Ylkkäri 12/2011

OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 12/2011 51. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

Olutta akateemisessa seurassa sivut 8-11

NOUSTAKO ROUHEAA POPKORNIA KOUKUSSA kapinaan?

soundia

ja hernaria

jenkkifutikseen

sivut 4-5

sivut 12-13

sivut 14-15

sivut 16

2

Pääkirjoitus

Saa mokata Epäonnistuminen pitää kieltää opiskelijoilta, sanoo opetus- ja kulttuuriministeriö – vähän karrikoiden.

Se aikoo uudistaa korkeakoulujen opiskelijavalinnat.

Painetta uudistamiselle varmasti on. Työuria täytyy saada pidemmiksi ja opiskelijoiden on päästävä korkeakouluihin nykyistä aikaisemmin.

Ministeriö esittää uudistuksesta kaksivaiheista. Sen mukaan vaalikauden loppupuolella pääsykokeissa jaettaisiin paikkoja uusille ylioppilaille ja nuorille, jotka eivät ole korkeakouluopintojaan aloittaneet.

Ajatus siitä, että nuorilla olisi entistä saumattomampi väylä lukioista korkeakouluihin, on lähtökohtaisesti hyvä. Mutta tuollaisena esitys on huono, jopa naiivi.

Käytännössä se tarkoittaisi, että nuoret jotka ovat ehtineet aloittaa opintonsa tai valmistua, eivät saisi mahdollisuutta vaihtaa alaa tai opiskella lisää.

Esitys purkaisi kyllä korkeakoulujen hakijasumaa lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä tähtäimellä Suomessa olisi valtava joukko opiskelijoita loukussa väärällä alalla.

Loukussa olevan opiskelijan pitäisi joko kituuttaa opinnot loppuun tai lopettaa opiskelu kokonaan. Ketä kumpikaan vaihtoehdoista hyödyttäisi? Ei ketään.

Ville Koivuniemi ville.koivuniemi@oyy.fi

Se antaisi nuorelle viestin, että epäonnistua ei saa. Jos valitsee alansa väärin, on tuomittu odottelemaan nousupaineissa olevaa eläkeikää alalla, joka ei ole oma. Ministeriössä on ilmeisesti laskettu taskulaskimilla, että näin työuria saadaan piemmiksi. Realismia se ei kuitenkaan ole. Ihminen joka työskentelee häntä aidosti kiinnostavalla alalla, jaksaa tehdä töitä motivoituneena pidempään, kuin alalla joka ei kiinnosta.

”

Tuollaisena esitys on huono, jopa naiivi.

Suomessa mennään kouluun paljon myöhemmin kuin keskimäärin muualla. Samoin tulevan työelämän kannalta merkittävät päätökset tehdään suhteellisen myöhään, peruskoulun lopussa. Moni aloittaa niin ikään lopulliseen ammattiin valmistavat opinnot myöhään.

Toimituksesta hyvää päivää

Suomalainen lapsi tai nuori tekee monet tärkeät päätökset huomattavasti kypsempänä kuin ikäisensä muissa maissa. Lisäksi suomalaislapset saavat aikaa rauhoittua koulun ulkopuolella, kun päiviä ei venytä mahdottoman pitkiksi.

Anna Vuorinen on piirtänyt Rakas päiväkirja -sarjakuvaa Ylkkäriin reilun vuoden ajan.

Oikeasti Anna on laiska kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta piirtäminen on hänen mielestään paljon kivempaa.

Anna muistuttaa sarjakuvahahmoaan, vaikka hänellä ei olekaan mielikuvitusystäviä kuten syksy.

Opiskeluvuosiensa määrää Anna ei tunnusta, koska ei halua leimautua ikuisuusopiskelijaksi. Hänellä on kuitenkin jo filosofian maisterin tutkinto taskussa ja taiteen maisterius työn alla. Joskus opiskelu luultavas-

Noilla asioilla on takuulla vaikutusta siihen, että Suomi loistaa missä tahansa koulutuksen tasoa tai laatua mittaavassa tutkimuksessa korkealla.

Se, että suomalaisnuorelle annetaan mahdollisuus kypsytellä tärkeitä päätöksiä ja valita väärin, tarkoittaa, etteivät työurat voi olla niin pitkiä kuin muualla.

Työurien pidentäminen on luonnollisesti tärkeää ja välttämätöntä. Mutta se ei onnistu järkevästi sellaisilla taikatempuilla, joita opetus- ja kulttuuriministeriö nyt esittää.

SYL:n liittokokous oli asiasta samaa mieltä. Hyvä niin.

OULUN YLIOPPILASLEHTI 12/11, Ilm. 30.11.2011, 51. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkkojulkaisu)

Ylkkäritiimi esittelee itseään yksikön kolmannessa persoonassa

KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta.

Mannenkatu 1 A, 90100 Oulu, E-mail: toimitus@oyy.fi,

paatoimittaja@oyy.fi.

Paino: Botnia Print, Kokkola.

Painosmäärä: 4 500 kpl

ti loppuu. Sitten Annasta tulee graafinen suunnittelija.

Annan on sanottu näyttävän ruotsalaisen lastenelokuvan hahmolta ja neliväritulosteelta. Talviasuisen Annan tunnistaa helposti punaisista huopikkaista.

Usein hän esiintyy teekuppi seuranaan (kuvassa tosin jääteelasi).

Annan silloin tällöin päivittyvä blogi löytyy osoitteesta hup-sis.blogspot.com

TOIMITUS Päätoimittaja: Ville Koivuniemi, p. 040 526 7821.

Toimittaja: Mikael Heikkinen, p. 040 550 3927 E-mail: toimitus@oyy.fi KANSI Matias Partanen

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko, puh. 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset: Pirunnyrkki Oy, puh. (020) 7969 580.

12 2011 Pinnalla

4 Kun professori parkkeeraa opintopolulle

” Kun piirit ovat pienet, kukaan

ei halua ottaa riskiä ja nousta barrikadeille omalla naamallaan.

Ja sen ymmärtää.

12 Rouheaa soundia Oulusta 14 Hernekeittoa ja popkornia yllätysmusiikin säestyksellä

Reportaasi Artikkelit

6 Kaukana juopottelusta

12 Humanisti verkossa

” Työpaja herätti intoa panostaa

enemmän yhdessä opiskeluun, esimerkiksi mahdollisiin tuleviin ryhmätöihin.

18 Kultsi kutsuu hengaamaan

Palstat

14 Näytät hyvältä tänään: Arttu Mykkänen 16 Kampuksen kasvot

” Minulta on kysytty, että miksi

noin nätti tyttö pelaa tuollaista, siinähän voi mennä pilalle!

20 Haarukassa: Niina Reinikainen 23 Blogiesittelyssä: Vedenhenki

Kolumnit

7 Poliittinen eläin: Mitä Jeesus tähän sanoisi?

” Nykyään juuri kukaan ei tunnu muistavan itse päivänsankaria.”

19 Politics and the City: Tutkijakoulutus uudistetaan nyt 23 Tunteiden turbulenssissa: Taantumuksen hyväksyminen

Arviot

Sarjakuvat

22 ROSA LIKSON Hytti nro 6 KATE BUSH 50 Words for Snow EEVIL STÖ Stöö of Destruction vol. 1 THE ELDER SCROLLS V: Skyrim

2 Rakas Päiväkirja 21 Lyhyempi oppimäärä Aino & Roosa

4

Kun professori parkkeeraa opintopolulle Tämä on tarina siitä, kun syy opintojen viivästymiseen ei löydy katsomalla peiliin. Kannattaako nousta barrikadeille, jos joku yliopiston henkilökunnasta vaikeuttaa opintojen etenemistä?

Ville Koivuniemi, teksti Harri Filppa, kuvitus

Turhan monen opiskelijan opinnot viivästyvät jossain vaiheessa. Kun viivästymiseen ei ole itse syyllinen, tuntuvat syyt usein kohtuuttomilta. Eräässä Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan oppiaineessa iso joukko opiskelijoita pitää tilannettaan surkuhupaisana: opinnot venyvät turhaan lähes jokaisella opiskelijalla. ”Kurssikuvauksia saatetaan muuttaa kesken kurssien. Jostain kurssista saattaa saada arvosanaksi erinomaisen sillä, että ilmestyy jokaiselle luennolle paikalle. Mutta jos on pari kertaa pois järkisyyn vuoksi, saattaa edessä olla esimerkiksi epämääräinen suullinen tentti”, kertoo yksi alan opinnot tänä syksynä aloittanut.

Palaute ei mene perille ”Palautetta on annettu vastuussa oleville, mutta mitään konkeettista muutosta ei näytä tapahtuvan”, kertoo toinen.

Valmistumista ja opintojen sujuvuutta hidastavat ongelmat ovat vaivanneet opiskelijoita vuosia. ”Kun tulin tänne, minulle sanottiin suoraan, että älkää hoputelko professoreja. Se kuulosti vähän kummalliselta”, toteaa opintojensa loppusuoralla oleva saman alan opiskelija.

”

Hän kuitenkin kehotti vielä miettimään, haluanko tuhota urani?”

Pienet piirit jarruttavat Suurin ongelma ei ole ongelma itse, vaan siihen puuttuminen.

Tilanteesta tekee ongelmallisen opintoalan pienuus. Kun piirit ovat pienet, kukaan ei halua ottaa riskiä ja nousta barrikaadeille omalla naamallaan.

Ja sen ymmärtää. Professorit ovat, jos eivät suoraan tulevia työnantajia, niin ainakin läheisissä väleissä tulevien työnantajien kanssa. Jos saa hankalan tyypin maineen, saattaa oma ura olla aidosti vaarassa. ”Suhteet ovat todella tärkeitä. On tärkeää tulla toimeen.

On siis varottava, ettei pahoita jonkun mieltä.”

Yksi alan opiskelijoista muistelee kerran jo melkein lähteneensä viemään opintoihinsa liittynyttä epäkohtaa eteenpäin. ”Jatko-opiskelija, jonka kautta olisin lähtenyt viemään asiaa eteenpäin, sanoi lupaavansa auttaa. Hän kuitenkin ke-

hotti vielä miettimään, haluanko tuhota urani? Se kolahti.”

Opiskelijat ovat olleet asian tiimoilta yhteydessä dekaaniinsa. Ongelma luvattiin korjata, mutta asiat eivät ole menneet toivottuun suuntaan. Professori, johon syytökset eniten kohdistuivat, on naureskellut asialle ja vähätellyt sitä. Opiskelijoiden mukaan oppiaineen toimintakertomuksissa annetaan turhan ruusuinen kuva todellisesta tilanteesta.

Ei tahallista ilkeyttä Opiskelijat eivät usko, että tilanne on kuvaillun kaltainen siksi, että joku tai jotkut pyrkisivät olemaan ilkeitä. Sen sijaan kaikki johtuu laiskuudesta ja huonoista tavoista hoitaa asioita pitkällä aikavälillä. ”Varsinkin nyt kun tutkintojärjestelmä muuttuu kaksiportaiseksi, aiheuttaa tilanne monelle päänvaivaa. Esimerkiksi minun kandini myöhästyi arviolta kolme kuukautta pelkästään siksi, että professori ei saanut papereitani eteenpäin”, kertoo opinnoissaa loppusuoralla oleva. ”Kyseinen professori näyttää omalla toiminnallaan, että häntä ei opintoihin liittyvät asiat kiinnosta.”

Näin etenet, kun joku jarruttaa opintoja Kun professorin (tai muun tiedekunnan henkilöstöön kuuluvan kanssa) ilmenee ongelmia, kannattaa asiasta olla yhteydessä omaan ainejärjestöönsä.

Opintoihin liittyvissä epäselvyyksissä parhaiten osaa auttaa yleensä ainejärjestön koulutuspoliittisista asioista vastaava.

Ainejärjestö voi puolestaan olla yhteydessä tiedekuntansa johtajaan eli dekaaniin tai koulutusasioista vastaavaan koulutusdekaaniin.

Ihannetilanteessa asiasta voi keskustella ongelmaa aiheuttavalle henkilölle itselleen. Myös tiedekunnan opintoasiainpäällikköön voi ottaa yhteyttä ongelmien ilmetessä.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) vastaa opiskelijoihin liittyvistä asioista koko yliopiston tasolla. Myös OYY:n kopo-sihteeriin ja kopo-vastaaviin voi olla yhteydessä ongelmien ilmetessä. (koposihteeri@oyy.fi)

5

Ongelma koskettaa kaikkia Alan opiskelijat tiedostavat, etteivät he ole ongelmiensa kanssa yksin. Toisaalta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jatkuvaan yhteydenpitoon tottunut saattaa odottaa vain virka-ajalta palkkaa saavalta professoriltaan tai lehtoriltaan jopa liikoja. ”Eniten tässä kuitenkin pelottaa, että tästä muodostuu sellainen kulttuuri, jossa näin saa tehdä, koska niin on aina tehty”, opintojensa puolen välin paremmalla puolella oleva miettii.

