Oulun ylioppilaslehti 7/2015

7/2015 | 23.9.2015 | 55. vuosikerta

Ylitse muiden Näyttelijä Krista Kososelle teatteri on näyttelemisen muodoista kaikista rakkain.

• 5G TEKEE YMPÄRISTÖSTÄMME ÄLYKKÄÄN

s. 10

• TUTKIJAT MEDIASSA

s. 13

• UUNI

s. 18–19

Sisältö

”

Nyt on aika keskittyä laadun varmistamiseen.”

Helka-Liisa Hentilä

s. 6

Aluksi

Lopuksi

3 Päätoimittajalta

18 Hi 5

4 Noin kuukauden uutiset

18 Forewarned Is Forearmed

Kommentoinko vai en?

OYY:n Siiri Nousiainen on ehdolla Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi, ja Oulun yliopiston uusi yhteistyösuhteista vastaava vararehtori Matti Sarén on aloittanut työssään.

5 Asiantuntija tietää

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat opiskelijoiden kysymyksiin.

6 Päähenkilö

Oulun yliopiston uusi koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä saa oman huoneen Linnanmaan pääkampukselta vasta marraskuussa. Työ on päässyt hyvään alkuun ilman sitäkin.

Tässä lehdessä 10 Kohta koneetkin keskustelevat 5G tulee olemaan seuraava merkittävä askel langattomassa tietoliikenteessä. Vielä ei edes tiedetä, mitä kaikkea se voisi tulevaisuudessa olla.

13

Julkisesta kommentoinnista voi tulla toinen työ Kun tiedonjanoinen toimittaja soittaa, haluaako tutkija vastata?

Companies in Oulu you would like to work for.

How to survive in the Finnish labour market.

19 Do You Believe In Life After Oulu?

Believe us: It’s hard to find a student in Oulu who doesn’t plan a move to Helsinki.

20 Keittiön valtaus

Samuli Karvosen ja Siiri Töyrälän kauppareissulla hinta-laatusuhde ratkaisee.

21 Kolumnisti Iikka Kivi

ihmettelee ihmisten passiivisuutta.

23 Kolumnisti Sanna Häyrynen epäilee digiajan ihanuutta.

25 Pyhähuhdan levyarvioissa

Ane Brun, Punaisen kuningattaren periaate ja Duran Duran.

25 Kolumnisti Henna Määttä

kertoo yliopistolle vinkin tyytyväiseen opiskelijaan.

25 Kulttuurimenoissa arvioitavana OuDance-festivaali ja Taivaslaulu.

26 Vaikutuksentekijä

Näyttelijä Krista Kososelle teatteri on kuningaslaji.

Päätoimittajalta

7/2015 23.9.2015 55. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1960 perustettu lehti ilmestyy 10 kertaa vuonna 2015. Oulun ylioppilaslehti on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

PÄÄTOIMITTAJA Minna Koivunen paatoimittaja@oyy.fi TOIMITUSAPULAINEN Anni Hyypiö toimitusapulainen@oyy.fi

Kommentoinko vai en?

TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Bianca Beyer, Marcelo Goldmann, Heidi Hahtola, Sanna Häyrynen, Joel Karppanen, Margarita Khartanovich, Iikka Kivi, Anna Mansisto, Henna Määttä, Marko Pyhähuhta, Eleonoora Riihinen, Alisa Tciriulnikova.

KANNEN KUVA Joel Karppanen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilankatu 1 X1 ovi, 2 krs.

90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta ILMESTYMISAIKATAULU www.ylkkari.fi ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 7736616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnurkki Oy 020 7969580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

PAINO Botnia Print, Kokkola PAINOS 4500 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 21.10.

PÄÄTOIMITTAJA | Minna Koivunen, minna.koivunen@oyy.fi

K

ymmenen vuotta sitten silloinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö kampanjoi vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Viime aikoina moista ajatusta on voinut muistella vain päätään pyöritellen. Poliittinen keskustelu ja sosiaalisessa mediassa käyty huutelu on käynyt tänä syksynä kiivaana ja kuilu erilaisesti ajattelevien välillä vain kasvaa.

Myös politiikkojen mediakäyttäytymisessä on nähty kahta ääripäätä. Älytön en kommentoi – retoriikka on perussuomalaisten piirissä kasvanut, mikä on ennenkuulumatonta. Päätöksentekoon liittyviin kysymyksiin vastaamasta kieltäytyminen on täysin leveäperäistä touhua. Poliitikon pitää kantaa vastuu tekemistään päätöksistä ja perustella niitä.

Toista ääripäätä edustaa pääministeri Juha Sipilän historiallinen televisiopuhe, jossa hän parhaaseen katseluaikaan kysymättä selitti ja perusteli palkansaajiin kohdistuneita leikkauksia ja yritti saada kansaa ymmärtämään leikkauspaketin välttämättömyyden.

Toinen ammattiryhmä, jolta toimittajat usein pyytävät kommentteja, on tutkijat. Poliittiset kohut, maailman selittäminen ja asioiden kontekstiin laittaminen ovat tilanteita, jolloin tieteellisen tutkimuksen asiantuntijoita kaivataan.

Helmikuussa julkaistun Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkimuksen mu-

kaan tutkijat suhtautuvat pääosin myönteisesti mediayhteistyöhön. Valtaosa tutkijoista oli sitä mieltä, että osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää.

Samoilla linjoilla olivat myös haastattelemamme tutkijat (s. 13–16), jotka kokevat yhteiskunnallisen keskustelun osaksi työtään. Se on hyvä kuulla. Kaiken tietomäärän keskellä on äärimmäisen tarpeellista saada tieteellistä tietoa eikä vain kenenkään mutuilua. Oli sitten aihe tietotekniikkaan vaikutus oppimistuloksiin tai elämäntapojen liittyminen sydän- ja verisuonisairauksiin.

Yliopistolaissakin yliopiston tehtäviin määritellään kuuluvaksi vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa ja tutkimustulosten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen. On siten kaikkien etu, että alansa huippuasiantuntijat kertovat tutkimuksistaan ja siten uusi tieto leviää yliopiston ulkopuolelle. Oulun yliopisto onkin tarttunut tähän kunnolla perustaessaan rehtoraattiin yhteistyösuhteista vastaavan rehtorin.

Tämä on hyvä askel ja toivottavasti tulokset näkyvät pian, jotta tutkimusrahoituksen kaventuessa korvaavaa rahoitusta tulee tilalle.

Ps. Otamme mielellämme vastaan palautetta.

Miten voimme entisestään parantaa lehteämme?

Lähetä palautetta osoitteeseen toimitus@oyy.fi.

NRO 7 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3

Noin kuukauden uutiset

Siiri Nousiainen ehdolle SYL:n puheenjohtajaksi TEKSTI Anni Hyypiö KUVA OYY OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) ehdokas Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajaksi vuodelle 2016 on humanististen tieteiden kandidaatti Siiri Nousiainen, 24. Ylioppilaskunnan edustajisto valitsi ehdokkaansa viimeisimmässä kokouksessaan 15. syyskuuta yksimielisesti.

Aate- ja oppihistoriaa opiskeleva Nousiainen on OYY:n hallituksen kuluvan vuoden puheenjohtaja. Aiemmin hän on toiminut muun muassa ainejärjestönsä Tiiman puheenjohtajana ja edustajiston varapuheenjohtajana. OYY:n edustajistossa Nousiainen on vaikuttanut ensimmäisestä opiskeluvuodestaan eli syksystä 2011 lähtien.

“Puheenjohtajavuosi on ollut työntäyteinen ja opettanut valtavasti johtajuudesta ja ihmisten kanssa työskentelystä”, Nousiainen sanoo.

Tulevan kampanjan kuviot eivät ole vielä tarkkaan selvillä, mutta Nousiainen aikoo lähteä rumbaan positiivisella asenteella. Parhaiksi puolikseen hän-

mainitsee pelkäämättömän luonteensa sekä tarvittaessa kriittisen suhtautumisen omaan ja OYY:n työhön. Hän sanoo olevansa parhaimmillaan puheenjohtajana.

“Työssäni olen huomannut olevani ihmisläheinen johtaja. Teen asioita tunteella ja olen täysillä mukana.”

Nousiaisen mukaan ylioppilasliikkeessä on laaja konsensus siitä, että SYL:n ja koko ylioppilasliikkeen tulee lähivuosina uudistua. Tätä työtä hän ei pelkää.

“Tulevaisuudessa SYL:n tulee entistä enemmän olla ratkaisujen tarjoaja ja opiskelijuuden asiantuntija, jäsentensä summa. Olisi hienoa olla edistämässä tätä uudistumista liiton puheenjohtajana.“ Edellisen kerran vuonna 2012 Oulun yliopiston ylioppilaskunnasta SYL:n puheenjohtajaksi ehdolla oli OYY:n nykyinen pääsihteeri Eero Manninen. •

SYL:n puheenjohtaja valitaan syksyn liittokokouksessa 20.–21.11. Espoon Korpilammella.

Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi ehdolla oleva Siiri Nousiainen kertoo ladanneensa puhelimeensa Snapchat-sovelluksen, jota aikoo käyttää puheenjohtajakampanjassaan.

Linkki tutkimuksen ja sitä tarvitsevan välillä

Oulun yliopiston yhteistyösuhteista vastaavan vararehtorin Matti Sarénin suurin haaste työssään on Tekesin tutkimusrahoitukseen kohdistuvat leikkaukset.

TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Oulun yliopisto/Anna-Maria Hietapelto OULUN YLIOPISTON uusin lisäys rehtoraattiin on filosofian tohtori Matti Sarén. Kolmanneksi vararehtoriksi 21.8. valitun Sarénin vastuu-

4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

alueena on yliopiston yhteistyösuhteiden hoito.

Kolmannen vararehtorin lisääminen yliopiston johtoon liittyy NRO 7 | 2015

meneillään olevaan organisaatiouudistukseen. Viisivuotisella toimikaudellaan Sarén vastaa yliopiston innovaatiotoiminnasta ja monitieteisen projektitoiminnan yhteistyörakenteista. Hän on linkki tutkimustyön ja sitä tarvitsevan tahon välillä.

Oulun vahvuuksina Sarén pitää yliopiston kompaktia kokoa, moniteteellisyyttä ja ”hyvää yhdessä tekemisen meininkiä”. ”Työnäni on tuntea se, minkälaista tutkimusta yliopistossa tehdään sekä se, mitä osaamista yhteistyökumppanimme haluaa. Tutkijan on järkevä käyttää työaika tutkimuksen tekemiseen. Minä olen se tarvittava jalkapari, joka yhdistää tutkimuksen ja sitä tarvitsevat.”

Sarénin toimikauden suurin haaste on Tekesin tutkimusrahoitukseen kohdistuvat merkittävät leikkaukset. Rahoitukselle on keksittäviä uu-

sia keinoja. ”Työssäni etsin erilaisia yhteistyömalleja, joilla voimme edelleen tehdä merkittävää ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimusta ja opetusta. ” Sarén siirtyi vararehtoriksi Oulun yliopiston tutkimuksesta ja innovaatioista vastaavan johtajan ja luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanin paikalta. Työsuhteensa alussa Sarén toimi luonnontieteellisen tiedekunnan muutosjohtajana. Tiedekunnalle valitaan uusi dekaani syksyllä.

Filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006 valmistunut Sarén on aiemmin tehnyt tutkimusyhteistyötä yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten kanssa muun muassa IPR-oikeuksien eli aineettomien materiaalien oikeuksien ja keksintöjen kaupallistamisen parissa. Oulun yliopistolle hän siirtyi Metso Automation Oy:n teknologiajohtajan tehtävästä. •

Lyhyesti Yleiset tenttikäytännöt muuttuvat – pilottikokeilu jo käynnissä OULUN YLIOPISTON yliopistotentit järjestetään tulevaisuudessa kolmessa tiedekuntaryhmässä, joilla on jokaisella omat tenttipäivänsä ja -aikansa. Linnanmaan kampuksella tentit järjestetään saleissa L1, L3, L4 ja L5.

Tenttiuudistuksen kokeilu on aloitettu ensimmäisessä tiedekuntaryhmässä tänä syksynä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat bio- ja molekyylilääketieteen, luonnontieteen, kauppakorkeakoulun, kaivannaisalan, teknillisen ja tieto- ja sähkötek-

niikan tiedekunnat. Myöhemmin myös arkkitehtuurin tiedekunta.

Näiden tiedekuntien yleisiä tenttejä järjestetään iltatentteinä maanantaista torstaihin kello 16–20.

Toisessa ryhmässä ovat kasvatustieteellinen ja humanistinen tiedekunta. Kolmanteen ryhmään kuuluvat lääketieteellinen tiedekunta sekä bio- ja molekyylitieteen tiedekunta (Kontinkankaan tenttien osalta).

Toisen ja kolmannen tiedekuntaryhmän tentit järjestetään toistaiseksi vanhaan tapaan. •

YTHS:n akuuttipäivystys muuttui kesällä

YLIOPPILAIDEN terveydenhoitosäätiön (YTHS) Oulun akuuttivastaanotolle pääseminen muuttui elokuun alussa. Aiemmin terveydenhoitajan ajanvarauksettomalle vastaanotolle pääsi YTHS:n toimipisteessä arkiaamuisin kello 8–10.

Elokuusta alkaen akuuttivasta-

anotolle pääseminen on vaatinut aina puhelimitse tehtävän ajanvarauksen. Terveydenhoitaja tekee puhelimitse edelleen hoidontarpeen arvion, antaa hoito-ohjeita ja ohjaa tarvittaessa jatkotutkimuksiin. Esimerkiksi ajan saaminen yleislääkärin akuuttivastaanotolle kulkee terveydenhoitajan kautta.

Opiskelijoiden hoidontarpeen arviointi ja ajanvaraus tehdään maanantaista torstaihin kello 8–15 ja perjantaisin kello 8–14 numerossa 046 710 1063.

Muina aikoina akuuttiluonteiset asiat hoidetaan yhteispäivystyksessä Oulun yliopistollisessa sairaalassa (Kajaanintie 50, sisäänkäynti A1). •

Kuukauden tutkimus VÄITÖS

Setting Young Children Up for Success – Approaching Motivation through Children’s Perceptions of Their Ability KASVASTUSTIETEIDEN MAISTERI ELINA MÄÄTTÄ Elina Määttä selvitti väitöstutkimuksessaan alakouluikäisten lasten omakohtaisia onnistumisen kokemuksia ja käsityksiä omasta pystymisestä.

Tutkimus osoitti, että usko omiin kykyihin ja omien vahvuuksien sekä heikkouksien tunnistaminen johtavat onnistumisiin oppimisessa.

Tutkimuksessa kehitettiin visuaalisia tutkimusmenetelmiä, joilla saadaan uudenlaista tietoa lasten motivaatiosta eri toimintaympäristöissä heidän näkemyksensä huomioiden.

Menetelmät haastavat aiempia tut-

kimuksia ja käsityksiä siitä, etteivät pienet lapset osaisi arvioida omaa oppimistaan. ”Yksi keskeinen tutkimuksen havainto oli, että tukea tarvitsevat lapset olivat haluttomia joko etsimään tai vastaanottamaan sitä opettajalta.

Heidän onnistumisen kokemuksilleen tärkeää oli toisten oppilaiden vertaistuki.”

Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 10. syyskuuta 2015.

1785

uutta opiskelijaa aloitti Oulun yliopistossa tänä syksynä. Hakijoita viime keväänä oli aloituspaikkoihin nähden noin viisinkertainen määrä, kun hakijamäärä ylitti jälleen 10 000 opiskelijan rajan.

Asiantuntija tietää Kysy, jos jokin opiskelijaelämässä tai yliopistolla askarruttaa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat.

Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@oyy.fi tai Facebook-sivuillamme (www.facebook.com/oulunylioppilaslehti) olevan lomakkeen kautta.

Opiskelijoiden ja työnantajien verkostoitumisiltamissa eräs mies sanoi minulle, että kyllähän me tuollaisia nättejä naisia töihin tarvitaan. Menin hämilleni, enkä saanut sanaa suustani. Miten olisi pitänyt toimia?

Et varmaan halua saada työpaikkaa sen takia, että olet nätti, vaan pätevä ja sopiva kyseiseen työhön. Mies saattoi heittää mielestään hyvän vitsin, mutta se oli epäasiallista, koska et itse kokenut sitä vitsiksi ja olitte tuntemattomia toisillenne. Tällaiseen tilanteeseen tulisi heti puuttua ja kertoa keskustelukumppanille, että hän sanoi sopimattomasti. Tällöin henkilö toivottavasti miettii jatkossa kaksi kertaa ennen kuin möläyttelee asiattomuuksia suustaan. Voit myös keksiä jo valmiiksi jonkin nokkelan fraasin vastaavien tilanteiden varalle.

Hennamari Toiviainen, sosiaalipoliittinen asiantuntija

Olen kolmannen vuoden opiskelija. Miksi WebOodi-tunnukseni eivät enää toimi?

Muistithan ilmoittautua läsnäolevaksi yliopistoon?

Ilmoittautumisajan päätyttyä WebOodi-tunnukset sulkeutuvat, jos et ole yliopistossa kirjoilla. Syksyn ilmoittautumisaika loppui 11.9. Tämän jälkeen voit ilmoittautua läsnäolevaksi Opiskelijakeskuksessa maksamalla uudelleenkirjaamismaksun (35€).

Olen kirjoilla Oulun yliopistossa ja ylioppilaskunnan jäsen, mutta asun Helsingissä. Miten voin saada opiskelijakorttiini uuden lukuvuositarran?

Voit lähettää korttisi ylioppilaskuntaan osoitteeseen PL 250, 90014 Oulun yliopisto. Laita mukaan myös palautuskuori, jossa on osoitteesi ja postimerkki.

Huomaa kuitenkin, että emme saa palauttaa sirukortteja postitse. Ole yhteydessä meihin, jos sinulla on sirullinen kortti, niin ilmoitamme Taideyliopiston ylioppilaskuntaan, että noudat lukuvuositarran heidän toimistoltaan.

Sanna Teperi, hallintosihteeri

NRO 7| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

5

Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

Laadukkaamman koulutuksen rakentaja Yliopiston uusi koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä kuvailee itseään kehittämisorientoituneeksi. Opiskeluajoistaan asti hän on miettinyt, miten opetuksen voisi toteuttaa paremmin.

TEKSTI Sanna Häyrynen KUVA Joel Karppanen

SYKSYLLÄ HELKA-LIISA HENTILÄ

on joutunut liikkumaan keskustan ja Linnanmaan väliä edestakaisin pahimmillaan kolme kertaa päivässä. Elokuun loppuun saakka arkkitehtuurin tiedekunnan dekaanina toimineen Hentilän työpöytä sijaitsee vielä Rantakadulla. Oman huoneen koulutusrehtori saa pääkampukselta marraskuussa.

Aika on kulunut omien saappaiden hahmottelemiseen Olli Silvénin seuraajana. Monet asiat yliopiston hallinnossa ovat tuttuja, ja Silvéniltä hän aikoinaan peri myös teknillisen tiedekunnan koulutusdekaanin tehtävän. ”Yhteistyömme on ollut hyvää.

Silvén on tehnyt ison työn järjestelmiin, jotka keräävät tilastotietoa esimerkiksi opintopisteiden suorittamisesta. Nyt on aika keskittyä laadun varmistamiseen”, Hentilä suunnittelee.

Tilastodataa tarvitaan kehitystyön taustaksi, mutta muutos ei koulutusrehtorin mukaan tapahdu itsestään vaan ihmisten kautta.

Siksi Hentilä on kiertänyt keskustelemassa tiedekuntien koulutustoimikunnissa, koulutuksen johtoryhmässä ja koulutusneuvostossa. Lisäksi hän on tavannut sidosryhmiä, kuten ylioppilaskuntaa.

Koulutusrehtorina Hentilä toivookin olevansa helposti lähestyttävä, tulevaisuuteen tähtäävä ja aikaansaava, mikä tarkoittaa sitä, että pienemmät, operatiiviset asiat hoidetaan ripeästi, jotta strateginen pitkän aikavälin tavoite toteutuu.

Olennaiset opiskelijat Yliopistossa käy tällä hetkellä myllerrys. Yhtä aikaa valmistellaan strategia-, rahoitus- ja organisaatiouudistuksia. Hentilä näkee koulutuksen erittäin tärkeänä osana sekä yliopiston strategiaa että rahoitusta.

6

OULUN YLIOPPILASLEHTI

”Rahoitus on voimakkaasti tulosohjautuvaa ja tutkimusryhmillä on siinä suuri rooli. Kokonaisuuden kannalta myös koulutuksen tuloksellisuus on merkittävä. Koulutus ja tutkimus ovat tiiviissä suhteessa”, hän muistuttaa ja kaipaa tutkijoiden tuottamaa tietoa enemmän opetukseen.

Organisaatiouudistuksen myötä vararehtorit saavat vastuulleen tiedekuntia ja yksiköitä. Hentilä toimii esimiehenä Oulun yliopiston kauppakorkeakoululle, humanistiselle tiedekunnalle sekä arkkitehtuurin ja kasvatustieteiden tiedekunnille, Täydentävien opintojen keskukselle (TOPIK), Oulun yliopiston tutkijakoululle (UniOGS), yliopiston kirjastolle ja koulutuspalveluille.

Koulutusrehtorin rooli on seurata heidän tavoitteidensa saavuttamista ja sparrata. Hentilä toivoo tiedekuntien koulutustoimikunnissa kuulevansa myös opiskelijoita. ”Arkkitehtuurin tiedekunnassa meillä on opiskelijoihin mutkattomat välit, heitä kuunnellaan. Opiskelijat ovat uudentava ja eteenpäin vievä voima”, hän perustelee.

HELKA-LIISA HENTILÄ » 53 vuotta. » Kotoisin Helsingistä, asuu Itä-Tuirassa.

» Oulun yliopiston koulutusrehtori 1. syyskuuta alkaen.

» Työskennellyt Oulun yliopistossa arkkitehtuurin tiedekunnassa dekaanina, yhdyskuntasuunnittelun professorina ja teknillisen tiedekunnan koulutusdekaanina. Tutkimus- ja opetustehtävissä yliopistoissa ja korkeakouluissa niin Suomessa kuin Ruotsissa. Arkkitehtitoimistoissa ja omassa yrityksessään arkkitehtina.

» Valmistunut arkkitehdiksi Oulun yliopistosta 1987. Lisensiaatiksi 1990.

Tekniikan tohtoriksi 1993 Kuninkaallisesta teknillisestä korkeakoulusta Tukholmasta. Myös pedagogisia opintoja.

» Unelma-ammatti lapsena

Kohti parempaa

oli arkkitehti.

Omien opintojensa loppuvaiheessa Hentilä kiinnostui siitä, miten suunnittelutyön opettaminen arkkitehdeille onnistuu mahdollisimman hyvin. Näihin teemoihin pureutuivat hänen lisensiaatintyönsä ja väitöstutkimuksensa. ”Minulla on ollut kehittämisorientaatio asioihin koko työurani ajan. Arkkitehti haluaa aina nakertaa ja rakentaa maailmaa paremmaksi”, kuvailee Hentilä.

Hän pitää myös koulutusrehtorin työtä mahdollisuutena vaikuttaa, sillä yliopistosta pyrähtää osaajia eri puolille maailmaa tärkeisiin tehtäviin.

Helka-Liisa Hentilä nostaa kolme

» Vapaa-ajalla harrastaa

NRO 7 | 2015

sanaa ohjaamaan tulevaa suuntaansa: prosessit, sujuvuus ja laatu, joista kaksi ensimmäistä liittyvät kiinteästi toisiinsa. Niillä hän tarkoittaa sitä, että kurssien läpäisemiselle ei olisi turhia esteitä esimerkiksi suoritusjärjestyksen vuoksi. Näin tutkinnot-

liikuntaa monipuolisesti, esimerkiksi ratsastusta ja työmatkapyöräilyä. Nuorempana listaan kuuluivat myös jääkiekko ja alppihiihto.

» Haaveilee tietokirjallisuuden lukemiseen käytettävästä ajasta, jotta maailmaa olisi helpompi jäsentää.

» Toivoo, että yliopistot säilyvät yhteiskunnallisesti merkittävinä instituutioina, jotka kykenevät uudistamaan kulttuuria ja yhteiskuntaa.

”

Minulla on ollut kehittämisorientaatio asioihin koko työurani ajan. Arkkitehti haluaa aina nakertaa ja rakentaa maailmaa paremmaksi.

kin valmistuisivat ajallaan.

Myös vaihtojaksoilla ulkomailla käytävien kurssien korvaavuutta tulisi sujuvoittaa.

Kansainvälisyys on Hentilälle osoitus koulutuksen laadusta, sillä se kuuluu tähän päivään. Hän toivoo, että vaihto-opiskelijat, kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja omat opiskelijamme kävisivät samoja kursseja.

Oppimisympäristöjen – niin digitaalisten kuin fyysisten – kehittäminen on toinen laadun ulottuvuus. ”Opiskelijoilta odotetaan tehokkuutta, mutta se ei onnistu ilman toimivia oppimisympäristöjä. Oppimiskokemus on tärkeä. Tämän kehittämiseen tarvitsemme resursseja”, Hentilä sanoo ja naurahtaa, ettei maailma ole koskaan valmis. Palo parantamiseen pysyy. •

Helka-Liisa Hentilä mieltää koulutusrehtorin vastuun matriisimaisena poikkileikkauksena koko yliopiston laajuisesti mutta myös vertikaalilinjaisesti suuntautuvana tiettyihin tiedekuntiin ja yksiköihin, jotka hän saa johdettavakseen.

Yliopistokoulutuksen kulmakivet Hentilän mukaan: 1 Opiskelijoiden on tärkeä oppia etsimään tietoa ja soveltamaan sitä kriittisesti. Sama pätee myös taitoihin.

2 Yliopiston tulee järjestää koulutus sujuvasti, tehokkaasti ja laadukkaasti.

3 Koulutuksen on oltava työelämärelevanttia, koska yhteiskunta tarvitsee laajoja kokonaisuuksia ymmärtäviä asiantuntijoita.

Nordea Pankki Suomi Oyj

18-28 -vuotiaille Venytä enemmän irti rahoistasi

Nordean Check-in – asiakkaana saat hyviä vinkkejä ja tuntuvia etuja. Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma–su 24h/vrk tai lue lisää osoitteessa nordea.fi/ checkin

Opiskelija!

Tutustu Kalevaan aksutta! kuukausi elim jalle –50 %!

Kalevan tilaukset opisk

Teemme sen mahdolliseksi Kalevan tilaukseen kuuluu paperilehti, eKaleva -digilehti sekä digiarkisto!

Oulun seudun konttorit 0200 3000 nordea.fi

Tilaa www.kaleva.fi/opiskelija

Vieraissa saleissa | Palstalla käydään eri tieteenalojen luennoilla.

12.05 Johdatus ohjelmointiin -kurs-

sin ensimmäinen luento on starttaamassa, ja kaikki haluavat istumaan taakse ja reunapenkeille. Moni kaivaa laukustaan heti läppärin tai tabletin, vihkot ja kynät ovat harvemmassa.

Luennoitsija Ilkka Räsänen saapuu saliin opiskelijoiden vanavedessä. Hän virittelee mikrofonia paikalleen, mutta jokin menee karmealla tavalla pieleen: luento alkaa korvia pirstovan vihlovalla kiertoäänellä.

Se toistuu kolmannen, neljännen ja vielä viidennenkin kerran.

Eikä tässä vielä kaikki. Myöskään salin videotykki ei toimi, joten opiskelijat saavat tuijotella luennon ensimmäiset minuutit PowerPointdiojen sijaan sinistä heijastusta.

Räsänen ei ongelmista hermostu.

Hän näkee tässä hetkessä mahdollisuuden opettavaiseen huomioon. ”Tässä on esimerkki siitä, että ohjelmistoa tehdessä ne eivät välttämättä toimi suunnitellusti. Ensimmäinen ohjehan on se, että käynnistä kone uudestaan, jos se vaikka toimisi.

Sen tempun joudun nyt tekemään.”

Ei toimi vieläkään. Paikalle soitetaan asiantuntijaksi vahtimestari.

