Ylkkäri 11/2011 by Oulun ylioppilaslehti

OULUN YLIOPPILASLEHTI · 11/2011 51. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Mitä pin up -kalenteri tekee itsetunnolle? sivut 6-9

POLIITTISET KLUBEILLA LUOMUPIIRIN VAIKEA jyräsivät vaaleissa

näkkäriä pöytään

suosio kasvaa

raskaus

sivut 4-5

sivut 12-13

sivut 14-15

sivut 18-19

Pääkirjoitus

Opiskelija maksaa ajallaan ja energiallaan Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri ja Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson linjasivat toissaviikolla, että yliopisto ei saa olla supermarket, jossa voi opiskella ihan mitä tahansa ja milloin tahansa. Vertaus ontuu. Aivan kuin opintopisteitä voisi kerätä opintokoriin kuin omenoita supermarketista. Opiskelija antaa jokaiseen suorittamaansa opintopisteeseen valtavan määrän aikaa ja energiaa, vaikka ei niistä opiskellessaan maksa euroilla. Maksun aika tulee kyllä osaamisen ja verojen muodossa jälkeenpäin. Muutenkin ajatus siitä, että opiskelijat opiskelisivat ainoastaan huvin ja urheilun vuoksi, on ihmeellinen. Korkeakoulututkinto ei takaa valmistuneelle töitä läheskään siinä määrin kuin joskus muinoin. On pelkästään luonnollista, että opiskelija haluaa opiskella laaja-alaisesti, vaikka ei osaisi siinä hetkessä täysin perustella, mihin tulee mitäkin tietoja aikanaan tarvitsemaan. Miksi kukaan ylipäänsä käyttäisi lähtökohtaisesti aikaansa hyödyttömyyksiin?

Ville Koivuniemi ville.koivuniemi@oyy.fi

Perusteita opintojen vauhdittamiselle kyllä on. Opintojen tarjoaminen maksaa, joten on luonnollista, että opiskelija halutaan opintojen hyödyllisyydestä tilivelvolliseksi. Se ei auta ketään, jos esimerkiksi akateemisen vapauden nimissä heittäydytään marttyyreiksi, eikä haluta keskustella opintorajoituksista rakentavasti.

”

Aivan kuin opintopisteitä voisi kerätä opintokoriin kuin omenoita supermarketista.

Ennen kaikkea kohtuutta vaaditaan kuitenkin toiseen suuntaan. Kulttuurimuutos ei voi tapahtua hetkessä. Toki vastaan on tultukin. Eikä Teerin ja Wilhelmssonin viesti kokonaisuudessaan ollut hyökkäävä – päinvastoin. P.S. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalien äänestysprosentti nousi. Symbolisesti nousu on merkittävä, kun otetaan huomioon ehdokasmäärän raju romahtaminen. Yli kolme neljästä jätti kuitenkin äänestämättä. Se on liikaa. Vaikka edustajisto päättää opiskelijalle tärkeistä asioista, minnekään eduskunta- tai kunnallisvaalien äänestysprosentteihin ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä Koko Suomen äänestysprosentti oli tämän vuoden edustajistovaaleissa 29,6. Sinne on paljon matkaa. Sähköisen äänestämisen mahdollisuus ja ennakkoäänestyksen ajankohdan huolehtiminen jollekin muulle kuin syyslomalle nostaisivat prosenttia luultavasti itsestään. Mitä useampi opiskelija antaa vaaleissa äänensä, sitä uskottavammin ylioppilaskunta voi laukoa mielipiteitään kaikkien yliopisto-opiskelijoiden puolesta.

OULUN YLIOPPILASLEHTI 11/11, Ilm. 9.11.2011, 51. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkkojulkaisu)

Toimituksesta hyvää päivää Ylkkäritiimi esittelee itseään yksikön kolmannessa persoonassa Hanna Sarkkinen on nainen Poliittinen eläin -kolumnin takaa. Hän on 23-vuotias viidennen vuoden aate- ja oppihistorian opiskelija. Sivuaineinaan hänellä löytyy poliitikolle sopivasti hallintotiede, soveltava kansantaloustiede, viestintä ja valtio-oppi. Vapaa-aika hänellä kuluu Oulun kaupunginhallituksessa ja useissa muissa luottamustoimissa. Poliittisesti tämä nainen on punavihreä ja edustaa Vasemmistoliittoa. Politikoinnilta jäljelle jäävä aika menee gradupanikointiin ja opintojen viimeistelyyn. Aivojen nollaamiseksi Hanna ahmii romaaneja, katsoo

KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta. Mannenkatu 1 A, 90100 Oulu, E-mail: toimitus@oyy.fi, paatoimittaja@oyy.fi. Paino: Botnia Print, Kokkola. Painosmäärä: 4 500 kpl

hömppäohjelmia ja pumppaa rautaa Raatin kuntosalilla. Paheekseen hän tunnustaa välillä vaivaavan laiskuuden ja erakkomaisuuden. Parasta elämässä ovat hitaat sunnuntaiaamut puhtaissa lakanoissa hesarin ja kissan kanssa. Edessään Hannalla on loistava tulevaisuus menestyvänä poliitikkona ja johtajana, tai vaihtoehtoisesti työttömänä humanistina. Hanna Sarkkinen Lue Hannan kolumni tämän lehden sivulta 11.

TOIMITUS Päätoimittaja: Ville Koivuniemi, p. 040 526 7821. Toimittaja: Mikael Heikkinen, p. 040 550 3927 E-mail: toimitus@oyy.fi KANSI Suma ry, kuvassa Laura Lukkarila

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko, puh. 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset: Pirunnyrkki Oy, puh. (020) 7969 580.

11 2011

ja tuntuu hyvältä kuulla siitä positiivista palautetta. Artikkelit

Palstat

12 Klubeilla näkkäriä pöytään 14 Matalan kynnyksen maailmanparannusta 18 Raskas mutta toivottu raskaus 20 Yliopiston isoin telkkari ja ilkeiden mukien kerho

10 Vieraalla luennoilla: Alkuperäiskansan asiantuntijaksi

” Saamelainen kulttuuri kehittyy ja muotoutuu koko ajan, meillä on oma media ja uusia tapahtumia. 22 Kampuksen kasvot 24 Haarukassa: Arto Huhtala 27 Blogiesittelyssä: Tuhti

Kolumnit

11 Poliittinen eläin: Päättämättömät 21 Politics And The City: Sanoja vain 27 Tunteiden turbulenssissa: Kontaktien kaipuu

” Puppua. Onnistumisen

mahdollisuudet edellä mainituissa tapauksissa ovat minimaaliset. Arviot

Sarjakuvat

26 LAURA GUSTAFSSON Huorasatu COLDPLAY Mylo Xyloto LASSI VALTONEN Kukin tyylillään BATTLEFIELD 3 2 Rakas Päiväkirja 25 Lyhyempi oppimäärä Betonisaappaat

Avoinna: ma - pe 9:00 - 19:00, la 9:00 - 15:00

w w w. kaijonhar junapteekki.fi

Kastellin Apteekki Kastellin Apteekki Apteekki lähelläsi Kastellin Apteekki sijaitseesijaitsee vain kahdenvain kilometrin Kastellin Apteekki kahden kilometrin päässä päässä keskustasta, Kastellin Kastellin ostosOulunOulun keskustasta, ostoskeskuksenAläheisyydessä. -KORTILLA keskuksen läheisyydessä. LYYR Matkan varrella ovat myös Kontinkankaan sairaala ja N NUS Matkan varrella ovat myös Raksilan marketit, -ALE Oulun yliopistollinen sairaala. OPISKELIJA Kontinkankaan sairaala ja ttisi, or ak lij ke is Kastellin Apteekki sijaitsee vain kahden kilometrin Näytä op Oulun yliopistollinen sairaala. ksen Kastellin Apteekki sijaitsee vain kahden nu en al -10% päässä Oulun keskustasta, Kastellin ostosat RT inAsa niYR kilometrin päässä Oulun keskustasta, LAistasi ILks O -K keskuksen läheisyydessä. LY osto NNUS) Kastellin ostoskeskuksen läheisyydessä. Oulun 11.myös Raksilan Matkan ovat marketit, äkkeistä i läLE Matkanvarrella varrella ovat myös Kontinkankaan ISKELIJA(e-A P O Kastellin Apteekki Kontinkankaan sairaala ja orttisi, ak ▲ lij ke sairaala ja Oulun yliopistollinen sairaala. is Näytä op Kajaanintie 79, 90230 OULU Oulun yliopistollinen sairaala. KEMI ennuksen

Apteekki lähelläsi

alKastellin niin saat -10% ta si Apteekki ostoksis ostoskeskus suuntie

” Tunnen oloni todella kauniiksi,

Yhteystiedot: Sammonkatu 14, 90570 Oulu puh. 08 - 5561 591, fax 08 - 5561 597

Puh. 040 353 0033

Oulun 11. (08) 330 033 Kastellin Apteekki Palvelemme:

NOKIA

Arkisin La 9-15, Kajaanintie 79,9-18, 90230 OULU Su suljettu

Puh. kastellin.apteekki@apteekit.net 040 353 0033 (08) 330 033 Palvelemme: Arkisin 9-18, La 9-15, Su suljettu kastellin.apteekki@apteekit.net

Keskusta KEMI JYVÄSKYLÄ NOKIA

Keskusta

(ei lääkkeistä) P

OYS

Oulun

6 Minä olen pin up

suuntie

Reportaasi

Kajaanintie

Oulun

16 Yhdeltä luukulta

Helppo tulla -tilaa pysäköidä ja mukava asioida! Lähellä Yliopistoa Kaijonharjun ostoskeskuksessa.

▲

parannettavaa. Pitää miettiä, miten saadaan loput äänestäjät liikkeelle.

” On meillä vielä reippaasti

Tervetuloa tilavaan KAIJONHARJUN APTEEKKIIN. Kysy opiskelija-alennusta!

Kastellin ostoskeskus

Kajaanintie www.kastellinapteekki.fi OYS

Kastellin teekki www.kastellinapteekki.fi

Apteekki

ISO 9001 ISO 14001

JYVÄSKYLÄ

4 Poliittiset juhlivat edarivaaleissa

▲

Pinnalla

ISO 9001

Vaalivoittoon tyytyväiset Keskustaopiskelijat hurrasivat ravintola Caion vaalivalvojaisissa aamuyön tunteina.

Vihreän vaaliliiton Janne Hakkarainen hehkutti poliittisten vaalimenestystä. Suma ry:n puheenjohtaja Iina Luosujärvi kommentoi ainejärjestönsä hurjaa menestystä edustajistovaaleissa .

Poliittiset juhlivat edarivaaleissa Ville Koivuniemi, Mikael Heikkinen tekstit ja kuvat

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajistovaalien suurimmasta voittajasta voi olla montaa mieltä. Keskustaopiskelijat nostivat edustajamääränsä huimasti kahdesta viiteen. Suurimmaksi vaaliliitoksi nousi kuitenkin Se Kaikkein Humanistein Vaaliliitto (SeKaHuVi) kuudella paikallaan. Suurin yllättäjä oli ehkä kuitenkin pieni suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Suma ry, joka kahmaisi SeKaHuVi:n paikoista kolme. ”Tosi hyvältä tuntuu! Pieni ainejärjestö saa kolme varsinaista edustajaa läpi. Sekä SeKaHuVi että Suma ovat vaalien yksiä todellisia voittajia”, sumalainen ja OYY:n hallituksen varapuheenjohtaja Eero Manninen hehkutti muutama minuutti lopullisen vaalituloksen selviämisen jälkeen.

Keskustaopiskelijoiden juhlaa Näyttävimmin vaalituloksesta innostuivat Keskustaopiskelijat, jotka kipusivat huutamaan

jytkyä mikrofonin ääreen ravintola Caion vaalivalvojaisissa Kaijonharjussa. ”Tämän paremmin ei olis voinu mennä!”, Keskustaopiskelijoiden varaedustajaksi yltänyt Tapani Lintula totesi. Keskustaopiskelijoiden lisäksi muillakin poliittisilla järjestöillä meni vaaleissa lujaa. Yksikään ei menettänyt paikkojaan. Kokoomusopiskelijat piti kolme paikkaansa ja Vihreä Vaaliliitto kaksi paikkaansa. Punavihreät Opiskelijat nostivat paikkalukunsa puolestaan yhdestä kahteen.

Naisia vain kolmannes edustajista Punavihreiden ääniharava Hanna Sarkkinen kruunattiin lisäksi vaalien äänikuningattareksi. Äänikuningas oli puolestaan Keskustaopiskelijoiden Juho Pitkänen, joka sai huimat 90 ääntä. Vaalivoitoista huolimatta Hanna Sarkkinen löysi tuloksesta aiheen harmitukselle. ”Mukavalta tuntuu omasta puolesta, mutta säälittää naisten puolesta. Onkohan sitten ehdokasasettelussa vai äänestäjissä ollut vikaa?”, hän kysyi. Sukupuolijakauma on tosi-

aan kallellaan miesten suuntaan. 37-henkisestä edustajistosta naispuolisia edustajia on vain yksitoista.

Teekkarit ja taloustieteilijät hallitsevat Kokonaiskuvassa vaalien suurimmat voittajat ovat teekkarien ja taloustieteilijöiden muodostamat vaalirenkaat, jot-

ka saivat edustajistoon yhteensä 14 edustajaa. ”Uusia läpimenijöitä, mahtavaa! Ei tarvitse vanhojen jarrujen puuttua niin paljoa toimintaan”, koneteekkarien vaaliliitosta läpi mennyt, edustajakonkari Iiro Pulska kommentoi tulosta. Suurimmasta yksittäisestä häviäjästä ei ole epäselvyyttä. Lääketieteilijöiden ainejärjestö sai houkuteltua ehdokkaaksi ainoastaan Tuomas Alasaarelan, jonka saamat 51 ääntä ei-

vät riittäneet paikkaan edustajistossa. Lääketieteilijöiden edustajamäärä putosi viidestä nollaan. Lääketieteilijöiden ohella Kansankynttilät-vaaliliitto kuului isoihin häviäjiin. Sen paikkamäärä putosi kahdesta nollaan. Ylkkärin mennessä painoon tiedossa oli vaalien alustava tulos. Tarkastuslaskennassa tulokseen voi vielä tulla pieniä muutoksia.

Sainio käärisi hihat Edustajistovaalien äänestysprosentti nousi hitusen edellisvaaleista. Äänioikeuttaan käytti 23,17 % äänioikeutetuista, kun vuonna 2009 äänestysprosentti oli 22,40. ”On tietysti hienoa, että äänestysprosentti nousi, mutta on se edelleen harmittavan alhainen. Nousu hiipui ennakkoäänestyksen jälkeen”, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri Lauri Sainio toteaa. Äänestysprosentin tippumisella ehdittiin spekuloida, kun ehdokasmäärä putosi noin kolmanneksella. Vaikka äänestysprosentin nousu oli ehdo-

kasmäärän putoamisen jälkeen pienoinen yllätys, ei Sainio näe suurta iloa juhlaan. ”On meillä vielä reippaasti parannettavaa. Pitää miettiä, miten saadaan ne 76,83 prosenttia liikkeelle.”

Sähköinen äänestys harkintaan Sainion mukaan OYY:n vastuulla on tehdä tulevaisuudessa äänestämisestä entistä helpompaa. ”Sähköinen äänestyshanke

on pilotoitu muutaman ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa. Oulun tulee selvittää mahdollisuudet ottaa sähköinen äänestäminen yhdeksi äänestämistavaksi. Lisäksi ennakkoäänestystä pitää katsoa siten, että se saataisiin pois opiskelijoiden syyslomalta”, Sainio huomauttaa. Ennakkoäänestyksen osuminen syyslomalle liittyy nykyisiin tiukkoihin sääntöihin, jotka säätelevät vaaleja. Koko Suomessa äänesti yhteensä 29,6 prosenttia äänioikeutetuista. Edellisissä edustajistovaaleissa äänestysprosentti valtakunnallisesti oli 28,4.

