YLKKÄRI 3/2012

OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 3/2012 52. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

Kyyk盲n ja herjan lentoa sivut 12-17

AIKATAULUT PEDON ongelmana kahvio

LARPPAUS VATASEN Jussi intohimona

2

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Pääkirjoitus

Ilmaisista lounaista Ilmainen korkeakouluopiskelu on epäoikeudenmukainen etuus. Vain vajaa kolmannes ikäluokasta pääsee nauttimaan tuosta noin 60 000 euroa maksavasta etuudesta, jonka lasku lankeaa koko yhteiskunnan maksettavaksi.

Vitsivitsi. Ilmainen korkeakouluopiskelu on yksi Suomen menestyksen ja toimivan yhteiskunnan salaisuuksista. Koulutuksen mahdollinen maksullisuus tulevaisuudessa näyttää kuitenkin nousevan säännöllisesti tapetille.

Viimeksi asian toi näkyvästi esille Helsingin ylopiston professori Vesa Kanniainen, joka vaati taannoin maisteriveroa, joka maksettaisiin takaisin opintojen päätyttyä.

Kanniainen oli selvästi miettinyt asiaa, eivätkä hänen väitteensä aivan sataprosenttisen populistisia ole. Kovin läheistä tarkastelua ne eivät kylläkään kesä.

Yle Puhe innostui aiheesta ja raahasi Kanniaisen sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajan Jarno Lappalaisen keskuselemaan aiheesta (klippi löytynee edelleen Yle Puheen nettisivuilta). Lappalainen osasi puolustaa maksutonta koulutusta mallikkaasti, eikä mitään kovin akuuttia vaaraa maisteriveron sisäänajosta ole ylipäänsä näköpiirissä.

”

Opiskelijoiden mukaan henkilökunta ei malta tutkimuskiimassaan panostaa opetukseen.

Keskustelu näytti joka tapauksessa viitteitä siitä, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle opiskelijat joutuvat vastaamaan entistä useammin retoriikkaan, joka maalaa kuvaa entisaikaisesta, pelkällä lainalla elävästä, suurin piirtein pettua elääkseen syövästä opiskelijaraasusta.

Jos ja kun koko yhteiskunta joutuu kiristämään vyötään, on tärkeää, että ylioppilasliike saa iskostettua vanhempien sukupolvien päähän, että korkeakoulututkinto ei todellakaan ole mikään vapaudut työttömyydeltä ja pätkätöiltä -kortti, jota se on suurimmille ikäluokille kiistatta ollut.

Kanniaisen ja Lappalaisen välisestä keskustelusta nousee esiin myös yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden ristiriita toistensa valmiudesta kantaa kortta kekoon. Karrikoiden henkilökunnan mukaan opiskelijat vetkuttelevat ja opiskelijoiden mukaan henkilökunta ei malta tutkimuskiimassaan panostaa opetukseen.

Todellisuudessa talkoot ovat takuulla yhteiset. Suomalainen korkeakoulujärjestelmä tuottaa osaajia isolla O:lla, mutta luvalla sanoen liian hitaasti. Olipa opiskelijoiden syyllistämisestä mitä mieltä tahansa, maisterimaksukeskustelusta kannattaa jokaisen opiskelijan ottaa edes vähän onkeensa. Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa sitä ei tule arjessa jatkuvasti ajatelleeksi, että ilmaista lounasta ei ole.

Harva jättää menemättä esimerkiksi elokuviin, jonne on lippunsa maksanut. Sen sijaan luento saattaa olla helppoa skipata esimerkiksi syystä että aurinkokaan ei ole vielä noussut. Kuinka moni skippaisi, jos tuosta luennosta pitäisi maksaa joka tapauksessa maisteriverona elokuvalipun hinta maisteriksi valmistumisen jälkeen?

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3/2012 7.3.2012 52. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko)

Ville Koivuniemi ville.koivuniemi@oyy.fi

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Mannenkatu 1 A, 90130 OULU toimitus@oyy.fi

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616

PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl

Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580

TOIMITUS Päätoimittaja Ville Koivuniemi 040 526 7821 paatoimittaja@oyy.fi

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Toimittaja Mikael Heikkinen 040 550 3927 toimitus@oyy.fi

Seuraava Ylkkäri on kaupunkijakelu ja ilmestyy 4.4.2012.

Materiaalit 26.3.2012 mennessä.

KANSI Nestori Törmä

3 / 2012

3

SISÄLLYSLUETTELO

Reportaasi

Henkilökuva

Komiikan sankari s. 22 Näyttelijä Jussi Vatanen kertoo, miten hän käsittelee julkisuuden asettamia paineita. Lisäksi hän paljastaa, kävikö moraalista painia tehdessään levyä Mr. Mallorcana.

Artikkelit Pedon kahvio on tiedekunnan sydän s. 8 Pedagogian ylioppilaat eivät pääse nauttimaan kiltahuoneen eduista. Sen sijaan he omistavat Pedon kahvion, jossa taukoilevat sekä opiskelijat että henkilökunta.

Palstat

Oulu, miksi kyykkä? s. 12 »» Kyykkä on erityisesti akateemisten piirien urheilulaji, jota pelatessa saa raitista ilmaa, mutta ei tarvitse juuri hikoilla. Ylkkäri seurasi Kakkossaakat-joukkueen taivalta World Cup of Kyykkä -turnauksessa alkulämmittelyistä finaaleihin.

Pinnalla Anton Sucksdorff

Pariisi ei muuttanut pohjoisen tyttöä

Kampuksen kasvot

»» Fanni Mäki asui puoli vuotta Pariisissa, mutta pukeutumistyyliltään hän edelleen pohjoisen tyttö.

»» Larppausta harrastava Kaisa Vainio pitää harrastustaan etuna työpaikan saamisen näkökulmasta.

s. 19

s. 20

Nukkuvien puolue?

Haarukassa: Hirveää riistahifistelyä

»» Onko uusi Oulu nuoresta väestöstä ylpeydellä huolehtiva metropoli?, ylioppilaskunnan puheenjohtaja Eero Manninen kysyy.

»» Diplomi-insinööriksi opiskellut Heikki Laine aloitti hammaslääketieteen opinnot, koska kyllästyi istumaan ruudun ääressä.

s. 7

s. 10

Kolumnit Kunta <3 s. 7

»» Poliittinen eläin

Tiede, sivistys ja uusi kasvu Felix Zenger – suullisen viestinnän oppitunti s. 9 »» Felix Zenger on suurin piirtein yhtä vanha kuin lajinsa – beatboxaaminen. ”En halua kikkailla pelkästään sillä kuinka ihmeellisiä ääniä suulla voi saada aikaiseksi”, Zenger sanoo.

Perfektionisteja ja vetkuttelijoita s. 4 »» Aikataulujen kanssa ongelmiin joutuvat opiskelijat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, perfektionisteihin ja vetkuttelijoihin. Jos opintojen etenemisen hallinnassa törmää ongelmiin, apu saattaa löytyä opintopsykologilta.

s. 11

»» Politics and the City

”

Ilman yhteisön tukea yliopisto-opiskelija on helposti kuin omillaan isossa tehtaassa.”

Paikka vaihtuu bussissa s. 23

»» Sivuhuomautuksia

Sarjakuvat »» Rakas päiväkirja »» Lyhyempi oppimäärä »» Betonisaappaat

Arviot s. 2 s. 21 s. 21

s. 18

Kosteiden mestojen balladi »» Ari Wahlsten

He eivät olleet eläimiä »» Anu Silfverberg

Päivi Räty opintopsykologi

Kaikki on satua »» Pariisin kevät

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

Le Voyage dans la Lune »» Air

Kulman pojat

4

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Perfektionisteja

&vetkuttelijoita Kun Oulun yliopiston opiskelija hakeutuu opintopsykologin vastaanotolle, eivät hänen opintonsa yleensä etene halutulla tavalla.

Ongelma on huomattavan usein aikataulutuksessa.

Yksi

opintopiste vastaa keskimäärin

27 tunnin työpanosta

Ville Koivuniemi, tekstit ja kuva Harri Filppa, kuvitus

”Kahdeksan tuntia ajatustyötä, kahdeksan vapaa-aikaa ja kahdeksan nukkumista.” Se on opintopsykologiharjoittelija Lauri Östmanin nyrkkisääntö hyvään ajankäyttöön. Mutta eihän tuollaista ideaali-ihmistä voi olla olemassa? Östmanin mukaan tuntien laskeminen ei olekaan oleellista. Ihmiset ovat erilaisia, joten yksi ja sama tapa jaksottaa ajankäyttöä ei sovi kaikille. ”Jos ajankäytössä tulee ongelmia, kannattaa tuota 8+8+8-mallia kuitenkin miettiä ikään kuin pohjana. Jos on siitä todella kaukana, saattaa siitä saada apua.” Östmania pidempään Oulun yliopiston opintopsykologin hommia hoitanut Päivi Räty pitää Östmanin tavoin tärkeänä, että aikataulut tehdään yksilöidysti.

Vaikka jokainen aikatauluongelma on yksilöllinen, sekä Östman että Räty suostuvat jakamaan aikatauluongelmien kanssa painivat kahteen ryhmään: itsensä uuvuttaviin perfektionisteihin ja vetkuttelijoihin. ”Moni opintopsykologin luo

hakeutuva on pärjännyt hyvin koulussa. Johonkin asti itsensä kirittäminen on hyväkin ominaisuus”, Östman sanoo.

Perfektionistit ovat pohjimmiltaan tottuneita suorittajia, joten kynnys avun pyytämiselle voi olla kova. ”Siinä pitää myöntää, että en pärjääkään.” ”Moni on myös tietynlainen ahmija, joka ottaa vastaan tehtäviä, eikä osaa sanoa millekään ei”, Räty lisää.

Toisessa ääripäässä ovat vetkuttelijat, hienommin sanottuna prokrastinaation eli aikaansaamattomuuden oireista kärsivät.

Koko laitoksen ongelma Ongelma on yliopistossa verraten yleinen, eikä ulotu pelkästään opiskelijoihin. Henkilökuntaankin kuuluvilla on taipumuksia herkkyyteen tulla vetkuttelijaksi. ”Se on rakenteellinen ongelma yliopistossa. Sanon monille, että ottakaa kursseja, joihin liittyy pakollisuutta. Useilla älli riittää, mutta vapaus ei sovi”, Räty toteaa.

Vetkuttelijoiden kanssa opintopsykologit menevät usein heti

”

Moni opintopsykologin luo hakeutuva on pärjännyt hyvin koulussa.

Johonkin asti itsensä kirittäminen on hyväkin ominaisuus.”

Lauri Östman opintopsykologiharjoittelija

kättelyssä käytännön kysymysten äärelle. Kun aletaan selvittää, kuinka paljon vetkuttelusta kärsivät käyttää aikaansa opiskeluun, kokevat opiskelijat heurekoita. ”Suuri osa heistä on tehnyt lukiossa huomattavasti enemmän töitä opiskelujen eteen.

Prokrastnaatiolle on erittäin helppoa sokeutua”, Räty sanoo.

Yhden opintopisteen eteen pitäisi tehdä keskimäärin 27 tuntia töitä. ”Monen kanssa huomaamme, että töitä tulee tehtyä esimerkiksi vain muutama tunti päivässä. Ei opintojen siinä tapauksessa kuulukaan edetä. Jos opiskeluun käyttää aikaa 30-40 tuntia viikossa, opinnot kyllä etenevät.”

Vetkuttelemaan ajautuu monenlaisia ihmisiä, mutta yhdistäviäkin tekijöitä on. Yliopistoopiskelijoiden elämänvaiheeseen liittyy usein monia kriisejä.

Kun on menossa useampi kriisi samaan aikaan, tulee tilanteesta vaikea. ”Se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että opiskelijalla on jokin elämän kriisivaihe menossa. On itsenäistymistä, omille muuttoa ja parisuhdetta”, Östman selventää.

Vetkuttelukierteeseen joutumista edesauttaa tunne ryhmään kuulumattomuudesta. ”Killat ja

3 / 2012

ainejärjestöt ovat aloittelevalle opiskelijalle identiteetin kannalta tärkeitä”, Östman jatkaa. ”Ilman yhteisön tukea yliopisto-opiskelija on helposti kuin omillaan isossa tehtaassa”, Räty komppaa Östmanin mietteitä.

Räty kohdistaisi katseita

myös tietotekniikkaan, tai paremminkin siihen, miten tietotekniikkaa käytetään. ”Monille se on valtava ongelma. Kun on yhtä aikaa auki televisio ja netti, usein siis Facebook, ja yrittää vielä samaan aikaa siivota ja lukea tenttiin, niin yleensä

mistään ei tule mitään.”

5

Rädyn mukaan annamme kes-

keyttää itseämme liian usein.

Kiire tulee juuri siitä, ettei anna itselleen mahdollisuutta keskittymiselle. ”Neuvoni olisi, että aikaa pitää ottaa. Pitää esimerkiksi päättää, että avaa netin tänään aikaisintaan kello 18.”

Työelämässä työkyky on tai-

aika ja opiskelu. Muuten ajankäyttö ei ole tehokasta. Minulle lukujärjestys on ollut tosi loistava”, Jukkola sanoo.

Stressaajasta ei tule noin vain ihmistä, joka osaisi ottaa kaiken rennosti. Jukkola on kuitenkin opetellut pois ylitunnollisuudesta. Nykyään hän harrastaa, pitää vähintään yhden täysin opiskeluista vapaan päivän viikossa ja jaksottaa vapaa-aikansa ja opiskelunsa toisistaan erilleen. ”Itsensä piiskaaminen on liian helppoa. Sen haluaisin sanoa kaikille ongelman kanssa painiville, että ihmisillä pitäisi olla elämissään asioita, joista nauttia.”

Aikataulujen kanssa solmuun mennyt Annika Jukkola ymmärsi, ettei voi vaatia itseltään liikaa.

Liikaa keskeytyksiä

kasana, josta puhutaan paljon.

