Oulun ylioppilaslehti 10/2015

10/2015 | 9.12.2015 | 55. vuosikerta

Valot päällä Oulussa ei jääty surkuttelemaan, kun suuryritykset lähtivät ja jättivät jälkeensä kasan työttömiä. Alettiin perustaa yrityksiä ja syntyi eloisa yrittäjyysyhteisö.

• ORGANISAATIOUUDISTUS

s. 8

• IN ENGLISH

s. 16–17

• ALUMNILTA OPPIA

s. 23

Sisältö

”

Totta kai asiakkaille esittäytyminen aina jännittää, mutta ei auta kuin uskoa omaan osaamiseensa, niin muutkin uskovat.

Mikko Kontio

s. 6

Aluksi

Lopuksi

3 Päätoimittajalta

16 Right Here In The North

4 Noin kuukauden uutiset

16 Hi 5

Mahdollisuuksien luojat.

Fazer Amica Linnanmaan kampukselle. Oulun ylioppilaslehden paperiversio päätettiin lakkauttaa. Oulun yliopiston hallituksen uudet opiskelijaedustajat on valittu. OYY:lle uusi strategia.

6 Päähenkilö

Porukka tuotantotalouden opiskelijoita kyllästyi suurten yritysten epäkohtiin. Nyt he ratkaisevat ongelmia omassa konsulttiyrityksessään, jonka toimitusjohtajuuteen tuore diplomi-insinööri Mikko Kontio keskittyy.

Tässä lehdessä 8 Vallan uusjako

Pian Oulun yliopistossa jaetaan valtaa ja resursseja uudella tavalla.

10 Vieraissa saleissa

Vierailimme ensimmäistä kertaa väitöstilaisuudessa. Kyseessä oli Jyrki Korpuan väitöskirjan Constructive Mythopoetics in J.R.R.Tolkien’s Legendarium tarkastus.

10 Oulun startup-yhteisö

Kun Oulu sai kylmää kyytiä niskaan Nokian ja Microsoftin lähdettyä, kaupunki ja työttömäksi jääneet olisivat voineet jäädä surkuttelemaan tilannetta. Se kuitenkin nähtiin mahdollisuutena ja Ouluun syntyi eloisa startup-yhteisö.

Unicorns are real!

Finnish Christmas Traditions.

17 An A For Your Prof?

University teachers are no high school teachers.

19 Kolumnisti Iikka Kivi

Globaalien ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan laajaa ajattelua.

20 Iänkaikkinen tohtori

Lokakuussa väitellyt Maria Valtokari pitää tutkimustyötä pääasiassa yksinäisenä.

21 Kolumnisti Eleonoora Riihinen haluaisi miesten rikkovan äijäkuplansa.

22 Kolumnisti Siiri Nousiainen

ihmettelee, miksi pettymyksistä ja epäonnistumisista ei uskalleta puhua.

23 Alumnilta oppia

energiaekonomisti Antti Tumelius tarvitsee työssään ihmissuhdetaitoja ja vankkaa numeroiden tajua.

Päätoimittajalta

10/2015 9.12.2015 55. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1960 perustettu lehti ilmestyy 10 kertaa vuonna 2015. Oulun ylioppilaslehti on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

PÄÄTOIMITTAJA Minna Koivunen paatoimittaja@oyy.fi TOIMITUSAPULAINEN Anni Hyypiö toimitusapulainen@oyy.fi TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Bianca Beyer, Marcelo Goldmann, Mikael Heikkinen, Sanna Häyrynen, Margarita Khartanovich, Iikka Kivi, Elina Korpi, Anna Mansisto, Henna Määttä, Siiri Nousiainen, Marko Pinola, Marko Pyhähuhta, Eleonoora Riihinen, Alisa Tciriulnikova, Maria Valtokari.

Mahdollisuuksien luojat

KANNEN KUVA Mikael Heikkinen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilankatu 1 X1 ovi, 2 krs.

90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta ILMESTYMISAIKATAULU www.oulunylioppilaslehti.fi ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 7736616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnurkki Oy 020 7969580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

PAINO Botnia Print, Kokkola PAINOS 4500 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 10.2.2016

PÄÄTOIMITTAJA | Minna Koivunen, minna.koivunen@oyy.fi

R

akennemuutoksen vuoksi kaikille ei enää riitä työpaikkoja isoissa yrityksissä tai valtiolla. Ei tule uutta Nokiaa, joka työllistäisi tuhansia ihmisiä. Ei, vaikka päättäjät siitä jaksavat unelmoida. Siksi yhä useamman on itse rakennettava työpaikkansa eli luoda oma yritys. Niin on Oulussa tehtykin. Täällä syntyy noin tuhat yritystä vuodessa.

Harva syntyy yrittäjäksi, mutta jokainen voi sen oppia. Perheestä yrittäjyyteen voi saada jo nuorena kipinän, jos vanhemmat ovat yrittäjiä. Monilla ei kuitenkaan tällaista tilannetta ole. Siksi on hyvä, että useita vuosia yrittäjyydestä on puhuttu paljon. Jospa se hiljalleen alkaisi tuntua nuorista yhdeltä uravaihtoehdolta.

On hienoa, että meillä Oulussa on eloisa startup- ja yrittäjyysyhteisö, josta saa apua ja tukea.

Yhteisö on hieman pirstaleinen, kun on Business Kitchen, Yritystakomo, Yrityskiihdyttämö, Business Oulu, Njetworking ja monia muita. Mutta on parempi olla paljon erilaisia hautomoita, kiihdyttämöitä ja yrittäjäkeskuksia, koska jostain varmasti saa neuvoja, kun yrittäjyys kiinnostaa tai jos sinulla on jo valmis liikeidea.

Kulunut vuosi on ollut Oulun yliopistolla yrittäjyyden vuosi. Se ei ole kovin paljon Linnanmaan kampuksen käytävillä näkynyt. Jokunen yrittäjyystapahtuma on ollut. Yliopisto ei ole kuitenkaan toteuttanut yrittäjyysvuotta pienellä lie-

killä, vaan siellä on tehty työtä, joka ei ulospäin näy. Haastatellessani Mia Kemppaalaa sivulta 12 alkavaa Oulun startup-yhteisöstä kertovaa juttua varten hän kertoi, että yrittäjyys on jatkossa vahvemmin yliopiston rakenteissa. Tämän eteen tehty työ on meillä muille näkymätöntä, mutta tulee näkymään myöhemmin. Ehkäpä tästä työstä yliopiston olisi kannattanut viestiä, ettei yrittäjyyden teemavuosi olisi näyttäytynyt niin laimeana.

Osa tuota yllä mainittua työtä on tammikuussa avattava oppimis- ja yhteistyöympäristö Tellus Innovation Arena. Sen tarkoituksena on olla matalan kynnyksen paikka, jonne voi tulla oman yritysideansa kanssa ja saada siihen apua esimerkiksi yrittäjyys- ja innovaatiopalveluista. Tällainen keskus on erittäin tervetullut Linnanmaan kampukselle, koska Telluksessa opiskelijat saattavat törmätä vahingossa yrittäjyyteen ja innostua siitä.

Opiskelijat, pohtikaa miten saisitte oman osaamisenne siirrettyä yritykseksi ja menkää rohkeasti juttelemaan ideoistanne Tellukseen tai keskustassa sijaitsevaan korkeakoulujen yrittäjyyskeskus Business Kitcheniin. Helpoin askel on seurata esimerkiksi Oulu ES:ää Facebookissa, koska silloin saa tiedon kaikista heidän järjestämistään tapahtumista. Lisäksi: muistakaa keskustella omista ideoista ja unelmista muille. Joku muukin saattaa olla kiinnostunut samoista asioista!

NRO 10 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3

Noin kuukauden uutiset

Amica tulee Linnanmaalle

Tarjouskilpailun voittaneen Fazer Amican ravintolat tulevat tammikuussa Unirestan Linnanmaan ravintoloiden tilalle. Vain Kastari säilyy Unirestan omana.

TEKSTI JA KUVITUS Anni Hyypiö

LINNANMAAN KAMPUKSEN ravintola- ja kahvilapalvelut tarjoaa tammikuusta alkaen Fazer Food Services, joka vastaa myös Tellukseen avattavan uuden take away-kahvilan avaamisesta. Yhtiö avaa omat Fazer Amica-ravintolansa Linnanmaan nykyisten ravintoloiden tiloihin.

Unirestalla on ollut Linnanmaalla kuusi ravintolaa: Aularavintola, Julinia, Snellmania, Discus, Datania ja Kastari. Unirestalle jää kampukselle vain jo aiemmin kilpailutettu Kastari.

Ensi vuoden aikana ravintoloiden ilme ja ruokalistat uusitaan Fazerin uusien ravintolakonseptien mukaisiksi. Fazer saa periä opiskelijaaterioista korkeintaan Kelan määrittämän opiskelijalounaan hinnan, ja lounaan henkilökuntahintaan tuleva korotus voi olla enintään 10 senttiä.

Oulun yliopistopalveluiden johto päätti Linnanmaan ravintoloiden tarjouskilpailun voittajasta tiistaina 1. joulukuuta.

Pistevertailussa Fazer Amica sai 90,160 pistettä, toiseksi tullut Sodexo Oy 80, 710 ja kolmanneksi tullut Uniresta 79, 500. Fazer sai vertailussa parhaat pisteet investointiosuudesta ja kahviloiden ja ravintoloiden konseptisuunnitelmistaan. Kilpailuun osallistuivat myös JuvenesYhtiöt Oy ja Leijona Catering Oy. Compass Group Oy ja ISS Palvelut suljettiin kilpailusta pois puutteellisten ruokalistojen vuoksi.

Unirestan toimitusjohtajan KaijaLiisa Silvennoisen mukaan ravintolapäätös on yritykselle suuri pettymys. Linnanmaan ravintoloissa on ollut noin puolet yrityksen työntekijöistä, ja kampuksen ravintolat ovat tuottaneet yli puolet Unirestan liike-

vaihdosta. ”Yritimme tarjouskilpailussa täysillä niillä voimavaroilla, joita voimme pienenä yrityksenä antaa. Pronssi ei lohduta, sillä tavoitteena oli voitto.”

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ja Oulun ylioppilasapu ry:n omistama Uniresta on varautunut Linnanmaalta lähdön mahdollisuuteen jo tammikuusta alkaen, kun yliopisto irtisanoi Unirestan ravintolanpitosopimuksen kilpailutetuissa kohteissa.

Unirestalla on käyty yt-neuvottelut viime kesänä. Vuodenvaihteessa 32 työntekijää irtisanotaan ja seitsemän työsuhteet muuttuvat määrätai osa-aikaisiksi.

Isosta menetyksestä huolimatta Uniresta jatkaa ravintolatoimintaansa ensi vuonna normaalisti kaupungin toimipisteissä, Linnan-

Oulun ylioppilaslehden paperiversio lakkautetaan

maalla Kastarissa sekä Kontinkankaan Medisiina-ravintolassa. Myös arkkitehtikampuksella sijaitseva Apajankahvila oli tammikuussa irtisanottujen toimipaikkojen joukossa, ja senkin toiminta on näillä näkymin päättymässä 1.1.2016.

Oulun yliopiston hankintasuunnittelija Satu Kuokkasen mukaan Fazer aloittaa kilpailutetuissa kohteissa 11.1.2016. Tarjouskilpailussa hävinneillä on kuitenkin 21 päivää aikaa valittaa päätöksestä markkinaoikeuteen tai hakea hankintaoikaisua yliopiston hankintayksiköltä.

Sopimus allekirjoitetaan vasta valitusajan päättymisen jälkeen.

Kaija-Liisa Silvennoisen mukaan Uniresta analysoi vielä, antaako tarjouskilpailun lopputulos perusteita siitä valittamiselle. ”Vain valittamisen vuoksi emme valita.” •

Lehti vuonna 2016

TEKSTI Marko Pinola

printtiversio lakkautetaan ja sen nettomenoista leikataan vuonna 2016 20 000 euroa, eli toimitusapulaisen vuosipalkan verran. Asiasta päätti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto kokouksessaan 11. marraskuuta.

Tekniikan ja talouden edustajisto TeTa:n ryhmäjohtaja Tero Marinin mukaan leikkauspäätös kera digitalisoinnin, joka oli kirjattu OYY:n hallituksen pohjaesitykseen, on askel kohti modernia opiskelijat paremmin tavoittavaa jäsenpalvelua sekä osallistavaa mediaa. ”Esitimme aikataulutavoitteen, jossa ylioppilaslehden digitointi olisi valmis alkuvuodesta 2017, mutta halOULUN YLIOPPILASLEHDEN

4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

lituksen pohjaesitys vei voiton. Näin ollen digitalisoinnin aikataulusta päättäminen jää tulevan edustajiston tehtäväksi. Tehty päätös on kuitenkin perusteltu ja suunta on oikea.”

Humanistien ja kasvatustieteilijöiden edustajistoryhmä HuKa:n ryhmäjohtaja Liisa Väisänen on leikkauspäätöksestä harmissaan.

Hän kertoo HuKa:n olevan ryhmänä kiinnostunut digitalisoinnin mahdollisuuksista, mutta toteaa päätetyn leikkauksen olevan kohtuuton. ”Olimme heti sitä mieltä, että hallituksen pohjaesitys oli kohtuuton. Nyt kun leikataan kolmannes lehden budjetista, vaikuttaa se väistämättä lehden toimintakykyyn ja NRO 10| 2015

laatuun.”

