Kotiseutuposti 4/2020

Page 1

Kotiseutuposti KOTISEUTU- JA KULTTUURIPERINTÖTYÖN AJANKOHTAISLEHTI

4/2020

Kestävä elinympäristö

Kotiseutuposti  4/ 2020

1


PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 10.12.2020

4 / 2020

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri / taitto Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuposti/ ilmoittaminen-ja-mainostus T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi Pääkirjoituksen kuva Riitta Vanhatalosta: Studio KuvaLeipomo, Henna Mitrunen.

Kansikuva Vartiokylän keskiaikainen linnavuori on Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalon kotiseutua, arkimaisemaa ja lenkkeily-ympäristöä. Se on Itä-Helsingin vanhinta kulttuuriympäristöä. Kallion laelta avautuu näkymä kaislikkoiselle Vartiokylänlahdelle. Kuva: M. Merisalo. Waasa Graphics Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761 2

Kotiseutuposti  4/ 2020

Yhdessä etänä

E

tänä on tämän vuoden tuttuja puhekielen sanoja. Kaikki tietävät, mitä tarkoittaa, kun viime kuukaudet melkein mitä vaan on voitu järjestää etänä. Olemme kaivanneet kasvokkain tapaamisia entiseen malliin, mutta olemme myös oppineet sopeutumaan ja hyödyntämään entistä enemmän viestintäteknologiaa. Samalla olemme havainneet siinä muitakin hyviä puolia. Tuntuu, että olemme kaivanneet erityisesti juuri nyt yhteyttä toisiin kotiseututoimijoihin ja yhteistä kokemusten jakamista. Poikkeusaika on ollut kaikille yhtä lailla uutta. Siksi hyvät kokeilut ja kokemukset ovat kiinnostaneet kaikkia. Tekniikka on auttanut niiden jakamisessa. Kotiseutuliitto on tarttunut tässäkin asiassa toimeen ja järjestänyt omia etätapahtumia, hyvien kokemusten jakamisen mahdollisuuksia sekä neuvontaa etätapahtumien toteuttamiseen. Vertaisoppiminen ja esimerkit elävästä toiminnasta ovat olleet tässä ajassa myös itselleni kaikkein innostavinta ja ilahduttavinta. Mielessäni on edelleen lokakuinen verkkoseminaari, jossa jäsenyhdistysten esimerkit olivat aivan mahtavia. Niitä kuulimme eri puolilta maata. Verkkoseminaarin tapaukset olivat luovuudessaan innostavia ja samalla kaikkien omaksuttavissa ja sovellettavissa. Kiitos Raahen, Oulaisten, Mikkelin ja Helsingin kannustavista esimerkeistä. Zoomin, Teamsin ym. käyttö on ollut keino toimia uudella tavalla. Se on mahdollistanut kotiseututoimijoiden kokoontumisen yhteen paikasta ja välimatkasta riippumatta. Se on tehnyt tilaisuuksista saavutettavampia. Aikaakin on säästynyt eikä ole tarvinnut matkustaa. Tämän vuoksi etätapahtumia tullaan järjestämään varmasti myös poikkeusajan jälkeen. Kaipaamme kohtaamisia kasvokkain, mutta jotain pysyvääkin jää työkalupakkiin. RI I T TA VA N H ATA LO

Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja


Wow, Roihuvuori-Seura! Roihuvuori-Seuran strategiana on lyödä aina vähän yli. Näin saadaan ihmisiä mukaan talkoisiin. Seura on lapsiperheiden suosiossa ja järjestää tapahtumista aina lapsiystävällisiä. Seurassa on havaittu, että sitoutuneimmat ja verkostoituneimmat talkoolaiset löytyvät kuitenkin kapakasta. Lue lisää Kotiseutujunnutjutusta.

s. 8

Anni Elif ja Seppo Kantonen esiintymässä RoihuvuoriSeuran Voodoo-klubilla. Kuva: Otto-Ville Mikkelä.

Paikallinen kasvi on arvokas Kotiseudun vanhat puutarhakasvit voivat olla yllättävän arvokkaita. Mikä sopisikaan seudulle paremmin kuin kymmeniä ja satoja vuosia juuri teidän olosuhteissanne hengissä selvinnyt kasvi?

s. 6 Päivätorkuilla isän sellokotelossa Työväenteatterin kulisseissa "Kasvoin Työväenteatterin kulisseissa ja otin päivätorkkuja isäni sellokotelossa", kertoi Kokkolan kotiseutupäivien suojelija, näyttelijä Oona Airola Valtakunnallisten kotiseutupäivien seminaarissa marraskuussa. Airola totesi, että melkein kaikki suomalaiset elokuvantekijät ovat vierailleet Kokkolan Kinojuhlilla. Musiikkipiireissä taas tunnetaan Kokkola Ykspihjajan festivaalien myötä. Kulttuurilla on väliä. Päivillä laadittiin mm. Läheisyys on voimaa -julkilausuma, josta tulee Kotiseutuliiton kuntavaalikampanjan ydin.

s. 24–26

Sisältö 4 6 8 10 14 16

Olarin terveysluontopolku – hyvinvointia espoolaisille Perinnekasvit palaavat kyliin ja asuttavat kaupunkeja Kotiseutujunnut – Roihuvuori-Seura Tervetuloa Ouluun elokuussa! Dynaaminen museo katsoo tulevaisuuteen Rajat nurin kulttuuriympäristöpäivillä 2021

18 Vuoden kotiseututeoksen 2021 valitsee

20 23 23

Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo Leikkaa päästöjä, kunnioita vanhaa Yks raitti – kaks kyllää on Vuoden kotiseututeos Omakulma: Kalle Nikander

Kotiseutuposti  4/ 2020

3


Olarin terveysluontopolku – hyvinvointia espoolaisille

O

lari-Seura ry selvitti muutama vuosi sitten Espoon Olarin kaupunginosan tärkeimpiä vetovoimatekijöitä. Ylivoimaisesti eniten kannatusta olarilaisten keskuudessa sai lähiluonnon helppo saavutettavuus ja erityisesti Espoon keskuspuiston läheisyys. Espoon keskuspuisto on kooltaan 880 hehtaarin luonnontilainen alue Espoon keskellä. Se on tärkeä ulkoilu- ja virkistyspaikka kaikille pääkaupunkiseutulaisille.

Tutkitusti hyötyä mielenterveydelle Luonnossa liikkumisella sekä olemisella on lukuisia hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Luonnon terveyshyötyjä on tutkittu paljon, ja niiden voidaan Espoon kaupungin ympäristömuotoilutiimin vetäjä Niko Riepponen, hyvinvointikoordinaattori Jenny Björksten, taulujen kuvittaja ja EMY:n edustaja Mika Pyhälampi ja kaupungin edustaja Riikka Puusniekka tutustumassa Aistipysäkin opastauluihin rastilla. Kuva: Mikko Perkko.

nähdä liittyvän etenkin sairauksien ehkäisyyn ja terveyden ylläpitoon. Tutkimuksellisesti vahvinta näyttöä on luonnossa liikkumisen psykologisista hyödyistä, ja mikrobialtistuksen rooli on noussut voimakkaasti esiin. Luonto on myös merkittävä liikuntaan johdattava tekijä. Olari-Seuran piirissä heräsi ajatus tuoda keskuspuiston luonnon positiiviset vaikutukset helpommin asukkaiden käyttöön. Terveysluontopolku on luontopolku, jota kulkiessa on mahdollista kokea keskimääräistä enemmän terveyteen positiivisesti vaikuttavia elementtejä.

Espoon kaupunki tunnisti arvon Espoon poikkihallinnollinen kehitysohjelma Hyvinvoiva Espoo hyväksyi terveysluontopolkuprojektin yhdeksi kehityskohteeksi, ja tämä mahdollisti kaupungin rahoituksen ja tuen polun rakentamiselle. Espoon osallisuusmuotoilija Niko Riepponen alkoi koordinoida hanketta yhdessä ympäristömuotoilun tiimin kanssa. Terveysluontopolun pituus on noin 2,4 kilometriä, ja siinä on kahdeksan rastia. Niiden nimet ovat: Hillittömät hiidenkivet, Sielukkuutta sekametsässä, Aistipysäkki, Ikihonkien juurella, Varvikossa vihannoi, Hyljeluodolla, Kelon kaari ja Haapaneuvoston helmassa.

20 yhdistyksen yhteistyötä Polun ja sen rastitehtävien suunnittelu toteutettiin kolmen työpajan sarjana. Työpajoihin osallistui edustajia lähes 20 Olarissa toimivasta yhdistyksestä. Mukana olivat Olari-Seuran ja Suurpelto-seuran lisäksi mm. Olarin seurakunta, alueen partiolippukunnat, eläkeläisjärjestöjä sekä päiväkotien ja koulujen edustajia. Espoon mielenterveysyhdistyksen EMY ry:n taidepiiri toteutti rastitaulujen kuvituksen. Näin polun suunnittelussa pystyttiin 4

Kotiseutuposti  4/ 2020


Polun avajaiset ensimmäisellä rastilla eli Hillittömillä hiidenkivillä. Kuva: Mikko Perkko.

paremmin ottamaan huomioon mahdollisimman monta käyttäjäryhmää. Pääkäyttäjäryhmiksi määriteltiin koululaiset ja päiväkotilapset, henkilöt, joille metsäluonto ei ole tuttu sekä luonnon terveysvaikutuksia etsivät.

