YLKKÄRI 10/2012

UUNO Tuition fees:

A pill to cure an earthquake 26 OULUN YLIOPPILASLEHTI · 10/2012 52. vuosikerta · www.ylkkari.fi

How Irish are the Finns? 27

Millä ehdoilla opiskelijan vatsa täytetään? s.14

OYY:n paneeli

MEDIA lounge

MUKON pojat

PALAT uusiksi

SOOPAN mukana

s. 4

s. 6

s. 7

s. 8

s. 18

Pääkirjoitus

RAKAS PÄIVÄKIRJA

Ville Koivuniemi ville.koivuniemi@oyy.fi OULUN YLIOPPILASLEHTI

10/12

Oulun yliopiston lellityin vähemmistö?

24.10.2012 52. vuosikerta

ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko)

SUOMEN YLIOPISTOKIINTEISTÖT (SYK) on irtisanonut arkkitehtiopiskelijoiden niin sanotun vanhan puolen päärakennuksen vuokrasopimuksen. Mitään ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta rehtori Lauri Lajusen puheista (rehtoraatin kyselytunnilla 16.10.) voi vetää johtopäätöksen, että arkkitehtien mahdollisuudet saada jäädä Oulun keskustaan ovat erittäin ohuet. Arkkitehtiopiskelijoille ja monille heidän opettajilleen muutto Linnanmaalle ei sovi. Melkoinen taistelu lienee siis luvassa.

www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@ oyy.fi, Toimittaja Mikael Heikkinen, 040 550 3927, toimitus@oyy.fi.

Uuno Coordinator Margarita Khartanovich, uunoproject@oyy.fi.

The New York Times julkaisi aikanaan artikkelin, jonka mukaan suomenruotsalaiset ovat maailman lellityin vähemmistö. Jos Oulun yliopiston opiskelijat rankattaisiin samantapaiseen järjestykseen, arkkitehtiopiskelijat pääsisivät listauksessa luultavasti melko korkealle.

KANSI Mikael Heikkinen LEHDEN TEKIJÄT Anna Vuorinen, Maija Pylväs, Harri Filppa, Janne Toriseva, Jenni Kinnunen, Marko Pyhähuhta, Saga Skiftesvik, Sanna Häyrynen, Bianca Beyer, Maria Yarandaykina, Julie Aelbrecht, Matti A. Kemi, Hannu Tikkala, Juhani Oivo, Linda Oilinki, Minna Koivunen, Anni Jyrinki, Nestori Törmä, Karoliina Kemppainen

On luonnollisesti ymmärrettävää, että kaupunkiympäristö ja erityisesti nykyiset arkkitehtoonisesti arvokkaat rakennukset luovat inspiroivan ympäristön arkkitehtien opiskeluun. Ja on päivänselvää, että inspiroivalla ympäristöllä on vaikutusta tuloksiin noinkin luovalla alalla. Sekin on hyvin todennäköistä, että siirtyminen Linnanmaalle ei olisi mutkatonta.

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616

Mutta sitten tulee muutamia isoja muttia. Oulun yliopiston tilankäytössä olisi valtavasti tehostettavaa. On hurjaa, että tilatyöryhmissä keskutellaan tällä hetkellä muun muassa kokonaisen lukion (Oulun normaalikoulu) sijoittamisesta väliaikaisesti yliopiston tiloihin.

Luentosalien käyttöasteet ovat puolestaan niin matalia, että ajatus joidenkin tilojen pitämisestä kylmänä ei ole ainoastaan huono vitsi.

Lajusen mukaan arkkitehtien majoittaminen Oulun keskustaan maksaa jo ilman peruskorjausta noin 600 000 euroa vuodessa. Vertailun vuoksi saman tiedekunnan samaa kokoluokkaa olevan Tuotantotalouden osaston tilavuokrat ovat alle kolmanneksen tuosta summasta.

Kun ilmoitus Linnanmaalle siirtymisestä tulee, marttyyriksi heittäytymisen sijaan kannattaa katse nostaa tulevaisuuteen.”

”

TAISTELEMATTA LUOVUTTAMINEN ei kuulu suomalaiseen mielenmaisemaan. Eikä pidäkään. Jos ja kun arkkitehtuurin osaston väki haluaa pysyä Oulun keskustassa, on luonnollista, että he asiansa puolesta taistelevat.

Mutta siinä vaiheessa, kun ilmoitus Linnanmaalle siirtymisestä tulee, marttyyriksi heittäytymisen sijaan kannattaa katse nostaa tulevaisuuteen. Peiliin katsomalla ja esittämällä kriittisiä kysymyksiä itselleen saattaa päästä pitkälle.

Tässä muutama. Niillä päässee alkuun. Onko reilua, että tilavuokramme per opiskelija ovat huomattavasti muita korkeammat? Voisimmeko löytää ratkaisuja, joilla saisimme inspiroivat tilat Linnanmaalle? Olemmeko todella niin riippuvaisia keskustan läheisyydestä kuin annamme ymmärtää, vai pelottaako meitä oman rauhan ja vakiintuneiden käytäntöjen muuttuminen? Voisiko muiden laitosten läheisyydestä olla meille hyötyä?

Kirjoittaja ymmärtää ymmärtävänsä arkkitehtien tarpeesta työskennellä Oulun keskustan läheisyydessä vähemmän tai yhtä paljon kuin siat ymmärtävät helmistä.

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 28.11.2012. Materiaalit 19.11.2012 mennessä.

EDITORIAL • uunoproject@oyy.fi

To the EU, or not to the EU: that is the question!

No one expected this: The European Union won the 2012 Nobel Peace prize. ”I find this absurd,” says the leader of Norway’s anti-EU membership organisation. The Chairman of the Norwegian Nobel Committee argues that this is a reminder of what would be lost “if the union is allowed to collapse”.

SO, WHAT IS THE European Union for you? Is it an experiment, a dream or utopia? Anti-European sentiment has been growing in many nations across the continent, with different political parties asking for referendums to leave the Union. Nationalist parties and anti-Semitism are on the rise again bringing back the dangers that the EU was created to prevent.

But let’s stop here for a while and look around. In what kind of a world are you living now?

Is there peace? Is there safety?

Do you enjoy your life or do you struggle for it? Are human rights and the rights of nature important to you? Are you free to travel?

How difficult is that for you to study abroad and to have international friends? What would you choose: to “live to work” or “to

work to live”, belongings or belonging, “soft power” or aggression? And finally, do you have a dream – the European Dream?

THE EUROPEAN UNION is the first mega governing institution in human history to be born out of the ashes of endless wars. It sought to ensure that the past would never again be repeated. And so, it has offered a new way of thinking, a new global consciousness, and a new vision for the future that focuses not on a territory or a nation, but rather the human race.

EU citizens have become the first in the world whose rights are no longer dependent on the nationstate, but, rather, are universal and enforceable by law.

According to Jeremy Rifkin, to be free is “to have access to many in-

terdependent relationships”. Even if disbanding Europe were possible, it would come at enormous cost. The alternative to dismantling the EU is to strengthen it.

And that depends on a vital sense of European solidarity, doesn’t it?

Recent EVA survey shows that Finns’ attitude towards EU membership has become more positive.

It is believed to safeguard peace and promote economic prosperity.

Now look around again but more carefully. Don’t you think that you take too many things for granted?

Margarita Khartanovich Uuno Project Coordinator in Oulu Student Magazine

Pinnalla 4 Opintopisteiden suorittamisen tehostuminen rehtoraatin toiveissa 4 Opiskelijaehdokkaat sat- saisivat joukkoliikenteeseen 6 Lisää muunneltavuutta 6 Opiskelijat vaativat arkkitehtiosaston säilyttämistä keskustassa

Artikkelit 5 Korkeakulttuuria opiskelijavoimin 7 Valokeilaan Mukon kellarista 9 Tiedekuntajako uusiksi 14 Unirestan pahin kilpailija on eväslaatikko

Reportaasi 18 Tuntureiden sylissä

Tiedekuntajako uusiksi Oulun yliopiston nykyinen tiedekuntajako on uusiutumassa. Uudistus on osa suurempaa rakenteellista uudistusta, jonka Oulun yliopisto kohtaa lähitulevaisuudessa.

Rakenteellista uudistamista tutkineen työryhmän puheenjohtaja JuhaPekka Kallunki pitää etenkin perustutkinto-opiskelijoiden näkökulmasta tärkeänä, että joustaviin opintopolkui-

Palstat hin satsataan. ”Joustaviin opintopolkuihin pitää panostaa siten, että kandin jälkeen on paljon luontevia mahdollisuuksia jatkaa opintoja”, Kallunki sanoo. 8

20 Kampuksen kasvot 21 Haarukassa: Tari Polet 24 Näytät hyvältä tänään: Joonas Mäntymaa

Kolumnit 21 Valta(valta) kokouspöydältä: Uusia kasvoja etsimässä valtavan kokouspöydän ääreen 23 Tunteiden turbulenssissa: Suden hetkellä 25 Sivuhuomautuksia

UUNO SECTION • pg. 26-27

How Irish are the Finns?

Arviot 23 Jenny Kangasvuo: Sydänveri 23 Muse: The 2nd Law 23 Ninni Forever Band: Ninni Forever Band

Uuno’s undercover agent Bianca Beyer continues her journalistic investigation of the Finnish society. This time she chose to observe it in an international setting – at the Irish Festival of Oulu. Could it be an ideal place for international and Finnish students to mingle and make friends?

27

Sarjakuvat 2 Rakas Päiväkirja 25 Lyhyempi oppimäärä 25 Betonisaappaat

Uuno 26 Tuition fees: A pill to cure an earthquake 27 How Irish are the Finns?

ENSI NUMEROSSA: Sigman kiltahuone.

OYY: Tervetuloa uudelle toimistolle Linnanmaalle Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) tilat löytyvät nyt Linnanmaan kampuksen yläväylältä. Työntekijät ja hallitus muuttivat vanhan kielikeskuksen paikalle avattuihin tiloihin lokakuun alussa.

Keskelle tilaa suunnitellaan parasta aikaa kaikkia opiskelijoita palvelevaa

tilaratkaisua. Työnimellä opiskelijan olohuone kulkevan tilan syntymisen aikataulua ei ole lyöty lukkoon.

Perustoiminta tiloissa lähti pyörimään heti muuttopäivän jälkeen.

Toimisto palvelee opiskelijoita maanantaista torstaihin kello 8–16 ja perjantaisin 8–14. Ruokatunnilla kello

11-11.30 toimisto on suljettu.

Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden pienryhmävierailut uusissa tiloissa ovat alkaneet. Uusien tilojen osoite on: Erkki Koiso-Kanttilankatu 1, X-ovi, 2.krs, 90570 Oulu.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari oyynblogi.tumblr.com

10/2012 | 3

tulossa: REHTORAATIN KYSELYTUNTI • teksti Ville Koivuniemi

28.10.

Kuntavaalien äänestyspäivä

OYY:N VAALIPANEELI • teksti ja kuva Ville Koivuniemi

Koko rehtoraatti eli koulutusrehtori Olli Silvén (vas.), tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi ja Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen vastasivat ”kyllä” muun muassa tenttiakvaariolle.

Opintopisteiden suorittamisen tehostuminen rehtoraatin toiveissa OULUN YLIOPISTON rehtoraatin mielestä Oulun yliopistolla olisi paljon tehostettavaa lukuvuosien ajankäytön tehokkuudessa. Yliopiston talouden näkökulmasta asialla on entistä enemmän merkitystä, sillä yliopistojen uudessa rahoitusmallissa 55 opintopisteen suorittamista pidetään yhtenä rahanjaon mittarina. ”55 opintopisteen opiskelutahti ei ole valitettavasti kiinni useinkaan opiskelijasta, vaan rakenteellisista seikoista”, koulutusrehtori Olli Silvén sanoo. ”Kela vaatii 45 opintopistettä vuodessa, yliopiston näkökulmasta 55 olisi optimaalinen.

Meidän näkökulmasta tuo 10 opintopisteen gäppi on vaikea.

Opiskelija katsoo tietysti Kelan lukua”, Silvén jatkaa.

SILVÉNIN MUKAAN yksi ajankäytön ongelma on siinä, että Oulun yliopistolla opiskellaan aktiivisesti keskimäärin vain 27 viikkoa lukuvuodessa. Hänen lääke lisäajan taikomiseen olisi tenttipäivistä luopuminen.

Tentit sijoitettaisiin aina kunkin kurssin viimeiselle kerralle ja rästitenttejä helpottamaan toteutettaisiin mahdollisesti tenttiakvaario. ”Saisimme 25 lisäpäivää vuoteen. Toinen asia, jonka tarvitsisimme, on lounastauko. Se tekisi opiskelusta tehokkaampaa, enemmän oikean työpaikan oloista”, Silvén toteaa.

Myös lukuvuosien pituuden venyttäminen saa rehtoraatilta kannatusta. ”On tietysti mielekästä olla oman alan töissä, mutta esimerkiksi kahden ensimmäisen vuoden aikana se on sen verran vähäistä, että noiden lukuvuosien kesälomaa

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

voisi lyhentää”, tutkimusrehtori Taina Pihjajaniemi ehdottaa viitaten esimerkiksi teknillisen tiedekunnan neljän kuukauden kesälomaan.

Rehtoraatin mielipiteet kävivät ilmi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) järjestämällä rehtoraatin kyselytunnilla 16. lokakuuta, jonne opiskelijat olivat saaneet lähettää kysymyksiä. Kaksituntisen kyselytunnin juonsi OYY:n koulutuspoliittinen sihteeri Annakaisa Tikkinen.

Toiselle opintopsykologille ei siunausta

Ajankäytön tehokkuuden vastapainoksi keskustelua herätti myös opiskelijoiden jaksaminen, jonka pohjalta rehtoreilta kysyttiin opintopsykologien määrän lisäämisestä. Yliopistolla työskentelee tällä hetkellä yksi opintopsykologi, jolla on kädet täynnä töitä.

Rehtoraatti ei lämmennyt täysin toisen opintopsykologin palkkaamiselle. Erityisesti Silvén korosti, että mieluummin pitäisi hoitaa ongelmia opintopsykologille hakeutumisen taustalla. Hänen mielestään esimerkiksi omaopettajajärjestelmää kehittämällä opintopsykologin kysyntä vähenee.

Lajusen kanta asiaan oli maltillisempi. ”Se on totta, että oireita hoidetaan Suomessa yleensä ottaen enemmän kuin sairautta.

Pidän Ollin idealismista, mutta käytännössä tilanne on niin akuutti, että tarvetta näyttää olevan”, Lajunen sanoi, mutta varsinaista lupausta toisen psykologin palkkaamisesta ei herunut.

Aula-ravintolassa käydyssä OYY:n vaalipaneelissa sapelejaan kalistelivat Kauko Keskisärkkä (ylärivissä vasemmalla, sd.), Jenni Pitko (vihr.), Kerttuli Heikkilä (kd.), Hanna Sarkkinen (vas.), Eero Manninen (kok.), Jaakko Mäki-Petäjä (kesk.), Sebastian Tynkkynen (ps.), Tuukka Lampela (Vapaa vasemmisto) ja Junes Lokka (Muutos 2011).

Opiskelijaehdokkaat satsaisivat joukkoliikenteeseen OYY:n vaalipaneeli osoitti, että opiskelijan näkökulmasta kriittisiin asioihin kuten kouluverkon toimivuuteen ja joukkoliikenteeseen halutaan satsata nykyistä enemmän.

KUN IDEOLOGISESTI äärilaitoja edustavat opiskelijaehdokkaat laitetaan keskustelemaan opiskelijalle tärkeistä kysymyksistä, suuria näkemyseroja on vaikea löytää. Sen osoitti torstaina 11. lokakuuta järjestetty Oulun kuntavaaleihin liittynyt paneeli Linnanmaan kampuksen Aularavintolassa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) järjestämässä paneelissa esimerkiksi Korvensuoran yläasteen tarpeesta, homekoulujen pikaisesta korjaamisesta ja joukkoliikenteen kehittämisestä edustajat olivat liikuttavan yksimielisiä.

