Rajat nurin kulttuuriympäristöpäivillä 2021

Lähikylien yhteisiä juhlia, pyöräilykierroksia alueen kulttuurikohteille ja museoille, eri maiden kansallispukujen esittelyä ja sukupolvia yhdistäviä tapahtumia. Tapahtumilla ja kohteilla halutaan tarjota tietoa ja elämyksiä mahdollisimman monelle, taustasta riippumatta. Kaikilla on oikeus nauttia kulttuuriperinnöstä.

Vuonna 2021 Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä vietetään teemalla Rajaton ja avoin. Teemalla kannustetaan ylittämään rajoja monin tavoin ja tarkastelemaan kohteiden saavutettavuutta ja sen parantamista. Helposti saavutettava kulttuuriperintö tuo iloa, mahdollisuuksia ja uusia kokijoita sen äärelle.

Yli kuntien, maiden ja sukupolvirajojen

Rajaton ja avoin -teeman tapahtumissa ja kampanjoissa voi ylittää esimerkiksi kuntien, maiden, sukupolvien tai kieliryhmien välisiä rajoja. Tapahtumissa voi esitellä vaikka naapurikuntien yhteistä perintöä, tuoda historiaa esille monikielisesti tai eri sukupolvien kokemuksia avaten.

Teemavuonna voi myös tarkastella kulttuuriperintökohteen saavutettavuutta. Miten paikallismuseon tai seurantalon esteettömyyttä voisi parantaa? Miten mahdollisimman moni voisi nauttia sen palveluista?

Kampanjan tai tapahtuman voi toteuttaa yhtä hyvin verkossa tai sosiaalisessa mediassa ja samalla hyödyntää pandemian tuomia oppeja verkkotapahtumien järjestämisessä. Verkkotapahtuma tavoittaa uutta yleisöä vaikka toiselta puolelta Suomea ja Eurooppaa.

Uusia kumppanuuksia?

Ketkä tahansa voivat järjestää tapahtuman tai kampanjan kulttuuriympäristöpäivien ohjelmaan. Teemaviikko on 6.–12. syyskuuta, mutta muunakin ajankohtana voi hyvin järjestää tapahtuman.

Kulttuuriympäristöpäivien tapahtuman tai kampanjan järjestäminen on hauskempaa yhdessä. Kutsuisitteko mukaan suunnittelemaan jonkun yh-

Maisema Länsi-Suomessa. Kuva: Miia Lassila.

distyksen, museon tai vaikka koulun? Kenen kulttuuriympäristöä tai -perintöä haluatte esitellä ja ketkä siitä voisivat kertoa?

Entä kenet voisitte kutsua osallistumaan? Tapahtuman suurempi moninaisuus ottaa kävijät paremmin huomioon ja auttaa tavoittamaan uusia kävijöitä. Tapahtuman saavutettavuuden edistäminen lisää myös sen yhteisöllistä merkitystä.

JONINA VAAHTOLAMMI

Saavutettava kulttuuriperintö yhdistää Eurooppaa

Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä, englanniksi European Heritage Days, vietetään joka syksy 50 maassa tuhansin tapahtumin. Vuositeemat ovat yhteisiä kaikille maille. Ympäri Euroopan otetaan vuonna 2021 kaikki mukaan juhlimaan yhteistä perintöämme teemalla Inclusive Heritage – Heritage for Everybody.

Ensi vuonna saavutettava kulttuuriperintö tarjoaa esteettömiä elämyksiä ja osallistumisen mahdollisuuksia koko Euroopassa. Tervetuloa mukaan juhlimaan, järjestämään ja osallistumaan!

www. kulttuuriymparistopaivat.fi www.europeanheritagedays.com

Vuoden kotiseututeoksen 2021 valitsee Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo

Luonto ja kulttuuriympäristöt ovat tärkeitä oululaislähtöiselle taidehistorioitsijalle, joka haluaa Museoviraston jatkavan kulttuuriperinnön ilosanoman julistamista ja yhteistyön rakentamista.

Vartiokylän linnavuori on Tiina Merisalon kotiseutua, arkimaisemaa ja ulkoiluympäristöä. Sen historian kerrostumat keskiajalta ensimmäisen maailmansodan linnoitteisiin tarjoavat pitkää perspektiiviä nykykulkijalle: tämä paikka tarinoi toisenlaisesta elämästä ja ajasta. Kuva: M. Merisalo. Vuoden kotiseututeos -kilpailu vuodelle 2021 on avattu. Suomen parhaan uuden kotiseutukirjan valitsee ensi vuonna Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo.

