Dynaaminen museo katsoo tulevaisuuteen

Ympäristökriisit, ilmastonmuutos, saastuminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat 2000-luvun jaettuja kokemuksia, joiden ratkaiseminen on yksilöistä lähtien yhteiskunnan kaikkien toimijoiden tehtävä.

Museot ovat alkaneet pohtia, mikä niiden osuus ekologisessa jälleenrakennuksessa voisi olla. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ne ovat instituutioina kiinnittäneet huomiota esimerkiksi kokoelmien säilyttämisestä aiheutuvaan energiankulutukseen. Mutta voisiko museoilla olla yhteiskunnassa laajempikin rooli kestävän tulevaisuuden tavoittelussa?

Museot on totuttu näkemään menneisyystoimijoina ja historian asiantuntijoina. Ne tarkkailevat ajan kulkua ja kulttuurin kehitystä, dokumentoivat ja tallentavat aineellista ja aineetonta kulttuuria todisteina ihmisestä ja luonnosta. Ne tutkivat ja tuovat kulttuuriperintöä saataville monin eri tavoin. Museot kertovat, mistä me olemme tulleet.

Museoilla on monia vahvuuksia ja kyvykkyyksiä kulttuuriperintötyössä. Ne ymmärtävät pitkää aikaulottuvuutta ja kulttuurin jatkuvaa muutosta. Dynamon tavoitteena on luoda dynaamisen museon ja tulevaisuusperintöverstaan konseptit, jotka tähtäävät kulttuurin tavoitteelliseen muuntautumiseen eli transformaatioon kohti kestävämpää maailmaa.

Tulevaisuusperintö antaa taidollisen ja tiedollisen, merkityksellistämisen kautta tunteisiin ja empatiaan kytkeytyvän työkalun muuntautumiseen. Dynaaminen museo mahdollistaa tämän työkalun käyttämisen. Museoita pidetään luotettavina, koska niiden todistusvoima perustuu aitoihin museokokoelmiin ja kulttuuriperintötiedon asiantuntijuuteen.

Ymmärrystä elämyksellisesti

Museot ovat hyviä rekonstruoimaan menneisyyttä kokoelmiensa avulla ja siten lisäämään tietoa ja ymmärrystä elämyksellisellä tavalla. Ne voivat lisätä hyvinvointia, tarjota empatiaa, rakentaa identiteettejä ja jakaa sivistystä sen laajassa merkityksessä.

Museot ovat hyviä osallistamaan, sillä ne kiinnostavat ihmisiä, niillä on monitahoisia kontakteja yhteiskuntaan ja niihin on helppo tulla. Niillä on myös paljon kokemusta vuorovaikutteisesta yleisötyöstä hyvin monenlaisten ihmisten parissa.

Alueelliset ja paikallismuseot tuntevat paikalliset yhteisönsä erinomaisesti, valtakunnalliset museot ovat puolestaan perehtyneet erikoisalansa sidosryhmiin.

Mitä jos museo olisikin paikka tai tapa pohtia, mitä kukin voisimme yhdessä ja erikseen arjessamme tehdä kestävän kehityksen eteen? Entä jos muodostaisimme museoissa yhdessä merkityksellisiä tulevaisuusperintöjä, jotka auttaisivat meitä

Dynamo – Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas ekologisen jälleenrakentamisen työkaluiksi

kestävyystekoihin? Tällainen dynaaminen museo ei

Dynaamisessa museossa kyse on käsitteellisestä muutoksesta eli museotyön ymmärtämisestä uudella tavalla yhteiskunnan rajapinnassa toimivaksi instituutioksi.

Dynamo-hankkeen toteuttajat ovat Turun yliopisto Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Suomen Metsämuseo Lusto ja Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osasto. Hanketta rahoittavat Sitran Sivistys+ -hanke ja Museovirasto.

Dynamo-hankkeen tulevaisuusperintöverstasta pilotoitiin Suomen Metsämuseo Lustossa lokakuussa 2020. Kuva: Timo Kilpeläinen, Lusto.

tyydy vain tarkkailemaan, tallentamaan, tutkimaan ja esittämään, vaan se tukee yhdessä yhteisöjensä kanssa kulttuurin muutosvoimaa ja kulttuurin tavoitteellista muuntautumista kohti kestävämpää tulevaisuutta. Dynaaminen museo osallistaisi, rakentaisi keskustelua, avartaisi ajattelua ja lisäisi ymmärrystä. Se saisi meidät kaikki pohtimaan tapaamme olla ja elää. Dynaamisesta museosta saatu tulevaisuusperintö kulkisi arjessa mukana mielessä ja muistuttaisi luonnon kantokyvyn rajoihin sopeutumisesta.

Koska museo on yhteiskunnan muisti, se voisi nostaa esille hyviä esimerkkejä siitä, miten kriiseistä ja jälleenrakennuksista on ennenkin selvitty, yhteisvoimin.

Lustosta mahdollisuuksien museo

Suomen Metsämuseo Lusto, Savonlinnan Punkaharjulla tukikohtaansa pitävä metsäkulttuurin valtakunnallinen vastuumuseo, on parhaillaan toteuttamassa laajaa museokonseptinsa uudistusta kohti dynaamisen museon mallia. Kaksi vuotta sitten julkaistu museopoliittinen ohjelma ”Mahdollisuuksien museo” kannustaa kaikkia Suomen museoita nyt pohtimaan, miten ne voisivat yhteiskunnallista tehtäväänsä muotoilla.

Metsätoimijoiden 1990-luvulla perustamana museona sidosryhmätyö ja verkostot ovat aina olleet Lustolle tärkeitä, mutta viime vuosina Lusto on metsäsuhdeajattelunsa, elävän perinnön työnsä ja tulevaisuusorientaationsa myötä lisännyt voimakkaasti yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan.

Näemme tehtäväksemme vahvistaa kestäviä metsäsuhteita, tukea hyvää metsäkeskustelua ja siten osaltamme olla helpottamassa metsiin liittyvien ristikkäisten tavoitteiden yhteensovittamista. Museolla on paljon keinoja tähän, koska se tavoittaa helposti hyvin erilaisia metsistä kiinnostuneita tahoja ja voi lisätä ymmärrystä metsiin liittyvästä kokonaisuudesta myös elämyksellisellä tavalla. Tätä tavoittelemme muun muassa isolla ydinnäyttelyuudistuksellamme.

LEENA PAASKOSKI dosentti, kehittämisjohtaja, Lusto – Suomen Metsämuseo

KATRIINA SIIVONEN dosentti, Dynamo-hankkeen johtaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto