Oulun ylioppilaslehti 5/2016

5/2016 | 12.10.2016 | 56. vuosikerta

Tiedevilppi on tutkijan dopingia

• VASTUUNKANTAJAT

s. 12

• TYÖELÄMÄYHTEYDET OPINNOISSA

s. 15

• IN ENGLISH

s. 18–19

Sisältö

s. 6

”

I never really had problems being an international student here – not everything is available in English, of course, but it’s okay.

Sergei Kopytin

s. 19

Aluksi

Lopuksi

3 Päätoimittajalta

16 Joint Arctic Agenda

4 Noin kuukauden uutiset

16 Hi 5

Luottamuspulaan ei auta olematon viestintä.

Passiivirekisteri otettiin käyttöön. OYY:n edustajiston puheenjohtajistoon valittiin ensimmäistä kertaa kansainvälinen tutkinto-opiskelija. OYY muuttaa.

6 Päähenkilö

Kasvimikrobiologian dosentti Anna Maria Pirttilä on tutkinut männyn silmuja vuosien ajan, ja löytänyt silmusta potentiaalisen avun parantumattomien rappeumasairauksien hoitoon.

Tässä lehdessä 8 Tiedevilppi on tutkijan dopingia

Suomi on ainakin toistaiseksi säästynyt koko tiedemaailmaa ravistelleilta vilppiskandaaleilta. Osa vilppiepäilyistä jää kuitenkin ilmoittamatta ja siten virallisesti käsittelemättä.

12 Vastuunkantajat

Oulun yliopistosta valmistuu vuosittain 1300 eri alan asiantuntijaa, mutta miten opinnot valmistavat työelämän haasteisiin ja tulevan ammatin vastuisiin?

14 Paremmat opintojaksokuvaukset, parempi CV Opiskelijoiden työelämävalmiudet paranisivat, jos opintojaksokuvaukset tehtäisiin nykyistä huolellisemmin. Näin arvioi vuoden lopulla työnsä päättävä TERÄ-hanke.

Everything you should know about so-called Joint Arctic Agenda.

Ways to keep calm and embrace being student.

17 Interview with Sergei Kopytin

First ever international degree student elected vice president of Student Council.

25 Kolumnisti Iikka Kivi

pohtii kritiikin olemusta ja sitä, kuka sitä saa antaa.

25 Luettavaa

Eleonoora Riihinen arvioi Johannes Ekholmin Rakkaus niinku -kirjan.

27 Kolumnisti Sanna Häyrynen

on tullut allergiseksi nykyajan työnhakupuheelle.

27 Kuunneltavaa

Marko Pyhähuhta arvioi Sydän, sydämen, Ellinooran ja Mira Luodin uudet levyt.

29 Kolumnisti Aino-Kaisa Manninen

ei voi sietää tätien ja setien kestämätöntä opintotukiargumentointia.

30 Alumnilta oppia

Tilastotieteilijä luo kuvaa talouden tilasta.

Päätoimittajalta

5/2016 12.10.2016 56. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1960 perustettu lehti ilmestyy 6 kertaa vuonna 2016.

PÄÄTOIMITTAJA Minna Koivunen paatoimittaja@oyy.fi TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Veera Adolfsen, Anni Arffman, Bianca Beyer, Marcelo Goldmann, Heidi Hahtola, Janne Hakkarainen, Mikael Heikkinen, Anni Hyypiö, Sanna Häyrynen, Margarita Khartanovich, Iikka Kivi, Ville Koivuniemi, Elina Korpi, Aino-Kaisa Manninen, Anna Mansisto, Marko Pyhähuhta, Eleonoora Riihinen ja Alisa Tciriulnikova.

Luottamuspulaan ei auta olematon viestintä

KANNEN KUVA Anni Arffman

TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilankatu 1 X1 ovi, 2 krs.

90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta ILMESTYMISAIKATAULU www.oulunylioppilaslehti.fi ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 7736616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnurkki Oy 020 7969580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

PAINO Botnia Print, Kokkola PAINOS 4500 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 23.11.

PÄÄTOIMITTAJA | Minna Koivunen, minna.koivunen@oyy.fi

T

änä syksynä Oulun yliopistossa on juhlittu - kuuleman mukaan kääretorttua syöden - Times Higher Education -rankingissa huimaa nousua. On hieno saavutus nousta sijoille 201-250, kun parannusta vielä tuli muun muassa opetuksen laadussa, tutkimuksessa ja sitaatioissa.

Huonoilta tuloksilta ei ole yliopisto kuitenkaan välttynyt. Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämä Yliopistolain vaikutusten arviointi ja Professoriliiton teettämä Yliopisto professorin työnantajana -kysely kertovat molemmat yliopistojen johdon ja henkilöstön näkemyserojen kärjistymisestä ja yliopistoyhteisön etääntymisestä päätöksenteossa.

“Akateemisen johtamisen painopiste on siirtynyt kollegiaalisesta päätöksenteosta johtajakeskeisempään suuntaan.” Näin todetaan Yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arvioinnin johtopäätöksissä.

Koko Suomen mittakaavassa 55 prosenttia professoreista kokee, ettei ylin johto ole kiinnostunut heidän mielipiteistään ja 59 prosenttia on sitä mieltä, ettei saa ajoissa tietoa ylimmän johdon toiminnasta. Luvut selviävät Yliopisto professorin työnantajana -kyselystä, ja Professoriliiton mukaan Oulun yliopisto on siinä joukossa, jotka antoivat kriittisintä palautetta vaikutusmahdollisuuksia koskevista väittämistä.

Kun tilanne on tämä, tulisi yliopiston sisäisen viestinnän olla kunnossa, jotta henkilökunta ja opiskelijat pysyvät asioista kärryillä, vaikkei niihin aina voisi vaikuttaa. Oulun yliopistossa ollaan tällä hetkellä tai edelleen tyytymättömiä juuri avoimuuden ja tiedottamisen puutteeseen.

Esimerkiksi henkilökunnan puheen poistaminen avajaisten ohjelmasta ei ole saanut hyvää vastaanottoa. Yliopisto halusi nostaa esille tieteentekijät ja opiskelijat, mutta ei ymmärtänyt tai

välittänyt siitä, kuinka merkittävä asia julkinen puheenvuoro olisi ollut.

Puhe olisi ollut symbolisesti tärkeä Oulun yliopiston opetusalan yhdistyksen puheenjohtajan Santeri Palviaisen (Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n uutinen 29.8.2016) mukaan. Lisäksi hän kertoo työntekijöiden kokevan, että päätökset tehdään heidän ulottumattomissa. “Läpinäkyvyyden puute painaa”, Palviainen sanoo OAJ:n haastattelussa.

Syyskuun alussa rehtoripaneelissa, jossa koko rehtoraatti oli henkilökunnan kanssa keskustelemassa ajankohtaisista asioista ja joka oli tiettävästi ensimmäinen laatuaan Suomessa, professori Petri Lehenkari ehdotti, että keskustelu johdon ja henkilöstön välillä jatkuu rehtoripaneelin jälkeen. He kun haluavat olla mukana tekemässä muutosta rakentavalla tavalla ja osallistua keskusteluun.

Rehtori Jouko Niinimäki vastasi omassa puheenvuorossaan olevan tietenkin hienoa, että on johtavien työntekijöiden ja työtä tekevien työntekijöiden välisiä keskusteluja, mutta hänen mielestään kyseinen tilaisuus ei tavoittanut kaikkia.

(Olisi muuten tavoittanut enemmän väkeä, jos se olisi streamattu.) Rehtori pitää tärkeämpänä tavallista keskusteluketjua, jossa dekaanit ja rehtoraatti tapaa johtoryhmän kokouksissa, dekaanit tavoittavat yksiköiden johtajat ja he puolestaan keskustelevat työntekijöiden kanssa. “Tämän ketjun kautta saamme koko talon mielipiteet mukaan keskusteluun”, Niinimäki vakuutti.

Niinimäen kuvailema ketju ei kuitenkaan selkeästi riitä, kun tuoreiden raporttien ja kyselyjen tuloksia katsoo. Yliopiston pitäisi vihdoin keksiä keinot sisäisen viestinnän parantamiseen tai ainakin yrittää suhtautua henkilöstön kanssa käymään keskusteluun muuten kuin vähätellen. Säännöllisellä uutiskirjeellä voisi ehkä aloittaa.

NRO 5 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3

Noin kuukauden uutiset

Passiivirekisteriin joutunut opiskelija ei voi olla Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) jäsen eikä saa esimerkiksi OYY:n tarjoamaa kalenteria.

Jolleivät opinnot etene, on kohtalona passiivirekisteri Oulun yliopisto otti tänä syksynä käyttöön passiivirekisterin. Sinne joutunut opiskelija ei voi edistää opintojaan, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada ylioppilaskunnan tarraa opiskelijakorttiinsa.

TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Minna Koivunen

OULUN YLIOPISTO OTTI passiivirekisterin käyttöön elokuun ensimmäisenä päivänä.

Nyt kaksi lukuvuotta opinnoissaan laahanneen perus- ja jatkotutkintoopiskelijan opiskeluoikeus voidaan siirtää passiiviseksi. Passiivirekisterissä oleva opiskelija ei voi suorittaa opintojaan, saada opintotukea, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada opiskelija-alennuksia.

Passiivirekisteri koskee ennen 1.8.2005 alkaneita perustutkintoopiskeluoikeuksia sekä kaikkia jatkotutkinto-oikeuksia.

Perustutkinto-opiskelija siirretään passiivirekisteriin, jos hänen opiskeluoikeutensa on alkanut ennen 1.8.2005 eikä opintosuorituksia ole kertynyt kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana. Jatko-opiskelijoilla opiskeluoikeuden alkamisella ei ole merkitystä – opiskelija siirretään passiivirekisteriin, mikäli hän ei ole kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana suorittanut opintoja.

Passiivirekisteri odottaa myös hei-

4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

tä, jotka ovat ilmoittautuneet poissaolevaksi tai laiminlyöneet yliopistoon ilmoittautumisen viimeisen kahden lukuvuoden aikana.

Oulun yliopiston koulutuspalveluiden johtajan Eva Maria Raudasojan mukaan passiivirekisteristä hyötyy niin yliopisto kuin opiskelija.

Yliopisto saa rekisterillä päivitetyn tiedon siitä, kuinka paljon sillä on aktiivisia opiskelijoita, ja kuinka paljon opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita. Opiskelija taas saa apua opintonsa saattamisessa päätökseen. ”Passiivirekisterin luomisen yhteydessä olemme kehittäneet erilaisia tukitoimenpiteitä opiskelijoille, joilla opinnot eivät ole edenneet. Nyt meillä on esimerkiksi opinnäytetyöryhmä, jossa autetaan opiskelijoita saamaan opinnäytetyöt valmiiksi.

Apua saa myös oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) päivittämiseen ajan tasalle.”

Koska opinto-oikeus säilyy passiivirekisterissäkin, eivät passivoidut opiskelijat katoa yliopiston opiskelijatilastoista minnekään.

NRO 5 | 2016

”Uskon passiivirekisterin vaikuttavan niin, että rekisteriin laitetut opiskelijat siirtyvät ensin aktiivisiksi, läsnä oleviksi opiskelijoiksi ja saavat sen jälkeen tutkintonsa suoritettua”, Raudasoja sanoo.

Rekisteriin joutuneita opiskelijoita on Oulun yliopistossa tällä hetkellä 1365 kappaletta. Viime lukuvuonna läsnä olevaksi ilmoittautuneista opiskelijoista passiivirekisteriin joutui 708 perustutkintoopiskelijaa ja 318 jatko-opiskelijaa.

Viime lukuvuonna poissaolevaksi ilmoittautuneita ja passiivirekisteriin passitettuja on 339, joista 289 on perustutkinto-opiskelijoita ja 50 jatko-opiskelijaa.

Koulutuspalveluiden palvelupäällikön Katja Puran mukaan passiivirekisterissä on paljon vanhoja opinto-oikeuksia, eli tapauksia, joissa opiskelija on laiminlyönyt ilmoittautumisen ja ollut kirjoilta poistettuna jo vuosikaudet.

Sen lisäksi rekisteristä löytyy myös opiskelijoita, jotka ovat kyllä vuosittain ilmoittautuneet yliopistoon läs-

nä oleviksi, mutta eivät ole suorittaneet yhtään opintoja vuosien aikana.

Passiivirekisteri syö OYY:n jäsenmaksutuloja Passiivirekisteriin joutuva opiskelija ei voi enää kuulua ylioppilaskuntaan. Siten passiivirekisterin käyttöönotto luo Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) budjettiin ison loven.

OYY:n pääsihteerin Aino-Kaisa Mannisen arvion mukaan rekisterin vaikutus ylioppilaskunnan jäsenmaksutuloihin on noin 40 000 euroa. ”Voi olla, että osa rekisteriin joutuneista hakeutuu sieltä pois, tekee opintosuunnitelman ja edistää opintojaan. Opinto-oikeushan passiivirekisterissäkin olevilla säilyy edelleen”, Manninen sanoo.

Passiivirekisterin tulo on yksi syy sille, että OYY etsi Linnanmaalta edullisemmat tilat itselleen.

Aino-Kaisa Mannisen mukaan OYY on saanut Oulun yliopistolta tälle vuodelle rahaa opiskelijarekry-

toinnin kehittämistä varten, mutta varsinaista passiivirekisteriä koskevaa kompensaatiorahaa ylioppilaskunnalle ei ole myönnetty.

Mannisen mukaan OYY:n ajatuksena on kehittää yliopiston kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa myös OYY:n rahoituspohjaa voisi laajentaa yhteistyöprojektien avulla. ”Ajatukset ovat kuitenkin vielä alustavia, ja yliopiston kanssa pitää neuvotella asiasta”, hän sanoo.

Passiivirekisteri vaikuttaa asumiseenkin Rekisteri tullee vaikuttamaan myös PSOASin asuntovuokraukseen.

PSOAS omistaa tällä hetkellä Oulussa 3000 opiskelija-asuntoa, joihin mahtuu yhteensä 5500 vuokralaista.

Säätiön asunnoissa asuu sekä perustutkinto- että jatko-opiskelijoita.

PSOASin palvelupäällikön Jari Simosen mukaan säätiö käy paraikaa

neuvotteluja Oulun yliopiston kanssa rekisterin hyödyntämisestä. Tällä hetkellä säätiöllä ei ole pääsyä passiivirekisterin tietoihin.

Simosen mukaan passiivirekisteriin joutuminen ei tarkoita automaattista häätöä. Säätiön tehtävänä on kuitenkin valvoa sitä, että opiskelija-asunnossa asuva myös oikeasti opiskelee. ”Me haluamme hyödyntää maalaisjärkeä ja olla asiassa inhimillisiä.