Tiina Merisalo aloitti viisivuotisen toimikautensa Museoviraston pääjohtajana tämän vuoden huhtikuussa. Hän siirtyi tehtävään Helsingin kaupunginmuseosta, jota hän johti vuodesta 2003 lähtien. Sitä ennen hän oli toiminut jo muun muassa kaupunginmuseon yksikön päällikkönä, tutkijana ja rakennustutkijana sekä Espoon kaupunginmuseon intendenttinä.

Arvorakennusten purku sai kiinnostumaan arkkitehtuurista ja rakennussuojelusta

Merisalo on syntynyt Torniossa, jossa hän vietti mökkikesiä teini-ikäiseksi saakka suvun vanhalla kotipaikalla Ala-Vojakkalassa, Torniojoen törmällä.

Perhe muutti Ouluun, kun hän oli vasta muutaman vuoden ikäinen. Oulussa hän asui pääasiassa Kaukovainion lähiössä, kunnes hän muutti Helsinkiin opiskelemaan taidehistoriaa. ”Oulu on aina ollut monipuolinen ja dynaaminen kaupunki”, Merisalo kuvaa kaupunkia, mutta kertoo myös, että rakennustaide ja -suojelu alkoi kiinnostaa häntä erityisesti kaupungin arvokkaiden rantakortteleiden purkamisen myötä. Niiden dokumentointi innosti hänet opettelemaan valokuvausta.

Nykyisin hän asuu Itä-Helsingin historiaa havisevassa Vartioharjussa, jossa on mahdollisuus säilyttää läheinen tuntuma mereen.

Kaupunginmuseosta kansainväliselle näköalapaikalle

Museovirastoon siirtyminen merkitsi isoa näkökulman muutosta kulttuuriperintötyöhön. Kaupunginmuseossa paikallisuus on tärkeää. Museovirastossa näkökulma on paljon laajempi, valtakunnallinen, ja jopa kansainvälinen. Paljon työtä suunnataan kan-

sainvälisten sopimusten, kuten Unescon maailmaperintösopimuksen, aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen ja Faron puiteyleissopimuksen toimeenpanoon.

Museovirastossa hän arvostaa erityisesti viraston henkilökunnan laajaa osaamista ja syvää sitoutumista. Edeltäjä Juhani Kostetin työ saa Merisalolta kiitosta, ja hän aikoo jatkaa tämänhetkisen strategian viitoittamaa tietä. ”Haluan tuoda esiin ilosanomaa kulttuuriperinnöstä. Se tulee nostaa voimavaratekijäksi koko yhteiskunnan käyttöön. Tämä poikkeusvuosi on näyttänyt kulttuuriperinnön, kulttuurin ja taiteen merkityksen. Sitä kaivataan ja sitä tarvitaan kriisinkestävyydessä ja toipumisessa, Merisalo toteaa.

Lähimatkailua kannattaa nyt kehittää

”Toivoisin että saisimme aikaan laajaa yhteistyötä, niin että eri toimijat kulttuurialalla, elinkeinoelämässä ja työllisyyden kehittämisessä löytäisivät toisensa esimerkiksi alueiden hyvinvoinnin ja kulttuurimatkailun kehittämiseksi. Erityisesti lähimatkailukohteiden toimijoiden olisi hyvä löytää toisensa nykyistä paremmin. Se voisi tarkoittaa mieluummin hyviä malleja, ei välttämättä niinkään isoja keskitettyjä ratkaisuja”, Merisalo visioi. ”Osalla ihmisistä silmät ovat avautuneet kestäville lähi- ja kotimaan matkailukohteille. Moni voisi valita jatkossakin sen vaihtoehdon kauas ulkomaille matkustamisen sijaan.”

Rakennusperinnön vaalimiseen tarkoitettujen avustusten tasoa voisi Merisalon mielestä kohentaa, ja koronaelvytyksessä olisi hyvä huomioida erityisesti korjausrakentaminen ja kulttuurimatkailun sekä kulttuuriperinnön digitalisaatio.

