rämistellen: "Hyvät herrat. Teidän ei ihan todellakaan tarvitshe mitään poliisheita, sillä olen tilannut heitä tähän yhden linja-autolastillisen ja shaapumisaika on kahden minuutin khuluttua. " Voi vain kuvitella VTT:läisten hämmästystä, kun puliukon ennustus sanatarkasti toteutui poliisien mustan linjurin rämistellessä paikalle.
128. Luetteloa poliisien antamista lahjakaluista Poliisiopiston ja Teekkarikylän välisissä yhteenotoissa ja vierailuissa oli usein tapana antaa vastapuolen edustajille mitä erilaisimpia lahjaesineitä. Kotiarkistossani ovat edelleenkin kunniapaikalla mm. seuraavat poliisien minulle antamat todelliset arvoesineet. - Poliisien kieltolakiaikana siviilipuvuissa käyttämä suuri metallinen virkamerkki No U225. Merkki oli kiinnitettynä pirtupoliisien siviilipuvun sisäpuolella vuoriin, ja kun nämä kytät sitten pimeässä pysäyttelivät salakuljettajia, niin oli kuulemma välttämätöntä valaista ko. vuorissa olevaa merkkiä taskulampulla, jotta trokarit totesivat siinä olevan "tosikytän", eikä esim. kilpailevan salakuljetusorganisaation edustajan. Valtakunnallinen yleisavain. Hieno niklattu sorkkarauta, joita poliisin PR-toimisto oli aikoinaan valmistuttanut. - Tarkka pienoismalli Poliisiopiston edessä seisovasta kivipatsaasta. Tässä kurssilaisten v. 1963 pystyttämässä suuressa luonnonkivessä on molemmista päistään kiveen kiinnitetty paksu ketju ja laatassa teksti: "Ketju on niin vahva kuin sen heikoin rengas: Nerokas mietelause, joka pätee varmasti muissakin kuin poliisien muodostamassa organisaatioissa. - Täydellinen pontikkatehdas mittakaavassa 1:10. Tähän lahjoitukseen liittyi pieni pullollinen valmista rankkia. Sattui niin, että Spede Pasasella oli Dipolissa seuraavalla viikolla SPEDE-SHOWN televisiointi, jossa teekkarit esiintyivät. Veimme kyseisen pontikkatehtaan mukanamme ja yksi teekkari makasi sitten koko Shown ajan lattialla keitellen ja maistellen pontikkaa. Lienee ainoa kerta, kun TVohjelmassa on julkisesti harrastettu salapolttoa. - Vielä täyttäessäni 60 vuotta 1975 muistivat poliisiopistolaiset minua lahjoittamalla puolimetrisen minua kuvaavan puupatsaan, jonka taiteilija oli muotoillut "elävän mallin puuttuessa" eri valokuvien perusteella. Lahjoitustilaisuudessa esittivät poliisit vielä kantaesityksenä Katilan Kaukon runoileman minua herjaavan viisun. - Kerran sain poliiseilta alkoholimäärää testaavan puhalluslaitteen, sellaisen, jossa tietyt lasiputkessa olevat kemikaliot muuttavat väriään hengitysilman alkoholipitoisuuden suhteessa. Laite kului kuitenkin varsin pian "loppuun" kylän teekkareiden todistaessa minulle innokkaasti tämän laitteen avulla raitista mielenlaatuaan. Edellä kertomani jäynätouhun lisäksi oli poliisiopiston ja Teekkarikylän välillä varsin paljon myös asiallistakin yhteistyötä. Suoritettiin vierailuja puolin ja toisin. Teekkariampujat harjoittelivat opiston sisäradalla. Poliisit pitivät lauluiltojaan eli rönkäisyjään Dipolin Kaljakellarissa ja myös monella urheilun alalla otettiin yhteen. Missä määrin poliisien ja teekkareiden välinen yhteistyö nykyisin pelaa, sitä en tiedä. Toivon kuitenkin hartaasti, että yhteyssiltoja ei kokonaan polteta. Sillä kaiken