12.23 Teknisten ongelmien ratket-

tua Ilkka Räsänen aloittaa kurssin läpikäynnin kannustavasti. ”Ohjelmoimaan oppii parhaiten tekemällä, sillä pelkällä teorialla ei päästä vielä pitkälle.”

Räsänen korostaa, ettei 40 luentotunnilla kenestäkään tehdä vielä Cohjelmointikielen taituria. Maallikkous ei kuulemma kuitenkaan haittaa, sillä ainoa Räsäsen vaatimuksista – kurssilla tehtävien pakollisten kotitehtävien lisäksi – on uudelle asialle avoin mieli. ”Älkää hokeko, että en tajua tätä.

Se tekee lukon päähän.”

13.00 Diat vaihtuvat toisiin, kun

käytännön järjestelyistä siirrytään kurssin varsinaiseen sisältöön: siihen, mitä ohjelmointi on.

Osa opiskelijoista tosin osoittaa jo tässä vaiheessa pieniä uupumisen merkkejä. Pientä supsutusta kuuluu muutamilta penkkiriveiltä.

Vieressäni istuva opiskelija nojaa eteenpäin ja painaa päänsä hetkeksi käsien varaan. Sitten hän yhtäkkiä ryhdistäytyy ja alkaa näppäillä kännykkäänsä.

Mutta Räsänen jatkaa. Hän kertoo ohjelmoinnin olevan taiteenlaji, johon virheet kuuluvat oleellisesti.

Siksipä onnistuneesta ohjelmasta ei kannata koskaan innostua liian aikaisin. Hän vinkkaa, että täysin kelvolliselta vaikuttava ohjelma kannattaa antaa kaverille kokeiltavaksi.

Räsänen innostuu virheistä entisestään. Opin, että virheettömyyden todistaminen ei ainakaan isoissa ohjelmissa onnistu. Lisäksi vir-

Virheet opettavat eniten Luento: Johdatus ohjelmointiin (tietojenkäsittelytieteiden perusopinnot).

Luennoitsija: Yliopisto-opettaja Ilkka Räsänen.

Kenelle: Tietojenkäsittelytieteiden ensimmäisen vuoden opiskelijoille.

Sisältö: Ohjelmien suunnittelun alkeet ja C-kielisen ohjelmoinnin periaatteet.

TEKSTI JA KUVAT Anni Hyypiö

heen korjaus saattaa aiheuttaa vain lisää ongelmia.

Kerrottuaan tämän Räsänen lohduttaa: virheiden tekemistä ei kannata murehtia, sillä niistä oppii eniten.

Hän kertoo olevansa itse immuuni töpeksimiselle ja häpeän tunteelle. ”Virheet pitää ottaa huumorilla.

Niihin ei kuole.”

13.20 Nyt olemme totisesti pe-

rustavien asioiden äärellä. Valkokankaalle heijastetaan tietokoneen kaavakuva.

Keskellä on CPU, keskusyksikkö. Siihen yhdistyvät nuolilla keskusmuisti, muistilaite, syöttölaite,

MIKKO RANTANEN, 27 tietojenkäsittelytieteiden 1. vuoden opiskelija

tulostuslaite ja kommunikointilaite. Tämän ymmärrän. Muutaman dian päästä putoan kärryiltä.

Jonossa tulevat oudot sanat: Assembly, Basic, Fortran, Cobol, Java, C ja C++, Pascal.

Mennään eteenpäin, kohti kielitieteen perusteita. Ohjelma on käännettävä konekieliseksiz ennen kuin sitä voidaan suorittaa. Myös ohjelmointikielellä on oma syntaksi, kielioppi, joka määrittelee, miten symboleja, sanoja ja tunnuksia yhdistelemällä muodostetaan ohjelma. Ohjelmointikielen semantiikka puolestaan määrittää sen, mitä ohjelma tekee.

Kuulostaa selkeältä, mutta loppu-

tulos ei välttämättä sitä ole: Vaikka ohjelma tekee aina sitä mitä sen käsketään tehdä, tämä ei välttämättä ole sama kuin mitä koodari haluaa sen tekevän.

Jo puoli kahden aikoihin väki alkaa vähentyä, ja loppujenkin keskittyminen alkaa penkillä liikuskelun perusteella hapertua. Turhaan hötkyilevät, sillä tällä luennolla opiskellaan reippaasti viimeiseen minuuttiin asti. Räsänen napauttaa esiin uuden dian.

Sinulla on jo yksi tutkinto informaatiotutkimuksesta. Miksi maisterismies opiskelee tietojenkäsittelyä?

Tulevaisuuden takia. Työtilanne näyttää niin kehnolta, että oli paras palata opiskelemaan jotain. Työtilanne ei ole huono pelkästään informaatikoilla, vaan aika lailla kaikilla.

Kuinka paljon ohjelmointiasia oli tuttua ennestään?

Olen suorittanut vapaaehtoisia ohjelmointikursseja yläasteella ja lukiossa sekä käynyt lisäksi aiempina vuosina joitakin kursseja tietojenkäsittelytieteissä. Eli paljon oli tuttua.

Nyt käytiin läpi lähinnä perusteita.

Mitä jäi käteen tältä ensimmäiseltä luennolta?

Ihan hyviä vinkkejä tuli. Moni nyt esille tullut ohjelmointiasia oli kyllä jo tuttua aikaisemmilta tietojenkäsittelytieteiden luennoilta.

Miltä johdantokurssin suoritusohjeet kuulostivat?

Hyviltä. Suhteellisen vapaa suoritustahti on juuri hyvä. Kun vain saan harjoitustehtävillä tarpeeksi pisteitä suoritettua, niin se sopii minulle!

NRO 7| 2015

13.45 Kun kello tulee varttia vaille

kahteen, yleisö kuulee maagiset sanat: Jatketaan tästä myöhemmin. •

OULUN YLIOPPILASLEHTI

9

5G tekee ympäristöstämme älykkään Langaton 5G-verkko tulee räjäyttämään sovellusten määrän ja mullistamaan arkemme. Ensimmäisiä askelia kohti uuden sukupolven teknologiaa otetaan jo nyt, kun yliopisto ja VTT rakentavat 5G-testiverkkoa yhteistyössä yritysten kanssa.

TEKSTI Heidi Hahtola KUVAT Anna Mansisto KUVITUS Anni Hyypiö

Emojien alkuperä Emoji One. 10 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 7 | 2015

TIETOLIIKENNETEKNIIKAN professori Matti Latva-aho hakee kännykällään matkapuhelinverkkoja ja ruudulle ilmaantuu kryptinen kirjainyhdistelmä. Siinä se nyt on, Suomen ensimmäinen 5G-testiverkko.

Toistaiseksi verkko kattaa vasta Tietotalon neljännen kerroksen, mutta tulevien vuosien aikana tarkoituksena on ulottaa verkko koko Linnanmaan kampukselle. ”Ajatuksena on, että langaton 5Gverkko muodostaisi keskeisen elementin yliopiston arjessa ja opiskelijat ja henkilökunta voisivat hyödyntää sitä omiin tarpeisiinsa”, Latvaaho kertoo.

5G tulee olemaan seuraava merkittävä askel langattomassa tietoliikenteessä, mutta ei ole kuitenkaan vielä selvää, mitä kaikkea se voisi tulevaisuudessa olla.

Monenlaisia visioita on väläytelty esimerkiksi esineiden Internetis-

tamaan piankin”, Latva-aho lupaa.

Kaksiosainen testiverkko 5G-testiverkko on vuoden alussa alkanut Oulun yliopiston langattoman viestinnän tutkimuskeskuksen CWC:n ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yhteishanke, jossa on mukana myös useita oululaisia tietoliikennealan yrityksiä. Testiverkko toimii alustana uusien sovellusten kehittämiselle ja testaukselle.

Verkko muodostuu kahdesta osasta, yliopistolla olevasta avoimesta verkosta ja VTT:n suljetusta verkosta.

Projektipäällikkö Atso Hekkala VTT:ltä toteaa suljetun verkon mahdollistavan teknologioiden testaamisen ilman häiriöitä, sillä käyttäjämäärä on rajattu eikä verkon kaatuminen aiheuta niin suuria ongelmia. ”Sen sijaan yliopistolla verkko on

palvelu- ja sovelluskehittäjistä.

Opiskelijoiden saataville 5G-testiverkko tulee mahdollisesti jo ensi vuoden aikana, mikäli sopivia älypuhelimia saadaan riittävä määrä testikäyttöön. Professori Latvaahon mukaan toiveena on, että opiskelijat olisivat myös verkon kehittämisessä mukana. ”Opiskelijat voivat tulla kehittämään omia sovelluksiaan, jotka voivat liittyä yliopistoarkeen tai synnyttää liiketoimintamahdollisuuksia. 5G-testiverkkoharjoituksen kulmakivenä on, että saadaan koko yliopisto innostumaan tästä.”

Tulevaisuuden kampus on langaton Oulun yliopistolla muutaman vuoden käynnissä ollut Tulevaisuuden kampus -hanke tähtää viihtyvyyden ja tilaratkaisujen parantamiseen yli-

avulla etsiä ihmisiä, tiloja ja jopa tutkimusinstrumentteja. Verkko tarjoaisi myös personoituja ja tilaan sidottuja palveluita käyttäjälleen. ”Tarvitsemasi sisältö voi olla hyvin erilaista riippuen siitä, oletko Rotuaarilla ostoksilla, yöelämässä juhlimassa vai yliopistolla opiskelemassa. Keskeistä on ymmärtää, mitä kussakin tilassa liikkuva ihminen tarvitsee”, Latva-aho selittää.

Uuden teknologian avulla entistä yksilöllisempi opetus voisi olla mahdollista. Esimerkiksi tenttitilanteessa kysymykset voisivat määräytyä kunkin osaamistason mukaan. ”Tenttiportfolio voisi olla niin fiksusti laadittu, että jos opiskelija kompastuu yhteen kysymykseen, järjestelmä voisi hakea vastausta hieman eri kautta. En ole koulutusteknologian asiantuntija, mutta älykkäät ympäristöt voisivat tarjota juuri tällaista henkilökohtaisempaa

Opiskelijat tulevat olemaan yksi 5G-testiverkon merkittävimmistä käyttäjäryhmistä, kertoo VTT:n projektipäällikkö Atso Hekkala.

tä, jossa laitteet voivat keskustella keskenään. 5G tulee myös kasvattamaan tiedonsiirtonopeuksia jopa satakertaisiksi ja vähentämään verkon viiveitä, minkä ansiosta vaikkapa itsestään liikkuvat autot olisivat mahdollisia. ”Kuskittomiin autoihin on vielä matkaa, mutta esimerkiksi itsestään liikkuvia robottisovelluksia tullaan täällä yliopiston sisätiloissa ponnis-

avoin ja ratkaisuja voidaan testata suurilla käyttäjämäärillä. Opiskelijat tulevat olemaan yksi sen merkittävimmistä käyttäjäryhmistä”, Hekkala sanoo.

Ensimmäiset tukiasemat on saatu toimintakuntoon sekä VTT:llä että yliopistolla ja tavoitteena on, että syksyn mittaan yritykset pääsevät testaamaan sovelluksiaan. Myös uusia yhteistyökumppaneita haetaan etenkin

opistolla. Professori Latva-aho laajentaisi hankkeen ”Tulevaisuuden langattomaksi kampukseksi”. ”Nykyinen PanOulu-verkko on jo jossain määrin ollut aktiivisesti arjessa mukana, mutta tulevaisuudessa verkot tulevat tarjoamaan paljon muutakin kuin langattoman liitynnän Internetiin.”

Yliopistolla liikkuva voisi uudenlaisten sisätilapaikannussovellusten

opetusta”, Latva-aho miettii.

Myös Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kuulutti lukuvuoden avajaispuheessaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa entistä tehokkaammin.

Latva-aho näkee tämän ennen kaikkea yliopistojen välisen yhteistyön lisäämisenä. ”Resurssien vähentyessä kursseja voitaisiin toteuttaa yhteisJATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

NRO 7 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

11

työnä eri yliopistojen välillä, mikä vaatisi uusia teknologisia ratkaisuja ja etäopetuksen laajaa lanseerausta Suomessa. Tästä tulisi myös koulutusvientiin hyvä tuote.”

Datamäärä haastaa verkot Monet 5G-verkkoon kaavaillut asiat olisivat jo toteutettavissa olemassaolevan teknologian avulla, mutta tehokkaampia ratkaisuja tarvitaan.

Myös käyttäjä- ja datamäärien kasvu haastaa nykyiset verkot. ”4G-teknologiassa verkon kapasiteetti tulee pullonkaulaksi. On arvioitu, että viiden vuoden päästä kapasiteetti on täynnä näillä nykyisillä verkoilla”, Matti Latva-aho kertoo.

Laitevalmistajat ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä tarjolla olisi jo kattava 5G-verkko ja kaupallisia päätelaitteita.

Toistaiseksi ei ole kuitenkaan olemassa teknisiä määrittelyitä, joiden puitteissa järjestelmien tulee toimia. Oulun yliopiston ja VTT:n testiverkkoa rakennetaan tällä hetkellä 4G-teknologian pohjalle, josta

askeleittain siirrytään kohti 5G:tä.

Matkan varrella on muitakin haasteita. Etenkin energiansäästöön liittyvät kysymykset ovat keskeisiä. ”Iso osa maailman energiasta menee tietoverkkoihin ja koska niiden käytön odotetaan vain kasvavan, on energiankulutusta pakko miettiä enemmän. Energiankulutus ei voi kasvaa samassa suhteessa kuin verkon nopeus kasvaa”, Atso Hekkala kertoo.

Toinen merkittävä asia on tietoturva. 5G-verkko mahdollistaa ihmisten reaaliaikaisen seurannan paitsi sijainnin, myös esimerkiksi terveydentilan suhteen. Ennakoivasta etäterveydenhuollosta odotetaan isoa trendiä, mutta Matti Latva-aho huomattaa siihen liittyvän monia poliittisia ja teknisiä kysymyksiä. ”Ihmisen elintoimintoihin liittyvää dataa saattaa kulkea verkossa ja kysymys onkin, kuka sen omistaa? Ja jos tietonsa on erehtynyt antamaan pois, saako niitä koskaan takaisin? Verkoista kerättävä ”big data” eli suuret tietomassat ovat merkittävä kauppa-artikkeli”, Lat-

Professori Matti Latva-ahon mukaan tulevaisuudessa verkot tulevat tarjoamaan esimerkiksi henkilön mieltymysten mukaisia ja paikkaan sidottuja palveluita.

