Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 10/2014 by Oulun ylioppilaslehti

UUNO Ready to Graduate? OULUN YLIOPPILASLEHTI · 10/2014 54. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Arvaamaton Reino Nordin Konkretiaa yliopiston ja työelämän välille

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa OULUN YLIOPPILASLEHTI

10/14

Teemana työelämä s. 12 Oppiiko peruskurssin massaluennolta oikeasti taitoja, joilla on tekemistä työelämän kanssa? Millainen on hyvä työhakemus? Entä hyvä ansioluettelo? Kannattaako yrityksiin lähettää avointa työhakemusta? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen vastataan tämän lehden sivuilla 12–17.

12.11.2014 54. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi

Uusia siltoja työn alla

s. 6

Reino Nordin on kyllästynyt sekoittamaan musiikin ja politiikan.

PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi. Toimittaja Minna Koivunen, 040 550 3927, toimittaja@oyy.fi. KANSI Aleksi Poutanen LEHDEN TEKIJÄT Bianca Beyer, Julia Churkina, Svetlana Filatova, Harri Filppa, Sanna Häyrynen, Margarita Khartanovich, Vili Koistinen, Henna Määttä, Aleksi Poutanen, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Hanna Sarkkinen, Saga Skiftesvik, Janne Taanila, Alisa Tciriulnikova, Pia Vuolteenaho. ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. Seuraava Ylkkäri ilmestyy 3.12.2014. Deadline mainosmateriaaleille on 24.11.2014. facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Opiskelijoiden kansainvälistymisessä opettajilla suuri rooli s. 18 Sekä ulkomaiset että suomalaiset opiskelijat haluaisivat olla enemmän tekemisissä toistensa kanssa, selvisi Kandace Hawleyn organisoimassa selvityksessä. Hawleyn mukaan opettajien rooli korostuu opiskelijoiden kansainvälistymisessä.

issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Kohti työelämää VUOSIEN SAATOSSA työmarkkinat ovat rakenteellisesti muuttuneet radikaalisti ja tätä myöten kuilu yliopistojen tarjoaman koulutuksen ja työelämän välillä on kasvanut. Yhteiskunta luo valtavaa painetta pidentää työuria ja yliopistoista tulisi valmistua mahdollisimman nopeasti, mielellään tietysti koulutusta vastaaviin tehtäviin. Nykyään putkitutkinnon suorittanut tuore maisteri ei kuitenkaan enää ole kuumaa kamaa villeillä työmarkkinoilla. Jotta voimme puhua akateemisesta asiantuntijasta putkitutkinnon suorittaneen maisterin sijaan, tulee opiskelijoiden saada koulutuksestaan substanssiosaamisensa lisäksi taitoja, jotka tukevat moniammatillista tiimityöskentelyä, tiedon soveltamista, arviointikykyä ja elinikäistä oppimista.

Yhteiskunnassamme vallitseekin paradoksi valmistumisaikojen ja työnantajien odotusten välillä. Kuinka yliopisto pystyy sitten vastaamaan tähän haasteeseen ja valmistamaan opiskelijoita tulevaisuuden työelämään? Työelämätaitoja varten voidaan tehdä erillisiä tulevaisuuden työelämätaitoja tukevia kurssikokonaisuuksia, mutta lähtökohtana tulisi olla, että osaaminen tuotetaan toimivien pedagogisten ratkaisuiden ja ongelmalähtöisen oppimisen kautta. Erästä lempipedagogiani lainaten: “Tell me and I will forget. Show me and I may remember. Involve me and I will understand.” Jo ensimmäisissä peruskursseissa tulisi käydä ilmi, mihin näitä taitoja tulevaisuuden työssäni tarvitsen, mihin sovellan tätä tietoa. Mietittä-

essä opintosuunnitelmia tai yksittäisiä kurssikokonaisuuksia sekä niiden osaamisperusteita, mukana tulisi olla myös työelämäyhteys. Tämä yhteys saavutetaan ottamalla suunnitteluun mukaan koulutusohjelmasta valmistunut alumni tai tekemällä yhteistyötä työmarkkinaosapuolien ja yritysten kanssa. Parhaimmillaan tämä yhteistyö kehittää sekä koulutusta että tulevaisuuden työelämää. ITSE KURSSEILLA tulee asiantuntijuutta tukea teoreettisten käsitteiden opiskelun lisäksi lisäämällä opintoihin opitun tiedon soveltamista. Kursseilla tulisi säännöllisesti tarjota opiskelijoille omaan alaan liittyviä ongelmia, joita he pääsevät tiimeissä ratkaisemaan alan kirjallisuutta hyödyntäen.

Tarjoamalla projektiluonteisia töitä sekä harjoitteluita korostuu opiskelussa teorian lisäksi myös kokemus ja käytäntö. Näin opiskelijat saavat mahdollisuuksia toimia kuten oman alansa ammattilaiset ja asiantuntijat. Kun koulutuksessa teoria integroituu aidosti kokemukseen ja käytäntöön, vaikuttaa se selkeästi myös opiskelijoiden motivaatioon suoriutua opinnoissaan. Selkeät työelämäyhteydet sekä ongelmalähtöinen ja yhteisöllinen lähestymistapa opetuksessa antavat mahdollisuuksia yhdistää kahta yliopiston ydintehtävää: opetusta ja tutkimusta. Tanssi yliopistokoulutuksen ja työelämän välillä on kuin haastavaa tangoa. Koreografia on jo tiedossa, mutta se vain tulisi saada parketille.

Linjan takaa Henna Määttä Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija. @ylkkari

10/2014 | 3

Intro PÄÄKIRJOITUS • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

Rahapuhe, pahapuhe siihen keskivertotoimittajaa useammin. Tulokulma on viehättävä, koska se on niin kertakaikkisen konkreettinen: rahasta tai taloudesta puhuminen. Kutsutaan sitä tässä yhteydessä rahapuheeksi. OLEN HENKILÖKOHTAISESTI SYYLLISTYNYT

Oulun yliopiston tulevaisuuden näkökulmasta tärkeämpää olisi puhua esimerkiksi professoreiden rekrytointien onnistumisesta, lukio-opiskelijoiden innostamisesta luonnontieteiden ja matematiikan pariin, opettamiskulttuurin muutoksesta ja niin edelleen.

”

ESIMERKIKSI VIIME VUODEN ensimmäisen numeron keskiaukeaman otsikoimme muotoon ”Näin OYY käyttää pitsarahasi”. Jutussa kerrottiin pala palalta, mihin jäsenmaksun eurot kuluvat. Idea oli ihan hyvä, ja talouden tarkastelu on lähtökohtaisesti paikallaan. On kuitenkin vaarallista, jos alkaa nähdä kaiken euroina tai dollareina ja jos kaikkea kehittämistä mietitään ainoastaan siitä näkökulmasta, että mistä yksityiskohdista voidaan säästää.

tieteiden ja matematiikan pariin, opettamiskulttuurin muutoksesta ja niin edelleen.

OULUN YLIOPISTO ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta eivät ole jääneet rahapuheen ylivallalta paitsioon. Yliopiston tasolla rahanjako ja rahanjakomallissa pärjääminen nähdään usein kahvipöytäkeskusteluissa kaiken aana ja oona, vaikka Oulun yliopiston tulevaisuuden näkökulmasta tärkeämpää olisi puhua esimerkiksi professoreiden rekrytointien onnistumisesta, lukio-opiskelijoiden innostamisesta luonnon-

YLIOPPILASKUNNAN TASOLLA etenkin loppuvuodesta talousarvion räknääminen on esillä kahvipöytäkeskusteluissa. Välillä tuntuu, että sankari on se, joka keksii tavan laskea jäsenmaksun korotuspainetta eurolla tai kahdella. Sivujuonteena ylioppilaskunnan talousar-

Lyhyempi oppimäärä

viokäsittelyssä on ollut koko sen historian ajan tavallista, että markasta tai eurosta väännetään kättä viimeiseen asti, mutta miljoonasta ei niinkään. Sekin osoittaa, että omaan elämään suhteutettuna järkevä summa rahaa tuntuu niin konkreettiselta asialta, että siihen kannattaa ajatuksensa fokusoida. YLIOPPILASLIIKKEEN TULEVAISUUDEN kannalta olennaisempaa olisi keskittyä miettimään, onko esimerkiksi vuonna 2010 tai 2014 opiskelunsa aloittaneella opiskelijalla jotain sellaisia tarpeita nyt tai etenkin tulevaisuudessa, joita ylioppilasliike ei ole ehkä osannut ottaa huomioon. TÄMÄ EI TIETENKÄÄN TARKOITA,

että rahaa pitäisi tuhlata tai sen käyttämistä ei kannattaisi pysähtyä miettimään. Ei pidä ja kannattaa. Kysymys on ajatusten fokusoinnista. Yliopisto tai ylioppilaskunta eivät kaadu taloushuoliin, jos ne pitävät fokuksen tärkeämmissä ja olennaisemmissa kysymyksissä kuin rahapuheessa. Kirjoittaja ei piittaa rahapuheesta, mutta vielä vaarallisempana hän pitää kivapuhetta, vihapuheesta puhumattakaan.

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Sisällys

Ajankohtaista 4 Opiskelijajärjestöt: ei maksuille 5 ”Edari oli hyvä koulu” 6 Uusia siltoja työn alla

Työelämä 12 Haluan töitä! 14 Konkretiaa yliopiston ja työelämän välille 16 Indonesia, rakkaudella

Kampuksella 18 Opiskelijoiden kansainvälistymisessä opettajilla suuri rooli 19 Pelinappulakuningas Helsingin ulkopuolelta 20 Vieraissa saleissa 22 Kampuksen kasvot 22 Harrastejärjestön pyörteissä 24 Haarukassa 25 Näytät hyvältä tänään

Kolumnit 5 Poliittinen eläin: Myytti suomalaisesta kateudesta 19 Väylän varrelta: Tappavatko älypuhelimet ihmisläheisen kanssakäymisen? 17 Hallitus linjaa: Kadonnutta työelämä-yhteyttä etsimässä

Arviot 24 Juha Itkonen: Ajo 25 Billy Idol: Kings and Queens of the Underground 33 Neondad: Off the Humdrum

Uuno 26 Fine Point: The Godfather 26 Hi 5, Inspiring Places to Do Research at Uni of Oulu! 26 In the Spotlight: Give Me, Give Me, Give Me a Job After Graduation 27 Tears for Fears: Ready to Graduate? oulunylioppilaslehti

4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista

LUKUKAUSIMAKSUT • teksti Ville Koivuniemi • kuvitus Mikael Heikkinen, Ylkkärin arkisto

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen

Myytti suomalaisesta kateudesta

Opiskelijajärjestöt: ei maksuille Opiskelijajärjestöt ottivat hallituksen esityksen vähintään 4000 euron lukukausimaksuista EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tyrmistyneinä vastaan. KAIKKI SUOMALAISET opiskelijajärjestöt ovat ottaneet tiukan kannan EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille kaavailtuja lukukausimaksuja vastaan. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Suomen opiskelijakuntien liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Opiskelija-Allianssi ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund tuomitsevat opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) luonnoksen vähintään 4000 euron lukukausimaksujen määräämisestä EU- ja Etamaiden ulkopuolisille tutkintoopiskelijoille. Merkille pantavaa on, että opiskelijajärjestöt perustelevat lukukausimaksuja niiden taloudellisella järjettömyydellä viitaten laskelmiinsa samaan aikaan, kun ministeriön mukaan lukukausimaksuilla on tarkoitus ”edistää korkeakoulujen koulutusvientiä ja laajentaa korkeakoulujen ra-

hoituspohjaa”. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen laati lakialoitteen lukukausimaksujen käyttöönotosta vuoden 2012 lopulla. Sen allekirjoitti silloin 117 kansanedustajaa. Vasemmistoliiton ja Vihreiden lähdettyä hallituksesta kysymyksestä tuli nopeasti entistä ajankohtaisempi. Kokoomus Satosen johdolla näkee asian niin, että Suomen ei pitäisi estää lainsäädännöllä sitä, jos jotkut ulkomaiset opiskelijat haluavat maksaa suomalaisesta koulutuksesta.

Opiskelijat: maksut ideologista haihattelua

Opiskelijajärjestöjen mielestä ei ole riittävää näyttöä, että tarpeeksi moni haluaisi. “Maksuideologinen haihattelu sumentaa ministeriössä nyt järjen faktoilta. Lukukausimaksuilla ei

tule rahaa. Sen sijaan kansainvälisten opiskelijoiden kulutuksesta syntyvästä kansantaloudellisesta hyödystä menetetään leijonan osa”, opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat toteavat. Opiskelijajärjestöjen mukaan lukukausimaksut eivät missään tapauksessa tuo korkeakouluille lisärahoitusta, koska maksavia opiskelijoita ei ole paljon ja pienet tulot kiertävät hallintoon. Opiskelijajärjestöt viittaavat Suomen lukukausimaksukokeilun epäonnistumiseen ja CIMO:n sekä VATT:n selvityksiin. ”Ministeriön esitys tarkoittaa takapakkia myös Suomen kansainvälistymiselle ja uhkaa samalla maamme kilpailukykyä. Juuri maksuttomuus on vetovoima kansainvälisten opiskelijoiden houkuttelemiseksi, ja heistä suurin osa jää vielä valmistumisen jälkeen Suomeen töihin ja maksamaan veroja”, opiskelijajärjestöt muistuttavat tiedotteessaan. ■

MENOT Ilmoita seuraavat menot 24.11.2014 mennessä toimitus@oyy.fi.

OYT Oulun Ylioppilasteatterin Valvenäyttämöllä 15.11. kello 19 vierailuesitys ”Jännittääkö – Taistele tai pakene” ja 22.11. kello 20 Mysterybox. Lisäksi OYT on Lapin Ylioppilasteatterin vieraana Rovaniemellä 15.–16.11. Riistakamera-näytelmällä. Lisätietoja OYT:n nettisivuilta. OYY Hae Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituk-

seen 24.11. mennessä. Listätietoa: http://www.oyy. fi/hae-tarkeisiin-vaikuttamisen-paikkoihin/#Hae. OULUSES Ouluses ja Ote ry ylpeänä esittävät: The Startup Crawl! On aika heittää syyskaamokset roskakoriin ja hypätä bussin kyytiin verkostoitumaan yrittäjähenkisten opiskelijoiden ja startupien hellässä huomassa.

Talven huurteet jäävät kakkoseksi tämän kierrostapahtuman lämmittäessä luusi ja ytimesi järisyttävien yrittäjätarinoiden, toimistokierrosten, sekä opiskelijoiden kertoessa tarinansa. Bussi starttaa 3.12 Business Kitcheniltä osoitteesta Torikatu 23. Paikkoja on rajatusti, ja niitä voi tiedustella osoitteesta antti.paasisalo@ouluses.com.

