Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 11/2014

UUNO OULUN YLIOPPILASLEHTI · 11/2014 54. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Sitsien lumo Haastatteluissa Lauri Lajunen ja Iikka Kivi

How to Get Invited to the President’s Palace?

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa Sopivan rajoilla s. 14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Iikka Kivi tekee omanlaistaan, roisia stand up -komiikkaa ja löytää itsensä välillä vääristä paikoista.

11/14 3.12.2014 54. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi.

Sitsien lumo s. 19

Toimittaja Minna Koivunen, 040 550 3927, toimittaja@oyy.fi.

Akateemiset pöytäjuhlat eli sitsit kuuluvat olennaisesti opiskelukulttuuriin. Monin tavoin bileistä ja tavallisista pöytäjuhlista eroavat juhlat viehättävät monia ja useat sitsit menevät hetkessä täyteen. Mikä siinä sitsaamisessa sitten on niin mukavaa ja erikoista? Ylkkäri kävi vierailemassa eri kiltojen sitseillä ottamassa siitä selvää.

KANSI Johannes Törn LEHDEN TEKIJÄT Anni Arffman, Bianca Beyer, Svetlana Filatova, Harri Filppa, Heidi Hahtola, Sanna Häyrynen, Juuli Juntura, Margarita Khartanovich, Anna Mansisto, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Saga Skiftesvik, Taru Torssonen, Tytti Tuppurainen ja Johannes Törn.

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616

Laurin perintö s. 7

Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580

Lauri Lajunen lopettaa yli 21-vuotisen uransa Oulun yliopiston rehtorina tässä kuussa. Lajusen aikana yliopisto on muuttunut valtion tilikirjaamosta itsenäiseksi yliopistoksi. Lajunen on seurannut aitiopaikalta Nokia-vetoisen ITC-alan buumin, joka hänen mukaansa nosti Oulun yliopiston maailmankartalle.

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 21.1.2015. Deadline mainosmateriaaleille on 12.1.2015.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Juhlien vuosi 2015 OPISKELIJA NÄKEE opiskeluaikanaan monenlaisia juhlia: ainejärjestöjen haalaribileitä ja sitsejä, vuosijuhlia, monta pitkää vappua, valmistujaisia ja ehkäpä akateeminen ura kokee juhlallisen huipennuksen tohtoripromootiossa, jossa juhlavarustukseen kuuluvat jännittävästi hattu ja miekka.

YLIOPPILASKUNTA edistää opiskelijan hyvää elämää paitsi edunvalvonnan kautta, myös järjestämällä juhlia ja tapahtumia. Vuosi 2015 tuleekin olemaan ylioppilaskunnassa juhlien vuosi, sillä helmikuussa juhlitaan 55-vuotiasta ylioppilaskuntaa ja syyskuussa puolestaan 20-vuotiasta Vulcanaliaa.

Ylioppilaskunnan vuosijuhla on perinteinen, akateeminen pöytäjuhla, jonka vieraat koos-

tuvat opiskelijoista mutta myös arvovaltaisista päättäjistä, joiden tietoisuuteen on tuotava opiskelijoita koskettavia asioita.

VULCANALIA puolestaan on lukuvuoden avajaisjuhla, joka parhaimmillaan tuo yhteen eri tiedekuntien opiskelijat ja luo yhteisöllistä henkeä yliopistolaisten välille.

Kun Vulcanalia täyttää ensi vuonna 20 vuotta, tulisi juhlan olla spektaakkelimainen. Mitä lukuvuoden päräyttävimpään juhlaan tulisi sinun mielestäsi sisältyä? Opiskelijoiden juhlan tulee olla opiskelijoiden näköinen. Kerro siis villeimmät juhlaideasi ylioppilaskunnalle.

Kuinka saada tapahtumasta ja sen ohjelmasta niin houkutteleva, että kukaan ei halua jättää sitä välistä? Opiskelijakulttuu-

Ankean säästökurimuksen keskellä juhlat ja muut kulttuuritapahtumat kuitenkin piirtyvät kauniisti arkista aherrusta vasten ja lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta.

”

rin tulisi näkyä positiivisella tavalla myös Oulun kaupungissa, ei vähiten siksi, että oululaisista melko suuri osa on korkeakouluopiskelijoita.

Olisiko ensi vuoden Vulcanalia Oulun kaupungissa keskeisellä paikalla järjestettävä kaupunkifestari? Sellaisen järjestäminen vaatii kuitenkin tiivistä yhteistyötä eri tahojen kesken sekä tietysti hyvää suunnittelua.

KUN TALOUDELLISESTI huonoina aikoina halutaan säästää, kritisoidaan yleensä ensimmäisenä juhlatoimintaan kohdistuvaa rahankäyttöä. Ankean säästökurimuksen keskellä juhlat ja muut kulttuuritapahtumat kuitenkin piirtyvät kauniisti arkista aherrusta vasten ja lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta.

Linjan takaa Juuli Juntura Kirjoittaja on OYY:n kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntija. @ylkkari

11/2014 | 3

Intro PÄÄKIRJOITUS • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

Heitettäisiinkö neuvottelijoilla vesilintua?

SUURIN OSA SUOMEN ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokouksen kävijöistä lienee samaa mieltä yhdestä asiasta: äänestyskäyttäytymiseen liittyvä kähmintä ja sanelu eivät edusta niitä demokraattiseen päätöksentekoon liittyviä arvoja, joita jokainen ylioppilaskunta juhlapuheissaan toitottaa.

LIITTOKOKOUSHAN TOIMII SITEN , että jokaisella ehdokkaalla on neuvottelijansa, joka on usein kokenut kehäkettu, monesti entinen tai nykyinen pääsihteeri.

Neuvottelijat sitten pienessä piirissään neuvottelevat kabineteissaan sopimuksista, ylioppilasslangissa diileistä, joista sorvautuu yleensä liittokokousviikonlopun yön tunteina sopimus, jonka takana on yli puolet liittokokouksen äänistä.

SYL käyttää siirtoäänivaalitapaa, jossa äänestäjä merkitsee ehdokkaat paremmuusjärjestykseen.

Tämän seurauksena neuvottelijat voivat laskea äänestyskäyttäytymisen hyvinkin tarkasti valmiiksi.

Vallitsevaan kulttuuriin kuuluu, että neuvottelijat sanelevat ehdokkaille täsmällisesti, millainen lista äänestyslappuun tulee kirjoittaa. Käytännössä äänestystilanne on siis silkkaa teatteria, diili on tehty pienemmässä piirissä edellisen yön pikkutunneilla.

Lyhyempi oppimäärä

Lopputuloksena olisi hallitus, joka olisi liittokokousväen mielestä paras mahdollinen.

Excel-taulukoilla ei kukaan tekisi mitään, eikä neuvottelijoita tarvittaisi mihinkään.”

”

TÄMÄ TEATTERI ON VINKSALLAAN ennen muuta kahdesta syystä. 1) Parhaat ehdokkaat eivät tule valituiksi SYL:n hallitukseen. 2) Tämä teatteri antaa täysin vinoutuneen kuvan demokraattisesta päätöksenteosta SYL:n liittokokousväelle eli tuleville ja osin nykyisillekin kansallisen tason päättäjille.

MIKÄ NEUVOKSI? Kysymys on vaikea siksi, että yksittäinen ylioppilaskunta häviää raskaasti, jos se alkaa sooloilla ja taistella järjestelmää vastaan. Seuraava ehdotus kuulostanee monen mielestä idealistiselta höpöhöpöltä, mutta ei se todellisuudessa vaadi muuta kuin sen,

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

että 1) tunnistetaan ja tunnustetaan nykysysteemin olevan mätä ja 2) tehdään muutos.

MITÄ EHDOTUS VAATII KÄYTÄNNÖSSÄ? Nykysysteemiä tukevista elementeistä pitää päästä eroon. Koska Microsoft tuskin innostuu Excel-taulukko-ohjelmien polttamisesta roviolla, yksi vaihtoehto voisi olla nykyisen vaalitavan muuttaminen sellaiseksi, että sanelusta tulee vähemmän kannattavaa. Äänestysten jakaminen alueittain tulee tuskin kyseeseen, koska poliittiset ryhmät ja esimerkiksi lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijoiden ryhmittymä haluavat olla omissa ryhmissään. Mutta esimerkiksi D’Hondtin menetelmää kannattaisi varmaan ainakin harkita?

liittokokousväki tulisi SYL:n liittokokoukseen asiakysymyksiin hyvin valmistautuneena ja ehdokkaisiin valmiiksi tutustuneena. Sen pohjalta liittokokousedustaja tekisi äänestyspäätöksensä arvojensa ja arvostelukykynsä pohjalta. Lopputuloksena olisi hallitus, joka olisi liittokokousväen mielestä paras mahdollinen.

Excel-taulukoilla ei kukaan tekisi mitään, eikä neuvottelijoita tarvittaisi mihinkään. Niillä voitaisiin heittää vesilintua. Kulttuurimuutos. Muuta ei vaadita.

IDEAALITILANTEESSAHAN

Sisällys

Ajankohtaista 4 Niinimäki esitteli kolmen kohdan ohjelmansa 5 Nuoret vaikuttajat

Reportaasi 7 Laurin perintö

Juhlitaan 12 Skool kolmen vuoden päästä 14 Sopivan rajoilla 19 Sitsien lumo

Kampuksella 24 OYY:n jäsenmaksuun reilu korotus 24 Siikaluoma rannalle SYL:n hallituksesta 25 Vieraissa saleissa 26 Kampuksen kasvot 26 Harrastejärjestön pyörteissä 28 Haarukassa 29 Näytät hyvältä tänään

Kolumnit 4 Politics and the City: Kun mieli särkyy 13 Hallitus linjaa: Aikainen lintu juhlavieraat nappaa 24 Väylän varrelta: Päiväkodin aikuiset

Arviot 29 David Guetta: Listen 29 Foo Gighters: Sonic Highways

Uuno 30 Fine Point: Immigrants, Finnish and Two Smoking Barrels 30 Hi 5, Xmas Anticipations of International Students in Oulu!

30 In the Spotlight: How to Get Invited to the President’s Palace?

31 Internationalization: La Gente Está Muy Loca!

oulunylioppilaslehti

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista REHTORIN TEESIT • teksti ja kuva Ville Koivuniemi LYHYET

YTHS:n käyntimaksut nousevat ensi vuoden alusta alkaen

Jouko Niinimäki on potkaissut organisaation rakenteen uudistamisen käyntiin. Myös viestintä kaipaa hänen mukaansa lisäpanoksia.

Niinimäki esitteli kolmen kohdan ohjelmansa ENSI VUONNA Oulun yliopiston rehtorina aloittava Jouko Niinimäki toi heti ensimmäisessä yleisöesiintymisessään esille kolmen kohdan ohjelmansa lähitulevaisuudelle – eli omien sanojensa mukaan asiat, jotka ”ovat päällimmäisenä hänen työpöydällään”. ”Ensinnäkin organisaatiota täytyy yksinkertaistaa. Sen pitää olla ulkoapäin selvä ja yksinkertainen. Ulkopuolisen pitää pystyä katsomaan, mitä meillä tehdään, mikä on meidän profiili. Myös sisältäpäin täytyy olla selvä: pitää tietää, mikä on kenenkin kirkas perustehtävä ja oma tehtävä”, Niinimäki aloitti.

Organisaation rakenteeseen liittyi myös toinen teesi. ”Puretaan laitosrakennetta. Opetus

ja tutkimus jaetaan tulosvastuullisiin ryhmiin, joita resurssoidaan. Ja rahaa jaetaan mahdollisuuksien mukaan tulosperusteisesti, jotta yksilö voi tehdä töitä oman tulosyksikön eteen”, Niinimäki jatkoi.

KOLMANTENA KOHTANA Niinimäki korostaa viestintää. ”Meitä ei tunneta niin hyvin kuin pitäis tuntea. Tavoite on, että meidät tunnetaan paremmin Oulussa, Suomessa ja maailmalla.”

Niinimäki kertoi näkemyksenä erityisesti Oulun yliopiston henkilökunnalle suunnatussa Missä mennään -tilaisuudessa 21. marraskuuta. Tilaisuuteen kuului lisäksi muun muassa tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemen katsaus Tieteen tila -raportin pohjalta. ■

YLIOPPILAIDEN terveydenhoitosäätiön (YTHS) käyntimaksut nousevat 1. tammikuuta 2015 alkaen. Syynä korotukseen on valtion YTHS:lle myöntämän vuokra-avustuksen puolittuminen. Opiskelijoiden käyntimaksut nousevat tietyissä erikoislääkäripalveluissa sekä pitkissä suunterveyden vastaanottokäynneissä.

Erikoislääkärikäyntien uusi käyntimaksu on 24 euroa, ja maksullisten hammaslääkärikäyntien hinta nousee kahdella eurolla. Peruuttamatta jääneen käynnin hinta nousee 25 eurosta 35 euroon.

Yleislääkäri, terveydenhoitaja, suuhygienisti, lyhyet, enintään 10 minuutin hammaslääkärikäynnit ja mielenterveyden vastaanotot ovat opiskelijoille edelleen käyntimaksuttomia.

Lue lisää YTHS:n vuokra-avustuksen puolittumisen aiheuttamista kustannuksista sivulta 24.

Sukupuoli vaikuttaa opintojen valintaan enemmän PohjoisPohjanmaaalla

SUKUPUOLELLA on Pohjois-Pohjanmaalla enemmän vaikutusta opintoihin ja ammattehihin kuin muualla Suomessa, selviää Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan rahoittamassa ja Oulun yliopiston nais- ja sukupuolen tutkimuksen toteuttamassa tutkimuksessa.

Lisäksi maakunnan suurimmat toimialat, kuten rakentaminen (93 % miehiä) ja sosiaalija terveyspalvelut (88 % naisia) ovat sukupuolen mukaan voimakkaasti eriytyneet ja segregaatio on näillä aloilla kansalliseen tasoon verrattuna voimakkaampaa. Projektin tuottama tieto luo pohjaa alueen segregaation purkamiseen liittyvään työhön tulevaisuudessa.

MENOT Ilmoita seuraavat menot 12.1.2015 mennessä toimitus@oyy.fi.

OYY Oulun yliopiston ylioppilaskunnan soihtukulkue.

Mitä: Soihtukulkue. Missä: Lähtö Rauhalan pihalta. Milloin: Lauantaina 6.12. kello 17.15 Kokoonnutaan Rauhalan pihalle. Kello 17.30 Soihtukulkue lähtee kaupungintalolle. Kello 17.45 Cassiopeia kaupungintalon portailla. Noin kello 18.00 Soihtukulkue Intiön hautausmaalle.

Noin kello 18.30 Soihtukul-

kue päättyy, siirtyminen Cafe Roosteriin. Lisätietoa tapahtumasta: http://www. oyy.fi/tapahtumat/itsenaisyyspaivan-soihtukulkue-2/.

OYT Tammikuussa 16.1. Oulun ylioppilasteatterin ensiillan saavat uusien tuoretiskiläisten kaksi lasten näytelmää. Lisätietoja OYT:n kotsivuilta (www.oulunylioppilasteatteri.fi).

OULUN YLIOPISTO Pestirekrytointitapahtuma järjestetään Oulun yliopistolla Linnanmaalla torstaina 29.1. klo 9–15. Tervetuloa tutustumaan uramahdollisuuksiin! Mukana menossa useita kymmeniä työnantajia eri aloilta. Yritysesittelyjä järjestetään päivän aikana luentosaleissa L8 ja L9. Lisätietoa tapahtumasta: www. pestipaivat.fi.

Politics and the City Tytti Tuppurainen

Kun mieli särkyy JOSSAIN VAIHEESSA kaikki pimeni. Ajatus päivän askareista tuntui raskaalta – hyvä että jaksoi nousta sängystä. Ystävät olivat jääneet. Ei huvittanut nähdä ketään. Jokainen suupala oli vihollinen. Syöminen oli hallinnut elämää jo kauan. Jo kaukaa näki, että tämä nuori nainen kidutti itseään hengiltä. Varovaisena painon hallintana alkanut syömishäiriö oli saanut rinnalleen masennuksen.

MIELENTERVEYSONGELMAT ovat korkeakouluopiskelijoiden yleisimpiä terveysongelmia. Opiskeluun liittyy stressiä, mutta joskus paineet käyvät ylivoimaisiksi eikä stressaavasta tilanteesta enää selviä. Eräiden selvitysten mukaan lähes kolmasosa yliopisto-opiskelijoista on loppuun palanut jo kauan ennen työmarkkinoille tuloa. Epävarmuus tulevaisuudesta lisää stressiä.

EIKÖ TÄMÄ OLE hälyttävää? Inhimillisellä tasolla jokainen päivä kärsimystä on liikaa. Masennuksen ja syömishäiriön kohdalla menehtymisen riski on suurempi kuin useissa syöpätapauksissa. Talouden tasolla nuorten pahoinvoinnista on tulossa iso lasku. Nuorten työkyvyttömyys on lisääntynyt uhkaavasti, ja vuonna 2011 mielenterveyden tai käyttäytymishäiriön vuoksi eläkkeelle joutui 1569 alle kolmekymppistä nuorta. Siis keskimäärin Tarvitaan neljä nuorta joka päivä.

Kasvua luvuissa on ilmapiiri, vuoteen 2006 verraten 42 prosenttia. Trendi on jossa uupukestämätön.

”

musta ei tarvitse hävetä ja jossa on näköaloja paremmasta huomisesta.

MITEN ELÄMÄSTÄ tuli sellaista, ettei siitä selviä järjissään? Osittain lukuja selittänee entistä parempi diagnostiikka.

Masennus ja ahdistuneisuus tunnistetaan paremmin. Kynnys hakea apua on madaltunut – ja se on hyvä se. Mutta miljardin euron kysymys on, miten estetään kokonaista sukupolvea vaipumasta synkkyyteen.

TARVITAAN ENNALTAEHKÄISEVÄÄ HOITOA ja matalan kynnyksen palveluita. Tarvitaan ilmapiiri, jossa uupumusta ei tarvitse hävetä ja jossa on näköaloja paremmasta huomisesta. Ilmapiiri, jossa erilaisuus hyväksytään ja jokainen kelpaa. Tarvitaan kuntoutuspsykoterapiaa, jotta sairastuneet saisivat todellisen mahdollisuuden nousta ylös ja tulla takaisin työelämään. Sote-uudistuksen lupaavinta antia on kytkeä mielenterveystyö paremmin osaksi muuta terveydenhuoltoa.

ALUN NUORI NAINEN ei ole kuvitteellinen. Tunnen hänet. Tänään hän on toipunut, ja pimeät vuodet ovat enää haalea muisto. Jos paraneminen on ollut mahdollista hänelle, se on mahdollista muillekin.

Kirjoittaja on oululainen kansanedustaja (sd.) ja Oulun yliopistosta valmistunut humanisti.

@ylkkari

11/2014 | 5

NUORET VAIKUTTAJAT • teksti ja kuva Heidi Hahtola

Kulttuurin ja tasavertaisuuden asialla Kaupunginvaltuutettu ja kulttuurivaikuttaja Paavo J. Heinonen toivoo, että kulttuuri ja politiikka pidettäisiin erillään toisistaan.

PAAVO J. HEINONEN on todellinen kulttuurin sekatyöläinen.

Hän on kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja ja Oulun Taiteiden Yön taiteellinen johtaja.