Yhteisöt määrittelemään itse kulttuuriperintöään

Merisalo katsoo, että Museovirastolla ja Kotiseutuliitolla on hyvä työnjako ja yhteiset tavoitteet. ”Työ elävän perinnön parissa on iso ja kehittyvä alue, ja teillä liitossa on yhteisöt hyvin tuntumassa”, Merisalo toteaa ja huomauttaa, että aineellinen ja aineeton perintö kulkevat käsi kädessä – ja

Vuoden kotiseututeos -kilpailu avattu

Vuoden kotiseututeoksen palkitsemisella kannustetaan kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuodaan näkyvyyttä kotiseutukirjallisuudelle. Ilmoita kirjanne mukaan kilpailuun maaliskuun loppuun mennessä. Vuoden kotiseututeos -raati valitsee finalistit kesän lopulla. Tiina Merisalo julkistaa voittajan Turun kirjamessuilla lokakuussa. Kotiseutuliitto oli aikoinaan perustamassa messuja ja on edelleen mukana tapahtumassa vuosittain.

Ks. www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot-ja-kilpailut/vuoden-kotiseututeos

kaikki aineellinen kantaa mukanaan aineettomia merkityksiä. "Faron sopimus korostaa kulttuuriperinnön yhteisöllisyyttä ja oikeutta päästä itse määrittelemään, mikä on yksilöille ja yhteisöille tärkeää ja merkityksellista kulttuuriperintöä. Tätä me voimme olla yhdessä tukemassa", Merisalo jatkaa.

Vuoden kotiseututeos -kisan taso kova

Vuoden kotiseututeos -kilpailu on Merisalolle tuttu Helsingin kaupunginmuseosta, jonka teoksia on ollut useita kertoja ehdolla kilpailussa. ”Taso on kova. Suomessa tehdään hienoa kotiseutukirjallisuutta", hän toteaa.

Äänikirjojen löytäminen on auttanut häntä samalla irrottamaan aikaa kirjallisuudelle. Viime aikoina on usein kävelyretkille lähtenyt mukaan ihmisen luontosuhdetta käsittelevää kirjallisuutta. ”Näen että kulttuuri- ja luonnonperintö ja niiden kestävyys kietoutuvat yhteen. Kulttuuriperintökohdetta ei voi irrottaa ympäristöstään”, Merisalo toteaa.

ANNA-MAIJA HALME

Aurinkoteknologia on vieras elementti vanhassa talossa. Lappeen suuntaisesti katolle asennettuna se pistää vähiten silmään.

Leikkaa päästöjä, kunnioita vanhaa

Vanhan talon korjaaminen ja talosta huolehtiminen on usein ympäristön kannalta uudisrakentamista parempi vaihtoehto, ja olemassa olevan talon hiilijalanjälkeä voi pienentää monilla tavoin – samalla tippuvat asumiskustannukset.

Jotta ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset voitaisiin välttää, meidän tulee nipistää hiilijalanjälkiämme puoleen kuluvan vuosikymmenen aikana. Keskivertosuomalaisen asumisen hiilijalanjälki on reilut 3000 kiloa hiilidioksidia vuodessa, joka on noin neljännes kokonaishiilijalanjäljestä. Asumisen hiilijalanjälki muodostuu kotiemme rakentamisesta, lämmittämisestä, sähkönkulutuksesta, korjaamisesta ja lopulta purkamisesta.

Uudet talot kuluttavat useimmiten selkeästi vähemmän lämmitysenergiaa kuin vanhat, mutta uudistalon rakentaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöt, joiden kurominen umpeen verrattuna vanhassa vastaavassa mutta energiatehottomammassa talossa asumiseen vie jopa vuosikymmeniä. Olemassa olevien rakennusten rakennusvaiheen päästöt ovat jo ilmakehässä, eivätkä ne enää lisää sen hiilidioksidipitoisuutta. Korjausrakentaminen säästää luonnonvaroja ja maa-alaa.

Tyypillinen vanhempi omakotitalo kuluttaa 20 000–40 000 kilowattituntia energiaa vuodessa, mutta vaihtelu on suurta. Vanhojen talojen ostoenergiankulutusta ja samalla asumisen hiilijalanjälkeä voi vähentää jopa viidennekseen alkuperäisestä kevyellä lisäeristämisellä ja tilkitsemisellä, laitteistojen säätämisellä sekä varsinkin siirtymällä hyödyntämään uusiutuvia energiamuotoja. Samalla saavutetaan asumisen osalta vuoden 2030 ilmastotavoittet.

