saamme syödä laadukkaita kotimaisia elintarvikkeita.

Euroopan lääkevirasto EMA:n mukaan Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa käytetään huomattavasti vähemmän antibiootteja karjankasvatuksessa kuin muissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Saksassa käytetään 10-kertainen määrä antibioottia Suomeen verrattuna. Käytetty lääkkeiden määrä ei kerro siitä, että Suomessa eläimiä ei hoidettaisi, vaan se kertoo siitä, että eläimet tarvitsevat antibioottia vaativaa hoitoa vähemmän, eikä antibioottia määrätä eläimille turhaan. Tämän ansiosta Suomessa ihmiset eivät saa juurikaan antibioottia ravinnon välityksellä.

Suomalainen maito, liha ja muut maataloustuotteet ovat hyvälaatuisia ja tästä meidän on syytä olla ylpeä.

Viranomaiset valvovat, että eläimiä kohdellaan hyvin, ja että laatu pysyy hyvänä. Kuitenkin monet tahot omalla toiminnallaan ajavat koko ajan

tuottajia ahtaammalle ja ahtaammalle. Me pidämme itsestään selvyytenä suomalaista maitoa, suomalaista lihaa ja suomalaista leipää. Kun tuottajien rahapussilla käyvät niin kauppiaat alentamalla hintoja, myös meijerit ja teurastamot laskevat tuottajille maksamiaan korvauksia, valtion heikon taloustilanteen takia valtion juustohöylä on käynyt myös maataloustukien kimppuun. Pieneltä kuulostavista leikkauksista, vaikkapa maidon litrahintaan, tulee iso summa, kun tuotantomäärät ovat useammissa tuhansissa litroissa.

Vaikka lihansyönnistä ja eläinten oloista on ollut paljon puhetta viimeaikoina, ei lihan kulutuksessa ole kuitenkaan tapahtunut notkahdusta.

Päinvastoin lihankulutus on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Jokaisella kuluttajalla on mahdollisuus valita, minkälaista tuotantoa tukee. Kaupassa valitkaa se kotimainen tuote, oli sitten kyse juustopaketista, maitopurkista tai lihasta. Silloin tiedät myös mistä ja minkälaisista oloista ruokasi on peräsin. Omilla valinnoillamme voimme olla edesauttamassa kotimaisen, laadukkaan maatalouden säilymistä myös jatkossa, myös lapsiemme ilona.

Su omes sa ihmi s e t ei vät saa ju u rikaa n a n t ibioo t t ia rav i nnon vä li t yks ell ä

H e i d i L i n tul a

M i n n i P uum a l a i n e n