Heinonen toimii myös usean kulttuuriyhdistyksen hallituksessa ja vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettuna.

Kiinnostus kulttuuritoimintaa kohtaan heräsi, kun Heinonen palasi kotikaupunkiinsa Ouluun vuonna 2003 ja kirjoittajayhdistys Huutomerkki sai alkunsa. ”Huutomerkin kautta halusimme tuoda elämää tähän kaupunkiin. Yhdistykselle oli myös jonkinlainen ekologinen lokero Oulun kulttuurikentässä ja esimerkiksi järjestämämme runoillat saivat hyvin näkyvyyttä mediassa”, Heinonen kertoo.

Samoihin aikoihin Oulussa perustettiin myös kulttuuriyhdistys Paska Kaupunni ja elävän musiikin yhdistys Rotos.

Heinonen toteaa kaupungin kulttuurielämässä olleen tuolloin käynnissä jonkinlainen sukupolvenvaihdos. ”Kulttuurin parissa vallitsi tee-se-itse -meininki, minkä ansiosta Oulussa on nykyään paljon enemmän kaikenlaista. Toisaalta olen miettinyt, mitä kaikkea on tänä aikana hävinnyt.”

Oululaisen kulttuurin tila on Heinosen mielestä hyvä, vaikka valtaosa rahoituksesta meneekin pääkaupunkiseudulle. ”Oulu on sen verran iso kaupunki, että tekijöitä riittää. Pari

oulunylioppilaslehti

bussilastillista pitäisi lähteä, että sillä alkaisi olla vaikutusta kulttuurielämälle. Tosin sitä enempää ei sitten sopisi lähteäkään”, Heinonen virnistää.

Säästöjen tuulimyllyjä vastaan Politiikkaan Heinosen saivat lähtemään pitkälti samat syyt kuin aikoinaan kulttuurinkin pariin. ”Minusta tuntui, että mikään ei toimi. Lähdin vuoden 2008 kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi omalla listalla ja vaalien jälkeen vasemmistoliitto houkutteli minut riveihinsä lupaamalla lautakuntapaikan. En saanut kuitenkaan muuta kuin jäsenmaksukaavakkeen”, Heinonen nauraa.

Viime kunnallisvaaleissa Heinonen nousi vasemmistoliiton edustajana kaupunginvaltuutetuksi. Heinonen edustaa vasemmistoliittoa, koska katsoo sen ajavan johdonmukaisesti ihmisten tasa-arvoa ja tasavertaisuutta. Hän myös toteaa puolueen olevan ainoa, joka vastustaa talouden hallitsemista politiikalla. ”Valtuustotyö on pitkälti taistelua säästöjen tuulimyllyjä vastaan, kun politiikan sijaan tehdään taloutta. Aikomus lakkauttaa koulujen eritysluokat oli esimerkki siitä, miten esityslistalle nostetaan asioita, jotka ärsyttävät ihmisiä. Se on sumutusta, jonka varjolla voidaan sulkea kouluja ja kirjastoja”, Heinonen sanoo.

Paavo J. Heinosen mukaan oululaisen kulttuurin tila on hyvä, vaikka valtaosa rahoituksesta meneekin pääkaupunkiseudulle.

Kulttuuri tulisi Heinosen mielestä pitää erillään politiikasta. Taidetta ei saisi pitää myöskään pelkkänä välineenä. ”Kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteys on tunnustettu ja sitä kautta taiteelle on annettu arvoa. Ei haittaisi, vaikka taiteen ja hyvinvoinnin rajapinnassa olisi enemmänkin tekijöitä. On kuitenkin huolehdittava, että taiteella on muutakin kuin välinearvoa”, hän miettii.

Mielikuvitusta eduskuntaan Heinonen on myös vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas. Järjestyksessään toiseen eduskuntavaalikampanjaansa hän suhtautuu maltillisesti. ”Olen ehdokkaana, jotta vasemmistoliitto saa pidettyä kolmannen paikkansa Oulun vaalipiirissä. Marginaali on pieni ja

muutamat sadatkin äänet ovat tärkeitä. Omaa läpimenoani en pidä kuitenkaan realistisena, sillä vaalipiiristä puuttuvat hipit ja punkkarit”, Heinonen pohtii.

Jos eduskuntapaikka kuitenkin irtoaisi, Heinonen tahtoisi työskennellä tulevaisuusvaliokunnassa. ”Siellä voisi miettiä, miten tulevaisuudessa kaikki ei olisi sontaa. Olen valitettavasti huomannut, että skenaario on monille poliitikoille tuntematon käsite ja he ovat varsin mielikuvituksettomia”, hän moittii.

Heinonen myöntääkin, että politiikan pitäisi opettaa hänelle vielä kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta suvaitsemattomuutta kohtaan. ”En siedä tyhmiä ajatuksia. Esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyen en voi ymmärtää, miksi joku ei voi antaa toisten rakastaa?” ■

Kuka?

• Paavo J. Heinonen • Ikä 36 vuotta.

• Perheeseen kuuluvat vanhemmat ja veli.

• Valmistunut Britannias-

sa kirjallisuuden maisteriksi Sussexin yliopistosta.

• Työskentelee Kaltion

päätoimittajana ja Oulun Taiteiden Yön taiteellisena johtajana.

• Lisäksi vasemmistoliiton

kaupunginvaltuutettu, Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston jäsen, Nallikari Seaside Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Pohjoisen valokuvakeskuksen hallituksen puheenjohtaja. Mukana myös Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n, Oulun elokuvakeskuksen, Oulun sarjakuvaseuran, Oulun kulttuuritapahtumayhdistyksen ja Likkuvat ry:n hallituksissa.

• Harrastaa yhdistys-

toimintaa ja kulttuuria.

a t s o l a t u l u Jo

Yllätysten

Serla Nenäliina 100kpl/pkt 0,01/kpl

6,pkt

Soft Embo WC-paperi 16rll 0,38/rll

4,-

Soft Embo Talouspaperi 8rll 0,75/rll

2 pkt

Ziip! Lasinpesuneste 4L -20C° 0,83/L

Jenkki Purukumipussit 100g 25,00/kg

Million Color Hiusvärit

9

50

Joulukuusi 210cm

5,-

á 2,95

2 pss

pkt

luonnonvihreä

3 kpl

Airam LED Pyöräileville Lamppu

6

pkt

MUHOS, LIMINKA, KIIMINKI KIIMINKI, LIMINKA, RAAHE, MUHOS

et.fi

9

90

50

22

10,á 3,95

Öljykynttilä 12kpl

80

www.HHn

3,-

á 1,69

pkt

KIIMINKI, RAAHE

www.facebook.com/halpahalli

Ark. La

8–21 8–18

OULU/Limingantulli Ark. La

9–21 9–18

KEMPELE/Zeppelin Ark. La

9–21 9–18

Aherramme arkena – lepäämme sunnuntaina!

11/2014 | 7

LAURI LAJUNEN • teksti Ville Koivuniemi • kuvitukset Anni Arffman

Laurin perintö Lauri Lajunen lopettaa yli 21-vuotisen uransa Oulun yliopiston rehtorina tässä kuussa. Lajusen aikana yliopisto on muuttunut valtion tilikirjaamosta itsenäiseksi yliopistoksi. Lajunen on seurannut aitiopaikalta Nokia-vetoisen ITC-alan buumin, joka hänen mukaansa nosti Oulun yliopiston maailmankartalle.

Moni muukin asia kuin Oulun yliopisto on muuttunut 21 vuodessa.

Media tarvitsee uutisensa nopeammin, ja yliopiston poliittinen luottohenkilö on nykyään todennäköisemmin virkamies kuin ministeri.

oulunylioppilaslehti

T

UNNELMA ON HIVENEN JÄNNITTYNYT. Ylioppilaskunnan hallitus ja työntekijät tapaavat rehtoraattia pitkän kaavan mukaan yleensä kahdesti vuodessa. Saarelan rantasaunalla odotetaan joulun alla 2011 sitä tärkeintä vierasta. Pari ihmistä juo vissyä, muilla on laseissaan puna- tai valkoviiniä. Lauri Lajunen tulee viimeisenä sisään, istuu pöydän ääreen, avaa tölkin olutta – muistaakseni koffia – ja murjaisee vitsin juomamieltymyksistään. Suurin osa jännityksestä purkautuu tuohon hetkeen. Koko Oulun yliopiston mandaatilla mediassa enimmäkseen harmaana ja virallisena esiintyvä Lajunen on yhtäkkiä paljon värikkäämpi kuin olisi osannut odottaa.

Marraskuu 2014. Olen saanut sovittua jalkapalloottelun mittaisen aukon Lajusen kalenterista. Jäähyväishaastattelu rehtorina. Oikeastaan sovin vain tunnista, mutta puolitoistakertainen venyttäminen ei haittaa. Tarkoitukseni ei ole puhua säästä, ei edes linnuista, vaikka se Lajuselle rakas harrastus onkin.

Ensimmäinen kysymys on riskialtis. Pyydän Lajusta kertomaan, mikä hänen rehtorikaudellaan jäi päällimmäisenä mieleen. Kysymyksessä on riskinsä, koska yli 21-vuotisen rehtorikauden niputtaminen muutamaan lauseeseen on mahdotonta.

21 vuotta kuulostaa pitkältä ajalta, mutta siitä tulee entistä pidempi, kun sitä yrittää laittaa perspektiiviin.

Suuri osa Oulun yliopiston nykyisistä kandidaattivaiheen opiskelijoista ei ollut vielä syntynyt, kun Lajunen toimi jo yliopiston rehtorina. Helsingin yliopiston pitkäikäisimmän rehtorin Erkki Kivisen rehtoriura (vuodet 1962–1971) ei ole edes puolta Lajusen urasta.

Samaisen Helsingin yliopiston rehtori on ehtinyt vaihtua neljä kertaa Lajusen aikana. Kenties hurjin luku on kuitenkin se, että Lajusen ura käsittää reilusti yli kolmanneksen koko vuonna 1959 toimintansa aloittaneen Oulun yliopiston historiasta.

Niin, mikä jäi päällimmäisenä mieleen? ”Jos katsotaan kokonaisuutta, niin siihen kuuluu nousuja ja laskuja. Kun aloitin vuonna 1993, Oulun yliopistossa opiskeli noin 11 000 opiskelijaa. Parhaimmillaan oli jo 17 000, nyt on 16 000. Silloin tekemistä mitattiin vain panoksilla, nyt mitataan tuloksilla. Takana on kolme yliopistolain muutosta, yliopistolla on uusia tehtäviä. Kun kokonaiskuvaa katsoo, niin täytyy sanoa, että olemme menestyneet.

Shanghain listalla Oulu on toiseksi paras suomalaisyliopisto”, Lajunen aloittaa.

TOSIAAN, PANOKSIA JA TULOKSIA. Yliopistouudistus vuonna 2009 teki yliopistoista itseänäisiä laitoksia tai säätiöitä. Yliopiston kaltaisessa organisaatiossa moni muutos tapahtuu hitaasti, mutta tuosta muutoksesta kohkataan edelleen koko Suomen yliopistokentällä.

Osa on vannoutuneita uudistuksen vastustajia, suurin osa näkee siinä ongelmia, mutta myös hyvää.

Pian puhe kääntyy takaisin Oulun yliopistoon ja sen menestykseen, josta puhuttaessa Nokian asemaa ei voi missään tapauksessa sivuuttaa.

Mutta onko Nokian myyttiseksikin nostettua asemaa Oulun yliopiston historiassa ylikorostettu? ”Ei varsinaisesti. Nokia nosti meidät maailmankartelle. Nokia piti meitä erittäin tärkeänä kumppanina.

Se oikeastaan paljasti itsensä yliopistojen ensimmäisessä varainkeruukampanjassa antamalla lahjoituksia ainastaan Aalto-yliopistolle, Helsingin yliopistolle, Tampereen teknilliselle yliopistolle ja meille.

Olemme hyötyneet Nokiasta paljon. Sähkötekniikan ja tietojenkäsittelytieteen laitosten kasvaminen, VTT, Teknologiakylä, Technopolis Oulussa, koko Oulun maine teknologiakaupunkina, nämä kaikki kykeytyvät toisiinsa.”

Ei Nokiakaan tyhin käsin jäänyt? ”Ei. Me teimme Nokian kannalta tärkeää tutkimusta. Ja voi sanoa, että koulutimme heille koodareita.

Meiltä lähtivät opettajat ja opiskelijat Nokialle töi-

11/2014 | 9

hin, opiskelijat kesken opintojen. Mutta ei siinä mitään, molemmat hyötyivät toisistaan.”

Entä se hypetys? Oliko aika niin hurjaa kuin kerrotaan? ”Kun minä tulin rehtoriksi vuonna 1993, Nokian valtava menestys alkoi. Olihan se hurjaa aikaa. Istuin silloin myös Technopolis Oyj:n hallituksessa. Se kasvu oli valtavaa. Koko ajan tehtiin uusia päätöksiä ja tarvittiin uusia toimitiloja. Vajaassa 10 vuodessa tieto- ja sähkötekniikan osastot kolminkertaistuivat.

Ensin rakennettiin Tietotalo 1 ja kun se osoittautui riittämättömäksi, rakennettiin Tietotalo 2. Ilmiö ehkä osattiin ennustaa, mutta sen kiihtyvyyttä ei.”

Tulitteko vauhtisokeiksi? ”En koe niin. Kun teimme Oulun yliopistolle SWOTanalyyseja (sisäisten heikkouksien ja vahvuuksien sekä ulkoisten mahdollisuuksien ja uhkien analyysi), Nokia oli SWOT-kehikon jokaisella kulmalla. Jotkut puhuivat silloin, että Oulusta pitäisi tehdä ITCyliopisto. Onneksi ei tehty. Esimerkiksi Matti Salon ansiokkaassa väitöskirjassa (Pohjoinen alma mater.

Oulun yliopisto osana korkeakoululaitosta ja yhteiskuntaa perustamisvaiheista vuoteen 2000. Suomen ja Skandinavian historian väitöskirja, 2003) todetaan, että monitieteellisyydellä on iso osuus Oulun yliopiston historiassa. Teknologiakeskukset eivät synny sivistykselliseen tyhjiöön.” oulunylioppilaslehti

Mutta niitä alamäkiäkin on tullut, osin pitkälti Nokia-vetoisesti. Miten ne on kestetty ja miten tämä viimeisin kestetään, vai kestetäänkö? ”Kaksi suurta aaltoa on koettu. Molempiin oli varauduttu. Tämä toinen aalto on raskas, mutta senkin Oulu kestää. Täällä on niin vahva tutkimus ja tuotekehitys -ekosysteemi. Mielestäni tähän liittyy näköharha, että ITC-ala olisi yhtä kuin matkapuhelimet. Eihän se niin ole, ITC-ala ei todellakaan ole auringonlaskun ala, sovellutuksia on paljon ja lisää tulee koko ajan. Oulussa ollaan huipulla monella ITC-alan osa-alueella, esimerkiksi hyvinvointitekniikassa ja konenäössä.”

ISTUN OULUN YLIOPISTON KOMENTOKESKUKSESSA,

Lajusen työhuoneesa. Iso huone käsittää ison työpöydän, useamman näyttävän taulun, kuuden hengen kahvittelupöydän sekä neljän nojatuolin ja sohvapöydän muodostavan oleskekutilan. Oleskelunurkan kalusteet taitavat olla artekia, työpöydällä olevassa tietokoneessa on varmuudella omenan kuva. Tilaa hallitsee myös pitkä kirjahylly, joka alkaa jo tyhjentyä muuton tieltä. Työpöydällä on Lajusen tohtoripromootiossa otettu kuva hänestä ja vaimostaan Marjasta.

Työhuone sijaitsee hallintorakennuksessa, yliopiston eteläpäädyssä. Kerrosta ylempänä on vielä rehtorin saunatila kabinetteineen ja isoine parvekkeineen. Oulun yliopistolla on kaksi saunaa, toinen on rehtorin sauna, toinen yleisessä käytössä oleva sauna Koneen käytävällä.

Prameaa, voisi joku ajatella. Toisaalta iso on rehtorin

vastuukin. Oulun yliopistolla työskentelee vuoden 2013 toimintakertomuksen mukaan 3014 työntekijää. Opiskelijoita on saman kirjasen mukaan 15 660. Lukuun lasketaan kaikki jatko-opiskelijat ja täysin epäaktiiviset opiskelijat, jotka pitävät opiskelijakorttia etujen vuoksi.

Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuksilla ei siis päivittäin käyskentele lähes kahtakymmentätuhatta ihmistä, mutta jos henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteenlaskettua lukua vertaa Oulun väkilukuun, voidaan sanoa, että karkeasti joka kymmenes oululainen on yliopiston opiskelija tai henkilökuntaa – ainakin paperilla.

LAJUNEN ON NIIN KOVA PUHUMAAN, että kahvini ehtii jäähtyä. Mietin, millaisen haastattelun Lajunen olisi antanut 21 vuotta sitten. Olisiko hän ollut epävarmempi sanomisistaan? Kenties silti julistanut teesejään uhmakkaammin? Oulun ylioppilaslehti otsikoi Lajusen ”loikanneen” rehtoriksi numerossaan 7/1993. ”Erinäisten spekulaatioiden mukaan kemian professori Lajunen olisi ollut jo sopimassa teknillisen ja lääkiksen kanssa diiliä, jossa Lajuselle olisi ollut tarjolla vararehtorin paikka. Vaalipäivän lähestyminen sai kuitenkin 43-vuotiaan Lajusen vielä kääntymään uusille urille, ja hän ilmoittautui olevansa käytettävissä myös rehtorin virkaan”, jutun alussa kerrotaan. Lajunen muistaa spekuloinnin, mutta kertoo, ettei ollut itse mukana missään neuvotteluissa. Hän mietti lääketieteen ja teknillisen neuvotellessa jo väistyvänsä koko ehdokkuudesta, mutta suostui kollegojensa pyynnöstä ehdolle.

Lehdessä numero 9/1993 on puolestaan juttua 1. syyskuuta pidetyistä avajaisista, jossa Lajunen esiintyi ensimmäistä kertaa rehtorina. Silloin hän totesi muun muassa, että yliopiston tavoitteet tulee asettaa riittävän korkealle. ”Oulun yliopiston tavoitteena on olla Suomen toiseksi tärkein yliopisto sekä laajuudeltaan että tuloksiltaan”, Lajunen sanoi tuolloin. Siihen aikaan Aalto-yliopisto ei ollut vielä minkäänlaisena ajatuksena kenenkään mielessä. Käytännössä Lajunen siis tarkoitti, että Helsinkiä ei voi kukaan haastaa, mutta Oulun tulee kamppailla vaikuttavuudesta samassa sarjassa Tampereen ja Turun kanssa.

Ja on se sitä kiistatta tehnytkin. Suurimman konkreettisen sulan Oulun yliopisto voi laittaa hattuunsa siitä, että se on Suomen kakkonen niin sanotulla Shanghain listalla. Helsingin yliopiston tuorein sijoitus listalla on 73:s, Oulun ja Turun yliopistot ovat tällä hetkellä jaetulla Suomen kakkossijalla, maailmanlistalla sijoilla 301–400. Shanghain ranking on lista, jossa Shanghain Jiao Tong -yliopisto listaa 500 maailman parasta yliopistoa parhaimmuusjärjestykseen tietynlai-

biokemia siirretty Kontinkankaalle. Jos pääsisi ajassa taaksepäin, lääketieteellisen ja muun yliopiston voisi yhdistää saman katon alle.”

sen kriteeristön mukaan.