Digitalisointiin ei Väisäsen mukaan myöskään pidä rynnätä, vaan toteutus pitää suunnitella hyvin.

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja Minna Koivusen mukaan leikkauksen suurin kielteinen seikka on se, että toimitusapulaisen pesti käytännössä loppuu. Toimituksen arki muuttuu radikaalisti. ”Kaksi työntekijää toimituksessa on enemmän kuin osiensa summa.

Lisäksi jos yksi työntekijä on sairaana, on toimituksessa kuitenkin toinen tekemässä lehteä. Tätä mahdollisuutta ei tulevaisuudessa enää ole. Lehden tulevaisuus näyttää nyt haastavalta.” •

Oulun ylioppilaslehti ilmestyy vuonna 2016 kuusi kertaa: 10.2. (abinumero), 30.3., 11.5., 31.8. (fuksinumero), 12.10. ja 23.11. Edustajiston päätös lehden muuttamisesta digitaaliseksi tullaneen suunnittelemaan vuoden 2016 aikana ja näillä näkymin lehti on digitaalinen vuoden 2017 alusta. OYY:n hallitus päätti kokouksessaan 3. joulukuuta esittää edustajistolle, että lehden digitalisaatio toteutetaan toimintasuunnitelmaprojektina. Edustajisto päättää asiasta torstaina 10. joulukuuta.

Lyhyesti Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi Jonne Kettunen ja Pauli Väisänen ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto valitsi 11. marraskuuta pidetyssä kokouksessa opiskelijäsenet Oulun yliopiston hallitukseen kaudelle 2016–2017. Äänestyksen jälkeen nimetyiksi tulivat Pauli Väisänen (17,5 ääntä) ja Jonne Kettunen (13,5 ääntä).

Kettunen uusi pestinsä, sillä hän oli toinen kauden 2014–2015 opiskelijajäsenistä. Äänestyksessä ehdolla olivat lisäksi Nico Numminen (9,5 ääntä) ja Ramin Akhi (3,5 ääntä). Hylättyjä ääniä tuli 0,5.

OULUN YLIOPISTON

Yliopiston hallitus on hallinnon opiskelijaedustajapaikoista merkittävin. Yliopiston hallitus päättää muun muassa yliopiston strategiasta ja taloudesta.

Samassa edustajiston kokouksessa valittiin myös PSOAS:n valtuuskunnan jäsenet kaudelle 2016. Valituiksi tulivat Johannes Nissinen (henkilökohtainen varajäsen Ville Tyrväinen), Joni Ollikainen (Henri Fröjdholm), Aleksi Kestilä (Heini-Maaria Hakala), Jarno Friimäki (Julius Norrena), Meeri Haataja (Sami Saarenpää) ja Riikka Luukela (Sari Oksanen). •

OYY:n uusi strategia vuosille 2016–2020 hyväksyttiin OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (OYY) uusi strategia hyväksyttiin edustajiston kokouksessa 11.marraskuuta. Strategiassa määritellään ylioppilaskunnan uuden strategiakauden (2016–2020) arvot, keskeiset tavoitteet, haasteet ja mahdollisuudet.

Strategian mukaan OYY:n missiona on tarjota opiskelijalle hyvä elämä.

Kaikki ylioppilaskunnan toiminta ja sen tekemät päätökset palautuvat tähän päämäärään.

Uudessa strategiassa OYY:n arvoiksi mainitaan avoimuus, rohkeus, vaikuttavuus ja yhteisöllisyys. Strategiakauden visiona on, että vuonna 2020 opiskelijat tuntevat ylioppilaskunnan toiminnan ja kokevat sen merkitykselliseksi. Silloin mahdollisimman suuri osa Oulun yliopiston opiskelijoista on OYY:n toiminnan ja palveluiden piirissä ja haluaa myös kuulua ylioppilaskuntaan.

OYY:n keskeisimmät strategiset

tavoitteet ja toimenpiteet ovat ylioppilaskunnan vaikuttavuuden lisääminen ja sen talouden saattaminen kestävälle pohjalle, jäsenpalvelujen parantaminen, panostaminen ylioppilaskuntatoimijoiden hyvinvointiin ja yliopiston yhteinen kehittäminen.

Edustajisto arvioi strategian toteutumista vuosittain.

OYY:n edellinen strategiakausi päättyy tämän vuoden lopussa. Strategian uudistamistyö on käynnistynyt jo viime vuoden syksynä. Sen jälkeen strategian uudistamista on käsitellyt ylioppilaskunnan pääsektorista ja asiantuntijajäsenistä koostuva strategiatyöryhmä. Strategialuonnosta ovat kommentoineet muun muassa myös yliopiston koulutusneuvosto, ylioppilaskunnan talousvaliokunta ja Rauhala-klubista valitut OYY-alumnit. Edustajisto kävi lähetekeskustelun strategiasta 15. syyskuuta pidetyssä kokouksessaan. •

1,60

euroa on säästö opiskelijaa kohden, kun edustajisto päätti leikata lehtemme budjetista 20 000 euroa. Kyseisellä summalla Juliniasta saa Sisuaskin tai melkein porkkanasämpylän lihalla (1,77e).

Asiantuntija tietää Kysy, jos jokin opiskelijaelämässä tai yliopistolla askarruttaa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat.

Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@oyy.fi tai Facebook-sivuillamme (www.facebook.com/oulunylioppilaslehti) olevan lomakkeen kautta.

Olen aloittanut graduni tekemisen ja minusta tuntuu, ettei työ etene enkä saa tarvittavaa ohjausta. Mitä teen?

Yliopistossamme on hyväksytty opinnäytetöiden ohjauksen periaatteet, joissa määritellään annettavan ohjauksen minimitaso. Jokainen opiskelija on oikeutettu saamaan vähintään 10 tuntia ohjausta. Jokaisen opiskelijan ja ohjaajan on hyvä solmia ohjaussopimus, jossa määritellään molempien vastuut. Mikäli tilanne ohjaajasi kanssa ei etene tai muuten tuntuu kestämättömältä, sinulla on oikeus vaihtaa ohjaajaa. Opiskelijoiden hyvinvointi- ja ohjauspalvelut tarjoavat myös erittäin laadukasta prosessiohjausta monialaisissa ryhmissä, joista saa erityisesti vertaistukea sekä erilaisia työkaluja muun muassa ajanhallintaan ja aikatauluttamiseen. Ryhmään osallistumiseen tarvitset kuitenkin ohjaajan omalta alaltasi.

Henna Määttä, OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija

NRO 10| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

5

Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

Konsultti muuttuu toteuttajaksi Porukka tuotantotalouden opiskelijoita kyllästyi suurten yritysten epäkohtiin.

Kymmenpäinen joukko ratkaisee nyt ongelmia oman konsulttiyrityksensä nimissä.

Sen toimitusjohtajuuteen keskittyy tuore diplomi-insinööri Mikko Kontio.

TEKSTI Sanna Häyrynen KUVA Elina Korpi

EUROT SILMISSÄÄN kiiluen konsultti puhuu henkilöstölle ympäripyöreitä ja lähettää tunnin tuokiosta nelinumeroisen laskun. Tämän stereotyyppisen kuvan vuoksi Mikko Kontio puhuu konsultin sijaan mieluummin toteuttajasta. X Heads Oy:n periaatteena on, että konsultit yrittävät ymmärtää asiakasyrityksen toimintamallin ja pohtivat, mitä juuri siellä voitaisiin tehdä toisin. ”Asiakkaan tavoitteena voi olla vaikka myydä yritys kalliilla hinnalla tai toisena ääripäänä halu kehittää kestävää liiketoimintaa.

Meidän ideanamme on auttaa”, Kontio kertoo ja korostaa, että parannuksen he pyrkivät toteuttamaan yhteistyössä, jotta näkevät, kun toinen onnistuu.

Paremmin tekeminen yhdessä ajoi myös X Headsin perustamiseen. Firman visionääri ja sarjayrittäjä Jussi Auvinen halusi koota tiimin yrittäjähenkisistä ihmisistä, jotka ovat valmiita tekemään asioita omalla tavallaan ja kapinoimaan perinteistä teollisuusuraa vastaan.

Kontio näkee pelkkänä etuna sen, että aloittavan yrityksen riveissä on yhden tai kahden hengen sijasta molempien käsien sormilla laskettava määrä asiantuntijoita. Se laajentaa näkemystä. ”Meillä on kokemusta eri teollisuudenaloilta. On ongelmanratkaisijoita, kirjoittajia, web designer, prosessiosaajia ja yksi health tech -asiantuntija”, Kontio luettelee.

ten homma hoidettiin etänä Skypen ja Google Docsin avulla. Puolet ratkaisi materiaalivirtojen ohjaamista ja toinen puoli kirjoitti siitä raportin”, Kontio kuvailee kuuden hengen työnjakoa.

Kaikkia ei aina tarvita mukaan, ja kunkin panostus vaihtelee tilanteesta riippuen.

Kontio paljastaa, että osa saa jo elantonsa yrityksestä, osalle työ on sivutoimista. Voitonjaosta on tehty laskukaavat etukäteen.

Porukka on hajaantunut eri puolille maailmaa: Australiaan, Singaporeen, Espanjaan ja Vaasaan. Syyskuussa saadulle Oulun-toimistolle Njetwork Innin tiloihin mahtuu muutama henkilö.

Viimeiseen puolivuotiseen on Kontion sanoin kuulunut riittävästi uusia asiakkaita, tuotteistamista sekä vanhojen verkostojen herättelyä ja uusien kerryttämistä tapahtumissa. ”Totta kai asiakkaille esittäytyminen aina jännittää, mutta ei auta kuin uskoa omaan osaamiseensa, niin muutkin uskovat. On ollut innostavaa nähdä, kun ihmiset tajuavat, että voisimme yhdessä tehdä jotain paremmin”, nyökyttelee toimitusjohtaja.

X Heads on lyöttäytynyt yhteen toisen oululaisen konsulttifirman kanssa. Kontio ei näe kilpailijoita vaan yhteistyökumppaneita. Hänen mielestään Oulussa vallitsee ikävä asenne, että pienet firmat kilpailevat toisiaan vastaan, kun ne voisivat yhteistyöllä saada enemmän aikaan.

Kilpailija on yhteistyökumppani

Konkurssi on mahdollisuus

Monipuolisen kokemuksen tuomasta verkostosta X Heads löysi ensimmäisen asiakkaansa kesällä, kun yritys noin puoli vuotta sitten perustettiin. Kontio muistelee, että projekti saatiin hoidettavaksi, koska asiakkaan ongelmasta otettiin selvää ja esitettiin muutama oikeanlainen kysymys. ”Meillä ei vielä ollut toimistoa, jo-

Asioihin vaikuttaminen, haasteet ja vastuu houkuttelevat Mikko Kontiota yrittäjyyteen. Suurissa korporaatioissa työskennellessään X Headsin tekijät huomasivat, mikä työyhteisöjen ja teollisuuden prosessien toiminnassa hiersi, mutta nuorten ehdotuksia ei kuunneltu. Toisen leivissä oma into voi kuihtua. ”Kuukausipalkka on maailman

6

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 10| 2015

MIKKO KONTIO » 25-vuotias. » Kotoisin Maikkulasta, asuu Tuirassa.

» Valmistunut marraskuussa tuotantotalouden diplomi-insinööriksi.

Sivuaineena opiskellut tietotekniikkaa.

» Työskentelee X Heads Oy -nimisen konsulttiyrityksen toimitusjohtajana.

» Aiemmin töissä ICTfirma Exfossa, metallipaja Sah-Kolla ja kuljetusalalla.

Reppureissaajana Australiassa teki töitä farmeilla.

» Toiminut tuotantotalousteekkareiden Optiemainejärjestön hallituksessa opintovastaavana ja kuulunut opiskelijajäsenenä tuotantotalouden osaston johtoryhmään.

» Vapaalla lumilautailee ja viihtyy luonnossa: kalastaa, pilkkii, metsästää, vaeltaa, mökkeilee.

» Lapsena pyöritteli uravaihtoehtoja eräoppaasta maatalousyrittäjään.

Myöhemmin kiinnostus tekniikkaan ja bisnekseen ohjasi yliopistoon. » Haaveilee, että voisi työssään tehdä sitä, mitä haluaa ja silloin kun haluaa sekä nähdä maailmaa. Näin aikaa jäisi myös lumilautailuun ja luonnossa oleiluun.

» Toivoo, että vanhemmat sukupolvet ymmärtäisivät nuorten voiman, unohtaisivat omat kuppikuntansa ja auttaisivat nuoria toteuttamaan itseään. ”Sillä olisi suuri vaikutus asioihin.

Voisi vaikka syntyä se kliseinen maailmanrauha.”

vahvin huume. Kun on asuntolainaa, on riippuvainen vakituisesta työpaikasta”, Kontio perustelee sitä, miksi opiskelijana kannattaa uskaltaa toteuttaa ideansa.

Hänen mielestään yrittäjyydestä puhutaan turhaan mörkönä, koska nuori saa kokeilla ja epäonnistua.

Amerikkalaismentaliteettia lainaten Kontio sanoo konkurssin olevan mahdollisuus – niin voi käydä ja firman kaatuminen taas tuo tullessaan jotain uutta.