12

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 7 | 2015

va-aho pohtii.

5G-testiverkko tarjoaa alustan myös tämänkaltaisen datan keräämiselle ja tutkimukselle, edellyttäen, että käyttäjät antavat siihen suostumuksensa.

maa vaikuttaa siihen, millaisia standardeja luodaan. Yrityksillä on myös omia tutkimus- ja tuotekehityshankkeita, jotka linkittyvät testiverkkohankkeeseen, joten tähän liittyy suuria odotuksia”, hän sanoo.

Operaattoreiden toiminta mullistuu

Langattomuus houkuttelee rahoitusta

5G-verkot tulevat kattamaan ensimmäisenä isojen kaupunkien keskustat ja testiverkkokin laajenee jossain vaiheessa Oulun keskustan alueelle.

Latva-ahon mukaan 5G-verkot mullistavat operaattoribisneksen sisätilaverkkojen ansiosta. Paikoissa, joissa liikkuu kerralla paljon ihmisiä, voi olla omat verkkonsa. Tällaisiä ovat esimerkiksi ostoskeskukset ja stadionit. ”Linnanmaan kampuksen sisätilaverkkoa voisi hallita yksi operaattori, joka tarjoaa yliopistolle sopivia sovelluksia. Tilan haltija toimii siis mikrooperaattorina, jolla on rooli verkon rakentamisessa ja hallinnoinnissa.”

Tällä hetkellä esimerkiksi Soneran sim-kortilla ei pääse Elisan verkkoon, mutta 5G-maailmassa pääsyn verkkoon täytyy olla operaattorista riippumatonta. ”Operaattorit eivät välttämättä ole kovin ihastuneita esittämästämme uudesta mallista, mutta me edustamme akateemista tutkimusta, joka visioi tulevaisuutta. Kehitys on vääjäämätöntä ja tulevina vuosina tullaan näkemään rytinää operaattoririntamalla”, Latva-aho ennustaa.

5G-testiverkkohankkeen tavoitteena on luoda myös täysin uutta liiketoimintaa. ”5G-verkkoon liittyvät liiketoimintamahdollisuudet ovat valtavat ja hankkeen avulla voimme tukea Oulun seudun yritysten kilpailukykyä”, Atso Hekkala toteaa.

Vastaavia hankkeita on maailmalla jo käynnissä, mutta Hekkala näkee testiverkon myötä Oulun olevan 5G-kehityksen kansainvälisessä kärjessä. Hankkeen kautta myös pienemmät yritykset pääsevät mukaan vaikuttamaan alan kehitykseen. ”Isompi yhteenliittymä tuo voi-

Tutkijoiden ja yritysten lisäksi valtiovalta on kiinnostunut uuden teknologian tuomista mahdollisuuksista. Hallitus on tehnyt isoja satsauksia digitalisaatioon ja tutkimusrahoitusta suunnataan langattoman teknologian tutkimushankkeisiin.

Oulun 5G-testiverkkohanke on osa Tekesin 5th Gear -ohjelmaa, jonka tähtäimessä on muun muassa Suomen nostaminen kansainvälisten investointien kärkikohteeksi.

Latva-aho myöntää 5G:n olevan tutkimusaihe, joka tällä hetkellä houkuttelee rahoittajia. Yliopiston avajaisissa Latva-aho ja hänen johtamansa Radio Access Technologies -tutkimusryhmä palkittiin kilpaillun ulkopuolisen tutkimusrahoituksen menestyksekkäästä hankinnasta. ”Kun Nokialla alkoi mennä huonosti, ICT-alasta puhuttiin laskevan auringon alana. Minusta tämä jos joku on tulevaisuuden ala, ja Oulu on langattoman teknologian keskus Suomessa”, Latva-aho summaa alan näkymiä.

Itse asiassa teollisuudessa on pulaa alan osaajista ja etenkin radioinsinöörejä tarvittaisiin Latva-ahon mukaan lisää. ”Matkapuhelinala tulee olemaan jatkossakin yksi Pohjois-Suomen kulmakivistä. Yliopiston roolina on olla aina vähän edellä yrityksiä ja kouluttaa ajantasaisen osaamisen omaavia asiantuntijoita.”

Viime kädessä kuitenkin käyttäjät, eli tavalliset ihmiset, päättävät, mikä 5G:n merkitys tulee olemaan. ”Aika näyttää mikä sovellus lyö läpi. GSM-aikana se oli tekstiviesti, jolle ei varsinaisesti ollut keksitty käyttötarkoitusta, mutta joka lopulta synnytti täysin uudenlaisen tavan viestiä”, Latva-aho tuumaa. •

Kenellä on puheenvuoro?

TEKSTI JA KUVITUS Anni Hyypiö

Onko loputtoman utelias toimittaja tutkijalle uhka vai mahdollisuus? Kuinka tutkija kokee ”päivystävän dosentin” roolinsa – onko tieteentekijällä velvollisuus kommentoida omaa tutkimusalaansa koskevia asioita?

Kysyimme viideltä mediassa usein kommentoineelta tutkijalta heidän suhtautumistaan toimittajien tarjoamaan asiantuntijarooliin.

NRO 7 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

13

Tutkija ei voi määrätä näkökulmaa TÄMÄN VUODEN ALUSSA Terveystoimittajat ry myönsi kulttuuriantropologi Taina Kinnuselle Hyvän Tiedon Omena -palkinnon kiitoksena hyvästä yhteistyöstä.

Itä-Suomen yliopiston kulttuuriantropologian yliopistolehtorina työskentelevä Kinnunen kertoo tunnustuksen tulleen yllätyksenä. ”Yleensä tämä on myönnetty vain kovan lääketieteen edustajille. Olisinko peräti ensimmäinen muuta alaa edustava tutkija? Joka tapauksessa olen erittäin otettu.”

Muun muassa kauneuskirurgiaa ja suomalaisten kosketuskulttuuria tutkineelle Kinnuselle soitetaan, kun toimittaja kaipaa asiantuntijanäkemystä vaikkapa kehonkuvasta, kauneusihanteista tai suomalaisten kosketuskammosta.

Kinnunen pitää yhteistyötä median kanssa luontevana. Ensimmäiset yhteydenotot hän sai vuonna 2001 julkaistessaan kehonrakennusta käsittelevän väitöskirjansa Pyhät bodarit – yhteisöllisyys ja onni täydel-

lisessä ruumiissa.

Kulttuuriantropologinen tutkimus otettiin innokkaasti vastaan myös lehdistössä. Julkisuuden määrä yllätti nuoren tutkijan. Alkuhämmennykseen sekoittui kuitenkin paljon iloa. ”Varsinkin uran alkuvaiheessa tuntui palkitsevalta tehdä sellaista tutkimusta, joka selvästi kiinnostaa jotakuta. Voi antaa jotain akateemisen maailman ulkopuolelle.”

Kinnunen vitsailee myyneensä sielunsa medialle. ”Olen lähtenyt sille hajuvesiraativaatekaappiesittely -linjalle. Se on herättänyt joissakin kollegoissani kummastusta: olenko nyt enää kovin vakavasti otettava tyyppi.”

Mediayhteistyö on Kinnusen mukaan parhaimmillaan silloin, kun sekä toimittajalla että tutkijalla on tarpeeksi aikaa pitkään ja antoisaan keskusteluun.

Kinnusen mukaan myös yliopisto on suhtautunut tutkijoiden mediajulkisuuteen positiivisesti. Tutkijan ja toimittajan yhteistyö on vuosien aikana arkipäiväistynyt, ja tutkimusaiheen julkisuus ja popularisointi on toisinaan tutkimusrahoituksen saamisen peruste.

Kritiikkiä Kinnunen kohdistaa toimittajiin, jotka soittavat hänelle

jo valmiiksi kirjoitettu juttu mielessään. Heitä ei kiinnosta niinkään Kinnusen haastattelussa antama mielipide: tarve olisi valmiiksi suunniteltuun juttuun sopiville kommenteille. ”Eräässäkin haastattelussa minulle sanottiin suoraan että kun aikaisemmissa haastatteluissa olet sanonut näin ja näin, voisitko sanoa nämä asiat taas?”

Silloin Kinnunen pyysi toimittajaa valikoimaan edellisestä haastattelusta sopiviksi katsotut kommentit ja muokkaamaan ne juttuun kelpaaviksi. ”Pyysin kuitenkin häntä lähettämään juttuun menevät kommenttini minulle etukäteen luettavaksi.”

Kinnunen sanoo harmistuneensa joskus siitä, että pitkästä tutkimuksesta nostetaan uutisjutun kärkeen vain yksi, tutkijasta itsestään mitättömältä tuntuva detalji.

Hän ei kuitenkaan halua puuttua siihen, miten hänen aiheistaan uutisoidaan. ”Mielestäni on erittäin vaarallista sanella toimittajalle jutun pääpointteja. Toimittajalla on aina oikeus tehdä ratkaisu jutun näkökulmaan. Sen jälkeen kun tutkimus tulee julki, se alkaa elää omaa elämäänsä.” •

Sananvapaus on kunnia-asia KYMMENISSÄ RASISMIA käsittelevissä uutisjutuissa asiantuntijana toiminut Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen tuntee myös julkisuuden nurjan puolen.

Tyly reaktio tuli Puuroselle tutuksi jo 1990-luvun lopulla, kun hän johti Joensuussa rasismin ja muukalaispelon vähentämistä paikallisen nuorison parissa ajanutta EXIT-projektia.

Aihe oli arka silloin kaupungissa aktiivisesti toimineiden skinien vuoksi. Tappouhkauksia tuolloin saanut Puuronen ei osaa sanoa, onko rasismia koskeva keskusteluympäristö jyrkentynyt hänen tutkijavuosiensa aikana. ”Jos on jo uhattu tappaa, voiko se enää muuttua sitä jyrkemmäksi?”

Toisaalta Puuronen kertoo uhkailijoiden määrän ja tavan toimia muuttuneen. Kun 1990-luvulla uhkaukset tulivat vielä yksittäisiltä henkilöiltä, 2010-luvulla häirintä on laajentunut

14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

ja muuttunut systemaattisemmaksi: häntä koskevia uutisjuttuja pommitetaan kommenteilla sosiaalisessa mediassa ja lehtien keskustelupalstoilla ennennäkemättömällä innolla.

Tämä ei ole vähentänyt Puurosen kommentointihaluja. Työpuhelin on työaikana aina auki – vaikkakin tutkimuskirjallisuuden ja papereiden sekaan hukkuneeseen puhelimeen ei välillä muistakaan vastata.

Puuronen kokee lehdistöyhteistyön kuuluvan yhteiskuntatieteilijän sarkaan. Omaa tutkimusalaa koskevaan kommentointiin kannustaa myös yliopistolaissa määritelty yliopiston kolmas tehtävä. Lain mukaan yliopiston tulee toki tutkia ja opettaa, mutta sen tulisi edistää lisäksi ”tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.”

Vaikka suurelta yleisöltä saatu palaute on välillä ollut tulta ja tulikiveä, Puuronen sanoo yliopiston NRO 7 | 2015

kannustaneen aina kommentoimaan myös arkoja asioita. Tutkijan sananvapaus on ollut työnantajalle kunnia-asia. ”Myös uhkauksiin sun muihin on aina suhtauduttu vakavasti. Linjana on ollut se, että niitä ei hyväksytä.”

Toimittajien kommenttipyynnöt tulevat yleensä rasismia sivuavan kohun vanavedessä. Soitot tulevat joskus niin nopeasti, ettei Puuronen ole vielä kuullutkaan koko kohusta. Ellei hänellä ole varmaa tietoa tapahtumien kulusta, kommenttia ei liikene. ”Onneksi rasismin tutkimisessa tulee harvoin eteen mitään täysin uutta”, Puuronen sanoo.

Tutkijallakin on valta muuttaa maailmaa – kenties yksi kommentti kerrallaan. Puurosen mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun uutisten kommentoijina osallistuvat tutkijat

ovat mukana diskursiivisissa kamppailuissa, neuvotteluissa siitä, millä tavalla maailmasta puhutaan. ”Jotta pystytään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, pitäisi vaikuttaa kieleen, millä asioita käsitellään. Esimerkiksi sana ”rasismi” on eri sana minun käyttämänäni tai vaikka silloin kun Timo Soini (ps.) käyttää sitä. Mutta kumman määritelmää käytetään enemmän?”

Puurosen toive on, ettei tieteentekijä turhaan kainostelisi ajankohtaisten asioiden kommentointia. ”Olisi suorastaan resurssien tuhlausta, jos tutkijat eivät puhuisi aiheestaan julkisuudessa. Informoitu puheenvuoro on parempi kuin pelkkä harhaanjohtava yleinen huutelu.” •

Otsikko voi tuoda ongelmia

”

Kapitalismin kritiikki voi muuttua ihmisten moraalin tai ahneuden kritiikiksi.

Kirjallisuudentutkija Jussi Ojajärvi

KIRJALLISUUDENTUTKIJA Jussi Ojajärvi muistaa vieläkin varsin elävästi viidentoista vuoden takaisen tapahtuman, jolloin hän hermostui iltapäivälehdistöön tosissaan.

Kaikki lähti liikkeelle Ojajärven kirjallisuustieteellisestä artikkelista silloin suositusta Heikoin lenkki –tosi-tv-sarjasta. Englanninkielisen artikkelin aiheena oli kauppatavaraistaminen eli kommodifikaatio subjektin tuottajana leikin keinoin.

Ojajärven muokattua artikkelista Kulttuurivihkot-lehteen populaarimman ja suomenkielisen version myös Iltalehti kiinnostui aiheesta.

Nuori tutkija vastaili kiltisti iltapäivälehden kysymyksiin. Kutkuttavalta tuntui mahdollisuus päästä käyttämään sanaa kapitalismi – ja vieläpä valtakunnanlehdessä.

Into laantui heti haastattelun ilmestyttyä. Ojajärvi huomasi, että lopullisesta versiosta oli saksittu kaikki kapitalismi-sanat pois.