Ville Siikaluoman ja Sampo Rissasen juontamaan paneeliin osallistuivat Hanna Sarkkinen (Vasemmistoliitto), Eero Manninen (Kansallinen Kokoomus), Junes Lokka (Muutos 2011), Tuukka Lampela (Vapaa va-

semmisto), Sebastian Tynkkynen (Perussuomalaiset), Kauko Keskisärkkä (Suomen sosiaalidemokraattinen puolue), Jaakko Mäki-Petäjä (Suomen Keskusta), Kerttuli Heikkilä (Suomen Kristillisdemokraatit) ja Jenni Pitko (Vihreät).

Eniten polemiikkia tilaisuudessa herätti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) kupoon eli kunnallispoliittiseen ohjelmaan liittynyt kysymys.

Kysymyksessä pyydettiin kertomaan, mikä kupossa on parasta, mikä huonointa, ja mitä siitä puuttuu. Hanna Sarkkinen kommentoi juontajille, että kysymys on epäreilu, koska panelisteina on OYY:n hallituksen nykyinen (Eero Manninen) ja entinen (Jenni Pitko) puheenjohtaja. ”Sinä itse ehdotit mainintaa opiskelijoiden lähiliikuntapaikoista ohjelmaan”, Jenni Pitko

vastasi Sarkkiselle.

Kun kupon pääkohdat oli kerrattu, panelistien kesken vallitsi yksimielisyys siitä, että erityisesti joukkoliikenteessä on paljon kehittämisenvaraa.

Vaikka lähijunan tai raitiovaunun saamista Ouluun ei pidetty todennäköisenä aivan lähitulevaisuudessa, yksikään panelisti ei näyttänyt raideliikenteelle punaista valoa.

Kouluverkolle ja koulutukselle toivottiin lisärahaa

Joukkoliikenteen ohella panelisteja puhutti kouluverkon kehittäminen Oulussa. Kysymyksenasettelussa mainittiin Korvensuora, josta puuttuu tällä hetkellä yläkoulu. ”Ensisijaisena tavoitteena pitäisin homekoulujen korjaamis-

1.11. - 30.11.

3.11. - 4.11.

7.11.

9.11. 19.11.

23.11.- 24.11.

Movember

Mozartin Requiem Cassiopeian esittämänä

Ihmisen kuolevaisuus -seminaari

Go North -tapahtuma

SYL:n liittokokous

Opiskelija -Cooper

SEKAKUORO CASSIOPEIA: MOZARTIN REQUIEM

ta. Korvensuoralle pitäisi saada yläkoulu, mutta valitettavasti se ei liene realismia ensi valtuustokaudella. Jättilukioista en ole innostunut”, Hanna Sarkkinen linjasi ajatuksiaan oululaisen kouluverkon kehittämisestä. ”Peruskorjausten tekeminen on tosiaan ensisijaista. Ja niille on rahaa saatukin. Itse olen isosta lukiosta, ja minusta siinä oli paljon hyviäkin puolia”, Eero Manninen vastasi. ”Pienet koulut ovat ylipäänsä parempia kaikille lapsille”, Junes Lokka jatkoi.

Tuukka Lampela oli Sarkkisen kanssa samoilla linjoilla Korvensuoran yläkoulun tarpeellisuudesta. Hän lisäsi, että lukiokin saattaisi olla alueella tulevaisuudessa tarpeellinen. ”Korvensuoran alue on muutenkin kasvamassa. Yläkoulu pitäisi saada sinne ehdottomasti”, Kauko Keskisärkkä totesi.

Sebastian Tynkkynen oli Sarkkisen kanssa eri mieltä siitä, että nimenomaan lukioiden isoa kokoa pitäisi pelätä. ”Minun mielestä varhaisemmassa päässä eli alakoulussa pitäisi erityisesti pitää huoli, että koulujen koot ovat pieniä”, Tynkkynen sanoi.

Jaakko Mäki-Petäjä puolestaan muistutteli, että suuret koulukoot eriarvoistavat poikien ja tyttöjen oppimistuloksia. ”Poikien oppimistulokset ovat tyttöjä huonompia. Tutkimustulokset osoittavat, että isot koulukoot suurentavat tuota eroa”, Mäki-Petäjä muistutti. ”Pienet koulut ovat muutenkin turvallisia”, Kerttuli Heikkilä lisäsi.

Vihreiden ehdokas Jenni Pitkon mukaan on puolestaan erityisen tärkeää, että koulut ovat koululaisille pyöräilymatkan päässä. ”Se kyllä maksaa itsensä takaisin, kun lapset oppivat kulkemaan koulumatkan, ja sitä kautta tulevaisuudessa työmatkan pyörällä”, Pitko sanoi.

Ehdokkaat piikittelivät toisiaan täsmäkysymyksissä

Väittelyn lopuksi ehdokkaat pääsivät kysymään toisiltaan yhden kysymyksen. Kysymysjärjestyksen päättivät juontajat. Kauko Keskisärkkä halusi tietää Jenni Pitkon vaaliteeman. Pitkon mukaan keskustan tiivistäminen ja kaupungin elävöittäminen sekä ilon tuominen ovat hänen tulokulmansa vaaleihin.

Pitko halusi puolestaan tie-

tää Kerttuli Heikkilältä, miten nuorisotyöttömyys laitetaan kuriin. ”Luomalla lisää työpaikkoja”, Heikkilä hauskuutti yleisöä, mutta vakavoitui ja kertoi opiskelevansa itse toista tutkintoa, koska ensimmäinen ei antanut hänelle parhaita eväitä työelämään.

Heikkilä halusi udella Hanna Sarkkiselta, voidaanko kunnan palveluja yksityistää. ”Ihmisen hätä ei saa olla kilpailutettu. Terveys- ja sosiaalipalveluja en yksityistäisi. Ei kunnan

maan ständeille. Olemme paljon muutakin”, Tynkkynen totesi.

Kouluruoka ja maahanmuutto kiistakapuloina

Tynkkysen kysymys kohdistui Tuukka Lampelalle. ”Miten Vapaa vasemmisto eroaa Vasemmistoliitosta”, hän uteli ytimekkäästi. ”Synnyimme kunnallisvaaleja varten. Emme ole puolue vaan ryhmittymä, joten emme saa käs-

Miltä se tuntuu olla tällaisten

” yhden asian ajajien kuten

hakkaraisten ja immosten kanssa samassa puolueessa?”

Jaakko Mäki-Petäjän kysymys Sebastian Tynkkyselle

silti kaikkea tarvitse kyetä tekemään. Esimerkiksi tierempan hoito yksityistämällä on ok”, Sarkkinen vastasi. Sarkkisen kysymys Eero Manniselle koski kokoomuslaista ryhmäkuria. ”Miten toimit tilanteessa, jossa kokoomuksen etu ei ole opiskelijan etu, mutta ryhmäkuri vaatii sen tottelemista?” ”Se riippuu tietysti todella paljon tilanteesta. Sen ainakin tiedän, että uskallan olla asioista ääneen sitä mieltä, mitä olen”, Manninen vastasi ja sai Sarkkisen nyökyttelemään.

Mannisen piikikäs kysymys kohdistui Jaakko Mäki-Petäjälle. ”Jaakko, eikö olekin niin, että kun Keskustan mainoksessa sanotaan, että on kotiintulon aika, niin se mainos on suunnattu suoraan persuja vastaan?”, Manninen tivasi ja sai yleisön hymähtelemään. ”No varmasti tämäkin on taustalla. Mutta keskustalaisille koti on yhteiskunnan ykköspilari. Sekin on tässä varmasti mukana”, Mäki-Petäjä muistutti ja pääsi esittämään oman kysymyksensä sopivasti perussuomalaiselle Sebastian Tynkkyselle. ”Miltä se tuntuu olla tällaisten yhden asian ajajien kuten hakkaraisten ja immosten kanssa samassa puolueessa?”, Mäki-Petäjä jatkoi piikikästä kysymyksenasettelun linjaa. ”Perussuomalaisiin liitetään usein tämä yhden asian leima.

Mutta meidän vaaliohjelmaan kannattaa tutustua. Tai meidän kanssa kannattaa tulla juttele-

kyjä ylempää”, Lampela vastasi.

Lampelan kysymyksen kohde oli Junes Lokka. Perinpohjaisesti alustettu kysymys käsitteli sitä, mitä kouluruokailussa pitäisi muuttaa. ”Ei tule mitään mieleen. Uniresta on ok, ja terveellisyys myös”, Lokka totesi.

Vastaus ei miellyttänyt Lampelaa, joka muistutti, että alakouluissa valtaosa ruuasta tulee ulkomailta. ”No kotimaisuuteen pitäisi pyrkiä”, Lokka ehdotti ja sai Lampelan nyökyttelemään.

Lokka halusi kysyä Kauko Keskisärkältä, miksi Heikinharjun vastaanottokeskusta ei voitaisi sulkea. Lokan perustelu oli, että sen ylläpitäminen on kallista.

Lokka vihjasi lisäksi, että maahanmuuttoa Suomeen pitäisi rajoittaa ankaralla kädellä. ”No ei missään nimessä lakkauteta Heikinharjua. Maahanmuuttajilla, joiden henkeä uhataan kotimaassa, on todellakin oikeus tulla Suomeen”, Keskisärkkä vastasi.

Ylkkäri oli muovautumassa jo kovaa vauhtia paperille 19. lokakuuta, jolloin järjestettiin Oulun yliopiston ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan perinteinen vaalipaneeli.

! Lue OY:n ja OYY:n yhteisen vaalipaneelin kulusta Ylkkärin nettisivuilta ylkkari.fi

• teksti Linda Oilinki

Korkeakulttuuria opiskelijavoimin ERÄÄNÄ

KESKIVIIKKOILTANA

Saalastinsali on täynnä ihmisiä.

Kapellimestari Jari Välimäki tarttuu tahtipuikkoonsa. Salin jännittyneen odottava hiljaisuus täyttyy jousisoitinstemmoista.

Normaalisti Mozartin Requiemin aloittavan Introitus-osan ensitahtien jälkeen mukaan tulisivat puhaltimet, mutta nämä Cassiopeia-kuoron ja Oulun yliopiston kamariorkesterin yhteisharjoitukset pidetään vielä ilman puhallinsektiota.

Cassiopeian bassorivistö ryhdistäytyy ja aloittaa kuoron osuuden. Välimäki keskeyttää ja kohdistaa ohjeensa lau-

”Joku johtokuntalaisista mainitsi, että olisi kiva tehdä jotain yhdessä kamariorkesterin kanssa. Sitten joku toinen sanoi, että Requiemia on esitetty yhdessä edellisen kerran 1990-luvun lopulla.”

Keväällä 2011 ajatus konsertista esiteltiin Jari Välimäelle ja orkesterin hallitukselle, ja projekti laitettiin alulle. Se huipentuu pyhäinpäiväviikonloppuna 3. ja 4.11. 2012 Oulun tuomiokirkossa. Solisteina kuullaan Anna-Maria Jurvelinia, Virpi Räisästä, Aki Alamikkotervoa ja Petri Antikaista. Nimekäs nelikko täydentää talkoovoimin tuotettua projektia. Yksi sen keskeisistä tarkoituksista on korostaa opiskelijoiden merkitystä kaupungin kulttuuritoimijoina.

Myyttinen joutsenlaulu

lajille persoonalliseen tyyliinsä. ”Kuoro, älkää uiko sisään!

Siellähän lukee että forte!”

Vaatimattomuus ei siis kaunista ainakaan maailman kuuluisinta sielunmessua. Requiem ei ole mikään läpihuutojuttu.

Opiskelijat kulttuurivoimana

Cassiopeian hallituksen puheenjohtaja ja kamariorkesterissakin soittava Antti Kananen kertoo, että alun perin idea haastavan teoksen esittämiseen opiskelijavoimin syntyi syksyllä 2010 Cassiopeian kuoroleirillä Pyhäjärvellä.

Requiem kuuluu perinteikkäästi monien pyhäinpäiväohjelmistoon. Teokseen liittyy myös arvoituksellisuutta, sillä Mozart kuoli kesken sen säveltämisen. Nykytiedon mukaan Mozartin oppilas Franz Xavier Süssmayer viimeisteli Requiemin sävellystyöt. Yksi tiiviimmin teoksen ympärillä pyörivistä myyteistä on arvio Mozartin aikalaisen Antonio Salierin osuudesta sen valmistumiseen.

Varmaa on vain, että yhteisharjoitusten päätyttyä Saalastinsaliin laskeutuu jälleen hiljaisuus, mutta odottava tunnelma jää leijumaan jokaisen soittajan ja laulajan ylle. Into päästä esiintymään näin ainutkertaisella porukalla on tarttuvaa.

Kirjoittaja on Cassiopeian kakkosaltto, joka ensimmäistä kertaa elämässään odottaa pyhäinpäivää innolla.

10/2012 | 5

ARKKITEHTIOPISKELIJOIDEN KIRJASTON IDEAKILPAILU • teksti ja kuvat Ville Koivuniemi Voittajatyöstä palkitun Siiri Murtolan ehdotus perustuu muunneltavuuteen. ”Kalusteet ovat kevyitä, ja tila sopii moneen eri käyttötarkoitukseen.”

tehtiopiskelijoiden työskentelylle luonteva paikka. Meidän opiskelussa ei esimerkiksi syvennytä yhteen kirjaan tuntien ajaksi kerrallaan. Olisi siistiä saada tulevasta kirjastosta superoppimispaikka. Paras tulos tulee varmasti juuri näin, kun opiskelijat tekevät tätä itselleen”, Rastas sanoo.

Lisää muunneltavuutta Arkkitehtiopiskelijoiden kirjaston ideakilpailun voittaja Siiri Murtola haki toimivuutta kevyillä kalusteilla, mutta halusi tilasta myös arkkariopiskelijoita inspiroivan.

OULULAISTEN arkkitehtiopiskelijoiden kirjaston viihtyvyys paranee lähitulevaisuudessa. Oulun Arkkitehtikilta ja Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston kirjaston kehittämistyöryhmä järjestivät Media lounge –ideakilpailun, jonka pohjalta kirjastoa aletaan muovata nykyistä toimivammaksi ja houkuttelevammaksi.

Ideakilpailun voittoon ylsi arkkitehtiylioppilas Siiri Murtolan SIM-nimeä kantava ehdotus. ”Olen tehnyt työympäristösuunnittelua ennenkin. Tärkeä juttu tässä on muunneltavuus.

Kalusteet ovat kevyitä, ja tila sopii moneen eri tarkoitukseen”, Murtola toteaa.

Murtolan mielestä erityisesti arkkitehteja palvelevan kirjas-

ton täytyy olla toimivuuden lisäksi myös näyttävä ja inspiroiva. ”Hain värimaailmalla kontrastia ja raikkautta.”

Palkintolautakunnan perusteluissa todetaan, että voittajaehdotusta on työstetty erittäin realistisista lähtökohdista. ”Tila on muunneltavissa tarpeiden mukaan ja sitä voidaan käyttää myös opetustilana; tämä ajatus on siirrettävissä muihin kirjastoyksiköihin. Lisäksi osa tiloista on käyttäjälähtöisesti muunneltavia työtiloja, mikä niin ikään on laajasti hyödynnettävissä oleva ajatus”, palkintolautakunnan raportissa kiitellään. Työtilojen muuttaminen on järkevää, koska elektronisten aineistojen käyttö lisääntyy koko ajan.

TULEVAAN KIRJASTOON saataneen ideoita myös toiseksi tulleesta ehdotuksesta, joka sekin palkittiin arkkitehtien kirjastossa torstaina 11. lokakuuta järjestetyssä palkintojenjakotilaisuudessa.

Toiseksi tulleen, Dino-nimeä kantavan ehdotuksen suunnittelivat kolmannen vuoden arkkitehtiylioppilaat Joonas Koskela ja Paulus Sipilä. Kilpailulautakunta kiitteli rohkeaa muotoa, jota ehdotuksessa on käytetty.

Ideaa on helppo kopioida muihinkin kirjastoihin. Ideakilpailun jälkeen alkaa toteutusvaihe, jossa parhaiden ideoiden pohjalta aletaan suunnitella kirjaston uudistuksen käytännön toteutusta.