”

On ollut innostavaa nähdä, kun ihmiset tajuavat, että voisimme yhdessä tehdä jotain paremmin. ”Ehkä X Headsiä ei parin vuoden päästä ole tai sitten on”, Kontio puntaroi, sillä startup-hengen mukaisesti uudet bisnekset kiinnostavat.

Vastikään diplomityönsä viimeistelleenä hän kokee, että yliopistosta yrittäjiksi ryhtyvät ovat tuoreen tiedon hyödyntäjiä. Toimitusjohtaja on hyvillään, että teekkarit tekevät diplomitöitään yhä useammin pienille yrityksille, ja yhden suuren Nokian valta-asema on murtunut.

Työn henkinen palkitsevuus tuntuu houkuttelevan enemmän kuin jättiyrityksen palkkalistoille pääseminen.

Työkentän ja startup-maailman muovaaminen ei ole vain insinöörien ja kauppatieteilijöiden yksinoikeus. Kontio näkee, että X Heads voisi tarvita kulttuurien tuntijoina esimerkiksi historioitsijoista. ”Yliopistolla pitäisi päästä kuppikunnista eroon. Voisi syntyä vaikka mitä siistiä, kun teekkarit ja humanistit heitettäisiin yhdessä ideoimaan”, Kontio väläyttää. •

Miksi suoraan yliopiston penkeiltä yrittäjäksi, Mikko Kontio?

1 Se on paras aika kokeilla ja oppia yrittäjyys.

Ei kannata puristua yhteiskunnan muottiin, joka sanoo ”valmistu, työllisty, osta asunto”.

2 Omassa työpaikassa on valtavat mahdollisuudet toteuttaa itseään.

3 Miksi ei?

Puoli vuotta toimitusjohtajana on opettanut Mikko Kontiolle, että apua saa kysyä. Aloitteleva yrittäjä voi kysyä sparrausta verkostoistaan ja vaatia rehellistä palautetta asiakkailtaan.

Organisaatiouudistus

Vallan uusjako Tammikuun ensimmäisenä päivänä astuu voimaan Oulun yliopiston uudistettu organisaatio. Valtaa ja resursseja jaetaan yliopistossa uudella tavalla. Uudistuksen suurin muutos koskee tutkimusta, joka keskitetään nyt kokonaan tiedekuntiin. Tiedekunnat jaetaan samalla yliopiston vararehtoreiden alaisuuteen.

Rehtori Jouko Niinimäen mukaan uudistus vähentää tutkimuksen keskinäistä kilpailua ja luo poikkitieteellisyyttä ja yhteishenkeä.

Henkilöstössä osa pelkää täysin päinvastaista kehitystä.

TEKSTIT JA KUVITUS Anni Hyypiö

OULUN YLIOPISTON organisaatiorakennetta myllerretään tammikuussa urakalla.

Yliopiston tiedekunnat ovat tulevaisuudessa vararehtoreiden alaisuudessa. Dekaanit vastaavat edelleen tiedekuntiensa hallinnosta, mutta vararehtoreista tulee dekaanille johtamista tukeva työpari.

Suuren muutoksen kokee myös yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunta. Vuodenvaihteen jälkeen kaikki Oulun yliopistossa tehty tutkimus tapahtuu tiedekuntiin muodostetuissa tutkimusryhmissä.

Tutkimusryhmä – tai tutkimusyksikkö – on Oulussa jatkossa tutkimuksen tekemisen ydin, tiedekunnan ainoa yksikkötaso ja oma tulosyksikkönsä.

Samalla yliopiston neljä painoalayksikköä, BioCenter Oulu, Eudaimonia – Ihmistieteiden tutkimuskeskus, Infotech Oulu ja Thule Instituutti, ovat uudessa organisaatioissa vain tutkimustyötä edesauttavia toimijoita, eivät varsinaisen tutkimustyön tekijöitä. Yhdistämistä tapahtuu myös yliopiston infrastruktuurissa, kun Biocenter, koeeläinkeskus ja MNT-keskus yhdistetään yhteen yksikköön.

Opiskelija tukee, ei enää päätä Opiskelija pääsee uudistuksessa helpolla, sillä myllerrys ei suoraan näy riviopiskelijan arjessa.

Tiedekuntahallitusten opiskelijaedustajien toimintaan se kuitenkin vaikuttaa, kertoo OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä.

Määtän huolena on, että uudessa organisaatiossa tiedekuntahallituksen tehtävä johdon tukemisessa on epämääräinen. Nyt yliopiston tiedekuntahallituksissa istuu nelisenkymmentä varsinaista ja varalla olevaa opiskelijajäsentä. ”Aiemmin henkilöstö ja opiskelijajäsenet ovat tiedekuntahallituksissa oikeasti päättäneet asioista. Uudistetussa johtosäännössä tiedekuntahallituksen roolina on tukea dekaanin toimintaa.

Sanavalinnoilla on merkitystä: aiemmassa johtosäännössä tiedekuntahallitus päätti ja hyväksyi, nyt se vain tukee.”

8

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Uudistetussa johtosäännössä kuitenkin todetaan, että OYY voi halutessaan nimetä opiskelijaedustajan tiedekunnan johtoryhmään.

Tämä on Määtän mukaan tervetullut lisäys: opiskelijan äänen pitäisi Määtän mielestä kuulua aina kaikissa niissä elimissä, joissa tehdään opiskelijaa koskevia päätöksiä. ”Lausunnossamme otimme kantaa myös siihen, että yliopistokollegion rakenteen pitäisi olla tasakolmikantainen: nyt professorit ovat yliedustettuina opiskelijoihin ja henkilökuntaan nähden.”

Rahat vai ryhmähenki?

Uuteen organisaatioon kuuluvasta tiedekuntien jakamisesta tutkimusryhmiin tutkimushenkilöstöllä ja hallinnolla on melko vastakkaiset visiot.

Keskeinen huolenaihe on raha ja sen riittäminen.

Organisaatiouudistus on ennen kaikkea rehtori Jouko Niinimäen projekti. Niinimäen mukaan uudistuksella haetaan Oulun yliopistolle selkeämpää organisaatiota, jossa kaikki toiminta tukee yliopiston osaamisen löytämistä ja tunnistamista.

Tämän kaiken tavoitteena on parantaa yliopistossa tehdyn työn laatua, jota taas on pakko vaalia rahoituksen saamiseksi. ”Uudistuksella luodaan rakenne, joka tekee osaamisen näkyväksi, tukee sen kehittymistä ja tukee lisäksi monitieteisyyttä eri osaamisalueiden välillä. Autamme jokaista keskittymään omaan ydinosaamiseen, jotta laatua saadaan ylöspäin.”

Uudessa mallissa rahaa jaetaan tutkimusryhmän tuloksen perusteella. Niinimäki vakuuttaa, ettei opetus kärsi uudesta mallista. ”Tutkimusryhmät resursoidaan niin, että koulutus rahoitetaan päältä pois. Opetus ei joudu kilpailun alle.”

Oulun yliopiston Akateemiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Pirkko Viitala ei ole yhtä optimistinen. Laboratoriopäällikkönä lääketieteen tiedekunnassa toimivan Viitalan suurimpana murheena on se, että rahan väheneminen näkyy vielä

NRO 10| 2015

opetuksen laadussa. ”Opiskelijana olisin huolestunut siitä, että joissakin tutkimusyksiköissä resurssit ovat niin pienet, ettei kaikkia määräaikaisia opetus- ja tutkimustehtäviä voida jatkaa.”

Rehtori Niinimäen mukaan organisaatiouudistuksen ideana on vähentää yliopiston keskinäistä kilpailua. Uudessa organisaatiossa kaikki saavat keskittyä omaan tekemiseensä omissa ryhmissään, eikä samanlaista sisäistä kilpailua resursseista ole. Hyödyn tästä korjaa lopulta työntekijä. ”Kun yksikön saama raha kytkeytyy tulokseen, työntekijä kokee työn tulosten olevan lähellä itse työtä. Työntekijä voi kokea henkilökohtaista onnistumisen tunnetta, joka taas vaikuttaa hänen edellytyksiinsä työskennellä.”

Niinimäen mukaan tutkimusryhmämalli lisääkin lopulta yliopiston monitieteisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tämän toteutumista tullaan tukemaan myös erillisellä rahoituksella.

Pirkko Viitala arvelee vaikutuksen olevan jopa päinvastainen. Tutkimusryhmissä seurataan tällä hetkellä tarkkaan sitä, että tutkimuksen hyöty tulee vain ja ainoastaan omalle ryhmälle. ”On voimistuva huoli ja elinehtokin, että hyöty kohdentuu tarkalleen omaan tutkimusryhmään - tai ainakin omaan tiedekuntaan. Luulen oman tulosyksikön hyötyajattelun vain voimistuvan, minkä kustannuksella suuren kokonaisuuden, yliopiston, yhteishyöty jää jalkoihin.”

Viitalan mukaan raha on jo ohjannut tutkimusryhmien muodostumista: osa tutkijoista on tällä hetkellä hankalassa tilanteessa, sillä he eivät kelpaa tutkimusryhmiin siksi, ettei heidän mukanaolostaan katsota olevan tarpeeksi rahallista hyötyä. ”Osa on jo miettinyt lähtöä yliopistosta, jos uutta tutkimusympäristöä ei löydy.”

Toimiva malli korvataan uudella Tutkimusryhmien muodostaminen tiedekunnissa on edennyt vaihtelevaan tahtiin. Ensimmäisenä urakka alkoi teknillisessä tiedekunnassa, jos-

Oulun yliopiston organisaatiorakenne 1.1. 2016 alkaen

sa uudistus on Niinimäen arvion mukaan otettu vastaan myötämielisesti. Näkyvimmin ryhmien kanssa kipuili luonnontieteellinen tiedekunta, jossa avuksi tarvittiin yliopiston ulkopuolelta tullut muutosjohtaja.

Niinimäen mukaan suurin osa tiedekunnista kuuluvasta kritiikistä koskeekin itse rakenteen sijaan juuri rahaa ja sen jakoa. ”Resurssien jako on puhututtanut erityisesti siellä, jossa rahasta on uupelo.”

Pirkko Viitalan mukaan tutkimusryhmien nopea uudelleenmuodostus on nähty hämmentäjäksi myös lääketieteellisessä tiedekunnassa. Jo olemassa olevat laitokset olisivat Viitalan mukaan voineet toimia samalla lailla uudessakin organisaatiossa. ”Myös talous on mennyt entistä enemmän sekaisin ja ajantasainen budjettiseuranta on ollut mahdotonta, mikä olisi kuitenkin tärkeää tutkimukseen panostamisen kannalta. Ymmärtääkseni muun muassa humanistisessa ja kasvatustieteellisessä tiedekunnassa toimivien käytäntöjen uudistus on vain hämmentänyt.”

Humanistisen tiedekunnan dekaani Paula Rossi sanoo nykyisen mallin olleen humanisteille toimiva, muttei mahdoton luopua. ”Meillä on tiedekunnassa osaava henkilökunta ja motivoituneet opiskelijat, joten eivätköhän opiskelijat valmistu ja tutkimus mene eteenpäin tässäkin

järjestelmässä. Tiedekunnan hyvä yhteishenki auttaa asiassa.”

Notio ei tavoita kaikkia Opiskelijalle tieto organisaatiouudistuksesta on ollut kiven alla. Henna Määttä kritisoikin organisaatiouudistuksesta tiedottamista. Kun organisaation uudistustyö aloitettiin syksyllä 2014, sitä pyydettiin kommentoimaan intranetissä Notiossa. Määtän mukaan vain pieni osa opiskelijoista ylipäänsä käyttää Notiota, ja uudistusta koskevaan kommenttiketjuun opiskelijat eivät voineet kommentoida mitään. ”Lisäksi ylioppilaskuntaa pyydettiin loppuvuodesta järjestämään opiskelijoille kysely, johon vastaukset olisi haluttu jo tammikuun alussa. Tällä aikataululla ja pohjustuksella se oli aika epärealistinen pyyntö. Jos opiskelijoille halutaan järjestää kysely, se pitäisi tehdä niin, että opiskelijoilla on oikea mahdollisuus kommentoida.”

Jouko Niinimäki myöntää kaikkien tavoittamisen olevan yliopiston kokoisessa organisaatiossa haastavaa. Silti henkilöstöä ja opiskelijoita on osallistettu uudistuksessa parhaansa mukaan.

Asiasta on Notion infon lisäksi järjestetty tiedotustilaisuuksia koko henkilökunnalle, ja tiedekuntien dekaaneille on järjestetty oma kuulemistilaisuutensa.

”Kaikkien 3000 työntekijän ottaminen mukaan päätöksentekoon on haasteellista. Siksi meillä on käytössä edustuksellisia elimiä, joissa päästään vaikuttamaan.”

Pirkko Viitalan mukaan henkilöstöä on kyllä tiedotettu uudistuksesta, mutta sen hyödyistä ei olla vakuuttuneita: moni ei tiedä, miten ja miksi muutos tapahtuu ja mitä hyvää se heille tuo. ”Tutkimuksessa ja opetuksessa pitäisi olla voimistuva yhteen hiileen puhaltamisen idea. Nyt se hiili alkaa olla jo kovasti mustunutta: enää ei ole ollut voimia puhaltaa siihen. Uudistus sekoittaa, hämmentää, vie aikaa, työpanosta ja ajatusta sellaisista asioista, joista pitäisi olla selkeä hyöty ydintehtävien hoitoon jatkossa.”