Kaikista kummallisinta oli kuitenkin jutun otsikko ja iso kuva pellavapäisestä lapsesta tv:n edessä. Niiden viesti oli, että tutkija varoittaa Heikoin lenkki -ohjelman olevan vaarallinen lapsille. Kyseinen tutkija kun ei ollut tajunnut tällaista varoitusta missään vaiheessa haastattelua antaneensa.

Nyt sattumuksen muistelu nau-

rattaa. Oulun yliopistossa yliopistolehtorina työskentelevä Ojajärvi suhtautuu nykyään mediayhteistyöhön realistisesti. Hän on valmis avustamaan mediaa, mikäli kaksi ehtoa täyttyy: aikaa ja aihetta koskevaa tietoa täytyy olla tarpeeksi.

Ongelmana on tieteentekijän ja toimittajan erilaiset tarpeet. Tutkijana hän haluaisi puhua kapitalismin ja yhteiskunnan monimutkaisista rakenteista, mutta lehdistö jutustelisi mielellään rakenteiden sijaan yksittäisistä tapauksista. ”Siksi sanottavani voi värittyä erityisesti otsikoinnissa melko kummalliseksi. Esimerkiksi kapitalismin kritiikki voi muuttua ihmisten moraalin tai ahneuden kritiikiksi.”

Pääaihettaan kapitalismin problematiikka nykykirjallisuudessa Ojajärvi popularisoi esimerkiksi yleisöesitelmissä. Sitä koskeva palaute on melkein poikkeuksetta myönteistä.

Ojajärven saama negatiivinen palaute tulee yksinomaan hänen kommentoidessaan julkisesti maahanmuuttoa, rasismia ja feminismiä.

Hän käsittelee näitä aiheita myös blogikirjoituksissaan. ”Vaikka ne eivät olekaan pääaiheitani, tunnen retoriikkaa ja ideologisten lausumien rakennetta sen verran, että voin osallistua keskusteluun.” •

UUTISTEN ASIANTUNTIJUUS ON SUKUPUOLITTUNUTTA » Turun yliopiston Eduskuntatut-

» Tutkimuksen mukaan tutkijoiden

kimuksen keskuksen koordinoima tutkimushanke selvitti suomalaisessa uutisjournalismissa asiantuntijuutta uutismedioiden näkökulmasta.

suhtautuminen mediayhteistyöhön on pääosin myönteistä.

» Helmikuussa julkaistujen tutkimustulosten mukaan toimittajat ottavat kaikista tavallisimmin yhteyttä kotimaisiin yliopistotutkijoihin.

» Tyypillisesti jutuissa käytetään ainoastaan yhtä asiantuntijaa: 30 prosentista uutisjutuissa oli haastateltu kahta tai useampaa asiantuntijaa.

» Enemmistö tutkijoista ei kuitenkaan pidä ajankohtaisten asioiden kommentointia itselleen luontevana.

» Suurin este mediayhteistyölle oli se, että toimittajien yhteydenotot kohdistuvat vain harvoille: 80 prosenttia vastaajista oli saanut yhteydenoton muutaman kerran vuodessa tai harvemmin.

» Tyypillisimpiä tapoja käyttää asiantuntijoita uutisteksteissä olivat uutisten kommentoiminen ja niiden taustoittaminen.

» Tutkimuksen mukaan asiantuntijuus on sukupuolittunutta: median asiantuntijoina toimivat huomattavasti useammin miehet kuin naiset. Prosenttilukemat jakautuivat 72–28 miesten hyväksi. » VTT Ville Pitkäsen johtajama tutkimus tehtiin vuosina 2013–2015.

JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

NRO 7 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15

”

Jos joku on kameran eteen suostunut asiantuntijaksi, siltä voi kysyä mitä tahansa.

Politiikan erikoistutkija Erkka Railo

Politiikan tutkijalta vaaditaan nopeaa tuomiota POLITIIKAN ERIKOISTUTKIJA Erkka Railo on mies, jolla soitetaan heti kun Suomen poliittisella kentällä haistetaan skandaalin ainekset.

Eduskuntatutkimuksen yksikössä Turun yliopistossa työskentelevän Railon erikoisosaamista ovat politiikan ja median suhteet, politiikan julkisuuskuvat, skandaalijulkisuus sekä puolueiden aatteet ja kannatus.

Sen sijaan esimerkiksi EU-politiikka, Kreikan sisäpoliittinen tilanne tai talouspolitiikka ovat alueita, joiden kommentoinnin Railo jättää muille – jos se suinkin on mahdollista. Aina ei ole. ”Välillä tuntuu, ettei suorassa lähetyksessä juuri kursailla: jos joku on kameran eteen suostunut asiantuntijaksi, siltä voi kysyä mitä tahansa”, Railo hymähtää.

Railon suhtautuminen rooliin politiikan kommentaattorina on kaksijakoinen. Toisaalta hän pitää mukavana sitä, että hänen tutkijaarviolleen ja tutkimustiedolle on käyttöä. Se tekee tehdystä tutkimuksesta uudella tavalla miellyttävää ja hyödyllistä.

Julkisuus myös uuvuttaa. Aina Railo ei yksinkertaisesti ehdi vastata kaikkiin toimittajien kysymyksiin ja soittoihin. Toimenkuvaan kuuluva opetus- ja tutkimustyö pitäisi jossain vaiheessa tehdä.

Osittain Railoon kohdistuvan innostuksen yliannostus johtuu siitä, että lehdistöllä ei ole monia politiikkaa kommentoivia tutkijoita. Railon arvion mukaan kymmenissä laskettavista suomalaisista politiikan tutkijoista julkisesti esiintyy ”alle kymmenen”. ”Yllättävän useat ovat sitä mieltä, etteivät he tarvitse kiinnostusta, joka medialla on heidän tutkimusta

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

tai asiantuntemustaan kohtaan.”

Railo sanoo ymmärtävänsä kommenteista kieltäytyviä kollegoitaan. ”Välillä julkiseen keskusteluun osallistuminen tuntuu siltä, että vastuulla olisi kaksi työtä: tutkijan oma opetus- ja julkaisutyö ja sen päälle julkinen kommentointi. Sekin vie aikaa ja energiaa.”

Väärään tietoon Railo puuttuu.

Siksi hän tarkistaa medialle antamat kommenttinsa melkein joka kerta ennen julkaisua. Hänen mukaansa ”vain noin yksi haastattelu sadasta” on sellainen, joka vaatii isoja muutoksia.

Kerran hän on vaatinut merkittävää oikaisua. Iltalehti pyysi Railolta haastattelua Heidi Hautalaa (vihr.) koskevassa kohussa. Railo suostui, ja antoi Hautalan toimia puolustavan kommentin.

Lehteen Railon osuus kääntyi kuitenkin niin, että hän hyökkäsikin Hautalaa vastaan. ”Iltapäivälehdillä on ylipäänsä voimakas tendessi soittaa ja pyytää että tuomitsen. Välillä siihen on syytä, välillä ei.”

Vaikka Railo välttelee nettifoorumeita, ei yleisöpalautteelta sosiaalisen median aikana voi täysin välttyä.

Kommentoituaan loppukesästä Olli Immosen Facebook-päivitystä Railo sanoo saaneensa viime heinäkuussa perussuomalaisten kannattajilta valtavan määrän sähköpostia ja twiittejä.

Palautteen vimmaisuus sai Railon pohtimaan lausuntotyyliään. Ryöpytyksen seurauksena Railo alkoi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että hän ilmaisee itsensä tarkasti. Mitään perustelematonta ei kannata julkisesti sanoa. ”Ja sehän on nyt oikeastaan vain hyvä.” • NRO 7 | 2015

Tieto voi muuttaa kansalaisen käytöstä KUN PAKKANEN PURAISEE julmasti ja helle lämmittää hikiset kerrostalot, soi ympäristöterveyden dosentti Tiina Ikäheimon puhelin.

Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksessa työskentelevä Ikäheimo kertoo vastailevansa eniten äärilämpötilan terveysvaikutuksia koskeviin kysymyksiin. Hän ymmärtää hyvin aiheen kiinnostavuuden. ”Lämpötila ja ihmisten terveys ovat helposti konkretisoitavia ja kiinnostavia aiheita, joista ihmisillä on vielä omakohtaisia kokemuksia.

Tämä on populaari aihe, josta toimittajan on helppo välittää tietoa väestölle.”

Ikäheimolle asiantuntijarooli on mieluinen. Hänkin mainitsee tieteellisestä tutkimuksesta kertomisen kansalle kuuluvan yliopistolaissa mainittuun yliopiston kolmanteen tehtävään, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Ikäheimo kokee tiedon kertomisen suurelle yleisölle myös henkilökohtaisesti tärkeäksi. Terveysasioita koskeva keskustelu on samalla valistustyötä. ”Moni terveyteen liittyvä asia olisi ehkäistävissä pienillä henkilökohtaisilla toimenpiteillä. Se vain tarvitsee tietoisuutta. ” Edes samoihin kysymyksiin vuodesta toiseen vastaaminen ei harmita – päin vastoin. Jos viestiä jaksaa toistaa sinnikkäästi, sillä on toivottavasti myös seurauksia kansalaisten käytöksessä. ”Näistä samoista asioista pitää säännöllisesti keskustella. Ihmisten asenteiden ja sitä kautta mahdollisesti käytöksen muuttuminen on hidasta. Toistaminen jää mieliin, ja johtaa toivottavasti järkevämpään käyttäytymiseen.”

Moni kommenttia kaipaava toimittaja tenttaa Ikäheimolta eksaktia

numerotietoa: Missä lämpötilassa alkaa ihmiskehossa tapahtua? Milloin pakkanen on ihmiselle liian kylmä ja helle liian kuuma?

Ikävä kyllä hänen tarjoamansa vastaus on melko tylsä: en osaa sanoa, sillä tämä riippuu monesta samaan aikaan vaikuttavasta tekijästä. ”Ymmärrän sen, että tieteen popularisoinnissa halutaan kertoa laajemmalle väestölle jotain eksaktia, jonka perusteella voisi sanoa, että ’varo tätä’, ’tee näin’. Mutta aina se, mitä sanotaan, pitää perustaa tieteelliseen näyttöön”, Ikäheimo sanoo.

Ikäheimon mukaan varomattomalla kommentoinnilla voi olla jopa vaaralliset seuraukset. Esimerkiksi eri lämpötilojen vaikutuksista ihmiskehoon on mahdotonta antaa yksiselitteisiä raja-arvoja, sillä lämmönsietokyky on yksilöllistä: siihen vaikuttavat muun muassa jokaisen oma terveyshistoria, liikunnallisuus tai vaikka päällä oleva vaatetus.

Siksi Ikäheimo myös tarkistaa aina kommenttinsa ennen juttujen julkaisua. Jos jonkun jutussa esitetyn faktatiedon totuudellisuus jää mielen päälle, Ikäheimo kääntyy tieteellisen kirjallisuuden puoleen. ”Tämä on luottamuskysymys, jolla ylläpidetään tieteen ja yhteiskunnan välistä yhteyttä. Antamalla tieteelliseen näyttöön perustuvaa tietoa rakennamme luottamusta. Tämä on meidän velvollisuutemme.”

Vastailuissaan vielä vastahakoistenkin tutkijoiden asenteiden on tulevaisuudessa muututtava, Ikäheimo arvelee. ”Koska mediaan tulee nykyään niin valtavasti uutta tietoa, tieteentekijöillä on velvollisuus tuottaa nimenomaan tieteelliseen näyttöön pohjautuvaa tietoa. Meillä on lisääntyvä tarve olla mukana keskustelussa, jotta käytössä ei olisi vain pehmeätä, musta tuntuu -infromaatioita.” •

PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI (Yliopistokatu 7) Messu joka su klo 10.

Ilmainen ruokatarjoilu ”soppatykistä” ke 30.9. klo 12–14.

KappeLive-konsertti la 3.10. klo 19 Taivaanrannan maalarit, eli Timo Kiiskisen, Markus Koskisen ja Pepe Johanssonin trio, vapaa pääsy.

English Service every Sun at 4pm.

Luukas-messu pe 9.10. klo 19, valmistelu alkaen klo 17.30.

PYHÄN ANDREAAN KIRKKO (Sulkakuja 8) Varikkomessu su 11.10. klo 12.

KASTELLIN KIRKKO (Töllintie 38) Tuomasmessu la 17.10. klo 18.

KESKUSTAN SRK-TALO (Isokatu 17) Sarastus-kuoron harjoitukset Lisätietoja: Taina Voutilainen, puh. 044 316 1729.

SINUA VARTEN Yliopistopastori Ari Savuoja p. 040 524 5919, yliopistopastori@oulu.fi, Linnanmaalla huone TF101.

Palveleva puhelin: klo 18–01, p. 010 190 071 Facebook.fi/kirkkosuomessa

Olemme somessa! facebook.com/ oulunylioppilaslehti @ylkkäri issuu.com/ oulunylioppilaslehti instagram.com/ oulun_ylioppilaslehti

Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.

The Current State of Finnish Labour Market

Hi 5, Companies in Oulu You Would Like to Work For

Normally companies which are steadily growing are also the ones hiring, whether they are young and perky rising companies or older, experienced, and expanding into new ventures.

BY Marcelo Goldmann

Siili Solutions Siili means ‘hedgehog’ in Finnish. However, this company has nothing to do with actual living, breathing, prancing hedgehogs. What Siili Solutions specializes in is digital services, from design to implementation and data management. At the time of writing this, there are sadly no open positions for recently graduates in Oulu but they still encourage you to drop them your CV. And what do hedgehogs have to do with digital services? Why don’t you ask them?

Your interest might pique theirs.

VTT

BY Margarita Khartanovich ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova

DEAR STUDENTS, this is not to scare you but to help you figure out what it might look like when you enter the Finnish labour market after graduation. Let’s be honest and say that at the moment it is no bed of roses. So, our advice would be to stay realistic and flexible, grab any opportunities available and gain as much work experience as you only can right now.

According to Statistics Finland, in June 2015 there were a total of 644,000 young people living in Finland who were between the ages of 15 and 24. Of them, 345,000 were employed and 101,000 unemployed. The rise in youth unemployment, which has reached 22% already, is perhaps the most worrying development in the Finnish labour market. And there are no signs of improvement in sight due to no jobs to be had.

