YLKKÄRI 4/2012 by Oulun ylioppilaslehti

OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 4/2012 52. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

MADVENTURES MAAILMA PUNAINEN valokuvina konehuone numeroina

Kulttuurin valaisijat sivut 12-15

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Pääkirjoitus

Jäätyyhän se, kun jäädyttää Kalle tai Kaisa Keskiverto-opiskelija ei saa opintojaan valmiiksi ajallaan, koska joko vetkuttelee tai omaa tyhmyyttään tuhlaa nuoruuttaan kaupan kassalla. Hänen pitäisi kävellä korkeakouluun suoraan lukiosta ja opiskella maisteriksi kaurapuuron voimalla viidessä vuodessa. Niin ja ennen kaikkea mennä töihin. Ja niihin oikeisiin, oman alansa töihin. Näin ajattelevat Kallen tai Kaisan vanhemmat. He, jotka käyvät vakitöissä, omistavat vähintään kaksi autoa, pakettimatkailevat Välimerelle laulamaan karaokea suomeksi, mutta eivät saaneet opintotukea. Eivät penniäkään. Nuo vanhemmat eivät pura tuntojaan stressaantuneelle lapselleen, mutta pitävät takuulla huolen siitä, että äänestävät eduskunta- ja kunnallisvaaleissa ehdokasta, joka turvaa ensisijaisesti heidän eläkkeensä. Tässä asenneilmastossa ei tarvitse yllättyä siitä, että suurten ikäluokkien eläkeikään ei kajota kehysriihessä, mutta yliopistoilta voidaan höylätä 40 miljoonaa euroa rahaa ensi vuonna jatkamalla yliopistoindeksin jäädyttämistä. Tänä vuonna vietiin muuten 27 miljoonaa. Käytännössä se tarkoittaa, että yliopistot joutuvat lomauttamaan ja vähentämään väkeään. Se on pois tutkimukselta ja opetukselta, eli koko Suomelta. Hallitusohjelmassa lukee, että korkeakoulutuksen rahoitus ”uudistetaan tukemaan nykyistä paremmin koulutuksen tavoitteita, kuten koulutuksen läpäisyn parantamista, nopeampaa siirtymistä työelämään ja hallinnon tehostamista sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamista, kansainvälistymistä ja korkeakoulujen profiloitumista vahvuusaloilleen”. Millähän tämä pitäisi leikkauksen jälkeen toteuttaa? Hyvällä hengellä? Ehkäpä pyhällä? Yliopistoindeksin kirjaaminen yliopistolakiin oli yliopistoille nimenomaan helpotus, jolla yliopistoja ajettiin suhtautumaan yliopistouudistukseen positiivisella mielellä. Nyt tuo porkkana napattiin kuin tikkari lapsen kädestä. Voisiko edes optimisti löytää tästä jotain positiivista? No eipä tarvitse Kaisan tai Kallen yksin surra. Opetusministeriöön kohdistuva leikkaus oli yhteensä 140 miljoonaa euroa. Onnea vaan Kaisan tai Kallen huomattavasti nuoremmalle sisarelle, jonka alakoulun opettaja miettii tuskissaan, ostaisiko määrärahoilla aapisen vai matematiikan oppikirjan. Molempiin eivät rahat riitä. P.S. Oululaisella opiskelijalla on onneksi syytä nostaa häntäänsä opiskelukaupunkinsa puolesta. Teknologiakaupungin maine sai rutkasti tuulta purjeisiinsa vuoden alussa. Silloin varmistui, että Oulu on Intelligent Community Forumin mielestä Euroopan älykkäin kaupunki.

OULUN YLIOPPILASLEHTI

4/2012

Erityisen positiivista on, että Oulu on ottanut kilpailumenestyksen tosissan. Se on tehnyt videoita, jossa älykästä Oulua onnitellaan rennosti. Solmiot ovat noissa videoissa kaikkea muuta kuin tiukalla. Eivätkä hauskat videot siihen lopu. Oulu on julkaissut nokkelia markkinointivideoita myös ulkomaalaisille opiskelijoille. Ylkkärin toimitus onnittelee Euroopan älykkäintä ja aiempaa huomattavasti huumorintajuisempaa kotikaupunkiaan!

4.4.2012 52. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko)

Ville Koivuniemi ville.koivuniemi@oyy.fi

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Mannenkatu 1 A, 90130 OULU toimitus@oyy.fi

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616

PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 72 000 kpl

Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580

TOIMITUS Päätoimittaja Ville Koivuniemi 040 526 7821 paatoimittaja@oyy.fi

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Toimittaja Mikael Heikkinen 040 550 3927 toimitus@oyy.fi

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 25.4.2012. Materiaalit 16.4.2012 mennessä.

KANSI Matias Partanen

4 / 2012

SISÄLLYSLUETTELO

Reportaasi

Artikkelit

Nuudeleita ja Mario Kartia s. 18 Koneinsinöörien kiltahuoneen keittiö on poikkeuksellisen hyvin varusteltu. Jääkaapin ja mikron lisäksi löytyy astianpesukonetta ja pakastinta. Kiltikseltä voi ostaa esimerkiksi nuudeleita ja hampurilaisia..

Nainen, joka ei antanut periksi s. 6 Yu-Hsuan Lee palkittiin 100Tekoa. Oulusta. –ohjelman yhdennellätoista tunnustuspalkinnolla. Lee toi Ouluun kansainvälisen World Press Photo -valokuvanäyttelyn. Tunnustus tuli työstä oululaisten ja Oulun hyväksi.

Kansainvälisyyden sanansaattajat s. 12

Palstat

»» Suomalaisen sisun kääntöpuoli on, että apua ei haluta pyytää kevyin perustein. Kulttuurien kohdatessa apu olisi usein tarpeen, koska vieraan kulttuurin tavat poikkeavat paljon omista käytännöistä. Joukko Oulun yliopiston opiskelijoita vastaa tuohon tarpeeseen.

Pinnalla

Yrittäjät epämukavuusalueella s. 10 »» Madventures on voimakas brändi. Se on televisio-ohjelma, jonka oikeudet on myyty yli 200 maahan. Se on iso yritys ja bisnes, vaikka sen omistajia ei yrittäminen tai bisnes alun perin juuri kiinnostanut.

”

Emme ole koskaan halunneet perskärpäsiä messiin. Jos olisimme ottaneet, ohjelma olisi perseestä.” Riku Rantala

Silvén: Motivoituneella opiskelijalla ei hätää

s. 4

Ei ikinä pitsiä

Kampuksen kasvot

»» Ville Jylhä pukeutuu rennosti bändipaitoihin. Farkkuja ja villasukkia hän uskoo pitävänsä eläkkeelläkin. Pitsiä hän ei pue päälleen koskaan.

»» Dokumentaarisiin ja luonnollisiin kuviin ensisijaisesti pyrkivä Nestori Törmä taltioi tapahtumia kamerallaan jopa tuhannen kuvan päivävauhtia.

s. 23

s. 16

Haarukassa: Kaurapuuron voimalla

Kielitaitto muutakin kuin englanninkielen osaamista

»» Kimmo Kortelainen syventyy vapaa-ajallaan sotaajasta kertoviin tietokirjoihin. Aamut hän aloittaa kaurapuurolla.

»» Panostamalla kielitarjontaan edistetään yliopiston vetovoimaisuutta, muistuttaa OYY:n hallituksen vpj. Aino-Kaisa Manninen.

s. 20

s. 7

Kolumnit Unelmien EU s. 7

»» Poliittinen eläin

Eläke, ei koske meitä? s. 19

»» Politics and the City

Kiitotie Kuuhun s. 23

»» Tunteiden turbulenssissa

Sarjakuvat »» Rakas päiväkirja »» Lyhyempi oppimäärä »» Aino & Roosa

Arviot s. 2 s. 21 s. 21

s. 22

Eniten vituttaa parisuhde »» Pasa & Atpo

Elvis istuu oikealla »» Olavi Uusivirta

Kaikki on satua »» Oulun yliopistossa loppuu opinto-oikeus 850 opiskelijalta. Ylkkäri väänsi rautalangasta ohjeet, joilla voi hakea lisäaikaa opintojen loppuunsaattamiseksi. Lopullisen päätöksen lisäajasta tekee koulutusrehtori Olli Silvén.

»» Pariisin kevät

Imperial State Electric facebook.com/ oulunylioppilaslehti

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

»» Pop War

Iron Sky »» Energia Productions

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Onko opinto-oikeutesi päättymässä 31.7.2012, mutta tarkoitus olisi suorittaa opinnot loppuun? Ei hätää! Alla ohjeet lisäajan hakemiseen.

Näin haet lisäaikaa opintojen loppuunsaattamiseksi

Mene osoitteeseen www.oulu.fi/yliopisto/opiskelu/lomakkeet/opintoasiat

Täytä lomake Hakemus lisäajasta opintojen loppuunsaamiseksi

Varmista, että liität seuraavat asiakirjat mukaan hakemukseen:

Opintosuoritusote

HOPS-ohjaajan tai pääaineen opintoneuvojan/omaopettajan hyväksymä suunnitelma suoritettavista opinnoista. Se pitää aikatauluttaa ja päivittää realistiseksi.

Selvitys viivästymisen syistä (ja tarvittaessa syitä perustelevat liitteet, kuten lääkärintodistukset).

Pidä huoli, että toimitat hakemuksen kaikkine liitteineen toukokuun loppuun mennessä! HOPS-ohjaajan tai opintoneuvojan/omaopettajan puheille et pääse, jos heräät toukokuun viimeisenä päivänä. Ole ajoissa liikkeellä!

Silvén: Motivoituneella op Ville Koivuniemi, teksti

Oulun yliopistossa loppuu opinto-oikeus noin 850 opiskelijalta heinäkuussa 2012. Mikäli opinto-oikeudelleen haluaa jatkoa, pitää lisäaikaa hakea toukokuun loppuun mennessä. Koulutusrehtori Olli Silvén painottaa, että opiskelijalla ei ole syytä huoleen, jos opintojen loppuunsaattaminen kiinnostaa

aidosti. ”Yliopistolla ei ole mitään intressiä estää keneltäkään valmistumista”, Silvén sanoo.

Opintososiaaliset tapaukset murheenkryyni Silvén ei osaa arvioida, kuinka suuri osa opinto-oikeuden me-

nettämisvaarassa olevista on niin sanottuja opintososiaalisia tapauksia. ”Heitä on todennäköisesti iso joukko. Nyt meidän on helpompi löytää opiskelijat, joita kiinnostaa suorittaa opintonsa loppuun”, Silvén toteaa. Silvén korostaa, että opintooikeuksien loppuminen laittaa painetta ennen kaikkea laitoksille, joissa opintojen suunnit-

”

Yliopistolla ei ole mitään intressiä estää keneltäkään valmistumista.” Koulutusrehtori Olli Silvén

§§ 4 / 2012

Yliopistolaki:

Laita sormet ristiin tai peukut pystyyn, mistä ikinä uskot koituvan eniten onnea.

Lopullisen päätöksen lisäajan myöntämisestä tekee koulutusrehtori Olli Silvén.

Lisäaikaa ei tolkuttomasti 40 §

Alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen tavoitteelliset suorittamisajat

Alemman korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suorittamisaika on: 1) kuvataiteen kandidaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kolme ja puoli lukuvuotta; ja 2) muuhun alempaan korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa kolme lukuvuotta.

Ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suorittamisaika on: 1) eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kolme lukuvuotta;

2) lääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kolme lukuvuotta, kun koulutukseen kuuluu alempi korkeakoulututkinto, ja kuusi lukuvuotta, kun koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa; 3) hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kaksi lukuvuotta, kun koulutukseen kuuluu alempi korkeakoulututkinto, ja viisi lukuvuotta, kun koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa;

Jos opintosi viivästyvät lakiin perustuvan syyn vuoksi (äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaa sekä vapaaehtoisen asepalveluksen tai maanpuolustusvelvollisuuden suorittaminen) riittää ilmoitus ”Ilmoitus tutkinnon suorittamisajan jatkamisesta” (löytyy kohdan 1 osoitteesta). Lomake lähetetään opiskelijakeskukseen.

4) musiikin maisterin ja psykologian maisterin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kaksi ja puoli lukuvuotta; ja 5) muuhun tutkintoon johtavassa koulutuksessa kaksi lukuvuotta.

Yliopiston tulee järjestää opetus ja opintojen ohjaus siten, että tutkinnot on mahdollista suorittaa päätoimisesti opiskellen säädetyssä tavoitteellisessa suorittamisajassa.

41 §

Opiskeluoikeus

Opiskelijalla on oikeus suorittaa alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon johtavat opinnot yliopiston tutkintosäännössä ja opetussuunnitelmassa määräämällä tavalla.

Sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua 40 §:n mukaista tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Pelkästään alempaa korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään yhtä vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Pelkästään ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään kahta vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Tutkinnon suorittamisaikaan ei lasketa poissaoloa, joka johtuu vapaaehtoisen asepalveluksen tai maanpuolustusvelvollisuuden suorittamisesta taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä. Tutkinnon suorittamisaikaan ei lasketa muuta enintään neljän lukukauden pituista poissaoloa, jonka ajaksi opiskelija on ilmoittautunut poissa olevaksi 39 §:n mukaisesti. Opiskelijan katsotaan aloittavan tutkinnon suorittamisen siitä ajankohdasta, jolloin opiskelija vastaanottaa opiskelupaikan yliopistossa.

42 §

Opiskeluoikeuden jatkaminen

Yliopisto myöntää hakemuksesta opiskelijalle, joka ei ole suorittanut opintojaan 41 §:ssä säädetyssä ajassa, lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseksi, jos opiskelija esittää tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen suunnitelman opintojen saattamiseksi loppuun. Suunnitelmassa opiskelijan tulee yksilöidä suoritettavat opinnot ja aikataulu tutkinnon loppuun saattamiselle. Opiskeluoikeutta jatketaan, jos opiskelijalla huomioon ottaen hänen voimassa olevien ja puuttuvien opintosuoritustensa määrä ja laajuus sekä aikaisemmat päätökset lisäajan myöntämisestä, on mahdollisuus saattaa opintonsa loppuun kohtuullisessa ajassa. Yliopiston tulee lisäaikaa myöntäessään ottaa huomioon opiskelijan elämäntilanne.

43 §

Opiskeluoikeuden menettäminen

Opiskelija, joka ei ole ilmoittautunut 39 §:ssä säädetyllä tavalla tai suorittanut opintojaan 41 §:ssä säädetyssä ajassa tai 42 §:n mukaisessa lisäajassa, samoin kuin opiskelija, jolle ei ole myönnetty lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen, menettää opiskeluoikeutensa. Jos tällainen opiskelija haluaa myöhemmin aloittaa opintonsa tai jatkaa niitä, hänen on haettava yliopistolta oikeutta päästä uudelleen opiskelijaksi. Hakemus voidaan tehdä osallistumatta 36 §:ssä tarkoitettuun opiskelijavalintaan. Lähde: www.finlex.fi

Mikael Heikkinen, kuvitus

piskelijalla ei hätää telu ei toimi. ”Ennen kaikkea juuri suunnittelupuoli ei ole Oulun yliopistossa laitosten ja tiedekuntien välillä tasalaatuinen. Opiskelijan pitäisi saada keskittyä opiskeluun”, Silvén huomauttaa. Lisäaikaa opinnoille pitää hakea toukokuun loppuun mennessä. Vasta sen jälkeen selviää, kuinka monen hakeneen

kohdalla Oulun yliopistolla on syytä epäillä, ettei opintoja ole tarkoitus todella suorittaa.

Hakemus osoitus aktiivisuudesta

Silvén muistuttaa, että hakemuksen liitteeksi vaaditaan

opintosuoritusote ja päivitetty sekä aikataulutettu HOPSohjaajan (HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma), pääaineen opintoneuvojan tai omaopettajan hyväksymä suunnitelma suoritettavista opinnoista. Liitteenä pitää olla lisäksi selvitys viivästymiseen vaikuttaneista syistä sekä mahdollisiin perusteluihin liittyvät liitteet. Opiskelija, joka täyttää

hakemukseen liitteineen asianmukaisesti, osoittaa jo pelkällä hakemuksella jonkinasteista aktiivisuutta. Silvénin oletus onkin, että suuri osa opintososiaalisista opiskelijoista jättää hakemuksen laittamatta. Ensimmäiset lisäaikahakemukse yliopisto hyväksyy oletettavasti melko hellällä kädellä, jos opiskelija hakee

lisäaikaa realistisella otteella. Jo opiskelija ei saa lisäajan aikana opintojaan etenemään, on tilanne sekä yliopiston että opiskelijan kannalta niin sanotulla toisella kierroksella hankalampi. ”Katsotaan niitä tapauksia sitten. Varmaan sellaisiakin tulee. Tässä vaiheessa pyrimme luomaan linjaa, joka on tasapuolinen”, Silvén toteaa.

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Kansiehdotukset vasemmalta oikealle: Anttoni Lehto, Anna-Sofia Vuorinen ja Markus Sipilä, Iida Räisänen ja Elina Jaara sekä Janne Timperi.

Anttoni Lehdon kuvitus koristaa opiskelijakalenterin 2012-2013 kantta Anttoni Lehto voitti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) kalenterikilpailun kuvallaan merenrantamaisemasta. Lehdon kuvitus koristaa OYY:n opiskelijakalenterin kansia lukuvuonna 2012–2013. OYY järjesti kansikuvakilpailun, johon otti osaa 730 jäsentä. Lehto sai äänistä reilun kolmanneksen, 273 kappaletta. Toiseksi sijoittunut Anna-Sofia Vuorisen ja Markus Sipilän yhteis-

työ sai 178 ääntä. OYY sai kalenterikilpailuun 33 ehdotusta. Esiraati valitsi niistä neljä parasta avoimeen äänestykseen. Muut finalistit olivat Janne Timperi sekä Iida Räisäsen ja Elina Jaaran yhteistyössä tehty kuvitus. Kalenterista tulee ensi lukuvuonna entistä leveämpi ja kalenterin sisältöä uudistetaan muutenkin kauttaaltaan opiskelijoiden antamien kehitysehdotuksien mukaan.

World Press Photo

Nainen, joka ei antanut pe Yu-Hsuan Lee, 26, on kaunis taiwanilaisnainen, joka vielä pari vuotta sitten keitteli kahvia taiwanilaisessa reilun kaupan kahvilassa. Hiljattain hänet palkittiin 100Tekoa. Oulusta. -ohjelman yhdennellätoista tunnustuspalkinnolla työstään oululaisten ja Oulun hyväksi. Mitä tapahtui? Juhani Pelkonen, teksti ja kuvat

Tarina täytynee aloittaa vuodesta 2006. Silloin Japanin kieltä ja kulttuuria opiskeleva neitokainen törmäsi sattumoisin erääseen valokuvanäyttelyyn Taipeissa. Näyttely oli kansainvälinen World Press Photo -näyttely, joka avoimen kilpailun kautta palkitsee vuosittain pienen määrän uutiskuvia, tekee niistä näyttelyn, ja kiertää vuosittain jopa 45 maassa, tavoittaen jopa 2,5 miljoonaa ihmistä. ”Kuvat tekivät

minuun suuren vaikutuksen”, muistelee Lee, joka päätti siltä seisomalta värväytyä vapaaehtoiseksi organisaatioon. Suoritettuaan kandintutkintonsa, Lee työskenteli parin vuoden ajan eri toimissa: bändin managerina, kahvilatyöntekijänä, kielenkääntäjänä ja mandariinikiinanopettajana. Palo lähteä, käydä oman mukavuusalueensa ulkopuolella, kyti mielessä. Suomeen Lee saapui elokuussa 2010. Hän oli hakenut opiskelemaan Education and Globalisation –maisteriohjel-

maan ja tullut valituksi, kaupunkiin ja yliopistoon, joista hän ei tiennyt mitään.

Oli onni, että neito saapui Ouluun juuri helteistään ikimuistoisen kesän 2010 elokuussa. Maa ja sen kansa näyttäytyi tulijalle ystävällisenä, ja luonto kukoisti. Alkoi normaali suomalainen opiskelijaelämä. (Johon kuitenkaan kovin harvalla kuuluu kalliiden kansainvälisten taidenäyttelyjen roudaaminen kaupunginkirjastoon.) Aiempi työskentely näyttelyorganisaatiossa synnytti idean tuoda sen Ouluun. Sen organisoimisen oli tarkoitus korvata opintoihin kuuluva harjoittelu. Lee otti yhteyttä kilpailun pää-

konttoriin Amsterdamiin, ja ideaa alettiin jalostaa. Päätä ei huimannut. Vielä. ”Koska näyttely oli ollut Suomessa aiemminkin, Helsingissä vuonna 1995, ajattelin, ettei voisi olla mahdotonta tuoda sitä takaisin.” ”Rehellisesti sanottuna, prosessi oli paljon uuvuttavampi ja turhauttavampi, kuin olisin koskaan osannut aavistaa.” Ongelmaksi muodostui rahoitus. Ja Oulun sijainti. ”Jälkeenpäin ajateltuna olin melko naiivi ajatellessani, että sponsoreiden

4 / 2012

Kielitaito tarkoittaa muutakin kuin englanninkielen osaamista

aksi vuotta sitten opiskelijat taistelivat kieliopintojensa säilyttämisen puolesta. Tällöin rehtori Lajunen vannoi, että myös pienet kielet, jotka ovat kansainvälisessä yhteistyössä ja tärkeitä opiskelijavaihdon kannalta, turvataan (Ylkkäri 3/2010). Kuitenkin tuntuu siltä, että pahin taistelu on vielä edessä. Kahden vuoden strategiarahoitus vapaavalintaisten kieliopintojen turvaamiseksi on päättynyt ja nyt tiedekunnat voivat itse päättää, kenelle kielikurssit maksetaan. Tämän kevään osalta käytännöt eri tiedekunnissa vaihtelevat suuresti. Taloustieteellinen tiedekunta kustantaa vapaavalintaiset kieliopinnot kaikille, jotka voivat sisällyttää ne tutkintoon, kun taas kasvatustieteellinen tiedekunta ei sitoudu niiden kustannukseen ollenkaan, elleivät opinnot ole pakollisia. Ensi syksyn osalta maksukäytännöt ovat vielä auki. Toivottavaa olisi, että tie-

dekunnat tekisivät kestävän ratkaisun, jonka perusteella opiskelijat voisivat suunnitella harvinaisimpienkin kielten opinnot osaksi tutkintoaan. Lisäksi hakukäytäntöjen tulee olla nykyistä selkeämmät, jotta uusillakin opiskelijoilla olisi mahdollisuus aloittaa vieraan kielen opinnot varhaisessa vaiheessa. Työelämässä sujuvaa englanninkielentaitoa edellytetään kaikilta, mutta sen lisäksi globaalissa maailmassa tarvitaan myös muiden kielten osaamista. Yritykset arvioivat, että portugalin, kiinan ja venäjän merkitys rekrytointikriteereinä kasvaa tulevaisuudessa (EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelu 2009). Perinteisiä eurooppalaisiakaan kieliä ei pidä unohtaa. Englantia on mahdollista oppia kurssien ulkopuolellakin, mutta muiden vieraitten kielten opettelu vaatii lähiopetusta ja riittävän kurssitarjonnan, jotta kielessä voi kehittyä. Toivot-

Ylkkäri netissä! www.ylkkari.fi

eriksi saaminen Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa olisi helppoa. Teimme valtavasti töitä, mutta emme ehtineet saada kokoon edes sitä 14 000 euroa, mikä olisi vaadittu jo vuokra- ja kuljetuskustannuksiin”, muistelee Lee. Työtunteja ei laskettu, ja kukapa niistä olisi maksanutkaan. ”Kokonaisuudessaan projektin valmistelu vei lähes vuoden.” Mutta ponnistelut tuottivat tulosta. 29.2. avattiin kaupunginkirjaston Saalastinsalissa, monien ulkomaisten vieraiden kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan, Oulun ensimmäinen World Press Photo –näyttely. Tilaisuutta emännöi, kukas muu, kuin Yu-Hsuan Lee. Tavallinen taiwanilainen vaihto-opiskelija, joka ei antanut periksi.

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen Kirjoittaja on Oulun kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.

Unelmien EU Olin tässä männä viikolla käymässä Brysselissä, eurobyrokratian keskiössä. Reissu sai minut mietiskelemään EU:ta, EMU:a ja koko yhtenäisen Euroopan projektia.

tavasti tiedekunnatkin näkisivät lisäarvon, jonka opiskelija kieliopinnoistaan saa – ylimääräisen kuluerän sijaan. Panostamalla kieliopintoihin voidaan myös edistää yliopiston vetovoimaisuutta uusien opiskelijoiden rekrytoinnissa. On ymmärrettävä, että kansainvälisessä ympäristössä tarvitaan muutakin kuin englanninkielentaitoa. Aino-Kaisa Manninen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti

Suhteeni Euroopan integraatioon on skitsofreeninen. Toisaalta olen hyvin kansainvälisesti orientoitunut ja pidän Euroopan yhdentymistä periaatteellisesti hienona asiana. Toisaalta monet EU:n piirteet vieroksuttavat. Hienoa EU-projektissa on se, että se on madaltanut maiden raja-aitoja ja laajentanut ihmisten näkökulmaa muihin kulttuureihin ja sitä kautta myös omaansa. EU on myös pitänyt ihmisoikeuksia ja ympäristöasioita näkyvillä maailmanpolitiikassa. Euroopan maiden integraatio on täyttänyt hyvin tehtävänsä rauhan turvaamisessa Euroopan sisällä: toisiinsa monin sitein yhteydessä olevat maat tuskin alkavat sapeleita kalistelemaan. Unionin rakennerahastohankkeet ovat lisäksi auttaneet toteuttamaan monia hyviä hankkeita. Huonoakin EU:ssa on paljon. Päätösvallan karkaaminen yhä kauemmas tavallisesta EU-kansalaisesta on totta, kun useista asioista päätetään Brysselissä Varsinkin komission vahva rooli närästää. Pahalta tuntuu myös se, että EU:n päätöksenteossa vaikuttaa kuuluvan vahvimmin suuryritysten massiivisen lobbauskoneiston ääni.