Räty ja Östman pitäisivät tärkeänä, että myös opiskelukyvystä pidettäisiin meteliä. ”Opinto- ja työterveyspsykologin työtehtävät ovat hyvin lähellä toisiaan”, Lauri Östman sanoo.

Lukujärjestys toi oivalluksen Oulun yliopistossa kirjallisuutta opiskeleva Annika Jukkola joutui ongelmiin aikatauluttamisen kanssa viime vuoden alussa. ”Olin fuksi, joka halusi miellyttää kaikkia. Kaikki tuntui menevän hyvin. Olin päässyt yliopistoon, aloittanut työt ja ihmissuhdeasiat olivat kunnossa.”

Omien tavoitteiden asettaminen aiheutti kuitenkin ongelmia. Hän vaati itseltään liikaa. ”Ajattelin, että minun pitää päästä kandidaatiksi kahdessa vuodessa. Olin vielä ottanut paikan vastaan Kultun (Oulun yliopiston kulttuuritieteiden opiskelijoiden ainejärjestö) hallituksessa. Olin kuin iso solmu, joka on vedetty liian kireälle.”

Jukkola oli sokea liian tiukoille aikatauluille ja itsensä piiskaamiselle, kunnes alkoi oirehtia fyysisesti. ”Aloin nukkua huonosti, sydän hakkasi. Ruokakaan ei tuntunut menevän alas. Kotona en saanut oikein mitään aikaiseksi.”

Vapaa-ajan erottaminen tärkeää Opintopsykologilta Jukkola sai eväitä ajatella ajankäyttöään uusiksi. ”Ymmärsin, että minun pitäisi olla armeliaampi itselleni. On tärkeää erottaa vapaa-

6

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI Kuvat Sanna Malinen

Yhteinen huoli L

ääketieteen opiskelijoiden mielenilmaus houkutteli Oulun Aapistielle, Oulun yliopistollisen sairaalan tuntumaan jopa 500 tiedekunnan opetuksen laadusta huolestunutta 8. helmikuuta.

Sekä opiskelijat että opettajat ovat yhdessä huolensa kanssa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on suunnitellut nostavansa lääketieteellisten tiedekuntien sisäänottomäärät nykyisestä 610 opiskelijasta 770 opiskelijaan. ”Oulun yliopistossa sisäänottomääriä on nostettu viimeisen viidentoista vuoden aikana 25 prosenttia. Samana aikana opetushenkilöstön määrä on vähentynyt 22 prosenttia. Kehitys

on ollut samansuuntainen myös muissa Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa, mutta voimakkainta ilmiö on ollut Oulussa”, Oulun Lääketieteellinen Kilta ry (OLK) muistuttaa.

OLK:n mukaan resurssit olivat riittämättömät jo valmiiksi. ”Opetushenkilökunta on silminnähden väsynyttä ja monet heistä ovat vaihtaneet työtehtäviään. Opetukseen soveltuvia tiloja on liian vähän ja ne ovat liian pieniä jo nykyiset ryhmäkoot huomioon ottaen. Ajoittain opiskelijat eivät mahdu potilashuoneisiin tai luentosaleihin, jolloin opetuksissa istutaan toisten syleissä tai lattialla”, OLK:n kannanotossa todetaan.

OLK muistuttaa yhteiskunnan vastuusta terveydenhuollon järjestämisessä. ”Vain kouluttamalla kliinisiltä taidoilta korkeatasoisia lääkäreitä, jotka pystyvät työskentelemään itsenäisesti terveyskeskuksissa, voidaan harvaan asutun maamme terveydenhuolto taata.”

Oulussa lääketieteen opinnot aloittaa vuosittain 125 opiskelijaa. Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen sanoi mielenilmauksen jälkeen julkisuudessa, että Oulun yliopisto on valmis neuvottelemaan 15 paikan lisäyksestä, jos lisärahoitusta tulee vähintään 11 000 euroa opiskelijaa kohti vuodessa.

Suomen opiskelija-asuntosäätiön hallituksen puheenjohtajana. ”Seppälän aktiivisuus on ollut pitkäjänteistä, määrätietoista, positiivista ja ylioppilaskunnalle korvaamattoman tärkeää. Hän on uurastanut opiskelijan hyvän elämän eteen tarmokkuudella, joka hakee vertaistaan koko ylioppilaskunnan historiassa”, tiivistää hallituksen puheenjohtaja Eero Manninen.

lähtemättömän kädenjälkensä kehittäen sosiaalipoliittisen sihteerin toimenkuvaa merkittävällä tavalla”, hallituksen puheenjohtaja Eero Manninen totesi.

Toisen luokan ansiomerkin saivat Samira Fahim, Elina Honkala, Miia Immonen, Veera Juntunen, Pauli Kangas, Matti Kemi, Johanna Kesti, Iikka Meriläinen, Mariko Palomaa, Kari Pesola, Suvi Pesonen, Tommi Portti, KimRantala, Jarno Rasinkangas, Jutta Ruonansuu, Aleksi Salo, Samu Seppänen ja Lauri Tervo. Kolmannen luokan ansiomerkin saivat puolestaan Tuomas Aarni, Kari Anunti, Valtteri Brotherus, Elisa Hietala, Jussi Honkola, Tommi Jama, Noora Kangas, Pasi Keski-Korsu, Verneri Kohonen, Satu Koskela, Eeva-Maria Kovalainen, Antti Kuusirati, Jaana Niemi, Teemu Puikko, Sami Salmu, Jussi Saukko, Jarno Seppänen, Taru Tanska, Janne Tolppanen, Aino Toppi, Topi Törmä, Timo Ulkoniemi ja Matti Vapa.

Etuoikeutettuja kolmannen

LYHYET

Seppälästä ensimmäinen kunniamerkin saanut nainen Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) myönsi filosofian ylioppilas Milja Seppälälle korkeimman mahdollisen kunnianosoituksen eli kunniamerkin 52. vuosijuhlassaan. Kunniamerkki myönnettiin kunnian - ja kiitollisuuden osoituksena ylioppilaskunnan ja sen päämäärien hyväksi tehdystä erittäin ansiokkaasta työstä.

Kemiläinen Milja Seppälä on ensimmäinen nainen, jolle kunniamerkki on myönnetty.

Seppälä on toiminut ylioppilaskunnan hallituksessa vuosina 2005–2007, ensin hallituksen jäsenenä ja sitten hallituksen puheenjohtajana. Vuosina 2007–2011 hän työskenteli ylioppilaskunnan koulutuspoliittisena sihteerinä. Parhaillaan Seppälä toimii Uniresta Oy:n hallituksen jäsenenä ja Pohjois-

OYY jakoi kiitosta opiskelijavaikuttamisesta OYY jakoi vuosijuhlassaan liudan ansiomerkkejä, Esimmäisen luokan ansiomerkki myönnettiin filosofian maisteri Wille Leppämäelle pitkästä ja ansiokkaasta urasta OYY:n sosiaalipoliittisena sihteerinä vuosina 2006–2011. ”Leppämäki on osoittanut kiitettävää aktiivisuutta koko opiskeluaikansa ja jättänyt ylioppilaskuntaan

luokan merkin saajia olivat lisäksi Anssi Kiviniemi, Jenni Pitko ja Janika Tikkala.

Lee toi korkeatasoisen lehtikuvakilpailun Ouluun Oulun yliopiston taiwanilaisen tutkinto-opiskelijan Yu-hsuan Leen ansiosta Oulun kaupunginkirjastossa pääsee ihastelemaan korkeatasoisia lehtivalokuvia. World Press Photo (WPP) järjestää joka vuosi valokuvakilpailun, jonka tuotoksia näytetään ympäri maailmaa.

Oulu isännöi näyttelyä 1.3.– 21.3.2012.

Lee toi näyttelyn Ouluun Education and Globalisation – maisteriohjelman harjoitustyönä. Vaivannäkö palkittiin Sata tekoa -tunnuksella. “World Press Photo -näyttely rohkaisee rikkomaan poliittisia ja kulttuurisia raja-aitoja kommuni-

koinnin kautta ja haluan jakaa tämän näyttelyn ystävieni ja kaikkien Pohjois-Pohjanmaan asukkaiden kanssa”, Lee sanoo.

WPP on tuottoa tavoittelematon, 1955 perustettu hollantilainen järjestö. Se järjestää vuosittain maailman suurimman ja arvostetuimman lehtikuvakilpailun, jonka palkintoja tavoittelevat valokuvaajat ympäri maailmaa.

Opiskelijan lounaasta kalliimpi Opiskelijat joutuvat pulittamaan ateriahinnoista aiempaa enemmän maaliskuun alusta alkaen. Opiskelijalounaan hinnan enimmäismäärää korotettiin 2,70 euroon. Uniresta päätti kokouksessaan, että se nostaa opiskelijalounaan hinnan 2,60 euroon.

Erikoisannoksen hinta on jatkossa 5,05 euroa, kevytlounaan hinta 1,95 euroa.

3 / 2012

7

Nukkuvien puolue?

OYY julkisti 22.2. yhdessä OSAKOn ja O’Diakon kanssa tekemänsä kunnallispoliittisen ohjelman. Valitsimme vuosijuhlaviikon kunnallispoliittisen vaikuttamisen aloittamisen ajankohdaksi, koska nyt puolueet valmistelevat tulevien vaalien ohjelmiaan. Kunnallispoliittinen ohjelmamme saikin mukavasti huomiota heti alussa niin mediassa kuin kaupungin johdon parissa.

Haukipudas, Kiiminki, Yli-Ii ja Oulunsalo yhdistyvät Oulun kanssa yhdeksi kunnaksi ensi vuoden alussa. Syksyn kunnallisvaaleissa valitaan uuden Oulun ensimmäinen valtuusto. Uuden Oulun alueella asuu noin 200 000 asukasta, joiden keski-ikä on alle 35 vuotta.

Olemme siis nuorin koko Suomen kaupunkialueista. Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla on suunnilleen 12 500 jäsentä. Jokainen voi itse laskeskella, mitä tuollakin äänimäärällä voisi saada aikaan, jos valtuustoon pääsemiseen tarvitaan muutama sata ääntä.

Nähdäkseni meillä on kolme tapaa toimia: voimme suhtautua asioihin passiivisen viileästi ja kenties myöhemmin sitten kivasti kavereiden kanssa va-

littaa mummojen ja pappojen ylivallasta. Tai voimme ottaa etukäteen valittavan asenteen ja jurnuttaa siitä, miten kaikki menee politiikassa pieleen, kunnes naamamme muuttuvat sinisiksi. Tai sitten voimme aktivoitua vaalien alla positiivisena ja aikaansaavana nuorten joukkona, jonka toiveita ei ole kellään varaa ohittaa. Kolmas vaihtoehdoista vaatii vähän vaivaa, mutta mielestäni se on silti vaihtoehdoista paras.

Tässä ei missään nimessä ole kyse siitä, ettei opiskelijoita otettaisi huomioon päätöksenteossa. Ei ainakaan pelkästään.

Kyllä opiskelijoiden – meidän itsemme – on myös katsottava peiliin. Opiskelijoiden on ymmärrettävä itse, että heidän asiansa ovat tärkeitä – ei vielä riitä, jos se tiedostetaan ylioppilaskunnan toimistolla.

OYY:n edeltäjän, Oulun opettajakorkeakoulun ylioppilaskunnan ensimmäinen puheenjohtaja Bruno Havupalo lausui yli 50 vuotta sitten: ”Nuori ylioppilaskunta tarvitsee juuri Sinuakin, puhaltakaamme kaikki yhteen hiileen!” Samalla tavalla kehotan meitä kaikkia puhaltamaan yhteen hiileen nyt, kun Uutta

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen

Oulua ja uudenlaista ylioppilaskuntaa rakennetaan.

Vastaako oululainen opiskelija kysymykseen ”Quo vadis?”, että on matkalla ristiinnaulittavaksi, vai että on matkalla muuttamaan Oulun maamme parhaaksi paikaksi opiskella? Onko uusi Oulu paikka, jossa jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään? Vai onko uusi Oulu elinvoimainen ja nuoresta väestöstään ylpeydellä huolehtiva pohjoisen Metropoli? Meillä on todellinen valta valita, joten tehdään yhdessä uudesta Oulusta Opiskelijoiden Oulu!

Minulle opiskelijuus on enemmän kuin luennoilla istumista ja tenteissä käymistä – tahdon vaikuttaa asioihin ja haluan uskoa siihen, että meillä opiskelijoilla on todellista kykyä muuttaa vallitsevia olosuhteita. Sopisiko, että sinäkin avaisit korvasi ja silmäsi?

Kirjoitus perustuu puheeseeni ylioppilaskunnan vuosijuhlilla 25.2.

Eero Manninen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

MIELIPIDE

Kun nyt pääsisi sisään oikealle alalle Tytti Tuppurainen kirjoitti kolumnissaan (Ylkkäri 2/2012) opiskelijavalintojen uudistamisesta. Ymmärrän huolen ylioppilaiden siirtymisestä korkeakoulutukseen, mutta kaavailtujen opiskelijavalintojen uudistamisen tarjoaminen hyvänä uutisena tuntuu turhan yksinkertaistetulta. Mikäli uudistus tultaisiin toteuttamaan syksyllä lausuntokierroksella olleen luonnostelman mukaisesti, jäävät uudistuksen edut kyseenalaisiksi.

Hakutoivejärjestyksen lukkiutumisen aikataulutus yhdistettynä hakijoiden epävarmuuteen omasta opiskelu- ja ammattisuuntautumisestaan sekä niin sanottuun pakkohakuun johtaa helposti siihen, että

korkeakouluihin valituista yhä suurempi osa huomaa valinneensa väärän alan – uudistuksen myötä hakusumat vain siirtyisivät sisälle korkeakouluihin.

Lisäksi ensimmäisen hakukerran merkityksen noustessa on myös mahdollista, että koulutuksen periytyvyys lisääntyy.