Even though the government project “Youth Guarantee” has been rather successful at helping young people plan their life after graduation, Finland’s dire economic situation crushes their best-made plans quickly, as the jobs just aren’t there.

“One-third of young people are still unemployed after three months, which is too long,” says former Employment Minister and MP Tarja Filatov.

“To make matters worse, there are not enough resources devoted to labour policies at present”, Filatov continues.

18

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Jobs are disappearing from sectors that have traditionally paid well.

Microsoft has slashed more than 2000 positions in Finland. Rovio and Sanoma Group are dismissing hundreds of employees. State rail company VR is planning to eliminate 570 jobs in an effort to cut costs. Up to 450 jobs disappear and are created every day in Finland, says the bluecollar trade union federation SAK. However, new jobs tend to offer lower pay and less attractive terms and conditions of work and are available mostly in such fields as the social sector and customer service.

Over 110,000 people in Finland have been unemployed and seeking work for more than a year. Unemployment is growing at such a pace that workers’ earnings-related unemployment benefits may have to be cut dramatically, says Tapio Oksanen, the Unemployment Insurance Fund’s Deputy Managing Director.

While experts encourage the government to make structural changes in order to improve this disastrous situation, the government encourages young people to enter the job market earlier, right after their Bachelor’s degree. In reality, however, the weak employment scene forces many to continue their studies.

They say if you are drowning, you are on your own. Perhaps, the only way out is to learn how to sail this stormy sea by yourself and play a lone hand.• NRO 7 | 2015

VTT is a leading research and technology company.

They are constantly looking for talented and innovative people (I assume). They even have PhD programs. Their areas range from Chemical Synthesis, Chemical Process Engineering, Software, and Applied Mathematics. VTT’s webpage explains that they are looking for trainees and thesis workers. By starting as either of those positions you can gain a solid platform to launch your career.

Elektrobit Elektrobit is a company which deals with embedded software for the automotive industry and is a child company of Continental AG, an automotive manufacturing company. Elektrobit is hiring at the moment, looking for both experienced and newly graduated individuals, provided they know a thing or two about programming, security in software development, or software testing. So if you are like Neo and think you are the One, why don’t you apply?

Deadline is 30th of September, so chop chop.

The Big Four (PwC, KPMG, EY, Deloitte) Let’s get down to business! Heh, “business”. Get it?

Because they are busin- no? Okay… Ahem, the socalled Big Four are the most prominent auditing companies in the world, and won’t you know it, three of them have offices right here in Oulu. Every year they hire people in the business and law areas. Granted, not so many, but if you got what it takes, you should look into applying for their traineeship programs.

Technopolis Technopolis offers networking services and office space services, among other things. At the moment of writing this piece, Technopolis has no open positions in Oulu, but you may send them an open application through their website. Office and working space is something that is and may always be in demand, so it is likely that this company will continue to grow and hire more personnel in Oulu as new companies are formed.

Staying In Oulu After Graduation?

Finish school, learn a profession, find a job. Easier said than done. The traditional ways of getting employed don’t seem to work anymore, which evokes despair and scares the living daylights out of university graduates. We talked to Oulu students and learnt how they saw their future.

BY Bianca Beyer ILLUSTRATION Anni Hyypiö

WHEN YOU ASK people close to their graduation what they plan to do next, the answer is straightforward: Find a job. But what kind of a job and, more importantly, how, and where? Does everybody have to start as an unpaid intern? Are all these years of grinding away at the university assignments and thesis not supposed to be a free ticket into the first best manager position?

It’s true that the unemployment rate has increased in Finland in the recent years, especially among the young people*. In the North of the country the chances of finding a job are particularly scarce, last but not least due to the less dense population up here. “Northern graduates” choose to move south even before exploring and experiencing the local labor market. It’s hard to find a student in Oulu, who does not instantly plan a move to Helsinki.

From Oulu to the big world Johanna Tolonen has graduated from the University of Oulu this year and is currently employed by her alma mater as a research as-

sistant. Working at the university was never part of her plan but she enjoys the experience. Even though she could stay and continue her job, she is sure to move south when the contract ends in October.

“I always wanted to move south after graduating. I have lived in Oulu my whole life, and it’s time to see something new!” she explains.

Besides, the vacancies in her field, marketing, tend to be open mostly in the Helsinki area. She does not exclude a comeback to Oulu, perhaps for a PhD, but now she feels it’s high time to explore different regions.

So, the Finns escape from Oulu to the south. What about those who come from abroad and pick Oulu as a place to study and live? Do they actually plan to stay?

Puya Purbaba has just moved to Oulu from Iran to do his Master’s in Wireless Communications Engineering. He says that his life so far is exactly how he planned it. He has chosen this university because it has a great reputation in his field, and he wants to work in the industry after finishing his studies. Most probably not in Oulu though – he is used to

living in bigger cities.

While for Purbaba our beloved city seems to be just a stepping-stone, Endrit Dosti from Albania, who coincidently starts studying in the same program this year, is more open for staying. He has already adjusted his plan by adding a possibility of working at the university and, if he decides for Academia, Oulu is definitely his first choice.

Back to the roots Oulu does get some plus points on the students’ evaluation list but quite few show their interest in settling here.

Probably, for young people this place is too small to satisfy their hunger for adventures, their ambitions and to fulfill their life-long dreams. The thing is that the situation can change once they experience the world, pay their dues and grow older.

Petteri Keinänen graduated from the University of Oulu with a degree in Mechanical Engineering.

He has worked in Helsinki and occasionally all over Finland for years, and is planting his trees in Oulu NRO 7 | 2015

again by opening his own business here – Exit Oulu, an “escape room”.

Those of you who watch Big Bang Theory know what this is about – solving riddles in a closed room in order to get out of there.

He could have done it in any other city but Oulu is his sweet home.

Even though he has lived in Helsinki for quite a while, he never really felt like he belonged there. Nevertheless, if you ask him now whether he has planned this all along, he’ll definitely answer with a “No”. He came up with this idea just a year ago. It wasn’t part of his “plans for the future” when he graduated.

Traveling around and seeing lots of places might bring us back to the one we’d like to settle in, as in Keinänen’s case. Being flexible and open for opportunities, like in Johanna Tolonen’s case, might bring us valuable experience. After all, life doesn’t really care much about your plans. It has been well said that if you want to make God laugh, tell him your plans. • *Source: Statistics Finland, 25 August 2015.

OULUN YLIOPPILASLEHTI

19

Keittiön valtaus | Palstalla tutustutaan ihmiseen tekemällä hänen kanssaan ruokaa.

Samuli Karvosen mielestä sipuli on yksi ruuan tärkeimmistä ainesosista.

Sillä sipuli!

Samuli Karvosen ja Siiri Töyrälän keittiössä improvisoidaan ja nautitaan hyvästä ruuasta.

TEKSTI Heidi Hahtola KUVA Anna Mansisto

MITÄ ENEMMÄN SIPULIA, sitä parempi. Englannin aineenopettajaksi opiskeleva Samuli Karvonen pilkkoo silmät vuotaen ainakin neljä isoa sipulia tomaattisen pastakastikkeen joukkoon. ”Aivan sama kokkaako kanaa vai jauhelihaa, maku tulee sipulista.

Myös Sriracha-chilikastike kuuluu minun suosikkeihini. Sopiva määrä tulisuutta tuo muut maut esiin”, hän tiivistää ruuanlaittofilosofiansa kulmakivet.

Samuli ja hänen luokanopettajaksi pian valmistuva avopuolisonsa Siiri Töyrälä ovat innokkaita kokkailijoita ja tekevät ruokaa lähes päivittäin. Mallin ruuanlaittoon he ovat saaneet kodeistaan, sillä molempien äidit ovat kokkeja. ”Kun olin 15-vuotias, äiti opetti tekemään perusruokia, kuten makaronilaatikkoa. Sitä kokkailinkin ahkerasti, kun muutin omaan kotiin”, Samuli nauraa.

20 OULUN YLIOPPILASLEHTI

Nykyään improvisaatioteatteria harrastava mies uskaltaa improvisoida myös keittiössä. Hän saattaa yhdistellä useampaakin reseptiä ja lisätä vielä oman ripauksensa soppaan. Myös Siiriä on kiittäminen hyvistä ideoista. ”Siiri on ehdottanut muun muassa, että laitapa karjalanpaistiin veden sijasta tomaattimurskaa ja kasviksia. Olin vähän epäileväinen, mutta siitä tulikin tosi hyvää ja nykyään teen karjalanpaistin aina tuolla reseptillä”, Samuli kertoo.

Hyvää opiskelijabudjetilla Pastakastike porisee iloisesti hellalla ja Samuli heittää spagetit kiehumaan. Hän valmistaa tätä reippaasti chilillä maustettua kastiketta ainakin kerran viikossa. Siirin jälkiruuaksi leipomat mustikka-valkosuklaamuffinssit odottavat jo jääkaapissa.

Työnjako keittiössä on muodosNRO 7 | 2015

tunut kummankin mieltymyksien mukaan. Siiri tykkää leipomisesta, Samuli hoitaa ruokien maustamisen. ”Minä olen ehkä järjestelmällisempi ja Samuli taas soveltaa enemmän. Tasapainotamme siis hyvin toisiamme”, Siiri virnistää.

Siiri ja Samuli toteavat yhteen ääneen, että opiskelijabudjetillakin voi syödä hyvin, etenkin jos tekee ruuan itse alusta alkaen. Eineksiä he välttävät monestakin syystä. ”Ruoan laittaminen alusta asti itse on tosi mukavaa! Siinä saa maun luoda kokonaan itse, joten ruokaan saa enemmän vaihtelua. Myös rasvaa ja sokeria on tasan sen verran kun itse laittaa”, Samuli toteaa.

Laatu ratkaisee Kotimaisuus tai luomu ei näyttele merkittävää roolia pariskunnan kulutusvalinnoissa, vaan kauppareissulla hinta-laatusuhde ratkaisee

eniten. ”Yleensä ostamme halvinta, mutta esimerkiksi kalliimpaa tomaattimurskaa tulee hankittua, koska se on vaan parempaa. Eli laadusta olen valmis maksamaan, mutta esimerkiksi luomuun en hirveästi usko.

Samanlaisesta tehotuotannosta siinäkin on kyse, sinne on vaan keksitty muutama sääntö torjunta-aineisiin”, Samuli sanoo.

Hän myöntää sortuvansa helposti tarjouksiin. ”Ostan mitä vaan, jos se on 70 prosentin alennuksessa. Kerran ostin yksitoista kiloa jauhelihaa, koska se oli niin hyvässä tarjouksessa”, Samuli nauraa makeasti.

Samulin ja Siirin suhtautumista ruuanlaittoon leimaa rentous ja tärkeintä on osata nauttia aikaansaannoksistaan. ”Mukavinta on kokata vieraita varten ja syödä rauhassa yhdessä”, Siiri hymyilee. •

Kirja arvioitavana Kaj Korkea-aho: Paha kirja (Otava 2015)

Hulluja nuo suomalaiset

KOLUMNI | Olemme olleet hulluja riittävän kauan, sanoo Iikka Kivi.

J

oskus ystävä ajautuu kammottavaan ihmissuhteeseen.

Häntä nöyryytetään, manipuloidaan ja käytetään hyväksi toistuvasti. Erityisen raastavaksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun tilanne on kestänyt pitkään, mutta ihminen ei osaa lähteä suhteesta pois. Hän uskoo manipuloijan valheisiin, uskoo että kaikki muuttuu paremmaksi, vaikka mikään merkki ympärillä ei todista positiivisen muutoksen puolesta.

Katsellessani suomalaista yhteiskunnallista keskustelua en voi välttyä ajatukselta, että suomalaiset ovat kansana alistettu ja hyväuskoinen puoliso.

Joka kerta kun eduskunnan päättäjät on valittu, valitus alkaa: meitä kyykytetään, kohdellaan huonosti, meitä ei kuunnella. Tätä valitusvirttä veisataan neljä vuotta ja vannotaan, että ensi kerran kun tulevat vaalit, niin asiat muuttuvat. Tähän ei enää suostuta.

Mutta muutosta ei koskaan tapahdu. Vaalien alla manipulaattorit kaivavat esiin uudet valheet, uudet lupaukset, vannovat, että tällä kertaa asiat menevät toisin. Eivätkä ne koskaan mene: vaalien jälkeisen kuherruskuukauden jälkeen hulluus alkaa alusta, sirkus toistuu samanlaisena kuin edellisenkin eduskunnan kohdalla.

Jos kansa ja poliitikot olisivat parisuhteessa, itsestään välittävä kansa olisi hakenut lähestymiskieltoa jo ajat sitten.

MIKÄ MEISTÄ ON tehnyt näin passiivisia ja vaihtoehdottomuuden hyväksyviä? Hektisen työelämän tuoma uupumus? Median ja internetin aiheuttama turtumus? Vai edustuksellisen demokratian passi-

voiva ja laiskistava vaikutus, lähtökohtainen ajatus siitä, että minun asioitteni hoitaminen on jonkun muun homma, ei minun?

Mikä sitten olisi parempi vaihtoehto päätöksenteolle kuin edustuksellinen demokratia? Suora demokratia ja kansanäänestykset? En luota niihinkään, sillä suurella osalla ihmisistä ei ole riittävästi tietoa tehdäkseen hyviä ja rationaalisia päätöksiä.

Jos Suomessa äänestettäisiin nyt, pitäisikö kannabis laillistaa, lopputulos olisi todennäköisesti negatiivinen, koska tunnelohko monen suomalaisen päässä karjaisee, että huumeet ovat pahasta ja väärin. Näin tapahtuisi siitä huolimatta, että tieteeseen perustuva tutkimustieto ja Yhdysvalloissa tehdyt laillistamiskokeilut ovat osoittaneet, että päihteiden laillinen hallinnointi tuottaa parempia tuloksia kuin rikollisuutta lisäävä ja ihmisiä syrjäyttävä kieltolaki.

Kansanäänestysten ongelma on tunteeseen nojaaminen ja asiantuntijuuden puute, eikä niistä sen vuoksi ole monimutkaisen päätöksenteon ratkaisuvälineeksi.

