1 minute read

Kotiseutujunnut – Roihuvuori-Seura

Kotiseutujunnut

Roihuvuori-Seura

Advertisement

Sarjassa kerrotaan kotiseutuyhdistyksistä, jotka ovat onnistuneet hankkimaan nuoria mukaan toimintaansa – nirsoilematta junnujen ikävuosikymmenten kanssa.

Roihuvuori-Seuralla on meren rannassa oma vene asukkaiden käyttöön. Kuva: Mika Pohto.

Kansainvälistä diplomatiaa korkeimmalla mahdollisella tasolla, asukkaiden järjestämää aktiivista leikkipuistotoimintaa, oma vene kotiseutuihmisten käyttöön, omat varusteet tapahtuman järjestämiseen, kuuluisia paikallisia muusikoita innokkaina esiintymään pyydettäessä, lasten kirjailijahaastatteluja, omaa Taiteiden yön ohjelmaa ja vapputapahtuma lapsiperheille.

Moni kotiseutuyhdistysihminen tuumaa hengästyttävää listaa lukiessaan nyt, että tämä on aivan eri tason toimintaa kuin johon omilla kulmilla pystytään. Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä RoihuvuoriSeura oli kuitenkin vielä reilu kymmenisen vuotta sitten aivan tavallinen yhdistys maineeltaan rosoisella työväenluokkaistaustaisella alueella. Roihuvuori-päivää vietettiin, ja siinä se pitkälti oli – makkaraa ja vaikkapa klovni lasten iloksi. Osanottajamäärä ei ollut aivan olematon, noin 250 henkeä. Mutta ei siitä ylpeitä oltu. ”Roihuvuori-päivän kyltti oli noina aikoina seu-

ran ainoa omaisuus, ja tuntui vähän siltä kuin ihmiset olisivat tulleet paikalle vuosi toisensa jälkeen velvollisuudesta osallistua, kun kerrankin jotain järjestetään”, Roihuvuori-Seuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä kuvailee.

Vuonna 2008 japanilaiset halusivat lahjoittaa Helsinkiin 150 kirsikkapuuta, ja ne sijoitettiin Roihuvuoreen. Kaupunki järjesti hanamin eli japanilaisten mallin mukaisen juhlan kirsikankukkien katselemiseksi. Paikalle saapuivat jälleen nuo noin 250 ihmistä.

Mitä jos järjestettäisiin kyläjuhlat?

Tuon juhlan jälkeen seurassa alettiin pohtia, että jotain tarttis tehdä. Suunniteltiin kyläjuhla, johon pyydettäisiin koulut ja muut alueen organisaatiot mukaan.

Eri tahojen mukaan lähteminen tuntui epävarmalta, joten juhla päätettiin järjestää osana Taiteiden yötä, jotta päästäisiin vähän isompiin kuvioihin mukaan. Ei tuntuisi niin kurjalta, jos epäonnistuttaisiin.

Helsingin kaupunki ilmoitti pian sen jälkeen, ettei kaupunki järjestä kirsikkajuhlaa enää seuraavana vuonna. Jonkun muun organisaation tulisi ottaa vetovastuu tapahtumasta.

Tapahtumat lähtivät vyörymään kokonaan uusille urille. ”Yhtäkkiä meillä olikin kaksi isoa tapahtumaa. Niiden lisäksi kirjasto ja ala-aste olivat lakkautusuhan alla ja ihmiset alkoivat järjestää toimintaa niiden puolustamiseksi”, Mikkelä kertoo.

Leikkipuiston ja kylätalon viikottainen soppakuppila toimivat seuran sisäänheittäjinä. Kun lapset kasvavat ulos leikkipuistoiästä, jää perhe usein mukaan muunlaiseen vapaaehtoistoimintaan ja osallistuu esimerkiksi siivoustalkoisiin lasten kanssa. Kuva: Emilia Piippola.