Jämerän taival 2/4 - Kivijalasta kattosaunalle

JÄMERÄN TAIVAL

Jämerän taival on Teekkarius 150 -juhlavuoden aikana ilmestyvä teekkariuden historiaan keskittyvä julkaisu.

Julkaisija: Aalto-yliopiston ylioppilaskunta PL 69, 02151 Espoo

Painos: 300 kpl, Painonet Oy

N:o 2/4

toimitus

Päätoimittaja: Vilma Kahri

Toimitus: Alli Kolho Visa Pollari Mari Pulkkinen Rasmus Ruohola Aino Suomi

Kuvitus & kannet: Viivi-Maari Kallinen

Taitto: Vilma Kahri Viivi-Maari Kallinen

SISÄLLYS

Tupsusta teekkarin tunnistaa Yhteisöllisen soluasumisen historiaa Kyläni on linnani: otaniemeläisen asukasdemokratian vaiheet

Huonen-Speili Kivikasoista kattosaunoille: Otaniemen merkittäviä hetkiä ammoisista ajoista nykypäivään Ensimmäisen teekkarin hauta Kulmakivi Ossi Vanhiset – Gamheter

Teekkarikylä vihittiin käyttöön Kukan päivänä 13.5.1932, eli tasan 70 vuotta tämän lehden julkaisemisesta taaksepäin. Tämä numero Jämerän taivalta keskittyykin erityisesti Otaniemeen ja Teekkarikylään. Ovathan Teekkarikylä ja Otaniemi monella tapaa ainutlaatuisia maailmassa, ainakin meidän teekkareiden mielestä. Tämä lehti olkoon siis osoitettu kaikille Otaniemen menneille, nykyisille ja tuleville asukkaille.

Päätoimittaja, Vilma

yhteistyössä:

Otaniemen kartanon lehmuskuja 1961 Espoon kaupunginmuseo

Tupsusta teekkarin tunnistaa...

…vaan mistä tunnistaa paikkakunnan, jolla teekkari opiskelee tai on opis kellut? Teekkarilakki saattaa ensisilmäyksellä näyttää samalta kaikilla niillä seitsemällä yliopistopaikkakunnalla, joilla niitä myönnetään, mutta tarkem min katseltuna lakki paljastaa käyttäjänsä opiskelupaikkakunnan. Seuraa vaksi esittelemme muutamia tunnuspiirteitä, joita kunkin paikkakunnan lak kiin sekä sen käyttöön kuuluu.

Teekkarilakin synty juontaa 1870-luvulla Helsingissä toimineen Polyteknilli sen koulun (myöh. Teknillinen Korkeakoulu) aikoihin. Päähineen ulkoasu ehti muuttua muun muassa värin suhteen useamman kerran, kunnes nykymuotoi nen, kuusikulmainen polyteekkarilakki vakiinnutti muotonsa vuonna 1893.

Lakin vuori on sisältä tekniikanpunainen ja sen kokardina toimii edelleen Polyteknikkojen Yhdistyksen tunnus 15 millimetrin halkaisijalla, vaikka keskustelua sen vaihdosta uuden ylioppilaskunnan tunnukseen käytiin Aalto-yliopiston alkuvuosina. Lakin käyttöaika alkaa 1. toukokuuta puoliltaöin ja päättyy vastaavasti syyskuun 30. päivänä kello 24.00, mutta etenkin valmistuneita diplomi-insinöörejä näkee sääntöjenvastaisesti laittamassa lakkinsa päähän jo Havis Amandan lakituksen yhteydessä 30. huhtikuuta kello 18.00.

Ruotsinkielisillä teekkareilla on Otaniemessä oma osakuntansa Teknologföreningen (TF), joka sääntelee jäsentensä lakinkäyttöä. TF otti oman lakkinsa käyttöön vuonna 1923, mutta ulkoisesti se vastaa polyteekkarilakkia, ja erilaisuuden voi tunnistaa vain sisäkankaan väriä tai kokardia tutkimalla, sillä vuorin väreinä komeilevat osakunnan tunnusvärit viininpunainen ja keltainen, kun taas kokardi on tyypillisesti suomenkielistä vastinettaan suurempi. Kokardin koko määrittyy periaatteessa koulusivistyskielen perusteella, mutta käytännössä nykyään kaikki TF:n teekkarifuksikasvatuksen läpikäyneet saavat halutessaan lakkiinsa 21-millimetrisen kokardin riippumatta siitä, kumpi kotimainen kieli komeilee äidinkielenä peruskoulun tai lukion päättötodistuksessa.

Teknologföreningenin jäsenillä on käytössään myös oma talvipäähine, tumma ympärileikattu knalli, jota käytetään teekkarilakin käyttöajan ulkopuolella.

Lähteet: Opiskelijakulttuurimuseo, Christian Segercrantz (TF Phuxivator 2017)

Oululaisen teekkarilakin esikuvaksi nimetään sekä neljän tuulen lakki että ruotsalaisten teekkarien lakki, “teknologmössa”. Vuodesta 1960 alkaen käytössä oleen lakin päällikangas roikkuu muista paikkakunnista poiketen oikealla puolella muodostaen tipan, jonka kärjestä tupsunaru alkaa. Naru on myös pidempi kuin muilla paikkakunnilla, sillä siihen solmitaan jokaisen Oulussa vietetyn teekkariwapun kunniaksi solmu aina neljänteen wappuun saakka, minkä jälkeen solmitaan vetosolmu. Solmu tai solmut avataan valmistumisen yhteydessä.

Oululaisen lakin vuori on vaaleansinistä kangasta. Lakin kokardista pystyy päättelemään kantajansa opiskelualan, sillä jokaisella killalla on oma kokardinsa. Ainoastaan Oulun Teekkariyhdistyksen eli OTY:n nykyinen ja entiset hallituksen puheenjohtajat (joilla on korkein teekkarivalta Oulussa) käyttävät OTY:n kokardia. Myös tipan kangasosaan voidaan kiinnittää erinäisiä ainejärjestöjen tunnuksia.

Lähteet: Oulun Teekkariyhdistyksen lakkilaki ja lakkiasetus

Tampereella teekkarilakkia on voinut bongata vuodesta 1965 alkaen, jolloin Teknillisen korkeakoulun Tampereen sivutoimipiste aloitti toimintansa. Sivu toimipisteen itsenäistyttyä omaksi itsenäiseksi yliopistoksi vuonna 1972 muut tui lakin kokardi Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan tunnukseen, mutta muuten lakki säilytti alkuperäisen teekkarilakin tunnuspiirteet.

Lakin käyttöaika alkaa Hämeensillalla sijaitsevan Suomen neito -patsaan lakituksesta 1.5. puoliltaöin ja päättyy lakinlaskijaisiin syyskuun viimeisenä päivänä.

Tamperelaisen lakin käyttöä sääntelee Tampereen Teekkarit ry, jonka säännöistä löytyy muun muassa seuraava kohta: “Lakki tulee pitää kaikin puolin siistinä eikä siitä saa juoda muuta kuin samppanjaa. Mikäli samppanjaa ei ole saatavilla, laskettakoon kuohuviinikin samppanjaksi”.

Lähde: Tampereen Teekkarit ry:n merkkiohjesäännöt

Turkulaista teekkarilakkia on nähty vuodesta 1960 alkaen Åbo Akademin ja 40 vuotta myöhemmin myös Turun Yliopiston opiskelijoiden päässä. Molemmat lakit ovat päältä pyöreitä perinteisen ylioppilaslakin tapaan, ja päällikankaan keskiosan sijaan tupsun kiinnityskohta on mustan samettireunuksen oikealla sivulla. Lipan keskikohdalle on kiinnitetty jommankumman yliopiston kokardi. Turun yliopiston teekkarilakin vuori on sinivalkoinen, kun taas Åbo Akademin osalta se on keltamusta. Turussa teekkarilakin saa painaa päähän wappuaattona klo 18 ja sitä saa käyttää aina syyskuun viimeiseen päivään klo 23:59 asti.

Yllämainituista yliopistoista valmistuneilla diplomi-insinööreillä on oikeus käyttää oman kiltansa pinssiä tupsun kiinnityskohdan yläpuolella. Teekkarikomission säännöissä mainitaan myös, että “lakin kanssa sekä vaatetuksen että käytöksen tulee olla lakin arvolle sopivaa. Muussa tapauksessa lakki tulee piilottaa sen maineen säilyttämiseksi.”