Tytti Tuppurainen mainitsi kolumninsa loppupuolella tarpeen luoda mahdollisuus vaihtaa koulutusalaa, mikäli ensimmäinen valinta ei osunutkaan nappiin. Olen samaa mieltä - joustavien siirtymis- ja alanvaihtomahdollisuuksien olemassaolo on ehdoton edellytys kiintiöinnille, ja näitä tulisi valmistella suurella huolella. Erityisesti toisen vaiheen kaavailut yhteishaun paikkojen varaa-

Ylkkäri netissä! www.ylkkari.fi

misesta kokonaan ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeville hirvittävät: ollaanko astumassa askel pois jokaisen kansalaisen yhtäläisestä mahdollisuudesta kouluttautua kykyjään ja tarpeitaan vastaavalla tavalla?

Näistä ja monista muistakin avoimista kysymyksistä hallitus ja eduskunta tulevat toivottavasti käymään vilkasta keskustelua kevään mittaan yliopistoyhteisöjä kuullen, siten että yleiset ja kannatettavat tavoitteet saadaan aidosti toteutettua. Tsemppiä ja auringonpaistetta kevään kaikille korkeakouluihin hakijoille!

Annakaisa Tikkinen Koulutuspoliittinen sihteeri Oulun yliopiston ylioppilaskunta

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti

Kirjoittaja on Oulun kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.

Kunta <3 Kunta, tuo meille kaikille ah niin rakas poliittinen yksikkö, on nyt kaikkien huulilla. Oululaiset opiskelijajärjestöt julkaisivat juuri oman kunnallispoliittisen ohjelmansa, kuntauudistuskartat ovat maakuntakierroksella ja kepu on uhannut syödä ne. Syksyllä on edessä vieläpä kunnallisvaalit. Nyt sitä saa, silmät ja korvat täyteen kuntaa!

Kunta on viime vuosina työntynyt voimakkaasti elämääni.

Olen viimeiset kolme vuotta harrastanut kuntapolitiikkaa, ja nyt reilun vuoden ajan istunut kaupunginhallituksessa.

Vaikka kunta on merkittävä osa elämääni, ei suhteeni kuntarakenteeseen ole kovin intohimoinen. Siksi seuraankin hivenen ymmälläni kuntakarttojen repimistä ja molemminpuolista ohihuutelua. Kunnan tehtävä on vastata asukkaidensa hyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä alueellaan. Kunnan pääasiallinen työsarka on palvelujen tuotanto. Minulle on sinänsä aika yhdentekevää, missä kuntarajat menevät, kunhan palvelut pelaavat. Kuntarakennetta tulee tarkastella toimivuuden näkökulmasta.

Suuri tai pieni kuntakoko ei ole sinällään itseisarvo.

Oma tärkeä tarkastelunäkökulmansa on myös demokratia. Ihmisten tulee pystyä vaikuttamaan itseään ja lähiympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Siksi mahdollisesti suureviin kuntiin pitää kehittää uusia, suorempia ja matalampia vaikuttamisen keinoja. Palvelut ja demokratia ovat ensisijaisia, vasta sitten tulee kunnan nimi ja vaakuna.

”

Palvelut ja demokratia ovat ensisijaisia, vasta sitten tulee kunnan nimi ja vaakuna.

Vuodet kunnallispolitiikassa ovat opettaneet minulle realismia ja malttia. Isot laivat kääntyvät hitaasti ja kunnat erityisen hitaasti. Olen joutunut oppimaan, että kaikkea hyvää ja kaunista voi toki kannattaa, mutta raha rajoittaa päätöksentekoa. Toki monissa asioissa ei ole kyse rahasta ja rahankin käyttöä ohjaavat aina valinnat.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan ja Diakonia ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan yhdessä tekemä kunnallispoliittinen ohjelma on sopiva sekoitus realismia ja idealismia. Ohjelma katsoo ensi vaalikaudelle, mutta myös sen yli vuoteen 2025 asti. Siinä korostetaan muun muassa opiskelijoiden äänen kuuluvuutta Oulussa, toimivaa joukkoliikennettä, kasvavaa kaupunkikeskustaa, riittäviä liikuntapalveluja ja ennaltaehkäiseviä palveluja.

Ohjelmassa on kunnianhimoisia tavoitteita, kuten lähijunayhteys Linnanmaalle, ja pienempiä etappeja, kuten UBI-näyttöajan antaminen opiskelijajärjestöille.

Ohjelman voi katsoa edustavan melko hyvin oululaisten opiskelijoiden visiota tulevaisuuden Oulusta, sillä sen käsittely oli laajaa ja lopputulos hyväksyttiin hyvässä yhteishengessä. Vaikka ohjelmalla on laaja tuki, se ei ole vesitetty kompromissi, vaan aidosti kantaaottava paperi.

Jos ohjelma sellaisenaan toteutuisi, niin Oulu 2025 todellakin olisi Suomen paras opiskelijakaupunki. Ja vähempää ei kannata tavoitella.

8

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Pedon kahvio on tiedekunnan sydän Kun nousee kasvatustieteiden tiedekunnan sisäänkäynnin viereisiä portaita ylös, saapuu Pedankahvilaan – tai Pedon kahvioon, kuten sitä on tapana kutsua. Opettajaopiskelijoiden eli Pedagogian ylioppilaat ry:n nimestä käytetään sekä Peda- että Pedo-lyhenteitä. Ainejärjestö ylläpitää koko tiedekunnan käyttämää tilavaa kahvilaa, joka toimii myös kiltahuoneena.

Noora Vaarala, teksti ja kuva

Teknologiapainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa viidettä vuotta opiskeleva Suvi Raitanen on Ylkkärin testipäivänä tuuraamassa kahvion työntekijää. Hän on ainejärjestönsä sihteeri. ”Itse asiassa olen nyt äitiyslomalla, ja siksi minulla oli aikaa tulla sijaistamaan”, Raitanen nauraa.

Opettajaopiskelijoilla ei ole ollenkaan erillisiä kiltahuoneita, vaan ainoastaan kahvion lähellä sijaitseva pieni koppi, jossa pidetään ainejärjestön hallituksen kokoukset. Siksi

kahvion viihtyvyys on tärkeä asia. Hinnat yritetään pitää alhaisina ja valikoima opiskelijoille mieluisana. Vastikään järjestettiin kahviokysely, jossa sai esittää toiveita paikan kehittämisestä. ”Onhan tämä ainejärjestölle iso bisnes, kun toimitaan työnantajina”, Raitanen toteaa.

Henkilökunnan suosiossa Kahvio on ollut paikallaan tiedekunnan Linnanmaalle muutosta asti ja olemassa sitä ennenkin. Tilaa vuokrataan tie-

dekunnalta. Raitasen mukaan myös henkilökunta arvostaa kahviotoimintaa. ”Kyllä täällä aina istuu joku henkilökunnan jäsenkin”, hän sanoo ja osoittaa läheiseen pöytään, jossa jutellaan innokkaasti.

Raitanen kertoo, että kahvion aktiivisimmat käyttäjät ovat vasta opiskelunsa aloittaneita.

Erityisen paljon opiskelijoita on paikalla tietysti välitunneilla eli luentotauoilla. Kahviossa myös opiskellaan ahkerasti – tiskin viereisellä käytävällä on suurempia pöytiä ryhmätöitä ja pänttäämistä varten. Seinillä on jokaisen pääaineen oma ilmoitustaulu, ja sohvien yläpuolella ajankohtaisista tapahtumista

muistuttava televisio. Kiltahuonemaisuutta lisää se, että jääkaappi ja pakastin ovat opiskelijoiden vapaassa käytössä.

Yleisin keskustelunaihe ovat ainejärjestön tapahtumat ja bileet. Testipäivänä kahviossa puhutaan erityisesti SOOL:n eli Suomen opettajaksi opiskelevien liiton Talvipäivistä, jotka järjestettiin edellisenä viikonloppuna Kajaanissa. Kahviossa pidetään paljon ainejärjestön omia tapahtumia haalarimerkkimyynneistä puurojuhlaan. Jälkimmäisessä osallistujia on ollut parhaimmillaan yli 200. Silloin kahvio alkaa olla jo täynnä.

Oma maailma Suvi Raitanen kutsuu Pedon kahviota koko tiedekunnan sydämeksi. Lämminhenkistä tunnelmaa kiitellään usein. Vaikka kaikki yliopistolaiset ovat tervetulleita kahvioon, valtaosa kävijöistä on oman tiedekunnan väkeä. Välimatka yliopiston toiseen päähän on sen verran pitkä, että moni ei lähde kävelyretkelle vain kahviovisiitin vuoksi.

Äitiyslomalla oleva Pedagogian ylioppilaat ry:n sihteeri Suvi Raitanen tuurasi työntekijää päivystämällä Pedon kahviossa.

”Harva eksyy tänne vahingossa, mutta joskus muiden tiedekuntien ihmiset kertovat käyvänsä kahviossa sen lämminhenkisyyden takia. Täällä on ihan oma maailmansa ja elämänsä.”

Kiltisfakta Kiltahuoneen haltija: Pedagogian ylioppilaat ry Huoneeseen mahtuu enintään: 200 ihmistä.

Miten sinne pääsee: kasvatustieteiden tiedekunnan päädyn ovesta sisään ja vasemmalla puolella sijaitsevia portaita ylös.

Pääasialliset käyttäjät: kaikki vuosikurssit, mutta erityisesti vasta opiskelunsa aloittaneet.

Käytön aktiivisuusaste: väkeä joka päivä, luentotauoilla täynnä.

Varustelu: sohvia, televisio, kahvilan tarjonta.

Erikoista: info-tv, tilaa opiskeluun, jääkaappi vapaassa käytössä.

3 / 2012

9 Anton Sucksdorff

Felix Zenger – suullisen viestinnän oppitunti Zenger ja beatboxaaminen syntyivät molemmat 1980-luvulla.

Tänään Zenger on yksi maailman maineikkaimmista beatbox-esiintyjistä.

Teksti Juhani Oivo

”Tykkään, kun pääsen yhdistelemään erilaisia tyylejä ja tekemään uusia juttuja. En halua kuitenkaan pelkästään kikkailla sillä kuinka ihmeellisiä ääniä suulla voi saada aikaiseksi ja kuinka nopeasti”, Felix Zenger, yksi maailman tunnetuimmista beatbox-esiintyjistä sanoo.

Suomenruotsalaisen Zengerin, 25, Youtube-videot ovat keränneet internetissä satojatuhansia katsomiskertoja. Suosituinta videopätkää on katsottu yli 33 miljoonaa kertaa.

Laji, jota Zenger harrastaa, on samaa ikäluokkaa kuin hän itse. Moderni beatboxaus syntyi 1980-luvulla New Yorkissa.

Lajin juuret ovat vahvasti hip hop -kulttuurin syntyhistoriassa. Räpmusiikkia tuotettiin funkbreikkien ja rumpukoneen rytmien päälle, mutta aina ei ollut resursseja käyttää arvokasta laitteistoa.

Innovatiiviset muusikot alkoivat imitoida rumpukoneiden saundeja suillaan. Nykynäkemyksen mukaan laji saikin nimensä 70-luvulla valmistetusta

”ELI CompuRhythm CR-7030 Beat Box” -rumpukoneesta.

Kolme tärkeintä pioneeria olivat Fat Boys -yhtyeen ”Buffy”, mahdollisesti kaikkien aikojen ensimmäinen beatboxaaja Doug E Fresh, sekä legendaarinen Biz Markie. Vaikka beatboxaus onkin vahvasti sidoksissa hip hop -kulttuuriin, on se vuosien varrella löytänyt vaikutteita ja faneja myös syntysijojensa ulkopuolelta.

Zengerin Debyyttialbumilla Won’t Say A Thing taiteilija yhdistelee tyylilajeja hip hopista elektroniseen musiikkiin.

Jo ennen ensilevyään Zenger rikkoi genrekonventioita. Hän keikkaili vuosia Iiro Rantala New Triossa Rantalan ja Marzi Nymanin kanssa. Kolmikko sekoitti live-esityksissään ja vuonna 2008 ilmestyneellä Elmo -levyllä beatboxausta jazz-improvisointiin.

Crossover-meininki ja internetsuosio ovat vieneet artistia keikoille maailman ääriin. ”Vastikään oltiin Tommin kanssa Turkin vuoristossa talvifestareilla, joilla ei ollut ketään muuta ulkomaalaista”,

Zenger kertoo eksoottisimmasta keikkakokemuksestaan kysyttäessä.

Muun muassa El Salvadorissa ja Meksikossa keikkaillut muusikko kiertää lavoja nykyään Don Johnson Big Bandistä tutun Tommy Lindgrenin, sekä Tuomo-artistinimellä soolotuotantoa tehtailevan Tuomo Prättälän kanssa. ”Keikoilla kuullaan uuden levyni kappaleiden lisäksi Tuomon soolomateriaalia, DJBB -kappaleita, sekä musiikkia, jota ei ole kenenkään meidän levyillä. Keikan jälkeen ei varmastikaan jää epäselvyyttä siitä, mitä beatboxaaminen on”, Zenger lupaa.

Felix Zenger esiintyy Oulun Musiikkijuhlilla torstaina 15. maaliskuuta kello 20 Uudella Seurahuoneella.

Oulun Musiikkijuhlat on 11.25. maaliskuuta järjestettävä kaupunkifestivaali, jossa esiintyy kotimaisia ja ulkomaisia huippunimiä musiikin eri saroilta.

Anton Sucksdorff

10

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Haarukassa Heikki Laine Ikä: 29 vuotta.

Opiskelee: Hammaslääketiedettä Oulun yliopistossa, 1. vuosi. Aikaisemmalta tutkinnoltaan tietotekniikan diplomi-insinööri.

Syntynyt: Espoossa.

Asuu: Värtössä.

Harrastukset: Sukellus, juoksu, uinti, legorakentaminen, lauta- ja videopelit.

Lautasella: Porsaswokki.

Monitorin tuijottamiseen kyllästynyt Heikki Laine vaihtoi tietotekniikan työt hammaslääketieteen opiskeluun.