USEIN KUULEE PUHUTTAVAN, että suomalaiset ovat erityisen kateellista kansaa. Sanotaan, että suomalaisten perussyntinä on muiden omaisuuden ja menestyksen kadehtiminen. Joskus kuulee myös puhuttavan kateusveroista. Kateusveroilla tarkoitetaan esimerkiksi perintöveroa ja progressiivista tuloverotusta, joilla veroja kerätään ja tuloja omaisuuseroja tasoitetaan. Hyvinvointivaltioon perinteisesti kuulunut tasoittamispolitiikka leimataan laillistetuksi kateudeksi. Tuloeroista ja kateudesta puhuminen on erityisen ajankohtaista nyt, kun julkisuudessa kaivellaan jokamarraskuiseen tapaan edellisen vuoden verotietoja. VÄITÄN, ETTÄ KESKUSTELUSSA SEKOITETAAN usein alhainen kateuden tunne ja yhteiskunnallinen tasaarvon vaatimus ja tavoittelu. Väitän jopa, että on tarkoitushakuista poliittista strategiaa sekoittaa kateus ja tasa-arvon vaatimus. On helppo mitätöidä vaatimukset tuloja varallisuuserojen tasoittamisesta ja tasa-arvosta banalisoimalla ne kateudeksi. POLIITTISTEN JA YHTEISKUNNALLISTEN TAVOITTEIDEN

ja ihanteiden leimaaminen kateudeksi tai oman edun tavoitteluksi on masentavaa. Politiikan pelkistäminen oman edun tavoitteluksi ja tasa-arvon tavoittelun leimaaminen kateudeksi hämärtää sen tosiasian, että yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan taustalla vaikuttavat yleensä erilaiset aatteet, arvot ja ihmiskäsitykset. Vasemmistolaisesti ajattelevat eivät vaadi tuloja varallisuuserojen tasoittamista kateuden tunteen vuoksi, vaan aatteellisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisen ideaalin pohjalta. Lisäksi tuloja varallisuuserot nähdään heikentävän yhteiskunnan turvallisuutta, taloudellista tehokkuutta ja yleistä hyvinvointia. EN OLE KATEELLINEN NIILLE 85 IHMISELLE, jotka omistavat enemmän kuin kolme ja puoli miljardia maailman köyhintä ihmistä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että näin jyrkkä omaisuuksien epätasa-arvoinen jakautuminen on epäoikeudenmukaista ja toisille jyrkästi kasautunut varallisuus on poissa muilta. Ilman puolueita ja liikkeitä määrittäviä aatteita, arvoja ja ihanteita politiikka lässähtääkin pelkäksi oman edun tavoitteluksi, muka-objektiiviseksi hallinnoksi, epäjohdonmukaisiksi päätöksiksi ja populismiksi. Siksi arvoperusteisen politiikan leimaaminen alhaisiksi tunteiksi kuten kateudeksi on lyhytnäköistä, sillä arvoja, ideaaleja ja aatteita jos mitä me tänä päivänä tarvitsemme. TIETYSTI KATEELLISIA IHMISIÄ ON myös Suomessa. En kuitenkaan usko, että suomalaiset ovat mitenkään erityisen kateellista kansaa. Ihminen katsoo yhteiskuntaa ja muiden ihmisten toimintaa omien käsitysten, arvostusten ja ymmärryksen kautta. Ihmiset projisoivat omia käsityksiään muihin ihmisiin, eivätkä aina ymmärrä, että toiset ihmiset eivät välttämättä ajattele samalla tavalla kuin itse tai toimi samojen pyrkimysten pohjalta. Ehkä suomalaisesta kateudesta puhuvat paljastavatkin enemmän itsestään kuin yhteiskunnasta ylipäänsä. Kateellinen ja omaa etua tavoitteleva yksilö ei välttämättä ymmärrä, että muut eivät aina ole samanlaisia. Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu ja Oulun yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja.

@ylkkari

10/2014 | 5

NUORET VAIKUTTAJAT • teksti ja kuva Minna Koivunen

Maija Bolszak kritisoi kouluverkkoon liittyvää politiikkaa Oulussa. ”Kouluverkko on iso kokonaisuus. Ei voi keskittyä yhteen kouluun. Jos yhden lakkauttaa, lapset pitää sijoittaa muualle. Mitä tehdään tyhjille seinille?”, hän kysyy.

”Edari oli hyvä koulu” Lääkäriksi vuonna 2011 valmistunut kaupunginvaltuutettu Maija Bolszak sai ensikosketuksen politiikkaan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa. Oulun kaupunginvaltuustossa vaikuttava Maija Bolszak, 30, pääsi jo opiskeluaikana mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Hän oli ollut kiinnostunut ja seurannut politiikkaa jo pidempään, mutta lähti mukaan vasta oululaispolitiikko MariLeena Talvitien houkuttelemana vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin lääketieteellisessä opiskeleva Bolszak ryhtyi kunnallisvaaleissa ehdolle vuonna 2008. Ensikosketuksen politiikkaan Bolszak oli saanut Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistosta, jossa hän oli varsinaisena jäsenenä vuosina 2007–2009 ja seuraavan kauden varaedaattorina. “Se oli hyvä koulu ennen kuin pääsi kaupunginvaltuusTOISTA KAUTTA

oulunylioppilaslehti

toon. Ehkä olin silloin vähän vihreä eli nuori ja viaton”, kokoomusopiskelijoiden ryhmää edustanut Bolszak sanoo. Puoluevalinta on ollut Bolszakille aina selkeä. “Olin ollut kaapissa kokoomuslainen ja tulin sitten kaapista ulos”, Bolszak naurahtaa. Hänelle kokoomuslaisuus on välittämistä ja vastuun ottamista niin itsestä kuin toisista. Hänen mielestä yhteiskunnan ei tarvitse olla koko ajan vierellä mukana, ja ihmisten pitäisi ottaa vastuuta lähimmäisistään. Hän ei kuitenkaan kannata Amerikan-mallia, jossa yhteiskunta ei tue kansalaisiaan. Yhteiskunnan tehtävänä on Bolszakin mielestä huolehtia etenkin heikoimmista kuten sairaista ja vanhuksista, mutta holhoaminen saisi jäädä vähemmälle.

Pitäisi keskittyä kokonaisuuteen Kolmen lapsen äitinä Bolszakia lähellä ovat perheitä, lapsia ja nuoria koskevat asiat. Ensimmäisellä Oulun kaupunginvaltuustokaudella hän oli sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon johtokunnassa, tällä hetkellä puolestaan sivistys- ja kulttuurilautakunnassa. Oulu on jälleen kovien säästöjen edessä. Bolszakin mielestä investointeja pitäisi vaikeassa taloustilanteessa katsoa kriittisesti. Esimerkiksi Hiukkavaaran monitoimikeskus ei ole hänestä kiireellisin toteuttaa. ”Korvensuoralle rakennettava koulu palvelee aikanaan myös hiukkavaaralaisia.” Koulujen lakkauttamiskeskusteluissa pitäisi Bolszakin

mukaan keskittyä kokonaisuuteen. “Kouluverkko on iso kokonaisuus, eikä voi keskittyä yhteen kouluun. Jos yhden lakkauttaa, lapset pitää sijoittaa muualle. Mitä tehdään tyhjille seinille? Oulussa oppilasmäärä kasvaa koko ajan. Karttaan ei voi vain laittaa rakseja koulujen kohdalle.” Uuden Oulun aikaa on eletty kohta jo kaksi vuotta. Toisen kauden kaupunginvaltuutettua ei miellytä kohde, johon syntipukin viittaa kaupungin huonosta taloustilanteesta ollaan osoitettu. “Minua rasittaa se, että kun Oululla menee huonosti, se laitetaan kuntaliitoksen piikkiin, vaikka se johtuu pitkälti Nokiasta ja ICT-alan työttömyydestä.” ■

Kuka?

• Maija Bolszak • Ikä 30 vuotta. • Perheeseen kuuluu mies, kolme lasta ja koira.

• Valmistunut Oulun yli-

opistosta lääkäriksi vuonna 2011.

• Tällä hetkellä kokoomuk-

sen kaupunginvaltuutettuna ja sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsenenä.

• Aiemmin toiminut muun

muun muassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa (OYY) edustajiston jäsenenä 2007–2009 ja varajäsenenä 2009–2011 ja Psoasin valtuuskunnassa 2008–2009.

• Työskentelee lääkärinä, mutta on tällä hetkellä äitiyslomalla.

• Harrastaa käsitöitä.

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri REINO NORDIN • teksti Minna Koivunen • kuvat Aleksi Poutanen

Uusia siltoja työn alla Reino Nordin on kyllästynyt sekoittamaan musiikin ja politiikan.

YHTEISKUNNALLISIA kappaleita rakkauslaulujen lisäksi kirjoittanut 31-vuotias muusikkonäyttelijä-radiojuontaja Reino Nordin ei usko enää musiikin muutosvoimaan. “Palefacekin teki yhteiskuntakriittisen levyn. Mitä se muutti? Ei se muuttanut mitään eikä mikään muuttunut”, mies laukoo.

Kauniita koteja, kalliita autoja, merkkituotteita, luksushuveja, joo onhan sulla kaikkea, ja silti jotain tahtos puuttua, mihin tarvit miljoonan, haluutsä ostaa sun taivaspaikan? Näin Nordin lauloi Ylellistä

elämää -kappaleessa kuutisen vuotta sitten. Enää hän ei kuitenkaan jaksa saarnata – ainakaan musiikillaan. “Barrikaadit ovat barrikaadeja, ja politiikka on politiikkaa, mutta olen kyllästynyt siitä laulamiseen. Saarnaaminen on perseestä. Jos jostain haluaa saarnata, niin elämästä tai sitten vain laulaa rakkaudesta. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi yhtä poliittinen, mutta se ei vain ole yhtä mielenkiintoista taiteessa muuta kuin piilotettuna viestinä.” Sanottavaa Nordinilla kyllä on. Värit poliitikassa ärsyttävät häntä. Hänen mielestään politiikka on kaukana realis-

mista, ja hän leimaa suomalaisen poliittisen ilmapiirin masentavaksi. Eivätkä päättäjät ymmärrä ympäristöasioista tarpeeksi. “Olemme tekemässä ydinvoimalasopimusta, vaikka olemme kymmenen vuotta rakentaneet maailman kalleinta ydinvoimalaa – joka ei käynnisty – teollisuudelle, jolla ei ole kohta mitään vietävää. Emmä niinku ymmärrä, mistä on kysymys. Vihreät poliitikotkin ovat ihan selkärangattomia”, hän sanoo ja jatkaa: “Puhumattakaan tästä holhouksesta, jossa me elämme. Suomessa on niin lestadiolaiset piirit vallassa, että herran@ylkkari

jestas. Ei silloin tehdä mitään politiikkaa, vaan se on pelolla ja hysterialla hallitsemista. Se on tyhmää ja väärin. Ei uskonnon pitäisi liittyä politiikkaan mitenkään.” Useamman minuutin paasauksen jälkeen Nordin palaa musiikkiinsa. “Ei minua huvita näistä laulaa. Siitä tulee niin paska olo. Ja jos sen laulamisesta tulee jo paska olo, kuunteleminen olisi varmaan ylivoimaista.” Mielekkäämpää hänestä on tehdä musiikkia, joka saa ihmiset rentoutumaan, rakastumaan ja olemaan ihmisiksi. “Se on paljon parempaa politiikkaa kuin se, että sanoisi yhtään mitään. Twitterissä ja Facebookissa voi huudella, mutta taide on liian hyvää tullakseen pilattavaksi liialla politiikalla niin kuin elämä muutenkin.”

Haaveena pitkä loiva ylämäki Pitkään Nordin tunnettiin valtavirrassa paremmin näyttelijänä kuin muusikkona. Musiikkiakin hän on harrastanut pienestä saakka: pyörinyt Helsingin reggaepiireissä ja soittanut muun muassa perkussioita ja rumpuja useissa reggaekokoonpanoissa kuten Kompostikoplassa ja Soul Captain Bandissa. Ensimmäinen oma levy Tähän tyyliin ilmestyi huhtikuussa 2008. The Rhinos -yhtyeen kanssa äänitetty levy tarjosi suomenkielistä soulfolkia ja sai innostuneen vastaanoton. Neljä vuotta myöhemmin julkaistu Kohti huomista nousi jo sijalle 12. Suomen virallisella albumilistalla. Nordinin kolmas levy Bongo Rock ilmestyy marraskuun lopussa. Sen julkaisee suomalaiseen räppiin erikoistunut Monsp. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä uuteen levy-yhtiöönsä, jota hän kutsuu energiseksi. “Monsp ei ole mikään Warner, emmekä saa näillä promootioilla mitään stadionkeik-

koja, mutta saamme meidän juttumme askelta ylemmäs. Minulla on musiikissa aina ollut haaveena pitkä loiva ylämäki, että voi tehdä vielä gubbena musiikkia ja tehdä stadionkeikat sitten vähän vanhempana.” Vaikka levynkannessa vielä toisen albumin aikaan luki Reinon lisäksi the Rhinos, ei levyä äänitetty bändin kanssa. “Ensimmäisen levyn jälkeen olen puuhannut kaiken enimmäkseen itse. Liveäänityksiin voi joskus palailla, mutta minulla ei ole mitään tarvetta viedä kymmenhenkistä bändiä studioon. Sitä tarvitaan sitten lavalla ja keikalla.” Tuotantoapuna Kohti huomista -levyllä oli Henrik “dj Herkules” Suhonen, jonka kanssa he muodostavat Bongo Rock -kollektiivin. Myös tuleva levy on Bongo Rock -tuotantoa nimeä myöten. Nordin sävelsi musiikkia pitkään yksin, mutta kyllästyi siihen. Nykyään Suhonen istuu studion sohvalla ja antaa Nordinille neuvoja. Kahteen aiempaan levyyn verrattuna Bongo Rock -albumi on elektronisempi. “Semmoista on tullut kuunneltua, ja se rupesi tuntumaan mielekkäältä. Tykkään uusiutua ja mennä eteenpäin. Siinä on kolme tosi modernia biisiä, kolme klassista reggaeta ja loput ovat siltä väliltä.” Nordinin karismaattisen laulun lisäksi tulevalla albumilla kuullaan runsaasti vierailijoita. Nordinin sisko Siiri Nordin laulaa kappaleessa Hölmö lause, ja peräti viidellä raidalla vierailee räppäri. Stepa, Jodarok, Kube, Paperi T ja JV saivat soiton Bongo Rock -tuotantotiimiltä, joka halusi biiseihin erilaista kulmaa. “Meitä kiinnosti, voisiko biiseihin työntää vähän räppiä. En tiedä, mistä se idea tuli, mutta se vaikutti hyvältä, ja kaikki suostuivat. On hauskaa, kun itse tekee hiessä jotain biisiä, sanoittaa ja on angstissa

sen kanssa ja sitten tulee joku räppäri, joka heittää jotain ihan muuta siitä samasta teemasta. Lopulta kun ne laittaa yhteen, ne vain vahvistavat toisiaan. Oli jännää nähdä, millä staililla kaikki tekevät oman juttunsa.”

Työn kouluttama Nordin on näytellyt lähes koko elämänsä. Hän oli 2,5-vuotias ensimmäisen roolinsa aikana. “Olin jo silloin kova neuvottelemaan. Minun piti sanoa ‘spagettibolognese, en syö’. Olin sopinut, että jos saan jäätelön ja saan syödä sen ruuan sen jälkeen, suostun sanomaan ‘en syö’”, Nordin muistelee Ursula-elokuvan rooliaan. Kouluja Nordin ei ole käynyt. Hänelle riitti yhdeksän vuoden peruskoulu. Sen jälkeen hän ei ole istumalihaksiaan kouluissa joutunut käyttämään. Jo lapsena alkanut näyttelijänura takasi töitä. “Kun ei tarvinnut, niin miksi olisin mennyt?” Hän tosin haki Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlaitokselle Nätylle, mutta siellä häntä kehotettiin menemään töihin. “Hyvin äkkiä tajuaa, kun elää yli kaksikymppiseksi, ettei elämässä ole monivalintatehtäviä. Vaikka kaikki lässyttää, että usko itseesi, niin ei sillä ole mitään väliä. Kaikki menee just niin kuin se menee. Jossain vaiheessa tajusin, ettei tähän elämään mahdu enää istumista jonkun ääliön alaisena väittelemässä jostain sekundäärisestä paskanjauhannasta. Jos minulla on kaikki työkalut tässä, mitä mä venaan?” Oman teatterikoulunsa Nordin kävi lapsena ja nuorena televisiossa ja elokuvissa näytellessään. Se oli hänelle mielekästä aikaa eikä 80- ja 90-luvuilla vielä ollut lapsitähtiongelmia, joten he saivat näytellä rauhassa. Hän on kiitollinen siitä, että näyttelijäntöitä on riittänyt aikuisiälläkin. Elokuvien ja te-

10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Pari vuotta sitten Reino Nordin hurahti jääkiekkoon ja pelaa nykyään EHK-harrastejoukkueessa.

levisiosarjojen lisäksi hän on päässyt tekemään myös teatteria. Hänen ensimmäinen iso teatterityönsä oli Hämeenlinnan kaupunginteatterin Ei kiitos -näytelmässä vuonna 2009. Viime vuonna Nordin teki Antero Kipunen -monologin Kansallisteatteriin yhdessä ohjaaja Petri Lehtisen kanssa. Will Enon Thom Pain -näytelmästä käännettyä monologia Nordin kutsuu oman teatterikoulunsa lopputyökseen. Näyttelijäntyössä Nordinia kiehtoo psykologinen puoli. Hän nauttii, kun saa näytellä itselle kaukaista hahmoa, jonka ajatusmaailmaa ei ymmärrä. “Voi velloa niissä ajatuksissa turvallisesti ja voi tavallaan tutustua maailmaan, josta tietää että se on olemassa, mutta mitä ei ymmärrä ollenkaan. Mutta ikävä kyllä sitä rupeaa sitten ymmärtämään. Tajuaa sen, miksi ihmiset ovat niin ulalla. Se on tavallaan ihan rauhoittavaa ja tykkään siitä.” Nordin etenee projektista

toiseen, ja hän on ollut onnekas, sillä häntä on pyydetty näyttelijätöihin. “Nyt ei toisaalta ole hirveästi kyselty. Siellä on nuoria, innokkaita ja halvempia. Ne ovat tietenkin semmoisia juttuja, että pitää sopia rooliin. Jos on kovin monivärinen persoona niin kuin minä, niin kyllä minua myös pelätään vähän tuolla mediamaailmassa. Olen liian arvaamaton, mikä on hyvä. Pelätköön. Mä haluankin olla arvaamaton. Jos en pääse televisioon, voin olla radiossa. Minulla on tuo Bassoradio hyvin hallussa”, hän sanoo nauraen. Nordinin CV:seen on kertynyt noin 50 roolia, joiden joukossa on muutama päärooli. Nälkää vielä riittää: hän odottaa edelleen suurta roolia. “Hieno leffarooli vielä odottaa tulemistaan tai ei sen tarvitse hieno olla. Brutaali käy ihan hyvin, mutta sen pitäisi olla mielekäs. Olen tehnyt paljon leffoja, mutta en arvota niitä itse korkealle tällä hetkellä. Jää nähtäväksi tu-

leeko parempia vielä.”