Lähde: Teekkarikomissio

Espoo: Polyteekkarilakki

Lähde: Opiskelijakulttuurimuseo

Espoo: Teknologföreningen

Turku

Tampere

Karjalaisen teekkarilakin tunnistaa sen seitsemästä kulmastaan sekä punamustasta vuorestaan. Lakin kokardina on vuodesta 1986 alkaen toiminut 15-millimetrinen ylioppilaskunnan tunnus, sitä ennen hammasrattaan ympäröimä Wankel-moottorin tunnus. Lakin käyttöaika alkaa Wappurauhan rikkomisen yhteydessä huhtikuun viimeisenä päivänä klo 12, ja päättyy puolestaan kunakin vuonna syksyllä vietettäviin lakinlaskijaisiin. Lakin käytöstä säädetään myös seuraavaa: “Lakissa olevaa mustaa kuminauhaa ei saa käyttää taisteluvälineenä”.

lappeen Rannassa tekniikan alan fuksin voi bongata myös fuksilakki päästään. Lakin pohjana toimii “ylioppilaslakki tai jokin muu arvoton päähine”, johon kiinnitetään tutti roikkumaan lakin vasemmalle puolelle. Fuksilakin käyttöoikeus päättyy teekkarikasteeseen.

Lähde: LUT-yliopiston ylioppilaskunnan säännöt

Vaasalainen teekkarilakki on ollut käytössä vuodesta 2004. Ulkoisesti lakki muistuttaa kuusikulmaista polyteekkarilakkia, mutta sen sisävuorin värit ovat ylioppilaskunnan punakeltaiset, kun taas kokardina toimii Vaasan teekkariasioista vastaavan Tutti ry:n oma kultainen lyyra. Lakin käyttöaika alkaa 30. huhtikuuta kello 18 Topelius-patsaan lakittamisesta ja päättyy lakinlaskijaisissa syyskuun viimeisenä päivänä. Teekkarihymniä keskiyöllä laulettaessa tulee lakki nostaa käsi ojennettuna pään yläpuolelle. Mikäli lakkia ei pidetä päässä, tulee sitä kantaa olkapäällä.

Lähde: Tutti ry:n teekkarilakkiohjesäännöt

Jyväskylä liittyi teekkaripaikkakuntien kirjoon Wappuna 2022, kun sen ensimmäiset tieto- ja ohjelmistotekniikan teekkarit painoivat kahdeksankulmaiset lakkinsa päähänsä. Lakki on vielä toistaiseksi harvinainen näky, sillä siitä on tällä hetkellä käytössä vain 19 kappaletta. Sen kokardi mukailee Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan lyyraa, jonka keskellä sijaitseva soihtu kuvastaa yliopiston sanoin “tiedon valoa, tieteen paloa, toivoa ja valistusta”.

Lähteet: Linkki Jyväskylä ry, Jyväskylän yliopisto

Vaasaa lukuunottamatta kaikki Suomen teekkarit tilaavat teekkarilakkinsa kotimaiselta E. R. Walhmanilta. Lakkien valmistusprosessista ja -historiasta voi lukea Tekniikan akatee misten jäsenlehti TEKin julkaisusta 2/2022.

Lappeenranta

Vaasa

Jyväskylä

Teekkarikylän ensimmäisten talojen - Jämeräntaival 3, 5 ja 7 – alkuperäisissä piirroksissa näkyy yhteisöllisyyden painottaminen: taloihin suunniteltiin isot yhteiset tilat, joiden oli tarkoitus edistää isojen solujen yhteishenkeä ja asukkaiden tutustumista. Jokaisessa solussa oli niin ikään

Youghurt tai tuttavallisemmin BY. Yhteisön tarina alkoi, kun Heikki Räty päätti ilmoittaa joukkueensa kämppiksiä jalkapalloilun teekkarisarjaan. Nimi valikoitui, sillä joukkue oli mahdollisten jugurttisponssien suhteen toiveikas. Sponsseja ei saatu, mutta nimi jäi.

Polyteekkari 2002

BY sijaitsi alun perin nimenomaan Jämeräntaival 7:ssä, mutta myöhemmin yhteisö muutti toimintansa Jämeräntaival 5:en kautta Jämeräntaival 6:een, jossa majaili kylän toinen nykypäivään asti toiminnassa säilynyt soluyhteisö Joutomiehet. Solut ovat olleet siitä lähtien rakkaita vihollisia, mutta yhteiselo yläkerran ja alakerran välillä on sujunut pääpiirteittäin kitkoitta.

Soluyhteisöiden historiasta ei voi kuitenkaan puhua, ellei mainitse Otaniemessä toimineita, mutta sittemmin hajonneita muita yhteisöjä, kuten Ryttylän Visa, Just Pure Iron ja Yrjövaara, nimetäkseni muutaman.

15.3.1999

myös oma solunvanhin, joka toivotti uudet asukkaat tervetulleiksi ja opetti solun tavoille.

Tiivis asuminen oli omiaan luomaan soluyhteisöjä samassa solussa asuvien kesken. Yhteisöllisistä soluista mahdollisesti pitkäikäisin on vuodenvaihteessa 1978–1979 perustettu Bratislava

Joutomiehet puolestaan on paljon nuorempi soluyhteisö, sillä se on saanut alkunsa 1990-luvun alussa. Solun nimi ei ole ollut tosin aina itsestäänselvyys, vaan se meinasi aluksi olla ”A12t”. Nimi tulee tietyn kemikaalin kauppanimestä. Lakanakin oli jo valittu ja solun nimen merkitsemiseen tarkoitettu maalipurkkiki avattu, kun Ilkka ”Sky” Lassilan tokaisu: ”***** me mitään A12t olla! Oikeasti me ollaan Joutomiehiä!” muutti historian kulun. Näin oli Joutomiehet syntynyt. Niinpä lakanaan maalattiin solun nimi ja soluasuntojen numerosarja. Lakana oli kuitenkin helppo varastaa ja katosikin kerran. Se saatiin kuitenkin takaisin ennen pysyvää katoamista oletettavasti MM-kisojen aikana. Nykyään lakanan paikalla on hieman kestävämpi kyltti.

Solu on tiivis porukka ja siksi historian varrella asukit ovat keksineet erilaisia tapoja osoittaa yhteenkuuluvuutta. Esimerkiksi Ryttylän Visan asukkaan tunnisti valkoisista haalareista, joissa oli vihreät taskut ja vihreä kaulus. BY:n haalarien tarina alkaa puolestaan samalla tavalla kuin solukin: jalkapallosta. Alun perin BY oli saanut pelivaatteekseen jostain vanhoja HKL:n oransseja haalareita, joissa oli rinnassa iso X käytöstä poistamisen merkiksi. Erottuakseen varsinaisista HKL:n työntekijöistä oli idea hankkia myös samanlaiset kravatit kaikille. Kravattifirmalta solu saikin erän oransseja viirullisia kravatteja, jotka eivät olleen ilmeisesti oikein käyneet kaupan. Myöhemmin asu kehittyi nykyiseen tuttuun olomuotoonsa. Haalarissa on valkoinen etupuoli, jotta voisi sammua hankeen rauhassa ja musta selkäpuoli, jotta nurmikolla pystyy makoilemaan huoletta. Haalareiden selässä komeilee BY:n logo, jonka on taiteillut Jukka Packalen. Joutomiesten tunnusmerkki on edellisistä esimerkeistä poiketen lääkärintakki. Takin selässä olennaisimmat elementit ovat teksti ”Joutomiehet” sekä pääkallo, jotka kummatkin piirtää sinne asukas itse.

Lääkärintakin tarina on perimätiedon mukaan seuraava: solussa asui ennen lääketiedettä opiskeleva asukas. Hänestä tarvitsee tietää ainakin kaksi asiaa: hän usein heräsi viime tipassa ennen harjoitteluun lähtöä, ja ripusti takkinsa aina naulaan yleisiin tiloihin. Tästä inspiroituneena solun muut asukkaat päättivät tehdä jäynän ja piirtää pääkallon lääkärintakin selkämykseen lääkäriopiskelijan mentyä nukkumaan. Olla kuin ollakin jäynä onnistui ja seuraavana aamuna tuleva lääkäri sieppasi takin mukaansa

sitä sen kummemmin tarkastelematta. Jäynä paljastui ennen kuin opiskelija ehti nähdä yhtään potilasta, mutta siitä lähtien Joutomiehet ovat pitäneen pääkallon koristamaa lääkärintakkia.

Tiivis soluelämä on luonut ympärilleen liudan perinteitä, ja soluissa on pitkän historian aikana sattunut sitä sun tätä. Soluyhteisöt näkyvät ja kuuluvat ympäri Otaniemen, eivätkä kuvituksena olevat lehtiotsikot ole poikkeus.

Yhteisöllisen soluasumisen historiaan Otaniemessä kuuluu ilotulitteita, urheilujuhlan tuntua, naapurien keskeistä kisailua, jäyniä ja yhteisiä perinteitä.

