kanssakilpailijan, joka harvemmin kai esiintyy urheilukentillä. Lähes metrin pituinen ja ranteenpaksuinen ankerias se siinä oli samoissa puuhissa kuin minäkin. Tähänkin mysteeriin löytyi sitten selitys. Talonmies Määttänen oli aamuyöllä saanut mainitun pedon pitkään siimaansa ja jättänyt sen hetkeksi juoksurataa kiertävään ojaan, jossa oli silloin vain vähän vettä. Tuli kuitenkin rankka ukkossade, oja täyttyi ja vesi nousi myös juoksuradoille. Herra ankerias se siinä oli sitten matkalla vapauteen kunnes Määttänen tuli, koppasi saaliinsa ja vei asuntonsa kylpyammeeseen. Siellä sitä sitten käytiin joukolla ihmettelemässä komeata eläintä.
12. Python-käärme Huomattavaa julkisuutta sai Otaniemessä aikoinaan vielä eräs eläin. –Puolimetrinen pythonkäärme. Teekkari Lompolo, kirjailijanimeltään Origo asui ns. Retuperän alueen eräässä kerrostalossa. Ties mistä oli Origo hankkinut tuon lemmikkieläimensä, joka kuljeskeli vapaana hänen arava-asunnossaan. Aluevalvoja Kortelaisen rouva lupasi Origon pyynnöstä käydä siivoamassa huoneiston. Ääni vieläkin väristen hän minulle sitten myöhemmin itse kertoi, että kontatessaan pitkin lattiaa sitä pesten, Origon ollessa viereisessä huoneessa, hänestä alkoi tuntua siltä, että häntä joku katseli. Kääntäessään sitten päänsä hän päästi hirveän kirkaisun ja hyppäsi kuin kenguru pöydälle. Em. pythonnuorukainen oli vain tullut siihen vierelle katsomaan suomalaisen lattianpesun periaatteita. Huudon kuultuaan tuli Origo rauhallisesti huoneeseen, nosti käärmeen vaatenaulakon päällä olevaan hattuunsa ja totesi, että ei ollut tullut kertoneeksi rouva Kortelaiselle lemmikistään. Tavalla tai toisella pääsi python kerran karkuun ja katosi tietymättömiin. Suurta julkisuutta se sai vasta sitten, kun Urheilusäätiön talonmies kuukausia käärmeen katoamisen jälkeen nosti hallin kellarissa erään lämpökanavan valurautaista kantta. Herra Python oli somasti kiemuralla lämpöjohtoputken päällä ja nosti kohteliaasti päätään kaivosta. Tuohon kohteliaisuuteen vastasi talonmies tosihärmäläisellä kauhunkarjaisulla kadoten alle aikayksikön kohtauspaikalta.
13. Linjurimme Sulo Riento Liukas Ensimmäinen linja-auto, joka hoiti liikennettä Hietalahden torilta Otaniemeen oli nimeltään Sulo Riento Liukas. Sen molemmille sivuille oli maalattu suuret, koko auton mittaiset teekkarihahmot, jotka kynsin ja hampain pitivät kiinni auton etuovista ja siten muka pysyivät matkassa. Ja kyllä asia käytännössäkin oli vähän samanlainen. Kun Sulo Riento saapui Teekkarikylän keskelle, ryntäsi siitä ulos suorastaan uskomaton määrä kotiin tulevia teekkareita ja suunnilleen sama määrä alkoi tunkeutua sisään päästäkseen Hietalahden torin varrella toimivaan korkeakouluun tai muuten vain stadiin. Valtava oli paine ja puristus, mutta ellei siihen vuoroon mahtunut niin tulihan se toinen vuoro sitten aikanaan. Suuren kuuluisuuden ja teekkareiden suosion saavutti eräs kuljettaja, jonka nimeksi hyvin pian tuli Fangio. Muuta nimeä ei hänestä käytettykään. En minäkään koskaan kuullut hänen oikeata nimeään. Lempinimi jo varmaan kertoi syyn Fangion