Keskustaopiskelijat Laura Kantomaa, Tapani Lintula ja Kai Puro kommentoivat Keskustaopiskelijoiden menestystä.

Punavihreiden Hanna Sarkkinen voivotteli naisten huonoa äänisaalista. Koneen Iiro Pulska oli tyytyväinen uusien teekkariedaattorien läpimenosta.

Edustajiston paikkajakauma vaaliliitoittain

Vaaleissa annettiin

Vuonna 2009 prosessitekniikan ja arkkitehtuurin opiskelijat muodostivat vaaliliiton, sähköteekkarit olivat omana liittonaan.

2915 ääntä.

Äänestysprosentti

23,17%

naista

Edustajistovaaleissa ääntään käytti alle neljäsosa Oulun yliopiston opiskelijoista.

Nukkuva puolue

76,83%

miestä

Edellisvaaleissa vuonna 2009 äänensä antoi 22,40% äänioikeutetuista.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan uusi edustajisto on miesvaltainen: naisia 37 edustajasta on 11.

Edustajistoon päässeet Alustava tulos ennen tarkastuslaskentaa, henkilöt järjestyksessä suhteellisen äänimäärän mukaan Liitto Sukunimi

Etunimi

Äänet

Liitto Sukunimi

Etunimi

Äänet

Selitteet

6 7 11 10 1 5 15 2 7 13 6 10 1 7 4 11 16 2 10

Anssi Satu Marko Jouni Juho Matti Hanna Anssi Siiri Antti Vili Harri Juhana Eero Tiina Tiina Janne Joona Miikka

44 43 37 55 90 64 67 42 41 35 41 39 75 39 23 37 35 30 32

7 1 6 13 5 7 15 10 2 1 12 6 7 4 10 11 16 1

Iina Liina-Reetta Anssi Jarno Tuija Veera Aino Ukko-Pekka Sampo Johannes Kauri Jonne Ville Visa Heikki Iiro Viivi Jaakko

35 53 36 20 35 30 20 29 25 22 20 22 28 20 28 29 16 19

6 7 11 10 1 5 15 2 13 4 16 12

Kiviniemi Laitinen Määttä Haaraniemi Pitkänen Särkelä Sarkkinen Tuohino Nousiainen Heikkinen Koistinen Perämäki Turpeinen Manninen Riskilä Mäntypuro Hakkarainen Lahti Lämsä

Luosujärvi Lohi Tossavainen Salmela Patana Adolfsen Korrensalo Yliranta Rissanen Nissinen Tervashonka Kettunen Siikaluoma Saari Hartikka Pulska Puoskari Mäki-Petäjä

Taloustieteiden vaaliliitto Se Kaikkein Humanistein Vaaliliitto Konetekniikan opiskelijoiden vaaliliitto Oulun luonnontieteilijöiden vaaliliitto Keskustaopiskelijoiden vaaliliitto Sähkötekniikan ja arkkitehtuurin vaaliliitto Oulun punavihreät opiskelijat Kokoomusopiskelijoiden vaaliliitto Tuotantotalouden ja ympäristötek- niikan vaaliliitto Prosessitekniikan vaaliliitto Vihreä vaaliliitto Tietotekniikan ja informaatioverkostojen opiskelijoiden vaaliliitto

MINÄ OLEN

PIN UP Naisen oikeus näyttää hyvältä puhuttaa. Esineellistääkö pin up -henkinen kalenteri naista? Miten se vaikuttaa itsetuntoon? Ylkkäri kertoo Suman kielioppikalenterin tekijöiden mielipiteet – ja paljastaa miesten näkökulman Sigman nörttikalenterin tekijältä. Jaana Haapaluoma, tekstit Suma ry, kuvat

räänä sunnuntaina Ida Hassing-Jakobsen istui kaverinsa keittiön pöydän ääressä meikattavana. Hän oli valinnut päälleen vaatteet, joita hän ei yleensä pidä yllään. Ne olivat hänen mielestään kuitenkin ihan hienot, aika lähellä omaa tyyliä. Taustalta kuului puhetta ja naurua, ja viereisessä huoneessa oli meneillään intensiivinen kuvaussessio. Oli menossa Suman pin up -henkisen kielioppikalenterin kuvauspäivä. Seuraavaksi koitti HassingJakobsenin vuoro. Hän puki ylleen vielä lempikenkänsä ennen kuin asettui kuvattavaksi. Jo parin päivän päästä hän sai nähdä ehdotuksen valmiiksi kalenterikuvaksi. Ensimmäinen ajatus oli, että vau. Mahtava kuva. Tosi minunlainen. Minä näytän hyvältä. Se hiveli hänen itsetuntoaan.

”Olen niin iloinen siitä kuvasta. Kun katson sitä, tulee vain hyviä ajatuksia. Tunnen oloni todella kauniiksi, ja tuntuu hyvältä kuulla siitä positiivista palautetta.” Hänen mielestään kalenterissa esiintyminen voi vahvistaa itsetuntoa ja ajatusta siitä, että minä olen oikeastaan ihan kaunis. Ei tarvitse tyrkyttää itseään tai hakea huomiota näyttämällä yllin kyllin paljasta pintaa.

”Kun katson sitä, tulee vain hyviä ajatuksia. Tunnen oloni todella kauniiksi. Kuva on tarpeeksi kaunis, jos se on tyylikäs ja miellyttää itseä. Silloin on hienoa saa-

da positiivista palautetta myös muilta. ”Kalenterissa kenenkään ei tarvinnut mennä omien rajojensa yli, ja kaikki halukkaat kelpuutettiin mukaan. Kuvasta sai tehdä omannäköisensä”, Hassing-Jakobsen sanoo. Hassing-Jakobsen koki kalenterissa esiintymisen ainoastaan itsetuntoa hiveleväksi asiaksi. Veera Adolfsenin kokemus oli monimutkaisempi. Adolfsen on luonnonlapsi ja feministi. Häntä jännitti, kun meikkaaja rajasi hänen silmiään tummalla kynällä. ”Minua ei ole koskaan aiemmin meikattu. Itse en edes osaa meikata”, Adolfsen sanoi meikkaajalle. Hän esiintyy vappukuvassa päällään opiskelijahaalari ja korsetti. Kameran edessä hymyillessään hän ei tuntenut olevansa oma itsensä, vaan hän oli näyttelijä lavalle puettuna. ”En tuntenut oloani erityi-

Suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestön, Suma ry:n pin up -kalenterin teemana on sijamuodot. Liisa Pekkala (vas.), Heidi Niemelä ja Veera Adolfsen yllättyivät

sen naiselliseksi vaan hyvännäköiseksi satuolennoksi”, Adolfsen kertoo jälkeenpäin. Feministiselle itsetunnolle ei kuitenkaan ehkä tehnyt ainakaan hyvää esiintyä pin up -tyylisenä neitona. ”Kyllä tästä asiasta kriisi tuli. Miksi joku, joka on ollut koko elämänsä telaketjufeministi, esiintyy tyttökalenterissa? Kategorisoidaanko minut nyt seksistisen maailmankuvan kannattajaksi?” Jossain vaiheessa Adolfsenia alkoi jopa mietityttää, miksi hän lähti kalenteriin mukaan. Tuliko nyt taas innostuttua liian nopeasti. ”Olin vähän pettynyt siihen, että kalenterissa olikin pin up -teema ja heteronormatiivisesti pelkästään tyttöjä. Mietin, että onko tämä näköiseni juttu.” Toisaalta hänelle oli tärkeintä, että kalenteria oli hauska tehdä. Oli myös ihanan sosiaalista, kun kaveri meikkasi ja laittoi hiukset. Lopputulos oli Adolfsenin mielestä tyylikäs ja hieno, ja kuvastakin tuli lopulta hengeltään hänen näköisensä. ”Kavereiden kanssa juhliminen vappuna on mukavaa,

olin sitten meikattuna tai en”, Adolfsen sanoo. ”Ja olihan se imartelevaa, kun oli tottunut olemaan ihan tavallisen näköinen, ja laittourakan jälkeen kadulla katsottiinkin perään. Toisaalta tuntui, että palaute ei liittynyt itseeni vaan tiettyyn tapaan esittää naiseutta”, hän kertoo.

tapoja, vaikka ne ovat perinteisesti esineellistäneet naisia. Näin tekijät tuovat uusia näkökulmia ilmiöön. Sumalaisten kalenterissa viehättää se yksinkertainen ajatus, että pin up yhdistetään aika puuduttavana pidettyyn sijamuotojen opetteluun. Se on tietynlaista parodiaa”, Karkulehto sanoo. Kalenterin suosio on yllättäassing-Jakobsenin linyt tekijätkin. Pieni projekti on säksi myös pin kasvanut isommaksi, up -malli ja kun ihmiset ympäri burleskitaiteilija Cher- ”Ilmeisesti sanat hemaiseva Suomen pyytävät saarie A. Dorable kokee, da ostaa kalenterin. että tietty tapa esittää ja tyttö riittävät herättäKarkulehdon mielesomaa naiseutta on saa- mään kiinnostuksen, eikä tä kalenterin suosio ja nut hänen itsetuntonsa esimerkiksi sen saakohoamaan huippuun- edes tarvitse käynnistää mat peukut Faceboosa. Hän näki taannoin kissa ovat varmasti dokumentin brittiläisis- mitään tyrkytysoperaatiota. syntyneet ihmisten aitä naisista, jotka painidosta ilahtumisesta. vat huonon itsetunton”Ajatellaan, että sa kanssa. Heille opetettiin ”jo- arvontuntoa – mutta vain, jos ihanaa, kun jotkut tekevät tämtakin kummallista” esiintymis- esiintyjä itse kokee sen omaksi. möistä, hieno idea!” muotoa, joka paljastui lopulta Lisäksi kun vaikkapa juuri Adolfsen koki feministisen burleskiksi. Dorable päätti itse- opiskelijaryhmä tekee itse pin kriisin esiinnyttyään kalenterissa. kin kokeilla. up -henkisen kalenterin, voi Karkulehdon mielestä uudenlai”En pelkää enää sosiaalisia tehdä siitä uudenlaisen, oman- nen pin up ja burleski voivat kuitilanteita. Jos en olisi koskaan laisensa. Sekin on omiaan pa- tenkin olla jopa feministisiä. aloittanut esiintymistä, piiles- rantamaan omanarvontuntoa. ”Varsinkin tuosta toisin tekelisin todennäköisesti vieläkin ”Silloin voi ottaa haltuun pin kemisen näkökulmasta voihuoneiden pimeimmissä nur- up -kalentereiden esittämisen si ajatella, että naisten itsensä

kissa ja juoksisin suoraan suihkusta pukeutumaan lukittujen ovien taakse. Esiintyminen on pelkästään parantanut sisäistä hyvää oloani ja itsetuntoani”, Dorable sanoo. Myös mediaan ja sukupuolirooleihin perehtynyt kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto on sitä mieltä, että kalenterissa esiintyminen voi vahvistaa itsetuntoa ja oman-

tuottama pin up -kalenteria on suorastaan feministinen, naisten omaehtoisuutta korostava projekti. Ja miksei tätä voisi toisaalta pitää yhdenlaisena lutkamarssin jatkeenakin, tavallaan.” Seksuaalisuudella leikittelevät kalenterit ja burleski ovat saavuttaneet mediassa viime aikoina valtavan suosion. Naisen oikeus näyttää tyylikkäästi hyvältä puhuttaa.

edia kiinnostui myös Suman kielioppikalenterista jopa niin paljon, että tekijät hämmentyivät. Ensimmäistäkään tiedotetta ei ehditty vielä laittaa, kun MTV3.fi, Pohjolan Sanomat, Kaleva ja Iltalehti olivat jo tekemässä juttua. Adolfsenin mielestä suosio lehdistössä selittyy lähinnä sillä, että mediassa on krooninen pula kaikelle, missä näkyy tissejä. ”Ilmeisesti sanat hemaiseva ja tyttö riittävät herättämään kiinnostuksen, eikä edes tarvitse käynnistää mitään tyrkytysoperaatiota.” Sanna Karkulehto muistuttaa, että merkitykset syntyvät vastaanottajan mielessä. Jos

kalenterin saamasta mediahuomiosta.

Suman hemaiseva kielioppikalenteri Idea: Tehdä kieliopin opiskelusta hauskempaa tyylikkäästi. Joka kuussa esiintyy pin up -henkisesti yksi suomen kielen sijamuoto. Ilmestyy: TiSuSuTibileissä 16.11. Myydään: Yliopiston keskusaulassa 15.–18.11. kello 10–14, sekä myöhemmin marraskuussa. Hinta: TiSuSuTi-lipun kanssa ennakkopakettina kalenteri 7 e + lippu 2 e, muuten 8 e.

vastaanottaja ei tulkitse naisten tekemiä pin up -kuvia parodiaksi, ne saattavat helposti jäädä vain vanhoja kaavoja ja asenteita tukeviksi. Adolfsen uskoo, että mediassa on käynyt osittain juuri niin. ”Iltalehti hehkutti hekumallisen rohkeita kuvia. Joku saattaa kalenterin nähdessään pettyä, että missä ne rohkeat kuvat ovat. No, kyllä meidän kuvissamme näkyy paljaita käsivarsia. Ne olivat seksikkäitä viktoriaanisella ajalla.” Myös Karkulehto selittää mediahuomiota tissipulalla. ”Mediahuomiota selittäisin uudenlaisen idean lisäksi myös, ikävä kyllä, ihan vain sillä, että viettelevät kuvat nuorista naisista nyt sattuvat olemaan aika myyviä – käytettiinpä niitä missä hyvänsä tarkoituksessa”, Karkulehto sanoo. ”Tämä puoli ei silti onneksi vaikuta opiskelijoiden omaan kokemukseen siitä, millaista kalenteria on ollut tehdä. Näkeehän sen, että heillä on ollut selvästi tosi kivaa.” Kirjoittaja on Suman kielioppikalenterin pin up -illatiivi.

Koskettaa se myös miehen itsetuntoa

tsetuntokysymys koskee miestäkin, kun omat kasvot - ja mahdollisesti myös öljytty, paidaton ylävartalo - ovat esillä. Vaimonsa jättämä Sami Kapanen on kuopiolaisen SM-liigaseuran kalenterin herra Joulukuu. Vappu Pimiä ja ja Jenni Pääskysaari kuolasivat Kapasen kuvaa MTV3-kanavalla parhaaseen katseluaikaan. Myös Oulun yliopiston Sigma-killan nörttikalenteria on jo ihasteltu mediassa ja Facebookissa. Sigman miehiä kehuttiin näyttävästi MTV3.fi:n viihdeuutisissa. Puheenjohtaja Topi Törmä on herra Helmikuu. Hänellä on kuvassa nuija kädessä ja puheenjohtajan hattu päässä. Törmän mielestä hänelle sattui juuri omanlainen kuva-aihe – silloin on helppo tuntea, että on kuvassa oma itsensä.