Turhat tittelit Laaja-alaisesti taidetta tekevä mies ei titteleistä välitä. “Näyttelijänä olen aina sanonut, että jos sulla ei ole tarinaa, niin ethän sä ole näyttelijä. Toistaiseksi olen laulaja-lauluntekijä kunnes tulee joku tarina, jossa voin olla joku näyttelijä. Itse en niistä titteleistä hirveästi perusta, koska niillä ei tee mitään.” Ensi vuodeksi hänellä on tiedossa tarinoita, joissa näytellä, mutta niistä ei vielä saa puhua. “Yritän pitää verkkoja vesillä. Aika monta siltaa olen varmaan polttanut, mutta mitä sen väliä, rakennetaan uusia”, Nordin toteaa hekottaen. Yksi uusi silta syntyi vuonna 2011, kun urbaanin musiikin kanava Bassoradio teki ohjelmistouudistuksen ja Nordin sai kutsun juontohommiin. Siitä sai alkunsa Työn alla -ohjelma, johon Nordin pyysi Bongo Rockin toisen puoliskon Hen-

rik Suhosen mukaan. Aluksi tiistaisin ja sitten lauantaisin tullut ohjelma viihdyttää nykyään perjantai-iltapäivinä työviikkoaan lopettelevia ja viikonloppuaan aloittavia. “Mitä vaan voi sattua, ja sitä voi pelonsekaisin tuntein kuunnella.” Uuden levyn myötä Nordinia odottaa kiertue joulu- ja tammikuussa. Toisenlaisiakin suunnitelmia herralla on. “Olen kääntänyt espanjaksi yhden biisin, niin voi olla, että lähden sinne valloittamaan markkinoita. Vaimoni puhuu sujuvaa katalaania ja myös kasteljaanoa, niin meillä on maailmanvalloitusidea. Olisi kiva olla suomalainen eksoottinen artisti Barcelonassa.“ Käännetylle kappaleelle on jo musiikkivideontekijä, ja aikomus on saada se valmiiksi talven aikana. “Pitää tehdä välillä jotain hullua. Tai minähän teen lähinnä hulluja asioita, niin jatketaan samaa linjaa”, Nordin heittää ja naurahtaa päälle. ■

Reino Nordin

• Syntynyt Helsingissä 1983. • Julkaisee kolmannen

albuminsa Bongo Rock 28. marraskuuta. Aiemmat levyt Tähän tyyliin (2008) ja Kohti huomista (2012).

• Näytellyt 2,5–vuotiaasta

asti televisiossa, elokuvissa ja teatterissa.

• Elokuvissa mm. Vuonna 85 (2013), Paha perhe (2010), Game Over (2005), Hymypoika (2003), Poika ja Ilves (1998).

• Televisiossa mm. Roba

(2012), Kallio (2010), Kuusikko ja Kuoleman varjot (1997).

• Teatterissa mm. Ei kii-

tos (2009) Hämeenlinnan kaupunginteatterissa, Antero Kipunen (2013) Kansallisteatterissa, Lähes onnellinen mies (2013) Ryhmäteatterissa.

• Pelaa jääkiekkoa EHK-har-

rastejoukkueessa. Harrastaa lisäksi frisbeegolfia, biljardia ja kävelyitä.

@ylkkari

SinĂ¤ voit pelastaa elĂ¤mĂ¤n. Tervetuloa verenluovutukseen: , Isokatu 32 C, ma, ke, to klo 11â&#x20AC;&#x201C;18, ti, pe klo 10â&#x20AC;&#x201C;16 , to 13.11. klo 10â&#x20AC;&#x201C;14, luokka KE 1139

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Ota virallinen henkilĂśtodistus mukaan. 0800 0 5801.

twitter.com/ ylkkari

www.oulunluuppi.fi

UUSI

meriaiheinen nĂ¤yttely!

Tulossa marraskuussa: SHARKS â&#x20AC;&#x201C; HAIT 3D Erillinen elokuvalippu opiskelijalle 4 â&#x201A;Ź

TERVEISIN KISSAT & KOIRAT

7.10.2014â&#x20AC;&#x201C;4.1.2015

KANSALLISPUKUHARRASTUKSEN VAIHEITA 25.10.2014â&#x2C6;&#x2019;18.1.2015

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Työelämä

TYÖNHAKU • tekstit Minna Koivunen

Haluan töihin! Töiden tekeminen opiskeluaikana kannattaa ja varsinkin kesätyöt ovat hyvä tapa kerryttää työkokemusta tulevaa työelämää varten. Työnhaussa on tärkeää tietää, millaiseen työpaikkaan on hakemassa, tiedostaa oma osaaminen ja osata ilmaista se selkeästi. Kokosimme työnhakuvinkkejä niin tulevia kesätöitä kuin vakituisia pestejä varten. Lisää vinkkejä löydät muun muassa Teekkarin työkirjasta ja Humanistin työelämäkirjasta.

Mistä töitä löytää?

Mitä tulee huomioida CV:n teossa?

• Yritysten ja muiden työpaikkojen omat kotisivut

kannattaa aina katsoa ensin, jos sinulla on mielessä tietty firma, johon haluat töihin.

• Internetissä on lukuisia rekrytointisivustoja kuten

Jos on paljon työkokemusta, kannattaa kohdentaa työkokemus haettavan työpaikan mukaan. Yli viisi vuotta sitten tehtyjä töitä ei kannata laittaa CV:seen, jos ne eivät liity haettavaan työhön.

www.uranus.fi/opiskelija www.mol.fi www.aarresaari.net

www.valtiolle.fi

Aiemmasta työkokemuksesta ei riitä työpaikan nimi ja oma titteli, vaan kerro myös mitä teit ja mitä työhösi kuului.

www.kuntarekry.fi www.monster.fi

Tee CV:n yläreunaan tiivistys omista erityisvahvuuksistasi, koska joskus rekrytoijat eivät ehdi lukea kuin pienen osan CV:stä.

www.uratie.net

• Työpaikoista ilmoitetaan myös sosiaalisessa mediassa muun muassa Facebookissa on erilaisia työpaikkasivuja kuten Kesätyöt Oulussa -Facebook-sivu, ja Twitteristä kannattaa etsiä töitä aihetunnisteilla #duunit, #rekry ja #työpaikat.

Stora Enso, rekrytointi

• Töitä saadaan myös verkostojen kautta. Jokaisella on

monia verkostoja kuten työ,- opiskelu, ja harrastusverkostot.

Nopealla vilkaisulla pitää saada kiinni siitä, mitä osaat ja miksi kannattaa syventyä lukemaan tämä CV. Testaa tätä näyttämällä CV jollekin, joka ei tiedä sinusta kaikkea, anna aikaa 10 sekunttia ja kysy, mitä jäi mieleen. Ovatko ne asioita, jotka haluat, että ansioluettelosi kertoo?

• Rekrytointimessuilla kuten Oulun yliopistolla

järjestettävässä PESTI-päivässä 29. tammikuuta 2015 on hyvä mahdollisuus tutustua työnantajiin. Ota CV mukaan!

• Edelleen työpaikkailmoituksia julkaistaan myös sanomalehdissä ja eri alojen ammattilehdissä.

”

Älä tyydy helppoon ratkaisuun. Googlaa erilaisia ansioluettelomalleja ja muista räätälöidä CV:si jokaiseen paikkaan. Muokata voit alkuun profiilitekstiä sekä työnkuvausta niin, että se nostaa esille haettavassa työssä tarvittavaa kokemusta ja osaamista.

Työhakemuksessa erotu, näytä, kerro tarina!”

Anne Ollikainen, kouluttaja, Spring House

Anne Ollikainen, Spring House

Miten tehdä hyvä työhakemus? 1)

Työhakemuksen tulee olla selkeä ja kompakti kokonaisuus. Jos hakemus menee yli yhden A4:n, sinulla on liikaa tekstiä.

Työhakemuksessa ei kannata kerrata CV:tä.

Kerro millainen sinä olet ja mitä lisäarvoa tuot työpaikkaan. Stora Enso, rekrytointi

Kartoita osaamisesi huolella ja mieti, mitkä niistä ovat olennaisia haettavan paikan kannalta. Pidä huoli, että haettavan paikan kannalta keskeinen osaaminen on selkeästi esitetty hakemuksessasi.

Pahimmat mokat työhakemuksessa?

• Oletat, että työnantaja

osaa lukea rivien välistä ja tajuaa, kuinka hyvä tyyppi olet. Kirjoita auki ne asiat, jotka haluat todella sanoa. Anne Ollikainen, kouluttaja, Spring House

• Omien yhteystietojen unohtaminen.

Kerro työnantajalle, miten osaamisesi ja ominaisuutesi näkyvät käytännössä. Anne Ollikainen, kouluttaja, Spring House

• Jos hakee selkeästi eri paikkaa.

• Otsikossa väärä työpaikka tai titteli.

Stora Enso, rekrytointi

@ylkkari

10/2014 | 13

Miten kannattaa valmistautua työhaastatteluun? 1)

Ota selvää mihin olet hakemassa,

Valmistaudu kertomaan näistä kolmesta pääteemasta: osaamiseni tähän tehtävään, motivaationi tehdä tätä työtä juuri teille ja millainen työntekijä ja työkaveri olen.

ettet ole työhaastattelussa pihalla.

Mieti etukäteen vastaukset peruskysymyksiin eli omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä siihen, miksi haluat kyseisen työpaikan.

2) Käy läpi vastauksia niihin kysymyksiin, jotka tuntuvat

3) Valmistaudu kertomaan, millaisena näet tulevan työsi ja millaiset asiat

Pohdi valmiiksi, mitä haluat tietää yrityksestä tai työpaikasta, johon olet hakemassa.

sinusta vaikeilta. Hae netistä yleisimpiä kysymyksiä.

työssä yleensä ovat sinulle tärkeitä. Vaikka juuri näitä ei kysyttäisi, muista vastauksista paistaa se, että tiedät, mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää.

Pukeudu siististi ja työpaikan mukaisesti!

Anne Ollikainen, kouluttaja, Spring House

Stora Enso, rekrytointi

Kannattaako töitä hakea avoimilla hakemuksilla? Se on aina hyvä asia. Raaka fakta on se, että useat paikat tulevat hakuun, mutta monesti saattaa tulla projekteja tai pikaisia hakuja, jolloin löytyy tekijöitä, jos on lähettänyt hakemuksen. Ei ole siis haittaa siitä, että lähettää hakemuksen hakujen ulkopuolella, mutta todennäköisemmin työllistyy avoinna olevaan työpaikkaan.

Miten tunnistan oman osaamiseni? 1)

Useimmiten ihminen on hyvä siinä, mistä pitää. Mieti siis, mistä innostut, minkä tekemisestä pidät ja mitä teet, koska haluat?

Tutki opinto-oppaasta, mitä käymilläsi kursseilla on tehty ja pohdi mitä olet niillä oppinut.

Jos et osaa arvioida omaa osaamistasi, kysy kavereiltasi missä olet hyvä!

Stora Enso, rekrytointi

Tee itsellesi osaamispankki, jossa sinulla on tulevia työnhakuja varten valmiina lista omasta osaamisestasi.

N I R A K K E TE T

Anne Ollikainen, kouluttaja, Spring House

2015

i Kaikkhausta työn

untoon – CV k aa – Napptyöpaikka piilo en aisuud – Tuleviikkaa tekn

on ia kirja n työ ita, erilais . i r a k k je oja e h v e o u T u hak tyvä en ne n s ö id e y o t m ij il tti unt avaa ittain pake siant luett Vuos kattava a ja a ödyllistä imerkit it o a in ll tode pääsytar irja on hy vaikka es työkirjan 15 ön ök le, työh en ty piskelijoil uoden 20 kuuta. ivuin V lu u o j . 100-s n alojen o ovatkin. ssa 2 irja.fi. a ie t lu k il u ik lo a ka nO ok lisiltä uus o ekkarinty teknil raustilais .te w w e lanse a myös w ka Tsek oulunylioppilaslehti

Humanis tien työelämä päivässä 29. lokakuuta julkaistu Humanis tin työelä mäkirja on ensim mäinen laatuaan ja on paik allaan kertoma ssa ihmis tieteitä opiskelev ille erilais ista työmahd ollisuuksi sta. Työhake mus- ja CV-vinkk ien lisäksi Humanis tien työe lämäkirja tarjoaa n euvoja freelance riyteen, ammattil iittojen e sittelyjä, eri amma tteihin so pivia sivuainey hdistelm iä ja valmis tuneiden uratarino it a . S ähköinen versio lö ytyy Hum anistise killan koti sivuilta: w n humanis ww. tinenkilta .fi/index. php/alak katyoela ma.

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Työelämä

Millaisena näet työllistymisesi valmistumisen jälkeen? Kysyimme opiskelijoiden ajatuksia liittyen valmistumiseen sekä yliopistoopintojen ja työelämän vastaavuuteen jokaisen tiedekunnan edustajilta.

Oulussa on kymmenen tiedekuntaa, mutta Oulu Mining Schoolilla ei ole vielä opiskelijoita.

Asta Jaakkonen 7. vuoden aate- ja oppihistorian opiskelija Humanistinen tiedekunta

Miikka Holpainen 4. vuoden matematiikan opiskelija Luonnontieteen tiedekunta

Jos (historian ja yhteiskuntatieteen) opettajan virkaa haluaa, on sellaisen saaminen Oulun alueelta vaikeaa, käytännössä joutuu lähtemään toiselle paikkakunnalle. Viransijaisuuksistakin on kova kilpailu. Ihan selkeästi työtilanteeseen vaikuttaa alan yleinen työtilanne. Suurin osa valmistuneista olisi varmasti hyviä ja päteviä opettajia. Työelämä ja opinnot ovat kohdanneet Norssin harjoitteluissa, mutta muuten on jäänyt aika vähäiseksi.

Tavoitteena on tulla matematiikan opettajaksi, joten mahdollisuudet työllistyä ovat melko hyvät. Työelämä on tullut opinnoissa hyvin esille harjoitteluissa Norssissa. Haasteena on osata käyttää kaikkea oppimaansa oikeassa tilanteessa.

