julkisuutta saanut Helsingin horisontista katsottuna lienee ollut se kun teekkarit talkoovoimalla repivät maahan Suomalaisen Oopperan vastapäätä olleen Neuvostoliiton lähetystötalon, jonka eräät meidän kanssa sotatilassa olleen valtakunnan pommikoneet aikoinaan raunioittivat. Nämä tiilet raahattiin suurella melulla ja metelillä Otaniemeen ja käytettiin kylän rakentamiseen.
2. Koko yön kestänyt Vappuserenadi. Saavuin Teekkarikylään perheineni (I eukko + 4 lasta) kohtalokkaasti juuri Vappuaattona Vierumäen Urheiluopistolta, jota olin palvellut yli kuusi vuotta suurimman osan ajasta legendaarisen everstiluutnantti K. E. Levälahden "preussilaisen" komennon alaisena mottona: "Mens sana in corpore sano." Eipä siis ihme, että ensimmäinen Teekkarikylässä perheineni viettämäni yö on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, koska se sattui tosiaan olemaan vappuyö siihen kuuluvine teekkarinomaisine erikoispiirteineen, jotka eivät ehkä kaikki noudattaneet ainakaan tuon Vierumäen moton linjaa. Asuimme tilapäisesti rakennuksen 5 H-portaassa eräässä solussa, jonka alapuolella olevassa solussa eräs tuntematon monotoninen laulaja esitti tauotta vähemmän vappuista kappaletta "mä vartiossa seison ain yössä yksinäin". Emme koskaan saaneet tietää miksi hän seisoi vartiossa yössä yksinään nimenomaan tuossa solussa allamme, ketä hän vartioi ja miksi vartiovuoro todella kesti koko vappuyön tauotta. Aamulla rakas vaimoni sanoi, että eiköhän ole parasta että emme vielä kovin kiireisesti availe tavarakollejamme "- jos tätä yövartiointia täällä jatkuu muulloinkin kuin vappuöinä." Taisipa jatkuakin, mutta kyllä ne kollitkin sitten tulivat avatuiksi.
3. Teekkarikylän vihkiäiset. Menihän se ensimmäinen Teekkarikylän vappukin ja alettiin raivolla valmistautua kylän vihkiäisjuhlaan, joksi oli TKY:n hallitus määrännyt päivän 13. 5. -52. Tämä siksi, että rakentamisen alkupaukku oli tapahtunut 13. 5. -50 ja kylän valmistumiselle oli aikoinaan kaavailtu 2 vuoden aika. Vihkiäisjuhla pidettiin ulkona TKY 3:n linnanpihalla tasavallan presidentti J. K. Paasikiven puolisoineen ollessa kunniavieraina. Lisäksi oli paikalla satamäärin muita "arvohenkilöitä" ja luonnollisesti silloinen "tupsukansa" in corpore. Sää oli keväisen kaunis ja muutenkin oli ilmassa suuren juhlan tuntua. Rantakaislikkoon oli ladattu valmiiksi tilaisuuden arvon mukainen vihkiäispaukku. No niin. Puheita pidettiin, polyteknikkojen kuoro ja orkesteri esiintyivät ja tulipa nurkan takaa luonnollisesti myöskin RWBK (=Retuändas spritvillig brandkår) esittämään ranskalaista. Sitten tuli tilaisuuden kohokohta - ikiteekkari, prof. B. Wuol1e painoi nappia, - kuului valtava pamaus kaislikosta - kansa hurrasi ja laputti käsiään. Mutta hetken kuluttua laputettiin juoksujalkaa pamauspaikalle sillä mälli oli niin ankara, että koko kaislikko syttyi tuleen. Ja painukoon nyt historiaan totuus, että silloisen RWBK:n