Myös vasta-aloittaneilla saman alan opiskelijoilla on samansuuntaisia kokemuksia opinnoistaan. ”Onhan sitä kavereiden kanssa ihmetelty”, eräs tänä vuonna opintonsa aloittanut sanoo. Hänen mukaansa eniten uusia opiskelijoita ihmetyttä erot, joita eri kurssien työmäärissä ”Välillä tuntuu, että ala-asteellakin on tehtävä enemmän jonkin kurssin eteen”. alannsa fuksi viittaa alussa kuvattuun käytäntöön antaa hyvät arvosanat pelkän ahkeran läsnäolon perusteella.

Vaikka opiskelijoiden tuntemukset ovat opintojen etenemisen tielle tulevan henkilökunnan edessä enimmäkseen negatiivisia, voi asian kääntää toisinkin päin. ”Kyllähän se toisaalta ryhmäyttää”, sanoo yksi opiskelijoista ja saa toisen nyökyttelemään vieressään. ”Onpahan jokin yhteinen asia, josta puhua.”

Ylkkäri julkaisee jutun poikkeuksellisesti ilman nimiä. Jutun yksityiskohtiakin on muutettu. Tarkoitus ei ole osoitella sormella ketään yksittäistä henkilöä tai mitään yksittäistä oppiainettaa.

Sen sijaan toive on, että juttu avaisi silmiä sille, millaisia opiskelijoiden todelliset kokemukset voivat olla, kun valitetaan, ettei yliopiston henkilökunta hoida hommiaan.

Olipa joidenkin henkilökuntaan kuuluvien suhtautuminen opiskelijoihinsa enemmän tai vähemmän tahallista, yksi asia on varma: kun yhden ihmisen leväperäisyys johtaa mahdollisesti kymmenien ihmisten opintojen hidastumiseen, asialle kannattaa tehdä jotain – sekä opiskelijoiden että yliopiston vuoksi.

6

OYYHLEAKS

GALLUP

SYL baby yeah!

Minkä alan paperit ja pätevyyden ottaisit joululahjaksi, jos oman alan papereita ei saisi ottaa?

F1-kuski Jenson Button tuuletti maalilinjan ylitettyään Monacon Grand Prix’n voittoa vuonna 2009: ”Monaco baby yeah!”

Muokkasin siitä siis oman versioni, kun minut valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa 18.-19.11. liiton hallitukseen ensi vuodelle.

Viikonlopun antoisin osuus olivat lauantain vastaisena yönä järjestetyt ryhmähaastattelut. Periferiaylioppilaskunnat, teekkarit&kylterit, poliittiset ja sitoutumattomat etelän ylioppilaskunnat muodostivat kukin omat huoneensa. Ehdottomasti mieleenpainuvin - ja samalla kauhein - huone oli teekkarit & kylterit, myös säätiöhuoneeksi kutsuttu. Ihmiset olivat järjestäytyneet u-muotoon ja minä olin keskellä. Huomasin keskellä lattiaa kolikon, olin tästä

kuullut jopa huhua. Sitten kysymyksiä tuli vinhaa vauhtia eri puolilta huonetta, pääni vaan pyörii ja suu käy kysymyksiin vastatessa. ”Montako kuljettajaa on Lontoon metrossa ja perustele vastauksesi”, ”mikä on yliopistolain kolmas pykälä?”, ”montako rautatiepalkkia on Suomessa?” ja ”hauku vastustajasi” olivat esimerkkejä kysymyksistä, joihin ei ollut tarkoituskaan vastata oikein, vaan mitata reaktiokykyä ja suuruusluokkien hallitsemista.

Kun nimeni hallitusvaalien tuloksissa kuulutettiin, pääsi suustani luonnollisesti pitkä ja helpottunut karjaisu, ”jes!” Yhtäkkiä olikin ympärillä ihmisiä halailemassa onnitteluja ja valitut kutsuttiin alas kuvaamista ja kukitusta varten. Olihan siinä helpottunut fiilis! Onnittelu-

jen määrä oli niin valtava, että erehdyin pysähtymään paikalleni hetkeksi ja ihmisiä tuli ihan jonoksi asti onnittelemaan. Siinä tunsin itseni samaan aikaan pieneksi ja nöyräksi.

Mitä tästä eteenpäin? Edessä on muutto Helsinkiin ja nyt lopullisesti tenttikirjat ja luentosalit vaihtuvat ministeriöiden julkaisemiin raportteihin ja eduskunnassa tapahtuvaan vaikuttamiseen. Urheilijat muistavat aina kiittää sitä, että ovat saaneet harrastuksesta ammatin. Minäkin haluan sanoa samaa. Kiitoksia koko OYY:n väelle tuesta ja preppauksesta!

Kim Rantala Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen. Vuoden 2012 SYL hallituksen jäsen.

Lappalainen: Ei jätetä osaamista heitteille Jarno Lappalainen valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajaksi.

Lappalainen on toiminut tänä vuonna SYL:n varapuheenjohtajana. Hän on 24-vuotias tekniikan ylioppilas Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta.

Lappalainen haluaa, että SYL kehittyy entistä avoimemmaksi, innostavammaksi ja kunnianhimoisemmaksi yliopisto-opiskelijoiden kokoavaksi voimaksi. ”Suomi tulee epäilemättä lähivuosina kohtaamaan suuria haasteita. Maailmantalouden myllerryksessä meidän on pidettävä huoli siitä, että emme salli Suomen parhaiden voimavarojen - osaamisen ja tasa-arvon - joutua heitteille. Meidän opiskelijoiden tuleekin katsoa tulevaisuuteen myös silloin, kun muut eivät sitä uskalla tehdä”, Jarno Lappalainen sanoo.

Linjaus opiskelijavalinnan uudistamisesta Kokouksessa päätettiin myös ensi vuoden toimintasuunnitelmasta. Liittokokouksen tahto on, että SYL ja ylioppilaskunnat kampanjoivat ensi vuonna kuntavaaleissa ja nostavat aktiivisesti esille opiskelijoiden tavoitteita.

SYL:n liittokokous otti kan-

taa opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistelussa olevaan esitykseen korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistamisesta. Työurien pidentämiseksi ja korkeakoulujen hakijasuman purkamiseksi OKM esittää kaksivaiheista uudistusta, jonka jälkimmäisessä vaiheessa vaalikauden lopussa korkeakoulujen pääsykokeissa jaettavat paikat rajattaisiin uusille ylioppilaille ja muille, jotka eivät vielä ole aloittaneet yliopisto-opintoja.

Tämä tarkoittaisi sitä, että ne, jotka ovat aloittaneet opintonsa tai jo valmistuneet, eivät voisi vaihtaa alaa tai laajentaa ja syventää osaamistaan. SYL:n liittokokous pitää esitystä huolestuttavan jäykkänä ja kiireellä toteutettuna.

Lisäksi liittokokous vaatii, että suomalaisen korkeakoulutuksen kehittämisen painopisteinä tulee jatkossakin olla tasa-arvoisten kouluttautumismahdollisuuksien turvaaminen sekä korkealle asetettujen osaamistavoitteiden saavuttaminen.

Laadukkaat ja monipuoliset tutkinnot sekä korkeatasoinen tutkimus ovat parhaita keinoja edistää Suomen kilpailukykyä.

SYL:n liittokokous kokoontui Hyvinkäällä Hotelli Rantasipi Sveitsissä 18.–19. marraskuuta. Oulun yliopiston ylioppilaskunnasta Hyvinkäälle matkusti joukko OYY:n hallituksen ja edustajiston edustajia sekä sihteereitä.

Kim Rantala Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen Yllä olevassa kirjoituksessa tunteitaan kuvaava Kim Rantala valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitukseen liittokokouksessa.

22-vuotias Rantala opiskelee kolmatta vuotta pohjoismaista filologiaa Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Hän on toiminut Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksessa koulutuspoliittisten ja kansainvälisten asioiden parissa vuoden 2011 alusta lähtien.

Valtakunnallisessa opiskelijan edunvalvonnassa Rantala haluaa vaikuttaa uuteen korkeakoulujen sähköiseen hakujärjestelmään. ”Uudessakin järjestelmässä on opiskelijan voitava erehtyä ja kokeilemalla löytää itselle oma opiskeluala. Lukiolakiin on myös saatava kirjaus yksilöllisen opinto-ohjauksen antamisesta lukiolaiselle”, Rantala linjaa.

Rantalan lisäksi ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäseniä vuonna 2012 ovat Lauri Jurvanen (ISYY), Marina Lampinen (HYY), Milja Henttonen (TYY), Eveliina Heinäluoma (LYY) ja Tapio Heiskari (HYY).

Luokanopettajan paperit.

Se on toinen ihmisläheinen työ, joka kiinnostaa.

Riikka Tornensis, varhaiskasvatus

Luokanopettajan paperit.

Se olisi ollut toinen ala, joka olisi kiinnostanut.

Liisa Ryhänen, varhaiskasvatus

Lääketieteen lisensiaatin paperit. Kyllä se vain olisi sellainen universaali pätevyys.

Mikko Halinen, kauppatieteet

7

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen Kirjoittaja on Oulun kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.

Mitä Jeesus tähän sanoisi?

Joulu tulla jolkottaa. Joululaulut soivat kaupoissa ja lapset leikkelevät lahjatoiveitaan lelukatalogeista. Perheenäidit siivoavat kaappeja ja stressaavat jouluostoksista. Kaupat palkkaavat lisätyövoimaa palvelemaan joulukansaa sen kulutusjuhlassa, ja kassakone kilisee. Toiset pakkailevat jo laukkujaan joka jouluiselle Thaimaan-matkalle. Osa taas viittaa kintaalla koko hössötykselle.

Lääketieteen lisensiaatin paperit. Sinne on todella vaikea päästä. Ja olisihan se mielenkiintosta.

Sirkku Lehtinen, biologia

Lääketieteen lisensiaatin paperit ottaisin. Olisihan se tosiaan todella mielenkiintoinen ala.

Riikka Sarviaho, biologia

Alun perin joulu oli pakanallinen juhla, mutta viime vuosisatoina sitä on juhlittu kristinuskon vapahtajan Jeesuksen syntymäjuhlana. Nykyään juuri kukaan ei tunnu muistavan itse päivänsankaria. Jouluiset lieveilmiöt lahjahössötyksineen ja pukkeineen ovat vieneet meidät melko kauas joulun kristillisestä merkityksestä. En itse ole kirkon jäsen enkä uskossa, joten mielestäni on sinänsä ihan hyvä, että uskonnollisuus on vähentynyt joulunvietosta. En kuitenkaan pidä siitä, mitä joulusta on tullut.

”

Aina joulun alla toivon, että itämaan viisaat tietäjät olisivat jättäneet kullan ja mirhamin kotiin.

Aina joulun alla toivon, että itämaan viisaat tietäjät olisivat jättäneet kullan ja mirhamin kotiin, ja tuoneet Jeesuslapselle vaikka taateleita ja hyvän onnen toivotuksia. Olisimme välttyneet paljolta rahanmenolta ja stressiltä. Kun olemme hylänneet joulun uskonnollisen sanoman ja keskittyneet lahjapuoleen, on rauhaa, välittämistä ja sovitusta korostavasta juhlasta tullut puhdasoppinen kulutuskarnevaali.

Tuotantotalouden diplomi-insinöörin paperit. Menee läheltä omaa alaani. Mitä sitä tekisi hienoilla papereilla, jos ala ei kiinnosta?

Juho Annola, laskentatoimi

Sanotaan, että Jeesus oli ensimmäinen sosialisti. Arvio on melko anakronistinen, mutta materialistia Jeesuksesta ei ainakaan saa tekemälläkään. Hän antoi vaatteet päältään ja päästi köyhät luokseen, hän puhui rikkauden turmiollisesta vaikutuksesta sekä rauhasta maan päällä ja ihmisten välillä. Uskonpa, ettei Jeesus ilahtuisi syntymäpäiväjuhlista, joita me hänelle nykyään järjestämme.

Meidän maallistuneidenkin ihmisten joulun vietto voisi keskittyä kulutuksen sijasta enemmän joulun universaaliin viestiin. Rauha, välittäminen, köyhien ja syrjittyjen muistaminen, lähimmäisenrakkaus ja ihmisten tasa-arvo ovat edelleen ajankohtaisia teemoja tässä rasismin, sotien, eriarvoisuuden ja köyhyyden vaivaamassa maailmassa.

Myös luontoa voisi joulunakin muistaa, ja jättää enimmän materian kaupan hyllylle.

Valitettavasti joulu jos mikä eriarvoistaa ihmisiä, kun lapset loman jälkeen vertailevat lahjasaalistaan ja vähävaraiset perheet ottavat pikavippiä jouluviulujen maksamiseen.

Yksinäiset tuntevat itsensä erityisen yksinäisiksi ja alkoholistiperheiden lapsilla on joulumieli kaukana.

Erityispedagokin paperit ottaisin. Se kiinnostaa.

Paula Kinnunen, varhaiskasvatus

Tuotantotalouden diplomi-insinöörin paperit. Se on oikeastaan ainoa ala, joka kiinnostaa oman alani lisäksi.

Ville Välimaa, tietotekniikka

Pidän kyllä joulusta. Erityisesti hyvin syöminen, joululoma, rauhallinen tunnelma ja jouluohjelmat tekevät joulusta suosikkijuhlani. Lahjojenkaan antamisessa ei ole mitään vikaa sinänsä, se vaan tuppaa menemään nykyään överiksi ja itsetarkoitukselliseksi. Joululahjaksi toivoisinkin, että ihmiset keskittyisivät siivoamisesta ja leivonnaisista stressaamisen ja kulutuspakon sijaan joulun sanomaan ja rentoutumiseen. Toivoisin oikeastaan, että joulun sanoma muistettaisiin ympäri vuoden eikä vain kerran vuodessa, jos silloinkaan.