Tai no kiistatta ja kiistatta. Mittaustapoja ja arvottamismetodeja on monia. Shanghain lista on varmasti yksi tunnetuimmista yliopistorankingeista, mutta sitä on kritisoitu voimakkaasti teknisten tieteiden korostumisesta, englanninkielisten julkaisujen ylikorostumisesta ja Nobel-palkintojen ylikorostuksesta. Listan laatijat ovat todenneet itse, että humanistisiin tieteisiin painottuminen laskee yksittäisen yliopiston sijoitusta ja yliopiston ikä nostaa sen sijoitusta listalla.

kehittämisestä. Se ei edes käytä sanaa leikkaaminen vaan korvaa sen poisvalinnalla. Joka tapauksessa se hakee parannusta ja pelastusta tieteen tasoon, esimerkiksi tänä vuonna julkaistussa tulevaisuuskatsauksessaan.

Ministeriö ei ole tyytyväinen yliopistojen vauhtiin profiloitumisessa. Vauhdittaakseen prosessia OKM:n rahoittama Suomen Akatemia päätti vasta laittaa jakoon 50 miljoonaa euroa korvamerkittyä rahaa, joka tukee näiden ”poisvalinnoiksi” nimettyjen leikkausta tekemistä.

pärjäämisen lisäksi yliopiston pitäisi kyetä olemaan aina sekä tutkimuksessa että opetuksessa muutaman harppauksen aikaansa edellä. Lajusta tulevaisuus kiinnostaa jo itsessään.

RANKINGEISSA JA KAIKENLAISESSA MITTAAMISESSA

”Olen itse kiinnostunut futurologiasta. Mielestäni johtajan pitääkin olla siitä kiinnostunut. Voidaan sanoa, että se joka luulee voivansa ennustaa tulevaisuutta on hullu, mutta hullumpi on se, joka ei ole kiinnostunut tulevaisuudesta ollenkaan.”

Entäpä käänteisesti. Mitä tekisit toisin, jos kuvitellaan, että olisit saanut johonkin hetkeen käyttöösi kristallipallon? ”Laittaisin kaikki kampukset, myös lääkiksen, saman katon alle. Ei lääkistä pysty enää saamaan Linnanmaalle tai koko yliopistoa Kotinkankaalle. Jos nyt katsotaan, niin esimerkiksi anatomia, tekniikka ja perinnöllisyystiede liittyvät toisiinsa. Nythän meillä on

ajan yliopistojen välinen kilpailu valtion rahasta on rajua. Yliopistot tekevät kaikkensa, jotta ne menestyisivät Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) asettamissa mittareissa toinen toistaan paremmin. OKM:n rooli rahoittajana on sekin mielenkiintoinen. Yleinen poliittinen näkemys on, että jonkinlaista karsimista ja yhdistelyä pitäisi tapahtua. OKM ohjaa yliopistoja rahalla poliittisesti, mutta ei itse haluaisi tehdä minkäänlaisia leikkauspäätöksiä. Se kuitenkin antaa koko ajan ymmärtää, että se joka luopuu jostain, tulee palkituksi.

OKM:n mukaan yliopistojen pitäisi ratkoa keskenään, millä tavoilla kukin yliopisto profiloituu. Eli käytännössä yliopistojen pitäisi keskenään päättää, kuka luopuu mistäkin. OKM puhuu virallisissa konteksteissa profiloitumisesta, erilaistumisesta, painoaloista, temaattisista valinnoista ja rakenteellisesta YLIOPISTOUUDISTUKSEN JÄLKEISEN

Mistä Oulun yliopistossa voidaan karsia? ”Näiden kanssa pitää olla varovainen. Esimerkiksi rakentamistekniikan yksikön kohdalla voidaan sanoa, että valitettavasti olimme oikeassa, kun sen lakkauttamista vastustimme (Opetusministeriö lopetti 90-luvun puolessa välissä rakentamistekniikan DI-koulutuksen Pohjois-Suomessa, mutta asiantuntijapulan vuoksi Oulun yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto sopivat yhteisestä koulutussopimuksesta viime vuonna, jotta asiantuntijoita saadaan taas Ouluun). Tällä hetkellä Pohjois-Suomen rakennusritysten on vaikea saada alan osaajia. Opiskelijoista valtaosa hakeutuu lähelle opiskelemaan ja työelämään. Tämä asia ei ole muuttunut. Ja tämä historia pitää tuntea.

On keskeistä, että yliopistot päättävät tästä yhdessä. Oulun yliopisto kattaa maantieteellisesti niin laajan alueen, että opetuksen karsiminen on vaikeaa.

Opetuksessa voidaan tehdä silti yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa, suuntautumisvaihtoehtojen mää-

riä voidaan karsia ja sivuaineita miettiä. Tutkimuksessa on mietittävä keskittämisitä yliopistojen välillä.

Entä tehojen hakeminen lähempää, mitä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun välillä voidaan tehdä? ”Kokonaisuudessaan kannatan duaalimallin harkittua purkamista. Olen ollut jo pitkään Kanadan-mallin kannalla. Siellä yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat itsenäisiä mutta vierekkäin ja opintopolut ovat joustavia. Jos Oulun yliopisto ja ammattikorkeakoulut olisivat samalla kampuksella, opetusteknologian ristiinkäyttö, joustavat opintopolut ja parempi tilojen hyödyntäminen toteutuisivat. Ja miksei voisi olla myös yhteisiä opettajia? Näen, että jonain päivänä Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu menevät saman katon alle. En osaa sanoa, milloin.”

LOPULTA OULUN AMMATTIKORKEAKOULUN ja Oulun yliopiston yhdistyminen lienee kiinni ammattikorkeakoulusta, jonka tiloja hallinnoivalla Oulun seudun koulutus-

kuntayhtymällä on ongelmia runsaiden tilojen kanssa.

Oulun yliopistokin on, siinä missä kaikki muutkin yliopistot, poliittisten päätösten kohde tuon tuosta. Sen pitää sopeutua leikkauksiin, jotka yliopistoja milloinkin koskevat. Tähän mennessä taantumasta johtuvat leikkaukset suuntaan jos toiseenkin ovat kuitenkin kurittaneet yliopistoa vähemmän kuin peruskoulua, lukiota, ammattikoulua ja ammattikorkeakouluja. Mutta entäpä sitten poliitikkojen ja yliopistojen suhde.

Voiko poliitikkoihin enää luottaa? ”Täytyy sanoa, että aiemmin se mitä ministerin kanssa sovittiin, piti. Poliitikkoihin pystyi silloin luottamaan enemmän kuin virkamiehiin. Nyt tilanne on vähän muuttunut. Nyt asioista ylipäänsä keskustellaan enemmän virkamiesten kanssa, eivätkä ministerit yksin vastaa omasta tontistaan hallituksessa kuten ennen. Eikä esimerkiksi opetusministerillä ole aikaa yliopistoille niin kuin ennen.

Politiikassa on tapahtunut sellainen muutos, että nyt menneään vaaleista vaaleihin. Jatkuvat vaalit tuovat populismia.”

Mitä haittaa populismista on yliopistolle? ”No poliitikot haluavat olla asioissa mukana, kun ne ovat mukavia. Hyvä esimerkki on Kajaanin opettajakoulutuksen lakkauttaminen. Se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Korostan, että Kajaanille se oli tietysti huono ratkaisu ja ymmärrän ihmisten kiukun Kajaanissa ja sen vaikutusalueella. Mutta päätös oli täysin Opetus- ja kulttuuriministeriön linjan mukainen. Sii-

1998

11/2014 | 11

•

Ranska voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden

1994

1998

•

• Nokia julkaisee puhelinmallin ”5110”

Pulp Fiction elokuvateattereihin

2005

1997

• Oulun yliopiston opiskelija-

• Prinsessa Diana kuolee 1995

määrä 16 661

auto-onnettomuudessa

• Suomi voittaa jääkiekon

2003

1999

maailmanmestaruuden

• Oulun yliopiston opiskelija-

• Jäätteenmäen

2009

69-päiväinen hallitus

• Uusi yliopistolaki

määrä 13 380

1993

• Lauri Lajunen aloittaa

Oulun yliopiston rehtorina 1997

• Kofi Annan YK:n

1994

• Vanhasen II hallitus aloittaa

•

Lipposen I hallitus aloittaa

2010

1995

1999

• Suomi liittyy

• Lipposen II hallitus aloittaa

tä huolimatta yksikään ministeri ei ollut meidän puolella, kun asia oli esillä mediassa.”

ESILLÄ MEDIASSA. Sitä Lajunen on ollut eri aikoina eri määriä. Mediaesiintymisten määrä on hiipunut vuosien varrella, mutta valtavan pitkän uransa ansiosta Lajunen on tunnettu persoona Oulussa. Yliopiston näkökulmasta suhde mediaan on kuitenkin erilainen kuin esimerkiksi saman kokoluokan suuryrityksellä.

Positiivinen julkisuus on tietysti molemmille positiivista julkisuutta ja negatiivinen negatiivista, mutta yliopiston rehtori ei voi esimerkiksi juuri vaikuttaa asiaan, jos joku yliopiston professori kritisoi yliopistoaan voimakkainkin sanankääntein julkisuudessa. Ja hyvä niin, mutta viestinnän kannalta se tarkoittaa sitä, että siinä missä suurella yrityksellä on sen halutessa vain yksi ääni, joka puhuu mediassa, yliopistolla niitä on monia.

Miten media on muuttunut näinä vuosina? ”Se on tavallaan julmempi. Nyt pitää osata varautua, ennakoida ja olla aktiivinen. Asioihin halutaan kommentit paljon nopeammalla aikataululla. Ennen oli enemmän aikaa pohtia. Mediaa ei voi eikä pidä yritääkään hallita, mutta se on mitä mahtavin työkalu, jos se vie samaa viestiä. Mutta sen suuhun ei voi laittaa mitään.”

Kaleva taitaa olla yliopiston näkökulmasta tärkein media. Millainen suhde Oulun yliopistolla on Kalevan kanssa? oulunylioppilaslehti

sa, Jouko Niinimäki aloittaa Oulun yliopiston rehtorina vuoden 2015 alussa.

2007

1995

Euroopan unioniin

2010 2014

• Laruri Lajusen rehtorikausi

päättyy vuoden 2014 lopus

• Vanhasen I hallitus aloittaa

pääsihteeriksi

• Estonia uppoaa

2000 2001

W. Bush Yhdysvaltain presidentiksi • George 2000

• Vladimir Putinista 2003 Venäjän presidentti

• Kiviniemen hallitus aloittaa 2011

• Kataisen hallitus aloittaa

”Kyllä Kaleva on tärkein. Ja muutosta on tapahtunut 20 vuodessa. Aiemmin Kaleva teki juttuja suurin piirtein professorin virkaanastujaisista, nyt niitä ei noteerata mitenkään. Minusta tuntuu, että jututkin olivat paljon pidempiä kuin ennen. Radiossa Yle saattoi haastatella puoli tuntiakin putkeen, nyt haastattelut kestävät minuutteja.

Toivoisin medialta enemmän juttuja muustakin kuin hallinnosta. Kyselyissä Suomen kansa ilmoittaa, että se haluaisi lukea nykyistä paljon enemmän tiedejuttuja. Nyt sitä on aika vähän, ja osittain tiede ja näennäistiede menevät sekaisin.”

Vielä on yksi yhteistyöryhmä jäljellä. Kiittelit virkaanastujaistesi aikaan opiskelijoita, jotka ehkäpä ratkaisivat valintasi rehtoriksi vuonna 1993. Millainen suhde sinulla on oululaisiin opiskelijoihin? ”Minä olen siitä edelleen kiitollinen opiskelijoille.

Mielestäni se työ on ollut erittäin hyvää ja hedelmällistä, erityisesti yhteistyö ylioppilaskunnan kanssa.

Meillä istuu käytännössä opiskelijat kaikissa työryhmissä. Opiskelijat ovat olleet minulle myös henkireikä. Kun uutta yliopistolakia valmisteltiin viimeksi, sain ehkä parhaan palautteen muilta rehtoreilta. He olivat minulle kateellisia siitä, että Oulussa ylioppilaskunta oli lain valmistelussa aktiivisesti mukana sen sijaan, että he olisivat riidelleet ja yrittäneet torjua lain valmistelua.”

SEPÄ OLI KAUNISTA puhetta opiskelijoiden suuntaan.

Viestin aitoutta edesauttaa Lajusen katse, ehkä jopa

herkistyminen, hänen puhuessaan yhteistyöstä opiskelijoiden kanssa. Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, että kansainvälisessä vertailussa suomalaisella korkeakouluopiskelijalla on todella paljon valtaa vaikuttaa yliopistonsa asioihin. Varmasti senkin vuoksi Suomessa yliopisto-opiskelijat eivät boikotoi yliopistoillaan tai lakkoile luennoilta. Poliitikoilta he vaativat parempaa sosiaaliturvaa, mutta sekin tehdään täysin rauhanomaisesti.

Lajusen osittain tyhjennettyä huonetta katsellessa ei voi olla ajattelematta, että mahtaa miehen elämä olla ensi vuonna vähän erilaista, kun minuuttiaikataulu muuttuu leppoisaan lintubongaukseen ja eläkepäiviin ties missä – vai muuttuuko?

Mitä sitten? ”No ei se elämä tähän lopu. Nyt kai uskallan jo kertoa, että päätin jo viisi vuotta sitten, että tämä kausi on rehtorina viimeinen, mutta en sitä halunnut kuulutella vaan halusin hoitaa tämän kauden kunnialla.

Mutta en minä täältä yliopistolta vielä katoa. Aion jatkaa professorina kemian laitoksella, asiasta on sovittu Joukon (uusi rehtori Jouko Niinimäki) ja Hansin (Hans Söderlund, Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja) kanssa. Opetusta ei ole luvassa, mutta tutkimusta kyllä. En ole tähänkään päivään mennessä tottunut niin aikataulutettuun elämään, mitä rehtorin arki vaatii. Odotan innolla, että saan enemmän aikaa itselleni. Ja Oulussa pysyn kyllä.

Minulla on täällä perhe, pojan perhe ja lapsenlapsi.

Mihin sitä ihminen kotoaan?” ■

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Juhlitaan

Juhlitaan

SUOMEN ITSENÄISYYDEN JUHLAVUOSI 2017 • teksti ja kuva Ville Koivuniemi

Skool kolmen vuoden päästä!

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden 2017 pääsihteeri Pekka Timosen mukaan terve kysymys kolmen vuoden päästä koittavan juhlan kynnyksellä voisi kuulua: mitä ajattelit antaa maallesi syntymäpäivälahjaksi?

PYYDÄN Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden vastaavaksi pääsihteeriksi valittua Pekka Timosta valitsemaan Humus-kuppilasta kahvikupin, joka kuvaa 100-vuotiasta Suomea parhaiten.

Timonen kääntelee kuppeja parisen minuuttia, väistää useamman sinivalkoisen ja pää-

tyy kuppiin, jossa on valkoinen sydän punaisella pohjalla. ”Suomi on tunne. Se on paljon enemmän kuin se, mitä kartta näyttää”, Timonen aloittaa.

Ennen kuin ehdin kysyä, mitä 100-vuotias Suomi voi antaa kansalaisilleen lahjaksi kolmen vuoden päästä, Timonen kääntää kysymyksen päälael-

leen. ”Kanada juhlii Suomen kanssa samaan aikaan pyöreitä (150-vuotisjuhlaansa). Siellä slogan kuuluu, että maallasi on syntymäpäivä, mitä aiot antaa sille lahjaksi. Mielestäni tämä on hyvä kysymys pohdittavaksi.

Siis ylipäänsä se, mikä meidän jokaisen rooli on yhteiskunnassa. Paras tapa auttaa Suomea

on tehdä jotain sen puolesta”, Timonen sanoo.

Timonen korostaa, että 100-vuotisjuhlan h-hetkenä kaikki suomalaiset pysähtyvät saman kellon ääreen, jolloin Suomessa on hyvä hetki pohtia, mistä Suomi on syntynyt. ”Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa juhlia itsenäisyyttä. Me

esimerkiksi helposti ajattelemme, että Tuntemattomaan sotilaan katsominen on kuulunut aina itsenäisyyden juhlintaan. Itse asiassa sitä on katsottu vasta 2000-luvulta”, Timonen muistuttaa.

Timonen toivoisi, että itsenäisyyden muistamisessa naisten asema korostuisi nykyistä @ylkkari

11/2014 | 13

Kuka?

• • Suomen itsenäisyyden Pekka Timonen

100-vuotisjuhlavuoden 2017 pääsihteeri.

• Toiminut

aiemmin viestintätoimisto Kreab Gavin Andersonin Suomen toimitusjohtajana, Helsingin kaupungin kulttuurijohtajana ja johtajana Kansainvälisessä designsäätiössä World Design Capital Helsinki 2012 -hankkeen vetäjänä.

Mikä?

• Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi.

• Juhlan pääteema on

”Yhdessä”. Tekijöiden mukaan vuoden 2017 julhinnassa korostuu kansalaisyhteiskunnan merkitys ja luovuuden voima ja se, että Suomessa on onnistuttu sadan vuoden aikana rakentamaan ja ylläpitämään vakaa, demokraattinen yhteiskunta.

• Juhlavuoden hallituksen

puheenjohtajana toimii valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen ja hallituksen sihteerinä vastaava pääsihteeri Pekka Timonen valtioneuvoston kansliasta.

• Valtuuskunta päättää

juhlavuoden yleisistä linjauksista. Sen puheenjohtaja on pääministeri Alexander Stubb ja varapuheenjohtajana valtiovarainministeri Antti Rinne. Valtuuskuntaan kuuluu yli kuusikymmentä yhteiskunnan eri alojen edustajaa. Sihteerinä toimii valtioneuvoston kansliassa projektin vastaava pääsihteeri Pekka Timonen.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden 2017 pääsihteeri Pekka Timomen valitsi Humus-kuppilan laajasta kuppivalikoimasta Suomen satavuotista historiaa parhaiten kuvaavaksi kupin, jossa on valkoinen sydän punaisella pohjalla, ”Suomi on tunne”, Timonen perustelee valintaansa.

enemmän. ”Itsenäisyyden historia on miesten ja naisten historiaa. Jos asiakysymyksiä miettii, niin se on esimerkiksi hämmästyttävä saavutus, että olemme pysyneet 100 vuotta demokraattisena maana.”

TIMONEN PONNISTAA Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla-

oulunylioppilaslehti

vuoden pääsihteeriksi mutkittelevalta mutta kaikessa epäloogisuudessaan loogiselta tieltä.

Tämän vuoden syyskuussa työnsä aloittanut Timonen on toiminut aiemmin viestintätoimisto Kreab Gavin Andersonin Suomen toimitusjohtajana, Helsingin kaupungin kulttuurijohtajana ja johtajana Kansain-

välisessä designsäätiössä World Design Capital Helsinki 2012 -hankkeen vetäjänä. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri Oulun yliopistosta, pääaineenaan historia.

Suomen 100-vuotisjuhlaa vuonna 2017 suunnittelee Timosen ohella hallitus, johon on kerätty joukko asiantuntijoita monelta elämän alueelta piispa Irja Askolasta näyttelijä Manuela Boscoon ja muotoilija Paola Suhosesta muusikko Karri Miettiseen.