Hirveää riistahifistelyä Diplomi-insinööri Heikki Laine kyllästyi ruudun ääressä istumiseen ja alkoi opiskella hammaslääkäriksi. Opiskelumotivaatio on kohdillaan, sillä nyt hän tietää, mitä haluaa tehdä elääkseen.

Vapaa-ajalla mies suuntaa sukeltamaan tai ryhtyy rakentamaan legoilla. Kokkailunkin voi laskea harrastukseksi, vaikka välillä se meneekin hirveäksi hifistelyksi. Heikki ihannoi ihmisiä, jotka saavat hänet ajattelemaan uudella tavalla.

Maija Pylväs, teksti ja kuva Hei Heikki. Kerropa aivan aluksi, että miksi halusit vaihtaa alaa?

Halusin päästä tekemään jotain käsillä. Hammaslääkis tuli kysymykseen, koska siellä on ollut tuttuja agentteja, joilta olen voinut kysyä opiskelusta. Yllätyin myös siitä, kuinka helppo pääsykoe oli. Mielenkiintoisinta on ollut päästä tekemään tutkimusta kavereilla, testaamaan polvirefleksejä ja muuta. Anatomiaa on opiskeltu kirjaimellisesti päästä varpaisiin. Hammaslääkärin työ on siistiä sisätyötä siitä huolimatta, että tehdään käsillä.

Miksi valitsit aikoinaan insinööriopinnot?

Tuijotin tietokoneen ruutua jo ennen kuin opin lukemaan.

Ajattelin, että minusta tulee insinööri niin kuin kaikista muistakin meidän perheessä. Se oli hauskaa aikansa, kymmenkunta vuotta. Olin myös vuosia töissä Nokia Siemens Networksilla.

Aivan alun perin haaveilit kuitenkin lentokapteenin ammatista ja haitkin viime keväänä lennonjohtajakoulutukseen. Mihin se tyssähti?

Sain hyvät pisteet pääsykokeissa, mutta kaikista maailman asioista minulla oli lii-

an korkea verenpaine, joten se haave kaatui siihen. Pitää kokeilla jos saisi yksityislentäjän lupakirjan lennettyä sitten kun on töissä.

Olet käynyt sukelluksenopettajakurssin. Missä ja miten?

Tammikuussa 2010 asuin vähän aikaa Balilla, jossa opiskelin sukelluksenopettajaksi. Ei se ollut vain lomailua, tehtiin oikeasti töitä. Muutaman kurssillisen olen opettanut Suomessa.

Haluaisin asua lisää ulkomailla, mutta ehkä jossain eurooppalaisemmassa paikassa välillä.

Tykkäät rakentaa legoilla.

Ei kuulosta... no, ison miehen harrastukselta.

Se on semmoinen paluu lapsuuteen. Lapsena halusi hienoja legopaketteja, joita ei välttämättä koskaan saanut. Nyt ne voi ostaa itse. Pojat on poikia, kaikki haluavat leikkiä legoilla aina joskus.

Tykkäätkö laittaa ruokaa?

Kovasti. Tein äskettäin hollantilaisille vierailleni poronkäristyksen ihan alusta asti - ja vieraat tykkäsivät. Ihan sama

mitä hirven lihasta tai porosta tekee, siitä tulee syötävää.

Mitä pidit tästä ruokapaikasta ja ruoasta?

Ruoka oli hyvää, mutta ehkä vähän ylihintaista. Paikka on jees, tosin aika meluisa tähän aikaan. Onhan tämä kuitenkin tilava ja valoisa.

Juttusarjassa Ylkkäri vie pahaa-aavistamattoman opiskelijan ulos syömään tai kahville.

Ruokapaikka

Kahvila-ravintola Vintti www.fazer.fi/stockmannvintti Missä: Stockmannin 4. kerros.

Mitä: Salaatteja, keittoja, wokki- ja grilliannoksia, kahvia, leivonnaisia.

Muuta: Tilava, aina mahtuu syömään.

3 / 2012

Näkyvyys, työllisyys ja toimiva joukkoliikenne Teksti Mikael Heikkinen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY), Oulun seudun ammattikorkeakoulu OSAKO:n ja Diakonia-ammattikorkeakoulun kunnallispoliittinen ohjelma ottaa rohkeasti kantaa siihen, miltä opiskelijalle ihanteellinen Oulu näyttäisi vuonna 2025.

Parhaan opiskelijakaupungin status vaatisi muun muassa toimivaa joukkoliikennettä, laadukasta opiskelija-asumista, monipuolista kulttuurielämää sekä ennen kaikkea töitä valmistumisen jälkeen.

Ohjelmassa toivotaan joukkoliikenteen kehittämistä opiskelijalle suotuisampaan suuntaan, esimerkiksi asettamalla opiskelija-alennus kaikkiin lippuihin.

Erityisesti opiskelijat toivovat, että opiskelijakulttuuri näkyisi Oulun katukuvassa. Se vaatisi Oulun kaupungilta aiempaa suurempaa halua mark-

kinoida Oulua opiskelijakaupunkina.

Lisäksi ammattikorkeakoululaisten terveyspalvelut halutaan Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön piiriin. ”Syksyn kunnallisvaaleissa on jaossa 25 000 opiskelijaääntä. Voimme yhdessä vaikuttaa siihen, minkälainen on oululaisen opiskelijan kaupunki”, hallitusten puheenjohtajat muistuttavat ohjelmassa.

Talvitieltä vuolaat kiitokset Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mari-Leena Talvitie innostui kehumaan ohjelmaa vuolaasti. ”Opiskelijat pystyvät katsomaan pitkälle tulevaisuuteen ja hakemaan sieltä isoja kuvia siitä, mihin halutaan mennä ja mitä tehdä. Se on merkittävää.

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ LIIKUNTATIETEIDEN MAISTERIKSI kahdessa vuodessa erikoisalana HYVINVOINTITEKNOLOGIA

Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta ottaa hyvinvointiteknologian liikuntabiologiseen maisterikoulutukseen opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet vähintään 160 op tekniikan ja/ tai informaatioteknologian koulutusalojen opintoja yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.

Arvostamme sitä, että kaikkea ei ole tarvinnut kirjoittaa ohjelmaan vaan, että tämä on tiivis tietopaketti ja tämän pystyy lukaisemaan ja sisäistämään lyhykäisyydessään”, Talvitie sanoi.

Talvitien mukaan opiskelijoiden kunnallispoliittinen ohjelma tukee monilta osin kaupungin strategioita. Kovin suuria konkreettisia lupauksia hän ei kuitenkaan uskaltanut antaa, yhden kuitenkin. ”Pyöräparkkeja on tulossa lisää.”

OYY:n hallituksen puheenjohtajan Eero Mannisen mukaan aika kunnallispoliittisen ohjelman julkistamiselle oli ylioppilaskunnan näkökulmasta hyvä. ”Aika on otollinen, koska vaaliohjelmia suunnitellaan parhaillaan. Lisäksi ylioppilaskunnassa on vuosijuhlaviikko menossa”, Manninen kommentoi 22. helmikuuta pidetyssä julkistamistilaisuudessa.

Opintojen ytimen muodostavat ihmisen biologia ja hyvinvointi sekä teknologia ja liiketoiminta. Voit valita opiskeletko pääaineena biomekaniikkaa, liikuntafysiologiaa vai valmennus- ja testausoppia.

Haku koulutukseen päättyy 30.4.2012.

Hakulomake: www.jyu.fi/sport/laitokset/ liikuntabiologia/opiskelu/hyvinvointiteknologia Lisätietoja: Taija Juutinen, taija.finni@jyu.fi Lue myös: wikiliikkuja.com

AMICA VERITAS KTM-tutkinto pääaineena kansantaloustiede Onko sinulla jo kansantaloustieteen kandidaattiopintoja, ja olet kiinnostunut opiskelemaan kansantaloustiedettä aina maisterintutkintoon asti?

Tule opiskelemaan Jyväskylän yliopiston kauppakorkea­ kouluun KTM­tutkinto pääaineena kansantaloustiede.

Tarjoamme sinulle laadukasta kansantaloustieteen opetusta kauppakorkeakouluympäristössä monipuolisessa Jyväskylän yliopistossa.

Hakuaika 30.4.2012 mennessä.

Ohjeet https://www.jyu.fi/ jsbe/opiskelu/maisteriopinnot/ kansantaloustiede

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF BUSINESS AND ECONOMICS

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

11

Politics and the City

Tiede, sivistys ja uusi kasvu Suomen kansantalouden uudet tiedot ovat hälyttäviä.

Kehitys on ollut pitkään näkyvissä, mutta silti käänne on mullistava: ulkomaankauppa on nyt alijäämäistä. Niin kauppa- kuin vaihtotaseemme on negatiivinen, mikä tarkoittaa sitä, että Suomi velkaantuu myös kansantaloutena. Suomen vaurastuminen on perustunut ennen kaikkea korkeaan osaamiseen perustuvaan teknologiateollisuuden vientiin. Nyt vienti on romahtanut, ja samoin sen jalostusaste. Ellei käännöstä tapahdu, meitä uhkaa oikea köyhtyminen.

Hyvät neuvot ovat tarpeen, ja annan nyt sellaisen: olemme tilanteessa, jossa tarvitaan rohkeita panostuksia osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä tieteen perustaan. Valtiovallalla on vastuu kokonaisuudesta, mutta paikallisella tasolla on syytä toimia myös. Oulussa innovaatioallianssi OIA on hyvä esimerkki tavoitteellisesta T&K-yhteistyöstä.

Oulun mallissa kyse on kaupungin pitkäjänteisestä korkeakoulujen kehittämisestä, jossa koko 2000-luvun ajan kaupunki on varannut keskimäärin puoli miljoonaa euro per vuosi niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja hanketoimintaan. Oulun kuuluisa malli perustuu paitsi huomattavaan rahasatsaukseen, myös poikkeuksellisen saumattomaan yhteistyöhön kaupungin, korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kanssa.

”

Huolettavaa on, ettei yhdessäkään suomalaisessa yliopistossa ole viime syksynä aloitettu egyptologian opintoja.

Pelkillä bisnesideoilla emme pärjää, vaan tarvitaan viisautta sijoittaa tieteen perustaan. Yhtä huolettavaa kuin kauppataseen notkahtaminen on se, ettei yhdessäkään suomalaisessa yliopistossa ole viime syksynä aloitettu egyptologian opintoja. Menetämme aika paljon, jos muinaiskulttuurien opiskelu ja tutkimus loppuu meiltä. Me tarvitsemme sitä. Tarvitsemme fysiikan perustutkimusta, sillä käytännössä kaikki viestintätekniikan innovaatiot perustuvat siihen. Tarvitsemme matematiikan perustutkimusta samasta syystä, ja esimerkiksi uskontotiedettä ylläpitääksemme poliittisia ja taloussuhteita nouseviin talousalueisiin.

Egyptologian ja assyrologian tarvetta ei pidä selittää millään kaavalla, jonka päässä on bisnesidea. Ne ovat puhtaan sivistyksen mitta. Jos maassa on 5,4 miljoonaa asukasta, sillä pitää olla humanistisen tieteiden kriittinen massa. Jos sen ytimestä katoaa muinaistutkimus, on tieteen pyyhe lentänyt kehään ja voimme poistua katsomon puolelle.

Tytti Tuppurainen Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

3 / 2012

13

Kello on 11:32 kentällä numero 19. Alkamassa on N-lohkon ensimmäinen ottelu missä pelaavat Kakkossaakat ja Sigmakillan Suskeptibiliteetti.

Oulu, miksi kyykkä?

“Hyvä Rami! Hyvä Rami!” kuuluu tsemppaus tietotalon nurkalle möykkävaunujen bassoraidan tahtiin. On lauantai 25. helmikuuta ja ilmassa on suuren urheilujuhlan humua. Ylkkäri eli World Cup of Kyykkä -turnauksen Kakkossaakkojen kautta.

Tekstit Mikael Heikkinen Kuvat Nestori Törmä

T

ietotekniikkaa opiskeleva Matti Lonnakko on veteraanikyykkääjä yli seitsemän vuoden kokemuksella. Hän toimii jo kolme vuotta yhdessä pelanneen Kakkossaakat-joukkueen aloittavana pelaajana - ja juuri lauantaitentistä tulleena. “Tentti meni hyvin, jäi erittäin hyvä fiilis siitä!

Tästä on hyvä jatkaa pelejä!”, kommentoi Lonnakko Lonkero-tölkki kädessään.

Vapautuneisuus myös näkyy pelissä: Lonnakko korkkaa toisen erän 12 pisteen arvoisella, kuusi kyykkää kentältä poistavalla heitolla. Mallikkaasti sujunut koetilanne vei selkeästi turhan jännityksen mennessään.

Kakkossaakat vievät ensimmäisen ottelunsa kahden erän jälkeen tuloksella -8 vastaan -29. Mitä lähemmäksi nollaa päästään (tai jopa plussalle),

sitä parempi tulos on kyseessä.

Yksilöllisiä vahvuuksia Seuraavana vastaan asettuu Riskimaksimin Pupellus, jossa pelaa myös nainen - harvinaisempi näky miesvoittoisessa yleisessä sarjassa. Naisten aloitusheitto tapahtuu miesten normaalilta heittoviivalta oman kentän kyykkärivin takaa, ja naisten perusheitto omien kyykkien edestä. Erityiskohtelu kirvoittaa tunteita: “Eivät naiset oikeasti tarvitse tällaista tasoitusta. Tämä ei ole tasa-arvoa!”, Lonnakko kuittailee Pupeltajille. Miehistäkin tosiaan vähemmän lihaksikkaita rimaranteita löytyy, eivätkä he nauti erityiskohtelua.

Kakkossaakkojen heittojärjestystä seuraamalla löytää

muutaman kierroksen jälkeen jo selkeän kuvion: Lonnakko ja Määttä nakkelevat kona-kasoja kertalaakista ulos kun taas Vahtiala ja Häkkinen putsaavat kenttää tyhjäksi “roskista”, eli neliön sisään jääneistä kyykistä. “Jokaisella on oma paikkansa ja eri vahvuudet”, kommentoi viimeisenä heittojärjestyksessä oleva Mikko Häkkinen.

