Ossin Lässyt

Kun Jämin korkeinta eli kolmosrinnettä vasten puhalsi riittävän navakka tuuli, kääntyi se olosuhteiden pakosta suoraan ylöspäin jatkaen tässä suunnassa muutamia metrejä vielä harjun päätyttyäkin. Tällöin raahattiin koneet sinne laelle, lentäjät köyttivät itsensä koneisiin, nokka käännettiin tuulta vastaan ja opettaja yksinkertaisesti nosti tuulen suosiollisella myötävaikutuksella mainitun koneen ilmaan silmiensä korkeudelle. Kun oppilas sitten antoi merkin, irrotti opettaja otteensa ja pani sekunttarin käymään. Jos oppilas sitten pystyi pitämään koneensa vähintään 5 minuuttia starttipisteen yläpuolella, hyväksyttiin suoritus yhdeksi C- suoritukseksi. Minä onnistuin kaksi kertaa (5 min 20 s. ja 5 min 25 s). Kun minut myöhemmin kiskottiin taivaalle kolme kertaa peräti moottorikoneen hännässä, sain mittaamattoman kunnian siirtyä legendaaristen C-lentäjien joukkoon ja rintaani tökättiin kolmella lokilla kuvattu arvomerkki.

Kaikki edellä lässyttämäni on pakollista prologia sille, mitä nyt seuraa.

POLYTEKNIKKOJEN ILMAILUKERHO (PIK), oli jostakin urkkinut selville edellä selostamani uljaan lentäjänurani ja päätti kokouksessaan kesällä -87, että nyt SEN ON LOPUTAVA - MINUN LENTÄJÄNURANI NIMITTÄIN. Sain PIKILTÄ viisi sanaa käsittävän selväkielisen sanoman: OLET RÄYSKÄLÄN KENTÄLLÄ JAAKON PÄIVÄNÄ KLO 14.00. 7 kalenterivuotta Ilmavoimissa palvelleena ymmärsin heti, että käsky on käsky ilman valitusoikeutta. Ja jälleen kerran sattuma tuli hauskasti tähän operaatioon mukaan. Vanhempi poikani Pentti, jota ilmailukärpänen puri heti hänen synnyttyään Jämijärvellä "ja melkein kentälle" oli juuri saanut valmiiksi ja lentokuntoon kaksipaikkaisen experimental helikopterin OH-XHX. Lensimme Nummelan kentältä Räyskälään siten ajoittaen, että olimme käskyn mukaan tasan kello 14.00 kentän yläpuolella. Kuulimme radiosta lennonjohdon määräyksen, jossa käskettiin yrittämään laskua kentälle levitetyn PUNAISEN MATON ITÄPÄÄHÄN. Liikutuin suuresti tästä PIKIN huomaavaisuudesta. - Mutta sitten liikuttuikin MYÖS ITSE MATTO. Kun laskeutuvan kopterin ilmavirta osui mattoon, lensi se komeasti muutaman metrin päähän PIKIN vastaanottokomitean edestä. Oli mieltä ylentävää katsella, kuinka pikiläiset kirmasivat vitivalkoisissa haalareissaan sen punaisen maton perässä. Saatiinhan se matto sitten kiinni ja takaisin kunniapaikalleen. Ja nyt todistan otsikkoväittämän oikeaksi. Sen punaisen maton toisessa päässä odotti 2-paikkainen tehopurjelentokone. Minun käskettiin astella sitä mattoa pitkin suoraan sen purjelentokoneen etuosaan. Tein työtä käskettyä ja niin minusta sitten tuli AINOA LENTÄJÄ MAAILMASSA, JOKA ON SIIRTYNYT HELIKOPTERISTA PURJELENTOKONEESEEN ASTUMATTA ASKELTAKAAN MAAHAN. NÄIN OLI PIK MÄÄRÄNNYT JA NÄIN SIIS TAPAHTUI. ILMAN MATTOA OLISI MAAILMAN ENNÄTYS JÄÄNYT TEKEMÄTTÄ.

Siitä pursikoneen nokasta johti sitten köysi kentällä odottavaan moottorikoneeseen, taakseni istahti PIKIN pääkouluttaja ja humauksessa lensimme kuin kreikan mytologian ensimmäinen purjelentäjä Ikaros taivaan sineen. Niin lähelle aurinkoa kuin Ikaros emme kuitenkaan pyrkineet vaan laskeuduimme lyhyen "PÄÄTÖSLENNON" jälkeen lähes tuumalleen takaisin starttipaikalle. Totuuden nimessä on minun nyt kuitenkin sanottava, että sekä startti- että lasku tapahtui sen takanani istuvan päälentäjän kokeneiden käsien ja jalkojen turvin. Olin siis pelkkää rahtitavaraa. Mutta ihanaa se oli.