Säädä ja säästä

Lämmityslaitteiston ja talon lämmönjakoverkon, siis patterien, huolto ja säätö ovat usein se ensimmäinen ja kustannustehokkain toimenpide, jolla asumisen hiilijalanjälkeä ja kuluja voi pienentää.

Laitteiston huollolla ja säädöllä voi syntyä säästöä 10–15 prosenttia. Pattereihin kannattaa vaihtaa termostaatilla ja ajastimella varustetut säätimet, jotka tehostavat energian käyttöä.

Ilmanvaihdon mukana karkaa energiaa harakoille, mutta huolto ja säätö pienentävät energiahukkaa. Lämmöntalteenotto tai poistoilmalämpöpumppu säästää energiaa talossa, jossa on koneellinen ilmanvaihto. Painovoimaisen ilmanvaihdon taloon ei kannata lisätä koneellista ilmanvaihtoa, sillä koneen imu voi imaista seinärakenteista epäpuhtauksia sisäilmaan. Varmista, ettei korvausilmaventtiilejä ole tukittu esimerkiksi tapetoinnin yhteydessä.

Paksut verhot eristävät hyvin, mutta toisaalta taas verhon, kaapin tai muun kalusteen taakse jäänyt lämpöpatteri ei juuri huonetta lämmitä.

Lisäeristä maltilla

Veto aiheuttaa vilua. Ilmanpitävyyttä voi parantaa ranka- ja hirsirakenteisissa puutaloissa uusimalla ilmasulkupaperi ja tiivistämällä ikkunoita. Ulkopoka saa vähän falskatakin, jotta ikkunaväli pysyy kuivana.

Yläpohjan kevyt lisäeristäminen on usein kannattavaa pientaloissa – lämpö kun tuppaa karkaamaan ylöspäin. Tällöin on huolehdittava siitä, että vesikaton ja eristekerroksen väliin jää vähintään 10 cm ilmatila rakenteiden tuulettumista varten. Tuulettuva ullakko on kosteusteknisesti hyvä. Seinien lisäeristäminen on melko kallista, ja se kannattaa tehdä muun julkisivukorjauksen yhteydessä.

Liika eristäminen saattaa lisätä rakenteiden kosteusriskiä, kun lämpöhäviö ei kuivata eristeitä. Erittäin paksujen eristeiden tuoma lisähyöty jää lisäksi hyvin pieneksi. Yhteenlaskettu eristepaksuuden raja on yläpohjassa 500 mm. Lisäeristäminen tulee tehdä samalla tai ainakin samankaltaisella materiaalilla kuin alkuperäinen eriste on tehty. Esimerkiksi mineraalivilla puueristeen päällä ei ole suositeltavaa.

Uusimisen sijaan vanhoja ikkunoita kannattaa pitää kunnossa. Jos ikkunat joutuu uusimaan, kannattaa ulkonäkösyistä uusia vain sisäikkuna tai vaihtaa esimerkiksi energiatehokkaammat lasit vanhoihin puitteisiin.

Maalämpö leikkaa jopa 70 prosenttia hiilijalanjäljestä

Suurehkoissa omakotitaloissa, joissa on vesikiertoinen patterilämmitys, siirtyminen öljylämmityksestä maalämpöön vähentää päästöjä jopa 70 prosenttia. Investointi maksaa itsensä takaisin seitsemässä vuodessa, jonka jälkeen lämmittäminen maksaa vain kolmanneksen alkuperäisistä kuluista.

Ilmavesipumppu on maalämpöä edullisempi hankkia, mutta ei tuota yksin aivan kaikkea tarvittavaa lämpöenergiaa kuin maan eteläisemmissä osissa. Pakkasilla lämpöä tuotetaan sähkövastuksen tai esimerkiksi vesitakan avittamana. Sekä maa- että ilmavesipumppu lämmittävät tilojen ohella myös

Pitämällä ikkunat kunnossa ja huoltamalla niitä säännöllisesti niiden käyttöikä on vuosikymmeniä ellei enemmänkin.

Kattoa uusittaessa kannattaa yläpohjan lämmöneristystä parantaa, jolloin energiaa voi säästyä tuntuvasti.

käyttöveden.