Mikä sitten olisi parempi järjestelmä? En tiedä.

Mutta murros tarvitaan.

Tunnetun sitaatin mukaan hulluutta on se, että tekee asiat aina samalla tavalla, mutta odottaa erilaista lopputulosta.

Mielestäni olemme olleet hulluja riittävän kauan.

Iikka Kivi on oululainen stand up-koomikko, joka ei osaa suhtautua omiin mielipiteisiinsä kovin vakavasti.

Teatteri | Kaiken pohja ja kuningaslaji, luonnehtii Krista Kosonen teatteria.

Roberto Zucco

Vihreä hissi

Nuolikärppä

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön koulutusohjelman ja Vapaa Teatterin Roberto Zucco on nykyklassikko sarjamurhaajasta, jota yksikään vankila ei pidättele.

Avery Hopwoodin railakas komedia Vihreä hissi (Fair and Warmer) vie 30-luvun Helsinkiin. Tylsä koti-ilta vaihtuu kotibileisiin ja mopo karkaa käsistä. Ohjaus Markus Packalén.

Seikkailunäytelmä Suomaan kuningaskunnassa asustavasta itsepäisestä kuningas King Suomesta, joka etsii tyttärelleen prinsessa Miss Suomelle siniveristä, komeaa ja rikasta puolisoa.

Oulun kaupunginteatterissa 6.–7. lokakuuta

Oulun Työväennäyttämöllä ensi-ilta 16. lokakuuta

Oulun kaupunginteatterissa 19. joulukuuta saakka

Voiko runon lukeminen ajaa itsemurhaan? Tätä kysyy 32-vuotias Kaj Korkea-aho kolmannessa romaanissaan Paha kirja. Korkea-aho kuvaa Åbo Akademin kirjallisuudenopiskelijoiden keskellä vellovaa mysteeriä jännityselementtejä hyödyntäen. Suomenruotsalainen kulttuurieliitti ei romaanissa näyttäydy kovin kirkkaassa valossa.

Ahdistunut Pasi haluaa kirjoittaa esseen vaietusta runoilijasta Leander Granlundista, jonka säkeiden väitetään aiheuttavan lukijoilleen itsemurhia.

Salattuihin runoihin on kuitenkin vaikea päästä käsiksi. Kuvioon liittyy hämäryyksiä, jotka kirjallisuudenlehtori Mickel tietää ja pitää itsellään.

Pasin tukena on ystävä Calle, joka luisuu henkilökohtaiseen talous- ja opiskelumotivaatiokriisiin, kun Helenatyttöystävältä tulee rukkaset ja Kelalta kirje opintotuen lakkauttamisesta. Pasi ja Calle kuluttavat pilveä, mielialalääkkeitä ja alkoholia. Itsemurhiakin opiskelijapiirissä tapahtuu, kun runoja alkaa löytyä.

Romaanin päähenkilöitä ovat Calle ja tämän ikään kuin vanhempi versio lehtori-Mickel, jonka opiskelutoveri Dietrich valmisteli aikoinaan gradua noista pahamaineisista runoista – ja loppu oli surullinen. Mickelin toiminta koko romaanin ajan herättää moraalidilemmoja, mutta hän porskuttaa eteenpäin ja sanoo, että omatunto on valinta.

Kirjailija onnistuu luonnehtimaan hahmojensa sisäistä maailmaa, epävarmuutta ja tunteita hyvinkin elävästi.

Etenkin Calle on moniulotteinen haavoittuvuudessaan mutta myös ylpeydessään. Kirjailijan ansioihin kuuluu myös nykyhetken ärsykkeistä syntyvien assosiaatioiden limittäminen oivaltavasti menneisyyden tapahtumiin. Teksti pitää otteessaan.

Korkea-aho kuljettaa samaistuttavan arkisen yliopistoelämän kuvauksen mukana yliluonnollisia ulottuvuuksia.

Loppua kohti romaani alkaa saada tragikoomisia piirteitä, jotka syövät uskottavuutta.

Kokonaisuus jättää hämilleen. Rivien välistä on luettavissa kritiikkiä yliopistojen rahoitusta, tieteenalojen epätasa-arvoisuutta ja opiskelijoiden pahoinvointia kohtaan. Yrittääkö Korkea-aho sanoa, että kirjallisuuden opiskelulla on voimaa, vaikka se ei elättäisi? Humanismin suossa voi ilmeisesti joutua niin syvälle, että tekee itsemurhan.

Sanna Häyrynen

NRO 7 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

21

Levyjä arvioitavana Ane Brun: When I’m Free

Digi juu, digi ei

P

KOLUMNI | Sanna Häyrynen pohtii, kannattaako raapustaa vai pyyhkiä.

aperilapun lähettäminen parin pulpetin päähän jännitti. Jos opettaja sattui huomaamaan salaisen kommunikaatiotilanteen, kirjoitus oli pahimmassa tapauksessa luettava ääneen.

Lappujen lähettäminen luokassa oli kiellettyä.

Niin olisi ollut myös pleikkarin pelaaminen tai omien VHS-videoiden katselu. Vastaavat huvitukset sujuvat kuitenkin kivasti älypuhelimella, vaikka mobiilisovelluksetkin vievät huomion aivan muualle kuin käsiteltävään asiaan.

Kuunneltuani opettajaveljeni puheita oppituntien levottomasta nykymenosta, en voi kuin ihmetellä, miksi älylaitteita ei saa kerätä syrjään oppimistuokion ajaksi. Veetillä ja Isabellalla on oikeus internetiin aina ja kaikkialla.

Takavarikointiin syyllistyvä opettaja saisi todennäköisesti vihaisia Wilma-viestejä – sähköisesti totta kai. En muista kuulleeni kenenkään vanhemman kirjoittaneen opettajalle törkyterveisiä reissuvihkoon.

Euroviisut vuonna 1984 voittanut ruotsalainen Herrey’s lauloi: ”Diggi-loo diggi-ley, alla tittar på mig.” Se olisi oivallinen selfie-diginatiivien tunnuskappale, jonka taustakuoroksi sopisi maamme hallitus.

Leikkausten kuristamina digitalisaatiosta vouhkataan koulutuksen ja kilpailukyvyn pelastajaa. Alakoululaisilla on oltava omat taulutietokoneensa, ja opetusmenetelmiä halutaan muuttaa sähköisiksi. Oppilaiden huomiosta kilpailee pian applikaatio jos toinenkin.

Digitalisaatio digitalisaation vuoksi ei tuo lisäarvoa tai tehokkuutta. Yliopiston luentosalissa-

kin on helppo piiloutua läppärin taakse ja näyttää siltä, että selaisi Optimasta lisämateriaaleja, vaikka oikeasti hyppiikin some-kanavasta toiseen ja välillä naureskelee iltapäivälehtien videopätkille.

Ruutujen tuijottelu vaikeuttaa ainakin omaa keskittymistäni, heikentää muistamistani ja lyhentää pinnaani. Oppiminen sen sijaan vaatii usein rauhaa ja paneutumista.

Toki teknologia mahdollistaa paljon hyvää.

Etätyö, videopalaverit Oulusta Piilaaksoon ja sekunnissa kulkevat viestit, hienoa! Teknologiaan liittyvät tieteen saavutukset voivat parantaa maailmaa ja ihmistä, mutta samalla keikutaan myös niiden tuhoamisen rajoilla.

Tiedetäänkö, millä tavalla varhainen juurtuminen hyperaktivoiviin laitteisiin vaikuttaa esimerkiksi aivoihin? Oulun yliopistossa Oppimisen ja Koulutusteknologian tutkimusyksikköä johtava professori Sanna Järvelä sanoo, että tutkimustuloksia aiheesta on odotettavissa vasta kymmenen vuoden kuluttua, sillä ala on niin nuori. Nyt voin esittää vain kukkahattutätimäisiä huolestuneita kysymyksiäni.

Uskon, että käsien ja aivojen yhteistyö on kiistaton. Kun kuulemansa kirjoittaa kynällä paperille, sen kirjoittaa myös muistiin. Kyse on tiedon konkreettisesta käsittelystä, käsittämisestä. Sama efekti tuskin on PowerPoint-esitysten pyyhkäisyllä.

Huitaisemmeko ajattelukykymme kohta roskakoriin kuin rypistetyn paperitollon?

Norjalainen, sittemmin ruotsalaistunut Ane Brun on kuudennella sooloalbumillaan paljon velkaa myöhempien aikojen Kate Bushille, mutta aivan kuningattaren tasolle hän ei vieläkään yllä. Herkät ja ilmavat pop-tunnelmoinnit seuraavat toistaan, ja albumilla on kyse enemmän atmosfääristä kuin vaikuttavista tai erityisen tarttuvista melodioista. Pisteet lähtevät äänelle ja ajoittain kivasti selkäpiitä kutkuttavalle fiilikselle, miinusta taas tulee lievästä tylsyydestä.

Punaisen kuningattaren periaate: Kaksi suuntaa

PKP:n kova livekunto tuli kesällä todettua pariinkin otteeseen, ja uuden pitkäsoiton nähtyä pikkuvaikeuksien jälkeen päivänvalon voi todeta tikin olevan hyvä myös levyllä. Mokka Laitisen väräjävä laulusoundi sopii 70-luvulle taipuvaan, pieteetillä toteutettuun progeiluun mainiosti, ja levyä palvelee liveantia hieman vähemmänkin hyökkäävä sävytys. Lyyrisesti liikutaan enimmäkseen kertomusten tuolla puolen ja tuokiokuvat toimivat genressään hyvin.

Hyviä värinöitä.

Duran Duran: Paper Gods

Sanna Häyrynen on tiedeviestinnän opiskelija, joka ei suostu kuuntelemaan kyynisiä puheita.

Keikat | Ilman musiikkia elämä olisi virhe, Friedrich Nietzsche on todennut.

Hisser

Neondad

Disco Ensemblen laulajan Miikka Koiviston sooloprojektista kolmihenkiseksi bändiksi kasvanut yhtye ensimmäistä kertaa Oulussa. DE:tä elektronisempaa menoa luvassa.

Viime vuonna esikoislevynsä Off the Humdrum julkaissun oululaisbändin indierock sisältää yllätyksiä. Bändin veikeästä huumorintajusta johtuen keikalla voi tapahtua mitä vain.

45 Specialissa perjantaina 16. lokakuuta

Rummers’ Clubilla 9. lokakuuta

Sedät jaksavat heilua – positiivisesti yllättäen. Nämä kasarijumalat eivät haikaile menneeseen, vaan ovat lähteneet tekemään uutta musiikkia kunnianhimoisesti ja nykyajan meiningillä fiittaajiakin (mm. Janelle Monáe) käyttäen. Menossa ei sinänsä ole mitään vikaa, ja Simon Le Bonin äänikin on jopa huimassa kuosissa, mutta vähän puuduttavan tasapaksua materiaali on.

12-raitaisen vakiolevyn biiseistä muutaman olisi voinut korvata bonusversion raikkaammilla lisillä.

Marko Pyhähuhta

NRO 7 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

23

OULUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA on yli 12 000 jäsenen etu- ja palvelujärjestö, joka työllistää tällä hetkellä yhdeksän henkilöä. OYY hakee joukkoonsa rohkeaa ja näkemyksellistä viestijää, joka tekee näkyväksi ja kuuluvaksi opiskelijaliikkeen juhlan ja arjen, onnistumiset ja haasteet.

Ylioppilaskuntamme hakee iloiseen joukkoonsa

VIESTINTÄASIANTUNTIJAA Toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Toimessa on 4 kuukauden koeaika. Palkka on 1803,25 euroa kuukaudessa (YTES palkkaryhmä III), lisäksi palkkauksessa otetaan huomioon mahdolliset kokemus- ja koulutuslisät. Toimi on kokopäiväinen, mutta olemme työaikojen suhteen joustavia.

TARJOAMME haasteellisen, monipuolisen sekä vastuullisen työn opiskelijajärjestön ytimessä. Tässä työssä pääset todella käyttämään luovuuttasi, kehittämään ammattitaitoasi monipuolisesti, tapaamaan paljon erilaisia, mielenkiintoisia ihmisiä sekä tekemään opiskelijalle hyvää elämää mukavassa ja nuorekkaassa työyhteisössä. Viestintäasiantuntijamme tehtäviin kuuluu viestinnän strateginen kehittäminen yhdessä ylioppilaskunnan johdon kanssa, ylioppilaskunnan sisäinen ja ulkoinen viestintä, taittotehtäviä, sosiaalisen median hallinnointi, mediasuhteet, ja järjestöjen viestintäkoulutus. Viestintäsihteerimme toimii myös monissa yliopiston työryhmissä ja hänen tehtävänään on osaltaan valvoa, että yliopiston opiskelijaviestintä toimii.

EDELLYTÄMME sinulta korkeakouluopintoja, erinomaista suomen kielen suullista ja kirjallista taitoa, hyvää englannin kielen taitoa, taittokokemusta, hyviä ATKtaitoja, taitoa ylläpitää WordPress-pohjalla toimivaa verkkosivustoa, hyviä sosiaalisen median hallinnan taitoja, erinomaisia vuorovaikutustaitoja ja organisointikykyä. Katsomme eduksi luovan otteen ylioppilaskunnan viestinnän ke-

hittämiseen, Adobe CS5-ympäristön hallinnan, visiointikyvyn vuorovaikutuksen tehostamiseksi yli 12 000 jäsenemme kanssa sekä perehtyneisyyden opiskelijajärjestötoimintaan. Viestintäasiantuntijan on oltava toiminnassaan valpas, aloitteellinen, vastuuntuntoinen ja yhteistyökykyinen.

HAKEMUKSET ansioluetteloineen toimitetaan yhdessä PDF-tiedostossa sähköpostitse osoitteeseen hakemukset@oyy.fi. Hakemusten tulee olla perillä viimeistään 27.9.2015, otsikkoriville maininta ”Viestintäasiantuntija”. Myöhässä tulleita hakemuksia ei oteta huomioon. Mahdolliset haastattelut järjestetään viikoilla 40 ja 41.

