Kulttuuria kampukselta: Lassi Leppänen Lassi Leppänen viimeistelee kauppakorkeakouluopintojaan, työskentelee OP Kevytyrittäjä -palvelun asiantuntijana sekä ihmettelee elämän kummallisuuksia Ihan Pihalla -podcastissa. Lassin kanssa podcastissa keskustelevat Kemistä Ouluun muuttaneet veljekset Jyri ja Henri ”Henkka” Pesonen.
”
OLEN AINA OLLUT SELLAINEN TEKEVÄ TYYPPI, joka haluaa olla kaikessa mukana ja kokeilla erilaisia asioita. Ihan Pihalla -podcast sai alkunsa spontaanisti Levin mökkireissulla pari vuotta sitten. Jyri ja Henkka ovat taustaltaan muusikkoja ja heidän bändihommansa olivat tuolloin tauolla, joten päätimme kasata äänitysvehkeet autoon, huristella mökille ja kokeilla jotain ihan uutta. Automatkan aikana podcastille oli ehditty kehitellä jo nimi, tunnari ja konsepti. Siitä reissusta lähtien olemme julkaisseet jaksoja viikoittain, ja nyt podcastia on tehty jo yli 110 jaksoa. Siinä missä päivätyöni OP:lla ei ole koskaan tuntunut työltä hyvän jengin takia, pätee sama myös podcastiin. Alusta lähtien podcastin ideana on ollut se, että mennään poikien kanssa yhdessä hengailemaan ja äänitetään meidän välinen, aito kommunikaatio podcast-jaksoksi. Minulle hyvä porukka on kaiken lähtökohta niin koulussa, työelämässä kuin harrastuksissakin. Kun ympäristö on luonnollinen ja turvallinen, on asioista helppo puhua. Haluamme tehdä podcastissamme mahdollisimman paljon huumoria sekä itsestämme että vallalla olevista trendeistä ja ajankohtaisista aiheista. Keskusteluille ilmeistä on myös podcastin nimi ”Ihan Pihalla”, joka liittyy jonkin asian kyseenalaistamiseen. Saatan vaikka sanoa pojille, että: ”Hei olen vähän pihalla tosta laturaivosta, ymmärrättekö te sitä konseptia yhtään?”. Podcastissa kuulutetaan myös paikallisuuden perään, sillä haluamme tuoda Oulua ja Kemiä maailmankartalle. Jutuistamme ilmenee välittäminen asuinkuntiamme kohtaan, mutta osoitamme myös kriittisyyttä. Vitsailemme usein esimerkiksi Oulun kangas-päätteisistä asuinalueista, kuten Metsokangas, Kiulukangas, Aaltokangas ja niin edelleen. Minulla on myös oma nimikkoannos tuiralaisessa Grilli-Swingissä, jossa luomukseni kantaa nimeä ”LASSIKKO”. Lassikon syöminen vie kokijan korkeimmalle mahdolliselle kummikuuntelijuuden tasolle, eli lassikkotasolle. Minun roolini podcastissa on varmaankin olla sellainen pakansekoittaja, joka tuo uuttaa kulmaa keskusteluihin. Tulemme poikien kanssa erilaisista taustoista, joten meillä on monesta asiasta eri kokemuksia ja fiiliksiä. Pojat ovat muusikonretkuja, ja minä taas entinen lupaava jääkiekkoilija ja muutenkin urheilutaustaa omaava tyyppi. Jaamme samat arvot keskenään, mutta olemme myös monista asioista eri mieltä. Se on iso osa podcastin dynamiikkaa, eikä tämä olisi mitään ilman meitä kaikkia. Podcastimme on äänitorvemme omiin asioihimme ja mielipiteisiimme. Keskustelua ei moderoida ja leikataankin vain hyvin vähän. Se on podcastimme omaleimainen tapa tuottaa helposti lähestyttävää sisältöä. Olen aina ollut innokas jakamaan mielipiteitä, mutta podcastin kautta olen päässyt enemmän esille ja purkamaan paljon omia patoumia. Ehkä esiintyminen ja esilläolo ovat lähellä meidän tarpeitamme, ja podcastimme on yksi ilmaisutapa muiden joukossa. Pojat ovat muusikkoja, joten he ovat tottuneet olemaan esillä. Itselleni taas podcast on ainoa kanava ajatuksieni julkituomiseen. Isoin asia podcastin teossa minulle on kuitenkin se, että joku arvottaa sitä niin korkealle, että käyttää viikostaan tunnin, kuuntelee meidän juttujamme ja on niistä jotain mieltä. Ei niinkään se, kuinka paljon meitä kuunnellaan, vaan se, että aina on joku, johon se kolahtaa. Se on ihan parasta, että saa tuotettua jollekin toiselle viihdettä ja herätettyä reaktioita. Ja tietysti se tekee aina hyvää, kun pääsee poikien kanssa jauhamaan.” •
23 Julia Asikainen
23