Todennäköisesti asiassa edetään niin, että huomatessamme asukkaan olevan passiivirekisterissä keskustellaan ensin siitä, miksi näin on käynyt, ja onko hän jatkamassa opintojaan. Periaatteena on, että PSOASin asunnot on tarkoitettu opiskelijoille, ja jollei vuokralainen selkeästi opiskele, meidän tehtävänämme on vapauttaa asunto opiskelijalle. Jos asukas on asunut meillä vähintään vuoden, vuokranantajan irtisanomisaika on puoli vuotta. Jos

vuokralainen on asunut PSOASilla alle vuoden, irtisanomisaika on kolme kuukautta.”

Rekisteristä pääsee pois suorittamalla opintoja Passiivirekisteriin päätyminen ei tarkoita opiskelujen päättymistä.

Mikäli passivoitu opiskelija haluaa jatkaa opintojaan, hänen tulee hakea opiskeluoikeuden aktivointia omalla hakulomakkeella. Passiivirekisteristä pääsy vaatii lisäksi ajantasaisen HOPSin eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen.

Lisäksi opiskelijalta odotetaan toki opintojen edistymistä.

Perustutkinto-opiskelija palauttaa hakulomakkeen ja HOPSin tiedekunnan koulutuksen lähipalveluihin, jatko-opiskelija taas palauttaa hakulomakkeen sekä pääohjaajan ja seurantaryhmän hyväksymä HOPSin ja tutkimussuunnitelman Opis-

kelijakeskukseen UniOGS:n koordinaattoreille.

Katja Puran mukaan passiiviuhan alla olleet opiskelijat saivat tiedon rekisteriin joutumisesta sähköpostitse.

Tiedon saatuaan osa opiskelijoista havahtui edistämään opintojaan. ”Aktivoituneita, eli sellaisia opiskelijoita, jotka olivat menossa passiivirekisteriin, mutta suoritusten perusteella pääsivät pois, on tähän mennessä noin 200.”

Passiivirekisteri on ennen Oulua ollut käytössä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Jyväskylässä passiivirekisteriin siirretään nykyään enää jatko-opiskelijoita.

Katja Puran mukaan passiivirekisteri on Oulun yliopistossa toistaiseksi voimassaoleva käytäntö, joka on linjattu yliopiston koulutuksen johtosäännössä. Mahdolliset muutokset koulutuksen johtosääntöön käsitellään tarvittaessa yliopiston hallituksessa. •

Lyhyesti OYY:n toimisto muuttaa Telluksen viereen OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto päätti kokouksessaan 29. syyskuuta yksimielisesti, että ylioppilaskunnan toimisto muuttaa nykyisistä tiloista Linnanmaan kampuksen keskusaulan läheisyyteen.

OYY linjasi vuonna 2015 uuteen

strategiaansa, että se varautuu jäsenmäärän ja jäsenmaksutulojen laskuun. Passiivirekisterin käyttöönotto syksyllä on laskenut jäsenmaksutuloja noin 40 000 euroa. Muutto uusiin tiloihin vähentää OYY:n menoja noin 30 000 euroa vuodessa. •

Veera Alahuhta OYY:n ehdokas SYL:n hallitukseen OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto valitsi kokouksessaan 14. syyskuuta filosofian ylioppilas Veera Alahuhdan, 21, ehdokkaakseen Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäseneksi vuodelle 2017.

Kulttuuriantropologiaa opiskeleva Alahuhta on tämän vuoden OYY:n hallituksessa vastuualueenaan kansainväliset asiat, kehitysyhteistyö ja järjestöasiat. Aikaisemmin hän on ollut muun muassa ainejärjestönsä Kultu ry:n puheenjohtajana.

Humanistien ja kasvatustietei-

lijöiden vaaliliittoa (HuKa) OYY:n hallituksessa edustavalle Alahuhdalle tärkeä teema on kansainvälisyys.

Hänen mukaansa SYL:n tulee olla vaikuttava toimija eurooppalaisessa opiskelijapolitiikassa ja tämä saavutetaan muun muassa SYL:n euroopanlaajuisen kattojärjestön kautta.

“SYL on maailman paras asiantuntija opiskelijademokratiassa. Haluan olla tekemässä SYL:sta kansainvälisesti tunnustetun toimijan tällä saralla.”

Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitus valitaan liiton liittokokouksessa 18.–19. marraskuuta. •

Sergei Kopytin edustajiston varapuheenjohtajaksi OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto valitsi varapuheenjohtajakseen Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaaliliiton (HuKa) Sergei Kopytinin, 26, kokouksessaan 14. syyskuuta.

Ehdolla olivat myös HuKan Kalle Parviainen ja Tieteellisten Toni Sandvik. Kopytin sai äänestyksessä 26, Sandvik 6 ja Parviainen 4 ääntä.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kansainvälinen tutkinto-opiskelija valitaan OYY:n edustajiston

puheenjohtajistoon.

Kopytin opiskelee kasvatustiedettä kansainvälisessä maisteriohjelmassa.

“Minulle on suuri kunnia päästä yhä tiiviimmin osaksi ylioppilaskunnan toimintaa, ja haluan kiittää kaikkia tuesta ja luottamuksesta”, Kopytin sanoo.

Hän aikoo vaikuttaa varapuheenjohtajakaudellaan siihen, että edustajistosta tulisi yhä kansainvälisempi. Lisäksi hänen tavoitteenaan on lähentää OYY:tä ja Oulun yliopiston henkilökuntaa. •

201.

Oulun yliopiston sijoitus tuoreessa Times Higher Education -rankingissa nousi sijoille 201–250. Kyseessä on Oulun yliopiston kautta aikojen paras sijoitus kansainvälisissä yliopistovertailuissa. Viimevuotinen sijoitus tässä vertailussa oli 351–400.

Suomen yliopistoista Oulun yliopisto on nyt jaetulla kakkossijalla.

Asiantuntija tietää Kysy, jos jokin opiskelijaelämässä tai yliopistolla askarruttaa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@oyy.fi.

Englanninkielinen viestintä on vaivalloista. Miksi ihmeessä ainejärjestöni pitäisi viestiä myös englanniksi?

Englanninkielinen viestintä on tärkeää useasta eri syystä. Itsestäänselvä peruste on käytännöllisyys: sen ansiosta ei-suomenkieliset opiskelijat tietävät mitä tapahtuu ja missä tapahtuu. Ennen kaikkea kyse on yhdenvertaisuudesta: kaikilla opiskelijoilla on syytä olla tasavertaiset mahdollisuudet osallistua järjestöjen toimintaan äidinkielestään riippumatta.

Janne Hakkarainen, OYY:n viestintäsihteeri

NRO 5 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

5

Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

Hyvä vai paha bakteeri?

Kasvimikrobiologian dosentti Anna Maria Pirttilä on tutkinut männyn silmuja vuosien ajan. Nyt silmusta ja sen symbioosista on löytynyt potentiaalinen apu parantumattomien rappeumasairauksien hoitoon.

TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Elina Korpi

SANA BAKTEERI herättää meissä kammoa. Bakteerit ovat inhottavia vipeltäjiä, tympeitä pöpöjä, jotka aiheuttavat ihmiselle kipua, kuumetta ja kärsimystä, koleraa, kuppaa ja kurkkumätää.

Oulun yliopiston kasvimikrobiologian dosentti Anna Maria Pirttilä näkee asian toisin. Kasvien ja mikrobien vuorovaikutuksia ja bakteeri- ja sieniyhteisöjä tutkineen Pirttilän mukaan bakteeri ei ole ansainnut huonoa mainettaan.

Vaikka osa ikävimmistä bakteereista aiheuttaa ihmiselle tappavia tauteja, osa bakteereista auttaa immuunipuolustusta taistelemaan viruksia ja muita bakteereja vastaan.

Kavahtamisen sijaan bakteeria kannattaisi kiittää. ”Vain pieni osa bakteereista on pahoja, suurin osa tekee meille hyvää. Bakteereja elää kaikkialla, ja ne tekevät monia asioita meidän puolestamme”, Pirttilä sanoo.

Metsästä lääkepurkkiin Yksi hyvä syy bakteerin kiittämiselle on se, että sen tutkimus voi synnyttää lääkkeitä parantumattomiin tauteihin.

Anna Maria Pirttilän johtama tutkimusryhmä löysi alkuvuonna aivan uudenlaisen bakteerien puolustusmekanismin. Oululaistutkijoiden kokeissa havaittiin bakteerien kykenevän taistelemaan tehokkaasti myrkyllisimpiä happiyhdisteitä, niin sanottuja happiradikaaleja vastaan.

Osana Janne Koskimäen kasvimikrobiologian alaan kuuluvaa väitöskirjaa toteutetun tutkimuksen antama tieto auttaa lääkkeiden kehittämisessä happiradikaalien aiheuttamiin rappeumasairauksiin, kuten silmänpohjan ikärappeumaan ja Alzheimerin tautiin.

Mullistavaksi mainitun tutkimuksen ydin piilee yllättävässä paikassa: pohjoisessa mäntymetsässä.

Uusi tieto bakteerin puolustusmekanismista selvisi tarkastellessa männyn ja sen solujen sisällä elävän metylobakteerin symbioosia.

Tiedon saaminen vaati yhdeksän vuoden työn, joka sisälsi yhteensä 132 koetta yli viidelläsadalla Oulusta poimitulla männynsilmulla.

Kasvien, eläinten ja ihmisten so6

OULUN YLIOPPILASLEHTI

lut puolustautuvat bakteereja vastaan tuottamalla infektiokohtaan happiradikaaleja, jotta niiden matka syvemmälle kudoksiin pysähtyisi.

Sillä on myös kääntöpuolensa, koska infektion hillitsemiseksi tuotetut happiradikaalit vaurioittavat soluja.

Sen sijaan bakteerien puolustuskeino on erilainen. Tutkimuksessa bakteerin energiavarastona toimivan pitkän rasvahappoketjun, polyhydroksibutyraatin, havaittiin toimivan antioksidanttina sen ollessa pilkottuna pieniin osiin.

Tämän uuden tiedon avulla voidaan kehittää antibiootteja, jotka tuhoavat bakteereilta kyvyn tuottaa pitkää rasvahappoketjua.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi se, että bakteerien energiavaraston hajotusprosessissa syntyneet lyhyet rasvahappoketjut hävittivät hapen myrkyllisintä muotoa, hydroksyyliradikaalia, hyvin tehokkaasti.

Lyhyet rasvahappoketjut hävittivät sitä jopa kolme kertaa tehokkaammin kuin tunnetuin solujen luonnollinen antioksidantti, glutationi, ja peräti yli kymmenen kertaa paremmin kuin C-vitamiini.

Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tulokset julkaistiin maaliskuussa arvostetussa Nature Chemical Biology -lehdessä.

Tulokset voi tulevaisuudessa löytää tiedejulkaisun lisäksi apteekin hyllyltä, sillä Pirttilä ja Koskimäki kehittelevät paraikaa Tekesin TUTLI-rahoituksella lääkettä silmänpohjan ikärappeumaan.

ANNA MARIA PIRTTILÄ » 46-vuotias.

» Kotoisin Sodankylästä, asuu perheineen Oulussa. » Valmistunut filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 1996.

Pääaineena biokemia, sivuaineina biologia, kemia ja matematiikka. Siirtyi väitöskirjavaiheessa biokemialta biologian puolelle.

» Väitteli tohtoriksi vuonna 2001, jonka jälkeen teki post doc -tutkimusta Yhdysvalloissa Indianan osavaltiossa sijaitsevassa Purduen yliopistossa.

Aloitti vuonna 2006 akatemiatutkijana Oulun yliopistossa. Toimii nyt Oulun yliopiston kasvimikrobiologian dosenttina yliopiston genetiikan ja fysiologian yksikössä. Johtaa kahdeksanhenkistä kasvibiologian ja bioteknologian tutkimusryhmää. Seitsemän patenttihakemusta.

» Oli ehdokkaana tänä vuonna Vuoden tieteentekijäksi.

» Vapaa-ajallaan harrastaa luontovalokuvausta ja metsässä juoksentelua.

Lähtee kulkemaan metsiin ainakin 2-3 kertaa viikossa.

» Lapsena unelma-ammat-

Biokemististä tuli biologi

ti oli eläinlääkäri.

Pirttilä ymmärsi männyn merkityksen jo parikymmentä vuotta sitten aloittaessaan tohtoriopinnot.

Tuolloin matematiikkaa ja kemiaa kokeillut, lopulta biokemiasta maisteriksi valmistunut Pirttilä huomasi kiinnostuksen kuljettavan häntä lääketiedekeskeiseltä laitokselta kohti luontoa.

Pirttilä siirtyi tekemään väitöskirjaa biologian laitokselle professori Anja Hohtolan ryhmään, ja riemuitsi: nyt olen oikean aiheen äärellä oikeassa paikassa, oikeiden ihmisten ympäroimänä!

Väitöskirjassaan Pirttilä tutki männyn silmujen endofyyttejä. Ne

» Toivoo, että hallitus

NRO 5 | 2016

havahtuisi tajuamaan koulutuksen valtavan merkityksen yhteiskunnan hyvinvoinnille ja menestykselle.

» Haaveilee lisärahoituksesta, ja siitä että nykyisten projektien tulokset menestyisivät ja tuottaisivat uusia ratkaisuja muun muassa sairauksien hoidossa.

ovat kasvien sisällä eläviä pieneliöitä, sieniä ja bakteereita, jotka eivät vaurioita isäntäänsä, vaan voivat

jopa hyödyttää sitä. Väitöskirjassaan Pirttilä esitti, että toisin kun on aiemmin luultu, symbioosia tapahtuu myös silmun sisällä.

Pirttilä palasi väitöskirjansa aihepiirin pariin vietettyään välillä kaksi ja puoli vuotta Yhdysvalloissa post doc -tutkimusta tehden. Tutkiessaan maississa esiintyviä patogeenejä Pirttilä kaipasi kotimaahansa – ja myös tuttujen mäntyjen pariin.

Männyn oksien kärjistä työntyvät pienet, kellanruskeat silmut eivät asiaan perehtymättömän silmään vaikuta vallankumouksellisilta.

Vaatimaton ulkomuoto voi pettää: jos osaa vain oikein katsoa, luonnossa piilee valtavasti mahdollisuuksia lääketieteellisille sovellutuksille.