”Vappu Pimiä ja ja Jenni Pääskysaari kuolasivat Kapasen kuvaa MTV3-kanavalla parhaaseen katseluaikaan. ”Tietyssä roolissahan minä siinä olen eli puheenjohtajana. Se on kuitenkin se rooli, jota olen elänyt yliopistolla jo pari vuotta muutenkin.” Törmä on tottunut olemaan esillä, sillä hän on esiintynyt pienestä pitäen. Elämän aikana on tullut nimittäin harrastettua muun muassa näyttelyä. Kalenterissa esiintyminen on esiintymistä siinä

missä kaikki muukin. ”Ei se ainakaan itsetuntoa huononna”, Törmä sanoo. Näytätkö mielestäsi hyvältä kuvassa? ”Kyllä olen oikein tyytyväinen kuvaan. En tiedä, onko kuvauksen kohde hyvännäköinen, mutta kuva on hieno.” Sigman nörttikalenteri Idea: Näyttää, mistä nörtit on tehty. Siinä sivussa tarjota silmänruokaa naisille ja ehkä vähän miehillekin. Ilmestyy: 14. marraskuuta. Myydään: Vihreillä naulakoilla ainakin 14.11. kello 12–14. Hinta: 7 euroa.

Ilari Nisulasta pääsihteeri Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteerin sijaiseksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi on valittu tekniikan ylioppilas Ilari Nisula. Valinnan teki ylioppilaskunnan edustajisto kokouksessaan 27.10.2011. Nisula aloittaa työt joulukuussa. Nisula kertoo ottavansa vastaan haasteellisen ja tärkeän tehtävän motivoituneena ja innostuneena. Nisula palaa hyvillä mielin OYY:n nuorekkaaseen työyhteisöön. Ensi vuonna ylioppilaskunnan suurimpia haasteita Nisulan mielestä ovat kuntavaalit ja Uusi Oulu -vaikuttaminen.

Ouluun suoraan SYL:n hallituksesta

heenjohtaja. Kuluneen vuoden Nisula on toiminut Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa. Vapaa-aikanaan Nisula suuntaa talvisin puuterilumien toivossa rinteeseen. Huimapäänä ja vauhtia rakastavana Nisula vaihtaa kesäisin laudan polkupyörään ja syöksyy rinteet alas samalla tarmolla kuin tarttuu muihinkin haasteisiin. Pääsihteeri työskentelee ylioppilaskunnan hallituksen ohjauksessa ja vastaa ylioppilaskunnan henkilöstö- ja taloushallinnosta sekä toimielinten päätösten toimeenpanosta sekä johtaa valmistelua. Pääsihteeri vastaa myös ylioppilaskunnan suhdetoiminnasta yhteistyössä puheenjohtajiston kanssa.

Haukiputaalta kotoisin oleva Nisula on aloittanut opintonsa Oulun yliopistossa informaatioverkostojen koulutusohjelmassa vuonna 2005. Nisula on ollut koko opintojensa ajan innokas opiskelija-aktiivi. Hän on toiminut Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa. Vuonna 2010 hän oli hallituksen pu-

SYL:n palveluksesta OYY:n pääsihteeriksi siirtyvä Nisula näkee kuntavaalit yhtenä ensi vuoden haasteista.

Kim Rantala ehdolla SYL:n hallitukseen Kim Rantala on ehdolla Suomen ylioppilaskuntien liitto ry:n (SYL) hallitukseen vuodelle 2012. Rantala on 22-vuotias pohjoismaisen filologian kolmannen vuoden opiskelija. Hän toimii OYY:n hallituksessa vastaten koulutuspoliittisista ja kansainvälisistä asioista. ”Samaan aikaan ainejärjestö- ja ylioppilaskuntatasolla toimiminen on antanut minulle syvällistä näkemystä siitä, miten ylioppilaskunta toimii. Nyt on aika suunnata eteenpäin valtakunnan vaikuttamisen tasolle soveltamaan oppimaani ja oppimaan lisää”, kielten opettajaksi valmistuva Rantala toteaa. SYL:n yksi tärkeimmistä vaikuttamiskohteista ensi vuonna on Rantalan mukaan valmisteluun tuleva koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelma SYL:n hallitus vuodelle 2012 valitaan 18.-19.11.2011 Hyvinkäällä.

Kiviniemi ja Rasinkangas Avun hallitukseen Anssi Kiviniemi ja Jarno Rasinkangas valittiin Ylioppilas-

apu ry:n hallitukseen. Rasinkankaan kausi loppuu tämän vuoden lopussa. Kiviniemen pesti kestää puolestaan vuoden 2012 loppuun. Päätöksen valinnoista teki edustajisto viimeisessä kokouksessaan 27. lokakuuta. Oulun ylioppilasapu ry:ssä on kolme jäsentä: Oulun yliopiston ylioppilaskunta, Oulun kaupunki ja Oulun yliopiston tukisäätiö. Toiminnassa on edelleen keskeisellä sijalla opiskelijoiden ja opiskelun tukeminen stipendien avulla. Rahoitus ylioppilasavun toimintaan tulee pääasiassa Uniresta oy:n maksamista osingoista ja muista rahoitustuotoista. Oulun ylioppilasapu ry omistaa noin 83% Unirestan osakkeista.

Abit valtaavat käytävät 9.-10. marraskuuta Abiturientit tutustuvat Oulun yliopiston Linnanmaan kampukseen 9.-10. marraskuuta. Abi-päiville on ilmoittautunut 72 eri oppilaitosta. Yhteensä yli 4000 lukiolaista ja yli 130 opinto-ohjaaja sekä opettajaa vierailee Linnamaalla kahden päivän aikana. Päivillä esittäytyvät myös Lapin yliopisto, Kajaanin ammattikorkeakoulu sekä Oulun seudun ammattikorkeakoulu.

Leena Mattanen samastuu saamelaiseksi, vaikka oppi saamen kieltä vasta yliopistossa. “Saamelai-

Alkuperäiskansan asiantuntijaksi Saamelaisen kulttuurin opiskelijat ovat pieni mutta tiivis joukko, jota hemmotellaan kiinnostavilla vierailuluennoilla. Veera Adolfsen, teksti ja kuva

Pieni luokkahuone humanistisen tiedekunnan kolmannessa kerroksessa on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Saamelaisen yhteiskunnan rakentumisen luento on alkamassa, ja tänä torstaiaamuna luennon pitää poikkeuksellisesti Itä-Suomen yliopistosta vieraileva dosentti, YTT ja rasismitutkija Vesa Puuronen. “Tänne on tullut muitakin

kuin saamelaisen kulttuurin opiskelijoita”, vieruskaverini supattaa. Kun Puuronen kaivaa esiin Rasistinen Suomi -kirjansa, tunnistan itsekin teoksen. Vesa Puuronen on julkkissosiologi, joka on tutkinut niin Joensuun skinheadeja kuin Jussi Halla-ahon ajatusmaailmaakin. Jos luentoa olisi mainostettu, isompi sali olisi varmasti ollut tarpeen. Puuronen puhuu tänäänkin rasismista. “Olen tutkinut arkipäivän rasismia sen kokeneiden ihmisten

kautta. Valtaväestön edustajalla, joka ei ole kohdannut rasismia, ei millään voi olla samaa tietoa rasismista kuin rasismin uhreilla”, Puuronen linjaa. Rasismi on Puurosen mukaan monitahoinen ilmiö: se voi olla myös institutionaalista ja persoonatonta. Rasismin tuottaja harvoin kokeekaan toimivansa rasistisesti. “Institutionaaliset käytännöt asettavat eriarvoiseen asemaan vaikkapa saamenkieliset vanhukset, jotka eivät välttä-

Vieraissa saleissa Ylkkärin uudessa juttusarjassa toimittaja vierailee jännittävältä kuulostavien oppiaineiden luennoilla ja yhyttää sitten alan opiskelijan. Mistä oppiaineesta itse haluaisit tietää lisää? Lähetä juttuvinkki: vadolfse@paju.oulu.fi.

suus ei myöskään sulje pois suomalaisuutta”, Mattanen sanoo.

mättä saa missään hoitoa äidinkielellään”, Puuronen antaa esimerkin. Opiskelijoilla on kommentoitavaa niin maahanmuuttoasenteista kuin afroamerikkalaisten lasten valkoisista kauneusihanteista. Huomaan olevani elämäni keskustelevimmalla yliopistoluennolla. Rasismilla on tosin luennon perusteella ollut saamelaisten historiassa niin merkittävä rooli, ettei ole ihme, jos aineen opiskelijat ovat perehtyneet aiheeseen.

Poroton saamelainen “Meillä on oikeastaan aika usein vierailijaluentoja, esimerkiksi alkuperäiskansojen tutkimuksesta. Se on hyödyllistä ja kivaa vaihtelua”, kolmatta vuotta saamelaista kulttuuria opiskeleva Leena Mattanen vahvistaa. Mattanen kehuu oppiainettaan muutenkin monipuoliseksi.

Saamelaisen kulttuurin opintoihin sisältyy niin historiaan, politiikkaan, taiteeseen kuin elinkeinoelämäänkin perehtyminen. Lisäksi saamen kieli on kulttuurin opiskelijoille pakollinen sivuaine ja päinvastoin. Oppiaineilla onkin tiiviit välit ja yhteinen ainejärjestö, Gieku ry. “Kielen ja kulttuurin opiskelijoita aloittaa yhteensä korkeintaan kymmenen vuodessa, ja aktiiveja on 10–15. Olemme siis tosi pieni järjestö, mutta yritämme kuitenkin näkyä ja kuulua”, Giekun puheenjohtajana toimiva Mattanen sanoo. Gieku järjestää esimerkiksi laavuiltoja yhdessä muiden ainejärjestöjen kanssa. Lisäksi giekulaiset järjestivät helmikuussa saamelaisten kansallispäivänä menestyksekkäät baaribileet, joista puheenjohtajan mukaan koitetaan tehdä perinne. “Gieku ei ole pelkästään saamelaisen kielen ja kulttuurin opiskelijoille. Sivuaineopiskelijat ja muita aineita opiskelevat saamelaiset ovat

myös tervetulleita jäseniksi”, Mattanen vinkkaa.

Poliittinen eläin

Myönteistä uteliaisuutta Vaikka järjestö yrittää näkyä, Mattasen mukaan moni silti hämmästyy, kun kuulee, että Oulussa voi opiskella saamea. Yleensä reaktio opiskelualaan on myönteinen uteliaisuus. Välillä saamelaistaustainen Mattanen toivoisi silti, että suomalaiset tietäisivät alkuperäiskansastaan vähän enemmän. “Moni ihmettelee, että miten mie voin olla saamelainen, kun en omista poroja ja nuku kodassa. No helposti! Yhä useammat saamelaiset asuvat kaupungeissa, ja Helsinki on nykyään Suomen suurin saamelaiskylä”, Mattanen naurahtaa. Mattanen on törmännyt ihmisiin, jotka uskovat, että saamen kielen ja kulttuurin opiskelu on kuolevan kulttuurin turhaa pönkittämistä. Saamen kielen opettajista ja kulttuurin asiantuntijoista on kuitenkin Suomessa jatkuva pula: varsinkin kielen hallitsevat napataan hänen mukaansa usein töihin jo kandintutkinnon jälkeen. “Saamelaisia on muuten Suomessa saman verran kuin suomalaisia Euroopassa. Voi itse miettiä, miltä tuntuisi, jos joku tulisi kyseenalaistamaan suomen kielen taidon tai suomalaisen kulttuurin tärkeyden”, Mattanen huomauttaa. Itse hän ei ole huolestunut saamelaisuuden katoamisesta. “Saamelaiset ovat aina selvinneet ja sopeutuneet eri kulttuurien välissä. Saamelainen kulttuuri kehittyy ja muotoutuu koko ajan, meillä on oma media ja uusia tapahtumia. Se on minusta aika vahva merkki siitä, ettei tässä olla kuolemassa pois”, Mattanen hymyilee.

Saamelainen kulttuuri Vuosittain aineeseen valitaan pääsykokeessa viisi pääaineopiskelijaa. Saamelainen kulttuuri on vapaa sivuaine kaikille Oulun yliopiston opiskelijoille. Opiskelun tavoitteena on saamelaisen kulttuurin ja yhteiskunnan sekä sitä koskevan tutkimuksen syvällinen tuntemus. Opetuksesta ja tutkimuksesta vastaa vuonna 2001 perustettu Giellagas-instituutti, joka on oma yksikkönsä humanistisessa tiedekunnassa. Giellagaksen vastuualueeseen kuuluvat myös saamen kielen pääaine sekä sivuaineena tarjottavat saamen kielen tulkkaus ja saame vieraana kielenä. Oulun yliopistolla on opetusministeriön antama valtakunnallinen vastuu saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin opetuksesta ja tutkimuksesta.

Hanna Sarkkinen Kirjoittaja on Oulun kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.

Päättämättömät Poliitikkojen tehtävä on tehdä päätöksiä, tästä tulee nimitys päättäjä. Idea on, että hyvän valmistelun ja perinpohjaisen asioihin tutustumisen pohjalta kansanvaltaisesti valitut edustajat tekevät päätöksiä parhaan ymmärryksensä ja maailmankatsomuksensa puitteissa koko yhteisön eduksi. Voin kertoa, ettei tosielämä ole aivan ideaalitilan kaltainen. Yleensä päätöksiä tehdään mututuntumalla, ilman kovinkaan syvällistä perehtymistä. Tähän on yhtenä syynä yksinkertaisesti ajan puute. Päätösten taustalla vaanivat ryhmä- ja yksilöedut, jotka usein ylittävät yleisen hyvän. Myös virkamiesvalmistelun perusteellisuuden ja puolueettomuuden voi joskus asettaa kyseenalaiseksi. Lopulliset päätökset ovat usein vesitettyjä kompromisseja. Poliitikoissa on myös havaittavissa tiettyä kahtiajakoisuutta: periaatteesta kaikkea puolustavat sekä periaatesyistä kaikkea vastustavat. Rationaalisuus ei aina kansanvaltaista päätöksentekoa liikaa rasita.

”

Yleensä päätöksiä tehdään mututuntumalla, ilman kovinkaan syvällistä perehtymistä.

Usein demokraattista päätöksentekoprosessia arvostellaan hitaaksi ja junnaavaksi. Kalliiksikin sitä haukutaan. Yksinvaltaisesti päättäminen olisikin paljon nopeampaa ja suoraviivaisempaa. Ei tarvitsisi aikaa vievää virkamiesvalmistelua päätösten tueksi, ei tarvitsisi kinastella muiden päättäjien kanssa, eikä perustella päätöstä kansalaisille. Päättää voisi sen mukaan, millä jalalla sattui sinä aamuna nousemaan ylös sängystä. Olisipa nopeaa ja tehokasta! Halpaa sen sijaan ei sekään olisi, diktatuureissa verorahat kun tuppaavat valumaan valtiaan lähipiirille. Minäkin lukeudun tähän päättäjien kategoriaan. Se on aika ironista, sillä nopea päätöksenteko ei ole minun vahvuuteni, vaikka mielipiteitä löytyykin. Minulle saattaa olla ylitsepääsemätön haaste valita kaupassa kevytmaidon ja rasvattoman välillä. Kaivakaa torkkupeittonne esiin, jos minut laitetaan valitsemaan elokuva leffavuokraamossa! Aamulla vaatteiden valkkaaminen voi viedä puolikin tuntia. Jos arkielämän valinnat ovat jo näin haastavia, miten käy suurien yhteisten päätösten kanssa? Olisin huono diktaattori. Demokratiassa hyvää on kuitenkin se, ettei kenenkään tarvitse tehdä päätöksiä yksin. Ne muodostetaan yhteisen keskustelun (tai riitelyn) pohjalta, usein äänestysten jälkeen. Samaa päätöstä käsitellään eri vaiheissa monen pöydän ympärillä eri ihmisten toimesta. Päätös saatetaan palauttaa takaisin valmisteluun tai jättää pöydälle lisäpohdintoja varten. Tilataan lisäselvityksiä ja kuullaan asiantuntijoita. Aikaa ja rahaa palaa, mutta tieto ja näkemykset toivottavasti selkiytyvät. Ruotsissa tämä päättämättömyys ja loputon keskustelu on viety huippuunsa nimellä diskuteeraus. Hidastelu osoittaa, että demokratiaa kuitenkin on. Vaikka demokratia ei toimikaan täydellisesti, kukaan ei yksin junttaa asioita läpi ja edustajilla on mahdollisuus harkita päätöksiä perusteellisesti ja sorvata kompromisseja. Toki demokraattisessa prosessissa on sulavoittamisen varaa, mutta lasta ei pidä heittää pesuveden mukana eikä demokratiaa uhrata tehokkuusvaatimusten alttarilla. Eläköön päättämättömyys – sinä demokratian äiti!