Ilmalämpöpumppu on suosituin tapa tuottaa uusiutuvaa energiaa. Se ei yleensä yksin riitä tuottamaan kaikkea kodin lämpöä, mutta leikkaa 50–60 prosenttia sähkö- tai öljylämmitteisen talon lämmitykseen tarvittavan ostoenergian määrästä. Vettä se ei lämmitä.

Puun polton hiilidioksidipäästöt ovat samaa luokkaa kuin hiilen, joskin uudet metsät sitovat kasvaessaan poltosta vapautuneen hiilidioksidin takaisin metsiin. Puun polttamisesta syntyy myös pienhiukkaspäästöjä, joten ainakin taajamissa ylenpalttista tupruttelua tulee välttää – niin mukava ja tunnelmallinen kuin tuli onkin.

Aurinkoenergia yleistyy

Aurinkopaneelit tuottavat sähköä, ja itse tuotetun aurinkosähkön hinta alkaa olla jo tavallisen verkkosähkön luokkaa. Paneelit ovat melko kalliit, mutta valmistajat antavat niille jopa 25 vuoden tuottavuustakuun.

Sähkön myyminen verkkoon on Suomessa vielä taloudellisesti kannattamatonta, ja laitteisto kannattaa mitoittaa niin, ettei sähköä synny yli oman tarpeen. Akut ovat edelleen kallis ratkaisu.

Aurinkokeräimen avulla voidaan tuottaa jopa 60 prosenttia tarvittavasta lämpimästä käyttövedestä – kesällä kaikki ja syksyllä ja keväällä puolet. Keräin tarvitsee rinnalleen lämminvesivaraajan. Aurinkokeräin pienentää esimerkiksi öljylämmitteisen talon päästöjä, jos vain lämmönvaraajassa on sille kierukkapaikka. Aurinkokeräin sopii ilmavesipumpun kaveriksi.

Aurinkopaneelien ja -keräinten mitoitus ja suuntaus kannattaa antaa ammattilaisen suunniteltavaksi. Paneelit ja keräimet ovat näkyviä kapistuksia, ja niiden sijoittelussa kannattaa huomioida talon alkuperäinen arkkitehtuuri. Lappeen suuntaisesti katolle asennettuna ne ovat melko huomaamattomat.

Asukas ratkaisee

Viime kädessä asukkaiden asumistottumukset ratkaisevat energiankulutuksen määrän. Säästeliäs perhe voi kuluttaa seurantatutkimusten mukaan 30 prosenttia, ääritapauksissa jopa 50 prosenttia vähemmän energiaa kuin tuhlaileva samankokoinen perhe täysin samanlaisessa talossa. Sähkön- ja vedenkulutukseen voi vaikuttaa tuntuvasti omalla käyttäytymisellä – valojen sammuttelu ja ripeät suihkukäynnit ovat valttia.

Yhden asteen vähennys sisälämpötilassa säästää viisi prosenttia lämmitysenergiasta. Tutkimusten mukaan 16–18 astetta on sopiva nukkumislämpötila, ei esimerkiksi 24 astetta. Talvella voi pukeutua villapaitaan ja tossuihin sen sijaan, että asunnossa koikkelehditaan nakuina vuodet ympäri.

Vanhoja taloja ei myöskään ole suunniteltu nykyisen kaltaisen vedellä lotraamisen mukaan. Pitkät suihkuttelut tuottavat vesihöyryä taloon. Märkätiloihin on hyvä lisätä automaattisesti esimerkiksi valojen sytyttämisen yhteydessä käynnistyvä poistoilmapuhallin, joka poistaa liian kosteuden ulos, tai ainakin järjestää riittävä tuuletus. Suihkukaappi pienentää kosteusvaurioiden riskiä.

Hyvin mietityt jäteastiat keittiössä helpottavat lajittelua. Rehevä, kotoperäinen kasvillisuus turvaa paikallista luonnon monimuotoisuutta. Se kestää myös äärevöityvät sään oikut asfaltti- ja nurmikkopihaa paremmin.

TEKSTI JA KUVAT: PEKKA HÄNNINEN arkkitehti SAFA, Eko-SAFA:n varapuheenjohtaja IAH - arkkitehtuuritoimisto

Yks raitti – kaks kyllää on Vuoden kotiseututeos

Perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila on valinnut Vuoden kotiseututeokseksi tammelalaiskirjan Yks raitti – kaks kyllää: Hykkilän ja Lunkaan kyläkirja. Kirja on Marketta Havolan, Jenna Kostetin, Juhani Kostetin, Juhani Norbäckin ja Hanna-Maria Pellisen ansiokkaan työn tulosta. Kirjan on kustantanut HykkilänLunkaan Nuorisoseura ry.