Toni Sandvik 3. vuoden biokemian opiskelija Biokemian ja molekyylilääketieteen tdk

Marianna Luoma 6. vuoden arkkitehtuurin opiskelija Arkkitehtuurin tiedekunta

Koen, että työllistymiseen alallamme pystyy itse vaikuttamaan suuntautumisella ja aktiivisella työnhaulla. Töitä löytyy, jos osaa olla aktiivinen. Sekä koulutuksella että alan työtilanteella on varmasti molemmilla vaikutusta työllistymiseen, mutta uskoisin, että yleinen työllisyystilanne on merkittävämpi tekijä.

Näen työllistymismahdollisuudet ihan tosi hyvänä. Valmistuneiden työttömyysprosentti taitaa olla noin kolme prosenttia, se ei ole edes yhtä ihmistä vuosittaisesta aloituspaikkamäärästä. Tämä on sellainen ammatti, että sen oppii vasta töissä. Hyvät pohjatiedot saa tietysti yliopistosta.

TYÖELÄMÄ • teksti Ville Koivuniemi

Konkretiaa yliopiston ja työelämän YLIOPISTOJA SYYTETÄÄN usein opiskelun työelämävastaavuuden laiminlyönnistä. Oulussa ongelmaa taklaa ”Yliopistokoulutuksen työelämävastaavuus -teemaryhmän” kolmivuotinen projekti. Voi kuulostaa puisevalta hankkeelta, mutta kun projektia katsoo pintaa syvemmälle, tässä projektissa tavoitellaan konkretiaa. Teemaryhmää vetää Yliopiston yhteiskuntasuhteiden neuvoston jäsen johtaja

Mikko Hyytinen suunnitteluja konsulttiyritys Rambollista. Hyytisen mukaan juuri konkretia on se, mitä haetaan. ”Kun katsotaan työelämävastaavuutta tiedekuntia vertaillen, osassa vastaavuus on todella hyvin hoidettu, osassa on paljon kehittämisen varaa. Tavoite on, että työelämävastaavuuteen liittyen saataisiin systemaattisuutta”, Hyytinen kertoo. Koulutusohjelman työelämävastaavuutta tarkastellaan

Mikä?

• Yliopiston yhteiskuntasuhteiden neuvoston ”Yliopistokoulutuksen työelämävastaavuus” -teemaryhmä. Puheenjohtajana Mikko Hyytinen.

• Toimintaa koordinoi Täydentävien opintojen keskus (TOPIK). • Kolmivuotinen projekti. • Vuonna 2014 ”Mitä kehitämme: toimenpiteet ja perusmittaristo”. • Vuonna 2015 ”Miten toteutamme: pilotointi”. • Vuonna 2016 ”Seuranta: onnistumisen arviointi ja jatkotoimenpiteet”.

sen mukaan, onko koulutusohjelman suunnittelussa mukana ulkopuolinen taho, monellako koulutusohjelman kurssilla on mukana työelämäkontakti ja miten työelämävastaavuuteen liittyvät toimet ovat koulutusohjelmia kehittäneet.

Sytemaattisuutta halutaan lisää ”Konkretiasta lähdetään. Aluksi haluamme lisätä vierailuluentojen, harjoittelun ynnä @ylkkari

10/2014 | 15

Jarnina Rajala 2. vuoden johtamisen opiskelija Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu

Valtteri Malinen 2. vuoden konetekniikan opiskelija Teknillinen tiedekunta

Pirita Niemelä 5. vuoden varhaiskasvatuksen opiskelija Kasvatustieteiden tiedekunta

Tässä vaiheessa näyttää hyvältä. Tietysti aina välillä näyttää siltä, että kauppatieteen alalla ei ole niin hyvin töitä. Pääasiallisesti uskon, että työllistymiseen vaikuttaa alan yleinen työtilanne, mutta tietysti se riippuu myös siitä, mitkä ovat omat vahvuudet.

Uskon, että töitä kyllä riittää. Se on paljon kiinni omasta asenteesta, vaikka tietysti yleisellä taloustilanteellakin on merkitystä. Mielestäni sekä opinnoista saaduilla opeilla että alan työllisyystilanteella on iso vaikutus työn saantiin. Opinnoissa työelämä on ollut vielä aika vähän esillä, mutta koko ajan mennään teoreettisempaan suuntaan.

Näen alan työllisyystilanteen hyvänä. Lastentarhanopettajille riittää töitä hyvin, mutta alan maisterius pätevöittää muuhunkin. Koulutus ei ehkä kaikelta osin vastaa suoraan työelämän tarpeisiin mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Työelämän ja opiskelun yhteys tulee opintojen mukana konkreettisesti esiin harjoittelujen kautta, joita on mielestäni sopivasti.

Riikka Niemelä 1. vuoden hyvinvointitekniikan opiskelija (opiskelee myös sähkötekniikkaa) Lääketieteellinen tiedekunta Jos saa tehtyä lopputyön jollekin firmalle, niin sitä kautta voisi ainakin työpaikka aueta. Mitä olen kuullut, niin hyvinvointikeniikka on alana nousussa. Itse teen diplomityön myös sähkötekniikkaan, joten sen ja hyvinvointikeniikan yhdistämisestä uskon olevan minulle etua.

Petri Lukkarinen 1. vuoden sähkötekniikan opiskelija Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta Kai se sieltä tulee. En tiedä, enkä ole asiaa vielä hirveästi miettinyt. Kun aikanaan työelämään menee, niin olisihan se hyvä jotain osatakin. Toistaiseksi opiskelu on ollut aika teoriapainotteista.

välille muun määrää”, Hyytinen täsmentää. Hyytinen on omassa toimessaan harjoittelurekrytoinneista vastaavana havainnut, että monessa kohtaa Oulun yliopistolla puuttuu työelämävastaavuuteen liittyen systemaattisuus. ”Sellaista näkee, että maanantaina tullaan kysymään, että voisiko tulla harjoitteluun seuraavan viikon maanantaista lähtien. Minä en halua tarjota harjoittelua, joka menee Facebookissa tai Youtubessa. Järoulunylioppilaslehti

kevän työtehtävän mahdollistamiseen voi mennä kauankin aikaa”, Hyytinen havainnollistaa asiaa.

Myös pk-yritykset mukaan Hyytisen mukaan isoilla yrityksillä on yleensä resursseja toimia yliopiston kanssa, jonka saaminen yhteistyöhön vaatii joko suoria kontakteja tai paljon vaivannäköä, mutta pienten yritysten kohdalla tilanne

on toinen. ”Juuri tällä systematiikalla pyritään siihen, että halukkaat pienet ja keskisuuret yritykset ja organisaatiot saataisiin mukaan.” Rahasta työelämäyhteyksien luominen ei Hyytisen mukaan ole kiinni, vaan asenteista. Hänen mukaansa yleisilmapiiri on joka tapauksessa hyvä sekä yliopiston että yritysten puolella. ”Mielestäni tästä saadaan winwin-win-tilanne, jossa voittajia ovat yritykset, opiskelijat ja yliopisto.” ■

Sellaista näkee, että maanantaina tullaan kysymään, että voisiko tulla harjoitteluun seuraavan viikon maanantaista lähtien. Minä en ainakaan halua tarjota harjoittelua, joka menee Facebookissa tai Youtubessa. Järkevän työtehtävän mahdollistamiseen voi mennä kauankin aikaa.”

”

Mikko Hyytinen, Ramboll

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Työelämä MATKALLA • teksti ja kuvat Pia Vuolteenaho

Indonesia, rakkaudella Pia Vuolteenaho työskenteli samanaikaisesti Balilla viikkolehden toimituksessa ja valmisteli gradua indonesialaisesta kirjallisuudesta. Nyt hän kertoo, millaista Balilla on tehdä töitä ja opiskella. AIKA BALILLA on venyvää kuin kumi. Ei ole lainkaan tavatonta, että tehdessään matkaa sovittuun tapaamiseen eteen ilmestyy yllättävä tiesulku, joka lisää matkaan hyvällä tuurilla tunnin. Syynä ovat useimmiten Balin omaleimaiset hinduseremoniat, jotka katkaisevat harva se päivä kokonaisia kortteleita liikenteeltä. Tällaisella viivytyksellä on onneksi harvoin väliä. Suurella todennäköisyydellä myös tapaamasi henkilön tielle on sattunut seremonia,

hän itse osallistuu kyseiseen seremoniaan – tai sitten, ilman selitystä, hän jättää saapumatta paikalle ollenkaan. Begitulah, niin se vain on.

Indonesialaisten luova aikakäsitys Tämä luovan aikakäsityksen, hiekkarantojen, ylikiehuvan turistiteollisuuden ja valtoimenaan laiduntavien lehmien välimaasto on vähintäänkin kakofoninen ympäristö työharjoittelun suorittamiseen, saati gra-

dun valmisteluun. Kun tutkimuksen aiheena on indonesialainen kirjallisuus, metelistä alkaa kuitenkin erottua sävelmä. Bali on yksi niistä tuhansista saarista, joiden päiväntasaajaa syleilevä rykelmä muodostaa Indoensian valtion. “Unity in diversity” kuuluu maan motto, ja tässä 250 miljoonan asukkaan sillisalaatissa sillä on eityistä painoarvoa. Bali on oiva esimerkki Indonesian pirstaloituneisuudesta. Hindusaarella on helppoa unohtaa olevansa maailman väkirikkaimmassa

muslimivaltiossa. Bali on myös emämaataan tunnetumpi. Bali sanoo useimmalle jotain, Indonesia taas on asukasluvustaan huolimatta kansainvälisellä tasolla hämmentävän näkymätön.

Kirjallisuus sokea piste Myös kirjallisuuden kentällä Indonesia on lähinnä sokea piste. Indonesian jokapäiväinen todellisuus on niin verevän omaleimaista, että se muodostuukin miltei mahdottomaksi kääntää. Adat on tästä täydellinen esimerkki. Yksinkertaisimmillaan adatin englanninkielinen käännös voisi kirjailija Elizabeth Pisanin mukaan olla “a cultural tradition”, mutta useimpien indonesialaisten elämässä se on jotain paljon, pal-

jon enemmän. Adat asettaa arkipäivälle rajat ja osoittaa elämän suunnan. Adat läpäisee elämän täysin, ja jokainen Indonesian lukemattomista kulttuureista seuraa omaansa. Jos yksi ainoa sana on merkitykseltään näin painava ja samaan aikaan mahdoton kääntää, miten käännöstyö onnistuu kokonaisen teoksen kohdalla? This Earth of Mankind on maan kuuluisimman kirjailijan, Pramoedya Ananta Toerin, kenties kaikkein kuuluisin teos. Toisaalta teos käsittelee universaaleja teemoja – rakkaus, valta, henkilökohtainen kasvu – jotka ylittävät kielen ja kansallisuuden rajoja. Aika ajoin teos kuitenkin heittää lukijan eteen perinpohjin hämmentäviä tilanteita. Päähenkilön esimerkiksi oletetaan

@ylkkari

10/2014 | 17

Hallitus linjaa Vili Koistinen

Kadonnutta työelämäyhteyttä etsimässä OLETKO SINÄ HUOMANNUT luennolla istuessasi pohtivasi, että miten tämä juttu liittyy siihen, mitä minun pitäisi valmistumisen jälkeen tehdä? Entäpä oletko joskus miettinyt, että mitä työtä sinun ylipäätänsä olisi tarkoitus tehdä sen jälkeen, kun saat maisterin paperit kouraasi? VAIKKA YLIOPISTO-OPINNOT ovatkin ammattikorkeakouluopintoihin verrattuna huomattavasti akateemisempia ja vähemmän käytännönläheisiä, on yhteys työelämään silti pystyttävä säilyttämään aina fuksivuodesta valmistumiseen saakka. Meidän yliopisto-opiskelijoiden olisi jo heti opintojen alkuvaiheessa pystyttävä luomaan kontakti työelämään sekä hahmotettava oma sijoittuminen työmarkkinoille. Se, että meille tulee entistä aikaisemmassa vaiheessa selväksi, mihin olemme valmistumassa, auttaa meitä myös hahmottamaan, onko opiskelemamme ala juuri se meidän ala. YLIOPISTON OLISI PYSTYTTÄVÄ valmistamaan meitä opiskelijoita töiden haasteisiin työmaailman tarpeet huomioiden. Myös opetushenkilökunnan tietämys työelämästä olisi hyvä olla ajantasalla. Teoria tunnetaan äärimmäisen hyvin, mutta usein yhteys käytännön työelämän toimintaan jääkin sitten huomattavasti löyhemmäksi. Yliopistolla tulisi olla entistä paremmat suhteet työelämään, jotta opiskelija ei jäisi yksin esimerkiksi harjoittelupaikan hankkimisessa.

ilman muuta, rutiininomaisesti heittäytyvän ryömimään kunnanjohtajan, bupatin, jalkojen juuressa. Ja niin hän tekeekin. Kertoja ei tarjoa minkäänlaista selitystä tai pehmustusta. Suomen kontekstissa vastaava tuntuisi täysin käsittämättömältä. Istuessani indonesialaisen maahanmuuttoviraston viisumijonossa kuudetta päivää kohtaus alkaa kuitenkin vähitellen tuntua jos nyt ei järkeenkäyvältä, niin vähintäänkin uskottavalta skenaariolta. Ympäröivä indonesialainen todellisuus muodostuu eläväksi, hengittäväksi kuvitukseksi lukemalleni. Samaan tapaan kuin Toerin kerronta tuo uuden ulottuvuuden valtionviraston kaakeloituun odotushuoneeseen, ympärilläni kaahaavat mopot, tienvarressa myytävät kanavartaat ja kaikkialla leijaileva tu-

pakansavu kietoutuvat osaksi Toerin maailmaa.

Diktartuurista demokratiaan Toer kirjoitti Indonesiasta Hollannin alaisena siirtomaana olleessaan itse poliittisena vankina Suharton diktatuurin aikana. Vuonna 2014 Indonesia on periaatteessa yksi maailman suurimmista demokratioista. Käytännössä maa elää yhä todellisuudessa, jossa poliittisen häviäjän on mahdollista torpata voittajan ajama muutos karsimalla kansanvaltaa, kuten kävi viime presidentinvaalien jälkimainingeissa. Maan jokapäiväisen elämän ja uutisoinnin seuraaminen tuokin myös maan historiaan ja nykypäivään täysin uuden ulottuvuuden. Sekä Toerin kirjassaan kuvaama to-

dellisuus että se Indoensia, josta käsin hän kirjoitti, vaikuttavat vielä tänäkin päivänä siihen, millaisessa todellisuudessa miljoonat indonesialaiset elävät. Kuukaudet Indonesiassa eivät selitä kaikkea. Toimitusharjoittelu maassa tuo eteen loputtoman kirjon luovaa aikataulutusta. Naurettavan halvan tupakan myyjänä lähikaupassa toimii toisinaan kymmenkesäinen lapsi. Nämä asiat hämmentävät edelleen. Mutta siinä missä ne ensisilmäykseltä vaikuttivat sattumanvaraiselta kaaokselta, maasta lukeminen ja maassa eläminen saavat ne asettumaan osaksi jotain suurempaa, jotain syvempää. Ainakin mukaan tarttuu yksi äärimmäisen paikkaansapitävä maailmanselitys. Begitulah. Niin se vain on. ■

Indonesiassa töissä olleen ja gradua kirjoittaneen Pia Vuolteenahon mukaan maa elää todellisuudessa, jossa poliittisen häviäjän on mahdollista torpata voittajan ajama muutos karsimalla kansavaltaa, kuten kävi viime presidentinvaalien jälkimainingeissa. oulunylioppilaslehti

ONNEKSI TÄMÄ ASIA on tiedostettu myös Oulun yliopiston puolella. Olen saanut tänä vuonna etuoikeuden toimia opiskelijaedustajana työelämä-teemaryhmässä, joka koostuu pääasiassa yliopistomme ulkopuolisista yrityselämän edustajista. Teemaryhmän tavoitteena on tiedekuntien opetussuunnitelmien uudistaminen siten, että työelämäyhteydet ovat systemaattisesti mukana opetuksessa kaikissa koulutusohjelmissa ja ne dokumentoidaan sekä arvioidaan sovittavilla arviointikriteereillä. TÄMÄN VUODEN AIKANA olemme saaneet muodostettua arviointikriteerit koulutusohjelmien työelämävastaavuuden tason mittaamiseksi. Nämä ovat: onko koulutusohjelman suunnittelussa mukana ulkopuolinen taho (kyllä/ei), kuinka monella koulutusohjelman kurssilla on mukana työelämäkontakti ja ovatko työelämävastaavuuden toiminnot vaikuttaneet koulutusohjelman kehittymiseen (kyllä/ei). Ensi vuonna käynnistämme muutaman tiedekunnan/koulutusohjelman kanssa pilotoinnin, jossa tavoitteena on kehittää ja arvioida koulutusohjelman työelämäkytkentää. Vuonna 2016 arvioimme pilotoinnin onnistumista ja annamme niiden pohjalta jatkotoimenpiteet, jotka toivottavasti johtavat systeemin ottamiseen käyttöön kaikissa tiedekunnissa. USKON VAKAASTI, että tämä on erinomainen askel kohti entistä parempia ja työelämärelevantimpia yliopisto-opintoja. Opintoja, jotka tarjoavat meille opiskelijoille kontaktin valmistumisen jälkeiseen elämään jo heti fuksivuonna koulutusohjelmasta riippumatta. Opintoja, jotka auttavat meitä työllistymään tulevaisuuden haastaville työmarkkinoille. Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.