”

EMU on hädin tuskin hengittävä epäsikiö.”

Markkinoiden vapaus on EU:n ykkösmantra, kaikki muu tulee perässä. EU:n toiminnassa on myös paljon tehottomuutta ja älyttömyyttä: ravaaminen Brysselin ja Strasbourgin välillä on kallista teatteria ja maataloustukien jaossa luulisi olevan järkeistämisen varaa. Viime aikoina minua pahasti vituttanut seikka unionin toiminnassa on Afrikan vesien ryöstökalastus: EU ostaa kalastusoikeudet pilkkahintaan ja eurooppalaiset alukset puhdistavat meren kaloista paikallisten kalastajien menettäessä elantonsa ja kalakantansa. EMU taas on hädin tuskin hengittävä epäsikiö. Rahaliitossa on rakenteellisia vikoja, joista saadaan maksaa nyt eurokriisin muodossa. Liian erilaisia talouksia laitettiin yhteen ja mailta vietiin itsenäinen valta toteuttaa rahapolitiikkaa. Talouspolitiikka ilman rahapolitiikkaa on auttamatta torso. Ymmärrän rahaliiton perimmäisen tarkoituksen: taloudellisesti yhtenäinen Eurooppa pärjää paremmin globaalissa taloudessa. Hieno ajatus, mutta käytäntö ontuu. Nyt eurokriisin ratkaisuksi tarjoillaan päätösvallan keskittämistä Brysseliin, vaikka liian erilaisten talouksien yhteensaattaminen on yksi kriisin pääsyistä. No mikä on kolumnin punch-line? Ikävä kyllä sitä ei ole. Yksinkertaiset iskulauseet eivät toimi yhdentyneessä Euroopassa enkä tahdo takaisin Impivaaraan. En haluaisi hylätä täysin Euroopan integraation projektia, vaikka se nyt onkin kriisissä. Unionia pitäisi kehittää demokraattisemmaksi ja sosiaalisten oikeuksien pitäisi nousta politiikan keskiöön. Turhaa byrokratiaa pitäisi karsia ja joissain asioissa päätösvaltaa palauttaa jäsenmaille. Ja EMU, sen tulevaisuuteen en jaksa uskoa. Ehkä olen siis jonkin sortin EU-kriitikko, mutta samaan aikaan toiveikas EU-romantikko. Eri asia onkin sitten se, että ovatko toiveeni vain katteettomia unelmia.

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Arttu Kärkkäinen

KOMMENTTI OULUN YLIOPISTON STRATEGIASTA

Miten rakennetaan toimiva yliopistoyhteisö? Strategia voi sanana kuulostaa ylhäiseltä ja vaikeasti lähestyttävältä, eikä sitä ole aina helppo omaksua osaksi arkea. Oulun yliopiston uusi strategia on onneksi enemmän kuin kokoelma juhlapuheita. Se antaa selkeät suuntaviivat yliopiston kehittämiselle, ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta on ollut innolla mukana strategian työstämisen eri vaiheissa. Nyt on kuitenkin se tärkein hetki: strategia on tuotava osaksi yliopistoyhteisöämme. Mikä yliopistoyhteisö sitten on? Kysymys voi tuntua hölmöltä, sillä toivotetaanhan jokainen uusi opiskelija tervetulleeksi tiedeyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Kuitenkin opiskelijat tuntuvat käytännössä usein jäävän syrjään yhteisön kehittämisessä sekä muutoksessa. Opiskelijoiden osallistuminen yliopiston eri työryhmiin ei ole enää itsestäänselvyys, ja tämänpäiväinen Missä mennään –tilaisuuskin on suunnattu henkilöstölle. Opiskelijoilta katoaa kiinnostus yliopistoon, mikäli he kokevat olevansa vain vierailijoita yliopiston värikkäillä käytävillä. Opiskelijoilla todella on aihetta olla ylpeitä yliopistostaan – jos vain tietäisivät kaikista sen saavutuksista. Sekä yliopisto että ylioppilaskunta ovat nostaneet strategioissaan yhteisöllisyyden yhdeksi toimintansa kulmakivistä. Yliopisto ja ylioppilaskunta eivät voi keskittyä rakentamaan omia versioitaan yhteisöllisyydestä yksistään oman toimintansa ympärille, vaan tässäkin on luotettava yhteistyöhön. Alma mater –kulttuuria rakennetaan ensimmäistä opiskelupäivästä lähtien. Kun opiskelija sitoutuu yliopistoonsa opiskeluaikana, on valmistumisen jälkeen luontevaa siirtyä rakkaan kotiyliopiston aktiiviseksi alumniksi. Alumnitoiminnan kehittäminen esimerkiksi mentorointiohjelmilla on viisas suunnitelma. Strategiassa läpileikkaavaksi teemaksi on nostettu kansainvälistyminen. Ylioppilaskunta toivoo tämän tarjoavan paljon uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia myös suomalaisille opiskelijoille. Tämä edellyttää sitä, että kansainväliset opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet tuodaan osaksi yhteisöämme. Vaikka strategian kansainvälisyyspainotukset ovat huomattavat, tulee meidän pitää huoli myös laadukkaasta kansallisesta osaamisestamme – vain vahva kansallinen yliopisto voi olla pohjana menestyksekkäälle kansainväliselle toiminnalle. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan jää yliopistokampuksille. Ylioppilaskunta iloitsee strategiassakin esiintuodusta kaupungin roolista, sillä kaupungin opiskelijamyönteisyys kasvattaa myös yliopiston vetovoimaa. Lisäksi alueen elinkeinoelämä on avainroolissa korkeakoulutettujen työllistäjänä. Jokainen valmistunut on potentiaalinen innovaatio, jota kaupunkimme ei kannata heittää hukkaan. Vuorovaikutuksen lisääminen kaikkien toimijoiden kesken on tarpeellista – yhteistyön määrä ja laatu lisääntyneekin tulevaisuudessa esimerkiksi harjoitteluun ja työelämätaitoihin panostamisen myötä. Strategian pohjalta jokaisen yhteisömme jäsenen olisi hyvä miettiä seuraavaa olennaista kysymystä: Mikä on tärkeintä? Onko tärkeintä opiskelijoiden valmistuminen ulos putkesta määräajassa ja yliopiston menestyminen rahoitusmittareilla? Vai tulisiko meidän lukea strategiaa yhteisön työkalupakkina tulevaisuuden osaajien ja tutkijoiden kouluttamiseen? Lähtökohta strategian levittämiselle ja kiinnostuksen herättämiselle on hyvä: strategia on kielellisesti ymmärrettävä ja sisällöllisesti selkeä. Nyt on vain herätettävä jokaisen opiskelijan, opettajan ja tutkijan kiinnostus tähän yhteiseen työhön. Tämä voi tapahtua vain yhteishengen luomisen kautta. Eero Manninen Hallituksen puheenjohtaja

Ilari Nisula Pääsihteeri

Joonas Levon ja Minna Taipale näyttelevät Oulun Ylioppilasteatterin kevään toisessa näytelmässä – Rossum’s Universal Robots. R.U.R. on Karel Capekin 1920 julkaistu scifiklassikko, jossa on Oulun ylioppilasteatterin mukaan komiikkaa repliikeissä ja jännitystä ilmassa.

Ylioppilasteatterit Ouluun huhtikuussa Oulu täyttyy huhtikuun puolivälissä ylioppilaskulttuurista. Ylioppilasteatterifestivaalit pidetään Oulussa 13.-15. huhtikuuta. Esityksistä pääsee nauttimaan Kulttuuritalo Valveen molemmissa saleissa, Oulun kaupunginteatterin Pikisalissa sekä Mäkelininkadun Kulttuuribingossa. Oulun ylioppilasteatteri kuvaa ohjelmistoa monipuoliseksi, raikkaaksi ja kokeilevaksi. Lapin ylioppilasteatteri tuo Ouluun Peter Pan -klassikon uudenlaisen tulkinnan, jossa yhdistellään akrobatiaa, nukketeatteria ja parkouria. Turun ylioppilasteatterin Grandiosity muuttaa puolestaan Valvesalin

kilpa-areenaksi, jossa kilpailua katsotaan muun muassa urheilun, kasvatuksen ja taiteen näkökulmista. Kuopion ylioppilasteatterin Elämäsi valinta – ihmislautapeli kysyy, voiko näytelmä olla peli. Helsingin Kellariteatterin Finlandia pohtii, mitä on olla suomalainen nuori 2010-luvulla. Joensuun ylioppilasteatterin Kapteeni ja veli on kertomus lapsuudenkotiinsa palaavista veljeksistä, joiden muistot heräävät eloon. Vaasasta festivaaleille saapuu energinen Hi! & Goodbye -tanssiteos. Festivaalien käsiohjelma on jaossa Kulttuuritalo Valveella ja Oulun kaupunginteatterilla. Käsiohjelman voi ladata myös

internetistä osoitteesta www. syty.fi/festivaali. Lippuja voi ostaa ja varata ilman toimituskuluja Kulttuuritalo Valveen lippumyymälästä osoitteesta Hallituskatu 7 ja Oulun kaupunginteatterin myyntipalvelusta osoitteesta Kaarlenväylä 2. Kulttuuribingon esitykseen perjantaina 13.4. kello 18 myydään lippuja ainoastaan ovelta. Lipun hinta on 10 euroa. Opiskelijat ja muut alennusryhmät saavat lipun 7 eurolla. Viiden euron maksuisella Klubilipulla pääsee puolestaan perjantaina ja lauantaina festivaaliklubille Bar Becksussa. Lippuja myydään festivaalivieraille Becksun ovelta.

4 / 2012

Tuija Patana

Nuorille potilaille kirjoja, stressileluja ja kukkia teekkareilta Oulun Teekkariyhdistys ry (OTY) teki Oulun Nuorisopsykiatrian poliklinikalle tavaralahjoituksen torstaina 29. maaliskuuta. OTY järjesti viime vuonna perinteiset renkaanvaihtotempaukset keväällä ja syksyllä. Niistä kertyi ihmisten vapaaehtoisina lahjoituksina yhteensä 2050

euroa, jonka OTY käytti tavaralahjoitukseen kokonaisuudessaan. Summalla hankittiin muun muassa kirjoja, stressileluja sekä kukkia. Lahjoitusta vastaanottamassa olivat Oulun Nuorisopsykiatrian poliklinikalta nuorisopsykiatri Juha Karvonen ja osastonhoitaja Hilla Jurvelin.

Kuvassa lahjoitusta antamassa Oulun Teekkariyhdistyksen vuoden 2011 hallitus (Matti Särkelä, Tommi Portti, Pasi Keski-Korsu, Matti Harju, Tanja Päkkilä, kameran takana oleva Tuija Patana ja Niko Isomäki) sekä tämän vuoden kulttuurisika Vesa Vuorenmaa ja puheenjohtaja Tero Marin.

LYHYET

Strategiatiimeihin esitettiin opiskelijoita Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallitus esitti opiskelijajäseniksi yliopiston strategiatiimeihin tukun opiskelijoita. Opintojen alkuvaiheen tiimiin se esittää Aino-Kaisa

Mannista ja Katja Karppista, opintojen loppuvaiheen tiimiin Eero Mannista ja Ville Tyrväistä sekä kansainvälisen tuen tiimiin Henni Saarelaa ja Xu Yueqiangia. Oulun yliopiston koulutusrehtori Olli Silvén nimittänee ylioppilaskunnan hallituksen esittämät opiskelijajäsenet osaksi tiimejä.

Amazing Oulu toukokuussa Kaupunkisuunnistustapahtuma Amazing Oulu järjestetään tänä vuonna 9. huhtikuuta. Korkeakouluopiskelijoista koostuvat joukkueet suunnistavat tapahtumassa vihjeiden perusteella rastilta toiselle ympäri Oulua.

Projektiavustuksia haettiin ahkerasti OYY vastaanotti tämän vuoden ensimmäisessä haussa ennätysmäärän projektiavustuksia. Hakemuksia tuli 16 kappaletta, yhtä paljon kuin viime vuonna yhteensä.

Avustuksissa haettiin rahaa 7000 euron edestä. Projektiavustuksiin on budjetoitu koko vuodelle rahaa 4000 euroa. OYY:n hallitus päätti myöntää avustusta yhdeksälle eri projektille 2010 euron edestä. OYY kertoo projektiavustuksen saajista ja perusteluista tarkemmin myöhemmin tänä vuonna.

Etsitkö turvallista ja pitkäaikaista vuokra-asuntoa? www.kas.

iementie

etsän OULU, M

17 ja 19

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Tuomas ”Tunna” Milonoff (vas) ja Riku Rantala luennoivat yrittäjyydestä Oulun yliopiston Saalastinsalissa. Kovin kokeneiksi Oulun-matkaajiksi he eivät tunnustautuneet. Rantala muisteli käyneensä Oulussa aikanaan luokkaretkellä. Siitä reissusta hän muisti lähinnä Tietomaan.