Pirttilällä on rappeumalääkkeen kehittelyn ohella monta rautaa tulessa. Hänellä on tällä hetkellä seitsemän patenttihakemusta. Näistä neljässä on kyse uusista, mikrobeista kehitellyistä antibiooteista, joita Pirttilä on kehittänyt EU-rahoitteisissa projekteissa post doc –tutkija Mysore Tejesvin kanssa. ”Näissä projekteissa löysimme erittäin lupaavia yhdisteitä. Niihin keskittynyt Tekes-rahoitteinen projekti on edennyt hyvin, ja näyttää siltä, että kaupallistamispolku on vahva”, Pirttilä muotoilee.

Pirttilän mukaan tutkimuksessa tulisi ottaa entistä enemmän mallia luonnosta. Hän ei kuitenkaan suostu nimeämään yhtäkään tautia, jolle hän haluaisi löytää parannuksen luonnosta. Hänen mukaansa tämä lähestymiskulma on täysin väärä.

Metsään ei tulisi mennä käsi ojossa vaatimaan ratkaisua ennalta määriteltyyn ongelmaan. Vasta syvempi ymmärrys luonnosta ja sen toiminnasta voi antaa tutkijalle mahdollisuuden hoksata sen, missä luonto voi auttaa.

Pirttilän mukaan suoraviivainen ongelma edellä -tyyppinen ajattelu ei sovellu innovaatioiden sytyttämiseen. ”Historiallisesti katsottuna moni tärkeä keksintö on syntynyt vahingossa, kun on tutkittu jotain muuta.

Hyvä esimerkki tästä ovat antibiootit: ne keksittiin, kun Alexander Fleming jätti bakteerimaljat muutamaksi viikoksi yksin, ja huomasi maljoissa kasvavan homeen estävän bakteerien kasvua.” •

Linnanmaan kampuksen lounaisnurkan pieni, lähes luonnontilainen metsikkö sai tänä syksynä vapautuksen harvennuksilta. Eläkkeelle siirtyneen kasviekologian professorin Juha Tuomen mukaan nimetyssä metsässä tehdään myös biologian tutkimusta ja opetusta. Anna Maria Pirttilä oli mukana taistelemassa suojelun puolesta. ”Ihmiset eivät monesti ymmärrä metsän olevan arvokas aivan tällaisenaan, ei vaan puun tuottajana.”

Oulun yliopiston kasvimikrobiologian dosentti Anna Maria Pirttilä, miksi kannattaa mennä metsään?

1 Hengittämään: kasvit tuottavat happea!

2 Havainnoimaan: luonnossa on paljon koettavaa, jos malttaa pysähtyä.

Tiede | Tutkimusvilppi on tiedeyhteisön sisäinen asia.

Tiedevilppi on tutkijan dopingia Suomi on ainakin toistaiseksi säästynyt koko tiedemaailmaa ravistelleilta vilppiskandaaleilta. Usein hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyissä on vilpin sijaan kyse tutkijoiden keskinäisistä kähinöistä, työ- ja ihmissuhdekiistoista. Osa Suomen vilppiepäilyistä jää kuitenkin ilmoittamatta ja siten virallisesti käsittelemättä.

TEKSTI Anni Hyypiö KUVITUS Anni Arffman

8

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 5 | 2016

HEINÄKUUN ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ vuonna 2015 korealaissyntyinen Dong-Pyou Han tuomittiin Yhdysvalloissa neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen.

Hanin tapaus on poikkeuksellinen siksi, että häntä ei epäilty ryöstöstä, raiskauksesta, taposta tai pahoinpitelystä – Hanin rikoksena oli tiedevilppi.

Iowan osavaltion yliopistossa biolääketieteen tutkijana työskennelleen Hanin todettiin sepittäneen ja väärentäneen koetuloksiaan. Han oli peukaloinut tutkimusryhmänsä koekaniinien verinäytteitä, jotta kokeissa testattu HIV-rokote näyttäisi toimineen.

Näillä tuloksilla ryhmä sai Yhdysvaltain terveysvirastolta tutkimusrahoitusta lähes 19 miljoonaa dollaria (noin 16 miljoonaa euroa).

Lähes viiden vuoden vankilatuomion lisäksi Iowan osavaltion tuomari James Gritzner tuomitsi Hanin maksamaan takaisin osan saamistaan apurahoista, 7,2 miljoonaa dollaria (noin 6,5 miljoonaa euroa.)

Vilpin paljastuminen oli ankara kolaus myös tiedeyhteisölle, sillä koekaniinien tulokset olivat luoneet uskoa siihen, että HI-virukselta suojaava rokote oli syntymässä.

Vilppi ei Suomessa vie vankilaan Suomessa tiedevilppi ei ole rikos, vaan vilpin käsittely on tiedeyhteisön sisäinen asia.

Vilppiepäilyn käsittely perustuu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) laatimaan ohjeeseen Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa (HTKohje). Sen tavoitteena on edistää hyvää tieteellistä käytäntöä ja varmistaa loukkausepäilyjen käsittely asiantuntevasti, oikeudenmukaisesti ja mahdollisimman nopeasti. Kaikki Suomen julkisen rahoituksen piirissä olevat yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat sitoutuneet noudattamaan ohjetta.

Itse TENK on opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin, joka valvoo ja ennaltaehkäisee tutkimusvilppiä kaikilla tieteenaloilla.

Neuvottelukunta ei kuitenkaan toimi asiassa tuomioistuimena, vaan vastuu vilppiepäilyjen tutkimisesta on tutkimusorganisaatioilla itsellään. Hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyt tutkitaan aina siinä organisaatiossa, jossa epäilty tutkija toimii.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteerin Sanna Kaisa Spoofin mukaan TENK sai viime vuonna 24 ilmoitusta epäillystä hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta. Niistä seitsemässä loukkauksen todettiin tapahtuneen. ”Ilmoitettujen epäilyjen määrä on pikkuisen noussut, mutta todettujen vilppien määrät ovat kuitenkin maltillisia.”

Oulussa hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia selvitellään harvakseltaan. ”Tapauksia todetaan maksimissaan yksi vuodessa, eli ne ovat hyvin harvinaisia”, kertoo yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru.

Tänä syksynä yliopisto on käynnistänyt tutkinnan hyvän tieteellisen tutkinnan loukkauksesta.

Tutkinta koskee vuonna 2013 julkaistua artikkelia, jonka toinen kirjoittaja on Oulun yliopiston dosentti. Toisella kirjoittajista ei ole siteitä yliopistoon. Artikkelin kirjoittajien epäillään plagioineen Jyväskylän yliopistossa tehtyä pro gradu –työtä.

Asiasta esiselvityksen tehnyt Oulun yliopiston kulttuuriantropologian professori Hannu I. Heik-

kinen totesi raportissaan epäilyn tutkimuseettisistä loukkauksista tai vähintään vakavista epäselvyyksistä olevan aiheellinen. Varsinaista tutkintaa varten perustetaan viisihenkinen tutkintaryhmä, jota johtaa professori Mirka Hintsanen.

Osa Suomen vilppiepäilyistä jää kuitenkin ilmoittamatta ja siten virallisesti käsittelemättä. ”Toimistollamme tiedetään kaikki epäilyt, jotka on saatettu esimerkiksi yliopiston rehtoreiden tietoon, mutta läheskään kaikkia vilppi- tai piittaamattomuusepäilyjä ei syystä tai toisesta tule meidän tietoomme. Jos vilppiepäilyjä ei organisaatioissa tutkita, emme mekään niistä tiedä”, Spoof sanoo.

Plagioinnilla tarkoitetaan jonkun toisen julkituoman työn esittämistä omanaan. Plagioinniksi lasketaan sekä suora että mukaillen tehty kopiointi, ja se voi koskea esimerkiksi tutkimussuunnitelmaa, käsikirjoitusta, artikkelia tai käännöstä.

Anastamisella taas tarkoitetaan toisen henkilön tutkimustuloksen, -idean, -suunnitelman, -havaintojen tai -aineiston oikeudetonta esittämistä tai käyttämistä omissa nimissä.

Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä on vilppiä lievempi kategoria. Se ilmenee HTK-

”

Uskallanko kertoa vilpistä?

Sanna Kaisa Spoofin mukaan osa vilppiepäilyistä jää selvittämättä siksi, että kirjallista ilmoitusta ei voi tehdä nimettömänä.

Koska yliopistojen asiakirjat kuuluvat julkisuuslain piiriin, myös vilppiepäilystä ilmoittavan nimi tulee julki.

Nimen paljastuminen voi olla kynnyskysymys esimerkiksi nuorelle tutkijalle, joka epäilee vilpistä professoriaan. ”Kaikki toki toivovat, että tutkimusvilppi selvitetään. Mutta uskaltaako asiaa tehdä julkiseksi, jos pelissä on rahoitus ja oma ura?” Spoof pohtii.

Nimetön ilmoitus on tällä hetkellä mahdollinen vain silloin, jos kyseessä on hyvin vakava, esimerkiksi ihmishenkiä vaaraan asettava vilppiepäily. Tällöinkin nimettömän tutkimuksen aloittaminen on TENKin harkinnassa.

Vilpistä ilmoittavan asemaa on käsitelty kesäkuussa julkistetussa, Opetus ja kulttuuriministeriön tilaamassa TENKin selvityksessä. Selvityksen mukaan vilppiepäilystä ilmoittamista tulisi yksinkertaistaa ja vilppitutkinnan osapuolia suojella nykyistä paremmin.

Suojelua tarvitsee nimittäin aina myös vilpistä epäilty, Spoof muistuttaa. ”Selvitysprosessit ovat rankkoja kaikille osapuolille. Myös vilpistä epäilty henkilö voi olla uhri. Jos vilppiepäily on perusteeton, voi epäilty menettää maineensa syyttä. Epäily on epäily niin kauan, kun toisin todetaan.”

Edes itseään ei saa plagioida Vaikka arkikielessä kaikki tieteen tekemiseen liittyvät epämääräisyydet nimetään ronskisti tiedevilpiksi, HTK-ohje suhtautuu asiaan analyyttisemmin. Sen mukaan hyvän tieteellisen käytännön loukkaus tarkoittaa epäeettistä ja epärehellistä toimintaa, joka vahingoittaa tieteellistä tutkimusta ja pahimmillaan jopa mitätöi sen tulokset.

Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset jaetaan kahteen kategoriaan, vilppiin tieteellisessä toiminnassa ja piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Näistä vakavampaa on vilppi, joka merkitsee tiedeyhteisön ja usein myös päätöksentekijöiden harhauttamista. Vilppiä on väärien tietojen tai tulosten esittäminen tiedeyhteisölle tai niiden levittäminen eteenpäin esimerkiksi julkaisussa, käsikirjoituksessa tai oppimateriaalissa.

Vilppi jaetaan edelleen neljään alakategoriaan: sepittämiseen, havaintojen vääristelyyn, plagiointiin ja anastamiseen. Siinä missä kansainvälisissä ohjeissa vilppikategorioita on yleensä vain kolme (sepittäminen, vääristely ja plagiointi), Suomessa anastaminen on saanut oman kategoriansa.

Jos vilppiepäily on perusteeton, voi epäilty menettää maineensa syyttä.

Epäily on epäily niin kauan, kun toisin todetaan.

Sanna Kaisa Spoof, pääsihteeri, TENK

ohjeen mukaan törkeinä laiminlyönteinä ja tutkimustyön eri vaiheissa ilmenevänä holtittomuutena.

Piittaamattomuus ilmenee muun muassa muiden tutkijoiden osuuden vähättelynä julkaisuissa, tutkimustulosten tai käytettyjen menetelmien huolimattomana ja siten harhaanjohtavana raportointina, tulosten ja tutkimusaineistojen puutteellisena kirjaamisena ja säilyttämisenä.

Myös itsensä plagiointi, eli samojen tutkimustulosten esittäminen näennäisesti uutena, lasketaan piittaamattomuudeksi hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Näiden lisäksi HTK-ohjeessa listataan tutkimustyössä esiintyviä vastuuttomia tekoja. Niitä ovat muun muassa omien tieteellisten ansioiden vääristely esimerkiksi ansio- tai julkaisuluettelossa, tutkimuksen lähdeluettelon paisuttelu tutkimusviittausten määrän keinotekoiseksi lisäämiseksi ja yleisön harhauttaminen esittämällä julkisuudessa harhaanjohtavia tai vääristeleviä tietoja omasta tutkimuksesta ja sen tuloksista.

Myös perätön ilmianto HTK-loukkauksesta tai muu toisen tutkijan työtä vaikeuttava toiminta voi täyttää loukkauksen kriteerit.

Sanna Kaisa Spoofin mukaan TENKille tietoon tulevien HTK-loukkausepäilyiden taustat ovat varsin kirjavia. Usein kyse on pohjimmiltaan joko työ- tai ihmissuhdekiistoista, joskus jopa varsin pikkumaisista asioista.

Suurta, koko tiedemaailmaa perin juurin ravistelevaa tiedeskandaalia ei Suomessa ole koettu. ”Vakavia vilppiepäilyjä on Suomessa vähän. Varsinainen tiedevilppi on Suomessa erittäin harvinaista.”

Spoofin mukaan suuri osa TENKille ilmoitetuista epäilyistä koskee tutkimusryhmissä syntyneiden yhteisartikkeleiden tekijyyttä.

Ilmoitus voi koskea oman nimen puuttumista julkaisutiedoista, tai sitä, että mukana on nimi, jonka ilmoittajan mielestä ei lainkaan kuuluisi olla kirjoittajaluettelossa.

NRO 5 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

9

Tiede | Tutkimusvilppi on tiedeyhteisön sisäinen asia.

Vaikka nimen puuttuminen voi kuulostaa pikkurikkeeltä, sillä on tutkijalle merkittävä vaikutus. Koska tieteellisten julkaisujen määrää syynätään tarkasti niin rankingeissa kuin rahoitusta jaettaessakin, on oman nimen uupuminen yhteisartikkelista tutkijalle vahingollista.

Vilppi ja piittaamattomuus voivat olla myös lainvastaisia tekoja. Esimerkiksi jos tutkija tuhoaa kilpailijansa laboratoriolaitteita, tapaus voi kuulua rikoslain piiriin. Jos tutkija vähättelee ja herjaa toista tutkijaa mediassa, hän voi syyllistyä samalla myös kunnianloukkaukseen.

Mitä vilpistä seuraa?

Törkeästä tiedevilpistä kärähtäminen tarkoittaa lähes varmaa loppua tutkijan uralle. Erityisen härskit vilppitapaukset asettavat myös tutkimusorganisaatiot koville.

Sen on saanut kokea muun muassa maineikas ruotsalainen lääketieteellinen yliopisto, Karoliininen instituutti, joka on viimeisen vuoden aikana joutunut kärsimään vierailevan professorinsa, kirurgi Paolo Macchiarinin ympärille syntyneestä skandaalista. Muovisen tekohenkitorven kehittämisestä tunnettua Macchiarinia on epäilty tiedevilpin ohella potilaiden kuolemaan johtaneista hoitovirheistä.