Historian asiantuntijana Timonen huomauttaa, että tänään Suomi on kovin erilainen kuin vaikkapa 50 vuotta sitten. Hän muistuttaa, että Suomi on toisaalta paljon moninaisempi kuin silloin, mutta toisaalta yhtenäiskulttuuri on heikompi kuin silloin. ”Jokaisella sukupolvella on mahdollisuus rakentaa oma Suomensa. Tärkein velka on mennä eteenpäin. Asiat muuttuvat tekemällä.” ■

Hallitus linjaa Taru Torssonen

Aikainen lintu juhlavieraat nappaa TÄHÄN IKÄÄN MENNESSÄ on tullut järjestettyä vaikka minkälaisia juhlia ja voinkin jakaa muutaman vinkin näin järjestäjän roolista. Suurin tapahtuma, jonka järjestelyissä olen ollut mukana, on tänä vuonna ollut Vulcanalia, jossa olin osa isompaa järjestäjätiimiä.

Juhlien järjestäminen on samalla kuluttavaa ja palkitsevaa. Jos itse juhlaa ei lasketa mukaan, hauskin vaihe on suunnittelu. Ideoiden voi antaa lentää vapaasti ja valita sitten toteutuskelpoisimmat päältä. Pienistäkin juhlista voi pienellä vaivalla saada poikkeuksellisen hienot. Apuna kannattaa käyttää totta kai vanhoja konkareita, mutta myös juhlien järjestäjien muistilistoja, joita internet on pullollaan. Niiden avulla pystyy parhaiten varmistamaan, että kaikki on hoidettu.

Yhden henkilön täytyy aina olla näennäisessä vastuussa, jotta hommat tulee hoidettua. Delegointi on kuitenkin tärkeää ja ennen kaikkea se että pystyy luottamaan tiimiinsä hoitavan hommat.

Kun jokaiselle nimetään tietyt vastuualueet, joista pidetään kiinni, on työskentely parhaimmillaan saumatonta.

KUN ITSE JUHLAPÄIVÄ koittaa, on tärkeä muistaa ottaa rennosti, sillä jäykkä ilmapiiri tarttuu. Valitettavasti harvoin kaikki menee juuri niin kuin on suunniteltu, mutta voin kokemuksesta kertoa, ettei maailma kaadu, vaikka ruoka loppuisi Ideoiden kesken tai sähköt katkeaisivat kesken voi antaa keikan. Luovilla lentää vapaasti ratkaisuilla voi jopa käydä niin, että asiat ja valita sitmenevät paremmin, ten toteutuskuin mitä alun perin oli suunniteltu. kelpoisimJuhlavieraana muista kunnioittaa mat päältä. ” järjestävää tahoa.

Palautetta voi toki antaa, mutta kannattaa miettiä tarkkaan ajankohta.

Jos järjestäjä näyttää siltä, että repii kohta hiukset päästään, ei ole hyvä aika mennä kertomaan pääruuan olevan kylmää. Varsinkin positiivista palautetta ja kiitosta kannattaa antaa viimeistään juhlista lähtiessään. Järjestäjän mieli piristyy, jos on koko illan stressannut tarjoilijoiden toimintaa ja loppuillasta saa useammalta taholta hatun noston. Ainejärjestötoiminnassa voi myös miettiä, haluaako muistaa järjestäjiä pienellä kiitoslahjalla. Pieni ele takaa sen, että samat hyvät tyypit saadaan mukaan seuraaviakin juhlia järjestämään.

”

VANHA KUNNON SANONTA ”aikainen lintu madon nappaa” pitää juhlien järjestämisessäkin paikkaansa. Kun on ajoissa liikenteessä, ehtii saada parhaat paikat ja mahdollisesti alennuksiakin jostain. Juhlia on myös huomattavasti mukavampi järjestää ilman kiirettä.

HALUAN VIELÄ TOIVOTTAA kaikille rentouttavaa pikkujoulukautta! Ja muistakaa: jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, istukaa hetkeksi alas glögimukin kanssa, kyllä ne siitä vielä ratkeavat.

Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja.

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Juhlitaan STAND UP • teksti Minna Koivunen • kuvat Anna Mansisto

Sopivan rajoilla Iikka Kivi tekee omanlaistaan, roisia stand up -komiikkaa ja löytää itsensä välillä vääristä paikoista.

”SE MENI IHAN HYVIN”,

heittää Iikka Kivi Teatteri Rion lavalla ja viittaa lokakuun lopussa voittamaansa YLE:n Naurun tasapaino –komiikkakilpailuun.

Niin lavalla kuin estradin ulkopuolellakin Kivi suhtautuu voittoonsa tyynesti. Hän sanoo sen avaavan hänelle entistä enemmän mahdollisuuksia tehdä sitä, mitä hän itse haluaa. ”Se oli itselle tärkeä vahvistus siitä, että jotain osaan tästä duunista. Siihen millaista komiikkaa teen tai missä vaiheessa olen menossa urallani, voitto ei niin paljon vaikuttanut. Taidollisesti olen aika samanlainen koomikko kuin viime lokakuussa”, Kivi analysoi.

Tänä syksynä Kivellä alkoi viides vuosi stand upin parissa. Työkseen hän on komiikkaa tehnyt kolmisen vuotta.

Uransa alussa hän halusi lähinnä olla törkeä ja shokeerata ihmisiä. Edelleen hän haluaa shokeerata ihmisiä, mutta enää

mahdollisimman törkeän jutun keksiminen ei ole itsetarkoituksellista. Sen sijaan hän pyrkii puhumaan mahdollisimman rehellisesti vaikeista asioista, mutta kuitenkin hauskasti. Välillä hänen juttunsa järkyttävät ihmisiä, ja hänelle sanotaan ’ei noin voi sanoa’, mihin hän vastaa ’kyllä voi, juuri sanoin.’ ”Se on aina hauskaa”, Kivi myhäilee.

Ihmisten järkyttäminen on Kiven mielestä koomikon tehtävä: ronkkia tabuja ja yhteiskunnan kipupisteitä koetellen rajaa, mikä on sopivaa ja mikä ei. ”Siinä terällähän sitä taiteilee. Kyllä se menee joskus överiksi. Tulee sanottua semmoista, mitä ei olisi kannattanut. Mutta ne ovat kuitenkin vitsejä, enkä ikinä niillä mitään pahaa kenellekään tarkoita. Jokainen koomikko omassa henkilökohtaisessa tekemisessään, uskon ainakin, koettelee sitä rajaa, mihin pystyy ja voi

mennä. Kaikilla se suunta ei välttämättä ole se, kuinka henkilökohtaista voi puhua lavalla, mutta minulla se on.”

Ylivieskasta kotoisin oleva ja Oulussa lähes kymmenen vuotta asunut Kivi on tehnyt stand upia muun muassa pilvenpoltosta, uskonnosta, vanhuksista, lestadiolaisista ja omista peloistaan. Mitään aihetta ei ole, mistä hän ei voisi juttua kirjoittaa. ”En ole laittanut itselleni mitään rajoitteita eikä pidäkään. Niin kuin jokaisella elämässään, itselläni on sellaisia henkilökohtaisia asioita, joiden käsittely on kesken. Sellaisista ei ole hyvä puhua lavalla, jos ei ole asian kanssa sujut.”

Väärässä paikassa Kivi on löytänyt itsensä välillä tilanteista, joissa hän on ollut ”totaalisen väärässä paikassa” esiintymässä. Sellainen tapa-

us sattui vuosi sitten, kun hän esiintyi Oulun ammattikorkeakoulun pikkujouluissa. ”Minut oli selkeästi tilattu sinne sen takia, että olen koulun entinen oppilas ja teen nykyään stand upia. Ei sen takia, millainen koomikko olen ja miten sovin sen tilaisuuden yleiseen luonteeseen.”

Häneltä oli tilattu 20 minuutin keikka, mutta hän lopetti sen reilun kymmenen minuutin jälkeen. Tilanne oli sekä esiintyjälle että yleisölle ikävä. ”He olivat odottaneet jotain ihan muuta. Siellä oli satoja ihmisiä, ja kun sadat ihmiset ovat hiljaa, se kuulostaa aika jännältä. Se ei ole sitä hiljaisuutta, mitä on metsässä. Se on omanlaisensa äänimaailma”, Kivi luonnehtii.

Kyseisestä korkeakoulusta medianomiksi valmistunut Kivi ei ole asiasta pahoillaan. Hän näkee asian niin, että ihmisillä on erilaiset näkemykset siitä, @ylkkari

11/2014 | 15

oulunylioppilaslehti

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri ”Esiintymiseen on tullut luontevuutta ja olen opetellut toimimaan yleisön kanssa, improilemaan. Ei sitä joka keikalla tapahdu, mutta joskus olen tehnyt melkein kokonaisen keikan puhtaasti improlla”, Iikka Kivi pohtii kehittymistään koomikkona.

Siinä vaiheessa kun menin lestadiolaisvitseihin ja vanhusten tylyttämiseen, nousi aika monella pullat kurkkuun.

”

mikä on hauskaa. Hänen suosituksensa jokaiselle stand up -koomikkoa tilaavalle juhlienjärjestäjälle on selkeä: kannattaa katsoa netistä, millainen koomikko on kyseessä.

Kivi tekee sekä klubikeikkaa että esiintyy erilaisissa juhlissa.

Jälkimmäistä hän ei tee kovin usein. Esiintymisiä on kuitenkin ollut synttäreillä, puutarhajuhlissa, häissä ja erilaisissa yritysten juhlissa kuten pikkujouluissa. Hänellä ei ole mitään yksityiskeikkoja vastaan – päinvastoin parhaat muistot on syntyneet niiltä. Kivi ei koe tyylinsä välttämättä sopivan joka juhliin. ”Esimerkiksi eilen olin YLE:llä coctail-tilaisuudessa, jossa oli YLE:n työntekijöitä ja kello oli kaksi päivällä. Siinä vaiheessa kun menin lestadiolaisvitseihin ja vanhusten tylyttämiseen, nousi aika monella pullat kurkkuun, mutta ei siinä mitään. Sanoin vaan, että ’kello on kaksi ja me olemme YLE:llä ja puhun tämmöistä.

Tämähän on aika hauskaa’ ja se loppui siihen. Jos joku pahastuu, sitten pahastuu”, hän luonnehtii ja jatkaa: ”Jos mennään jonkun yksityisen ihmisen juhliin ja yli-

päätään näissä firmankin juhlissa, pitää kunnioittaa sitä, ettei asiasta tehden lähde pahoittamaan kenenkään mieltä. Pitää mennä totta kai vähän varovaisemmin kuin klubilla, jonne ihmiset ovat tulleet katsomaan stand upia. Lähtökohta noissa on ollut se, etten lähde liikaa pehmentelemään. Se ei ole kuitenkaan vaarallista. Jos puhun jostain pippeleistä, kolme-nelikymppisten ihmisten luulisi sen kestävän, mutta eivät kaikki aina kestä.”

Lavalla tuulee Pikkujoulusesonki on täydessä käynnissä, mikä monelle on mieleen. Kivelle ei niinkään. Nimittäin marraskuu on tuulista aikaa lavalla työskenteleville koomikoille, kun firmojen pikkujouluporukat tulevat viihtymään stand upin parissa. Ihmiset ovat liian humalassa ja turhan äänekkäitä. Joukkoon mahtuu niitä, jotka haluavat haastaa koomikon ja huutelevat mitä sattuu. ”Siellä on silloin tällöin se firman hassuttelijamies, joka on koko illan viihdyttänyt jengiä, ja kun he tulevat jonnekin klubille, hän tajuaa että tuo työttömän näköinen kaveri on

häntä hauskempi. Minä vain haluaisin kertoa juttuja. Jos haluaisin edelleen väitellä humalaisten ihmisten kanssa, olisin pysynyt karaoketöissä”, Kivi selittää ja hänen äänenpainonsa alkaa nousta, kun hän jatkaa: ”Se turhauttaa niin paljon. Se on vitun törkeää ja piittaamatonta. Ei siinä ole kyse minun egostani, että miten he kehtaavat keskeyttää minut, vaan nämä kaikki muut ovat tulleet katsomaan stand upia ja pitämään hauskaa. Sinä olet se yksi ihminen, joka päättää pilata kaikkien huvit.”

Näissä tilanteissa ei Kiven mukaan voi vain olla huomioimatta häirikköä, koska he yleensä vain jatkavat huuteluaan. Isoin ongelma huutelussa on se, että se pilaa koomikon rytmin. Juuri flow eli yleisön kanssa samassa rytmissä oleminen on iso osa stand upin luonnetta. Viimeisen kuukauden sisällä Kivi on joutunut kolme kertaa poistamaan huutelijan keikalta tilanteen kärjistyttyä. ”Niissä tapauksissa on pitänyt kauan huudella. Minulla on kohtalaisen hyvä pinna.”

Kivi kuitenkin painottaa, että Suomessa on paljon hyvää klubiyleisöä. Edellä kuvattu

törkeä huutelu eli heklaaminen on onneksi vain kostean pikkujoulusesongin erityispiirre.

Mutta miten Kivi itse juhli Naurun tasapainon voittoa eli 20 000 euroa ja keväällä koittavaa isoa kiertuetta? ”Illalla meillä oli totta kai loppubileet ja juhlin siellä kyllä aika myöhään, varmaan aamuviiteen biletimme. Se oli hienoa ja merkitsi paljon, kun Oulusta oli tullut paljon ihmisiä katsomaan: perhe, puoliso ja ystävät. Oli hienoa, kun he olivat nähneet sen vaivan. Lisäksi siellä oli paljon kavereita ja tuttavia matkan varrelta, ja heidän kanssaan rymysimme.

Menin aamulla ihan hirveässä darrassa aamutelevisioon, mitä minun ei tarvitse tehdä enää ikinä”, Kivi muistelee finaalin jälkitunnelmia. ”Juhlat jatkuivat niin, että tulin Ouluun, menin keikalle ja seuraavana päivänä oli tuottamani klubi. Siitä asti olen painanut ja tein marraskuussa 30 keikkaa. Ei sitä ole sikäli ehtinyt juhlia mitenkään erikseen.

Minun juhlani ovat olleet vähän sitä, että minulla on nykyään varaa mennä junassa makuuvaunuun ja jos on kiire, voi mennä taksilla eikä tarvitse juosta.” ■ @ylkkari

A

V I N TO L R APRELUDI

Joulupöytä 15. - 23.12.2014

Sweet chililohta Sinappisilliä Valkosipulisilliä Granaattiomenasalaattia Mätimoussea ja ruiskrutonkeja Valkohomejuustoa Viikunasiirappia Cashewpähkinöitä Maksapasteija-ruistoasteja Sienisalaattia Rosollia ja punajuurikermaa Unirestan leipäkori, voita ja maustelevitettä Punaviinisiirapilla glaseerattua ylikypsää porsaankylkeä Lanttu- ja porkkanalaatikkoa Raakapaistettuja perunoita Rommihedelmiä ja kanelikermavaahtoa

35€ / Hlö*

25,90* opiskelijoille

*Pyydä tarjous seurueellesi! * Mikäli opiskelija maksaa koko seurueen, nauttivat kaikki pöydän antimista hintaan 29,90 €/henkilö.

Pöytävaraukset: preludi@uniresta.fi ja 044-722 0492

Color profile: Generic CMYK printer profile Composite Default screen

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Elämä haltuun.

Elämäntaitokurssi Elämän ja opiskelun hallintaan.

Hengailuillat

Nettiryhmät

nyyti.fi

Mukavaa yhdessäoloa.

Osallistu tai seuraa muiden keskustelua.

Tietoa verkossa.

Pakkahuoneenkatu 10, 90100 Oulu Nyyti ry - opiskelijoiden tukikeskus

Nyyti ry 176 x 120 mm 18. huhtikuuta 2013 19:49:47

Teknopalatsi kuntokeskus yliopiston vieressä

TYKKÄÄ, LUE, VISERRÄ

Tällä ilmoituksella (leikkaa mukaan)

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Saat 10 kerran kuntoilukortin -50%

issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Lunasta kortti viimeistään 31.12.2014.

(1/hlö)

www.oulunseurakunnat.fi

Katso lisää Katso lisää: www.teknopalatsi.fi

Äkkilähdöt

*)

opiskelijakortilla

-20% Alennus samana päivänä varatuista parturi- ja kampaamopalveluista.

PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI Yliopistokatu 7: Messu sunnuntaisin klo 10.

English Service su klo 16.

Christmas Carols vieraskieliset joululaulut ja -tekstit su 14.12. klo 18 Yliopiston ekumeeninen jouluhartaus to 18.12. klo 14, piispa Samuel Salmi, puhe piispa Arseni, musiikissa puupuhaltimet Soiva Satsi, joulutorttukahvit.

Kauneimmat joululaulut su 21.12. klo 18.

KontTikAupaLlA

HyvÄÄ joUlua Joulutapahtuma keskiviikkona 3.12.

Glögiä ja piparkakkuja.

Pikkuinen Liisa-kili ilahduttaa lapsia klo 11–17.

Kaikki joulutuotteet –50 %, voimassa vain tänään.

Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Jääsalontie 12, 90400 Oulu Puhelin 040 1390 731 Avoinna ma-pe 9-18, la 9-16 kontti.punainenristi.fi

Vuokra-asuntoja!

KESKUSTAN SRK-TALO Isokatu 17: Opiskelijoiden joulujuhla ti 9.12. klo 18, joululauluja, ohjelmaa ja hartaus, glögi- ja torttutarjoilu.

PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Sulkakuja 8: Varikkomessu su 7.12. klo 12.

Sinua ja asioitasi varten: yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101 p. 040 524 5919 yliopistopastori@oulu.fi Parisuhdeneuvonta:

ajanvaraus ma–pe klo 9–12, lisäksi ke klo 13–16 p. 08 561 8700, 044 316 1557

Soita 040 152 9999 www.kiinteistotahkola.fi

Palveleva puhelin: klo 20–24 p. 01019 0071 Palveleva netti: www.palvelevanetti.fi

PARTURI-KAMPAAMO Kirkkokatu 4, I & II krs. Oulu p. 040 777 7047 Stockmann Oulu I krs. p. 040 717 1898 // www.salonvirho.com *) TARJOUS ON VOIMASSA 31.5.2015 ASTI.

Helsinki | Nurmijärvi | Tampere | Oulu | Kuusamo | Rovaniemi @ylkkari

11/2014 | 19

SITSIT • teksti Minna Koivunen • kuvat Anna Mansisto ja Johannes Törn

Sitsien lumo Akateemiset pöytäjuhlat eli sitsit kuuluvat olennaisesti opiskelukulttuuriin. Monin tavoin bileistä ja tavallisista pöytäjuhlista eroavat juhlat viehättävät monia ja useiden sitsien ilmoittautuminen menee hetkessä täyteen. Mikä siinä sitsaamisessa sitten on niin mukavaa ja erikoista? Kävin vierailemassa eri kiltojen sitseillä ottamassa siitä selvää.

oulunylioppilaslehti

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ruoka on sitseillä toisarvoisesssa asemassa.

OLEN KUULLUT, ETTÄ erään tieteenalan sitsit ovat Oulussa omaa luokkaansa. Siksi liityn lokakuisena torstaina iloiseen sitsaajien joukkoon. Näille sitseille mennään kahdella bussilla, ja juhlapaikka on vieraille yllätys. Ensimmäiset juhlijat on napattu kyytiin linja-autoasemalta, joten bussissa on jo tunnelmaa, kun siihen yliopistolla hyppäämme.