Ideakilpailun isän, Oulun

arkkitehtikillan puheenjohtaja Aleksi Rastaan mukaan kirjaston uudistaminen tulee tarpeeseen. ”Tavallinen kirjasto ei ole arkki-

RAHOITUS KILPAILUUN järjestyi Oulun yliopiston, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ja yliopiston ainejärjestöjen yhteisestä Universitas-hankkeesta.

Voittajatyö palkittiin 600 euron palkinnolla, toiseksi tullut työ 400 euron palkinnolla. Palkintojen lisäksi jokainen kilpailuun osallistunut opiskelija sai hyvitykseksi käyttämästään ajasta kaksi opintopistettä. Jos kilpailuun osallistui parina, pisteitä annettiin yksi kummallekin osallistujalle.

Kilpailun voittaja Siiri Murtola pääsee jatkamaan kirjaston toteutussuunnittelun parissa arkkitehtikillan ja kirjaston kehittämistyöryhmän edustajien kanssa. ”Se on aina todella mielenkiintoista, kun pääsee oikeasti tekemään näitä juttuja. Odotan sitä kyllä innolla”, Murtola sanoo.

Ideakilpailussa palkittiin voittaneen Siiri Murtolan (oik.) lisäksi toiseksi tulleen ehdotuksen tekijät Joonas Koskela (vas.) ja Paulus Sipilä. Murtola sai vaivanpalkaksi 600 euron palkinnon, mieskaksikko 400 euroa.

YLIOPISTON TILOJEN UUDELLEENJÄRJESTELY • teksti Minna Koivunen

Opiskelijat vaativat arkkitehtiosaston säilyttämistä keskustassa ARKKITEHTIOPISKELIJAT ovat huolissaan omien tilojensa puolesta, sillä kun arkkitehtiosastoon kuuluvan kivikoulun peruskorjaus aloitetaan syyskuussa 2013, he menettävät suuren osan opiskelutiloistaan.

Oulun Arkkitehtikillan hallituksen puheenjohtaja Aleksi Rastas peräänkuuluttaa sitä, että olisi tärkeää säilyttää korttelin muut rakennukset arkkitehtiosaston käytössä. Tällä hetkellä uhkana on koko arkkitehtiosaston siirtyminen Linnanmaalle, mistä yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlund kertoi Kalevassa (4.10.).

Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen kommentoi osaston

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

säilymistä rehtoraatin kyselytunnilla 16. lokakuuta suorasukaisesti. ”Arkkitehdit voisi säilyttää keskustassa raha. Olisi hienoa, jos Oulun keskustassa pystyisi pitämään osaston, mutta SYK (Suomen yliopistokiinteistöt) irtisanoi vanhan puolen päärakennuksen vuokrasopimuksen, eikä se suostu jatkamaan sitä, jos me emme maksa peruskorjausta. Sellaista rahaa ei ole näköpiirissä”, Lajunen selitti. ”Tuntuu siltä, etteivät päättäjät näe yliopiston säilymistä keskustassa arvona ja sillä verukkeella he eivät jaksa miettiä, mitä tehdä arkkitehtiosaston säilymiselle keskustassa”, Rastas pelkää.

Huolestuttavaa tilanteessa

Rastaan mukaan on se, ettei tilajärjestelyistä vastaavissa työryhmissä istu asiantuntijoita lainkaan. Ihmiset luulevat, että arkkitehtuuria opiskellaan kirjoista pänttäämällä. ”Heiltä puuttuu kokonaiskäsitys opiskeluistamme täysin.

Työryhmälle on jouduttu pitämään tiedotustilaisuuksia, joissa on kerrottu, millaista opiskelumme on. Pelottaa, että he vain laskeskelevat neliöitä ja sen mukaan valitsevat meille tilat Linnanmaalta.”

TORINRANNASSA

SIJAITSEVA

arkkitehtikortteli on tärkeä niin kulttuurihistoriallisesti kuin arkkitehtiopintojen luonteen vuok-

si. Opetusta on enimmäkseen pienryhmissä, ja jokaisella kandivaiheen opiskelijalla on oma työpöytä. Rastas epäilee, ettei heille löydy asianmukaisia tiloja Linnanmaan kampukselta. Nykyiset tilat vuonna 2003 valmistunutta uudisrakennusta myöten ovat nimenomaan arkkitehtiopiskelijoille räätälöityjä.

Opiskelutilojen sijainti keskustassa on arkkitehtiopiskelijoille välttämätöntä myös siitä syystä, että keskusta itsessään on heille oppimisympäristö. Tutustuminen eri kohteisiin sekä työskentely kaupunkiympäristössä on olennainen osa opiskelua. Rastas vertaa tilannetta lääkäriopiskelijoihin, joiden

opiskelu olisi mahdotonta ilman läheistä sijaintia sairaalaan.

Jos arkkitehtiosasto siirtyisi Linnanmaalle, keskusta jäisi ilman yliopistoa. ”Miten Oulu pystyy jatkossa profiloitumaan opiskelijakaupunkina, jos ei ole mitään paikkaa, jossa se näkyy? On sairasta, kuinka paljon Oulun näkyvyyteen opiskelijakaupunkina on käytetty aikaa ja rahaa, kun on tehty hienoja videoita ja nettisivuja. Koko homma onkin yhtäkkiä samanlaista huttua kuin kosmetiikkamainokset.”

Adressi arkkitehtiosaston keskustassa säilymisen puolesta: adressit.com/arkkitehtiosasto

SATELLITE STORIES • teksti Juhani Oivo

Valokeilaan Mukon kellarista saa aikaseksi mitään kovin rajuja lehtijuttuja.” Pitkään odotettu Satellite Storiesin debyyttialbumi Phrases To Break The Ice on juuri julkaistu ja bändin kitaristisolisti Esa Mankinen istuu Ravintola Puistolassa ihmettelemässä bändistä kirjoitettua lööppiä Seitsemän Päivää -lehdessä.

Oman kuvaelmansa mukaisesti “party-indietä” soittavan oululaisen bändin esikoisjulkaisulta löytyvän Helsinki Art Scene -kappaleen kertosäkeessä lauletaan “I don’t wanna be in Helsinki Art Scene”. Juorulehden toimittajat ovat koittaneet vängällä tehtailla kappaleen sanoituksista Helsinki vastaan Oulu -vastakkainasettelua. Mankisen mielestä on hieman huvittavaa miten toimittajat aina kyselevät Helsinki Art Sceneen liittyen, onko bändillä jotain Helsinkiä vastaan, vaikka kappaleen alkuperäinen tarkoitus oli vain ilmaista miten Suomessa on mahdollista tehdä musiikkia muuallakin kuin Helsingissä. ”MEISTÄ EI SELVÄSTIKÄÄN

SATELLITE STORIESILLE oululaisuus ei selvästikään ole ollut haitta, sillä keikkaa on riittänyt sekä ympäri Suomea että rajojen ulkopuolella.

Helsinki Art Scenen pari vuotta sitten tapahtuneen jul-

kaisun jälkeen yhtye on roikkunut Hypem-internetmusiikkisivuston etsityimpien nimien listoilla sekä seikkaillut ympäri internetiä blogien kirjoituksissa. Kappaleen sijoitus MTV:n Jersey Shore -realitysarjan taustamusiikiksi toi lisänsä bändin kohuun, johon kotimainen valtamedia on heräämässä jälkijunassa.

Japanilaiset kiinnostuneita

“Aloitimme alun perin treenaamalla salaa yliopiston musiikkikasvatuksen laitoksen kellarissa”, Mankinen kertoo kahvikuppi kädessään bändin syntyperästä. Vaatimattomista lähtökohdista on nyt kulunut kolme ja puoli vuotta. Luvallisen treenikämpän lisäksi bändi on sittemmin löytänyt itsensä soittamasta lavoilta ympäri Eurooppaa sekä kiertueelta Japanissa.

“Japanista oltiin kiinnostuneita useammankin levyyhtiön taholta, mutta viimein päädyttiin yhteistyöhön Rallye nimisen levy-yhtiön kanssa”, Mankinen valaisee taannoisen Japaninkiertueen lähtökohtia.

“Japanissa oli aivan erilainen fanikulttuuri”, laulaja pohtii.

“Soitettiin paikallisessa levykaupassa keikka ja tauon aikana meidät istutettiin pöydän

ääreen, jossa ensimmäisellä kierroksella käteltiin ihmiset ja seuraavalla fanit antoivat lahjansa ja me kirjoitimme nimmarit levyihin”, hän jatkaa hieman hämmentyneenä. Ulkomaankeikkojen lisäksi bändi laskee historiansa kohokohtiin myös syyskuussa pidetyn loppuunmyydyn levynjulkkarikeikan Oulussa. “Pitää olla kotikenttätuki”, Mankinen toteaa tunteella.

SATELLITE STORIES on jo ehtinyt toteuttaa monia asioita, jotka toisille bändeille olisivat utopistisia tavoitteita.

Mankinen suhtautuu yhtyeeseen tuoreeltaan kohdistuvaan kiinnostukseen rennosti.

“Ei sitä itse huomaa onko ympärillä hypeä, kun keskittyy tekemiseen.”

Berliiniläisellä XYZ-levymerkillä ulos tullutta kokopitkäänsä Satellite Stories on valmistellut käytännössä koko julkaisuun johtaneen lähes nelivuotisen historiansa ajan. Nyt on aika keskittyä keikkailuun.

Yhtyeen tulevaisuudesta kysyttäessä Mankinen miettii hetken ja vastaa varovasti: “Seuraava kuukausi keikkaillaan Eurooppaa. Kiertueen jälkeen on luvassa lisää keikkoja kotimaassa sekä uusien biisien tekemistä. Julkaisua tulee kevätrintamalla... Toivottavasti. ”

LYHYET

OYY:n kuntavaaliblogissa raskaan sarjan kirjoittajia

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kuntavaaliblogiin on kirjoittanut liuta raskaan sarjan kirjoittajia. Kuntavaaliteemalla blogijulkaisun ovat kirjoittaneet lukuisten opiskelijavaikuttajien lisäksi muun muassa Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen ja Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen. Kuntavaaliblogi löytyy osoitteesta kuntavaalit2012.tumblr.com.

Taso yllätti lukiolaisten ideakilpailun järjestäjät

Taloustieteen tiedekunnan opiskelijoiden järjestämä liikeideakilpailu lukiolaisille oli järjestäjien mukaan menestys. Lokakuun alkupuolella ratkenneen kilpailun voitti Madetojan musiikkilukion Julius Hintsala, jonka kehittelemässä sijoitusrahastomallissa vanhus pystyy tavoittelemaan itselleen taloudellista hyötyä sekä turvaamaan itselleen asunnon.

10/2012 | 7

8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkk채ri

OULUN YLIOPISTON HALLINTORAKENTEEN UUDISTAMINEN • teksti Ville Koivuniemi • kuvitus Harri Filppa

Tiedekuntajako uusiksi Oulun yliopiston hallintorakenteen uudistamista pohtinut työryhmä laittaisi nykyisen tiedekuntajaon todelliseen remonttiin.

OULUN YLIOPISTON NYKYINEN

tiedekuntajako uusiutunee lähitulevaisuudessa. Yliopistouudistuksen ja keväällä 2010 päivätyn Oulun yliopiston strategian enteilemät vaikutukset yliopiston hallinto- ja toimintarakenteisiin ovat olleet työn alla käytännössä vuoden alusta lähtien.

Rehtori Lauri Lajusen yliopiston hallituksen pyynnöstä asettama työryhmä on tutkinut asiaa tämän vuoden alusta läh-

tien. Toukokuun lopussa se julkaisi työryhmäraportin, jonka hedelmiä punnitaan tällä hetkellä tieteenalapohjaisissa työryhmissä. ”Tämä on ollut laaja toimeksianto. Aluksi benchmarkkasimme yliopistoja, jotka edustavat tieteenalojensa puolesta Oulua. Esimerkiksi Harwardin yliopisto kuului yliopistoihin, joihin Oulun yliopistoa vertasimme”, työryhmän puheen-

johtaja, professori Juha-Pekka Kallunki kertoo.

Raha keskeinen lähtökohta

Kallunki myöntää heti kättelyssä, että yksi keskeisimpiä syitä rakenteen uudistamiselle on raha. ”Kyllä raha on tässä keskeinen lähtökohta. Tutkimustuotannon pitää parantua. Mutta samalla pitää muistaa, että

uusia oppiaineita tai rahaa itse uudistusta varten ei ole luvassa.

Tai toisaalta mitään oppiainetta ei olla ottamassa pois.”

Kallunki korostaa, että raportti lähtee tieteenalojen sisällöistä. Raportin lopussa on esitelty kolme esimerkkiä, joilla Oulun monitieteisen yliopiston mahdollisuuksiin ja haasteisiin pystyttäisiin työryhmän mielestä vastaaamaan. ”Työssä ovat olleet mukana 10/2012 | 9

Rakennetyöryhmän ehdotukset uudeksi hallintorakenteeksi Vaihtoehto 1

Nykyinen kasvatustieteiden tiedekunta olisi ainoa yksikkö, joka ei missään vaihtoehdossa kokisi muutoksia.

Vaihtoehto 2

Teknillisen tiedekunnan matematiikan jaos on liitetty suunnitelmissa osaksi nykyistä matemaattisten tieteiden laitosta.

Teknillisen tiedekunnan tuotantotalouden osaston sijoittumispaikaksi väläytellään taloustieteiden ”schoolia”.

Vaihtoehto 3

Suurimmat muutossuunnitelmat koskettavat teknillistä ja luonnontieteiden tiedekuntaa.

Esimerkiksi tietojenkäsittelytieteet sijoitettaisiin yhteen sähkötekniikan, tietotekniikan ja tietoliikennetekniikan kanssa.

rehtoraatti sekä edellisiä rehtoreita ja vararehtoreita. Lisäksi mukana ovat olleet dekaanit ja laitosten johtajia. Toki keskusteluja on käyty osastoillakin.

Yleisesti ottaen voin sanoa, että joidenkin mielestä nykyinen jako on hyvä. Suurimman osan mielestä nykyistä pitää parantaa”, Kallunki jatkaa.

Hyötyä myös perusopinnoille?

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen sihteeri Annakaisa Tikkinen suhtautuu raportissa esitettyihin ajatuksiin varovaisen myönteisesti. ”Esityksistä ei voi sanoa, että niissä joku häviäisi tai toisaalta varmasti voittaisi. Kaikki riippuu toteutuksesta. Uskon, että jokaisen näistä voi toteuttaa hyvin tai huonosti. Siksi onkin hyvä, että raportin esityksiä käsitellään työryhmissä”, Tikkinen sanoo.

Hänen mukaansa kysymysmerkkejäkin löytyy. ”Tutkimukselle näistä esimerkeistä koituisi varmasti synergiaetuja. Mutta onko etuja myös koulutuksen 10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kulttuurimaantiedettä suunnitellaan sijoitettavaksi humanistiseen ”schooliin”.

puolella. Jos esimerkiksi matemaattisten tieteiden laitos ja teknillisen tiedekunnan matematiikan jaos yhdistettäisiin, voitaisiinko taata, että teekkarit saisivat edelleen riittävän räätälöityjä matematiikan kursseja?”

Tikkinen kysyy.

Kallunki korostaa, että he ovat toimineet asiantuntijaroolissa, ja työ jatkuu tieteenalapohjaisissa ryhmissä. Yksittäisiin kysymyksiin laitosten mielipiteisiin liittyen hän ei halua ottaa kantaa.

Ristiriitaista palautetta eri työryhmistä

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen Matti Särkelä toimii opiskelijajäsenenä kahdessa eri työryhmässä. Toisessa tarkastellaan matemaattisten tieteiden laitoksen ja teknillisen tiedekunnan matematiikan jaoksen yhdistymistä, toisessa tieteenalapohjaista yksikköä, jossa sähkötekniikan, tietoliikennetekniikan ja tietotekniikan sekä tietojenkäsittelytieteiden oppiaineet nivottaisiin

samaan yksikköön. ”Täytyy sanoa, että noista ryhmistä on erilaista kerrottavaa. Periaatteessa kenelläkään ei ole mitään matematiikan laitoksen ja teekkareiden matematiikan jaoksen yhdistämistä vastaan. Mutta käytännössä näyttää siltä, ettei se olisi järkevää”, Särkelä sanoo.