Yrittäjät epämukavuu Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin tarina numeroin Ville Koivuniemi, tekstit ja kuva

miestä jakoivat aikanaan saman unelman. Se ei ollut unelma yrittäjyydestä, vaikka heistä tuli yrittäjiä. Se ei ollut unelma menestymisestä, vaikka he menestyivät. Matkailuohjelma Madventuresista tuttu kaksikko Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff halusivat alun perin lähinnä matkalle maailman ympäri.

euroa päivässä henkilöä kohden oli summa, jolla Rantalan ja Milonoffin piti

selviytyä ensimmäisellä kuvausreissuillaan. Kymmenen tuhannen euron alkuinvestoinnin jälkeen sillä piti saada kaikki tarpeellinen matkatavaroista yöpymisiin ja bussilippuihin. Elettiin vuosituhannen alkua. Rantala toimi ennen ensimmäistä kuvausmatkaa toimittajana Helsingin Sanomissa, Milonoff elokuvavalaisijana.

-vuotiaasta asti työssä käynyt Riku Rantala ei pitänyt ajatuksesta ryhtyä yrittäjäksi. Myöskään Milonoff ei pitänyt yrittäjyyttä luonnollisena valintana. Silloinen TVTV (nykyinen Sub) ei kuitenkaan olisi alkanut muuten millekään, joten päästäkseen toteuttamaan unelmaansa, täytyi kaksikon pe-

rustaa yritys. Sen nimeksi tuli Gimmeyawallet Productions Oy. Virallisesti yritys aloitti toimintansa 29. marraskuuta 2001. ”Yrittäjyys ei ole meille itseisarvo. Ehdotimme silloin, että palkatkaa meidät matkalle vaikka siivoojien palkalla”, Rantala sanoo.

asia, jonka sekä Rantala että Milonoff nostavat menestysreseptissään ylitse muiden, on epämukavuusalueelle meno. Ilman sitä ei olisi mitään. Syitä on muitakin. Rantala ja Milonoff olivat taatusti liikkeellä oikeaan aikaan.

2000

-luvun alussa esimerkiksi Youtubea tai muita vastaavia

videopalveluita ei ollut olemassa. Lisäksi ensimmäiset videokamerat, joilla Madventuresin kaltaisen ohjelman kuvaaminen oli teknisesti mahdollista, olivat tulleet vasta markkinoille. Myös reppureissaaminen oli ilmiö, joka vasta nosti päätään. ”Ilman muuta olimme oikeaan aikaan liikkeellä”, Rantala toteaa. ”Toisaalta varmaan olemme itsekin edesauttaneet reppureissaamisen nousua. Hienoin palaute on, kun joku tulee sanomaan että möi kaiken ja lähti reissuun, jossa valaistui”, Milonoff jatkaa.

miestä ja kamera on vielä tänäkin päivänä ainutlaatuinen matkailuohjelman konsepti. Siitä Rantala ja Milonoff ovat pitä-

neet kynsin ja hampain kiinni, vaikka Madventuresin kasvaessa tuotantoryhmää olisi voinut kasvattaa paljonkin. ”Emme ole koskaan halunneet perskärpäsiä messiin. Jos olisimme ottaneet, ohjelma olisi perseestä”, Rantala sanoo.

751

tuhannen euron liikevaihto, 116 000 euron liikevoitto vuonna 2009. Paljon tapahtui muutamassa vuodessa, mutta ilman suurta taloudellista riskiä. ”Emme ottaneet ikinä yhtään velkaa. Emme esimerkiksi laittaneet puhelimia firman nimiin ensimmäisinä vuosina. Ekat vuodet tehtiin muutenkin iltaisin muita duuneja, että saatiin vuokrat maksettua”, Rantala kuvaa tiukkaa taloudenpitoa firman sisällä.

4 / 2012

Tietämätöntä ei rangaista Riku Rantala ja Tuomas Milonoff tekivät Oulun yliopistolle reilut pari tuntia kestävän visiitin helmikuun lopussa. Heidät oli kutsuttu paikalle puhumaan yrittäjyydestä. Kaksikko kertoi oikeastaan tarinan itsestään – siitä miten he haluamattaan kasvoivat yrittäjiksi. Rantala ja Milonoff vetivät Saalastinsalin ääriään myöten täyteen. Vapaan keskustelun osiossa yleisöllä olisi ollut reilusti kysyttävää. Heiltä udeltiin muun muassa tulevasta Mad Manners –kirjasta, jonka tarkoitus on viedä lukija erilaisten kulttuurien ja tapojen ytimiin. Miehet muistelivat tapausta, jossa japanilainen seppä oli ottanut nokkiinsa, kun suomalaisittain vaatimaton Rantala oli sanonut seppää varten ostettuja

”

vaatteita halvoiksi. Suomessa moinen olisi ollut hyvää käytöstä. Pelkäämään Rantalan ja Milonoffin mukaan ei kannata alkaa. Heidän mukaansa epämukavuusalueelle heittäytyjä palkitaan. Esimerkiksi Suomessa arvostetaan vieraita, jotka uskaltautuvat kokeilemaan saunomista. ”Tietämätöntä ei rangaista”, Rantala kiteytti viestinsä kaukomatkoista haaveilevalle yleisölle. Rantalan ja Milonoffin Oulun-vierailu oli InnoMajakan, OuluSES:n ja OSAKO:n järjestämä Yrittäjyys - hulluutta vai hunajaa? –nimeä kantava tapahtuma. Tapahtuman järjestelyissä olivat mukana myös Oulun seudun ammattikorkeakoulun yrityshautomo ja Oulu Business Kitchen.

Täällä ajatellaan liikaa, että olemme parhaita ja köyhyys on muualla maailmassa vähempiarvoisen kulttuurin ja ihmisten heikkolahjaisuuden syytä.” Riku Rantala

usalueella 2009

oli taloudellisesti Madventuresin huippuvuosi. Silloin National Geographic Society osti Madventuresin televisio-oikeudet ja alkoi lähettää ohjelmaa National Geographic Adventure -kanavalla. Ohjelman oikeudet on myyty yli 200 maahan. ”Joihin muuten ei kuulu Ruotsi”, Milonoff huomauttaa. Tuon vuoden jälkeen Rantala ja Milonoff ovat pitäneet kuvaamisesta taukoa. Vuonna 2010 heidän toinen kirjansa, Mad Cook – Kulinaristinen seikkailukirja julkaistiin. Vuotta myöhemmin kirjasarja sai jatkoa Mad World – Seikkailijan Atlas –kirjalla. Tällä hetkellä heillä on tekeillä kirja nimeltä Mad Manners. Se ilmestyy tänä syksynä.

185 000

ja rapiat, on Madventuresin fanimäärä Facebookissa. Vertailun vuoksi esimerkiksi Helsingin Sanomilla faneja on eilut 23 000. Madventuresin brändi on vahva. Rantala ja Milonoff eivät myönnä, että he pyrkisivät rakentamaan brändiä tietoisesti suuntaan tai toiseen. ”Mielestäni kaiken pitää perustua aitouteen. Meille on sanottu esimerkiksi stadin slangista. Olemme kuitenkin käyttäneet sitä aina”, Rantala sanoo.

Madventuresiin liittyvä kohu nousee ylitse muiden. Keväällä 2009 Kryhmä veti mainoksensa pois Madventuresin mainoskatkoilta, kun ohjelmassa tuotiin esille

ihmissyöntiä harjoittava heimo. Mainosten poistamiseen ei tarvittu kuin yksi tyytymätön katsoja. Rantala ja Milonoff eivät panikoineet, vaan huomauttivat tuoneensa vain konkreettisesti esille faktan, että ihmissyönti ei ole maailmassa loppunut.

2012

keväällä Rantala ja Milonoff

jaksavat ottaa edelleen aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kummankaan mielestä se ei ole aiheuttanut ongelmia – pikemminkin päinvastoin. ”Enimmäkseen vastaanotto on ollut positiivista. Julkisuutta on vaikea hallita”, Rantala toteaa. Hänen mukaansa suomalaisten suurin ongelma on huono itsetunto, josta

luultavasti kumpuaa se, että he ajattelevat olevansa muista parempia. ”Ei me olla mitenkään geneettisesti muita parempia. Täällä ajatellaan liikaa, että olemme parhaita ja köyhyys on muualla maailmassa vähempiarvoisen kulttuurin ja ihmisten heikkolahjaisuuden syytä”, Rantala sivaltaa.

Aitous toi kulttimaineen Madventures on matkailuohjelma, jossa Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff esittelevät ennennäkemättömiä kulttuureja ja ilmiöitä maailmalla. Sarjan ruokakulttuuria käsittelevä madcook-osio on saanut paljon julkisuutta. Esimerkiksi koiran syöminen Balilla aiheutti kohun Suomessa.

Madventures on kahminut tukun palkintoja. 2. tuotantokausi sai viihteen ErikoisVenlan ja Media & Message -palkinnon vuonna 2005. Riku Rantala on valittu Kultainen TV -gaalassa vuoden miespuoliseksi tv-esiintyjäksi vuosina 2008 ja 2010. Vuonna 2009 Rantala ja Milonoff valittiin Matkailutoimittajien Killan vuoden matkailuhenkilöiksi.

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Suomalaiset ovat hyvin itsepintaista sakkia. Avun pyytäminen on kuin karvasta kalkkia nielisi. Sama pätee suomalaisiin yrityksiin. Asiantuntijapalveluita käytetään liian vähän, kaikki yrittävät tulla toimeen omillaan. Asioista ei puhuta, ja kun virheitä ei oikaista, samat turhat mokat ja väärinkäsitykset toistuvat aina uudelleen.

Kansainvälisyyden sanansaattajat

4 / 2012

Tekstit Mikael Heikkinen Kuvat Matias Partanen

ansainväliset tutkintoopiskelijat ovat kiinnostuneita pääsemään mukaan suomalaiseen työelämään. Kontaktien luominen ja työpaikan saaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin syntyperäisillä suomalaisilla. Kuinka estää käytännössä ilmaiseksi Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten korkeakoulutettujen ihmisten vuoto takaisin ulkomaille? Vuodenvaihteessa lanseerattu kulttuurivalmennuspalvelu tuo apua tilanteeseen. Kulttuurikoutsit ovat Oulun yliopistossa osatoteutettavan VALOA-hankkeen sekä NISO ry:n (Network of International Students in Oulu) tarjoama palvelu kansainvälistyvien yritysten tiedontarpeeseen. Kulttuurivalmentajat, tuttavallisemmin kulttuurikoutsit, ovat Oulun yliopistossa opiskelevia tutkinto-opiskelijoita. “Nämä opiskelijat ovat eläneet molemmissa maissa ja matkalla törmänneet kompastuskiviin. Eri maissa toimintatavat eroavat toisistaan”, kulttuurikoutsien koulutuksesta vastannut suunnittelija Bärbel Fink nostaa esille. Kaikilla valituilla ja koulutetuilla koutseilla on vähintään alempi korkeakoulututkinto sekä kokemusta kotimaansa työ-, organisaatio- ja palaverikulttuurista – työkokemus oli yksi valintaprosessin vaatimuksista.

iedonhaulla ja kuulopuheilla on akilleen kantapäänsä: “Ihmiset luottavat paljon internetiin, mutta kulttuuriasioissa todella moni asia on kiinni kontekstista. Kaikki matkoilta ja tuttavilta kuultu ei ole välttämättä täysin totta”, Fink huomauttaa. “Koutsi pystyy asettamaan ihmisten valmiit tiedot paremmin kontekstiin syventäen mielikuvia maasta ja korjaten väärinkäsityksiä.” “Valmentajan rooli ja idea on jakaa omaa tietoutta taustakulttuuristaan, ymmärrystä siitä mitä tarkoittaa siirtyä kulttuurista toiseen. Millaiset proses-

sit, asenteenmuutokset, toiminta- ja lähestymistavat ovat hyödyllisiä jotta kulttuurinen sopeutuminen onnistuu”, Fink kertoo. “Koulutukseen valittujen opiskelijoiden kanssa on yhdessä käyty peruskonseptit kulttuurieroista ja siitä miten niitä voi kuvata, sekä kulttuuritietoutta yleisesti. Esiintymispuoleen on panostettu paljon.“ Kulttuurikoutsaus hyödyttää molempia osapuolia. Taustalla on halu auttaa oululaisia yrityksiä menestymään ulkomailla paremmin mutta myös auttaa tietouttaan jakavia opiskelijoita pääsemään sisään suomalaiseen työelämään. Yritys saa arvokasta tietoa ja valmentajat pääsevät luomaan itselleen verkostoja, jotka saattavat johtaa tulevaisuudessa gradusuhteeseen tai työpaikkaan.

outsauspalvelun ei ole tarkoitus kilpailla kovan hinnan konsulttifirmojen kanssa asiakkaista, vaan tarjota matalan kynnyksen palvelua maltilliseen hintaa. “Yritykset voivat hankkia apua vaikka tulevaa ulkomaanmatkaa tai ulkomailta tulevaa vierailijaa ajatellen. Myös yksittäiset työntekijät voivat tilata koutsauksen itselleen, se ei ole budjetista kiinni”, Fink miettii. “Asiantuntijapalveluita käytetään aivan liian vähän. Tietoa pitää olla saatavilla helposti kenelle tahansa kuka sitä tarvitsee”, Fink sanoo. “Laskemme avun hankkimisen kynnystä tuotteistamalla tätä tietoutta ja sen jakamista.” Yrityksiltä saatu palaute on ollut positiivista ja rohkaisevaa, mutta myös realistista. Ajanhallinta on havaittu haasteelliseksi kun kerrottavaa on riittänyt enemmän kuin aikaa. Myös lisätoimeksiantoja on tullut. “Markkinointiin pitää vielä panostaa, jotta tieto tästä mahdollisuudesta leviää yritysten joukkoon”, Fink näkee parantamisen varaa. “Koutsit ovat fiksuja, motivoituneita ja pystyvät eläytymään asiakkaiden tarpeisiin ja hakemaan ratkaisuja”, hän iloitsee. “VALOA-hankkeen tavoitteena on edistää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden työllis-

Oulun yliopistossa osatoteutettavan VALOA-hankkeen kulttuurivalmennusprojekti koulutti ulkomaalaisia tutkintoopiskelijoita toimimaan kotimaansa kulttuurin lähettiläinä. Kulttuurikoutseille on tilausta muun muassa kansainvälistyvissä yrityksissä.