Matkalla saan kuulla, että sitseillä on lähinnä fukseja ja toisen vuoden opiskelijoita, mutta myös muutamia kokeneempia on ilmoittautunut mukaan. Monet aloittelevat jo bussissa, mikä on kuulemma yleistä. Matkan aikana voi tekstata kuumaan linjaan, ja ajomatka menee nopeasti hassutteluviestejä kuunnellessa.

Noin puolen tunnin kuluttua karautamme Huttukylän nuorisoseuran pihaan Kiimingissä.

Päivän teeman mukaisesti Tylypahkan hahmoihin pukeutuneet nuoret astuvat ulos busseista, ja useat suuntaavat ensin vessaan. Kun kaikki ovat löytäneet seinällä olevasta istumajärjestyksestä oman paikkansa, voivat Finanssi ry:n sitsit alkaa.

Illan toastmasterit eli toastit Jan Käärik, Jukka Ojala ja Hanna Kaukoranta vetävät alkushow’n nuorisoseuran salin lavalla. Kolmikko esittää junamatkaa Tylypahkaan ja heittävät Harry Potter –läppää.

Osallistujien pukeutumiseen paneutuminen tekee vaikutuksen. Jokainen on pukeutunut joksikin Tylypahkan hahmoksi.

Tosin aika vähän variaatiota näkyy ja paikka vilisee Harry Pottereita. Huomiota herättävin pukeutuminen on kolmen pojan porukalla, jotka ovat pukeutuneet ankeuttajiksi.

Pöydissä istutaan järjestäjien

määräämässä järjestyksessä.

Tapana on, että joka toinen on tyttö ja joka toinen on poika.

Kun itse ei saa päättää paikkaa, vuosikurssit ja kaveriporukat sekoittuvat ja uusiin ihmisiin tutustuu väkisin.

Alkushow’n jälkeen toastit, jotka eivät istu pöydissä vaan seisovat salin edessä, sanelevat säännöt. Puhelinta ei saa käyttää muuten kuin tauoilla.

Kun kello soi, pitää olla hiljaa.

Kun joku puhuu, muut ovat hiljaa. Puheenvuoron saa viittaamalla. Tauolla saa mennä vessaan. Jos sääntöjä rikkoo, luvassa on rangaistus.

Puheenvuoroja satelee, ja jokainen esittelee itsensä. “Oon Johannes!” “Hei Johannes!”, muut tervehtivät ja kysyvät “Ootko sinkku?”. Niille jotka vastaavat en, buuataan ja jotka sanovat kyllä, hurrataan. Sinkkuus on siis näissä piireissä hyve. Kylli-Kalleksi itsensä esittelevä ja Harry Potteriksi pukeutunut sitsaaja haluaa laulaa Testamentti-laulun.

Finanssilaiset eivät lähde laulamaan suinpäin, vaan niihin ryhdytään tietyllä kaavalla. Puheenpitäjä kysyy “Mistä laulu lähtee?”, muut vastaavat “Pitkästä huikasta!” ja puheenpitäjä kysyy vielä “Ja mikä seuraa pitkää huikkaa?” ja kaikki osaavat vastauksen: “Vielä pitempi huikka!” Sitten raikaa laulu tai ensin tietenkin otetaan se pitempi huikka, mutta sitten

ensin oikealle, sitten vasemmalle ja lopuksi eteen. Pojilla skoolausjärjestys on päinvastainen. Kaikki vaikuttavat tietävän sitsitavat. Nämä eivät ole fukseillekaan ensimmäiset sitsit, vaan vähintään harjoitussitsit on jo alla. He tietävät senkin, ettei täällä taputeta. Jos tekee mieli taputtaa, pitää se jättää tekemättä, vaan hakata kädellä pöytään.

Yhden fuksin ilta ei alkanut ruusuisesti: hän myöhästyi busseista ja tuli perässä taksilla. Sitseille oli siis päästävä – millä hinnalla hyvänsä.

Toastit kiertelevät salissa ja tarkkailevat, ettei sääntöjä rikota. Laulut kertovat viinasta ja panemisesta ja niissä mollataan muita. Osansa vittuilusta saavat niin muut tieteenalat kuin ammattikorkeakoululaiset. Pikku Kakkonen –viisussa lisäsäkeis-

tönä kuullaan muun muassa Ammattisurkeakoulu Postinumero Mitä vitun väliä Joku trademonitutkinto Ammattisurkeakoulu Tällaisia lisäsäkeistöjä kuullaan pitkin iltaa, eikä niitä lauluvihkosta löydy. Ne pitää vain tietää. Melkein yhtä paljon kuin nämä kuittailevat muiden alojen opiskelijoille, finanssilaiset nauravat myös itselle.

Huttukylän nuorisoseuran salissa ilmassa on hurmoshenkeä, kun lauletaan kovaa, hakataan pöytään ja rakennetaan yhteishenkeä.

Vaikuttaa siltä, että osa on aivan tosissaan sanoitusten suhteen, mutta joidenkin sitsaajien kasvoilla on pieni hymynvire. Finanssilaisten sitsit ovat

muita härskimpiä kuulen jälkeenpäin muiden sanovan.

“Mellan suu”, kuuluu pitkin iltaa kesken laulujen ja silloin tulee juoda.

Kun ensimmäinen tauko koittaa, ryntää joukko tyttöjä juosten kohti ovia. Vessaan tietenkin. Yhden pöydän päähän muodostuu taukositsit. Kymmenen janoista sitsaa, ja jallua uppoaa kurkkuun.

Tauon jälkeen pöydässä odottaa ruoka, joka on salaattia.

Syömisen ohessa käydään pöytien välinen kisa, jossa tehtävän on rakentaa mahdollisimman korkea tölkkitorni omassa pöydässä oelvista tölkeistä. Kaikki onnistuvat saamaan korkeat tornit kasaan, mutta ne kaatuvat. Lopulta voittaja valitaan huutamisen perusteella. Viimeisenä huutanut pöytä voittaa, ja he saavat palkinnoksi

Kun mä kuolen, taskumattini sä saat Sillä taivaassa kun juodaan, siellä ämpärillä tuodaan.

Kun mä kuolen, taskumattini sä saat.

Laulun loputtua skoolataan (ja juodaan). Tytöt skoolaavat

Tylypahka-tunnelmaa finanssilaisten lokakuisilla sitseillä.

@ylkkari

11/2014 | 21 Kattokiltojen sitseillä muutamien kiinnostivat välillä puhelimet enemmän kuin sitsaus.

viinaa – yllättäen.

Mitä pidemmälle ilta etenee, sitä kovemmaksi äänenvoimakkuus yltyy. Kun pakka hajoaa liikaa, alkaa joku huutamaan “Ollaan hiiiiljaa! Juodaan viiiinaa!”

Illan ensimmäisen ja melkein ainoan rangaistuksen saa fuksipoika, joka käytti koko sitsien ajan puhelinta. Hänet käskettiin lavalle, ja hän joutui juomaan tuopillisen ruskeaa juomasekoitusta, joka ei näyttänyt kovin herkulliselta. Kaikki buuasivat, kun hän joi rangaistusjuomaansa. Ykkösellä meni alas.

Rangaistus lankesi myös tyypille, joka kävi pöydästä pois kesken kaiken. Kun hän saapui takaisin pöytään, oli häneltä tuoli ja tavarat viety.

Jonkin aikaa seistyään sai hän tuolinsa ja omaisuutensa takaisin.

Sitsit loppuvat laulamiseen tuoleilla seisten ja lähes kaikilla on housut nilkoissa. Taitaa olla finanssilaisten oma tavaramerkki. Bussit kaartavat pihaan ja vievät sitsaajat keskustaan, jossa osa vielä jatkaa iltaa jatkobaarin puolella.

Ja se menee kutakuinkin näin Marraskuun alussa on vuorossa kattokiltojen vuosittaiset Kattojen alla –sitsit, ja pääsen kurkkaamaan, miten humanistit, teekkarit, luonnontieteilijät ja lääkisläiset sitsaavat. Teemana on ali- ja ylipukeutuminen.

Muutaman minuutin yli kuuden soi kovaääninen kello ja seremoniamestarina toimiva ännännen vuoden tietoteekkari Aapo Lehtosaari aloittaa illan: ”Istukaa olkaa hyvät!”

Kuten Finanssin sitseillä, täälläkin kerrotaan alkuun oulunylioppilaslehti

Seremoniamestarina toiminut Aapo Lehtosaari hoiti kattokiltojen sitsien johtamisen kokeneella otteella.

säännöt, jotka ovat hieman ankarammat. ”Kun toinen puhuu, olette hiljaa. Kun lauletaan, ei syödä.

Kun joku puhuu, ei syödä. Yhteiset tauot ovat vessassa käyntiä varten”, Lehtosaari luettelee.

Jos näitä ei noudata, rapsahtaa sakko, joka on eri alkoholien sekoitusjuoma. Pari myöhässä saapunutta juhlijaa pääsi ensimmäisinä maistamaan sakkojuomaa, joka ei vielä tässä vaiheessa ollut kuulemma pahaa. Aika kesy sakko on kyseessä ja kun suurin osa sitsaajista on muutenkin juomassa, on se enemmän lahja kuin rangaistus. ”Hei olen Aapo!” tervehtii seremoniamestari. ”Hei Aapo!” vastaavat sitsaajat reippaasti.

Seremoniamestari kehottaa ihmisiä ottamaan puheenvuoroja. Sitten pöydissä luritellaan Snapisilaulu, Oodi Koffille ja Aqua Vera. Ihmiset osaavat hyvin sanat. Joku nauraa makeasti, kun lisäsäkeistössä lauletaan raa’asta pornosta.

Illan pukeutumisteeman ensimmäinen osa on inspiroinut ihmisiä eniten. Kun seremoniamestari pyytää ensin ali- ja sitten ylipukeutujia nousemaan, on jako selvä. Helpompi on pukeutua ali kuin yli.

Samalla kun pukeutumista käydään läpi, tulee ilmi, ettei paikalle ole eksynyt yhtään kylteriä. Kun Lehtosaari julistaa, että ”Finanssilaisia ei ole täällä, onneksi”, seuraa kovat aplodit. ”Eeei on ne ihan fiksuja”, seremoniamestari yrittää pehmentää.

Laulut alkavat Teekkaritalolla kera oman fraasin, joka puhujasta riippuen vaihtelee.

Toiset aloittavat ”laulu menee jotenkin näin” ja osa ”ja se me-

nee kutakuinkin tällä tavalla”.

Kun alkuruuan aika koittaa, lauletaan henkilökunnalle: Henkilökuntaa, henkilökuntaa, parlevuu Henkilökuntaa, henkilökuntaa, parlevuu Tässä vaiheessa kuullaan illan ensimmäinen mellan suu.

Alkuruokaa ei pääse heti syömään, koska laulu vain jatkuu ja jatkuu. Äkkiä jotain, äkkiä jotain, parlevuu Hieno pelastus, hieno pelastus, parlevuu Laulua piisaa, laulua piisaa, parlevuu Frontside ollie, frontside ollie, parlevuu Matkanjohtaja, matkanjohtaja, parlevuu Jussia nolottaa, Jussia nolottaa, parlevuu Kuka on Jussi, kuka on Jussi, parlevuu Nolottas muakin, nolottas muakin, parlevuu Ootappa aamuun, ootappa aamuun, parlevuu Vielä jaksaa, vielä jaksaa, parlevuu

Finanssi maksaa, Finanssi maksaa, parlevuu Nytkö se loppu, nytkö se loppu, parlevuu Sitseillä kehittyy nopeasti pieniä sisäpiirivitsejä, jotka saattavat jäädä yhden pöydän iloksi kuten tässä tapauksessa Jussi-läppä.

Seremoniamestari keskeyttää lisäsäkeistöjen tulvan alkamalla puhua ennen kuin kukaan ehtii aloittaa uutta säkeistöä.

Lehtosaari haluaa laulaa laulukalusta kappaleen, joka vaatii artikulaatiota eli se pitää hoitaa alta pois illan vielä ollessa aluillaan. Tämän biisin jälkeen seuraa kymmenen minuutin tauko, jolloin on aikaa syödä ja käydä vessassa.

Kymmenen minuuttia menee nopeasti ja jälleen tauon loputtua Lehtosaari päättää kappaleen. Hän haluaa tietää juhlijoista enemmän, joten lauluvuoroon tulee Laulu Oodi sitoutumattomuudelle. Kun tunnistaa itsensä biisistä, pitää nousta seisomaan.

Humanistin paikka ompi sossun jonossa.

Ei ole tarvetta muutokseen!

Kyltereiden paikka ompi

Hesen kassalla.

Ei ole tarvetta muutokseen!

Teekkareiden paikka löytyy vallankahvasta.

Ei ole tarvetta muutokseen!

Näillä sitseillä kuullaan paljon vitsejä ja pidetään mitä erikoisempia puheenvuoroja. Esimerkiksi eräs tyttö kaupittelee asuntoaan. Ruoka haetaan Teekkaritalon tiskiltä, ja hakujärjestys määräytyy huonoin vitsi -kilpailun perusteella. Ruokaa jonotetaan ja kaikilla ruoka kylmenee juomalaulujen parissa.

Tänään otetaan, tänään otetaan, helevetin paljon viinaa.

Huomenna on, huomenna on, helevetin kova krapula.

I dag ska vi har, i dag ska vi har, helvetes mycket brännvin.

I morgon ska vi har, i morgon ska vi har, helevetin kova krapula.

Erikseen ei ole sanottu, ettei puhelimia saa käyttää, mutta ne ovat lähes kaikilla piilossa. Tämä lienee kirjoittama-

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kun toinen puhuu, olette hiljaa. Kun lauletaan, ei syödä.

Kun joku puhuu, ei syödä. Yhteiset tauot ovat vessassa käyntiä varten.”

”

Aapo Lehtosaari, Kattojen alla -sitsien seremoniamestari

ton sääntö, jota voisi noudattaa monessa muussakin tilanteessa nykypäivänä. Muutamat sitsaajat käyttävät puhelinta, osa koittaa tehdä sen salassa. Muita tapoja, jotka pitää vain tietää on se, että puheenvuoro täytyy aloittaa itsensä esittelyllä tai joutui maistamaan sakkolitkua.

Kahdeksan jälkeen laulut alkavat kuulostaa jo aika kauhealta. Kun kello on jo lähemmäs puoli yhdeksän, suurimmalla osalla lautanen on vielä täynnä.

Juomalauluista juomalauluin Eukolle-kappale lauletaan, vaikkei sitä sitsivihkossa ole, mutta teekkareiden laulukaluja pöydissä on ihmisten ulottuvilla. Kun laulupyynnön teki nainen poikaystävänsä puolesta, sai mies ankaraa kuittailua osakseen.

makuisuuden, kun kuuluu ”Hyi saatana!”

Meteli kasvaa, kun ihmiset eivät malta olla puhumatta. Lisää huonoja vitsejä kerrotaan.

Joku epätoivoinen toivoo taukoa, mutta sitä ei tule. Pyytäjä ottaa vapaaehtoisen sakon menemällä vessaan silti.

Kellon ollessa lähes puoli yksitoista Lehtosaari kailottaa ”pillejä pussiin!” ja ihmiset ovat pettyneitä, että hauskuus loppuu. Aikaa on vielä yhdelle laululle.

Ikuisen Teekkarin laulu mennään laulamaan ulos Ikuisen Teekkarin hautakivelle.

Pöytäosuuden jälkeen hauskuus ei tietenkään kokonaan lopu, vaan juhliminen muuttuu vapaampaan muotoon.

Jos eukkosi kieltää sua juomasta, niin juo ja juo.

Jos kieltää sua viinoja tuomasta, niin tuo ja tuo.

Mutta juolmasta älä sinä milloinkaan lakkaa vaan vaihda sinä itselles parempi akka.

Ja juo ja laula ja juo ja laula.

Ja juo ja laula ja juo ja laula.

Mikä on, kun ei taidot riitä

Tässä biisissä on kunnolla volyymia ja tähän kuuluu koreografia, että keinutaan käsikynkässä ja noustaan penkistä.

Loppua kohden sakkoja alkaa tulla liukuhihnalta. Yksi kokonainen porukka saa sakon juttelustaan, ja sakkojuoma alkaa olla jo saavuttanut pahan-

Viikon päästä sekasitseistä Teekkaritalon valtaavat viisi humanistijärjestöä. Communica, Tiima, Kultu, Suma ja Index viettävät finanssilaisten tapaan sitsejä Tylypahka-teemalla, joka näkyy talolla kauttaaltaan.

Sitsaajat on jaettu tupien mukaan, ja kaikille tuville on omat pöydät, jotka notkuvat ruokaa kuten Tylypahkassa kuuluu. Osa juhlijoista pohtiikin, onko illan ruoka pelkkiä joka maun rakeita, sipsejä, popcornia ja sitruunaleivonnaisia. Kokonaisuuden kruunaa

tarjoilijoiden pukeutuminen kotitontuiksi.

Humanistit ovat nähneet erittäin paljon vaivaa asujensa suhteen. Paikalle on saapunut parin Harry Potterin lisäksi muun muassa Myrtti, Severos Kalkaros, Cedric Diggory ja professori Orave. Yksi tyttö on pukeutunut jopa Tällipajuksi! Seremoniamestarina toimiva historianopiskelija Miika Tapaninen on Albus Dumbledore.

Säännöt menee täällä samoin kuin sekasitseillä. Ei syödä tai juoda, kun lauletaan.

Ei saa puhua, kun muut puhuu.

Erikseen vielä mainitaan, että laulun jälkeen skoolataan. ”Pitää katsoa silmiin skoolatessa, muuten tulee seitsemän vuotta huonoa seksiä”, painottaa seremoniamestari.

Minua vastapäätä istuva poika katsookin kuuliaisesti silmiin koko illan ajan skoolatessaan.

Ensimmäinen mellan suu huudetaan jo toisen laulun aikana, joten taitavat olla melko janoista porukkaa nämä humanistit.

Osa on jo kajonnut pöydissä oleviin mietoihin juomiin, mikä närkästyttää lievästi yhtä sitsaajaa. Hän haluaakin korjata erheen ja avata miedot juomat Kaljaa-laululla: Aina kun iltaisin mä opiskelen, mun mieleni tekee – kaljaa.

Toisien kanssa milloin oleskelen, mä silloin tahdon niin – kaljaa.

Siihen himoon eivät auta vissyt eikä limut.

Pienet lohdun tuoda voivat typsyt sekä pimut.

Suostu mä en… nyt tyytymään limppariin, kun kerran kumota voin paljon parempaakin: Kaljaa – saunassa kiskotaan!

Kaljaa – juomasta nautitaan!

Kaljaa – lisää me aina halutaan!

Melko alussa iltaa pöydässäni istuvalle sitsaajaparalle sattuu kämmi, kun hänen puhelimensa soi. Sakkona hän sai viinaa suoraan pullosta.

Sakkoja näillä sitseillä jaellaan runsaasti, minkä lisäksi monet laulut loppuvat lyhyeen kuten Lasi täyttyy oluesta -biisi, koska kaikkia laulun sanoja ei vihkosesta löydy.