Klubeilla näkkäriä pöytään Oulun yöelämässä järjestetään lukuisia säännöllisiä klubi-iltoja, joissa voi syödä, juoda, tanssia tai vaikka katsoa dokkareita. Mutta onko Oulussa varsinaista klubikulttuuria?

Ensikertalaiselle klubbaajalle Juhani Oivo suosittelee Nuclear Nigh ”Fire in the City on hyvä klubi aloittelijalle. Siellä soitetaan uutta k vahva tanssimeininki.”

Heini Strand, tekstit ja kuva

Juhani Oivon puhelin on suljettu. Tämä epämukavuus johtuu siitä, ettei Oivo ole muistanut maksaa puhelinlaskuaan. Siihen taas on syynä Oivon toimenkuva. Hän on Oulun kenties ainoa dj-keikoilla ja klubien järjestämisellä itsensä elättävä ihminen. ”Tulen tällä toimeen, joskin niukasti. Tulot ovat melko epäsäännölliset. Saan kuitenkin joka kuukausi vuokran maksettua ja näkkäriä pöytään.” Englantilaista filologiaa opiskeleva Juhani Oivo on järjestänyt musiikkiklubeja vuosituhannen alusta lähtien. ”Ensimmäinen oli todella nokkelas-

ti nimetty 535510-klubi vuonna 2002 silloisessa Susiteetissa (nykyisin Uusi Seurahuone).”

Viikon jokaisena päivänä Sittemmin tarjonta on hiljalleen laajentunut ja musiikkiklubeja järjestetään tätä nykyä miltei viikon jokaisena päivänä. ”Nykyään täällä on enemmän toimijoita ja uutta porukkaa. Nyt on enemmän elektronisen musiikin klubeja.” Baarit nimittävät mielellään

kaikenlaisia teemailtojaan klubeiksi. Oivon mukaan dj-klubikulttuurilla tarkoitetaan säännöllisiä tapahtumia, jotka toimivat tietyn teeman puitteissa. Osa Oulun klubeista on kulttuuria, toiset taas jotain muuta. ”Mutta eikö se ole klubikulttuuria, jos klubeja ylipäänsä järjestetään?”

Ohjelma ei tee deejiitä Deejiiksi ryhtyminen on helpottunut digitaaliteknologian

”

Monet eivät tajua, ettei dj ole mikään jukeboksi.” Juhani Oivo

myötä, minkä seurauksena uusia tiskijukkia ilmaantuu vähän väliä. ”On hyvä, että tulee enemmän erilaisia näkemyksiä. Mutta ei se, että ostaa Seraton (ohjelmisto, joka muuntaa digitaalisen musiikin analogiseksi), välttämättä tarkoita, että olisi minkäänlaista näkemystä musiikista”, Oivo voivottelee. Oivon järjestämistä klubeista säännöllisinä pyörivät tällä hetkellä räppiin keskittynyt Full Clip, liveartisteja tarjoileva Live! Styles ja elektronisen musiikin eri lajeilla leikkivä Children of Boom. Klubeilla käyvät Oivon havaintojen mu-

DJ-KLUBIT

JAMIT JA LIVET

Maanantai Raskasta maanan-

Maanantai Hevijamit (Hevi-

taita (45): Legendaarista raskasta musiikkia. Dj Matson.

mesta): Raskaat soittojamit.

Keskiviikko NKOTB (Nuke): Torstai Full Clip (Nuke): Rap-musiikille omistettu klubi. Teemailtojen (esim. Wu-Tang, gangsta rap & open mic) lisäksi liveartisteja. Dj:t Jay Yo ja kaverit. Joka kuun ensimmäinen torstai. Sävelkiekko pyörii (NGO): Kotimaista jazzia, soulia, funkia, poppia, progea ja iskelmää vinyyliltä. Dj Temetsi. Joka toinen torstai.

Perjantai Fire In The City (Nuke): Uuteen elektroniseen tanssimusiikkiin keskittyvä klubi esittelee genrejä laidasta laitaan. Dj:t Somepoe, Macarone ja Icely Jones sekä dj-vieraita. Joka kuun viimeinen perjantai. Bossanova (Vanha Paloasema): Funkia, soulia ja groovaavaa menoa. Dj Eaves ja kaverit. Kerran kuussa. Suited up! (Vanha Paloasema): Diskoa ja housea puvut päällä. Dj:t Allen D ja H1N1. Noin kerran kuussa, seuraava 9.12.

Perjantai/lauantai Rhythm and boose (NGO): Reggaeparty-klubi. Mofayah Sounds eli Nick ja Kris. Kahdesti kuussa.

Paikallisia underground-artisteja esittelevä liveklubi. Joka kuun toinen keskiviikko, seuraava 9.11.

Torstai Jazzjamit (Vanha Paloasema): Oulun konservatorion Pop&Jazz -koulutuksen järjestämät jamit on tarkoitettu rytmimusiikin eri lajeista innostuneille soittoniekoille. Joka toinen torstai, seuraava 17.11.

Sunnuntai Sunnuntaijamit (45): Nelivitosen legendaariset sunnuntaijamit.

Kuukausittaiset Bluesjamit (Nuke): Ou’Blues ry:n järjestämä blues-ilta. Live-esiintyjiä sekä jamit. Noin kerran kuussa. Auditive! (Nuke): Tuoreita liveartisteja sekä tanssittava menoa. Klubi sykkii funkin, jazzin, soulin, progen ja grooven hedelmällisen symbioosin tahtiin. 1-2 kertaa kuussa. Rokkipoliisiklubi (Nuke): Livebändi soittaa coverina illan teemaan valittua musiikkia. Live! Styles (45): Rap-artisteja, reggaejuttuja ja tiskijukkia esittelevä liveklubi.

Epäsäännölliset Whatever Works (NGO): Reggaeta, rappia ja miltei mitä tahansa vinyyliltä. Dj Rap One ja kaverit. Kahdesti kuussa. Rytmi (NGO): Pure vinyl ja bileet! Dj Rene. Kahdesti kuussa.

MUUT

Racha o som (NGO): Brasilian partynight. Dj:t Carlos & Miika. Kerran kuussa.

Tiistai Remakka (45): Open

Reggaematic afrofunk (NGO): Harvinaista afrofunkia 70-luvulta, studio one rootsia ja digital reggaeta. Dj:t Nice & Enemy. Kerran kuussa.

Doc Lounge (45): OMVF ry:n järjestämä dokumenttielokuvaklubi. Kerran kuussa, seuraava 6.12.

Lauantai Around The World (NGO): Yksityishenkilöiden matkakuvia jostain maailmankolkalta ja bilemusaa ympäri maailman. Banana Beast dj:t. Kerran kuussa, seuraava 12.11.

htclubin elektroklubia. klubimusaa ja siellä on

Popsickle: Energistä musiikkia ilman genrepuritanismia: kaikkea elektropopista, discoon, houseen, dubsteppiin, teknoon ja indieen. Naisvetoinen klubi

mic -klubi stand up -koomikoiksi haluaville. Joka toinen tiistai.

Salsaparty (NGO): Salsabileet ja -tanssit.

Perjantai Köökiklubi (45): Keittiön herkkuja seisovasta pöydästä klo 18.00-20.30. Alennusta opiskelijakortilla ja 45:n klubikortilla.

Sunnuntai Iskelmä-Bingo (Les-

kaan musadiggarit ja nuoret. Kävijämäärät vaihtelevat hyvin ennustamattomasti, mutta yleensä klubit houkuttelevat paikalle 100–300 kiinnostunutta. ”Esimerkiksi Helsinki on sen verran isompi kaupunki, että siellä sekä klubit että kävijät voivat lokeroitua tiettyihin genreihin. Oulussa ei voi rajoittua pelkkään yhteen juttuun.” Välillä klubeille eksyy heitäkin, jotka eivät täysin sisäistä deejiin toimenkuvaa. ”Jotkut pyytävät biisejä YouTubesta tai kännykästä, joissa äänenlaatu on ihan hirveä. Monet eivät

tajua, ettei dj ole mikään jukeboksi. Toki toiveita voi toteuttaa, mutteivät ne välttämättä sovi siihen draaman kaareen, mitä dj on ajatellut.” Oivo ryhtyi alun perin järjestämään klubeja, jotta voisi soittaa sellaista musiikkia, mitä itsekin haluaisi kuulla.

Jotain, jota ei muualla tarjota Periaate on pysynyt pitkälti samana. ”Haluan piristää Oulun yöelämää ja tuoda jengille jo-

tain sellaista, mitä ei muuten olisi tarjolla. Klubit tarjoavat ihmisille hyviä kohtaamispaikkoja. Tiedän pareja, jotka ovat tavanneet jollain järjestämälläni klubilla ja menneet lopulta naimisiin.” Oivo toivoisi Ouluun enemmän nimenomaan klubeille soveltuvia paikkoja, sillä täkäläiset baarit ovat djvetoisten tanssitapahtumien järjestäjille hieman haasteellisia. ”Tilat on yleensä tehty liverock-artisteille. Unelmaklubi olisi sopivan intiimi ja hyvällä äänentoistolla varustettu tila.”

kinen): Harvinaisuuksia vinyyliltä bingon molemmin puolin. Dj Yari. Kerran kuussa, seuraava 27.11.

Kuukausittaiset Chambre Noir (Nuke): Tummaa ja synkkää musiikkia. Dj- ja livevetoinen klubi. Children of Boom (NGO): Funk, disco, reggae, rap, house, dubstep, skweee and all that good stuff! Dj J-Honey aka Jay Yayo ja kaverit. Warm Leatherette (NGO): Elektronisia herkkuja 1980-luvulta 2010-luvulle. Dj Illyana ja kaverit.

Lauantai Around The World (NGO): Yksityishenkilöiden matkakuvia jostain maailmankolkalta ja bilemusaa ympäri maailman. Banana Beast dj:t. Kerran kuussa, seuraava 12.11. Facebookin Viikonloppuporukat-ryhmä jakaa tietoa Oulussa järjestettävistä klubeista.

45 = 45 Special Nuke = Nuclear Nightclub NGO = Never Grow Old

Listalta puuttuvat baarien teemattomat liveklubit sekä viikonloppudiskot.

Matalan kynnyksen maailmanparannusta Luomupiirin jakeluvastaava Antti Mankinen pyörittää omasta mielestään maailman parasta luomuruokapiiriä. “Piirin suosio on kasvanut kolmessa vuodessa valtavasti.” Veera Adolfsen, teksti ja kuvat

Linda Kauppinen ihailee Lauren Conradin, Blake Livelyn ja Kate Middletonin pukeutumista.

Peruspissis kasvoi aikuiseksi Saga Skiftesvik, teksti ja kuva

Kansantaloustiedettä opiskeleva Linda Kauppinen, 22, osti Jenkeistä täydennystä vaatekaappiinsa. Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Villakangastakkini on Ellokselta, housut H&M:ltä, laukku on Louis Vuittonin, kengät United Colors of Benettonin ja kaulahuivi Burberryn. Miksi valitsit juuri nuo vaatteet tänään yllesi?

En yleensä suunnittele asujani etukäteen, vaan nappaan aamulla kaapista jotain ihan fiilispohjalta. Miten kuvailisit tyyliäsi?

Tyylini on melko käytännöllinen ja mukavuudenhaluinen. Tykkään klassisista vaatteita, kuten neuleista ja farkuista, mutta saatan pukea ylleni myös karvaliivin tai tennarit. En käytä juuri koskaan korkokenkiä, ja talvella laitan ehdottomasti pipon päähäni. Vaatteet ostan usein halvemmista ketjukaupoista, mutta laukuissa ja kengissä panostan laatuun. Mitä vaatteita olet viimeksi hankkinut?

Kävin reilu kuukausi sitten

USA:ssa, josta ostin esimerkiksi laukun, untuvatakin ja UGGbootsit. Vaatekaappini talvea varten alkaa olla valmis. Uuden pipon ja uudet hanskat voisin vielä hankkia. Mikä on vaatekaappisi häpeäpilkku?

Vaatekaapistani ei tällä hetkellä juurikaan löydy häpeäpilkkuja, sillä vien käyttämättömiksi jääneet vaatteeni kirpputorille.

Keskusaulan oranssien naulakoiden luona oleva pöytä on täynnä ruskeita voimapaperikasseja. Jostain kassista pilkistää purjo, toisesta ruisleipä. Pöydän päässä kohoaa vuori kananmunakennoja, ja lattialla on muutama jauhosäkki. Mitä ihmettä? “Jaamme luomuruokapiirin tilaukset kerran kuussa yliopistolla. Tilaukset on tehty pari viikkoa aiemmin netissä, ja tuotteet voi hakea täältä tiettyyn aikaan”, jakeluvastaava Antti Mankinen selittää. Kuukausittain OYY:n ympäristöjaoston luomuruokapiiristä tilaa Mankisen mukaan 50–70 yliopistolaista. Tilausvalikoimassa on tällä hetkellä parisataa tuotetta vihanneksista kananmuniin ja jauhoista leipäjuustoon. Mankinen muistelee, että toiminta on ehtinyt laajentua huomattavasti siitä, kun luomupiiri perustettiin kolmisen vuotta sitten. “Tilaajia on tullut, kun ihmi-

set miettivät omaa syömistään yhä enemmän. Luomupiiri on myös nykyään näkyvämpi. Silti suuri osa yliopistolaisista tuskin edes tietää, että luomuruokapiiri on olemassa”, Mankinen puntaroi.

Luomu maksaa, piiri ei Luomuruokapiiristä voi tilata kuka tahansa yliopistolainen. Mankisen mukaan tilaajissa on monenlaista väkeä ja eri alojen opiskelijoita – joukkoon mahtuakseen ei tarvitse olla hippi. “En ole itsekään mikään tiukan linjan luomuilija, vaan syön jossain määrin kaikkea. Ruoka on asia, josta en stressaa. Jokaisen kannattaisi minusta kuitenkin kuunnella itseään ja miettiä, millainen ruoka auttaa voimaan hyvin”, Mankinen huomauttaa. Luonnonmukaista syömistä hän perustelee ympäristösyillä, tuotantoeläinten oloilla ja sillä, ettei torjun-

ta-aineiden, lannoitteiden ja lisäaineiden yhteisvaikutuksista ole riittävästi tutkimustietoa. “Jotkut ovat kritisoineet luomutuotantoa vain keinoksi myydä ruokaa kalliimmalla. Tutkimuksia luomuruoan terveysvaikutuksista on puolesta ja vastaan. Luomutuotantoa valvotaan kuitenkin vielä paljon tiukemmin kuin muuta elintarviketeollisuutta, joten luomuruoan syöminen tuskin on ainakaan vaarallista”, Mankinen sanoo. Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka on useimmiten tavallista kalliimpaa. Mankinen ei ole laskenut prosentuaalisia hintaeroja, mutta myöntää, että opiskelijabudjetilla luonnonmukaisesta syömisestä on usein pakko joustaa, vaikka haluaisikin panostaa syömiseensä. “Luomupiiristä saa kuitenkin halvempaa luomuruokaa kuin kaupasta, koska toimimme vapaaehtoisvoimin emmekä tee voittoa. Lisäksi monet luomupiirin tuotteet ovat peräisin Pohjois-Suomesta”, Mankinen vinkkaa.