“Ei ole olennaista paljonko heittää kyykkiä ulos, vaan että saa yhden kohdan kenttää tyhjennettyä kokonaan”, avaa Lonnakko joukkueensa taktiikkaa. RimPu taittuu lopulta Kakkossaakkojen pelin alla tuloksella -50 vastaan -14.

Peli pään sisällä “Kyykkää voisi pelata ilman vastustajaakin. Heittelisi vain oman pelin läpi ja sitten katsoi-

14

si tuloksista, että ketä vastaan tuli pelattua ja miten kävi”, Lonnakko pohtii. Otteluvastustajien välillä kun ei ole suoraa fyysistä vuorovaikutusta.

Vastakkain pelaavat voivat vain havainnoida toisiaan.

Kyykkä onkin siksi hyvin psykologinen peli. “Psyyke ratkaisee kun kaksi yhtä taitavaa ja harjoitellutta tiimiä pelaa toisiaan vastaan. Kädet jos alkaa tärräämään niin peli menetetään”, Lonnakko miettii ja jatkaa: “Vastustajan keskittymisen jos saat herpaantumaan niin olet vahvoilla.”

Monet hyvät joukkueet ovat kompastuneet juurikin jännittämiseen ja asia tiedostetaan yleisesti. “Ei kestä kasetti!” ja “Sipuli pettää!” ovat suosituimpia katsomosta kantautuvia huutoja.

“Sanasodalla on valtava psykologinen aspekti. Ei haukuta vaan vihjaillaan ja heitellään läppiä. Minuakin kutsuttiin Hauki-Tapsaksi, se vaikuttaa alitajunnassa”, kertoo pelejä seurannut Haukiemin Tapani Himanka.

Sisätilat ja lämmin ruoka maittaa parin tunnin urheilun ja pikkupakkasessa värjöttelyn jälkeen. Yllättäen ruokapöytäkeskustelut ovat ihan muualla kuin kyykässä. Aasinsiltoja pitkin päästään aina Lähi-Itään asti. Häkkinen manaa parin pöydän päässä soivaa Muumilaakson tarinoista muokattua Mamelukkikala-remixiä.

Jännittäminen pois Kyykkä on vaativa laji sekä

Päälle kaksikiloinen karttu lentää kevyesti kun tekniikka on kunnossa. Kuvasarjassa Jukka Määtän tyylinäyte.

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Kolmas voitto irtoaa Oulun tietoteekkareista koostuvalta BSoDilta ja otteluaikataulu antaa myöten pikaiselle ruokailulle.

psykologisesti että myös hieman fyysisesti (muistetaan rimaranteet!). Kuinka kyykkääjä valmistautuu WCOK:n kaltaiseen turnaukseen?

Kakkossaakoissa kolmantena heittävän Mikko Vahtialan “sipuli” ei tarvinnut suurempia valmisteluja. “Voitettiin jo runkosarja. Toiset sitten ottaa rennommin edellisenä päivänä ja osa löysät pois.”

Mikko Häkkisellekin kyykkäys on muuttunut jo rutiiniksi.

“En valmistautunut mitenkään,

turnaus kun on kauden keskellä niin pelaaminen sujuu ilman jännitystä.”

Hieman krapulaisen Jukka Määtän perjantai-illan kaljasnooker taas sai lauantaille aikaan “semmoisen kivan olotilan, ettei tarvitse jännittää pelaamista ollenkaan.”

Ruokailun jälkeen on vuorossa ottelu tietojenkäsittelytieteen opiskelijoita, Säälimyllyjä vastaan. Psykologinen sodankäynti on heille selkeästi tuttua tiimin pienessä

maistissa olevan naispelaajan aloittaessa lauseen “Haluatko kuulla miten menetin neitsyyteni?” juuri Lonnakon valmistautuessa aloitusheittoon.

Konkarin rautainen keskittyminen ei kuitenkaan näin helposta horju.

Säälimyllyjen Ville-Matti Alanko harmittelee kappelin ja kasvatustieteen päädyn välisen parkkipaikkakentän syrjäisyyttä ja möykkävaunun poissaoloa.

“En osaa heittää ilman taustamusiikkia. Tärkeää on sopivan

rentouden ylläpito.”

Säälimyllyt taipuu lopulta Kakkossaakkojen hyväksi pistein -42 vastaan -18.

Harrastajamäärät nousussa Oulu on Lappeenrannan lisäksi Suomen vilkkaimpia kyykkäkeskittymiä. Mikä kyykässä oikein viehättää ja miksi sitä harrastetaan Oulussa niin paljon?

3 / 2012

15

Kakkossaakkojen filosofisoturi Matti Lonnakko on tunnettu tasa-arvolausunnoistaan ja kartunkäsittelytaidoistaan.

“Kyykkä on opiskelijalle sopiva laji, ei tarvitse hikoilla ja saa ulkoilla samalla. Ja hauis kasvaa!” kommentoivat Säälimyllyt. Ruokalassa tavatut, vastikään kyykkäämisen aloittaneet tietoteekkarit pitävät kyykän aloittelijaystävällisyydestä. “Kun porukka on turnauksessa pienessä maistissa niin tuurilla voi aloittelijakin voittaa!”

Lääketieteen opiskelijoiden Meta-analyysin P-arvon jäsenet pelaavat yhteishengen takia. “Joukkuelajit ovat mukavia. Kyykkä ei vaadi isoja panostuksia aloittaa ja se on kivaa!”

Naisten sarjan voittaneen Kainon jäsen Pia Olli löysi kyykästä paljon hyviä puolia.

“Kyykässä voi kuka tahansa pärjätä ja harjoittelu oikeasti näkyy. Oulussa ihmiset pelaavat reilusti ja rehdisti.”

Kenties kaikista jalostetuimman vastauksen antaa viereisellä kentällä pelaavan Blagitarius Blagiatorsin Riku Hietaniemi.

“Linnanmaalla harrastusmahdollisuudet ovat yliopiston välittömässä läheisyydessä.

Voi tulla heti pelaamaan eikä pelaaminen vaadi mitään erikoista. Viime vuosina kyykkää on myös mainostettu ja tuotu esille yhä enemmän. Kavereita on saatu mukaan ja sitä kautta harrastelijamäärät kasvaneet”, Hietaniemi pohtii.

Kyykkäbuumi onkin yllättäen vasta noin kymmenen vuotta vanha - saman ikäinen kuin runkosarjaa ja turnauksia järjestävä Oulun Akateeminen Mölökky- ja Kyykkäseura.

OAMK ry perustettiin vuonna 2002 ja tänä vuonna vietetään seuran kymmenvuotisjuhlia.

16

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Linnunradan käsikirjaa lainaten Karttuja (niitä isoja mailoja) heitetään yleensä paljain käsin.

Näin varmistetaan paras mahdollinen ote - hanskoihin kun kahvat saattavat joskus epäonnekkaasti tarttua kiinni. Monella kyykkääjällä näkyykin pyyhkeitä olalla ja lantioilla kädensijan ja käsien kuivaamiseen. Myös kenkien päälle laitettavat liukuesteet löytyvät monista jaloista.

Turnauksen pudotuspeleihin mentäessä parempi varustelu alkaa olla yleinen näky. Moni joukkue on teetättänyt itselleen pelipaitoja nimillä ja numeroilla – ihailtavaa omistautumista ja osallistumista.

Kakkossaakat voittavat vielä Blast from the Pastin ja Kombostikoblan ja etenevät näin neljän parhaan joukkoon. Vastaan asettuu Hietaniemen Blagitarius Blagiators.

Pyyhkeistä ja muista varusteista huolimatta kyykkä saattaa joskus lentää katsomoon.

Kahden kilon molemmin puolin painavat isot kartut tekevät jalkoihin osuessaan kipeää.

Vammoitta eivät säily myöskään itse heittäjät: monilla kipeytyvät kädet, niskat ja selät pelaamisesta. Kyykkäkauden alkaessa myös päänsäryt ovat yleisiä.

Kasetin kesto koetuksella Tunnelmat finaalia kohden ovat hyvin odottavaiset.

“Jukka lähti rasvaamaan selkää. Nyt on odottava fiilis.

Täydellä raviolla mennään”, Vahtiala kertoo. “Raivo on se sana mitä haetaan. Viime vuonna vitutti tässä vaiheessa, oltiin just hävitty pronssipeli”,

Lonnakko heittää.

Häkkisellä on selvät sävelet mielessä. “Pitää pitää oma peli. Jos rupeaa miettimään asioita ja peliä niin homma kaatuu siihen.”

SIK Bastardsin Joonas Leskinen ja Jarno Seppänen pistävät finaalissa parastaan, mutta Kakkossaakat pysyttelevät iskuetäisyydellä. Ensimmäinen erä päättyy -4 vastaan -2 SIK Bastardsien eduksi. Peli pysyy jännänä toisen erän viimeisille heitoille saakka, kaksi epäonnekasta haukea Kakkossaakoilla jättävät pisteet erän osalta tasaan -8 molemmin puolin, mikä ei riitä kuromaan ensimmäisen erän kahden pisteen eroa kiinni.

Finaali päättyy yhden kyykän eroon pistein -12 vastaan -10

SIK Bastardsien kultajuhlaan.

“Lähellä oli, hyvä ja tiukka peli. Harmi että heitin ohi toiseksi viimeisen heiton. Jos olisi saatu se neljä pistettä pois niin peli olisi ollut eri näköinen.

Iso parannus kuitenkin viime vuodesta!”, Lonnakko summaa tuntojaan.

SIK Bastardsien Joonas Leskinen on silmin nähden huojentunut voitosta. “Tiukaksi meni, en katsonut neljää viimeistä heittoa ollenkaan. Piti katsoa yleisön ilmeitä vaan. Tällainen sen finaalin pitää ollakin. Kiitos vastustajille!”

Lisäinfoa OAMK ry:n kotisivuilta www.oamk.oulu.fi Ramin turnausmenestys jäi Ylkkärille mysteeriksi.

3 / 2012

17

ILMOITUS

ILMOITUS

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entisten toimijoiden alumniyhdistys Rauhalaklubi ry pyytää esityksiä

VUODEN OPISKELIJAKSI perjantaihin 23.3. klo 12.00 mennessä.

Oulun yliopistopäivää vietetään perinteiseen tapaan J.V. Snellmanin päivän kieppeillä 11.5.2012.

Reilun kymmenen vuoden ajan päivän päätapahtumassa, alumnijuhlassa, on julkistettu Vuoden Alumni - Oulun yliopistosta valmistunut henkilö, joka on merkittävällä tavalla ansioitunut valmistumisensa jälkeen.

Vuonna 2011 Oulun yliopistopäivänä julkistettin vuoden alumnin ohella ensimmäisen kerran Vuoden Opiskelija, jonka Oulun yliopistoseura ry nimeää Rauhala-klubi ry:n esityksestä.

Rauhala-klubi pyytääkin järjestöiltä ehdotuksia Vuoden Opiskelijaksi valittavasta henkilöstä myös tänä vuonna.

Vuoden opiskelijan valinnan kriteerinä on opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti.

Vuoden opiskelijan odotamme olevan innostava, hyvä yhteisöjen luoja ja motivaattori. Hänellä voi olla kokemusta esimerkiksi opiskelijalähtöisen toiminnan käynnistämisestä, opiskelijajärjestön uudelleenherättämisestä tai muusta erityisestä toiminnasta järjestöissä tai yliopistolla.

Vuoden opiskelijaksi nimettävän henkilön tulee olla perustutkinto-opiskelija. Esitettävä henkilö ei voi olla ylioppilaskunnan hallituksen jäsen tai toimihenkilö eikä yliopiston ylimpien päätöksentekoelinten jäsen. Rauhala-klubi pyytää perustellut ehdotukset ehdotettavan henkilön cv:llä varustettuna.

Ehdotukset tulee toimittaa pe 23.3. klo 12.00 mennessä sähköpostitse osoitteeseen milja.seppala@iki.fi Lisätietoja: milja.seppala@iki.fi http://rauhala-klubi.net/ Pinppi-69:ssä pelaavan Hanna Lyytisen pokerinaama alkaa repeillä kannustusjoukkojen läsnäollessa.

Kyykän säännöt pähkinänkuoressa Kyykässä kenttä koostuu kahdesta neliöstä ja niiden välisestä alueesta. Toisen joukkueen heittoneliö on vastapuolen pelineliö. Neliö on kooltaan 5 kertaa 5 metriä. Neliöiden välinen matka on 10 metriä.

liöstä 10 metrin päästä ja jatkoheitot 8 metrin päästä. Miehet heittävät avausheiton 15 metrin päästä ja jatkoheiton 10 metrin päästä eli omalta kenttäpuoliskoltaan.

Kyykät ovat puusta sorvattuja lieriöitä, joiden korkeus on 10 senttiä ja halkaisija 6,5-8 senttiä - suurin piirtein oluttölkin kokoisia. Pelin alussa kummankin neliön eturajalle pystytetään rivi kyykkäpareja, joukkuepelissä 20 paria.

Kukin pelaaja astuu vuorollaan heittoneliöön ja yrittää mailaa heittämällä lyödä kyykät pois pelineliöstä.

Mailana toimii puusta sorvattu karttu, jonka enimmäispituus on 85 senttiä ja enimmäispaksuus 8 senttiä. Mailan painoa ei ole rajoitettu.

Naiset heittävät aloitusheiton peline-

Eriä on kaksi. Molemmissa erissä jokainen pelaaja pääsee heittovuoroon kahdesti eli pelin aikana yhteensä neljä kertaa. Heittovuoron aikana karttua pääsee heittämään kahdesti.

Käyttämättä jääneistä mailoista saa pluspisteitä. Neliöön tai neliöiden väliin jääneet kyykät antavat miinuspisteitä.

18

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Arviot ***** KIRJAT

ANU SILFVERBERG He eivät olleet eläimiä Avain 2011, 254 s.