Hänen mukaansa toisen työryhmän osalta suhtautuminen on aivan toisenlaista. ”Sanotaanko näin, että siellä on tultu siihen tulokseen, että asiaa kannattaa ehdottomasti tutkia.”

Rehtori Lajunen: Uusiin rakenteisiin mennään

Rehtoraatin kyselytunnilla 16. lokakuuta puolestaan ilmeni, että rehtoraatin mielestä rakennemalleja on uudistettava, vaikkei se olisi jokaisen tiedekunnan mieleen. Heitä pyydettiin vastaamaan kysymykseen ”jääkö koulutusohjelmille viimeinen sana rakenteellisen kehittämisen päätöksissä?” Rehtori Lauri Lajunen, koulutusrehtori Olli Silvén ja tutkimusrehtori

Taina Pihjajaniemi olivat kaikki sitä mieltä, että ei jää. ”Strategia sanelee, että uusiin rakenteisiin ja toimintamalleihin mennään”, Lajunen sanoi. ”Tällä hetkellä emme etene globaalin kehityksen mukana”, Pihlajaniemi jatkoi. ”On myös mielenkiintoista havaita, kuinka paljon esimerkiksi nuoren tohtorikunnan ajatukset eroavat vanhemman polven ajatuksista. Monessa tiedekunnassa nuo nuoret eivät vaan saa ajatuksiaan läpi”, Silvén muistutti.

Ajettiinpa tieteenalojen jako läpi enemmän tai vähemmän sopuisissa merkeissä, yksi keskeisistä ajatuksista sen ympärillä on valtiovallan pyrkimykset lyhentää tutkintojen suoritusaikoja. Tähän haasteeseen vastatakseen yliopistojen on satsattava joustavuuteensa.

Joustavat opintopolut isossa roolissa

Kallungin mukaan raportissa ja ehdotuksissa on painotettu perustutkinto-opiskelijoiden nä-

kökulmasta erityisesti joustavia opintopolkuja. ”Joustaviin opintopolkuihin pitää panostaa siten, että kandin jälkeen on paljon luontevia mahdollisuuksia jatkaa opintoja”, Kallunki sanoo. ”Se ongelmahan meillä on, että opiskelijoiden vaihtaessa alaa he hakeutuvat uusille aloille edelleen paljon päähakujen kautta. Ja se on hankaloitumassa tulevaisuudessa, jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen opiskelijavalintojen uudistuksesta”, Annakaisa Tikkinen muistuttaa.

Raportin konkreettisessa osassa eli tiedekuntajaon ehdotuksissa nykyisistä tiedekunnista puhutaan ”schooleina”. Kallungin mukaan taustalla ei ole mitään sen kummempaa. ”Tiedekunta on hyvä nimi, jos sen haluaa suomentaa. Tässä haluttiin laittaa englanninkieliset nimet, koska halusimme näyttää, että puhumme aidosta muutoksesta”, Kallunki toteaa.

Tikkinen on yhtä mieltä siitä, että aitoon muutokseen on aihetta. ”Kyllä yliopiston hallintorakenne tuulettamista kaipaa.”

Kansan edustaja.

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkk채ri

10/2012 | 13

50-VUOTIAS OULULAINEN OPISKELIJARUOKAILU • teksti Anni Jyrinki • kuvitus Nestori Törmä ja Mikael Heikkinen

Unirestan pahin kilpailija on eväslaatikko Oululainen opiskelijaruokailu juhlii tänä syksynä 50-vuotissyntymäpäiviään. mukana opiskelijoiden ja henkilökunnan päivittäisessä ravitsemisessa Oulun yliopiston alkuvaiheista lähtien”, Unirestan hallituksen puheenjohtaja Wille Leppämäki muistaa.

Nykyisin Linnanmaan kampusalueelta löytyy kaikkiaan kuusi Unirestan ravintolaa ja kahvilaa. Lisäksi yrityksen ruokapaikkoja on myös kaupungin keskustassa sekä yliopiston lääketieteen tiedekunnan hammaslääketieteen laitoksella Aapistiellä.

Ainoa poikkeus Unirestan valta-asemaan yliopistolla löytyy lääketieteen tiedekunnasta, jonka ravintolapalveluista vastaa Sodexo. Käytännössä Sodexo on Unirestan suurin ”UNIRESTA ON OLLUT

4,54

kilpailija Oulun Yliopiston toimipisteissä opiskelijaravintolapuolella.

Opiskelijoiden omistama

Koko maan mittapuulla katsottuna Uniresta on pieni toimija, mutta Oulussa opiskelijaravintolapuolella merkittävä. ”Uniresta toimii kilpailluilla markkinoilla. Meillä on toimintaa henkilöstö- ja opiskelijaravintolasektorilla sekä juhla- ja catering-palveluissa ja kaikki sektorit ovat kilpailtuja toimialoja. On totta, että Linnanmaalla ei ole muita ravintoloitsijoita, mutta esimerkiksi lääkiksellä Unirestan ravintola Pruxis kilpailee Sodexon,

PPSHP:n ja Oulun kaupungin ravintoloiden kanssa”, Unirestan toimitusjohtaja Kaija-Liisa Silvennoinen valottaa oululaisyrityksen markkinoita.

Ravintoloiden kilpailutuksesta vastaavat kiinteistöjen omistajat tai käyttäjät, kuten Suomen Yliopistokiinteistöt ja Oulun Yliopisto. ”Emme todellakaan ota itsestäänselvyytenä sitä, että Linnanmaalla saamme ravintolatoimintaa pyörittää. Aina täytyy paikkansa ansaita ja varautua siihen, että tilanteet muuttuvat. Voimme vain tehdä parhaamme”, Silvennoinen pohtii.

Samoilla linjoilla on myös Leppämäki: ”Emme mitenkään ilakoi ”monopoliasemal-

le” tai ylihinnoittele tuotteitamme sen turvin. Yhteistyö kiinteistön omistajien ja yliopiston kanssa on sujunut mutkattomasti ja olemme toiminnallamme lunastaneet joka päivä paikkamme yliopistoyhteisössä. Unirestalla on suora yhteys asiakkaisiin ja kuuntelemme asiakkaiden ja vuokranantajien toiveita tarkalla korvalla”, hallituksen puheenjohtaja vakuuttaa.

Uniresta on täysin oululainen opiskelijayhteisöjen omistama yritys. Omistajia ovat Oulun ylioppilasapu ry ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta. Yliopiston opiskelijat hyötyvät siitä, että Unirestalla menee hyvin. ”Iso osa Unirestan tuloksesta, joka vuonna 2011 oli 25 879 euroa, ohjautuu osinkojen

Unirestalle yksi normaaliateria tuottaa bruttona 4,54 euroa.

Valtioneuvoston ohjeiden mukaan opiskelija-aterian tulee sisältää ruoan lisäksi salaatti, leipä, levite ja juoma.

Ruoan tulee olla myös monipuolista sekä yleiset terveydelliset ja ravitsemukselliset vaatimukset täyttävää.

1,84

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kela maksaa ate 40%. Kelan osuu kokonaisuuden 1,84 euroa.

muodossa omistajayhteisöille. Omistajayhteisöt käyttävät osinkoja opiskelijoiden hyväksi. Esimerkiksi Oulun ylioppilasapu ry jakaa stipendejä opiskelijoille. Unirestan tavoitteena ei ole voiton maksimoiminen, vaan tasainen riittävä tulostaso ja hyvä hinta-laatusuhde ravintoloissamme”, toimitusjohtaja Silvennoinen huomauttaa.

Kaiken kaikkiaan Uniresta on siis Oulussa varsin merkittävä toimija, mutta valtakunnan tasolla edelleen pieni ja, kuten Kaija-Liisa Silvennoinen asian muotoilee, pienellä toimijalla ei ole isompien toimijoiden suuruusetuja. Uniresta pitää kilpailuvalttinaan Oulussa itsenäisyyttään ja asiakaslähtöisyyttään. ”Tällä hetkellä Unirestan suurin kilpailija yliopistolla on eväslaatikko, mutta kaupan ruokakorihintoja seuranneena voisi todeta, että hinta ei ole syy jättää lounas opiskelijaravintoloissa syömättä. Yliopistolla pyrimme myös tarjoamaan päivittäin monipuolisia vaihtoehtoja, jotta asiakkaamme löytäisivät tarpeitaan ja halujaan

vastaavat ateriat. Ruokailijamäärä yliopistolla on kasvanut ja tarpeet monipuolistuneet.

Näihin vastaaminen rajallisissa puitteissa on lähiaikojen merkittävimpiä haasteitamme”, Wille Leppämäki täydentää.

Mikä määrittää ruuan hinnan?

Ei ole ihan se ja sama, mitä opiskelijaravintoloissa asiakkaille tarjoillaan tai millä hinnalla. Unirestan ravintoloissa edullisin ateria maksaa 2,05 euroa (keittolounas), peruslounas maksaa 2,70 euroa. Kun tähän lisätään Kelan maksaman ateriatuen määrä 1,84 euroa, saadaan selville yhden lounasruuan kokonaishinta.

Silvennoinen ja Leppämäki valottavat hinnan muodostusta: ”Ateriatuen suuruus on kiinteä ja se riippuu eduskunnan hyväksymän valtion talousarvion määrärahoista, ja se annetaan

Emme todellakaan ota itsestäänselvyytenä sitä, että Linnanmaalla saamme ravintolatoimintaa pyörittää.”

”

Kaija-Liisa Silvennoinen, Unirestan toimitusjohtaja

jokaisesta ateriatukiasetuksen mukaisesti ateriakokonaisuudeksi tulkitusta ateriasta. Uniresta tarjoaa peruslounaan ohella kalliimmista raaka-aineista valmistettuja erikoisannoksia sekä peruslounasta edullisemman kevyt-

lounas-vaihtoehdon”.

Kelan tuen piiriin kuuluvat siis lounas ja erikoisannos eli kalliimpi vaihtoehto, jolle Kelan asettama ylähintaraja on 5,05 euroa. Myös salaattiannos voi olla yksi lounasvaihtoehdoista, samoin hampurilainen jos ateria on vain koostettu oikein.

Millainen tämä oikein koottua ateria sitten on?

Kelalta selviää seuraavaa: ”Opiskelija-ateria on ateriakokonaisuus, joka sisältää pääruoan lisäksi juoman, salaatin, leivän ja levitteen. Erikoisannos on kalliimmista raaka-aineista valmistettu ateriakokonaisuus. Valtioneuvoston asetuksen sekä korkeakouluruokailun periaatteita koskevan suosituksen mukainen ateriatukeen oikeuttava opiskelija-ateria on monipuolinen ja yleiset terveydelliset ja ravitsemukselliset vaatimukset täyttävä”.

Tarkempia ohjeita ravintoloille annetaan muun muassa ruokien suolapitoisuuksista ja ravintorasvojen laadusta.

Silvennoinen tarkentaa monimutkaista vyyhtiä kertoen, että opiskelija-aterioiden tuke-

2,70

Opiskelija maksaa ateriastaan enintään 2,70 euroa.

Eli maksimissaan 60% aterian kokonaishinnasta.

eriasta vähintään us yhden ateriahinnasta on aina

10/2012 | 15

välittömästi maaliskuun alussa enimmäishintoihin, koska korotus olisi tuntunut merkittävästi opiskelijan kukkarossa. Unirestan keskeisin tehtävä on kuitenkin tarjota ravitseva lounas.

Laadun turvaamiseksi olemme joutuneet nostamaan hintamme maksimiin”, Wille Leppämäki kommentoi.

Kahvi ei ole osa suositusateriaa

Pienempää ja suurempaa purnausta opiskelijoiden keskuudessa on herättänyt se, ettei kahvi enää nykyisin kuulu aterian hintaan. Silvennoinen kertoo, että kahvi ei kuulu Kelan ohjeistuksen mukaiseen lounaaseen. ”Kahvi on kuulunut opiskelijoidenkin lounastuotteeseen vain muutamissa yksiköissämme. Selvyyden ja yhtenäisen käytännön vuoksi tästä menettelystä on luovuttu”, jatkaa Leppämäki.

Tähän saakka Unirestan ravintoloissa ei ole ollut saatavilla luomu-ruokaa, johtuen sen hinnasta. Luomutuotteita ollaan kuitenkin lisäämissä ensin kahvilatuotevalikoimiin vuoden 2013 alussa. Lähiruokaa puolestaan käytetään koko ajan enemmän.

Kalle Mäkäräinen (vas.), Tuija Raatikainen ja Ari Ahokas ovat tyytyväisiä Unirestan ruokiin ja palveluihin.

Ei pahemmin purnaamista RAVINTOLA JULINIASSA lounastavat kansantaloustieteilijät Kalle Mäkäräinen ja Ari Ahokas sekä johtamisen opiskelija Tuija Raatikainen antavat kiitosta Unirestan ruuille. ”En ymmärrä, miksi porukka valittaa ruuista. Ei täällä mitään gourmet’ta tarvitse tarjota”, Raatikainen toteaa.

Kolmikon mielestä hinta-laatusuhde on Unirestan ravintoloissa kohdallaan, kun peruslounaan 2,70 euron hinnalla saa pääruuan, leivät, juoman, salaatin ja herne-

keittopäivinä pannukakkuakin. ”Jos miettii, mitä tuolla rahasummalla saisi kotona laitettua, niin ei paljon mitään”, Ahokas sanoo.

Elämää helpottaa sekin, ettei ruokaa tarvitse itse tehdä.

Esimerkiksi sitsien jälkeisessä väsymyksessä lautasen saa täyteen vaivatta. ”On hyvä, että Unirestalla on ravintoloita myös keskustan alueella, niin siellä päin asuvanakin ruokaa on edullisesti tarjolla”, Mäkäräinen kiittelee.

kille

kai u u l u u ki k

n

Kaupu

Opiskelijoiden mielestä kehittämistä kaipaa ravintoloiden tilasuunnittelu, sillä lounasaikaan ruokalat tuppaavat olemaan todella ruuhkaisia. Lisäksi Raatikaisen toiveissa olisi, että lisukkeena olisi perunan ja riisin ohella myös pastaa.

Kaikki kolme ovat sitä mieltä, että kokonaisuutena Unirestan palvelut toimivat niin hyvin, ettei ongelmakohtia tule edes ajateltua. Purnaamiseen ei tunnu olevan pahemmin aihetta.

Janne Hakkarainen

varavaltuutettu, aineenopettajaopiskelija

35

www.jannehakkarainen.fi

www.facebook.com/hakkarainen.janne

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Sanna Häyrynen

Mainos maksettu yksityishenkilöiden lahjoituksilla.

minen perustuu ateriatukiasetukseen, jonka antaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Kela puolestaan valvoo asetuksen toteutumista. Asetuksessa määrätään ateriatuettujen lounaiden enimmäishinnoista, ja ravintoloitsija voi vapaan harkintansa perusteella määritellä oman hintatasonsa. Tällä hetkellä tuon asetuksen mukaan opiskelijaruoka saa maksaa enintään 2,70 euroa. Juuri sen verran se Unirestan ravintoloissa nyt maksaa. ”Valtion uuteen talousarvioesitykseen sisältyy esitys ateriatuen lisäämisestä, jolloin opiskelijan maksama hinta jälleen alenee”, Silvennoinen lupailee ja jatkaa, että opiskelijalounaan hinta korotettiin Unirestan ravintoloissa 1.9.2012 alkaen Kelan asettamalle maksimitasolle. Syy korotukseen on kustannusten nousu. Ruoan raaka-aineiden tukkuhinnat ovat kohonneet helmikuusta 2008 kuluvan vuoden helmikuuhun runsaat 14 prosenttia.

Samoin työn hinta alalla on noussut”. ”Opiskelija-aterioiden enimmäishintoja on korotettu harvoin, vaikka kustannukset ovat nousseet. Uniresta Oy:n hallitus päättää opiskelija-aterioiden hinnoittelusta. Päätimme keväällä, että hintoja ei koroteta

Sanna Häyrynen

KOMMENTTI • Ville Koivuniemi, ville.koivuniemi@oyy.fi • kuvitus Mikael Heikkinen

Puolentoista euron pähkinä EDELLISEN AUKEAMAN otsikko väittää, että eväslaatikko on Unirestan pahin kilpailija. Onko väite totta? On ja ei.