Miksi tilasit luomuruokaa?

Mitä vaatteita et suostu pukemaan päällesi?

Rajut hevari-tyyliset vaatteet, kuten nilkkapituiset nahkatakit tai raskaat ja paksupohjaiset maiharit, jättäisin pukematta päälleni. Miten pukeuduit teininä?

Taisin olla ihan peruspissis. H&M:n trikoopaitoja löytyi joka värissä, ja farkkujen piti tietysti olla Miss Sixtyt ja mahdollisimman matalavyötäröiset. Asut kruunasi paitaan mätsäävä kangasvyö. Paljonko käytät vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin rahaa kuukaudessa?

Kulutan keskimäärin ehkä 50-200 euroa kuussa. Pidän shoppailusta, mutta opiskelijana on mietittävä aika tarkasti, mitä ostaa ja mitä ei.

“Suosin henkilökohtaisesti luomuruokaa, koska siinä ei ole jäämiä torjunta-aineista tai lannoitteista. Luomupiiristä on myös kätevää tilata tarvikkeita. Valikoima on iso, ja kaiken voi noutaa yliopistolta yhdellä kertaa.” Kaisa Vainio, kulttuuriantropologia

“Ruoan ekologisuus, eettisyys ja terveellisyys on minulle tärkeää. Luomu on useimmiten ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Yksi myönteinen ympäristövaikutus on minusta sekin, kun oma hyvä olo välittyy ympärillä oleviin ihmisiin.” Henrik Petäistö, englannin aineenopettajalinja

“Tilasin kananmunia ja sataprosenttista ruisleipää, koska ne oli tuotettu lähellä. Leipä haisee muuten tosi hyvältä! Mahdollisuuksien mukaan on kiva ostaa luomuruokaa, jossa ei ole myrkkyjä, ja samalla rahalla saa myös hyvää omatuntoa.” Leeamaria Välitalo, suomen kielen aineenopettajalinja

Näin luomupiiri pyörii Luomupiiri on OYY:n ympäristöjaoston alainen ruokapiiri, josta voivat tilata kaikki Oulun yliopiston opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet. Tilauskausi on joka kuun 1.-7. päivä, ja maksun eräpäivä on 7. päivä. Tilauksen voi noutaa yliopistolla yleensä kuun kolmantena torstaina klo 15.15 - 17.00 Luomupiiriä pyörittävät puheenjohtaja ja jakovastaava, joilla on ruokajaossa apunaan talkoolaisia. Lisätietoa sekä ohjeet sähköpostilistalle liittymiseen löytyvät osoitteesta oyy.fi/luomuruoka.

Luomuruokapiirin puheenjohtaja Helmi Määttä ja jakeluvastaava Antti Mankinen tilaavat mahdollisuuksien mukaan itsekin luomuruokaa.

Yhdeltä luukulta Opiskelijakeskus tuo palvelut lähelle opiskelijaa Ville Koivuniemi, teksti Harri Filppa, kuvitus

Yksi luukku, jolta opiskelija saa tulevaisuudessa kaiken tarvitsemansa. Ajatus kuulostaa mahdottomalta, mutta Oulun yliopistossa siitä aiotaan tehdä totta. ”Idea on tuoda kaikki opiskelijan tarvitsemat palvelut samalle luukulle. Se helpottaa asiointia yliopistolla ennen näkemättömällä tavalla”, opetusja opiskelijapalvelujen johtaja Eva Maria Raudasoja kiteyttää Linnanmaan kampukselle rakennettavan Opiskelijakeskuksen idean. Valmis helmimaaliskuussa Ensi vuoden helmi-maaliskuusta lähtien opiskelija löytää ison kasan opiskeluun liittyviä palveluja samasta paikasta, keskellä yliopistoa sijaitsevalta Opintokadulta ja sen läheisyydestä. Tällä hetkellä Opintokatu on remontissa ja palvelut hajallaan. ”Mutta hyvää kannattaa odottaa”, Raudasoja lupaa. Stu-

”

Tarkoitus on, että keskuksessa joku osaa aina vähintään neuvoa apua tarvitsevan oikeaan paikkaan.” Eva Maria Raudasoja, Opetus- ja opiskelijapalvelujen johtaja

dent Centerinkin nimellä tunnettu keskus pitää tulevaisuudessa sisällään hengästyttävän pitkän listan palveluita. Syy keskittämiseen on käytännöllisyys. Kun opiskelija saa palvelut samasta paikasta, hänen aikaansa säästyy. ”Tarkoitus on, että keskuksessa joku osaa aina vähintään neuvoa apua tarvitsevan oikeaan paikkaan. Tällä hetkellä palvelut ovat todella-

kin hajallaan ympäri yliopistoa”. Raudasoja sanoo. Läsnäolevien perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoiden keskeisten palvelujen lisäksi tiloihin liittyy myös Täydentävien opintojen keskus (TOK). ”Ajatus on korostaa yhä enemmän työelämäyhteyttä. Keskus palvelee elinikäistä oppimista”, toteaa TOK:n johtajana toimiva Martti Hyry. Hyryn mukaan palvelut kokoava keskus on Suomessa ainutlaatuinen. Missään toisessa yliopistossa palvelut eivät keskity samaan paikkaan niin keskeisesti. Raudasoja on Hyryn kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa keskus on yksi opintohallinnon suurimmista ja merkittävimmistä hankkeista Oulun yliopiston historiassa, ellei jopa merkittävin. Opiskeluun liittyvien palvelujen lisäksi Opintokadun läheisyyteen on suunniteltu paikkaa muillekin opiskelijan elämää helpottaville palveluntarjoajille. Ainakin Kelan opintotukipalvelut, Oulun yliopiston ylioppilaskunta, PSOAS, Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto

ja opintoihin liittyvät lupaviranomaispalvelut ovat nimetty suunnitelmissa. Totutut reviirit haasteena Yliopistot ovat leimallisesti kankeita laitoksia, joissa suuret uudistukset aiheuttavat vastustusta. ”Kyllähän siihen keskukseen paljon haasteita liittyy”, Martti Hyry myöntää. ”Suurin haaste on varmasti se, että totutut reviirit hämärtyvät paljon.” Uusi keskus avaa ovensa helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta Hyryn ja Raudasojan mukaan hanke on todellisuudessa paljon pidempi, ennen kuin voidaan puhua toimivasta ja tunnetusta Opiskelijakeskuksesta. Raudasoja huomauttaa, että vaikka monia keskukseen liittyviä asioita on jo lyöty lukkoon, kaikenlainen palaute sen käyttäjien näkökulmasta on tervetullutta. ”Periaatteessa vain taivas on kattona. Tarkoitus on tehdä opiskelijakeskuksesta mahdollisimman hyvä ja palveleva kokonaisuus.”

Ainakin seuraavia palveluita on suunnitteilla osaksi Opiskelijakeskusta: - hakutoimisto - opiskelijarekrytointi - opintotuki - kansainväliset asiat - liikuntapalvelut - ohjaus- ja työelämäpalvelut - omaopettajakoulutus - opintopsykologi - tuettu harjoittelu - sähköiset järjestelmät - Kelan opintotukipalvelut - Oulun yliopiston ylioppilaskunta - PSOAS - opintoihin liittyvät lupaviranomaispalvelut - Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto Täydentävien opintojen keskus (TOK) eli: - kielikoulutukseen liittyvät palvelut - avoin yliopisto - varainhankinta - alumnipalvelut - muut sidosryhmäpalvelut

Teekkarit tempaisivat renkaat vaihtoon

Kuva: Tommi Portti

Oululaiset autoilijat saapuivat yleisömenestyksellä teekkarien perinteiseen renkaanvaihtotempaukseen. Linnanmaan Prisman parkkipaikalla sunnuntaina 23. lokakuuta järjestetty tapahtuma keräsi lähes 100 autoilijaa enemmän kuin keväällä. Tempauksen menestystä avittivat edellisen yön pieni pakkanen ja hyvä tiedotus paikallisessa mediassa. Renkaanvaihtotempauksessa talkoolaiset vaihtoivat talvirenkaat noin 130 autoon. Viimeiset renkaat vaihdettiin toisten autojen ajovalojen loisteessa tapahtuman venyessä iltahämäriin. “Heti tapahtuman alussa jaettiin 40 vuoronumeroa, mikä on saman verran kuin koko kevään tempauksessa yhteensä”,

Mää museo Pohjois-Pohjanmaan museo Ainolan puisto www.ouka.fi/ppm

löytyy myös Facebookista! facebook.com/ oulunylioppilaslehti Tykkää meistä!

Etsitkö kotia?

sato.fi SATO Vuokraus ja myynti

Puh. 0201 34 4400, Uusikatu 58 B, 90100 Oulu Puhelujen hinnat: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh+7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh+17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston mukaisesti.

kertoo tapahtuman järjestämisestä vastannut Oulun Teekkariyhdistyksen kulttuurisika Pasi Keski-Korsu.

Lahjoitukset nuorisopsykiatrian hyväksi “Ihmiset tulevat vaihdattamaan renkaita selkeästi sillä mentaliteetilla, että ei hyväksikäytetä ilmaiseksi. Esimerkiksi joillakin on periaatteena, että kun liikkeessä maksaa 25 euroa renkaiden vaihto niin annetaan se 25 euroa sitten lahjoituksena.” Kevään ja syksyn tempauksista

kerättiin vapaaehtoisina lahjoituksina kasaan yhteensä 2050 euroa, joka jaetaan tavaralahjoituksina Oulun yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian poliklinikalle. “Sovimme klinikan kanssa mitä he tarvitsevat ja käymme sitten hankkimassa tavarat. Näin näemme, että annettu apu menee heti käyttöön”, Keski-Korsu kommentoi. Oulun Teekkariyhdistyksen kulttuuritoiminnasta vastaava Keski-Korsu harmittelee yleistä käsitystä teekkareiden näkemisestä katukuvassa. “Jos joku riehuu kännissä haalarit päällä niin sitä luullaan teekkariksi. Jos teekkarit tekee jotain hyödyllistä niin se on mediassa oululaiset opiskelijat.”

Raskas mutta toivottu raskaus Oululainen Elisa Hietala odottaa esikoistaan ja taistelee masennusta vastaan Saga Skiftesvik, teksti ja kuvat

Raskaus. Masennus. Keskeneräinen gradu. Valitse mikä tahansa, ja voit olla varma, ettet pääse helpolla. Suomen kieltä opiskeleva Elisa Hietala, 27, kantaa mukanaan kaikkia kolmea. Hietala on neljännellä kuulla raskaana, ja hän on kärsinyt vuosia keskivaikeasta masennuksesta. Masennusta hän ei ole valinnut, mutta raskaus on toivottu ja suunniteltu. Sitten on vielä se iso G. Gradu. Sen Hietala on päättänyt saada valmiiksi ennen vauvansa syntymää.

Hymy naamioi masennuksen Kukaan tuskin arvaisi ensitapaamisella, että Hietala sairastaa masennusta. Hän puhuu vilkkaasti, hymyilee paljon ja katsoo suoraan silmiin. Masentuneet ovat usein taitavia piilottamaan pahan olonsa.

”Minulle sanotaan jatkuvasti, että en näytä masentuneelta.” Muutama kuukausi sitten Hietala oli lähdössä illanistujaisiin. Kuukautiset olivat pari päivää myöhässä, joten hän päätti kaiken varalta tehdä raskaustestin. Testitikkuun piirtyi samantien vahva positiivisen tuloksen merkki. ”En osannut ollenkaan odottaa, että tulos olisi positiivinen, sillä olin kuukautta aiemmin saanut negatiivisen tuloksen ja pettynyt.” Hän herätti päiväunilla olleen miehensä Juhani Puurulan, 25, ja kertoi ilouutiset. Pöllämystynyt tuleva isä myhäili unisena. Siitä lähtien Hietala on kuulunut raskaana olevien opiskelijoiden vähemmistöön. Raskausaika on yllättänyt Hietalan kaikilla mahdollisilla tavoilla. ”Raskauteen ei pysty valmistautumaan millään tavalla. Kaikki on täysin uutta. Keho reagoi aina yksilöllisesti.” Hietalan olo on ollut välillä hyvin huono. Mikään ruoka ei ole mennyt alas. Vatsaa ja niskaa

”

on särkenyt. Fyysinen huonoRaskauvointisuus on saanut naisen voimaan huonosti myös henkisesti. teen ei ”Pahimpina päivinä olen pysty valmistau- maannut sohvalla, itkenyt epätoivoisena ja jopa katunut rastumaan millään kauttani.” tavalla. Kaikki on Avopuoliso täysin uutta. Keho reagoi aina suurena tukena yksilöllisesti.” Raskaus on jokaiselle naiselle Elisa Hietala

mullistava kokemus. Hormonit saavat tunteet heittelemään. Masennuksesta kärsivälle koettelemus on vielä paljon suurempi. ”Masennus kumpuaa usein lapsuuden kokemuksista. Raskauden aikana nuo lapsuuden tapahtumat ovat jatkuvasti mielessä”, Hietala pohtii. Hietala puhuu kauniisti miehestään, tietotekniikkaa opiskelevasta Puurulasta. Hietala sanoo tienneensä heti Puurulaan tutustuttuaan, että haluaa mennä tämän kanssa naimisiin ja saada yhteisiä lapsia. ”Avopuolisoni on hyvin lempeä ja empaattinen mies. Pidämme molemmat lapsista.

Raskauden aikana hän on ollut suurena tukena. Suhteemme on lujittunut entisestään.” Nuoripari elää tavallista opiskelija-arkea. He asuvat kerrostaloasunnossa Kaijonharjussa. Hietala kahlaa gradunsa aineistoa. Puurula suorittaa tietotekniikan kursseja. Pikkuhiljaa he valmistautuvat esikoisensa syntymään. Pesukone on jo hankittu, mutta vaunujen osto on vielä edessä. ”Puhumme Juhanin kanssa päivittäin vauvastamme.”

Toiveikkaana kohti loppuraskautta Hietala on päättänyt taistella masennustaan vastaan. ”Olen aloittanut taas mielialalääkityksen. Lisäksi käyn terapiassa, harrastan liikuntaa ja yritän jaksaa olla sosiaalinen.” Hän suhtautuu loppuraskauteensa toiveikkaasti. ”Kun alkuvaihe on ollut näin hankala, jaksan uskoa, että loppua kohden olo helpottuu. Gradukin etenee mukavasti.”

