Ossin Lässyt

147. Vuosisadan UFO -idea meni pieleen. ÄPY ÄINÄ JNE. Eräänä keväänä, joskus kylän alkuvuosina oli jälleen TEMPAUSVUOSI ja similistit touhusivat ÄPY -lehtensä julkaisemista. Samanaikaisesti koko maailma oli täynnään UFON- näkijöitä. Varsin usein oli päivälehdissä "silminnäkijöiden todisteluita" ulkoavaruudesta tänne Tellukseen pistäytyneistä turisteista. Kehittelimme vailla vertaa olevan tempausjäynän, jonka piti mykistää koko maailma aitoudellaan.

UFO-JÄYNÄMME idea oli seuraava: Kun jossain sisäsuomen maantietä pitkin illan hämärässä asumatonta metsäosuutta pitkin kulkeva linja-auto nousee mäen päälle, näkee sekä kuljettaja että matkustajat kauhukseen lautasen muotoisen hopeanhohtoisen ja kummallisia valoja vilkuttavan esineen nousevan ilmaan ja katoavan "taivaan sineen".

Kun kuljettaja saa ajokkinsa pysähtymään ja kaikki ryntäävät ulos, näkyy UFO enää pienenä vilkkuvana pisteenä korkeuksissa. MUTTA maassa sen sijaan oli sitä kummallisempaa. Maasto on lähes aarin alueelta täydelleen palanut ja hiiltyneiden puunkappaleiden ja punahehkuisten kivien seasta nousee omituisen kitkerä vihertävä savu. Illuusio olisi ollut täydellinen. Maailmansensaatiosta olisi tieto kiirinyt nopeasti ympäri.

Mutta koska jäynän teknillinen toteuttaminen kuljetuksineen, hitsausvälineineen, vetypalloarsenaaleineen, kemiallisine erikoisefekteineen sun muineen olisi tullut maksamaan nykyrahassa ainakin 30.000 markkaa, ryhdyttiin etsimään sponsoria. Täksi uhriksi valittiin APU-lehti, joka em. kohtuullista korvausta vastaan olisi saanut kuolemattoman maineen ja kunnian yksinoikeudesta paljastaa huijaus lehtensä palstoilla hälyn asian johdosta ollessa [ kuumimmillaan. Taas kerran lämmitimme rakkaan rantasaunamme kuumaksi ja kutsuimme APU-lehden silloisen päätoimittajan, Pauli Myllymäen neuvottelemaan yksityiskohdista.

Nyt oli mainitun lehden koko vuoden kestävänä mainoslauseena: APU AINA AIKAANSA EDELLA. Kun nämä sponsoroimisneuvottelut löylyineen, Servin Maijan loistavine aterioineen ja kohtuullista runsaampine kyytipoikineen olivat juuri päättymässä positiiviseen lopputulokseen, alkoivat ÄPY-SIMILISTIT kuorossa karjua sekaan omaa mainoslausettaan: ÄPY ÄINÄ ÄIKÄÄNSÄ ÄDÄLLÄ.

Aluksi tämäkin mainoslause huvitti suuresti myös APU -lehden herra päätoimittajaa, mutta ilmeisesti löylyn, ruuan ja juomien ylenpalttinen tarjoilumme sekoitti hänen harkintakykyään siinä määrin, että hän äkisti tulkitsikin äpyläisen mainoslauseen omaa kunnianarvoisaa lehteään halventavaksi. Päinvastaisista kiihkeistä todisteluistamme huolimatta herra päätoimittaja puki päällensä, otti hattunsa ja keppinsä ja poistui arvokkaasti suuntana Helsinki. Sinne häipyivät hänen mukanaan sponsorirahat ja koko idea romuttui. Minkä sensaation maailma siinä samalla menettikään.