Mitään välitöntä uhkaa Unirestalla ei Linnanmaan kampuksella ole, mutta yleisellä tasolla se ei luonnollisestikaan ole ainoa taho, jota opiskelijaruokabisnes kiinnostaa (siksi lehden kansikuva antaa ymmärtää, että kilpailua on, ja se on kovaa).

Suunnitellessamme juttua 50-vuotiaan Unirestan tiimoilta, Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO:n Ympäristötiimi toteutti Parempaa kouluruokaa –tempauksen, jossa opiskelijoita kannustettiin lakkoilemaan Sodexon ravintoloissa yhden päivän ajan.

Uniresta on kerännyt toiminnastaan opiskelijoilta yllättävänkin paljon kiitosta.

Oulussa on 27 opiskelijaravintolaa, joilla on oikeus laittaa korkeakouluopiskelijan ateriasta 1,84 euroa Kelan piikkiin.

Niistä 11 kuuluu Unirestalle, 7 Sodexolle ja 3 Fazer Food Services Oy:lle. Viimeksi mainittu on Fazer-konserniin kuuluva yhtiö, joka ilmoittaa olevansa johtava ruokailupalvelujen osaaja Pohjoismaissa ja Baltiassa. Sodexo on puolestaan ateria-, toimitila- ja kiinteistöpalvelujen ammattilaisena Euroopan seitsemänneksi eniten työllistävä yritys.

Ruuan maun ja laadukkuuden arvottaminen ja suhteuttaminen hintaan on aina subjektiivista. Toinen tykkää muhkummasta ja niin edelleen.

Unirestan omistus on puolestaan astetta mielenkiintoisempi vyyhti. Sen omistavat yhdessä Oulun yliopiston ylioppilaskunta ja Ylioppilasapu ry. Ylioppilasavun omistavat puolestaan Oulun yliopiston ylioppilaskunta, Oulun kaupunki ja Oulun yliopiston tukisäätiö. Yhtä kaikki: Uniresta on tukevasti oululaisessa ja oululaisen opiskelijan etua ajavassa omistuksessa.

Asetelmasta voi vetää nopean johtopäätöksen: Sodexo ja Fazer Food Services ajavat osakeyhtiöinä lähtökohtaisesti omia asioitaan, Uniresta puolestaan Oulun yliopiston opiskelijan asioita. Mutta ei asia toki ruokaa syövän opiskelijan näkökulmasta niin yksinkertainen ole. Opiskelija ei keskimäärin rahassa kylve, joten ruuan hintalaatusuhde on tärkeä osa opiskelijan viihtyvyyttä.

Kirjoittaja ei ole vielä päättänyt, tykkääkö hän muhkummasta.

TUHANNEN TAALAN KYSYMYS kuitenkin kuuluu: pystyykö pieni Uniresta tarjoamaan sellaisen diilin, että ruuan laadukkuus ja Unirestan muut edut opiskelijoille tuovat opiskelijayhteisölle riittävän lisäarvon suuriin toimijoihin verrattuna, joilla on luonnollisesti mahdollisuuksia painaa aterian hintaa huomattavasti Unirestaa alemmas?

Esimerkiksi Sodexon opiskelija-ateria on pystytty painamaan jopa 1,15 euron tuntumaan.

Mitään aukotonta vastausta kysymykseen ei ole olemassa, mutta oman vastaukseni voin muotoilla ytimekkääksi. Kyllä pystyy. Unirestan ruuasta saa maksaa prosentuaalisesti huomattavasti Sodexoa enemmän, mutta puolentoista euron lisäsatsauksella per ateria sekä opiskelijayhteisö että keskiverto-opiskelijan makuhermot saavat mielestäni riittävästi lisäarvoa. Mutta samalla pitää toki muistaa, että Unirestan asema yliopisto-opiskelijan vatsantäyttäjänä ei tule jumalilta, vaan mahdollisimman hyvän opiskelijaruuan eteen pitää tehdä kovasti töitä jatkossakin.

10/2012 | 17

REPORTAASI TUNTUREIDEN SYLISTÄ • teksti ja kuvat Karoliina Kemppainen

Tuntureiden sylissä

Iltakävelyn maisemissa ei ollut valittamista.

Miten käy, kun mukavuudenhaluinen kaupunkieläjä vaihtaa korkkarit vaelluskenkiin ja pikkulaukun kuudentoista kilon rinkkaan? SOOPA ry:n syysvaellus Pohjois-Norjan Lyngeniin tarjosi vaellusnoviisille rutkasti haasteita ja elämyksiä. milloin minulla olisi viimeksi ollut näin kurja olo.

Vaatteeni ovat läpimärät, olen umpiväsynyt, nälissäni ja viluissani, eikä vesi tahdo kiehua trangiassa sitten millään.

Tuulee ja sataa tauotta. Ajatus märkien vaatteiden riisumisesta kylmänkosteassa teltassa ei houkuttele vähääkään. Ja tätä riemua on nyt sitten edessä viisi päivää. Kaikkea sitä ihminen saakin päähänsä.

Olen seurannut Oulun yliopiston partiolippukunnan eli SOOPA ry:n sähköpostilistaa jo pitkään, ja haikaillut samalla niin sanotusti takaisin luontoon.

Heinäkuussa haikailu saa riittää: ilmoittaudun elämäni ensimmäiselle vaellukselle. Eikä kyseessä ole mikä tahansa luonEN MUISTA,

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

toretki, vaan viikon telttavaellus Pohjois-Norjan vaativissa maisemissa.

“Lyngenin alue tiedettiin vaativaksi korkeuserojen ja maaston vaikeuden vuoksi.

Pohdimme, oliko liikaa luvattu reissun sopivan aloittelijoille”, kertoo SOOPAn tiedottaja Antti Pekkala. “Olosuhteet osoittautuivat vieläkin vaikeammiksi, kun alkupäivinä satoi vettä ja lunta. Reissun jälkeen saimme kuitenkin hyvää palautetta ensikertalaisiltakin. Huikaisevat maisemat olivat mahtava palkinto haastavasta vaelluksesta!”

Ihanaa kärsimystä SOOPAn vaellukset ovat mainio keino perehtyä eräelämään,

sillä mukana on aina kokeneempia vaeltajia. Eikä tarvitse pelätä, että joutuisi vahingossa ryhmään, joka haluaa vaikkapa valloittaa vuorenhuippuja aamusta iltaan.

“Pitkillä reissuilla vaelletaan ryhmissä, joiden kuntotaso ja tavoitteet on sovitettu yhteen ilmoittautumislomakkeen perusteella. Ryhmä pitää ennen vaellusta tapaamisen, jossa jäsenet tutustuvat ja sopivat tavoitteista. Hyvässä ryhmässä viikon telttareissukin muodostuu nautittavaksi kokemukseksi, kun ensikertalaisella on ryhmän tuki ja ryhmässä hyvä henki,” Pekkala vakuuttaa.

Vihdoin vesi kiehuu, ja tuokion kuluttua upouusi pakkini on täynnä höyryävää italianpa-

taa. Se ei tunturituulessa kauaa kuumana pysy, mutta lämmin ruoka virvoittaa niin kehoa kuin mieltäkin. Hampaita kiristellen olen vaihtanut litimärän lämpökerrastoni kuivaan ja olo on helpottanut pikkuisen.

Ensimmäinen vaelluspäivä on todellakin ottanut luulot pois keltanokalta. Jäimme bussista valtavan soramontun kohdalla, ja jo maastoon pääseminen oli melkoinen urakka. Kapusimme pöpelikköistä rinnettä loputtomalta tuntuvan matkan, eikä rinkan kanssa tasapainoilu varsinaisesti helpottanut tilannetta. Kun vihdoin pääsimme vuorten väliin, oli edessä hilpeää, lukuisten puronylitysten ja laajojen kivilouhikoiden sävyttämää maastoa.

SOOPA ry

••Oulun yliopiston

partiolippukunta, perustettu vuonna 1990

••Jäsenistö koostuu nykyisistä ja entisistä opiskelijoista

••Vuoden päätapahtumia ovat

syys-, kaamos- ja pääsiäisvaellus

••Lisäksi järjestetään

koulutuksia, viikonloppuretkiä ja illanviettoja

••Tasavuosia juhlistetaan

kaukaisemmalla vaellusreissulla, tähän mennessä on käyty Huippuvuorilla, Grönlannissa ja Perussa

••Oma tila eli kolo sijaitsee T2portaikon kellarikerroksessa

••Kaikki SOOPA ry:n toiminta on päihteetöntä

••Tietoa toiminnasta saat

postituslistalta, nettisivuilta ja Facebookista

••SOOPA etsii parhaillaan uusia aktiiveja toimintaansa

1

4

2

3

5

1) Kivilouhikoiden ylittäminen rinkka selässä ei ole tehtävistä helpoimpia. 2) Sateisella vaelluksella kenkien kuivatusmahdollisuus nousee arvoon arvaamattomaan. 3) Välillä on hyvä pysähtyä kunnolla ihastelemaan näkymiä. 4) Tytebaerdalenin karun kaunista maastoa. 5) Muutaman päivän suihkuttomuuden jälkeenkään Jäämeren lämpötila ei houkutellut pulahtamaan. 6) Jäätikköjärveen laskeva vesiputous kuului reissun kohokohtiin.

Silti olen ajoittain jopa nauttinut. Loputonta rinnettä kavutessa tuntui kierolla tavalla nautinnolliselta pinnistää voimansa äärimmilleen. Ensimmäinen puronylitys liukkaita kiviä pitkin oli sellainen teinpäs sen -hetki, ja suurilla kivenlohkareilla loikkiminen karkotti viimeisetkin arkihuolet.

Ulos mukavuusalueelta Silmiä hivelevä ympäristö, samoin kuin vaeltamisen nautinnollisuus, pääsevät kunnolla oikeuksiinsa, kun sää kahden ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen selkenee. Toisen päivän iltapäivä on yhtä juhlaa: pääsemme karusta solasta vehreämpään ja helppokulkuisem-

paan maastoon, löydämme kartasta retkeilymajan ja taivaskin alkaa kirkastua. Kun mutaisen ylämäen jälkeen saavumme majalle, tunnen oloni äärimmäisen onnelliseksi: mahdollisuus nukkua kamiinan lämmittämissä sisätiloissa ja saada kamat kuiviksi! Illalla vuorten välistä pilkistää aurinko, eikä fiilis voisi olla paljon parempi.

Seuraavina päivinä otamme kaiken irti niin säästä kuin mökkiolosuhteistakin. Käymme Jäämeren rannalla huljuttamassa käsiämme hyytävässä vedessä, vuorijonojen peilautuessa veden pinnasta. Vaellamme kivilouhikoiden yli jäätikön reunamille, missä turkoosien jäämassojen majesteetillisuus mykistää pienen kulkijan.

Kun viimein hyvästelemme retkeilymajan ja aloitamme kahden päivän matkan kohti päätepistettä, vuorten sylissä kulkiessa tuntuu kuin vaeltaisimme ajasta irrallaan, seuranamme vain porot ja lampaat. Alan ymmärtää, miksi ihmiset ovat valmiita heittäytymään vapaaehtoisesti erämaan armoille – vastaavaa ei vain koe merkityillä reiteillä, luontokeskusten kupeessa.

Vaeltaminen on itsensä ja oman mukavuusalueensa haastamista parhaimmillaan. Miten kestää kroppa, miten pää?

Miten pärjää pumpulissa elävä nykyihminen maastossa, ilman sänkyä, suihkua, vesivessaa ja – kauhistusten kauhistus – internetiä! Itselläni paukkui kyllä mukavuusraja jos toinenkin,

lähtien kuuden päivän suihkuttomuudesta. Oli myös hienoa huomata, miten paljon oma keho jaksaa, vaikken missään huippukunnossa olekaan. Ehkä hienointa oli kuitenkin se, että ylipäänsä sain lähdettyä ja toteutettua yhden pitkäaikaisen unelmani. SOOPA ry:n tiedottaja Antti Pekkala tietää hyvin, mikä touhussa viehättää.

“Kun keskittyy vaeltamiseen, ruoanlaittoon ja leirielämään, pikkuhiljaa arjen huolet haihtuvat kauas pois. Monipuolinen luonto ja luonnon kauneus tulevat lähelle. Elämykset ja kokemukset vahvistuvat ryhmässä ja ryhmä antaa omiin havaintoihin uusia näkökulmia.

Tärkeäksi tulee lopulta hetki tässä ja nyt, ei itse päämäärä.”

6 10/2012 | 19

KAMPUKSEN KASVOT • tekstit ja kuvat Sanna Häyrynen

Perjantaivaate parissa tunnissa Elina Hänninen saa ompeluinspiraation nähdessään täysin hyödynnettävissä olevan vanhan kankaan tai vaatteen.

Elina Hänninen tekee parhaillaan muusikkoystävälleen keikka-asua. ”Meillä on diili, että saan olla bändin hovivaatettaja, kun heistä tulee kuuluisia”, Hänninen nauraa.

KULTTUURIANTROPOLOGIAN kolmannen vuoden opiskelija Elina Hänninen, 22, ajautuu toisinaan vaatekriisiin. ”Jos olen vaikka perjantaina lähdössä iltamenoihin, päivällä voi tulla tunne, ettei kaapissa ole mitään, mitä haluaisin illalla pukea päälleni. Sitten tutkailen kangasvarastojani ja ompelen uuden vaatteen illaksi”, kulttuurintutkija selittää.

Lähestulkoon kaikki Hännisen vaatteet ovat hänen itse tekemiään tai kirpputoriostoksista muokattuja. Uusia vaatteita hän ei osta juuri lainkaan, vaan ideana on hyödyntää käytettyjä materiaaleja. Kankaita ja vaatteita on kertynyt nurkkiin kuulemma säkkikaupalla. ”Välillä tuskastun, kun joka paikka pursuilee kankaita, mutta kaapin perukoilta voi löytyä unohdettuja aarteita, joista myöhemmin innostun tekemään vaatteen.”

Hänninen on ommellut ala-asteikäisestä lähtien. Aluksi hän teki vaatteita uusista kankaista ja valmiiden kaavojen pohjalta, mutta nykyään vaatteet syntyvät kierrätysmateriaaleista omien mallien mukaan.

Hänninen ei tee asuja enää vain itselleen, vaan myös kaverit ovat huomanneet hänen

Kuningaskalaa narraamassa Mikko Melamies on sitä mieltä, että itse pyydystetty kala maistuu aina vähän paremmalta kuin kaupasta ostettu.

SATUNNAINEN MATO-ONGINTA vaihtui vähitellen ympärivuotiseksi kalastamiseksi, kun yleistä historiaa kolmatta vuotta opiskeleva Mikko Melamies, 25, kolmisen vuotta sitten kokeili virveliä, jonka hänen isänsä sai syntymäpäivälahjaksi. Melamies huomasi, miten mukavaa kalastaminen on hyvillä välineillä. ”Kesäkuusta elokuuhun tulee oltua kalassa lähes päivittäin. Talvella sitten siirryn pilkkimään heti kun jäät kestävät”, Melamies kertoo.

Syksyisin kalastajan vuodenkierrossa on vuorossa lippoaminen, joka on laiturilta tapahtuvaa kalanpyyntiä haavilla. Ensi kesänä Melamies aikoo kokeilla perhokalastusta ja myöntää, että varsinkin aloittelija saa harrastukseen uppoamaan yllättävän paljon rahaa, kun uusia välineitä pitää ostaa ja testailla.

Kalastaminen on Melamiehen mukaan parasta stressilomaa ja loistava vastapaino opiskelulle. Välillä touhu voi turhauttaa, kun kala ei syö, mutta jostain motivaatio kalojen narraamisen aina löytyy. ”Jos pyöräilee Toivoniemen siltojen yli ja näkee, että lohen selkä vilahtaa, ei voi muuta kuin lähteä kokeilemaan onneaan”,

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Melamies kuvailee.

Oulujokisuisto on Raatissa venettään säilyttävän miehen suosikkikalapaikkoja.