He eivät olleet eläimiä on kirjailija ja kolumnisti Anu Silfverbergin (s.1974) ensimmäisen novellikokoelman nimi. Jos pidit esikoisromaanista Kung Po (2008), pidät luultavasti myös tästä.

Tarinat sijoittuvat urbaaniin elämänmenoon ja ihmisten mielenelementteihin. Juju löytyy usein kuvatun hahmon menneisyydestä, tai kuten Emakkohäkissä - tavasta tarkastella asiaa.

Kainuisti Veikko Huovisen navettapaneelissa possukin puhui,

LEVYT PARIISIN KEVÄT Kaikki on satua Muutamia vuosia sitten Suomen pop-taivaalle singahtanut Pariisin Kevät on ehtinyt tehdä jo kaksi menestyksellistä albumia: Meteoriitti (2008) ja Astronautti (2010). Arto Tuunelan sooloprojektina käynnistynyt viritys on laajentunut siinä sivussa oikeaksi bändiksi, ja viimeistään kolmas albu-

ARI WAHLSTEN Kosteiden mestojen balladi Gummerus 2012, 300 s.

mat eivät tosin saa aivan yhtä herkullisia nimiä. Enimmäkseen teatteriväen seassa pyörivä Walden voisi olla hahmona varsinainen herkkupala – ellen olisi näin tosikko.

Tässäpä tujaus äijämäistä menoa. Päähenkilö Aaron Walden koluaa kirjaimellisesti kaikenlaisia kosteita mestoja erilaisin variaatioin. Lievästi ohjaajakäsikirjoittaja Ari Wahlstenin (s. 1963) alter egoa muistuttava hahmo seikkailee Helsingin Kallion juottoloissa, kuten Reijo Mäen yksityisetsivä Vares Turussa konsanaan. Juo-

Juonesta Wahlstenin teoksen kohdalla ei juuri voi puhua.

Tapahtumat ja niiden aikajana tuntuvat sekavalta: välillä lukujen sisällä hypätään puoli vuotta eteenpäin, eikä takaumia pysty erottamaan. Luvuista muodostuu enemmän kohtauksia kuin varsinaisia lukuja.

Waldenin päivät täyttyvät erinäisistä tapaamista ja sattumuk-

Silfverbergin manifesti on aihevalinnassa ja katseessa.

Muut novellit sijoittuvat näiden kahden toisistaan eniten poik-

keavan väliin. Hylkeet kertoo entistä miestään tirkistelevästä

mi osoittaa, ettei kyse ole mistään tähdenlennosta.

Avaruusteema on myös unohdettu uutuuslevyn nimestä kuin todisteeksi.

loput, hirmumyrskyt, hyökyaallot, verenhimoiset hirviöt ja ennen kaikkea huutaminen (6 kappaleessa kymmenestä). Ahdistava albumi ei silti millään muotoa ole, ja vaikkei debyyttialbumin kaltaista yllätyksellisyyttä enää materiaalista löydykään, tietynlainen vakavoituminen ja jämäköityminen tuntuvat tekevän Pariisin Keväälle tässä vaiheessa pelkkää hyvää.

Myös lyyrisellä puolella liikutaan aiempaa synkemmissä vesissä, ja Tuunelan sanoituksissa vilahtelevat nyt maailman-

Keitolla käymisen ohella Walden tutustuu myös naisiin, jotka teoksessa ovat yhden (tai

Jenni Kinnunen

teoksen kohdalla ei juuri voi puhua.

Mirjamista. Liimassa ylikierroksilla käyvä äiti kilahtaa liimapurkin katoamisesta, ja tilanteeseen syytön oma pikkutyttö joutuu sijaiskärsijäksi. Kotiinnovellissa vanhus saattaa siirtolaisnuorukaista lentokentälle.

Kirjoittamisen ammattilaisuus näkyy virheettömässä kieliasussa ja juonen kuljetuksen ilmavuudessa. Aistihavaintoja on paljon ja kuvaus tarkkaa, tosin ajoittain turvaudutaan kuluneisiinkin ilmauksiin. Lontoolainen Balfron Tower on nukkekotina rosaliksomtyylisessä, maalauksellisessa tyttöpoikatarinassa, kun taas Sinisen auton kuvauskin tuntuu ihmettelevän, miksi oravaa haetaan laitoksen pihamaalta.

Pariisin Kevään debyytti oli ilahduttavan raikas ja monivireinen tuulahdus pulppuavan omintakeista ja originellia suomenkielistä poppia, ja kakkoslevy tuntui jo löytävän jonkinlaisen kultaisen keskitien yhtyeen ilmaisussa. Tyylillinen tasapainottuminen jatkuu kolmosella, mutta samalla PK:n maailmaan ilmestyy uusia, yhä tummempia sävyjä. Levy myös kuulostaa entistä enemmän yhtyeen tekemältä, mikä osaltaan tukevoittaa soundia.

sista tutuilta kuulostavien hahmojen, kuten Jarkko Suuriuoman, kanssa sekä muutamista työjutuista.

parhaimmassa tapauksessa kolmen) ruuminosan kantajia tai ärsyttäviä ja ahdistavia riippanoita. Miehen tunne-elämä esittäytyy varsin yksinkertaisessa valossa. Wahlsten osaa luoda osuvaa sanailuhuumoria, hän hallitsee dialogin ja huvittavien hahmojen luomisen. Onpa kansien väliin eksynyt muutama viihdyttävä teatterimaailman anekdoottikin, vaikka pitkään ne eivät naurata. Mutta miehisille seikkailuille, skål!

”Juonesta Wahlstenin

*****

Marko Pyhähuhta

AIR Le Voyage dans la Lune Siinä missä Pariisin Kevät on luopunut avaruusmatkailusta, aiemminkin kosmisten asioiden parissa (mm. Moon Safari -levyllään) touhunnut ranskalaisduo Air lennähtää tällä kertaa kuuhun. Innoittajana toimii George Mélièsin mykkä tieteisklassikko Matka kuuhun vuodelta 1902, jonka restauroitua versiota varten kaksikko sävel-

Kerronta on runsasta ja kauttaaltaan yleiskielistä. Kohtaamiset sysäävät tarinoiden olennaisinta. Useilla hahmoista on jokin selkeä kysymys, emotionaalinen motiivi tai prosessi kesken. Mieleen jäävät Emakkohäkin hyvin hyvin raskaana oleva Anni, ja veturinovellin veljekset Otto ja Kai, jotka menevät purkamaan isänsä asuntoa tämän kuoleman jälkeen.

si uuden musiikin. Cannesin 16-minuuttisen ensi-illan jälkeen Dunckel ja Godin päättivät laajentaa projektiaan kokonaiseksi levyksi, jonka pituus lisäkappaleiden kanssa venähti puoleen tuntiin.

Kaksikon lisäksi albumilla kuullaan muutamaa vierailevaa instrumentalistia ja vokaaliosuuksissa piipahtavia Victoria Legrandia sekä Au Revoir Simone -bändiä. Näistä ensimmäisen visiteeraama Seven Stars on popkappalemaisuudessaan helpommin lähestyttävä.

Muutama muukin sävellys levyllä toimii tarttuvuutensa puolesta sellaisenaan itsenäisenä biisinä.

Jo hienon Virgin Suicides -soundtrackin myötä elokuvasäveltämiseen perehtynyt duo on epäilemättä päässyt

*****

Persoonallista Silfverbergin tyylissä on naiivius. Teoksen eetos on neutraali ja puolueeton.

Parhaimmillaan tiheät vaikutelmat ottavat mukaansa reippaaseen tempoon. Sivuuttava, jopa hieman ylimalkainen ote hallitsee onneksi vain Sinisen auton epätietoista tunnelmaa. Muutamien novellien valjuus heikentää kokoelman synergiaa.

Teos on kevyt, nykyaikaisen omaan napaansa tuijottava. Itsestään se tosin ei puhu, mutta ylipäänsä puhuu paljon, ja hyvin, mutta sanoo vähän.

Maija Katariina Jelkänen

taas mieluisaan puuhaan, ja uusittua Méliès-versiota näkemättäkin voi kuvitella lopputuloksen onnistuneen. Lyhyehkössä albumimitassaan teos kuulostaa yhä kokonaiselta, vaikkei kaikissa osissa liimapintaa niin olekaan. Elektronisten elementtien vähyys eli orgaaninen yleisvire on Airin tapauksessa myös merkillepantavaa.

*****

Marko Pyhähuhta

3 / 2012

LEFFA Kulman pojat Bronson Club, 2012 Kulman pojat on hyväntuulinen komedia, joka sukeltaa suomalaisen miehuuden alkulähteille.

Keskiössä on joukko miehiä, joita yhdistää fanaattinen paikallisen divarijalkapallojoukkueen kannattaminen.

Kaveriporukan välejä aletaan koetella, kun yksi kaveruksista ihastuu naiseen, joka sattuu olemaan vihollisjoukkueen ykköspelaajan entinen tyttöystävä.

Klassisesta poika tapaa tytön –rakenteesta huolimatta käsikirjoitus on raikas. Sivuhenkilöitä on viljalti, mutta niiden avulla tuetaan ja väritetään päätarinaa, jonka fokus ei karkaa.

19

Elokuva on komediallinen, Tuukka Tiensuun (Jussi Vatanen) myyttistä mahtitattia myöten, mutta rivien välissä tarina valottaa todellisuutta, kuten nuoren miehen elämän päämäärättömyyttä sekä jälkeläisestään uutta jarilitmasta rakentavan isän ja tämän pienen pojan välistä suhdetta. Nuo mielenkiintoiset sivujuonteet jäävät kuitenkin syvemmin käsittelemättä.

Bronson Clubin tuotta-

Roolihahmot ja dialogi ovat luontevia. Fanikulttuurin kuvaaminen ei lähde lapasesta, vaan onnistuu uskottavasti henkimään tunnelmaa, jota oikeissa fanikatsomoissa voi haistaa.

ma Kulman pojat on Teppo Airaksisen esikoisohjaus. Airaksinen on saanut näyttelijöistä paljon irti – sivurooleja myöten.

Kun elokuvateatterista kävelee ulos, kaksi asiaa on varmaa.

Tommi Läntisen ja näyttelijöiden Jari ja minä –rallatus soi iloisesti päässä, eikä Kulman poikain hyvään energiaan voinut olla ihastumatta.

Huomaa Jussi Vatasen henkilöhaastattelu s. 22-23.

*****

Ville Koivuniemi

Pariisi ei muuttanut pohjoisen tyttöä Saga Skiftesvik, teksti ja kuvat

muuttamaan. Pohjoisen tyttö puskee aina esiin.

Englantilaista filologiaa opiskeleva Fanni Mäki, 27, rakastaa sekä hassuja lippiksiä että luksuslaukkuja.

Hän päätti jo lapsena, että pukeutuu juuri kuten itse haluaa.

Miten pukeuduit teininä?

Olen ollut aina rohkea pukeutuja. Kasiluokan luokkakuvassa minulla oli jalassani leopardisukkahousut, joita koulun raggarit pilkkasivat. Se tuntui pahalta, mutta päätin jo silloin, että minä pukeudun, miten itse haluan.

Seurasin muotia intohimoisesti, palvoin Gianni Versacea ja ostin muotilehtiä. Sitten minuun iski vastareaktio. Muoti alkoi tuntua turhalta. Aloin pohtia, millainen oma tyylini todella on. Nykyisin ymmärrän, että muoti on turhamaista mutta myös upea taiteenala.

Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Mekkoni on R/H-merkkiä.

Toinen merkin suunnittelijoista on hyvä ystäväni. Jalassa minulla on mustat Cubuksen farkut ja Stockalta ostetut Uggit, joita ilman en pärjäisi talvipakkasilla. Uggit ovat lampaanvillaa, ja niitä voi käyttää ilman sukkia.

Canada Goosen toppatakin ostin tänän talvena muutaman vuoden harkinnan jälkeen. Se oli loistava investointi. Laukkuni merkki on Zadig & Voltaire.

Miten kuvailisit tyyliäsi nyt?

Millainen shoppailija olet?

Minulle on tärkeää, että minulla on tunneside vaatteisiini ja asusteisiini.

En pidä itseäni materialistina, mutta saan joskus päähänpinttymiä. Esimerkiksi tämän Zadig & Voltairen laukkuni bongasin toissakesäisellä reilireissullani Pariisissa. Ihastuin laukkuun, mutta en raaskinut ostaa sitä. Mietin laukkua koko matkan ja tilasin sen kotiin palattuani nettikaupasta. Se oli iso investointi, mutta luksuslaukut ovat ekologinen valinta, sillä ne kestävät koko loppuelämän.

Joulun aikoihin minulle tuli päähänpinttymä saada Jacques Cousteau -tyylinen punainen pipo tai liigapipo. Päädyin tilaamaan Nashville Predatorsin pipon, sillä ystäväni mies pelaa kyseisessä joukkueessa.

Millaisia koruja käytät?

Korvakoruni ovat ystäväni tekemät. Niissä on F-kirjaimet, höyheniä sekä pääkalloja, joita rakastan. Sormuksia minulla on viisi. Kaikki ovat hopeisia.

Yksi sormuksistani on erityisen rakas, sillä ostin sen viime

vuonna vaihdossa ollessani Pariisista.

Vietit Pariisissa melkein puoli vuotta. Millainen kokemus se oli?

Asuin 7. kaupunginosassa, joka on todella hienostunut ja rauhallinen alue. Olin haaveillut Pariisissa asumisesta jo vuosia, sillä olin käynyt siellä useita kertoja. Pariisi on kulttuurielämän ja kaiken kauniin keskus. Kun asuin siellä, jotkut kuvitelmat murenivat.

Muotia oli joka puolella.

Joskus kaiken sen tarjonnan keskellä tuntui puuduttavalta, kun ei voinutkaan ostaa kaikkea ihanaa.

Miten vertaisit pariisilaisten ja suomalaisten pukeutumista?