9

Kaukana juopottelusta Akateemisen olutseuran jäsen ei yleensä innostu valtavirtaoluesta. Tärkkelys ja lisäaineet tekevät oluesta kustannustehokkaan, mutta pilaavat maun.

Olutilloissa maistellaan lähinnä hanaoluita, pullon kun voi viedä kotiinkin.

Ville Koivuniemi, teksti Matias Partanen, kuvat

Eri oluita juodaan erilaisista laseista.

Oluttyylien aromit ja ulkonäkö tulevat parhaiten esille hyvin suunnitellussa lasissa. Laseilla mainostetaan lisäksi olutmerkkejä.

Oulun akateeminen olutseura tuo mieleen kaksi ajatusta: joko se on tekosyy juopottelulle, tai sitten armotonta hifistelyä viinin sijaan oluella. ”Yleensä jompikumpi näistä ääripäistä korotstuu, kun kuuntelee ihmisten ennakkokäsityksiä olutseurasta”, toteaa seuran puheenjohtaja, tohtorikoulutettava Ville-Valtteri Visuri ja hörppää olutta. Tällä kertaa hänellä on tuopissaan Stallhagen red alea.

Paikalle Tuiran Oluthuone Parkkiseen on saapunut viisi oluesta kiinnostunutta miestä.

Jokainen on käynyt hakemassa eteensä tuopillisen kiinnostuksensa kohdetta.

Tunnelma on leppoisa. Miehet kyselevät toisiltaan suosituksia siihen, millä oma tuoppi kannattaa täyttää.

Juopotteluksi touhua ei voi sanoa. ”Tyypillisesti lähdmme kym-

menen maissa pois. Yleensä oluita tulee juotua illan aikana kolmesta neljään”, Visuri arvioi.

Liian nopea oluen lipiitys ei antaisi aikaa makustella juomaa rauhassa. Toisaalta liian päihtyneenä maistelu olisi yhtä tyhjän kanssa.

Teekkareita ja luonnontieteilijöitä Jonkinasteista hifistelyä oluiden maistelu luonnollisesti on.

Jokainen seuraan kuuluva on oluista kiinnostunut. Olutmerkeistä ja -tyyleistä puhutaan ja niitä vertaillaan. Seuran postituslistalla on nelisenkymmentä jäsentä. Illanistuijaisissa, joita järjestetään kuukausittain, kokoontuu useimmiten kymmenisen henkilöä.

Visurilla meni edellisviikolla 700 maistetun oluen raja rikki. ”Onhan se puheenjohtajalle us-

”

Olen ollut yllättynyt, kuinka paljon seuraan kuuluvat tietävät oluesta entuudestaan.

Ville-Valtteri Visuri, Oulun akateemisen olutseuran perustaja ja puheenjohtaja.

kottavuuskysymyskin”, Visuri toteaa.

Seuran keskimääräinen jäsen on opintojensa loppusuoralla oleva mies, yleensä teekkari tai luonnontieteilijä. Postituslistalla on naispuolisia jäseniä, mutta illanistujaiset ovat täyttyneet tähän asti miehistä. ”Olen ollut yllättynyt, kuinka paljon seuraan kuuluvat tietävät oluesta entuudestaan”, Visuri sanoo ja arvio, että lähes jokainen juonut yli viittäkymmentä eri olutta. ”Minä en ole tainnut ehtiä ihan viittäkymmentä olutta maistaa”, sanoo ensimmäistä kertaa illanistujaisiin osallistuva Antti Kaasila.

Illanistujaisissa, tai yleensä ravintoloissa, miehet tilaavat oluensa lähes yksinomaan hanasta. ”Se on se oikea ja perinteinen tapa”, sanoo Kaasilan tapaan ensimmäisissä illanistujaisissa oleva Matti Koskela. Alusta asti olutseuran toiminnassa mukana ollut Tapani Himanka

Ohrasta maissiin ja Alesta Lageriin Olut on maailman suosituin ja vanhin alkoholijuoma. Se on mallasjuoma, jota valmistetaan käyttämällä sitä vedestä, humalista ja maltaista.

Oluiden erot johtuvat pitkälti eri oluttyyleistä. Mitään panimoita sitovia ohjeita eri tyyleihin ei kuitenkaan liity.

Oluet jaetaan tyyleihin käymistapansa perusteella.

Oluen valmistusaineet vaihtelevat valmistusmaan raaka-aineiden mukaan. Siinä missä Euroopassa käytetään pääasiassa ohraa tai vehnää, Aasiassa raakaaineena toimii usein riisi ja Amerikoissa maissi.

Lager eli pohjahiivaolut on yleisin oluttyyppi. Suomalaiset oluet ovat yleensä lagereita.

Leijonanosa oluttyyleistä tulee Saksasta, Englannista, Tšekistä ja Belgiasta, jotka ovat perinteisiä olutmaista.

Sittemmin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kiinassa, Irlannissa ja Tanskassa on alettu valmistaa olutta merkittävästi aiempaa enemmän.

Ale on puolestaan yleisnimi pintahiivaoluille. Pintahiivaoluen valmistuksessa hiiva nousee käymisen aikana käymisastian pinnalle.

Ale voidaan jakaa lukuisiin erilaisiin alatyyleihin, kuten Portteri, Stout, Mild, Bitter, Barley Wine, Old, India Pale Ale, Pale ale, Dark ale, Country ale, Brown ale ja Scottish ale.

Amerikkalaisia alatyylejä ovat puolestaan Pale Ale, Strong Pale Ale, Imperial/ Double India Pale Ale, Amber/Red Ale, California Common, Imperial/Double Red Ale, Golden/Blond Ale ja Brown Ale. Suomen suurimpia olutpanimoita ovat Sinebrychoff, Hartwall ja Olvi, joista ainoastaan Olvi on suomalaisessa omistuksessa. Kolmen suurimman lisäksi Suomessa on vahva pienpanimokulttuuri. Pienpanimoita on Suomessa parisenkymmentä.

Lisätietoa olutmerkeistä ja -tyyleistä: www.olutopas.info Lähde: Olutwiki, www.olutopas.info/wiki

komppaa Koskelaa. ”Hanaolut liittyy jotenkin baariin. Pullon voi juoda kotonakin.”

Löytyy hanaoluen juomiselle järkisyykin. ”Olut ei säily hanassa hirveän kauaa. Sen on siis oltava melko tuoretta”, Visuri huomauttaa.

Tärkkelys ja lisäaineet pilaavat maun Yhdestä asiasta näillä miehillä luulisi löytyvän mielipiteitä: mikä tekee hyvästä oluesta hyvän? Visurin mukaan kysymykseen on helppo vastata ensin toisin päin, eli mikä tekee pahasta pahan? ”Ensinnäkin olut vastaa aina tyyliään. Esimerkiksi vaaleasta lagerista on mielestäni vaikea saada hyvää.” Kukaan ei näytä nauttivan suomalaisia valta-

virtaoluita. ”Kyllä niillekin on paikkansa”, Tapani Himanka muistuttaa. Hänen mukaansa esimerkiksi saunaan vietävän oluen tärkein ominaisuus on helppous.

Karhut, lapinkullat ja koffit saavat kuitenkin raadilta tuomion ominaisuuksistaan. ”Niissä on tärkkelystä ja lisäaineita.

Se on helpoin tapa pilata olut”, Visuri sanoo. ”Ongelma riivaa vähän jokaista halvempaa olutta”, Visuri jatkaa, mutta musituttaa samaan hengenvetoon, että tärkkelyksellä ja lisäaineilla oluen hinnan saa alas ja säilyvyyden hyväksi – maun kustannuksella.

Entä minkä olutmerkin maku on suurin kupla? Vastaus tulee raadilta kuin yhdestä suusta: ”Fosters.” ”Se on muka premium, mutta ei siinä ole oikein muuta premiumia kuin se että siinä lukee niin”, Visuri selventää.

Miesten mukaan olueen liit-

Vasemmalla Oulun akateemisen olutseuran puheenjohtaja Ville-Valtteri Visuri kertoo näkevänsä unia savuoluista. Nyt tuopista löytyy Stallhagen red alea.

”

Yksi väärä uskomus on, että olut on parhaimmillaan mahdollisimman kylmänä. Osa oluista pitäisi juoda lähes huoneenlämpöisenä.

Tapani Himanka

tyy muutamia muitakin melko yleisiä vääriä uskomuksia. ”Kuten esimerkiksi se, että tumma olut on vahvaa. Ei tummuus ole kuin väri. Ja usein se on jopa väriainetta”, Visuri kertoo. ”Yksi väärä uskomus on, että olut on parhaimmillaan mahdollisimman kylmänä. Osa oluista pitäisi juoda lähes huoneenlämpöisenä. Eikä oikeastaan ikinä jääkylmänä”, Himanka sanoo.

Siinä missä yksi vannoo pohjahiivaoluen eli lagerin nimeen, toinen pitää suosikkityylinään jotain ale- eli pintahiivaoluiden kattavasta valikoimasta.

Visurin suosikkityylejä ovat Imperial Stout, India Pale Ale ja savuinen Raunchbier. Savun maku ei ole oluessa kaikkien mieleen. ”Minä en esimerkiksi voi oikein sietää”, Himanka sanoo. ”Kun minä taas näen savuoluista unia”, Visuri jatkaa.

Keskustelua käydään myös maista, joissa on vahva olutkulttuuri, ja sen myötä luonPerinteiset olutnollisesti paljon panimoita. olutmaat eivät saa maat kangistuneet Perinteiset raadilta pelkästään positiivista vastaanottoa. tapoihinsa Esimerkiksi saksalaista olutkulttuuria he pitävät turhan Kun olutkulttuurista puhutaan konservatiivisena. laajemmin, ajautuu keskustelu ”Saksassa juodaan oikeasyleensä eri maiden olutkulttuu- taan vain lageria. Tai toisaalta rien ja oluttyylien vertailuun. Tšekissä pilsneriä ja Briteissä Niin käy usein myös akateemi- alea ja bitteriä. Tavat ovat sasen olutseuran keskusteluissa. toja vuosia vanhoja, eivätkä ne

Ylimpänä Olutseura kokoontuu pääsääntöisesti Oluthuone Parkkisessa tai Oluthuone Leskisessä joka kuukauden kolmas keskiviikko.

Oikealla alhaalla Antti Kaasila, Tapani Himanka ja Ville-Valtteri Visuri sopivat olutseuralaisen kuvaukseen: opintojen ehtoopuolella oleva teekkari tai luonnontieteilijä.

uusiudu”, Visuri täsmentää.

Hänen mukaansa Yhdysvalloista kumpuaa varsin nuorekas ja miellyttävä olutkulttuuri.

Kulttuuri, jossa on valtavasti rohkeita pienpanimoita, joissa uskalletaan haastaa vanhoilliset käsitykset siitä, miltä oluen tulee maistua.

Mutta osataan sitä Suomessakin. ”Täällä on valtavasti pienpanimoja, joissa osataan paljon”, Visuri jatkaa.

vampi olutvalikoima kuin esimerkiksi saksalaisesta kaupungeista.

Oulun akateeminen olutseura on valinnut kantapaikoikseen Oluthuone Leskisen ja Oluthuone Parkkisen, koska niissä valikoima on laajin.

Kun oululaisesta oluthifistelijästä tuntuu, että hän on käynyt kaupunkinsa olutvalikoiman läpi, löytyy apu suhteellisen läheltä. ”Helsingissä on yksi maailman kattavimmista oluvalikoimista”, Visuri toteaa.

Suomessa laajat valikoimat hifistelijälle Olutkulttuuri Suomesta kuitenkin puuttuu. Akateemiset oluenjuojat löytävät puutteesta hyvääkin. Sen myötä olut on paljon tuontiolutta, joten suomalaisesta lähikaupasta saattaa löytyä kansainvälisesti katta-

Oulun akateeminen olutseura on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan harrasteseura. Laittamalla viestin osoitteeseen oulun.akateeminen. olutseura@gmail.com, pääsee seuran postituslistalle.

Seura järjestää kuukausitapaamisia joka kuukauden kolmas keskiviikko kello 19 alkaen.

12

Humanisti verkossa Sosiaalinen media ja mobiililaitteet ovat kiistämättömän keskeinen osa nykykulttuuria. Työ ja opiskelukin ovat muuttumassa sosiaalisemmiksi ja verkottuneemmiksi.

Mutta kuinka humanisti tarttuu viestintäteknologiaan - onko kone yhä mörkö?

Anna Salmi ja Kaisa Kortekallio

Yllä olevaa kysymystä pohdittiin lokakuun puolivälissä, kun Oulun yliopiston humanistinen kilta järjesti kolmipäiväisen Verkossa.hum-koulutuksen.

Koulutus antoi opiskelijoille käytännöllistä tietoa esimerkiksi siitä, kuinka kännykkä saa pelottavan puiston tuntumaan turvallisemmalta ja kuinka tenttikirjan voi tehdä ryhmätyönä.