Muutaman kerran vuodessa hän suuntaa Lappiin viikon mittaisille reissuille kalastamaan ja vaeltamaan. Mikko Melamies on käynyt esimerkiksi Utsjoella Kaldoaivin erämaa-alueella ja Muotkatuntureilla Inarissa. Tunturijärvillä houkuttelee Oulun vesistöjä jalompi kalalajisto, sillä sieltä voi saada esimerkiksi rautua tai harjusta.

Melamies mainitsee hienoimmiksi saaliikseen Pohjois-Lapista napatut yli 45-senttiset taimenet sekä kuusikiloisen hauen.

Unelmien täyttymys Melamiehelle olisi, jos vedestä saisi vielä jonain päivänä nostettua lohen. Joskus lohet kuulemma ovat suorastaan pomppineet veneen vieressä, mutta niitten kiinni saaminen ei ole aivan yksinkertaista. ”Lohta ei turhaan sanota kuningaskalaksi. Se ei ihan kenen tahansa vieheisiin iske”, Melamies toteaa.

Kalastava historioitsija Mikko Melamies saattaa toisinaan vältellä tylsään tenttiin lukemista lähtemällä kalaan.

kykynsä: tilauksesta tulee tehtyä pikku tuunausoperaatioita, mekkoja ja muusikkoystävän esiintymisasuja.

Hänninen haaveilee, että voisi pitää opinnoistaan vuoden vapaan, jolloin keskittyisi kunnolla ompeluprojekteihin. Myös ompelutarvikkeille ja -materiaaleille pyhitetty työhuone olisi unelmien täyttymys.

Ompelijalla on jo yritysideakin muhimassa. ”Haluaisin perustaa jossain vaiheessa pienen nettikaupan, jonka kautta voisin saada töitäni esille ja myydyksi.”

Ammattia Hänninen ei vaatetusalalta havittele, vaikka ovet aukenivat tekstiilisuunnittelun opintoihin pari vuotta sitten. Kulttuuriantropologia vei tuolloin voiton. ”Vaatetusalan opiskelu olisi mukavaa, mutta haluan pitää ompelun harrastuksena.

Joskus mietin, että voisin tutkia käsityöperinteitä, mutta nyt ajatus on jäänyt taka-alalle.”

Ompeluharrastusten parissa saattaa yllättäen hurahtaa kokonainen päivä, kun flow’n saa päälle, niin koukuttavaa hommaa ompeleminen on. Myös vanhojen materiaalinen muokkaaminen taas käyttökelpoisiksi tuo Hänniselle aina hyvän mielen.

Haarukassa facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Oulun ylioppilaslehti www.ylkkari.fi

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

Oulun ylioppilaslehti nyt myös Twitterissä!

@ylkkari

Tari Polet Ikä: 22 vuotta.

Opiskelee: Varhaiskasvatusta Oulun yliopistossa, 3. vuosi.

Kotoisin: Oulusta.

Asuu: Oulun Tuirassa.

Valta(valta) kokouspöydältä

KOLUMNI

Matti A. Kemi Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäsen, jonka mielestä kaikki byrokratia toimii parhaiten kofeiinihöyryissä

Uusia kasvoja etsimässä valtavan kokouspöydän ääreen Uusi yliopistolaki on ollut voimassa vuoden 2010 ensipäivästä lähtien. Samana päivänä aloitti myös yliopiston hallitus nelivuotisen hallitusvastuunsa. Vaikka aikaa hallituskauden päättymiseen on jäljellä yli vuosi, uutta hallitusta valmistellaan jo täydellä byrokratian höngällä.

Olin vuonna 2009 nimeämässä nykyistä hallitusta. Koska senaikainen hallitus ei voinut nimetä itselleen seuraajaansa, perusti hallitus väliaikaisen kollegion uuden hallituksen nimeämiseen.

Silloinen, jäsenistöltään kaksi kertaa nykyistä hallitusta suurempi yliopiston hallitus perusti työryhmän esittämään hallituksen ulkopuoliset jäsenet väliaikaiselle kollegiolle. Työryhmän esitys meni lopulta vaivattomasti läpi; yliopiston hallitus sai haluamansa talous- ja hallitustyöskentelyssä kokeneet konkarit hallitukseensa.

Tulevaan hallituksen valintaan päästään helpommista lähtökohdista.

Nykyinen yliopistolaki on määrittänyt hallituksen uuden kokoonpanon valinnan ja vahvistamisen kollegiolle, eikä väliaikaisen kollegion kaltaisia toimielimiä tarvitse pystyttää valintaprosessin ajaksi. Lisäksi kollegio on valintaprosessissaan hyvissä ajoin liikenteessä.

Valtavan kokouspöydän ääressä nähdään reilun vuoden päästä joka tapauksessa ainakin yhdet tuoreet kasvot.”

”

Nykyisestä hallituksen kokoonpanosta toivoisin mahdollisimman monen olevan hallitustyöskentelyyn käytettävissä, joskin ymmärrän toisen nelivuotiskauden olevan aikamoinen uhraus etenkin Oulun yliopiston ulkopuolisilta jäseniltä. Heidän kalenterimerkinnöissä Oulun yliopiston hallituksen kokoukset ovat vain yksi luottamustoimi muiden työkokousten parissa.

Hallitustyöskentelyyn nykyiset hallituksen jäsenet ovat omistautuneet antaumuksella, mikä näkyy korkeina läsnäoloprosentteina kokouksissa. Ehdotonta eliittiä hallituksen kokouksiin osallistumisissa ovat muuten opiskelijaedustajat täydellä sadan prosentin läsnäolollaan.

Allekirjoittanut ei ole käytettävissä toiseen kauteen, joten ainakin ylioppilaskunnan edustajistossa nähdään vuoden päästä tyrkkyfakseja ja kuumottavia haastatteluita hallituksen opiskelijajäseneksi pyrkiville. Ja jos oikein timanttisesti käy, opiskelijat saavat hallitukseen vastuunjakamista helpottamaan toisenkin opiskelijajäsenen paikan.

Valtavan kokouspöydän ääressä nähdään reilun vuoden päästä joka tapauksessa ainakin yhdet tuoreet kasvot.

Harrastukset: Kuntosali, lenkkeily, bloggaaminen.

Lautasella: Turkkilaiset jauhelihapihvit barbecuekastikkeella.

Ruokapaikka

Ravintola Hagia Sofia.

Missä: Kirkkokatu 2, Franzénin talossa.

Mitä: Turkkilaista ruokaa.

Muuta: Tunnelmallinen, rauhallinen paikka.

Tari Polet voisi ajatella lähtevänsä kaverin kanssa vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. ”Se on kyllä ihan realistinen haave.”

Kaksin kokkaaminen on kivempaa Varhaiskasvatusta opiskeleva Tari Polet kiinnostui jo varhain lasten parissa työskentelemisestä. Tällä hetkellä lastentarhanopettajan työhön houkuttaa myös alan hyvä työtilanne.

Opiskelun ohella Tari toimii lähiavustajana, urheilee monipuolisesti sekä hengailee kavereidensa kanssa kahviloissa.

Omien sanojensa mukaan Tari on ”semmoinen höpöttelijä, joka ei pysy kauaa paikallaan”.

Maija Pylväs, teksti ja kuva Miten menee?

Ihan hyvin menee. Viikonloppua odotellessa.

Miksi lähdit opiskelemaan varhaiskasvatusta?

Tykkään olla lasten kanssa, mutta tähän koulutusohjelmaan päädyin vähän sattumalta. Hain kolmeen paikkaan, mutta pääsin varhaiskasvatukseen. Olen tykännyt ja aion käydä ainakin kandivaiheeseen asti. Erityisopettajan tai luokanopettajan työ on ollut kauemminkin haaveena, joten pitää katsoa, jos vielä joskus hakisi opiskelemaan lisää.

Mitä harrastat?

Käyn salilla ja lenkillä. Nuorempana harrastin tanssia. Olisi ollut kiva jatkaa sitä, mutta se vei paljon aikaa, eikä motivaatio riittänyt. Blogia pidän omaksi ilokseni - ja ehkä kavereittenkin.

Millainen tyyppi olet?

Kuvaile itseäsi.

Olen aika puhelias ja tulen

yleensä hyvin juttuun kaikkien kanssa. Toisaalta olen aika itsepäinen ja määrätietoinen.

Mistä haaveilet?

Tällä hetkellä olisi kiva lähteä kaverin kanssa vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. Se on kyllä ihan realistinen haave. On kai niitä kaikenlaisia pilvilinnoja, mitä voisi rakennella.

Olit nuorempana kahdesti au pairina, Sveitsissä ja Italiassa. Tuleeko käytyä paljon reissussa?

Sveitsissä ollessa tuli matkusteltua lähimaissa ja perheen kanssa on koluttu rantalomakohteita Euroopassa. Nyt haluaisin jonnekin kauemmas, esimerkiksi New Yorkissa olisi kiva käydä Tykkäätkö laittaa ruokaa?

Jonkin verran, mutta aika usein syön opiskelijaravintoloissa. Nyt kun seurustelee, on kivempi laittaa ruokaa yhdessä.

Yksin tuntuu turhalta vääntää hirveitä annoksia. Eilenkin tehtiin tortillalasagnea.

Mikä on eksoottisinta

ruokaa, jota olet maistanut?

Ei ole sen eksoottisempaa kuin mustekalat. Kaikista eksoottisinta on ollut kuitenkin omat lätyt, johon laitoin puoli pakettia rasvaa. Ulkomailla tulee syötyä aika perusruokia.

Mitä tykkäsit tästä ravintolasta ja ruuasta?

Ravintola on tunnelmallinen, pihvit olivat hyvät. Ihan hyvää palvelua, ei moitittavaa.

Olisi mielenkiintoista käydä täällä joskus illallakin. Jälkkäri oli hyvää - makeaa mutta pienissä erissä oikein hyvää.

10/2012 | 21

Vuonna 1962 oululaisen opiskelijan ravinnolliset perusasiat laitettiin uuteen uskoon: perustettiin Oulun ylioppilasapu ry, tavoitteenaan ravitseva ruoka ja opiskelijaystävällinen hinta.

Tänä päivänä opiskelijoiden lisäksi kaikki hyvästä ruuasta pitävät ovat tervetulleita Unirestan, ylioppilasavun jatkajan, ravintoloihin. Myös juhlaja cateringpalveluiden merkeissä.

www.uniresta.fi

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

KOLUMNI

Tunteiden turbulenssissa Jenni Kinnunen Kirjoittaja opettelee käyttämään sanoja musiikin lailla.

Suden hetkellä ”Tämä käsidesi ei sisällä alkoholia.”

Se lukee seinällä riippuvassa kyltissä, joka on päällystetty kontaktimuovilla. Vieressä on lavuaari, peili ja saippuateline. Tuijotan kylttiä. En ymmärrä viestin merkitystä.

Miksi käsidesissä ei ole alkoholia? Miksi on tärkeää tietää, ettei käsidesissä ole alkoholia?

KIRJA

LEVYT

Katseeni harhailee pitkin huonetta. Silmäni takertuvat televisiossa pyörivään otsikkoon, joka ilmoittaa avaruussukkula Endeavourin lähteneen viimeiselle matkalleen pitkin Los Angelesin katuja. Aivoni käsittelevät tekstiä hitaasti.

Viimeinen matka katuja pitkin. Haudataanko se? Vai kulkevatko avaruussukkulat nykyään kadulla? Onko se niin kuin raitiovaunu?

Radio on päällä. Sieltä kaikuu sekalaisia lauseita.

En saa kiinni ajatuksista niiden takana. Mitä Suomessa tapahtuu? ”Kekkoslaisuus on taantumassa YYA-sopimus Stalin, Stalin, Stalin kiitän kansan rauhan juhlatilaisuuden Moskovan ylioppilaisiin Stalinin rauhanpalkinto.”

Radio on päällä. Sieltä kaikuu sekalaisia lauseita. En saa kiinni ajatuksista niiden takana.

Mitä Suomessa tapahtuu?”

”

Mikä on Stalinin rauhanpalkinto? Joku nainen on saanut Stalinin rauhanpalkinnon ja kiittää siitä. Kenelle ojennetaan Hitlerin suvaitsevaisuuspalkinto? ”Suuri Kirja sanoo Helvetti. Ihminen lähestyy ihmistä.”

Miksi en ymmärrä näitä lauseita? Totisesti, ihminen lähestyy ihmistä. Mies hoipertaa eteenpäin ja hokee joojoojoo joooohjoojooh joojoojooohjoohjoooooooh jooh.

Hän kulkee ohitseni. En halua katsoa. Mummo kurkistaa nurkan takaa ja haluaa istumaan.

Happi Oxygen. Happi on tärkeää. Fotosynteesi. Miksi täällä ei ole kasveja? Tuleeko toisesta venttiilistä happea ruotsiksi? Vai englanniksi? Hengitämmekö eri kielillä?

Television otsikko kehottaa: Ei voi kuin olla kärsivällinen. ”Ei atomipommikaan armoa anna”, sanoo radio. ”Tämä ei ole Hiroshimaa.” Ei ole, kyllä minä sen tiedän. En minä ole sekaisin.

Espanja nuiji Valko-Venäjän, televisio kertoo. Miten maalla voi olla nimi? Sehän voisi aivan hyvin olla ihmisen nimi.

Sielläkin on tapeltu, vai sodittu? Soditaanko Euroopassa? ”Honkanen.”

Yksitellen ihmisiä katoaa. Minne he menevät? Vieressäni istunut kärsimätön mies lähti eikä palannut. ”Valkoisista soluista viidennes, punaisista kolmannes.”

Punainen tytär itkee valkoisen äidin vieressä.

Miestä kärrätään paareilla. Kohta hän kävelee tupakalle.

Isä hakee vihaisen tyttären kotiin. Poika ei löydä kahviautomaatista tavallista kahvia. Hän pyytää hoitajaa apuun. ”Kokeile suodatinkahvia.” Tippapulloteline kitisee lattiaa vasten. ”Pelko ei ole koskaan ollut näin oikeutettua ja aiheellista.”

Minä valvon. Mestan tyttö hakee kolmannen kahvikupin.

MUSE The 2nd Law JENNY KANGASVUO Sudenveri Teos 2012. 313 s.

On aina ilo törmätä tuttuun nimeen kirjallisuuden kentällä.

Oman yliopistomme kasvatti, kulttuuriantropologi Jenny Kangasvuo (s. 1975) palkittiin kustannussopimuksella Teoksen kirjoituskilpailussa kaudella 2010– 2011. Voiton myötä valon näkee Kangasvuon esikoisromaani, joka valmistui suomalaista biseksuaalisuutta käsittelevän väitöskirjan työstämisen ohella.

Hanna Korhosta ei enää ole.

On Varga, helsinkiläistynyt kuvataiteilija, joka haluaisi unohtaa menneisyytensä hetket sutena ja elää elämäänsä Marraskuun, pakanauskoisen tekstiilitaiteilijan rinnalla. Varga kokee järkytyksen, kun hänen ovelleen ilmestyy Laumasta paennut epämuotoinen poika Rasmus, joka ei halua elää sutena. Vargan muistot avautuvat. Martta, Lauman johtajanaaras, saapuu itse hakemaan poikaa pohjoiseen, jotta Lauman salaisuus säilyisi.

Loppuratkaisu ei saavu mullistuksetta.

Kangasvuo kirjoittaa sujuvaa tekstiä, jossa eri kertojat saavat tasapuolisesti äänensä kuuluviin.

Luvut ovat sisällöltään nasevia ja niiden vaihtuminen luontevaa.

Ihmissusien ja susien yhteiselämä on mielenkiintoinen aihe.

Parhaiten toimivat pohjoiseen sijoittuvat, Martan ja Vargan muistoihin perustuvat jaksot, joissa on luontokuvausta ja historiaa. Rakkaustarina tuntuu ylimääräiseltä elementiltä, samoin sen mukanaan tuoma pakanuus.

Kangasvuo kurkottaa kohti Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -teosta (2000), muttei mystisyydestään huolimatta yllä sen maagisuuteen.

Jenni Kinnunen

Jousitaustoineen Bond-tunnarilta kalskahtava Supremacy saa nimeään myöten mahtipontisena prologina kunnian avata brittiläisen Musen paljon puhutun uutuuslevyn. Trio on onnistunut vuonna 1999 julkaistun esikoisensa jälkeen kasvattamaan itsestään yhden maailman massiivisimmista bändibrändeistä, ja The 2nd Law osoittaa, että tuolla statuksella pystyy jo tekemään, mitä huvittaa.