Vuoden kotiseututeos -valintaraati päätti antaa lisäksi poikkeuksellisesti kunniamaininnan Maritta Pahlmanin toimittamalle teokselle Nokia – 101 tarinaa.

Puhutteleva teos

Knuuttila toteaa perusteluissa, että Yks raitti – kaks kyllää on sekä tiedollisesti että laadullisesti puhutteleva teos.

Kirjassa edetään esihistorian vaiheista nykyaikaan. Esitellyiksi tulevat niin talot, ihmiset kuin heidän elämänsä edellytykset seurauksineen. Kylien historiaa värittävät persoonalliset ihmiset.

Kirjan kirjoittajat ovat menneisyyden tulkinnan taitajia, historian, kansatieteen ja arkeologian asiantuntijoita. Tämä näkyy laajojen aineistojen osaavassa jäsennyksessä ja esiin tuotujen seikkojen valinnoissa. ”Yleiset ja paikalliset asiat valaisevat toisiaan, mutta ne myös säröilevät kiinnostavasti sen mukaan, kenelle asioita kerrotaan”, Knuuttila totesi verkkoon striimatussa julkistamistilaisuudessa Helsingissä lokakuun alussa.

Kunniamaininta uudenlaiselle teokselle

Maritta Pahlmanin toimittama Nokia – 101 tarinaa on leimallisesti uudenlainen kotiseutukirja. ”Maritta Pahlman on innostanut nokialaiset muistelemaan elämää Nokialla. Kirjoittajien taustoissa ja elämänvaiheissa näkyy moninainen kirjo suomalaista ja nokialaista yhteiskuntaa. Monien kirjoittajien tie on vienyt heidät kauas Nokialta. Side kotipaikkaan on silti edelleen voimakas”, raati toteaa perusteluissaan.

Paikalliset kuvataidekoululaiset ja kuvataideryhmän lapset ja nuoret ovat luoneet aikuisten kirjoittamiin tarinoihin kuvituksen.

KALENTERI

Kotiseutuliiton valtuuston syyskokous etänä Valtakunnalliset kotiseutupäivät Oulussa

Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat 11.12.2020

12.–15.8.2021

Kotiseutuliiton vuosikokouksen 2020 julkilausuma: Läheisyys on voimaa

"Kestävä kotiseutusuhde takaa kestävän yhteisön. Kotiseututoimijoilla on hallussaan paikallisen kulttuuriperinnön paras asiantuntemus. Kotiseututyön sisältöjen ja tekijöiden avulla paikallinen identiteetti voi nousta voimavaraksi ja osaksi joka kunnan kehittämistä kaikilla toimialoilla.

Poikkeusaika on tuonut kotiseututyön arvon vahvemmin näkyväksi. Asukkaita lähellä olevien kulttuuriympäristön ja luonnon kohteiden sekä palvelujen arvo korostuvat.

Vuorovaikutukselle ja toisten huomioimiselle on löydetty uusia toimintamalleja, joita kannattaa jakaa. Paikallinen kotiseututyö tarvitsee yhteistyön ja vuoropuhelun lisäksi myös taloudellisia resursseja.

Asukkaille keskeiset ja tärkeät päätökset tehdään lähellä, omassa kotikunnassa. Sen vuoksi Kotiseutuliitolla on jäsentensä kanssa yhteinen kuntavaalikampanja Läheisyys on voimaa – Närheten är styrka."

Läheisyys on voimaa -teemasta tehdään joulun alla julkistettavan Kotiseutuliiton kuntavaalikampanjan ydin.

16 200 euroa uutta kehittävään kotiseututyöhön

Kotiseutuliitto on jakanut tämänkertaiset Kotiseudulle-apurahat: 16 200 euroa uutta kehittävään kotiseututyöhön. Apurahan saivat Kainuun museo- ja kotiseutuyhdistys, Köyliö-seura, Paltamo-Seura, Haukipudas-seura, Pulkkilan Seura, Turkuseura ja Lammin kotiseutu- ja kulttuuriyhdistys.