Humanisteille ja kasvatustieteilijöille suunnattuun koulutukseen kutsuttiin esitelmöimään joukko yrittäjiä ja yliopiston tutkijoita, joiden osaamisalat vaihtelivat opettamisesta markkinointiin ja sosiaalisen median yrityskäyttöön. Lisäksi opiskelijoille kerrottiin Oulun yliopiston omissa sähköisissä järjestelmissä tapahtuvista muutoksista, kuten tulevasta Noppa-portaalista.

Kännykkä tuo turvaa Koulutuksen aloittivat kulttuuriantropologit Tiina Suopajärvi ja Johanna Ylipulli, jotka toimivat tutkijoina monitieteisessä UbiAnthropos -projektissa.

Heidän työpajassaan viestintäteknologiaa lähestyttiin arjen näkökulmasta: osallistujat pohtivat keskustellen ja kollaaseja askarrellen sitä, millaisiin paikkoihin kännykät, läppärit ja pöytäkoneet asettuvat heidän elämässään.

Kävi ilmi, että laitteet muokkaavat käyttäjiensä tilakokemuksia monin tavoin: esimerkiksi pelottava puisto voi tulla turvallisemmaksi, jos sen läpi kävellessään voi puhua kännykkään. Osallistujille annettiin myös mahdollisuus osallistua Suopajärven ja Ylipullin tutkimukseen täyttämällä kahden viikon ajan viestintäteknologioiden käyttöä kartoittavaa päiväkirjaa.

Mallia otettu kasvatustieteistä Viestintäteknologia on läsnä myös opiskelussa. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa

toimivan Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön Niina Impiö ja Venla Vallivaara keskittyivät työpajassaan siihen, kuinka teknologiaa voi käyttää yhteisöllisen oppimisen tukena.

Blogit ja virtuaaliympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia monenlaiseen yhdessä tekemiseen, jos työskentelyn tueksi saadaan pedagogisesti pätevää ohjausta.

Kirjallisuudenopiskelija Elisa Björkmanin mielestä pajassa käsiteltyjä asioita oli helppo linkittää omaan opiskeluun ja kokemuksiin ryhmätyöskentelystä. “Työpaja herätti intoa panostaa enemmän yhdessä opiskeluun, esimerkiksi mahdollisiin tuleviin ryhmätöihin.”

Paja herätti osallistujiissa kysymyksiä myös yliopistoopiskelun käytännöistä: voisiko niitä kehittää aktiivisempaan ja sosiaalisempaan suuntaan?

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa menetelmien kehittäminen on jo pitkällä - yksinäinen tenttiinluku ei ole ainoa tapa opiskella. Miltä kuulostaisi vaikka kurssin tenttikirjan kirjoittaminen ryhmätyönä?

Tiimityötä verkkotyökaluilla Keskustelun ja yhteistyön merkitys korostui myös työelämäkeskeisempien puhujien esitelmissä. Viestinnän moniosaaja Antti Isokangas ja internet-liiketoimintaan erikoistunut Joona Nuutinen piirsivät kuvaa nykyajan asiantuntijasta, joka toimii sujuvasti tiimissä ja jakaa osaamistaan avoimesti.

Kuten Joona Nuutinen osuudessaan kiteytti, työkulttuuri on muuttumassa yhä työryhmäkeskeisemmäksi; perinteiset jähmeästi toimivat intranetit korvautuvat yhä useammin joustavasti verkkotyökalujen avulla toteutettavilla tiimitöillä.

Näin koko työyhteisön käsite on muuttumassa.

Työtä tehdään yhä enemmän yksittäisen organisaation rajat ylittävissä tiimeissä, jolloin sosiaalisuuden ja tiedonjakamisen taidot korostuvat entisestään.

Antti Isokankaan mukaan muutoksessa ei pitäisi keskittyä niinkään laitteisiin ja ohjelmistoihin vaan työympäristön

toimintatapoihin: jos yrityksen tuotteita markkinoidaan sosiaalisessa mediassa, työntekijöiden on sisäistettävä sosiaalisen median logiikka.

Toimivampaa tiedonkulkua Yliopiston sisällä toimintatavat muuttuvat hitaasti, laitos ja luennoitsija kerrallaan. Käytännössä näitä ongelmia joutuvat pohtimaan Oulun yliopiston verkkouudistushanketta vetävä Laura Kanninen ja Noppa-portaalia kehittävä Paula Airaksinen, jotka kertoivat osallistujille opiskelijoihin vaikuttavista muutoksista.

Uudet sähköiset järjestelmät lupaavat opiskelijalle toimivampaa tiedonkulkua ja tehokkaampaa ajankäytön suunnittelua - jos sekä kurssien vetäjät että opiskelijat ottavat järjestelmät käyttöönsä.

Tällä hetkellä tilanne on, että monet yliopiston tarjoamista sähköisistä palveluista ovat opiskelijoille täysin tuntemattomia. Sähköiset opiskeluympäristöt yhteen kokoava Kompassi-portaalikin oli infoon osallistuneille humanistiopiskelijoille uusi asia.

Verkossa.hum-koulutus järjestettiin opiskelijavoimin, Universitas Oulu -kehittämishankkeen piirissä. Osallistujilta saatu palaute osoitti, että verkossa toimimisen haasteisiin olisi tartuttava myös tiedekuntatasolla.

Jos opiskelijoista halutaan avoimia ja osaavia tietoyhteiskunnan jäseniä, heille on annettava siihen riittävästi tukea niin teorian kuin käytännönkin tasolla.

Suomen kielen opiskelija Anna-Mari Kettunen summaa kokemuksensa: “Työelämässä pärjätään enää harvoin ilman internetiä, josta sosiaalinen media on kahmaissut valtaisan palan itselleen. Olisikin mielestäni tärkeää, että opiskelijalle on tarjolla tällaisia koulutuksia, jotka auttavat sukkuloimaan sähköisen ympäristön sokkeloissa.”

Kirjoittajat ovat osa Verkossa. hum-koulutuksen järjestänyttä työryhmää.

Mason’s Handsin kokoonpanosta vasemmalta oikealle rumpalisti Mi

Rouheaa s Aloittelevan bändin tie tunnettavuuteen, saati tähteyteen, on täynnä haasteita. Kaikki lähtee kuitenkin asenteesta, mistä tuore oululainen kokoonpano Mason’s Hands on erinomainen esimerkki. Rouheaa soundia värittää rennon letkeä pilke silmäkulmassa, mutta tulevaisuuteen katsellaan silti riittävällä vakavuudella ja kunnianhimolla.

Jarno Väistö, teksti ja kuvat

Mason’s Hands ei uutuudestaan huolimatta ole syntynyt sormia napsauttamalla eikä se ole mikään pystymetsästä tempaistu viritelmä. Rumpali Miikka Järvenpää ja toinen kitaristeista ”Koutu” musisoivat yhdessä jo vuosia sitten Novem-nimisessä heavy–bändissä. Järvenpään omatoimimatka Aasiaan ja ”Koutun” maanpuolustusrupeama pistivät paussin touhulle. Vapaalle jalalle päästyään

”Koutu” olikin jo biisejä tarjottavanaan ja Järvenpään kanssa laittauduttiin takaisin sorvin ääreen.

Pullat hyvin uunissa Viime syksynä ja talvena syntyi parin biisin demo ja joukon jatkoksi liittyi basisti Christopher ”C#se” Livingstone ja kööri otti nimekseen Randall Flagg.

Toiseksi kitaristiksi valikoitui

13

OULUN YLIOPISTON HALLITUKSEN OPISKELIJAJÄSENTEN VAALI 2011

Oulun yliopiston johtosäännön (2010) sekä vaalijohtosäännön (2009) mukaan Oulun yliopiston ylioppilaskunta valitsee opiskelijoita edustavat jäsenet ja varajäsenet yliopiston hallitukseen, yliopistokollegioon sekä tiedekuntaneuvostoihin siten kuin ylioppilaskunnan vahvistamassa vaalijohtosäännössä määrätään.

Valintatapa Ylioppilaskunnan edustajisto valitsee kullekin kaudelle tarvittavan määrän yliopiston hallituksen opiskelijajäseniä. Yliopiston hallituksen koon ja voimasuhteet määrittelee toimikausittain yliopistokollegio. Yliopiston hallituksen opiskelijajäsenillä ei ole henkilökohtaisia varajäseniä.

Vaalikelpoisuus Yliopiston hallinnon opiskelijajäsenen luottamustoimeen voi asettua ehdolle henkilö, jolla on oikeus suorittaa yliopistossa alempi korkeakoulututkinto, ylempi korkeakoulututkinto, lisensi-aatin, tohtorin, erikoislääkärin tai erikoishammaslääkärin tutkinto. Vaalikelpoisuuden edelly-tyksenä on lisäksi, että opiskelija on ilmoittautunut yliopistoon läsnä olevaksi. Vaalikelpoiseksi ei kuitenkaan katsota henkilöä, joka on vaalikelpoinen yliopiston hallintoelimiin Oulun yliopis-ton vaalijohtosäännön (2009) 6 § perusteella yliopiston henkilökuntaan kuuluvana.

Ehdokasilmoituksia, jotka eivät ole saapuneet annettuun määräaikaan mennessä, ei oteta huomioon.

Ehdokkaaksi asettuminen Hakuaika yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi alkaa 16.11.2011. Ehdokasilmoitus on va-paamuotoinen ja sen liitteenä on oltava ansioluettelo. Ehdokasilmoitus on palautettava ylioppi-laskunnan kansliaan, Mannenkatu 1, 90100 Oulu, viimeistään 7.12.2011 klo 12:00 mennessä. Myös postitse saapuva ehdokasilmoitus on oltava perillä määräaikaan mennessä. Kuoreen merkintä ”yliopiston hallitus”.

iikka Järvempää, kitaristi ”Koutu” ja solisti Jussi Tirkkonen.

oundia Oulusta huhtikuussa Matti Ailisto, jonka myötä yhtyeen tyyli muuttui huomattavasti. Nykyisin bändin voinee karsinoida raskaan rockin puolelle.

Bändillä on taloudellisista, keikkatarjontaan liittyvistä sekä muista tyypillisistä pikkumurheista huolimatta pullat hyvin uunissa. Omien äänityslaitteiden hankinta on käynnissä, ensimmäiset valmiit kappaleet on julkaistu kuunneltavaksi netissä ja vielä uutuuttaan kiiltelevä solisti Jussi Tirkkonen otti hiljattain osaa Idols-kilpailun Oulun karsintaan. Tirkkonen ei menestystään vielä kommentoi, mistä voi päätellä erinäisiä asioita. ”Telkkarista voi kattoa, miten sillä meni”, toteaa bändikaveri Järvenpää hymyssä suin.

Tirkkonen päätyi Mason’sin remmiin onnekkaan sattuman kautta. ”Perus pikkukännien” hankinta tanssiravintola Tivolin karaokessa sai yllättävän käänteen, kun Järvenpää bongattuaan Tirkkosen ilmeisen lahjakkuuden, tuli tiedustelemaan tämän kiinnostusta sovittaa solistin manttelia valmiiseen pakettiin. Tirkkonen kertoo menneensä paikalle ilman biisinkään kuuntelua. ”Pojat veti

puolenkymmentä kipaletta läpi ja tykkäsin meiningistä”.

Kiinnostavaa onkin tietää, mikä on Mason’s Handsin kohtalo, mikäli Tirkkosen tie vie Idols-finaaliin. Mies itse ei usko kokoonpanon jäävän ilman solistia. ”Ja jos menee tosi hyvin, niin onpahan sitte bändi valmiina.”

Soittokavereiden joukossa asiaan suhtaudutaan niin ikään positiivisesti. ”Sen kannattas tulla toiseksi, koska voittajan profiili on niin valmiiksi luotu”, Järvenpää tuumii. ”Toivotaan Jussille mahdollisimman paljon menestystä.”

Suurempi yleisö tavoitteena Mason’s Hands tähtää tällä haavaa ensisijaisesti parempaan tunnettavuuteen. Musiikillisen inspiraation tuotoksille toivotaan mahdollisimman laajaa kuulijakuntaa. Nykyisin varsinkin Mason’sin kaltaisia pieniä nousevia bändejä ajatellen seuranta on olennaista. ”Ei oo niin tärkeetä, että saadaan koostettua kokonaista albumia,

vaan että on niitä biisejä, joita porukka voi jammailla”, Järvenpää muotoilee.

Erityisen paljon yhtyettä kiinnostaisi keikkailu. Tulevien tapausten suhteen tilanne on kuitenkin hämärä. ”Niitä tipahtelee sitte, kun saadaan biisejä valmiiksi. Kova polte olis päästä soittaan päälle kymmenelle hengelle”, toteaa sarkasmin puoliammattilainen Järvenpää. ”Onhan se ihan siistiä soittaa pimeässä jumppasalissa kahdeksalle hengelle, joista yks on paikan talkkari” Koutu huomauttaa viitaten nykyisen bändin ihka ensimmäiseen keikkaan. Kolmen bändin yhteistapahtumassa Mason’s Hands päätyi oman settinsä lisäksi roudaamaan ja miksaamaan 12-vuotiaiden rykäisyä, ilmentäen näin todellista rockhenkeä. ”Hyvällä sykkeellä ilon kautta”, päästää Tirkkonen mottonsa ilmoille ja saa aikaan hyväksyvää nyökyttelyä.