Otahuuto

Kyläni on linnani

Otaniemeläisen asukasdemokratian vaiheet

Laki yhteishallinnosta vuokrataloissa, 1§: ”Vuokratalojen asukkaiden ja omistajien yhteishallinnon tarkoituksena on antaa asukkaille päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuus omaa asumistaan koskevissa asioissa sekä lisätä asumisviihtyvyyttä ja edistää vuokratalojen kunnossapitoa ja hoitoa.”

Otaniemessä on ollut asukkaita jo tuhansia vuosia, ja kandidaattikeskuksen tienoilla kiinteää asutusta ainakin 1500-luvulta alkaen. Von Numersin suvun 1800-luvun alussa rakennuttama Hagalundin kartano, nykyisen Kemian tekniikan korkeakoulun lähellä ja lehmuskujan päässä, on näyttävin harvoista säilyneistä kampusaikoja vanhemmista rakennuksista. Otaniemen (muinoin myös Outaniemen, Ohtoniemen, Outteneesin) aivan kärjessä on kuitenkin ollut lähinnä mäntyjä, hirviä ja muinaishauta ennen Teekkarikylän nousemista. Teekkarikylän ensimmäiset asukkaat muuttivat syyskuussa 1951 syrjäiseen, hankalasti saavutettavaan niemenkärkeen, joka oli kaukana niin korkeakoulun tiloista Helsingissä kuin Espoon asutuskeskuksistakin. Varhaiset ”otanistit” loivat vaatimattomien asuntojen ja yhteistilojen ympärille tiiviin kyläyhteisön, jonka kehitys ja arjen kuva on alusta alkaen ollut asukkaiden itsensä käsissä. Asukkaiden itsehallinto Teekkarikylässä ja sen monet toteutusmuodot heijastelevat kukin aikaansa.

Kylän ensimmäiset kaksikymmentä vuotta, 1951–1971, Kylässä piti jöötä Linnanisännistö, jonka organisaatiokaavio oli pyramidin muotoinen. Rakenne juontuu suoraan ensimmäisten rakennusten arkkitehtuurista. Heikki ja Kaija Sirénin piirtämät Jämeräntaival 3, 5 ja 7, silloin nimeltään talot TKY3, TKY4 ja TKY5, ovat Espoon varhaisimmat tornitalot. Nämä Kylän kolme alkuperäistä Linnaa koostuvat kukin kolmesta rapusta eli tornista eli ”sarvesta”, joissa kussakin oli muutaman hengen soluasunto jokaisessa puolikerroksessa.

Kukin solu valitsi parhaaksi katsomallaan tavalla itselleen solunvanhimman, joka edusti solua ja piti sen asukkaat kurissa ja nuhteessa. Jokaisen sarven solunvanhimmat valitsivat keskuudestaan Sarvipäällikön, joka kunkin Linnan kolmen sarvipäällikön keskuudessa edusti omaa sarveaan eli torniaan eli rappuaan. Sarvipäälliköt valitsivat linnalleen Linnanisännän eli linniksen. Neljä Linnanisäntää valitsivat päälinnanisännän eli Kyläpäällikön, joka yhdessä maineikkaan Teekkarikylän johtajan Ossi Törrösen kanssa edusti Teekkarikylän korkeinta päätösvaltaa ja

vastasi tekosistaan Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnalle, TKY:lle.

Kyläläisen arki ja jopa identiteetti rakentui oman solun, sarven ja Linnan ympärille. Sarvienväliset urheilukisat olivat karsintoja Linnojenvälisiin mittelöihin, urheiluhallin valvontavuorot kiersivät solujen välillä. Sitä mukaa kun Otaniemeen nousi uusia asuintaloja, nämä valitsivat itselleen Linnanisännät ja arkkitehtuuriinsa soveltuvin osin myös alempien organisaatiotasojen edustajat.

1970-lukua sanotaan opiskelijoiden hulluiksi vuosiksi. Räväkkä puoluepolitiikka valtasi opiskelijapiirit ja muodosti jyrkkiä jakolinjoja yhteiseloon, ja monet opiskelijaperinteet hiipuivat unohtumisen partaalle. Teekkarikylässäkin tapahtui järisyttäviä muutoksia, kun Jämeräntaipaleen päähän nousivat ensimmäiset asuntolat, jotka eivät olleet TKY:n omistamia. Helsingin opiskelija-asuntosäätiö eli HOAS perustettiin 1969, ja sen ensimmäiset rakennukset HOAS1 ja HOAS2, Jämeräntaival 10 ja 11, ottivat ensimmäiset asukkaat vastaan 1972. Ota-Ossi oli kyläuransa jälkeen siirtynyt jo muihin tehtäviin, mutta kuvailee muistelmissaan Ossin Lässyissä Kylän seuraavaa organisaatiorakennetta ”Suomen ennakkoluulottomimmaksi ja pisimmälle viedyksi asukasdemokratiaksi.” Vuosina 1972–1999 Teekkarikylää hallitsivat asukasneuvosto ja kylähallitus.

kaisi tauotta mielipidekirjoituksia, jotka sättivät ja vaativat vastuulle Kylän porvarillisia päättäjiä. Linnanisännän ja solunvanhimman virat eivät rakenneuudistuksessa toki myöskään unohtuneet, joskin muuttuivat. Linnisten suoranainen valta siirtyi neuvostolle, ja linnisten tärkeimmiksi tehtäviksi tulivat viestintä kylähallituksen ja asukkaiden välillä, uusien asukkaiden Kylän tavoille opettaminen, ja oman linnansa asukkaiden keskinäisten kärhämien selvittely.

Teekkarila 1931-1971

Teekkarikylässä oli alkujaan kolme Linnaa, mutta Linnanisännistössä valtaa pitivät neljä Linnan isäntää. Neljäs Linna oli Teekkarila. 1920-luvulla kävi ilmeiseksi, että TKK:n opiskelijamäärien noustessa oli tarpeen panostaa muualta Suomesta saapuvien opiskelijoiden asumiseen. Suomen ensimmäinen varta vasten opiskelija-asuntolaksi tarkoitettu kiinteistö, Teikkarila, valmistui 1931 osakuntatalo Vanhan Polin naapuriin, Albertinkatu 36:een. Nimi muutettiin Teekkarilaksi pian valmistumisen jälkeen, samalla kun päätettiin, että silloin rinnakkain käytössä olleista sanoista ”teikkari” ja ”teekkari” jätetään vastedes käyttöön vain ”teekkari”.

Teekkarilan katon siluetti on tun nistettavan pyöreä. Museovirasto, valokuvaamo Pietisen kokoelma.

Syksyllä 1971 pidettiin ensimmäinen kylä vaali, jossa kaikki yli 16-vuotiaat Teekkarikylän asukkaat olivat oikeutettuja äänestämään. Vaalissa valittiin 15-jäseninen asukasneuvosto, joka päätti Kylän toiminnan suurista linjoista ja budjetista. Asukasneuvosto nimitti apuvoimikseen, Kylän arjen pyörittämiseen, ja suurten päätösten valmis telutyötä tekemään puolen tusinaa teekkaria käsittävän Kylähallituksen, johon kuului myös TKY:n toimiston edustaja. Asukasneuvoston päätökset eivät olleet käypiä ennen kuin TKY:n edustajisto oli kokouksessaan vahvistanut ne, mutta Teekkarikylän asukasdemokratia oli käytännössä omavaltainen osa TKY:n organisaatiota.

Asukasdemokratia ei tietenkään säästynyt poliittiselta jaolta. Vaalilistat jakautuivat puoluekantojen mukaan, ja ”Teekkarikylän riippumaton äänenkannattaja”, tiedotuslehtinen Otahuuto, jul-

HOASin kiinteistöissä yhteishallinto ja asukasdemokratia toteutuvat asukastoimikuntien kautta. Talokokouksessa valitaan kiinteistöön asukastoimikunta, joka vastaa säätiön asumisviihtyvyyteen kohdistaman budjetin käytöstä. Organisaatiorakenne on muuttunut koko HOASin olemassaolon aikana tuntuvasti vain kerran. Alkujaan asukashallintojohtokuntien puheenjohtajien neuvottelukunta, joka koostui asukastoimikuntien puheenjohtajista, oli käyttänyt HOASin laajuisesti asukasdemokratian ylintä valtaa. HOASin kiinteistökanta oli kasvanut 1995 mennessä niin suureksi, että neuvottelukuntaan kuului reilut 70 henkilöä, ja se oli hyödyttömän kankea toimielin. 1996 alkaen asukashallintojohtokunnat nimettiin asukastoimikunniksi, jotka nimittivät HOASin laajuiseen asumisen yhteistyötoimielimeen, ASYyn, vajaat kymmenen edustajaa. Samalla asukastoimikuntien kokouspalkkiot lakkautettiin, mutta asukastoimintaan kohdistettua budjettia kasvatettiin.

