sitten tulkattiin Mikojanille oli seurauksena todellinen naurupommi Servissä ja turha virallisuus oli tipotiessään. Teekkari oli antanut selvän vastauksen selvään kysymykseen. Kun seurue sitten poitui Servistä, yritin saada Mikojanin nostamaan sitä maagillista kiveä, joka oli auton kardaaninivelen avulla juotettu kiinni kallion reunalle. Se liikkui vaikka mihin suuntaan, mutta ei irronnut. Vieraamme ilmeisesti aavisti, että siinä oli koira haudattuna eikä ryhtynyt turhaan änkeämään kiveä, kuten niin monet ennen häntä ja hänen jälkeensä.
40. Huoneeseen muurattu väliseinä ja muita dekoratioita Kylän alkuvuosina koetin pitää suurta meteliä siitä, että asukkaat mielikuvitustaan käyttäen voisivat halvoin kikoin ja raaka-ainein somistaa solujaan ja huoneitaan, jotka TKY oli varustanut vain välttämättömin standardikaluin. Kun sitten erään kerran taas suoritin jotain rutiinitarkastusta ja avasin erään asuinhuoneen oven niin todella jäykistyin hämmästyksestä kynnykselle. Huoneen poikki kulki puolitoista metriä korkea punatiilinen, muurattu väliseinä. Asukas oli itse paikalla ja vedettyäni pitkään henkeä karjaisin jotain siihen tapaan kuin, että: "Mitä hel... oikein olet ajatellut ja kenen luvalla olet turmellut TKY:n kiinteistöä, moisella idioottimaisella muuraustyöllä?". Vastasi teekkari karjuntaani sanomalla, että "on tämä nyt vähän merkillistä. Ensin sinä suu vaahdossa toitotat, että asukkaiden pitäisi käyttää mielikuvitustaan ja kun sitten yrittää käyttää, niin tulet tänne karjumaan." Tämän sanottuaan asukas nosti yhtä tiiltä ylimmästä kerroksesta. Kun totesin mistä oli kysymys, niin häpeän puna lehahti poskilleni ja anteeksi pyydellen poistuin huoneesta. Tämä teekkari oli todella kuullut sanani ja käyttänyt mielikuvitustaan loisteliaasti. Hän oli leikannut 10 mm:n insuliittilevystä suikaleita, jotka oli sitten asettanut tiilen väliin. Tiilet oli sitten vain ladottu päällekkäin eikä suinkaan muurattu. Toisella puolella oli kirjahylly. Yhtä loistava oli myös sen teekkarin mielikuvitus, joka TKY IV:ssä asuen oli jollakin tuntemattomalla menetelmällä leikannut tavallisen Koskenkorvapullon vinosti poikki. Nämä puolikkaat oli hän sitten liimannut solunsa rautalankalasisen väliseinän kummallekin puolelle. Vaikutelma oli todella aito. Oli kuin pullo olisi valtavalla voimalla huitaistu vaan väliseinään ja jäänyt siihen. Todistuksena idean aitoudesta oli sitten mm. se, että jonkun uskonnollisen kongressin kesäinen osanottaja lähetti minulle kirjeen, jossa hän ihmetteli minkälaista elämää siellä Teekkarikylässä oikein vietetään "kun viinapullotkin lyödään lasiseinista läpi ja jätetään voiton merkkeinä paikoilleen. Ja kyllä jokainen ymmärtää, mitä se kylän keskellä oleva suuren kiven reikä oikein tarkoittaa" puhkui minulle tuo kongressivieras kirjeessään.
41. Onni Vaara ja kanadalaisvaahtera Vanhan kunniakkaan Polin historiaan liittyy lähtemättömästi kaikkien 1930-60 opiskelleiden teekkareiden hyvin muistama talonmies Onni Vaara. Kolme