Kritiikistään huolimatta Viitala sanoo toivovansa, että uudistus on myllerryksen arvoinen ja huoli testaamattoman mallin toimimattomuudesta osoittautuu turhaksi.

Vaikka riviopiskelijat eivät uudistukseen päässeet vaikuttamaan, OYY on kertonut oman kantansa lausunnoissa. Tähän tyytyväinen Henna Määttä sanoo itsekin ymmärtävänsä halun organisaation uudistamiseen. ”On hyvä, että johdon päätöksentekoa halutaan ketteröittää, sillä nykyinen hallintorakenne on aika jäyhä. Silti kaikessa pitäisi kuulla kolmikantaa. Muuten voi käydä niin, että vain korkeammissa asemissa olevat tulevat kuulluksi.”•

NRO 10| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

9

Vieraissa saleissa | Palstalla käydään eri tieteenalojen luennoilla.

J.R.R.Tolkienin tuotantoon erikoistunut kirjallisuudentutkija Dimitra Fimi oli otettu kunniasta olla ensimmäisen Suomessa tehdyn humanistisen Tolkien-tohtorintutkimuksen vastaväittäjä. Kuvassa Fimi vasemmassa reunassa, kustos Kuisma Korhonen keskellä, väittelijä Jyrki Korpua oikeassa reunassa.

Onko haltialla vapaata tahtoa?

TEKSTI JA KUVAT Anni Hyypiö

11.50. Tästä kansansuosiosta voi moni väitteilijä vain haaveilla.

Alkamassa on ensimmäisen suomalaisen J.R.R.Tolkienin kirjallisuudesta tehdyn humanistisen alan väitöskirjan tarkastus, ja tupa on totisesti täynnä. Jo puoli tuntia ennen väitöstilaisuuden alkua HU106salissa kuulijat istuvat tiukasti kylki kyljessä.

Kun luentosalin omat istumapaikat loppuvat kesken, lisätuoleja nostellaan salin käytävälle ja takariviin.

Kuuluisa akateeminen vartti pätee tietysti täälläkin. Tasan vartin yli kaksitoista yleisö nousee seiso10

OULUN YLIOPPILASLEHTI

maan, kun väittelijä Jyrki Korpua, kustoksena toimiva Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Kuisma Korhonen ja Cardiffin yliopiston tohtorikaapuun pukeutunut vastaväittäjä Dimitra Fimi saapuvat saliin.

Kuisma Korhosen lyhyiden avaussanojen jälkeen frakkipukuinen Korpua aloittaa suomenkielisen lectio praecursoriansa, seisaaltaan esitetyn väittelijän alkupuheenvuoron. Maksimissaan 20 minuuttia kestävän lection ideana on johdattaa kuulijat tutkimuksen aiheen ja maailman piiriin olematta NRO 10 | 2015

kuitenkaan tiivistelmä tutkimuksesta. Väitöksessään Korpua esittää, että Tolkienin fantasiamaailmaan sijoittuvia teoksia yhdistää mytopoeettinen koodi, joka luo kielen, myyttien sekä tekstillisten vaikutussuhteiden kautta koherentin kokonaisuuden. Korpua väittää, että vaikka Tolkienin teokset ovatkin keskenään hyvin erilaisia, niitä yhdistävä koodi on luettavissa niin suuren luomismyytin kertovasta Silmarillionista kuin satumaisesta ja kotoisasta Hobitistakin.

Tutkimuksessaan Korpua etsii vastausta myös Tolkienin teosten

suosiolle. Yleisöä naurattavat Korpuan huomiot keskiluokkaisesta Bilbo Reppulista ja työväenluokkaisesta Sam Gamgista.

Nauru pois - juuri hobittihahmot ovat Keski-Maailman viehätyksen salaisuus. ”Hobitit kotouttavat fantasiamaailman lukijalle. llman hobittihahmoja Tolkienista ei olisi tullut fantasian kummisetää”, Korpua sanoo.

12.32 Korpuan päättäessä puheensa vastaväittäjä Dimitra Fimi aloittaa työnsä kiittämällä Korpuaa esityksestä: hän kertoo nauttineensa

Luento: Kirjallisuudentutkija Jyrki Korpuan väitöstilaisuus 13.11..

Kenelle: Väitöstilaisuudet ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Paikalla väittelijä itse, kustos Kuisma Korhonen ja vastaväittäjä Dimitra Fimi. Yleisössä valikoima kirjallisuuden oppiaineen henkilökuntaa ja opiskelijoita, väittelijän läheisiä ja muita aiheesta kiinnostuneita.

Sisältö: Kolmituntisessa tilaisuudessa tarkastettiin Korpuan väitöstutkimus ”Constructive Mythopoetics in J.R.R.Tolkien’s Legendarium”.

JUKKA ISOMAA, 26 kirjallisuuden 7. vuoden opiskelija

Miksi tulit seuraamaan tätä väitöstilaisuutta?

Kirjallisuuden oppiaineesta järjestetään Oulussa aika harvoin väitöstilaisuuksia. Olen opiskeluaikanani missannut aikaisemmat väitökset, joten nyt halusin käydä tutustumassa aiheeseen.

Lisäksi itse väitöksen aihe oli kiinnostava, ja Jyrki Korpua ennestään tuttu luennoitsija. Olen kuullut monella kurssilla hänen sanovan, että tätä aihetta tai kysymystä käsitellään myöhemmin väitöskirjassani. Joten sillä lailla ympyrä sulkeutui tänään!

suomen kielen kuuntelusta, vaikkei sanojen sisältöä ymmärtänytkään. (Vastaväittäjä saa puheesta toki käännöksen.)

Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään neljä tuntia, jotta aikaa riittäisi myös mahdollisille muille vastaväittäjille. Fimi aloittaa pitkän tarkastustyönsä hyvin yleisluontoisilla kysymyksillä, jotka koskevat Korpuan motiivia tutkimukselle ja tutkimuksen vahvimpia ja heikoimpia kohtia.

Yleisten kysymysten jälkeen Fimi siirtyy käsittelemään tutkimusta kappale kerrallaan. Kysymykset ovat hyvin tarkkoja: Fimi haluaa esimerkiksi tietää sen, onko Tolkienin haltioilla Korpuan mukaan ollenkaan omaa tahtoa.

Väitöstilaisuudet ovat enää hyvin harvoin piinaavia tenttauksia.

Myös väitöksen hylkääminen tässä

vaiheessa on hyvin poikkeuksellista, sillä väitösluvan saaminen edellyttää esitarkastajien tarkan seulan läpäisyä.

Poikkeuksiakin toki on: vuonna 2012 Oulussa hylättiin vasta väitöstilaisuuden jälkeen kaivonkatsojien toimia tieteellisesti selvittävä tekniikan alan väitöskirja.

Nytkään vastaväittäjän kysymykset Korpualle eivät vaikuta hyökkäyksiltä, vaan käynnissä on tasavertainen keskustelu. Korpua ei häkelly tarkoistakaan kysymyksistä, vaan vastaa niihin rennosti ja varmasti.

14.00 Nyt ilma alkaa käydä paksuksi. Ihmiset hapuilevat vesipullojaan, ja luentosalien ovia availlaan vaivihkaan. Tuttuni kuiskaa korvaani: Ihme, jollei joku pyörry tänne.

Vuorossa on paluu isoihin kysymyksiin. Fimi tiedustelee Korpual-

ta, näkeekö hän yhteyksiä Tolkienin ja postmodernismin välillä. Vastaus on lyhyt: vaikka teoksista voi löytää tiettyjä postmodernistisia elementtejä, Korpua ei näe Tolkienia postmodernistina.

Fimiä kiinnostaa myös se, mitä Korpualla on seuraavaksi mielessä. Väittelijällä on vireillä monia projekteja: paraikaa hän kirjoittaa muun muassa Kalevalasta myyttien synnyttäjänä.

Lisäksi Tolkien-tutkimuksesta jäi yli noin 250 sivua valmista tekstiä, jotka eivät mahtuneet väitöskirjan kansien sisälle. Nekin ovat hyödynnettävissä vielä jollain tapaa, Korpua arvioi.

14.13 Fimi ja Korpua nousevat seisomaan, sillä vastaväittäjä on valmis antamaan loppulausuntonsa, jossa hän tekee yhteenvedon tarNRO 10 | 2015

Mitä sait tästä iltapäivästä irti?

Kokemuksena väitös oli todella mielenkiintoinen. Eniten minua kiinnostivat väitöksen metodologinen ote ja se, mitä väittelijä on saanut irti paljon tutkitusta kirjailijasta. Oli mielenkiintoista nähdä se, miten väittelijä oli kytkenyt Tolkienin teokset yhteen.

Puurrat nyt gradun parissa. Vietetäänkö vielä jonain iltana Jukka Isomaan väitöskaronkkaa?

Enpä tiedä vielä! Olen kyllä pohtinut jatkotutkimuksen mahdollisuutta yhtenä akateemisena uravaihtoehtona. Mutta riittävätkö rahkeet ja paukut siihen, se on eri asia.

kastustyöstään.

Fimin lausunto on pääosin positiivinen. Hän kritisoi Korpuaa siitä, että tiettyjä ideoita olisi voinut kehitellä eteenpäin. Erityiskehuja Korpua saa onnistuneesta lähiluvusta sekä väitöstyön erinomaisesta kielestä.

Lopuksi Fimi toteaa suosittelevansa lämpimästi väitöskirjan hyväksymistä.

14.25 Nyt olisi aika kuulla vastaväitteitä, mikäli niitä yleisöstä löytyy.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen kustos Kuisma Korhonen julistaa keskustelun suljetuksi. Yleisön taputtaessa väittelijä, kustos ja vastaväittäjä poistuvat salista.

Salin ovien sulkeutuessa myhäilevä väki kerääntyy väitöskahveille muutaman metrin päähän Snellmanian ravintolaan. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

11

Työelämä | Oulun startup -yhteisö.

Valot päällä Oulussa olisi voitu jäädä surkuttelemaan Nokian ja Microsoftin jättämää työpaikkojen aukkoa, mutta monet näkivät tilanteen mahdollisuutena.

TEKSTIT Minna Koivunen KUVITUS Mikael Heikkinen

12

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 10 | 2015

SUURTEN TEKNOLOGIAYRITYSTEN lähteminen Oulusta synnytti kaupunkiin uusia yrityksiä. Niitä tukemaan perustettiin muun muassa Yritystakomo, Business Kitchen, Uusyrityskeskus, Yrityskiihdyttämö ja Njetworking. Oulu ES:n toiminta vilkastui ja kaupunki sai kaksi startup-kilpailua.

Muutamassa vuodessa syntyi laaja ja eloisa startup-yhteisö.

Startup-yrittäjä Asmo Saloranta on sitä mieltä, että Nokian kaatuminen ja työttömäksi jääneet insinöörit olivat siunaus Oululle. ”Nyt ne tyypit ovat oikeasti hyötykäytössä perustamassa startuppeja. He kokeilevat kaikkia hulluja omia ideoita, joita ovat Nokialla olleessaan miettineet, mutta eivät ole uskaltaneet toteuttaa, koska on ollut varma suojatyöpaikka, jossa voi olla lopunikänsä. Ei ole tarvinnut miettiä, että lähtisi tekemään jotain omaa juttua.”

Ajattelutapakin on jo muuttunut. ”Ihmiset uskaltavat yrittää rohkeammin, sillä mentaaliteetti ihmisillä on muuttunut. Voi perus-

taa yrityksen ja feilata sillä. Ennen kun teit konkurssin, menetit maineesi ja rahat, enää ei pelätä sitä”, sanoo Juha Karppinen, joka pyörittää Pint Please –startuppia yhdessä kolmen muun perustajan kanssa.

Pitkään yrittäjänä toiminut ja nykyisin pääomarahoitusyhtiö Butterfly Ventureksen yksi perustajista Juho Risku toteaa, että Oulussa on oltu pitkään kauan ennen kyseistä kriisiä kaukonäköisiä.

On esimerkiksi laitettu Technopolis pystyyn.

Oulun kaupungin liikelaitos Business Oulu rahoittaa ja tuottaa palveluita, jotka auttavat eri vaiheissa olevia yrityksiä.

Mia Kemppaala, joka on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa korkeakoulujen yhteistä yrittäjyyskeskus Business Kitcheniä ja työskentelee tällä hetkellä Martti Ahtisaari -instituutissa suunnittelemassa yliopiston yhteistyötä muiden sektoreiden kanssa, oli marraskuussa kolme viikkoa Yhdysvalloissa tutustumassa yrittäjyysyhteisöihin.

”Parasta oli nähdä Oulun arvo. Vaikka meillä on suunnilleen 200 000 asukasta, meillä on silti suurkaupunkien verran potentiaalia. Meiltä löytyy huippuluokan osaajia, ja todella hyvä yliopisto, jossa on maailmanluokan tutkimusta. Meillä on puitteet, meiltä löytyy yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen sekä tahtotila.”

Matala kynnys Tärkeimpiä ellei tärkein startup-yhteisön tukikohta on Torikadulla sijaitseva, marraskuussa kolme vuotta täyttänyt Business Kitchen. Suunnitteluvaiheessa sitä oltiin sijoittamassa Elektroniikkatielle ja Kansankadulle.