Vilppiepäilyt saivat vahvistuksen syyskuun alussa, kun Ruotsin eettinen tarkastuslautakunta (Centrala etikprövningsnämnden) totesi Macchiarinin syyllistyneen tiedevilppiin. Samaan aikaan Macchiarini-skandaalin selvittämiseksi palkattu tutkimuskomitea julkisti tuloksensa, jonka mukaan instituutti luotti liikaa kirurgin komeaan ansioluetteloon eikä tarkastanut Macchiarinin taustoja kunnolla ennen tämän palkkaamista.

Tämän seurauksena Ruotsin korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta vastaava ministeri Helene Hellmark päätti erottaa Macchiarinin palkkaamiseen osallistuneet Karoliinisen instituutin hallituksen jäsenet ja instituutin entisen rehtorin, yliopistonkansleri Harriet Wallbergin.

Instituutista itsekin potkut saanut Paolo Macchiarini on kiistänyt syyllistyneensä tutkimusvilppiin tai potilaiden turvallisuuden vaarantamiseen ja kuitannut epäilykset tutkijoiden pahantahtoisuudella.

Suomessa saman mittakaavan vilppimyllerrystä ei ole nähty. Siksi Suomessa hyvän tieteellisen loukkauksen seuraukset ovat yleensä huomattavasti miedompia.

Jos tutkijan todetaan syyllistyneen hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen, tyypillinen seuraus on huomautus, jossa tutkijaa kehotetaan korjaamaan toimintatapansa.

Mikäli kyse on yhteisartikkelin nimikiistasta, joka katsotaan HTK-loukkaukseksi, tulee muiden artikkelin kirjoittajien huolehtia siitä, että puuttuva nimi lisätään kirjoittajaluetteloon. ”Sähköisessä artikkelissa nimi voidaan lisätä suoraan kirjoittajaluetteloon. Mikäli kyseessä on perinteinen artikkeliteos tai monografia, pitää nimen puuttumisesta tiedottaa sille tiedeyhteisölle, jota asia koskee. Tällä on suuri merkitys tutkijalle ja hänen urakehitykselleen, sillä hän saa lisätä yhden julkaisun julkaisuluetteloonsa”, Sanna Kaisa Spoof sanoo.

Mikäli kyseessä on erityisen törkeä vilppitapaus, voi tutkija menettää jopa tutkimusvirkansa ja -rahoituksensa.

Sana vilpistä leviää tiedeyhteisössä nopeasti ja tekee akateemisella uralla etenemisestä vaikeaa.

Maineen menetys onkin kovin hinta, jonka tutki-

ja joutuu vilpistä maksamaan. ”Jos tutkija jää tiedevilpistä kiinni, tulee tutkimusorganisaation HTK-prosessin lopputuloksena ilmoittaa asiasta asianomaisen tiedeyhteisölle ja rahoittajalle”, Spoof sanoo.

Spoof korostaa sitä, että vakavat, erottamiseen johtavat vilppiepäilyt ovat Suomessa erittäin harvinaisia. ”Toisaalta olen huomannut sen, että plagiointiepäilyt paljastuvat hyvin usein aivan sattumalta.

Ne eivät yleensä tule ilmi normaalissa tekstin arviointi- tai tarkistusvaiheessa, vaan ne saatetaan huomata jonkin aivan kummallisen sattuman yhteydessä. Siinä mielessä voi pohtia sitä, kuinka yleistä ja kuinka vakavaa vilppi oikein on. Sen laajuutta ei kukaan oikein pysty sanomaan.”

Panokset vilpistelyssä ovat kovat.

”

Plagiointiepäilyt paljastuvat hyvin usein aivan sattumalta. Siinä mielessä voi pohtia sitä, kuinka yleistä ja vakavaa vilppi oikein on.

Sanna Kaisa Spoof, pääsihteeri, TENK

Sanna Kaisa Spoof vertaakin tiedevilppiä huippu-urheilussa käytettyyn dopingiin. ”Houkutuksena voi olla maine ja kunnia, esimerkiksi ensimmäisenä saavutetusta läpimurrosta. Lievemmissä liioittelutapauksissa tarkoituksena voi olla jopa julkisuuden tavoittelu. Tutkijalla voi myös olla kiire saada lisää julkaisuja omaan julkaisuluetteloon, millä tavoitellaan tutkimusrahoitusta itselle tai työnantajalle.”

Vilppi on vakava syyte Tutkimusvilppi on ollut Suomessa tänä vuonna pinnalla Helsingin Sanomien VTT-uutisoinnin vuoksi. Helmikuussa lehti uutisoi näyttävästi VTT:n tutkimusryhmässä esiintyneistä vilppiepäilyistä, joita tutkimuskeskuksen johto lehden mukaan vielä tietoisesti peitteli. Lehti nimesi epäilyn koskevan tutkimusprofessori Matej Oresicin johdolla tehtyä tutkimusta, jonka mukaan ykköstyypin diabeteksen voisi havaita jo vuosia ennen taudin puhkeamista.

Uutisointi synnytti vilppikohun, jonka myötä VTT ilmoitti käynnistävänsä asiasta uuden vilppitutkinnan. Uusi selvitys rajattiin koskemaan Journal of Experimental Medicine -tiedelehdessä vuonna 2008 julkaistua diabetesartikkelia.

Kesäkuussa vilppiepäilyä koskevat otsikot eivät olleet yhtä raflaavia: VTT:n selvitysmiehet eivät löytäneet näyttöä tutkimuseettisestä vilpistä tai muusta hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta.

Helsingin Sanomissa tutkinnan päättyminen tosin otsikoitiin näin: ”VTT:n selvitys ei tuonut var-

maa näyttöä vilpistä – selvittäjät nostavat esille tiedeartikkelin vakavat puutteet”.

Eli vilppiä oli, mutta varmuutta siitä ei saatu.

Helsingin Sanomien uutisoinnista kanneltiin Julkisen sanan neuvostolle, joka antoi asiasta kaksi vapauttavaa ja kaksi langettavaa päätöstä.

Neuvoston mukaan lehden jutuissa kyllä esitettiin yksipuolisia tulkintoja ja kohdistettiin vilppiepäilyt yhteen tutkijaan, mutta pelkkien epäilyjenkin käsitteleminen oli yhteiskunnallisesti merkittävää ja perusteltua.

Langettavat päätökset HS sai vilppiepäilyjä käsittelevistä jatkojutuista, joissa lehti antoi lukijalleen virheellisen kuvan tiedevilppiselvitysten sisällöstä eikä oikaissut olennaista asiavirhettä, eli vilpistä vapauttavaa raportin tulosta.

Helsingin Sanomat käsitteli VTT:n tiedevilppiepäilyjä suurella tarmolla, mutta yksi asia uutisoinnista kokonaan puuttui: pohdinta siitä, voisiko vilpin sijaan kyse tutkimuksen laadusta.

Heikkoihin havaintoihin tai perustelemattomiin päättelyihin perustuva tutkimus ei sinänsä vielä merkitse vilppiä, eikä tiedollinen puute tai huolimattomuus välttämättä tee toiminnasta vielä tutkimusetiikan vastaista.

HTK-ohjeessa todetaan, että aidot tieteelliset tulkinta- ja arviointierimielisyydet ovat osa tieteellistä keskustelua, eivätkä ne loukkaa hyvää tieteellistä käytäntöä.

Sanna Kaisa Spoofin mukaan medialla on taipumusta hakea sensaatiota ja paljastuksia vilppiepäilyistä.

Vaikka aihe olisi kuinka makoisa, maltti tulisi pitää matkassa loppuun saakka, hän muistuttaa.

Tämä koskee myös niitä tutkijoita, jotka kommentoivat asiaa blogeissaan. ”Blogikirjoituksissa tutkijat saattavat kommentoida asioita aika rajustikin. Meitä tämä vähän hirvittää, onhan kyse keskeneräisistä asioista. Epäillyn asema täytyy pitää aina mielessä: Jos kyse on vasta epäilystä, ei saa syntyä käsitys siitä, että vilppi olisi tapahtunut. Epäiltyjen nimien julkaisemisen kanssa pitäisi toimia samoin kuin rikosepäilyissä. Jos ei ole vielä tuomittu, kannattaa miettiä, pitääkö nimiä mainita.”

Vilpistä pääsee eroon valistuksella Voiko tutkija vedota vilpistelyssään vahinkoon, vai opetetaanko tieteen tekemisen pelisäännöt tarpeeksi kattavasti opiskeluaikana?

Sanna Kaisa Spoofin arvion mukaan tutkimusetiikasta on viimeisten vuosien aikana valistettu ainakin maan tohtorikouluissa. ”Opiskelijoilla, jotka ovat viime vuosina olleet tohtorikouluissa, on asia ollut esillä. Meillä on myös oma tutkimusetiikkaa koskeva verkkokurssiaineisto. Tietoa siis on.”

Spoofin mukaan tiedevilpin ennaltaehkäisy on äärimmäisen tärkeää. Hänen mukaansa jo perusopinnoissa olisi hyvä olla pakollisena tutkimusetiikan kurssi, jotta etiikan pohdinta tulisi luontevaksi osaksi opintoja. ”Toivoisin yliopistojen lisäksi järjestävän säännöllisesti tutkimusetiikan koulutusta kaikille ja kaikenikäisille, yliopistojen johdosta opiskelijoihin.”

Tietoa tutkimusetiikasta tarvitsisivat Spoofin mukaan myös ulkomaalaiset opiskelijat. ”Meille tulee paljon jatko-opiskelijoita ja tutkijoita, jotka eivät ole suorittaneet perustutkintoa Suomessa. Yliopistolla on velvollisuus varmistaa se, että myös he ovat perillä suomalaisista tutkimuseettisistä käytännöistä.” •

NRO 5 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

11

Opiskelu | Miten opinnoissa valmistetaan tulevien töiden vastuisiin.

Lääkäriksi opiskeleva Abdirisak Ahmed kokee opintojen valmistavan hyvin tulevan ammatin vastuisiin.

Luokanopettajaopiskelija Milla Laakkonen toteaa koulun vastuun lasten kasvattamisessa kasvaneen.

Vastuunkantajat

Kaivos- ja rikastustekniikan opiskelija Jussi Heikkilän mielestä on tärkeää, että kaivostoimintaa on vastuullisesti toimivissa valtioissa.

Oulun yliopistosta valmistuu vuosittain 1300 eri alan asiantuntijaa, mutta miten opinnot valmistavat työelämän haasteisiin ja tulevan ammatin vastuisiin?

Kysyimme kolmen eri alan opiskelijalta, mitä he ajattelevat vastuukysymyksistä.

TEKSTI Heidi Hahtola KUVAT Anna Mansisto

12

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 5 | 2016

”Vastuu kulkee mukana läpi opintojen” LÄÄKÄRIN VASTUU potilaistaan on suuri. Neljännen vuoden lääketieteen opiskelija Abdirisak Ahmed ei silti koe vastuuta pelottavana. ”Ehkä vastuu konkretisoituu ensi keväänä, kun tuleva työpaikka selviää.

Työtehtävät voivat olla hyvin erilaisia työpaikasta riippuen”, Ahmed miettii.

Neljännen vuoden opintojen jälkeen lääketieteen opiskelija voi työskennellä terveyskeskuksen vuodeosastolla tai erikoissairaanhoidossa. Työpaikan on järjestettävä opiskelijalle ohjausta ja esimerkiksi päivystystehtävissä opiskelijalla on oltava vanhemman kollegan tuki. ”Nykyään lääkäriopiskelijoille on olemassa paremmin turvaverkkoja, eikä kandien tarvitse päivystää yksin”, Ahmed kertoo.

Oulun lääketieteellisen killan koulutuspoliittisena vastaavana toimiva Ahmed kokee opiskelijoiden tuntevan vastuunsa hyvin. Opinnoissa puhutaan ammatin eettisistä periaatteista paljon. ”Lääkärin ammattiin kasvu -opinnot kulkevat mukana läpi opiskeluiden. Potilaan kohtaamista, lääkärin vuorovaikutustaitoja ja etiikkaa käsitellään opintojen eri vaiheissa.”

Vastuuta käydään läpi myös eri oppiaineiden opetuksen yhteydessä. Esimerkiksi psykiatrian opinnoissa puhutaan pakkohoitolähetteiden tekemisestä ja virkamiesase-

man käytöstä. Opiskelijan on osattava määritellä, koska on perusteita lähettää potilas tahdosta riippumattomaan hoitoon tai miten toimia psykoottisen tai itsemurhavaarassa olevan potilaan kanssa.

Lait on tunnettava Tärkeimpiin lääkärin työtä määrittäviin lakeihin kuuluu laki potilaan asemasta ja oikeuksista. ”Potilaan hoito on toteutettava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa ja hänellä on myös oikeus kieltäytyä hoidosta. Lääkärin vastuulla on kuitenkin arvioida humalaisen, alaikäisen tai mielenterveyspotilaan kohdalla, onko hän kykenevä tekemään päätöksiä hoitoaan koskien”, Ahmed toteaa.

Lääkärillä on myös vastuu tehdä ilmoitus esimerkiksi pahoinpitelyistä ja lastensuojelutapauksista. Näihin tilanteisiin opiskelijoita valmistetaan yhdessä poliisin ja muiden viranomaisten kanssa järjestettävissä seminaareissa.

Muutoin salassapitovelvollisuus on melko ehdoton ja tätä painotetaan opinnoissa paljon. ”Työssä joutuu kuitenkin puhumaan paljon puhelimessa potilaiden asioista tai keskustelemaan osastolla potilaan kanssa, jolloin joku muukin saattaa olla kuulemas-

sa”, Ahmed miettii salassapidon toteutumista käytännössä.

Potilaskontaktit tärkeitä Opetuksen ryhmäkoot ovat kasvaneet lääketieteellisissä tiedekunnissa koulutukseen kohdistuneiden säästöjen myötä. Tästä johtuen opiskelijat eivät välttämättä saa yhtä paljon potilaskontakteja opintojensa aikana kuin aiemmin.

Ahmed toteaa lääkärinammatin olevan ennen kaikkea kisälliammatti, jossa oppiminen tapahtuu tekemällä ja potilaiden kanssa työskentelemällä. Ryhmäkokojen kasvu on herättänyt keskustelua myös esi-

merkiksi Nuorten lääkärien yhdistyksessä ja Lääkäriliitossa, jotka toimivat lääkärikunnan edunvalvojina. ”Nuori lääkäri voi tehdä työssään vääriä päätöksiä tai lähettää potilaan turhiin jatkotutkimuksiin tai erikoissairaanhoitoon, jos hänellä ei ole tarpeeksi kokemusta potilastyöstä. Tällöin säästöjen sijaan syntyy lisää kuluja.”