Laulukirjan tekijä on tainnut joko olla itsekin humalassa tai vain muuten unessa, sillä suurin osa kappaleista on vaillinaisia. Illan mittaan huomaan, kuinka iso osa sitsejä laulaminen on, sillä tyngät laulut latistavat tunnelmaa. Toisaalta monta kertaa laulettiin pilkkalaulua: Mikä on kun ei taidot riitä.

Onko niin että niittää ei voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty.

Ruokaa päästään jonottamaan ja kylmettämään vasta puoli kymmenen aikaan. Ennen

sitä Communican kuiskuttelijat esittävät muutaman kappaleen.

Esitys jakaa mielipiteet. Osa tykkää kovasti, kun taas toiset buuaavat täysillä.

Vaikka kyseessä on humanistisitsit, on sekaan eksynyt poloinen teekkari, jolle kuittailtaan ja buuataan.

Ilmeisesti monien sitsien vakio-ohjelmaan kuuluva ”tyttöjen vessassa on tärkeä puhelu” -episodi koetaan ja paljon ihmisiä ryntää vessaan. Paikalle ehtineet pääsivät kumoamaan porukalla jallupullon.

Puolen tunnin tauon jälkeen on kiertopuheiden aika. Puheenpitäjä päättää seuraavan puhujan ja niin edelleen. Kukaan ei ole liian ujo puhuakseen, mihin varmasti taikajuomilla on oma osuutensa.

Humanistit sitsaavat keskivertoa harvemmin, mutta selkeästi sitäkin pidempään. Tylypahkan lumoissa ollaan pitkään, puoleenyöhön saakka. Ihmiset alkavat lopussa karkailla pöydistä, ja monien mielestä pöytäosuus olisi voinut loppua aiemmin.

Yhdessä laulamisen ja yhteishengen luomisen lisäksi säännöt tuntuvat ylesiesti olevan monelle hyvin tärkeitä.

Niihin suhtaudutaan intohimoisesti, niistä puhutaan ja niitä vertaillaan varsinkin sekasitseillä. Säännöt ja sakot säätelevät juomista.

Kuin yksi iso juomapeli – sitä sitsit ovat. ■ @ylkkari

11/2014 | 23

Kattokiltojen sitseill채 marraskuussa teemana oli ali- ja ylipukeutuminen. oulunylioppilaslehti

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella

Kampuksella

JÄSENMAKSU • teksti Ville Koivuniemi

OYY:n jäsenmaksuun reilu korotus OYY:n jäsenmaksun suuren korotuksen taustalla YTHS:n vuokra-avustusten leikkaamisen aiheuttanut YTHS-maksun 10 euron korotus.

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan jäsenmaksu nousee reilusti. Tämän Ylkkärin mennessä painoon jäsenmaksukorotuksen euromäärää ei ollut vahvistettu edustajiston kokouksessa, mutta talousvalikokunnan ja hallituksen sekä edustajiston lähetekeskustelun perusteella näytti siltä, että vuosikorotus on 13 euroa.

Esityksen mukaan jäsenmaksu siis nousee 96 eurosta 109 euroon. Puolivuotisen jäsenmaksun määrä olisi esityksen mukaan 54,5 euroa.

Suurin osa, 10 euroa, korotuksesta selittyy YTHS-maksun suurella korotuksella. YTHSmaksun korotuspaine juontaa

juurensa kevään Suomen hallituksen budjettiriiheen, joka leikkasi YTHS:n vuokra-avustuksia peräti 4,1 miljoonalla eurolla. Vuosien 2015-2016 leikkaukset ehdittiin vielä puolittaa, mutta YHTS joutui siitä huolimatta nostamaan jäsenmaksua 10 eurolla.

YHTS-MAKSUN KOROTUS näkyy käytännössä kaikkien Suomen ylioppilaskuntien reiluna jäsenmaksukorotuksena.

Kolmen euron osuus jäsenmaksukorotuksessa selittyy etupäässä monien kustannusten nousulla. Asiantuntijasihteerien työehtosopimuksen mukaiset palkankorotukset, keskushal-

linnon kasvaneet kulut, edustajistovaalit ja Ylkkärin nettisivujen uudistamiselle varattu osuus vievät talousarvioesityksessä osansa viime vuoteen verrattuna.

Lisäksi lukuvuoden avajaisjuhla Vulcanalia täyttää 20 vuotta ja ylioppilaskunta 55 vuotta, minkä vuoksi noihin juhliin varattaneen edellisvuotta enemmän rahaa.

Tämän lehden ilmestyessä jäsenmaksun korotuksesta ja seuraavan vuoden talousarviosta sekä toimintasuunnitelmasta on tehty päätös. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vuoden viimeinen kokous pidettiin 2. joulukuuta. ■

SYL:N LIITTOKOKOUS • tekstit Ville Koivuniemi

Siikaluoma rannalle SYL:n hallituksesta Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan Jari Järvenpää Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen puheenjohtajaksi.

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) ehdokas Ville Siikaluoma ei yltänyt Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitukseen ensi vuodelle.

Ylkkärin saamien tietojen mukaan Siikaluoma luopui ehdokkuudestaan viime hetkellä, jotta periferiaylioppilaskunnat saivat neuvotteluissa hallitukseen kolme jäsentä. Periferiaylioppilaskunnat eli Oulun, Lapin, Jyväskylän, Lappeenrannan, Itä-Suomen ja Vaasan yliopiston ylioppilaskunnat tekevät yhteistyötä esimerkiksi ehdokkaiden saamiseksi SYL:n hallitukseen.

Suurimmaksi häviäjäksi Espoon Korpilammella 21.–22. marraskuuta järjestetyn liittokokouksen hallitusvalinnoissa taipui Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, joka sai hallitukseen ainoastaan yhden ehdokkaansa kahdesta.

Hallituksensa puheenjohtajaksi SYL sai ensi vuodelle jo tänä vuonna SYL:n hallituksen jäsenenä toimineen, tamperelaisen Jari Järvenpään. Liittokokous valitsi puheenjohtajan lisäksi hallitukseen kuusi

jäsentä, joita ovat Janne Hälinen (Lapin yliopiston ylioppilaskunta LYY), Lauri Lehtoruusu (Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY), Paula Martikainen (Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta ISYY),

Jussi Nieminen (Turun yliopiston ylioppilaskunta TYY), Iiris Niinikoski (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY) ja Silja Silvasti (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYY). ■

SYL haluaa korostaa koulutusviennin eettisyyttä SYL JULKAISI liittokokouksessa kaksi kannanottoa, joista toisessa muistutetaan, että eettisyyden täytyy olla nyt ja jatkossa koulutusviennin selkäranka. ”Ihmisarvo, sivistys, vapaus, yhdenvertaisuus ja demokratia sekä koulutuksen saavutettavuus ja opiskelijalähtöisyys ovat eettiset perusarvot, joiden kunnioittamisen ja edistämisen varaan hyväksyttävä suomalainen koulutusvienti rakentuu”, kannanotossa todetaan.

TOINEN KANNANOTTO paneutuu koulutuksen laatuun. ”Koulu-

tuksen kehittämistä tehdään tällä hetkellä tehokkuuden määrällisillä ehdoilla. Koulutuksen ja tutkimuksen laatu on sekä sivistyksen, kulttuurin, kansantalouden että yhteiskunnallisen kehityksen moottorina, eikä se saa kärsiä tutkintojen tehotuotannon vuoksi.

Opetuksen, opiskelun ja tutkimuksen vapaus ja saavutettavuus on turvattava. Koulutuksen tulee antaa opiskelijoille riittävät eväät elinikäiseen oppimiseen”, SYL linjaa liittokokouksessa laaditussa kannanotossaan. ■

Väylän varrelta Sanna Häyrynen

Päiväkodin aikuiset OLIVATKO VANHEMPASI sinun iässäsi vakituisessa työpaikassa, naimisissa tai perustaneet perheen?

Luetellut vakiintumisen merkit ovat nykyisin alle kolmikymppisille radikaaleja tekoja, jotka herättävät kummeksuntaa lähipiirissä.

Viime kesänä juhlin 24-vuotiaan kaverini häitä.

Oli vaikea käsittää, miten hän saattoi ottaa niin rohkean askeleen. Maailma muuttuu, opiskelijat hyvät!

KEHITYSPSYKOLOGIAN KURSSILTA muistan kirkkaimmin käsitteen emerging adulthood. Yhdysvaltalainen psykologian professori Jeffrey Arnett julkaisi vuonna 2000 artikkelin, jossa hän esitti, että ikävuodet 18 ja 25 välillä ovat muotoutuvan aikuisuuden aikaa. Uutta ikävaihetta leimaavat identiteetin ja oman alan etsiminen, vapaus ja epävarmuus.

MUOTOUTUVA AIKUISUUS on hyvinvointivaltioiden vitsaus. Korkeakouluopiskelun tavanomaistuttua aikuisuuteen siirtyminen on viivästynyt. Tämän näkee elävässä elämässä myös kotoisessa yliopistokaupungissamme. Parikymppiset tulevat ”lipastolle” hengailemaan kuin päivähoitoon. Saa istuskella parin tunnin kahvitauoilla ja Yliopistovähän opiskella, jos huvittaa. Lämmin opiskelijoiruokakin on tyrkyllä den keskellä kaksi kertaa päivässä. nimittäin tun-

”

”PÄIVÄKODIN LAPSET

tuu, että epä-

ovat pihalla taas”, tietoisuus oman lauloi PMMP kymelämän suunmenen vuotta sitten.

Aikuislapset taitavat nasta on hyvin olla pihalla edelleen.

Yliopisto-opiskeyleinen ilmiö.” lijoiden keskellä nimittäin tuntuu, että epätietoisuus oman elämän suunnasta on hyvin yleinen ilmiö.

Ajan henkeen kuuluu, että työ, seurustelukumppani ja jopa tulevat lapset halutaan valita tarkkojen kriteerien mukaan. Vähemmästäkin menee sekaisin. Jeffrey Arnett ottaakin muotoutuvan aikuisuuden pohdinnassaan huomioon myös valitsemisen vaikeuden ja etsimisen aiheuttaman pahoinvoinnin.

Avioliitto tai säännöllinen leipätyö aiheuttavat painajaisia itsensä korostamisessa kieriskeleville akateemisille. Ikuisen varhaisnuoruuden huumassa vakiintumisen askeleet kahlitsevat.

NUORUUS KÄSITTEENÄ ei ole kovinkaan iäkäs. Ei siis ihme, ettemme vielä tiedä, miten sitä eletään.

Aiemmat sukupolvet vasta makustelivat lapsuuden ja aikuisuuden välistä vaihetta. He nautiskelivat rajattomasta opinto-oikeudesta, hankkivat samalla lapsia ja kävivät töissä. Maailma aukeni uusina, vapaina mahdollisuuksina. He uskalsivat ottaa vastuuta myös toisista ihmisistä.

Me voimme olla vapaasti, mitä ikinä haluamme, mutta vastuu pelottaa. Kauhua lisää vanhempiemme sukupolvelta jäänyt perintö: tutkintoaikojen rajoitus, ikuinen taantuma ja muotoutuva eläkeikä.

Kirjoittaja opiskelee tiedeviestinnän maisteriohjelmassa ja kirjoittaa avustajana Ylkkäriin.

@ylkkari

11/2014 | 25

VIERAISSA SALEISSA • teksti ja kuva Minna Koivunen

Kertaa jotta et unohda oppimaasi Luento: Oppiminen on taitolaji (Opiskelun tehostamisen teemaluento, osa 2. Järjestäjänä Opiskelijakeskus).

Luennoitsija: Opiskelijakeskuksen suunnittelija Kaisa Karhu.

Kenelle: Ensimmäisen vuoden opiskelijoille, mutta myös vanhemmat opiskelijat ovat tervetulleita.

Sisältö: Mitä on oppiminen, oppimisprosessi, opiskelustrategiat ja -tekniikat.

10.15 Odotellessa mattimyöhäisiä luennoitsija Kaisa Karhu pohti paikallaolijoiden vähyyttä. Paikalla on vain yhdeksän opiskelijaa, vaikka luento on tarkoitettu kaikille kasvatustieteiden tiedekunnan fukseille. Ennen luennot olivat pakollisia kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille, mutta eivät ole enää. Pitäisi melkein olla, sillä oppimaan voi oppia eikä tuskin kukaan juuri yliopistomaailmaan hypännyt osaa kaikkia opiskelutekniikoita.

Luento alkaa bulgarialaisen kasvatustieteilijän Georgi Lozanovin ajatuksella “Oppimisessa on kysymys asenteesta eikä kyvykkyydestä.” Jokainen siis oppii, kun päättää oppia.

“Opiskelusta ei pidä tehdä itselleen vastenmielistä. Pitää tehdä hommia, vaikkei huvittaisi”, Karhu painottaa ja pyytää opiskelijoita muistelemaan hyvää oppimiskokemusta. Kun opiskelijat hetken pohdittuaan kertovat oppimiskokemuksistaan, niiden luonteeseen kuuluu, että on ollut tarpeeksi aikaa, vastaanottavainen mieli ja hyvä opettaja.

Hyvien oppimiskokemusten käytännöt Karhu neuvoo siirtämään muihin oppimistilanteisiin ja opiskeluun. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, milloin on oppinut jotakin oikein hyvin ja mikä työskentelyssä oli tuolloin erityisen onnistunutta.

Seuraavaksi Karhu siirtyy käsittelemään opiskelutaitoja, jotka ovat muutakin kuin teknisiä taitoja kuten muistiinpanojen tekeminen ja nopea lukeminen. Niitä ovat myös ymmärtävä lukeminen ja prosessikirjoittaminen eli tekstin tuottaminen vapaasti ilman tavoitetta saada heti valmista tekstiä.

Lisäksi oppimaan oppiminen sisältää kyvyn ajatella ja seurata, tarkkailla ja tutkia omaa oppimistoimintaa.

“Monesti ajattelee, ettei voi enää oppia, kun on ikää. Mutta aikuisen älyllinen kapasiteetti ei muutu, vaan oppimistavat muuttuvat”, Karhu huomauttaa.

Oppimisen prosessi koostuu tehtävän ymmärtämisestä, tavoitteen ja suunnitelman luomisesta ja strategian sekä opiskelutekniikoiden valitsemisesta.

Muistiinpanojen tekeminen kuuluu olennaisesti oppimiseen ja sitä taitoa tarvitaan läpi elämän työelämässäkin. Muistiinpanojen tekeminen on tärkeää, koska ne jäsentävät tietoa, edistävät kokonaisuuksien hahmotoulunylioppilaslehti

Muistiinpanojen tekeminen ja alleviivaus on osa oppimisprosessia.

tamista ja tiedon aktiivista prosessointia ja auttavat palauttamaan asiat helposti mieleen myöhemmin. Oppimista tapahtuu sekä muistiinpanoja tehdessä että myöhemmin niitä lukiessa.

Hyvät muistiinpanot on tehty omin sanoin, ovat selkeitä kokonaisuuksia, ja niissä on olennaiset asiat opittavasta aiheesta. Värit, kuvat ja lyhenteet voivat auttaa asioiden jäsentämisessä.

“Jos olet visuaalinen ihminen, voit käyttää mielle- tai käsitekarttaa. Kun itse piirtää ja tekee, aivot prosessoivat ja oppiminen on tehokasta”, Karhu havainnoi.

11.00 Muistiinpanojen tekemisestä siirrytään lukemiseen.

Aloittelevalle opiskelijalle tieteellisen kirjallisuuden lukeminen voi tuntua aluksi vaikealta. Jokaisen tieteenalan kieli on omaa ja hetki menee sen omaksumisessa.

“Ei kannata panikoitua, jos ei heti ymmärrä, koska lähtökohtaisesti terminologiaa ei tarvitse heti tietää. Käsitteet oppii pikkuhiljaa”, Karhu vakuuttaa.

Hän painottaa, että mitä enemmän on aikaisempaa tietoa asiasta, sitä nopeammin pystyy lukemaan ja sitä paremmin osaa valikoida tekstistä olennaisimmat asiat ja osaa rakentaa sisällöstä mielekkään kokonaisuuden. Siten siis op-

piminen helpottuu, mitä pidemmälle opinnoissa etenee.

Tenttiin lukeminen on hyvä aloittaa silmäilemällä kirja läpi eli hankkia kokonaiskuva sisällöstä. Lue ensiksi takakannen tiivistelmä, sisällysluettelo, alkusanat, johdanto, tiivistelmä ja loppusanat. Karhun vinkki: opettele sisällysluettelo ulkoa, koska se auttaa jäsentämään kokonaisuutta ja avainsanat jäävät kunnolla mieleen.

Silmäilyn jälkeen tee itsellesi kysymyksiä, joihin teksti antaa vastauksen. Kysymysten laadinnassa kannattaa hyödyntää otsikoita, jotka ilmaisevat usein luvun olennaisen sisällön. Sitten lue kirja ja yritä löytää vastaukset kysymyksiin.

Tee samalla muistiinpanoja, mutta älä suoraan kirjaan, jos se ei ole omasi.

Kirjan luettuasi olet melkein valmis astelemaan tenttisaliin.

Viimeinen ponnistus on kertaaminen. Silmäile teksti läpi ja pohdi lukemaasi. Kertaus on todella tärkeää, koska jopa 94 % opiskellusta unohtuu ilman kertausta. Mitä enemmän luettavaa on, sitä tärkeämpää kertaus on!

Kun luettavana on vieraskielistä tekstiä, vältä liiallista sanakirjan käyttöä. “Katso vain ne sanat, jotka tarvitset olennaisimpien kohtien ymmärtämiseksi”, Karhu kehottaa.

Yhtä keskeisesti yliopisto-

opiskelijan valmiuksiin, kuin lukeminen siten, että lukemasta jää tärkein mieleen, kuuluu kirjoittamisen taito. Monessa työssäkin sitä tarvitsee, kun pitää kirjoittaa erilaisia selvityksiä ja raportteja.

Kirjoittaminen on ajatusten jäsentämisen, kehittelyn ja ilmaisun väline. Tekstin ei tarvitse olla monimutkaista, vaan akateemisessa kirjoittamisessa tärkeää on asioiden perustelu, johtopäätösten loogisuus, tekstin rakenteen johdonmukaisuus ja tarkka käsitteiden käyttö eli tärkeimmät tekstissä käytettävät käsitteet tulee määritellä.

11.15 Lopuksi Karhu varoittaa ongelmista, joita kirjoittamisprosessissa voi ilmaantua. Niitä ovat liika itsekriittisyys, epäonnistumisen pelko ja työn teon siirtäminen.

Itsekriittisyyttä on silloin liikaa, kun hylkää omia ajatuksiaan, ja ajattelee etteivät ne ole tarpeeksi hyviä tai älykkäitä, mikä johtaa siihen, ettei hyväksy prosessiin kuuluvia useita luonnoksia ja keskeneräistä tekstiä, vaan yrittää heti kirjoittaa julkaisukelpoista tekstiä.

Epäonnistumisen pelko voi estää kokeilemisen ja yrittämisen, mikä taas tyrehdyttää luovuuden. “Pitää uskaltaa epäonnistua”, Karhu sanoo.

Viimeiseksi hän puhuu työn teon siirtämisestä, eli jos lykkää kirjoittamisen aloittamista ja tekee hauskempia asioita, ei ehdi tehdä kunnollista jälkeä.

Silloin ei välttämättä saa hyvää palautetta tekstistään, mikä synnyttää epäonnenkehän. ■ Vinkkejä kirjoittamiseen

• Ryhdy kirjoitustyöhön,

vaikkei “inspiraatiota” olisikaan.