Matti Rusila, joka oli varhaisessa vaiheessa mukana Business Kitchenin tekemisessä ja toiminnassa tämän vuoden helmikuuhun saakka, oli tuolloin OuluES:n (silloin OuluSES) puheenjohtajana. Ou-

NRO 10| 2015

JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

OULUN YLIOPPILASLEHTI

13

Työelämä | Oulun startup -yhteisö.

luES löysi Torikadun tilat, johon Business Kitchen lopulta tuli. Rusila ja toinen silloinen OuluES:n hallituslainen toivat vahvasti esille sitä, että BK:n tulisi olla keskustassa. Niin lopulta kävikin.

Kaikille avoin tila on madaltanut kaupunkilaisten kynnystä tulla kuuntelemaan yrittäjyydestä, ja siellä opiskelijat saavat kontakteja. ”Business Kitchenissa on se hyvä puoli, että täällä ei lokeroida ihmistä, eikä tarvitse olla taustaa kauppatieteestä. Perustana on nimenomaan se, että saadaan mahdollisimman monialaisesti ihmisiä tänne, koska kaikki katselevat asioita omasta perspektiivistä. Monialainen osaajajoukko voi synnyttää uutta ja erilaista, koska ei ehkä ajatella normimallin mukaan”, painottaa Kemppaala.

Myös Juho Risku näkee suuren arvon Business Kitchenillä. Ennen sitä keskustassa ei ollut kohtaamispaikkaa startupeista kiinnostuneille ihmisille. ”Mielestäni kohtaamispaikat, joihin on noin vaan helppo mennä , ovat tärkeitä. Miten muuten erilaiset ihmiset löytäisivät toisensa? Ei se oikein jostain Tinderistä onnistu.”

Asmo Saloranta on kokenut sen, miten tällainen kohtaamispaikka vaikuttaa omaan tekemiseen.

Hän sai kaksi vuotta sitten idean paloturvallisesta laturista, joka sammuttaa itsensä akun ollessa ladattu. Hän marssi ideansa kanssa Business Kit-

”

Viimeksi Oulussa käydessä taksikuski kertoi minulle kahdesta mielenkiintoisesta startupista, joista en ollut aiemmin kuullut. Oulussa on nuorta ja koulutettua väkeä. Minulla on sellainen olo, että siellä on startuptoivon ilmapiiri.

Yrittäjä Sami Kuusela ”Oli vähän sellainen valot sammutetaan –meininki, mikä ärsytti. On Suomi ennenkin noussut.

Halusimme Polarin kautta kääntää keskustelukulttuuria siihen suuntaan, että kun sinulla on elämässä jokin vaikea hetki, mitä teet? Jäätkö makaamaan ja valittamaan, vai voitko nähdä sen mahdollisuutena? Oulu istuu tähän tarinaan siksi tosi hyvin, että Oulu olisi voinut jäädä mussuttamaan ja valittamaan saadessaan kylmää kyytiä niskaan, kun nämä kaikki isot yritykset lähtivät. Sen sijaan me näimme sen uuden alkuna ja aloimme perustaa yrityksiä.”

Auttamisenhalu on suuri

chenille ja ilmoitti tarvitsevansa apua.

Nopeasti hän sai apua Keksintösäätiöltä, sai Haltianin tekemään prototyypin ja tuotekehittelyn ja parhaillaan hän odottelee ensimmäisten Asmo-laturien lähettämistä ennakkotilaajille. ”Aivan hulluna on tapahtunut tässä ajassa. En olisi saanut itse aikaiseksi tätä kaikkea. Olen vain puhunut kaikille mitä teen ja kiinnostunut siitä, mitä muut tekevät. Muiden kanssa puhumisessa on muun muassa se hyvä puoli, että silloin huomaa, mitä muut tekevät ja saatat itse tarvita juuri sitä osaamista tai palvelua, joka uudella kontaktilla on hallussa ja alatte tehdä yhteistyötä. Asiat etenevät”, Saloranta konkretisoi.

Oulu kartalle Startupit tarvitsevat alussa sijoittajia, koska ne keskittyvät ensimmäisinä vuosina tuotekehitykseen eikä liikevaihtoa synny. Osittain tähän tarpeeseen syntyivät pitchaustapahtumat.

Midnight Pitch Fest järjestettiin ensimmäisen

14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

kerran kesällä 2013. Matti Rusilan mielestä se oli tärkeää, koska tapahtuma toi ihmiset yhteen ja sillä näytettiin, että Oulussa on energiaa.

Muutamaa kuukautta kesätapahtuman jälkeen Mia Kemppaala sai idean avannossa pitchaamisesta. Polar Bear Pitching syntyi Kemppaalan mukaan kahdesta syystä: he halusivat saada maailman tietoiseksi hyvistä oululaisstartupeista ja – tuotteista ja niiden myyntipuheet piti saada paremmaksi. ”Meidän myyntipuheissamme saattoi olla hiomista. Ei pidä lähteä liian korkealentoisesti kertomaan omasta tuotteestaan, koska se potentiaalinen kontakti saattaa menettää mielenkiinnon.

Ydin pitää kertoa niin helposti, yksinkertaisesti ja nopeasti, että toinen henkilö kiinnostuu tai hän tietää jonkun tahon, joka voisi olla kiinnostunut”, Kemppaala kertoo.

Lisäksi Kemppaalaa turhautti yleinen tunnelma. Vähän väliä lehdissä kerrottiin eri yritysten jättävän Oulun, parjattiin politiikkoja ja valitettiin kaikesta.

NRO 10| 2015

Miksi on tärkeää tai merkityksellistä, että Oulussa on virkeä yrittäjäyhteisö? Muun muassa siksi, että maailma on muuttunut eikä kaikille enää riitä töitä isoissa firmoissa tai valtiolla. Yhä useamman pitää luoda työpaikka itse ja oman osaamisen kautta löytää markkinarako. Sitä ei ole helppoa tehdä yksin, joten yhteisö auttaa. Oulussa tuo yhteisökin on hyvin avulias. ”Jos ei ole ollut ennen yrittäjinä, se on uskomattoman tärkeää, että on mentoreita, jotka opastavat. Täällä on paljon menestystä ja kovia tyyppejä, jotka haluavat jakaa informaatiota ja auttaa mielellään”, toteaa peliyritys Namida Diamond Factoryn Daniel Rantala. ”Kaikki startupit ja muutkin pienemmät yritykset, auttavat toisiaan todella paljon. Kaikki tuntevat toisensa. Ei sen takia, että on pieni paikka, vaan sen takia, että täällä järjestetään hirveästi startup-yrityksille tapahtumia”, Asmo Saloranta painottaa.

Kokeneet yrittäjät haluavat yleensä auttaa nuorempia, koska he ovat itsekin saaneet uransa alussa apua. Ja kun auttaa muita, saa itsekin vastavuoroisesti apua. ”Helposti pystyy tosi menestyneiltäkin yrittäjiltä pyytämään apua. Lähtökohtaisesti ihmiset haluavat auttaa toisiaan, ja se korostuu startuppiireissä. Ei koeta, että jos tuo menestyy, se on minulta pois”, Juha Karppinen sanoo.

Avuliaitaita ollaan toki muuallakin, mutta Ran-

talan mukaan auttamisenhalu Oulussa on konkreettinen ja suuri. ”Auttaminen muualla voi olla sitä, että laitetaan sähköposti oikeaan suuntaan, mutta täällä se on sitä, että käydään kahvilla tai kaljalla ja keskustellaan ja sovitaan mitä nyt tehdään. Se on läheisempää yhteistyötä.”

Mahdollisuus jäädä Ouluun Enää ei ole ex-nokialaisia, joita saisi mukaan startuppeihin, mutta osaavien ammattilaisten tarve ei ole hävinnyt mihinkään. Toisaalta pitäisi varmistaa se, etteivät vastavalmistuneet lähtisi Oulusta töiden perässä muualle.

Keinoja on jo rakennettu. Kuluneena syksynä Business Kitchenillä alkoi Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun järjestämä Avanto Accelerator ideakiihdyttämö, jossa kolmen kuukauden ajan kehitetään liikeideoita ja osallistujat saavat apua ja sparrausta mentoreilta sekä yritysalan osaajilta.

Lisäksi kiihdyttämön henkilökunta työstää

ja antaa erilaisia työkaluja, miten lähteä kehittämään omaa ideaa ja miten löytää oma rako markkinoilta.

Yrittäjyys alkaa näkyä myös Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ensi vuonna enemmän, kun tammikuussa aukeaa remontoitu Tellus., jossa rohkaistaan poikkitieteellisyyteen, yrittäjyyteen ja verkostoitumiseen. ”Haluamme saattaa opiskelijat, tutkijat, yliopiston henkilökunnan, yritykset ja ulkopuoliset sidosryhmät yhteen saman katon alle”, kertoo Simo Kekäläinen Tellus-tiimistä.

Vaikka moni asia yrittäjillä Oulussa on hyvin, haasteitakin on. Tietoisuutta Oulusta pitäisi edelleen kasvattaa, koska olemme syrjässä eikä oululaisyrityksistä tiedetä maailmalla tarpeeksi. Niistä pitäisi tietää, jotta asiakaskunta kasvaa ja sijoittajat osaisivat suunnata rahojaan tänne. ”Lontoo, Barcelona ja Kööpenhamina ovat startup-hubeja ja niihin pitäisi saada yhteys. Niissä on isoja pääomasijoittajia. Lontoolaiset pääomasijoittavat ovat löytäneet kuitenkin jo Helsingin”, Asmo Saloranta sanoo.

Miksi verkostoituminen kannattaa?

Verkostoitumisesta puhutaan ja on puhuttu jo vuosia valtavasti. Se ei kuitenkaan ole turhaa sananhelinää. Uusiin ihmisiin tutustuminen on tärkeää monessa suhteessa. Siksi kannattaa ehdottomasti jäädä erilaisissa tilaisuuksissa keskustelemaan muiden vieraiden tai puheiden pitäjien kanssa. Verkostoitumistilaisuuksista ei ole hyötyä, jos käy vain kuuntelemassa esitykset ja lähtee kotiin.

Marraskuussa Nestholma-yrityskiihdyttämö toi Business Kitchenille Googlesta Daniel Bergqvistin puhumaan siitä, mitä he voisivat tarjota startupeille. Tunnin esityksen jälkeen paikallaolijat taputtivat ja lähtivät pois. Paitsi startup-yritys Vesslan porukka, joka jäi hänen kanssaan juttelemaan. Vesslan tiimi vei Bergqvistin katsomaan toimistoaan kerrosta ylemmäs ja juttelivat niitä näitä. ”Vessla sai 100 000 euron edestä Google-palveluita ilmaiseksi ja minun toinen firmani sai myös saman. Ihan vain, kun kysyimme, miten hän voisi auttaa. Mutta ne kaikki muut kymmenen starttia lähtivät pois, eivätkä edenneet asian kanssa yhtään. Hän (Googlen kaveri) tuli Tukholmasta Ouluun tuntia varten ja hän oli koko loppupäivän Oulussa, niin eikö voisi jatkaa keskustelua ja kutsua käymään vaikka lounaalla, kahvilla, kaljalla, jossain”, Asmo Saloranta pohtii.

Palataan lopuksi vielä yrittäjyysyhteisön merkitykseen. Kemppaalan mielestä yhteisön rakentaminen on tärkeää, koska se antaa mahdollisuuksia yksittäisille henkilöille luoda toimeentuloa itselleen ja mahdollisuuden jäädä tänne alueelle. ”Itselleni on tärkeää tietää, että Oulu säilyisi elinvoimaisena, koska tämä on hyvä paikkaa elää ja olla, täällä on pienen kaupungin etuja, rauhallisempaa elämän rytmiä. Haluaisin mahdollistaa sen, että mahdollisimman moni voisi jäädä tänne, jos he haluavat. Olisi ne edellytykset.” •

”

Olen saanut niin paljon apua tältä startupskeneltä, ettei mitään tolkkua. Alkusysäyksen olen saanut Game Labista sen vetäjiltä. Sieltä sain ajattelumallin, että kaikki onnistuu sen kuin lähtee tekemään.

Ei kaikkea tarvitse hinkata valmiiksi ja täydelliseksi. Sen kuin vaan menee eteenpäin.

Startup-yrittäjä Asmo Saloranta

NRO 10| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15

Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.

Hi 5,

Finnish Christmas Traditions

It’s that time of the year again when Mr. and Mrs. Claus dust off their overalls and prepare for the big day. Hold on to your Santa Hats (Tonttulakki) and join me exploring Christmas traditions here in Finland.

BY Marcelo Goldmann

Glögi And The Mystery of The Almond in The Porridge

Unicorns Are Real!

And moreover, the University of Oulu encourages you to get one. It will bring you a job after graduation, invaluable experience, skyrocketing income and career progression and probably a place in Forbes 500.

BY Margarita Khartanovich ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova

OF COURSE, we are talking about companies with more than $1 billion valuations, commonly referred to as “unicorns.” Aileen Lee from Cowboy Ventures introduced this term a few years ago, and since then, it invaded the start-up community lexicon.

You are sure to know such superunicorns of the past two decades as Facebook, Google and Amazon.