Mason’s Handsin tuoreeseen materiaaliin ja uutisiin voi tutustua esimerkiksi Facebookin kautta, josta bändi löytyy omalla nimellään.

Lisätietoja Yliopiston hallituksen opiskelijajäsenen toimikauden pituus on kaksi vuotta.

Yliopistolain (2010) mukaan yliopiston hallituksen tehtävänä on: 1) päättää yliopiston toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista, strategiasta ja ohjauksen periaatteista; 2) päättää yliopiston toiminta- ja taloussuunnitelmasta sekä talousarviosta ja laatia tilinpäätös; 3) vastata yliopiston varallisuuden hoidosta ja käytöstä, jollei hallitus ole siirtänyt toimivaltaa rehtorille; 4) huolehtia kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan järjestämisestä; 5) hyväksyä yliopiston toiminnan kannalta merkittävät tai periaatteelliset sopimukset ja antaa lausunnot yliopistoa koskevissa periaatteellisesti tärkeissä asioissa; 6) hyväksyä 48 §:n mukainen opetusministeriön kanssa tehtävä sopimus yliopiston puolesta; 7) valita rehtori tai rehtorit ja päättää heidän työnjaostaan sekä erottaa rehtori, jos siihen on tehtävän luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy; 8) hyväksyä johtosäännöt ja muut vastaavat yleistä järjestäytymistä koskevat määräykset sekä päättää yliopiston toimintarakenteesta; 9) tehdä opetusministeriölle ehdotus yliopiston koulutusvastuun muuttamisesta; 10) päättää yliopistoon valittavien opiskelijoiden määrästä.

Hallituksen tehtävänä on lisäksi ottaa suoraan rehtorin alaisuudessa toimiva johtava henkilöstö, jollei se ole siirtänyt tehtävää muulle yliopiston toimielimelle.

Keskusvaalilautakunta valitsee hakijoiden joukosta haastateltavat. Haastattelut toteutetaan avoimessa tilaisuudessa 8.12.2011. Haastatteluihin kutsuttaville ilmoitetaan 7.12.2011.

Oulussa 15.11.2011 KESKUSVAALILAUTAKUNTA Pääsihteeri Lauri Sainio, paasihteeri@oyy.fi, 040 523 1822

14

Ei kiitos Marimekolle Saga Skiftesvik, teksti ja kuvat

Kasvatustieteen maisteri Arttu Mykkänen oli teininä katu-uskottava lökäpöksy. Nyt hän valmistelee väitöskirjaansa, kammoaa Marimekon vaatteita ja kannattaa omaperäistä pukeutumista.

Kuka olet miehiäsi ja mitä teet yliopistolla?

Arttu Mykkänen, 24. Työskentelen tohtorikoulutettavana Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä kasvatustieteiden tiedekunnassa.

Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Kauluspaita ja chinot ovat Tiger of Swedenin. Kaulahuivin merkki on Selected ja villakangastakin Vans. Kengät ovat Sandin.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Pidän klassisen tyylikkäistä vaatteista, jotka istuvat hyvin ja ovat laadukkaita. Vihaan vaatteita, joiden kangas nukkaantuu ensimmäisellä käyttökerralla.

Pyrin maksamaan vaatteista enemmän ja ostamaan niitä harvemmin. Laadukkaista vaatteista tai kengistä tulee pidettyä parempaa huolta, jolloin ne kestävät myös pidempään.

Kuinka monta maripaitaa omistat?

Omistan nolla maripaitaa.

Marimekon miehille suunnatut vaatteet ovat hyvä esimerkki vaatteista joista en pidä: huonosti istuvia naiiveilla kuoseilla kyllästettyjä telttoja. Yhtenäistä tyyliä kasvatustieteilijöillä

ei varsinaisesti ole, mutta kyllä monet näyttävät usein siltä, kuin olisivat menossa vetämään pesistreenejä viereisen koulun pihalle. Suurimmaksi osaksi kuitenkin näkee hyvää ja omintakeista tyyliä. Maripaidat astuvat kuvioon vasta työelämässä.

Miten pukeuduit teininä?

Kuuntelin kovasti räppiä, ja vaatekoko oli sen seurauksena XXXXXXL. Olin koulun ensimmäinen oppilas, jolla oli Wu-Tang Clanin farkut. Ne ovat mielestäni edelleen silloiseen kehitystasoon suhteutettuna yhdet siisteimmistä housuista, jotka olen koskaan omistanut.

Popkornia ja hernekeittoa yhdistelleen ravintola PopÄrtin kokit Jaana Kröger ja Samuli Rekilä valmistautuivat päivän koitokseen huolella.

Totta kai. Mielenkiintoisinta on, jos ihmisestä huomaa että hän on ylpeä tyylistään ja että hän toteuttaa sitä kautta myös omaa persoonaansa. Ei ole väliä, onko gootti, hipsteri vai hippi – asenne ratkaisee.

Hernekeittoa ja popkornia yllätysmusiikin säestyksellä

En. Projektissa, jossa työskentelen, on menossa aineistonkeruu, jossa videoidaan haastatteluja. En halua viettää seuraavia vuosia analysoiden videoita, joissa ylähuultani koristavat järkyttävän näköiset teiniviikset. Muuten kannatan kyseistä tempausta.

Alunperin nuorten helsinkiläisten kesätempauksena alkanut ravintolapäivä saapui Ouluun. Ravintolapäivänä voi kuka tahansa perustaa oman pienen ravintolan ilmoittaen siitä ravintolapaiva.com –sivustolla. Sieltä voi kuka tahansa katsoa, kenellä tänään syötäisiin.

Seuraatko muotia?

En varsinaisesti. Ostan sellaisia vaatteita, jotka näyttävät itsestä hyvältä.

Kiinnitätkö kadulla huomiota muiden ihmisten pukeutumiseen?

Ja lopuksi: vietätkö movemberia?

15

”Just tähän hätään hyvä lounas!” Maantieteenopiskelijat Ilona Heikkinen ja Joel Kauppinen pysähtyivät lounaalle.

Juhani Pelkonen, teksti ja kuvat

”Oi Emma Emma, oi Emma Emma…” soi herkän rosoisesti valkeasta pikkumankasta kun hernekeittolautanen matkaa alas ikkunasta pienessä korissa kuin torniin teljetyn prinsessan eväät sadussa Tittilän Tuure.

Olemme Koulukatu 3:n sisäpihalla. Pihalle on aseteltu pieni puutarhakalusto, ja penkkien selkänojille vilttejä ja villaliivi.

Pakkanen tuntuu kirpeältä.

Tapaamamme iäkkäämpi herrasmies on jo saanut hernekeittonsa lusikoitua, ja aikoo jatkaa kahville jonkun muun ikkunalle.

Paikalle pyöräilee uusia ihmisiä, yhden pitää jo seisoa. ”Ja mitäs saisi olla?”, kuikuilee kokkihattuinen miekkonen ensimmäisen kerroksen selällään olevasta ikkunasta.

Essuun ja villamyssyyn – ja toki muuhunkin – pukeutunut

toinen ravintoloitsija vie roskapussit ja sytyttää kaurismäkeläisesti savukkeen. ”Naapurit eivät ole uskaltautuneet, mutta muuten asiakkaita on ollut!

Naapurin mummo kysyi, olenko minä ravintoloitsija, ja vastasin, että kyllä olen – tämän päivän!”, nauraa Jaana Kröger.

Hän on Suomen ainoan pelkästään hernekeittoon ja popkorneihin keskittyneen ravintolan omistaja, kokki ja tarjoilija.

Samalla toimenkuvalla ravintolassa työskentelee myös Samuli Rekilä, musiikkikasvatuksen opiskelijoita molemmat.

Kimpassa ristiriitaisuuden vuoksi Idea PopÄrtin perustamista lähti Jaanan puolison taannoin

heittämästä ideasta myydä popkornia ikkunasta. ”Ja nyt kun tuli tämä ravintolapäivä, haistoimme tilaisuutemme!”

Hernekeitto lisättiin listalle kai siksi, että se sopi siihen niin huonosti.

Tämä ravintola on pystytetty niin hyvällä huumorilla ja asenteella, että asiakkaatkaan (sanan käyttäminen sai kaikki remahtamaan nauruun) eivät voineet olla nauramatta. ”Ja popkorniin kuuluu tällainen musiikki”, toteaa kokki ja vaihtaa levyä. Pilipalipilipali ja kori laskeutuu: pussi popkorneja ja kaksi palaa serlaa.

Seuraava ravintolapäivä järjestettäneen helmikuussa.

Ehkä jonakin päivänä koko maailma matkaa Suomeen noina päivinä, aivan niin kuin se matkustaa maailmankuuluun Pamplonan härkäjuoksuun tai seuraamaan kuninkaallisia häitä. Historia kirjoittaa itseään.

löytyy myös Facebookista!

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

”Hernekeittoa ja popkornia keittiön ikkunasta. 5 mk / 1 eur per annos. Vain tasaraha. Hintaan sisältyy yllätysmusiikki.”

16

Kampuksen kasvot Noora Vaarala, tekstit Ehdota kasvoa! toimitus@oyy.fi

Kuva Noora Vaarala

Jenkkifutis vei rapakon taakse Tea Törmänen, 28, on toisen vuosikurssin biologianopiskelija. Hän on myös amerikkalaisen jalkapallon ammattilainen. Takana on yhdeksän vuotta pelaamista, kaksi kautta amerikkalaisessa huippujoukkueessa ja MM-pronssi Suomen maajoukkueen kapteenina.

Törmänen tutustui amerikkalaiseen jalkapalloon opiskellessaan fysioterapiaa Lappeenrannassa. Kaupunkiin oli juuri perustettu joukkue, johon hän meni kokeilemaan lajia. Se vei mukanaan niin, että kaikki muut harrastukset tanssista nyrkkeilyyn unohtuivat.

Lappeenrannassa Törmänen pelasi kolme vuotta, mutta pian heikko valmennus alkoi kyllästyttää. Paras valmentaja ja kiinnostava joukkue olivat Helsingissä, joten Törmänen irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan ja muutti pääkaupunkiin. ”Se oli niitä hulluja ratkaisujani jenkkifutiksen takia. Onneksi töitäkin sitten löytyi.”

Törmänen oli jo vuosia halunnut lähteä kokeilemaan siipiään Yhdysvalloissa, jossa lajin taso on tunnetusti maailman kovin. Hän alkoi lähetellä säh-

köposteja joukkueiden managereille. Lopulta Yhdysvaltain mestaruuden voittanut D.C. Divas vastasi. Muutaman mutkan kautta Törmänen pyrki ja pääsi joukkueeseen. Hän pärjäsi niin hyvin, että joukkueen johto lupasi hänelle pysyvän pelipaikan Yhdysvalloissa.

Opinnot ja perhe Suomessa kuitenkin kutsuivat. Rahatkin alkoivat olla vähissä, sillä naispelaajat eivät jalkapallolla rikastu. Nyt Törmänen ei tiedä, palaako hän enää Yhdysvaltoihin. Suomessa laji on tietysti aivan eri tasolla, mutta Törmänen haluaa osallistua seuraaviin MM-kisoihin. Opiskelurintamallakin sujuu hyvin: biologia kiinnostaa siinä määrin, että hän tähtää tutkijan ammattiin.

Amerikkalaiseen jalkapalloon liittyvät ennakkoluulot ärsyttävät Törmästä. ”Minulta on kysytty, että miksi noin nätti tyttö pelaa tuollaista, siinähän voi mennä pilalle!”

Naisten sopimattomuutta lajiin toistellaan toisinaan: väitetään, etteivät naiset kestä niin fyysistä urheilua. Holhoaminen on Törmäsestä turhaa. ”Ei ole miesten asia huolehtia siitä. Kyllä me kestetään!”

Haaveena musiikin sekatyöläisyys

”

Väitetään, etteivät naiset kestä niin fyysistä urheilua.

Ei ole miesten asia huolehtia siitä. Kyllä me kestämme!”

Tea Törmänen, jenkkifutaaja

Musiikki alkoi vetää Matti Mannista, 25, puoleensa jo ennen kouluikää. 6-vuotiaana hän aloitti kitaransoiton, ja ensimmäinen rumpusetti hankittiin ala-asteen loppupuolella. Yläasteella Manninen innostui pianosta. Jossain vaiheessa kuvioon tulivat basso ja haitari.

Repertuaari on melkoinen, mutta Manninen soittaakin suomen kielen opintojensa ohella kahdessa aktiivisesti keikkailevassa bändissä.

”Tällä hetkellä piano ja basso ovat kiinnostavimpia, mutta eniten olen kuitenkin rumpali.”

Rumpalin tehtäviä Manninen hoitaa oululaisessa poprockia soittavassa Stachessa. Stachen solistin kanssa hän myös säveltää biisejä yhtyeen tulevalle levylle. Sanoituksiakin on tullut tehtyä, mutta ne pysyvät toistaiseksi pöytälaatikossa.

Stachen lisäksi aikaa kuluu Aknestikista tutun Jukka Takalon bändin basistina ja kosketinsoittajana. Manninen soittaa myös useiden eri iskelmäartistien taustalla.