Teekkarilan huoneet olivat kahdelle hengelle. Aalto-yliopiston arkisto.

Teekkarilassa oli alkujaan 24 huonetta, kirjasto, kerhohuoneita, emännän huoneisto, ampumarata, urheiluhalli ja Suomen kenties paras (ja tuolloin ainoa) sisätenniskenttä. Vintin urheiluhallia madallettiin 1940 ja rakennettiin uusi asuinhuoneistokerros, nimeltään Tyttöteekkarila, johon saivat mennä vain naiset. Kun käytännössä kaikki korkeakoulun ja opiskelijakunnan toiminta oli siirtynyt Otaniemeen, Teekkarila myytiin kannattamattomana 1971 ja se on nykyään osa GLO Hotel Artia, kuten Vanha Polikin.

– TKY:n hallituksen Kylä-

Nykyisin Otaniemessä toimii kaikki Otaniemen HOAS-kiinteistöt kattava OtaHOAS, joka on HOASin aktiivisimpia asukastoimikuntia. Sen jäsenet valitaan kalenterivuosittain talokokouksissa.

”Vanha ja monimutkainen organisaatiorakenne on heitetty Ossinlampeen, ja tilalle on otettu yksinkertainen ja helposti lähestyttävä kokonaisuus”

vastaava Petri Heikkinen, Polyteekkari 2/2008

Uudella vuosituhannella kylän hallinto-organisaation uudistustahti kiihtyy. Kylän itsehallinto sitoutettiin asteittain tiukemmin TKY:n ja sittemmin AYY:n muuhun hallintoon. TKY:n hallitus esitteli syksyllä 1999 edustajistolle kymmenen erilaista uutta vaihtoehtoa kylän hallinnon organisoimiseksi. Vuodeksi 2000 valittiin vaalilla 15 jäsenen kyläneuvosto, joka nimitti puolen tusinan jäsenen vahvuisen kyläjaoston. Kyläjaosto toimi ylioppilaskunnan hallituksen kylävastaavan alaisuudessa. Linnanisännät jatkoivat aiemmassa roolissaan asukkaiden lähimpänä yhteyshenkilönä ja oman kiinteistönsä edustajana, enemmän kyläjaoston ohessa kuin alaisuudessa.

Kylävaaleja oli käyty reilu nelisenkymmentä vuotta, kun oli aika siirtyä takaisin kohti suorempaa kansanvaltaa. TKY:n hallituksen kokouksessa nro 12, huhtikuussa 2007, esiteltiin kauan valmisteltu ylioppilaskunnan asuntoloiden hallinto-ohjesäännön luonnos. Tuon dokumentin merkittävin muutos aiempiin versi oihin tiivistettiin pöytäkirjaankin: “tarkoituksena on muuttaa asukasdemokratiaa niin, että asukkaat valit sevat itse toimijat, eivätkä valitsijamiehiä. Uudessa orgaanissa Kyläsenaatti on hallituksen alla.” Ensimmäi sessä olomuodossaan ensi kertaa vuonna 2008 valtaan astunut Kyläsenaatti koostui ohjesäännön mukaan 6–9 jäsenestä, jotka Teekkarikylän asukkaat valitsivat keskuudestaan suoralla henkilövaalilla, sekä ylioppilaskunnan asettamista puheenjohtajasta ja kahdesta jäsenestä. Linnanisännät siirtyivät uudessa ohjesäännössä Kyläsenaatin alaisuuteen, ja heidät velvoitettiin auttamaan Kyläsenaattia tehtävissään ja toimimaan työvoimana Kylän tapahtumien järjestämisessä. TKY:n tuoreen Leppävaaran kiinteistön, Heinävaaran, asukkaat osallistuivat myös Kyläsenaatin valintaan ja Kyläsenaatti pönkitti myös heidän asumisviihtyvyyttään.

Kyläsenaatin toinen olomuoto rantautui Aalto-yliopiston sekä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan myötä. AYY:lle periytyi TKY:n kiinteistöjen lisäksi lukuisia asuntoloita muualtakin kuin Teekkarikylästä, joten asukasdemokratiaa ei voinut enää toteuttaa kyläkeskeisesti. Vuoden 2010 alusta alkaen Teekkarikylän ulkopuolisissa kohteissa arki ei merkittävästi muuttunut. Asukkaita edusti, kuten ennen yo-kuntien yhdistymistä, talokokouksen valitsema kiinteistökohtainen muutaman henkilön asukasneuvosto, joka saattoi uusien sääntöjen puitteissa valita myös itselleen puheenjohtajan, joka vertautui byrokratiassa Teekkarikylän linnanisäntiin. Teekkarikylässä talokokoukset valitsivat kullekin linnalle linnanisännän, joka toimi asukkaan lähimpänä yhteyshenkilönä, aivan kuten kuin kylän ensi päivistä lähtien. Edelleen kylävaalilla suoraan valittava Kyläsenaatti keskittyi nimenomaan Teekkarikylän asumisoloihin ja asukkaita elähdyttä viin tapahtumiin. Sen puheenjohtajana toimi AYY:n hallituksen asumisesta vastaava jäsen, kuten aiem massa kyläjaostossa.

Varsinainen asukasdemokratian ylin päätösvalta keskittyi suoraan lakitekstistä poimittuun organelliin, Asumisen yhteistyöelimeen eli ASYyn. ASYn muodostivat Kyläsenaatin jäsenet, linnanisännät, ja asukasneuvostojen päättämät edustajat. ASYn tehtävät ja määräysvalta sanellaan myös suoraan laissa: ASY kommentoi kiinteistön omistajan eli ylioppilaskunnan talousarvioita, vuokratasoja, ja toiminnan suurissa linjoissa sekä edustaa kaikkien asukkaiden ääntä ja mielipidettä asukkaita koskevissa päätöksissä.

– senaattori Olli-Pekka Osmala, Polyteekkari 3/2008

Kyläsenaatin viimeinen olomuoto oli vielä lyhytikäisempi kuin aiemmat kaksi. Kylävaalit surullisen pienine äänestysaktiivisuuksineen jäivät historiaan, kun vuonna 2014 astui voimaan jälleen uusi AYY:n asuntoloiden hallinto-ohjesääntö, joka yhdenmukaisti asukasdemokratiaa halki kaikkien ylioppilaskunnan asuntoloiden. Nyt oli säädetty, että jokaiseen asuinkiinteistöön, riippumatta sijainnista, valittiin talokokouksessa sekä asukasneuvosto että sen puheenjohtajaksi linnanisäntä. Kyläsenaattiin kuuluvat kaikki Teekkarikylän linnanisännät, ja erillinen AYY:n hallituksen asettama valitsijatyöryhmä nimitti Kyläsenaatin puheenjohtajan, Kyläpäällikön. Kuten ennenkin, Kyläsenaatti keskittyi Teekkarikylän asukkaiden arkeen sekä tilojen ylläptoon. Lakisääteinen asukasdemokraattinen valta keskittyi ASYyn, joka koostui kaikkien kiinteistöjen linnanisännistä. Kymmenien henkien kokoinen kömpelö senaatti ei kestänyt omaa painoaan kauaakaan.

Kampusalueen kehittäminen ja tapahtumat sekä asukkaiden viihtyvyyden edesauttaminen siirtyivät 2016 ensimmäiselle Kampusjaostolle, johon jäsenet valitaan vuosittain hakemuksesta samoin kuin muihinkin AYY:n vapaaehtoisvirkoihin. Tehtävien ja vastuiden ohella Kampusjaosto peri myös Kyläsenaa tin tunnuksia, kuten edustusasukseen toogat. Asukas demokraattinen ylin päätäntävalta säilyi ASYllä, joka vielä vuonna 2018 koostui kaikkien asuinkiinteistöjen linnanisännistä.

Tänäkin syksynä kaikissa AYY:n taloissa pide tään talokokoukset, joissa valitaan asukkaiden jou kosta kuhunkin taloon linnanisäntä. Viimeiset pari vuotta linnanisännistö on valinnut käytännöllisemmän kokoisen, vajaan kymmenisen jäsenen ASYn keskuu destaan. Kevään 2022 Teekkarikylän 70-vuotisjuhlaan mennessä on siis monen mutkan kautta palattu lähelle Kylän alkuperäistä itsehallintojärjestelmää: Linnan isännistö on Teekkarikylän asukasdemokratian pysy vin ilmentymä, sen ovat asukkaat itse valinneet edus tajikseen, ja se on itsehallinnon hierarkian sekä matalin että korkein taso.

JMT 5:n linnanisäntä 1957-1958 Raimo Hiekkasen ohje seuraajilleen. AYY:n arkisto.