Pariisilaisten naisten pukeutuminen on melko yksitoikkoista, sillä he pukeutuvat todella klassisesti ja hillitysti ja käyttävät paljon mustaa. Minusta oli hauska seurata, miten he pöyhöttivät jatkuvasti hiuksiaan ja heittelivät niitä puolelta toiselle.

Laihuutta ihaillaan. Yökerhoissa näin todella pitkiä ja

laihoja naisia. Laihuudestaan huolimatta ranskalaiset naiset eivät kieltäydy herkuista, vaan he syövät kaikkea hyvää mutta näykkimällä.

Pariisilaiset vaikuttavat usein nälkiintyneiltä, stressaantuneilta ja ikävystyneiltä. He eivät ole kovin elämäniloisia.

Miten Pariisi vaikutti omaan tyyliisi?

Kun muutin Pariisin, ajattelin, että voisin alkaa käyttää korkokenkiä joka päivä. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt. Tajusin, että oma tyylini on niin varma ja vakiintunut, ettei edes muodin metropoli pysty sitä

Pukeudun edelleen oman mieleni mukaan, enkä välitä, vaikka kolmekymppiä kolkuttelee. Esimerkiksi Pariisissa ostin Disneystoresta lapsille tarkoitetun sarjislippiksen ja menin se päässä katsomaan suurta katutanssitapahtumaa. Siitä syttyi lippisinnostus, ja ostinkin pian toisenkin lippalakin.

Otan vaikutteita ympäriltäni ja innostun hauskoista jutuista, vaikka jotkut ehkä pitävät minua liian vanhana sellaiseen.

Leopardihousuinen tyttö minussa sanoo, ettei se ole niin vakavaa.

Teiniaikoihin verrattuna suurin muutos on se, että nyt pukeudun sään mukaan. En halua palella. Baarista lähtiessäkin puen toppahousut jalkaani.

Olet matkustellut paljon?

Minkä maan tyyli on tehnyt suurimman vaikutuksen?

Asuin nuorempana vähän aikaa Barcelonassa. Siinä kaupungissa tulee aina todella kutkuttava fiilis. Ihmiset näyttävät vähän kulkureilta ja pukeutuvat todella erikoisesti. He taistelevat Katalonian itsenäisyyden puolesta, ja se näkyy heidän asenteessaan ja pukeutumisessaan. Heissä on vallankumoushenkeä.

20

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Kampuksen KASVOT Noora Vaarala, tekstit ja kuvat

Larppaus ansioluettelossa Kaisa Vainio on saanut työnantajilta positiivista palautetta harrastuksestaan, joka opettaa ainakin ompelu-, organisointija eläytymistaitoja. ”Larppaus ei ole ihan vain sitä, että juostaan metsässä viittojen kanssa”, kuudetta vuotta kultuuriantropologiaa opiskeleva Vainio, 24, sanoo. Onneksi larppaus alkaa olla sen verran tuttu ilmiö, ettei harrastajiin kohdistu enää suurempia ennakkoluuloja.

Yleensä Vainion harrastukseen suhtaudutaan mielenkiinnolla.

Larppaaminen eli liveroolipelaaminen on erilaisiin rooleihin eläytymistä vaihtelevissa ympäristöissä. Vainion yhdistys, OIEI eli Oulun Interaktiiviset Eläytyjät ry., järjestää pelejä useimmiten Sanginjoen leirikeskuksessa. Pelit voivat olla esimerkiksi historiallisen tai fantasiateeman pohjalle rakennettuja.

Vainio on larpannut lukiovuosista asti. Kiinnostuksen sytytti yläasteaikainen sähköpostikirjekaveri, joka kertoi harrastuksesta. Meni kuitenkin useampi vuosi, ennen kuin Vainio

osallistui ensimmäiseen peliinsä. ”Se oli fantasiaa, haltioita ja kääpiöitä. Tunnelma imaisi heti mukaansa. Tuntui, kuin olisi keskellä elokuvaa.”

Sittemmin larppaamisesta on tullut Vainion elämäntapa. Hän sanoo, että viikonlopun mittaisiin peleihin valmistautumiseen saa upotettua juuri niin paljon aikaa kuin haluaa – hahmon esittämiseen voi valmistautua esimerkiksi ompelemalla rooliasuja. Jos itse sattuu oleman pelin suunnittelija, tekemistä riittää. Suunnittelijan tai suunnittelijaporukan pitää huolehtia pelipaikasta, ruokailuista, pelin hahmojen ja puitteiden rakentamisesta ja niin edelleen.

Hankittuja organisointitaitoja arvostavat myös työnantajat. ”Olen kertonut harrastukses-

Tuntui, kuin olisi keskellä elokuvaa.”

ta töitä hakiessani. Tapahtumien järjestämiskokemuksesta on hyötyä.”

Suunnittelusta huolimatta peli on pitkälti improvisointia, sillä tapahtumien kulkua ei päätetä etukäteen.

Vainio on harrastanut myös näyttelemistä, joka muistuttaa larppausta monilta osin. Peleissä eläytyminen on kuitenkin kokonaisvaltaisempaa kuin näytelmissä tai esityksissä.

Ihannetapauksessa hahmossa pysytään koko pelin ajan, jopa useita vuorokausia peräkkäin. ”Mennään nukkumaan hahmossa ja herätään hahmossa.

Se on todellista lomaa arkitodellisuudesta.”

Oululaisen yhdistyksen aktiiviporukkaan kuuluu kolmisenkymmentä henkeä. Vainio suosittelee larppaamisen kokeilemista kaikille asiaa harkitseville. Ryhmään pääsee tutustumaan viikottaisissa tapahtumissa tai ilmoittautumalla rohkeasti mukaan larppeihin.

Kaisa Vainio

Lisäinfoa: www.oiei.fi

”

Kaisa Vainion liveroolipeliharrastuksen lomassa kertyneestä organisointikokemuksesta on hyötyä myös työnhaussa.

Keppimiekkailua samurai-asussa

Mikko Memonen aloitti kendon harrastamisen jo yläasteella.

Lajissa on tarkoituksena yhdistää mieli, miekka ja ruumis.

Mikko Memosen laji tuli monelle tutuksi Kill Arman -tv-ohjelmasta. Lajin nimi on kendo, ja siinä ”huudetaan ja lyödään ihmisiä kepillä päähän”. ”Huutaminen on monille mysteeri”, kertoo Memonen, 21-vuotias suomen kielen opiskelija. Hän harrastaa japanilaista miekkailua kahdeksatta vuotta.

Kendossa aseena on keppi, ja lyönnin yhteydessä todella huudetaan. Tarkoituksena on yhdistää mieli, miekka ja ruumis: lyönti, huuto ja askel eteenpäin toteutetaan samanaikaisesti.

Memonen kuuli kendosta ensimmäistä kertaa yläasteella, kun hän pohti kaverinsa kanssa uuden harrastuksen aloittamista. Vaihtoehtoja olivat kaikki itämaiset taistelulajit, ja kaveri ehdotti kendoa.

Lopulta Memonen meni alkeiskurssille ja innostui. Oulussa lajia edustaa seura nimeltä Hokufuu. ”Kendo on yhteisöllistä ja siinä on hyvä meininki”, Memonen tiivistää. Muutaman kerran viikossa järjestettävissä treeneissä käyvä aktiiviporukka on tiivis. Harrastus ei ole kallis, kalliita suojavarusteita

”

Erityisiä kilpailutavoitteita minulla ei ole, mutta välillä on hauskaa käydä ottamassa turpaan matseissa.”

Mikko Memonen

tarvitsee vasta peruskurssin jälkeen. Välttämättömiä varusteita ovat suojukset, takki, kypärä ja housuhame – ja tietysti puinen keppi. Asu muistuttaa samuraielokuvien puvustusta. ”Toki voi panostaa enemmänkin ja tilata vaikka käsintehdyt varusteet Japanista.

Siihen voi laittaa loputtomasti rahaa. Onneksi varusteet ovat aika kestäviä, joten niitä eri tarvitse uusia usein.”

Kendo ei ole itsepuolustusta, vaan modernia, historiallisesta perinteestä ammentavaa miekkailua. Opittuja taitoja

ei voi eikä kannata hyödyntää nakkikioskin jonossa, mutta harrastuksesta on paljon muunlaista hyötyä. Memonen on tutustunut miekkailuperinteeseen ja innostunut opiskelemaan vähän japaniakin, josta on apua, kun japanilaiset kendoharrastajat käyvät Suomessa treenaamassa.

Tällä hetkellä Memosen harrastusta rajoittavat lähinnä välimatkat. Hän asuu yliopiston lähellä, ja treenit järjestetään useimmiten keskustassa.

On joko sovittava kyydeistä tai pyöräiltävä suuren varustekassin kanssa. Viime aikoina kendo on jäänyt vähemmälle myös aktiivisen ainejärjestötoiminnan ja parantumassa olevan jalkavamman takia, muttei Memonen lajia lopettamassa ole. Hän haluaa jatkaa harjoittelua ja kehittyä mahdollisimman hyväksi miekkailijaksi. ”Erityisiä kilpailutavoitteita minulla ei ole, mutta välillä on hauskaa käydä ottamassa turpaan matseissa”, hän nauraa.

Lisäinfoa: www.hokufuu.com

3 / 2012

Menot Tämän lehden menot ovat ajalle 7.3. - 3.4. Ilmoita seuraavan numeron menot (ajalle 4.4. - 24.4.) ma 26.3.2012 mennessä osoitteeseen menotpalsta@oyy.fi

Lyhyempi oppimäärä Harri Filppa

21

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitä tarinoita akateemisen maailman pienistä ympyröistä menneinä aikoina ja nykypäivänä.

SÄHKÖINSINÖÖRIKILTA RY

Ympärihiihdot keskiviikkona 7.3. alkaen klo 13.00 Teekkaritalolla. Suksitaan Neverski-suksilla 3 hlö joukkueissa Teekkaritalon lähimaastossa ja suoritetaan rastitehtäviä. Voiton ratkaisee tehtävärasteilla osoitettu nohevuus, hiihtoaika sekä pukeutuminen. Pukuteemana on YOUTUBE. Paras asu palkitaan! Ilta jatkuu Kaamoksen Kaatajaisissa Club Dionessa!

Lippu 9e/joukkue ja sisältää Ympärihiihdot ja Kaamoksen Kaatajaiset kolmelle sekä kolme Ympärihiihdot -haalarimerkkiä.

Lippu pelkästään Kaamoksen Kaatajaisiin 2e ennakkoon ja 3e ovelta. Lippuja myydään ja joukkueita voi ilmoittaa vihreillä naulakoilla ma 5.3. 10-14, ti 6.3. 10-14 ja ke 7.3. 10-12.

TEEKKARISPEKSI

Teekkarispeksi saapuu jälleen Ouluun, kiidättäen lavalle huikaisevan teatterielämyksen, joka saa Grimmin veljekset kierimään haudassaan – naurusta.

Speksi Oulu-opistolla 17.3. klo 18:00. Liput maanantaina 12.3. klo 11 yliopiston vihreiltä naulakoilta!

OULUN LUONNONTIETEILIJÄT

Umpihankifutiksen yliopistomestaruuskisat! Pelit järjestetään su 18.3. yliopiston lähettyvillä.

Paikka tarkentuu myöhemmin.

6+ hengen joukkueet. Peliaika 2x8min/ottelu. Peliasu vapaa.

Ilmoittautumiset ainejärjestöjen urheiluvastaavien kautta.

SOOPA RY

Sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 21.3. klo 19 alkaen Yliopistokatu 40:n kerhotilassa. Tervetuloa!

PEDAGOGIAN YLIOPPILAAT RY

Kevätkokous pidetään 27.3. kello 16.00 alkaen.

OULUN YLIOPPILASTEATTERI

Karel Capekin Rossum’s Universal Robots -scifiklassikko, jossa on komiikkaa repliikeissä ja jännitystä ilmassa. Näytelmä käsittelee ihmisyyttä ja sen ansaitsemista, työtä ja sen merkitystä. Voidaanko kehityksen huipulla enää saavuttaa mitään?

Näytelmän on ohjannut teatteriilmaisun ohjaaja Anna-Kaisa Kettunen. Uniikin äänimaailman on suunnitellut Paavo Impiö lopputyönään Teatterikorkeakouluun. Ensi-ilta pe 30.3., näytökset ti 3.4., ke 4.4., ti 10.4., ke 11.4., su 15.4., pe 20.4., la 21.4., su 22.4., pe 27.4., la 28.4., su 29.4., pe 4.5., la 5.5. Kaikki näytökset kello 19.

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Betonisaappaat

Sarjakuva kertoo sympaattisin ottein järjestäytyneen rikollisuuden arjesta chicagolais-suomalaisella tyylillä.

Janne Toriseva

betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

22

YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Komiikan sankari Kulttimaineeseen nousseita roolisuorituksia, kuten pääosa Napapiirin sankareiden Jannena ja Putouksen sketsihahmona Mr. Mallorcana. Neljä elokuvaroolia viimeisen kahden vuoden aikana. Niistä uusin jalkapallon fanikulttuurista kertovassa Kulman pojat -elokuvassa. Jussi Vatanen, 34, valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2005, mutta on tullut tutuksi suurelle yleisölle vasta parina viime vuotena.

Miten kokenut näyttelijä kestää julkisuuden tuomat paineet?

Teksti ja kuvat Ville Koivuniemi

Jussi Vatanen Syntynyt 30.1.1978.

Kotoisin Sonkajärveltä, tarkemmin Sukevalta.

Naimisissa laulaja Marika Tuhkalan kanssa, pariskunnalla on tytär.

Teatteritaiteen maisteri 2005.

Valittiin parhaan miespääosan ehdokkaaksi roolistaan Napapiirin sankarit -elokuvan Jannena.

Opiskellut radiotoimittajaksi kansanopistossa.