Edellistä huomiota alleviivaa esim. kakkosbiisin kitarasoolo, joka on häpeilemättä napattu suoraan Queenin I Want to Break Free -kappaleesta.

NINNI FOREVER BAND Ninni Forever Band

Äänetön on uusi kuvataiteilijamuusikoiden Ville Pirisen ja Sami Sänpäkkilän perustama levy-yhtiö, jonka ensimmäinen julkaisu on Pintandwefallyhtyeestä tutuksi tulleen Ninni Luhtasaaren soololevy. Ninni Forever Band -nimeä kantavan yhden naisen yhtyeen esikoisen taustalta löytyy muun muassa mies nimeltään Risto Ylihärsilä.

Ninni Luhtasaarta kuvaillaan ”yhden naisen taidekollektiiviksi”. Kieltämättä monialaista ajattelua ja muuntautumisky-

Muutenkin tyylillisesti kumpuilevan repaleinen albumi on täynnä vaikutteita sieltä täältä, minkä perusteella vaikuttaa siltä kuin Muse haluaisi osoittaa hallitsevansa genren kuin genren. Niin ärsyttävää kuin tämä onkin, on sitä pakko myös vähän ihailla.

Tässä kontekstissa olympiafanfaariksi kirjoitettu ja vielä kesäkisojen aikaan huvittavankin korkealentoiselta tuntunut Survival kuulostaa jopa tutun turvalliselta Muselta. Massiivisuuden vastapainoksi levyllä on kuitenkin yllättävänkin hillittyjä pop-kappaleita, joista koko joukon symppispalkinnon pokkaa Explorers ollen lienee ”puhtoisinta” poppia Musen historiassa.

Yhteenvetona voisi todeta, että vaikka levyn laaja-alaisuus on kuulijalle haaste, The 2nd Law materiaalillaan kepittää esimerkiksi kolmen vuoden takaisen The Resistancen mennen tullen, ja yhdestä kappaleturhakkeesta (Sustainable) huolimatta kohu albumin dubstepelementtien ympärillä herättää ainakin tässä kuulijassa suuresti hämmennystä.

Marko Pyhähuhta

kyä tällainen multi-instrumentalistinen sooloteos vaatii, vaikka N4EB:n elektroakustinen pop melko yksinkertaista ja naivistista onkin. Siinäkin mielessä tuottaja Ylihärsilän Ristoyhtye liippaa Luhtasaaren soolomaailmaa melko likeltä.

Vaikka paikoin hupailevan kevyenä ja ajoittain taas alasajetun melankolisena soiva 11-raitainen albumi koostuu enimmäkseen alle neliminuuttisista biiseistä (pari alle kaksiminuuttistakin löytyy), jokin sen atmosfäärissä pakottaa melkein lopettamaan ensimmäisen kuuntelun kesken.

Analyyttisempi lisämakustelu tuottaa takaraivoon lopulta ajatuksen, että vaikka materiaali on periaatteessa ihan laadukasta, ei kappaleiden sisällä ole riittävästi nyansseja kantamaan kokonaista albumia alusta loppuun – ehkä olisi vielä kannattanut mieluummin rakentaa vaikka EP-levy ylivoimaisen Mortal Kombat -biisin ympärille.

Marko Pyhähuhta

10/2012 | 23

• teksti ja kuvat Saga Skiftesvik

Pyhän Luukkaan kappeli, Yliopistokatu 7: Messu sunnuntaisin klo 10.

English Service sunnuntaisin klo 16.

KappeLive-konsertti la 3.11. klo 19.

Elohuone, Isokatu 11: Sarastus-kuoron harjoitukset torstaisin klo 18–20.

Kastellin kirkko, Töllintie 38: Tuomasmessu la 17.11. klo 18.

Vanha pappila, Asemakatu 6: Raamis ke 24.10. klo 18.

Heinätorin seurakuntatalo, Aleksanterinkatu 71: Lenkkiryhmä torstaisin klo 18.

Oulugospel 2.–4.11.2012 www.oulunseurakunnat.fi/oulugospel.

Tervetuloa mukaan!

Yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101 puh. 040 524 5919 yliopistopastori@oulu.fi Palveleva puhelin ja palveleva netti: puh: 01019 0071, klo 20-24 www.palvelevanetti.fi

Kauppatieteiden opiskelijan Joonas Mäntymaan lempivärejä ovat musta, tummanharmaa ja sininen. Inhokkiväri on oranssi.

Tyttöystävän perässä vaatekauppaan Johtamista opiskeleva Joonas Mäntymaa, 27, kirjoittaa graduaan mieluiten Reinotossuissa ja college-housuissa.

Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Paita ja housut ovat Cottonfieldin ja huivi Selectedin. Neule on Zarasta ja kengät Clarksin.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Pyrin pukeutumaan suhteellisen fiksusti, sillä tuleva työnantajahan voi kävellä milloin tahansa vastaan. En koe tarvetta erottua suuremmin joukosta.

Pidän istuvista, aikuismaisista ja miehekkäistä vaatteista.

Miten pukeuduitn teininä?

Housut alkoivat roikkua alaasteella, ja vielä yläasteellakin housut olivat löysät. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä slimmimmät ovat housut.

Millaisia vaatteita et suostu pukemaan päällesi?

Mikä tahansa vaate käy, jos se vain istuu ja tuntuu mukavalta. Kun kirjoitan kirjastolla gradua, olen mieluiten collegehousuissa ja Reino-tossuissa.

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Millainen pukeutuminen kiinnittää huomiosi kadulla?

Kiinnitän huomiota tyylikkäisiin kokonaisuuksiin. Tietysti myös täysin massasta poikkeava tyyli kääntää pään.

Miehet eivät katso niinkään naisten vaatteita vaan enemmänkin kokonaisuutta. Jos on hyvässä kunnossa ja pukeutuu kivasti, niin se näyttää hyvältä.

Mikään fitness-guru ei silti tarvitse olla.

rini seuraa enemmän muotia.

Jos hän saisi päättää, käyttäisin converseja enkä näitä mustia Clarksejani.

Nautitko shoppailusta?

Pidän vaatteista, mutta ostan niitä vain tarpeeseen. Pienennän koko ajan vaatereserviäni ja vien vaatteita Pelastusarmeijaan. Pyrin ostamaan laadukkaita vaatteita ja kenkiä, sillä ne kestävät parhaimmillaan vuosia.

Aiemmin ostin usein vaatteita ulkomaanmatkoilta. Nykyisin en juurikaan. Nyt päällä oleva paitani tosin on ostettu Rodokselta. Menin tyttökaverin perässä kauppaan ja ajattelin, että aika kuluu paremmin, kun katselen jotain itsellenikin.

Mistä pidät eniten ulkonäössäsi?

191 sentin pituus on kiva

juttu, samoin vuosikymmenien treenauksen tuoma atleettinen kokonaisuus. Kaljuuntuminenkin on ihan jees, sillä kampaus on aina kunnossa.

Miten pukeutuisit, jos olisit nainen?

Pukeutuisin naisenakin istuviin vaatteisiin. Välttelisin ehdottomasti olkatoppauksia ja liian kireitä ja paljastavia vaatteita. Naisten kannattaa aina pukeutua oman kokonsa mukaan eikä ahtaa itseään liian pieniin vaatteisiin.

Mainitse vielä lopuksi muutama tyylikäs mies

Daniel Craig, Jason Statham ja tietysti Brad Pitt. Siinä on kovakuntoisia, tyylikkäitä miehiä. Robert Downey Jr. ja Leonardo Di Caprio ovat myös karismaattisia.

Käyt salilla, lenkkeilet, hiihdät ja pelaat sulkapalloa.

Liikutko ulkonäön vai ihan muiden syiden vuoksi?

Liikunta on minulle terapiaa.

Vapaudun stressistä ja jaksan hymyillä ja tehdä asioita, kun liikun säännöllisesti. Kaikki muu on positiivista sivuvaikutusta.

Miten tyttökaverisi on vaikuttanut tyyliisi?

Makumme eivät ehkä aina mene ihan yksiin. Tyttökave-

Jos muotia seuraava tyttöystävä saisi päättää, kävelisi Joonas Mäntymaa Converseissa Clarksien sijaan.

MENOT • 24.10. – 27.11. • Seuraava Ylkkäri ilmestyy 28.11. Ilmoita menot 19.11. mennessä osoitteeseen menotpalsta@oyy.fi CASSIOPEIA Oulun yliopiston kamariorkesteri ja ylioppilaskunnan suuri sekakuoro Cassiopeia esittävät pyhäinpäivän viikonloppuna 3.-4.11.2012 Oulun tuomiokirkossa yhden Mozartin tunnetuimmista teoksista – hänen Requieminsä. Solisteina maailmanluokan laulajat sopraano Anna-Maria Jurvelin, altto Virpi Räisänen, tenori Aki Alamikkotervo sekä basso Petri Antikainen. Kapelli-

mestarina toimii Jari Välimäki. Liput Lippupalvelun nettisivuilta tai myyntipisteistä. Tervetuloa! www. lippupalvelu.fi OULUN TIETOTEEKKARIT RY Puoli vuotta Wappuun! PikkuWappu ti 6.11. klo 22 alkaen Club Dionessa. Illan liveosuudesta vastaa räjähtävä AC/DC-tribuutti The Flaming Family Jewels. Syksyn wappuisimpia bileitä ei kannata

jättää väliin, jottei Wapun odotus käy liian raskaaksi. Liput 4/5e.

OLO RY Oulun luokanopettajaopiskelijat ry:n (ent. Pedagogian ylioppilaat ry) sääntömääräinen syyskokous pidetään 7.11.2012 alkaen klo 16.15 luokassa HU206.

Kokouksessa valitaan ensi kauden toimijat hallitukseen.

FINANSSI RY Vuoden 2012 kuu-

mimmat Poikkitieteelliset Haalaribileet saapuvat Oulun Tivoliin torstaina 8.11. klo 22! Nyt ei enää säästellä, sillä lavalle astelee REDRAMA! Kiskaise siis haalarit jalkaan, suuntaa kohti Tivolia ja tule nauttimaan illasta yhdessä kavereidesi kanssa opiskelijaystävällisten juomien parissa. Tervetuloa!

Liput ovelta 5e, ennakkoon 3e: Yliopiston vihreät naulakot 6.–8.11. klo 11-15, Lääkis to 8.11. klo 11-13.

SOOPA RY Sääntömäärinen syyskokous 14.11. klo 18.00. Paikka ilmoitetaan tarkemmin sähköpostilistan ja ilmoitustaulun kautta.

EPO RY Etelä- ja Keskipohjalaisen osakunnan sääntömääräinen syyskokous tiistaina 27.11 salissa TF 105. Kokouskahvit klo 16.30 aulakahvilassa ja kokous alkaa kello klo 17. Asialistalla EPOn uusien toimijoiden valinta. Tervetuloa!

KOLUMNI

Sivuhuomautuksia Hannu Tikkala Kolumnisti toivoo Ryan Giggsin kaltaista uraa.

Yhdeksänsataa kolumnia ja viimeiselläänkin osuu maalipuiden väliin.

Lyhyempi oppimäärä Harri Filppa

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitä tarinoita akateemisen maailman pienistä ympyröistä menneinä aikoina ja nykypäivänä. www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Huippumuotia Nazisissa JOURNALISMIN KUOLINILMOITUS, joka on päivätty lokakuun puoleen väliin. Syntymäpaikaksi oli laitettu Turku ja kuolinpaikka Nazisi. Kuva, jossa kolme hahmoa kokoontuu ilmakehässä. Vladimir Putin lentää kurjella, kissa joutsenella ja base-hyppääjä Felix Baumgartner aikoo pudottautua alas avaruuspuvussaan. Video, jossa Adolf Hitler kuulee Nazisin taistelusta. Hitler suuttuu, kun hänelle kerrotaan, ettei taistelua ole olemassa. Kyse on MTV3:n käännösvirheestä.

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen nimitti kolumnissaan (16.10) sosiaalista mediaa viidenneksi valtiomahdiksi, eikä nimitys ole tuulesta temmattu.

Valtakunnalliset sanomalehdet ja iltapäivälehdet saavat kyytiä sosiaalisen median foorumeissa. Ja syystä. Kuolinilmoitus irvailee MTV3:n uutiselle, jossa puhuttiin venäläisen euroviisuehdokkaan isän kuolleen Nazisin taistelusta. Lapsus, joka olisi pitänyt huomata.

Mutta vielä kovempaa kyytiä media saa Hitler-videossa. Videossa valtakunnanjohtaja soimii Maikkarin omistajaa Bonnieria. Hitler kertoo, kuinka muutaman vuoden takaista yrityskauppaa on seurannut yt-neuvottelujen sarja. Diktaattori vetää suorat johtopäätökset irtisanomisista ja ulkoistamisista.

Miten laadukasta journalismia voidaan tuottaa, kun mediataloissa on 700 työntekijää vähemmän kuin vuonna 2008.

LISÄÄNTYNEET ULKOISTAMISET ja yt-neuvottelut ovat saaneet toimittajat vastarintaan. Vihreän Langan päätoimittaja Juha Honkonen ja STT-Lehtikuvan toimittaja Jussi Lankinen julkaisivat syyskuun lopussa Huonoja uutisia -pamfletin, joka julisti mediatalojen repivän voittonsa yhä enemmän toimittajien selkänahasta.

Toimitusten tuottavuus on noussut hurjaa tahtia viime vuosien aikana, eli yhä pienempi joukko toimittajia yrittää selviytyä lisääntyneistä työtehtävistä. Samaan aikaan tutkimukset osoittavat, että median kuluttajat arvostavat hidasta journalismia. Juttuja joissa aiheita syväluodataan läpi. Sen sijaan heille tarjotaan klikkausjournalismia, joissa korostuvat kohukuvat ja Jenni Haukion kauniit puvut.

Betonisaappaat Janne Toriseva

Sarjakuva kertoo sympaattisin ottein järjestäytyneen rikollisuuden arjesta chicagolaissuomalaisella tyylillä. betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

JOURNALISMI ON ALA, joka on altis inhimillisille virheille.

Ja kun kiire kasvaa, inhimillisyys korostuu toimituksissa.

Välillä tämä näkyy siinä, että perusasiat toimituksissa jäävät vaille huomiota. Esimerkiksi Koillissanomien uutinen joutsenen selässä lentävästä kissasta kopioitiin sellaisenaan valtakunnan mediaan. Ainoana lähteenä uutisessa toimi kissan omistaja, eikä tarinan todenperäisyyttä epäilty. Vasta seuraavina päivinä lehdet kyselivät asiantuntijoilta, onko tarina edes mahdollista olla totta.

Tällöin on hyvä, että viides valtiomahti nostaa päätään.

Kaikkea ei pidä ottaa annettuna. Ei varsinkaan aikoina, jolloin kirjallisuuden nobelisteista tulee Yo Maneja, kissat lentävät joutsenilla ja norjalaisille ei kelpaa presidentin kauniit puvut. Ei edes Nazisissa.

www.oulunperussuomalaiset.fi 10/2012 | 25

NERD ALERT • by Julie Aelbrecht

UUNO Oulu student life in English

Uuno Coordinator Margarita Khartanovich uunoproject@oyy.fi

ALL SAINTS’ This year All Saints’ Day in Finland will be celebrated on November 3rd. People in Finland and all over the world will commemorate those loved ones that have passed away. Leave it to a Belgian nerd to tell you

HI, 5 • text Maria Yarandaykina

Hi, 5

that All Saints’ Day used to be a pagan holiday. Oh yeah, the night of October 31st hasn’t always been another excuse for dressing up slutty and racketeering sweet stuff. Our Germanic ancestors believed that the veil between the worlds of the deceased and ours was at its thinnest on that night. Then

again, they didn’t come up with anything smarter to celebrate it with than dancing around in forests and setting things on fire.

Speaking of a thin veil between two worlds… The Swedishness Day, more commonly known as the Finnish Swedish Heritage Day, will challenge Finnishness on November 6th.