“Ensimmäinen Kyläsenaatti mietti, mikä voisi olla tuleville sukupolville edustamiseen hankalin mahdollinen pukine. Päätettiin ottaa se, mihin senaatti oikeastikin pukeutuitooga.”

Keskiaukeamalla lukijaa odottaa juliste: Huonen-Speili, Teekkarikylän asukkaille tarkoitettu huoneentaulu. Teekkarikylän alkuaikoina niitä teetettiin ja jaettiin julisteina muistuttamaan teekkareita Teekkarikylän järjestyssäännöistä ja muista tärkeistä elämänviisauksista. Huonen-Speilejä on painatettu uudet erät 1985 ja nyt 2022, Teekkarikylän 70-vuotisjuhlan kunniaksi.

Nämä säännöt ovat allekirjoituksellaan “icuisix aioix käyttön hyväxynet” Teknillisen korkeakoulun rehtori Jaakko Rahola, konefuksi 1920, sekä ikiteekkari Bernhard Wuolle, konefuksi 1896. Molemmat olivat Otaniemi-projektin monipuolisia taustavaikuttajia jo suunnitteluvaiheessa.

Wanhahtavaan tyyliin tehty fraktuurateksti löytyy kääntöpuolelta myös nykysuomeksi.

”Älköön siis kukaan joutuko sen riivauksen valtaan, että saattaa elämän täällä epäjärjestykseen.”

Otaniemi lokakuussa 1989 Wikimedia Commons

Tarpeellinen Huoneentaulu

säädetty

Tekniikan Ylioppilaiden noudatettavaksi heidän Otaniemessä asuessaan

Kuten jo muinaisessa Britanniassa tiedetään sanotun “Kotini ompi linnani”, päteköön se myös tässä tapauksessa. Noudata kotona oppimiasi tapoja, eli vältä kaikenlaista siivottomuutta tässäkin linnassa.

Linnanisäntäsi, sarvipäällikkösi ja solunvanhimpasi ovat johtajiasi, ja sinä heidän alamaisensa. Heidän tulee puolestaan muistaa, että hekin ovat asukkaita juuri kuten alaisensakin, ja heidänkin tulee kuuliaisesti noudattaa lakeja ja säädöksiä.

Se, joka aiheuttaa vahinkoa ikkunoille, istuimille tai muille kalusteille, tietäköön että hän tulee kärsimään samalla mitalla vahinkoa omassa kukkarossaan. Huoneesi tulee olla pois muuttaessasi samassa kunnossa kuin saapuessasi.

On säädetty, että koko luomakunta lepää yöt. Siksi kaikkien tulee kellon yhdennentoista lyönnin jälkeen olla itsekseen, hiljaa ja vaiti, eikä kenenkään tule ennen seitsemättä kellonlyömää korottaa ääntään, askellustaan tai soittoaan muita asukkaita häiritsevästi.

Kaikki irtaimisto tulee sijoittaa sille varattuun paikkaan. Säilytä ruokasi ja juomasi keittiössä kaapissasi, ja isot matkalaukut vinttikomerossa eli kellarissa.

Valuta likavetesi viemäriin, älä ole vanhanaikainen ja heitä sitä ikkunasta. Kuiva jäte kuuluu roskakuiluihin ja -säiliöihin.

Varmista nukkumaan mennessäsi, että valot on sammutettu sieltä missä niitä ei tarvita. Muista, että huoleton veden ja sähkön kulutus rasittaa sekä omaa että lähimmäisesi kukkaroa.

Kun yhteisen avun tarve on pakottava ja esitetään yleinen kutsu talkoisiin, tulee sinun noudattaa hyvää tapaa ja suorittaa tarvittava talkootyö itsesi ja lähimmäisesi hyväksi.

Jokainen muistakoon, että soluhuone on yhden henkilön kokoinen eikä siihen ole mahdollista ottaa alivuokralaista.

Näitä elämänohjeita ja muuten siistiä elämäntapaa tulee koko Otaniemen kyläkunnan noudattaa, jotta itse kunkin eläminen ja oleminen niin opiskeluaikoina kuin loppuelämänkin aikana olisi mukavaa. Älköön siis kukaan joutuko sen riivauksen valtaan, että saattaa elämän täällä epäjärjestykseen.

Kivikasoista kattosaunoille

Otaniemen merkittäviä hetkiä ammoisista

ajoista nykypäivään

Jo ennen Teekkarikylän rakentumista oli Otaniemi ehtinyt kuhista elämää vähintäänkin satoja vuosia. Kaupunginosalla on ollut rikas historia niin ennen kuin jälkeen Teekkarikylän rakentumisen, ja sen vaiheita kertaamme tässä.

Jaakko Rahola B. Wuolle

Varhaisimmat merkit ihmistoiminnasta Otaniemen alueella löytyvät noin 3000 vuoden takaa. Tästä merkiksi on jäänyt pronssikautinen hautakiviröykkiö, jonka merkityksestä voit lukea lisää tätä aikajanaa seuraavilta sivuilta.

n. 1000 eaa. 1400 1600–1700

Espoosta tulee itsenäinen kirk kopitäjä ja seurakunta. Samalta vuosisadalta on peräisin myös ensimmäinen löydetty kirjallinen maininta paikasta nimeltä Espoo. Ensimmäiset kartat Otaniemestä.

Otaniemen kartta 1692 Samuel Broterus Kansallisarkisto, Maanmittaushallitus

Otaniemen kartta 1750 Fredrik Johan Fonseen

Oluttehtailija Pavel Sinebrychoff ostaa Otaniemen kartanon 1857 ja kahta vuotta myöhemmin myös nykyäänkin pystyssä olevan Hagalundin kartanon. Sinebrychoffin suvun omistuskausi kestää aina vuoteen 1917 asti, ja sinä aikana Otaniemeen perustetaan muun muassa Espoon järjestyksessä toinen kansakoulu sekä istutetaan edelleen kampusaluetta komistavat lehmuskujat.

1800 1948–1949 1950

Teknillinen Korkeakoulu päätetään siirtää Hietalahdentorin kupeesta Otaniemeen. Valtio ostaa kampusaluetta varten reilut 100 hehtaaria tonttimaata Otaniemestä ja TKY puolestaan noin 2 hehtaaria Teekkarikylää varten. Korkeakoulun muuton valmistelut aloitetaan. Suurtempaus “Otaniemi on, Teekkarikylä tehdään” järjestetään vuonna 1949, ja sillä kerätään varoja Teekkarikylän rakentamiseksi. Rakennusaineiksi päätyvät myös talkoovoimilla kerätyt 800 000 tiiltä, jotka saadaan jatkosodassa pommituksista tuhoutuneesta Neuvostoliiton suurlähetystöstä.

Teekkarikylän rakentaminen alkaa.

Tämä Huoneentaulu on Otaniemen kyläkunnan käräjillä julistettu ja ikuisiksi ajoiksi käyttöön hyväksytty kymmenentenä toukokuuta 1959

Hagalundin kartano 1920-luvun alussa Espoon kaupunginmuseo

1951 Ensimmäiset asukkaat muuttavat Teekkarikylään. Saman vuo den mittaan rakentuvat myös Servin mökki, rantasauna sekä Ota halli.

1952 Ensimmäiset talot valmistuvat toukokuussa, ja Teekkarikylä vihitään käyttöön Kukan päivänä 13.5. Heti samana kesänä Teek karikylä toimittaa Helsingissä järjestettävien kesäolympialaisten kisakylän virkaa majoittaen tiloihinsa huippu-urheilijoita ympäri maailman.

1955 Teknillisen korkeakoulun ensimmäiset toiminnot siirtyvät Otaniemeen. Teekkarit aloittavat televisiolähetykset Suomessa.

1956 Otaniemen kappeli rakentuu ja vihitään käyttöön seuraavana vuonna. Teekkarit järjestävät tempauksen vauhdittaakseen korkeakoulun muuttoa Otaniemeen.

1958 Polyteekkarimuseo perustetaan.

1971 Teekkarikylä toimii toistamiseen kisakylänä: tällä kertaa opiskelijataloihin asettuvat yleisurheilun EM-kisojen urheilijat.

1972 Dipoli vuokrataan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin valmistavia neuvotteluja varten. Samana vuonna Espoosta tulee kaupunki.

1983 Teekkarikylä toimii yleisurheilun MM-kilpailujen kisakylänä.

1986–87 Teekkarikylä saa tietokoneverkkoyhteydet.

Lakkienjako 1995 Aalto-yliopiston arkisto

2010 Aalto-yliopisto aloittaa toimintansa.

2015 Kauppatieteiden kandidaattiopiskelijat muuttavat Helsingin Töölöstä Otaniemeen.

2016 Alvar Aallon suunnittelema kirjasto peruskorjataan moderniksi Harald Herlin -oppimiskeskukseksi. Saneeraus saa arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon.