Elokuvarooleja:

Televisiorooleja:

»» Kaappari 2013 (lentoperämies) »» Kulman pojat 2012 (Tuukka Tiensuu) »» Risto 2011 (agentti) »» Likainen pommi 2011 (Jali) »» Napapiirin sankarit 2010 (Janne) »» Bodomin legenda 2006 (poliisi) »» Kolme suudelmaa 2006 (tarjoilija)

»» Putouksessa kahdella viimeisellä tuotantokaudella (mm.

Kari Köli Rautiainen alias Varamies sekä Mr. Mallorca) »» Tauno Tukevan sota 2011 (Jurvanen) »» Presidentin kanslia 20082010 (Jari Muurinen) »» Kymenlaakson laulu 2008 (Juha) »» Tasavallan presidentti 2007 (Eero Kiiskinen)

»» Uudisraivaaja 2006 (yrittäjä numero 4) »» Operaatio Interheil 2001

Teatterirooleja: »» Komediateatteri Arenassa »» Ryhmäteatterissa »» Uudessa Iloisessa Teatterissa Tehnyt albumin Saletisti natsaa, Putous-hahmo Mr. Mallorcana.

3 / 2012

”

Nämä ovat vähän kiusallisia kysymyksiä. Tietysti sitä joskus pysähtyy ajattelemaan.

Olit Kulman pojat -elokuvassa hyvässä fyysisessä kunnossa. Lisäksi elokuvan kantava teema on roolihahmosi jättimäinen penis.

Miten olet valmistautunut tulevaan julkisuuteen seksisymboliäänestysten kärjessä?

”Epäilen, että niin käy. Eihän sitä myyttistä jättitattia edes näytetä koko elokuvassa.”

Eivätköhän katsojat rakenna sen kuvan mielissään?

”No en ole tällaiseen julkisuuteen varautunut. Jos näin käy, niin varmaankin muutan maasta.”

Näkyvimmät roolihahmosi ovat tavalla tai toisella erittäin hauskoja. Pelottaako, että leimaudut naurattajana?

”En ole sitä koskaan pelännyt. Näyttelijän näkökulmasta on hyvä, että edes jostain muistetaan. Olen toisaalta tietoisesti pyrkinyt tekemään muitakin kuin sketsihahmoja. Luotan ihmisten arvostelukykyyn siinä, että minut osataan nähdä muutenkin kuin naurattajana.”

Mistä haaveilet näyttelijänä?

”Seuraava haaveeni on, että Kaappari-leffa (tullee ensi-iltaan tammikuussa 2013) lähtisi hyvin käyntiin. Olen ollut nyt seitsemän vuotta freelancerina. Aina sitä haaveilee, että pääsisi tekemään erilaisia töitä, jotta saisi uusia haasteita ammatissaan.”

Urasi näyttäisi olevan tällä hetkellä kovassa lennossa.

Voisi ajatella, että se aiheuttaa paineita. Miten käsittelet niitä?

”Parempi, ettei määrittele itse itseään. En minä sitä itse koe sillä tavalla. Näyttelijän työ on kuitenkin melko arkista. En minä sitä sillä tavalla päivittäin ajattele. Esimerkiksi Putousta tehdään kolmesta neljään päivää täysillä, ja sitten taas tehdään jo uutta jaksoa. Ei siinä sellaista leijumisfiilistä ehdi tulla.”

Tiedostatko kuitenkin, että olet ollut viime ajat näyttelijänä melkoisessa nosteessa?

”Nämä ovat vähän kiusallisia kysymyksiä. Tietysti sitä joskus pysähtyy ajattelemaan.

Esimerkiksi kun sain kutsun Arto Nybergin vieraaksi, niin tulin ajatelleeksi, että on tässä tehty jotain oikein. Se ohjelma

on instituutio. Oli kunnia päästä vieraaksi.”

ressa, että selviää mahdollisten huonojen aikojen yli.”

Palataan takaisin viimeiseen elokuvaasi (Kulman pojat). Liikekielestäsi näkee, ettei jalkapallo ole lajina vieras. Miten valmistauduit roolihahmoosi, joka on huippujalkapalloilija?

Näyttelijöiden keskinäisistä kemioista puhutaan paljon.

Onko kemioita vaikea saada toimimaan, jos on monessa ryhmässä ja produktiossa samaan aikaan?

”Pelasin futista aktiivisesti kaksikymppiseksi asti. Tuli sitä jonkin verran mietittyä ennen kuvauksia.

Kumpi on luontevampaa, poliitikkoa fanaattisesti kannattava näyttelijä vai jalkapallojoukkuetta fanaattisesti kannattava poliitikko?

”Sekä jalkapallo että politiikka herättävät ihmisissä intohimoja. Mielestäni on ymmärrettävää, että sitä halutaan näyttää ulospäin. Se tekee poliitikoistakin inhimillisiä.”

”

On ymmärrettävää, että sitä halutaan näyttää ulospäin.

Se tekee poliitikoistakin inhimillisiä.

Miten näet henkilökohtaisesti Kulman pojat -elokuvassa kuvatun fanikulttuurin edustajat?

”Se on sellainen elämäntapa, johon kasvaa sisälle. Itse en ole koskaan ollut niin innokas fani, että minulla olisi omakohtaista kokemusta asiasta.

Seuraan kyllä jalkapalloa lähes päivittäin.”

Ainakin näyttäisi siltä, että sinulla on hirvittävän monta rautaa tulessa. Onko?

”Siinä on ehkä sellainen paradoksi. Kun tekee rooleja produktioihin, jotka ovat paljon esillä, se näyttää siltä, että tekee työtä paljon. Moni elokuvissa näyttelevä saattaa tehdä sivussa teatteria. Silloinkin töitä on paljon, vaikkei se näy suurelle yleisölle.”

Onko roolitarjouksille vaikea sanoa ei?

”Ei minulle ole oikeastaan tullut vastaan tilanteita, joissa olisi pitänyt sanoa ei. Viime vuonna taisin joutua sanomaan ensimmäisen kerran ei.”

Näyttelijät ovat erittäin usein freelancereita.

Aiheuttaako tietämättömyys tulevaisuudesta huolta?

”Ei se oikeastaan eroa muusta pätkätyöstä. Tietysti aina pitää olla sen verran sukanvar-

”En ole oikeastaan kokenut asiassa ongelmaa. Se on sellainen juttu, että toisten kanssa klikkaa heti, toisten kanssa viiveellä, tai ei välttämättä ollenkaan.”

Kenen kanssa sinulla on klikannut erityisen hyvin?

”Esimerkiksi Kulman pojat – elokuvassa Tepon (Airaksinen), Eeron (Ritala) ja Jonden (Joonas Saartamo) kanssa yhteinen sävel löytyi todella nopeasti.

Mennään takaisin näyttelijöiden työnkuvaan. Putouksen sketsihahmojen kohdalla on puhuttu paljon rahastamisesta, kun hahmoja on jatkojalostettu moneen suuntaan. Oletko itse paininut asian kanssa Mr. Mallorcan kanssa?

”Juttu on niin, että mitään ei saa ilmaiseksi. Kaiken eteen pitää nähdä vaivaa. En minä näe pahaa siinä, että sitä työtä yrittää jatkojalostaa. Asiaa tuli kyllä mietittyä, kun olin tekemässä Saletisti natsaa –levyä.

Jälkeenpäin ajateltuna se oli kyllä ehkä urani paras päätös.

Pääsin tekemään levyä Risto Asikaisen kanssa, joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa Sean Kingstonin kanssa. Se oli tosi kivaa. Eikä se levy edes myynyt niin hyvin, että kukaan pääsisi sanomaan rahastamisesta.”

”

Ei auta, että on onnistunut toissavuonna jossain roolissa. Jokaisessa duunissa pitää yrittää pitää sama intensiteetti päällä.

Viittasit haastattelussa aiemmin leijumisfiilikseen.

Joutuuko näyttelijä miettimään paljon minäkuvaansa, ettei niin sanotusti nouse hattuun?

”Näyttelijän ammatti on omalla tavallaan tosi raadollinen. Sitä on juuri niin hyvä kuin oma viimeinen roolityö.

Ei auta, että on onnistunut toissavuonna jossain roolissa. Jokaisessa duunissa pitää yrittää pitää sama intensiteetti päällä.”

23

Sivuhuomautuksia Hannu Tikkala Kolumnisti toivoo Ryan Giggsin kaltaista uraa. Yhdeksänsataa kolumnia, ja viimeiselläänkin osuu maalipuiden väliin.

Paikka vaihtuu bussissa Kaverini istui tottuneesti bussin takaosaan vastakkaiselle puolelle kuljettajaa. Hän ei olisi kiinnittänyt asiaan huomiota, ellei hän olisi ollut herkässä mielentilassa. Nainen oli vastikään eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästä.

Entinen poikaystävä oli vannottanut naista istumaan kuljettajaa vastakkaisella puolella. Jos vastaantulija iskeytyisi bussin kylkeen, hän ei olisi ottamassa ensimmäistä iskua.

Selitys, jossa ei ollut mitään järkeä, oli muuttunut tavaksi.

Esisokraatikko Herakleitos totesi aikanaan, että ”kaikki virtaa, eikä mikään pysy paikallaan”. Vaikka Herakleitos keskusteli todellisuuden todellisesta luonteesta, sanonnan yhdistää helposti ihmisiin. Suhteet muihin ihmisiin ja uudet kokemukset muokkaavat ihmistä salakavalasti. Sitä, mitä olemme joskus olleet, emme tule enää koskaan olemaan. Välillä muutos on vähäistä, mutta taas välillä rajua.

Joskus huomamme muuttuneemme ihmisiksi, joita ennen inhosimme.

”

Isä löytää itsensä vain tilanteesta, jossa lapset eivät usko sääntöjä, joita vanhemmat rikkovat. Sama koskee tuulipukuja.

Tuore isä löytää pyöräilykaupasta pyöräilykypärän, vaikka vannoi muutama vuosi aiemmin sortumasta isän prototyypiksi. Isä löytää itsensä vain tilanteesta, jossa lapset eivät usko sääntöjä, joita vanhemmat rikkovat.

Sama koskee tuulipukuja. Tuulipukukansa saa lisää jäseniä joukkoonsa, koska tuiskussa on vain järkeenkäypää käyttää Ramones-nahkatakin sijasta vettä hylkivää materiaalia.

Herakleitos puhui myös siitä, ettei samaan virtaan voi astua kahdesti. Siinä on kaksi ongelmaa. Virta muuttuu alituisesti ja kokemukset muuttavat ihmistä. Ystäväni oli tässä tilanteessa. Hän oli muuttunut monivuotisen parisuhteen aikana. Ennen urakeskeisestä suorittajasta oli tullut parisuhdekeskeinen ihminen. Eikä virtakaan ollut enää sama. Vuoden päästä bussikohtauksesta hän oli astumassa parisuhteeseen, jossa kumppani olisi sopinut täydellisesti entiselle hänelle. Uusi poikaystävä suoritti elämäänsä täydellä tarmolla.

Ystävästäni oli tullut ihminen, jota hän ei koskaan halunnut tulla. Toisesta riippuvainen ihminen, joka sijoittaa merkityksensä työelämän sijasta parisuhteeseen. Lohdullista tilanteessa oli se, että hän oli oppinut viihtymään entisessä parisuhteessa työstön kautta. Sama oli mahdollista tälläkin kertaa. Ja sitä hän aikoi yrittää. Virta, johon hän oli astumassa, tulisi varmasti muuttamaan häntä. Ja niin tulisi muuttumaan maailma hänen ympärillään.

Nähtäväksi jää, muuttuuko myös hänen paikkansa bussissa.

Seuraava Ylkkäri on kaupunkijakelu. Ilmestyy ke 4.4. Materiaalit 26.3. mennessä!

Törmäyskurssi yliopistolla Tervetuloa tutkimaan sitä, mitä elämässä todella tapahtuu Törmäyskurssilla tutustutaan erilaisten törmäysten luonteeseen ja taustoihin. Ryhmässä on halutessaan mahdollista jakaa omia kokemuksia ja oppia toisten kokemuksista. Ryhmään otetaan 15 ensimmäistä ilmoittautunutta.

Ilmoittautua voi sähköpostilla osoitteeseen stiven.naatus@ evl.fi 15.3. mennessä. Ryhmä perustuu luottamuksellisuuteen ja toisten kunnioittamiseen. Ryhmän jatkuvuuden ja luottamuksen vuoksi odotamme sitoutumista kaikille ryhmäkerroille.

Kokoontumisajat ja teemat ovat (SÄ114, tiistaisin klo 14.15–15.45): 3.4.

Minä 10.4.

Ihmissuhteet 24.4.

Ruumis 8.5.

Mieli 15.5.

Onni Kurssin vetävät opintopsykologiharjoittelija Lauri Östman ja yliopistopastori Stiven Naatus.

Lisätietoja: Stiven Naatus, p. 044 3161 450 / stiven.naatus@evl.fi.

TIIMINVETÄJÄ Haemme Oulun Rotuaarilla toimivaan yksikköömme iltavuoron tiiminvetäjää.

Tiiminvetäjä vastaa nuorekkaan myyntiyksikön tuloksesta, kampanjoiden käytännön toteutuksesta sekä raportoinnista ja rekrytoinnista. Edellytämme hakijalta aiempia myynnillisiä näyttöjä, tavoitteellisuutta, vastuullista asennetta ja kykyä toimia itsenäisesti sekä oppia uutta.

Työaika on 4-5 iltana viikossa (22-27,5h/vko), joten sitä on mahdollista tehdä myös opiskelujen ohella.

Megaan ja Talentum-konserniin voit tutustua osoitteissa www.sm-mega.fi ja www.talentum.fi.

Lisätietoja tehtävästä antaa yhteyspäällikkö Annamaria Vesterinen, puh. 050 573 3009. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi sekä CV otsikolla ”tiiminvetäjä” 18.3.2012 mennessä osoitteeseen annamaria.vesterinen@sm-mega.fi.

Kirkkokatu 17 C 28, 90100 Oulu Suoramarkkinointi Mega Oy on vuonna 1986 perustettu Suomen johtava telemarkkinointiyritys.

Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen noin 400 henkilöä. Kuulumme Talentum-konserniin.