omasta ikkunastani alapuolen solun avoimen ikkunan kohdalle - ja kello sen kun kalkatti. Menin rakkaan vaimoni viereen takaisin pölyimurin pistoke kädessäni ja kysyin - joko? "Jo", sanoi vaimoni ja minä työnsin pistokkeen seinärasiaan. Sen hetken jälkeen heräsivät sitten viimeisetkin vielä nukkuneet kylän asukkaat. Alppitorven kaamea ääni kiiri ympäriinsä kivuten yhä korkeammaksi ja korkeammaksi. Alle aikayksikön hiljeni myöskin kellon kalkatus. Aika lienee ollut silloin n.4 aamulla. Aloitimme viralliset rauhanneuvottelut aamulla kello 8 - hyvin nukutun yön jälkeen. Rauhansopimusasiakirjaan tuli vain yksi pykälä, jossa sopijapuolet lupasivat ei enää koskaan käyttävänsä moisia taisteluaseita. Samalla todettiin ottelun päättyneen tasapeliin 1 vastaan. Tällaisina rauhallisina ne yöt usein kuluivat maaseudun rauhassa kaukana Espoossa.
138. Läksiäisjuhlani Otaniemestä 1969. Nyt on sitten lässyttelyni edennyt loppusuoralle ja pitäisi kertoa kuinka minut ulostettiin Otaniemestä syksyllä -69 siirtyessäni oikeaoppisen ja asiallisen, mutta silti niin rutikuivan liike-elämän palvelukseen, jonka ainoana kannustimena on tutkia tuumaa tuota, miten tutkimalla ja tuumaamalla voi yhä enemmän tuottaa pyöreitä metalliprikkoja, joita myös kolikoiksi kutsutaan. Jos saapumistani Teekkarikylään 1.5.-52 väritti teekkarinomainen elämänmeno, niin lähtöäni sieltä on 17 vuoden kokemusten perusteella sanottava tavattomanomaiseksi (vert. tavanomainen). Oli varattu Dipolin yksi suuri sali, jossa kahvipöytä. TKYH:n herrat johdattivat minut sinne ja sitten alkoi • •
•
•
•
lappaa hanhenmarssissa sisään koko TKY:n henkilökunta antaen jokainen minulle ihanan tulipunaruusun. sitten astui mielenliikutuksesta ja kantamansa ruusupuskan painosta kai hiukkasen horjuen asiakkaiden edustajana kukkatukkukauppias Vakkuri. Hänen ojentamansa puska oli tuollaista 300 - 400 ruusun luokkaa. Näihin alkuseremonioihin "saattoi" hieman vaikuttaa se, että samanaikaisesti purettiin Dipolista pois juuri päättyneen kukkanäyttelyn jämiä. Sitten minut istutettiin upeaan nahkaiseen nojatuoliin, jonka ilmoitettiin olevan henkilökunnan kiitos minulle poistumisestani. Kaadettiin ensimmäinen kuppi kahvia, joka jäi juomatta, koska ryntäsi sisään koko kylän linnanisännistö vakain tuumin ja varastamisen aikomuksella taustametelöitsijöinään joskus aikaisemminkin kuulemani RWBK. Tihutyönsä apuvälineenä oli isännistöllä paarit, johon minut tarpeellista väkivaltaa käyttäen paiskattiin ja köytettiin. Fyysillisen kuntoni kuitenkin täysin virheellisesti arvioiden ripottelivat ryöstäjät päälleni vielä satakunta ruusua "viimeisenä tervehdyksenään" . Paarit kera minun ja ruusuin kannettiin ulkona odottavaan paloautoomme SuihkuSiwiään. Pari moottoripyörillä liikkuvaa poliisia ajoi edellä sireenit ulvoen, kun