tahdittamana ohimarssin. Seisoin aivan Lyytisen vieressä, jolloin hän kuiskasi minulle ehkä jossain määrin voitonriemuisasti: "Oli muuten ensimmäinen kerta kun tuon maan pojat tekivät juuri niin kuin minä määräsin." Olympiakesästä -52 alkoikin sitten Otaniemen kesäkongressivaihe. Kylään kesäksi jääneet teekkarit kera eukkojen ja "toukkiensakin" siirrettiin tylysti TKY 5:een, jotta kolmonen ja nelonen, ja valmistuttuaan myös kakkonen voitiin vuokrata. On turha luetella näitä kokoontumisia. Niitä oli todella kaikensorttisia. Olosuhteet täällä olivat puutteellisia. Ei ollut kuin Servin Mökki ja Urheiluhalli. Mutta sotien jälkeinen kokoontumisen tarve oli valtava, joten näihinkin varsin vaatimattomiin olosuhteisiin tyydyttiin. Kun sitten TKK:n päärakennus ja Dipoli valmistuivat, alkoi Otaniemen "uudempi aikakausi". Mutta samanaikaisesti alkoi muuallekin ilmaantua kokoustiloja ja kongressikeskuksia, joten kilpailu tallakin alalla kiristyi. Tulivat ostajien markkinat.
130. Luolamiehen avajaiset kera kolmen stripparin Kun Dipolin yleisöravintolan nimeksi oli vahvistettu Luolamies, päätettiin yrittää houkutella yleisöä sinne rohkeilla strip-tease-esiintyjillä. Ja tässäkin lähdettiin liikkeelle mielestämme tosi repäisevästi. Palkattiin kahden viikon ajaksi peräti kolme stripparia ja yksi suomalainen body-building mies. Tänä mies oli todellinen vain lampaanvuotaan verhoutunut luolamies, joka vuoroin kanteli lavalla valtavia kiviä, vuoroin raahasi esiintymisvuorossa olevan stripin lavalle. Elin muuten avajaisiltana tosi tuskallisia hetkiä. Lehdistö oli kutsuttu ja saapunutkin runsaslukuisena paikalle katsomaan mahtavasti mainostettua 3 tyttöä á 2 strippausta = sex. Vaan eipä näitä tyttöjä alkanut kuulua. He nimittäin kaikki saapuivat vasta avajaispäivänä ja samalla iltapäivän koneella Hampurista. - Mutta säästä johtuen kone ei päässytkään alas Seutulaan ennen kuin illan hämyssä. Oli siinä minulla ja silloisella markkinointipäällikkö Jaska Saarisella kuumat paikat istua lehdistön kanssa ja odotella. No tulivathan ne sentään ennen aamua, ja ohjelmatkin olivat lehdistön mieleen. Tämä kahden viikon avajaisruljanssi pidettiin Luolamiehen suuressa kabinetissa eli juhlasalissa, jonka lava oli tehty kivikautiseksi luolaksi ja menneiden aikojen hirmuliskot steppailivat mukana peräseinälle projisoituina. Tätäkin yritystämme paheksui eräs täti- ihminen lähettäen minulle kirjeen, jossa tuomitsi "moisten törkeiden ohjelmien esittämisen jalolle akateemiselle nuorisolle". Se siitä.
131. Kalakukkokellari ja Peräkylän Banjot Toinen taiteellinen yritys oli Dipolin kaljakellarin nimeäminen kesäisin Kalakukkokellariksi kera ao. supisuomalaisten ruokien. Viihdeorkesteriksi pestattiin kolmen teekkarin trio Peräkylän Banjot. Kansallispuvut päällä ja instrumentit haitari, viulu, kitara. Menestys oli alussa hyvää parempi, päätellen ainakin panjojen innosta