Lääkäri on kuitenkin viime kädessä vastuussa tekemistään päätöksistä. Esimerkiksi jatkuvassa kiireessä työskentelevä terveyskeskuslääkäri vastaa itse virheistään. ”Käsittääkseni aika harvoin organisaatio joutuu vastuuseen hoitovirheistä”, Ahmed kertoo. •

”Opettajan vastuu on lisääntynyt” VIIDETTÄ VUOTTA taide- ja taitopainotteisessa luokanopettajan koulutuksessa opiskeleva Milla Laakkonen nauraa kuulleensa, että sijaisen tavoitteet ovat tärkeysjärjestyksessä: oppilaat säilyvät vahingoittumattomina, sijainen itse selviää hengissä ja oppilaat ehkä oppivatkin vielä jotain.

Kärjistetty esimerkki, mutta kertoo jotain opettajan suuresta vastuusta.

Opettajan on huolehdittava paitsi opetussuunnitelman noudattamisesta ja oppilaiden edistymisestä,

myös oppilaidensa turvallisuudesta.

Sijaisena joutuu koululuokkaan monesti kylmiltään. Sijaisia tarvitaan usein lyhyillä varoitusajoilla, eikä uuteen kouluun mennessään välttämättä ehdi tutustumaan koulun omiin käytäntöihin ja ohjeisiin ennen opetuksen alkua. ”Muilta työntekijöiltä saa kyllä neuvoja tarvittaessa”, Laakkonen kertoo omista kokemuksistaan sijaisena.

Aina vastuukysymykset eivät ole täysin yksiselitteisiä. Opettaja ei saisi esimerkiksi päästää oppilaita

NRO 5 | 2016

valvonnastaan oppitunnin aikana, eli vaikkapa tekemään ryhmätöitä luokkahuoneen ulkopuolelle. ”Jos päästän oppilaat ruokatunnille muutamaa minuuttia aiemmin ja joku kaatuu ja teloo itsensä matkalla ruokalaan, onko vastuu loukkaantumisesta minulla?”, Laakkonen mainitsee esimerkin.

Hänen mielestään myös raja koulun ja kodin vastuun välillä on hämärtynyt. Opettaja viettää lasten kanssa ison osan päivästä, ja vanhemmat saattavat siirtää osan kas-

OULUN YLIOPPILASLEHTI

13

Opiskelu | Miten opinnoissa valmistetaan tulevien töiden vastuisiin.

vatusvastuusta kouluille. Perusasioiden, kuten käytöstapojen, pitäisi kuitenkin lähteä aina kotoa. ”Vaikka vastuu mielellään sysättäisiin opettajalle, eivät vanhemmat välttämättä hyväksy opettajan päätöksiä. Toki vanhemmissa on eroja ja osa osallistuu todella aktiivisesti lapsen koulunkäyntiin”, Laakkonen miettii.

Suurille linjoille tarvetta Luokanopettaja- ja varhaiskasvatuksen opiskelijoiden koulutukseen kuuluu neljäntenä tai viidentenä lukuvuotena Opetushallinnon perusteet -kurssi, jolla käsitellään työhön liittyvää lainsäädäntöä.

Laakkosen mielestä näitä asioita olisi hyvä käsitellä jo aiemmin, sillä esimerkiksi hän itse on tehnyt opettajansijaisuuksia ensimmäisestä

opiskeluvuodesta lähtien. ”Laki- ja vastuuasioita olisi hyvä ripotella opintojen varrelle yhden kokonaisuuden sijaan. Niitä kyllä sivutaan eri yhteyksissä, mutta suuria linjoja olisi hyvä käsitellä enemmän”, hän pohtii.

Harjoitteluissa opiskelijan tukena on ohjaava opettaja, joka viime kädessä vastaa opetuksen sujuvuudesta. ”Harjoitteluissa keskitytään oppituntien pitoon ja suunnitteluun, mutta aika vähän puhutaan esimerkiksi yhteydenpidosta kotien kanssa”, Laakkonen kertoo.

Opinnoissa on myös paljon teoriaa, joka ei välttämättä kohtaa käytännön koulutyöskentelyn kanssa.

Laakkonen toteaa opintojen antavan ennen kaikkea suuntaviivat opettajuuteen.

Laakkonen myöntää tulevan ammatin vastuun mietityttävän. Suu-

ressa opetusryhmässä oppimisvaikeuksien tai kiusaamisen huomaaminen voi olla haastavaa. Lapset voivat oireilla hyvin eri tavoin, eikä opettaja välttämättä huomaa kaikkea. ”Vastuu on kuitenkin aika pitkälti opettajalla, vaikka ei koskaan näkisi kiusaamista.”

Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan tekemisen ja kokemisen kautta oppimista, mutta käytännössä resurssit sanelevat miten paljon opettaja voi tehdä. Esimerkiksi vierailu pyöräilymatkan päässä olevaan kohteeseen vaatii järjestelemistä. ”En välttämättä yksin lähtisi tutustumaan ison ryhmän kanssa koulun ulkopuolelle, eikä se varmaan olisi sallittuakaan. Kouluympäristön pitäisi olla nykyään todella suojattu ja voi miettiä, suojellaanko lapsia välillä liikaakin”, hän toteaa. •

”

Harjoitteluissa keskitytään oppituntien pitoon ja suunnitteluun, mutta aika vähän puhutaan esimerkiksi yhteydenpidosta kotien kanssa.

Milla Laakkonen, luokanopettajaopiskelija

”Vastuu ympäristöstä on itsestään selvää”

ENSIMMÄISEN VUODEN kaivos- ja rikastustekniikan opiskelija Jussi Heikkilä toteaa kaivostoiminnan vastuiden olevan kuin kolmijalkainen pöytä, josta yhtään jalkaa ei voi ottaa pois. Toiminnan on oltava taloudellisesti kannattavaa, mutta ympäristön kannalta kestävää. Kaivosyhtiöllä on myös sosiaalista vastuuta ympäröivää yhteisöä kohtaan. ”Ympäristölupien noudattaminen on yrityksen vastuulla ja ne asiat on oltava kunnossa jo kaivosta perustettaessa. Ympäristöasiat eivät ole erillään muusta toiminnasta, vaan ne ovat itsestään selvä osa sitä”,

14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Heikkilä sanoo.

Yritykset vastaavat myös kaivoksen jälkihoidosta ja seurannasta.

Kaivoksen kannattavuus ja jälkihoidon kustannukset lasketaan jo etukäteen. Esimerkiksi avolouhokset ja rikastushiekka-alueet maisemoidaan kaivostoiminnan loputtua.

Aina näin ei ole ollut, ja louhoksia on aikoinaan jätetty niille sijoilleen toiminnan päätyttyä.

Suomessa kaivosyhtiöiden toimintaa säätelee nykyään tiukka lainsäädäntö. Heikkilän mielestä on hyvä, että kaivostoimintaa on maissa, joissa toimitaan vastuullisesti ja NRO 5 | 2016

korruption taso on alhainen. ”Kuten Talvivaara osoitti, on tärkeää, että epäkohdat tuodaan esiin.

Kehittyvissä maissa ongelmat saatetaan lakaista maton alle, vaikka ympäristöongelmat koskettavat kuitenkin koko maapalloa”, hän miettii.

Metallien ja muiden kaivostuotteiden tarve kasvaa koko ajan. Esimerkiksi maatalous on riippuvainen kaivostoiminnasta saatavasta fosfaatista. Ilman sitä tarvittaisiin moninkertainen peltoala ruuantuotannon turvaamiseksi. Myös käyttämämme teknologia vaatii metalleja raaka-aineikseen. ”Kaivostoiminta liittyy kaikkeen.

Teknologisen vallankumouksen myötä metalleja tarvitaan enemmän kuin niitä on tähän mennessä ollut edes käytössä. Vaikka saisimme kierrätettyä kaiken käyttämämme metallin, se ei silti riittäisi, Heikkilä kuvailee.

Osaajille tarvetta Kaivos- ja rikastustekniikan koulutus omassa tiedekunnassaan on uutta Oulun yliopistossa, mutta alan osaajille on tarvetta. ”Minusta ala on tärkeä ja olen toiveikas, että saan koulutuksesta tarvittavat valmiudet työelämän haasteisiin”, Heikkilä toteaa.

Opintoihin sisältyy ympäristölainsäädäntöä, ympäristövaikutus-

ten arviointia sekä vastuullisen kaivostoiminnan perusteita. Koska kaivoksissa ja rikastamoissa työskennellään valtavien laitteiden kanssa, opinnoissa kiinnitetään huomiota myös työturvallisuuteen ja työturvallisuuskortti on mahdollista suorittaa koulutuksen aikana.

Työpaikoilla on esimiehen vastuulla huolehtia siitä, että työturvallisuusohjeita noudatetaan. Heikkilä huomasi kesätyössään rikastamossa, että vanhat tavat istuvat kuitenkin tiukassa. ”Ulkomainen yritys oli ostanut rikastamon, minkä ansiosta toiminta oli modernisoitunut ja työturvallisuuteen oli alettu suhtautua aivan uudella vakavuudella. Silti monilla vanhoilla työntekijöillä saattoi olla varsin ”äijämäisiä” tapoja hoitaa asioita.”

Tulevaisuudessa Heikkilää kiinnostaa erityisesti vesienkäsittelyn parissa työskentely. Myös tutkijanura houkuttelee. Tutkimuksessa pyritään löytämään jatkuvasti tehokkaampia ja ympäristöystävällisempiä toimintatapoja. ”Jos tutkijana pystyn kehittämään keinon säästää viisi prosenttia energiaa teollisuuden prosessissa, on sen hyöty pitkässä juoksussa todella merkittävä. Yksittäisenä ihmisenä en voisi koskaan vaikuttaa yhtä paljon, vaikka yrittäisin toimia kuinka ympäristöystävällisesti hyvänsä”, hän summaa. •

Työelämä | Tarkastelussa opintojen työelämäyhteydet.

Paremmat opintojaksokuvaukset, parempi CV Opiskelijoiden työelämävalmiudet paranisivat, jos opintojaksokuvaukset tehtäisiin nykyistä huolellisemmin. Näin arvioi vuoden lopulla työnsä päättävä TERÄ-hanke.

TEKSTI Ville Koivuniemi KUVITUS Mikael Heikkinen

TÄHÄN ALKUUN VOISI kaivaa ”varoittavan” yksittäisen esimerkin jonkin Oulun yliopiston opintooppaan opintojakson tavoitteista ja sisällöstä. Etenkin osaamistavoitteiden suhteen ongelma on kuitenkin niin laaja, että yksittäisen esimerkin nostaminen esiin ei palvelisi tarkoitustaan.

Yksittäiset opintojaksokuvaukset kertovat napakasti kunkin opinto-

jakson sisällöistä, mutta kokonaisuus muodostaa ongelman etenkin työtä hakevan ja vähänlaisesti työkokemusta omaavan opiskelijan näkökulmasta.

Ongelma konkretisoituu siinä hetkessä, kun opintojensa loppusuoralla oleva tai vastavalmistunut opiskelija yrittää hahmotella töitä etsiessään ansioluetteloonsa, mitä kaikkea työelämän kannalta olennaista osaa.

”Opiskelijan työllistymisen näkökulmasta olisi tärkeää, että hän osaisi sanoittaa ja markkinoida muutakin kuin substanssiosaamistaan, TERÄ – työelämäyhteistyötä tukevat rakenteet -strategiahankkeen puheenjohtaja”, professori Maria Kääriäinen sanoo.

Muulla kuin substanssiosaamisella Kääriäinen viittaa yleisiin työelämätaitoihin. Ne voivat olla esimer-

NRO 5 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15

Työelämä | Tarkastelussa opintojen työelämäyhteydet.

kiksi neuvottelu-, verkostoitumis- ja ryhmätyötaitoja. Niitä kyllä oppii systemaattisesti osana yliopistoopintoja, mutta yksittäisistä opintojaksokuvauksista tai edes tutkintokuvauksista ne eivät välttämättä tule esiin – ja se on ongelma. ”Opiskelijan on hankalampi tunnistaa monipuolisesti osaamistaan, jos sitä ei sanota osaamistavoitteissa”, Kääriäinen toteaa.

Samaa viestiä kertoo oikeastaan mikä tahansa työnhakuopas: etenkin vastavalmistuneilla on vaikeuksia kirjoittaa osaamistaan auki sellaiseen muotoon, että rekrytoija pääsee heti kärryille siitä, millaista osaamista työntekijällä on.

Se että osaamista ei kuvata opintojaksojen kuvauksissa, ei tietenkään tarkoita, etteikö opiskelijoilla tuota osaamista olisi, ja etteikö opiskelijoilla olisi mahdollisuutta tuota osaamista sanoittaa esimerkiksi CV:n muotoon.

Mutta jos tutkintojen ja yksittäisten opintojaksojen kuvauksissa olisi kerrottu selkeämmin ja laajemmin, millaista osaamista opintojen aikana karttuu, siitä olisi kaikille hyötyä, Kääriäinen muistuttaa. Hänen mukaansa hyöty näkyisi myös siinä, että opiskelijat näkisivät jo opintojaksokuvauksen luettuaan, miksi opintojaksolla käytetään tiettyä opetusmenetelmää, kuten esimerkiksi ryhmätyötä.

Varsinkin teoreettisten alojen ongelma Samaa mieltä opintojaksokuvausten puutteellisuudesta on Kääriäisen kanssa TERÄ-hankkeessa sekä ESRrahoitteisessa Tyyli – työelämäjaksoja ja työssäoppimista yliopistoopintoihin -hankkeessa mukana oleva Oulun yliopiston suunnittelija Tytti Tenhula.

Ongelma opintojaksokuvausten laadussa koskettaa nopeasti vilkaistuna etenkin yliopiston teoreettisimpia aloja kuten humanistista tiedekuntaa ja luonnontieteellistä tiedekuntaa. ”Mutta ei ole sellaista alaa, jossa asia olisi täysin kunnossa ja enemmän ei voitaisi tehdä”, Tenhula sanoo.

Yleisellä tasolla voidaan kuiten-

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 5 | 2016

kin sanoa, että selvemmin tiettyihin ammatteihin valmistavilla koulutusaloilla työelämäyhteydet ovat jatkuvasti ja luonnollisesti osa opetusta. Esimerkkeinä tällaisista aloista voisi mainita lääketieteen lisensiaatin opinnot sekä luokanopettajakoulutuksen.