”

Nyt me koulutamme ilmaiseksi ja päästämme valmistuneen tietotaidon menemään. Toivottavasti jäisi edes jotakin rippeitä tänne.”

tymistä”, väistyvänä koordinaattorina talven toiminut Milja Tuomaala kertoo. “Halutaan herättää ja rohkaista työnantajat palkkaamaan ja tekemään yhteistyötä korkeakoulujen kansainvälistymisohjelmien kanssa ja tuoda esille siellä piilevä potentiaali. Oulussakin on yli 800 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa, jotka ovat jo integroituneet Ouluun ja omaavat asiantuntemusta sekä kieli- ja kulttuurituntemusta mistä voisi olla iso apu yrityksille”, Tuomaala visioi. Tuomaala harmittelee valmistuvien tutkinto-opiskelijoiden nykytilannetta: “Suurin osa haluaisi jäädä vähintään hetkeksi töihin Suomeen valmistumisen jälkeen. Nyt me koulutamme ilmaiseksi ja päästämme valmistuneen tietotaidon menemään. Toivottavasti jäisi edes jotakin rippeitä tänne.” “Suurin este ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymiselle on puuttuvat verkostot. Kulttuurikoutsaushanke on yksi keino rakentaa näitä tärkeitä verkostoja yritysmaailmaan eli potentiaalisiin työnantajiin. Tutkinto-opiskelijamme ovat hyvin motivoituneita ja palavat halusta päästä hommiin”, sanoo Tuomaala.

ALOA-hankkeen loppuessa kesään mennessä, kulttuurikoutsit pyritään saamaan osaksi yliopiston toimintaa esimerkiksi sidosryhmäpalveluiden koordinoimana. Myös NISO ry -opiskelijajärjestö tulee olemaan isosti mukana. Tuomaalan saappaisiin VALOA-hankkeen koordinaattoriksi astuva Miia Wennström kokoaa ja raportoi hankkeen tiedot eteenpäin. “Keväällä olemme seminaareissa mukana kertomassa kulttuurikoutsaushankkeesta – lähinnä työnantajakampanjoimassa. Koulutusohjelmille järjestetään valmennusta siitä mitä ollaan opittu hankkeen aikana ja mitä ohjelmat voisivat omaksua.” Kulttuurikoutsauksen toivotaan jatkuvan yliopistolla: “Tarkoitus on, että hankkeen kokeilut ja saavutukset integroituisivat yliopiston perustoimintaan,” Wennström toivoo.

”

Ihmiset luottavat paljon internetiin, mutta kulttuuriasioissa todella moni asia on kiinni kontekstista. Kaikki matkoilta ja tuttavilta kuultu ei ole välttämättä täysin totta.”

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Koutsien suusta kuulee kulttuurin “Koko kulttuurikoutsaus-hanke kiinnitti heti mielenkiintoni molempien osapuolien saaman hyödyn vuoksi. Me saamme mahdollisuuden kouluttaa itseämme paremmiksi puhujiksi ja luoda verkostoja yrityksiin, kun taas yritykset hyötyvät tiedoistamme ja kokemuksistamme!”, Melnikova kertoo. Kulttuurikoutseiksi valitut espanjalainen Zoë Quintana ja kiinalainen Xu Yueqiang hakivat molemmat saatuaan tiedon mahdollisuudesta vaihto-opiskelijoiden sähköpostilistalta, kun taas Venäjän koutsina toimiva Maria Melnikova sai tietää mahdollisuudesta NISOn hallitusjäseneltä. Koutsaamiseen soveltuvan työ- ja koulutustaustan omaavia opiskelijoita valittiin koulutukseen myös suoraan ilman normaalin hakuprosessin ryhmähaastatteluja.

Keneen ottaa yhteyttä? Yrityksille annettava koulutus vaihtelee tarpeen mukaan. “Meihin voi ottaa yhteyttä, kun yritys on aikeissa tehdä kauppaa uuteen maahan, tai kun jonkun täytyy matkustaa ulkomaille sopimuksen tekoon. Perhe saattaa joutua muuttamaan työn perässä, tai yritys tahtoo integroida monikulttuurisia tiimejään paremmin organisaatioonsa. Autamme myös koulutusinstituutioita monikulttuurisempaan ajattelutapaan”, kuvailee Quintana. “Kiinaan haluavat yritykset tarvitsevat koulutusta kaupankäyntietiketistä ja -tavoista, sekä esimerkiksi ruokailu- ja tervehtimistilanteista, jotka vaihtelevat hyvinkin paljon Suomeen verrattuna. Jo valmiiksi Kiinassa toimivat keskittyvät neuvottelutilanteisiin, työpaikkakommunikointiin ja

”

Käyn itse kahdenkeskisiä kulttuurinvaihtotilanteita läpi päivittäin: kaupassa käynti, ystävien tapaaminen työn tai opiskelun merkeissä ovat kaikki kulttuurien välisiä kohtaamisia.” Zoë Quintana

henkilöjohtamiseen. Silloin ollaan kiinnostuneita syvemmistä konsepteista kuten “Quan Xi” (suhteet) ja “Mian Zi” (henkilökohtainen maine)”, Xu Yueqiang kertoo omista koutsauskerroistaan. Melnikova tiivistää asian: “Kuinka selviytyä vieraassa kauppaympäristössä ja -kulttuurissa, mitä odottaa, miten käyttäytyä? Mitä saa ja mitä ei saa tehdä?” Koska asiakkaat vaihtelevat yrityksistä yksityishenkilöihin ja kunkin tarpeet ovat erilaisia, vaativat uudet koulutustilaisuudet asiakasta varten luodut materiaalit.

Personoitua koutsausta “Joskus vain käytännön esimerkit muuttuvat, joskus koko

paketti. Tilaisuudet mietitään kuntoon aina asiakas mielessä”, Quintana kertoo. Xu luo materiaalia lähes aina uutta asiakasta varten. “Yleensä tapaamme asiakkaan kanssa ja keskustelemme heidän tarpeistaan, toiveistaan ja ongelmista, joita he kohtaavat. Suunnittelen aiheet kattavan paketin tapaamisen pohjalta.” “Täytyy ottaa huomioon myös tilaisuuden paikka ja osallistujamäärä, joskus tilaisuus täytyy jakaa jopa useammalle päivälle”, huomauttaa Melnikova. Suurin osa koutsien valmennustilaisuuksista on tehty ryhmien kanssa. Kaksinkeskisissä tilaisuuksissa koutsit pääsevät pureutumaan tarkemmin asiakohtiin kun opastus on henkilökohtaisempaa ja koutsi pääsee lähemmäs asiakasta. “Asiakkaita kahdenkesken tavattaessa paneudutaan enemmän keskusteluun ja ajatuksien ja ideoiden jakamiseen. Ryhmätilanteissa joutuu käyttämään paljon energiaa ihmisten mielenkiinnon ylläpitämiseen, mutta toisaalta ryhmässä tiedon jakaminen on tehokkaampaa”, pohtii Xu Yueqiang. “Käyn itse kahdenkeskisiä kulttuurinvaihtotilanteita läpi päivittäin: kaupassa käynti, ystävien tapaaminen työn tai opiskelun merkeissä ovat kaikki kulttuurien välisiä kohtaamisia”, Quintana huomauttaa.

Kulttuurieroja Kun kulttuurikoutseilta kysyy mitä esimerkkejä suomalaisen ja heidän kotimaansa kulttuurien välillä löytyy, nousevat suomalaisten verbaaliset ominaisuudet esille. “Espanjalaiset tykkäävät puhua ja hiljaisuus tulkitaan yleensä epämukavana tilanteena. Suomalaiset taas ovat hyvin

sinut hiljaisuuden kanssa. Tämä iso ero saattaa johtaa väärinkäsityksiin”, Zoë Quintana antaa esimerkin suomalaisten ja espanjalaisten eroista. Puhe ja elekieli voivat myös olla ristiriidassa keskenään. Aasian kulttuureissa elekieltä tulkitaan hyvin paljon ja se otetaan paljon vakavammin kuin Suomessa. “Kiinassa elekieli on yhtä korkean tason informaation välittämistä kuin puhe. Suomalaiset eivät kiinnitä niin paljon huomiota eleisiinsä, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin tulkinnassa”, Yueqiang pohtii. Maria Melnikova maalaa hieman synkempää kuvaa: “Suomalaiset ovat liian luottavaisia ja rehellisiä verrattuna vaikka omaan kulttuuriini. Venäjällä ihmiset ajavat omaa etuaan pyytämällä palveluksia ja kääntämällä asioita ja informaatiota edukseen. Venäjällä toimiessa ei kannata olla liikaa toisten armoilla. Kaikki tieto tulisi tarkistaa kahteen kertaan, etenkin kaupankäyntitilanteissa”, Melnikova varoittaa.

Kanssakäymistä ilman pelkoja Kulttuurikoutsauksen tarkoitus on, että ihmiset pystyvät toimimaan hyvillä mielin kulttuurien välisissä kohtaamisissa. “Kun tietää mitä ei kannata tehdä ja mikä on hyväksyttävää niin voi olla oma itsensä ilman pelkoja! Ihmiset ottavat sinut silloin tosissaan”, innostaa Quintana. Xu uskoo suomalaisten pystyvän tekemään hyvin kauppaa kiinalaisten kanssa. “Olen todistanut tätä yrityksissä joita olen valmentanut.” Onnistuminen vaatii kuitenkin jatkuvaa oppimista ja kehittymistä.

”

Suomalaiset eivät kiinnitä niin paljon huomiota eleisiinsä, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin tulkinnassa.” Xu Yueqiang

Melnikova on samalla linjalla. “Tarvitaan enemmän kuin valmennusta ja kulttuuritietämystä päästäkseen tilanteeseen missä sinua ei nähdä ulkopuolisena.” ”Kotoutuminen on pitkä ja yksilöllinen prosessi, mutta se on mahdollista jos jaksaa pitää pintansa. Politiikan, urheilun ja talouden tilanteesta perillä oleminen, paikallistuntemus sekä kielen osaaminen – edes jollain tasolla – on tärkeää. Syntyperäisestä venäläisestä meneminen ei onnistu kuitenkaan koskaan.” Matkustaville suomalaisille koutsit toivottavat avointa mieltä ja valmistautumista. “Edes muutaman sanan osaaminen paikallisesta kielestä on aina hyödyksi, esimerkiksi tervehtimiset ja hyvästelyt. Venäjällä kannattaa osata erityisesti sana “Skol’ko?”, mikä tarkoittaa “kuinka paljon?’”, vitsailee Melnikova. Espanjan, Kiinan, Venäjän ja Vietnamin kulttuurikoutsit ovat innostuneita jakamaan tietouttaan. ”Koutsauksen avulla ihmiset voivat tuntea olonsa mukavaksi ja olla omia itseään kulttuureita kohdatessa”, espanjalainen Zoë Quintana toivoo.