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) on noin 12 500 opiskelijan julkisoikeudellinen yhteisö. OYY toimii jäsenistönsä etu- ja palvelujärjestönä, joka työllistää 9 työntekijää. Nykyisen toimenhaltijan siirtyessä uusiin haasteisiin ylioppilaskuntamme hakee joukkoonsa

SOSIAALIPOLIITTISTA SIHTEERIÄ vakituiseen työsuhteeseen 21.11.2011 alkaen tai sopimuksen mukaan. Tarjoamme haasteellisen, monipuolisen sekä vastuullisen työn opiskelijajärjestön ytimessä. Sosiaalipoliittisen sihteerin tehtävänä on mm. toimia sosiaalipoliittisten asioiden asiantuntijana, vastata ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisen linjan valmistelusta, laatia lausuntoja ja kannanottoja, osallistua eri projektien toteuttamiseen sekä vastata osaltaan ylioppilaskunnan hallinnosta ja yhteistoiminnasta yliopiston hallinnon opiskelijaedustajien kanssa. Sosiaalipoliittiselta sihteeriltä edellytämme akateemisia opintoja, ylioppilaskuntakokemusta sekä sosiaalipolitiikan ja yliopiston hallinnon tuntemusta. Sosiaalipoliittisella sihteerillä on oltava hyvät internet- ja atk-taidot, erinomainen suomen kielen taito sekä hyvä englannin kielitaito. Edellytämme hyviä vuorovaikutustaitoja ja organisointikykyä. Tehtävän alkupalkka on 1 712,13 €, jonka lisäksi maksetaan mahdolliset koulutus- ja kokemuslisät. Työaika on 36,25 tuntia viikossa. Tehtävään sovelletaan neljän kuukauden koeaikaa. Osa hakijoista kutsutaan haastatteluun, joka järjestetään 17.11.2011. Puolivälissä raskauttaan oleva Elisa Hietala odottaa malttamattomana vauvavatsan pyöristymistä. ”Tunnen masukateutta isomahaisia odottajia kohtaan. Alkaisipa omakin masuni pian näkyä.” Hietala ei vielä tiedä vauvansa sukupuolta. He kutsuvat tulevaa lastaan tässä vaiheessa Blubiksi.

Toimeen haettaessa on ylioppilaskunnan hallitukselle osoitettu hakemus ansioluetteloineen (pdf- tai doc-muodossa) toimitettava 15.11.2011 klo 14:00 mennessä sähköpostitse osoitteeseen hakemukset@oyy.fi. Otsikkoriville maininta ”sosiaalipoliittinen sihteeri”. Hakemukset kuitataan vastaanotetuiksi. Lisätietoja antavat: hallituksen puheenjohtaja Jenni Pitko p. 040 523 1821, jenni.pitko@oyy.fi pääsihteeri Lauri Sainio p. 040 523 1822, paasihteeri@oyy.fi.

Tabuja rikkova vauvablogi Elisa Hietala kirjoittaa blogia, jossa kertoo raskautensa ja gradunsa etenemisestä. Hän aloitti blogin pitämisen lähes heti, kun kuuli raskaudestaan. Hietalan läheiset asuvat kaikki kaukana, joten blogi on hyvä tapa uutisoida heille raskauden etenemisestä ja kirjata samalla omia tunteita muistiin. Hietalan mukaan raskauteen liittyvät negatiiset tunteet ja pelot ovat yhä tabuja. Harva odottaja uskaltaa sanoa ääneen, että

raskaus ahdistaa. ”Olen suora ihminen, joten haluan puhua blogissanikin asiat suoraan. En ole koskaan häpeillyt tai salaillut masennustani. Vaaleanpunaisia vauvablogeja on jo aivan riittämiin.”

Vertaistukea blogin lukijoille Hietala haluaa tarjota blogillaan vertaistukea. Hän tie-

tää ottavansa riskin, kun avaa elämänsä tuntemattomille ihmisille. Toisin sanoen hän haluaa antaa masennukselle kasvot. ”Jos voin avoimuudellani helpottaa yhdenkin ihmisen oloa ja muistuttaa, ettei hän ole yksin, on blogini tehnyt tehtävänsä.” Elisan blogi on luettavissa osoitteessa vauvailua.blogspot.com

Yliopiston isoin telkkari ja ilkeiden mukien kerho Noora Vaarala, teksti ja kuvat

Taloustieteilijöiden kiltahuone sijaitsee kerroksen verran maan alla, muttei muistuta vähimmässäkään määrin ankeaa kellaria. Muhkeat sohvat ja taulutelevisio kertovat paitsi sponsoreista, myös ainejärjestön valtavasta jäsenmäärästä. ”Meitä on noin 1600”, kertovat Finanssin hallituksen jäsenet Lauri Tenhunen ja Janne Juntunen. ”Onneksi ihan kaikki eivät ole aktiivisia kiltiskävijöitä.”

Hengailu ja opiskelu erikseen Kiltahuone on kaksiosainen: aluksi tulija saapuu hyvin varusteltuun hengailuhuoneeseen, josta on ovi taaempana olevaan rauhallisempaan tilaan. Takahuoneeseen taloustieteilijät menevät pänttäämään ja selaamaan suurta tenttiarkistoa. Etuhuoneessa taas pelataan PlayStationilla, luetaan kiltikselle tilattuja talousaiheisia lehtiä ja juodaan kahvia.

Kiltiksellä kävijät ovat tuoneet kaappiin omat mukinsa, joiden tiskaamisen kukin hoitaa itse – muuten astiat heitetään surutta lattianrajassa sijaitsevaan vatiin eli ”ilkeiden mukien kerhoon” ja siitä ennen pitkää roskakoriin. ”Meillä kahvista ei tarvitse erikseen maksaa, vaan sitä saa juoda ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa”, kertoo kiltisvastaavana toimiva Juntunen. Hänen tehtävänään on huolehtia kiltahuoneen hankinnoista. Jos maidon tai kahvin osta-

minen unohtuu, saa kiltisvastaava sakot. Niin saavat myös muut hallituksen jäsenet, jos he yrittävät luistaa sovituista siivousvuoroista. Itse asiassa sakkojärjestelmä on melko laaja ja monimutkainen: hallituslainen voi joutua maksamaan niin kokouksesta myöhästymisestä kuin parisuhdestatuksen päivittämisestä Facebookiin. ”Ei kuitenkaan isoja summia, yleisin sakko on vain euron”, Juntunen ja Tenhunen nauravat.

Tuhansien budjetti Kiltiksellä ei ole erillistä päivystysvuoroa, koska ”paikka on sen verran rakas”, että hallituslaisia löytyy sieltä aina. Juntunen ja Tenhunen vakuuttavat, että muidenkin kuin ainejärjestöaktiivien on helppo tulla sinne hengailemaan. Sijainti on kätevästi tiedekunnan käytävällä, lähellä yleisimpiä luentosaleja. Tauoilla kiltis täyttyy kahvia hakevista opiskelijoista.

Kiltisfakta Kiltahuoneen haltija: Kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Finanssi ry. Huoneeseen mahtuu enintään: 50 - 60 ihmistä. Miten sinne pääsee: X-ovesta sisään Kauppakadulle, n. 25 m eteenpäin, oikealle lasiovesta ja kerros alas. Pääasialliset käyttäjät: kaikki ensimmäisestä viidenteen vuosikurssiin, erityisesti hallituksen jäsenet. Käytön aktiivisuusaste: väkeä joka arkipäivä, joskus iltaisinkin. Varustelu: taulutelevisio, PlayStation, useita tietokoneita, kahvin- ja vedenkeittimet. Erikoista: erilliset hengailuja opiskeluhuoneet, ilkeiden mukien kerho.

Vasta remontoitu kiltahuone pitää sisällään kaksi eri tilaa, toinen opiskeluun ja toinen viihtymiseen.

Taloustieteilijöiden kiltahuone sijaitsee kerroksen verran maan alla, muttei muistuta vähimmässäkään määrin ankeaa kellaria. Muhkeat sohvat ja taulutelevisio kertovat paitsi sponsoreista, myös ainejärjestön valtavasta jäsenmäärästä. ”Täällä käy ihmisiä ensimmäisestä viidenteen vuosikurssiin.” Ison television äärellä järjestetään leffailtoja ja kisastudioita, jotka ovat taloustieteilijöiden keskuudessa suosittuja tapahtumia. Kiltahuoneen budjetti kuulostaa pienempien ainejärjestöjen jäsenistä suurelta: sille on osoitettu 3000 euroa vuodessa. Summalla hankitaan esimerkiksi uusia tietokoneita huonommin toimivien tai hajonneiden tilalle ja sisustetaan tilaa. Yleensä koko rahaa ei tule käy-

tettyä, mutta pian on tarkoitus uudistaa vähemmälle huomiolle jäänyt takahuone.

Opintolaina osakkeisiin Tenhunen ja Juntunen kertovat, että kiltahuoneen yleisin puheenaihe on – yllätys yllätys – bileet. Myös luennoista ja kursseista keskustellaan paljon. Toisin kuin voisi olettaa, talousasioista väännetään vain

harvoin. Kiivaimmat väittelyt syntyvät siitä, mikä taloustieteiden tiedekunnan pääaineista on kaikkein paras. Silloin tällöin toki puhutaan myös pörssin suunnasta. ”Yleensä keskustelijat ovat rahoituksen tai kansantaloustieteen opiskelijoita, ja vieläpä sellaisia henkilöitä, jotka ovat sijoittaneet opintolainansa”, Tenhunen paljastaa. Tässä juttusarjassa Ylkkäri vierailee ainejärjestöjen kiltahuoneissa. Alhaalla vasemmalla: Kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija, Finanssi ry:n sosiaalipoliittinen vastaava Janne Juntunen (vas.) ja kansantaloustieteen opiskelija, koulutuspoliittinen vastaava Lauri Tenhunen pitelevät käsissään Finanssin valtikkaa. Taloustieteilijöiden kiltahuoneella tiskit tiskataan itse, pelotteena toimii isännättömän kupin matka roskalavalle Ilkeiden Mukien Kerhon kautta.

Politics and The City

Sanoja vain Sanoilla hallitaan maailmaa. Politiikassa sanat ovat tekoja, jotka määrittävät koko ajan liikkeessä olevaa politiikan asialistaa, agendaa. Mitä sanotaan, se vaikuttaa. Asiaan keskittyvät poliitikot ovat oppineet puhumaan hyvin hallitusti, jotta viesti olisi mahdollisimman selkeä. Väärinymmärrysten välttämiseksi puhutaan mieluummin niukasti, kuin että otettaisiin riski sekaannuksesta. Hyvä esimerkki tästä on entinen pääministeri Mari Kiviniemi, jonka ilmaisu on äärimmäisen pelkistettyä, jopa kurinalaista. Toisenlaista tyyliä edustaa perussuomalaisten Timo Soini. Soini sanoo sattuvasti, vaikkakin rehevän kielen taakse kätkeytyy asian onttous. Hän ei yritäkään vakuuttaa faktoilla, vaan kutkuttelee mielikuvilla. Esimerkkinä tästä käy työmiehen raskaan työviikon päätteeksi nauttima ”kopsu” - hyvä huuli, jolla ei tietenkään ole mitään tekemistä suomalaisten alkoholismin kanssa. Näiden kahden perinteisen tyylin rinnalle on kuitenkin noussut ryminällä uusi tapa sanoa. Tapa, johon tuntuu kuuluvan, että saa sanoa mitä vain. Viittaan vihapuheeseen, jonka yleistyminen on lyönyt ainakin minut ällikällä. Olen ollut tavalla tai toisella mukana politiikassa yli kymmenen vuotta. Vielä muutama vuosi sitten ei olisi tullut kuuloonkaan käyttää sellaisia sanoja, jotka tänä päivänä kaikuvat jopa Arkadianmäellä.

”

Harmitontako? Ei, sillä kuten todettu: politiikassa sanat ovat tekoja.

Eniten huomiota ovat herättäneet hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-ahon puheet. Hämmennys on aiheellinen, kun suomalaisten sisäisestä turvallisuudesta vastaavan valiokunnan edusmies vihjailee sotilasdiktatuurin ratkaisevan Kreikan – toisen EU-maan – ongelmat. Samaan kategoriaan kuuluu kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen puhe homojen, lesbojen ja somalien sijoittamisesta Ahvenanmaalle. Harmitontako? Ei, sillä kuten todettu: politiikassa sanat ovat tekoja. Otan vielä tapaus Pekkarisen. Mauri Pekkarinen aiheutti laajaa kohua humoristisiksi tarkoittamillaan sanavalinnoilla naispuolisen seminaarialustajan ryntäistä ja sermin taakse menemisestä. Olen sinänsä samoilla linjoilla kuin Tuija Brax: ei Pekkarinen ansaitse asemaa seksistisen häirintäpuheen ikonina. Mutta pointti ei olekaan se, onko Mauri sovinisteista pahin. Ei varmasti. Mutta näinkö pitkälle kaiken salliva sanominen on mennyt, että jopa asiapoliitikko Pekkarinen päästelee suustaan mitä vain? Suomalaiset on fiksua ja korkeasti koulutettua kansaa. Koulutuspolitiikan tavoite on nostaa meidät maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä. Ehkä osaamisen rinnalle on korkea aika peräänkuuluttaa myös sivistystä.

Tytti Tuppurainen Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

Kampuksen kasvot Noora Vaarala, tekstit ja kuvat Ehdota kasvoa! toimitus@oyy.fi

Keskiaikaisen miekkailijan oppilas Joni Karjalaisen, 21, keskiaikainnostus näkyy sekä opinnoissa että vapaa-ajalla: hänen pääaineensa on arkeologia ja suosikkiharrastuksensa historiallinen miekkailu. Viimeksi mainittu on kamppailulaji, jossa noudatetaan keskiaikaista tyyliä. Liikkeet opetellaan 1300- ja 1400-luvuilla kirjoitetuista, kuvitetuista kaksintaisteluoppaista.

”Ne ovat kuin keskiaikaisia sarjakuvakirjoja”, Karjalainen kertoo ja lisää, että suuren yleisön paremmin tuntema olympiamiekkailu on itse asiassa kehittynyt keskiaikaisesta miekkailusta. Karjalainen on harrastanut lajia kaksi ja puoli vuotta. Hän löysi sen alun perin ”internetin ihmeellisestä maailmasta”. Oulussa historiallisen miekkailun ryhmää ei vielä tuolloin ollut, mutta helsinkiläisen opettajan vetämä ensimmäinen alkeiskurssi tuli heti täyteen. Tätä nykyä Karjalainen ohjaa miekkailutunteja itse. Oulussa aktiiviharrastajia on parisenkymmentä, ja treenejä pidetään kolme kertaa viikossa. Suurin osa miekkailijoista on yliopisto-opiskelijoita, jotka

ovat löytäneet lajin keväisin ja syksyisin järjestettävän alkeiskurssin kautta. Karjalaisen mukaan historiallinen miekkailu sopii jotakuinkin kaikille. Se ei ole fyysisesti kovin raskasta, vaikka treeneissä saakin hien päälle. ”Ajatuksena on, että treeneistä lähdetään aina terveempinä kuin sinne tultiin.” Varustuksena on yleensä verkkareiden ja t-paidan lisäksi vain maski. Turnauksissa käytössä on kaiken varalta miekkailutakki ja rintapanssari. ”Kilpailu ei ole pääasia, vaan ottelut ovat leikkimielisiä”, Karjalainen kertoo. Siksi harrastusporukan ilmapiirikin pysyy rentona. Tuntien suunnitteluun ja harjoitteluun kuluu tietysti aikaa, mutta harrastus ei haittaa opintoja. Pikemminkin siitä on ollut hyötyä sodankäynnin arkeologiasta kiinnostuneelle opiskelijalle. Kerran Karjalainen on jopa päässyt mainitsemaan miekkailuoppaan historian esseessään. Opaskirjat ovat kiehtovia, koska niiden kautta keskiaikaiseen kulttuuriin saa aivan uudenlaista kosketuspintaa. ”Itsensä voi lukea 1600 vuotta sitten eläneen kirjoittajan oppilaaksi.”

”

Ruhjeita tulee kuin kovemmallakin urheilijalla: jalat, kädet ja kyljet ovat usein mustelmilla. Se sitten siitä seksikkyydestä. Tiina Rusanen

Tankotanssi kasvattaa lihaksia Kasvatustieteen opiskelija Tiina Rusasen, 22, olohuoneen katseenvangitsija on kapea, korkea tanko. Siinä hän treenaa vähintään kerran viikossa – kolmen ohjatun tanssitunnin lisäksi.