Toki opintojaksokuvausten olisi hyvä olla nykyistä paremmassa kunnossa muistakin syistä kuin pelkästään siksi, että opiskelijat voisivat siten kirjoittaa helpommin parempia ansioluetteloja. ”Jos ajattelee opiskelijaa, joka valikoi tulevia kurssejaan, ihan jo oppimisen näkökulmasta on tärkeää, että kursseilla annettu opetus ja opintojaksojen kuvaukset vastaavat toisiaan”, Kääriäinen toteaa.

Kaikilla varaa parantaa Tämän vuoden alussa alkanut ja vuoden loppuun saakka toimiva TERÄ-hanke on kartoittanut Oulun yliopiston työelämäyhteyksiä. Eroja eri alojen välillä löytyy, mutta Kääriäisen mukaan kaikilla aloilla olisi parantamisen varaa.

Opintojaksokuvausten lisäksi tärkeää olisi, että eri alojen työelämäyhteydet kirjattaisiin myös osaksi opetussuunnitelmia, joita tehdään parasta aikaa ensi vuodelle. Kun kuvaukset vastaavat täysin opetusta, niistä on maksimaalinen hyöty myös opiskelijalle, joka esimerkiksi pohtii, mitä vapaavalintaisia opintoja ottaisi osaksi kurssitarjontaansa. ”Me TERÄ-hankkeessa tarkastelemme opintojaksokuvauksia ja opetussuunnitelmia sekä annamme rakentavaa palautetta. Viime kädessä vastuu on tutkinto-ohjelmilla”, Maria Kääriäinen toteaa.

Työelämän ja Oulun yliopiston välistä yhteyttä tarkasteltaessa opintojaksokuvaukset ovat luonnollisesti vain pieni osa kokonaisuutta. Niiden saattaminen ajan tasalle on kuitenkin toimenpiteenä varsin kustannustehokas.

Paljon myös tehdään Paljon muutakin kuitenkin tapahtuu koko ajan. Esimerkiksi TYYLI-

hankkeen tiimoilta Tytti Tenhula on erityisen iloinen siitä, että sen pohjalta syntyneet hankkeet ovat konkreettisia ja ne on suunniteltu suoraan tiedekuntien erilaisia tarpeita silmällä pitäen.

Yhdessä pilotissa yhdistyy poikkitieteellisyys, työelämälähtöisyys ja kesäopinnot. Siinä nelihenkiset arkkitehtuurin ja tekniikan opiskelijat suunnittelivat työryhminä Oulun kaupungille pyöräilykatoksia. Tiivistetysti sanottuna arkkitehtiopiskelijat suunnittelivat ja tekniikan opiskelijat tekivät lujuuslaskelmia.

Jonkin ryhmän suunnitelma saattaa poikia jopa sopimuksen Oulun kaupungin kanssa, mutta joka tapauksessa opiskelijat saivat oikean työelämän tilannetta vastaavan tilaajan, opintopisteitä, kokemuksen poikkitieteellisyydestä ja tekemistä kesälle.

Luonnontieteen opiskelijoiden työharjoittelukäytäntöjä on puolestaan muutettu entistä enemmän sellaiseen suuntaan, että harjoittelun jälkeen mahdollisimman monelle opiskelijalle leviäisi tietoa ja tuoretta kokemusta siitä, millaisia erilaisia harjoittelumahdollisuuksia opinnot tarjoavat.

Käytännössä kaikki selvitykset ja tutkimukset osoittavat, että opintojen aikaiset yhteydet työelämään parantavat työllistymismahdollisuuksia yksittäisen opiskelijan kohdalla merkittävästi. ”Oulun yliopistossakin hirveän monella ne kontaktit, joiden kautta saadaan ensimmäiset työpaikat, on hankittu jo opiskeluaikana”, Tenhula sanoo.

Työelämäyhteyksien parantaminen on kaikkien yliopistojen intressi jo pelkästään inhimillisten syiden ja kunkin yliopiston legitimiteetin kannalta. Entistä tärkeämpää se on tulevaisuudessa myös yliopistojen rahoituksen vuoksi.

Sanni Grahn-Laasonen asetti kesällä työryhmän, jonka tavoitteena on, että korkeakoulujen rahoitusmallissa korkeakouluja palkittaisiin tulevaisuudessa osittain koulutustasoa vastaavan työllistymisen mukaisesti. Suunnitelmissa on, että tuo rahoituskriteeri otettaisiin käyttöön vuodesta 2019 alkaen. •

Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.

Hi 5,

Utilize the opportunities the university gives you!

Ways to Keep Calm and Embrace Being Student

BY Bianca Beyer

Start Fresh By joining forces, Finland, Norway, and Sweden can better aim at achieve growth in the Arctic region.

Everything You Should Know about Joint Arctic Agenda ANALYSIS BY Marcelo Goldmann ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova THE NORDIC REGION, particularly the Scandinavian Arctic, has remained an area of relatively untapped potential, even though Arctic Europe is the 10th largest economical region in the world. Given the growing interest in the Arctic and its resources, a so-called Joint Arctic Agenda has come to being.

This Agenda is a joint venture between four Nordic universities: The University of Oulu and the University of Lapland in Finland, Luleå University of Technology in Sweden, and the Arctic University of Norway (UiT). By joining forces, Finland, Norway, and Sweden can better aim at achieve growth in the Arctic region.

This truly is an ambitious endeavor to undertake by the universities and their respective countries.

However, the eventual success and continuous improvement of this cooperation will likely yield economic and social growth in the Scandinavian Arctic region, which will in turn improve the lives of those living within it.

Through the Joint Arctic Agenda, the research capacities of the universities can be pooled together in order to address key opportunities in the Scandinavian Arctic region.

Some of these opportunities include medicine electronic services, social work, and care for the elderly, as well as industrially relevant challenges such as renewables, safety,

18

OULUN YLIOPPILASLEHTI

and environmental standards in extractive industries.

In the report “Growth from the North” released by the Prime Ministers’ Office Publications, four main drivers of growth are described; namely: liquefied natural gas and renewables, greener mining solutions, increased tourism, and ice and cold climate solutions. These drivers are meant to be nourished through joint regulatory frameworks (which would remove border obstacles), as well as standardization of education and qualification, among other things.

By developing joint study programs, the four universities aim to provide students with the tools and competences they need to tackle these challenges head-on.

Thus, by providing relevant courses and possible exchanges between the four universities, a student focusing on the Scandinavian Arctic can obtain different perspectives from the different.

Preparing students to deal with these matters would lead to a well prepared workforce, and better decision-making in matters directly influencing the region. • To view the reports on prospects for economic growth in the Arctic and Northern regions visit the Arctic Europe Forum 2016 webpage: www. oulu.fi/university/arcticeuropeforum NRO 5 | 2016

A new academic year, new luck, they say. Determined to get all the credits in the world, the students are piling up courses and workload. They tend to forget that university years are actually the most epic time of their lives. Tilt your situation and look at it from a different angle: Now life gives you a chance to dig deeper into your favourite spheres of knowledge and learn something fascinating. Why not take a course or two not directly related to your studies?

Do Some (back-) Ground Working Maybe you need to joggle between part-time jobs, studies, and hobbies. Maybe you are lucky to be able to focus fully on your learning outcome.

Whichever way, remember that your brain keeps working constantly – you don’t even need to trigger it forcefully. Take breaks from studying, go for a walk, meet friends, and play sports games outdoors.

In the meanwhile, let those grey masses filling the space between your ears take care of the seemingly unsolvable problem in your homework in the background. Relaxing and balancing your lifestyle helps you indirectly with your work. Don’t cut short on that!

Stop Worrying You will graduate, eventually. Students do it all the time, believe me. If you fail a course, or you find something too difficult – worry not. Constant practice is what keeps you moving forward. Worrying won’t help much. Instead, get up and try again. You’ll get that degree, sooner or later, so you might as well enjoy the ride.

Do the Networking Your classmates from today might be your colleagues from tomorrow. Who says being a successful student constrains you to sitting all alone in a library? Network, teamwork, socialize, go to parties and meet new people! Oulu is the Silicon Valley of Finland – if you want to create your own start-up one day, you might as well find human resources already now.

Go Places If you have ever dreamed of living abroad for a while, or you simply want to improve your English skills, or you are just curious – go on exchange. Now it is the time! You will get all the necessary support and financial aid from your university and government; you will have a reason and a learning agreement that keep you from falling behind in your curriculum, and you might come across an important person, place or professor for your future life path.

International Degree Student Elected as Vice President of OYY It has finally happened. History has been made as the first International Degree student ever has been elected Vice President of The Student Council of the Student Union of the University of Oulu (OYY) in September 2016. Sergei Kopytin, 26, originally from Pskov, Russia, graduated from Pskov State University as a teacher of English and German languages. At the moment he is doing his Master’s Degree at the University of Oulu in Learning, Education and Technology.

We chatted with Sergei about the elections, student union activities, his views on internationalisation in Finland and his future plans. get in touch with me if they have anything on their minds they want to share with me.

”In my humble opinion, the more diverse the backgrounds of people in the Council are, the better”, says Vice President of The Student Council of the Student Union of the University of Oulu Sergei Kopytin.

TEXT BY Margarita Khartanovich ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova

What were the main challenges in the process of being elected to this position?

We had to first find out if there are any legal obstacles which might prevent an international student like me from applying for this position, as it was the first case of such kind.

We didn’t find any. My nomination will obviously influence some of the communication schemes inside the OYY office and bring at least a bit of English to some of the meetings which were only in Finnish previously.

How did you come across OYY and how did you get involved in its activities?

I started volunteering at OYY and attending the events like International Section right after I started

my studies at the University of Oulu in 2014, thus I’ve been around for a while. Being the second ever international student in the OYY’s Council, I felt like I had a lot to contribute. In my humble opinion, the more diverse the backgrounds of people in the Council are, the better.

Will things change somehow for international students now that they have you as their representative?

I don’t see my new position as the main trigger for some brand new changes. My focus will remain on doing my job well and being as dedicated to it as I was before. I’m totally open for communication with any students – international or not – and I highly encourage them to

Why do you think you are the first international student ever in the OYY’s student council presidency?

I’m not the right person to ask this question. My colleagues were the ones voting. I think my background, experience and past actions had an influence. Plus you have to act and try. I applied in the best way I could, but without having any huge expectations. And it all worked out.

I definitely think the Council needs to have more international students aboard. However, it’s not about the quantity in this case, it’s about the quality of their participation. I’d like to encourage anyone who wants to get involved to apply for the Council in the future and not to be afraid of any challenges it might bring.

What will be the first thing you will do as Vice President?

We’ll keep on working as one team and will strive to improve things as much as we can until the end of the year. We have some plans in mind and we will do our best to have them all come to life.

What’s your opinion about the University of Oulu, its new strategy and the Joint Arctic Agenda?

I’ve loved the University of Oulu from day one. Its new strategy puts an emphasis on our background and location instead of putting it to the back burner, which I appreciate a lot. We have so many unique things to be proud of. It’s definitely a way for us to rightfully stand out.

NRO 5 | 2016

I’d like to remind all the students that they can help their University to develop further and contribute to the success of the new strategy. If you feel you have some time on your hands you could dedicate to your University while improving your own CV, I highly encourage you to apply for the brand new Tellus Volunteering Programme. Together we can make our University and our city much more student-friendly and exciting to study and to live in.

What do you think about internationalisation in Finland? Is it just a buzzword or a real thing happening?

It’s a bit of both. It’s really happening, of course, and a lot of great people are working on it a lot. But sometimes I feel that the problem is that the international people themselves are talking about it way more than doing something to support and accelerate it. It would help if international students took more actions themselves instead of waiting for things to happen.

Most of the doors are already open, really – you just have to go out there and start contributing. I never really had problems being an international student here – not everything is available in English, of course, but it’s okay – we’re in Finland, after all, thus the omnipresence of the Finnish language makes a lot of sense, right?

Instead of blindly complaining, some people might just learn to adjust a bit and be more vocal about the challenges they are facing. The great people who are listening and who are ready to help you are always around. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

19

Luettavaa Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

Jokainen on kriitikko

(Otava 2016)

KOLUMNI | On luonnollista, että myös suuren yleisön näkemyksillä on väliä.

S

uomi ja kritiikki, siinäpä hankala yhdistelmä.

Tuukka Temonen kertoi tehneensä Teit meistä kauniin -elokuvan sukupolvikuvaukseksi ja fanileffaksi, ei niinkään elokuvakriitikoiden nystyröitä hieromaan. Silti Temonen heitti kaikki legot lattialle kun kriitikot eivät pitäneetkään Apulanta-leffasta.

Temosen ja hänen kannattajiensa mukaan kyse on kateudesta, jolla nykäistään menestyjät maahan mököttämään.

Kaarina Hazard kirjoitti varsin viiltävän kritiikin Sami Hedbergin valinnasta Suomen Office -sarjan keulaan.

Vaikka Hazardin teksti oli paikoitellen tarpeettoman häijyä, sillä oli myös monet ansionsa tarkkanäköisenä komiikka-analyysina.

Kuten Temosen tapauksessa, kriitikkoa pidettiin mukaintellektuellina elitistinä, jolle Hedbergin menestys vain on yksinkertaisesti liikaa.

Molemmissa tapauksissa näkyi paljon samantapaista argumentaatiota: tee itse ensin leffa tai vedä Hartwall Areena täyteen ja tule sitten nillittämään.

Tämä on tietysti houkutteleva ajattelutapa: vain niillä, jotka ovat tehneet vastaavan työmäärän, on lupa arvostella toisen vastaavaa urakkaa. Poliitikotkin vastaavat kritiikkiin usein sillä, että he sentään tekevät päätöksiä ja kantavat vastuuta.

Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa tällaisen logiikan täysin kestämättömäksi: hallituksen ratkaisuja saisivat kritisoida vain oppositiopoliiti-

”

kot, kaupan eettisesti arveluttavaa markkinointia vain toiset kauppiaat, kökköä taidetta vain toiset taiteilijat.

Nykyajan ja erityisesti sosiaalisen median kauneus on siinä, että kuka tahansa voi ilmaista kritiikkiä. Poliitikot joutuvat tekemään paljon tarkempaa duunia, kun kuka tahansa voi Twitterissä osoittaa heidän puheensa lööperiksi. Vallan vahtikoira, media, on saanut sosiaalisesta mediasta oman vahtikoiransa.

Tasa-arvoisesti kaikkien suusta lähtevä kritiikki mahdollistaa entistä tasa-arvoisemman yhteiskunnan. Koska kaikki työ on lopulta tarkoitettu suuren yleisön käyttöön, on luonnollista, että myös suuren yleisön näkemyksillä on väliä.