18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella

KANSAINVÄLISTYMINEN • teksti ja kuva Minna Koivunen

Education and globalisation -maisteriohjelmassa opiskeleva Kandace Hawley viihtyy akateemisessa ympäristössä ja haluaisi jatkosssa työskennellä joko politiikassa tai hallinnossa.

Opiskelijoiden kansainvälistymisessä opettajilla suuri rooli SEKÄ ULKOMAISET että suomalaiset opiskelijat haluaisivat olla enemmän tekemisissä toistensa kanssa. “Vaikuttaa siltä, etteivät rakenteet tällä hetkellä yliopistolla ole sen mukaiset, että näin tapahtuisi. Niin pitäisi olla, koska selvitys osoitti, että opiskelijat ovat kyvyttömiä itse aloittamaan vuorovaikutuksen. Opiskelijat tarvitsevat järjestöjen ja yliopiston tukea tähän”, Kandace Hawley toteaa ja viittaa osana harjoitteluaan tekemäänsä selvitykseen. Hawleyn, Jasmi Korhosen ja Sofia Ignatovan Oulun yliopiston ylioppilaskunnalle tekemä selvitys tarjoaa ensimmäistä kertaa tietoa siitä, miten Oulun yliopiston suomalaiset ja ulkomaiset opiskelijat kokevat kansainvälistymisen opiskeluissaan. Hawleyn mielestä tärkeintä olisi vaikuttaa yliopiston opettajiin ja heidän koulutukseensa. Hän on havainnut, että opettajien pitäisi enemmän rohkaista

opiskelijoita kansainvälistymiseen eli esimerkiksi vaihtoon lähtemiseen. Hawleylla on työn alla opettajaseminaari, jossa aiheeseen syvennytään. Kansainväliset opiskelijajärjestöt eli ESN ja NISO on toinen ryhmä, joka voi tuoda kaikkia opiskelijoita kansallisuudesta riippumatta vuorovaikutukseen keskenään. Hawley kiittelee, että ESN ja NISO tekevät jo tärkeää työtä vaihto-opiskelijoiden ja kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden eteen ja heidän viihtymisekseen täällä. Hän kuitenkin huomauttaa, että tällä hetkellä toiminta enemmänkin eristää kansainvälisiä opiskelijoita omaksi ryhmäkseen.

Oppia itsestä ja maailmasta Kansainvälisyyden tärkeyteen Hawleyn on helppo vastata. Sillä on arvoa niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Yksilötasolla vaihtokokemus on hyvin

kasvattava. Samalla kun oppii maailmasta, oppii paljon myös itsestään. “Melkein jokainen joka on mennyt ulkomaille vaihtoon ja jättänyt tutun taakseen, sanoo palattuaan, että oppi paljon itsestään”, Hawley sanoo ja jatkaa: “Kun on tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat oman tuttuusalueen ulkopuolelta, siitä voi joskus oppia enemmän kuin virallisesta koulutuksesta. Se on paras tapa ymmärtää uutisia, historiaa, maantiedettä, kaikkea mitä maailmassa tapahtuu.” Selvitys ei ole täydellisen kattava. Vastauksia tuli suomalaisilta opiskelijoilta 468 ja 141 kansainvälisiltä opiskelijoilta, jotka olivat 47 maasta. Silti selvitys antaa kuvaa siitä, mitä niin suomalaiset kuin ulkomaiset opiskelijat kansainvälistymisestä ja toisen ryhmän kanssakäymisestä ajattelevat. Selvityksen lisäksi Hawley teki ainejärjestöille ja killoille käsikirjan. Siinä on ohjeita

kansainvälisten opiskelijoiden mukaansaamiseksi ainejärjestötoimintaan ja siihen, miten vuorovaikutusta suomalaisten ja ulkomaisten opiskelijoiden välillä voisi lisätä. Kansainvälisten opiskelijoiden määrä on ollut viime vusina nousussa. Tällä hetkellä Oulun yliopistossa on noin tuhat kv-opiskelijaa, joista noin puolet on vaihto-opiskelijoita ja puolet tutkinto-opiskelijoita.

Opiskelijoiden valta yllätti Kandace Hawley tuli Suomeen toukokuussa 2013 suomalaisen poikaystävän perässä. Aikomuksena oli viettää vain kesä Suomessa, mutta hän pääsikin opiskelemaan kasvatustieteiden tiedekunnan Education and globalisation -maisteriohjelmaan ja aloitti maisteriopinnot syksyllä 2013. Kotimaassaan Yhdysvalloissa Hawley on suorittanut kandidaatintutkinnon pääaineenaan

Kansainväliset suhteet Kentucky Western Universityssä. Hän on huomannut kotimaansa ja Suomen opiskelukulttuureissa paljon eroja. Erityisesti suomalaisopiskelijoiden valta yllätti. “Jotkut amerikkalaiset saattavat olla eri mieltä, mutta minusta Yhdysvalloissa opiskelijoiden valta on hyvin rajattu. He voivat vaikuttaa hyvin vähän opiskeluihinsa. Suomessa opiskelijoilla on paljon valtaa, mikä on uniikkia ja ihmeellistä.” Vaikka heillä on opiskelijajärjestöjä ja opiskelijahallituksia, niillä ei ole valtaa. Hawley kuvaa niiden toimintaa leikkipolitiikaksi. “Jopa killoilla Suomessa on enemmän valtaa kuin useimmissa yliopistoissa opiskelijahallituksella on Yhdysvalloissa. Mutta minulla on kokemusta vain yhdestä yliopistosta eikä voi yleistää. Tosin jokainen yhdysvaltalainen, jonka kanssa olen asiasta puhunut, on samaa mieltä.” ■ @ylkkari

10/2014 | 19

SYL:N LIITTOKOKOUS • teksti Ville Koivuniemi • kuva Nestori Törmänen, Ylkkärin arkisto

Väylän varrelta Janne Taanila

Tappavatko älypuhelimet ihmisläheisen kanssakäymisen? DIGITALISOITUVA MAAILMA on yksi lempiaiheistani, josta voisi jatkaa keskustelua loputtomiin – niin hyvässä kuin pahassa. Kirjoitin Ylkkärin viime numerossa Peter von Baghista, jolla oli melko kriittinen näkemys nykyisestä kehityksestä. Olen itse taistellut jo pitkään älypuhelinten invaasiota vastaan, koska varsinkin älypuhelinten tuomat sosiaaliset lieveilmiöt ärsyttävät. En pysty enää olemaan kenenkään kanssa läsnä hetkessä, sillä vähänkin odottava tunnelma tai hetken hiljaisuus herpaannuttavat keskustelukumppanin sormet puhelimelle. PYÖRITTELIN TAANNOIN RAVINTOLASSA ensin silmiäni ja sitten ruokatilausta odotellessa peukaloitani, kun muut ystäväni räpläsivät puoli tuntia älypuhelimia omassa kuplassaan. Ruoasta piti tietysti ottaa kuva ja tägätä kaikki mukaan, jotta oltaisiin muka porukalla syömässä. Asun tällä hetkellä opiskelijakommuunissa, jossa yhteiset asiat sovitaan Facebookissa tai älypuhelinten pikaviestisovelluksilla. Käytän edelleen Nokian vuosikymmenen takaista peruspuhelinta, joten jään kaikista yhteisistä asioista paitsi. En omista läppäriä ja käyn Facebookissakin keskimäärin kerran viikossa. Ehkä jossain vaiheessa on pakko antaa periksi, mutta toistaiseksi älypuhelimen tuomat hyödyt tuntuvat haittoja pienemmiltä.

Pelinappulakuningas Helsingin ulkopuolelta Espoon Korpilammella 21.–22. marraskuuta järjestettävän liittokokouksen hallituksen valintaan liittyvä spekulaatio käy kuumana. Edellisvuosien marssijärjestykseen on luvassa muutos, koska hallituksen puheenjohtaja tulee tänä vuonna pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. VAIKKA SUOMEN ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokouksessa opiskelijan kannalta tärkeimpiä ovat asiakysymykset eli SYL:n linja moniin koulutus- tai sosiaalipoliittisiin kysymyksiin, itse kokouksessa vähintään yhtä suuri mielenkiinto kohdistuu SYL:n hallitukseen valittavien ehdokkaiden ympärille kietoutuvaan teatteriin. Kyllä, teatteriin. Ehdokkaat tekevät paljon työtä ja näkevät paljon vaivaa prepatakseen itsensä mahdollisimman valmiiksi mahdollista hallituspestiä silmällä pitäen. Liittokokoukseen osallistujat äänestävät ehdokkaista ensin hallituksen puheenjohtajan ja sitten hallituksen. Käytännössä lähes kai-

oulunylioppilaslehti

kille osallistujille kuitenkin sanellaan, millä tavalla heidän tulee äänestää. Toki kaikilla on mahdollisuus äänestää ketä haluavat, mutta sosiaalinen paine on kova. Ja jos yksittäinen liittokokousedustaja sooloilee äänestystilanteessa, vaikutukset ulottuvat seuraaville vuosille, koska luotto hänen edustamaansa taustaryhmää kohtaan pienenee. Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaa (HYY) ja Aaltoyliopiston ylioppilaskuntaa (AYY) on syytetty viime vuosina samaan pussiin pelaamisesta, koska viime vuodet SYL:n hallituksen puheenjohtajan tausta on vaihdellut vuoroin HYY:n ja AYY:n välille.

Tuolle kehitykselle tullee tänä vuonna loppu, koska puheenjohtajaehdokkaiksi ovat ilmoittautuneet SYL:n nykyinen varapuheenjohtaja Jari Järvenpää Tampereen yliopiston ylioppilaskunnasta sekä Jussi Nieminen Turun yliopiston ylioppilaskunnasta. Oulusta hallituspaikkaa tavoittelee fil. yo Ville Siikaluoma. Oulun yliopiston ylioppilaskunta tekee hallituspaikkojen suhteen yhteistyötä niin sanottujen periferiaylioppilaskuntien kanssa, joita ovat Lapin, Jyväskylän, Lappeenrannan, Itä-Suomen ja Vaasan yliopiston ylioppilaskunnat. Tänä vuonna Oululla ei ole ollut hallituksen jäsentä SYL:n hallituksessa. ■

TOISAALTA ON OLLUT HUOJENTAVAA seurata, kuinka virtuaalinen kuluttaminen ja kanssakäyminen ovat luoneet tarvetta aidoille sosiaalisille tapahtumille. Kun musiikkibisnes alkoi voida huonosti vertaisverkkojen myötä, artistien suureellisemmat livekeikat tulivat täyttämään tyhjiötä. Cheek ja Apulanta lienevät ilmiön aallonharjaa. Moni yhtye tienaa valtaosan tuloistaan soittamalla paljon klubi- ja festivaalikeikkoja, minkä lisäksi monet aloittelevat bändit tahkoavat humppaa maakuntien tanssilavoilla. Nykyinen tangokuningas Teemu Roivainen kertoi, että monissa tanssipaikoissa dj ei vedä yleisöä, mutta heti kun liveorkesteri saapuu estradille, innostuvat ihmiset aivan eri tavalla tilanteesta. Sama tendenssi näkyy muissakin yhteisöllisyyttä ja kokemuksellisuutta korostavissa ilmiöissä. Vaikka esimerkiksi Netflixin kaltaiset elokuvapalvelut kaatavat kovalla tahdilla kivijalkamyymälöissä toimivia videovuokraamoita, menee elokuvateattereilla verrattain hyvin. KÄYDESSÄNI MUUTAMA VUOSI SITTEN PohjoisSuomen messuilla ajattelin, että suomalainen messukulttuuri on tullut loppuunsa. Messuilla myytiin enimmäkseen turhaa tavaraa, jota sai halutessaan tilattua puolta halvemmalla Kiinasta. Nyt erilaisia messutapahtumia tuntuu olevan esillä jatkuvasti, etenkin pääkaupunkiseudulla. Aivan vasta oli tarjolla kahdet erilaiset olutmessut, kirjamessut, hyvinvointimessut, erotiikkamessut ja paljon kaikkea muuta. Suuret tapahtumat näyttävät paikkaavan usein merkityksettömältä vaikuttavaa näpräystä. Vai ovatko yhä useammat sosiaaliset kokoontumiset ja messutapahtumat jo luonteeltaan sellaisia, että ne vaativat onnistuakseen sosiaalisen median panoksen? Kirjoittaja on suomen kieltä Oulun yliopistossa opiskeleva kulttuuritoimittaja.

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella VIERAISSA SALEISSA • tekstit ja kuvat Sanna Häyrynen

Laskareissa räknätään Luento: Erotusprosessit (prosessi- ja ympäristötekniikan aineopinnot). Luennoitsija: Luennoitsijana Esa Muurinen, laskuharjoitusten opettajana Kaisu Ainassaari. Kenelle: Prosessi- ja ympäristötekniikan kolmannen vuoden opiskelijoille. Sisältö: Laskuharjoitusten teemana on yksivaiheisen tasapainoprosessin laskeminen. Erotusprosessit tarkoittavat aineiden erottamista toisistaan, esimerkiksi tislausta. Asioita opiskelijat pääsevät käytännössä soveltamaan, mikäli suunnittelevat teollisuuteen esimerkiksi tislaus- ja erotuslaitteita.