Yhteistä apurahan saaneissa hankkeissa on se, että niissä esitellään kotiseutua eri tavoin. Kainuun museo- ja kotiseutuyhdistyksen, Köyliö-seuran, Paltamo-Seuran ja Haukipudas-seuran hankkeissa tehdään esittelyvideo muun toiminnan ohessa. Turkuseura tuottaa Turun murretta käsittelevässä hankkeessaan podcastin eli äänitiedoston verkkoon ja Lammin kotiseutu- ja kulttuuriyhdistys materiaalipaketin opettajille. Pulkkilan Seura järjestää hankkeessaan lapsille perinnetyöpajoja.

Hankkeissa on myös kautta linjan vahva pyrkimys tukea eri-ikäisten ihmisten osallisuutta ja kotiseutuhenkeä.

Kerromme lisää hankkeista myöhemmin.

Jouni Kauhanen, Lasse Autio, Irja-Kaisa Lakkala, Kalevi Salmi ja Eero Huhtala vastaanottivat mitalinsa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Kokkolassa. Kuva: Anna-Maija Halme.

Korkein tunnustus kahdeksalle Suomen Kotiseutuliitto on myöntänyt Kotiseutu- lasta, Kari Järventausta Valkeakoskelta, Jouni Kautyön ansiomitalin tänä vuonna kahdeksalle henki- hanen Vaalasta, Irja-Kaisa Lakkala Sodankylästä, lölle. Mitalin saivat Lasse Autio Soinista, Marketta Helena Partanen Mikkelistä ja Kalevi Salmi TuHarju-Autti Rovaniemeltä, Eero Huhtala Kokko- rusta.

Uudet Kotiseutuliiton jäsenet: tervetuloa mukaan toimintaan! Pohjalainen rakennusperintö Kaupunginosayhdistys Skata Kulttuuriosuuskunta Saurio Ritvalan nuorisoseura Rovaniemen kaupunki Pääskyvuoriseura Siuntion kunta Ankkurilahden asukasyhdistys Vesilahden museoyhdistys Hannulan Kotiseutumuseo Kangasniemen Työväenyhdistys Oy Rakennusapteekki - Byggnadsapoteket Ab Loviisan Merenkulkuhistoriallinen Säätiö Juhanilan kylän asukasyhdistys Suomen Asehistoriallinen Seura Kuutola Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistys Hertsikanrannassa tapahtuu Vieremän Pohjoiset kylät Museo Tonttukylä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu Humppilan kunta

Kotiseutuliiton valtuustoon kahdeksan uutta kotiseutuaktiivia ja -asiantuntijaa

Toiminnan päälinjoiksi kestävä kotiseutu ja kotiseututyö, nuorten omaehtoinen kotiseututoiminta ja vuorovaikutteinen kotiseutuliike

Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous on valinnut valtuustoedustajat seuraavalle kaksivuotiskaudelle.

Vuosikokous järjestettiin 400-vuotisjuhliaan viettävässä Kokkolassa Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä. Koronaviruksen vuoksi kokous järjestettiin nyt poikkeuksellisesti elo-syyskuun sijaan 21. marraskuuta tarkoin turvatoimin.

Maakunnalliset valtuustoehdokkaitten valinta tehtiin keväällä niissä maakunnissa, joissa oli erovuoroinen valtuutettu.

Uutena valtuustoon valittiin Etelä-Karjalasta lappeenrantalainen eläkkeellä oleva pääinsinööri Timo Talonpoika, Lapista kolarilainen FM Hilkka Oksala, Pohjanmaalta vaasalainen maakuntamuseotutkija Kaj Höglund, Pohjois-Pohjanmaalta oulaistelainen kulttuurituottaja Tuula Aitto-oja sekä Uudeltamaalta porvoolainen tradenomi Anne Mattila ja helsinkiläinen YTK Elina Kultaranta.

Uusiksi asiantuntijoiksi valtuustoon valittiin Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka ja arkeologi Andreas Koivisto, joka toimii Vantaa-Seuran puheenjohtajana.

Vuosikokous vahvisti liiton toiminnan päälinjat, jotka ovat kestävä kotiseutu ja kotiseututyö, nuorten omaehtoinen kotiseututoiminta ja vuorovaikutteinen kotiseutuliike.

Vuosikokous järjestettiin Kokkolassa supistettujen Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä. Kuva: Anna-Maija Halme.