Finland is most famous for its three billion-dollar “unicorn” companies – Nokia, Rovio and Supercell. Now Finland’s ambition is to hunt down a few more unicorns by using its educational, human, technological, and other resources and by creating a healthy, friendly entrepreneurial environment. Otherwise, its economic growth might become mythical, just like this animal itself.

The University of Oulu has joined Finland’s “unicorn-hunting” mission, and this entire year has been dedicated to entrepreneurship.

As a result, the university with Oulu University of Applied Sciences has launched Avanto Accelerator, a new business idea development program, and introduced the possibility for everyone to study entrepreneurship as a minor, regardless of the major. In this way it hopes to close the gap between university studies and work life. It also encourages enthusiastic students to put their skills to the test and participate in an entrepreneurial field project, for example, offered by Demola or Business Kit-

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

chen. It is also about to open a new co-working space in Tellus library for exchanging ideas and holding events.

Why is it doing all this? Because times have changed! It cannot afford to stay a passive “distributor” of knowledge. We must get rid of our industrial era habits and mindset too, as we are living in a digital and entrepreneurial era now.

Nonetheless, according to the survey carried out by the university, only 2,5% of its graduates has chosen to start a business on their own.

It might be for the reason that startups are seen as a risky alternative to a steady job in a large company. But are these jobs really stable keeping in mind all the recent lay-offs?

Another issue is your ambitions: Do you want to be a low-level office worker or a founder of a unicorn company? According to Forbes, nine out of ten start-ups will fail. But it means that your chances to succeed are actually 1 to 10, which still looks more promising than a social lift in Oulu.

Success stories also show that you might need to have a technical degree, a reliable university or school friend to start a company with as well as vision, capital, persistence and patience as you might turn 30 or older when your company makes its first billion profit.

But how rewarding and triumphal it is to hear some day: “Welcome to the Unicorn Club, sir/ madam!”• NRO 10 | 2015

On Christmas Eve you crave something warm to get your heat up, and what better way than with a hot cup of Glögi. It is similar to German and Austrian Glühwein and it can be served with raisins and almonds. You can get it ready-made at any food store in Oulu – just warm it up in your favourite pot. The Christmas rice porridge (riisipuuro) with hidden almond is another tradition. Whoever happens to find the almond will be the receiver of good fortune. In the middle ages, a coin or a bean would be hidden in the food instead, and whoever had the bean would decide who among the guests would be providing entertainment for all the other guests.

Stealing A Tree An exciting adventure: sneaking into your neighbor’s forest and stealing a Christmas tree. I don’t recommend you trying this, however. That is, unless you know the owner of the forest and ask for permission; in which case it’s not technically stealing but you can pretend to make it more exciting.

The Snowman No Finnish Christmas would ever be complete without the rerun of The Snowman on TV. Based on the popular children’s book by the same name which was illustrated in 1978 in the U.K., The Snowman was adapted to a 26 minute animation for television in 1982, and has since become a staple of Christmas with its touching story and gorgeous cinematics.

The awesome song that plays in the middle of the animation, Walking in the Air, is composed by Howard Blake and more recently covered by the one and only Nightwish.

Christmas Calendar One of the most fun things to do is to have a Christmas calendar, which normally is a rectangular box of chocolates with which not only you get to count the days left until Christmas Eve, but also you open the “doors” on certain days and you retrieve a present. It’s like Christmas Eve every day.

Joulupukki Christmas wouldn’t be complete without our beloved old Nordic man with the big belly, the Santa Claus or as he is known here – Joulupukki. One of the origin stories from Joulupukki dates back to the 17th century and was previously known Nuuttipukki. Young men would dress in inverted fur jackets and leather masks and would go from house to house demanding the leftover foods and alcoholic beverages. If they were denied the goodies, they would threaten to trash the place. Nobody knows how the story went from a food stealer to a jolly gift giver but if I had to take a guess, I would say Santa had some rowdy young days and then reformed himself.

The road to knowledge is not always a fast highway. Sometimes traffic jams can be caused by the teachers themselves.

An A For Your Prof?

Have you ever been at a boring lecture delivered by some phlegmy professor that would talk himself to sleep while reading his slides for the millionth time? You do try not to fall asleep together with the professor because this is exam-related and everything. But in the end you give up and decide to work through the slides on your own later at home.

BY Bianca Beyer PHOTO Bianca Bayer

USUALLY WE ENTER a university to learn something. We are there because we want to. And no one can stop us from soaking up the knowledge provided by the teachers; no one but the teachers themselves, ironically.

Recall your school years: you were forced to spend hours of your life on listening to something that seemed to make no sense or to be irrelevant for you personally. You dreamt about the day when you could finally make your own decisions and choose to learn the things you were really interested in. They told you to wait till you were a university student, and here you are with all this freedom of choice. But your reality is still far from your dreams.

No Pedagogues to Hold Our Hands Let’s face it, university teachers are no high school teachers. We don’t need someone to keep us focused and motivated anymore. We are no longer kids in puberty with limited attention span – we are about to become professionals who have their fate in their own hands.

Being motivated and interested is our own duty, and that of the tea-

cher is merely to provide us with knowledge. The pedagogical aspects are not really needed anymore. Nevertheless, the vast differences in the quality of teaching still influence the learning process.

To understand why there is no clear guideline, let’s sketch how a university works. The job of a Faculty is tripartite, being research, teaching, and service. Students’ successful graduation assures financing, in Finland provided by tax payers, as all universities here are public.

In order to assist a successful graduation, professors do not only conduct research, but also pass on their knowledge to the students.

It is all intertwined, and yet the biggest background of a professor is usually built on her or his research.

This might create a gap between demand and supply – a professor can be a brilliant mind in a certain field, but can have no idea how to deal with people (especially students).

Being On The Other Side Probably none of the less perfect ones chooses to be that way. Even though my experience as a teacher

is thinly scattered, I also got my two cents on being “on the other side of the room”. It is scarier than you might think; if you are for instance afraid of giving presentations, multiply this fear by a hundred, and there you go.

It seems easy to judge from the audience. In fact, evaluation is not only wished for – at least at the University of Oulu it is common practice to give feedback after a course – but also the only way to help a teacher turn into a better one. Contrarily, anonymous online rating systems with one category being “hotness” seem not very sensible.

Interested, focused students, vivid discussions – these are the lectures both teachers and students dream of. In order to make that happen, not only a good teacher is required, but also good students.

This is what you learn standing on the other side. While it is important that no one is forced to participate, as everyone is responsible for his or her own learning progress as an adult, experienced professors even manage to have discussion rounds in huge lecture halls!

Finnish shyness might be a challenge, but no hindrance – after all, NRO 10| 2015

as with everything, practice is what lets us become more comfortable in the situations we fear. This applies for both teacher and student.

A Perfect Teacher – Too Good To Be True?

Good teachers are usually those who passionately teach what they believe in and work with. They have seen theory applied and not spent their entire life in an office over books. They know the problems that can occur, and they understand their audience. They act as a guide rather than as a lecturer, triggering the students to apply the knowledge themselves in order to find a solution.

Yes – they do exist. In my years as a student I had the honor to come across a couple of them, and I might still remember most of their lectures. If you happen to have a teacher who can explain you the most abstract things with real life examples, you probably have found one as well.

And by evaluating your lecture(r) s you help becoming the others a step closer to those – just keep in mind: Constructive criticism is what is always welcome. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

17

Kirja arvioitavana Raymond Carver Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (Sammakko 2015)

Suomi suomalaisille, sukupuutto kaikille

KOLUMNI | Kosmisessa aikaskaalassa Suomi on äärimmäisen lyhyt ja ohimenevä ilmiö.

S

uomi suomalaisille.

Sitä on viime aikoina hoettu.

Yksinkertaista sanaparia, jonka takana ei ole välttämättä minkäänlaista logiikkaa tai edes yhtä järjellistä ajatusta.

Ei ole olemassa rationaalista perustetta sille, miksi Suomena tunnettu alue kuuluisi juuri meille. Valtiolliset säädökset toki niin väittävät, mutta aiemmin samantyyppiset pumaskat kertoivat alueen kuuluvat Ruotsille tai Venäjälle.

Niihin on turha nojata.

Ja vaikka yrittäisi väittää, että olemme olleet täällä pitkään ja sillä perusteella Suomi kuuluu suomalaisille, luonnontiede ei tue näkemystä.

Planeettamme on ollut olemassa 4,5 miljardia vuotta ja Suomen valtio vuosisadan. Kosmisessa aikaskaalassa Suomi on äärimmäisen lyhyt ja ohimenevä ilmiö.

Mutta vaikka jollain keinolla pystyisikin todistamaan että tämä soinen metsäpläntti galaksin reunalla sattuisi kuulumaan juuri suomalaisille, törmätään uuteen ongelmaan: kuka on suomalainen? Suomessa syntynyt? Suomea puhuva?

Suomeen integroitunut?

Vastaus tähän on tavallisesti se, että suomalaisia ovat kaikki, jotka elävät suomalaisessa kulttuurissa ja ovat omaksuneet suomalaiset arvot.

Mutta lähdepä niitä määrittelemään! Cheekin ja Pää kii -bändin keikoilla tuskin käy kauheasti samaa porukkaa, silti molemmat edustavat suomalaista kulttuuria.

Yhtä mahdotonta on määritellä suomalaisia arvoja: osalle suomalaisuutta edustaa korpikonser-

vatiivisuus, osalle taas liberaali kalliolainen kaupunkikulttuuri.

Suomalaisuutta kuvittelevan mielessä saattaa häilyä jonkinlainen essentialistinen prototyyppisuomalainen, jonka piirteet ja arvot löytyvät kaikista fennoista. Sellaista ei tosielämässä kuitenkaan tapaa, joten sellaisen olemassaololla on turha perustella mitään politiikkaa tai tekoja.

Vaikka nationalistiselle ajattelutavalle on vaikea löytää mitään perustetta, pakolaiskriisin myllerryksessä ja ilmastokriisin uhatessa siihen tunnutaan tarttuvan entistä hanakammin.

Se on ymmärrettävää. Nationalistinen me vastaan muut -ajattelu on lujittanut kansakuntaa uhkia vastaan ennenkin, esimerkiksi talvisodassa. Nyt tilanne on kuitenkin ratkaisevasti erilainen.

Ensimmäistä kertaa ihmislajin historiassa olemme globaalin haasteen edessä. Maapallon resurssit käyvät vuosi vuodelta ohuemmiksi, lajien sukupuuttoaalto uhkaa ja ilmastonmuutos etenee kovaa kyytiä. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan koko planeettaa koskevaa ajattelua, ei nurkkakuntaista ”me ensin ja muut sitten”-jurottamista. Suomi suomalaisille -ajattelulla ei ratkaista yhtä ainutta ongelmaa. Sillä vain luodaan vaarallista illuusiota siitä, että hoitamalla pienen maapläntin asiat pienen kansan eduksi jotenkin estetään katastrofi, joka voi tuhota koko lajimme sukupuuttoon.

Ei estetä. Mitenkään.

On hämmentävää, että yhdysvaltalaisen runoilijan ja novellistin Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta -klassikkokokoelman kaikki 17 novellia julkaistiin ensimmäistä kertaa suomennettuna vasta tänä syksynä. Kokoelman melankolinen, alkoholin huuruinen tunnelma istuu saumattomasti suomalaiseen sielunmaisemaan, jossa vodkan hajuinen isä on taas pilannut joulun ja mustasukkaisuus tappaa.

Carverin novellit ovat minimalistisia.

Henkilöhahmot ovat alempaa keskiluokkaa, duunareita, räkäisten motellien pitäjiä, maidonjakajia ja siivoojia. Jotkut ovat elämänsä hajoamispisteessä, vaikka eivät ehkä osaa aavistaa sitä. Toiset ovat kokeneet valtavan menetyksen. Emme tiedä mitä heille on tapahtunut tai miksi, mutta tunnemme katastrofin jälkiseuraukset. Maailma on kyyninen ja ahdistava. Onneksi on myös lämpimiä ja inhimillisiä kohtia. Niitä todella tarvitaan, koska paikoitellen rivien välissä piilevä väkivalta ja naisviha saavat ihon kananlihalle.

Voisi olettaa, että alkoholista ja väkivallasta ammentava likainen realismi tuntuisi lukukokemuksena tahmealta kuin ginin tahrima lattia. Carverin tyyli on kuitenkin edelleen raikas. Novellit käsittelevät tukahdutettua aggressiota melkein elegantilla tavalla.

Carver on yksityiskohtien mestari. Pienin liikkein tunnelma kasvaa aina vain painostavammaksi. Paineen täytyy jossain vaiheessa purkautua. Lukija tietää, että pian tapahtuu jotain kauheaa. Vaaran tunne ei hellitä edes viimeisen lauseen kohdalla – päinvastoin.

Novellien viimeinen lause on monesti se häiritsevin. Välillä shokkilauseen kaava jopa häiritsee, vaikka se tuokin kokoelmaan yhtenäisyyttä.

Carver kuoli keuhkosyöpään 50-vuotiaana vuonna 1988. Klassikko puhuttelee jälleen uutta lukijasukupolvea. Nimikkonovellin keittiökohtaus nähtiin viime vuonna ohjaaja Alejandro González Iñárritun Oscar-palkitussa elokuvassa Birdman.

