halkaisijaltaan 165 mm kokoisen mustan, sorvatun puunapin - sen eilen illalla kadonneen tilalle, kuten he ilmoittivat. Missä h-tissa he olivat pystyneet sen yön aikana sorvauttamaan tuon jättinapin? Sitä he eivät kylläkään kertoneet. Kiire siinä joka tapauksessa oli ollut, kun se musta maalikin vielä tarttui käteen vastaanottoseremonioiden aikana. Tätä nappia en kuitenkaan neulonut popliiniini. Sen olen naulannut asuntoni seinään ja siinä se pysyy. Pysyy yhtä varmasti kuin siinä seinällä roikkuvat muutkin poliiseilta ja teekkareilta saamani arvolahjat.
119. Knut Aas toi minulle naispoliiseja Otaniemen rantasaunalla viettämiemme yhteisten sitsien yhteydessä tulin monasti lausuneeksi oman aforismikokoelmani erästä helmeä: "Kun olis edes naispoliisia, niin n . . s poliisia." Tämän herkän runoni käyttömahdollisuudet loppuivat kuitenkin äkisti, sillä kun poliisit taas kerran saapuivat saunalle, oli Knut Aas'in kummassakin kainalossa viehättävä virkapukuinen naispoliisioppilas. Hän ojensi ne minulle sanoen: "Siinä on."
120. Lähetämme lahjapaketin poliisiopistolle Syvästi kiitollisina miellyttävästä yhteistyöstä päätti kylän linnanisännistö kerran lähettää poliisiopiston oppilaskunnalle lahjapaketin. Tämän jäynän keksijä ja toimeenpaneva teknikko oli Seppälän Masi. Paketin sisältä oli karu, mutta sitä vaatimattomampi. Siellä oli vanha herätyskello, yksi rotanloukku, yksi sähköparisto, vähän sähköjohtoa ja sähkösytytteinen savupanos. Itse laatikko oli pahvia, sen päällä ruskea voimapaperi ja ulommaisena, kuten paketeissa aina, naruristikko pitämässä kaikkea koossa. Jostakin kohtalon oikusta olivat nämä lahjakalut sidoksissa toisiinsa siten, että kun pakettia kiertävä naruristikko katkaistiin mistä kohdasta tahansa, se antoi periksi sen verran, että yhdestä solmukohdasta paketin kuoren lävitse ja edelleen vastaseinään kiinnitetyn rotanloukun liipaisimeen kiinnitetty salanaru päästi pyydyksen laukeamaan. Tämä laukeaminen puolestaan sulki patterista sähkönalliin johtavan virtapiirin ja niin pois päin. Operaatio oli ajoitettu tarkasti siten, kun Masi ja muut isännät olivat opiston pääoven vastapäisessä metsikössä salaisessa tarkkailupisteessään, yksi fuxi vei ja jätti lahjalaatikon oven edustalla seisovan muistokiven juurelle. Heti sen jälkeen soitettiin kylästä opiston päivystäjälle ja ilmoitettiin paketista. Asiasta puhelimitse (30.1.1977 klo 13.10) kuultuna kertoi nykyinen dipl.ins. Matti Seppälä seuraavaa: Päivystäjä vastasi puhelimeen, nyökytteli päätään, sulki puhelimen ja kiiruhti ovesta ulos ja patsaalle, josta otti paketin ja palasi juosten takaisin päivystäjän pöydän ääreen. Ympärille kerääntyi kuitenkin nopeasti niin paljon muita oppilaita, että tarkkailuryhmä sieltä metsiköstä ei kiikareistaan huolimatta nähnyt hetkeen mitään muuta kuin komeita poliisien sinitakkisia selkämyksiä. Pian kuitenkin alkoi jälleen näkyä. Miesrykelmän