KALLE NIKANDER

järjestöassistentti Suomen Kotiseutuliitto

Koti ja kotiseutu luonnossa

Koko persoonallisuuttani ja tapaani olla haltamme. Suurin osa lapsuuden muistoistanikin maailmassa määrittelee paljon suhteeni liittyy jollakin tavalla luonnon tutkimiseen ja leikja tarpeeni olla yhteydessä luontoon. Tie- kimiseen lähiympäristössä. tyllä tavalla luontosuhde määrittää kaikkia, mutta Olen viimevuosina muuttanut muutaman kerehkä sitä ei usein tiedosteta kovin voimakkaasti. ran ja huomaan aina uusia asuntoja katsoessani Itsekin tiedostin asian vasta, kun huomasin jotain kiinnittäväni huomiota entistä enemmän ympäpuuttuvan. ristöön. Kun selailen mahdollisia vaihtoehtoja läpi,

Voi hyvin miettiä, paljonko kaipuustani luon- sen lisäksi, että katson itse asuntoa ja sijaintia esitoon on geneettistä perintöä ja paljonko lähipiiriltä merkiksi liikenneyhteyksien kannalta, käytän aikaa opittua tai lapsuuden kotiseudulta ammennettua. lähiympäristön maastokarttojen selailuun. PohdisLuultavasti kyse on näiden kaikkien yhteisvaiku- kelen ja tutkiskelen, muun muassa, että mistä alkaa tuksesta sekä lukuisista muista tekijöistä. ja minkälainen on lähin metsä, missä ovat lähimmät

Kuten usein tuntuu käyvän, jossain kohtaa vesistöt, minkähänlaisia eläimiä lähialueilla liikkuu? luonnossa liikkuminen ja yksityiskohtien häm- Nykyisessä asunnossani Kirkkonummella olen mästely vähenee ainakin tilapäisesti. Opiskeluai- asunut vasta pari kuukautta, mutta se tuntuu jo kokani ja vuosia sen jälkeen asuin Turussa kaupun- dilta. Heti takapihaltani alkaa pieni metsä, jossa kiympäristössä, ja enemmän kaupunkielämä vei olen jo päässyt kosketuksiin metsänväen kanssa ja mukanaan. Jossain kohtaa havahduin, että jotain saanut kokea luontoelämyksiä. Huippuluokan supolennaista puuttuu, mutta ei ollut heti selvää, mitä. pilovahveropaikkakin on jo löytynyt.

Näin jälkeenpäin ajateltuna tunnistan tunteen Olen huomannut, että kotipaikkoja ja -seutuja juurettomuudeksi, mutta se juurettomuus ei liitty- voi olla useita ja kaikki on suhteellista, kun mittanyt asuinpaikkaan vaan laajemmassa mittakaavassa kaavaa vaihtelee. Nopeimmin ja vahvimmin olen paikkaani kaikessa olevassa eli yhteydestäni luon- tuntenut kodikseni asuinpaikan, jossa olen päässyt toon. Tähän oivallukseen liittyen aloin hakeutua helposti metsään tai muuhun luontokohteeseen. lähemmäs luontoa sekä konkreettisesti että hen- En tiedä, onko tavallisesti löydettävissä jotain kisesti ja juuret alkoivat taas löytää alustaa, johon selkeää tekijää, mistä koti ja kotiseutu muodostuu. kiinnittyä. Sanoisin, että ei mene paljon metsään – tai taval-

Luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailua laan menee hyvinkin syvälle sinne – jos toteaa, että kehittävän ohjelmassa tehdyn selvityksen mukaan minun kotini on luonnossa ja luonto on kotiseusuomalaisilla on matkaa lähimetsään keskimäärin tuni. On kiinnostavaa pohtia, mikä kenellekin te700 metriä ja noin puolet suomalaisista asuu alle kee kodin ja kotiseudun tai onko löydettävissä yk200 metrin päässä lähimetsästä. Itse olen kasva- sittäisiä asioita. Onko se sinulle luonto vai jokin nut aivan maalla ja metsään pääsi suoraan kotipi- ihan muu asia?

Perinnesarjakuva

Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

SUOMEN KOTISEUTULIITTO KALEVANKATU 13 A 00100 HELSINKI PUHELIN (09) 612 6320 TOIMISTO@KOTISEUTULIITTO.FI WWW.KOTISEUTULIITTO.FI