löylyosastoon. Kun aioin perinteelliseen tapaan heittää vettä kiukaalle, karjaisi yksi teekkari: "SEIS. Eihän nykyaikana enää vettä heitetä kiukaalle noin perin vanhoilliseen tapaan. Nykyään käytetään apuna elektroniikkaa. Hän näytti merkillistä löylykatodiksi kutsumaansa pyöreätä levyä lauteen kaiteella kehottaen heittämään löylyveden siihen. Tein työtä käskettyä ja toden totta. Kiuas ärähti nurkassa kuin kollikissa ja makea löyly täytti saunan. Toinen löylyn heittoni onnistui jo ilman ohjeita. MUTTA - kun aioin jo lähteä lauteilta alas kehotettiin minua vielä kerran heittämään oikein loppulöylyt. Heitin kipollisen vettä "LÖYLYKATODIIN" mutta - nytpä ei tullutkaan kiukaalta lisää löylyä, vaan lauteiden alta syöksyi ainakin kahden tuuman paksuinen JÄÄKYLMÄ VESISUIHKU SUORAAN PER - tarkoitan takapuoleeni. Yllättävää - vai mitä. Nyt määrättiin alas lauteilta ja pieneen pukuhuoneeseen. jossa oli vaatimaton syntymäpäiväkakku. Neliömetrin suuruiselle kimpilevylle oli ladottu seitsemän riviä AIV -olutta. 10 pulloa joka rivissä. Sen jälkeen kakku oli koristeltu taidokkaasti valkoisella vaahtomuovilla muistuttaen erehdyttävästi kermakakkua, josta mainitut 70 pulloa iloisesti kurkottelivat kaulojaan. Sain käteeni kirvesmiehen sahan. jolla sitten paloittelin juhlakakkua halukkaille. Ja halukkaita kyllä löytyi. sillä kun ovi pääsaliin avattiin, oli se todella täpötäynnä sekä nykyisiä että entisiä teekkareita vuorineuvos Väinö Nurmimaasta alkaen. Oli Luolamiehiä, Similistejä, Retuperäläisiä, kuorolaisia, tyttöjä ja poikia. Satamäärin. Laulua, soittoa. tanssia, herjanheittoa jopa oikeatakin kakkua varustettuna 70:llä kakkukynttilällä. Olipa tosi synttärit. Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös tämä ikimuistoinen juhla. Niin minä luulin. mutta eipä vieläkään luulo ollut tiedon väärti. Minut raahattiin vielä SERVIN MÖKIN kabinettiin muistelemaan Irman ja ent. linnanisäntien kanssa menneitä aikoja - kunnes sisään astui yksi nykyinen teekkari onnitellen ja antaen lahjanaan tavallisen, nyrkin kokoisen kiuaskiven. Kiitin ja hän poistui. jonka jälkeen tuli peräkanaa TOISTA SATAA TEEKKARIA jokaisen antaessa oman kiuaskivensä. Viimeinen kiven antaja kysäisi lopuksi. että onko sinulla jotakin lootaa, jolla voin viedä kivet pois. Sanoin, että eihän minulla mitään lootaa tässä ole, jolloin teekkari huusi peräkäytävän suuntaan, että "TUOKAAPA SIELTA JOKU LOORA OSSILLE". Eikä se ollutkaan ihan tavallinen loota vaan upea jatkuvalämmitteinen kiuas, johon Teuvo Turunen, Teekkarikylää vuosikymmenet uutterasti palvellut huoltomies, oli tunnetulla taidollaan hitsaamalla aikaansaanut tekstin "OTA-OSSI 70 V. LÖYLYÄ LISSÄÄ, EI TUNNU VIELÄ MISSÄÄN". Olivat ryökäleet vakoilleet senkin, että mökilläni Suomusjärven pitäjässä entinen kiuas veisaili viimeisiään. Sen tilalla on nyt sitten tämä teekkareilta saamani uusi ja upea kiuaslahjakivineen. Kokonaisuudessaan tästä 70-vuotisjuhlastani muodostui, kiitos teekkareiden, yksi elämäni muistorikkaimmista päivistäni. Kun en mitenkään olisi hilujen jälkeen pystynyt tapaamaan jokaista ryminään osallistunutta teekkaria henkilökohtaisesti. hyppäsin aidan ylitse matalimmasta kohdasta ja tuhersin OTAHUUTO -lehteen alla olevan kiitoksen.
KIITOS TEEKKARIT JA MUUT TKY:LÄISET Olen elämäni varrella täyttänyt useita vuosia. En kuitenkaan koskaan aikaisemmin 70 vuotta. Se, että synttäristä tuli elämäni ihastuttavin ja mieleenpainuvin, knaftit 31 tuntia kestänyt prosessi, on kokonaan teidän syytänne. Olin 2. 4. matkoilla. mutta siitä huolimatta ensimmäiset teistä tunkeutuivat seuraani jo 1.4. klo 18.00 ja viimeiset kaksi sain ängettyä asunnostani ulos 3.4. klo 01.16.