2017 Länsimetro aloittaa toimintansa ja täten metro alkaa kulkea Otaniemeen. Peruskorjauksen valmistuttua Dipolista tulee Aalto-yliopiston päärakennus.

2018 Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnit telun korkeakoulu muuttaa Arabiasta Ota niemen kampukselle. Väre, Kauppakorkea koulun uusi päärakennus ja kauppakeskus A Bloc avautuvat.

1994 Teekkarikylä toimii yleisurheilun EM-kilpailujen kisakylänä.

2019 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu muuttaa Töölöstä Otaniemen kampukselle helmikuussa. Raide-Jokerin rakentaminen alkaa Otaniemessä.

1964 Teknillisen korkeakoulun päärakennus (Otakaari 1) valmistuu kolmen vuoden rakennusurakan jälkeen.

1965 Opiskelijat saavat oman ostoskeskuksen Otakaaren päätyyn. Ylioppilaskuntatalo Dipolin rakentaminen alkaa saman vuoden tammikuussa.

1966 Teknillinen korkeakoulu muuttaa Helsingistä Espoon Otaniemeen. Tempaussarja Temppu’66 siivittää tupsukansan muuttoa. Ruotsinkielisen osakunnan (Teknologföreningen) talo Urdsgjallaren avaa ovensa.

1969 Alvar Aallon suunnittelema Suomen ensimmäinen ja suurin tekniikan alan kirjasto valmistuu.

Korkeakoulun

2005 Teekkarikylä toimii yleisurheilun MM-kilpailujen kisakylänä. Samana vuonna Teekkarikylään valmistuu yli 30 vuoden rakennustauon jälkeen peräti kuusi uutta rakennusta Jämeränaukiolle ja Otarantaan.

2021 Alvar Aallon suunnittelema “Otaniemen vanha ostoskeskus” saa peruskorjauksen jälkeen nimen A Blanc ja sen avajaisia vietetään syksyllä. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Opiskelijakulttuurimuseo (ent. Polyteekkarimuseo) avaa ovensa uudistuksen ja remontin jälkeen.

2022 Teekkarius juhlii 150-vuotisjuhliaan ja Teekkarikylä puolestaan 70-vuotisjuhliaan. Espoo on ollut kaupunkina 50 vuotta.

päärakennus n.1970 Aalto-yliopiston arkisto

Dipoli 1967 Kivi K., Espoon kaupunginmuseo

Helsingin olympialaiset 1952 Olympia-kuva Oy, Helsingin kaupunginmuseo

Teekkarikylän rakennuksia 1950-luvun lopulla Turun kuvaus, Espoon kaupunginmuseo

on Teekkarikylän sydämessä. Pitäkäämme siitä hyvää huolta!”

“ENSIMMÄISEN teekkarin hauta”

Kivikehän tarkoitus

Pronssikaudella, jolloin hautaröykkiö on todennäköisesti rakennettu, röykkiön paikka sijaitsi noin 6 metriä meren pinnan yläpuolella paljaalla rantakalliolla. Jos käyt seisomassa paikalla, kuvittele seisovasi karulla kalliolla ulkosaaristossa, aallot vellomassa kalliota vasten edessäsi. Röykkiöstä nykypäivänä näkyvillä on yhden ihmisen liikuteltavista ja hieman suuremmista kivistä koostuva n. 3,5 m laaja kehä, joka on toiminut hiidenkiukaan pohjakiveyksenä. Koska röykkiö on jäänyt ajan jalkoihin, epäillään, että myös ympäristön suuremmat kivet ovat kerran olleet osa röykkiötä[1]

Suuret kivet ovat olleet vaivalloisia siirtää käsin, vaikka urakkaa on saattanut helpottaa läheisyys rantakivikkoon. Miksi sitten kiviröykkiö on rakennettu ja kuka sen on latonut siihen? Teekkarikylän röykkiö ei ole ainoa laatuaan, vaan saman kaltaisia muodostelmia löytyy pitkin muinaista rannikkoa. Espoossa

(1500 - 500 eaa.)

Teekkarikylän sydämessä hieman sivussa Jämerän taipaleesta lepää sammaloituva kehä kiviä. Kyseiset kivet on ladottu tälle paikalle noin 3000 vuotta ennen kylän ensimmäisien tiilien asettamista, noin 1500-500 eaa. Kivien sanoma: ”Tässä muistamme tärkeää henkilöä”.

tunnetaan 73 röykkiöhautaa, joista viitisenkymmentä ovat hiidenkiuastyyppisiä, joihin myös Otaniemen hauta lukeutuu. Röykkiötyyppisten hautojen lukumäärä ei kuitenkaan täsmää arvioitua seudun asukasmäärää. Se siis merkitsisi sitä, että kyseessä pitäisi olla jotenkin erityisasemassa oleva ryhmä, joka on saanut kunnian tulla muistetuksi näillä monumenteilla[2]

Koska röykkiöt vaativat työvoimaa, on spekuloitu, että ne ovat suvun tai yhteisön rakentamia suvussa tai yhteisössä vaikuttaneelle tärkeälle henkilölle, kenties suvun päälle. Joskus röykkiöihin on voitu haudata useampi henkilö, jolloin samalla röykkiötä on saatettu laajentaa vuosien saatossa. Näin röykkiöt olisivat merkki suvun tai yhteisön vaikutuksesta alueella[3]. Pronssikaudella syntyi käsitys pyhästä, eli yhteisöjen rajoista ja näkyvät hautaröykkiöt olivat merkki nimenomaan tästä. Korkealle paikalle asetettu hauta sanoo: tänne me olemme haudanneet esi-isämme, tämä on meidän maatamme.

”Hautaröykkiö

Pronssikauden Espoon maailmankuva

Pronssikaudella Espoossa vaikuttanut hautaustapa ei ole suinkaan ole alueelle uniikki ilmiö. Samankaltaisia röykkiöitä on löydetty vanhemmalla pronssikaudella Skandinaviasta. Pitkin rannikkoa löydetty esineistö hautausten yhteydestä viittaa yhteyksiin Etelä-Skandinaviaan, pohjoisen pronssikulttuurin keskukseen, vanhemmalla pronssikaudella: pronssiset tikarit ja -miekat niistä yleisimpiä. Tämä viittaa siihen, että rannikolla tiedettiin skandinaaviset tavat ja selkeästi jopa kulttuurivaihtoa oli tapahtunut joko kauppayhteyksien välittämänä tai Skandinaviasta tulleena maahanmuuttona[4]. Rannikon Suomi ei siis suinkaan ollut syrjäistä aluetta.

Esineiden lisäksi myös Skandinaavisten uskomusten oletettiin levinneen Suomen rannoille. Otaniemen röykkiö on vuoden 1952 tutkimuk sissa osoittanut tyhjäksi, mutta eräiden lähteiden mukaan röykkiön pohjalta olisi löytynyt hiilense kaista maata[5]. Jos hiiltä tosiaan on löytynyt, se voisi olla viittaus vainajan tai uhrilahjan polttamisesta hautausmenojen yhteydessä. Polttohautauksen on epäilty liittyvän indoeurooppalaiseen auringon palvontaan tai pronssinvalantaan ja pronssisepän suorittamiin rituaaleihin[6]. Auringon palvontaan kuului, että hauta tuli sijoittaa mahdollisimman lähelle taivasta ja aurinkoa, ja että vainajan ruumis tuli polttaa, jotta hänen sielunsa vapautuisi.[7]

Teknologiat ja materiaalinen ympäristö

Pronssikaudella Espoon alueella asunut ihminen todennäköisesti muun rannikon lailla oli pääasiassa hylkeenpyytäjä, mutta pyynnin ohella hän ehkä viljeli pieniä määriä maata ja saattoi omistaa hieman karjaa: vuohia, sikoja, lampaita ja nautoja. Ohraa länsirannikolla viljeltiin 1000-luvulta alkaen eaa. ja rukiita muutama vuosisata sen jälkeen[7]. Maan viljely oli siis kohtalaisen uusi tapa, joka oli saapunut kivikauden loppupuolella Suomeen Manner-Euroo pasta sotakirveskansojen mukana[3]. Hylkeen rasva todennäköisesti pysyi silti arvokkaana kauppatava rana.