Vanhat polut käytössä Olarin Kokinmetsässä sijaitsevaa polkua varten ei tarvinnut raivata yhtään uutta väylää, vaan se kulkee alueen vanhoja polkuja pitkin. Toukokuussa 2019 suunnitelmat olivat valmiit ja polun rakentaminen aloitettiin talkoovoimin. Kahtena talkoopäivänä

raivattiin polut kuljettavaan kuntoon, vietiin rastitaulut paikoilleen ja merkittiin polku. Talkoisiin osallistui parikymmentä henkilöä eri yhdistyksistä. Perusturvajohtaja Juha Metso avasi polun kesäkuussa 2019. Terveysluontopolkua ylläpitää Olari-Seura ry. Terveysluontopolun hoitaminen täydentää sopivasti seuran perinteisiä kevät- ja syyssiivoustalkoita sekä talkoita vieraslajien poistamiseksi. H EI KKI LEN KKERI

Olari-Seura ry

Kotiseutuposti  4/ 2020

5


Perinnekasvit palaavat kyliin ja asuttavat kaupunkeja Niittokoulutusta Paimion perinnemaisematapahtumassa.

K

auniit, avoimet, monilajiset niityt ovat alkaneet kiinnostaa ihmisiä. Kaupunkipuistoihin perustetaan kukkivia niittyjä eri puolilla Eurooppaa ja Suomea. Perusteena on estää pölyttäjien vähenemistä. Niittymäiset istutukset ovat olleet muotia myös perennaryhmissä usean vuoden ajan. Perinnemaisemat tarjosivat ennen monenlaisia elinympäristöjä lukuisille kasvi- ja eläinlajeille. Perinteisiä niittyjä ja ketoja syntyi niiton ja laidunnuksen avulla. Nyt nämä ympäristöt ovat vähen-

Maatiaishärkäpapua Seurasaaren perinnekasvimaalla.

6

Kotiseutuposti  4/ 2020

tyneet. Perinnekasvien lisääminen tontille nostaa nykyisin jopa uusissa asemakaavoissa tonttien ympäristöarvoa. Malli on monien kaupunkien käyttämä viherkerroin, joka huomioi ilmastovaikutusten lisäksi myös pihan monimuotoisuutta.

Vaali kylien ja kaupunginosien omia kasvikantoja Eri paikkakunnilla esiintyy toisinaan arvokkaita, paikallisia kasvikantoja, joita on kasvatettu naapurustoissa. Suomesta on löydetty monia kauniita, kestäviä ja maukkaita pihakasveja, jotka ovat kehittyneet aikojen saatossa. Näitä ovat esimerkiksi tutummat Kuokkalan punaluumu ja Juhannusmorsian-ruusu. Osa löydetyistä kasvikannoista on syntynyt mutaatioina ja niiden perimä on sopeutunut paikkakunnan kasvuoloihin ja ilmastoon, ja voi olla arvokas ominaisuus tulevaisuudessa. Eri paikalliskantoja on otettu myös jalostukseen ja taimikasvatukseen sellaisenaan. Lisäksi vaihtelevasta perimästä on hyötyä, kun halutaan lisätä kasvien talvenkestävyyttä tai kestävyyttä kasvitauteja vastaan. Myös ainutlaatuisia aromeja halutaan säilyttää yleisten lajikkeiden rinnalla. Viime vuosina tutkijat ovat etsintäkuuluttaneet vanhoja kasvikantoja: hedelmäpuita, raparpereja ja pihakukkia. Jos tiedät jonkun vanhan paikkakunnan kasvikannan, voit vaalia sitä ja selvittää alkupe-


Auringontähti on maatiaisperenna.

rää. On edelleen kasviryhmiä, joita halutaan löytää Suomesta. Suomessa kartoitusta tekee Luonnonvarakeskus.

Miten oman pihapiirin kasvilajistoa voisi rikastaa perinnekasveilla? Pihalla voi esiintyä ennestään jo säilyneitä maatiaiskasveja. Jotta nämä säilyisivät, kasvupaikasta kannattaa pitää huolta esimerkiksi kitkemällä ja merkitsemällä kasvupaikka. Lisäksi näistä voi kerätä siemeniä ja jakaa taimia. Jos pihaan kaipaa täydennystä, voi etsiä vanhoja maatiaiskasveja siemenluetteloista, taimivaihtopäivistä tai kyselemällä naapurustosta. Hyviä perinnekasvikirjoja löytyy kirjastosta. Kukkapenkin lajistoa kannattaa täydentää ketoja niittyalueilla, jotka tuovat pihaan monimuotoisuutta eli aikuisten hyönteisten mesikasveja, toukkien ravintokasveja ja lajien talvehtimispaikkoja.

Viikate on ketterä Pieneksi niityksi voi riittää jopa vain muutaman neliön ala. Niittylaikulle voi kylvää siemeniä ja poistaa kilpailevia ruohovartisia kasveja niittämällä. Maanpintaa voi rikkoa siementen kylvöä varten. Niittyoppaita löytyy netistä. Niitty leikataan yleensä kerran kesässä. Elo-

syyskuun vaihde on tavallinen ajankohta. Silloin niittykukat ovat varistamassa valmistuneita siemeniä ja maaperän siemenpankki karttuu. Niittotähde haravoidaan pois, jotta niitty ei muutu liian ravinteikkaaksi ja reheväksi monilajisille niittykukille. Ilman niittoa esimerkiksi vuohenputki ja vatukka voivat runsastua. Paras niittotulos tulee viikatteella, joka leikkaa korret siististi, eikä silppua niitä maahan, kuten siimaleikkuri. Viikatteen käyttöä voi myös suositella hienona vanhanajan taitona. Viikatteen käyttö on hiljaista – ehtii huomata siilit, sammakot ja linnunpoikaset verrattuna siimaleikkurilla työskentelyyn.

Maatiainen vaalii maatiaiskasveja, -rotuja ja perinnemaisemia Maatiaisen jäsenet ylläpitoviljelevät maatiaiskasvien siemeniä ja niitä on saatavilla siemenvälityksestä. Yhdistys järjestää myös taimipäiviä, maatiaiskasveihin ja -eläimiin liittyviä kursseja ja tapahtumia. Joka vuosi valitaan Vuoden Maatiaiset: Vuoden 2020 maatiaiskasvi on väinönputki, maatiaiseläin pohjanpystykorva ja vuoden perinnemaisema Iitin kirkonkylä. Tervetuloa tutustumaan Maatiaiseen! www.maatiainen.fi T EKS T I JA KU VAT: KI RS I M Ä KI N EN

jäsen, Maatiainen ry.

Kotiseutuposti  4/ 2020

7


Kotiseutujunnut

Roihuvuori-Seura Sarjassa kerrotaan kotiseutuyhdistyksistä, jotka ovat onnistuneet hankkimaan nuoria mukaan toimintaansa – nirsoilematta junnujen ikävuosikymmenten kanssa.

K

ansainvälistä diplomatiaa korkeimmalla mahdollisella tasolla, asukkaiden järjestämää aktiivista leikkipuistotoimintaa, oma vene kotiseutuihmisten käyttöön, omat varusteet tapahtuman järjestämiseen, kuuluisia paikallisia muusikoita innokkaina esiintymään pyydettäessä, lasten kirjailijahaastatteluja, omaa Taiteiden yön ohjelmaa ja vapputapahtuma lapsiperheille. Moni kotiseutuyhdistysihminen tuumaa hengästyttävää listaa lukiessaan nyt, että tämä on aivan 8

Kotiseutuposti  4/ 2020

Roihuvuori-Seuralla on meren rannassa oma vene asukkaiden käyttöön. Kuva: Mika Pohto.

eri tason toimintaa kuin johon omilla kulmilla pystytään. Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä RoihuvuoriSeura oli kuitenkin vielä reilu kymmenisen vuotta sitten aivan tavallinen yhdistys maineeltaan rosoisella työväenluokkaistaustaisella alueella. Roihuvuori-päivää vietettiin, ja siinä se pitkälti oli – makkaraa ja vaikkapa klovni lasten iloksi. Osanottajamäärä ei ollut aivan olematon, noin 250 henkeä. Mutta ei siitä ylpeitä oltu. ”Roihuvuori-päivän kyltti oli noina aikoina seu-


ran ainoa omaisuus, ja tuntui vähän siltä kuin ihmiset olisivat tulleet paikalle vuosi toisensa jälkeen velvollisuudesta osallistua, kun kerrankin jotain järjestetään”, Roihuvuori-Seuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä kuvailee. Vuonna 2008 japanilaiset halusivat lahjoittaa Helsinkiin 150 kirsikkapuuta, ja ne sijoitettiin Roihuvuoreen. Kaupunki järjesti hanamin eli japanilaisten mallin mukaisen juhlan kirsikankukkien katselemiseksi. Paikalle saapuivat jälleen nuo noin 250 ihmistä.