Rusanen kokeili tankotanssia ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Aktiivisesti hän on harrastanut lajia vuoden verran. Tanko oli kehittymisen kannalta välttämätön hankinta, vaikka se olikin opiskelijalle iso investointi. ”Tunneilla liikkeet käydään läpi nopeasti, mutta kotona temppuja ehtii harjoitella paremmin.” Tankotanssin harrastaja kohtaa usein ennakkoluuloja. Lajin oletetaan muistuttavan strippaamista. Rusasen sukulaismies vitsaili harrastuksen olevan ”pariskunnan yhteinen”. Todellisuudessa tankotanssi on enemmänkin akrobaattinen kuin eroottinen laji – vaatteitakin on vähän vain siksi, että ihon ja tangon väliin pitää saada kitkaa. Ruhjeita tulee kuin kovemmallakin urheilijalla: jalat, kädet ja kyljet ovat usein mustelmilla. Se sitten siitä seksikkyydestä.

”Tankotanssia voi esittää hirveän monella tavalla, vaikka baletin tai itämaisen tanssin tyyliin”, Rusanen toteaa. ”Itse en ole oikein tanssija, joten minulla se painottuu akrobatian puolelle.” Itsensä kannattelu tangolla vaatii kunnon lihasvoimia. Rusasen haius on kasvanut harjoittelussa melkoisesti, ja vatsalihaksetkin alkavat näkyä. Rusasesta lajin paras puoli on se, että treenaaminen tuottaa onnistumisen kokemuksia. Kilpailla ei tarvitse, vaan tavoitteena on vain mahdollisimman monen liikkeen lisääminen kavalkadiin. Oppiminen vaatii pitkäjännitteisyyttä ja tiheää harjoittelua. ”Jos ei treenaa vähään aikaan, tuntuu kuin joutuisi aloittamaan kaiken alusta.” Tankotanssin lisäksi Rusanen ei yleensä ehdi harrastaa muuta – tosin juuri nyt hän on mukana perustamassa ensimmäistä oululaista roller derby -seuraa. Kouluhommille ei jää turhan paljon aikaa, mutta niistä Rusanen ei stressaa. Pakolliset tehtävät hän ehtii hoitaa hyvin. ”Sitä paitsi tuulettuminen auttaa keskittymään opintoihin paremmin.”

Veli-Pekka Lehtolalle tietokirjapalkinto Suomen tietokirjailijat ry on myöntänyt Tietokirjailijapalkinnot tänä vuonna viidelle kirjallisuuden tekijälle. Palkinnon saivat professori VeliPekka Lehtola, emeritusprofessori Paavo Castrén, filosofian lisensiaatti Helena HonkaHallila, filosofian maisteri Satu Itkonen ja dokumentaristi Juha Taskinen. Oulun yliopiston Giellagasinstituutissa työskentelevä VeliPekka Lehtola on tehnyt useita teoksia saamelaisten ja Lapin historiasta ja kulttuurista: seuraavaksi ilmestyy yleistajuinen suurteos saamelaisten ja suomalaisten suhteiden historiasta 1900-luvun alkupuoliskolla. Kukin palkinnoista on arvoltaan 8000 euroa. Palkinnot myönnetään tunnustuksena laajasta ja ansiokkaasta tietoteostuotannosta. Palkinnot jaettiin nyt 11. kertaa. Helsingin yliopiston klassillisen filologian emeritusprofessori Paavo Castrénin laajan tuotannon uusin työ on vasta ilmestynyt Uusi antiikin historia. Helena Honka-Hallila on paikallishistorioiden ja perinnekäsityökirjojen tekijä, tuoreimpana aiheenaan pitsinnypläys. Satu Itkosen erityisen kiinnostuksen kohteena ovat taiteesta kirjoittaminen ja puhuminen sekä taiteen saavutettavuus ja sen soveltava käyttö. Kirjoistaan neljä hän on kirjoittanut selkokielellä. Juha Taskinen on teoksillaan ja elämäntyöllään norppien puolesta osoittanut kuinka tietokirjoilla todella voi vaikuttaa. Palkinnot jaettiin Helsingin Kirjamessuilla lauantaina 29. lokakuuta. Palkinnot jakoivat Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Pirjo Hiidenmaa ja varapuheenjohtaja Markku Löytönen.

Nyt kannattaa hankkia S-Etukortti! Liittymällä Arinan asiakasomistajaksi saat Bonusta jopa 5 % ja tuntuvia asiakasomistajaetuja. Lue lisää www.arina.fi!

11 asti.

rtilla 30.11.20

llä ja S-Etuko

Tällä etuseteli

mainituista alennuksen yllä lä saat 5 euron ravintoloistatte. ita, Tällä etusetelil Arinan Oulun katuo ruo ia ais Osuuskaupepa int lih normaa n 20 euroa. Alennus koskeloppusumma on vähintää oamiin etuihin. an tarj sia. kun ostoksen istää muihin Arin kotiinkuljetuk

in yhd ksaa Gastronaut aksi. Seteliä ei voi Ei vaihdeta rahpahtuma. Setelillä ei voi ma 1 seteli / ostota

Ostaessasi nyt vähintään 20 euron kertaostoksen Arinan Salesta Oulussa, saat asiakasomistajana 5 euron alennussetelin Arinan Oulun alueen ravintoloihin. Etu voimassa 20.11.2011 saakka.

• Heinäpää • Herukka • Hintta • Höyhtyä • Intiö • Kaijonharju • Karjasilta • Kuivasjärvi • Kuivasranta • Maikkula • Mäntylä • Tuira Asiakasomistajaksi liityttäessä maksetaan Osuuskauppa Arinan osuusmaksu 100 €. Sen voi maksaa kerralla kokonaan tai liityttäessä 20 €, jolloin loppuosa maksetaan kertyvällä Bonuksella 24 kk kuluessa. Bonus alkaa kertyä 50 euron kuukausiostoilla. Asiakasomistajaksi liityttäessä annettavat tiedot tallennetaan S-ryhmän asiakasomistajaja asiakasrekisteriin. Lisätietoa asiakasomistajuudesta saa osoitteesta: s-kanava. tai puhelimitse asiakasomistajapalvelusta 044 788 5935, ma-pe klo 9-15. Asiakaspalautteet: asiakaspalaute.arina@sok.

Soita 08 530 1300 www.safetycar.ﬁ

Liikennekoulu Safetycar Saaristonkatu 1, 90100 OULU Gsm 040 746 5088 Puh. 08 530 1300, Fax 08 530 1315 liikennekoulu@safetycar.ﬁ

Leikkaa tämä ilmoitus ja ota kurssille mukaan. Saat 5% alennuksen kurssihinnasta!

Haarukassa

Arto Huhtala Ikä: 25 vuotta. Opiskelee: Informaatioverkostojen koulutusohjelmassa Oulun yliopistossa. Aloittanut opinnot vuonna 2005. Kotoisin: Oulusta. Asuu: Oulun Kaakkurissa. Harrastukset: Musiikki, säveltäminen, lenkkeily, lentopallo, kuntosali. Lautasella: Superburgeri ranskalaisilla ja dipillä.

Juttusarjassa Ylkkäri vie pahaa-aavistamattoman opiskelijan ulos syömään tai kahville.

Pitkäpinnainen kitarannäppäilijä Informaatioverkostoja opiskeleva Arto Huhtala ei ole koskaan haaveillut mistään yhdestä ja tietystä ammatista, mutta tekniikkaa ja taloustieteitä yhdistävän alan opinnot ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi. Vapaa-ajallaan Arto näppäilee kitaraansa, minkä tuloksena syntyy itse sävellettyjä ja sanoitettuja kappaleita muun muassa omalle rakkaalle. Arto kuvailee itseään kärsivälliseksi ja iloiseksi kaveriksi, joka ei turhia synkistele. Maija Pylväs, teksti ja kuva Miten menee?

Ihan hyvää kuuluu. Opiskelujen kanssa riittää tekemistä ja sitten kun käy vielä töissä, niin kiirettä pitää. Miksi lähdit opiskelemaan informaatioverkostojen koulutusohjelmaan?

En ole koskaan ollut satavarma, mitä haluan opiskella. Hain useampaan paikkaan - tämän lisäksi fysiikkaa ja hyvinvointitekniikkaa. Pääsin kaikkiin sisälle ja yksi

piti valita. Haluaisin, että tulevaan työhöni liittyy ohjelmointia, mutta haluan myös olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ärsyttävätkö utelut, että no milloinkas aiot valmistua?

Kukaan ei ole mitenkään ärsyttävästi kysellyt. Dippatyön lisäksi opintoja on jäljellä 40 opintopistettä, ja tarkoitus olisi valmistua ensi vuoden aikana. Jos voittaisit jättipotin lotossa, huhkisitko enää töissä?

Voisin tehdä töitä, että olisi jotain rutiineja. Lottoan kuiten-

kin harvoin ja parhaimmillaan olen saanut rivin hinnan eli sen euron takaisin. Soitat kitaraa ja laulat. Saako kihlattusi nauttia iltaisin livemusiikista?

Aina välillä otan kitaran telineestä ja soittelen Marille tai omaksi ilokseni. Läppärillä on ohjelma, jolla työstän kappaleita. Yhden biisin olen tehnyt loppuun asti sanojen kanssa. Ensi kesänä olen menossa naimisiin, joten tarkoitus olisi tehdä uusi biisi ja esittää se häissä. Olit vaihdossa Singaporessa.

Mikä oli parasta vaihtoopiskelussa?

Vaihto-opiskelu oli rikastuttava kokemus. Hauskinta oli, kun lukukauden jälkeen lähdimme kavereitten kanssa reissaamaan pidemmäksi aikaa. Tykkäätkö itse laittaa ruokaa?

Tykkään, mutta ei minulla ole sellaista luovaa mielikuvitusta, että osaisin tehdä kaikkea hauskaa ja jännää. Mistä haaveilet?

Haaveilen, että jossain vaiheessa olisi oma perhe, mukava työ ja että olisin hyvässä kunnossa vielä vanhanakin. Eli tällaisia jokamiehen unelmia. Olisi mukava saada myös julkaistua omia kappaleita joskus. Mitä pidit tästä ruokapaikasta ja ruoasta?

Tykkäsin. Hampurilainen oli lihaisa, maukas ja siinä oli reilusti kasviksiakin. Perunat

olivat ok, vaikka olisivat voineet olla rapeampia. Paikka on viihtyisä ja avarampi kuin entinen Otto K. Tykkään ehkä enemmän tästä nykyisestä paikasta.

Ruokapaikka

Bar-cafe-grill Otto K. www.ottok.fi Missä: Hallituskatu 13–17, Valkealinnan talossa. Mitä: Ruokapuolella hampurilaisia, lämpimiä ja kylmiä salaatteja ym. Muuta: Paikasta saa myös esimerkiksi erikoiskahveja.

Menot Tämän lehden menot ovat ajalle 30.11. - 10.1. Ilmoita seuraavan numeron menot (ajalle 11.1.2012 - 7.2.2012) ma 2.1.2012 mennessä osoitteeseen menotpalsta@oyy.fi

Lyhyempi oppimäärä Harri Filppa

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitä tarinoita akateemisen maailman pienistä ympyröistä menneinä aikoina ja nykypäivänä. Verkossa: www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

LASTARIT RY

Lastarit ry:n sääntömääräinen syyskokous 17.11.2011 klo 9.45 KTK 127. Tervetuloa! SOOPA RY

Oulun yliopiston partiolippukunta SOOPA ry:n syyskokous pe 25.11. klo 18:30 kololla. SOOPAn kolo sijaitsee yliopistolla T2-portaikon kellarikerroksessa lähellä 2T-ulko-ovea. Tarjolla pullaa. Tervetuloa. 1.1.-8.1.2012 SOOPAn kaamosvaellus Käsivarren Lapissa. Kaamosvaellus on viikon mittainen hiihtovaellus tunturimaisemissa. Ilmoittaudu viimeistään 1.12.2011. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen: www.student.oulu.fi/~rysoopa/ OULUN YLIOPPILASKAMERAT RY

www.yokamerat.org facebook.com/yokamerat flickr.com/groups/yokamerat 10.11. Marraskuun kuvailta (vieras: Marjo Väisänen, marjovaisanen.fi) 15.11. Photowalk: Low Fidelity 18.11. Lemmikinkuvauskurssi 19.11. Kuvausretki Hailuotoon 24.11. Pimiöilta (Välkkylä) 28.11. Sommittelu ja valotus -kurssi 30.11. Yhdistyksen syyskokous OULUN YLIOPISTON URHEILUSEURA RY

Oulun yliopiston urheiluseura ry:n sääntömääräinen syyskokous perjantaina 25.11.2011 klo 16.20 Kajaanintie 34 A:n tvhuoneessa. Esillä sääntömääräisten asioiden lisäksi seuran uudet säännöt. SUMA RY

TisuSuti-bileet 16.11. Suman ja Tiiman perinteiset TisuSutibileet 45 Specialissa! Parhaat tisut ja sudit palkitaan! Liput ennakkoon 2€, ovelta 3€. Lippuja myydään 15.11. ja 16.11. klo 10-14 vihreillä naulakoilla ja humanistipäässä. Huom. Osta samalla Suman upouusi hemaiseva kielioppikalenteri! Ennakkolippu TisuSuteihin + kalenteri yht. 9 euroa. Kalenteri bileistä ostettuna 8 euroa. Suma ry:n sääntömääräinen syyskokous Apinatalolla to 24.11. klo 18 alkaen. Tervetuloa, uudet ja vanhat sumalaiset! Esityslista nähtävillä järjestön ja oppiaineen ilmoitustauluilla.

Tykkää meistä! facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Betonisaappaat Janne Toriseva

Sarjakuva kertoo sympaattisin ottein järjestäytyneen rikollisuuden arjesta chicagolais-suomalaisin ottein. Verkossa: betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

Arviot ***** vain edukseen rokkaavine poljentoineen. Vaakakupin miinuspuolelle kokonaisuudessa lopulta jääkin lähinnä vastaavien lisänumeroiden puute; vaikka levy on esikoiseksi vakuuttava, muutaman kuuntelun jälkeen päässä soi nimenomaan ykkösraita.

*****

Marko Pyhähuhta

PELI BATTLEFIELD 3

KIRJA

Lokakuun lopulla julkaistu Battlefield 3 on nimestään huolimatta ruotsalaisen pelitalo DICE:n kymmenes tuotos mainetta niittäneestä Battlefieldpelisarjasta. Pelaajayhteistyöhön ja hahmoluokkiin perustuvasta moninpeliräiskinnästä tuttu Battlefield on vuosien saatossa tuonut mukanaan myös juonellisen yksinpelin.

LAURA GUSTAFSSON Huorasatu Into 2011. 295 s. Teatterikorkeakoulusta dramaturgiksi valmistuva ja kotimaisen kirjallisuuden kandidaatti Laura Gustafsson (s. 1983) on jatkanut opinnäytetyönsä parissa ja työstänyt näytelmänsä romaaniksi asti. Siitä vasta karnevaali tulikin! Vaikka nimen mukaan kyseessä on satu, ei se iltalukemiseksi oikein sovellu – niin raa’asta ja verisestä feminismin manifestista on kyse. Kaunokirjallisuus on kirjaimellisesti kaukana, vaikka intertekstuaalisuutta riittää. Mitä siis tapahtuu, kun yhdistetään antiikin tarinat, Raamatun kertomistapa ja chick litin dialogi? Soppa, jossa seikkailee pissiblondi Afrodite ja pari suomalaista prostituoitua Milla ja Kalla. Ja sitten on miehiä, jotka yrittävät väkisin pöksyihin. Onneksi Afroditen tytär Nomo pistää niitä lihoiksi, kun kaikenlaista paskaa tapahtuu. Toisin toistetut mytologiset kertomukset ja tunnettujen biisien suomennetut lyriikat potkaisevat toiseen ulottuvuuteen. Gustafssonin teos nostaa groteskilla karnevalismillaan esiin yhteiskunnan ja maailmanpolitiikan epäkohtia. Se tursuaa lihaa, omituisia otuksia, Pelkoa ja Kauhua, nyljettyjä ja kertaalleen kuolleita raiskaajia. Kokonaisuus on hätkähdyttävä näytös. Juoni katoaa fragmentaaristen ja sarjakuvamaisten tapahtumien sekaan: välillä ollaan Helvetin lähiöissä, välillä bordellissa Thaimaassa, välillä muuten vain kuvottaa. Gustafsson taitaa vahvan dialogin ja näyttävän esillepanon. Huhhuh. Vaviskaa miehet!