8.15 Edellisen illan MallasApprosta huolimatta TF104-salin etuosan on perjantaiaamutuimaan vallannut vajaat parikymmentä opiskelijaa. Laskuharjoitusten opettaja Kaisu Ainassaari odottaa muutaman minuutin ennen kuin lyö piirtoheittimelle kalvon, jolla havainnollistetaan moolivirtauksia. Vaikka teekkareiden voisi kuvitella surffailevan tekniikan aallonharjalla, ehdoton enemmistö kuuntelijoista kirjaa lukuja näyttöruutujen sijasta ruutupapereihin. Kalvoilla vilisee erotusprosessien käsitteitä, kuten tulistettu höyry, tuotefaasit, jatkuvatoiminen höyrystyminen ja ainetase. ”Niin kuin muistatte aineensiirron kurssilta, tämä on strippaustekijä”, Ainassaari hoksauttaa opiskelijoita. Rutinoituneesti hän käy laskutoimituksia läpi. ”Lisätään, sijoitetaan ja räknätään. Ei tämä kovin korkeaa matematiikkaa ole.” Muutamia opiskelijoita valuu saliin vielä puoli yhdeksän aikoihin. 8.40 Opettaja siirtyy käymään kotitehtäviä läpi. Esimerkiksi iterointi ja tasapainoprosessien graafinen esitystapa ovat käsittelyssä. Tietokoneen kanssa saliin saapunut tyttö ei vaikuta kovin kiinnostuneelta iterointilaskuista, vaan selailee mieluummin blogeja. Hänen edessään istuva poika näyttää vieruskaverilleen sähköpostiinsa saamia oluttuoppien opiskelijaetuja. Suurin osa opiskelijoista vaikuttaa keskittyneiltä ja yllättävän hiljaisilta. Kukaan ei ole vielä esittänyt tarkentavia kysymyksiä. Ainassaaren laskukalvoilla etenevät iterointikierrokset. ”V per F”, hän toistaa tärkeää kaavaa V/F. Opettaja muistuttaa, ettei iterointeja tarvitse laskea käsin, sillä ne on ohjelmoitu koneeseen, mutta opiskelijoiden on tiedettävä, mitä tapahtuu. Tasan kello yhdeksän Ainassaari ehdottaa vartin mittaista taukoa, ja sali tyhjenee. 9.15 Vielä pari tehtävää on selvitettävänä. Antoinen yhtälöä voidaan käyttää, kun lasketaan puhtaiden aineiden höyrypaineita monikomponenttiseoksissa. Sigmoja, alfoja sekä x- ja ikirjaimia pyöritellään tehtävän kaavoissa. ”Onko kesken jollakin?” Ainassaari kysyy aina kalvoa vaihtaessaan. Hiljaisuus vallitsee salissa, kun opiskelijat kir-

Prosessi- ja ympäristötekniikan opiskelijat oppivat laskuharjoituksissa valitsemaan sopivia erotusmenetelmiä eri aineille.

jaavat ylös laskutoimituksen eri vaiheita. Eräs opiskelija kysyy, mitä ensimmäisen iterointikierroksen kolmannessa vaiheessa oikein tapahtuu. Toisella iterointikierroksella todetaan, että paine on liian korkea. Oikea lämpötila haetaan lineaarisella interpolaatiolla. Kolmannen iterointikierroksen jälkeen päästään laskemaan tuotejakauma ja tuotetappiot. 9.40 Loppukirin paikka. Kalvolla näkyy pikaisesti yksi ko-

titehtävä, jonka kuvaaja muistuttaa suunnistuskartan korkeusmerkintöjä. ”Tätä ei kuitenkaan tarvitse nyt tässä käydä tarkemmin läpi. Tehtävä etenee kuten kohdassa yhdeksän”, opettaja toteaa. Tehtävässä numero 12 lasketaan muurahaishapon ja etikkahapon seoksen paisuntahaihdutuksen vaatimaa lämpötilaa. ”Seoksen oletetaan käyttäytyvän ideaalisesti”, tehtävänannossa muistutetaan. Pikaisesti opettaja vilauttaa piirtoheitti-

mellä tehtävää 13, jossa höyryä puristetaan nesteeksi. ”Kun muistatte, että syötteen pitoisuus on z, niin hyvä. Tätä tarvitaan tentissä”, Ainassaari antaa tärpin. 9.45 Opiskelijat pääsevät ratkaisemaan tuntitehtävää. ”Lähtekääpä määrittämään, missä paineessa paisuntahaihdutus tapahtuu”, opettaja ohjeistaa. Jokainen opiskelija näyttää keskittyvän tehtävään, ja oheistoiminnot unohtuvat. Miette-

liäät kasvot suuntautuvat ruutuvihkoihin. Tehtävän lomassa opettaja jakaa paperilapuilla kotiläksyn opiskelijoiden viikonlopun iloksi. Kavereillekin lappuja saa kuulemma viedä. Viiden minuutin pähkäilyn jälkeen kynät alkava sauhuta. V/F ja iterointi tuntuvat luonnistuvan. Ainassaari kiertelee salissa. Kellon lähestyessä tasan kymmentä opiskelijat rohkenevat näyttää tuloksiaan opettajalle. ”Se on oikein”, ensimmäinen valmis saa kuulla palautteena. ■

MITÄ LUENNOLTA JÄI MIELEEN? Janne Salmi, 23, ympäristötekniikka, 3. vuosi (vas) ja Arttu Raitala, 21, ympäristötekniikka, 3. vuosi

Miksi opiskelet ympäristötekniikkaa? Raitala: Se on tulevaisuuden ala, joten töitä saattaa joskus olla tarjolla. On helpompi laskea kuin lukea. Salmi: Pitkälti samoilla linjoilla. Kyllä tämä ala myös kiinnostaa. Miksi olit näissä laskuharjoituksissa? Raitala: Emme olleet eilen MallasApprossa. Salmi: Yleensä laskareista on apua, kun esimerkkejä käydään läpi. Laskarit ovat mukavampia kuin luennot. Mikä jäi päällimmäisenä mieleen? Raitala: Ainakin se, että aiemmista kursseista on ollut hyötyä, kun tarvittiin taselaskentaa ja aineensiirron asioita. Salmi: Z-merkinnät pitää muistaa tentissä. Mitä eväitä sait tulevaisuuden varalle? Raitala: Tulevilla kursseilla näitä asioita tarvitaan. Tuskin tieto on myöhemminkään turhaa. Salmi: Vaikea sanoa, missä kymmenen vuoden päästä olen, joten en tiedä, tarvitsenko varsinaisesti näitä asioita tulevassa työssäni. @ylkkari

10/2014 | 21

Äkkilähdöt

opiskelijakortilla

-20% Alennus samana päivänä varatuista parturi- ja kampaamopalveluista.

PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI Yliopistokatu 7: Messu sunnuntaisin klo 10. English Service su klo 16. KESKUSTAN SRK-TALO Isokatu 17: Sarastuskuoron harjoitukset yleensä keskiviikkoisin klo 18, Taina Voutilainen p. 044 3161 729. KASTELLIN KIRKKO Töllintie 38: Tuomasmessu la 22.11. klo 18. PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Sulkakuja 8: Varikkomessu su 7.12. klo 12. Pakkahuoneenkatu 10, 90100 Oulu

Sinua ja asioitasi varten:

PARTURI-KAMPAAMO Kirkkokatu 4, I & II krs. Oulu p. 040 777 7047 Stockmann Oulu I krs. p. 040 717 1898 // www.salonvirho.com

yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101 p. 040 524 5919 yliopistopastori@oulu.fi

*) TARJOUS ON VOIMASSA 31.5.2015 ASTI.

Hei 17-29-vuotias!

Kaipaatko tukea jaksamiseen ...tai mukavaa tekemistä opintojen rinnalle?

Parisuhdeneuvonta:

ajanvaraus ma–pe klo 9–12, lisäksi ke klo 13–16 p. 08 561 8700, 044 316 1557

Vuokra-asuntoja!

Palveleva puhelin: klo 20–24 p. 01019 0071 Palveleva netti: www.palvelevanetti.fi

Mielipaletti-projekti Hyvän mielen talolla on suunnattu mielen hyvinvoinnista kiinnostuneille ja vaikeassakin elämäntilanteessa eläville nuorille aikuisille. Mielipaletissa tulossa:

Voimaannuttava maalaustyöpaja 20.-21.11. klo 10-14. Luvassa rentouttavia maalausharjoituksia, joiden tarkoituksena voimavarojen lisääminen. Maksuton! Ilmoittaudu 17.11. mennessä!

TYKKÄÄ, LUE, VISERRÄ

Nuorten vapaaehtoistoiminnan peruskoulutus 28.-29.11. Pe klo 16-20, la klo 10-15. Koulutus antaa valmiuksia vapaaehtoistoiminnan toteuttamiseen. Maksuton! Ilmoittaudu 24.11. mennessä!

Soita 040 152 9999 www.kiinteistotahkola.fi

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Tervetuloa!

Ilmoittautumiset ja lisätietoa: Hyvän mielen talo ry, Puusepänkatu 4, Oulu Ella Sohlo, p. 044 3346 137 ella.sohlo@hyvanmielentalo.fi www.hyvanmielentalo.fi

issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Buffetateria

Yli 30 vaihtoehtoa! Ilo isosta buffet-pöydästä.

Opiskelijat -10 % Kauppalinnankuja 3, 90570 OULU

www.rax.fi

oulunylioppilaslehti 995_opsikelijat_150x90_.indd 1

8.9.2014 10:48:08

22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella KAMPUKSEN KASVOT • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Rauhassa kohti korkeuksia Köysikiipeilyä harrastava Noora Pekkala tykkää ihailla maisemia lintuperspektiivistä. Köysikiipeilypaikkoja on Oulun läheltä vaikea hakea, mutta boulderointipaikkoja löytyy.

Kesäisin Noora Pekkala pyrkii kiipeilemään ulkona luonnossa, kun talvella tyytyminen on sisäkiipeilyyn.

KORKEAN PAIKAN KAMMO on vieras käsite Noora Pekkalalle, 21. Kolmannen vuoden maantieteen opiskelija ei turhia panikoi yläilmoissa, sillä hän tietää, että kiipeilyreitillä täytyy uskoa omaan osaamiseensa. ”Korkein kiipeämäni reitti on ollut 70 metriä. Tavanomainen korkeus on parikymmentä metriä. Välillä voi tulla pelon hetkiä, mutta niistä pitää päästä äkkiä yli. Helpompaa on vain jatkaa eteenpäin kaikessa rauhassa ja uskoa omaan kiipeämiseen”, Pekkala toteaa. Henkisen kantin lisäksi laji vaatii fyysistä voimaa etenkin käsistä ja keskivartalosta. Usean tunnin kapuamisrupeaman jälkeen kiipeilijä on antanut mehunsa, tietää Pekkala, joka tarttui köyteen ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten, kun kaveri vei kokeilemaan kiipeilyä. Pian kaupasta piti hankkia omat välineet ja ilmoittautua Oulun kiipeilyseuran kursseille. Nyt Pekkala käy kiipeilemässä kahdesta neljään kertaan viikossa. Seinällä liikkuminen lieventää opiskelustressiä ja tuo iltoihin sosiaalisuutta. ”Kiipeilijöihin on tutustunut todella helposti. Tuntuu, että näihin piireihin ajautuu samanhenkistä porukkaa”, hän kuvailee ja lisää, että köysikiipeilijä tarvitsee alapuolelleen kaveriksi luo-

tettavan varmistajan pitämään köyden toisesta päästä kiinni. Noora Pekkalan mieluisimmat kiipeilypaikat sijaitsevat Pohjois-Ruotsissa. Oulun läheltä köysikiipeilylle sopivia maastoja saa hakea, mutta matalammalla tapahtuvalle boulderoinnille soveltuvia suuria kiviä sentään kotiseudulla on. ”Ruotsin puolella reitit ovat korkeampia ja hyväkuntoisia. Viime kesänä kävin tekemässä sinne reissuja. Kun uuden reitin pääsi ylös asti, oli mukava jäädä hetkeksi fiilistelemään ennen laskeutumista.” TOISINAAN MAANTIETEILIJÄ myöntää katselevansa ympärilleen kesken reitinkin, vaikka kiipeillessä keskittyminen täytyy suunnata tarkasti siihen, mitä on tekemässä. Vaaratilanteet hän on onnistunut välttämään. ”Jos ei mieti jokaista liikettä, saattaa tehdä turhia siirtoja ja joutua vaikeisiin asentoihin. Kädet voivat mennä väärinpäin tai jalat huonosti. Yleensä tilanne on korjattavissa, kun vähän pähkäilee”, Pekkala kertoo. Seuraavana haaveena hänellä on päästä Ruotsia kauemmas, esimerkiksi Espanjaan testaamaan jylhiä kiipeilyreittejä. Talvella Pekkala saattaa myös uhmata pakkasta ja kokeilla jääkiipeilyä. ■

HARRASTUSJÄRJESTÖJEN PYÖRTEISSÄ • teksti ja kuvat Tiina Mattanen

Soopassa ei tehdä solmuja piirissä Oulun yliopiston partiolippukunnan jäsenet viihtyvät yhdessä niin vaelluksilla kuin kodikkaissa Kolo-illoissakin oleillen. Jäseneksi ovat tervetulleita muutkin kuin valmiiksi partiolaiset. BIOLOGIAN jatko-opiskelija Juhani Hopkinsin partioura on alkanut jo noin 18 vuotta sitten. Aktiivinen soopalainen ei epäröi myöntää, että partiolaisuudesta on tullut elämäntapa: ”Vaikea kuvitella, millainen olisin ilman partioharrastustani.” Oulun yliopiston partiolippukunnan eli Soopan jäseninä on kuitenkin paljon myös opiskelijoita, joilla ei ole lainkaan partiotaustaa. Yksi heistä on biologian opiskelija Sonja Pikkupeura, joka alkoi käydä Soopan tapahtumissa noin vuosi sitten: ”Minulla oli heti tervetullut olo, vaikken olekaan koskaan harrastanut partiota.” Soopalla on Pikkupeuran arvion mukaan yli sata jäsentä, joista pari–kolmekymmentä on aktiivisesti mukana yhdistyksen toiminnassa. Jäsenistöön kuuluu myös

huomattavan paljon vaihtoopiskelijoita, mikä ei ihmetytä, jos tietää jotakin itse partioliikkeestä. ”Partiolaisia on yhteensä noin 40 miljoonaa ympäri maailman. On olemassa vain vähän valtioita, joissa partiojärjestöjä ei ole”, Juhani Hopkins valaisee.

Omanlaisensa lippukunta Vaikka Soopa onkin nimeltään Oulun yliopiston partiolippukunta, on sen toiminta kuitenkin hieman erilaista verrattuna muihin lippukuntiin: Soopassa ei esimerkiksi ole mukana lapsia, minkä vuoksi järjestöstä puuttuvat myös perinteiset partionjohtajat. Soopan jäsenyys ei myöskään vaadi partiolupauksen vannomista, mutta Soopa järjestää vuosittain tilaisuuden, jossa lu-

pauksen voi halutessaan lausua. Siinä sitoudutaan noudattamaan kullekin ikäkaudelle sopivia partioihanteita. Vaikka lupaus ei olekaan kaikille pakollinen, näkyvät tietyt partioihanteet Soopan arjessa: Luontoa opitaan rakastamaan ja kunnioittamaan vaelluksilla. Tapahtumissa on mahdollista rakentaa ystävyyttä yli rajojen ja tutustua eri kulttuureista tuleviin vaihto-opiskelijoihin.”Tärkeintä on itsensä kehittäminen yhdessä”, tiivistää Hopkins.