• Aloita kirjoittaminen

helpoimmasta päästä. Jos on tyhjän paperin kammo, kirjoita ensin otsikoita, avainsanoja, luetteloita ja irrallisia lauseita.

• Kirjoita ensin itseä varten

ja kirjaa ajatuksesi ylös vaikka katkonaisina ja epäselvinäkin.

• Paljon kanssa pärjää, eli anna ajatuksen ja tekstin virrata!

• Kun tekstisi on kasassa,

muokkaa sitä. Aseta itsellesi deadline, jos sitä ei ole.

• Älä kiinny tekstiisi. Siitä

pitää osata päästää irti eikä hinkata loputtomiin.

• Muista kirjoittaa lähteet heti muistiin.

• Kirjoita usein ja säännöllisesti.

26 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella KAMPUKSEN KASVOT • tekstit ja kuvat Sanna Häyrynen

Tarinaan eläytyjä Muodostelmaluistelija Anni Lehmusniemi eläytyy jäällä ohjelman hahmoon ja nauttii joukkuehengestä.

Urheilukassi kulkee Anni Lehmusniemen olalla. Hän treenaa muodostelmaluistelua kerran viikossa, showtanssiharjoituksia on neljästi.

KERRAN TALVESSA ulkojäällä luistelu riitti Anni Lehmusniemelle, 20, liki kahdeksan vuoden ajan.

Vaikka terät alkoivat olla huonossa kunnossa, viime keväänä hän päätti aloittaa uudestaan lapsuutensa muodostelmaluisteluharrastuksen. Taide- ja taitopainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa opiskeleva fuksi treenaa nyt Oulun luistinkerhon Luna Borealis -joukkueessa. ”Tauon aikana olen harrastanut show-tanssia, joten venyvyys on tallella. Luistelu muistui äkkiä mieleen, koska pohjani on aika vankka. Aikuisjoukkueessa pystyn pitämään taitojani yllä, eikä viikoittainen treenikerta vie liikaa aikaa”, hän summaa.

Joukkue tekee kuivaharjoituksia ulkona lenkkitossut jalassa, ja jäällä hiotaan tekniikkaa sekä kilpailuohjelmaa. Muodostelmat, kuten myllyt ja piirit, pitää saada kulkemaan ilman vaaratilanteita. ”Taitoluistelija on vastuussa vain itsestään, mutta muodostelmassa täytyy osata askeleet toistenkin takia. On pidettävä itsestään huolta ryhmän jäsenenä”, korostaa Lehmusniemi, joka joutui lopettamaan aiemman uransa loukattuaan polvensa törmäyksessä.

Keväällä Lehmusniemi liukuu kilpailujäille pitkän tauon jälkeen.

Hän uskoo, että ryhmän tuki helpottaa jännitystä, sillä katseiden kohteena on hänen kanssaan 19 muuta tyttöä. ”Odotamme jonossa, keskitymme hetkeen ja sitten eläydymme ohjelman teemaan. Tarinaan mennään ihan täysillä. Se en ole minä vaan se henkilö, jota esitän”, Lehmusniemi kuvailee esiintymistä.

KILPAILUJA ENEMMÄN Lehmusniemi on aina arvostanut arkista perusharjoittelua. Hänen mielestään tärkeintä on muistaa treenaamisen hauskuus. ”Kilpailusuoritus kestää kaksi minuuttia. Kausi on paljon pitempi aika”, luistelija vertaa.

Yhteisön takia hän halusi palata lajin pariin. Joukkuekaverit eivät unohdu jäähallin ulkopuolella, vaan yhteiset illanvietot ja keskustelut sosiaalisessa mediassa tiivistävät porukkaa.

Välistä jääneet treenit eivät ole katastrofi, sillä Facebook-ryhmässä jaetaan videoita ja tukiopetusta annetaan hallilla ennen seuraavia harjoituksia. Lehmusniemi määritteleekin lajin suolaksi ryhmään kuulumiseen tunteen. ■

HARRASTUSJÄRJESTÖJEN PYÖRTEISSÄ • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Koukuttavaa sosiaalistumista

Tiistaisin Aulakahvion sisäänkäynti meinaa tukkiutua lautapelejä pursuilevista muovipusseista.

Lautapelien äärellä tavataan samanhenkisiä kavereita ja ajatellaan.

PELILAATIKKORÖYKKIÖT saavat ohikulkijoitten päät kääntymään Aulakahvion suuntaan luentojen jälkeen tiistaisin kello neljä. Vaikka peli-iltoja järjestävä Cryo ry on Oulun yliopiston roolipelikerho, jokaviikkoisissa peli-illoissa syvennytään yleensä aivan tavallisten lautapelien äärelle. ”Suurin osa cryolaisista on pelien sekakäyttäjiä. Täällä saa pelata lauta-, kortti- tai roolipelejä”, kertoo Cryon puheenjohtaja Aleksi Nikula. Hänen mukaansa kovakuntoisimmat pelaajat viihtyvät yliopistolla joskus aamuyöhön saakka. ”Yövartijat ovat käyneet kysymässä opiskelijakortteja, koska ulkopuoliset henkilöt eivät saisi oleskella täällä.”

Cryon hallituksen kv-vastaava ja pitkäaikainen aktiivi eli ”CRYOonikko” Sami Fro-

@ylkkari

11/2014 | 27

Kemuttelun mahdollistaja Tapahtumatoimikunnassa puuhaavan Wille Wiegandin mielestä juhlilla on tärkeä tehtävä opiskelijan elämässä.

LUKUISIA SITSEJÄ ja haalaribileitä järjestänyt Wille Wiegand, 22, tietää, että onnistuneissa juhlissa käytännön asiat toimivat ja ihmiset viihtyvät. Oulun yliopiston kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Finanssi ry:n tapahtumatoimikunnassa Wiegand on päässyt toteuttamaan ideoitaan. ”Tykkään suunnitella juhlia, ja tapahtumien järjestäminen kiinnostaa. Opiskeluaikana on tullut nähtyä kaikenlaista, joten osaan miettiä, miten hommat toimisivat”, neljättä vuotta johtamista opiskeleva Wiegand perustelee, miksi haki toimikuntaan.

Aiemmin hän kuului biletiimiin, joka esimerkiksi tarjoilee sitseillä ja myy pääsylippuja. Vapaaehtoistyössä osa juhlista meni ohi, mutta tapahtumatoimikunnan jäsenet pääsevät halutessaan mukaan kekkereihin. ”Aina ei kyllä tule mentyä kemuttelemaan. Toimikunnan työ on järjestää kaikki valmiiksi ennen juhlia”, Wiegand selventää.

SEITSEMÄN HENGEN järjestäjäporukka kokoontuu noin kolmen viikon välein. Toimikunta ideoi, varaa juhlapaikan ja kuljetukset, laskee budjetin kullekin tapahtumalle, mainos-

gell paljastaa kirjoittamattoman säännön, että alkuillasta pelataan lyhyitä pelejä, jotta mahdollisimman moni pääsee mukaan. ”Kahdeksan tuntia kestävät pelit käynnistyvät vähän myöhemmin”, Frogell kuittaa.

Ajan rajallisuuden vuoksi valmistelua vaativat roolipelit säästetään neljä kertaa vuodessa järjestettäviin Maraconviikonloppuihin. Kaijonharjun nuorisotalolla otellaan tuolloin monituntisia turnauksia, maalataan figuureja ja käydään paneelikeskusteluja. Väkeä Ouluun saapuu ympäri Suomen.

Yhteisiä kiinnostuksen kohteita Koska peli-illoissa keskitytään toimintaan, cryolaiset kokoontuvat joka toinen torstai Caioon keskustelemaan peleistä ja aiheen vierestä. Eleonoora Kalliokoski pulputtaa toisinaan peli-illoissakin. ”Joskus tulen tänne vain tapaamaan ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, elokuvista ja peleistä.

Cryo on hyvä koukuttamaan”, kuvailee Kalliokoski, joka on oulunylioppilaslehti

taa sekä hoitaa ruuat, kattaukset ja teeman mukaiset koristelut. ”Muut toimikunnassa ovat tyttöjä. Siellä me askartelemme yhdessä esimerkiksi nimilappuja sitsipöytiin”, Wiegand myhäilee.

Yleensä hänen vastuullaan on ollut bussien hoitaminen juhlapaikoille. Aina kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan. ”Kun järjestimme ensimmäisiä sitsejä, bussi ei tullutkaan sovittuun aikaan hakemaan pois juhlapaikalta Iistä. Olin kotona ja sain sitseiltä vihaisen puhelun, että missä kyyti oikein on. Ihmiset odottivat jo ulkona pakkasessa.

Soitin bussifirmaan ja neuvottelin alennusta heidän kämmistään”, kertoo Wiegand.

Hänen mielestään hieno juhlakonsepti on Finanssin jokavuotinen Rukan-reissu, sillä viikonlopun aikana pääsee löhöilemään rennosti, pukeutumaan naamiaisiin ja valitsemaan mieleisensä tunnelman, sillä jokaisessa mökissä on erilaiset bileet. ”Juhlat ovat tärkeä, sosiaalinen tilanne. Saa viettää aikaa kavereitten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin. Välillä täytyy päästä irti arjesta”, hän tiivistää juhlien merkityksen. ■

Pelisuunnittelija Samuli Raninen (vas.), Eleonoora Kalliokoski ja Johannes Saraniemi pähkäilevät seuraavaa siirtoa Salvage Team -pelissä.

englantilaisesta filologiasta maisteriksi valmistumisensa jälkeen ehtinyt muuttaa takaisin Ouluun. Muuttopäivä sattui tiistaille, ja Kalliokoski purki kuormasta vain sängyn ja läppärin, kunnes riensi perinteikkääseen peli-iltaan.

Tiistaitraditio on tärkeä myös kemiaa opiskelevalle Johannes Saraniemelle. ”Tänne on mukava tulla, jos oma elämä on tylsää. Voi hetken olla vaikka syväavaruuden ro-

munkeräysfirman toimitusjohtaja. Omanlaista seuraakin täällä tapaa”, Saraniemi tuumaa. ”Kun on vähän nörtti, etsii toisia nörttejä. Nörteilläkin on sosiaalinen elämä”, Kalliokoski virnistää.

Kyytiä ennakkoluuloille Nörteiksi tunnustautuvat myös Aleksi Nikula ja Sami Frogell. ”Nörtti on ihminen, jota kiin-

Wille Wiegand saa aikaan pirskeet. Hän hoitaa juhlapaikan kuntoon ennen h-hetkeä ja hankkii pöytiin esimerkiksi teeman mukaiset servetit.

nostaa ajatella. Se on positiivinen käsite”, Frogell määrittelee.

Kaksikko korostaa, että kaikki cryolaiset eivät suinkaan ole perinteisiä ”roolipelaajanörttejä” eivätkä varsinkaan larppaajia, joiksi heitä virheellisesti saatetaan luulla.

Larppaamisessa pelaaja eläytyy hahmoonsa fyysisesti, mutta roolipeleissä hahmo luodaan abstraktilla ideatasolla, jolloin peliä pelataan pöydän ääressä tai vaikkapa Skypessä.

Roolipeli etenee tarinankerronnallisesti.

Frogellin mukaan CRYO on kulttuurinen sulatusuuni, sillä kerhoon mahtuu mukaan kaikenlaista porukkaa. Cryolaisilla eli tuttavallisemmin ”cryotuksilla” on vahva identiteetti, johon liittyy usein vakaumuksen kaltainen tunteenpalo.

Nikula on samoilla linjoilla: ”Cryoon oli helppo tulla, mutta pois on vaikea päästä. En oikeastaan haluakaan tästä eroon.

Pelien kautta saan ilmaista itseäni”, teatteritaustainen puheenjohtaja näkee. Cryossa hän saa yhden illan ajan olla jotain muuta kuin solussa asuva suomalainen opiskelija. ■

Järjestöfakta Cryo ry on Oulun yliopiston roolipelikerho, joka kannustaa opiskelijoita pelaamaan lauta-, korttisekä roolipelejä.

Perustettu virallisesti vuonna 2001, aloittanut toimintansa kaksi vuotta aiemmin. Ensimmäinen puheenjohtaja oli tieteiskirjailija Hannu Rajaniemi.

Jäsenrekisterissä on 245 henkilöä, joista aktiivisia pelaajia noin 30.

Kokoontuvat tiistaisin klo 16 Aulakahvioon peli-illan merkeissä. Joka toinen torstai Caiossa pääsee keskustelemaan cryolaisten kanssa peleistä.

Järjestävät neljä kertaa vuodessa viikonlopun mittaisen Maraconroolipelitapahtuman.

Peli-iltoihin on vapaa pääsy. Jäseneksi voi liittyä joko vuodeksi kerrallaan tai ainaisjäseneksi, jolloin cryolaisuus säilyy myös seuraavassa elämässä.

@ylkkari

28 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

Haarukassa Jussi Tervo Ravintola 45 Specialin tyyli ja tunnelma on Jussi Tervon mieleen – kuin myös paikan nimikkoburgeri.

Ikä: 26 vuotta

Vannoutunut pihvimies

Opiskelee: äidinkielenopettajaksi Oulun yliopistossa, 5. vuosi

Äidinkielenopettajaksi opiskeleva Jussi Tervo vaihtoi ensihoitajan opinnot opettajaopintoihin välttyäkseen vuorotyöelämältä. Lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn tottuneelle opettajuus on osoittautunut omaksi alaksi.

Vapaaotteluharrastuksen myötä hyvinkin tiukan ruokavalion noudattaminen onnistuu tarvittaessa, mutta kunnon pihville ei tämäkään mies sano ei.

Miten päädyit opiskelemaan äidinkielenopettajaksi?

Olin tehnyt opettajan sijaisuuksia entisellä ala-asteellani ja ajattelin, että opettaminen voisi olla minun juttuni. Pääaineeksi valitsin kirjallisuuden, koska siinä yhdistyy vähän kaikki historiasta filosofiaan. Haluaisin olla sellainen opettaja kuin Robin Williams elokuvassa Kuolleiden runoilijoiden seura.

Jos saisi jotenkin kasvatettua ja kannustettua ihmisiä omaan ajatteluun.

Paljonko kokkailet kotona?

Todella vähän. Opiskelijaravintoloita hyödynnän aktiivisesti, koska asun lähellä keskustaa.

Kavereiden kanssa tulee joskus porukalla kokkailtua.

Oletko koskaan karpannut,

raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

En. Diabeteksen takia on tullut aina syötyä säännöllisesti ja kohtuu terveellisesti. Urheiluharrastuksen takia pyrin syömään paljon proteiinia. Kilpaillessa kun pitää päästä tiettyyn painoluokkaan, silloin on noudatettava hyvinkin tiukkaa ruokavaliota. Se on sellaista jojolaihduttamista.

Mitä ruokaa olet oppinut syömään vanhemmiten?

nia, kengurua ja strutsia. Tosi erikoinen combo, mutta oli ihan sikahyvää.

tähän omanlaisensa leiman.

Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Minuntyyppinen paikka, jossa on mukava käydä jätkien kanssa kaljalla ja joskus vetämässä burgerit. Tykkään paikan sisustuksesta ja taustalla soivasta vanhasta rockista. En kuitenkaan tulisi tänne treffeille tai porukoitten kanssa syömään.

Kahviloissa tulee käytyä usein kavereiden kanssa. Ravintoloissakin tulee käytyä enemmän kuin budjetti ehkä sallisi.

Hyvät liharuuat ja pihvit maistuvat aina.

Paras ravintola/kahvila Oulussa?

Penskana olin tosi nirso, mutta nykyään menee melkein kaikki.

Sisäelimistä ja merenelävistä en kuitenkaan tykkää edelleenkään.

Jos kaveriporukalla menee, Roosteri on hyvä sekä kahvitteluun että syömiseen. Jos haluaa vähän paremmin syödä, menen ravintola Istanbuliin.

Mikä on eksoottisinta, mitä olet syönyt?

Maistuiko tämä ruoka täällä?

Nizzassa sain jossain ravintolassa lautasen, jossa oli biiso-

Kyllä. Ei ollut mikään ihan perusburgeri, ja punkkukastike toi

Mitä tykkäät tästä paikasta?

Anna arvosana tälle ruokapaikalle asteikolla 1–5.

Annan nelosen. Täällä on paremmat burgerit kuin Kauppurissa, jota pidetään aina ykköspaikkana. Ruokalistassa on valinnanvaraa ja henkilökunnalta irtoaa rennon rempseää läppää.

Miinuksena tällä kertaa tuo yläkerran soundcheck – vähän liian meluisaa. ■

Kotoisin: Oulusta Asuu: Oulun Tuirassa Harrastukset: vapaaottelu, potkunyrkkeily, musiikki Lautasella: Numeron burgeri ja ranskalaiset dipillä

Ravintola

45 Special Missä: Saaristonkatu 12 Mitä: Pientä ja isompaa suolaista. Salaatteja ja jälkiruokiakin löytyy.

Toimittaja testasi: Numeron burgerin.

Arvio: Tuhtia tavaraa.

Talon oma punaviinikastike jakanee mielipiteet, itse en ihastunut.

Ruokalistassa kuitenkin valinnanvaraa ja palvelu pelaa.

Tähdet asteikolla 1–5:

***

@ylkkari

11/2014 | 29

LEVYT

DAVID GUETTA Listen

RANSKALAISEN DJ/tuottaja David Guettan uusi albumi kehottaa nimellään kuuntelemaan, mikä pistää miettimään – eihän tanssimusaa ole kuunneltavaksi tarkoitettu? Se on tarkoitettu täyttämään tanssilattiaa tai pörisyttämään mobiilidiskon takalasia markettien parkkipaikalla, mutta kuunnellaan nyt sitten.

Onhan kyseessä tuottelias kaveri, vaikka onkin antautunut markkinavoimien vietäväksi.

Maanmiehistään myös Daft Punk hoksasi varmasti viimeisimmän albuminsa kohdalla yh-

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti ja kuva Saga Skiftesvik

denlaisen lainalaisuuden massojen nuolemisen ja taloudellisen hyvinvoinnin välillä.

Guettan tuotannoissa ei sävelkynillä uria uurreta, ja kaikki jytälevyn biiseistä yllätyksettömine sovituksineen tuntuvat jo aikoja sitten kuulluilta. Harmittavasti itsessään lahjakkaat, vierailevat laulajat uppoavat geneeriseen massaan tuskin lisäsulkia hattuihinsa ansaiten. Eri vokalisteista ja heille räätälöidyistä biiseistä johtuen levy onkin (tietysti) enemmän kokoelma kuin koherentti albumikokonaisuus.

Moderni klubimusiikki, jonka kristallisoituma Guetta omalla tavallaan on, on niin ahdistavan tasapaksua ja tylsää, että Listen-albumin kuuntelu yhtä soittoa mielenterveytensä säilyttäen on käytännössä mahdotonta. Täyteen tupattu äänimaisema ja jokaisen osallisen aistittavissa oleva hinku tehdä se vuoden kovin diskohitti on tunneköyhyydessään paradoksaalisen pakahduttava kokemus, jota ei halua uusia.