*****

Jenni Kinnunen

”Huhhuh. Vaviskaa miehet!

LEVYT COLDPLAY Mylo Xyloto Coldplay on bändi, joka nykymaailmassa tuskin liiemmin esittelyjä kaipaa. Megayhtyeen leima läsähtää tuotteen kylkeen kuin itsestään, kun bändin maailmanlaajuinen levymyynti jo ennen tätä viidettä albumia ylittää 50 miljoonaa kappaletta. Paljon on siis ehtinyt brittiryhmälle tapahtua vuonna 2000 julkaistun, herkän Parachutesesikoisen jälkeen, mikä myös uutukaiselta kuuluu. Konseptilevynäkin markkinoitu Mylo Xyloto on selvästi ison budjetin teos: huippuunsa hinkattu tuotanto kuuluu albumilta alusta loppuun. Valitettavasti rahalla ei sisältöä saa, ja lopputulos on edellisen albumin onnistumisten valossa sanalla sanoen surkean tylsä. Mieleenpainuvat ja tarttuvat kappaleet yksinkertaisesti loistavat poissaolollaan, vaikka Coldplay on tiedotteidenkin mukaan nimenomaan lähtenyt hakemaan popimpaa linjaa. Bändi sinänsä ei ole muuttunut miksikään, vaikka äänimaisema onkin entistä tuhdimmin täytetty. Harmi vain, että samassa yhteydessä kun yhtye (lue: Chris Martin) toistelee jo tutuksi tulleita maneerejaan, on tuotantokonseptissa esimerkiksi kitara unohtunut monesta kappaleesta jonnekin studion kovalevyn uumeniin. Propsit tällä kertaa uudistumishalusta ja hyvistä soundeista – parempaan biisimateriaaliin yhdistettynä uusilla mausteilla olisi saatu aikaan kenties kovakin kattaus.

*****

Marko Pyhähuhta

LASSI VALTONEN Kukin tyylillään Lassi Valtosta käy tavallaan sääliksi – ja ihan suotta. Hän saa nyt tehdä työkseen sitä, mitä rakastaa ja työnsä jälki varmasti yleisönsä tavoittaa. Mitä sitten, vaikka hän joutuu levynsä kansiteksteissäkin esittämään kainon toiveen, että saisi olla jatkossa pelkkä Lassi ”Idols-Lassin” sijaan? Tosiasiahan kuitenkin on, ettei ilman miehen Idols-visiittiä tätäkään levyarvostelua syntyisi. Ja voipa sanoa, että onnekseen Lassi kykyjenetsintäshow’ssa käväisi: nyt artistilla on diili ison levy-yhtiön kanssa ja käytettävissään parhaat hänelle sopivat taustavoimat. Levyn tuottaja on Tehosekoittimessa kannuksensa ansainnut Matti Mikkola, jonka tyylitaju ja kyvyt on moneen kertaan saatu todistaa. Kukin tyylillään on nimensäkin mukaisesti Lassi Valtosen kuuloinen levy, jossa laulajan parhaat valtit eli herkkyys ja lauluääni pääsevät oikeuksiinsa. Biisien sovitukset eivät ole maailmoja syleileviä, vaan suurin osa kappaleista on Mikkolan, Matti Johannes Koivun ja Topi Sahan kynästä lähtöisin olevia kauniin vähäeleisiä laulelmia. Selkeimmin linjasta poikkeaa räväkkä avauskappale Tuhkaa ja hiekkaa ja sekin

Battlefield 3 on kauttaaltaan kauneimpia ja tyylikkäimpiä pelejä koskaan. Suuret kontrastit ja häikäisevät valoefektit luovat silmäkarkkia samalla kun ympärillä pauhaa täysi sota suuntaavan 3D-äänimaailman ja realististen aseäänien ansiosta. Pelihahmojen liikkeiden sulavuus on saatu aikaan emoyhtiö Electronic Artsin urheilupeleistä tutulla liikkeenkaappaustekniikalla. Kaiken takana pyörii DICE:n kehittämä Frostbite 2 -pelimoottori.

”Battlefield 3 on kauttaaltaan kauneimpia ja tyylikkäimpiä pelejä koskaan. Battlefield 3:n yksinpeli ei ole juoneltaan mitään uutta auringon alla: terrorismi, Lähi-itä ja Venäjä toimivat edelleen kelpo syinä virtuaalilippaiden tyhjentämiseen. Kampanja on erittäin raskaasti skriptattu, tarkoituksenaan varmistaa, että pelaaja on aina eturivin paikoilla näkemässä kun tarjolla on huimia näköaloja ja kiihkeää toimintaa. Elokuvamainen tarina pitää pelaajan mielenkiinnon yllä hyvin noin kahdeksan tunnin kestonsa ajan. Moninpeli on aina ollut Battlefield-sarjan myyntivaltti. Hahmoluokkiin perustuva moninpeli on kymmenien ohjattavien sotalaitteiden ja tiimityöskentelyä painottavien pelimuotojen ansiosta palkitsevinta moninpeliviihdettä vuosiin. Netissä meuhkaamisessa riittää tekemistä: peli sisältää huiman määrän kokemuspisteillä avattavaa tavaraa ja arvonimiä, joiden aukomisessa kulunee satoja tunteja parhailtakin pelaajilta. Testattu: Win 7, i5-750, 8GB DDR3, HD5770 1GB Mikael Heikkinen

Tunteiden turbulenssissa Jenni Kinnunen Kirjoittaja on maisteri-laulaja, joka viihtyy vinnillä ja rohkeasti kopaisee vähän. (Kuva: Maiju Torvinen)

Kontaktien kaipuu Ehkä se on tämä vuodenaika, ehkä nämä pimenevät marraskuun illat. Olen ajautunut kontakti-ilmoitusten maailmaan. Ihmiset etsivät toisiaan lehtien palstoilla, syksyn uudessa tv-sarjassa, romanttisissa chick lit -kirjoissa ja tietenkin netissä. Emme taida uskoa kohtalon johdatukseen? Eräässä Helsingin Sanomien Nyt-liitteen pääkirjoituksessa kehotettiin nostamaan katse lehdestä ja katsomaan ympärilleen, sillä joku saattaisi tehdä samoin. Kirjoissa ja elokuvissa, ja oletettavasti myös seuraamassani televisiosarjassa, unelmien puoliso löytyy lopulta läheltä, sitä ei vain ole huomannut. Hänet voi kohdata kaupan pesuainehyllylläkin! Puppua. Onnistumisen mahdollisuudet edellä mainituissa tapauksissa ovat minimaaliset. Vaikka laiva olisi lastattu sinkuilla, ei sieltä ketään löytäisi. Samaisen lehden toimittaja astui todelliseen Love Boatiin. Juttu oli raadollista luettavaa. Pakollinen toiveikkuuden siemen ei paljon helpottanut. Miehen ei odoteta etsivän omaa tyyliään naisten tavoin, Tuhti-blogia kirjoittava Samppa Kaartinen sanoo.

Mies ja sen vaatteet Muotibloggaaja Samppa Kaartinen sanoo, ettei seuraa muotia eikä lue blogeja. Veera Adolfsen, teksti ja kuva

Samppa Kaartinen, 24, aloitti Tuhti-bloginsa huhtikuussa. Englantilaista filologiaa opiskeleva Samppa kertoo aina kirjoittaneensa paljon, mutta blogi oli uusi aluevaltaus. “Bloggaamisessa kiehtoo se, että voi yhdistää teksteihin audiovisuaalisen puolen. Yhdessä postauksessa voi kirjoittaa ajatusvirtaa, jakaa kuvia ja vaikka mainostaa samalla hyvää musiikkia”, Samppa sanoo. Tuhti-blogi sai nimensä Sampan yläasteaikaisen skeittiporukan mukaan. Nimi on vedonnut myös yllättävään kohderyhmään. “Meidän skeittilaudoissa luki Tuhti, teimme Tuhti-tarroja, ja myöhemmin otin Tuhtitatuoinninkin. Se on mahtava, positiivinen sana. Nimen takia blogiini eksyy myös tyyppejä, jotka luulivat tulevansa painonhallintablogiin. Heistä joku on jäänytkin lukijaksi”, Samppa naurahtaa. Tuhti on muotipainotteinen lifestyle-blogi, jonka lukijois-

ta valtaosa on teinityttöjä tai nuoria naisia. Samppa arvelee sukupuolensa avittaneen blogin suosiota. Blogimassasta on ollut helpompi erottua, koska miespuolinen muotibloggaaja on Suomessa yhä melkoinen harvinaisuus. “Muodista kirjoittavia poikia ja miehiä on vähän, koska suomalaiseen äijämentaliteettiin ei sovi olla liian kiinnostunut vaatteista. Miehen ei odoteta samalla tavalla etsivän omaa tyyliään”, Samppa sanoo. Vaatteista kirjoittavaan poikaan kohdistuvatkin omat ennakkoodotuksensa. “Blogissa kysellään usein, että anteeksi vain, mutta oletko homo. En koe sitä mitenkään loukkaavaksi, mutta onhan se mielenkiintoinen oletus”, Samppa sanoo. Erikoisempi asuvalinta voi livenäkin joskus tietää pitkiä katseita, lähinnä muilta heteromiehiltä. Samppaa se ei kuitenkaan haittaa. “Haluan pukeutua juuri niin kuin minusta tuntuu hyvältä. Positiivinen palaute tietenkin lämmittää, mutta jos jonkun mielestä näytän rumalta tai homolta, ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa.” Sampan pukeutumisfilosofia on muutenkin huoleton. Hämeenlinnalainen sanoo, ettei oikeastaan seuraa muotia,

vaikka poimiikin alitajuisesti vaikutteita kadulta tai musiikkimaailmasta. Vaatekaupan nimellä ei ole väliä, ja päivän asukokonaisuus voi hyvinkin syntyä ensimmäisenä käteen osuvista vaatteista. “En myöskään kamalasti seuraa toisten blogeja. Yritän viettää vähemmän aikaa koneella, ja ehkä oma bloggaustyylikin säilyy paremmin. Kirjoittaessani toivon, että blogi saisi lukijan nauramaan tai hymyilemään ainakin hetkeksi.” Blogifakta

Tuhti tuhti.blogspot.com Kirjoittajan mukaan: “Sampan ajatuksia ja vaatteita vähemmän tosissaan.” Viimeisimpiä otsikoita: How To Disappear Completely, Iisisti, Kulinaarisia nautintoja Tallinnassa. Paljastus tekijästä: “Keräilen pisteitä musiikkimakuhifistelyllä, mutta salaa tykkään silti kuunnella noloja biisejä, kuten Antti Tuiskun Hyökyaaltoa. Usein myös laulan mukana.”

”

Kumppanin etsiminen netissä tuntuu varsin järkevältä ja helpolta: sen kun vain laittaa kriteerinsä ja kone ruksuttaa vastaukset.

Kumppanin etsiminen netissä tuntuu varsin järkevältä ja helpolta: sen kun vain laittaa kriteerinsä ja kone ruksuttaa vastaukset. Palveluun lähdetään kavereiden positiivisten kokemusten innoittamana, kun ei ole aikaa tai halua juosta yössä. Tiedämmehän, että eräskin pariskunta on toisensa siten tavannut. Asiasta kohkattuani ystävättäreni ehdotti minulle nettitreffiprofiilin luomista. ”Saat sitten varautua siihen...” ”Että tulen huijatuksi ja pettyneeksi?” minä ehdotin. ”Ei vaan siihen, että ehdotuksia satelee.” Olin hyvin epäilevällä kannalla, etenkin katsottuani Klikkaa mua -sarjaa. Se ei auvoisaa kuvaa netissä kohdatuista kandidaateista antanut. Nauroin ja itkin tapausten surkuhupaisuudelle. Tein silti haun, puhtaasti tutkimusmielessä tietenkin. Törmäsin heti ongelmiin. Miksi hakea iloista, huumorintajuista, liikunnallista ja reipasta tyyppiä, kun kyseiset ominaisuudet ovat subjektiivisen suhteellisia? Valitsemillaan ominaisuuksilla voi taktikoida. Muutaman sanan muutoksella lopputulos näyttää täydelliseltä, mutta todellisuus on jotain muuta kuin lista paperilla. Itsensä mainostaminen alkoi tuntua yhä vaikeammalta. Mikä merkitys on vartalon rakenteella, harrastuksilla, musiikkimaulla, kirjoitustyylillä? Mitä me niillä haluamme sanoa – mitä ne meistä kertovat? Totuus kontakti-ilmoitusten taustalla on lopulta sama, toive yhtäläinen. Me kaikki kaipaamme merkityksellistä yhteyttä elämäämme, yksinäisyyden synkimpien hetkien lieventymistä. Kun tanssilavan Marjatta on vuonna 1960 koskettanut, ei tapahtunutta saa koskaan mielestään.

TUNTUUKO TUTULTA? Tänäkään talvena ei pelkällä opintotuella elä… …mutta meillä voit tehdä opiskelujen ohella ilta- ja osa-aikatyötä oman valintasi mukaan, ja hankkia possulle täytettä! Takuu-/provisiopalkka, joten pääset itse vaikuttamaan palkkaasi! Tilipussi kahden viikon välein.

SOITA JA KYSY LISÄÄ! Veijo Fröjd, puh. 045 7731 3859 Kirkkokatu 17 C 28 90100 Oulu www.sm-mega.fi Suoramarkkinointi Mega Oy on vuonna 1986 perustettu Suomen johtava telemarkkinointiyritys. Toimimme 16 paikkakunnalla työllistäen noin 400 henkilöä. Kuulumme Talentum-konserniin (www.talentum.fi).

Seuraava Ylkkäri ilmestyy ke 30.11. Messu joka sunnuntai klo 10 Pyhän Luukkaan kappelissa. Messun yhteydessä on pyhäkoulu lapsille. Sarastus-kuoron harjoitukset keskiviikkoisin klo 18–20 Elohuoneessa, Isokatu 11. Lisätietoja Taina Voutilainen, p. 044 3161 729, taina.voutilainen@evl.fi. Cross Cafe perjantaisin klo 19–00.30 Elohuoneessa. Cross Cafe tarjoilee elävää musiikkia, evankeliumia ja elämyksiä rennossa seurassa! Katso tarkemmat ajat www.elossa.fi. Codex Uloensis -peli: Ratko tehtäviä, seuraa jännittävää tarinaa ja tutustu Ouluun ja sen historiaan osoitteessa www.elossa.fi. Sinua ja sinun asioitasi varten: Yliopistopastori Stiven Naatus, p. 044 3161 450 Kv-työn pastori Árpád Kovács, p. 040 5242 778 Oppilaitosdiakoni Salla Tuominen, p. 040 574 7132 etunimi.sukunimi@evl.fi

Materiaalien deadline maanantaina 21.11.