Silti kaikki kritiikiksi väitetty ei ole sanomisen arvoista. Viime viikolla uutisoitiin suomalaismiehestä, joka oli soitellut poliitikoille sekä heidän läheisilleen uhkauspuheluita. Mies kiisti uhkailleensa ketään ja kertoi vain esittäneensä maahanmuuttokritiikkiä.

Mistä sitten erottaa sen, että kritiikki on käyttökelpoista eikä nopeasti ohitettavaa mökellystä?

Se on itse asiassa yksinkertaista: hyvä kritiikki on aina perusteltua. Siitä näkee, että kritiikin esittäjä on perehtynyt aihepiiriinsä kunnolla ja pystyy esittämään näkemyksensä asiapohjalta, ilman turhia tunnekuohuja ja henkilökohtaisuuksiin menemisiä.

Ja sellaiselle kommentaarille on nykyajassa jatkuvasti tilausta.

Hyvä kritiikki on aina perusteltua.

Iikka Kivi on oululainen stand up -koomikko.

Teatteri | Ainutkertaisia elämyksiä, naurua, hikeä ja kyyneleitä.

Kuka jää aamiaiselle Komediassa selvitellään ihmissuhdekiemuroita ja aamiaisjärjestelyitä. Kuten voi odottaa, valheille rakennettu korttitalo romahtaa kovin helposti kasaan pienestäkin häiriöstä.

Ensi-ilta Oulun Työväen Näyttämöllä 14. lokakuuta.

Così fan tutte - niin kaikki naiset tekevät Mozartin ooppera Così fan tutte pohjautuu tarinaan, jossa Don Alfonso haluaa lyödä kahden rakastuneen sulhasen kanssa vedon siitä, että heidän morsiamensa pettävät heidät vuorokaudessa vedon alkamisesta. Vetoon suostu-

neet ja rakkauden lujuuteen luottavat sulhaset tekeytyvät kilpakosijoiksi ja pahaa-aavistamattomat morsiamet kohtaavat valepukuisten sulhastensa liehittelyn ja nielevät katkeran petoksen.

Ensi-ilta Oulun Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 3. marraskuuta.

Johannes Ekholmin Rakkaus niinku ilmestyi elokuussa, ja se on ehditty jo kertaalleen julistaa y-sukupolven merkkiteokseksi. Dialogimuotoon kirjoitettu romaani kertoo kolmekymppisestä toimittajasta Joonasta, joka on muuttanut isänsä nurkkiin menetettyään työnsä ja luottotietonsa. Onneksi eräs kustantamo on päättänyt tehdä Joonasta ”sukupolvensa äänen”. Hän alkaa kerätä materiaalia kirjaa varten nauhoittamalla käymiään keskusteluja.

Teos ja sen tekijä, fiktio ja fakta sekoittuvat tavalla, jossa ironian tasot sakeutuvat erottamattomasti toisiinsa. Nyt puhutaan metailusta isolla ämmällä. Joonan tavoin kirjailija Ekholmia on useaan otteeseen tituleerattu sukupolvensa ääneksi. Kaspar Hauser -hittinäytelmän työryhmään kuulumisen lisäksi Ekholm tunnetaan Graafinen suunnittelu.

Käytännöt, tekniikat ja strategiat -kirjasta. Se koostuu Ekholmin nauhoittamista ja litteroiduista keskusteluista.

Ekholmin teokset dokumentoivat vivahteikkaasti aikalaiskulttuuria. No millainen se kuuluisa sukupolvikokemus sitten on? Sitä värittävät ainakin venähtänyt nuoruus, talouskriisien aiheuttama epävarmuuden peruskokemus, kapitalismin pakkosyöttämien unelmien tyhjyys, eksistentiaalinen ahdistus post-kaikki-ajassa, hyperitsetietoisuus, ironia ja poseeraus sekä toisaalta autenttisuuden kokemuksen epätoivoinen kaipuu.

Ajan henkeen kuuluu myös, että muoto on sisältöä. Joona haluaa nauhoituksillaan rekisteröidä todellisuutta, pysäyttää ajan. Hän ei halua kirjailijaisänsä tavoin vääristellä todellisuutta perinteisellä proosamuodolla. Mutta miten ottaa pysäytyskuva nykyisyydestä, joka on luonteeltaan muuttuva? Jälkistrukturalistisessa hengessä problematisoidaan toki myös se, kuka kuvan ottaa ja kenestä.

Kyseenalaistetuksi joutuu kertojan rooli.

Joona inhoaa kirjallisuutta, joka toimii valkoisen miehen itsensä luomisen alustana. Samalla tavoin hän itsekin ”etuoikeutettuna cis-miehenä” piehtaroi heikkouksissaan. Kyseessä on lopulta saman asian kaksi eri puolta: alfat rummuttavat rintaansa jo jossain taka-alalla, kun post-alfat itkevät glorifioituja kyyneleitä parrasvaloissa. Asetelma ei ole ongelmaton, mutta ongelmattomana sitä ei esitetäkään.

Siksi se tuntuukin vilpittömältä yritykseltä purkaa sukupuolihegemonia. Kyseessä ei ole ainoa romutusyritys, vaan tulilinjalla on myös markkinaliberalistinen ideologia ja sen synnyttämä työkulttuuri, joka tunkee lonkeronsa ihmiselämän jokaiselle osa-alueelle.

Rakkaus niinku on kevyt ja raskas, hillittömän hauska ja pakahduttavan ahdistava. Se antaa virikkeitä useampaa lukukertaa varten. En voi tätä liikaa painottaa: Rakkaus niinku on tärkeä kirja. Sen hyperajankohtaiset viittaukset saavat kuitenkin pohtimaan sen kestävyyttä. Toisaalta romaani luikertelee klassisten arvotusten ulkopuolella eikä edes yritä kestää aikaa vaan näyttää siitä jotain olennaista.

Eleonoora Riihinen

NRO 5 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

21

Kuunneltavaa Ellinoora: Villi lapsi

Työnhakupuheallergia

I

KOLUMNI | Koko opiskeluaikani olen pelännyt, etten valmistuttuani saa töitä.

hannerekrytoitava pitää huolen somepresenssistään, perustaa oman työnhakukampanjansa hashtageineen ja esiintyy videoilla kuin koko kansan juontaja Heikki Paasonen.

Ihannerekrytoitava kättelee jämäkästi rinta röyheänä ja verkostoituu juuri oikeiden ihmisten kanssa. Hän on reipas ekstrovertti, joka ei ryhmähaastattelussa epäröi sanomisiaan. Hänellä on kansainvälistä kokemusta ja nousujohteisen aukoton CV. Tällaista ihmistä tunnutaan odottavan ainakin hektisessä viestintämaailmassa ja yleismaistereiden taistelutantereilla, joilla kiiltävimmät egot voittavat.

Mutta kuva on illuusio, työelämään boostaavien luentojen ja median rakentama irvihahmo.

Olen tullut allergiseksi tälle puheentavalle. Kai jossain on vielä tarvetta hiljaisille puurtajille, jotka eivät someta tai heitä small talkia näyttäytymistilaisuuksissa?

TASAISIN VÄLIAJOIN opiskeluvuosieni varrella mieleeni on rävähtänyt kauhuskenaario, etten koskaan saa oikeita töitä. Työnhaun ympärille on luotu niin paineistettu ilmapiiri. Ihannerekrytoitavan lisäksi kuulee puhetta maistereista, jotka ovat lähettäneet sadoittain työhakemuksia, mutta siltikään heitä ei ole toivotettu tervetulleiksi officen kellokorttiarkeen.

Maisterius on kärsinyt inflaation. Hiljattain uutisoitiin, että joillakin aloilla opiskelijana voi olla helpompi saada töitä kuin työttömänä (Vain viidesosa valmistuu yliopistosta tavoiteajassa – ”Opiskelijan statuksella on helpompi työllistyä kuin työttömänä” Helsingin Sanomat 29.8.2016).

Vaihtoehtoina ovat valmistumisen lykkääminen tai hanttihommat, nollasopimukset ja rooli työelämän sätkynukkena. Kun siihen kuuluisaan luterilaiseen työmoraaliin on istutettu ajatus “älä uskalla sanoa ei”, nuorten aikuisten uran alkupää on kuin veneen ohjaamista kivikossa myrskysäällä. On nieltävä se, mitä tarjotaan tai muuten ei tarjota enää mitään.

PYRKYRYYSILMIÖ KULKEE käsi kädessä kovan kilpailun kanssa. Unelmaduuneista taisteltaessa keinot kärjistyvät. Toki työnhaun eksperttien neuvoissa on perää, mutta pieni kritiikki on suotavaa.

Sykkivän arjen vastapainoksi sosiaalisessa mediassa on ruvettu jakamaan armollisia voimalauseita. Mainitsemisen arvoinen sellainen on näyttelijä Katharine Hepburnin lausahdus: “Jos tekee aina sitä, mikä kiinnostaa, ainakin yksi ihminen on tyytyväinen.”

Ei ole pakko mielistellä työnhakuviisaita tai ajanhenkeä, vaan töitä voi hakea itselleen luontevalla tavalla. Ei tarvitse muuttua minglaavaksi some-eläimeksi.

Siellä jossain ääntä pitävien tehopakkausihmisten julkisivujen takana työskentelevät vaiteliaat taivaanrannanmaalarit. Haluan uskoa, että molemmille on tilaa.

Ja vaikka työhakemusten lähettäminen käy palkattomasta työstä, lohdutukseksi sopii suosikkisanontani: “Kyllä joka roska kolonsa löytää.” Itsesäälisestä sävystään huolimatta se on toiveikas ajatus.

Tunnistettavalla äänellä varustettu oululaislähtöinen Ellinoora on sinkoutunut salamana suomalaisen radiopopin kärkikaartiin. Platinahitti Leijonakuningas saa nyt ympärilleen debyyttialbumillisen tuoretta, kohtuullisen tarttuvaa materiaalia, joka on suurelta osin lähtöisin laulajattaren omasta kynästä. Hatunnosto omaperäisyyden sijaan omavaraisuudelle, esikuville Pelle Miljoonasta Beatlesiin sekä maanläheisille, luonteville ja paikoin nokkelillekin lyriikoille.

Mira Luoti: Tunnelivisio

PMMP:n Paula Vesalan ja Jori Sjöroosin jälkeen on Mira Luotin vuoro esitellä uusi projektinsa. Biisien tuottamisesta ja tekemisestä vastaa nyt Arto Tuunela, ja niinpä Tunnelivisiossa kuuluvat PMMP:n kaikujen lisäksi jopa huvittavan selvästi Pariisin Kevään tunnelmat. Levy on sinänsä mukavasti eteenpäin soljuvaa poppia, mutta silloin kun ei suoraan jäljitellä Pariisin Kevättä (esim. Lähiölaulu), on punainen lanka vähän hukassa. Päätösraita Päästä irti osuu maaliin.

Sydän sydän: Molskis

Sanna Häyrynen on tiedeviestinnän opiskelija, joka ei suostu kuuntelemaan kyynisiä puheita.

Keikat | Lisää Oulussa järjestettäviä keikkoja Oulun keikkaopas -sivulla Facebookissa.

Plutonium 74

Silvana Imam

Anna Järvinen

Viiden vuoden tauon jälkeen tänä syksynä uuden levynsä julkaiseva Plutonium 74 säteilee hetkittäin kaoottisesti, rellestää, sanailee kauniisti ja tarjoaa hyvää tuulta oululaisten syksyyn.

Ruotsalaisräppäri tunnetaan radikaaleista sanoituksistaan ja intensiivisistä esiintymisistään. Hän käsittelee lyriikoissaan suorapuheisesti muun muassa feminismiä ja islamia.

Ruotsinsuomalainen laulaja julkaisee lokakuun lopussa ensimmäisen suomenkielisen albuminsa Annan, en anna, jolla on mukana Dungen-soittajat Reine Fiske ja Gustav Ejstes.

45 Specialissa 21. lokakuuta

45 Specialissa 29. lokakuuta

45 Specialissa 8. marraskuuta

Avantgarde-poprockimme kirkkainta kärkeä edustava Sydän, sydän ilahduttaa ystäviään uudella albumilla neljän vuoden paussin jälkeen. Vaikka tuttuja elementtejä ei yhtyeen tekemisestä tarvitse Molskikseltakaan suurennuslasilla etsiä, paljon on taas menty omalla polulla eteenpäin. Kiemuroita ja polveilevuutta ei suinkaan ole aiempiin teoksiin verrattuna karsittu, mutta jotenkin bändi pudottelee menemään vielä entistäkin rennommin, itsevarmemmin ja hypnoottisemmin.

Marko Pyhähuhta

NRO 5 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

23

Monitieteisyys tohtorikoulutuksen valokeilaan

KOLUMNI | Haluan osallistua keskusteluun tutkimuksesta yli tieteenalojen rajojen.

T

een oululaisessa yrityksessä väitöstutkimusta pakokaasunpuhdistusjärjestelmien simulointimenetelmien kehittämisestä. Kyseinen puhdistusteknologia tuli suurelle yleisölle tutuksi Volkswagenin päästöhuijauksen yhteydessä. Puhdistusjärjestelmässä vesi-urea-liuoksella vähennetään dieselmoottoreista tulevia typenoksidipäästöjä. Simuloinnin avulla järjestelmän suunnittelu viedään jo tietokoneella mahdollisimman pitkälle, jolloin laboratorioon tulevat prototyypit toimivat paremmin ja suunnittelun kiertoaikaa saadaan lyhennettyä.

Teen tutkimusta työn ohessa - tai oikeastaan työajalla, yksin ilman tutkimusryhmää. Olen siinä mielessä erityisasemassa, että saan käyttää 20 % työajastani tutkimukseen. Järjestely on hyvä ja se sopii minulle, mutta yliopiston tutkijakoulun tarjoama ohjaus ei sovellu hyvin kaltaiselleni tutkijalle.

Tohtorin koulutus alkaa kattavan tutkimussuunnitelman kirjoittamisella. Sen jälkeen muodostetaan tutkimuksen seurantaryhmä ja järjestetään tutkimussuunnitelmaseminaari. Tutkimusryhmässä nämä asiat ovat rutiininomaisia, jolloin niihin ei kulu paljoa aikaa. Minut opintojen alkuvaihe yllätti heti suurella paperityön määrällä, sillä kaikki tämä työ oli omalla vastuulla.

Opintojen alussa sain eteeni paperin, jossa jatko-opinnot oli aikataulutettu suoritettavaksi neljässä vuodessa. Tämä oli jo lähtökohtaisesti minulle mahdoton ajatus. Nyt ensimmäisen tutkimusartikkelin julkaisun alla aikaa on kulunut reilut kaksi vuotta ja olen saanut valmiiksi yhden neljäsosan tutkimuksestani.