I may tend to call it “All Hipsters’ Day” but I cannot neglect its great meaning for the Swedish speaking Finns as a linguistic minority. Whether you’re a Finnish, a Swedish or an international student why not rejoice this occasion by eating köttbullar and going crazy in IKEA. Bazinga!

IN THE SPOTLIGHT • text by Margarita Khartanovich • illustration by Anna Chernykh

Reasons to start your business in Oulu

Oulu = next Silicon Valley It might be that Santa has finally gone through the Mayor’s New Year wish list as the Fortune Magazine referred to Oulu as one of the 7 best new global cities for start-ups. Among other cities are Copenhagen, Dublin, Zurich, Stockholm, Singapore and Eindhoven. How cool is that? Oulu is now globally recognized as the place for companies seeking a mix of talent, curiosity, original thinking and risk taking. The University of Oulu works closely together with such businesses. It means that you won a jackpot, guys – you can either get a very perspective workplace or start your own business here. Just do it!

Oulu = Smart City of the year

The most awesome Hey, smarty pants! community spirit Get proud, that’s your – with the power city! The Intelligent of over 200 000 Community Forum this intelligent minds. year included Oulu in Top 7 of Smart Cities. Once again Oulu attracted the attention of big kicks with being one of the most innovative high tech centers in Europe. Its business community rocks because business, government and citizens altogether are warming up for it. Be part of it while the heat is on!

Oulu ♥ Business Kitchen & Demola Good news for future entrepreneurs! There are organizations in Oulu that can help develop your ideas into a real business. In Business Kitchen you will learn to run small businesses. In Demola Oulu you will gain real business experience by participating in various true-life projects! Be proactive! Join their events and learn more: businesskitchen.fi and demola.net

Oulu. Business Oulu Not sure if James Bond will ever come to help you… But Business Oulu will definitely do! It is always out there with its wide range of services.

Whether you just have an innovative idea or it is time to expand your company to international market. No business yet but have something in mind? Then put your business idea into BO’s incubator and see how it grows and develops like a baby! Visit businessoulu.com

Oulu SES No experience in doing business yet? No problem! Oulu SES can improve your skills in pitching, making business plans, marketing, selfawareness, public speaking and more. These guys organize different events through which students can network in Oulu. Don’t waste your time and sign up right now! Visit ouluses.fi 26 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Tuition fees:

A pill to cure an earthquake APRIL 21, 2010. I’m marching alongside with other 2,000 protesters, mostly Finnish. Our route is from Helsinki’s Senate Square to Parliament House. Our goal is to make known our views on the introduction of tuition fees. The MGMT’s song “Kids” is playing on the background: “You were a child/Crawling on your knees toward it…”

I won’t discover America by saying that the main reason for Non-EU residents to study in Finland is free education, to a large extent. They must have €6, 000 on their account annually to obtain a visa and cover the living costs. But that is a reasonable price to pay for a high quality European education.

University reforms are taking place almost eve-

rywhere in Europe as the governments react to economic and technological globalisation. And even though higher education free of tuition fees is regarded as the cornerstone of the Nordic welfare state, all Scandinavian countries have already introduced them. Finland was the last one to do that.

THE AVERAGE COST of a bachelor degree in Finland is said to be €47,000. Matti Virén, professor of economics at Turku University, says that university graduates should contribute to their own education rather than being subsidised from the taxes. The Ministry of Education and Culture has suggested the New Universities’ Act based on its vision of “a good Finnish university in 2020”. The

aim is “a better, more efficient international university system”.

Charging tuition fees to students from outside the EU has been put forward as one of the ways to improve the flexibility of the Finnish system and increase the proportion of university funding from non-government sources.

If the fees-for-foreignstudents pilot scheme is a success, policy-makers and universities might decide that charging domestic students would be a logical next step.

Do they seriously believe that charging tuition fees to Non-EU residents only will increase “quality, effectiveness and internationalisation” of higher education in Finland?

Foreign students made up about 3.8% of all university enrolments in 2008.

Half of these came from Europe, and most would not be required to pay fees.

In other words about 96% of the student body would be tuition fee-exempt. The fees received would represent only about 1% of the

total income.

AND EVEN THIS percentage doesn’t count as the universities currently pay the tuition fees. For example, in the University of Oulu a scholarship scheme has been established: it either covers the tuition fees (fully/partly) or the fees plus living costs. “This is a great opportunity to communicate about the internationality of our university and show our international students how important they are to the whole community,” says Vice-rector Olli Silvén.

I recall the demonstration of 2010 again. My Finnish friends are in the middle of a heated dispute.

They tell me that tuition fees will have an impact on low-income earners, and that cross-border student mobility will be limited. They are also afraid that imposing fees on foreign students will reduce one of Finland’s sources of international links. They call it the thin edge of the wedge. Or is it a pill to cure an earthquake?

A DAY WITH FINNS • text by Bianca Beyer • pictures by Juha-Pekka Maaninen

How Irish are the Finns?

Uuno’s undercover agent Bianca Beyer continues her journalistic investigation of the Finnish society. This time she chose to observe it in an international setting – at the Irish Festival of Oulu. Could it be an ideal place for international and Finnish students to mingle and make friends?

“I was thinking, maybe the Irish culture has something the Finnish culture is missing, some sort of “open-mindness”, “cheerfulness”. Maybe, that’s why it works here in Oulu,” suggests Liisa. “It is sort of a mystery – the Irish thing here in Oulu… What is it about Ireland in Finland?”

AT LEAST ONE Irish pub is to be found in each Finnish city. “Being in an Irish pub is like being in someone’s living room,” Dermot Lyons, an Irish student, explains. “When times were bad, which was often in Ireland, people would socialize and gather at pubs, for warmth (literally, and of course, in companionship), for games, for drinks, talking, music and to meet the community. Irish pubs have an idea that they are a home away from home, an extension of your living space, a place to feel comfortable and welcome.”

“Of course, they are different here,” admits Dermot. According to him, this is probably due to the fact that the customTHE NORTHERNMOST Irish Festival in the world was first held in Oulu in 2006. It is said to be “versatile, lively, colourful, magical and friendly”. It is packed with storytelling, art, poetry, theatre, film, workshops, dance, and, of course, Irish music. Sounds like fun, right? So, let’s go and track down a bunch of hip local residents.

“You have to work hard for Finnish friendships – it is as if you have to deserve it to be their friend,” says So-

phie Ledieu from France. I run into her at a music session in Hemingway’s Pub. The band “Turas” is playing, and besides listening to their music the girl is seeking new contacts with Finnish people. According to the fest producer Annamari Martinviita, the Irish Festival opens up Finns and creates a totally new Oulu. “During the festival it will be like being in another country”, she says.

“The 5 days of Irish Fest in Oulu is like being on a lit-

tle trip to Ireland,” confirms Liisa Hildinger, an international student. “There was a great atmosphere, and there were a lot of younger people listening – more international people though than Finns. I was surprised to bump into two girls from Australia there!”

“A stranger just grabbed me and danced with me!” exclaims Rebecca Tedeschi, an Australian volunteer and exchange student.

She assumes he was Finnish, as he didn’t say a word. Contact-

ing local residents was really not as easy as I thought it would be. I totally didn’t expect to face problems asking people to answer a few questions – some of them refused to talk to me.

“There was this “Green and White” – physical theatre performance – on Thursday,” Liisa continues. “And the main performer was trying to get the audience on stage! The actress wanted to give the audience a role in parts of the performance, making them run around the stage or do some dancing at the end of the performance. Sure there was some inhibition in the audience, but surprisingly well they went into it!”

WHEN THE IRISH music session starts, everyone is sitting or standing motionless. After a couple of songs Annukka Siponkoski, a Finnish student, explains to me that this is totally normal. At the concerts, so she says, people in Finland just stand still and stare at the band blankly. At least half an hour later the atmosphere changes a bit: some people begin to clap, others start to dance, and it saves the mood. They are mostly organizers and volunteers of the festival.

ers consist of local residents to a huge part. There are more “mixed” nationalities than in a regular Finnish pub but it is not yet enough to engage Finns into socialization.

Having a university student life as a social background helped Dermot a lot to integrate and establish networks in Finland. Nevertheless, he wishes international students had more opportunities to meet and mingle with Finns. Living a dayto-day life in Finnish society doesn’t seem to be that hard at first – the language of communication can easily be English.

But the tricky part is to adapt and not to feel alone. And for that, you need a helping hand of the local people, don’t you?

10/2012 | 27

SUOMEN UUDISTAJIA

325

Tuomas Aarni

327

326

Valtteri Aine

Filosofian maisteri (tietojenkäsittelytiede)

Valtiotieteen ylioppilas

Allu Alatalo

328

Jorma Axelsson

Yrittäjä, myyntipäällikkö

Insinööri

329

Pirjo Bastman

Järjestelmäpäällikkö

Uudesta Oulusta

Toivoa on, nyt tarvitaan vahvaa tahtoa. Suomi kaipaa uudistusta, jotta meillä olisi hyvinvointiyhteiskunta tulevaisuudessakin. Ja uudistus onnistuu, kunhan uskallusta riittää.

Peruuttamalla kun ei pääse eteenpäin.

335

Merja Haapaviita

Diplomikosmetologi

348

Erkki Kangas

336

Henri Heikkinen

AMK-opettaja, yrittäjä

349

Mari Kangas

Rehtori (eläkkeellä), opetusneuvos

361

Mika Kukkonen Opiskelija, vartija

374

Sami Luhtaanmäki

Konetekniikan diplomiinsinööri, toimitusjohtaja

387

Kirsti Paloniemi

Insinööri

362

Lyly Rajala

Toimittaja, yrittäjä

413

Tiina Takalokastari

Niilo Heinonen Opiskelija

350

363

Markku Kuuselo

Materiaalipäällikkö, Kauppatieteiden maisteri, yrittäjä toiminnanjohtaja

375

Anne Lukkarila

376

Marko Hoikkaniemi Aluepäällikkö, opettaja

Anna-Liisa Lämsä

Paula Paroll Yrittäjä

401

Antti Rautio

Terveydenhuolto- ja turvallisuusalan kouluttaja

414

Mari-Leena

Talvitie

Ympäristötekniikan DI, Terveystieteen kandidaatti, opiskelija kaupunginhallituksen pj.

389

Tommi Pekkala

Diplomi-insinööri, Kasvatustieteiden maisteri, eläkeläinen koulutussuunnittelija

364

Milla Kynkäänniemi

Ulla Regelin

Filosofian maisteri, opettaja

415

Paula Tamminen

Erikoissairaanhoitaja, terveystieteen maisteri

365

Matti Mannermaa Hallituksen puheenjohtaja

390

Harri Pelkonen

Kapteeni (SIT.)

403

Matti Roivainen

Rehtori, eläkkeellä

416

Jukka Taskinen

Diplomi-insinööri, kehityspäällikkö

378

Eero Manninen

Humanististen tieteiden kandidaatti, opiskelija

391

Huoviala

Jussi Peltola

Teija Ruokamo

Tuottaja, tuotantopäällikkö

417

Anu Tiihonen

Yrittäjä

Juha Hänninen

354

353

Heidi Kemppainen

Jorma Kivelä

367

Virve Lappalainen

Jari Laru

Työvoimaneuvoja Kasvatustieteiden maisteri, yliopisto-opettaja

380

Roy Mattson

Lastentarhanopettaja, tiimivastaava

392

393

Heikki Pesämaa

Heli Pihlajamaa

Maija Ijäs

343

Markku Koivuperä

Yrittäjä, insinööri

368

Ulla-Riitta Lattula

Erikoissairaanhoitaja

381

Mikko Merihaara

Tuotantotalouden DI, luottamushenkilö

394

Maria Portaankorva

Mika Ruostesuo

Timo Tuovinen

Opiskelija, lääketieteen kandidaatti

406

Paula Salo

407

Filosofian maisteri, lehtori

419

Martti Turkka

Maanviljelijä, yrittäjä

Lotta Savola

Opiskelija, järjestösihteeri

420

Anri Veijola

Sosiaalityöntekijä, yhteiskuntatieteen maisteri

Helena Jaakkola

Perushoitaja, toimittaja

356

Henna Korhonen

331

Sirpa Erkkilä-Häkkinen

369

Jukka Latva-Rasku

332

344

Tauno Jokinen

345

Tekniikan tohtori, yrittäjä

Sirkka-Liisa

Myllylä

Palvelukeskuksen johtaja, eläkkeellä

395

357

Pia-Riitta Korvenheimo

370

383

Minna Lehtovaara

396

Aila Pasi Possakka Postareff-Jurvelin

Tiina Savola

Diplomi-insinööri

421

Jasmin Mäntylä

Juontaja, esiintyjä

Aluejohtaja

Koneteknikko

408

Tarja Vikström

Yrittäjä, toimitusjohtaja

333

358

409

Kaisu Similä

Toimistosihteeri

422

Jaana Vuorenhuhta

Office administrator, merkonomi

346 Tomi Kaismo

Petri Juntunen

Sari Koskela

Myymäläpäällikkö

371

Timo Lindborg

Toimitusjohtaja, professori

384

Markku Nissinen

Everstiluutnantti (evp.)

397

Arto Poussu

Filosofian maisteri, opettaja

410

Yrittäjä

359

Johanna Koskelainen Toimitusjohtaja

372

Pekka Ylönen

Varatuomari

Suvi Lindén

Filosofian maisteri, erityislähettiläs

385

Mika Nurmela

Jalkapalloilija, urheilutoimenjohtaja

398

334

Outi Eskola

Merkonomi

347

Janne Kalinainen

Insinööri, myyntipäällikkö

360

Tuula Koski-Tervo

Turkkuri, yrittäjä

373

Lauri Louhivirta

Diplomi-insinööri

386

Jukka Orava

Diplomi-insinööri, alueasiamies

399 Juha Rahkola

Toiminnanjohtaja, insinööri

411 Pekka Simonen

Suunnitteluinsinööri

423

Jari Eskola Yrittäjä

Toimitusjohtaja, herastuomari

Valmentaja, urheilu- Kasvatustieteiden maisteri, akatemiakoordinaattori luokanopettaja

382

Outi Ervasti

Insinööri, Rehtori, kasvatustieteiden maisteri maisteri

Diplomi-insinööri Kasvatustieteiden maisteri, luokanopettaja

Sähkötekniikan Kasvatustieteiden maisteri, diplomi-insinööri musiikkiluokanopettaja

Diplomi-insinööri, toimitusjohtaja

418

Jaana Mellanen

Johdon assistentti

Yrittäjä

405

355

Maija Bolszak Lääkäri

Yrittäjä

Diplomi-insinööri, toimitusjohtaja

Ammatillisten aineiden opettaja (yrittäjyys)

379

342

Kapteeni (evp.), liikunnanohjaaja (amk)

Ylihoitaja, eläkkeellä

Ammatillinen opettaja, toimittaja

404

341

Marja-Leena

366 Jorma Kärnä

Vanhempi Kasvatustieteiden maisteri, rikoskonstaapeli luokanopettaja

377

340

Yhteyspäällikkö

352

Palvelukotiyrittäjä

402

Juha Humppi

Kyösti Tiina Kekkonen Kellokumpu-Tyvelä

Diplomi-insinööri, Kasvatustieteiden tohtori, specialist tutkimuspäällikkö

388

339

338

351 Olavi Kangas

Diplomi-insinööri, liikkeenjohdon konsultti

Hannu Kuparinen

Toimitusjohtaja, kouluttaja

400

337

330

Esa Suutari

Yrittäjä, projektipäällikkö

Maarit Raitio

Hammaslääketieteen tohtori, eläkkeellä

412

Tiina Suutari

Filosofian maisteri, ryhmäpäällikkö

424

Minna Åman-Toivio

Filosofian maisteri, yrittäjä

Ilmoituksen maksaja: Kokoomuksen Oulun kunnallisjärjestö ry.

Toimeentuloa ja

hyvinvointia teknologian

avulla

Jukka Orava

386

• Oulusta Suomen ykkösbrändi • Merellistä rakentamista ja viihtyisyyttä • Työpaikkojen turvaamiseksi Oulu Fennovoiman osakkaaksi • Monipuolisia lähipalveluja palveluseteleitä ja teknologiaa hyödyntämällä • Yliopistotason siirtymäkoulutusta palkaansaajasta yrittäjäksi

OULU

Olavi Kangas

350