Mitä jos järjestettäisiin kyläjuhlat? Tuon juhlan jälkeen seurassa alettiin pohtia, että jotain tarttis tehdä. Suunniteltiin kyläjuhla, johon pyydettäisiin koulut ja muut alueen organisaatiot mukaan. Eri tahojen mukaan lähteminen tuntui epävarmalta, joten juhla päätettiin järjestää osana Taiteiden yötä, jotta päästäisiin vähän isompiin kuvioihin

mukaan. Ei tuntuisi niin kurjalta, jos epäonnistuttaisiin. Helsingin kaupunki ilmoitti pian sen jälkeen, ettei kaupunki järjestä kirsikkajuhlaa enää seuraavana vuonna. Jonkun muun organisaation tulisi ottaa vetovastuu tapahtumasta. Tapahtumat lähtivät vyörymään kokonaan uusille urille. ”Yhtäkkiä meillä olikin kaksi isoa tapahtumaa. Niiden lisäksi kirjasto ja ala-aste olivat lakkautusuhan alla ja ihmiset alkoivat järjestää toimintaa niiden puolustamiseksi”, Mikkelä kertoo.

Leikkipuiston ja kylätalon viikottainen soppakuppila toimivat seuran sisäänheittäjinä. Kun lapset kasvavat ulos leikkipuistoiästä, jää perhe usein mukaan muunlaiseen vapaaehtoistoimintaan ja osallistuu esimerkiksi siivoustalkoisiin lasten kanssa. Kuva: Emilia Piippola.

Kotiseutuposti  4/ 2020

9


Itse tehden aktiivisempaa toimintaa Kaiken uuden toiminnan lisäksi kaupungin ylläpitämästä leikkipuisto Tuhkimon rakennuksesta löytyi hometta, ja kaupunki päätti purkaa rakennuksen. Alueella asuvat vanhemmat olivat pettyneitä turvallisessa laaksossa sijaitsevan kivan leikkipuiston lakkauttamisesta ja päättivät ryhtyä tutkimaan asiaa. Kuntotutkimuksessa ilmeni, että puolet rakennuksesta oli kunnossa, joten kaupungilta pyydettiin lupaa erottaa se hometilasta ja ottaa uudelleen käyttöön. Kaupunki suostui. Suunnitelmissa oli välillä myös pyytää uuden rakennuksen rakentamista kaupungilta, mutta lopulta päädyttiin järjestämään toiminta itse. Nyt oli jo huomattu, että toiminta olisi näin aktiivisempaa. Kaupungin työntekijä saattaisi passivoida asukkaita. Lopulta rakennus purettiin ja tilalle vuokrattiin tilapäiskoulutyyppinen parakki. Kaupunki tukee yhä tänä päivänä parakin vuokraa. Roihuvuori-Seura valitsee vuosittain kirsikankukkaprinsessan, josta tulee seuraavana vuonna kirsikankukkakuningatar. Aloite hanami-perinteen istuttamiseksi Roihuvuoreen tuli Japanin valtiolta. Traditio on japanissa niin merkittävä, että Japaniin vuonna 2019 kutsuttu delegaatio tapasi mm. Japanin pääministeri Shinzō Aben. Suomen ensimmäinen kirsikankukkakuningatar Venla Ailasmäki poseeraa kuvassa pääministerin kanssa. Kuva: Otto-Ville Mikkelä.

Hyvän kierteeseen – kapakan kautta Seuralle oli tullut nopeaan tahtiin valtava määrä tekemistä – mutta myös huomattavan iso määrä ihmisiä liittyi toimintaan mukaan ja hyvän kierre vahvistui vahvistumistaan. Kahden ison tapahtuman järjesteleminen samanaikaisesti aiheutti huoltakin. Mistä tekijät ja kaikki isoon tapahtumaan tarvittava varustus? Hoksattiin kysyä paikallisesta kapakasta apua, ja asiat lähtivät rullaamaan hyvää vauhtia eteenpäin. ”Kapakoissa ihmiset ovat hyvin verkostoituneita. Niissä viettää aikaa moni vanhempi ihminen, joka on koko ikänsä asunut alueella. He myös sitoutuvat projekteihin mielellään”, Mikkelä kertoo. Rapmuusikko Asa eli Matti Salo, entiseltä taiteilijanimeltään Avain, lupasi tulla esiintymään, jos seura järjestää lavan kirsikkapuistoon. Pian huomattiin, että puistossa ei ollut esiintymisvaloja tai ylipäänsä valaistusta. ”Menin kapakkaan ja kysyin mitä pitäisi tehdä. Roihuvuori-huppari on nuortenkin suosima vaate. Pieneksi jäänyt huppari löytää nopeasti uuden ostajan paikallisella nettikirppiksellä. Kuvassa Matilda Mikkelä. Kuva: Otto-Ville Mikkelä.

10

Kotiseutuposti  4/ 2020


Puolen tunnin päästä tuli soitto henkilöltä, joka lupasi järjestää valot”, Mikkelä myhäilee.

"Parempi lyödä vähän yli" ”Ei kannata tehdä mitään tavanomaista, vaan lyödä vähän yli – luoda wow-efekti”, Mikkelä toteaa. Ihmisten pitää saada kokea, että he ovat mukana tekemässä jotain ainutlaatuista. ”Seura on pitkälti mahdollistaja. Jos joku keksii idean, hän tietää, että saa muita ihmisiä lähtemään mukaan”, Mikkelä kertoo. Toinen seuran vahvuus hänen mielestään on omat varusteet tapahtumien järjestämiselle. On helppo järjestää, jos on olemassa taho, jolla on valmiina kaikki tarpeellinen, esimerkiksi äänentoistolaitteet ja valot. Kaikki tapahtumat järjestetään niin, että niissä on ohjelmaa myös lapsille. Silloin vanhempien ei

tarvitse järjestää lapsille hoitopaikkaa. Tapahtumat ovat aina hillittyjä ja lapsille sopivia. Esimerkiksi vappupiknik toimii kokonaan nyyttäriperiaatteella ja myös alkoholijuomat hoituvat paikalle samalla tavalla – ilman järjestyshäiriötä. Ihmisiin kannattaa luottaa. ”Aika monessa yhdistyksessä kaavoitus on ainoa kiinnostuksen kohde. Ei se jaksa innostaa ihmisiä. Pitää olla kaikkea muutakin. Ihmisten täytyy kokea, että saavat siitä jotain muuta kuin että vaan vastustetaan erilaisia suunnitelmia”, Mikkelä huomauttaa. Aktiivisen wow-toiminnan myötä seudun maine on kehittynyt hyvään suuntaan. Sen voi Mikkelän mukaan kuulla jopa kylämäisestä kaupunginosasta kirjoitettujen rap-kappaleiden lyriikoissa – ja kasvaneen kotiseuturakkauden. A N NA - M A I JA H A L M E

Kotiseutuaan rakastavalle hopeariipus hopeaketjussa Tilattavissa verkkokaupasta www.kotiseutuliitto.fi/kauppa Hinta 35 € (+ postituskulut) Riipuksessa on heraldikko Olof Erikssonin vuonna 1972 suunnittelema Suomen Kotiseutuliiton tunnus. � 1,5 cm

Finlands Hembygdsförbund WWW.KOTISEU TULIITTO.FI

Kotiseutuposti  4/ 2020

11


Tervetuloa Ouluun elokuussa! sektoreilta. Oulu2026 koskettaa nyt ja tulevaisuudessa jokaista oululaista sekä pohjoisen toteutusalueen asukasta.

Päivi Laajala. Kuva: Sanna Krook / Oulun kaupunki.