Liivi tekee miehen Suomen kieltä opiskeleva Topi Hallikainen, 23, oli nuorempana pitkätukkainen hevimörkö. Nykyisin hän saa kuulla näyttävänsä elostelevalta keikarilta ja karikatyyriseltä opettajalta. iän pukeutumisessa liittyivät lähinnä siihen, mitä bändipaitoja päälleni puin: aloitettiin Metallicasta, josta siirryttiin ylettömän provosoivien Cannibal Corpse -paitojen kautta hienostuneisiin Dream Theater -pukimiin. Myös kaikenlainen armeijan ylijäämävaatetus näytteli suurta roolia tuon aikaisessa pukeutumisessani.

Miten haluaisit pukeutua eläkeiässä?

Haluan olla charmantisti harmaantunut ja puluja ruokkiva vanhus lierihattuineen ja kävelykeppeineen.

Marko Phähuhta

Mikä on mieleenjäänein kommentti, jonka olet saanut tyylistäsi?

Guettan tuotannoissa ei sävelkynillä uria uurreta, ja kaikki jytälevyn biiseistä yllätyksettömine sovituksineen tuntuvat jo aikoja sitten kuulluilta.

Harmittavasti itsessään lahjakkaat, vierailevat laulajat uppoavat geneeriseen massaan tuskin lisäsulkia hattuihinsa ansaiten.

”

FOO FIGHTERS Sonic Highways

YKSI FOO FIGHTERSIN uutukaisen takaa lausuttu pointti oli ”tehdä levy tavalla, jolla kukaan ei aiemmin ole levyä tehnyt”. Tähän kuului äänittää se kahdeksassa kaupungissa tehden yksi biisi jokaisessa ja tuottaa prosessista vielä TV-dokumenttien sarja, kuten tapahtuikin. Tässä onkin homman ainoa ainutlaatuisuus.

Foo Fighters on yllättävän suosittu yhtye, jonka suurin ongelma on alusta asti ollut tylsyys. Bändin levyt kuulostavat todella paljon toisiltaan, eikä myöskään Sonic Highwaysin

oulunylioppilaslehti

sinänsä mielenkiintoinen tuotantoprosessi välity lopullisesta tuotoksesta. TV-sarja jää kiintoisammaksi lättyä, joka uuden Everlongin tai Pretenderin sijaan tarjoilee kahdeksan kertakäyttöistä rockrallia.

Tasalaatuisuus on toki taas Dave Grohlin ja kumppaneiden vahvin valtti, ja tuotannosta on sinänsä vaikea löytää vikaa. Ei tätä kuitenkaan muutamaa kertaa enempää jaksa, kun kaikki tuntuu niin moneen kertaan jauhetulta – mukaan lukien kappaleisiin itsetarkoituksellisesti ängetyt, häiritsevästi lainatuilta kuulostavat synkoopit ja muut tyystin tarpeettomat koukut.

Jokaisella raidalla on kulloisestakin äänityskaupungista mukaan otettu muusikko tai useampia, mutta tämäkin toimii enemmän kuriositeettina kuin lisäarvona levylle. Projekti on varmasti ollut hauska toteuttaa, mutta valitettavasti kuulijan kokemus jää valjummaksi, ja näin prosessi vaikuttaa olleen antiaan tärkeämpi.

Marko Pyhähuhta

Näytän kuulemma karikatyyriseltä opettajalta, mikä kyllä tavallaan tukee tulevaisuudensuunnitelmiani. Opettajahan minusta on määrä vielä joku kaunis päivä tulla.

Mikä on vaatekaappisi suurin häpeäpilkku?

Topi Hallikainen opiskelee toista vuotta suomen kieltä. Hänestä tulee isona äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Mitkä ovat tyylisi kulmakivet?

Mitkä tahansa ryhdikkäät ja tyköistuvat vaatekappaleet, mutta ikonisin asusteeni ovat varmasti liivit. Minusta on mukava yrittää tavoitella tietynlaista arvokkuutta ja ryhdikästä olemusta pukeutumisen avulla. Liivit ovat ehdottomasti omiaan tässä tarkoituksessa, hyvin istuvia farkkuja unohtamatta.

Miten paras ystäväsi todennäköisesti kuvailisi tyyliäsi?

Rakkaat ystäväni ovat – enemmän tai vähemmän kieli poskella – luonnehtineet minua vaatteideni perusteella muun muassa pöyhkeäksi elostelijaksi sekä keikariksi.

Mitä isäsi on opettanut sinulle tyylistä?

”Mukavuus ennen kaikkea.”

Isäni on aina ollut äärettömän käytännönläheinen mies, joka ei juuri koskaan ole kiinnittä-

nyt huomiota ulkonäköseikkoihin, vaan mukavuus ja käytännöllisyys ovat olleet pukeutumisessakin etusijalla. En ole noudattanut hänen neuvojaan kovin orjallisesti, paitsi tietenkin kotiolosuhteissa. Kotona viihdyn lähinnä kollareissa, maailman mukavimmissa housuissa.

Miten tyylisi on muuttunut vuosien varrella?

Kauan aikaa sitten, ennen kuin Suomen puolustusvoimat riistivät minulta alaselkään ulottuvan hiuskuontaloni, pukeutumiseni rakennuspalikoita olivat maiharit, bändipaidat sekä maastokuvioidut housut.

Silloinen sotisopani oli siis varsin uskollinen metallimusiikkipiirien pukeutumiskoodistolle. Armeijan jälkeen tyylini muuttui asteittain nykyisen kaltaiseksi, eikä minulla ollut oikeastaan minkäänlaista punaista lankaa pukeutumiseni suhteen.

Suurimmat muutokset teini-

Luulen, että jos pukeutuisin armeija-aikanani varusmiestoimikunnalta hankkimaani rajajääkärikomppanian collegeasuun, saattaisivat vetimeni herättää humanistipäädyssä epäuskoisia katseita.

Näkeekö Oulun kaduilla mielestäsi persoonallista pukeutumista?

Silmiinpistävää on lähinnä se, että nykyään on ilmeisesti yleisesti hyväksyttävää pukeutua kaupungille samalla tavalla kuin punttisalille. Näyttää hölmöltä, mutta on kieltämättä varmasti paljon mukavampaa kulkea kollareissa kuin pillifarkuissa. Itse toisaalta syyllistyn ajoittain samaan, kun en jaksa alkaa napittaa kauluspaitaa lähtiessäni hakemaan maitoa lähikaupasta. Vanhana metallimörkönä täytyy tietenkin nostaa hattua sellaisille pitkätukille, jotka eivät luovu maata laahaavasta nahkatakistaan edes kesähelteillä.

Kuka on maailman tyylikkäin mies?

Tähän voisi sanoa varmasti kenet tahansa ruotsalaisen jääkiekkoilijan, mutta sanotaan vaikka Henrik Lundqvist. Siinä on tyylikäs jätkä, joka osaa kuulemma torjua kiekkojakin. ■

FINE POINT • by Rita Ahlman

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

Immigrants, Finnish and Two Smoking Barrels RECENTLY, THE TOPIC OF FINNISH police lacking officers with the immigrant background has been brought up in media. The fact that there are more and more foreigners around here means it is really important to get more policemen speaking other languages, not only Finnish, as their mother tongues. This has become an issue es-

HI, 5 • by Svetlana Filatova

Hi, 5

pecially in Vantaa area where the proportion of non-Finnish and Swedish speakers is the highest in the country but ironically not a single policeman has an immigrant background over there.

HOWEVER, THE PROBLEM doesn’t seem to be rooted in the language barrier alone but

rather in the motivation of the foreigners who don’t consider this profession as something they could do in Finland. What makes it even less tempting to apply is the shortage of police resources. The number of officers is set to decline from 7,500 to 7,000 over the next few years. “Our ranks are getting thin and yet our responsibilities increase,” states Yrjö Suhonen, the chairman at the Finnish Police Federation (SPJL).

IN THE SPOTLIGHT • text by Margarita Khartanovich • illustration by Alisa Tciriulnikova

Xmas Anticipations of International Students in Oulu!

Estonia: Blood Sausage And Pipparkogid Jane Peets “I love Christmas! Everyone is so nice, generous and kind during this time of the year”. Jane is looking forward to all those tasty Xmas dishes that they eat traditionally in Estonia: goose or pork with Estonian sauerkraut (mulgikapsad), blood sausage, potato salad, gingerbread, marzipan, fruit cake and “pipparkogid” cookies made of peppercorn, cocoa and cinnamon. Jane hopes to visit Gingerbread Art and Design exhibition in Oulu some time soon.

Pakistan: Pillow Fight And Laughter Bilal Khawaja NISO Pillow fight is what Bilal anticipates in December.

The Network of International Students in Oulu arranges this fun tournament. It is a freestyle fight event where you can release your inner child and try to fit into your old pyjamas for this occasion. “Come along and share laughs with us before Christmas celebration begins in the city”, says Bilal.

Greece: Xmas Songs at Joulun Taikaa Margarita Takou Margarita would like to hear some Xmas songs in Finnish and go to “Joulun Taikaa” concert at Madetojan Sali on December 12. What a relaxing way to get into Xmas mood! Make sure you have “Joulun your ticket in advance because they love music a lot here in Oulu.

Taikaa” concert

Italy: PhD Afterworks And Xmas Markets Davide Fucci

at Madetojan Sali on December 12. What a relaxing way to get into Xmas mood!

This doctoral student is looking forward to the next PhD afterworks and to playing laser tag there. Perhaps, it is the best way to take a break from the hard thesis-writing process, isn’t it? When it comes to Xmas, he hopes to visit some Xmas markets in Oulu.

Colombia: Home, Family And Grandma’s Food Andrés David Beltrán Andrés is travelling home for Xmas and celebrating it with his family at the grandma’s house. “It is really nice to see the beloved ones, which you don’t visit that often”, he says. He cannot wait to eat “buñuelos” and “natilla” and join neighbourhoods’ parties in the streets. It is a very beautiful time of the year in Colombia with a lot of decorations and concerts on the main squares of big cities such as Medellín and Bogotá. Andrés is going to join “Posada Navideña Latina” here in Oulu organized by local Latino community in the city. It is a chance “to have a great time while sharing food and drinks. It makes people feel like home”.

How to Get Invited to the President’s Palace?

President of Finland Sauli Niinistö and his spouse Jenni Haukio are hosting about 1,800 guests at the President’s Palace this year. The presidential couple has invited to the Independence Day Reception only those, who they think to have contributed to the success of independent Finland. While the selection of guests and ludicrous pomp of the event raise questions of elitism and hypocrisy among Finns, an international part of the society might wonder if at some point foreigners could receive an invitation to the palace. Will they ever find a golden ticket to Willy Wonka’s Chocolate Factory when living in Finland? moves to Finland, everything is totally new.

Like children we have to start over. We have to start from zero when we want to understand what Finns are like”, says a Cameroon native, Jude Njila.

In 2012 the Finnish Refugee Council chose him Mr Immigrant Of The Year. Basically this award came in response to pub“WHEN SOMEONE

lic pressure to raise the profile of immigrant men and to highlight the increasingly colourful face of immigration in Finland. There is a common misconception in Finland that one comes to this country to live on taxpayers’ money, which makes it incredibly difficult to bridge a gap between native Finns and foreigners.

Since 1998 the Finnish Refu-

gee Council has been trying to fight stereotypes by supporting and promoting the refugee status with the Refugee Woman of the Year Award. The recipient of the title also becomes an invitee to the Independence Day Reception of the President of the Republic.

The main criterion for the selection is an active and positive action in everyday life and society in Finland. In order to be chosen, a foreigner should preserve his or her diversified identity while genuinely wanting to be a part of Finnish society. And that is your golden ticket! Not only to the palace but also to your way of living in Finland.

In any society wherever you go, there are thousands of stereotypes about different nationalities or races. Perhaps, Finns are the most tolerant and least aggressive ones when dealing with foreigners. On the other hand they prefer to keep away from them following the rule “I mind my own business, and you mind yours”. So, how are you supposed to integrate in the society that keeps you within reach but never welcomes you quite fully?

WE SHOULD LEARN from those who were accepted and recognized by the society – from the Refugee women and men of the year. Being accepted doesn’t mean turning into a Finn yourself but rather showing your good intentions. To start with, it is enough to get involved in the social life as a volunteer in a certain organisation, a helper for those in need. Be very goaloriented and hard-working!

This cannot but gain a lot of respect from Finns.

“We can add value to Finland,” assures Jude Njila. This year, the list of invitees to the President’s Palace includes a high number of people dedicated to volunteer work. By recognising these people, the President and his spouse wish to pay tribute to the important contribution made by volunteers to Finland’s success story. We want to address to both Finnish and international students.

What kind of value do you add to Finland? Would you give up your stereotypes (“Finns are difficult to approach”, “Foreigners live on taxpayers’ money”, etc.) to finally realize that it is not about where you come from – it is where you belong? ■

11/2014 | 31 INTERNATIONALIZATION • text by Bianca Beyer • picture by Teemu Kyllönen

La Gente Está Muy Loca!

Secretly, almost unobserved, our undercover-reporter has been conducting research for this article for the last three years. Joining international parties in Oulu (not the political ones) is not that hard fortunately, and even though southern people often prove to be party animals surely they can still learn a lot from the Northern Capital of Scandinavia.

WHEN THE DAYS BECOME shorter and colder and the sun appears only occasionally, everyone is just a bit more tired than usual, and then we know – the winter season has arrived.

Luckily this is no need finding a good place to hibernate, just yet. In fact, quite the opposite is true. Oulu people dig their dancing shoes out from the wardrobes when night turns into day (literally).

While Oulu is most certainly no Rimini or Lloret de Mar, international atmosphere pervades every place you go. Whether Finns join international parties or exchange and degree students attend Finnish events, when reading through the invitations to different happenings, it is hard to say anything about the origin of the organizers.

And why should there be a clear distinction anyways? Is a party not a place to socialize, meet new and old friends, and have fun with like-minded people? If you confirm that resolutely, you are probably on the right (dance) track.

Define “International” Party Well-known exchange student organization ESN (short: Erasmus Student Network) has the reputation of being a party organization. While volunteers oulunylioppilaslehti

of the network constantly fight against this image by adding more and more “non-party” cultural events to their schedule, one cannot but notice ESN parties among all others.

Who else could tell us about international parties if not them?

One thing that is noticeable: the name of the organization on the posters has become smaller, and the texts are in both English and Finnish now (they used to be only in English).

“One might think that using English as a communication language does not exclude anyone,” explains Roope Wahlström, ESN Oulu Chairman.

“But in fact, it makes addressing to Finns more personal and easy when we adjust our communication. They tend to feel not appealed if it is ‘only’ for exchange students.” And after all, as the main goal of the organization is to keep exchange students entertained, mingling them with locals is just another sub-project of that. The upside of the whole story: both sides can only benefit from getting to know each other more – a very “can, but don’t have to” approach.

The idea of adjusting communications and ads has probably been observed in various Finnish parties and events, which organizers add a description in English to their adver-

tisement more and more often (just a hint in case they don’t do it, “bileet” means “party”, and “liput” means “tickets”).

The text is usually shorter and less detailed but it sends positive international vibes: Everyone is welcome! Defining international party and distinguishing it specifically from local parties could become a challenge here in open-minded, globalized Oulu.

Specialties From Each Region Local and international organizers don’t differ much in ad campaigns and communications: They target everyone. But what about the parties themselves: Are there any differences between “regular” ones and those labeled “international”?

Well, first one could list the exoticness that organizers of international parties seem to stress here.

Once a month Caribbean Fever hits Oulu with Latino-beats, Hawaiian leis and usually foreign DJs. Every Tuesday, lovers of Hispanic dance moves from all around the globe meet in Never Grow Old to practice their Salsa dancing skills.

When exchange students rent common rooms in their buildings and throw an international (pre-) party by themsel-

ves, the first thing that needs to be arranged is a dance floor. In contrast to that, a rather traditional Finnish approach to partying includes less dancing and more “straightforward preparation”: In Mallas Appro you achieve a degree for drinking.

Also Laskiainen and Wappu are known for featuring a great amount of beverages, and when it comes to particular events during those happenings, a cozy atmosphere with tables and chairs to sit around and talk – and, of course, a hot sauna. The mentioning of “talk” was not a typo; it does really happen when Finns get a bit more outer-directed.

Tips & Hints Let’s wrap it up: What should you expect when joining international parties, and more important, where can you find them? A motto is a frequent treat among all student parties around Oulu - even if the requirement is just to wear an overall (“Haalaribileet”).

UV-light parties, Beachparties in winter, pool-parties - you can find them all. If you look for the international factor exclusively, you could join a Sitsit organized by ESN where the language of communication is English, and only English. Do follow NISO (Network of Inter-

national Students in Oulu) and ESN events, and those of the other International Sections of the Student Union OYY. You are a Finn and like conquering Sweden by boat? Instead of your normal cruises, join the Pirates of the Baltic Sea or the Sea Battle for once - if you won’t find international atmosphere there, you probably didn’t leave your cabin.

Roam around big student buildings in Linnanmaa and Alppila at weekends when it is a pre-party time. Then just follow music and noise, and you will, for sure, end up at an international (pre-) party.

The advantage over such preparties over those in a club is that you get in contact with new people easily, you will be forced to leave your comfort zone and speak English (or maybe some other foreign language you always wanted to practice?), and you don’t necessarily have to dance. But make sure you don’t feel uncomfortable in crowded places.

Whether international parties are used as a melting pot, as a platform for international people to meet one another, or an organizer simply smelled their chance and jumped on the profit train by enlarging the audience – the fact is “international” by definition means everyone. Not those outside Finland. ■

Haluatko tiedeviestijäksi?

Oulun yliopiston tiedeviestinnän maisteriohjelma TIEMA hakee uusia opiskelijoita syksyllä 2015 alkaviin opintoihin.

energialuokka D

TIEMA kouluttaa opiskelijat työelämäläheisesti tiedeviestinnän ja tieteentutkimuksen asiantuntijoiksi, jotka hallitsevat tieteen popularisoinnin ja tieteestä tiedottamisen. Koulutuksessa opiskelija oppii ymmärtämään sekä tieteen että median maailmaa ja harjoittelee tieteestä tiedottamisen ja tiedejournalismin taitoja.

TIEMAn opintojen laajuus on 120 opintopistettä ja ne kestävät kaksi vuotta.

Ohjelman suorittanut valmistuu filosofian maisteriksi.

TIEMAan voi hakea vähintään alemman korkeakoulututkinnon (miltä tahansa tieteenalalta) tai ammattikorkeakoulututkinnon (soveltuvalta viestintä- tai mediaalalta) suorittanut henkilö.Valinta perustuu aiempaan opintomenestykseen, hakemukseen liitettävään kirjoitelmaan ja haastatteluun.

TIEMA-opintoihin haetaan sähköisessä yhteishaussa osoitteessa www.opintopolku. fi, mistä saat lisäohjeet mm. liitteiden lähettämiseen. Hakuaika on 15.12.2014 – 30.1.2015.

Lisätiedot: www.oulu.fi/tiema Tiedustelut: sähköpostitse: tiema@oulu.fi tai puhelimitse tiistaisin ja torstaisin: Jari Sahlgren 0294 483322

www.oulu.fi/tiema

Nordea Pankki Suomi Oyj

HUMANISTINEN TIEDEKUNTA

18-28 -vuotiaille Venytä enemmän irti rahoistasi

Nordean Check-in – asiakkaana saat hyviä vinkkejä ja tuntuvia etuja. Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma–su 24h/vrk tai lue lisää osoitteessa nordea.fi/ checkin

Teemme sen mahdolliseksi

Oulun seudun konttorit 0200 3000 nordea.fi