Kivikaudelta pronssikaudelle siirryttäessä asumuksien merkit Espoossa ja Uusimaalla vähene vät, mutta kiviröykkiöiden määrä antaa ymmärtää, ettei seutu jäänyt asumattomaksi. Todennäköi sesti asuminen oli kivikauteen verrattuna paljon hajanaisempaa ja enää ei ollut tapana asua tiiviissä yhteisöissä. Espoon löytöpaikkojen kerroksisuus viittaa siihen, että kivikauden asuinpaikat pysyivät kuitenkin asutettuina jopa rautakauteen saakka,

kuten mm. Dåvitsin röykkiö, joka on ajoitettu esiroomalaiseen rautakauteen n. 500 eaa.-0 jaa., mutta Meinanderin mukaan röykkiön alla sijaitseva asuinpaikkakerros saattaa olla röykkiötä vanhempi paikan löytöjen perusteella [8]

Keskellä kaskettua niittyä on pyöreä olki- tai oksakattoinen savesta rakennettu talo. Pihalla on muutama kotieläin. Talon sisällä on savuista, sillä sen keskellä sijaitsee kivetty paikka tulelle kokkaamista varten. Tulen vierellä on saviruukkuja ruuanvalmistukseen ja isompia ruukkuja talosta löytyy ruuan säilytystä varten. Tältä saattoi näyttää tyypillinen Espoon alueella sijainnut pronssikautinen asutus. Koska taloista on nimenomaisella alueella vain vähän jälkiä, on ollut mahdollista, että paikkaa vaihdettiin aina sadon mukaan kaskeamalla uusia alueita viljelyksille.

Asuminen näillä seuduin oli tiivistynyt Van taanjoen varrelle, joka niinä aikoina virtasi Mätä joen uomassa ja laski Laajalahden pohjukkaan. Reitti oli todennäköisesti tärkeä kulkuväylä sisä maahan. Otaniemen luoto sijaitsi lähellä joen suuta ja oli myös ensimmäisenä tervehtimässä nykyisen Viron alueelta vesireitein tulijoita[9].

Näin Espoon seudulla asunut pronssikauden ihminen on saattanut pukeutua (alla). Ruskea villavaate on tehty Tanskasta löytyneen Borum Eshøj:in perheen nuoremman ja vanhemman miehen vaatetuksen perusteella. Kankaan kudos on palttinaa. Tikari on tehty Kirkkonummen Strömsbystä löytyneen esineen pohjalta (yllä).

Kirjallisuutta

[1] J. Leppäaho, ”Hautaraunion tutkiminen 28.4.1952 Espoon pitäjän Otaniemessä, Teekkarikylän alueella.,” 1952.

[2] J. Kokkonen, Muinaisaikojen Espoo, 1990.

[3] P.-L. Lehtosalo-Hilander, Kalastajista kauppanaisiin: Euran esihistoria, 2000.

[4] A. Soikkeli-Jalonen, ”Pistoaseista partaveitsiin: Metal liesineet Suomen pronssikauden hautalöydöissä,” Kalmistopiiri, 2017.

[5] J. Kokkonen, Espoon muinaismuistot 1: Esihistorialli set muinaisjäännökset, 1990.

[6] A. Kaliff, ”The Vedic Agni and Scandinavian Fire Rituals: A Possible Connection,” Current Swedish Archeology, 2005.

[7] M. Lavento, ”Pronssi- ja varhaismetallikausi,” tekijä: Muinaisuutemme jäljet: Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle , Gaudeamus, 2015, pp. 125-212.

[8] C. F. Meinander, Dåvits. En essä om förromersk järnålder., 1969.

[9] L.-M. Aukia, Rannansiirtyminen ja ihmisen toimin taympäristön muutos Mätäjokilaakson alueella esihistoriallisella ajalla, 2010.

[10] A. Soikkeli-Jalonen, ”Suomen pronssikautiset röyk kiöt - Moninaisia hautaustapoja ja merkityksiä,” Kalmistopiiri, 2015.

KM 81:1 Arkeologian esinekokoelma. Museovirasto

Kuvassa: Karl-Valter Aspö | Kuva: Ulla Moilanen

Kulmakivi

Eräs kotimainen kivilouhos oli 1963 tuottanut rakentamiseen kelpaamattoman, mutta näyttävän lohkareen. Tuon rei’ittyneen murikan soikean veistoksellinen muotokieli teki vaikutuksen vasta pari vuotta aiemmin Otaniemen syvyyksistä päivänvaloon kömpineisiin Luolamiehiin.

Jämerän Silmä pystytettiin Servin mökin mäelle 23.4.1964, juhlistamaan Dipolin rakennustöiden alkamista, Teekkarikylän laajentumista, ja teekkarihenkeä sen kaikissa olomuodoissa.

Jämerän Silmä

Nimensä se on saanut ulkonäkönsä mukaan: näyttävä reikä symboloi Jämeräpartaisen Insinöörin kaikkinäkevää silmää. Ossin Lässyissä kerrotaan myös, kuinka silmän pystyttämisen kanssa yhtä aikaa Otaniemessä pidetystä pohjoismaisesta kätilökongressista Teekkarikylässä piipahtaneet kätilöt kommentoivat lakonisesti, kuinka helppoa tuollaisen kanssa olisikaan heidän suorittaa tointaan.

Poistuessaan Teekkarikylästä Ota-Ossi kulki silmästä läpi, Teekkarikylästä poispäin. Tästäpä muodostui Teekkarikylässä asumisen alkua ja loppua rajaava rituaali: Teekkarikylään ensi kertaa muuttava asukas ei ole varsinaisesti saapunut kylään ennen kuin on astunut Jämerän Silmän läpi kylää kohti. Vastaavasti viimeistä kertaa Teekkarikylästä pois muuttaessaan tulee hänen suuren haikeuden vallitessa kulkea silmän läpi poispäin Kylästä, laskeutuen Ossin jalanjäljille.

Wappucivi

Eräiden lähteiden mukaan kenties Otaniemen kuuluisin kivi sijaitsee Rantasaunan liepeillä luonnonkauniissa Civipuistossa. Sukkulan muotoinen, hopeanharmaa graniittipulteri lepää vakaasti peruskallion päällä, titaaninen W-kirjain rinnassaan.

Legendan mukaan Wappucivi on lohjennut Walpurin vuoresta ammoisina aikoina meteoriitin törmättyä siihen Jääkaudet kuljettivat civen lopulliseen leposijaansa, jonka ympärille rakentui aikojen saatossa Teekkarikylä.

Civen äärellä on ollut tapana viettää pakanallisia riittejä, joista myöhemmin muodostui juhlistamme jaloin — Wappu.

OSSI

Vuonna 1951 Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunna Teekkarikylä-hankkeen ensimmäinen etappi oli juuri saavutettu, kun ensimmäiset asukkaat olivat viimein päässeet Otaniemen uusien asuntojen suojiin. Oli todettu, että rakennettu asutuskeskus ei kauaa säilyisi asumiskelpoisena pelkkien opiskelijoiden käsissä, joten kylälle päätettiin hankkia johtaja pitämään pakkaa kasassa. Tämä tehtävä lankesi Ossi Törröselle. Wappuna 1952 Ossi muutti vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa Otaniemeen. Hyvin nopeasti Ossin asema Teekkarikylän johtajana vakiintui, ja hänestä kasvoi hyvin pidetty ja arvostettu henkilö Teekkarikylän asukkaiden keskuudessa.

Päivittäisten talonmiesmäisten ja kurinpidollisten tehtäviensä lisäksi 17-vuotisen kylänjohtajakautensa aikana Ossin ansioihin lukeutuu erityisesti Teekkarikylän tapahtumien sekä sen asukkaiden dokumentointi. “Ossin Lässyihin” on kasattu toistasataa tarinaa ja anekdoottia erinäisistä sattumuksista, jotka Ossi aikanaan kohtasi. Hengentuotteidensa lisäksi Ossi jätti jälkeensä määrän erinäisiä fyysisempiä reliikkejä ja ilmiöitä, tässä muutamia niistä.

Jojot

Mitä voimme sanoa Ossi Törrösestä, Ota-Ossista, jota ei olisi jo jonkun toimesta sanottu? Jo omana aikanaan ikoniksi muodostunut Teekkarikylän suvereeni johtaja, kunniateekkari, ja kultti-ikoni Ossi Törrönen jätti eittämättömät käden- ja jalanjälkensä teekkareihin, sekä laajemmin koko maan käsitykseen siitä mitä, ja keitä teekkarit ovat.