Vaelluksesta voi tulla seikkailu Soopan näkyvimpiä tapahtumia ovat vaellukset, joita järjestetään kolmesti vuodessa. Vaelluksilla tutustutaan itseensä, luontoon ja kanssavaeltajiin. Toisinaan vaellus voi myös olla

Vasemmalla Soopan ensi vuoden kalenteriluonnos ja oikealla otos tämänvuotisesta kalenterista. Kalenterin tuotoilla kerätään rahaa Soopan toimintaan, esimerkiksi juhlavaellukselle, jonka tämänkertainen määränpää on Bolivia.

varsinainen seikkailu. Juhani Hopkins, maantieteen opiskelija Tuuli Veteläinen sekä biologian opiskelija Mikko Karjalainen muistelevat unohtumattomia reissuja, joiden aikana on lähes törmätty tunturiin pimeässä, pelätty tel-

tan hajoavan myrskytuulessa, osallistuttu ilmailukerhon vuosijuhliin, päästy pienlentokoneen kyytiin ja ihailtu yllättäen eteen sattunutta, kymmenien metrien korkuista vesiputousta. Itsensä ylittämistä ja luonnossaliikkumistaitoja voi on@ylkkari

10/2014 | 23

Oma soi parhaiten Kitaran rakentaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta Tuomas Rönty pitää itse tekemistä palkitsevana. Jokainen oma tuotos soi hänen mukaansa paremmin kuin kaupasta ostettu. KOLMATTA VUOTTA taide- ja taitopainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa opiskeleva Tuomas Rönty, 31, ajatteli toisen kitaransa valmiiksi saatuaan, ettei enää koskaan rupea samaan touhuun. ”Ensimmäisen kitaran rakensin kurssilla kymmenen vuotta sitten. Fender Stratocaster -tyylinen soitin onnistui ihan hyvin. Intonaatio oli kohdillaan. Toinen rakentamani kitara oli Gibsonin Les Paul -mallinen, mutta siitä en saanut yhtään oikeaa sointua irti”, harmittelee Rönty. Yliopiston soittimenrakentamiskurssilla hän kuitenkin onnistui. Ensimmäinen opiskeluvuosi kului uutta Les Paulia rakentaen. Nyt valmiina on kolme soivaa kuusikielistä ja useita tekeillä. Rönty tulee yleensä aamuisin kahdeksaksi teknisen työn luokkaan ennen luentojen alkua, sillä nykyisin soitinten rakentaminen on hänen oma harrastuksensa. Yliopistolla välineet ja tarvittaessa myös apu ovat saatavilla. ”Kriittisin vaihe rakentamisessa on pintakäsittely. Lakkaa levitetään paksu kerros maaliruiskulla. Pintaan pitäisi saada kolme neljä onnistunutta, tasaista kerrosta. Jos viimeiseen tulee valumia, kerrokset pitää hioa pois ja aloittaa alusta”, hän kertoo työn pikkutarkkuudesta. Media-assistentiksi kouluttautunut Tuomas Rönty sai aikoinaan ääniteknii-

kan opettajaltaan kannustusta musiikkielektroniikan rakentamiseen. Rönty ei mielellään osta kaupasta valmiita laitteitta, sillä itse tekemällä pääsee halvemmalla ja saa valita laadukkaat materiaalit. suurimman osan kitarapedaaleistani, kitaravahvistimen, syntetisaattorin ja nauhoituskalustoni”, hän luettelee. Kotistudiossa Rönty on äänitellyt demoja kaavailemaansa projektiin, jossa hän soittaisi itse tekemäänsä baritonikitaraa ja kaveri hoitaisi rummut. ”Se olisi duo sen takia, että baritonikitara on suunniteltu toimimaan yhtä aikaa kitarana ja bassona. Siitä lähtee kaksi eri signaalia ulos. Kahden matalimman kielen ääni kulkee laitteen läpi, joka pudottaa niitä yhden oktaavin alemmas ja ne kytketään bassovahvistimeen. Bassotoiminnon saa myös pois päältä”, rakentaja selventää. Rönty kuvailee omalla kitaralla soittamista erittäin palkitsevaksi. Jokainen oma tuotos soi tekijänsä mielestä paremmin kuin kaupasta ostetut. ”Melko äkkiä tosin uudella kitaralla soittamisen alkuhuuman jälkeen alan miettiä, miten kaiken voisi tehdä vielä paremmin”, Rönty naurahtaa. Äkkiä hän löytääkin itsensä sahaamasta puuta seuraavaan soittimeen. ■

”OLEN TEHNYT

Sonja Pikkupeura, Nanna Rosing-Sohow ja Juhani Hopkins ovat saapuneet Soopan retkiruokailtaan. Ruokaa odotellessa tutustutaan uuden lautapelin sääntöihin. oulunylioppilaslehti

Tuomas Rönty sai alkusyksystä valmiiksi baritonikitaran. Hän kuivattaa yliopistolla teknisen työn luokassa leppälankkuja, joista aikoo vielä rakentaa puunvärisen baritonikitaran.

neksi harjoitella turvallisesti, sillä aloittelijaa ei tuupata yksin luonnon armoille. ”Ilmoittautumisvaiheessa kysellään kyllä, kuinka kokenut vaeltaja on. Aloittelijaryhmälle laitetaan ehdottomasti kokenut kaveri mukaan opastamaan”, Hopkins rauhoittelee. Vaellukset ovat Soopan toiminnan näkyvimpiä tapahtumia, mutta myös vaellusten varjossa tapahtuu paljon. ”Järjestämme esimerkiksi viikonloppuvaelluksia, erilaisia kursseja ja Koloiltoja, joissa kokoonnutaan yhteen Soopan kiltahuoneelle vaikkapa katselemaan vaelluskuvia ja pelailemaan”, Pikkupeura kertoo. Soopa on myös järjestänyt jäsenilleen esimerkiksi ensiapuja ahkiontekokursseja, ja uusia mielekkään yhdessäolon tapoja kehitellään koko ajan. ”Soopassa tehdään paljon vähemmän solmuja kuin moni luulee. Täällä pääsee kokeilemaan kaikkea uutta ja jännittävää”, Hopkins kuvailee. ”Niinpä. Kaikkea sellaista, mitä ei ehkä muuten koskaan tulisi tehneeksi”, täydentää Pikkupeura. ■

Järjestöfakta Soopa ry Oulun yliopiston partiolippukunta. Aluksi nimenä oli pelkkä Oopa, joka tarkoitti Oulun opiskelevia partiolaisia. Nimi kuulosti joidenkin mielestä hölmöltä, joten siihen lisättiin S-kirjain: ”Tosin ei me olla ihan varmoja, onko tämä pelkkää legendaa, mutta ainakin se on ihan mukava tarina.” Perustettu vuonna 1990. Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki retkeilystä ja ulkoilusta kiinnostuneet opiskelijat sekä alumnit ja myös he, joilla ei ennestään ole minkäänlaista partiokokemusta. Toimintaan pääsee mukaan osallistumalla Soopan tapahtumiin ja maksamalla jäsenmaksun. Järjestää muun muassa vaelluksia, erilaisia kursseja sekä Kolo-iltoja. Netissä http://www. student.oulu.fi/~rysoopa/

@ylkkari

24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

KIRJA

raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

En. Minulla on tämä oma ruokavalio, että syön mitä haluan ja niin paljon kuin haluan. Mitä ruokaa olet oppinut syömään vanhemmiten?

Pinaattikeitto oli ala-asteella sellainen ruoka, jota otti pikkuisen ja levitti lautaselle, että näytti niin kuin olisi syönyt. Myöhemmin on tajunnut, että pinaattikeittohan on oikeastaan älyttömän hyvää. Kalaruuista en ole koskaan tykännyt, mutta yritän opetella tykkäämään. Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Ei opiskelijabudjetilla tule käytyä. Kahvia kyllä juon, eikä aamu lähde käyntiin ilman kahvia. Kotona oppi siihen, että myös kello kahden kahvit pitää saada. Maistuiko tämä salaatti täällä?

Ihan hyvä ja täyttävä salaatti oli. Jos kanan saisi lämpimänä, olisi vähän ruokaisampaa. Anna kokonaisarvosana tälle ruokapaikalle asteikolla 1–5.

Varmaan joku nelonen. Paikkana tämä on sopivan rento – voi tulla millaisissa kamppeissa tahansa. ■

Haarukassa Eevasisko Mehtätalo Ikä: 19 vuotta Opiskelee: Biokemiaa ja molekyylilääketiedettä, 1. vuosi Kotoisin: Oulaisista Asuu: Oulun Tuirassa

Eevasisko Mehtätalo testasi 1barin salaattilounaan.

”Olen tosi kranttu kalaruuille” Biokemiaa pääaineenaan opiskeleva Eevasisko Mehtätalo tähtää tulevaisuudessa sairaala- tai rikoskemistiksi. Tänä syksynä Ouluun ja omilleen muuttaneelta Mehtätalolta onnistuu ruuanlaitto, vaikka keittiötarvikekokoelmassa onkin vielä täydentämistä. Bravuurikseen tämä opiskelija kertoo tonnikalalasagnen. Miten päädyit opiskelemaan biokemiaa?

Olen aina tykännyt luonnontieteistä, ja ne ovat olleet minulle helppoja. Abivuonna mietin pitkään, lähdenkö lukemaan luonnontieteitä vai oikeustiedettä. Googlettelin eri ammatteja ja huomasin, että minua

kiinnostaviin sairaalakemistin ja rikoskemistin ammatteihin vaaditaan tämä tutkinto. Kuinka paljon kokkailet kotona?

Ainakin viisi kertaa viikossa teen jotain yksinkertaista ruokaa. Saatan tehdä esimerkik-

si pottuja ja jauhelihapihvejä tai sitten jotain perushelppoa makaronimössöä. Tuleehan se halvemmaksikin tehdä itse ruokaa. Leivottua tulisi enemmänkin, jos vain olisi välineet, millä tehdä. Oletko koskaan karpannut,

Harrastukset: nuorisovaikuttaminen Lautasella: kanasalaatti

Ravintola

1bar Missä: Kauppurienkatu 5 Mitä: Baarin yhteydessä salaattilounaspaikka. Toimittaja testasi: Kanasalaatin. Arvio: Hieman kuivahko mutta runsas salaatti. Annoksella on kokoa ja kahvi/tee kuuluu suhteellisen edulliseen hintaan. Lounaspaikkana ehkä liian baarimainen. Tähdet asteikolla 1–5:

JUHA ITKONEN Ajo (Otava 2014, 283 s.)

PAKENEMINEN, unelmat, suku ja suru ovat aineksia, joista Juha Itkosen kuudes romaani rakentuu. Ajo vie saksalaisille autobahneille, suomalaisille maalaisteille, 60-luvulle ja tähän päivään. Kertomus ajaa henkilönsä pakoon elämän väistämättömiä murheita ja onnettomuuksien varjoja. Lomittain kolmessa aikatasossa eri sukupolvien äänin etenevä teos ei aliarvioi lukijaansa. Henkilöhahmojen kudelma hahmottuu vähitellen. Itkonen jättää ilmoille kysymyksiä, joihin tarinan edetessä saa vastauksia. Heljä on uuttera ja uskovainen nainen, myyntimiehen vaimo ja neljän lapsen äiti. Kaupungistuvassa viidenkymmenen vuoden takaisessa maailmassa hän olosuhteitten pakosta tarttuu rattiin. Helsinkiläinen copywriter Aino karkaa mainosvideoohjaajamiehensä BMW:llä Saksaan Aarne-poika takapenkillä. Kuten Juha Itkosen aiempi tuotanto, myös Ajo kiertyy perheen ja sukupolvien monimutkaisuuden ympärille. Hämeenlinnalaislähtöistä kirjailijaa on parjattu keskiluokkaisesta ydinperhemaailmankuvasta. Itkonen kuitenkin osaa luoda arkisiin yksityiskohtiin, kuumottaviin unelmiin ja lujiin muistoihin sellaisen vivahteen, että sanat tuntuvat tosilta. Pelkästä idyllistä ei ole kyse, sillä teosta leimaa kaikista suunnista tunkeva huoli. Romaanin Aino pohtii, että jokaisen ihmisen suru on oma ja se tulee kahden ihmisen väliin. Rakkaus ja murhe kulkevat erottamattomina. Itkonen kykenee tavoittamaan yllättävän uskottavasti naisten kokemusmaailman. Keskushahmot Heljä ja Aino piirtyvät toistensa sekä aikansa kuviksi. Tulipa sitten pellonlaidasta tai Punavuoresta, vaikka olisi nähnyt Australian tai Münchenin, kaipuu sukujuurille on vakio. Heljä ja Aino ovat naisia, jotka hallitsemattoman ahdistuksen keskellä ottavat ohjat omiin käsiinsä. He ajavat, ei kukaan muu. Lohduttomasta romaanista ei ole kyse. Kauniita ajatuksia pursuileva Ajo jättää päällimmäisenä mieleen sen, että asiat järjestyvät.

Sanna Häyrynen @ylkkari

10/2014 | 25

LEVYT

BILLY IDOL Kings and Queens of the Underground

VANHA PÖRRÖPÄÄ on täällä taas. Vastikään omaelämäkerrankin julkaisseen Billy Idolin kohdalla voi hyvinkin puhua comebackista, kun edellisestä studioalbumista on kulunut yhdeksän vuotta (jos ei pian sen jälkeen tehtyä joululevyä lasketa). Uutukaisellaan Idol luotaa kirjansa tapaan uraansa ja elämäänsä niin sävellyksellisesti kuin lyriikoidenkin osalta. Ensi alkuun kuusikymppisen mutruhuulen laulu kuulostaa vähän työläältä, mutta jo en-

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti ja kuva Saga Skiftesvik

nen avausraidan loppua lähtee vanhaan malliin. Levyn alkupuolen biiseissä on vahva kasarivivahde, tosin jo aavistuksen pehmeämmällä otteella kuin millä Billy itse veti kultaisella vuosikymmenellä. Esimerkiksi kolmosraita Save Me Now olisi kuitenkin varmaan ollut tuolloin jopa jonkinasteinen hitti. Jos Idolista ja menneisyyden kaiusta tykkää, on levy pullollaan kelpo biisejä: esim. vauhdikkaasti rullaava Postcards from the Past on kuin Rebel Yell ja To Be a Lover päällekkäin liimattuina. Tämän jälkeen pudotetaan akustisemmalle vaihteelle, kun Idol nimikappaleen sanoin tarkastelee avoimen haikeana (myös hieman kornisti) uransa nousukiitoa tämän päivän silmin. Sitä seuraava voimaslovari Eyes Wide Shut on levyn ykköshelmi, mutta loputkin raidat puoltavat paikkaansa ottamatta lukuun tunnelman rikkovaa päätösnumeroa Whiskey and Pills, josta jää tarpeettoman loppu-uhittelun maku.

Säähän sopivaa pukeutumista Markkinointia opiskeleva Johanna Tolonen, 24, pyöräilee yliopistolle lämpimästi pukeutuneena ja kietoutuu luentosalissa paksuun kaulahuiviin. Hän antaa pukeutumisneuvon 15-vuotiaalle itselleen. teriaali ja hintalappu miellyttävät. Lisäksi olen oppinut äidiltäni, että kannattaa ostaa kerralla kestävää. Miten haluaisit kehittää tyyliäsi?

Haluaisin myydä kaapistani kaikki ”ihan kivat” tai huonolaatuiset vaatteet pois ja ostaa tilalle ainoastaan täydellisiä tuotteita. Nirsouteni sekä tietysti budjetin rajallisuus kuitenkin hidastavat tätä projektia huomattavasti. Lisäksi haluaisin panostaa ulkonäkööni enemmän. Ajattelen liian usein, että ihan sama, kunhan nyt jotain on päällä. Ulos astuttuani sitten kiroan vaatevalintaani. Olisi hienoa olla aina huoliteltu.

Marko Phähuhta

Levyn alkupuolen biiseissä on vahva kasarivivahde, tosin jo aavistuksen pehmeämmällä otteella kuin millä Billy itse veti kultaisella vuosikymmenellä. Esimerkiksi kolmosraita Save Me Now olisi kuitenkin varmaan ollut tuolloin jopa jonkinasteinen hitti.

”

NEONDAD Off the Humdrum

VUODEN OULULAISIA julkaisuja on jokusen vuoden kasassa olleen Neondadin esikoisalbumi: kahdeksan kappaleen mittainen kompakti paketti, joka tarjoaa mainion ikkunan yhtyeen musiikkiin. Tuoreehkosta kokoonpanosta huolimatta Neondad koostuu kokeneista muusikoista, mikä kuuluu kaikessa tekemisessä – esimerkiksi vokalisti Jani Hyvärinen paranee vuosi vuodelta. Viimeinen laadun tae on Juho Kauhasen alias Pentti Amoren Wolfbeat Studiosin analoginen tuotanto. Neondadin erinomaisuus on jo todistettu useilla keikoilla, ja nyt se on saatu tallennettua ko-

oulunylioppilaslehti

konaiselle levylliselle melankolista ja tunnelmallista Britanniaan kallellaan olevaa indierockia, josta aistii muun muassa alkuaikojen Radioheadin varjoja. Tähän tiivistyy tavallaan Neondadin syvin olemus: yhtye kuulostaa itseltään ja silti vaikutteiltaan juoksematta kenenkään – kaikkein vähiten trendien – perässä. Aikuiset miehet harkitsevat ensin ja tekevät vasta sitten. Vaikka levyn perussävy on vakava ja painostavakin, on mukana myös leppoisampia nyansseja, jotka tasapainottavat kokonaisuutta: esimerkiksi kesäisesti keikkuva videobiisi Dictator ja kitaristi Jarkko Halusen tulkitsema, hellyttävä ”illan viimeinen slovari” Darlings, jos toki näissäkin päädytään loppua kohti toisenlaisiin, ikään kuin ruotuun palauttaviin tunnelmiin. Kaikkine mainittuine elementteineen debyytti on kuuntelu kuuntelulta yhä vangitsevampi, ja sen soisi kestävän vielä pari biisiä pitempään. Mutta tällaisenaan albumi on kieltämättä tasapainoinen ja rönsyilemätön – siis vähäeleisen tyylikäs. Marko Pyhähuhta

Mitä hankintoja aiot tehdä tänä talvena?

