vuosikymmentä palveli hän siellä "Polin tummien kattojen alla" polysteekkareita hellittämättömällä ahkeruudella, taidolla ja ennen kaikkea kärsivällisyydellä. Hän jos kukaan olisi voinut kertoa lukemattomia tositarinoita "vanhan hyvän ajan" teekkaritouhuista. Mutta hän ei ole enää näitä kertomassa. Toimittuaan vielä muutamia vuosia Teekkarikylässä pääsi hän hyvin ansaitsemalleen eläkkeelle ja ennätti ennen kuolemaansa joitakin vuosia seurailla Retuperällä olevasta asunnostaan käsin "Myöhempien aikojen tapahtumia". Olkoon seuraava tositarina todistamassa Onni Vaaran "teekkaroitumista" pitkän palveluskautensa aikana. Kun aikaisemmin kerrottu Toronton yliopiston teekkaridelegaatio vieraili Otaniemessa, istuttivat he lahtöhetkellään muistoksi käynnistään TKY 3:n eteen kansallispuunsa vaahteran. Jostain syystä tuo alkuperäinen puu alkoi kuitenkin surkastua ja kellastua. Tulin harmitelleeksi myös Onni Vaaralle asiaa, - ja miten ollakaan. Eräänä aamuna totesin ihmeekseni, että vaahtera oli jälleen kaunis ja vihreä. "Asiasta kuultuna" sanoi Onni Vaara minulle rauhalliseen tapaansa, että hän vaihtoi huonokuntoisen vaahteran uuteen" yöllä ja niin nopeasti ettei kukaan ennättänyt sitä huomata". Ja hyväpä olikin tämä Vaaran papan istuttama vaahtera laadultaan, sillä ainakin vielä syksyllä -81 se kasvoi mahtavana ja tuuheana paikallaan. Tekisi mieleni kutsua tätä puuta "Onni Vaaran kanadalaisvaahteraksi". Voin vain kuvitella kuinka suuri ja mahtava se onkaan Teekkarikylän 100-vuotisjuhlassa 13.5.2052.
42 TKYH:n vaihtoseremoniat vanhalla Polilla Kun hallitukset TKY:ssä vaihtuivat "vanhan Polin aikaan" oli tuo tilaisuus uuden hallituksen jäsenille juhlava ja ikimuistoinen. Tilaisuuden arvon mukaisesti oli sekä eroava että uusi hallitus pukeutunut frakkiin koristeena akateemiset kunniamerkit. Näitä tosin oli vain eroavan hallituksen jäsenillä ja he istuivat arvonsa mukaisesti juhlapöydän äärellä Polin yläsalissa. Uusi hallitus sen sijaan sai kunnian istua lattialla. Vanhojen ravitessa itseään pöydän antimilla, uudet saivat tyytyä aluksi vain hernerokkaan ja piimään. Seremonioita johti erikoisesti valittu, riittävän sanavalmis vanhus "herra Korppumestari", jakaen puheenvuorot. Näitä jaettiin vain vanhoille, jotka sitten pommittivat uusia mitä mielikuvituksellisimmin kysymyksin ja herjoin. Tämän, usein näännyttävän pitkän tenttikauden jälkeen ryhdyttiin sanoista tekoihin herra Korppumestarin ilmoitettua sen masentavan uutisen, että "Jämerän Kivekset ovat kadonneet". Ne olivat kaksi noin 75 kilon painoista pyöreäksi hakattua graniittista pilarin anturakiveä, jotka lienevät joskus olleet käytössä ja vapautuneet kun pilareita on alakerroksesta poistettu. Niiden virallinen sijoituspaikka oli toisen kerroksen käytävä Pokeripoksin oven vieressä. Riippuen eroavan hallituksen mielikuvituksesta ja innosta saattoivat Jämerän Kivekset olla piilotettuina todella aivan missä vain. Piiloitusalueen rajoina olivat tonttirajat, kellarin maapohja ja talon harjahirsi. Kyllä siinä uusi hallitus oli hiessä ja helteessä kiviä etsiessään. Sillä laki oli, että ennen kiveksien löytymistä ja paikoilleen siirtoa ei hallituksen vaihdosta luonnollisesti voitu keskustellakaan.