Kulttuurin voimin suvaitsevuutta

O

ulussa elokuussa 2021 järjestettävien valtakunnallisten kotiseutupäivien teema on kulttuuri-ilmastonmuutos. Se on myös teema, jolla kaupunkimme hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Oulu2026-nimellä tunnettu hankkeemme toteutetaan yhdessä 32 pohjoisen Suomen kunnan kanssa. Kumppanuuskuntia ulkomailta mukana on 40. Yhteistyöllä haluamme tuoda pohjoiseen lisää kulttuuria ja hyvinvointia, luoda uusia työpaikkoja ja kehittää pohjoista aluettamme, kotiseutuamme. Kulttuuri-ilmastonmuutos tehdään yhdessä. Hanke kokoaa Oulussa ja toteutusalueella laajasti yhteen eri alojen asiantuntijoita yhteiskunnan eri 12

Kotiseutuposti  4/ 2020

On aika yhdistää voimat ja miettiä, miten kulttuurin ja taiteen keinoin vahvistamme yhteisöllisyyttä sekä lisäämme suvaitsevaisuutta ja hyvinvointia pohjoisilla kotiseuduillamme ja koko Euroopassa. Erityisen tärkeää se on näinä aikoina, jolloin Euroopassa tapahtuu huolestuttaviakin asioita. Demokratiaa ja sananvapautta tulee tukea ja vahvistaa. Haluamme vahvistaa suomalaista ja eurooppalaista identiteettiämme ja teemme sen kulttuuriilmastonmuutoksen voimalla. Kulttuuri-ilmastonmuutos kiteytyy kolmen kantavan teeman alle: Rohkeasti reunalla, Vastakohtien voima ja Villisti kaupunki. Ensimmäisessä teemassa haluamme kertoa Euroopalle, millainen on kaupunki metropolialueen ulkopuolella, jossa asuu Euroopan sivistynein metsäkansa. Toisessa haluamme tutkia, miten opimme ymmärtämään toisiamme paremmin ja mitä uusia ja yllättäviä yhteyksiä voimme luoda. Kolmannessa kuuntelemme nuorisoa ja rakennamme enemmän paikkoja olemiseen, tekemiseen ja luomiseen – hyödynnämme hallittua ja luovaa hulluutta ja juhlimme myös alakulttuureja.

Insinöörikaupunki tarvitsee taidetta Oulu on tunnettu teknologiakaupunki, jonka elinvoima perustuu pitkälti korkeaan osaamiseen ja laajaan yhteistyöhön korkeakoulujen, tutkimuslaisten, yritysten ja kaupungin välillä. Toisaalta kaupungissa koetaan, että insinöörikaupunki tarvitsee taiteilijoita ja kulttuurialan ammattilaisia. Oulu2026-hankkeella luomme yllättäviä yhte-


yksiä kulttuurin, tieteen, taiteen ja teknologian keinoin ja niiden välille. Juhlimme erilaisuutta kontrastien kaupungissa. Oulu kehittyy ja uudistuu tulevien vuosien aikana. Oulussa järjestetään asuntomessut vuonna 2025, ja tapahtumasta tulee hiilineutraalin rakentamisen näyteikkuna. Jo sitä ennen kaupunkirakenteemme tiivistyy, kehitämme muun muassa kaupungin keskustaa ja asemanseutua ja panostamme kestävään liikenteeseen eri alueiden ja ydinkeskustan välillä. Pyrimme muun Euroopan tavoin uudistumaan erityisesti digitalisaation ja kestävän kehityksen keinoin. Edessämme on suuri muutos, jonka työstämisessä kulttuuri voi olla suureksi avuksi. Ensi elokuussa on todennäköisesti jo tiedossa, mikä kaupunki kolmikosta Oulu, Tampere ja Savonlinna, on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026. Käy kisassa miten tahansa, olemme jo nyt tehneet

"On aika yhdistää voimat ja miettiä, miten kulttuurin ja taiteen keinoin vahvistamme yhteisöllisyyttä sekä lisäämme suvaitsevaisuutta ja hyvinvointia pohjoisilla kotiseuduillamme ja koko Euroopassa."

matkan, joka jatkuu. Oulu, Suomi ja Eurooppa tarvitsevat kulttuuri-ilmastonmuutosta. Tervetuloa ensi elokuussa Ouluun tekemään muutosta yhdessä meidän kanssamme! PÄ I V I LA A JA LA

kaupunginjohtaja Oulun Pikisaari ja silta. Kuva: Esa Eirola.

Kotiseutuposti  4/ 2020

13


Dynaaminen museo katsoo tulevaisuuteen Ympäristökriisit, ilmastonmuutos, saastuminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat 2000-luvun jaettuja kokemuksia, joiden ratkaiseminen on yksilöistä lähtien yhteiskunnan kaikkien toimijoiden tehtävä.

M

useot ovat alkaneet pohtia, mikä niiden osuus ekologisessa jälleenrakennuksessa voisi olla. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ne ovat instituutioina kiinnittäneet huomiota esimerkiksi kokoelmien säilyttämisestä aiheutuvaan energiankulutukseen. Mutta voisiko museoilla olla yhteiskunnassa laajempikin rooli kestävän tulevaisuuden tavoittelussa? Museot on totuttu näkemään menneisyystoimijoina ja historian asiantuntijoina. Ne tarkkailevat ajan kulkua ja kulttuurin kehitystä, dokumentoivat ja tallentavat aineellista ja aineetonta kulttuuria todisteina ihmisestä ja luonnosta. Ne tutkivat ja tuovat kulttuuriperintöä saataville monin eri tavoin. Museot kertovat, mistä me olemme tulleet. Museoilla on monia vahvuuksia ja kyvykkyyksiä kulttuuriperintötyössä. Ne ymmärtävät pitkää aikaulottuvuutta ja kulttuurin jatkuvaa muutosta.

Museoita pidetään luotettavina, koska niiden todistusvoima perustuu aitoihin museokokoelmiin ja kulttuuriperintötiedon asiantuntijuuteen.

Ymmärrystä elämyksellisesti Museot ovat hyviä rekonstruoimaan menneisyyttä kokoelmiensa avulla ja siten lisäämään tietoa ja ymmärrystä elämyksellisellä tavalla. Ne voivat lisätä hyvinvointia, tarjota empatiaa, rakentaa identiteettejä ja jakaa sivistystä sen laajassa merkityksessä. Museot ovat hyviä osallistamaan, sillä ne kiinnostavat ihmisiä, niillä on monitahoisia kontakteja yhteiskuntaan ja niihin on helppo tulla. Niillä on myös paljon kokemusta vuorovaikutteisesta yleisötyöstä hyvin monenlaisten ihmisten parissa. Alueelliset ja paikallismuseot tuntevat paikalliset yhteisönsä erinomaisesti, valtakunnalliset museot ovat puolestaan perehtyneet erikoisalansa sidosryhmiin. Mitä jos museo olisikin paikka tai tapa pohtia, mitä kukin voisimme yhdessä ja erikseen arjessamme tehdä kestävän kehityksen eteen? Entä jos muodostaisimme museoissa yhdessä merkityksellisiä tulevaisuusperintöjä, jotka auttaisivat meitä kestävyystekoihin? Tällainen dynaaminen museo ei

Dynamo – Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas ekologisen jälleenrakentamisen työkaluiksi Dynamon tavoitteena on luoda dynaamisen museon ja tulevaisuusperintöverstaan konseptit, jotka tähtäävät kulttuurin tavoitteelliseen muuntautumiseen eli transformaatioon kohti kestävämpää maailmaa. Tulevaisuusperintö antaa taidollisen ja tiedollisen, merkityksellistämisen kautta tunteisiin ja empatiaan kytkeytyvän työkalun muuntautumiseen. Dynaaminen museo mahdollistaa tämän työkalun käyttämisen. 14

Kotiseutuposti  4/ 2020

Dynaamisessa museossa kyse on käsitteellisestä muutoksesta eli museotyön ymmärtämisestä uudella tavalla yhteiskunnan rajapinnassa toimivaksi instituutioksi. Dynamo-hankkeen toteuttajat ovat Turun yliopisto Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Suomen Metsämuseo Lusto ja Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osasto. Hanketta rahoittavat Sitran Sivistys+ -hanke ja Museovirasto.


Dynamo-hankkeen tulevaisuusperintöverstasta pilotoitiin Suomen Metsämuseo Lustossa lokakuussa 2020. Kuva: Timo Kilpeläinen, Lusto.

tyydy vain tarkkailemaan, tallentamaan, tutkimaan ja esittämään, vaan se tukee yhdessä yhteisöjensä kanssa kulttuurin muutosvoimaa ja kulttuurin tavoitteellista muuntautumista kohti kestävämpää tulevaisuutta. Dynaaminen museo osallistaisi, rakentaisi keskustelua, avartaisi ajattelua ja lisäisi ymmärrystä. Se saisi meidät kaikki pohtimaan tapaamme olla ja elää. Dynaamisesta museosta saatu tulevaisuusperintö kulkisi arjessa mukana mielessä ja muistuttaisi luonnon kantokyvyn rajoihin sopeutumisesta. Koska museo on yhteiskunnan muisti, se voisi nostaa esille hyviä esimerkkejä siitä, miten kriiseistä ja jälleenrakennuksista on ennenkin selvitty, yhteisvoimin.