Suomessa liki 20 vuoden julkaisutauon jälkeen Carveriin tarttui Kustannusosakeyhtiö Sammakko, joka julkaisi pari vuotta sitten runokokoelman Sateisten päivien jälkeen. Sammakko jatkoi Carverin ystävien hemmottelua kustantamalla tämän novellikokoelman, jonka on suomentanut Seppo Lahtinen.

Carverin konstailematon kieli kääntyy sinänsä ongelmitta suomeksi. Toisaalta juuri kielen niukkuus tekee sen tunnelmasta haastavan käännettävän. Alkuperäiskielellä novellit ovat niin riisuttuja ja hiottuja, että niiden hienovarainen tasapaino väistämättä kärsii toiselle kielelle käännettäessä.

Iikka Kivi on oululainen stand up-koomikko, joka ei osaa suhtautua omiin mielipiteisiinsä kovin vakavasti.

NRO 10| 2015

Eleonoora Riihinen

OULUN YLIOPPILASLEHTI

19

Tiede | Palstalla syvennytään Oulun yliopistossa tehtävään tutkimukseen.

Iänkaikkinen tohtori

KOLUMNI | Maria Valtokarin mukaan tutkimustyö on pääasiassa yksinäistä työtä.

V

äittelin 9. lokakuuta terveystieteiden tohtoriksi lääketieteellisesta tiedekunnasta hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksiköstä.

Opintopolkuni Oulun yliopistossa kesti 11 vuotta ja se alkoi vuonna 2004, jolloin aloitin terveystieteiden maisterin opinnot.

Tässä 11 vuoden aikana olen omaksunut akateemisen identiteettini, muuttunut maisteriopiskelijasta tohtoriksi ja saanut kaksi lasta. Maisteriopintoni kestivät neljä vuotta ja tohtoripolkuni seitsemän vuotta. Tyttäreni ikä vastaa tohtoripolkuni pituutta.

Ilman palavaa innostusta, loppumatonta tiedonjanoa ja uteliaisuutta en olisi maisteriksi saatikka tohtoriksi päätynyt. Innostus ja uteliaisuus ovat motivaation lähteitä. Kun gradun aiheeseen terveydenhuollon priorisoinnin oikeudenmukaisuuteen pääsi sisään niin sitä ei malttanut lopettaa. Olin löytänyt itsestäni ikuisen opiskelijan, joka piti opiskelua ja siihen liittyvää lukemis- ja tutkimustyötä rentouttavana ajankuluna. Näin syntyi ajatus väitöskirjasta.

Sain tutkimukseeni apurahoja ja niiden haku on elämäntyö sinänsä. Päivä meni yhtä lomaketta täyttäessä. Apurahoja antaneita säätiöitä olivat Kunnallisalan kehittämissäätiö ja Suomen Kulttuurirahasto. Lisäksi sain Oulun yliopistolta kahden kuukauden apurahan tutkimuksen viimeistelyyn.

on laskettava oman elämisen lisäksi mm. niitit ja ohjelmistot. Lomake kannattaa täyttää huolella, sillä siitä voi tulla elanto yhdeksi tai useammaksi vuodeksi.

Jälkeenpäin tarkastellen tutkimussuunnitelma ja väitöskirja eivät vastaa toisiaan. Miksi? Siksi, koska aiheeseen tuli uusia näkökulmia ja käsitteitä. Tutkimustyö on pääasiassa yksinäistä työtä, josta vastuussa olet vain sinä. Tämä lisää motivaation ja innostuksen tärkeyttä, sillä uusia näkökulmia ja kehitystä ei tapahdu ilman avoimuutta ja uusia ajatuksia. Keskustelut ohjaajien kanssa ovat elintärkeitä. Työn ohessa tulee myös antaa itselleen aikaa ja pitää tutkimuksen teosta taukoa. Tämä ennaltaehkäisee uupumista ja omalle tekstille sokeutumista. Kirjoitin kirjani kolmeen kertaan uusiksi, koska aihe tiivistyi, eli ja itsekin oppi sekä kehittyi siinä samalla.

Nyt olen uuden alussa. Olen panostanut työhakemuksiin, haastatteluissa käyntiin ja harrastuksiin. Seuraan aktiivisesti yhteiskunnallista keskustelua ja varsinkin sote-uudistusta. Mielessä on käynyt myös artikkeleiden kirjoittaminen ja toisen tieteenalan opinnot.

Tohtorin oppiarvo on todistus siitä, että sinä kykenet ja sinä osaat. Olet hyvä jossain. Se aukaisee uusia ovia sulkien samalla menneitä polkuja. Tohtorin oppiarvo on titteli, jota kukaan ei voi koskaan viedä sinulta pois. Se on osa identiteettiäsi ja olet ansainnut sen omalla työlläsi.

APURAHAHAUSSA OLEELLISIA ovat tarkasti tehdyt suunnitelmat. Apurahaa haettaessa on huomioitava kaikki kustannukset mitä tutkimuksen teosta tulee, eli tutkimuskustannuksiin

Maria Valtokari väitteli lokakuussa terveystieteiden tohtoriksi aiheenaan hoitoon pääsyn moniulotteisuus erikoissairaanhoidossa.

Osallisuutta liminaalitilassa. Toimintatutkimus yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijatyttöjen kanssa.

Kuukauden tutkimus VÄITÖS

KASVATUSTIETEEN MAISTERI MERVI KAUKKO Mervi Kaukon väitöstutkimus selvitti Somaliasta, Angolasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta tulleiden ja turvapaikkaa hakevien tyttöjen käsityksiä lasten osallisuudesta.

Kaukon tutkimus osoittaa, että Suomeen yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijatytöt pitävät heidän oman äänensä kuulemista

20 OULUN YLIOPPILASLEHTI

tärkeämpänä sitä, että luotettavat aikuiset kertovat heille, mikä heidän tilanteessaan on heille hyväksi.

Tutkimuksen mukaan lapset toivoivat pysyvyyttä epävarmaan elämäntilanteeseensa, ja luottamusta siihen, että he voivat aikuisten avulla vaikuttaa omaan elämänkulkuunsa. Oman äänen kuuluminen

NRO 10| 2015

oli sen sijaan tärkeää arkisissa asioissa, kuten huonekaverin tai harrastusten valinnassa. Suuria muutoksia ei nähty tarpeellisena eikä edes mahdollisina turvapaikkaprosessin väliaikaisuuden vuoksi. Äänen sijasta jotkut tytöt arvostivat oikeutta hiljaisuuteen: he halusivat ja saivat päättää, kenelle kertoivat ja mitä. Toisaalta tutkimuksen

tytöt halusivat olla tietoisia heitä koskevasta päätöksenteosta, jotta he voisivat oppia olemaan itse mukana tulevassa ”oikeassa elämässä”.

Kaukon mukaan tutkimus auttaa yksin tulleiden lasten kanssa työskenteleviä edistämään lasten osallisuutta kulttuurin ja sukupuolen huomioivalla tavalla tilanteessa, jota leimaa turvapaikkaprosessille ominainen epävarmuus ja tilapäisyys.

Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopistossa 27. marraskuuta 2015.

Levyjä arvioitavana Utunen: Utunen

Esikoisensa julkaissut Utunen kuvaa musiikkiaan abstraktilla mutta suositulla termillä “psykedeelinen pop”. Kevyesti taiteellista meno on, ja kahdeksanhenkinen kokoonpano loihtii hämyisiä tunnelmia asiaankuuluvalla otteella. Määritelmän mukaan Utusen musiikissa soivat “yhtä lailla Bristolin 90-lukuinen trip-hop, 70-lukulainen Laurel Canyon sekä virret”.

Kun tähän yhdistetään Mirjami Holopaisen pirtaan passaava laulu, ollaan syystalveen sopivasti syvissä vesissä.

Miehet, rikkokaa äijäkuplanne!

Kylie Minogue: Kylie Christmas

KOLUMNI | Miehenä oleminen on rajoittavampaa kuin naisena oleminen.

O

len taas viime aikoina törmännyt ilmiöön, jonka olen paremman termin puutteessa ristinyt äijäkuplaksi. Miksi miehille on niin iso kynnys samaistua naiseen tai toteuttaa jotain naiselliseksi miellettyä aktiviteettia, kun tilanne toisin päin on paljon joustavampi? Miksi naiset äänestävät miehiä ja naisia, mutta miehet eivät äänestä naisia? Miksi tarvitaan äijä-etuliitettä, että miehet kehtaavat harrastaa joogaa, balettia, sisustusta tai Antti Rinteen tapauksessa feminismiä?

Otetaan esimerkki kirjallisuudesta. Jotkut miehet eivät halua lukea naisten kirjoittamia kirjoja.

Sille on syy, miksi moni naiskirjailija käyttää sukunimen kanssa pelkkiä etukirjaimia (koska naisen kirjoittama kirja on tietysti naisille ja miesten kaikille), ja miksi Jonathan Franzen hermostuu, kun Oprah suosittelee hänen kirjaansa (koska eiväthän miehet lue naisten suosimia kirjoja).

Kysyin kirjallisuuden äijäkuplasta kolmelta sivistyneeltä ja lukeneelta miespuoliselta ystävältäni.

On hassua, että kaikki painottivat sitä, että eivät edusta ”sitä tavallista miestä”. Kuka sitten edustaa?

Mikä on se mystinen mieheys, jota niillä isänpäivälahjoiksi myytävillä metsästys-, kalastus- ja sotakirjoilla toteutetaan? Kaikki sanoivat lukevansa enemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Kolmas sanoi lukevansa enemmän ”feminiinisiä” kirjoja, mutta nekin olivat suurimmaksi osaksi miesten kirjoittamia. Mikä tekee kirjasta feminiinisen?

Vastaus oli selkeä: tunteet. Tapa, jolla naiset kirjoittavat miesten puhuvan tunteista, on erään ystäväni mielestä vieraannuttava. Eivätkö miehet ole kirjoittaneet tunteistaan ylitsevuotavasti? Millaisia hahmoja ovat vaikka Goethen Nuori Werther tai F. Scott Fitzgeraldin Jay Gatsby elleivät läpeensä tunteellisia? Miksi naisen tunteet ovat miesten tunteita epäkiinnostavampia?

Koko vieraannuttamiskonsepti on kiinnostava.

Vaikka olen feministi, luen esimerkiksi Michel Houellebecqin romaaneja. Aina ei ole vaihtoehtoja. Kirjallisuuden kaanon on lähes kokonaan miesten kirjoittama. Naisena olen tottunut katsomaan sormieni läpi sitä, että naiset fiktiossa ovat yhden ominaisuuden varaan kyhättyjä maskuliinisen näkemyksen äänitorvia, typeriä koristeita, luonnostaan pahoja tai seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjiä. Terveisiä vain rajan taa Miller, Hemingway, Bukowski, Kerouac ja etenkin Norman Mailer, joka hakkasi ja puukotti vaimoaan ja lausahti kuolemattomasti, että ”pieni raiskaus tekee aina hyvää miehen sielulle”. Hieman vieraannuttavaa kieltämättä, mutta jos emme sivuuttaisi ilmiötä, emme pystyisi lukemaan suurta osaa maailman kirjallisuuden klassikoista.

Ystäväni kertoivat, että naisten tapa käsitellä kaikkea sukupuolen kautta on epäkiinnostavaa.

Miesten ei ole tarvinnut samalla tavalla käsitellä mieheyttään. Olisiko korkea aika? Miehisyys on kriisissä. Moniarvoistuva maailma on monelle suuri uhka. Miehiltä puuttuu työkaluja käsitellä tunteitaan, sillä eihän yksikään tunneälykäs ihminen uhkaile toista ihmistä niin järkyttävällä asialla kuin raiskaus. Miehet tarvitsevat äijäkuplaa, koska poikkeaminen perinteisestä miehen kuvasta tuottaa sietämätöntä häpeää. Miehenä oleminen on monella tapaa rajoittavampaa kuin naisena oleminen. Se on miesten oma lasikatto, jonka paineessa muhii valtavasti pelkoa, tietämättömyyttä ja vihaa.

Kylie Minoguen joululevy ei ehkä ollut juhlakauden odotetuimpia lahjoja, eikä paketin aukaiseminenkaan riemuhuutoja aiheuta. Sisältä paljastuu sekava kokoelma ylimakeita, amerikkalaistyyppisiä viihdemusiikkikarkkeja ja tähän aikaan tuiki erikoista joulupophattaraa. Reippaammilla raidoilla Kylie kuulostaa tekopirteältä ja hartaammat tulkinnat jättävät syventämisen varaa. Vierailijoina mm. edesmennyt Frank Sinatra sekä muuten vain haudantakaiselta kuulostava Iggy Pop.

Placebo: MTV Unplugged

Vuosituhannen vaihteen jälkeen välillä heräteltyä MTV Unplugged -konseptia hyödyntää Placebo Lontoossa tallennetulla konsertillaan. Uudet, akustisemmat sovitukset jousisektioineen ja vierailijoineen toimivat Placebon tapauksessa suurimman osan ajasta, mutta muutamaan otteeseen mennään turhassa riisumisessa överiksi. Myös kappalemateriaali jättää vähän kritisoimisen varaa: tässä tuskin ovat bändin 17 parhaiten tarkoitukseen soveltuvaa raitaa. Intiimiä kyllä on.

Eleonoora Riihinen on maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija, joka on lukenut patriarkaatin paineen vastapainoksi muun muassa Woolfia, Plathia, Nerudaa, Mukkaa, Fagerholmia, Snellmania, Saisiota ja (Märta) Tikkasta.