Muusikkouran kohokohtia ovat tähän mennessä olleet viime kesän Qstock-keikat – Mannisen molemmat bän-

dit soittivat festareilla samana päivänä. Kesällä hän pääsi soittamaan myös suosikkibändinsä Morleyn keikkakokoonpanossa haitaria Highluotorockissa.

Opiskelijan ja muusikon roolien yhdistäminen on osoittautunut välillä vaikeaksi. ”Kun musalla on pystynyt elämään, ei opintotuki enää niin houkuta. Terveisiä vaan Jyrki Kataiselle”, Manninen nauraa. Musiikin ja opiskelun väliltä ei ole hankala valita voittajaa, mutta tulevaisuudessa Manninen toivoo voivansa yhdistää kaikki osaamisalueensa. ”Haluaisin olla sekatyömies, joka soittaisi, opettaisi soittoa ja työskentelisi samalla suomen kielen parissa kuten copywriterina. Jos sillä yhdistelmällä eläisi, olisin tyytyväinen.”

Missään vaiheessa musisointi ei ole alkanut kyllästyttää.

Manninen epäilee syyksi sitä, ettei hän ole riippuvainen yhdestä instrumentista, eikä harrastusta ole koskaan tuputettu hänelle. ”Se on ollut penskasta asti luontainen juttu. Ja taitojen kehittäminen on ikuisuusprojekti, koska aina voi tulla paremmaksi.” www.stache.fi

17

Tapani Lintula valittiin sosiaalipoliittiseksi sihteeriksi Oulun ylioppilaskunnan hallitus valitsi uudeksi sosiaalipoliittiseksi sihteerikseen humanististen tieteiden kandidaatin Tapani Lintulan.

Lintula aloitti tehtävässään 21. marraskuuta. Lintula toimii sosiaalipoliittisen sektorin asiantuntijana ja eri yhteistyöryhmissä.

Hän on työskennellyt nyt väistyvän sosiaalipoliittisen sihteerin Wille Leppämäen sijaisena ylioppilaskunnassa syksyn 2010. Lintula on toiminut lisäksi ylioppilaskunnan hallituksessa kevään 2010 sosiaalipoliittisena vastaavana.

Lintula on ollut myös historian opiskelijoiden ainejärjestön Tiiman koulutuspoliittisena vastaavana ja työskennellyt viime kesän Vaalan kunnalle. Hän on intohimoinen kestourheilija, johon törmää ympäri vuoden lenkkipoluilla ja kesäisin sääskistä piittaamatta hän painelee kartan ja kompassin kanssa metsään.

Lintula tekee paluun ylioppilaskuntaan innostuneena ja näkee tulevan vuoden haasteet mielenkiintoisina.

Sosiaalipoliittisena sihteerinä tähän asti toiminut Wille Leppämäki lopettaa pitkän uransa Oulun ylioppilaskunnassa. Leppämäki toimi sosiaalipoliittisena sihteerinä vuodesta 2006 alkaen. Hän on toiminut lisäksi pääsihteerin sijaisena muutamaan otteeseen.

Vaikka Leppämäki lopettaa päivätyönsä ylioppilaskunnassa, jatkaa hän vielä ylioppilasliikkeen työtehtävien parissa.

Lukuisissa luottamustoimissa toiminut Leppämäki on tällä hetkellä muun muassa Uniresta Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Rauhala-klubi ry:n hallituksen puheenjohtaja.

Tervetuloa omaan Salelähimyymälääsi Oulussa!

Palvelemme joka ilta klo 22 saakka ja Sale Heinäpäässä joka ilta klo 24 saakka!

Katso oman Salesi palveluaika: www.arina.fi

• Heinäpää • Herukka • Hintta • Höyhtyä • Intiö • Kaijonharju • Karjasilta • Kuivasjärvi • Kuivasranta • Maikkula • Mäntylä • Tuira

Sale - siellä missä sinäkin.

Ahtisaari: Ujous ei ole hyve Presidentti Martti Ahtisaari esiintyi valtakunnallisen Ahtisaari-päivän juhlatilaisuudessa 16.11. Oulun yliopistolla varsin hyväntuulisena.

Ahtisaari vastasi pitkän kaavan mukaan Oulun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Jenni Pitkon kysymykseen: ”Mitä annettavaa ylioppilasliikkeellä voisi olla Ahtisaaren teema-päivälle?”

Ahtisaari muisteli toimin-

taansa Ylioppilaiden Kansainvälisen Avun toiminnanjohtajana 1960-luvulta. Tuolloin hän avitti muun muassa namibialaista opiskelijaa Nicky Iyamboa, joka toimi myöhemmin useammassa eri ministerin tehtävässä Namibiassa. Ahtisaari arveli tuolla kontaktilla olleen merkitystä rauhanvälitystehtävissä myöhemmin. ”Siinä nähdään, mitä ylioppilasliike voi tarjota”, Ahtisaari totesi.

Sovittelun merkityksen lisäksi Ahtisaari painotti, että Pohjoismaiden ei pitäisi olla ujoja, vaan tarjota pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia hanakammin ratkaisuksi muillekin.

Puhetta riitti paljon myös tämänhetkisestä taloustilanteesta. Ahtisaari otti myös kantaa hänen mukaansa suomalaisten opittuun ja väärään käsitykseen siitä, millainen hahmo presidentin pitää Suo-

messa olla. Ahtisaaren mukaan presidentti voisi olla arvojohtaja, eikä tämän tarvitsisi olla sellainen johtaja, jota tällä hetkellä halutaan.

Myönteisen kantansa Natoon Ahtisaari toi vahvasti esille. ”Suomi-brändille Natojäsenyys olisi hemmetin paljon parempi kuin Ahtisaari-päivä”, Ahtisaari hauskuutti yleisöä, joka kuunteli päivänsankarin mietteitä erittäin tarkasti.

18

Ainejärjestöaktiivi Annika Jukkola (vas.) ja Kultun viestintävastaava Niina Tolonen toivoisivat näkevänsä antropologeja kiltahuoneellaan nykyistä enemmän.

Kultsi kutsuu hengaamaan Kulttuuritieteiden ainejärjestö Kultu pitää majaa humanistisen tiedekunnan kolmannessa kerroksessa.

Reitti ei ole helppo: on osattava avata oikea ovi kirjallisuuden käytävään, ohitettava liuta tutkijanhuoneita, käännyttävä oikealle ja käveltävä lähes käytävän päähän.

Tässä vaiheessa tarkkaavainen opiskelija saattaa havaita raollaan olevan oven, jonka takana on kotoisa kiltahuone – tai kultuhuone eli kultsi, kuten kultulaiset sitä nimittävät.

Noora Vaarala, teksti ja kuvat

Samaan huoneeseen on mahduttava niin arkeologian, kirjallisuuden kuin kulttuuriantropologian opiskelijoiden. Ainejärjestöaktiivi Annika Jukkola kertoo, että aktiivisimpia käyt-

täjiä ovat arkeologit ja kirjallisuustieteilijät. ”Antropologit ovat melkein näkymättömiä”, harmittelee Kultun viestintävastaava Niina Tolonen.

Kultuhuoneella on sohva, pari nojatuolia ja neljä tietokonetta työskentelyä varten. Ikkunalaudalle on kasattu eläkkeelle

siirtyneiden professorien lahjoittamia kirjoja. Niitä käytetään nyt Kultun arvontojen palkintoina.

Kirjojen ja kahden pehmolelun vieressä nököttää pieni kasvi, kultuhuonekukka. ”Onkohan se vielä elossa?” Jukkola pohtii ja nostaa kukan esiin paperikasan takaa. ”Se on ollut saman-

kokoinen jo monta vuotta.”

Kahvin- ja vedenkeitintä saa käyttää, kunhan silloin tällöin tiputtaa kolikon papukaijapankkiin. Kultuhuoneen runsas mukivalikoima on ainejärjestön yhteinen. ”Aika usein tarjolla on myös keksejä”, Jukkola lisää.

Kultulaiset ovat aktiivisia kierrättäjiä: paperimukit vaihdettiin vastikään kestäviin ja pestäviin versioihin, sohva on saatu erään opiskelijan vanhemmilta ja opiskelijoiden pitkään toivoma tulostinkin tuli lahjoituksena.

Kultuhuoneella kirjoitetaan esseitä, hengaillaan, kokoustetaan ja pidetään kirjoituspiiriä.

Silloin tällöin järjestetään kultuhuonekahvit, joita varten joku ainejärjestöaktiiveista leipoo.

Kahvihetkille voidaan valita teema, ja henkilökuntaakin kutsu-

taan usein paikalle. ”Meiltä on toivottu enemmän alkoholitonta toimintaa ainaisten bileitten sijaan, joten olemme pitäneet esimerkiksi lautapeli-iltoja.”

Näköalapaikalla Kesken Ylkkärin tutustumishetken huoneeseen astelee muutama haalareita sovitukseen pyytävä fuksi. ”52 on hyvä peruskoko”, Tolonen neuvoo ja ojentaa fukseille ainejärjestönsä ruskean haalarin.

Jukkola kertoo, että kultuhuoneella hengailevat sekä tuoreet että vanhemmat opiskelijat – jo aiemmin mainittuja antropologeja lukuun ottamatta.

Jukkola ja Tolonen sanovat kultulaisten olevan kiintyneitä kiltahuoneeseensa, vaikkei se

19

Politics and the City

Tutkijakoulutus uudistetaan nyt Käynnissä on valtakunnallinen koulutuksen uusjako. Edellinen hallitus uudisti yliopistot, minkä jäljiltä Suomessa on autonomia-asteeltaan radikaalein yliopistolaitos Euroopassa. Myllerrys on tällä vaalikaudella suurinta ammattikorkeakoulutuksen puolella. Tavoitteena on siirtää rahoitus kokonaan valtiolle sekä tehdä ammattikorkeakouluista itsenäisiä oikeushenkilöitä, siis lisätä yliopistouudistuksen hengessä autonomiaa myös ammattikorkeakouluille.

Synkkyyttä luo se, että ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkoja karsitaan. Taustalla on kirkuva valtiontalouden alijäämä, mutta myös ikäluokkakehitys, jonka mukaan nuorten määrä tippuu liki kahdeksalla tuhannella vuoteen 2016.

”

Suomalainen tiedepolitiikka on ollut menetystarina, mutta 2000luvulla tieteellisen tutkimuksen taso ei ole kehittynyt odotetulla tavalla.

Muutoksen puhuri näyttää puhaltavan tällä kertaa yliopistojen ohi. Näin ei silti ole, vaan kehitys kehittyy myös yliopistoissa. Opiskelijavalinnat tullaan esimerkiksi uudistamaan, ja päävalinnat tullaan varaamaan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Tuntuvin uudistus tehdään tutkijakoulutukseen. Suomalainen tiedepolitiikka on ollut menetystarina, mutta 2000-luvulla tieteellisen tutkimuksen taso ei ole kehittynyt odotetulla tavalla. Tieteenalakohtaisesti on suuria eroja, tutkimusjärjestelmä on pirstoutunut eivätkä tohtoriohjelmat vastaa kaikkialla vaatimuksia.

olekaan yliopiston suurin tai hienoin. ”Kävin kiltahuonekierroksella tänä syksynä ja ymmärrän, miksi jotkut valittavat kultuhuoneesta, jos sitä vertaa joidenkin muiden ainejärjestöjen huoneisiin. Mutta meidän ei sentään tarvitse olla maanalaisessa bunkkerissa, vaan saamme ikkunan auki tarvittaessa”, Jukkola sanoo ja esittelee ikkunasta avautuvia sisäpihamaisemia. Sijaintikin on kätevä, sillä opettajien huoneet sijaitsevat samalla käytävällä.

Jukkola ja Tolonen kertovat nauraen, että kultuhuoneen yleisin puheenaihe ovat huonot luennoitsijat. Pöydällä komeileekin laatikko, johon voi tiputtaa Vuoden opettaja -äänestyslipukkeen. Palkinto jaetaan vuosittain. Toinen hupi on muiden ainejärjestöjen lehtien hamstraaminen ja niiden vertaaminen Kultun omaan julkaisuun, Kultistiin. ”Ei se koko, vaan se tiivis tunnelma”, kiteyttää Tolonen kultuhuoneen rennon hengen.

Yllä Kulttuuriteiteiden ainejärjestö Kultun kiltahuoneelta löytyy myös veikeämpää seuraa pehmolelujen muodossa.

Kiltisfakta Kiltahuoneen haltija: Kulttuuritieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Kultu ry.

Välissä Ikkunalautaa koristaa ikääntymisensä pysäyttänyt kultuhuonekukka.

Huoneeseen mahtuu enintään: 20–30 ihmistä.

Alla Kiltalaisten työskentelyyn varattujen tietokoneiden seinämää koristaa suuri joukko kirjavia tapahtumajulisteita.

Miten sinne pääsee: menemällä humanistisen tiedekunnan kolmanteen kerrokseen ja kirjallisuuden käytävän päähän.

Pääasialliset käyttäjät: kirjallisuuden ja arkeologian opiskelijat.

Käytön aktiivisuusaste: ihmisiä arkipäivisin, perjantaisin vähemmän.

Varustelu: kahvin- ja vedenkeitin, neljä tietokonetta, tulostin.