Lustosta mahdollisuuksien museo Suomen Metsämuseo Lusto, Savonlinnan Punkaharjulla tukikohtaansa pitävä metsäkulttuurin valtakunnallinen vastuumuseo, on parhaillaan toteuttamassa laajaa museokonseptinsa uudistusta kohti dynaamisen museon mallia. Kaksi vuotta sitten julkaistu museopoliittinen ohjelma ”Mahdollisuuksien museo” kannustaa kaikkia Suomen museoita

nyt pohtimaan, miten ne voisivat yhteiskunnallista tehtäväänsä muotoilla. Metsätoimijoiden 1990-luvulla perustamana museona sidosryhmätyö ja verkostot ovat aina olleet Lustolle tärkeitä, mutta viime vuosina Lusto on metsäsuhdeajattelunsa, elävän perinnön työnsä ja tulevaisuusorientaationsa myötä lisännyt voimakkaasti yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan. Näemme tehtäväksemme vahvistaa kestäviä metsäsuhteita, tukea hyvää metsäkeskustelua ja siten osaltamme olla helpottamassa metsiin liittyvien ristikkäisten tavoitteiden yhteensovittamista. Museolla on paljon keinoja tähän, koska se tavoittaa helposti hyvin erilaisia metsistä kiinnostuneita tahoja ja voi lisätä ymmärrystä metsiin liittyvästä kokonaisuudesta myös elämyksellisellä tavalla. Tätä tavoittelemme muun muassa isolla ydinnäyttelyuudistuksellamme. LEENA PA A S KO S KI

dosentti, kehittämisjohtaja, Lusto – Suomen Metsämuseo KAT RI I NA S I I VO N EN

dosentti, Dynamo-hankkeen johtaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Kotiseutuposti  4/ 2020

15


Rajat nurin kulttuuriympäristöpäivillä 2021

L

ähikylien yhteisiä juhlia, pyöräilykierroksia alueen kulttuurikohteille ja museoille, eri maiden kansallispukujen esittelyä ja sukupolvia yhdistäviä tapahtumia. Tapahtumilla ja kohteilla halutaan tarjota tietoa ja elämyksiä mahdollisimman monelle, taustasta riippumatta. Kaikilla on oikeus nauttia kulttuuriperinnöstä. Vuonna 2021 Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä vietetään teemalla Rajaton ja avoin. Teemalla kannustetaan ylittämään rajoja monin tavoin ja tarkastelemaan kohteiden saavutettavuutta ja sen parantamista. Helposti saavutettava kulttuuriperintö tuo iloa, mahdollisuuksia ja uusia kokijoita sen äärelle.

Yli kuntien, maiden ja sukupolvirajojen Rajaton ja avoin -teeman tapahtumissa ja kampanjoissa voi ylittää esimerkiksi kuntien, maiden, sukupolvien tai kieliryhmien välisiä rajoja. Tapahtumissa voi esitellä vaikka naapurikuntien yhteistä perintöä, tuoda historiaa esille monikielisesti tai eri sukupolvien kokemuksia avaten.

16

Kotiseutuposti  4/ 2020

Teemavuonna voi myös tarkastella kulttuuriperintökohteen saavutettavuutta. Miten paikallismuseon tai seurantalon esteettömyyttä voisi parantaa? Miten mahdollisimman moni voisi nauttia sen palveluista? Kampanjan tai tapahtuman voi toteuttaa yhtä hyvin verkossa tai sosiaalisessa mediassa ja samalla hyödyntää pandemian tuomia oppeja verkkotapahtumien järjestämisessä. Verkkotapahtuma tavoittaa uutta yleisöä vaikka toiselta puolelta Suomea ja Eurooppaa.

Uusia kumppanuuksia? Ketkä tahansa voivat järjestää tapahtuman tai kampanjan kulttuuriympäristöpäivien ohjelmaan. Teemaviikko on 6.–12. syyskuuta, mutta muunakin ajankohtana voi hyvin järjestää tapahtuman. Kulttuuriympäristöpäivien tapahtuman tai kampanjan järjestäminen on hauskempaa yhdessä. Kutsuisitteko mukaan suunnittelemaan jonkun yhMaisema Länsi-Suomessa. Kuva: Miia Lassila.


distyksen, museon tai vaikka koulun? Kenen kulttuuriympäristöä tai -perintöä haluatte esitellä ja ketkä siitä voisivat kertoa? Entä kenet voisitte kutsua osallistumaan? Tapahtuman suurempi moninaisuus ottaa kävijät pa-

remmin huomioon ja auttaa tavoittamaan uusia kävijöitä. Tapahtuman saavutettavuuden edistäminen lisää myös sen yhteisöllistä merkitystä. J O N I NA VA A H TO LA M M I

Saavutettava kulttuuriperintö yhdistää Eurooppaa Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä, englanniksi European Heritage Days, vietetään joka syksy 50 maassa tuhansin tapahtumin. Vuositeemat ovat yhteisiä kaikille maille. Ympäri Euroopan otetaan vuonna 2021 kaikki mukaan juhlimaan yhteistä perintöämme teemalla Inclusive Heritage – Heritage for Everybody. Ensi vuonna saavutettava kulttuuriperintö tarjoaa esteettömiä elämyksiä ja osallistumisen mahdollisuuksia koko Euroopassa. Tervetuloa mukaan juhlimaan, järjestämään ja osallistumaan! www. kulttuuriymparistopaivat.fi www.europeanheritagedays.com

Kotiseutuposti  4/ 2020

17


Vuoden kotiseututeoksen 2021 valitsee Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo Luonto ja kulttuuriympäristöt ovat tärkeitä oululaislähtöiselle taidehistorioitsijalle, joka haluaa Museoviraston jatkavan kulttuuriperinnön ilosanoman julistamista ja yhteistyön rakentamista.

V

uoden kotiseututeos -kilpailu vuodelle 2021 on avattu. Suomen parhaan uuden kotiseutukirjan valitsee ensi vuonna Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo. Tiina Merisalo aloitti viisivuotisen toimikautensa Museoviraston pääjohtajana tämän vuoden huhtikuussa. Hän siirtyi tehtävään Helsingin kaupunginmuseosta, jota hän johti vuodesta 2003 lähtien. Sitä ennen hän oli toiminut jo muun muassa kaupunginmuseon yksikön päällikkönä, tutkijana ja rakennustutkijana sekä Espoon kaupunginmuseon intendenttinä.

Arvorakennusten purku sai kiinnostumaan arkkitehtuurista ja rakennussuojelusta Merisalo on syntynyt Torniossa, jossa hän vietti mökkikesiä teini-ikäiseksi saakka suvun vanhalla kotipaikalla Ala-Vojakkalassa, Torniojoen törmällä. Perhe muutti Ouluun, kun hän oli vasta muutaman vuoden ikäinen. Oulussa hän asui pääasiassa Kaukovainion lähiössä, kunnes hän muutti Helsinkiin opiskelemaan taidehistoriaa. ”Oulu on aina ollut monipuolinen ja dynaaminen kaupunki”, Merisalo kuvaa kaupunkia, mutta kertoo myös, että rakennustaide ja -suojelu alkoi kiinnostaa häntä erityisesti kaupungin arvokkaiden rantakortteleiden purkamisen myötä. Niiden dokumentointi innosti hänet opettelemaan valokuvausta. Nykyisin hän asuu Itä-Helsingin historiaa havisevassa Vartioharjussa, jossa on mahdollisuus säilyttää läheinen tuntuma mereen.

Kaupunginmuseosta kansainväliselle näköalapaikalle Vartiokylän linnavuori on Tiina Merisalon kotiseutua, arkimaisemaa ja ulkoiluympäristöä. Sen historian kerrostumat keskiajalta ensimmäisen maailmansodan linnoitteisiin tarjoavat pitkää perspektiiviä nykykulkijalle: tämä paikka tarinoi toisenlaisesta elämästä ja ajasta. Kuva: M. Merisalo.

18

Kotiseutuposti  4/ 2020

Museovirastoon siirtyminen merkitsi isoa näkökulman muutosta kulttuuriperintötyöhön. Kaupunginmuseossa paikallisuus on tärkeää. Museovirastossa näkökulma on paljon laajempi, valtakunnallinen, ja jopa kansainvälinen. Paljon työtä suunnataan kan-


sainvälisten sopimusten, kuten Unescon maailmaperintösopimuksen, aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen ja Faron puiteyleissopimuksen toimeenpanoon. Museovirastossa hän arvostaa erityisesti viraston henkilökunnan laajaa osaamista ja syvää sitoutumista. Edeltäjä Juhani Kostetin työ saa Merisalolta kiitosta, ja hän aikoo jatkaa tämänhetkisen strategian viitoittamaa tietä. ”Haluan tuoda esiin ilosanomaa kulttuuriperinnöstä. Se tulee nostaa voimavaratekijäksi koko yhteiskunnan käyttöön. Tämä poikkeusvuosi on näyttänyt kulttuuriperinnön, kulttuurin ja taiteen merkityksen. Sitä kaivataan ja sitä tarvitaan kriisinkestävyydessä ja toipumisessa, Merisalo toteaa.