Zoë Quintana, Espanja

Xu Yueqiang, Kiina

Maria Melnikova, Venäjä

Lien Nguyen, Vietnam

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Kampuksen KASVOT Noora Vaarala, tekstit ja kuvat

Ensin tekniikka, sitten taide Informaatioverkostojen koulutusohjelman neljännen vuoden opiskelija Nestori Törmä, 23, innostui valokuvaamisesta kahdeksan vuotta sitten, kun hänen isänsä hankki digikameran. Kamera oli superzoom -mallia, ikään kuin järjestelmä- ja pokkarikameran välimuoto. Sen hieno optiikka ja elektroniikka valloittivat Törmän. Hän alkoi tutustua laitteen tekniikkaan ja oppi pikkuhiljaa hallitsemaan sitä. Sitten mukaan tuli kiinnostus kuvaamisen taiteellista puolta kohtaan. ”Vein kameran kokonaan iskän käytöstä”, Törmä nauraa. Valokuvaaminen oli aluksi ennen kaikkea sosiaalinen harrastus. Törmällä ja kaveriporukalla oli tapana lähteä jonnekin kuvaamaan ja vertailla sitten otettuja kuvia. Yksittäisiä kursseja lukuun ottamatta Törmä on oppinut taitonsa nimenomaan kokeilemalla itse. Yrittämisen ja erehtymisen tekniikka on selvästi toiminut – päätyipä Törmän ottama

kuva Eniron Itä-Uudenmaan puhelinluettelon kanteenkin. Kuvaaja itse pitää kamerankäytön oppimista jo palkintona itsessään.

”

Käytän mieluiten pelkästään manuaaliasetuksia. Fiksukaan kamera ei aina tiedä, mitä kuvaaja haluaa.” Nestori Törmä

Tätä nykyä Törmän kameraan tallentuu jopa tuhat kuvaa päivässä. Erityisesti tapahtumakuvauksia tehdessä kuvasaldo kasvaa suureksi. Jos valokuvaa päivän, toinen päivä menee otosten käsittelemiseen.

”Joskus tulee avattua Photoshop, kun pitäisi tehdä koulutehtäviä koneella, mutta aika hyvin olen saanut sovitettua yhteen opinnot ja harrastuksen.” Valokuvaaminen on Törmälle nimenomaan mukava harrastus. Hän on tehnyt myös palkattuja kuvauskeikkoja esimerkiksi häissä, muttei pyri muuttamaan harrastustaan täysipäiväiseksi ammatiksi. Törmä toivoo kuvaamisesta sivutoimea varsinaisen työnsä rinnalle. Tulevaisuudessa Törmä haluaisi kehittyä henkilökuvaajana ja laajentaa osaamistaan edelleen. Tällä hetkellä hänen vahvimpia alueitaan ovat tapahtuma- ja tilannekuvaus. ”Pyrin dokumentaarisiin, luonnollisiin kuviin. Käytän mieluiten pelkästään manuaaliasetuksia. Fiksukaan kamera ei aina tiedä, mitä kuvaaja haluaa.” Törmän valokuvablogi: wien4000.blogspot.com

Nestori Törmän valokuvaharrastus alkoi isältä omitusta superzoom-kamerasta.

Pulla baking ja omat haalarit

Riikka Vänni tykkää lumesta innostuvista vaihtareista.

ESN eli Erasmus Student Network on Erasmus-opiskelijoiden kansainvälinen järjestö, jolla on jaosto Oulussakin. Englantilaista filologiaa neljättä vuotta opiskeleva Riikka Vänni, 24, lähti mukaan jaostoon syksyllä 2009 toimiessaan vaihto-opiskelijoiden pienryhmäohjaajana eli kummina. ”Hain pienryhmäohjaajaksi, jotta pääsisin puhumaan enemmän englantia.” Sittemmin kansainvälinen toiminta on vienyt mukanaan: Oulun vaihtaritoiminnan lisäksi Vänni on käynyt itse vaihdossa Liverpoolissa ja suunnittelee muuttavansa Skotlantiin suorittamaan maisteriohjelmaa. ESN järjestää monenlaista toimintaa vaihto-opiskelijoille: ulkomaan- ja kotimaanmatkoja, teemabileitä, sitsejä, urheilutapahtumia. Kaksi supersuosittua tapahtumaa ovat pulla baking ja international dinner. Ensin mainitussa opetellaan leipomaan suomalaista pullaa, jälkimmäisessä taas jokainen kokkaa yhteisesti syötäväksi oman kulttuurinsa herkkuja.

”ESN:n oletetaan järjestävän hirveästi bileitä, mutta niitä on oikeastaan aika vähän. Vaihtareiden omat bileet vain yhdistetään helposti meihin.” ESN:llä on myös omat, siniset haalarit, kuten ainejärjestöillä. Mutta mikä vaihto-opiskelijoissa on niin mukavaa, että heihin haluaa käyttää vapaa-aikansa?

Riikka Vänni

Vaihtoaika on rento elämänvaihe, ja uuteen maahan muuttaneisiin on helppo tutustua. Kaikki kaipaavat kavereita ja tekemistä. Mutta uudet ystävät on hyvästeltävä, kun kukin palaa kotiyliopistoonsa. ”Kun olin vaihtarikummi, ensimmäisen oman ryhmän lähtö tuntui surulliselta. Nyt oman vaihdon jälkeen on tajunnut, että vaihtarikavereita voi nähdä uudestaan. Voi sopia tapaamisen vaikka Pariisiin.” ESN:ssä toimiminen on avartanut Vännin maailmaa. Hän muistelee ajatelleensa lukioaikoina, ettei voisi lähteä Oulua kauemmas. Nyt muualle Suomeen tai ulkomaille muuttaminen ei tunnu ollenkaan mahdottomalta. ”Kävin vaihtovuoteni aikana reissulla Skotlannissa ja ihastuin paikkaan niin, että luultavasti menen sinne tekemään maisterintutkintoni.”

”He ovat niin lapsenomaisen innostuneita kaikesta, jopa lumesta”, Vänni nauraa. ”Siitä saa itsekin energiaa.”

Lisätietoa ESN:stä löytyy ESN:n Facebook-ryhmästä. (mikä löytyy Facebookista hakusanoilla ESN Oulu.)

”

He ovat niin lapsenomaisen innostuneita kaikesta, jopa lumesta. Siitä saa itsekin energiaa.”

4 / 2012

Joutaisitko Sinä museoon?

POHJOIS-POHJANMAAN MUSEO Perusnäyttelyt Vaihtuvat näyttelyt Koiramäki-osasto Museokauppa Perjantaisin vapaa pääsy Avoinna ti-su klo 10-17 Ainolan puisto

www.ouka.fi/ppm

löytyy myös Facebookista!

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Oulun yliopiston koneinsinöörien kiltahuone on väriteemaltaan harvinaisen yksioikoinen.

”

Emäntä antaa palautetta, jos kiltis ei pysy siistinä.” Markus Toratti

Nuudeleita ja Mario Kartia Koneinsinöörien kiltahuone on punainen, roisi ja kotoisa. Noora Vaarala, teksti ja kuvat

Bussipysäkin läheisestä 2Tovesta sisään, käännös vasempaan ja koneen saunan ohi. KO150-salia vastapäätä sijaitsee käytävä, joka johtaa kellarikerroksessa sijaitsevaan koneinsinöörien maanalaiseen majaan. Ensimmäisenä huomion kiinnittävät lämpimän punainen värimaailma ja tasainen puheensorina. Kiltahuonetta lupautuvat esittelemään killan puheenjohtaja Jani Keränen ja emäntä eli kiltisvastaava Markus Toratti. Molemmat ovat neljännen vuosikurssin opiskelijoita. Keränen ja Toratti johdattavat Ylkkärin kiltiksensä rauhalliseen takahuoneeseen, joka on varattu opiskeluun ja hallitustoimintaan. Tilan etuosa taas on hengailua ja pelaamista varten. Koneinsinöörien viihdelaitteistot ovat kunnioitettavan pätevät: äänentoistoon on panostet-

tu, ja pelata voi joko PlayStation 3:lla tai GameCubella. Jälkimmäistä käytetään enemmän, sillä sen pelivalikoimassa on kiltalaisten suosikki Mario Kart. ”Mario Kart on säilyttänyt suosionsa jo vuosia”, Keränen ja Toratti kertovat.

Kiltiksen emäntä Toratin emäntä-hallituspesti tarkoittaa käytännössä kiltahuoneesta huolehtimista. Hänellä on apunaan neljä kiltistoimihenkilöä, tehtävään ilmoittautuneita fukseja. Toratti ja toimihenkilöt varmistavat, että huone on siisti, juoma-automaatti on täytetty ja kahvimaitoa löytyy jääkaapista. ”Emäntä antaa palautetta, jos kiltis ei pysy siistinä”, Toratti lisää. Huolehdittavaa riittää, sillä konekiltalaisten keittiö on poik-

keuksellisen hyvin varusteltu. Jääkaapin ja mikron lisäksi sieltä löytyy astianpesukone ja pakastin. Pakastimeen ja kaappeihin hankitaan eväitä ja välipaloja: kiltikseltä voi ostaa esimerkiksi nuudeleita ja hampurilaisia. Keittiön baaritason ympärille sijoitetuilla jakkaroilla on mukava istuskella.

Syksyllä sohvat vaihtoon Kiltahuoneen lattia on kunnostettu vuosi sitten, ja seuraavaksi luvassa on sohvaremontti. Kiinteä punainen sohvakalusto vie paljon tilaa ja tarjoaa vähän liiankin monta istumapaikkaa. Jos rahaa on tarpeeksi, remontti toteutetaan ensi syksynä. Muuten koneinsinöörit ovat erittäin tyytyväisiä huoneeseensa. Sen sijainti on kätevästi tärkeimpien luentosalien, saunan ja opiskeluhuoneen lähel-

4 / 2012

Politics and the City

Eläke, ei koske meitä? Työmarkkinajärjestöt ja hallitus saivat taas kerran aikaan uuden eläkeuudistuspaketin. On ajankohtaista puhua eläkkeistä. Kun politiikasta puhuessani tapaan omanikäisiäni ihmisiä ja opiskelijoita, on heidän liki yksimielinen kantansa pitää suomalaista eläkejärjestelmää kulissina. Ei eläkkeet meitä koske, eikä niitä meille makseta, on yleisin arvio. Koska eläkevuosia tulee nykylakien ja keskimääräisten elinajanotusten perusteella parikymmentä, ei asiaa voi sivuuttaa kepeästi. Asiasta pitää ottaa selvää. Suomen eläkejärjestelmällä on suuri voimavara eläkerahastoissa, jotka ovat suuruudeltaan yli 100 miljardia. Suuruutensa vuoksi niitä on voitu sijoittaa hajautetusti. Niitä on kohteissa, joita voi pitää kohtalaisen turvallisina: kotimaan kiinteistöissä (muissakin kuin huippujohtajien työsuhdepalatseissa), Suomen valtion velkakirjoissa ja pörssiosakkeissa. Eksoottisia riskisijoituksia, joita niitäkin pitää olla, on rajallinen määrä.

GameCuben vanha Mario Kart on vuosia säilyttänyt statuksensa kiltalaisten suosikkipelinä.

Suomen eläkejärjestelmän rahastointiaste on poikkeuksellisen suuri. Osa eläkejärjestelmän luotettavuudesta onkin yksinkertaista matematiikkaa. Itse asiassa eläkkeiden rahastointi antaa turvaa paitsi eläkejärjestelmän luotettavuudelle myös koko julkiselle taloudelle: Suomen valtionvelan edullinen korko ja kaikki luottoluokitukset kolmella A:lla ovat osaltaan eläkerahastojen ansiota.

” Koneinsinöörikillan puheenjohtaja Jani Keränen nostaa jalat pöydälle ja esittelee kiltahuonetta rennosti.

”

lä. Siksi eniten opiskelijoita on Täällä voi paikalla arkisin kahdentoista jutella mel- aikoihin, mutta yleensä kiltikvietetään aikaa iltakuuteen kein mistä sellä asti. Toisinaan huone avataan vaan. Inside-läp- myös lauantaisin tentin jälkeen. pää heitetään Naisista ja vähän liikaakin.”

koneista

Kiltahouneen limuautomaattikin puhuu karskien konelaisten kieltä.

Kiltahuoneen yleisimmiksi puheenaiheiksi Toratti ja Keränen nimeävät naiset ja koneet. Paljon puhutaan myös opinnoista ja killan tapahtumista. ”Täällä voi jutella melkein mistä vaan. Inside-läppää heitetään vähän liikaakin”, hallituslaiset hymähtävät. Konekiltalaisten tapoihin kuuluu myös huonon musiikin soittaminen musakoneesta eli laadukkaista äänentoistolaitteista. Kun sopiva biisi löytyy, sitä popitetaan monta kertaa putkeen. ”Se on niin huonoa, että se on jo hyvää!”

Kiltisfakta Kiltahuoneen haltija: Oulun yliopiston koneinsinöörikilta Huoneeseen mahtuu enintään: noin 30 ihmistä. Miten sinne pääsee: KO150-salin vastapäisestä ovesta sisään ja portaat alas kellarikerroksen pommisuojaan. Pääasialliset käyttäjät: kilta-aktiivit ja 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijat Käytön aktiivisuusaste: väkeä joka arkipäivä 8-18, toisinaan lauantaisinkin Varustelu: viihde-elektroniikkaa, tietokoneita, juomaautomaatti, pelejä, keittiö mikroineen ja astianpesukoneineen. Erikoista: nuudeleita ja hampurilaisia, kitara.