Lehteä lukeville fukseille joka tapauksessa, voisimme kerrata hieman historiaa;

Ossin täyttäessä 50 vuotta 2.4.1965 virtasi hänen luok seen solkenaan erinäisiä onnittelijoita TKK:n rehtorista Poliisiopistoon ja vanhoihin linnanisäntiin. Pitkän päivän jälkeen, kello 21:30, kun päivänsankari oli jo rauhoittumassa iltaa varten, soi ovikello. Oven takana seisova nuori teekkari kertoi kuulleensa Ossin syntymäpäivästä ja halusi antaa hänelle lahjan: lapsuudenkodistaan mukaansa ottaman jojon. Hämmentynyt Ossi otti lahjan vastaan, kiitti, tarjosi kakkua ja kahvia, jonka jälkeen lähetti teekkarin tiehensä. Tuskin minuuttia oli kulunut, kun ovikello soi uudelleen, ja siellä oli toinen teekkari lahjan kanssa, joka myös oli jojo. Hämmentynyt Ossi otti tämänkin lahjan vastaan, kiitti, ja lähetti lahjanantajan pois. Tästä eteenpäin, minutin välein, saapui yhteensä 399 teekkaria antamaan Ossille lahjansa, jojon, yksi kerrallaan. Tuntien päästä, illan lopuksi oli asunnon lattialla 100 punaista, 100 sinistä, 100 keltaista, ja 99 vihreää jojoa.[1] Näitä jojoja Ossi kuljetti mukanaan tulevat vuotensa teekkaritapahtumissa vieraillessaan, aina antaen muutaman eteenpäin takaisin teekkareille. Ossi sai neljännensadan jojonsa 25 vuotta myöhemmin, 75-vuotispäivillään. Tämä Linnanisäntien lahjoittama koivusta tehty Ukkojojo oli painoltaan 4 kiloa, ja sen naru oli kymmenen metriä pitkä[2]

Jatkuvalla syötyllä saapuneiden lahjanantajien joukko on Ossin väitteen mukaan kaikkien aikojen pisin teekkariseremonia kolmen tunnin ja viidentoista minuutin pituudellaan. Lehden toimitus kehottaa kaikkia lukijoita haastamaan kyseistä ennätystä. (Lyhin teekkariseremonia taasen on kestoltaan 5,5 sekuntia[3]) Yhden Ossin jojoista voit yhä bongata Otaniemen Rantasaunalla.

Litut

Litun etymologia on jossain määrin hämärä, mutta Ossin sanojen mukaan, “Jos pullo on pyöreä se on pytty, mutta jos pullo on litteä niin se on littu”. Nykyotaniemen murteessa littu tarkoittaa pääsääntöisesti taskumattia tai muutoin povitaskuun sujahtavaa pulloa, vaikka alkuperäisen määritelmän mukaan mikä vain kyllin litteä pullo voisi olla littu. Tämä on havaittavissa Rantasaunan, nykyisin ikävä kyllä kauppansa liian hyvin tekevistä lituista.[4]

Littutermin vakiintumisessa on tietenkin takana suurelta osin Ossi itse. Huomattuaan eräänä vuonna erityisen hyvän ruusunmarjasadon, Ossi oli päättänyt kerätä erän niitä talteen ja tehdä niistä kotiviiniä. Tästä tuli Ossille vuosittainen tapa, ja siten hän vuosittain tehtaili kolmisenkymmentä litraa ruusunmarjaviiniä. Kuitenkin vannoutuneena absolutistina, Ossi ei itse nauttinut juomiaan, vaan pullotti ne littuihinsa, ja jakeli näitä littuja suhteellisen joviaalisti vuoden aikana teek kareille aina kun koki tilanteen sitä vaativan.

Litun konsepti on jäänyt vahvasti elämään Ota niemen teekkareiden keskuudessa. Vuodesta 1975 eteenpäin wappuriehan julistuksessa on palloilla lähe tetty wappujulistusta kantava littu ‘avaruuteen’. [5]

Ossin littu Wikimedia Commons

Sähköinsinöörikillan kuvagalleria ©Jussi-Pekka Parkkari

Ossin monumentit

Itselleen tyypilliseen tapaan teekkariyhteisö osoitti arvostustaan ja kiitollisuuttaan Ossille erinäisten monumenttien ja temppujen muodossa. Kun vuonna 1969 Ossi oli jättämässä virkansa Otaniemessä, kaapattiin hänet yllättäen Dipolin juhlapaikalta ja kuljetettiin Teekkarikylään Jämerän Silmän luokse, jonka läpi hänet ohjeistettiin kulkemaan. Silmän toisella puolella odotti vastavalettu betonilaatta, johon Ota-Ossin käden- ja jalanjäljet ikuistettiin.

Ossin eläköitymisen jälkeen hänen teekkareihin jättämänsä vaikutus ei missään nimessä kadonnut minnekään: Ossin syntymäpäivistä, erityisesti puoli- ja täysipyöreistä vuosista, syntyi usein suuriakin spektaakkeleita. 75 vuoden kohdalla nelipäiväisten syntymäpäiväkekkereiden yhteydessä ilmestyi Servin mökin eteen Resinahka Luolamiesten toimesta toimimaan Ossin virka-ajoneuvona. Ossin syntymäpäivät ottivat vuosittain suurempia ja suurempia muotoja, siinä määrin, että 80 vuoden kohdalla Ossi päätti ilmoittaa olevansa ulkomailla, ja suosiolla istui lehtereillä syntymäpäivänsä ajan. Tämä tietenkään ei lannistanut Otaniemen juhlakansaa, joka päätti antaa heille niin useat litut jakaneelle Ossille takaisin pystyttämällä Ossin litun Servin mökin kupeeseen.

Ossi poikansa mukaan

Ossin ollessa itse tarinoissa kertojan roolissa, hänestä on jäänyt hyvinkin värittynyt kuva nykyiseen teekkarikaanoniin. Painoimmekin siis tutkivan journalistin hatut päähämme, ja pistimme kätemme syvempään saveen selvittääkseemme totuuden Ossi Törrösen legendan takana. Jäljet johtivat vuonna 1950 syntyneeseen Juha Törröseen, koko lapsuutensa Otaniemessä asuneeseen Ossin poikaan.

Ankaran grillauksen tuloksena Juha Törrönen antaa paljastuksensa: kaikki tarinat ovat 100% totta ilman pienintäkään epäilystä, suurentelua, tai totuuden muuntelua. Kertomassaan Juha Törrönen painottaa Ossin huumorintajua, erityisesti käytännönhuumoria, eli jäyniä, ja uskoo tämän käytännönhuumorin olleen tärkeimpiä kulmakiviä Ossin ja teekkariyhteisön saumattoman yhteiselon synnyssä. Esimerkki Ossin huumorintajusta on, kuinka hän saatuaan 75-vuotispäivillään lahjaksi koneen, jolla arpoa mikä lässy kertoa seuraavaksi, hän hajotti sen samantien, sanoen ettei mikään kohta käyttöohjeista kieltänyt arpakoneen käyttä mistä vasarana. Käytännön huumorin lisäksi Ossi piti toki myös perinteisemmistä vitseistä, joita hän kasasi omaan vihkoseensa tulevia käyttötilaisuuksia varten. Vihkon vitsit olivat numeroitu, ja Ossilla oli tapana pyytää keskustelukumppaniaan antamaan numero, johon Ossi sitten vastasi vihkostaan numeroa vastaavalla vitsillä.

Juha Törrönen painottaa sitä, kuinka “Ota-Ossi” ei ollut mikään hahmo, jota Ossi olisi esittänyt teekkareiden mieleksi, vaan se aito ja ainoa Ossi, joka hän olisi voinut olla. Myös Otaniemen ulkopuolella, sukulaisten ja laajemman yhteiskunnan keskuudessa, hänet tunnettiin Ota-Ossina, ja sama pilke silmäkulmassa jäynäilevä luonne kantoi tilanteessa kuin tilanteessa. Maine oli laaja, ja kertoman mukaa Saksasta lähetetty kirje osoitteena vain “Ota-Ossi, Finland” päätyi helposti perille oikeaan osoitteeseen.

Ossi Törrönen kuoli sairauskohtaukseen 19. tammikuuta 2009 Kirkkonummella 93 vuoden iässä. Ossin lopullinen leposija ei ole julkisesti tiedossa, varmaankin siksi, ettei mikään hautapaikka tulisi kestämään Ossin alati eskaloituvia syntymäpäivämenoja. Mutta varsinkin hänen henkensä tulee elämään Teekkarikylässä vielä pitkään tulevaisuuteen.

Ossin 75-vuotis muistomerkki Wikimedia Commons

vanhiset - gamheter

Otaniemen rakennuksista

Wapusta

Helsingin Sanomat, 28.4.1939 - Radio-ohjelmaopas 1.5.1939

Otahuuto, No 12/1973

Otahuuto, No 12/1973

Otahuuto, No 23/1973

Teekkariudesta

Teekkari, No 5/1937

nostoja teekkareista puhuneesta journalismista & teekkarijournalismista

Kansallisarkiston digitaalinen aineisto (digi.kansalliskirjasto.fi) & AYY arkisto.

JMT 7:n linnanisäntä 1958 Osmo Arposen ohje seuraajilleen.