Lähimatkailua kannattaa nyt kehittää ”Toivoisin että saisimme aikaan laajaa yhteistyötä, niin että eri toimijat kulttuurialalla, elinkeinoelämässä ja työllisyyden kehittämisessä löytäisivät toisensa esimerkiksi alueiden hyvinvoinnin ja kulttuurimatkailun kehittämiseksi. Erityisesti lähimatkailukohteiden toimijoiden olisi hyvä löytää toisensa nykyistä paremmin. Se voisi tarkoittaa mieluummin hyviä malleja, ei välttämättä niinkään isoja keskitettyjä ratkaisuja”, Merisalo visioi. ”Osalla ihmisistä silmät ovat avautuneet kestäville lähi- ja kotimaan matkailukohteille. Moni voisi valita jatkossakin sen vaihtoehdon kauas ulkomaille matkustamisen sijaan.” Rakennusperinnön vaalimiseen tarkoitettujen avustusten tasoa voisi Merisalon mielestä kohentaa, ja koronaelvytyksessä olisi hyvä huomioida erityisesti korjausrakentaminen ja kulttuurimatkailun sekä kulttuuriperinnön digitalisaatio.

Yhteisöt määrittelemään itse kulttuuriperintöään Merisalo katsoo, että Museovirastolla ja Kotiseutuliitolla on hyvä työnjako ja yhteiset tavoitteet. ”Työ elävän perinnön parissa on iso ja kehittyvä alue, ja teillä liitossa on yhteisöt hyvin tuntumassa”, Merisalo toteaa ja huomauttaa, että aineellinen ja aineeton perintö kulkevat käsi kädessä – ja

Vuoden kotiseututeos -kilpailu avattu Vuoden kotiseututeoksen palkitsemisella kannustetaan kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuodaan näkyvyyttä kotiseutukirjallisuudelle. Ilmoita kirjanne mukaan kilpailuun maaliskuun loppuun mennessä. Vuoden kotiseututeos -raati valitsee finalistit kesän lopulla. Tiina Merisalo julkistaa voittajan Turun kirjamessuilla lokakuussa. Kotiseutuliitto oli aikoinaan perustamassa messuja ja on edelleen mukana tapahtumassa vuosittain. Ks. www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot-ja-kilpailut/vuoden-kotiseututeos

kaikki aineellinen kantaa mukanaan aineettomia merkityksiä. "Faron sopimus korostaa kulttuuriperinnön yhteisöllisyyttä ja oikeutta päästä itse määrittelemään, mikä on yksilöille ja yhteisöille tärkeää ja merkityksellista kulttuuriperintöä. Tätä me voimme olla yhdessä tukemassa", Merisalo jatkaa.

Vuoden kotiseututeos -kisan taso kova Vuoden kotiseututeos -kilpailu on Merisalolle tuttu Helsingin kaupunginmuseosta, jonka teoksia on ollut useita kertoja ehdolla kilpailussa. ”Taso on kova. Suomessa tehdään hienoa kotiseutukirjallisuutta", hän toteaa. Äänikirjojen löytäminen on auttanut häntä samalla irrottamaan aikaa kirjallisuudelle. Viime aikoina on usein kävelyretkille lähtenyt mukaan ihmisen luontosuhdetta käsittelevää kirjallisuutta. ”Näen että kulttuuri- ja luonnonperintö ja niiden kestävyys kietoutuvat yhteen. Kulttuuriperintökohdetta ei voi irrottaa ympäristöstään”, Merisalo toteaa. A N NA - M A I JA H A L M E

Kotiseutuposti  4/ 2020

19


Aurinkoteknologia on vieras elementti vanhassa talossa. Lappeen suuntaisesti katolle asennettuna se pistää vähiten silmään.

Leikkaa päästöjä, kunnioita vanhaa

V

anhan talon korjaaminen ja talosta huolehtiminen on usein ympäristön kannalta uudisrakentamista parempi vaihtoehto, ja olemassa olevan talon hiilijalanjälkeä voi pienentää monilla tavoin – samalla tippuvat asumiskustannukset. Jotta ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset voitaisiin välttää, meidän tulee nipistää hiilijalanjälkiämme puoleen kuluvan vuosikymmenen aikana. Keskivertosuomalaisen asumisen hiilijalanjälki on reilut 3000 kiloa hiilidioksidia vuodessa, joka on noin neljännes kokonaishiilijalanjäljestä. Asumisen hiilijalanjälki muodostuu kotiemme rakentamisesta, lämmittämisestä, sähkönkulutuksesta, korjaamisesta ja lopulta purkamisesta. Uudet talot kuluttavat useimmiten selkeästi vähemmän lämmitysenergiaa kuin vanhat, mutta uudistalon rakentaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöt, joiden kurominen umpeen verrattuna vanhassa vastaavassa mutta energiatehottomammassa talossa asumiseen vie jopa vuosikymmeniä. Olemassa ole20

Kotiseutuposti  4/ 2020

vien rakennusten rakennusvaiheen päästöt ovat jo ilmakehässä, eivätkä ne enää lisää sen hiilidioksidipitoisuutta. Korjausrakentaminen säästää luonnonvaroja ja maa-alaa. Tyypillinen vanhempi omakotitalo kuluttaa 20 000–40 000 kilowattituntia energiaa vuodessa, mutta vaihtelu on suurta. Vanhojen talojen ostoenergiankulutusta ja samalla asumisen hiilijalanjälkeä voi vähentää jopa viidennekseen alkuperäisestä kevyellä lisäeristämisellä ja tilkitsemisellä, laitteistojen säätämisellä sekä varsinkin siirtymällä hyödyntämään uusiutuvia energiamuotoja. Samalla saavutetaan asumisen osalta vuoden 2030 ilmastotavoittet.

Säädä ja säästä Lämmityslaitteiston ja talon lämmönjakoverkon, siis patterien, huolto ja säätö ovat usein se ensimmäinen ja kustannustehokkain toimenpide, jolla asumisen hiilijalanjälkeä ja kuluja voi pienentää.


Laitteiston huollolla ja säädöllä voi syntyä säästöä 10–15 prosenttia. Pattereihin kannattaa vaihtaa termostaatilla ja ajastimella varustetut säätimet, jotka tehostavat energian käyttöä. Ilmanvaihdon mukana karkaa energiaa harakoille, mutta huolto ja säätö pienentävät energiahukkaa. Lämmöntalteenotto tai poistoilmalämpöpumppu säästää energiaa talossa, jossa on koneellinen ilmanvaihto. Painovoimaisen ilmanvaihdon taloon ei kannata lisätä koneellista ilmanvaihtoa, sillä koneen imu voi imaista seinärakenteista epäpuhtauksia sisäilmaan. Varmista, ettei korvausilmaventtiilejä ole tukittu esimerkiksi tapetoinnin yhteydessä. Paksut verhot eristävät hyvin, mutta toisaalta taas verhon, kaapin tai muun kalusteen taakse jäänyt lämpöpatteri ei juuri huonetta lämmitä.

Lisäeristä maltilla Veto aiheuttaa vilua. Ilmanpitävyyttä voi parantaa ranka- ja hirsirakenteisissa puutaloissa uusimalla ilmasulkupaperi ja tiivistämällä ikkunoita. Ulkopoka saa vähän falskatakin, jotta ikkunaväli pysyy

kuivana. Yläpohjan kevyt lisäeristäminen on usein kannattavaa pientaloissa – lämpö kun tuppaa karkaamaan ylöspäin. Tällöin on huolehdittava siitä, että vesikaton ja eristekerroksen väliin jää vähintään 10 cm ilmatila rakenteiden tuulettumista varten. Tuulettuva ullakko on kosteusteknisesti hyvä. Seinien lisäeristäminen on melko kallista, ja se kannattaa tehdä muun julkisivukorjauksen yhteydessä. Liika eristäminen saattaa lisätä rakenteiden kosteusriskiä, kun lämpöhäviö ei kuivata eristeitä. Erittäin paksujen eristeiden tuoma lisähyöty jää lisäksi hyvin pieneksi. Yhteenlaskettu eristepaksuuden raja on yläpohjassa 500 mm. Lisäeristäminen tulee tehdä samalla tai ainakin samankaltaisella materiaalilla kuin alkuperäinen eriste on tehty. Esimerkiksi mineraalivilla puueristeen päällä ei ole suositeltavaa. Uusimisen sijaan vanhoja ikkunoita kannattaa pitää kunnossa. Jos ikkunat joutuu uusimaan, kannattaa ulkonäkösyistä uusia vain sisäikkuna tai vaihtaa esimerkiksi energiatehokkaammat lasit vanhoihin puitteisiin.