Tärkeintä on valtion poliittisen järjestelmän toimintakyky. Suomi ei horju eikä hötky.

Suomen valtion ja suomalaisten eläkkeiden luotettavuuden vankin turvavalli ei kuitenkaan ole eläkeyhtiöiden rahakasoissa. Tärkeintä on valtion poliittisen järjestelmän toimintakyky. Suomi ei horju eikä hötky. Kansainväliset ja kotimaiset sijoittavat luottavat siihen, että ongelmien tullessa esiin niihin etsitään ratkaisut. Työmarkkinajärjestöjen tekemät eläkekompromissit viedään läpi hallituksessa ja eduskunnassa. Jos säästöjä tarvitaan, säästöjä myös tehdään. Suomalaisten eläkkeiden turva on siis vakaudessa: kyvyssä tunnustaa tosiasiat ja toimia niiden mukaan. Se on Suomen ihme. Kaikkialla maailmassa on poliitikkojen mukava tehdä lupauksia tulevista eläkkeistä. Meillä se on vielä mukavampaa, sillä voi luvata sen, että järjestelmä pysyy pystyssä. Se takaa lisäksi sen, että pienimmät eläkkeet saadaan toimeentulon turvaavalle tasolle, ja että oululainen opiskelijakin saa vuosikymmenten päässä häämöttävät eläkerahansa. Tytti Tuppurainen Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Haarukassa Kimmo Kortelainen Ikä: 24 vuotta. Opiskelee: Markkinoinnin maisteriohjelmassa Oulun yliopistossa, 1. vuosi. Aikaisemmalta koulutukseltaan tradenomi. Kotoisin: Sonkajärveltä. Asuu: Oulun Kaijonharjussa. Harrastukset: Musiikin kuuntelu, tietokonepelit, kävelylenkit, kuntopyöräily. Lautasella: Lihapullia espanjalaisittan ja maalaissalaattia.

Sota-aikojen historiaa harrastava Kimmo Kortelainen ei ole harkinnut osallistumista Sonkajärven eukonkantokisoihin, vaikka paikkakunnalta kotoisin onkin.

Kaurapuuron voimalla Ruokapaikka

Andalucia Bar de Tapas www.bardetapas.net Missä: Kirkkokatu 2. Mitä: Monenlaisia pieniä ruoka-annoksia tapasbaarin tyyliin. Paljon erilaisia juomia ja cocktaileja. Muuta: Tunnelmallinen paikka, mukavan rentoa asiakaspalvelua.

Kimmo Kortelainen aloitti viime syksynä kauppatieteiden maisteriohjelmassa, koska halusi syventää markkinoinnin opintojaan yliopistotasolla. Lupsakaksi savolaiseksi itseään kuvaileva Kimmo tekee myös osa-aikaisesti puhelinmyyntihommia. Vapaa-ajalla hän syventyy sota-ajasta kertoviin tietokirjoihin tai istahtaa tietokoneen ääreen pelaamaan strategia- ja räiskintäpelejä. Joskus Kimmo haluaisi vielä matkustaa Yhdysvaltoihin katselemaan ison maailman meininkiä. Maija Pylväs, teksti ja kuva Miten menee, joko on kevättä rinnassa?

Kyllä pikkuhiljaa, kun aurinko paistaa. Tämän ensimmäisen vuoden olen ottanut opiskelun suhteen vähän rennommin, ensi syksynä rupean skarppaamaan. Valmistuit pari vuotta sitten tradenomiksi. Miksi lähdit opiskelemaan lisää?

Olen aina ollut kiinnostunut markkinoinnista ja liiketaloudesta. Maisterivaiheen erillis-

valinta houkutteli, koska siihen ei ollut pääsykoetta. Ajattelin myös, että työmahdollisuudetkin ovat varmaan sitten paremmat. Lukion jälkeen hain opiskelemaan myös historiaa. En päässyt, mutta historia on jäänyt harrastepohjaksi. Luen ja katson dokumentteja maailmansodista. Mitä haluat tehdä työksesi tulevaisuudessa?

Jotain myynnin ja markkinoinnin parissa. Puhelinmyyntiä en aio tehdä loppuelämääni. Olen viihtynyt Oulussa, mutta olen valmis lähtemään muual-

lekin töiden perässä. Olet kotoisin Sonkajärveltä. Joko treenaat jo kovasti ensi kesän eukonkannon MM-kisoihin?

olen myös ystävällinen ja pyrin ottamaan toiset huomioon. Välillä jahkailen asioita liian pitkään, en osaa tehdä päätöksiä nopeasti. Mistä haaveilet?

No jos hyvä työpaikka ja perhe tulisivat jossain vaiheessa. Haluan viettää tasapainoista elämää. Tykkäätkö laittaa ruokaa?

Hyvin vähän teen itse ruokaa. Käytän paljon opiskelijaravintoloita hyväksi. Aamupuuron keitän, mutta päivisin käyn yliopistolla syömässä.

Heh heh - ihan katsojan roolissa olen viihtynyt ja tulen varmaan tulevaisuudessakin viihtymään. Pitäähän sitä aina käydä kotipaikkakunnan riennoissa. Osallistumista en ole kuitenkaan harkinnut.

Mitä pidit tästä ruokapaikasta ja ruoasta?

Kuvaile vapaamuotoisesti itseäsi.

Juttusarjassa Ylkkäri vie pahaa-aavistamattoman opiskelijan ulos syömään tai kahville.

Sanoisinko, että olen aika rauhallinen. Omasta mielestäni

Tämä on ihan viihtyisän oloinen paikka. Kevyt iltapala tuli nautittua. Lihapullat olivat maukkaita, hyvin menivät alas.

4 / 2012

Menot

Lyhyempi oppimäärä

Harri Filppa

Tämän lehden menot ovat ajalle 4.4. - 24.4. Ilmoita seuraavan numeron menot (ajalle 25.4. - 22.5.) ma 16.4.2012 mennessä osoitteeseen menotpalsta@oyy.fi AKAVA

Akavan Työelämäkiertue saapuu 4.4. Oulun yliopistoon. Ständimme löytyy Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen keskusaulasta klo 9.30–14.30. Kevään kiertue keskittyy erityisesti kesätyöasioista tiedottamiseen. Tervetuloa! FINANSSI RY

Keskiviikkona 4.4. kevään viimeiset poikkitieteelliset haalaribileet Tivolissa klo 22 alkaen, paikalle saapuu Talentistakin tuttu Dj Preal! Liput 3e ovelta tai 1e ennakkoon Linnanmaan vihreiltä naulakoilta 3.-4.4 klo 10-14. OULUN SARJAKUVASEURA RY

5.4. klo 19- Sarjakuvatapaaminen Kulttuuritalo Valveella, Kahvila Mintussa. Lisätietoa: www.ruutukaava.com PEDAGOGIAN YLIOPPILAAT RY

Pedagogian ylioppilaiden ylimääräinen yleiskokous pidetään 11.4.2012 luokassa KTK 307. Kokouksessa valitaan uusi puheenjohtaja ja uusia toimijoita hallituksen täydentämiseksi. HISTONI RY

Friday The Thirsteenth II Hevimestassa 13.4! Epäonnen päivänä lauteille nousevat Fata Morgana, Hangöverizer ja Iorace. Ovet aukeavat klo 22. Liput 3e/4e ennakkoon/ovelta. Ennakkoon vihreiltä naulakoilta to 12.4. ja pe 13.4. klo 10-14. OULUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

Sopovaliokunta 4/12 kokoontuu ti 17.4. klo 17 alkaen Linnanmaalla salissa PR126A. Asialistalla mm. opiskelija-asumista. Tervetuloa!

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

OULUN PUNAVIHREÄT OPISKELIJAT RY

Oulun Punavihreät Opiskelijat ry:n (Puvi) sääntömääräinen vuosikokous 18.4. klo 17:00 alkaen Ravintola Linja 25:ssä (Isokatu 25). Uudet ja vanhat jäsenet sekä toiminnasta kiinnostuneet - tervetuloa! YTHS

Allergisen nuhan teemapäivä 19.4.2012 klo 11-14 YTHS:n Oulun toimipisteen tiloissa. Tietoa allergisesta nuhasta ja astmasta, mahdollisuus uusittaa allergiareseptit klo 11-13 yleislääkärin pikavastaanotolla. Astmainfo klo 13-14 johon ennakkoilmoittautuminen sähköpostilla eija.luoto@yths.fi CASSIOPEIA RY

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeian kevätkonsertti Tulindbergin salissa su 22.4. klo 19. Kevään ohjelmistossa kuullaan uuden kuoromusiikin helmiä mm. Eric Whitacrelta ja Jaakko Mäntyjärveltä. Liput 10e, opiskelijat 5e. Tervetuloa! OULUN JA KAJAANIN EV.LUT. OPISKELIJALÄHETYS RY (OPKO)

OULU: lauantaisin klo 18.30 Kirkkokatu 5. 14.4. Raamatun naisia, 21.4. klo 14 Veritas Forum – miten keskustelen totuudesta. KAJAANI: torstaisin klo 18 Sammonkatu 5., 12.4. Risti ja ylösnousemus, 19.4. Tunnistatko Jeesuksen äänen? www.opko.fi

Essi Jouhki

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

ARVIOT ***** KIRJA PASA & ATPO Eniten vituttaa parisuhde Gummerus 2012, 179 s.

ovat saaneet seurakseen spesifisemmän ketutuskirjan. Ja miksipä sitä toimivaa konseptia muuttamaan. Suoraviivaisesti puhutaan uudessakin opuksessa.

Eniten vituttaa kaikki -blogia pitävät Pasa ja Atpo, jotka myös City-lehden kolumnisteina tunnetaan, ovat pukanneet jatkoa vitutus-trilogialleen. Sarjassa aiemmin ilmestyneet Kani-kustantamon Eniten vituttaa kaikki (2008), Toiseksi eniten vituttaa kaikki (2009) ja Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki (2010)

Pasan ja Atpon lahjat eivät varsinaisesti ole kaunokirjallisia. Teos on rakennettu seuraamaan harmituksen hetkiä parisuhteen synnystä avioliiton päättymiseen ja yksinoloon. Tekijät ovat kyllä oivia sanailijoita, mikäli niin haluavat. Tilitys on ihan kelpoa, mutta sen voisi vetää vielä isommin yli. Koska teks-

LEVYT

Jotain nurinkurista on toki siinä, että jo alle kolmikymppinen mies muistelee mennyttä nuoruuttaan, mutta Uusivirta tekee sen vakuuttavasti ilman minkäänlaista teeskentelyn tuntua. Samaan syssyyn voi todeta Uusivirran kuulostavan niin lyyrisesti kuin melodisestikin paikoin hämmentävän paljon

varsinaisesti ole kaunokirjallisia. ti rakentuu lyhyistä paloista, suurempaa vyörytystä ei pääse syntymään. Lisäksi levoton graafinen ilme sekoittaa. Onpa joukkoon eksynyt pari laatikkomerkkiä ä-kirjainten tilalle, mistä lie formaattivaihdoksesta johtunutta.

Teos ei anna itsestään ajateltua kuvaa. Se on pikaisesti koostettujen, ajoittain hymähdyttävästi huvittavien tekstien kokoelma, eikä siitä juuri kertakäyttöviihteestä suurempaan ole. Ehkä nimimerkin taakse jäävät Pasa ja Atpo eivät enää ole niin vittuuntuneita maailman menoon kuin ennen. Terävin kärki jäi puuttumaan, vaikka tunteita pariin otteeseen nasevasti ilmaistiinkin. Kyllä mieleni pahoitin.

***** Jenni Kinnunen

keulalle ne istahtavat hienosti täydentäen rennon mutta jämäkän kokonaisuuden. Loistava, torvisektioinkin ryyditetty taustabändi ynnä vierailijat (esim. Irina Björklund sahassa ja Paula Vesala taustalaulussa) tukevat Uusivirtaa miehen tähän asti parhaalla tuotoksella.

OLAVI UUSIVIRTA Elvis istuu oikealla Laulaja-näyttelijä Olavi Uusivirta julkaisi ensimmäisen albuminsa parikymppisenä nuoruuden intoa puhkuen ja pulpahti pinnalle viimeistään kakkoslevynsä singlellä On niin helppoo olla onnellinen. Nyt 28-vuotiaana viidennellä levyllään Uusivirrasta huokuu uudenlaista kypsymistä sekä sävellys- että varsinkin sanoituspuolella. Tietoinen tai tiedostamatonkin erikoisuudentavoittelu on saanut väistyä seestyneemmän ja kiistämättä aikuisemman ilmaisun tieltä, eikä Minä olen hullun tyyppistä psykoottisuutta enää löydy.

ja Atpon ”Pasan lahjat eivät

jopa myöhempien aikojen ekstrovertimmältä Ismo Alangolta. Mielleyhtymistä huolimatta Uusivirta tuntuu tekevän juuri omaa juttuaan ja kehittyneen tähän tilaan luontojaan. Levyn kansilehdissä kerrotaan biisien tekopaikat ja -ajat (jopa kellonajan tarkkuudella), mistä huomaa suurimman osan kappaleista syntyneen viime vuonna. Kaksi ennen edellisiäkin levyjä tehtyä biisiä on ilmeisimmin etsinyt sopivaa kehystä ympärilleen, ja tämän albumin

LEFFA IRON SKY Energia Productions Niin, “Natseja. Kuusta”, kuten amerikkalaisen Sarah Palin -satiirin kampanjapäällikkö toteaa huvittuneessa epäuskossa pomolleen. Suomalaisen Iron Sky -tieteiselokuvan alkuasetelma ei jätä kysymyksiä tulevan puolitoistatuntisen luonteesta. Natsit siirtyivät toisen maailmansodan jälkimainingeis-

*****

kuultavat läpi niin 70-luvun glamrock kuin paikoin jopa amerikkalainen powerpop. Mitenkään poissa luokastaan Andersson ei silti uuden projektinsa kanssa tunnu olevan, vaan päinvastoin: levy on herkimpiä hetkiään myöten linjakas ja tyylipuhdas.