Erikoista: kultuhuonekukka, professorien lahjoittamat kirjat.

Tutkijakoulutukseen aiotaan nyt panostaa todenteolla.

Tavoitteena on, että pääosa tutkimusorientoituneista ja motivoituneista jatko-opiskelijoista pääsee järjestelmällisen tutkijakoulutuksen piiriin, jotta tohtorin tutkinto voidaan suorittaa nykyistä nuorempana ja nopeammin. Tutkijakoulutus suunnitellaan annettavan nelivuotisena kokopäiväisenä koulutuksena.

Opiskelijavalintaa ja ohjausta on tehostettava, jotta tavoiteaikataulussa pysyttäisiin. Painopistettä siirretään tutkijankoulutuksesta tohtorintutkinnon jälkeisen tutkijanuran edistämiseen.

Suomalaiselle yhteiskunnalle on ensiarvoisen tärkeää turvata tutkimuksen laatu. Tutkijakoulutus on integroitava yliopistoihin nykyistä paremmin. Tutkijanura on oltava houkutteleva: rahoitus ja vaikkapa nimikkeet on oltava kohdallaan. Autonomiaansa kasvattaneilta yliopistoilta on voitava odottaa, etteivät ne omalta osaltaan vesitä uudistusta, vaan suuntaavat resursseja tutkimukseen. Opiskelijoiden on syytä valvoa tässä etujaan.

Tytti Tuppurainen Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

20

Menot Tämän lehden menot ovat ajalle 30.11. - 10.1. Ilmoita seuraavan numeron menot (ajalle 11.1.2012 - 7.2.2012) ma 2.1.2012 mennessä osoitteeseen menotpalsta@oyy.fi OULUN TEEKKARIYHDISTYS RY

Lauluyhtye Haava konsertoi Pyhän Luukkaan kappelilla to 15.12. klo 19. Ilmainen sisäänpääsy.

Yliopiston ekumeeninen jouluhartaus ma 19.12. klo 10 Pyhän Luukkaan kappelilla. Kaikki ovat tervetulleita.

Sarastus-kuoron harjoitukset keskiviikkoisin klo 18–20 Elohuoneessa, Isokatu 11. Lisätietoja Taina Voutilainen, p. 044 3161 729, taina.voutilainen@evl.fi.

Cross Cafe perjantaisin klo 19–00.30 Elohuoneessa. Cross Cafe tarjoilee elävää musiikkia, evankeliumia ja elämyksiä rennossa seurassa! Katso tarkemmat ajat www.elossa.fi.

Sinua ja sinun asioitasi varten: Yliopistopastori Stiven Naatus, p. 044 3161 450 Kv-työn pastori Árpád Kovács, p. 040 5242 778 Oppilaitosdiakoni Salla Tuominen, p. 040 574 7132 etunimi.sukunimi@evl.fi

PicoJoule ke 7.12. Hevimestassa teemalla ”Tiilen joulu”. Ovet auki klo 22. Liput 4e ennakkoon teekkarikortilla, 5e muuten. Lippuun sisältyy haalarimerkki. Tapahtumassa tonttulakkilupa ja opiskelijaystävällinen hinnoittelu. Liput Vihreiltä naulakoilta ke-pe 30.11-2.12. sekä ke 7.12. klo 10-14.

PESTI-PÄIVÄ LINNANMAALLA

Pohjois-Suomen suurin teknillisen alan ura- ja kontaktitapahtuma järjestetään Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella keskiviikkona 18.1.2012 klo 9-16 ja sen on kaikille kävijöille avoin ja ilmainen. www.pestipaivat.fi

Haarukassa Niina Reinikainen Ikä: 22 vuotta.

Opiskelee: Markkinointia Oulun yliopistossa, 3. vuosi.

Kotoisin: Espoosta.

Asuu: Syynimaalla.

Harrastukset: Aerobic, juoksu, shoppailu, muodin seuraaminen.

Lautasella: Lohisalaatti.

OULUN SARJAKUVASEURA RY

Sarjakuvatapaamiset joka kuun ensimmäisenä torstaina, 1.12. klo 19- ja 5.1.2012 klo 19-, Kulttuuritalo Valveella kahvila Mintussa. www.ruutukaava.com MAAILMAN AIDS-PÄIVÄ 1.12.

SPR Oulun osasto, NNKY ja Ilon Ääni ry tempaisevat Maailman Aids-päivänä. To 1.12. klo 17-17.30 Rotuaarin lava ja edusta täyttyvät vapaaehtoisten välittämästä sanomasta ”Mitä jos se olisit sinä?”.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy ke 11.1.2012 Materiaalien deadline ma 2.1.2012

Juttusarjassa Ylkkäri vie pahaa-aavistamattoman opiskelijan ulos syömään tai kahville. Tällä kertaa

Pirteä bisnesnainen Maija Pylväs, teksti ja kuva Mitäs kuuluu?

Hyvää kuuluu. Tykkään niin paljon joulusta ja joulunajasta.

Pimeys ei minua masenna.

Miksi lähdit opiskelemaan markkinointia?

Se on aina ollut selkeää, että lähden opiskelemaan bisnestä.

Olen aina ollut hyvä markkinoimisessa ja töissä olen huomannut, että päihitän muut myyjät. Muodin parissa olisi kiva työskennellä, vaikka Pariisissa huomasi, että se on kauhean kilpailullista.

Olit viime vuoden vaihdossa Ranskassa. Mitä sieltä jäi käteen muuta kuin uusi poikaystävä?

Tuntuu, että muutuin hirveästi. Minusta tuli paljon tehokkaampi - tai ehkä vain aikuistuin. Enää en ole niin pinnallinenkaan. Lisäksi ranskan

kielen taitoni on nyt sujuvaa.

Sanoit, että sinulta voi sitten kysyä mitä vaan. Miten tapasitte poikaystäväsi kanssa?

Ehkä joku seitsemän. Toisaalta en ole nöyrä, eli olen kympin arvoinen! Jos hymyilee, näyttää aina kauniilta.

Tavattiin joskus viideltä aamulla baarissa, jossa Nicolas on ollut kanta-asiakkaana. Halusin lähteä himaan, mutta Pariisissa ei mene metroja yöllä. Olin antamassa numeroani baarimikolle, mutta sitten Nicolas tuli siihen ja mietin, että kummalle annan numeron. Valitsin Nicolaksen.

Millainen olet luonteeltasi?

Miten pysyt noin hoikassa kunnossa?

Mitä pelkäät?

En syö kovin terveellisesti, vaan aina tekee mieli kaikkea sokerista ja siirappista. Mutta urheilen paljon. Olen sellainen pikku cheerleader, että tykkään käydä jumpissa, jossa saa hyppiä. Saan paljon energiaa musiikista ja ohjaajasta. Mutta jos haluaa laihtua, kannattaa juosta!

Asteikolla 4-10, kuinka hyvännäköisenä pidät itseäsi?

Olen oikeastaan aina pirteällä tuulella ja tykkään pitää hauskaa – en ole masentelija.

Toisinaan unohtelen asioita ja myöhästelen, vaikka en haluaisi. Poikaystäväni sanoi, että olin kolme tuntia ensimmäisiltä treffeiltä myöhässä.

Olen aina pelännyt sokeutumista. Että jos Jumala rankaisee, kun olen ollut liian pinnallinen. Jos sokaistuisin, elämä olisi pilalla.

Mitä pidit tästä ruokapaikasta ja ruoasta?

Ihan kiva paikka, lohisalaatti oli ihan hyvää. En ole kyllä käynyt viimeaikoina suomalaisissa ravintoloissa, joten vaikea verrata.

21

Lyhyempi oppimäärä Harri Filppa

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitä tarinoita akateemisen maailman pienistä ympyröistä menneinä aikoina ja nykypäivänä.

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

haarukkaan tarttui Niina Reinikainen.

Markkinointia opiskeleva Niina Reinikainen tiesi jo varhain haluavansa bisneksen pariin.

Muodin perässä juokseva nainen vietti viime vuoden Pariisissa, jossa hän koki rauhoittuvansa.

Ryyppääminen vaihtui enintään kahteen viinilasilliseen ja kahden tunnin aamumeikkaussessiot ovat saaneet jäädä. Myöhästelytaipumus ei kuitenkaan kadonnut: tähänkin haastatteluun neiti saapui yli 20 minuuttia myöhässä.

Ruokapaikka

Toripolliisi

www.matala.fi

Missä: Rantakatu 6, entisen Ravintola Matalan tiloissa.

Mitä: Alkupaloja, keittoja, salaatteja, erilaisia kala-, kana- ja liharuokia.

Essi Jouhki

22

Arviot ***** ”Talvitemaattinen albumi on niin tunnelmaltaan kuin lyriikaltaan selvästi kausi- joskaan ei missään nimessä joululevy. pössyttely-, poliisi- ja rappioaiheisia riimejä, jotka eivät edes myötätunnosta saa aikaan vaivaantunutta tuhahtelua kummempaa vaikutusta. Tuskinpa tätä kovin tosissaan on tehty, joten eipä Stöötä jaksa turhan vakavissaan myöskään kuunnella. Kulttimainetta eli ei.

KIRJA ROSA LIKSOM Hytti nro 6 WSOY 2011, 187 s.

Rosa Liksom (oik. Anni Ylävaara, s. 1958) ei enää piiloudu aurinkolasien taa. Hän on astunut kirjansa kanteen, eikä piilotteluun olekaan syytä – uusin teos on täynnä kaunista tekstiä, täydellisyyttä hipovia lauseita ja vahvaa sanojen rytmiä. Jo aiemmissa teoksissaan venäläistä maisemaa kuvannut Liksom puskee nyt kirjaimellisesti Neuvostoliiton maantieteeseen erään tytön, miehen ja Siperian radan avulla.

Nimettömäksi jäävä tyttö joutuu samaan hyttiin Vadim Nikolajevitš Ivanovin kanssa.

Moskovasta Mongolian Ulan Batoriin mies puhuu, tyttö kuuntelee. Samovaari puskee höyryävää teetä matkalaisille, Arisa siivoaa käytäviä ja matkustajia. Eletään 1980-luvun loppua, korvalappustrereot ja vaihdantatalous toimivat. Tyttö muistelee Moskovaan tuloaan, siellä koettuja hetkiä, rakkauksiaan. Pysäkit toistuvat samanlaisina ja erilaisina. Matkan päätepiste tuntuu haipuvan hiljaisuuteen ja täyteyteen. Juna työntyy syvemmälle tundraan.

Teos sanallistaa matkan ja elämän transsendenttista kokemusta. Se kuvaa liikkeen luonnetta, kun minä pysyy paikallaan ja maisema ympärillä vaihtuu. Se tavoittaa matkalla olemisen tilan, näyttää kuun vaihtuvat värit. Liksomin tapa kirjoittaa avaa hajujen ja värien maailman, havainnoinnin kielen. Virkkeet ovat täysiä, kappaleet toisiinsa sulautuvia. Ja tyttö sanoo ääneen vain yhden ainoan lauseen.

Teos saa minut rakastamaan äidinkieltäni entistä syvemmin.

*****

Jenni Kinnunen

”Juna työntyy syvemmälle tundraan.

LEVYT KATE BUSH 50 Words for Snow Vaikka Kate Bushin kestoarvostus ja elämäntyö ovat sitä luokkaa, ettei uutta levyä ehkä osannut tai uskaltanut enää kaivata varsinkaan tänä vuonna jo ilmestyneen, aiempaa tuotantoa uudelleen versioineen Director’s Cut -albumin valossa. Ensimmäinen uuden materiaalin studioalbumi sitten vuoden 2005 Aerial-levyn jälkeen on kuitenkin tosiasia, ja nimeään myöten talvitemaattinen albumi on niin tunnelmaltaan kuin lyriikaltaan selvästi kausi- joskaan ei missään nimessä joululevy.

erilaista ja erikoista lumeen liittyvää fraasia, on lumoava kokonaisuus kasassa.

*****

Marko Pyhähuhta

EEVIL STÖ Stöö of Destruction vol. 1 Levy-yhtiönsä tiedotteen mukaan ”erittäin vahvaa kulttimainetta nauttivan rap-artisti Eevil Stöön albumia on odotettu pitkään”.

Stöö of destruction vol. 1 onkin Stöön ensimmäinen valtakunnalliseen jakeluun päätynyt, ”oikea” albumi. Miehen aiemmat, epävirallisemmat julkaisut on myyty loppuun, mikä lienee jonkinlainen kulttimaineen mittari.

Siinä missä aliarvostettu comeback-tupla Aerial oli äitiyteensä jopa väitettyyn erakoitumiseen asti paneutuneen Bushin lapsekkaan leikkisä kunnianosoitus pienelle Bertie-pojalleen, 50 Words for Snow on aikuinen ja syvällinen. Bushin ilmaisu on kypsää, eikä nuoren naisen kirkkautta äänestään enää hakemallakaan löydä. Vahvuutensa hän sitäkin paremmin tiedostaa eikä myöskään pelkää riskejä: levy on täynnä omaperäisiä, voimakastahtoisen artistin ratkaisuja, joihin ei tarvitse pettyä.