Maalämpö leikkaa jopa 70 prosenttia hiilijalanjäljestä Suurehkoissa omakotitaloissa, joissa on vesikiertoinen patterilämmitys, siirtyminen öljylämmityksestä maalämpöön vähentää päästöjä jopa 70 prosenttia. Investointi maksaa itsensä takaisin seitsemässä vuodessa, jonka jälkeen lämmittäminen maksaa vain kolmanneksen alkuperäisistä kuluista. Ilmavesipumppu on maalämpöä edullisempi hankkia, mutta ei tuota yksin aivan kaikkea tarvittavaa lämpöenergiaa kuin maan eteläisemmissä osissa. Pakkasilla lämpöä tuotetaan sähkövastuksen tai esimerkiksi vesitakan avittamana. Sekä maa- että ilmavesipumppu lämmittävät tilojen ohella myös Pitämällä ikkunat kunnossa ja huoltamalla niitä säännöllisesti niiden käyttöikä on vuosikymmeniä ellei enemmänkin.

Kotiseutuposti  4/ 2020

21


Kattoa uusittaessa kannattaa yläpohjan lämmöneristystä parantaa, jolloin energiaa voi säästyä tuntuvasti.

käyttöveden. Ilmalämpöpumppu on suosituin tapa tuottaa uusiutuvaa energiaa. Se ei yleensä yksin riitä tuottamaan kaikkea kodin lämpöä, mutta leikkaa 50–60 prosenttia sähkö- tai öljylämmitteisen talon lämmitykseen tarvittavan ostoenergian määrästä. Vettä se ei lämmitä. Puun polton hiilidioksidipäästöt ovat samaa luokkaa kuin hiilen, joskin uudet metsät sitovat kasvaessaan poltosta vapautuneen hiilidioksidin takaisin metsiin. Puun polttamisesta syntyy myös pienhiukkaspäästöjä, joten ainakin taajamissa ylenpalttista tupruttelua tulee välttää – niin mukava ja tunnelmallinen kuin tuli onkin.

Aurinkoenergia yleistyy Aurinkopaneelit tuottavat sähköä, ja itse tuotetun aurinkosähkön hinta alkaa olla jo tavallisen verkkosähkön luokkaa. Paneelit ovat melko kalliit, mutta valmistajat antavat niille jopa 25 vuoden tuottavuustakuun. Sähkön myyminen verkkoon on Suomessa vielä taloudellisesti kannattamatonta, ja laitteisto kannattaa mitoittaa niin, ettei sähköä synny yli oman tarpeen. Akut ovat edelleen kallis ratkaisu. Aurinkokeräimen avulla voidaan tuottaa jopa 60 prosenttia tarvittavasta lämpimästä käyttövedestä – kesällä kaikki ja syksyllä ja keväällä puolet. Keräin tarvitsee rinnalleen lämminvesivaraajan. Au22

Kotiseutuposti  4/ 2020

rinkokeräin pienentää esimerkiksi öljylämmitteisen talon päästöjä, jos vain lämmönvaraajassa on sille kierukkapaikka. Aurinkokeräin sopii ilmavesipumpun kaveriksi. Aurinkopaneelien ja -keräinten mitoitus ja suuntaus kannattaa antaa ammattilaisen suunniteltavaksi. Paneelit ja keräimet ovat näkyviä kapistuksia, ja niiden sijoittelussa kannattaa huomioida talon alkuperäinen arkkitehtuuri. Lappeen suuntaisesti katolle asennettuna ne ovat melko huomaamattomat.

Asukas ratkaisee Viime kädessä asukkaiden asumistottumukset ratkaisevat energiankulutuksen määrän. Säästeliäs perhe voi kuluttaa seurantatutkimusten mukaan 30 prosenttia, ääritapauksissa jopa 50 prosenttia vähemmän energiaa kuin tuhlaileva samankokoinen perhe täysin samanlaisessa talossa. Sähkön- ja vedenkulutukseen voi vaikuttaa tuntuvasti omalla käyttäytymisellä – valojen sammuttelu ja ripeät suihkukäynnit ovat valttia. Yhden asteen vähennys sisälämpötilassa säästää viisi prosenttia lämmitysenergiasta. Tutkimusten mukaan 16–18 astetta on sopiva nukkumislämpötila, ei esimerkiksi 24 astetta. Talvella voi pukeutua villapaitaan ja tossuihin sen sijaan, että asunnossa koikkelehditaan nakuina vuodet ympäri. Vanhoja taloja ei myöskään ole suunniteltu nykyisen kaltaisen vedellä lotraamisen mukaan. Pitkät suihkuttelut tuottavat vesihöyryä taloon. Märkätiloihin on hyvä lisätä automaattisesti esimerkiksi valojen sytyttämisen yhteydessä käynnistyvä poistoilmapuhallin, joka poistaa liian kosteuden ulos, tai ainakin järjestää riittävä tuuletus. Suihkukaappi pienentää kosteusvaurioiden riskiä. Hyvin mietityt jäteastiat keittiössä helpottavat lajittelua. Rehevä, kotoperäinen kasvillisuus turvaa paikallista luonnon monimuotoisuutta. Se kestää myös äärevöityvät sään oikut asfaltti- ja nurmikkopihaa paremmin. T EKS T I JA KU VAT: P EKKA H Ä N N I N EN

arkkitehti SAFA, Eko-SAFA:n varapuheenjohtaja IAH - arkkitehtuuritoimisto


Yks raitti – kaks kyllää on Vuoden kotiseututeos

P

erinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila on valinnut Vuoden kotiseututeokseksi tammelalaiskirjan Yks raitti – kaks kyllää: Hykkilän ja Lunkaan kyläkirja. Kirja on Marketta Havolan, Jenna Kostetin, Juhani Kostetin, Juhani Norbäckin ja Hanna-Maria Pellisen ansiokkaan työn tulosta. Kirjan on kustantanut HykkilänLunkaan Nuorisoseura ry. Vuoden kotiseututeos -valintaraati päätti antaa lisäksi poikkeuksellisesti kunniamaininnan Maritta Pahlmanin toimittamalle teokselle Nokia – 101 tarinaa.

Puhutteleva teos Knuuttila toteaa perusteluissa, että Yks raitti – kaks kyllää on sekä tiedollisesti että laadullisesti puhutteleva teos. Kirjassa edetään esihistorian vaiheista nykyaikaan. Esitellyiksi tulevat niin talot, ihmiset kuin heidän elämänsä edellytykset seurauksineen. Kylien historiaa värittävät persoonalliset ihmiset. Kirjan kirjoittajat ovat menneisyyden tulkinnan taitajia, historian, kansatieteen ja arkeologian asiantuntijoita. Tämä näkyy laajojen aineistojen osaavassa

jäsennyksessä ja esiin tuotujen seikkojen valinnoissa. ”Yleiset ja paikalliset asiat valaisevat toisiaan, mutta ne myös säröilevät kiinnostavasti sen mukaan, kenelle asioita kerrotaan”, Knuuttila totesi verkkoon striimatussa julkistamistilaisuudessa Helsingissä lokakuun alussa.

Kunniamaininta uudenlaiselle teokselle Maritta Pahlmanin toimittama Nokia – 101 tarinaa on leimallisesti uudenlainen kotiseutukirja. ”Maritta Pahlman on innostanut nokialaiset muistelemaan elämää Nokialla. Kirjoittajien taustoissa ja elämänvaiheissa näkyy moninainen kirjo suomalaista ja nokialaista yhteiskuntaa. Monien kirjoittajien tie on vienyt heidät kauas Nokialta. Side kotipaikkaan on silti edelleen voimakas”, raati toteaa perusteluissaan. Paikalliset kuvataidekoululaiset ja kuvataideryhmän lapset ja nuoret ovat luoneet aikuisten kirjoittamiin tarinoihin kuvituksen.

Kotiseutuposti  4/ 2020

23


JÄRJESTÖN JÄSENTELYT KALENTERI

Kotiseutuliiton valtuuston syyskokous etänä

11.12.2020

Valtakunnalliset kotiseutupäivät Oulussa

12.–15.8.2021

Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

Kotiseutuliiton vuosikokouksen 2020 julkilausuma:

Läheisyys on voimaa "Kestävä kotiseutusuhde takaa kestävän yhteisön. Kotiseututoimijoilla on hallussaan paikallisen kulttuuriperinnön paras asiantuntemus. Kotiseututyön sisältöjen ja tekijöiden avulla paikallinen identiteetti voi nousta voimavaraksi ja osaksi joka kunnan kehittämistä kaikilla toimialoilla. Poikkeusaika on tuonut kotiseututyön arvon vahvemmin näkyväksi. Asukkaita lähellä olevien kulttuuriympäristön ja luonnon kohteiden sekä palvelujen arvo korostuvat. Vuorovaikutukselle ja toisten huomioimiselle on löydetty uusia toimintamalleja, joita kannattaa jakaa. Paikallinen kotiseututyö tarvitsee yhteistyön ja vuoropuhelun lisäksi myös taloudellisia resursseja. Asukkaille keskeiset ja tärkeät päätökset tehdään lähellä, omassa kotikunnassa. Sen vuoksi Kotiseutuliitolla on jäsentensä kanssa yhteinen kuntavaalikampanja Läheisyys on voimaa – Närheten är styrka." Läheisyys on voimaa -teemasta tehdään joulun alla julkistettavan Kotiseutuliiton kuntavaalikampanjan ydin.