IMPERIAL STATE ELECTRIC Pop War

tarkoitus oli nimenomaan antaa tilaa jäsenten uusille touhuille, ja Anderssonkin perusti Imperial State Electricin olemassa olleiden sivuprojektiensa rinnalle. Pop War on jo kokoonpanon toinen studioalbumi.

Hellacopters-yhtyeestä tunnetuksi tullut ruotsalainen rokkikukko Nicke Andersson ei jäänyt lepäämään laakereilleen koptereiden lyötyä sulassa sovussa pillit pussiin vuonna 2008. Yhtyeen hajottamisen

Jos tällainen projekti on pitempäänkin kolkuttanut Anderssonin takaraivossa, ei ole mikään ihme, että Hellacopters tuli taannoin tiensä päähän. Kyseessä on nimittäin huomattavasti miehen nimekkäintä comboa kevyempi viritelmä, josta

sa salaa Kuuhun juonimaan paluutaan. Vuosien vieriessä paluun motiivit ovat arjalaiskansan riveissä hieman häilyneet ja muuttuneet, mutta Maahan ollaan palaamassa – rauhan tai sodan viestiä välittäen. Kaunis ja turmeltumaton Julia Dietzen esittämä Renata Richter uskoo hyvään ja omat motiivit omaava Götz Otton saksalaissotilas Klaus Adler matkaavat maahan valmistelemaan natsien valtaannousua.

koko ihmiskuntaa kohtaan jakava Iron Sky on hyvin sekalainen pussi joka ei tyhjene aivan kaikista karkeista. Elokuvaa on vaikea olla katsomatta ilman sinivalkoisia laseja – eikä välttämättä ole tarkoituskaan, tai edes mielekästä. Nörtit ja muut internetin populaarikulttuurista perillä olevat saavat elokuvasta eniten irti. Heille, heidän rahoillaan ja työpanostuksellaan tämä leffa on lopulta isoksi osaksi tehty.

Kevyttä poliittista satiiria, polttoaineen perässä sotimista kritisoiva ja kommenttia YK:ta ja

Visuaalista ilotulitusta, ison maailman menoa ja suurta hypeä kerännyt elokuva-ilmiö-

Marko Pyhähuhta

Pop War näyttää jälleen kerran Anderssonin loistavat biisintekijän lahjat. Paria hieman tylsempää (ei huonoa) palaa lukuun ottamatta albumi on vahvaa ja tarttuvaa poprockia, jossa jämerän kitaroinnin lisäksi etenkin melodiset bassolinjat pistävät jalan vipattamaan ja pään keikkumaan. Kevään leppoisinta rallattelurokkia tähän mennessä edustaa kolmosraita Can’t Seem to Shake It Off My Mind.

***** Marko Pyhähuhta

hybridi on varmasti jo ennen julkaisua yli sataan tuhanteen kasvaneen fanikuntansa hyväksynnän arvoinen. Internetin, nettiyhteisöjen ja sosiaalisen median lopputyönä Iron Sky on täydellisyyttä hipova. Riisuttuna, pelkkänä 7,5 miljoonan euron tieteiselokuvana kokemus on paljon vaisumpi, ja riippuu täysin katsojan suhteesta internetiin ja tieteiselokuvien historiaan.

***** Mikael Heikkinen

4 / 2012

Ei ikinä pitsiä Saga Skiftesvik, teksti ja kuvat Kolmatta vuotta informaatiotutkimusta opiskeleva Ville Jylhä, 24, aikoo pukeutua flanellipaitoihin ja villasukkiin vielä pappaiässäkin. Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Päälläni on mustat vakosamettihousut, villasukat ja flanellipaita. Näin keväisemmillä ilmoilla vedän ulos mennessä ylleni Dickiesin sinisen toppatakin. Musta pipo heiluu päälaella vaihtelevasti sisälläkin. Jalassa minulla on ruskeat Desert bootsit. Miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi?

Kai tyylini on jollain tavalla ajaton ja rento tyyli. Käytän aika paljon bändipaitoja, joten niistä voinee päätellä jotain musiikkimaustani. Pyrin pukeutumaan mahdollisimman mukavasti. Vaatteet eivät saa kiristää, mutta ne eivät myöskään saa olla liian löysät. Olen sen verran lyhyt, että esimerkiksi sopivien housujen löytäminen teettää toisinaan ongelmia. Mitä et pukisi mistään hinnasta päällesi?

Pitsiä.

Tunteiden turbulenssissa

Luultavasti ainakin alitajuisesti, mutta en usko olevani ajan tasalla viimeisimmistä villityksistä.

ään ei jälkimmäisiä valitettavasti enää löydy kaapista. Lukioon mennessä musiikkamaku muuttui. En ollut sitten enää ihan niin tarkka vaatetuksen värimaailmasta.

Mitä vaatteita tai asusteita olet viimeksi ostanut?

Miten pukeudut kiikkutuoli-iässä?

Seuraatko muotia tai trendejä?

Muistaakseni tämän Dickiesin takin ja Dickiesin lyhythihaisen kauluspaidan. Miten pukeuduit teini-ikäisenä?

Yläasteella kuuntelin pääasiassa black metalia ja heviä, joten vaatteiden värimaailma oli farkkuja ja Cradle of Filth -paitoja myöten musta. Nyky-

Tuskinpa tyylini muuttuu juurikaan. Farkkuja ja villasukkia löytynee silloinkin kaapista. Olen käyttänyt flanellia lähes koko ikäni, joten tuskin luovun siitäkään. Kiinnitätkö huomiota muiden ihmisten pukeutumiseen?

Harvemmin, ellei nyt mitään kovin silmiinpistävää satu eteen. Erikoishousut aiheuttavat lähes poikkeuksetta ainakin pään pudistelua ja pientä huvittuneisuutta. Erikoishousut ovat siis niitä Tuska-festivaalien vakioasiakkaiden suosimia housuja, joissa on hirveästi hassunnäköisiä remmejä ja kilkuttimia. Miten pukeutuisit, jos olisitkin nainen?

Kukkamekkojen ohella tulisi varmaan käytettyä farkkuja ja t-paitoja. Toistaiseksi taidan kuitenkin pysytellä minulle suodussa ruumiissa, joten arvailun varaan jää, mikä todellisuus olisi.

Jenni Kinnunen Kirjoittaja on maisteri-laulaja, joka viihtyy vinnillä ja rohkeasti kopaisee vähän.

Kiitotie Kuuhun On muutamia ominaisuuksia, jotka olen varmasti perinyt vanhempieni geeneistä. En puhu nyt fyysisistä seikoista, kuten hiusten väristä tai nenän muodosta, joita vauvoista kytätään, vaan tarkoitan intohimoja tiettyjä asioita kohtaan. Äidiltäni olen perinyt tavan sanoa kiihkeän puhelinkeskustelun aikana ”jaa” yhtäaikaa ihmetellen, kysyen ja todeten. Innostuessani tämä tyyli kuulemma muistuttaa myös erään sketsihahmon hokemaa. Samoin äänenpainoin sen lausuu myös tätini (kuvitelkaa sitä sukukokousta). Isältäni olen sitäkin varmemmin perinyt suhtautumisen lentämiseen. Hän on suorittanut lentolupakirjan ja lentänyt kaksipaikkaisella moottoripurjekoneella, jonka nimi oli Tuulia. Voiko ihastuttavampaa nimeä koneella ollakaan? Nuorena tyttönä haaveilin tosissani sekä lentäjän että lentoemännän ammatista isäni jännittävien silmukkalentotarinoiden ja Lotta, lentoemäntä -teoksen innoittamana, kunnes myyrämäinen likinäköisyyteni erotti minut unelmistani. Vaikka olen lentänyt useasti, matka lentokoneessa on aina yhtä jännittävä. Yritän esittää normaalia, mutta tutkin tarkasti turvaoppaan ja kiinnitän turvavyön. Kurkin ikkunasta ulos koneen rullatessa kiitoradalle. Tarkkailen siivekkeiden toimintaa ja moottorin ääntä, vaikka en ole kiinnostunut niinkään lentämisen tekniikasta, vaan siitä tilasta, jonka Wrightin veljekset meille muinoin mahdollistivat. Jos polkien pääsisi ilmaan, yrittäisin. Siellä olisin vastuussa vain itsestäni, virheisiin ei olisi varaa. Syöksyisin pilvien halki ja kelluisin autereissa.

”

Jos polkien pääsisi ilmaan, yrittäisin. Siellä olisin vastuussa vain itsestäni, virheisiin ei olisi varaa. Syöksyisin pilvien halki ja kelluisin autereissa.

Minusta lentäminen on aivan uskomattoman hienoa. Pitkällisten ja tarkkojen valmisteluiden avulla perspektiivin saa vaihtumaan. Nousu ilmaan muuttaa suhteen maahan. Taivaalla on irti kaikesta. En yhtään ihmettele, miksi lentäminen liitetään niin moneen vapautta kuvaavaan sanontaan. Ilman ihme on sanoinkuvaamaton ja hellästi ympäröivä keveys. Lentäminen on sekä henkinen että fyysinen tila, hurmio kaiken ja kaikkien yläpuolella. Lentäminen on autonominen olotila.

Ville Jylhä käyttää paljon Dickiesin vaatteita.

Tiedän hyvin, että suihkumoottorit ovat erittäin epäekologisia. Tästä faktasta huolimatta rakastan niiden voiman tuottamaa hurjaa alkukiihdytystä. Hetki, jolloin pyörät irtoavat maasta, on minulle mahdollisuuksien alku. Siipien noste painaa penkkiin, painovoiman rajoittavat raamit venyvät sitkeän kuminauhan lailla, kunnes lopulta antavat periksi. Oranssien valojen jono avautuu edessä ja se johtaa kiitoradan päässä suoraan odottavaan ystävääni. Ja niin minä irtoan maasta. Hei, Kuu!

Seuraava Ylkkäri ilmestyy ke 25.4. Materiaalit 16.4. mennessä!

Etsitkö kotia?

sato.fi

Messu sunnuntaisin klo 10 Pyhän Luukkaan kappelilla. Messun yhteydessä on pyhäkoulu lapsille. Sarastus-kuoron harjoitukset keskiviikkoisin klo 18–20 Elohuoneessa, Isokatu 11. Lisätietoja Taina Voutilainen, 044 3161 729, taina.voutilainen@evl.fi.

SATO Vuokraus ja myynti, p. 0201 34 4400 Uusikatu 58 B, 90100 Oulu Puhelujen hinnat: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh+7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh+17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston muk.

koti kuten haluat

Cross Cafe keväällä perjantaisin klo 19–00.30 Elohuoneessa, Isokatu 11. Elävää musiikkia, evankeliumia ja elämyksiä rennossa seurassa! Katso tarkemmat ajat www.elossa.fi. Codex Uloensis -peli: Ratko tehtäviä, seuraa jännittävää tarinaa ja tutustu Ouluun ja sen historiaan osoitteessa www.elossa.fi www.elossa.fi on Nuorten aikuisten seurakunta. Sinua ja sinun asioitasi varten: - Yliopistopastori Stiven Naatus, p. 044 3161 450 - Kv-työn pastori Árpád Kovács, p. 040 5242 778 - Oppilaitosdiakoni Salla Tuominen, p. 040 574 7132 etunimi.sukunimi@evl.fi

Kesätyöhaku on alkanut Megalla! sä-elokuussa e k li o lä il e m a Viime vuonn ulussa. O ä ä ij k te n ö y t ä yli 20 kes - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -s-ä-työpaikkasi lähettämällä Varmista ke än 15.4. tä is e m ii v s u m e hak Kiinnostuitko? Soita ja kysy lisää! Myyntipäällikkö Veijo Fröjd, puh. 045 7731 3859 Kirkkokatu 17 C, 5.krs, 90100 Oulu www.sm-mega.fi • oulu@sm-mega.fi Suoramarkkinointi Mega Oy on vuonna 1986 perustettu Suomen johtava telemarkkinointiyritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen noin 400 henkilöä. Kuulumme Talentum-konserniin.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti

Ylkkäri netissä! www.ylkkari.fi