En ole vielä pitänyt tutkimussuunnitelmasemi-

naariani, koska sille ei ole löytynyt oikeaa foorumia. Tutkimusryhmät ja osastot pitävät sisäisiä seminaareja, jolloin asia hoituu mutkattomasti.

Mielestäni tämä ei kuitenkaan palvele yliopiston monitieteellisyyttä ja tutkimuksen näkyvyyttä. Minusta olisi parempi, että järjestettäisiin yhteisiä tutkimusseminaaripäiviä, joihin tuoreet tohtorikoulutettavat tulisivat esittämään tutkimussuunnitelmansa tieteenalasta riippumatta.

Tilaisuus olisi avoin kaikille, jolloin perustutkintoon opiskelevat, tohtorikoulutettavat ja muu tutkimusväki pääsisivät näkemään oman ja muiden alojen tutkimusta. Tilaisuus tarjoaisi alustan monitieteelliselle keskustelulle, toisi arvokasta palautetta ja näkyvyyttä uusille tutkimuksille. Samalla perustutkintoon opiskelevat näkisivät, mitä tutkimustyö on käytännön tasolla.

Ongelmiin on sittemmin tartuttu tutkijakoulussa ja kehitys on mennyt parempaan suuntaan.

Esimerkiksi tutkimussuunnitelman kattavuuden ja asiasisällön ohjeistusta on höllennetty. Lisäksi seminaaripäivästä on ollut jo puhetta, joten asia toivottavasti etenee.

Minulle suositeltiin tutkimuksen esittelyä oman osastoni osastokokouksessa – en suostunut.

Odotan, ja ajan asiaa eteenpäin, kunnes yleinen tutkimussuunnitelmaseminaari saadaan toteutettua. Haluan omalle tutkimukselleni näkyvyyttä, ja haluan nähdä mitä muut tutkivat. Haluan osallistua keskusteluun tutkimuksesta yli tieteenalojen rajojen.

”

Yhteinen tutkimusseminaaripäivä tarjoaisi alustan monitieteelliselle keskustelulle, toisi arvokasta palautetta ja näkyvyyttä uusille tutkimuksille. Samalla perustutkintoon opiskelevat näkisivät, mitä tutkimustyö on käytännön tasolla.

Sauli Halonen on konetekniikan jatko-opiskelija, joka lapsenomaisesti uskoo saavansa tohtorin miekan, mutta harmikseen sai juuri tietää, että tekniikan ja teologian tohtoreille niitä ei jaeta.

“Parhaassa tilanteessa ylioppilasliike voimaannuttaa jokaisen opiskelijan olemaan itse muutos”, sanoo @Veeralahuhta (@Ylkkari 23.9.2016) 24 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 5 | 2016

Opiskelijoihin pitäisi investoida KOLUMNI | Setämiesten ja tätien omakohtaiset opintotukiargumentit ovat kestämättömiä.

O

piskelijoiden edunvalvonnassa ei ole ollut tarjolla pikavoittoja. Päinvastoin opintotukea on heikennetty ja leikattu viime vuosina usein ja kovalla kädellä.

Keväällä ennen opintotukipäätöksiä mielipidepalstoilla arvosteltiin kitiseviä opiskelijoita: kyllä ennenkin otettiin opintolainaa. Niin otettiin, pärjättiin ja hiihdettiin kouluun. Inflaatio söi lainan reaaliarvoa, ja useimmille oli tarjolla varma työpaikka heti opintojen jälkeen – toisin kuin nykyään.

Aina kun kuulen jonkun setämiehen tai tädin perustelevan 2010-luvun opintotuen muutoksia vuosikymmenien takaisilla omakohtaisilla kokemuksillaan, sisälläni kiehuu. Oikeastaan haluaisin koota näistä tokaisuista All male panel -tyyppisen blogin, jossa peukkua näyttävä David Hasselhoff -merkki korostaa miespaneelistien sijaan tätien ja setien kestämätöntä opintotukiargumentointia. Edes minä en voi tietää, millaista on elää kaksiportaisella opintotuella, vaikka opintojeni aloituksesta on kymmeniä vuosia vähemmän aikaa kuin suurimmalla osalla päättäjistä.

Talouden epävakaus ja harjoittelupaikkojen puute ahdistaa ja opiskelijoiden mielenterveyshäiriöiden määrä on kasvussa. Professoreista löytyy onneksi niitäkin, jotka uskaltavat puolustaa opiskelijoita voimakkaasti. Alf Rehn moitti vastikään kirosanoja viljellen opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia. “Opiskelijat ovat ne jotka tulevaisuudessa

maksavat niin sosiaaliavut, yritystuet ja eläkkeet.

He ovat kuin maailman paras säästöpossu – annat tosi vähän, ja saat koko ajan enemmän.” Jos säästöpossua ruokkisi edes hieman enemmän, voisivat tuotto-odotukset olla yhteiskunnan kannalta suuremmat. Oikeastaan nuorten ja opiskelijoiden hyvinvointiin ja toimeentuloon tulisi ennen kaikkea investoida, ja antaa heille parhaat mahdolliset eväät kouluttautua ja kehittää osaamistaan.

Yksi askel parempaan suuntaan opiskelijoiden toimeentulossa on opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin ensi syksystä alkaen. Tämä tuo opiskelijat samalle viivalle muiden kanssa. Uudistus hyödyttää noin puolta opiskelijoista. Se on ympärivuotinen tuki, joka kohdistuu sitä kaikkein eniten tarvitseville. Kelan mukaan vuonna 2015 asumislisä kattoi 57 prosenttia asumismenoista, kun kymmenen vuotta aiemmin se vielä kattoi 70 prosenttia. Opiskelijoiden asumisen tukeen tarvittiinkin muutosta.

Systeeminä yleinen asumislisä ei ole täydellinen, vaan kymmenet tuhannet opiskelijat menettävät asumistuen kokonaan.

Seuraavaksi opiskelijoiden tuleekin taistella asumistuen yksilökohtaisuuden puolesta ja siitä, että tukea voi myös yhdistää paremmin opintojen ohessa työskentelyyn.

”

Professoreista löytyy onneksi niitäkin, jotka uskaltavat puolustaa opiskelijoita voimakkaasti.

Aino-Kaisa Manninen on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri.

Näyttelyt | Kaikki meistä ovat omalla tavallaan luovia.

Rut Bryk Taikalaatikko 100-vuotisjuhlanäyttely vie aitiopaikalle kansainvälisesti arvostetun keramiikkataiteen uudistajan elämäntyöhön. Rut Bryk (1916-1999) on rakastettu klassikko, jonka rikkaasta tuotannosta muistetaan erityisesti hehkuvasävyiset, sadunomai-

set 1950-luvun seinälaatat perhosineen, lintuineen ja ihmishahmoineen. Näyttelyn noin sadan teoksen joukossa on myös esimerkkejä Brykin varhaistuotannosta; lehtien ja kirjojen kuvitusta, ja keramiikkakokeiluja, joita yhdistää romanttinen kerronta.

Oulun taidemuseossa 15. tammikuuta saakka.

NRO 5 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

25

Alumnilta oppia | Palstalla Oulun yliopiston alumnit kertovat työelämästä.

Anna-Riikka Pitkänen on viihtynyt Tilastokeskuksella jo kuusi vuotta. Työpaikan uusista pilottitiloista löytyy hiljaisia tiloja, avokonttoreita ja ryhmätyöhuoneita.

26 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 5 | 2016

ANNA-RIIKKA PITKÄNEN » Valmistunut vuonna 2008 filosofian maisteriksi pääaineenaan tilastotiede.

Opiskeli sivuaineinaan kansantaloustiedettä, yritysjuridiikkaa ja ympäristönsuojelua.

Tilastotieteilijä luo kuvaa talouden tilasta

» Tilastotieteen pro gradu

Työ on vienyt Tilastokeskuksen yliaktuaari Anna-Riikka Pitkäsen esimerkiksi Kazakstaniin konsultoimaan paikallista tilastovirastoa. Pitkäselle jäi hyvät muistot opiskeluajoista Oulussa. Punavihreiden opiskelijoiden järjestöä perustamassa ollut Pitkänen kokee, että järjestömaailmasta mukaan tarttunut osaaminen on tullut tarpeeseen työelämässä.

TEKSTI JA KUVA Veera Adolfsen

-tutkielma depression ja metabolisen oireyhtymän yhteydestä pohjoissuomalaisessa vuoden 1966 syntymäkohortissa.

Vuoteen 2005 mennessä kertyneessä aineistossa tilastollista yhteyttä ei löytynyt.

» Yliopisto-opinnoissa parasta oli oppia lisää kiinnostavista asioista ja asua Oulussa, joka tuntui kotoisalta ja juuri sopivan kokoiselta kaupungilta.

» Haastavinta opiskeluisKEVÄÄLLÄ 2008 tilastotieteiden ja kansantaloustieteen opiskelija Anna-Riikka Pitkänen oli tiukan paikan edessä. Yliopistojen tutkintojärjestelmä oli muuttunut kaksiportaiseksi, ja viimeinen mahdollisuus valmistua vanhan mallin mukaan maisteriksi oli kesäkuussa. Takarajaan oli enää kuusi viikkoa.

Pitkänen kaivoi pari vuotta aiemmin harjoittelussa saamansa aineiston esiin ja aloitti gradunsa.

Hän on edelleen kiitollinen tilastotieteiden professori Markku Rahialalle, jonka pakeille pääsi ohjattavaksi ”varmaan kolme kertaa viikossa”.

Lopulta gradu valmistui noin viikkoa ennen deadlinea, ja Pitkänen sai onnellisesti maisterintutkintonsa. ”Onneksi tilastotieteellä oli niin vähän opiskelijoita, että henkilökunta ehti auttaa. Ja onneksi lempibaarini Nelivitonen oli juuri sen kevään remontissa, niin ei tullut mitään kiusauksia”, Pitkänen nauraa.

Nyt Anna-Riikka Pitkänen on ollut Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastojen yksikössä töissä kuusi vuotta. Pitkänen vetää työkseen tiimiä, joka kerää tietoja yrityksiltä ja laskee niiden perusteella kuukausittain ilmestyvän tuottajahintaindeksin. ”Työni on minusta mielekästä ja kivaa, koska olen tosi kiinnostunut yhteiskunnasta. Tuntuu hyvältä olla tuottamassa tietoa, jota ilman ei osattaisi kuvata talouden isoja ilmiöitä”, Pitkänen sanoo.

Yliaktuaarin työ on vaihtelevaa: siihen kuuluu varsinaista tilastotuotantoa, tiimin työn koordinoimista sekä yritysten ja yksityishenkilöiden tuottajahintaindeksejä koskeviin kyselyihin vastaamista. Pitkänen on myös mukana kansainvälisessä konsultointiprojektissa, jonka tarkoitus on auttaa kehittämään Kazakstanin tilastovirastoa.

Maan talous kasvaa täyttä häkää, ja myös tilastointia halutaan kehittää vauhdilla muiden maiden esimerkkien mukaan.

Pitkänen kokee, että tilastotieteen ja kansantaloustieteen opinnot Oulussa antoivat hänelle hyvän tietopohjan, jonka ansiosta työelämässä on ollut helppo oppia uusia asioita. Myös opiskelu-

sa oli epätietoisuus siitä, mihin kaikki oikein johtaa, sekä taloudellinen epävarmuus.

aikana järjestömaailmassa hankituista opeista on ollut hyötyä työelämässä.

Pitkänen oli opiskelijana perustamassa Oulun punavihreät opiskelijat -yhdistystä, toimi sen pu-

» Ensimmäinen selvästi oman alan työ oli Kelassa ATK-suunnittelijan tittelillä.

”

» Töissä yliaktuaarina Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastojen osastolla Helsingin Kalasatamassa.

Itseään kannattaa kuunnella, jos jokin työpaikka ei tunnu hyvältä.

Ensimmäisen työsuhteen jääminen lyhyeksi ei ole pahinta, mitä voi tapahtua.

» Unelmoi asumisesta ihanassa 1950-luvun asunnossa jollain yhteisöllisellä asuinalueella.

heenjohtajana ja istui yhden kauden OYY:n edustajistossakin. Myös Sigma-killan tapahtumat tulivat tutuiksi. ”Järjestössä oppi, miten pidetään kokous, koordinoidaan tapahtuma ja ennen kaikkea tehdään asioita erilaisten ihmisten kanssa. Olen nostanut järjestötaustani esille myös työhaastatteluissa, koska se kertoo minusta ja siitä, että olen oikeasti kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä.”

”Itseään kannattaa kuunnella” Anna-Riikka Pitkäsen polku valmistumisesta unelmatyöhön ei ollut ihan suora. Valmistuttuaan Pitkänen lähti ensin Helsinkiin, missä hän työskenteli vuoden Kelan ATK-suunnittelijana. ”Töissä oli tosi kivaa ja mukava porukka, mutta kaipasin takaisin Ouluun. Niinpä lähdin Ouluun ja menin töihin pankkiin. Se taas ei ollut palkitse-

vaa, koska koin vain myyväni ihmisille palveluita, joita he eivät tarvinneet.”

Pitkänen oli keskustellut rahoituksesta väitöstutkimukselle, ja vaihtoi pankkimaailman OYSin psykiatrisen tutkimuspoliklinikan keräämiin aineistoihin. Tarkoitus oli tutkia tilastollisin menetelmin vaikeita mielenterveyden häiriöitä. Tutkimusaineisto koostui vakavista psyykkisistä sairauksista kärsivien ihmisten potilaskertomuksista.

Pian Pitkäsestä alkoi tuntua, ettei aineistoa tehnyt mieli klikata aamulla auki. ”Tilastotieteilijän opinnot eivät sinänsä valmenna olemaan tekemisissä rankkojen asioiden kanssa. En jaksanut työstää aineistoa kuin muutaman kuukauden. Tajusin, että on parempi vaihtaa työpaikkaa, ja hain töitä Tilastokeskukselta.”

Vaikka Pitkänen koki tutkimusaiheen tärkeäksi ja projektin jättäminen kesken harmitti, se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Hän sanookin urapolkuaan etsiville, että itseään kannattaa kuunnella, jos jokin työpaikka ei tunnu hyvältä. Ensimmäisen työsuhteen jääminen lyhyeksi ei ole pahinta, mitä voi tapahtua. ”Työ on kuitenkin iso osa elämää, joten työpaikalle pitäisi olla kiva mennä aamuisin”, Pitkänen kiteyttää. •

NRO 5 | 2016

OULUN YLIOPPILASLEHTI

27