16 200 euroa uutta kehittävään kotiseututyöhön Kotiseutuliitto on jakanut tämänkertaiset Kotiseudulle-apurahat: 16 200 euroa uutta kehittävään kotiseututyöhön. Apurahan saivat Kainuun museoja kotiseutuyhdistys, Köyliö-seura, Paltamo-Seura, Haukipudas-seura, Pulkkilan Seura, Turkuseura ja Lammin kotiseutu- ja kulttuuriyhdistys. Yhteistä apurahan saaneissa hankkeissa on se, että niissä esitellään kotiseutua eri tavoin. Kainuun museo- ja kotiseutuyhdistyksen, Köyliö-seuran, Paltamo-Seuran ja Haukipudas-seuran hankkeis24

Kotiseutuposti  4/ 2020

sa tehdään esittelyvideo muun toiminnan ohessa. Turkuseura tuottaa Turun murretta käsittelevässä hankkeessaan podcastin eli äänitiedoston verkkoon ja Lammin kotiseutu- ja kulttuuriyhdistys materiaalipaketin opettajille. Pulkkilan Seura järjestää hankkeessaan lapsille perinnetyöpajoja. Hankkeissa on myös kautta linjan vahva pyrkimys tukea eri-ikäisten ihmisten osallisuutta ja kotiseutuhenkeä. Kerromme lisää hankkeista myöhemmin.


JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

Jouni Kauhanen, Lasse Autio, Irja-Kaisa Lakkala, Kalevi Salmi ja Eero Huhtala vastaanottivat mitalinsa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Kokkolassa. Kuva: Anna-Maija Halme.

Korkein tunnustus kahdeksalle Suomen Kotiseutuliitto on myöntänyt Kotiseututyön ansiomitalin tänä vuonna kahdeksalle henkilölle. Mitalin saivat Lasse Autio Soinista, Marketta Harju-Autti Rovaniemeltä, Eero Huhtala Kokko-

lasta, Kari Järventausta Valkeakoskelta, Jouni Kauhanen Vaalasta, Irja-Kaisa Lakkala Sodankylästä, Helena Partanen Mikkelistä ja Kalevi Salmi Turusta.

Uudet Kotiseutuliiton jäsenet: tervetuloa mukaan toimintaan! Pohjalainen rakennusperintö Kulttuuriosuuskunta Saurio Rovaniemen kaupunki Siuntion kunta Vesilahden museoyhdistys Kangasniemen Työväenyhdistys Loviisan Merenkulkuhistoriallinen Säätiö Suomen Asehistoriallinen Seura Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistys Vieremän Pohjoiset kylät Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu

Kaupunginosayhdistys Skata Ritvalan nuorisoseura Pääskyvuoriseura Ankkurilahden asukasyhdistys Hannulan Kotiseutumuseo Oy Rakennusapteekki - Byggnadsapoteket Ab Juhanilan kylän asukasyhdistys Kuutola Hertsikanrannassa tapahtuu Museo Tonttukylä Humppilan kunta Kotiseutuposti  3/ 2020

25


JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

Kotiseutuliiton valtuustoon kahdeksan uutta kotiseutuaktiivia ja -asiantuntijaa Toiminnan päälinjoiksi kestävä kotiseutu ja kotiseututyö, nuorten omaehtoinen kotiseututoiminta ja vuorovaikutteinen kotiseutuliike Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous on valinnut valtuustoedustajat seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Vuosikokous järjestettiin 400-vuotisjuhliaan viettävässä Kokkolassa Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä. Koronaviruksen vuoksi kokous järjestettiin nyt poikkeuksellisesti elo-syyskuun sijaan 21. marraskuuta tarkoin turvatoimin. Maakunnalliset valtuustoehdokkaitten valinta tehtiin keväällä niissä maakunnissa, joissa oli erovuoroinen valtuutettu. Uutena valtuustoon valittiin Etelä-Karjalasta lappeenrantalainen eläkkeellä oleva pääinsinööri Timo Talonpoika, Lapista kolarilainen FM Hilkka

Oksala, Pohjanmaalta vaasalainen maakuntamuseotutkija Kaj Höglund, Pohjois-Pohjanmaalta oulaistelainen kulttuurituottaja Tuula Aitto-oja sekä Uudeltamaalta porvoolainen tradenomi Anne Mattila ja helsinkiläinen YTK Elina Kultaranta. Uusiksi asiantuntijoiksi valtuustoon valittiin Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka ja arkeologi Andreas Koivisto, joka toimii Vantaa-Seuran puheenjohtajana. Vuosikokous vahvisti liiton toiminnan päälinjat, jotka ovat kestävä kotiseutu ja kotiseututyö, nuorten omaehtoinen kotiseututoiminta ja vuorovaikutteinen kotiseutuliike. Vuosikokous järjestettiin Kokkolassa supistettujen Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä. Kuva: Anna-Maija Halme.

26

Kotiseutuposti  4/ 2020


OMAKULMA

KA LLE N I KA N D ER

järjestöassistentti

Suomen Kotiseutuliitto

Koti ja kotiseutu luonnossa

K

oko persoonallisuuttani ja tapaani olla maailmassa määrittelee paljon suhteeni ja tarpeeni olla yhteydessä luontoon. Tietyllä tavalla luontosuhde määrittää kaikkia, mutta ehkä sitä ei usein tiedosteta kovin voimakkaasti. Itsekin tiedostin asian vasta, kun huomasin jotain puuttuvan. Voi hyvin miettiä, paljonko kaipuustani luontoon on geneettistä perintöä ja paljonko lähipiiriltä opittua tai lapsuuden kotiseudulta ammennettua. Luultavasti kyse on näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta sekä lukuisista muista tekijöistä. Kuten usein tuntuu käyvän, jossain kohtaa luonnossa liikkuminen ja yksityiskohtien hämmästely vähenee ainakin tilapäisesti. Opiskeluaikani ja vuosia sen jälkeen asuin Turussa kaupunkiympäristössä, ja enemmän kaupunkielämä vei mukanaan. Jossain kohtaa havahduin, että jotain olennaista puuttuu, mutta ei ollut heti selvää, mitä. Näin jälkeenpäin ajateltuna tunnistan tunteen juurettomuudeksi, mutta se juurettomuus ei liittynyt asuinpaikkaan vaan laajemmassa mittakaavassa paikkaani kaikessa olevassa eli yhteydestäni luontoon. Tähän oivallukseen liittyen aloin hakeutua lähemmäs luontoa sekä konkreettisesti että henkisesti ja juuret alkoivat taas löytää alustaa, johon kiinnittyä. Luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailua kehittävän ohjelmassa tehdyn selvityksen mukaan suomalaisilla on matkaa lähimetsään keskimäärin 700 metriä ja noin puolet suomalaisista asuu alle 200 metrin päässä lähimetsästä. Itse olen kasvanut aivan maalla ja metsään pääsi suoraan kotipi-

haltamme. Suurin osa lapsuuden muistoistanikin liittyy jollakin tavalla luonnon tutkimiseen ja leikkimiseen lähiympäristössä. Olen viimevuosina muuttanut muutaman kerran ja huomaan aina uusia asuntoja katsoessani kiinnittäväni huomiota entistä enemmän ympäristöön. Kun selailen mahdollisia vaihtoehtoja läpi, sen lisäksi, että katson itse asuntoa ja sijaintia esimerkiksi liikenneyhteyksien kannalta, käytän aikaa lähiympäristön maastokarttojen selailuun. Pohdiskelen ja tutkiskelen, muun muassa, että mistä alkaa ja minkälainen on lähin metsä, missä ovat lähimmät vesistöt, minkähänlaisia eläimiä lähialueilla liikkuu? Nykyisessä asunnossani Kirkkonummella olen asunut vasta pari kuukautta, mutta se tuntuu jo kodilta. Heti takapihaltani alkaa pieni metsä, jossa olen jo päässyt kosketuksiin metsänväen kanssa ja saanut kokea luontoelämyksiä. Huippuluokan suppilovahveropaikkakin on jo löytynyt. Olen huomannut, että kotipaikkoja ja -seutuja voi olla useita ja kaikki on suhteellista, kun mittakaavaa vaihtelee. Nopeimmin ja vahvimmin olen tuntenut kodikseni asuinpaikan, jossa olen päässyt helposti metsään tai muuhun luontokohteeseen. En tiedä, onko tavallisesti löydettävissä jotain selkeää tekijää, mistä koti ja kotiseutu muodostuu. Sanoisin, että ei mene paljon metsään – tai tavallaan menee hyvinkin syvälle sinne – jos toteaa, että minun kotini on luonnossa ja luonto on kotiseutuni. On kiinnostavaa pohtia, mikä kenellekin tekee kodin ja kotiseudun tai onko löydettävissä yksittäisiä asioita. Onko se sinulle luonto vai jokin ihan muu asia? Kotiseutuposti  4/ 2020

27


Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.