Olen lähdössä pian New Yorkiin reiluksi viikoksi, joten siellä tulee varmaan tehtyä hankintoja. Aion pitää silmällä ainakin neuleita sekä nahkasaappaita ja -laukkuja. Tuskin voisin kävellä myöskään täydellisen villakangastakin ohi oikaisematta kassan kautta.

Johanna Tolosen kauppatieteen opinnot ovat loppusuoralla. Tällä hetkellä hän kirjoittaa gradua ja suorittaa yhtä kurssia.

Mitä ajattelit, kun katsoit tänä aamuna peiliin?

Takana oli hyvin nukuttu yö, jonka aikana hiukset olivat asettuneet itsestään hyvin, ja ulkona paistoi aurinko – voittajafiilis! Millaisissa asuissa viihdyt arkena?

Pukeudun aika yksinkertaisesti. Useimmiten aamulla päälle valikoituvat farkut, neule ja huivi. Yksinkertaisuus ei mielestäni ole synonyymi tylsälle, vaan vaatteissa ja asussa saa olla jokin juju. Koruja käytän aika vähän, kun taas huiveja lähes päivittäin. Niillä on helppo tuoda asuun väriä. Vaatteiden on oltava mukavat päällä. Kuljen yliopistolle pyörällä, joten vaatteiden täytyy olla tarpeeksi lämpimät ja väljät. Vihaan, jos esimerkiksi takki kiristää pyöräillessä selästä. Mikä on mieleenjäänein palaute, jonka olet saanut pukeutumisestasi?

Poikaystäväni kehuu pukeutu-

Miten pukeutumisesi muuttuu talven tullen?

mistani usein, vaikka itse olisin epävarma asustani. Se tuntuu aina mukavalta. Arvostan hänen tyyliään ja tyylitajuaan ja luotan hänen makuunsa. Kirjoitat juuri gradua. Haluaisitko työskennellä joskus muodin parissa?

Mikä ettei! En kuitenkaan näe itseäni työskentelemässä huippumuodin parissa, sillä en ymmärrä sen päälle mitään. Haavetyössäni pääsisin yhdistelemään oppimaani viestinnän ja markkinoinnin kentiltä. Esimerkiksi yrityksen maineenhallinta ja kriisiviestintä kiinnostavat kovasti, ja gradunikin aihe liittyy niihin. Mitä äitisi on opettanut sinulle tyylistä?

Äitini on tyylikäs, mutta ei osta usein vaatteita. Ehkä on siis äitini peruja, että olen itsekin nirso vaateostoksilla. Ahdistun liiasta tavaramäärästä enkä oikeastaan omista kovin paljon vaatteita. Ostan vaatteen vain, jos todella pidän siitä ja jos ma-

Vihaan palelemista, joten vaatteiden on oltava ehdottoman lämpimiä. Mieluummin näytän pyöräilymatkan ajan tontulta kuin palelen. Pari vuotta sitten ostin äärettömän lämpimän untuvatakin enkä enää tajua, miten olen ikinä pärjännyt ilman sitä. Talvella käärin sisälläkin kaulaani muhkean kaulahuivin, johon on ihana kietoutua kylmissä luentosaleissa. Millainen tyyli kääntää katseesi kadulla?

Huolettoman elegantti. En pidä liian harkituista asuista tai logotuotteilla itsensä kuorruttamisesta. Vaikka pidän melko yksinkertaisesta ja siististä pukeutumisesta, täytyy asussa olla sitä jotain, mikä tekee siitä kantajalleen persoonallisen. Etenkin miehillä hieman rokimpi tyyli miellyttää. Millaisia pukeutumisneuvoja antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?

Johanna, osta oikean kokoisia vaatteita! Lyhyt paita yhdistettynä matalavyötäröisiin farkkuihin ei näytä hyvältä, ikinä, piste. ■

FINE POINT • by Margarita Khartanovich

The Godfather

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

WHO IS RESPONSIBLE

for you getting a job?

MAYBE YOUR GODFATHER (-mother) like in the case of Soili Suonoja who has maneuvered her relatives into employments in Finavia, Alko and Itella. This recent scandal has brought “keeping jobs in the family” issue back in the spotlight. If you can give an order for your godson’s appointment, why

HI, 5 • by Svetlana Filatova

Hi, 5

not do that? Well, if he is small-minded, incompetent and brags about his godmother’s influence, then it’s already not only about clientelism impolicy. SOME PEOPLE EXPECt the government to be this kind of a Godfather who’d provide all citizens with equally great full-time jobs.

They feel frustrated about labour market policies and consider going to employment offices humiliating and inefficient. Shortterm measures like taking on contract or temporary work that the government supports are thought of as a pill to cure an earthquake. But what if the one who is responsible for your employment is actually you? A bad workman always blames his tools, they say.

IN THE SPOTLIGHT • text by Margarita Khartanovich • illustration by Alisa Tciriulnikova

Can the Government Guarantee a Job?

Inspiring Places to Do Research at Uni of Oulu!

Infotech Infotech promotes implementation of interaction between basic and applied research. Three main research areas are electronics, communication engineering and computer science and information engineering. Some examples of research groups are biomedical engineering and communications signal processing. Currently doctoral students’ positions are funded by University of Oulu and in the beginning of 2014 doctoral program obtained 20 four-year students. Check it out at http://www.oulu.fi/ infotech/.

BECSI Did you know that Oulu University and the Intelligent Community Forum (ICF) had started a collaboration related to Finnish innovation research project Business Ecosystems and Platforms for Innovations (BECSI)? It is a project that involves activities on three ecosystems levels: smart cities, health and life science and small business. Sounds intriguing, right? Learn more at http://becsi.fi/

Biocenter Oulu Biocenter Oulu is the first center of this kind in the country! It was established in Finland in August 2011. There are approximately 110 project leaders and topics include, for example, Computer Simulation of Biological Processes and Genetical and Statistical Evolutionary Genomics. Biocenter Oulu is a multidisciplinary umbrella The organization integrating biosciences Thule Institute and health research. If you are centre focuses on studying to become a specialist in natural resources, one these fields, why not check it environmental and out already now? In a few years it can be your workplace. Find out northern issues. more at http://www.oulu.fi/ biocenter/

Eudaimonia Eudaimonia is a multidisciplinary research centre that combines studies in humanities, education, business and human geography. Research communities include for instance “Crossing borders: The relational and territorial politics of bordering, identities and transnationalization” and “Sustainable Northern Communities: Integrating smart systems, structures and change”. If you are more into this area of knowledge, then visit http://www.oulu.fi/ eudaimonia/

The Thule Institute The Thule Institute centre focuses on natural resources, environmental and northern issues. It coordinates several multidisciplinary projects: centre for Arctic Medicine, Northern Environmental Research Network (NorNet), Environmental Technology research (NorTechOulu) and Oulanka Research station. Go green; go north; go to http://www.oulu.fi/thuleinstitute/

Give Me, Give Me, Give Me a Job After Graduation ”WHEN I WAS YOUNGER ,

so much younger than today/I never needed anybody’s help in any way/But now these days are gone, I’m not so self assured” sing the Beatles and ask for “Help!” So do young people in Finland who have already stumbled at the threshold of their working life. Nearly 60,000 young people were outside the labour market and the education system in 2008. This number has not decreased since. 19% of them were over-qualified for their jobs, and 22% were under-qualified, according to the OECD report. The annual costs to society of having young people outside work and education are 300 million euros. With Finland’s weak recovery from the financial crunch of 2009 and its dete-

riorated labour market situation, the future of new graduates is rather shadowed. More and more young people are on disability pension because of mental problems, particularly depression. They lack sufficient life management skills like the ability to take responsibility for his or her life, personal finances and emotional well-being. Those who can manage their lives pretty well might not understand yet the logic of the modern labour market when in order to get/stay employed you have to learn throughout life, move to another town or even country to fill skills gaps and develop cross-border skills to increase your chances. So, if you can’t help yourself, who can do that?

In 2013 the Finnish Government implemented the social guarantee so that each young person younger than 25, and each recent graduate under 30, would be offered work, a traineeship, or a study, workshop or labour market rehabilitation place, within three months of becoming unemployed. You can learn more about this programme on their website www.nuorisotakuu.fi. Basically, you can start searching for a job on your own after graduation but you have only three months – if you fail to get a job in three months, you are at a risk of long-term unemployment and exclusion from working life. Some of you might end up being used as free or underpaid labour just wishing to get more experience. It’s okay to work for free while you are still at the university but once you graduate, unpaid jobs are dangerous for your career. If you realise that you have no real opportunities to find employment in the open labour market, you should try to access working life through alternative ways. Karoliina Huhtanen, a graduate from University of Tampere, took part in a governmental programme 2014–2015 that is aimed for different organizations in the cultural field – they can employ young people for 3–12 months with the salaries being paid mostly by the state. “The Finnish-Norwegian Cultural Institute (my employer) would not have had a possibility to hire me without the economic support from the state”, says Huhtanen. “Thanks to this project I will have better chances of finding a job in the future. I am gaining a new kind of experience and developing new skills. I have also got a chance to network both in Norway and in Finland, which is essential in the current market labour situation”. Once again – keep your eyes open in order to grab your opportunity! You have three months of time to make a shot at getting employed. If you fail, don’t panic – there are many other ways that will help you find a job. Your determination, that’s what matters. ■

Ready to Graduate?

TEARS FOR FEARS • text by Bianca Beyer • picture by Julia Churkina

10/2014 | 27

Student life is the time of your life, they say. But beware –the day when your “adulthood” starts will come inevitably. You will graduate from the university and what’s then? Will you go back to your home country? Will you stay here in Finland? How will you earn your living? Planning the after-study life carefully and early enough is an issue that the university stresses repeatedly. Let’s have a look at the opportunities for guidance and support from this side, shall we? BEING AN EXPAT (a foreigner settling abroad) can feel exciting and at the same time challenging, especially here up North, in Oulu, where the jobseeking is a bottleneck even for Finns. If you don’t speak the local language, you can surely add an extra portion of difficulties to the undertaking. Oulu has been the thriving capital of Northern Scandinavia once, but since the economy is suffering and, for example, Nokia had to lay hundreds of people off, unemployment, movers and a lack of tax income are shattering the city. People need to go to the south of the country to find a job, and although the situation in Finland with its unemployment rate of nearly 9 percent doesn’t look as bad as in some other European countries, it is still quite warning. What you can do while you are still in the safe and sound environment of the University is to prepare! Not only could you read the various guides, which the University of Oulu provides on its webpages, you should also be very active to achieve results. Send your CV to the University career services, for instance, and let them check it. There you can also book an appointment (for free) to receive some individual counseling. Then there is the Pestipäivä, the Career Day, held once a year in the university, where you can gather impressions, or even socialize with potential employers, if you’re lucky (though usually the decision makers are not present at the stands). If the unknown future scares you or you have no clue how to start planning the “afterlife”, you can take University courses on life management (in Finnish) or see an in-house psychologist. The keyword here is to socialize! These days nothing is more important than making useful social contacts. You might have an A-class CV, excellent grades, numerous internships, and not even an invitation to a job interview. Someone just as good as you are might get the job just because

oulunylioppilaslehti

he or she is in touch with the right people.

University-funded Internships The University of Oulu supports doing internships during your studies. Even if you don’t have to make one because you can substitute the credits with something else, it can only be an advantage. Finding an internship might be hard but luckily, with a little academic help, you can bypass this obstacle. Numerous companies are looking for interns as “cheap labour”: they want to minimize the risk of hiring a person who turns out to be a lazy slacker. In order not to die of starvation doing a 9-to-5 for free, there are grants you can apply for. The Oulu Business School, for instance, offers yearly internship grants that are supposed to help students (who cannot rely on Kela) doing an unpaid internship. Andrea Zambrano, a degree student from Ecuador, studies in Oulu since 2011 and now works in Kajaani thanks to this program. She started with an internship, unpaid, got the funding from the university, and was then hired as a full-time employee. She was able to apply for the internship grant before she even found the position. The rules have changed: a more or less certain spot in a company should be given before you try to apply for the money, tells Merja Inget, coordinator at the Oulu Business School and contact person for the grants. After all, even the University is suffering from the overall worsening economic situation. The number of grants being available next year will be decided in December, and Inget hopes it will not go below the 20–30 funds that can usually be applied for.

Proactive Search When looking for jobs or internships, be proactive. Subscribe to mailing lists, roam Facebook and the employment office websites, and don’t forget Aarresaari, the network for students

and Universities, a so-called Academic Career Service. Also the University of Oulu has job listings and vacant internships on its webpages from now on. Staying connected is of high importance, and it cannot do any harm to visit socializing events in Oulu, where you can meet people from the private sector face-to-face. Oulu still remains the “Silicon Valley of Finland”. Maybe one of the startups is looking for someone exactly like you are? Steffen Schierloh from Germany, former student and also one of the lucky receivers of the internship grant of OBS, found a permanent job (that brought him to California!) through the sup-

port of the university – but he nevertheless claims that without connections, this would not have been possible. He asked one of his professors to hook him up with a company and got a chance to give a taste of his quality to globally operating technology company Symbio. “Of course, it is all up to you – you have to show initiative and be proactive, and after all you have to prove your abilities if you want to come further,” explains Schierloh.

It’s All Up to You Although the university provides some support, in the end it all depends on you. Remember that Finns have a big advantage

(not only language-wise): they do summer jobs every year. This could be the first step to get a foot into the door of your dream company. Networking might be harder for someone who has been living in Finland for 2 years only than for someone who has been here for the entire life. The university websites surely give some guidance and support – but they cannot replace your efforts. Send emails, call, ask your professors and friends, and make useful social contacts. The university cannot hold your hand through all this process. Learn to be independent, steadfast and flexible, and start building your career in Finland already now. ■

V I N TO L R APRELUDI

Joulupöytä 15. - 23.12.2014

Sweet chililohta Sinappisilliä Valkosipulisilliä Granaattiomenasalaattia Mätimoussea ja ruiskrutonkeja Valkohomejuustoa Viikunasiirappia Cashewpähkinöitä Maksapasteija-ruistoasteja Sienisalaattia Rosollia ja punajuurikermaa Unirestan leipäkori, voita ja maustelevitettä Punaviinisiirapilla glaseerattua ylikypsää porsaankylkeä Lanttu- ja porkkanalaatikkoa Raakapaistettuja perunoita Rommihedelmiä ja kanelikermavaahtoa

35€ / Hlö*

29,90* opiskelijoille

*Pyydä tarjous seurueellesi!

* Mikäli opiskelija maksaa koko seurueen, nauttivat kaikki pöydän antimista hintaan 29,90 €/henkilö.

Pöytävaraukset: preludi@uniresta.fi ja 044-722 0492

Siellä missä sinäkin!

Sale Raksila PALVELEE

24h

SALE

Kauppakassi

TEKEE OSTOKSISTA VAIVATTOMIA! Valmis kauppakassi – kokeile maksutta! Foodie.fi on osuuskaupan oma ruoan verkkokauppa ja tietopankki. Foodiesta löydät kaikkien Arinan markettienvalikoimat ja hinnat sekä reseptejä ja vinkkejä. Tilaa ruokaostoksesi nyt Sale Kauppakassi –palvelusta osoitteesta Foodie.fi, voit valita ilmaisen noutopalvelun Raksilan Salesta tai kotiinkuljetuksen! Lue lisää: Foodie.fi/Oulu Tilaa etukoodi lähettämällä viesti FOODIE numeroon 18120 Etu on voimassa 23.11.2014 saakka.

Liity osuuskaupan omistajaksi, saat tuotekassin! Liittyä voit jo 20 eurolla. Liittymisen voit hoitaa kätevästi verkossa tai vaikkapa lähimmässä Sale –myymälässäsi. Liittymislahjana Rainbow-tuotekassi (arvo n. 20 €) tai 2 x 5 € arvoiset etusetelit. Etu koskee vain uusia asiakasomistajatalouksia ja vain yhtä liittyjää taloutta kohden (ei jäsenyyttä viim. 12 kk aikana).

• Alppila • Heinäpää • Herukka • Hintta • Höyhtyä • Intiö • Kaijonharju • Karjasilta • Kempele • Kuivasjärvi • Kuivasranta • Maikkula • Myllyoja • Mäntylä • Rajakylä • Raksila • Tuira

Katso oman Salesi palveluaika: www.arina.fi