NRO 10| 2015

Marko Pyhähuhta

OULUN YLIOPPILASLEHTI

21

Kulttuurimenoja

Breaking the Waves Oulun kaupunginteatterissa Marraskuussa Oulun kaupunginteatterissa ensi-iltansa saaneen Breaking the Waves -näytelmän pohjana on Vivian Nielsenin dramatisointi Lars von Trierin samannimisestä elokuvasta ja von Trierin, David Pirien ja Peter Asmussenin filmikäsikirjoituksesta.

Oulun näyttämölle draaman marssittaa komeasti ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen.

Breaking the Wavesin tapahtumat sijoittuvat 1970-lukulaiseen eristyneeseen ja uskonnolliseen skotlantilaiskylään. Viaton Bess McNeil löytää elämänsä rakkauden – ja tarkoituksen – öljynporauslautalla työskentelevästä, häntä vanhemmasta ja kokeneemmasta Janista. Herran kurissa ja pelossa elävä yhteisö ei katso liittoa ulkopuolisen kanssa hyvällä, mutta hurmioitunut Bess pitää päänsä – häät on tanssittava. Lyhyen onnen jälkeen alkaa jyrkkä alamäki. Työtapaturman vakavasti vammauttaman ja kyynisen Janin ja rakkautensa edessä uhrautuvan Bessin suhde saa vääristyneen, vaarallisen suunnan. Kun rakkaudella ei ole enää järjellisiä rajoja, mitä tahansa voi tapahtua.

Oulun versio von Trierin tarinasta on äärimmäisen visuaalinen ja kunnianhimoinen. Erityiskiitoksen ansaitsee näytelmässä käytetty livevideokuvaus, joka toimii loistavasti perinteisen näyttämötyöskentelyn rinnalla. Intensiivinen videokuva tuo näyttelijöiden ilmeet piinallisen lähelle katsojaa, jolloin vaikutelma on hyvin intiimi. Suuren salin näyttämöllä onkin videokuvan ja kekseliään lavastuksen vuoksi koko ajan valtavasti nähtävää.

Toisen kiitoksen voi osoittaa roolittajalle.

Ilmeikäs naispääosanesittäjä Lotta Vaattovaara on hauraana Bessinä yksinkertaisesti loistava. Bess on raivostuttavan naiivi ja uskossaan hysteerisen periksiantamaton hahmo, jonka hyvyys koituu hänen kohtalokseen.

Vaattovaara heittäytyy rooliinsa suorastaan vimmaisella tahdolla. Karismaattinen Janne Raudaskoski solahtaa renttuisen rakastajan työhaalareihin vankalla rutiinilla. Sivuosissa loistavat muun muassa järjen ääni Dodo (Heli Haapalainen) ja moraalinsa kanssa painiskeleva lääkäri Richardson (Markus Järvenpää).

Breaking the Waves on sydäntä pakahduttava ja ahdistava elämys. Katsojan ihon alle hiipivä näytelmä on täysin väärä valinta hilpeälle pikkujouluseurueelle, mutta erinomainen elämän synkempiä sävyjä etsivälle.

Näytelmän loppua ei voi hyvällä tahdollakaan kuvata onnelliseksi, mutta silti viimeisissä minuuteissa on jotain äärimmäisen katarttista ja puhdistavaa.

Ainoa esityksen aikana mieltä vaivannut asia oli kaupunginteatterin suuren salin tyhjien penkkien määrä. Oululaiset, missä te olette? Ja miksi ihmeessä ette ole jo katsomassa tätä näytelmää?

Anni Hyypiö

22 OULUN YLIOPPILASLEHTI

Voi pettymysten pettymys!

KOLUMNI | Miksi emme uskalla puhua pettymyksistä ja epäonnistumisista?

P

ettymykset ja epäonnistumiset ovat meidän jokaisen arkipäivää. Rankan opiskelun jälkeen tentti ei menekään läpi, tavoiteltu paikka ainejärjestössä tai killassa jää saavuttamatta tai haettu työpaikka (tai opiskelupaikka) ei tärppääkään omalle kohdalle. Jokainen meistä tavoittelee joskus jotain sellaista, joka jääkin lopulta saavuttamatta.

Vai oletko tavannut ihmistä, joka ei ole koskaan epäonnistunut? Minä en ole, enkä haluakaan tavata.

Epäonnistumiset ja tappion kokemukset kasvattavat ihmistä. Omat epäonnistumiseni ovat aina saaneet minut miettimään, mikä prosessissa meni pieleen, mitä olisin voinut tehdä paremmin ja miten aion toimia jatkossa. Myös maailman huiput epäonnistuvat. Ei urheilijasta tule olympiavoittajaa ilman riipaisevia tappioita, eikä bändistä tule maailmanlaajuisesti suosittua ilman vuosien harjoittelua ahtaassa autotallissa tai homeisessa kellarissa. Epäonnistumisista oppii, tapahtuivatpa ne sitten ihmissuhteissa tai työ- ja opiskeluelämässä.

Eino Leinon juomalaulun mukaan sprii on vastaus pettymyksestä toipumiseen ja uuden suunnan löytämiseen. Tämä on ehkä jopa surullisen suomalainen tapa käsitellä erilaisia pettymyksiä, ja myös monet meistä turvautuvat väliaikaisesti pulloon lohdutuksena. Miksi emme uskalla puhua pettymyksistä ja epäonnistumisista? Vallitseeko meidän suomalaisten, ja etenkin meidän korkeakoulutettujen nuorten, keskuudessa pelko siitä, että muut tuomitsevat meidät epäonnistumistemme perusteella? Pet-

NRO 10 | 2015

tymyksestä, häviöstä ja epäonnistumisesta vaietaan sen sijaan, että ne nostettaisiin esiin ja kerrottaisiin, miten ne ovat kasvattaneet ja opettaneet meitä. Myös Kummelin klassikko neuvoo: jos oikeen mokaa, sun täytyy dokaa.

Sen sijaan, että hukuttaisimme pettymyksen tunteet pulloon, meidän tulisi nostaa ne puheeksi. Elämme kulttuurissa, jossa menestystä ja tietämystä arvostetaan paljon, usein myös jopa melko turhan nippelitiedon hallintaa. Tällaisessa kulttuurissa myös omien vajavaisuuksien ja epäonnistumisten myöntämistä karsastetaan. Arvelen kuitenkin, että ihminen joka ei ole koskaan epäonnistunut tai sitä itselleen myöntänyt, ei ole paljoa itsestään tai muusta maailmasta oppinut.

Joten, jos jäit ilman haluamaasi paikkaa kiltasi hallituksessa, et päässyt kurssin päättötenttiä läpi tai et saanut sitä työpaikkaa, johon hakemuksesi lähetit, älä huoli. Saat pian yrittää uudestaan yhtä kokemusta rikkaampana ja olet oppinut edellisestä kerrasta. Kokemus on tehnyt sinut vahvemmaksi ja viisaammaksi, joten uusiin haasteisiin tarttuminen on toivottavasti entistä helpompaa. Yrittäminen ei siis koskaan ole turhaa: mielestäni siitä on joskus enemmän hyötyä kuin itse lopputuloksesta.

Puhutaan epäonnistumisistamme - todetaan, että tulipas tehtyä oikea tollon työ - ja nautitaan niistä kokemuksista.

Siiri Nousiainen on OYY:n hallituksen puheenjohtaja, joka mokailee eikä pelkää myöntää sitä.

Alumnilta oppia | Palstalla Oulun yliopiston alumnit kertovat työelämästä.

ANTTI TUMELIUS » Valmistunut vuonna 2008 kauppatieteiden maisteriksi pääaineenaan laskentatoimi. Sivuaineina johtaminen, yritysjuridiikka ja Aasia-opinnot.

» Yliopisto-opinnoissa parasta oli järjestötoiminta. Oli mukana opiskeluvuosinaan mm. Cryon, Finanssin, Sigman ja OYY:n toiminnassa. Valmistumisensa jälkeen mukana Energiaekonomistit-järjestön hallituksessa.

» Haastavinta opiskeluissa oli oman kiinnostuksen rajaaminen ja ajankäytön hallinta.

» Ensimmäinen oman alan työ oli Helsingissä Energiavirastossa vuonna 2007, jonne hän teki myös pro gradu -tutkielmansa.

Energiavirastoa edelsivät kesätyöt oululaisessa Finnkarelco-perheyhtiössä ja harjoittelujakso Finprolla Kuala Lumpurissa.

» Töissä Oulun Energialla controllerina. Työssään hän vastaa kahden yrityksen taloushallinnosta.

» Unelmoi lapsenkasvatusajasta.

Antti Tumelius suosittelee taloustieteen opiskelijoita pysymään hereillä kirjanpidon kursseilla. ”Suosittelen myös oman alan klassikkojen lukemista, se ei mene koskaan hukkaan. Omana joululahjatoiveenani on vasta suomennettu Adam Smithin Kansojen varallisuus.”

Energiaekonomisti haaveilee lapsenkasvatusajasta Antti Tumelius tarvitsee työssään controllerina ihmissuhdetaitoja ja vankkaa numeroiden tajua. Työura ei ole katkennut kertaakaan, sillä mieluisa ala löytyi jo lukiossa.

TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Anna Mansisto

URAPOLULLE ON helppoa astella, kun tie on selvillä. Antti Tumelius, 36, tiesi jo lukioikäisenä matkan jatkuvan seuraavaksi taloustieteiden opintoihin.

Aivan ensimmäisellä yrityksellä vuonna 2000 ovi aukeni tosin väärään tiedekuntaan. Matematiikan fuksi tiesi heti alan olevan hänelle sopimaton, muttei antanut sen häiritä työntekoa. Kahden ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen hän hyppäsi tekemään matematiikan opettajan sijaisuuksia yläkoulussa ja lukiossa.

Vuonna 2008 kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Tumelius ei ole ollut valmistumispäivänsä jälkeen päivääkään työttömänä.

Siirtyminen opiskeluista työelämään kävi sujuvasti valtion Energiavirastolle tehdyn pro gradun -tutkielman ja sitä seuranneiden määräaikaisten työsopimusten vuoksi. ”Tutkintopapereiden saamista

seuraavana aamuna minulle tarjottiin virkaa virastolla. Olin siis työttömänä nolla päivää.”

Tumeliuksen reittiä yliopistosta työelämään ei hidastanut edes hallituspaikka Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa. Vuoden 2007 hallituksen varapuheenjohtajana ja kv-vastaavana Tumelius viimeisteli kandintutkintonsa ja paiski töitä.

Työn riittämisen syyksi hän arvelee tuplarooliaan sekä rahaa että energiaa ymmärtävänä asiantuntijana. Laskentatoimen opinnot antoivat edellytykset taloushallintaan, työkokemus Energiavirastolla ja energia- ja ympäristöalan tutkimusyhtiö CLEEN Oy:llä taas antoivat avaimet energia-alalle. ”Varmasti löytyisi minua parempia talous- tai energiamiehiä, mutta kahden alan osaamisen yhdistelmä samassa ihmisessä on hyödyllinen.

Oman pääaineen substanssiosaaminen ja toimialatuntemus ovat hyvä

pari missä vain.”

Menestyminen uralla vaatii kaikesta muusta tinkimistä. Tumelius sanoo ajatelleensa vuodesta 2007 alkaen pelkästään töitä. Nyt miestä työllistää myös alle vuoden ikäinen poika, joten elämään on ollut pakko mahduttaa muutakin.

Kirjanpitoa ei auta skipata Antti Tumelius palasi seitsemän vuotta kestäneeltä Helsingin komennukseltaan Ouluun viime vuoden tammikuussa. Nykyisessä työssä Oulun Energia -konsernin controllerina Tumelius sanoo tarvitsevansa eniten ihmissuhdetaitoja. Vaikka työ taloushallinnon pyörittäjänä sisältää tietysti paljon talousrutiinia ja numeroiden pyörittelyä, iso osa arjesta on kollegojen ja konsernin johdon kanssa työskentelyä.

Tähän häntä valmensivat erilaiset pestit yliopiston vapaa-ajanjärjestöissä. Tumeliuksen mukaan yliNRO 10| 2015

opistovuosien konkreettisin hyöty on tullut järjestötoiminnan lisäksi Juha Huikarin kirjanpitokursseilta. ”Perusasiat eli kirjanpito on pakko osata, ja sen puutteeseen moni kauppatieteilijä kompastuu. Aivan vastikään olen työtehtävieni takia joutunut kaivamaan aiheen oppikirjoja esiin”, Tumelius muistuttaa.

KTM-tutkinto on Tumeliuksesta lähtökohtaisesti työelämärelevantti tutkinto, joten työllistymisvaihtoehdot ovat selkeämpiä kuin monella muulla alalla. Unelmien työpaikkaa on silti hyvä miettiä jo opiskeluaikana. Tumelius kannustaa fukseja kyselemään valmistuneilta taloustieteilijöiltä sitä, mitä kautta he ovat omat työpaikkansa löytäneet. ”Minua harmittaa aivan sikana, etten hakenut kesätöihin kaikkiin Oulun tilitoimistoihin! En vain tajunnut, että niinkin voi tehdä. Olin Taivalkoskelta kotoisin ja arvelin, ettei niitä töitä vain ole.” • OULUN YLIOPPILASLEHTI

23