Niin Stöön kuin levyn tuottaneen DJ Kridlokkinkin musiikki pohjautuu 90-luvun Memphis-tyyliseen rappiin ja nimenomaan genren omakustannetuotantoihin. Suuri raha sen paremmin kuin tuotannollinen monimuotoisuus tai näkemys ei tässäkään projektissa liiemmin haise. Halvat, itseään toistavat rumpubiitit ja yksinkertaiset jousibassolinjat seuraavat toisiaan ja Stöön lauluun television huumeohjelmista lainattu ”ääni muutettu” -efekti tympäisee ensi kuulemalta.

Levyn lumi- ja talviteema sisältää lyyrisiltä valinnoiltaan omituisiakin aiheita, kuten putoavan lumihiutaleen mietteet, naisen suhde rakentamansa lumiukon kanssa tai itse lumimies Jeti, mutta Bush käsittelee kaikkia näitä äärimmäisen vakuuttavasti. Kun mukaan liitetään erikoislaatuiset yhteistyökumppanit, joista Elton John tekee uransa kenties vaikuttavimman laulusuorituksen ja Stephen Fry luettelee Bushin komennossa viisikymmentä

Synkkien taustojensa päälle Stöö fiittajineen latoo tylsiä

*****

Marko Pyhähuhta

PELI THE ELDER SCROLLS V: SKYRIM Sanotaan se heti alta pois: Skyrim on kolmas viiden tähden arvostelu tässä numerossa.

Amerikkalaisen Bethesda Softworksin Elder Scrolls -saaga on yksi suurimmista ja tarinarikkaimmista roolipelimaailmoista mitä on digitaalisessa mediassa nähty. Eeppisesti 11.11.2011 julkaistu viides osa kertoo Tamrielin mantereen pohjoisprovinssi Skyrimin kriisistä loimuavan sisällissodan alla, kun kauan sitten hävinneet lohikäärmeet palaavat kylvämään tuhoa.

Pelihahmon statusta maailmassa ei piilotella: pelaaja on Dovahkiin, ihmiseksi syntynyt mutta lohikäärmeen verta suo-

nissaan, tehtävänä vapauttaa pohjoisen väki lohikäärmeiden terrorin alta. Juoni lähtee vetävästi ja pelaajan valinnoin liikkeelle, mutta ei painosta pelaajaa kiirehtimään. Valinnan ja tekemisen vapaus Skyrimin maailmassa on mieletön. Revontulien loisteessa kylpevät vuoren huiput ovat todellakin saavutettavissa ja rinteet matkalla vihollisten ja tehtävien täyttämiä.

Lohikäärmeet eivät jää vain juonenkuljettimeksi, vaan ne on tuotu sattumanvaraiseksi elementiksi: siipien jumpsutuksen voi kuulla kesken rennon samoilun ja perhosmetsästyksen.

Pelimekaniikoista on karsittu ylimääräinen numeroiden pyörittely onnistuneesti. Hahmon rotu vaikuttaa alkuominaisuuksiin valintoja rajoittamatta. Kissahumanoidista saa jalostettua barbaarin siinä missä kylmää kestävästä Nordista ja örkistä jalostaa ketterän taskuvarasninjan.

Skyrimissä hahmon kyvyt kehittyvät niitä käyttämällä.

Ulkoasua on päivitetty huomattavasti neljännen osan, Oblivionin, jäljiltä. Taistelu hoituu edelleen helpoiten ensimmäisen persoonan kuvakulmasta, mutta hahmon takaa kuvattu kolmas persoona on jopa haluttavampi näkymä seikkailuun ja maisemien ihailuun. PC-version hienoisen käyttöliittymäkömpelyyden lisäksi pelistä löytyy normaalit grafiikka- ja fysiikkabugit lentävine mammutteineen, jotka hieman rikkovat immersiota.

Käsitettä “digitaalinen huume” voi kerrankin lähes vakavalla naamalla sovittaa jonkin tuotteen harteille. Skyrimin parissa hujahtaa viikonloppuiltojen lisäksi helposti joululoma jos toinenkin.

*****

Mikael Heikkinen

23

Tunteiden turbulenssissa Jenni Kinnunen Kirjoittaja on maisteri-laulaja, joka viihtyy vinnillä ja rohkeasti kopaisee vähän.

Taantumuksen hyväksyminen Itkua ja huutoa. Ovien paukuttelua ja tyhmiä kysymyksiä. Vinkumista, vaatimista, päivittelyä. Vahvoja kieltoja, maanittelua ja käskyttämistä. Kyseessä voisi olla teiniikäisen normaali päivä kotona, mutta ehei. Ihan normaali vanhempien vierailu aikuisen lapsen luona. Kaksio tuntuu kutistuvan ja repeilevän liitoksistaan. Miten voi taantua viisivuotiaan tasolle viidessä sekunnissa?

Suhde vanhempiin kehittyy koko elämän ajan. Siinä koetaan samanlaista vaihtelua kuin avioliitoissa, on myötä- ja vastoinkäymisiä. Omaksi itseksi irtaantuminen lähtee liikkeelle teininä, jolloin suhdetta todella koetellaan. Monet nuoret vanhemmat odottavat kauhulla lapsen kasvamista yläkouluikäiseksi. Silloin on paras äidin ja isän olla aikuisia sekä omata ne kuuluisat lehmän hermot.

Niina Tolonen suunnittelee korttinsa huolella etukäteen. Tytön koruvisiot taas muuttuvat usein tekoprosessin aikana. ”Koru on yleensä helppo purkaa missä tahansa vaiheessa, kortin kanssa se on vaikeampaa”, Niina selittää.

Näpertelyn ihana keveys Niina Tolosen puheessa vilisevät siemenhelmet, cernitmassat ja ATC-kortit. ”On ihanaa uppoutua käsin tekemiseen.

Yritän aina luoda jotain uutta ja omaperäistä”, koru- ja korttiblogia pitävä arkeologian opiskelija sanoo.

Veera Adolfsen, teksti ja kuva

”Olin tehnyt koruja jo jonkin aikaa, kun lopulta innostuin aloittamaan Vedenhenki-blogini kesällä 2010. Poikaystävä vietti kesän muualla ja ajattelin, että tarvitsen tekemistä”, 25-vuotias Tolonen muistelee.

Pian innostus laajeni korujen tekemisestä korttiaskarteluun, joka on tällä hetkellä blogin ykkösaihe.

Inspiraatiota kortteihin Tolonen löytää esimerkiksi netin korttiblogiyhteisöstä. Korttimaakarit julkaisevat haasteita, joissa määrätään vaikkapa kortin muoto, teema tai väritys, ja haasteen voittaja palkitaan

kortteilutarvikkeilla. ”Korttiblogien määrä kasvaa tosi nopeasti. Olen itse kortteilijana nuorimmasta päästä, koska askartelubloggaajien keskiikä on varmaan viisikymmentä”, hän naurahtaa. Korujen ja korttien tekeminen on hänestä silti hyvä harrastus opiskelijabudjetillakin. ”Kirppiksiltä saa materiaaleja halvalla, ja lisäksi sopivaa kamaa löytyy kaikkien kotoa.

Napeista, vetoketjuista, puhelinjohdosta ja muttereista saa tosi hienoja koruja! Hamstraan melkein kaiken, mikä puhuttelee minua. Materiaaliksi käyvät niin mustekynien jouset kuin mummon lävikön palaset”, Tolonen paljastaa.

Siskojen luottokoruntekijä Tolonen puhuu koru- ja korttiprojekteistaan näpertelynä.

Nimitys on hänestä puhtaasti myönteinen: näpertely on kivaa, pientä tekemistä, joka rentouttaa. Harrastuksen parissa voi hänen mielestään kehittää luovuuttaan, ja näpertelijästä piisaa iloa läheisillekin. ”Isosiskoni ovat luokanopettajia, jotka tavallaan esiintyvät

työkseen. Toimin heidän hovikorustajanaan.” Myös kavereille ja sukulaisille lähtevät joulukortit ovat käsintehtyjä. ”En kuitenkaan stressaa siitä, että minun pitäisi vaikkapa tehdä kaikki antamani lahjat itse.

Välillä väkertely huvittaa, välillä ei. Esimerkiksi koruja en ole oikeastaan tehnyt kesän jälkeen, vaan olen keskittynyt vaihtelemaan itse taiteiltuja kortteja erimaalaisten ihmisten kanssa.”

Blogifakta

Vedenhenki vedenhenki.blogspot.com Kirjoittajan mukaan: “Monipuolinen, erilainen ja kokeilunhaluinen näpertelyblogi.”

Viimeisimpiä otsikoita: Laitetaan korttia toisen perään, Kortteilua jälkeen keskiyön, DT-hommia Paljastus tekijästä: “Teen paljon koruja, mutta käytän niitä itse äärimmäisen harvoin. Korujen käyttö vaatii ihan liikaa suunnittelua, koska esimerkiksi vaatteiden pitää sopia koruun.”

”

Milloin lapsesta tulee aikuinen? Onko itsenäisyyden määrittävä tekijä vanhemmuus?

Katkeaako napanuora koskaan, onko sen tarkoituskaan?

Joillakin uhmat jäävät pieniksi. Poika kasvaa huomaamatta aikuiseksi ja lähtee kotoa. Tytär kirjoittaa ylioppilaaksi ja muuttaa kaukaiseen kaupunkiin asumaan yhdessä poikaystävän kanssa. Siteiden katkominen ja uudelleen solmiminen voi tuntua vanhemmista vaikeammalta. Toiset nuoret nauttivat vapaudestaan innokkaina, toisille itsenäisyyden tunteet ja kokemukset eivät välttämättä näyttäydy niin auvoisina.

Nuoret aikuiset elävät jännittävällä vedenjakajalla, elämänkaaren patosillalla. Yhtäällä vaihtelee tarve vanhempien tarjoamaan tukeen, toisaalla oman vastuunkantoyksikön, ehkä jopa perheen, perustamisen halu. Milloin lapsesta tulee aikuinen? Onko itsenäisyyden määrittävä tekijä vanhemmuus? Katkeaako napanuora koskaan, onko sen tarkoituskaan?

Sain raivokohtauksen, kun äiti pesi paitani väärällä pesuaineella. Koin uskomatonta iloa, kun isäni ajoi 250 kilometriä ollakseen läsnä konsertissani. Ahdistuin, kun minulle hyysättiin kasa ruokaa matkalle mukaan; perillä olin vain tyytyväinen kauppareissun välttämisestä. Ja tietenkin häpesin syvästi suuttumistani, sillä paidalle ei käynyt käsinpesussa kuinkaan. Vanhemmat ovat aina vain puhelinsoiton päässä, olipa hätä millainen tahansa. Miten sellaisen lahjan voi koskaan maksaa takaisin?

Kaikkea sitä näkymätöntä työtä, henkistä tukea, voileivän tekoa, erään isän vuosia hoitamia kolmen tyttären alusvaatepyykkiä – sitä ei vain pysty hyvittämään. Siksi olen päättänyt, kaikesta ahdistavasta elämään puuttumisesta, jatkuvasta soittelusta ja kuulumisten kyselystä huolimatta, olla omille lapsilleni tismalleen samanlainen. Tiedän, että lapsen itkiessä juoksen kannattelemaan, vaikka hän omilla jaloillaan seisoisikin. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Hyvää joulua ja pärisevää uutta vuotta 2012 toivottaa Ylkkärin toimitus! facebook.com/oulunylioppilaslehti

Vapaita vuokrakoteja

sato.fi

SATO Vuokraus ja myynti Puh. 0201 34 4400, Uusikatu 58 B, 90101 Oulu Puhelujen hinnat: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh+7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh+17 snt/min.

Ulkomaan puhelut hinnaston mukaisesti.

TA.fi

Oulun toimisto 08 538 0300 Asiakaspalvelu 016 219 1101

Rakenteilla ASUMISOIKEUSASUNTOJA

Oulu, Välivainio, Revontie 7

Uuteen kotiin keväällä 2012 • Kerrostalo, 70 asuntoa • Arvioitu valmistuminen 27.4.2012 Rauhalliselle ja vehreälle Välivainion alueelle on rakenteilla uusia asumisoikeuskoteja yksiöistä perheasuntoihin.

Revontie 7 sijaitsee Oulujoen pohjoispuolella, hyvien kulkuyhteyksien äärellä, keskustan ja yliopiston välimaastossa.

Kaikissa asunnoissa on oma sauna, astianpesukone ja laminaattilattiat. Isoissa asunnoissa parvekkeet ovat lasitettuja, pienimmissäasunnoissa on ranskalainen parveke.

Asuntoihin on jatkuva haku. Soita ja tilaa esite.

Lue lisää asumisoikeudesta osoitteessa www.ta.fi.

Huoneisto 1h+tupak+s 1h+kk+alk+s 2h+kk+s 2h+k+s 3h+k+s 4h+k+s

Pinta-ala m² 35,0 - 35,5 38,0 43,5 53,5 - 54,0 70,5 84,0 - 84,5

Asomaksu alk.

14.646 € 15.770 € 17.638 € 20.142 € 24.292 € 27.916 €

Käyttövastike alk.

367 €/kk 395 €/kk 442 €/kk 505 €/kk 609 €/kk 699 €/kk

TA-YHTIÖT Rautatienkatu 28, 90100 OULU, puh. 08 538 0300, email oulu@ta.fi