Lisätietoja: Viestintäsihteeri Veera Adolfsen, veera.adolfsen@oyy.fi, 0400381321 Pääsihteeri Eero Manninen, eero.manninen@oyy.fi, 0405231822

Kulttuurimenoja Fyysisten tunteiden riemujuhla

Sopivasti tuke(v)a

KOLUMNI | Henna Määttä muistuttaa omaopettajien merkityksestä opiskelumotivaatiolle.

E

lokuun alussa kadut täyttyvät riemukkaista koululaisista. Erityisesti ekaluokkalaisten riemu ja innokkuus ylittävät uutiskynnyksen joka syksy. Lapsille hankitaan uudet reput ja koulutarvikkeet, ja uutta luokkaa ja opettajia jännitetään. Into oppimiseen on käsinkosketeltava. Ekaluokkalaiset miettivät innoissaan, milloin päästään lukemaan ja laskemaan, ja milloinhan ne englannin kielen opinnot alkavatkaan.

Tätä innostunutta koulutiensä aloittajaa voi aivan hyvin verrata myös juuri tiedon opiskelupaikastaan saaneeseen tulevaan yliopisto-opiskelijaan. Uuteen opinahjoon astuessaan fuksi tuntee jännityksellä värittynyttä iloa ja ylpeyttä. Uuden oppimisen ilo on valtava. Pysähdy hetkeksi ja mieti, miltä tuo tunne tuntui. Onko se tunne säilynyt? Millä tavoilla tuo tunne, käsinkosketeltava innostuneisuus, saataisiin koko yliopistoyhteisön voimavaraksi?

minkäänlaista tukea tämän suunnan löytämiseen. Kovin surullisia ovat ne kommentit, joissa opiskelija kertoo nähneensä omaopettajaansa kerran, eikä edes muista hänen nimeään tai kasvojaan.

Yliopisto kyllä kouluttaa omaopettajia ja seuraa, miten HOPSeja hyväksytään, mutta suuri vastuu itse toiminnasta jää myös tiedekunnille ja tutkinto-ohjelmille. Onko kaikille tiedekunnille tukeva ja rullaava omaopettajatoiminta kunnia-asia, vai jääkö se ainoastaan kirjausmerkinnäksi?

”

TIEDEKUNNISSA OLISI hyvä muistaa, että innostuneisuus omiin opintoihinsa on merkittävää yksilön mutta myös yliopiston ja koko yhteiskunnan kannalta. Innostuneet ja motivoituneet opiskelijat kun tutkimusten mukaan suorituvat opinnoistaan stressittömämmin ja suorittavat jopa 5–10 opintopistettä enemmän lukukaudessa.

Opintoihin uppoutuminen ja innostuneisuus kielii myös hyvästä itsearvostuksesta sekä ennustaa hyvää työn imua jopa kymmenen vuotta myöhemmin. Ja ennen kaikkea: tyytyväinen opiskelija on edelleen yliopiston paras käyntikortti koko maailmalle.

Uuden oppimisen ilo on valtava.

ERITYISESTI OMAOPETTAJILLA sekä toki myös muulla opetushenkilökunnalla on valtava merkitys opiskelijoiden motivaatiolle. Innostava, kannustava, aktiivinen, opiskelijoita tukeva sekä opiskelijoihin luottava omaopettaja on yksi tärkeimmistä avaimista tämän innostuneisuuden tukemiseen. Niin fuksilla kuin vanhemmallakin opiskelijalla on nimittäin toisinaan pallo hukassa. Opinnoista on vaikea saada otetta, jos ei tiedä opintojen rakennetta ja suuntaa tai ei saa

Henna Määttä on OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija, joka rakastaa oppimista ja seikkailuja sekä suhtautuu intohimoisesti laadukkaaseen koulutukseen.

Näyttelyt | Valokuvia ei oteta, ne tehdään, Ansel Adams on sanonut.

Palsamointia Kalervo Palsan (1947-1987) sarjakuvia esittelevä näyttely raottaa uusia näkökulmia kuvataiteen moniosaajan maailmaan. Palsa oli aktiivinen sarjakuvapiirtäjä ja tuotti elämänsä aikana tuhansia sivuja sarjakuvaa. Näyttelyssä myös nykysarjakuvantekijöiden muisteluita ja

ajatuksia Palsasta ja hänen vaikutuksestaan tekijöiden työskentelyyn.

Oulun Taidemuseossa 10. lokakuuta alkaen.

Mad Johnson Was Here Kaisu Häkkäsen (s.1974) Mad Johnson Was Here – sarjan kuvien paikoissa on

kaksijakoinen tunnelma: ne voivat vetää puoleensa ja olla samaan aikaan pelottavia sekä luotaan työntäviä.

Teokset ovat syntyneet vuosina 2012–2015 taiteilijan työskennellessä vadsølaisessa Lyset i Varanger taiteilijaresidenssissa.

Pohjoisessa valokuvakeskuksessa 25. lokakuuta asti.

Tunne tuntuu kehossa ja liikuttaa sitä. Se tihentää hengitystä, keventää askelta, saa selän kaarelle kivusta. Tämän syksyn OuDance-festivaalin esitykset tutkivat kaikki jollakin tavalla fyysistä tunnetta.

Milla Virtasen & Koski Dance Companyn Hysteria pohti 1800-luvun muotidiagnoosia, joka medikalisoi naisten tunteita ja alisti heidät omituisille hoitomuodoille. Nimestään kaiken irti ottava esitys nähtiin muun muassa yliopiston keskusaulassa. Cecilia Moision parisuhdetta ja rakkautta käsittelevät teokset repivät auki kiintymisen ja hylkäämiseen dynamiikkaa katsojaa säästämättä. Helsinkiläinen nykytanssiryhmä Kinetic Orchestra etsi elämänhallintaa seesteisestä Japanista.

Jojon tanssifestivaali veti kiitettävästi yleisöä puoleensa. Valvesali oli ilta toisensa jälkeen lähes täynnä. Se jäi ihmetyttämään, miksi Hanna Korhosen uskonyhteisöjen hengellistä väkivaltaa käsittelevä esitys houkutteli paikalle vain muutaman penkkirivillisen ihmisiä, vaikka aiheen luulisi kiinnostavan oululaisia.

Kaiken kaikkiaan ohjelmistoon valikoidut teokset istuivat teemaan hyvin ja osoittivat kuinka moniaineksisesti keho pystyy konkretisoimaan tunnetta. Tunteiden näkemisellä taas on tervehdyttävä vaikutus. Väitänkin, että katsojat saivat taide-elämyksen lisäksi terapiaa kulttuurin muodossa. Toivon, että vuosi kuluisi nopeasti, koska ensi vuoden OuDance-festivaalin teema on jo nyt ajankohtainen: fyysinen empatia.

Eleonoora Riihinen

Taivaslaulu Oulun kaupunginteatterissa 20. helmikuuta 2016 asti Pauliina Rauhalan menestynyt esikoisteos Taivaslaulu on teatteriversiona vahvempi ja paikoin ahdistavampi. Lestadiolaisuuden tabuja rikkova tarina kertoo Viljan ja Aleksin rakkaudesta ja heidän kasvamisesta opiskelijoista vanhemmiksi, mutta pohjimmiltaan näytelmä käsittelee uskonrajoja ja sitä, mitä lastensaannin sääntelemättömyys voi pahimmillaan aiheuttaa.

Näytelmän vaikuttavuus on pitkälti ohjaaja Heta Haanpään ja Viljaa esittävän Merja Pietilän sekä Aleksia näyttelevän Jyri Ojansivun ansiota. Pietilä ja Ojansivu ovat rooleissaan luontevia ja aitoja.

Minimalistiset lavastukset, marimekkoinen puvustus ja ääni- sekä valotehosteet täydentävät kokonaisuuden. Muutama irrallinen kohtaus hämmentää kuten ensimmäisen puoliskon yleisölle suunnattu puhe. Lapsien repliikit saavat yleisön nauramaan eikä iloa, rakkautta ja lämpöäkään näytelmästä puutu.

Minna Koivunen

NRO 7 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

25

Vaikutuksentekijä | Palstalla kohdataan eri alojen huippuja, joita kannattaa seurata.

KRISTA KOSONEN » Näyttelijä. » 32 vuotta. » Kotoisin Espoosta. Asuu Helsingissä.

» Valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2009. Opiskellut näyttelijäntyötä myös Lahden kansanopistossa.

» Elokuvat: Mm. Kätilö (2015), Puhdistus (2012), Suden vuosi (2007), Jadesoturi (2006).

» Televisiossa: Mm. Kingi (2015), Toisen kanssa (2014), Putous (20102014), Klikkaa mua (2011-2014), Helppo elämä (2011), Suojelijat (2007).

» Teatterissa: Mm. Turun kaupunginteatterissa Anna Karenina (2010) ja Kirsikkapuisto (2012), Suomen Kansallisteatterissa Vanja-eno (2014–2015).

» Palkittu Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla parhaasta naispääosasta Kätilö-elokuvasta kesäkuussa 2015 ja Kultaisella Venlalla vuosina 2014 ja 2011. » “Vapaa-ajallani luen, käyn elokuvissa ja teatterissa sekä vietän aikaa ystävien ja 3-vuotiaan labradorinnoutajani, Hilman kanssa.”

26 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 7 | 2015

Luulen, että kaikki näyttelijät toivovat suurta draamaroolia, johon saa tehdä paljon töitä, sanoo Krista Kosonen.

Kaikista rakkain on teatteri Krista Kosonen on kahden teatterikoulun kasvatti.

TEKSTI Minna Koivunen KUVA Joel Karppanen

ELOKUVISSA, TELEVISIOSSA ja teatterilavoilla työskennelleelle Krista Kososelle näyttelemisen muodoista yksi näistä on ylitse muiden.

Teatteri. Hän kuvailee sitä kaiken pohjaksi ja kuningaslajiksi. ”Teatterihan on hirveimmillään aivan hirveää paskaa. Jos teatteri tehdään laiskasti, sitä ei pelasta mikään. Mutta sitten, kun se on hyvää, se on hyvää.”

Ainutlaatuinen luonne yhden oton taidemuotona ja siihen kuuluva vuorovaikutus tekevät teatterista Kososelle tärkeän. Hän on saanut näyttelemisestä mielettömimmät tunnekokemukset nimenomaan teatterilavalla.

Kosonen uskalsi myöntää itselleen vasta lukion viimeisellä luokalla haluavansa näyttelijäksi.

Häntä pelotti olla kiinnostunut suositusta ammatista, koska Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun on niin vaikea päästä. Koulussa hän oli ollut mukana ilmaisutaidon ryhmissä ja lukionkin hän kävi Kallion ilmaisutaidon lukiossa, joten alitajuisesti urahaave oli ollut mielessä jo kauemmin.

Vaikka Kosonen abikeväänä tiesi haluavansa näytellä, ei hän kuitenkaan vielä uskaltanut pyrkiä Teatterikorkeakouluun, vaan haki Lahden kansanopistoon ja opiskeli siellä vuoden näyttelijäntyötä.

Seuraavana keväänä Kososelle ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat ensiyrittämällä.

Teatterikorkeakoulussa opetetaan valtavasti näyttelijäntyöhön liittyviä käytännönasioita kuten puhetta ja laulua. Kosonen nostaa suurimmaksi opiksi kuitenkin näyttelijälle olennaisen taidon: herkkyyden, empatian ja lapsenmielisyyden säilyttämisen taidon. Katkeroituminen ja kyynistyminen ei ole mahdollista.

Täytyy jaksaa ihmetellä. ”Haalea keskitie on aina ihan paskaa. Se on joko kylmää tai kuumaa.

Mukava haalea ei ole mitään. On mentävä turvallisuusalueelta pois, mikä on mielestäni hyvä elämässä ylipäätään.”

Kuten monessa muussakin ammatissa, näyttelijä ei ole valmis astuessaan korkeakoulun ovista maisterinpaperit kädessään ulos. Jokainen rooli alkaa Kososen sanoin nollasta. Lisäksi Kosonen kokee käyneensä toisen teatterikoulun ukrainalaisohjaaja Andriy Zholdakin kanssa. Näyttelijätär työskenteli hänen ohjauksessaan klassikkoteoksissa Anna Karenina, Vanja-eno ja Kirsikkapuisto.

Moskovassa opiskelleen ja Berliinissä asuvan Zholdakin kanssa työskentely opetti Kososelle asennetta, intohimoa ja soturiajattelua.

Hän oppi, ettei näyttelijä voi pelätä

tai pyydellä anteeksi. Pitää olla voimaa, vahvuutta ja rohkeutta.

Vaikka teatteri on Kososelle lajeista rakkain, Kätilö-työn myötä rakkaus ja kiinnostus elokuvaakin kohtaan on kasvanut. Hänellä oli runsaasti aikaa rakentaa roolihahmoaan Helenaa, joka rakastuu Lauri Tilkasen esittämään saksalais-suomalaiseen SS-upseeriin Johannes Angelhurstiin.

Kosonen onnistui ohjaajamiehensä Antti Jokisen kanssa tekemään roolihenkilöstä erilaisen kuin hän itse on. Usein perusteelliseen valmistautumiseen ja roolin kehittelyyn ei ole tarpeeksi rahaa ja aikaa. ”Se on ihaninta, että pääsisi tekemään juuri näin, että olisi aikaa, hyvä käsikirjoitus ja hyvä rooli. On se sitten foorumi mikä vain.”

Helenan-rooli Kätilössä on Kososen tähän mennessä suurin rooli. ”Tuntuu kauhean jännittävältä, kun on vihdoin päässyt sitä näyttämään. Toisaalta tuntuu ihanalta, koska rooli on ollut kaikista rakkain.

Minulla tuli jopa kuvausten päätyttyä ikävä Hellua, niin kuin häntä kutsuin.”

Hellu unohtunee syksyllä, kun Kososella on uudenlainen koitos edessä. Esikoisen syntymä ja äitiysloma pitävät näyttelijättären loppuvuoden poissa niin teatterilavoilta kuin kuvauksistakin. •

NRO 7| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

27

HalvAlla HyvÄÄ Kaikki vaatteet, kengät, asusteet ja korut

-50% To-la 24.-29.9.

Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Jääsalontie 12, 90400 Oulu Puhelin 040 1390 731 Avoinna ma-pe 9-18, la 9-16 kontti.punainenristi.fi www.facebook.com/sprkontti